Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-01-Speech-3-171"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000301.11.3-171"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"The proposal before us as outlined in the introduction is a very important one. By now, my colleagues in the Fisheries Committee and indeed in the Parliament will be well aware of our commitment to technical conservation measures which are based on sound technical advice. The body charged with giving this advice based on sound scientific data is the International Commission for the Conservation of Atlantic Tuna.
This intergovernmental fishery organisation of which the European Union is a member is responsible for the conservation of tuna and tuna-like species in the Atlantic and the adjacent seas including the Mediterranean. This body was established back in March 1969 and is formally obliged to meet biannually, however the norm is that it meets annually and takes its decisions on the basis of scientific advice. The body then makes recommendations with a view to maintaining stocks.
This body has four standing committees comprised of national experts dealing with research and statistics, finances and administration, compliance and conservation and management measures. They have also four panels dealing with tropical tuna, with temperate tuna, the north and temperate tuna south and other species. These panels are powered to initiate regulatory measures on species covered by the convention. Proposals made by the panels are then presented to the Commission and the Commission in turn makes recommendations to the contracting parties. These conditions are binding, however contracting parties may lodge objections within a six-month period. The European Union is a contracting party and is obliged to embody such recommendations in Community law.
At a ICCAT meeting in November 1998 in Santiago de Compostela, changes were recommended to the rules relating to the landing of the minimum size of bluefin tuna. ICCAT also made recommendations in 1974, 1994 and 1996. As of now, it is illegal to land or sell bluefin of zero age and that of course is – in weight terms – less than 1.8 kilos. At its recent meeting in November 1998, the ICCAT standing committee on research and statistics was asked to perform a new assessment of the western Atlantic and eastern Atlantic and Mediterranean bluefin tuna populations. The information provided would then assist the organisation in considering developing and improving stock rebuilding plans.
It was agreed that the SCRS should present a study at the 1998 meeting. It was intended that this meeting be presented with various possible recovery options with a view to maximising sustainable yields by taking into account alternatives or possible levels of recruitment and mixing of stocks. It was intended that the study should indicate monthly closures to purse seine, in order that the closures would be effective for the conservation of bluefin stock.
Following all of the research, the meeting agreed to a selective closure rather than a general prohibition of fishing for tuna in the Mediterranean with purse seine during the period 1 August to 31 August.
It is important to protect the tuna fishery for future generations. Bluefin tuna is the world’s most expensive fish fetching up to EUR 90 000 per ton at the auctions in Tokyo and, of course, the indication of the importance of the Mediterranean tuna is that it accounts for 70 percent of global landings in the region of 30 000 tons. 80 percent of it was landed by purse seine. The Mediterranean is an important spawning area for bluefin tuna so therefore it is important that the necessary measures be taken to enhance the protection of juveniles. The minimum size must be respected and technical measures must be implemented if we are to eliminate the zero age.
The measures agreed in November 1998 are binding since 21 June, I repeat 21 June 1999, months before the communication was forwarded to the Parliament’s Fisheries Committee and 9 months almost to the date. Now I believe, Commissioner, this is not good enough and that in the future we must learn and that reports must be submitted to the Parliament’s Fisheries Committee before decisions are taken, otherwise then we are nothing further than a rubber stamp and I know that is not the intention of the Commission or the Commissioner but let us learn from mistakes of the past."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Som nævnt i indledningen er nærværende forslag meget vigtigt. På nuværende tidspunkt vil mine kolleger i Fiskeriudvalget og Europa-Parlamentet vide, at vi er engagerede i tekniske bevarelsesforanstaltninger, der bygger på pålidelige tekniske oplysninger. Opgaven med at rådgive på baggrund af pålidelige videnskabelige oplysninger er lagt i hænderne på Den Internationale Kommission for Bevarelse af Tunfiskebestanden i Atlanterhavet.
Denne mellemstatslige fiskeriorganisation, som Den Europæiske Union er medlem af, er ansvarlig for bevarelse af tunfisk og tunlignende fiskearter i Atlanterhavet og tilgrænsende have, herunder Middelhavet. Den blev oprettet i marts 1969 og er officielt forpligtet til at mødes hvert andet år. I praksis mødes den imidlertid hvert år, og den træffer sine beslutninger på grundlag af videnskabelige udtalelser. Derefter fremkommer den med anbefalinger til bevarelse af fiskebestandene.
Der arbejdes i fire stående udvalg bestående af nationale eksperter, der dækker forskning og statistik, økonomi og administration samt overensstemmelses-, bevarelses- og forvaltningsforanstaltninger. Der er ligeledes fire paneler, der arbejder med tropisk tunfisk, tempereret tunfisk (nord), tempereret tunfisk (syd) samt andre arter. Disse paneler har beføjelse til at iværksætte reguleringsforanstaltninger i forbindelse med de arter, der er dækket af konventionen. Forslag fra disse paneler forelægges for Kommissionen, som dernæst kommer med anbefalinger til de kontraherende parter. Selvom de er bindende, har de kontraherende parter en periode på et halvt år til at gøre indsigelse. Den Europæiske Union er kontraherende part, og den er forpligtet til at omsætte sådanne anbefalinger til fællesskabslov.
På ICCAT's møde i november 1998 i Santiago de Compostela anbefalede man visse ændringer af bestemmelserne om mindstemål for landing af tun. ICCAT havde tidligere fremsat lignende ændringsforslag i 1974, 1994 og 1996. I øjeblikket er det forbudt at lande og sælge ungtun med en vægt på mindre end 1,8 kg. På det nyligt afholdte møde i november 1998 blev ICCAT's stående udvalg om forskning og statistik bedt om at foretage en nyvurdering af tunbestandene i det vestlige Atlanterhav, det østlige Atlanterhav og Middelhavet. Disse oplysninger ville give organisationen mulighed for at udvikle og forbedre de langsigtede planer til genoprettelse af bestanden.
Det vedtoges endvidere, at SCRS skulle forelægge sin undersøgelse på 1998-mødet. På dette møde skulle der præsenteres forskellige mulige restitutionsscenarier med henblik på at maksimere det bæredygtige udbytte under hensyntagen til diverse alternativer for mulig tilgang og blanding af bestande. Undersøgelsen skulle vise, i hvilket tidsrum det månedlige forbud mod notfiskeri ville være mest effektivt med hensyn til bevarelse af tunbestanden.
Ud fra disse forskningsresultater vedtog man på mødet en selektiv lukning i stedet for et generelt forbud mod at drive notfiskeri efter tun i Middelhavet i perioden 1.-31. august.
Det er vigtigt at beskytte tunfiskeriet af hensyn til de kommende generationer. Tun er verdens dyreste fisk, der indbringer op til 90.000 euro pr. ton på fiskeauktionerne i Tokyo. Tunfangsterne i Middelhavet udgør mere end 70% af de samlede landinger på verdensplan, der anslås til ca. 30.000 ton. Heraf tegner notfiskeriflåden sig for 80%. Middelhavet er et vigtigt gydeområde for tun, og derfor er det vigtigt at træffe de nødvendige foranstaltninger til beskyttelse af ungfisk. Mindstestørrelsen skal respekteres, og der skal iværksættes tekniske foranstaltninger for at undgå fangst af ungfisk.
De foranstaltninger, der vedtoges i november 1998, har været bindende siden den 21. juni - og jeg gentager den 21. juni 1999 - hvilket er flere måneder, inden meddelelsen blev sendt til Parlamentets Fiskeriudvalg, og næsten ni måneder siden i dag. Hr. kommissær, det finder jeg ikke tilfredsstillende, og fremover bør betænkninger forelægges for Parlamentets Fiskeriudvalg, inden der træffes beslutninger, da vi ellers blot fungerer som et automatisk godkendelsesstempel, hvilket jeg ved hverken er Kommissionens eller kommissærens hensigt. Men lad os lære af fortidens fejl."@da1
"Der in der Einleitung vorgestellte Vorschlag, über den wir heute beraten, ist von sehr großer Bedeutung. Meine Kollegen im Ausschuß für Fischerei sowie im Parlament insgesamt wissen sicher inzwischen, wie engagiert wir uns für technische Maßnahmen zur Erhaltung der Fischbestände auf der Grundlage einer fundierten fachlichen Beratung einsetzen. Für diese Beratung, der wissenschaftlich fundierte Daten zugrunde liegen, ist die Internationale Kommission für die Erhaltung der Thunfischbestände im Atlantik zuständig.
Diese zwischenstaatliche Fischereiorganisation, der die Europäische Union selbstverständlich angehört, ist für die Erhaltung des Thunfischs und der verwandten Arten im Atlantik und in den angrenzenden Meeren, einschließlich des Mittelmeers, verantwortlich. Das Gremium wurde im März 1969 gegründet und ist nur gehalten, alle zwei Jahre zusammenzutreten. Tatsächlich finden die Tagungen meist jährlich statt, wobei die Beschlüsse auf der Grundlage wissenschaftlicher Gutachten gefaßt werden, anhand derer es Empfehlungen für die Erhaltung der Bestände gibt.
Die Arbeit erfolgt in vier ständigen Ausschüssen aus nationalen Sachverständigen, die sich mit den Bereichen Forschung und Statistik, Finanzen und Verwaltung, Einhaltung der Bestimmungen sowie Erhaltung und Bewirtschaftung befassen. Ferner gibt es vier Gremien, die sich mit folgenden Arten befassen: tropische Thunfische, Thunfische in Zonen mit gemäßigtem Klima (Norden), Thunfische in Zonen mit gemäßigtem Klima (Süden) und sonstige Arten. Die Gremien sind befugt, Regulierungsmaßnahmen für Arten, die unter das Übereinkommen fallen, zu initiieren. Die Vorschläge dieser Gremien werden der Kommission unterbreitet, die ihrerseits den Vertragsparteien Empfehlungen unterbreitet. Diese sind verbindlich, doch können die Vertragsparteien innerhalb von sechs Monaten Einspruch erheben. Als Vertragspartei ist die Europäische Gemeinschaft verpflichtet, diese Empfehlungen in Gemeinschaftsrecht umzusetzen.
Die ICCAT empfahl auf ihrer Tagung im November 1998 in Santiago de Compostela einige Änderungen der Bestimmungen betreffend die Mindestgröße bei der Anlandung von Rotem Thun. Die ICCAT hatte bereits 1974, 1994 und 1996 Empfehlungen gegeben. So sind ab jetzt die Anlandung und der Verkauf von noch nicht einjährigem Roten Thun (also mit einem Gewicht von unter 1,8 kg) verboten. Auf der jüngsten Tagung im November 1998 wurde der Ständige Ausschuß der ICCAT für Forschung und Statistik gebeten, eine neue Bewertung der Bestände des Roten Thuns im westlichen Atlantik sowie im östlichen Atlantik und Mittelmeer vorzunehmen. Die dabei gewonnenen Informationen sollten die Organisation dann bei der Prüfung, Entwicklung und Verbesserung der langfristigen Pläne zum Neuaufbau der Bestände unterstützen.
Es wurde vereinbart, daß der Ständige Ausschuß für Forschung und Statistik auf der Tagung von 1998 eine Untersuchung vorlegt und der Tagung verschiedene mögliche Bestandserholungsszenarien unterbreitet, die von größtmöglicher Nachhaltigkeit ausgehen und verschiedenen Alternativen für etwaige Auffrischung und Bestandsmischung Rechnung tragen. In der Untersuchung sollten zwecks wirksamer Erhaltung der Bestände an Rotem Thun monatliche Sperrzeiten für die Ringwadenfischerei aufgezeigt werden.
Im Anschluß an diese Untersuchung wurde daher auf der Tagung vereinbart, daß anstelle eines allgemeinen Fangverbots für Thunfisch im Mittelmeer für die Ringwadenfischerei in der Zeit vom 1. bis 31. August ein selektiverer Ansatz gewählt werden sollte.
Es ist wichtig, daß der Thunfischfang für künftige Generationen erhalten bleibt. Der Rote Thun ist die teuerste Fischsorte der Welt, die auf den Auktionen in Tokio bis zu 90 000 Euro pro Tonne erzielt. Die Tatsache, daß die Fänge des Roten Thun im Mittelmeer mit ca. 30 000 t über 70 % der gesamten Anlandungen betragen, ist ein Hinweis auf die Bedeutung dieser Fischart. 80 % davon werden in der Ringwadenfischerei gefangen. Das Mittelmeer ist ein wichtiges Laichgebiet für den Roten Thun, und es ist daher wichtig, daß alle erforderlichen Maßnahmen zur Verbesserung des Schutzes der Jungfische getroffen werden. Wenn wir Fänge von Fischen unter einem Jahr verhindern wollen, müssen wir dafür sorgen, daß die Mindestgröße beachtet wird und die entsprechenden technischen Maßnahmen ergriffen werden.
Die im November 1998 vereinbarten Maßnahmen sind seit dem 21. Juni verbindlich; ich wiederhole: seit dem 21. Juni 1999. Das war Monate, bevor die Mitteilung beim Ausschuß für Fischerei des Parlaments einging, und das sind fast auf den Tag genau neun Monate. Ich fürchte, Herr Kommissar, so geht das einfach nicht, daraus müssen wir lernen, und die Berichte müssen dem Ausschuß für Fischerei des Parlaments vorgelegt werden, bevor Entscheidungen getroffen werden. Andernfalls wird das Ganze zur bloßen Formsache, und ich weiß, daß das weder die Absicht der Kommission noch die des Kommissars ist. Wir sollten deshalb aus den Fehlern der Vergangenheit lernen."@de7
".
Η πρόταση που υποβάλλεται ενώπιον του Κοινοβουλίου, όπως υπογραμμίστηκε στην εισαγωγή, είναι πολύ σημαντική. Αυτή τη στιγμή οι συνάδελφοί μου στην Επιτροπή Αλιείας και στο Κοινοβούλιο θα είναι καλά ενήμεροι για τη δέσμευσή μας ως προς τα τεχνικά μέτρα διατήρησης που βασίζονται στις εμπεριστατωμένες τεχνικές συμβουλές. Το όργανο που είναι επιφορτισμένο με την παροχή των εν λόγω συμβουλών με βάση τα εμπεριστατωμένα επιστημονικά δεδομένα είναι η Διεθνής Επιτροπή για τη Διατήρηση του Τόνου του Ατλαντικού.
Η εν λόγω διακυβερνητική αλιευτική οργάνωση, μέλος της οποίας είναι και η Ευρωπαϊκή Ένωση, είναι υπεύθυνη για τη διατήρηση του τόνου και των τονοειδών στον Ατλαντικό Ωκεανό και τις παρακείμενες θάλασσες, συμπεριλαμβανομένης και της Μεσογείου. Το όργανο αυτό ιδρύθηκε το Μάρτιο του 1969 και υποχρεούται επίσημα να συνεδριάζει κάθε δύο χρόνια, αν και στην ουσία συνεδριάζει κάθε χρόνο και λαμβάνει τις αποφάσεις του βάσει των επιστημονικών συμβουλών. Στη συνέχεια προβαίνει σε συστάσεις για τη διατήρηση των αποθεμάτων.
Το όργανο αυτό έχει τέσσερις μόνιμες επιτροπές, οι οποίες αποτελούνται από εθνικούς εμπειρογνώμονες, και καλύπτουν τους τομείς της έρευνας και της στατιστικής, χρηματοοικονομικά θέματα και θέματα διοίκησης, τη συμμόρφωση, την προστασία και τα μέτρα διαχείρισης. Υπάρχουν επίσης τέσσερις ομάδες που ασχολούνται με τον τροπικό τόνο, τον εύκρατο τόνο του Βορρά και τον εύκρατο τόνο του Νότου καθώς και με άλλα είδη. Οι εν λόγω ομάδες είναι αρμόδιες για την εισαγωγή ρυθμιστικών μέτρων για τα είδη που καλύπτει η Σύμβαση. Στη συνέχεια οι προτάσεις των εν λόγω ομάδων παρουσιάζονται στην Επιτροπή, και η Επιτροπή με τη σειρά της υποβάλλει συστάσεις στα συμβαλλόμενα μέρη. Οι εν λόγω όροι είναι δεσμευτικοί, ωστόσο τα συμβαλλόμενα μέρη έχουν στη διάθεσή τους περίοδο έξι μηνών για να προβάλουν τις αντιρρήσεις τους. Η Ευρωπαϊκή Ένωση αποτελεί συμβαλλόμενο μέρος που υποχρεούται να μεταφέρει τις συστάσεις αυτές στο κοινοτικό δίκαιο.
Κατά την ετήσια συνεδρίασή της το Νοέμβριο του 1998 στο Santiago de Compostela, η ICCAT συνέστησε ορισμένες αλλαγές στους κανόνες για τα ελάχιστα μεγέθη των εκφορτώσιμων ιχθύων για τον ερυθρό τόνο. Η ICCAT είχε προβεί σε συστάσεις και το 1974, 1994 και 1996. Όσο για σήμερα, είναι παράνομη η εκφόρτωση και πώληση ερυθρών τόνων ηλικίας μηδέν, δηλ. - από άποψη βάρους – όσων ζυγίζουν λιγότερο από 1,8 κιλά. Στην πρόσφατη συνεδρίασή της το Νοέμβριο του 1998, ζητήθηκε από την Μόνιμη Επιτροπή Έρευνας και Στατιστικών (ΜΕΕΣ) να προβεί σε νέα αξιολόγηση των πληθυσμών ερυθρού τόνου του Δυτικού και Ανατολικού Ατλαντικού, καθώς και της Μεσογείου. Οι παρασχεθείσες πληροφορίες στη συνέχεια θα βοηθούσαν την εν λόγω οργάνωση στην κατάρτιση, ανάπτυξη και βελτίωση των σχεδίων για την ανασύσταση των αποθεμάτων.
Συμφωνήθηκε ότι η ΜΕΕΣ θα υπέβαλε μελέτη κατά τη συνεδρίαση της του 1998. Πρόθεση ήταν να παρουσιαστούν κατά την εν λόγω συνεδρίαση διαφορετικά πιθανά προγράμματα αναδημιουργίας των αποθεμάτων, με στόχο την ανώτατη βιώσιμη απόδοση, λαμβάνοντας υπόψη διάφορες εναλλακτικές λύσεις ή πιθανά επίπεδα ανανέωσης και ανάμειξης των αποθεμάτων. Πρόθεση ήταν επίσης να αναφερθεί στη μελέτη η εποχιακή απαγόρευση αλιείας με γρι-γρι με συρόμενα δίχτυα, ούτως ώστε η εν λόγω απαγόρευση να είναι αποτελεσματική για την προστασία του αποθέματος του ερυθρού τόνου.
Σύμφωνα με την έρευνα, στη συνεδρίαση συμφωνήθηκε η επιλεκτική απαγόρευση αντί της γενικής απαγόρευσης αλιείας τόνου στη Μεσόγειο με γρι-γρι με συρόμενα δίχτυα κατά τη διάρκεια της περιόδου από 1ης έως 31 Αυγούστου.
Έχει σημασία η προστασία της αλιείας τόνου για τις μελλοντικές γενεές. Ο ερυθρός τόνος είναι το πιο ακριβό ψάρι σε παγκόσμιο επίπεδο, η τιμή του οποίου φθάνει τα 90 000 ευρώ ανά τόνο στις δημοπρασίες τόνου στο Τόκιο και φυσικά η σπουδαιότητα του τόνου της Μεσογείου φαίνεται από το γεγονός ότι αποτελεί το 70% των συνολικών εκφορτώσεων, γύρω στους 30 000 τόνους. Από αυτούς το 80% αντιστοιχεί στην εκφόρτωση με γρι-γρι. Η Μεσόγειος αποτελεί σημαντική περιοχή αναπαραγωγής για τον ερυθρό τόνο και κατά συνέπεια έχει σημασία να ληφθούν τα απαραίτητα μέτρα για την ενίσχυση της προστασία των νεαρών ιχθύων. Πρέπει να εξασφαλιστεί η τήρηση του ελάχιστου μεγέθους και να εφαρμοσθούν τεχνικά μέτρα για την εξάλειψη της αλίευσης ιχθύων ηλικίας μηδέν.
Τα μέτρα που συμφωνήθηκαν το Νοέμβριο του 1998 έγιναν δεσμευτικά από την 21η Ιουνίου και μετά, επαναλαμβάνω την 21η Ιουνίου 1999, μήνες προτού παρουσιαστεί η ανακοίνωση στην Επιτροπή Αλιείας του ΕΚ και σχεδόν 9 μήνες από σήμερα. Τώρα πιστεύω, κύριε Επίτροπε, ότι αυτό δεν είναι και πολύ καλό και ότι στο μέλλον πρέπει να μάθουμε ότι οι εκθέσεις πρέπει να υποβάλλονται στη Επιτροπή Αλιείας του ΕΚ προτού ληφθούν αποφάσεις, διαφορετικά το μόνο που κάνουμε είναι να αποφασίζουμε χωρίς προηγούμενη συζήτηση και ξέρω ότι δεν είναι αυτή η πρόθεση της Επιτροπής ή του Επιτρόπου, αλλά αφήστε μας να μάθουμε από τα λάθη του παρελθόντος."@el8
"(EN) La propuesta que tenemos ante nosotros, como se ha destacado en la introducción, es muy importante. A estas alturas mis colegas de la Comisión de Pesca y también los del Parlamento serán conscientes de nuestro compromiso con las medidas técnicas de conservación que están basadas en un sólido asesoramiento técnico. El organismo responsable de este asesoramiento basado en rigurosos datos técnicos es la Comisión Internacional para la Conservación del Atún del Atlántico.
Esta organización intergubernamental de pesca, de la que es miembro la Unión Europea es responsable de la conservación del atún y especies afines en el Atlántico y en los mares adyacentes, incluyendo el Mediterráneo. Este organismo fue creado en marzo de 1969 y formalmente tiene que reunirse obligatoriamente cada dos años, no obstante la norma es que se reúne anualmente y toma sus decisiones sobre la base de un asesoramiento científico. El organismo entonces emite recomendaciones al objeto de conservar los recursos pesqueros.
Este organismo tiene cuatro comités permanentes compuestos por expertos nacionales que se ocupan de la investigación y la estadística, las finanzas y la administración, la conformidad y las medidas de conservación y gestión. También tiene cuatro paneles que se ocupan del atún tropical, el atún de aguas templadas, el atún del norte y aguas templadas y el atún meridional y otras especies. Estos paneles están legitimados para emprender medidas reguladoras respecto de especies incluidas en la convención. Las propuestas de los paneles se presentan entonces a la comisión y a su vez la comisión hace recomendaciones a las partes contratantes. Estas disposiciones son vinculantes aunque las partes contratantes pueden presentar objeciones durante un periodo de seis meses. La Unión Europea es una parte contratante y tiene la obligación de incorporar tales recomendaciones al Derecho Comunitario.
En la reunión del CICAA de noviembre de 1998 en Santiago de Compostela, se recomendó hacer cambios en las normas relativas al desembarque del tamaño mínimo del atún rojo. El CICAA también formuló recomendaciones en 1974, 1994 y 1996. Por el momento es ilegal desembarcar o vender atún rojo de edad cero y esto es -en términos de peso- de menos de 1,8 kilos. En su reciente reunión de noviembre de 1998 se solicitó al comité permanente de investigación y estadística que realizara una nueva evaluación de la población del atún del Atlántico occidental, del Atlántico oriental y del atún rojo del mediterráneo. La información obtenida ayudaría a la organización a la hora de considerar el desarrollo y la mejora de los planes de repoblación.
Se acordó que el SCRS debía presentar el estudio en la reunión de 1998. Se pretendió que a esta reunión se presentasen varias opciones de posible recuperación al objeto de maximizar capturas sostenibles teniendo en cuenta alternativas o posibles niveles de recogida y mezcla de los recursos. Se previó que el estudio debía indicar mensualmente zonas de veda. Se previó que los estudios indicaran mensualmente las prohibiciones a la red de cerco se publicaran mensualmente. Al objeto de que los parones fueran efectivos para la conservación del atún rojo.
Siguiendo las investigaciones, en la reunión se acordó una veda selectiva en lugar de una prohibición general de pesca con red de cerco del atún en el Mediterráneo durante el período que transcurre desde el 1 al 31 de agosto.
Para las futuras generaciones es importante proteger la pesca del atún. El atún rojo alcanza los precios de venta más altos del mundo ascendiendo a 90.000 euros por tonelada en las subastas de Tokio y, por supuesto, la prueba de la importancia del atún mediterráneo es que supone el 70 % de los desembarques totales con 30,000 toneladas. El 80% provenía de la pesca con red de cerco. El Mediterráneo es un importante nido para el atún rojo por lo que es importante que se mejoren las medidas necesarias para proteger los juveniles. El tamaño mínimo debe ser respetado y se deben ejecutar las medidas técnicas si queremos eliminar la edad cero.
Las medidas acordadas en noviembre de 1998 son vinculantes desde el 21 de junio, repito desde el 21 de junio de 1999, meses antes de que la comunicación fuese trasladada a la Comisión de Pesca del Parlamento y casi 9 meses hasta la fecha. Creo, señor Comisario, que esto no es lo apropiado y que para el futuro debemos aprender y que los informes deben ser trasladados a la Comisión de Pesca del Parlamento antes de que las decisiones sean tomadas, en caso contrario no somos más que un sello de caucho y me consta que esa no es la intención del la Comisión o del Comisario, pero aprendamos de las lecciones del pasado."@es12
".
Käsittelemämme ehdotus siinä muodossa, kun se johdannossa esiteltiin, on sangen tärkeä. Tähän mennessä kollegani kalatalousvaliokunnassa ja myös parlamentissa lienevät tulleet tietoisiksi sitoutumisestamme äänitekniikan pohjalta tehtäviin teknisiin suojelutoimenpiteisiin. Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) tehtävänä oli luotettavaan tieteelliseen tietoon perustuvan lausunnon antaminen.
Tämä hallitustenvälinen kalastusjärjestö, jonka jäsen Euroopan unioni on, vastaa tonnikalan ja sensukuisten lajien suojelusta Atlantilla sekä läheisillä merialueilla Välimeri mukaan luettuna.
Tämä elin perustettiin maaliskuussa 1969, ja muodollisesti se määrättiin kokoontuvaksi kaksi kertaa vuodessa, kuitenkin säännöksi on muotoutunut, että se kokoontuu kerran vuodessa ja tekee päätökset tieteellisen tiedon perusteella. Sen jälkeen järjestö antaa suosituksia kalakantojen säilymistä silmällä pitäen. Tähän järjestöön kuuluu myös neljä kansallisten asiantuntijoiden muodostamaa pysyvää komiteaa, joiden käsittelemiä aiheita ovat tutkimus ja tilastointi, rahoitus ja hallinto, säännösten noudattaminen ja suojelu sekä hallintotoimet. Järjestöön kuuluu myös neljä paneeliryhmää, joissa käsitellään trooppista tonnikalaa, lauhkean vyöhykkeen tonnikalaa, pohjoisen tonnikalaa ja eteläisen lauhkean vyöhykkeen tonnikalaa ja muita lajeja. Näiden paneelien toimivaltaan kuuluu ryhtyä säännöstelytoimiin yleissopimukseen kuuluvien lajien osalta. Sen jälkeen paneelien esittämät ehdotukset esitellään komissiolle, ja komissio antaa vuorostaan suosituksia sopimusosapuolille. Nämä ehdot ovat sitovia, kuitenkin sopimusosapuolet voivat jättää vastalauseen kuuden kuukauden sisällä. Euroopan unioni on sopimusosapuoli ja sen velvollisuutena on sisällyttää nämä suositukset yhteisön lainsäädäntöön.
ICCAT:n marraskuussa 1998 Santiago de Compostelassa pitämässä kokouksessa suositeltiin muutoksia määräyksiin, jotka koskevat aluksesta purettavien tonnikalojen vähimmäiskokoa. ICCAT antoi suosituksia myös vuosina 1974, 1994 ja 1996. Tällä hetkellä on laitonta purkaa aluksesta tai myydä alle vuoden ikäisiä tonnikaloja, ja se tarkoittaa tietenkin painosta puhuttaessa alle 1,8 kilon painoisia kaloja. Marraskuussa 1998 pidetyssä edellisessä kokouksessa ICCAT:n pysyvää tutkimuksesta ja tilastoinnista vastaavaa komiteaa (SCRS) pyydettiin laatimaan uusi arvio Länsi-Atlantin, Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakannoista. Tämän tiedon pohjalta järjestö harkitsee, kehittää ja parantaa kantojen toipumissuunnitelmia.
ICCAT päätti, että SCRS esittää tutkimuksen vuoden 1998 vuosikokouksessa, että se esittelee erilaiset toipumisskenaariot, suurimman kestävän pyyntitason ja että sen on tässä yhteydessä otettava huomioon mahdollisten sekä täydentävien kantojen että kantojen sekoittumisen vaihtoehdot. Pyrkimyksenä oli, että tutkimuksessa määrättäisiin, mihin aikaan vuodesta nuottakalastus kiellettäisiin, jotta pyyntikielto olisi tonnikalakantojen suojelun kannalta tehokkainta.
Näiden tutkimusten valmistuttua ICCAT päätti kokouksessaan soveltaa selektiivisempää menettelyä, eikä tonnikalan nuottapyynnin kieltämistä Välimerellä kokonaan ajalla 1.–31. elokuuta.
Tonnikalakalastuksen turvaaminen tuleville sukupolville on tärkeää. Tonnikala on myyntihinnaltaan maailman kallein kala, josta on Tokion kalamarkkinoilla maksettu jopa 90 000 euroa tonnilta ja Välimeren tonnikalan tärkeyttä kuvaa tietenkin se, että se muodostaa 70 prosenttia aluksesta puretusta kokonaissaaliista ja on noin 30 000 tonnin luokkaa, josta 80 prosenttia pyydetään nuotalla. Välimeri on tärkeä tonnikalan lisääntymisalue, niinpä on tärkeää, että ryhdytään tarpeellisiin toimiin poikasten suojelun lisäämiseksi. Vähimmäisrajaa on noudatettava ja teknisiä toimia on pantava täytäntöön, jos aiomme eliminoida alle vuoden ikäisten tonnikalojen pyynnin.
Toimet, joista marraskuussa 1998 sovittiin, ovat olleet sitovia 21. kesäkuuta lähtien, toistan 21. kesäkuuta 1999 lähtien, kuukausia ennen tiedon toimittamista parlamentin kalatalousvaliokuntaan ja melkein 9 kuukautta sitten tästä päivästä laskien. Arvoisa komission jäsen, mielestäni nyt on niin, ettei tämä käy laatuun ja että tulevaisuudessa meidän on saatava tietoa ja kertomukset pitää toimittaa parlamentin kalatalousvaliokuntaan ennen päätösten tekemistä, muuten meillä ei ole muuta virkaa kuin toimia kumileimasimena, ja tiedän, ettei se ole komission tai komission jäsenen tarkoitus, mutta oppikaamme menneisyyden virheistä."@fi5
".
La proposition à l'examen est très importante, comme le souligne son introduction. Il est probable que mes collègues de la commission de la pêche et du Parlement connaissent déjà notre engagement quant aux mesures techniques de conservation sur la base de conseils techniques fiables. L'organisation chargée de fournir ces conseils fondés sur des données scientifiques solides est la Commission internationale pour la conservation des thonidés de l'Atlantique.
Cette organisation internationale dans le domaine de la pêche, dont l'Union européenne est membre, est responsable de la conservation des espèces de thons et de thonidés de l'Atlantique et des mers avoisinantes, y compris la mer Méditerranée. Créée en mars 1969, elle doit officiellement se réunir tous les deux ans, mais dans les faits, elle le fait tous les ans et prend ses décisions sur la base de conseils scientifiques. L'organisation émet ensuite des recommandations pour la conservation des stocks.
L'organisation possède quatre comités permanents, composés d'experts nationaux, couvrant les domaines de la recherche et des statistiques, des finances et de l'administration, du respect ainsi que des mesures de conservation et de gestion. Il existe également quatre groupes de travail pour les thonidés des eaux tropicales, les thonidés des eaux tempérées septentrionales et australes et les autres espèces. Ces groupes de travail sont habilités à engager des mesures réglementaires à l'égard des espèces couvertes par la convention. Les propositions émanant de ces groupes de travail sont présentées à la Commission, laquelle propose alors des recommandations aux parties contractantes. Ces recommandations sont contraignantes, mais les parties contractantes disposent d'une période de six mois au cours de laquelle elles peuvent y objecter. En tant que partie contractante, l'Union européenne est tenue de transposer de telles recommandations en droit communautaire.
Au cours de la session qu'elle a tenue en novembre 1998, à Saint-Jacques-de-Compostelle, la CICTA a recommandé certaines modifications des règles relatives aux tailles minimales de débarquement pour le thon rouge. La CICTA a également émis des recommandation en 1974, 1994 et 1996. Désormais, il est interdit de débarquer ou de vendre du thon rouge d'âge 0 , pesant bien sûr moins de 1,8 kilos. Au cours de la session de novembre 1998, il a été demandé au comité permanent de la CICTA sur la recherche et les statistiques de procéder à une nouvelle évaluation des populations de thon rouge de l'Atlantique occidental et oriental et de la Méditerranée. Le comité fournirait donc à l'organisation l'information nécessaire pour examiner, développer et améliorer les plans de reconstitution des stocks.
Il a été décidé que le CPRS devrait présenter une étude au cours de la session de 1998, mettant en avant divers scénarios possibles de régénération des stocks, à des niveaux pouvant produire un rendement maximal durable, en tenant compte des diverses variantes de niveaux possibles de recrutement et de mélange des stocks. En outre, l'étude du CPRS devrait indiquer les clôtures mensuelles à la senne tournante et ce, pour que les clôtures soient plus efficace pour la conservation du thon rouge.
Comme suite à ces recherches, la session a convenu que, au lieu d'interdire globalement la pêche au thon rouge à la senne tournante en Méditerranée au cours de la période allant du 1er au 31 août, une approche plus sélective devrait être mise en œuvre.
Il est important de protéger la pêche des thonidés pour les génération à venir. Le thon rouge est le poisson le plus coûteux au monde puisqu'il atteindrait jusqu'à 90 000 euros par tonne à la vente quotidienne à la criée de Tokyo et bien sûr, l'indication de l'importance des thonidés méditerranéens est qu'ils représentent 70 % de l'ensemble des débarquements dans la région, estimés à près de 30 000 tonnes. Sur cette quantité, 80 % sont capturés à la senne tournante. La Méditerranée est une importante zone de frai pour le thon rouge, si bien qu'il est important de prendre les mesures nécessaires pour renforcer la protection des juvéniles. Il faut que l'on respecte la taille minimale et que l'on mette en œuvre les mesures techniques si nous voulons éliminer les prises de poissons d'âge 0.
Les mesures adoptées en novembre 1998 sont entrées en vigueur le 21 juin, je répète, le 21 juin 1999, il y a près de 9 mois, plusieurs mois avant l'envoi de la communication à la commission de la pêche. Je crois, Monsieur le Commissaire, que ce n'est pas suffisant et qu'à l'avenir, nous devrons en tirer les leçons. Les rapports doivent être soumis à la commission de la pêche du Parlement avant que les décisions ne soient prises, sinon nous ne sommes qu'un organisme d'approbation. Je sais que ce n'est guère l'intention de la Commission ou du commissaire, mais nous devons tirer les leçons des erreurs du passé."@fr6
"La proposta al vaglio, descritta a grandi linee nell'introduzione, è molto importante. I miei colleghi della commissione per la pesca e del Parlamento sanno che il nostro lavoro sulle misure tecniche di conservazione si basa su indicazioni tecniche concrete. L'istituzione incaricata di fornire tali indicazioni, in base a prove scientifiche certe, è la Commissione per la conservazione dei tonnidi nell'Atlantico (ICCAT).
Questa organizzazione intergovernativa sulla pesca, della quale fa parte anche l'Unione europea, è responsabile della conservazione dei tonnidi e delle specie analoghe nell'Atlantico e nei mari adiacenti, compreso il Mediterraneo. E' stata istituita nel marzo del 1969 e, benché formalmente tenuta a riunirsi ogni due anni, si riunisce ogni anno. Essa prende le proprie decisioni in base ad indicazioni scientifiche e quindi formula raccomandazioni per la conservazione delle risorse ittiche.
L'ICCAT opera attraverso quattro comitati permanenti, costituiti da esperti nazionali, che si occupano di ricerca e statistica, finanze ed amministrazione, rispetto delle norme, nonché misure di conservazione e gestione. Vi sono inoltre quattro gruppi di lavoro che si occupano, rispettivamente, dei tonnidi della zona tropicale, di quelli della zona temperata settentrionale, di quelli della zona temperata meridionale e di altre specie. Questi gruppi di lavoro possono avviare le misure di regolamentazione delle specie contemplate nella convenzione. Essi presentano le loro proposte alla Commissione, la quale propone raccomandazioni alle parti contraenti. Queste condizioni sono vincolanti, ma le parti contraenti dispongono di un periodo di sei mesi nel corso del quale possono presentare obiezioni. L'Unione europea, in quanto parte contraente, è tenuta a trasporre tali raccomandazioni nel diritto comunitario.
In occasione della riunione tenutasi a Santiago di Compostela nel novembre del 1998, l'ICCAT ha raccomandato l'introduzione di alcune modifiche in relazione alle norme sulle taglie minime per gli sbarchi di tonno rosso. L'ICCAT aveva già formulato raccomandazioni a questo riguardo nel 1974, 1994 e 1996. Attualmente è illegale lo sbarco e la vendita di tonno rosso di età zero o di peso inferiore a 1,8 kg. Nel corso della stessa riunione è stato chiesto al comitato permanente per la ricerca e la statistica di fornire una nuova valutazione delle popolazioni di tonno rosso dell'Atlantico occidentale e di quello orientale, compreso il Mediterraneo. L'organizzazione si sarebbe avvalsa delle informazioni fornite per sviluppare e migliorare i progetti di ripopolamento degli
.
Era stato deciso che, in occasione della riunione del 1998, il comitato permanente avrebbe presentato uno studio e illustrato le varie prospettive di ripopolamento degli
al fine di aumentare al massimo le catture sostenibili, tenendo conto delle diverse alternative e dei possibili livelli di ripopolamento e di mescolanza tra le riserve ittiche. Inoltre lo studio del comitato permanente avrebbe indicato quale fermo mensile della pesca al cianciolo sarebbe stato più efficace per la conservazione delle riserve di tonno rosso.
A seguito di questo studio fu deciso che, invece di un divieto generale sulla pesca al cianciolo del tonno rosso nel Mediterraneo durante il periodo dal 1o al 31 agosto, sarebbe stato impiegato un approccio più selettivo.
E' fondamentale tutelare la pesca del tonno per le generazioni future. Il tonno rosso è il pesce più caro al mondo perché viene pagato fino a 90.000 euro per tonnellata nel corso dell'asta giornaliera a Tokyo. L'importanza del tonno del Mediterraneo è dimostrata dal fatto che esso rappresenta il 70 percento degli sbarchi totali, stimati a 30.000 tonnellate nel 1998, l'80 percento dei quali deriva da catture effettuate con la pesca al cianciolo. Il Mediterraneo costituisce un'importante area riproduttiva per il tonno rosso e quindi ogni misura destinata a rafforzare la protezione del novellame va accolta con favore. Se si vuole eliminare le catture di pesce di età zero occorre rispettare la taglia minima ed introdurre misure tecniche.
Le misure concordate nel novembre del 1998 sono legalmente vincolanti dal 21 giugno - ripeto, dal 21 giugno 1999. Tali misure sono state quindi applicate nove mesi fa, diversi mesi prima dell'invio della comunicazione alla commissione per la pesca. Signor Commissario, ritengo che ciò non sia corretto. In futuro occorrerà trarre un insegnamento da quanto è accaduto e far sì che le relazioni siano presentate alla commissione parlamentare per la pesca prima che vengano prese le decisioni, altrimenti la commissione non è altro che un timbro postale. So che né la Commissione né il Commissario avevano questa intenzione, tuttavia occorre far tesoro degli errori del passato."@it9
"The proposal before us as outlined in the introduction is a very important one. By now, my colleagues in the Fisheries Committee and indeed in the Parliament will be well aware of our commitment to technical conservation measures which are based on sound technical advice. The body charged with giving this advice based on sound scientific data is the International Commission for the Conservation of Atlantic Tuna.
This intergovernmental fishery organisation of which the European Union is a member is responsible for the conservation of tuna and tuna-like species in the Atlantic and the adjacent seas including the Mediterranean. This body was established back in March 1969 and is formally obliged to meet biannually, however the norm is that it meets annually and takes its decisions on the basis of scientific advice. The body then makes recommendations with a view to maintaining stocks.
This body has four standing committees comprised of national experts dealing with research and statistics, finances and administration, compliance and conservation and management measures. They have also four panels dealing with tropical tuna, with temperate tuna, the north and temperate tuna south and other species. These panels are powered to initiate regulatory measures on species covered by the convention. Proposals made by the panels are then presented to the Commission and the Commission in turn makes recommendations to the contracting parties. These conditions are binding, however contracting parties may lodge objections within a six-month period. The European Union is a contracting party and is obliged to embody such recommendations in Community law.
At a ICCAT meeting in November 1998 in Santiago de Compostela, changes were recommended to the rules relating to the landing of the minimum size of bluefin tuna. ICCAT also made recommendations in 1974, 1994 and 1996. As of now, it is illegal to land or sell bluefin of zero age and that of course is – in weight terms – less than 1.8 kilos. At its recent meeting in November 1998, the ICCAT standing committee on research and statistics was asked to perform a new assessment of the western Atlantic and eastern Atlantic and Mediterranean bluefin tuna populations. The information provided would then assist the organisation in considering developing and improving stock rebuilding plans.
It was agreed that the SCRS should present a study at the 1998 meeting. It was intended that this meeting be presented with various possible recovery options with a view to maximising sustainable yields by taking into account alternatives or possible levels of recruitment and mixing of stocks. It was intended that the study should indicate monthly closures to purse seine, in order that the closures would be effective for the conservation of bluefin stock.
Following all of the research, the meeting agreed to a selective closure rather than a general prohibition of fishing for tuna in the Mediterranean with purse seine during the period 1 August to 31 August.
It is important to protect the tuna fishery for future generations. Bluefin tuna is the world’s most expensive fish fetching up to EUR 90 000 per ton at the auctions in Tokyo and, of course, the indication of the importance of the Mediterranean tuna is that it accounts for 70 percent of global landings in the region of 30 000 tons. 80 percent of it was landed by purse seine. The Mediterranean is an important spawning area for bluefin tuna so therefore it is important that the necessary measures be taken to enhance the protection of juveniles. The minimum size must be respected and technical measures must be implemented if we are to eliminate the zero age.
The measures agreed in November 1998 are binding since 21 June, I repeat 21 June 1999, months before the communication was forwarded to the Parliament’s Fisheries Committee and 9 months almost to the date. Now I believe, Commissioner, this is not good enough and that in the future we must learn and that reports must be submitted to the Parliament’s Fisheries Committee before decisions are taken, otherwise then we are nothing further than a rubber stamp and I know that is not the intention of the Commission or the Commissioner but let us learn from mistakes of the past."@lv10
".
Het voorstel dat in de inleiding is aangekondigd, is buitengewoon belangrijk. Mijn collega's in de Commissie visserij en ook die in het Parlement zullen inmiddels wel begrepen hebben dat wij ons inspannen voor technische maatregelen voor de instandhouding, gebaseerd op gefundeerd technisch advies. De organisatie die belast is met het geven van dit advies op basis van gefundeerde wetenschappelijke gegevens is de Internationale Commissie voor de instandhouding van tonijnachtigen in de Atlantische Oceaan (ICCAT).
Deze intergouvernementele visserijorganisatie, waarvan de Europese Unie lid is, is verantwoordelijk voor de instandhouding van tonijn en tonijnachtigen in de Atlantische Oceaan en aangrenzende zeeën, waaronder de Middellandse Zee. Deze organisatie is in maart 1969 opgericht en hoeft formeel slechts een keer in de twee jaar bijeen te komen. Gewoonlijk vinden de bijeenkomsten echter een keer per jaar plaats. De beslissingen die hier worden genomen zijn gebaseerd op wetenschappelijk advies. De organisatie doet vervolgens voorstellen met het oog op de instandhouding van de visbestanden.
De commissie heeft vier vaste comités bestaande uit nationale deskundigen die zich bezighouden met onderzoek en statistiek, financiën en administratie, naleving en instandhouding en beheersmaatregelen. Ook zijn er vier panels die zich bezighouden met tonijn in tropische zones, tonijn in gematigde zones (noorden), tonijn in gematigde zones (zuiden), en andere soorten. Deze panels hebben regelgevende bevoegdheid voor de soorten die onder het verdrag vallen. Voorstellen van de panels worden voorgelegd aan de commissie en de commissie doet op haar beurt aanbevelingen aan de verdragsluitende partijen. Deze voorstellen zijn bindend. De partijen hebben echter de gelegenheid om binnen een periode van zes maanden bezwaar aan te tekenen. De Europese Unie is een van de verdragsluitende partijen en is verplicht deze aanbevelingen in Gemeenschapsrecht om te zetten.
Tijdens de ICCAT-zitting van november 1998 in Santiago de Compostela werd aanbevolen de regels inzake de minimummaten bij aanvoer van blauwvintonijn te wijzigen. Eerder al, in 1974, 1994 en 1996, had de ICCAT ook aanbevelingen gedaan. Voortaan bestaat er een verbod op het aan boord hebben, de aanvoer en de verkoop van blauwvintonijn met leeftijd 0 (met een gewicht tot 1,8 kilo). Tijdens diezelfde zitting van november 1998 heeft de ICCAT haar Permanent Comité voor onderzoek en statistiek (SCRS) verzocht een nieuw onderzoek in te stellen naar de tonijnpopulaties in het westelijk en oostelijk deel van de Atlantische Oceaan en in de Middellandse Zee. Dit zou de organisatie de informatie moeten opleveren die nodig was om plannen te ontwikkelen voor het herstel van de visbestanden.
Voorts zou het SCRS op de zitting van 1998 een studie moeten presenteren. Hierin zouden verschillende opties worden voorgelegd voor het herstel van de visbestanden op niveaus die een maximaal verantwoorde opbrengst toelaten. Daarbij zou rekening worden gehouden met diverse alternatieven van mogelijke niveaus van populatietoename en vermenging van visbestanden. De studie zou ook moeten aangeven in welke perioden de maandelijkse sluiting voor de visserij met de ringzegen effectiever zou zijn voor de instandhouding van de blauwvintonijn.
Op basis van dit onderzoek werd op de zitting besloten om in plaats van een algemeen verbod op de ringzegenvisserij op blauwvintonijn in de periode van 1 tot en met 31 augustus voor een selectieve aanpak te kiezen.
Het is belangrijk dat de tonijnvisserij voor toekomstige generaties behouden blijft. Blauwvintonijn is de duurste vis ter wereld en kan op de visafslag in Tokio wel 90.000 euro opbrengen. Meer dan 70% van de totale aanvoer, die in de Middellandse-Zeeregio 30.000 ton bedraagt, bestaat bovendien uit blauwvintonijn. Hiervan is 80% gevangen in de ringzegenvisserij. De Middellandse Zee is een belangrijk paaigebied voor de blauwvintonijn en het is daarom belangrijk dat alle noodzakelijke maatregelen worden genomen om de jonge exemplaren beter te beschermen. De minimumgrootte moet worden gerespecteerd en er moeten technische maatregelen worden getroffen om de vangst van vis met leeftijd 0 te voorkomen.
De maatregelen die in november 1998 zijn overeengekomen, zijn sinds 21 juni van kracht, ik herhaal sinds 21 juni 1999, maanden voordat de mededeling werd doorgestuurd naar de Commissie visserij van het Parlement en inmiddels bijna precies negen maanden geleden. Commissaris, ik ben van mening dat dit beneden de maat is en dat hieruit voor de toekomst lering moeten worden getrokken. De verslagen moeten eerst aan de Commissie visserij van het Parlement worden voorgelegd voordat beslissingen worden genomen, anders worden wij hier gedegradeerd tot een stelletje marionetten en ik weet dat noch de Commissie noch de commissaris dit wil. Laten wij dus alstublieft lering trekken uit het verleden."@nl2
"A proposta que nos é apresentada tal como formulada na introdução revestese de toda a importância. Neste momento já os meus colegas na Comissão das Pescas e certamente no Parlamento estarão informados sobre o nosso compromisso de implementar medidas técnicas de conservação baseadas em pareceres científicos. A organização incumbida de emitir os pareceres com base em dados científicos é a Comissão Internacional para a Conservação dos Tunídeos do Atlântico.
Esta organização intergovernamental de pescas, de que é membro a União Europeia, é responsável pela conservação do atum e espécies afins no Oceano Atlântico e mares adjacentes, incluindo o mar Mediterrâneo; foi criada em Março de 1969 e está formalmente obrigada a reunir de dois em dois anos, embora a norma seja reunir todos os anos, tomando as suas decisões com base em pareceres científicos. Esta organização formula recomendações destinadas à preservação destes recursos.
A mesma exerce a sua actividade através de quatro comissões permanentes compostas por peritos nacionais que se ocupam da investigação e estatísticas, finanças e administração, implementação e medidas de conservação e gestão. Existem também quatro painéis que se ocupam de espécies como o atum tropical, o atum de águas temperadas (Norte) e o atum de águas temperadas (Sul) e outras espécies. Estes painéis têm poderes para iniciarem a aplicação de medidas de regulamentação das espécies abrangidas pela Convenção. As propostas formuladas por estes painéis são apresentadas à Comissão Internacional e esta, por seu turno, apresenta depois recomendações às partes contratantes. Estas recomendações são vinculativas, contudo, as partes contratantes podem apresentar as suas objecções num prazo de seis meses. A União Europeia, na qualidade de parte contratante, é obrigada a transpor estas recomendações para a legislação comunitária.
Na reunião da ICCAT realizada em Novembro de 1998, em Santiago de Compostela, foram recomendadas modificações nas regras para os tamanhos mínimos do atum rabilho capturado; estas medidas seguemse a anteriores recomendações da ICCAT, adoptadas em 1974, 1994 e 1996. Actualmente, é ilegal desembarcar ou vender atum rabilho de idade zero, o que significa, evidentemente em termos de peso , menos de 1,8 quilos. Na sua recente reunião em Novembro de 1998, foi solicitado à Comissão Permanente para a Investigação e Estatísticas (CPIE) que efectuasse uma nova avaliação das populações de atum rabilho no Atlântico Ocidental e Oriental, incluindo o Mediterrâneo. A informação assim obtida serviria então para elucidar a organização sobre a forma de desenvolver e aperfeiçoar planos para a reconstituição das populações.
Ficou também acordado que a CPIE deveria apresentar um estudo na reunião de 1998. Pretendiase que nessa reunião fossem apresentados diferentes cenários possíveis para a recuperação dos recursos, a níveis susceptíveis de maximizar a rentabilidade sustentável e tomando em conta diversas alternativas ou possíveis níveis de obtenção e mistura de recursos. O estudo deveria indicar os meses de defeso para a utilização da pesca com rede de cerco com vista a uma maior eficácia na conservação do atum rabilho.
Assim, na sequência desta investigação, a reunião chegou a um acordo segundo o qual, em vez de uma proibição geral da pesca do atum, com redes de cerco, no Mediterrâneo, deverá adoptarse uma abordagem mais selectiva, por um período de 1 a 31 de Agosto.
É essencial proteger a pesca de atum para as gerações vindouras. O atum rabilho é o peixe mais caro a nível mundial, chegando a atingir 90 000 euros por tonelada nas lotas em Tóquio e, claro que a razão da importância do mar Mediterrâneo é que este representa mais de 70% do total das capturas na região, tendo estas sido avaliadas em 30 000 mt. 80% destas capturas foram realizadas com redes de cercar. O mar Mediterrâneo é uma zona de desova importante para o atum rabilho, por conseguinte é pertinente a adopção de medidas necessárias que visem aumentar protecção dos juvenis. O tamanho mínimo tem de ser respeitado e as medidas técnicas devem ser implementadas, se queremos eliminar a captura de peixes com idade zero.
As medidas acordadas em Novembro de 1998 tornaramse vinculativas em 21 de Junho, repito 21 de Junho de 1999, meses antes de a comunicação ter sido apresentada à Comissão das Pescas do Parlamento e quase exactamente 9 meses depois da data da adopção das mesmas. Penso, Senhor Comissário, que isto não chega, que de futuro devemos aprender e apresentar os relatórios à Comissão das Pescas do Parlamento antes de as decisões serem tomadas, pois de outra forma não faremos mais do que uma assinatura de cruz, e embora sabendo que essa não é a intenção da Comissão ou do senhor Comissário, é altura de aprendermos com os erros do passado."@pt11
"Förslaget framför oss, såsom skisserat i inledningen, är ett mycket viktigt sådant. Nu bör mina kollegor i fiskeriutskottet och förvisso i parlamentet mycket väl känna till vårt åtagande för tekniska bevarande åtgärder som baseras på pålitlig teknisk rådgivning. Det organ som har som uppgift att lämna dessa råd grundat på pålitliga vetenskapliga uppgifter är Internationella kommissionen för bevarande av tonfiskbestånden i Atlanten.
Denna mellanstatliga fiskeriorganisation där Europeiska unionen är medlem ansvarar för att bevara tonfisk och tonfiskliknande arter i Atlanten och intilliggande hav, inklusive Medelhavet. Detta organ inrättades i mars 1969 och är formellt skyldig att sammanträda vartannat år, men det normala är att det sammanträder en gång per år och fattar beslut på grundval av vetenskapliga råd. Organet ger sedan rekommendationer i syfte att bevara fiskbestånd.
Detta organ har fyra ständiga kommittéer som består av nationella experter som har hand om forskning och statistik, finansiering och administration, efterlevnad och bevarande samt förvaltning. Den har även fyra paneler som ansvarar för tropisk tonfisk, nordlig och tempererad sydlig tonfisk och övriga arter. Dessa paneler har befogenhet att inleda reglerande åtgärder för arter som omfattas av konventionen. Förslag från panelerna läggs sedan fram för kommissionen och kommissionen å sin sida lägger fram rekommendationer till avtalsparterna. Dessa villkor är bindande men avtalsparterna kan anföra klagomål inom en sexmånadersperiod. Europeiska unionen är en avtalspart och har skyldighet att ge konkret form för sådana rekommendationer i gemenskapslagstiftningen.
Vid ett möte inom ICCAT (Internationella kommissionen för bevarande av bestånden av tonfisk i Atlanten) i november 1998 i Santiago de Compostela, rekommenderades ändringar av de regler som gäller minsta storlek på blåfenad tonfisk som får landas. ICCAT lade också fram rekommendationer 1974, 1994 och 1996. Från och med nu är det olagligt att lossa eller sälja årsungar av blåfenad tonfisk och det innebär naturligtvis – i fråga om vikt – mindre än 1,8 kilo. Vid dess senaste möte i november 1998, ombads ICCAT:s ständiga kommitté för forskning och statistik att göra en ny bedömning av bestånden av blåfenad tonfisk i västra Atlanten, östra Atlanten och Medelhavet. Den tillhandahållna informationen skulle sedan hjälpa organisation att utveckla och förbättra program för att återuppbygga bestånden.
Man kom överens om att SCRS (Ständiga kommittén för forskning och statistik)skulle presentera en studie vid mötet 1998. Avsikten var att man vid mötet skulle lägga fram olika möjligheter att återuppbygga bestånden i syfte att maximera hållbar avkastning genom att ta hänsyn till alternativa eller möjliga återhämtningsnivåer och blandade bestånd. Syftet var att studien skulle visa på behovet av månadsvisa stopp för snörpvadfiske för att effektivt bevara bestånden av blåfenad tonfisk.
Efter all forskningsinformation kom mötet överens om en selektivt förbud snarare än ett allmänt förbud mot att fiska tonfisk i Medelhavet med snörpvad under perioden 1 augusti till 31 augusti.
Det är viktigt att skydda tonfisket för kommande generationer. Blåfenad tonfisk är världens dyraste fisk som inbringar upp till 90 000 euro per ton vid auktionerna i Tokyo och en indikation på betydelsen av Medelhavstonfisken är att den svarar för 70 procent av den fiskfångst som landas i världen i storleksordningen 30 000 ton. Av detta landades 80 procent med snörpvad. Medelhavet är en viktig lekplats för blåfenad tonfisk så det är därför viktigt att nödvändiga åtgärder vidtas för att öka skyddet för unga exemplar. Minimistorleken måste respekteras och tekniska åtgärder måste införas om vi skall kunna få slut på fiske av årsungar.
De åtgärder som man kom överens om i november 1998 är bindande från den 21 juni, jag upprepar den 21 juni 1999, månader innan meddelandet skickades till parlamentets fiskeriutskott och nästan 9 månader fram till i dag. Nu anser jag, herr kommissionär, att det är inte tillräckligt bra och att i framtiden måste vi lära att betänkanden måste överlämnas till parlamentets fiskeriutskott innan beslut fattas, annars är vi bara en gummistämpel och jag vet att det är inte kommissionens eller kommissionärens avsikt, men låt oss lära av tidigare misstag."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Gallagher (UEN ),"10,3,12
"rapporteur."10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples