Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-01-Speech-3-123"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000301.8.3-123"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, im Namen der SPE-Fraktion möchte ich dem Berichterstatter für seine umfangreiche, sehr wichtige und orientierungsstarke Arbeit danken. Ich möchte noch einmal unterstreichen, wie wichtig auch die ausführlichen Beratungen im Ausschuß mit den Experten waren, die sich glücklicherweise dem Parlament zur Verfügung gestellt haben. Diese Experten haben auch nachdrücklich unterstrichen, wie wichtig es ist, auch Investitionsschritte zu setzen, auch auf nachfrageorientierte Instrumente zu setzen. Ich denke nicht, daß das, was Sie, Herr von Wogau, hier als vorgestrigen Keynesianismus bezeichnet haben, damit gemeint ist, denn niemand will auf Stabilität verzichten, niemand will auf Solidität verzichten, sondern wir müssen endlich in dieser Europäischen Union ein richtiges
finden. Dazu gehören sowohl angebots- als auch nachfrageorientierte Maßnahmen. Wir sehen das ja auch in den anderen Ländern dieser Welt, die erfolgreicher sind als beispielsweise Ihre Heimat, in denen das eben schon seit vielen Jahren mit Erfolg praktiziert wird.
Ich bin auch nicht zu pessimistisch im Hinblick auf die Aussichten hier in der Europäischen Union. Schließlich können wir sehen, daß die Konjunktur sich nach einem Jahr Wirtschafts- und Währungsunion in der Europäischen Union deutlich erholt hat. Zu Recht setzt der Jahreswirtschaftsbericht der Kommission auf eine positive Weiterentwicklung. Schließlich sind die weltwirtschaftlichen und wirtschaftspolitischen Rahmenbedingungen günstig. Sie müssen nur genutzt werden. Wir müssen uns endlich einmal dazu entschließen, so zu koordinieren, daß wir tatsächlich Synergieeffekte organisieren, die tatsächlich ein nachhaltiges Wachstum auf einem hohen Niveau für eine längere Zeit möglich machen.
Ich muß sagen, die Sache mit dem Euro-Dollar-Kurs macht mir keine Sorgen, nicht nur, weil ich hier ein Aufwertungspotential des Euro sehe, nein, weil der Euro-Dollar-Kurs der europäischen Exportwirtschaft eine zusätzliche Steigerung beschert und damit ihre Rolle als Konjunkturmotor in einer wichtigen Phase der europäischen Wirtschaftsentwicklung untermauert hat. Ich sagte schon, der Europäischen Union fehlt immer noch eine gemeinschaftliche Wachstumsstrategie, die dazu beiträgt, daß die Interdependenz der EU-Volkswirtschaften auch tatsächlich zur Geltung kommt und der Binnenmarkt seine optimale Funktionsweise entfalten kann.
Das hängt nicht nur damit zusammen, daß es noch immer an Strukturreformen mangelt. Natürlich sind Strukturreformen bei uns wichtig. Aber wer hat jemals das ökonomische Gewicht dieser Strukturreformen so kalkuliert, daß wir wissen, was diese tatsächlich zu Wachstum, Investition und Beschäftigung beitragen können? Insofern können wir nicht auf die Organisation von Wachstum verzichten.
Ich finde es schade, daß immer noch nicht alle Akteure im makroökonomischen Dialog die Notwendigkeit von Koordinierung einsehen. Wir müssen eben wissen, daß wir immer noch nicht unabhängig von externen Risiken sind und auch noch nicht immer unabhängig von inneren Risiken für das europäische Wachstum, für das Wachstum in der EU. Schließlich zeigen beispielsweise die Indikatoren hier bei uns in der Europäischen Union, daß das Wachstum und seine Aussichten lange noch nicht so solide sind wie in den 80er Jahren. Das hat auch etwas mit Vertrauen zu tun. Ich meine nicht, daß wir den Finanzmärkten das Urteil überlassen sollen, aber wir müssen sehen, daß sowohl auf der Verbraucher- wie auf der Produktionsseite mehr Vertrauen in die Entwicklung in der Europäischen Union entsteht.
Gesamteuropäischer Perspektiven bedarf es auch –das will ich nicht abstreiten – bei der Entwicklung der Lohnpolitiken, die ohnehin, wie ich meine, in der EU vorbildlich an dem Produktivitätsziel und dem Preisziel der EZB orientiert sind. Zu einer Renationalisierung der Inflationsbekämpfung auf der Ebene der Mitgliedstaaten, wie dies unter dem Eindruck der gestiegenen Öl- und Rohstoffpreise passiert, darf es nicht kommen.
Wichtig wird für die Europäische Union und die Organisation des Wachstums eine unabhängige Bewertung europäischer Wirtschaftspolitik sein. Wir brauchen einfach einen Jahresbericht über die wirtschaftliche und soziale Lage in der Union, so daß eine EU-Politik mit
und konkreten quantitativen und qualitativen Zahlen und Zielen für Investition und Wachstum möglich ist. Das muß in die Grundlagen der Wirtschaftspolitik integriert werden. Ich denke, einem Verstoß dagegen muß dann letztlich auch eine detaillierte Ursachenanalyse der jeweiligen nationalen Volkswirtschaft folgen.
Die günstige Konjunkturentwicklung muß jetzt natürlich zu Recht auch dafür genutzt werden, daß die Strukturdefizite mit Hilfe der Wachstumsdividende stärker abgebaut werden. Allerdings sollte die Wachstumsdividende auch genutzt werden, in die Wissensgesellschaft zu investieren, in Forschung und Entwicklung, in den kostbaren Rohstoff Mensch. Aktionen wie ein Internetzugang in jeder Schule oder lebenslange Qualifizierung sind hier ein vernünftiger Ansatz, dem auch Gegner staatlicher Ausgaben-Programme zustimmen müssen, damit Zukunftsfähigkeit und Vollbeschäftigung in der Union organisiert werden können."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, på vegne af SPE-gruppen vil jeg gerne takke ordføreren for hans omfangsrige, meget vigtige og informative arbejde. Jeg vil gerne understrege endnu en gang, hvor vigtigt det var med de udførlige forhandlinger i udvalget med de eksperter, som heldigvis havde stillet sig til rådighed for Parlamentet. Disse eksperter har også udtrykkeligt understreget, hvor vigtigt det er også at fastsætte investeringsinitiativer, også at satse på efterspørgselsorienterede instrumenter. Jeg tror ikke, at det, som De, hr. von Wogau, her har betegnet som forældet keynesianisme, er det, der er ment hermed, for ingen ønsker at give afkald på stabilitet, ingen ønsker at give afkald på soliditet, men vi skal derimod finde et rigtigt
i Den Europæiske Union. Herunder hører både udbuds- og efterspørgselsorienterede foranstaltninger. Vi ser det jo også i de andre lande i verden, som har større succes end f.eks. Deres hjemland, og hvor det netop har været praktiseret med succes i mange år.
Jeg er heller ikke for pessimistisk med hensyn til udsigterne her i Den Europæiske Union. Endelig kan vi se, at konjunkturerne er steget betydeligt efter et års Økonomisk og Monetær Union i Den Europæiske Union. Med rette satser Kommissionens årsberetning på en positiv videreudvikling. Endelig er de verdensøkonomiske og verdenspolitiske rammebetingelser gunstige. De skal blot udnyttes. Vi skal langt om længe beslutte at koordinere det således, at vi faktisk organiserer synergieffekter, som i virkeligheden gør en bæredygtig vækst på højt niveau mulig for en længere periode.
Jeg må sige, at sagen med euro-dollar-kursen ikke bekymrer mig, ikke kun fordi jeg ser et opskrivningspotentiale for euroen her, nej, men fordi euro-dollar-kursen giver det europæiske eksporterhverv en ekstra vækst og dermed har underbygget dets rolle som konjunkturmotor i en vigtig fase af den europæiske økonomiske udvikling. Jeg har allerede sagt, at Den Europæiske Union stadigvæk mangler en fælles vækststrategi, der bidrager til, at den gensidige afhængighed mellem EU's nationaløkonomier rent faktisk også kommer til sin ret, og at det indre marked kan udfolde sin optimale funktionsmåde.
Det hænger ikke kun sammen med, at der stadigvæk mangler strukturreformer. Naturligvis er strukturreformer vigtige hos os. Men hvem har nogensinde beregnet den økonomiske vægt af disse strukturreformer således, at vi ved, hvad disse rent faktisk kan bidrage med, så der opnås vækst, investeringer og beskæftigelse? For så vidt kan vi ikke give afkald på organiseringen af vækst.
Jeg synes, at det er en skam, at det stadigvæk ikke er alle aktører i den makroøkonomiske dialog, der kan indse nødvendigheden af en koordinering. Vi skal netop vide, at vi stadigvæk ikke er uafhængige af eksterne risici og stadigvæk heller ikke er uafhængige af interne risici for den europæiske vækst, for væksten i EU. Endelig viser f.eks. indikatorerne her hos os i Den Europæiske Union, at væksten og dens udsigter længe ikke har været så stabile som i 1980'erne. Det har også noget at gøre med tillid. Jeg mener ikke, at vi skal overlade dommen til de finansielle markeder, men vi skal sørge for, at der opstår større tillid til udviklingen i Den Europæiske Union både på forbruger- og produktionssiden.
Fælleseuropæiske perspektiver kræver det også - det vil jeg ikke bestride - i forbindelse med udviklingen af lønpolitikken, der efter min mening i forvejen i EU er orienteret forbilledligt mod ECB's produktivitets- og prismålsætning. Det må ikke føre til en renationalisering af inflationsbekæmpelsen på medlemsstatsniveau, som det sker under indtryk af de stigende olie- og råstofpriser.
Det er vigtigt for Den Europæiske Union og organiseringen af væksten med en uafhængig bedømmelse af den europæiske økonomiske politik. Vi har simpelthen brug for en årsberetning om Unionens økonomiske og sociale situation, således at det er muligt at føre en EU-politik med benchmarking og konkrete kvantitative og kvalitative tal og mål for investeringer og vækst. Det skal integreres i grundlaget for den økonomiske politik. Jeg mener, at en overtrædelse heraf i sidste ende også må følges af en detaljeret årsagsanalyse af de pågældende nationaløkonomier.
Den gunstige konjunkturudvikling skal naturligvis med rette nu også anvendes til, at strukturmanglerne kan afhjælpes bedre ved hjælp af et vækstoverskud. Imidlertid bør vækstoverskuddet også udnyttes til investering i videnssamfundet, i forskning og udvikling, i den kostbare ressource mennesket. Initiativer som internetadgang i hver skole eller livslang kvalificering er et fornuftigt initiativ her, som også modstandere af statslige udgiftsprogrammer må godkende, således at der kan organiseres fremtidsevne og fuld beskæftigelse i Unionen."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, θέλω να ευχαριστήσω εξ ονόματος της Ομάδας μου τον εισηγητή για την εκτεταμένη και πολύ σημαντική εργασία του που προσφέρει πολλούς προσανατολισμούς. Θα ήθελα να υπογραμμίσω γι’ άλλη μια φορά πόσο σημαντικές υπήρξαν και οι διεξοδικές συζητήσεις που έγιναν στην επιτροπή με τους εμπειρογνώμονες, οι οποίοι ευτυχώς έθεσαν τον εαυτό τους στη διάθεση του Κοινοβουλίου. Οι εμπειρογνώμονες αυτοί υπογράμμισαν επίσης με έμφαση πόσο σημαντικό είναι να ποντάρουμε σε επενδυτικά βήματα, ποντάρουμε και σε μέσα προσανατολισμένα προς τη ζήτηση. Δεν πιστεύω ότι εννοούν αυτό που εσείς, κύριε von Wogau, αποκαλέσατε εδώ παλαιοκεϋνσιανισμό, γιατί κανείς δεν θέλει να χαθεί η σταθερότητα, κανείς δεν θέλει να χαθεί η φερεγγυότητα, παρά το αντίθετο, πρέπει να βρούμε επιτέλους σ’ αυτήν την Ευρωπαϊκή Ένωση έναν σωστό συντονισμό των πολιτικών, μία σύνθεση πολιτικής. Γι’ αυτό χρειάζονται τόσο μέτρα προσανατολισμένα προς τη ζήτηση όσο και μέτρα προσανατολισμένα προς την προσφορά. Άλλωστε, το βλέπουμε αυτό στις άλλες χώρες του κόσμου, που είναι πιο επιτυχημένες από ότι για παράδειγμα η πατρίδα σας και όπου αυτά εφαρμόζονται με επιτυχία εδώ και πολλά χρόνια.
Δεν αισθάνομαι και τόσο μεγάλη απαισιοδοξία ως προς τις προοπτικές που υπάρχουν εδώ στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Στο κάτω κάτω, μπορούμε να διαπιστώσουμε ότι μετά από έναν χρόνο οικονομικής και νομισματικής ένωσης εμφανίζεται ήδη σαφής ανάκαμψη στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Δικαιολογημένα η ετήσια έκθεση της Επιτροπής για την οικονομία της ΕΕ υπολογίζει με μια θετική περαιτέρω εξέλιξη, αφού οι συνθήκες στην παγκόσμια οικονομία και την οικονομική πολιτική είναι ευνοϊκές. Το μόνο που χρειάζεται είναι να τις αξιοποιήσουμε. Πρέπει να αποφασίσουμε κάποτε επιτέλους να προβούμε σε έναν τέτοιο συντονισμό, ώστε πραγματικά να δημιουργήσουμε αποτελέσματα συνέργειας που θα καταστήσουν στ’ αλήθεια εφικτή μια αειφόρο ανάπτυξη υψηλού επιπέδου για μεγάλο διάστημα.
Ομολογώ ότι η ισοτιμία ευρώ-δολαρίου δεν με ανησυχεί, όχι μόνο επειδή βλέπω ότι το ευρώ έχει μεγάλο δυναμικό ανατίμησης, αλλά επειδή η ισοτιμία ευρώ-δολαρίου προσέφερε στην ευρωπαϊκή εξαγωγική βιομηχανία μια επιπλέον άνοδο και έτσι σταθεροποίησε τον ρόλο της ως κινητήριας δύναμης της οικονομικής συγκυρίας σε μια σημαντική φάση της ανάπτυξης της ευρωπαϊκής οικονομίας. Ανέφερα ήδη ότι από την Ευρωπαϊκή Ένωση εξακολουθεί να λείπει μια κοινοτική στρατηγική για την ανάπτυξη, μια στρατηγική που θα συμβάλει στο να αναδειχθεί πραγματικά η σημασία της αλληλεξάρτησης των εθνικών οικονομιών στην Ένωση και στο να μπορέσει να αναπτυχθεί ο καλύτερος δυνατός τρόπος λειτουργίας της εσωτερικής αγοράς.
Αυτό δεν έχει σχέση μόνο με την έλλειψη διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων η οποία εξακολουθεί να υφίσταται. Φυσικά είναι σημαντικό να γίνουν διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις. Όμως κανείς δεν υπολόγισε ποτέ την οικονομική βαρύτητα των διαρθρωτικών αυτών μεταρρυθμίσεων έτσι ώστε να ξέρουμε ποιά μπορεί να είναι η πραγματική συμβολή τους στην ανάπτυξη, τις επενδύσεις και την απασχόληση. Κατά συνέπειαν, δεν μπορούμε να εγκαταλείψουμε την οργάνωση της οικονομικής μεγέθυνσης.
Θεωρώ πως είναι κρίμα που εξακολουθούν να μην καταλαβαίνουν ακόμη όλοι οι παράγοντες του μακροοικονομικού διαλόγου την ανάγκη για συντονισμό. Πρέπει πάντως να γνωρίζουμε ότι δεν έχουμε ακόμη γίνει ανεξάρτητοι από εξωτερικούς κινδύνους, αλλά και από εσωτερικούς κινδύνους για την ευρωπαϊκή ανάπτυξη, για την ανάπτυξη στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Τελικά οι δείκτες εδώ στην Ευρωπαϊκή Ένωση δείχνουν για παράδειγμα ότι η ανάπτυξη και οι προοπτικές της εμφανίζουν πολύ λιγότερη σταθερότητα από ό,τι στη δεκαετία του 80. Αυτό έχει σχέση και με την εμπιστοσύνη. Δεν θεωρώ ότι πρέπει να αφήσουμε στις χρηματοπιστωτικές αγορές τον ρόλο του κριτή, πρέπει όμως να επιδιώξουμε να δημιουργηθεί τόσο από την πλευρά των καταναλωτών όσο και από εκείνη της παραγωγής μεγαλύτερη εμπιστοσύνη στην ανάπτυξη της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Επίσης, δεν θέλω να αμφισβητήσω ότι χρειάζονται γενικές ευρωπαϊκές προοπτικές στην εξέλιξη των μισθολογικών πολιτικών, οι οποίες κατά τη γνώμη μου είναι ούτως ή άλλως άριστα εναρμονισμένες με τους στόχους της ΕΚΤ ως προς την παραγωγικότητα και τις τιμές. Δεν πρέπει να καταλήξουμε σε επανεθνικοποίηση της καταπολέμησης του πληθωρισμού σε επίπεδο κρατών μελών, όπως συμβαίνει τώρα εξ αιτίας της ανόδου της τιμής του πετρελαίου και των πρώτων υλών.
Για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για την οργάνωση της οικονομικής μεγέθυνσης θα είναι σημαντική μία ανεξάρτητη αξιολόγηση της ευρωπαϊκής οικονομικής πολιτικής. Ασφαλώς χρειαζόμαστε μία ετήσια έκθεση για την οικονομική και κοινωνική κατάσταση στην Ένωση, ώστε να είναι εφικτή μια κοινοτική πολιτική με
και με συγκεκριμένα ποσοτικά και ποιοτικά αριθμητικά στοιχεία και στόχους ως προς τις επενδύσεις και την οικονομική μεγέθυνση. Αυτά πρέπει να ενσωματωθούν στη βάση της οικονομικής πολιτικής. Θεωρώ ότι όταν σημειώνεται σχετική παραβίαση σε κάποια εθνική οικονομία, πρέπει τελικά να γίνεται και μία διεξοδική ανάλυση των αιτίων.
Φυσικά, είναι σωστό να αξιοποιηθεί τώρα η ευνοϊκή εξέλιξη της οικονομικής συγκυρίας και για την ευρύτερη άρση των διαρθρωτικών ελλειμμάτων με τη βοήθεια των κερδών από την οικονομική μεγέθυνση που σημειώνεται. Ωστόσο, τα κέρδη της οικονομικής μεγέθυνσης θα πρέπει να χρησιμοποιηθούν επίσης για να επενδύσουμε στην κοινωνία της γνώσης, στην έρευνα και την ανάπτυξη, στην πολύτιμη πρώτη ύλη που ονομάζεται άνθρωπος. Δράσεις όπως η δημιουργία πρόσβασης κάθε σχολείου στο Internet ή η δια βίου εκπαίδευση είναι σωστές προσεγγίσεις που πρέπει να βρουν σύμφωνους και τους αντιτιθέμενους στα προγράμματα δημοσίων δαπανών, προκειμένου να μπορέσουμε να οργανώσουμε σωστά την Ένωση ώστε να είναι μελλοντικά βιώσιμη και να υπάρχει εκεί πλήρης απασχόληση."@el8
"Mr President, on behalf of the PSE Group, I would like to thank the rapporteur for the comprehensive, extremely important and highly informative work that he has carried out. I would like to re-emphasise the value of the extensive deliberations that we had in committee with the experts, who, fortunately for us, made themselves available to Parliament. These experts were most emphatic about how important it is to take investment-related measures and to employ demand-orientated instruments. By that, I do not think they mean what you have just termed the Keynesian school of thought of yesteryear, Mr von Wogau, for no one wants a lack of stability or solidity, rather we must at last find the right policy mix here in the European Union. This involves both supply- and demand-orientated measures. We see this in other countries of the world that have been pursuing this very strategy for many years now, and which are more successful than your homeland, for example.
An independent evaluation of European economic policy will be of importance to the European Union and to structured growth. What we need is an annual report on the economic and social situation in the Union, so as to enable us to develop an EU policy with benchmarking and specific quantitative and qualitative figures and objectives for investment and growth. This must be incorporated into the cornerstones of economic policy. It is my belief that, at the end of the day, any violation of this policy must be followed up by a detailed analysis of causes with regard to the respective national economy.
Of course, the benefits arising from favourable economic growth should now be put to use in helping to alleviate structural shortfalls more intensely, and rightly so. However, the benefits of growth should also be used for investment in the information society, and in research and development, as well as in that expensive raw material ‘labour’. Measures including Internet access in every school or lifelong learning would constitute a sound approach in this respect – which even opponents of state expenditure programmes would have to agree to – so as to secure future prospects and full employment for the citizens of the Union.
I am certainly not overly pessimistic with regard to the prospects for the European Union. After all, we can see that after a year of economic and monetary union in the European Union, the economy has undergone a distinct recovery. The Commission’s annual report on the economy is right to anticipate positive trends. After all, the global economic and political conditions are favourable, they just have to be utilised. We must at long last resolve to coordinate things in such a way that we create real synergy of the kind that will actually facilitate a high level of sustainable growth for many years to come.
I must say that this business with the euro-dollar exchange rate does not worry me, not just because I see potential here for revaluation of the euro, no, because the euro-dollar exchange rate is giving the European export economy an additional boost, thereby underpinning its role as a driving force in the economy during an important phase of European economic development. As I said before, the European Union still lacks a common growth strategy, which would be instrumental in enabling us to actually use the interdependence of the EU national economies to best advantage, and in enabling the internal market to function to optimum effect
This does not just have to do with the fact that there is still a lack of structural reform. Of course, it is important for us to undertake structural reform. But has anyone ever calculated the economic impact of this structural reform, to enable us to see what it could actually contribute in the way of growth, investment and employment? Seen in this light, we cannot dispense with structured growth.
I think it is a shame that even now, not all participants in the macroeconomic dialogue see the need for coordination. We simply must be aware that we are still not free of external risks, and European growth, growth within the EU, is still subject to internal risks. At the end of the day, there are, for example, indicators here in the European Union that show that growth and its prospects are by no means as solid as they were in the 80s. This also has something to do with confidence. I do not believe that we should leave it to the financial markets to pass judgement, but we must ensure that both consumers and manufacturing gain in confidence where development in the European Union is concerned.
There is also a need for a common European approach – I would not dispute this – in the development of wage policy, which, I believe, has already been brought into line in the EU, in exemplary fashion, with the productivity and inflation objectives of the ECB. It should not boil down to a renationalisation of the fight against inflation at Member State level, this fight being waged due to the pressure exerted by increased oil and raw materials prices."@en3
"(DE) Señor Presidente, en nombre del Grupo del PSE quiero agradecer al Ponente su intenso, importante y bien orientado trabajo. Asimismo, quiero resaltar una vez más cuán importantes han sido las prolijas deliberaciones en la comisión con los expertos que felizmente se pusieron a disposición del Parlamento. Estos expertos hicieron especial hincapié en la importancia de la realización de inversiones, así como en apostar por instrumentos que animen la demanda. No creo que lo que usted, Sr. von Wogau, ha calificado de keynesianismo de anteayer, efectivamente lo sea, pues nadie quiere renunciar a la estabilidad, nadie quiere renunciar a la solidez, sino que debemos encontrar de una vez por todas un verdadero
en esta Unión Europea. Éste comprende medidas orientadas a estimular tanto la oferta como la demanda. Esto lo estamos viendo hacer en otros países del mundo, que están alcanzando un éxito mayor que, por ejemplo, el suyo, países en los que se aplican con éxito este tipo de medidas desde hace años.
Tampoco soy demasiado pesimista sobre las perspectivas de la Unión Europea. Podemos comprobar, al fin y al cabo, que la situación ha mejorado claramente en la Unión Europea tras un año de Unión Económica y Monetaria. El Informe Económico Anual de la Comisión apuesta acertadamente por una evolución positiva de la situación. Las condiciones marco de la economía mundial y de la política económica son, en fin, favorables. Simplemente, deben ser aprovechadas. Debemos decidirnos de una vez por coordinar las acciones de tal modo que organicemos efectivamente sinergias que hagan de hecho posible un crecimiento continuado a un alto nivel y durante un período más largo.
Debo decir que el asunto de la paridad euro-dólar no me causa preocupación alguna, y no sólo porque percibo en el euro un potencial de apreciación, no, porque la paridad euro-dólar ha proporcionado a la industria europea de la exportación un empujón adicional y con ello ha reforzado su papel de motor de la coyuntura económica en una importante fase de desarrollo económico en Europa. Ya he dicho que la Unión Europea carece todavía de un estrategia común de crecimiento que contribuya a que la interdependencia de las economías de la UE sea efectiva y a que el mercado interior pueda desplegar sus mejores aptitudes funcionales.
Esta situación no sólo está asociada a la persistente falta de reformas estructurales. Naturalmente que son importantes las reformas estructurales en nuestras economías. Pero, ¿quién ha calculado alguna vez el peso económico de estas reformas de modo tal que sepamos cómo pueden efectivamente contribuir al crecimiento, a la inversión y al empleo? En tal medida no podemos renunciar a la organización del crecimiento.
En mi opinión, es una lástima que no todos los actores del diálogo macroeconómico reconozcan aún la necesidad de la coordinación. Debemos saber que aún estamos expuestos a riesgos externos y que aún estamos expuestos a riesgos internos para el crecimiento europeo, para el crecimiento en la UE. Al fin y al cabo, los indicadores económicos, por ejemplo, ponen de manifiesto en la Unión Europea que el crecimiento y sus perspectivas no son desde hace tiempo tan sólidas como en los años ochenta. Esto también tiene algo que ver con la confianza. No quiero decir que debamos atribuir a los mercados financieros el juicio, pero debemos tener en cuenta que tanto por parte del consumidor como por parte de los productores se da una mayor confianza en el desarrollo de la Unión Europea.
También es necesario contar con perspectivas paneuropeas no lo voy a negar en la evolución de las políticas salariales que, con todo, como digo, en la UE están orientadas de forma ejemplar hacia el objetivo de productividad y de precios del BCE. No puede producirse una renacionalización de la lucha contra la inflación al nivel de los Estados miembros, tal como ocurre con los efectos del aumento los precios del petróleo y de las materias primas.
Para la Unión Europea y la organización del crecimiento será importante una valoración independiente de la política económica europea. Necesitamos simplemente un informe anual sobre la situación económica y social en la Unión, de modo que se haga posible una política de la UE con
y cifras y objetivos cuantitativos y cualitativos para la inversión y el crecimiento. Esto debe hacerse parte integrante de los fundamentos de la política económica. Creo que, en última instancia, a una violación de tales fundamentos debe seguirle un detallado análisis de las bases de las economías nacionales respectivas.
La favorable evolución de la situación económica debe, naturalmente, aprovecharse para que las carencias estructurales puedan eliminarse más rápidamente con la ayuda de los excedentes que genere el crecimiento. Evidentemente, estos excedentes deben ser destinados a la inversión en la sociedad del conocimiento, en la investigación y el desarrollo, en la preciada materia prima que es el hombre. Iniciativas como un acceso a Internet en todas las escuelas o una cualificación para toda la vida son un punto de partida razonable que incluso los contrarios a los programas de gastos públicos deben aprobar, para que podamos organizar las posibilidades de futuro y el pleno empleo en la Unión Europea."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää PSE-ryhmän puolesta hänen laajasta, erittäin tärkeästä ja asiat hyvin huomioon ottavasta mietinnöstään. Haluaisin korostaa vielä kerran sitä, kuinka tärkeitä olivat valiokunnassa käydyt perusteelliset keskustelut niiden asiantuntijoiden kanssa, jotka onneksi olivat parlamentin käytettävissä. Nämä asiantuntijat korostivat voimakkaasti myös sitä, kuinka tärkeää on myös investoida, käyttää myös kysynnän huomioon ottavia välineitä. Jäsen von Wogau, en usko sen tarkoittavan sitä, mitä te kutsuitte vanhanaikaiseksi keynesiläisyydeksi, sillä kukaan ei halua luopua vakaudesta eikä kukaan halua luopua luotettavuudesta, vaan meidän on lopultakin löydettävä Euroopan unionissa oikea politiikkojen sekoitus
. Siihen kuuluvat sekä tarjonnan että kysynnän huomioon ottavat toimet. Mehän näemme sen maailman muissa maissa, jotka menestyvät paremmin kuin esimerkiksi teidän kotimaanne ja joissa tällaista politiikkaa on toteutettu menestyksellisesti jo vuosia.
En ole myöskään kovin pessimistinen Euroopan unionin näkymien suhteen. Mehän voimme kuitenkin havaita, että Euroopan unionin talous on elpynyt selvästi talous- ja rahaliiton ensimmäisen vuoden aikana. Komission vuotuinen talouskatsaus panostaakin oikeutetusti myönteiseen jatkokehitykseen. Maailmantalouden ja talouspoliittiset olothan ovat edulliset. Niitä on hyödynnettävä. Meidän on lopultakin tehtävä päätös sellaisesta yhteistyöstä, että saamme aikaan synergiavaikutuksia, jotka mahdollistavat todella kestävän kasvun korkealla tasolla pitkäksi ajaksi.
Minun täytyy sanoa, että en ole huolestunut euron ja dollarin kurssien suhteista, ei vain siksi, että näen euron arvonnousumahdollisuudet vaan koska euron ja dollarin kurssit tarjoavat Euroopan vientiteollisuudelle lisämahdollisuuksia ja korostavat siksi sen merkitystä talouden moottorina Euroopan unionin taloudellisen kehityksen tärkeässä vaiheessa. Sanoin jo, että Euroopan unionilta puuttuu edelleen yhteisöllinen kasvustrategia, joka vaikuttaa siihen, että EU:n kansantalouksien keskinäinen riippuvuus pääsee todella oikeuksiinsa ja sisämarkkinat pääsevät laajentamaan optimaalista toimintatapaansa.
Se ei johdu pelkästään siitä, että rakenneuudistuksia ei vieläkään ole toteutettu. Rakenneuudistukset ovat tietysti tärkeitä meille. Onko kukaan kuitenkaan koskaan arvioinut näiden rakenteellisten uudistusten taloudellista merkitystä siten, että tiedämme, miten ne todella voivat vaikuttaa kasvuun, investointeihin ja työllisyyteen? Sen vuoksi emme voi luopua kasvun tukemisesta.
Minusta on vahinko, että kaikki makrotaloudellisen vuoropuhelun toimijat eivät vieläkään ymmärrä koordinoimisen tärkeyttä. Meidän on nimittäin ymmärrettävä, ettemme ole edelleenkään riippumattomia EU:n kasvua, Euroopan kasvua uhkaavista ulkoisista riskeistä emmekä myöskään sisäisistä riskeistä. Indikaattorit osoittavat esimerkiksi täällä Euroopan unionissa, että kasvu ja kasvunäkymät eivät ole läheskään niin vakaita kuin 1980-luvulla. Siihen vaikuttaa myös luottamus. En tarkoita sitä, että meidän on annettava arviointi rahoitusmarkkinoiden huoleksi, mutta meidän on huolehdittava siitä, että sekä kuluttaja- että tuottajapuolen luottamus Euroopan unionin kehitykseen lisääntyy.
Yleiseurooppalaisia näköaloja kaivataan myös – sitä en halua kieltää – palkkapolitiikkojen kehittämisessä, jossa otetaan mielestäni EU:ssa muutenkin esikuvallisesti huomioon tuottavuustavoite ja EKP:n hintatavoite. Inflaation vastainen kamppailu ei saa siirtyä takaisin jäsenvaltioihin ja kansalliselle tasolle, kuten öljyn ja raaka-aineiden nousun vaikutuksesta tapahtuu.
Euroopan unionin ja kasvun tukemisen kannalta on tärkeää eurooppalaisen talouspolitiikan riippumaton arviointi. Meillä yksinkertaisesti pitää olla vuosikertomus unionin taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta, niin että EU:ssa voidaan harjoittaa politiikkaa, jossa käytetään vertailua ja investointien ja kasvun konkreettisia, määriä ja laatua koskevia lukuja ja tavoitteita. Ne on liitettävä talouspolitiikan perusteisiin. Olen sitä mieltä, että niistä poikkeamisen on johdettava sitten lopulta kunkin kansantalouden yksityiskohtaiseen analysointiin.
Edullista talouskehitystä on nyt luonnollisesti hyödynnettävä myös siten, että rakenteellisia vajeita poistetaan entistä nopeammin kasvun synnyttämän jaettavan avulla. Jaettavaa pitäisi tosin käyttää myös tietoyhteiskuntaan investoimiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, ihmisen muodostamaan kallisarvoiseen raaka-aineeseen. Jokaiseen kouluun sijoitettavan Internet-yhteyden tai elinikäisen koulutuksen kaltaiset toimet ovat järkeviä lähestymistapoja, jotka myös valtioiden meno-ohjelmien vastustajien on hyväksyttävä, jotta unioni on elinkelpoinen ja sinne voidaan luoda täystyöllisyys."@fi5
"Monsieur le Président, au nom du groupe PSE, je voudrais remercier le rapporteur pour son travail profond, très important et fort en termes d'orientation. Je voudrais encore une fois souligner l'importance des discussions exhaustives menées en commission avec les experts qui se sont fort heureusement mis à la disposition du Parlement. Ces experts ont aussi souligné avec insistance l'importance qu'il y avait à prendre des mesures en matière d'investissement, de miser sur des instruments orientés sur la demande. Monsieur von Wogau, je ne pense pas que ce que vous avez décrit ici comme un keynésianisme suranné soit vraiment le fond de votre pensée car personne ne veut renoncer à la stabilité, personne ne veut renoncer à la solidarité ; nous devons plutôt enfin trouver un
satisfaisant dans cette Union européenne. Cela appelle des mesures orientées tant sur l'offre que sur la demande. Nous le constatons également dans d'autres pays du monde, qui rencontrent davantage de succès que votre pays natal, par exemple, et qui pratiquent cela avec succès depuis de nombreuses années.
De même, je ne suis pas trop pessimiste quant aux perspectives qui s'offrent au sein de l'Union européenne. Somme toute, nous pouvons constater qu'après un an d'union économique et monétaire, la conjoncture s'est clairement redressée dans l'Union européenne. C'est à juste titre que le rapport économique annuel de la Commission parie sur une évolution positive. Somme toute, le contexte économique mondial et les conditions économiques sont favorables. Il suffit d'en profiter. Nous devons enfin nous résoudre à coordonner les choses de manière à créer de véritables effets de synergie qui permettent effectivement une croissance durable, de haut niveau et à plus long terme.
Je dois dire que la question du taux de change entre l'euro et le dollar ne me préoccupe pas ; pas seulement parce que j'y vois un potentiel de revalorisation de l'euro, non, mais parce que ce taux a engendré une augmentation supplémentaire des exportations européennes et, ce faisant, consolidé leur rôle de moteur conjoncturel dans une phase importante du développement économique européen. J'ai déjà dit qu'il manquait encore à l'Union européenne une stratégie communautaire de croissance qui contribue à mettre réellement en valeur l'interdépendance des économies européennes et permette au marché intérieur d'atteindre son fonctionnement optimal.
Cela n'est pas seulement lié au fait de carences persistantes en matière de réforme structurelle. Bien entendu, les réformes structurelles sont importantes chez nous. Mais qui a jamais calculé le poids économique de ces réformes structurelles de sorte à ce que nous connaissions la contribution réelle qu'elles peuvent apporter à la croissance, aux investissements et à l'emploi ? Sur ce point, nous ne pouvons pas renoncer à l'organisation de la croissance.
Je trouve dommage que tous les acteurs impliqués dans le dialogue macro-économique ne perçoivent pas encore la nécessité de la coordination. Nous devons pourtant savoir que nous ne sommes toujours pas à l'abri des risques extérieurs et des risques intérieurs que court la croissance européenne, la croissance dans l'UE. Tout compte fait, les indicateurs utilisés dans l'Union européenne montrent par exemple que la croissance et les perspectives de croissance sont encore loin d'être aussi solides qu'elles ne l'étaient dans les années 1980. C'est également lié à la confiance. Je ne pense pas que nous devrions en laisser juge les marchés financiers mais nous devons veiller à ce qu'une plus grande confiance dans le développement de l'Union européenne se fasse jour, tant du côté des consommateurs que de celui des producteurs.
Je ne conteste pas la nécessité de perspectives européennes globales en matière d'évolution des politiques salariales qui sont néanmoins, selon moi, remarquablement orientées sur les objectifs de la BCE en matière de productivité et de prix. On ne peut aboutir à une renationalisation de la lutte contre l'inflation au niveau des États membres, telle qu'elle semble avoir lieu dans le contexte de l'augmentation des prix du pétrole et des matières premières.
Une évaluation indépendante de la politique économique européenne sera importante pour l'Union européenne et l'organisation de la croissance. Nous avons tout simplement besoin d'un rapport annuel sur la situation économique et sociale dans l'Union afin de rendre possible une politique UE en matière d'investissement et de croissance qui soit assortie d'un
et de chiffres et d'objectifs concrets sur le plan quantitatif et qualitatif. Cela doit être intégré dans les fondements de la politique économique. Je pense qu'une violation de ce principe devrait en fin de compte être suivie d'une analyse détaillée des causes y présidant dans l'économie nationale concernée.
Cela étant, il va de soi qu'il faut également profiter de l'évolution conjoncturelle favorable pour réduire davantage les déficits structurels grâce aux dividendes de la croissance. Toutefois, les dividendes de la croissance devraient également être exploités pour investir dans la société de la connaissance, dans la recherche et le développement, dans cette ressource précieuse qu'est l'être humain. À cet égard, des actions telles que la fourniture d'un accès à l'Internet dans chaque école ou la qualification durable constituent une approche sensée à laquelle doivent également souscrire les opposants aux programmes de dépenses publiques afin de pouvoir façonner l'avenir et le plein emploi dans l'Union européenne."@fr6
"Signor Presidente, a nome del gruppo PSE ringrazio il relatore per il documento ampio, importante e ricco di spunti che ci ha presentato. Vorrei sottolineare ancora il grande ruolo che hanno avuto le approfondite consultazioni svoltesi in seno alla commissione con gli esperti che, per nostra fortuna, si sono messi a disposizione del Parlamento. Gli esperti hanno ribadito chiaramente quanto sia importante compiere investimenti e puntare anche su strumenti orientati alla domanda. Non credo, onorevole von Wogau, che la sua definizione di “atteggiamento keynesiano dell’altro ieri” sia giusta, perché, pur senza rinunciare alla stabilità e alla solidità, dobbiamo individuare, nell'Unione europea, un
equilibrato, di cui facciano parte misure rivolte sia all’offerta che alla domanda. Possiamo notare come tale tendenza si stia diffondendo anche in altri Stati, che hanno avuto maggiore successo, ad esempio, del paese dell’onorevole von Wogau proprio grazie a questo tipo di politica, che viene applicata con buoni risultati ormai da molti anni.
Non sono troppo pessimista riguardo alle prospettive dell’Unione europea. A ben guardare, a un anno dall’avvio dell’Unione economica e monetaria la congiuntura è nettamente migliorata e la Commissione ha ragione a prevedere, nella relazione economica annuale, una continuazione di tale sviluppo positivo. Inoltre, le condizioni quadro dell’economia mondiale e della politica economica sono favorevoli; spetta a noi sfruttarle. Dobbiamo deciderci, una buona volta, ad attuare al nostro interno un coordinamento realmente capace di generare sinergie che poi possiamo organizzare in modo tale da rendere possibile uno sviluppo sostenibile ad alto livello per un lungo periodo di tempo.
Confesso che l’andamento del corso di cambio euro-dollaro non mi preoccupa affatto, e ciò non solo perché in tale andamento vedo un potenziale di rivalutazione dell’euro, ma anche perché questo cambio euro-dollaro ha fatto aumentare le esportazioni europee e ha così rafforzato il loro ruolo di motore in una fase importante dello sviluppo economico dell’Europa. Ho già detto che all’Unione europea manca una strategia comune di crescita che contribuisca a valorizzare l’interdipendenza delle economie degli Stati membri e consenta al mercato unico di funzionare in modo ottimale.
Tutto ciò non dipende soltanto dall’assenza di riforme strutturali. Certo che le riforme strutturali sono importanti per noi, però è mai stato calcolato il loro peso economico, è mai stato quantificato il contributo che esse possono apportare alla crescita, agli investimenti e all’occupazione? In tale ottica, non possiamo permetterci di rinunciare ad organizzare la crescita.
Trovo che sia un peccato che ancora oggi non tutti coloro che intervengono nel dibattito macroeconomico riconoscano la necessità di un coordinamento. Dobbiamo infatti sapere che non siamo ancora esenti dai rischi esterni, né siamo sempre esenti dai rischi interni che minacciano la crescita europea, la crescita nell’Unione europea. Infatti, gli indicatori economici dell’Unione europea dimostrano, ad esempio, che la crescita attuale e le relative prospettive sono ancora ben lungi dal grado di solidità degli anni ottanta. Ciò dipende anche da una questione di fiducia. Non voglio dire che dovremmo lasciare il giudizio sulla nostra politica economica ai mercati finanziari; dobbiamo però darci da fare affinché si diffonda maggiore fiducia sullo sviluppo dell’Unione europea tanto tra i consumatori quanto tra i produttori.
Riconosco che è necessario elaborare prospettive paneuropee anche in relazione allo sviluppo delle politiche salariali, che nell’Unione europea, comunque, sono rivolte – a mio parere, in modo esemplare – agli obiettivi di produttività e di stabilità dei prezzi perseguiti dalla Banca centrale europea. E’ sbagliato scegliere la strada della rinazionalizzazione a livello di Stati membri della lotta contro l’inflazione, come sta invece avvenendo sotto la spinta degli aumenti dei prezzi del petrolio e delle materie prime.
Per l’Unione europea e per l’organizzazione della crescita sarà importante una valutazione indipendente della politica economica europea. Abbiamo bisogno di una relazione annuale sulla situazione economica e sociale nell’Unione per poter attuare una politica comune che preveda il
e indichi concretamente cifre ed obiettivi qualitativi e quantitativi per gli investimenti e la crescita. Tutto ciò va integrato nelle fondamenta della nostra politica economica e credo che, qualora uno Stato membro non raggiunga gli obiettivi fissati per il suo sviluppo economico, si debba procedere ad un’attenta valutazione delle cause di tale fallimento.
E’ evidente che la favorevole congiuntura economica dev'essere sfruttata per ridurre in misura più consistente i disavanzi strutturali attraverso i dividendi della crescita. Peraltro, tali dividenti dovrebbero essere usati anche per investire nella società tecnologica, nella ricerca e nello sviluppo, nonché in quella preziosa materia prima che è l’essere umano. Azioni quali il collegamento a
in ogni scuola oppure una qualificazione permanente sono l’approccio giusto, un approccio che deve essere approvato anche da chi è contrario a programmi di spesa statali e che ci permette di mettere l’Unione europea in grado di affrontare le sfide del futuro e di garantire la piena occupazione."@it9
"Mr President, on behalf of the PSE Group, I would like to thank the rapporteur for the comprehensive, extremely important and highly informative work that he has carried out. I would like to re-emphasise the value of the extensive deliberations that we had in committee with the experts, who, fortunately for us, made themselves available to Parliament. These experts were most emphatic about how important it is to take investment-related measures and to employ demand-orientated instruments. By that, I do not think they mean what you have just termed the Keynesian school of thought of yesteryear, Mr von Wogau, for no one wants a lack of stability or solidity, rather we must at last find the right policy mix here in the European Union. This involves both supply- and demand-orientated measures. We see this in other countries of the world that have been pursuing this very strategy for many years now, and which are more successful than your homeland, for example.
An independent evaluation of European economic policy will be of importance to the European Union and to structured growth. What we need is an annual report on the economic and social situation in the Union, so as to enable us to develop an EU policy with benchmarking and specific quantitative and qualitative figures and objectives for investment and growth. This must be incorporated into the cornerstones of economic policy. It is my belief that, at the end of the day, any violation of this policy must be followed up by a detailed analysis of causes with regard to the respective national economy.
Of course, the benefits arising from favourable economic growth should now be put to use in helping to alleviate structural shortfalls more intensely, and rightly so. However, the benefits of growth should also be used for investment in the information society, and in research and development, as well as in that expensive raw material ‘labour’. Measures including Internet access in every school or lifelong learning would constitute a sound approach in this respect – which even opponents of state expenditure programmes would have to agree to – so as to secure future prospects and full employment for the citizens of the Union.
I am certainly not overly pessimistic with regard to the prospects for the European Union. After all, we can see that after a year of economic and monetary union in the European Union, the economy has undergone a distinct recovery. The Commission’s annual report on the economy is right to anticipate positive trends. After all, the global economic and political conditions are favourable, they just have to be utilised. We must at long last resolve to coordinate things in such a way that we create real synergy of the kind that will actually facilitate a high level of sustainable growth for many years to come.
I must say that this business with the euro-dollar exchange rate does not worry me, not just because I see potential here for revaluation of the euro, no, because the euro-dollar exchange rate is giving the European export economy an additional boost, thereby underpinning its role as a driving force in the economy during an important phase of European economic development. As I said before, the European Union still lacks a common growth strategy, which would be instrumental in enabling us to actually use the interdependence of the EU national economies to best advantage, and in enabling the internal market to function to optimum effect
This does not just have to do with the fact that there is still a lack of structural reform. Of course, it is important for us to undertake structural reform. But has anyone ever calculated the economic impact of this structural reform, to enable us to see what it could actually contribute in the way of growth, investment and employment? Seen in this light, we cannot dispense with structured growth.
I think it is a shame that even now, not all participants in the macroeconomic dialogue see the need for coordination. We simply must be aware that we are still not free of external risks, and European growth, growth within the EU, is still subject to internal risks. At the end of the day, there are, for example, indicators here in the European Union that show that growth and its prospects are by no means as solid as they were in the 80s. This also has something to do with confidence. I do not believe that we should leave it to the financial markets to pass judgement, but we must ensure that both consumers and manufacturing gain in confidence where development in the European Union is concerned.
There is also a need for a common European approach – I would not dispute this – in the development of wage policy, which, I believe, has already been brought into line in the EU, in exemplary fashion, with the productivity and inflation objectives of the ECB. It should not boil down to a renationalisation of the fight against inflation at Member State level, this fight being waged due to the pressure exerted by increased oil and raw materials prices."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, namens de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten dank ik de heer Katiforis voor het vele, uiterst belangrijke en richtinggevende werk dat hij heeft verricht. Ik onderstreep nogmaals het belang van het uitvoerige overleg dat wij in de commissie hebben gepleegd met de experts, die zich gelukkig ter beschikking van het Parlement hebben gesteld. Die experts legden ook de nadruk op het belang van investeringen en van instrumenten om de vraag te stimuleren. Mijnheer von Wogau, ik denk niet dat u dat bedoelde toen u het over een achterhaald keynesiaans standpunt had. Niemand wil de stabiliteit opgeven, maar wij moeten in de Europese Unie eindelijk weer een goede beleidsmix vinden. Daarvoor zijn zowel op de vraag als op het aanbod gerichte maatregelen nodig. Wij zien dat ook in andere landen van de wereld waar dat recept al sedert vele jaren met succes wordt toegepast en die daardoor betere resultaten boeken dan bijvoorbeeld uw land.
Ik ben ook niet pessimistisch over de vooruitzichten voor de Europese Unie. De conjunctuur heeft zich na een jaar Economische en Monetaire Unie duidelijk hersteld. In haar economisch jaarverslag stelt de Commissie een positieve ontwikkeling in het vooruitzicht. Tenslotte zijn de voorwaarden voor de wereldeconomie en het economisch beleid gunstig. Wij moeten daar gebruik van maken. Wij moeten door een goede coördinatie eindelijk ook eens zorgen voor synergie-effecten, die een duurzame groei op hoog niveau mogelijk maken.
Ik maak mij geen zorgen over de koersen van de euro en de dollar, niet alleen omdat ik denk dat de waarde van de euro kan stijgen, maar ook omdat de onderlinge wisselkoers van de euro en de dollar de Europese exporteconomie doet groeien. Op die manier doet ze haar werk als motor van de conjunctuur in een belangrijke ontwikkelingsfase van de Europese economie. Zoals ik al zei, ontbreekt het de Europese Unie aan een gemeenschappelijke groeistrategie die bijdraagt aan de onderlinge afhankelijkheid van de economieën van de lidstaten en er zo voor zorgt dat de interne markt zich optimaal kan ontwikkelen.
Dat is niet uitsluitend aan het uitblijven van structuurhervormingen te wijten. Structuurhervormingen zijn natuurlijk erg belangrijk. Heeft echter ooit al iemand het economische belang ervan berekend? Weten wij hoeveel structuurhervormingen werkelijk aan groei, investeringen en werkgelegenheid kunnen bijdragen? Wij kunnen er dus niet omheen dat wij de groei moeten organiseren.
Ik vind het jammer dat nog niet alle deelnemers aan de macro-economische dialoog inzien dat coördinatie onontbeerlijk is. Externe, en soms ook interne risico's vormen nog steeds een bedreiging voor de groei in de Europese Unie. Uit de indicatoren in de Europese Unie blijkt dat de groei en groeiprognoses nog lang niet zo stabiel zijn als in de jaren '80. Daarin speelt ook vertrouwen een rol. Wij moeten de financiële markten niet laten oordelen, maar moeten de consumenten en producenten meer vertrouwen geven in de ontwikkeling van de Europese Unie.
Ik ontken niet dat er ook behoefte is aan perspectieven voor het loonbeleid in heel Europa. Het loonbeleid van de lidstaten van de Europese Unie is overigens voorbeeldig op de ECB-doelstellingen voor productiviteit en prijzen afgestemd. De inflatiebestrijding mag niet worden gerenationaliseerd, zoals dat nu onder druk van de stijging van de olie- en grondstoffenprijzen dreigt te gebeuren.
In het belang van de Europese Unie en de organisatie van de groei moet het Europese economisch beleid op onafhankelijke wijze worden beoordeeld. Om een EU-beleid met
en concrete kwantitatieve en kwalitatieve streefcijfers en doelstellingen voor investeringen en groei mogelijk te maken, moet jaarlijks over de economische en sociale toestand in Europa verslag worden uitgebrach. Dat moet een van de grondslagen van het economisch beleid worden. Als de regels worden overtreden, moet de nationale economie van de betrokken lidstaat grondig worden geanalyseerd om de oorzaken te vinden.
Wij moeten van de gunstige ontwikkeling van de conjunctuur gebruik maken om de structurele tekorten met behulp van de groeidividenden sneller te verminderen. De groeidividenden moeten ook in de kennismaatschappij worden geïnvesteerd, in onderzoek en ontwikkeling, in de kostbare grondstof die de mens is. Acties als toegang tot Internet in elke school en levenslang leren zijn een goed begin. Ook tegenstanders van nationale uitgavenprogramma's moeten daarmee kunnen instemmen om de Unie op de toekomst voor te bereiden en iedereen werk te kunnen verschaffen."@nl2
"Senhor Presidente, em nome do Grupo PSE, gostaria de agradecer ao relator o trabalho que realizou, um trabalho muito importante, de grande alcance e com uma forte componente orientadora. Gostaria mais uma vez de salientar como foram importantes, também, os debates aprofundados levados a cabo na comissão com os peritos que, felizmente, se colocaram à disposição do Parlamento. Esses peritos sublinharam, com insistência, como é importante adoptar medidas a favor do investimento, inclusivamente, a favor de instrumentos orientados para a procura. Não creio que seja isso o que o senhor qualificou aqui, Senhor Deputado von Wogau, de keynesianismo serôdio, pois ninguém pretende prescindir de estabilidade, ninguém pretende prescindir de solidez, temos sim de encontrar finalmente na União Europeia uma
uma combinação de políticas correcta. Aqui se incluem tanto medidas orientadas para a oferta, como medidas orientadas para a procura. Aliás, vemos isso mesmo nos outros países do mundo que são mais bem sucedidos do que, por exemplo, o seu próprio país e nos quais essa política já é praticada com êxito há muitos anos.
Também não sou demasiado pessimista no que se refere às perspectivas para a União Europeia. No fim de contas, podemos verificar que, após um ano de União Económica e Monetária, a conjuntura recuperou de forma significativa na UE. O relatório anual da Comissão sobre a economia europeia aponta, muito justamente, para uma evolução positiva. Afinal, as condições gerais da economia mundial e da política económica são favoráveis, tendo apenas de ser aproveitadas. Temos de nos decidir, de uma vez, a coordenar as várias políticas de forma a conseguirmos efeitos de sinergia que, de facto, tornem possível um crescimento sustentável, a um nível elevado, por um período prolongado.
Devo dizer que a questão da cotação do euro relativamente ao dólar não me causa preocupação, não só por considerar que existe um potencial de valorização do euro, mas também porque a cotação do euro relativamente ao dólar oferece às exportações europeias um crescimento adicional, tendo assim alicerçado o seu papel como motor conjuntural, numa fase importante do desenvolvimento económico europeu. Já afirmei que continua ainda a faltar à União Europeia uma estratégia de crescimento comunitária que contribua para que a interdependência das economias da UE adquira efectivamente expressão e para que o mercado interno possa optimizar o seu modo de funcionamento.
Isso não deriva apenas do facto de continuarem a faltar reformas estruturais. É óbvio que as reformas estruturais na União Europeia são importantes. Mas quem é que alguma vez calculou o impacto económico dessas reformas estruturais, de modo a sabermos qual o contributo que podem efectivamente prestar para o crescimento, o investimento e o emprego? Não podemos, por isso, prescindir da organização do crescimento.
Considero lamentável que nem todos os agentes envolvidos no diálogo macroeconómico reconheçam ainda a necessidade da coordenação. Com efeito, temos de estar cientes de que continuamos a não estar a salvo de riscos externos e continuamos a não estar a salvo de riscos internos no que se refere ao crescimento europeu, ao crescimento na UE. Afinal de contas, os indicadores, na União Europeia, revelam por exemplo que o crescimento e as suas perspectivas estão ainda longe de ser tão sólidos como nos anos oitenta. Isso também tem um pouco a ver com a confiança. Não considero que devamos deixar a decisão ao critério dos mercados financeiros, mas temos de zelar por que tanto do lado dos consumidores como do lado da produção se desenvolva mais confiança na evolução da União Europeia.
Necessitamos igualmente de perspectivas europeias globais – não quero negálo – no desenvolvimento das políticas salariais, que, de resto, em meu entender, na UE se orientam de forma exemplar pelo objectivo da produtividade e pelo objectivo da estabilidade de preços do Banco Central Europeu. Não pode verificarse uma renacionalização do combate à inflação ao nível dos EstadosMembros, como está a suceder sob a influência dos preços do petróleo e das matériasprimas.
Importante para a União Europeia e para a organização do crescimento será uma avaliação independente da política económica europeia. Necessitamos, simplesmente, de um relatório anual sobre a situação económica e social da União, para que seja possível uma política da UE com
e com números e objectivos concretos, em termos quantitativos e qualitativos, para o investimento e o crescimento. Isso tem de ser integrado nos princípios da política económica. Penso que, a verificarse uma violação destes princípios, terá de seguirse depois uma análise pormenorizada das causas, no contexto da respectiva economia nacional.
A evolução conjuntural favorável tem agora, muito justamente, de ser utilizada também para promover uma mais forte redução dos défices estruturais, com a ajuda dos dividendos do crescimento. No entanto, os dividendos do crescimento devem ser utilizados também para investir na investigação e no desenvolvimento, na valiosa matériaprima humana. Neste contexto, medidas como o acesso à Internet em todas as escolas ou a qualificação ao longo da vida constituem uma abordagem sensata que têm também de contar com o apoio dos opositores dos programas de despesas públicas, de modo a que seja possível concretizar a aptidão para o futuro e o pleno emprego na União."@pt11
"Herr talman! Jag vill på PPE-gruppens vägnar tacka föredraganden för hans omfångsrika, mycket viktiga och koncentrerande arbete. Jag vill än en gång understryka hur viktiga också de utförliga diskussionerna i utskottet med experterna varit, som lyckligtvis har ställt sig till parlamentets förfogande. Dessa experter har också eftertryckligen understrukit hur viktigt det är att också slå fast investeringsåtgärder och satsa på instrument som är anpassade till efterfrågan. Jag tror inte att man därmed menar det som ni, herr von Wogau, här har betecknat som en keynesiansk kvarleva, ty ingen vill avstå från stabilitet och ingen vill avstå från soliditet, utan vi måste äntligen i denna europeiska union finna en riktig
. Hit hör åtgärder som är anpassade både till utbud och efterfrågan. Det ser vi ju också i de andra länder här i världen, som är mer framgångsrika än exempelvis ert land, och där det faktiskt har praktiserats med framgång i många år.
Jag är inte heller alltför pessimistisk med avseende på utsikterna här i Europeiska unionen. När allt kommer omkring ser vi att konjunkturen efter ett år med EMU i Europeiska unionen tydligt har återhämtat sig. Med all rätt satsar kommissionens årliga ekonomiska rapport på en positiv vidareutveckling. När allt kommer omkring är världens ekonomiska ramvillkor och de ekonomisk-politiska ramvillkoren gynnsamma. De måste bara utnyttjas. Vi måste äntligen någon gång besluta oss för en samordning som medger att vi faktiskt organiserar synergieffekter som verkligen möjliggör en hållbar tillväxt på hög nivå för en längre tid.
Jag måste säga att euro-dollar-kursen inte oroar mig, inte enbart därför att jag här ser en uppvärderingspotential för euron, utan därför att euro-dollar-kursen medger en ytterligare förbättring av den europeiska exportnäringen och därmed har underbyggt sin roll som konjunkturmotor i en viktig fas av den europeiska ekonomins utveckling. Jag har redan sagt att Europeiska unionen fortfarande saknar en gemenskapsstrategi för tillväxten, som skall bidra till att nationalekonomiernas beroende av varandra inom EU också faktiskt kan göra sig gällande och att den inre marknaden kan utveckla sitt optimala funktionssätt.
Det hänger inte bara samman med att det fortfarande saknas strukturreformer. Naturligtvis är strukturreformer viktiga hos oss. Men vem har någonsin gjort en beräkning av vad dessa strukturreformer faktiskt betyder för ekonomin, så att vi vet vad de kan bidra med till tillväxt, investeringar och sysselsättning? Därför kan vi inte avstå från att organisera tillväxten.
Jag anser att det är synd att alla aktörer i den makroekonomiska dialogen fortfarande inte inser nödvändigheten av samordning. Vi måste helt enkelt känna till att vi fortfarande påverkas av externa risker och fortfarande också påverkas av interna risker för den europeiska tillväxten, för tillväxten inom EU. När allt kommer omkring visar exempelvis indikatorerna här hos oss i Europeiska unionen att tillväxten och utsikterna för tillväxten ännu är långt ifrån så solida som under 80-talet. Det har också något med förtroende att göra. Jag menar inte att vi skall överlåta bedömningen på finansmarknaderna, men vi måste se till att det skapas mer förtroende för utvecklingen i Europeiska unionen både på konsument- och producentsidan.
Det behövs också helhetseuropeiska perspektiv – det vill jag inte bestrida – vid utvecklingen av lönepolitiken, som inom EU, enligt min åsikt, i vilket fall är föredömligt inriktad på Europeiska centralbankens produktivitets- och prismål. Det får inte gå så att man återför inflationsbekämpningen till medlemsstaternas nivå, så som sker i spåren efter de höjda olje- och råvarupriserna.
Det kommer att vara viktigt för Europeiska unionen och för organisationen av tillväxten att det görs en oberoende bedömning av den europeiska ekonomiska politiken. Vi behöver helt enkelt en årlig rapport om unionens ekonomiska och sociala situation, så att det blir möjligt med en EU-politik med
och konkreta kvantitativa och kvalitativa siffror och mål för investeringar och tillväxt. Detta måste integreras i grundvalarna för den ekonomiska politiken. Om detta inte sker tror jag att man i slutändan måste göra en detaljerad orsaksanalys för respektive lands ekonomi.
Den gynnsamma konjunkturutvecklingen måste naturligtvis nu helt riktigt också utnyttjas för att med hjälp av den utdelning tillväxten ger i högre utsträckning minska de strukturella bristerna. Men denna utdelning bör också användas för att investera i kunskapssamhället, i forskning och utveckling och i det dyrbara humankapitalet. Åtgärder som att exempelvis ge varje skola tillgång till Internet eller möjliggöra livslång utbildning är här en förnuftig ansats, som också motståndare till statliga utgiftsprogram måste godkänna, så att man kan organisera sig för att vara redo att möta framtiden och ha full sysselsättning inom unionen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Presidente de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetario y Política Industrial. -"12
"Vorsitzende des Ausschusses für Wirtschaft und Währung. –"7
"benchmarking"13,2,8,12,11,7,9,6,9,6
"policy mix"12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples