Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-17-Speech-4-094"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000217.4.4-094"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
En tant que membre de la commission économique et monétaire sous la précédente législature, je me félicite de l’adoption de cette décision-cadre visant à renforcer la protection de notre monnaie unique. L’union doit mettre en œuvre tous les moyens dont elle dispose pour garantir sa protection contre la falsification. En effet, les consommateurs, les commerçants, ne sont pas vraiment familiarisés avec l’euro. De la fausse monnaie pourra donc assez facilement être mise en circulation dans les grandes surfaces, dans les bureaux de change et dans les banques, sans que l’on s’en aperçoive tout de suite. Quant aux pièces de monnaie, le fait qu’elles pourront avoir une face nationale les rendra encore plus difficiles à identifier.
Les centres d’information sur l’Europe, qui jouent déjà un rôle primordial en matière de sensibilisation des citoyens à la monnaie unique, devront renforcer les campagnes visant à attirer l’attention du public sur le faux-monnayage. À une autre échelle, il faudra garantir la coopération entre institutions communautaires et institutions nationales et mettre sur pied un système d’information permettant la collecte et l’échange de données concernant le faux-monnayage.
Sur le plan pénal, des mesures propres à garantir d’entrée de jeu la protection de l’euro sont également nécessaires. C’est dans ce contexte que le Parlement européen a présenté le projet de décision-cadre visant à renforcer le cadre pénal pour la protection contre le faux-monnayage.
La décision-cadre vise à compléter les dispositions de la Convention internationale du 20 avril 1929 pour la répression du faux-monnayage et à en faciliter l’application par les États membres. Chaque État membre doit prendre le mesures nécessaires afin que les infractions prévues dans la décision-cadre soient punies. Ces infractions doivent également être réprimées si elles portent sur les futurs billets de banque et pièces de monnaie libellés en euros et sont commises avant le 1er janvier 2002. C’est un élément fondamental du dispositif !
Je ne peux qu’approuver Mme le rapporteur lorsqu’elle déplore le fait que les monnaies nationales actuelles dont l’euro prend le relais ne sont pas protégées. Il faut en effet bien se rendre compte que les monnaies nationales pourront continuer à être échangées pendant vingt ans ! Elles doivent dès lors bénéficier d’une protection pénale contre la falsification lorsqu’elles ne seront plus en circulation.
Dans l’intérêt de l’Union, il semble également souhaitable que tous les États membres participent à la protection de l’euro, notamment la Suède, le Danemark, le Royaume-Uni et la Grèce, pays qui, le 1er janvier 2002, n’introduiront pas encore l’euro.
Si ce projet de décision-cadre marque un pas dans la bonne direction, on se borne à renforcer la protection pénale : en fait, on cherche à harmoniser le droit pénal matériel en fixant des normes minimales. Il n’existe donc toujours pas de dispositions pénales uniformes concernant le faux-monnayage, mais quinze régimes nationaux différents. Cela renvoie au problème plus général de la nécessaire harmonisation pénale que le Conseil européen de Tampere a appelé de ses vœux."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Som medlem af Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål i den foregående valgperiode glæder jeg mig over vedtagelsen af denne rammebeslutning, der sigter mod at styrke beskyttelsen af vores enhedsvaluta. Unionen bør anvende alle de midler, den har til rådighed for at garantere valutaens beskyttelse imod forfalskninger. Forbrugerne og de handlende er ikke virkeligt fortrolige med euroen. Det er derfor temmelig let at sætte falske euro i omløb i supermarkederne, på vekselkontorerne og i bankerne, uden at man opdager det med det samme. At mønterne kan have en national side, gør dem endda endnu sværere at identificere.
EU's oplysningscentre, der allerede er meget væsentlige faktorer i arbejdet med at bevidstgøre borgerne om enhedsvalutaen, vil styrke kampagnen med hensyn til at gøre folk opmærksomme på falskmøntneri. På et andet niveau er det nødvendigt at sikre et samarbejde mellem EU's og de nationale institutioner og oprette et informationssystem, der gør det muligt at indsamle og udveksle oplysninger om falskmøntneri.
Strafferetligt er det også nødvendigt at sørge for særlige foranstaltninger for at beskytte euroens indførelse. Det er i den forbindelse, Europa-Parlamentet har fremlagt sit forslag til rammebeslutning, der sigter mod at styrke strafferammen for beskyttelse mod falskmøntneri.
Hensigten med rammebeslutningen er at supplere bestemmelserne i den internationale konvention af 20. april 1929 om at kontrollere falskmøntneri og at fremme medlemsstaternes anvendelse af denne. Den enkelte medlemsstat skal tage de nødvendige forholdsregler for at sikre, at de overtrædelser, der er forudset i rammebeslutningen, bliver straffet. Overtrædelserne skal ligeledes kontrolleres, hvis de drejer sig om de kommende sedler og mønter benævnt i euro og begås før den 1. januar 2002. Dette er et grundlæggende element i ordningen!
Jeg kan kun være enig med ordføreren, når hun beklager, at de nuværende nationale valutaer, som euroen skal afløse, ikke er beskyttede. Man må jo være klar over, at de nationale valutaer fortsat kan veksles gennem en periode på 20 år! De bør derfor være beskyttede af en straffelov imod forfalskninger, når de ikke længere er i omløb.
Det ville også være ønskeligt og i Unionens interesse, at alle medlemsstaterne deltager i beskyttelsen af euroen, især Sverige, Danmark, Det Forenede Kongerige og Grækenland, fordi disse lande ikke indfører euroen fra og med den 1. januar 2002.
Selvom forslaget til rammebeslutning er et skridt i den rigtige retning, nøjes man med at styrke den strafferetlige beskyttelse. Faktisk forsøger man at harmonisere den materielle strafferet ved at fastsætte minimumsbestemmelser. Der eksisterer således fortsat ikke ensartede strafferetlige bestemmelser om falskmøntneri, men 15 forskellige nationale ordninger. Dette tydeliggør det mere generelle problem med den nødvendige strafferetlige harmonisering, som Det Europæiske Råd i Tampere udtrykte ønske om."@da1
"Als Mitglied des Ausschusses für Wirtschaft und Währung während der vorhergehenden Wahlperiode begrüße ich die Annahme des vorliegenden Rahmenbeschlusses über die Verstärkung des Schutzes unserer einheitlichen Währung. Die Union muß alle ihr zur Verfügung stehenden Mittel einsetzen, um einen effizienten Schutz des Euro vor Fälschung gewährleisten zu können. Die Verbraucher, die Geschäftsleute sind nämlich noch nicht wirklich mit dem Euro vertraut. Falschgeld kann also in Supermärkten, in Wechselstuben und in Banken relativ einfach in Umlauf gebracht werden, ohne daß dies sofort bemerkt wird. Die Tatsache, daß die Münzen eine nationale Seite haben werden, erschwert zusätzlich ihre Identifizierung.
Die Euro-Info-Zentren, die bei der Sensibilisierung der Bürger für die einheitliche Währung bereits eine äußerst wichtige Funktion erfüllen, müssen eine verstärkte Kampagne führen, um die Öffentlichkeit auf das Risiko der Geldfälschung aufmerksam zu machen. Auf einer anderen Ebene sollen die Zusammenarbeit zwischen gemeinschaftlichen und einzelstaatlichen Institutionen gewährleistet und ein Informationssystem, das der Erfassung und dem Austausch von Daten betreffend Geldfälschungen dient, erstellt werden.
Ebenso müssen strafrechtliche Maßnahmen ergriffen werden, damit der Schutz des Euro von der ersten Minute an gesichert ist. In diesem Zusammenhang hat das Europäische Parlament den Entwurf eines Rahmenbeschlusses über die Verstärkung des strafrechtlichen Schutzes gegen Geldfälschung vorgelegt.
Durch den Rahmenbeschluß sollen die Bestimmungen des Genfer Internationalen Abkommens zur Bekämpfung der Falschmünzerei vom 20. April 1929 ergänzt und ihre Anwendung in den Mitgliedstaaten erleichtert werden. Jeder Mitgliedstaat muß die erforderlichen Maßnahmen treffen, um sicherzustellen, daß die in dem Rahmenbeschluß genannten Tatbestände mit Strafe bedroht werden. Diese Rechtsverstöße müssen auch geahndet werden, wenn sie die künftigen Euro-Banknoten und -Münzen betreffen und vor dem 1. Januar 2002 begangen wurden. Dies ist eine ganz wesentliche Bestimmung des Rahmenbeschlusses!
Ich kann mich dem Bedauern der Frau Berichterstatterin darüber, daß die derzeitigen staatlichen Währungen, die der Euro ablöst, nicht geschützt werden, nur anschließen. Wir dürfen nämlich nicht vergessen, daß die einzelstaatlichen Währungen noch zwanzig Jahre lang umgetauscht werden können. Diese Währungen müssen somit auch dann, wenn sie nicht mehr im Umlauf sind, strafrechtlich vor Fälschung geschützt werden.
Im Interesse der Union erscheint es auch wünschenswert, daß sich alle Mitgliedstaaten an den Maßnahmen zum Schutz des Euro beteiligen, insbesondere auch Schweden, Dänemark, Großbritannien und Griechenland, die am 1. Januar 2002 den Euro noch nicht einführen werden.
Der vorliegende Entwurf eines Rahmenbeschlusses stellt zwar einen Schritt in die richtige Richtung dar, beschränkt sich jedoch auf die Verstärkung des strafrechtlichen Schutzes: Angestrebt wird nämlich eine Harmonisierung des materiellen Strafrechts durch die Festlegung von Mindeststandards. Es gibt also weiterhin keine einheitlichen strafrechtlichen Bestimmungen über Geldfälschung, sondern 15 verschiedene nationale Regelungen. Damit wird auf das allgemeinere Problem der strafrechtlichen Harmonisierung, wie sie vom Europäischen Rat von Tampere gewünscht wurde, verwiesen."@de7
"Ως μέλος της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής της προηγούμενης κοινοβουλευτικής περιόδου, χαίρομαι για την υιοθέτηση αυτής της απόφασης-πλαισίου, που αποσκοπεί στην ενίσχυση της προστασίας του ενιαίου νομίσματός μας. Η Ένωση πρέπει να θέσει σε εφαρμογή όλα τα μέτρα που διαθέτει για να εγγυηθεί την προστασία του από την παραχάραξη. Πράγματι, οι καταναλωτές, οι έμποροι δεν είναι αληθινά εξοικειωμένοι με το ευρώ. Θα είναι, λοιπόν, πολύ εύκολο να τεθεί σε κυκλοφορία πλαστό χρήμα στα μεγάλα καταστήματα, στα γραφεία συναλλάγματος και στις τράπεζες, χωρίς να γίνει αντιληπτό αμέσως. Όσο για τα νομίσματα, το γεγονός ότι θα μπορούν να έχουν μια εθνική όψη θα καταστήσει ακόμα πιο δύσκολη την αναγνώρισή τους.
Τα κέντρα ενημέρωσης για την Ευρώπη, που διαδραματίζουν ήδη πρωταρχικό ρόλο σε θέματα ευαισθητοποίησης των πολιτών έναντι του ενιαίου νομίσματος, θα πρέπει να ενισχύσουν τις εκστρατείες που έχουν σκοπό να επιστήσουν την προσοχή του κοινού στην παραχάραξη. Σε μια άλλη κλίμακα, θα πρέπει να εξασφαλισθεί η συνεργασία μεταξύ των κοινοτικών και των εθνικών οργάνων και να τεθεί σε εφαρμογή ένα σύστημα ενημέρωσης που να επιτρέπει τη συλλογή και την ανταλλαγή δεδομένων σχετικά με την παραχάραξη.
Στο ποινικό επίπεδο απαιτούνται επίσης μέτρα που θα μπορέσουν να εξασφαλίσουν ευθύς εξαρχής την προστασία του ευρώ. Σ' αυτό ακριβώς το πλαίσιο, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο παρουσίασε το σχέδιο απόφασης-πλαισίου για την ενίσχυση του ποινικού πλαισίου, προκειμένου να υπάρξει προστασία από την παραχάραξη.
Η απόφαση-πλαίσιο έχει σκοπό να συμπληρώσει τις διατάξεις της Διεθνούς Συμβάσεως της 20ής Απριλίου 1929 για την καταστολή της παραχάραξης και να διευκολύνει την εφαρμογή της από τα κράτη μέλη. Κάθε κράτος μέλος πρέπει να λάβει τα απαραίτητα μέτρα ώστε να τιμωρούνται οι παραβάσεις που προβλέπονται στην απόφαση-πλαίσιο. Οι παραβάσεις αυτές πρέπει επίσης να καταστέλλονται και όταν αφορούν τα μελλοντικά χαρτονομίσματα και νομίσματα σε ευρώ και έχουν διαπραχθεί πριν από την 1η Ιανουαρίου 2002. Πρόκειται για θεμελιώδες στοιχείο του μηχανισμού!
Δεν μπορώ παρά να επικροτήσω την εισηγήτρια, όταν εκφράζει τη λύπη της για το γεγονός ότι δεν υπάρχει προστασία των σημερινών εθνικών νομισμάτων, από τα οποία παίρνει τη σκυτάλη το ευρώ. Πρέπει, πράγματι, να συνειδητοποιήσουμε ότι τα εθνικά νομίσματα θα μπορούν να συνεχίσουν να αποτελούν αντικείμενο συναλλαγής επί είκοσι έτη! Πρέπει, επομένως, να απολαύουν ποινικής προστασίας από την παραχάραξη όταν δεν θα είναι πλέον σε κυκλοφορία.
Προς όφελος της Ένωσης, κρίνεται επίσης επιθυμητή η συμμετοχή όλων των κρατών μελών στην προστασία του ευρώ, και ιδιαίτερα της Σουηδίας, της Δανίας, του Ηνωμένου Βασιλείου και της Ελλάδας, χωρών που δεν θα καθιερώσουν ακόμη το ευρώ την 1η Ιανουαρίου 2002.
Αν και αυτό το σχέδιο απόφασης-πλαισίου αποτελεί ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, περιορίζεται εντούτοις στην ενίσχυση της ποινικής προστασίας: πράγματι, επιδιώκει να εναρμονίσει το υλικό ποινικό δίκαιο θεσπίζοντας ελάχιστους κανόνες. Εξακολουθούν, λοιπόν, να μην υπάρχουν ομοιόμορφες ποινικές διατάξεις σχετικά με την παραχάραξη, αλλά δεκαπέντε διαφορετικά εθνικά καθεστώτα. Αυτό παραπέμπει στο γενικότερο πρόβλημα της αναγκαίας ποινικής εναρμόνισης, την οποία ευχήθηκε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Tampere."@el8
"As a member of the Committee on Economic and Monetary Affairs during the last parliamentary term, I welcome the adoption of this framework decision on increasing protection for our single currency. The Union should use every means at its disposal to guard against counterfeiting. Consumers and traders are still not familiar with the euro and it would be easy for counterfeit money to be passed in supermarkets, bureaux de change and banks and not be noticed straight away. And the fact that coins are to have a national design on one side will make them even harder to identify.
The European information centres, which are already playing a vital role in raising public awareness of the single currency, should step up their campaigns to raise public awareness of counterfeiting. On another level, we must ensure that Community and national institutions cooperate and implement an information system to collect and exchange information on counterfeiting.
As far as criminal sanctions are concerned, measures are needed to guarantee protection for the euro from the outset and this is the purpose of the draft framework decision on increasing protection by criminal sanctions against counterfeiting presented by the European Parliament.
The purpose of the framework decision is to supplement the provisions of the International Convention for the Suppression of Counterfeiting Currency of 20 April 1929 and to facilitate its application by the Member States. Each Member State must take the necessary measures to ensure that the offences set out in the framework decision are punishable. These offences must be punishable even if they relate to banknotes and coins denominated in euros but not yet issued and if they are committed before 1 January 2002. This is a basic element of the decision.
I cannot but support the rapporteur in deploring the fact that the present national currencies from which the euro is to take over are not protected. We must bear in mind that national currencies could continue to change hands for another 20 years! They should therefore be protected by criminal sanctions against counterfeiting once they have been withdrawn from circulation.
It would also appear to be in the Union’s interest for all Member States to help protect the euro, especially Sweden, Denmark, the United Kingdom and Greece, which will not be introducing the euro on 1 January 2002.
Although this framework decision is a step in the right direction, it confines itself to increasing criminal sanctions by harmonising substantive criminal law in the form of minimum standards. There is still no uniform criminal legislation on counterfeiting and there are 15 different national systems. That brings us back to the more general need to approximate criminal law called for by the European Council in Tampere."@en3
"(FR) Como miembro de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios en la anterior legislatura, me felicito por la adopción de esta decisión marco tendente a reforzar la protección de nuestra moneda única. La Unión debe aplicar todos los medios de que dispone para garantizar su protección contra la falsificación. Ni los consumidores ni los comerciantes están familiarizados con el euro. Por ello, en los supermercados, en las oficinas de cambio y en los bancos puede ponerse en circulación dinero falso de manera relativamente fácil sin que ello llame de inmediato la atención de nadie. En el caso de las monedas en euros el problema de su identificación se agudiza todavía más por el hecho de que una de sus caras puede tener una configuración nacional.
Los Centros de información europeos, que representan un papel primordial en materia de sensibilización de los ciudadanos frente a la moneda única, deberán reforzar las campañas tendentes a alertar al público sobre la falsificación de moneda. En un plano diferente, habrá de garantizarse la cooperación entre las instituciones comunitarias y las nacionales, e instaurarse un sistema de información que permita la recopilación y el intercambio de datos sobre las falsificaciones de dinero.
En el ámbito penal también se requieren medidas adecuadas para garantizar desde el principio la protección del euro. Este es el contexto en el cual el Parlamento Europeo ha presentado el proyecto de decisión marco tendente a fortalecer las bases penales para la protección contra la falsificación de moneda.
La decisión marco pretende completar las disposiciones del Convenio Internacional de Represión de la Falsificación de Moneda del 20 de abril de 1929 y facilitar su aplicación por los Estados miembros. Cada Estado miembro debe tomar las medidas necesarias para castigar las infracciones establecidas en la decisión marco. Dichas infracciones deben igualmente ser reprimidas si inciden en los futuros billetes de banco y monedas emitidos en euros y si se cometen antes del 1 de enero del 2002. ¡Se trata de un elemento fundamental del dispositivo!
No puedo menos que estar de acuerdo con la Sra. Ponente al deplorar el hecho de que las monedas nacionales actuales, que el euro sustituye, carecen de protección. ¡Hay que pensar que las monedas nacionales podrán cambiarse durante veinte años! Por lo tanto, éstas deben estar protegidas legalmente contra la falsificación cuando ya no estén en circulación.
Es asimismo deseable, en beneficio de la Unión, que todos los Estados miembros participen en la protección del euro, sobre todo Suecia, Dinamarca, el Reino Unido y Grecia, países que, el 1 de enero del 2002, aún no introducirán el euro.
Si bien el presente proyecto de decisión marco representa un paso adelante, sólo se limita a fortalecer la protección penal material, estableciendo normas mínimas. No existen, pues, disposiciones penales uniformes sobre la falsificación de moneda, sino quince regímenes nacionales diferentes. Ello plantea el problema más general de la necesaria armonización penal que ha pedido el Consejo Europeo de Tampere."@es12
"Talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenenä edellisenä vaalikautena olen tyytyväinen tämän puitepäätöksen hyväksymiseen, jonka tavoitteena on tehostaa yhtenäisvaluuttamme suojaa. Unionin on otettava käyttöön kaikki käytettävissään olevat keinot suojatakseen yhtenäisvaluuttaa rahanväärennykseltä. Tosiasiassa kuluttajat ja kauppiaat eivät tunne euroa vielä hyvin. Väärennettyä rahaa on siten melko helppo laskea liikkeelle tavarataloissa, rahanvaihtotoimistoissa ja pankeissa, ilman että sitä heti huomataan. Kolikkojen osalta se tosiasia, että niiden toinen puoli voi olla kansallinen, tekee niiden tunnistamisen vielä entistäkin vaikeammaksi.
Euroopan tiedotustoimistojen, joilla on jo olennaisen tärkeä asema kansalaisille yhtenäisvaluutasta tiedottamisessa, on tehostettava kampanjoita, joiden tarkoituksena on kiinnittää yleisön huomio rahanväärennykseen. Toisella tasolla on taattava yhteisön toimielinten ja kansallisten toimielinten välinen yhteistyö ja luotava sellainen tiedotusjärjestelmä, joka mahdollistaa rahanväärennystä koskevien tietojen keruun ja vaihdon.
Rikosoikeuden osalta on tarpeellista myös toteuttaa toimenpiteitä, jotka takaavat heti alusta alkaen euron suojan. Euroopan parlamentti on esittänyt tässä kehyksessä ehdotuksen puitepäätökseksi, jotta vahvistetaan rahanväärennyksen estämiseksi annettavaa rikosoikeudellista suojaa.
Puitepäätöksen tarkoituksena on täydentää 20. huhtikuuta 1929 tehtyä rahanväärennyksen rankaisemista koskevaa yleissopimusta ja helpottaa jäsenvaltioiden toimia sen soveltamiseksi. Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä, jotta puitepäätöksessä tarkoitetuista rikkomuksista rangaistaisiin. Näistä rikkomuksista on myös rangaistava, jos ne koskevat tulevia eurolla merkittyjä pankkiseteleitä ja kolikoita ja rikkomukset on tehty ennen 1. tammikuuta 2002. Tämä on järjestelmän tukipylväs!
Voin vain yhtyä esittelijän mielipiteeseen hänen valittaessaan sitä tosiasiaa, että ei suojata nykyisiä kansallisia valuuttoja, jotka euro korvaa. On tosiaankin huomattava, että kansallisia valuuttoja voi edelleen vaihtaa 20 vuoden ajan! Niitä on siten suojattava rikoslaissa rahanväärennykseltä, kun ne eivät enää ole käytössä.
Unionin etua silmällä pitäen on mielestäni myös suotavaa, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat euron suojaamiseen, etenkin Ruotsi, Tanska, Yhdistynyt Kuningaskunta ja Kreikka eli maat, jotka eivät vielä ota euroa käyttöön 1. tammikuuta 2002.
Vaikka tämä ehdotus puitepäätökseksi onkin askel oikeaan suuntaan, siinä rajoitutaan vain tehostamaan rikosoikeudellista suojaa: tosiasiassa pyritään yhdenmukaistamaan aineellista oikeutta koskevaa rikosoikeutta määrittämällä vähimmäisnormisto. Ei siten ole vieläkään olemassa rahanväärennystä koskevia yhdenmukaisia rikosoikeussäännöksiä vaan 15 erilaista kansallista järjestelmää. Tämä viittaa yleisempään ongelmaan, joka koskee rikosoikeuden välttämätöntä yhdenmukaistamista, jota Tampereen Eurooppa-neuvostossa toivottiin."@fi5
"In qualità di membro della commissione economica e monetaria durante la precedente legislatura, mi rallegro che sia stata adottata la presente decisione-quadro finalizzata a rafforzare la protezione della nostra moneta unica. L'Unione deve mettere in campo tutti i mezzi di cui dispone per proteggerla da ogni falsificazione. In effetti, i consumatori, così come i commercianti, non hanno grande familiarità con l'euro. Verosimilmente, quindi, potrà essere messa in circolazione valuta falsa all'interno della grande distribuzione, degli uffici di cambio e degli istituti di credito, senza che si possa rendersene subito conto. In quanto alle monete, il fatto che possano presentare un lato nazionale le renderà ancora più difficili da identificare.
I centri di informazione sull'Europa, il cui ruolo di sensibilizzazione dei cittadini alla moneta unica è già essenziale, dovranno migliorare le campagne volte ad attirare l'attenzione del grande pubblico sulla produzione di moneta falsa. Ad un altro livello, sarà necessario garantire la cooperazione tra le istituzioni comunitarie e quelle nazionali, istituendo un sistema informativo che consenta di raccogliere e scambiare dati relativi alla falsificazione di monete.
Sul piano penale, saranno parimenti necessarie misure atte a garantire fin dall'inizio la protezione dell'euro. E' in tale contesto che il Parlamento europeo ha presentato un progetto di decisione-quadro volto a rafforzare gli strumenti penali di tutela contro la falsificazione di monete.
Tale decisione-quadro intende completare le disposizioni della Convenzione internazionale del 20 aprile 1929 per la repressione della falsificazione di monete, nonché a facilitarne l'applicazione da parte degli Stati membri. Ogni Stato membro deve adottare i provvedimenti necessari affinché vengano sanzionate le infrazioni previste nella decisione-quadro. Queste ultime dovranno essere punite anche qualora interessassero le future banconote e le monete denominate in euro e qualora fossero state commesse entro il 1° gennaio 2002. Questo è un elemento fondamentale dell'intero dispositivo.
Non posso che approvare la relatrice quando deplora il fatto che le attuali monete nazionali, che l'euro è chiamato a sostituire, non sono tutelate. Bisogna in effetti rendersi conto che le monete nazionali potranno continuare ad essere scambiate per altri vent'anni! Come tali, devono quindi godere di una tutela penale nei confronti di ogni tentativo di falsificazione dal momento in cui non saranno più in circolazione.
Sembra altresì auspicabile, nell'interesse dell'Unione, che tutti gli Stati membri partecipino alla protezione dell'euro, segnatamente la Svezia, la Danimarca, il Regno Unito e la Grecia, ossia quei paesi che, il 1° gennaio 2002, non introdurranno ancora la moneta unica.
Se tale progetto di decisione-quadro segna un passo nella giusta direzione, esso si limita però a rafforzare la tutela penale: in realtà, si cerca di armonizzare il diritto penale sostanziale fissando alcune norme minime. Non esistono ancora, quindi, disposizioni penali uniformi relative alla produzione di moneta falsa, bensì quindici diversi ordinamenti nazionali. Ciò ci rimanda al problema più generale della necessaria armonizzazione penale che il Consiglio europeo di Tampere ha raccomandato vivamente."@it9
"As a member of the Committee on Economic and Monetary Affairs during the last parliamentary term, I welcome the adoption of this framework decision on increasing protection for our single currency. The Union should use every means at its disposal to guard against counterfeiting. Consumers and traders are still not familiar with the euro and it would be easy for counterfeit money to be passed in supermarkets, bureaux de change and banks and not be noticed straight away. And the fact that coins are to have a national design on one side will make them even harder to identify.
The European information centres, which are already playing a vital role in raising public awareness of the single currency, should step up their campaigns to raise public awareness of counterfeiting. On another level, we must ensure that Community and national institutions cooperate and implement an information system to collect and exchange information on counterfeiting.
As far as criminal sanctions are concerned, measures are needed to guarantee protection for the euro from the outset and this is the purpose of the draft framework decision on increasing protection by criminal sanctions against counterfeiting presented by the European Parliament.
The purpose of the framework decision is to supplement the provisions of the International Convention for the Suppression of Counterfeiting Currency of 20 April 1929 and to facilitate its application by the Member States. Each Member State must take the necessary measures to ensure that the offences set out in the framework decision are punishable. These offences must be punishable even if they relate to banknotes and coins denominated in euros but not yet issued and if they are committed before 1 January 2002. This is a basic element of the decision.
I cannot but support the rapporteur in deploring the fact that the present national currencies from which the euro is to take over are not protected. We must bear in mind that national currencies could continue to change hands for another 20 years! They should therefore be protected by criminal sanctions against counterfeiting once they have been withdrawn from circulation.
It would also appear to be in the Union’s interest for all Member States to help protect the euro, especially Sweden, Denmark, the United Kingdom and Greece, which will not be introducing the euro on 1 January 2002.
Although this framework decision is a step in the right direction, it confines itself to increasing criminal sanctions by harmonising substantive criminal law in the form of minimum standards. There is still no uniform criminal legislation on counterfeiting and there are 15 different national systems. That brings us back to the more general need to approximate criminal law called for by the European Council in Tampere."@lv10
"Als lid van de Economische en Monetaire Commissie in de vorige zittingsperiode, verheug ik mij over de goedkeuring van dit kaderbesluit dat gericht is op een betere bescherming van onze eenheidsmunt. De Unie moet alle haar ter beschikking staande middelen aanwenden om deze munt te beschermen tegen valsemunterij. Noch de consumenten, noch de winkeliers zijn namelijk vertrouwd met de euro. Er zal dus vrij gemakkelijk vals geld in omloop kunnen worden gebracht in supermarkten, wisselkantoren en banken, zonder dat dit onmiddellijk wordt opgemerkt. Wat de muntstukken betreft, zal het nog moeilijker worden deze te herkennen omdat één zijde van de munten door de lidstaten zelf mag worden ontworpen.
De bureaus voor informatie over Europa, die al een essentiële rol spelen bij de bewustmaking van de burgers op het gebied van de eenheidsmunt, moeten de campagnes intensiveren waarin het publiek wordt gewaarschuwd voor valsemunterij. Op een ander niveau moet er worden gezorgd voor samenwerking tussen communautaire en nationale instellingen en moet er een informatiesysteem worden opgezet met het oog op de verzameling en uitwisseling van gegevens betreffende valsemunterij.
Op strafrechtelijk vlak moeten er daarnaast maatregelen worden genomen die de euro vanaf haar invoering beschermen. In deze context heeft het Europees Parlement het ontwerpkaderbesluit tot versterking van het strafrechtelijke kader voor de bescherming tegen valsemunterij ingediend.
Het ontwerpkaderbesluit vormt een aanvulling op de bepalingen van het internationaal verdrag van 20 april 1929 ter bestrijding van de valsemunterij en het bevordert de toepassing ervan door de lidstaten. Elke lidstaat moet alle nodige maatregelen nemen opdat de in het ontwerpbesluit vastgestelde overtredingen worden bestraft. Deze overtredingen moeten worden bestraft als zij betrekking hebben op de toekomstige bankbiljetten en muntstukken in euro's en als ze vóór 1 januari 2002 worden begaan. Dat is een wezenlijk onderdeel van het besluit!
Net als mevrouw de rapporteur betreur ik het dat de huidige nationale, door de euro te vervangen valuta’s niet worden beschermd. We moeten ons namelijk goed realiseren dat de nationale valuta’s nog 20 jaar lang kunnen worden gewisseld! Zij moeten dan ook strafrechtelijk worden beschermd tegen valsemunterij, ook wanneer ze niet meer in omloop zullen zijn.
In het belang van de Unie lijkt het daarnaast wenselijk dat alle lidstaten deelnemen aan de maatregelen ter bescherming van de euro, dus ook Zweden, Denemarken, het Verenigd Koninkrijk en Griekenland, die de euro niet zullen invoeren op 1 januari 2002.
Dit ontwerpkaderbesluit is weliswaar een stap in de goede richting, maar het blijft beperkt tot de verbetering van de strafrechtelijke bescherming: er wordt in feite geprobeerd het materiële strafrecht te harmoniseren door een minimumnorm voor te schrijven. Er is dus nog steeds geen sprake van een uniforme strafrechtelijke regeling betreffende valsemunterij, maar wel van 15 verschillende nationale regelingen. Dit heeft weer betrekking op het meer algemene probleem van het tijdens de Europese Raad van Tampere naar voren gebrachte punt van de noodzakelijke harmonisering van het strafrecht."@nl2
"Enquanto membro da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários na anterior legislatura, congratulo-me com a aprovação desta decisão-quadro que visa reforçar a protecção da nossa moeda única. A União deve pôr em prática todos os meios de que dispõe para garantir a protecção contra a contrafacção da moeda. Com efeito, os consumidores e os comerciantes não estão verdadeiramente familiarizados com o euro. Por conseguinte, poderá facilmente ser posta em circulação moeda falsa em grandes superfícies, casas de câmbio e bancos, sem que alguém se aperceba do facto imediatamente. No caso das moedas em euros, o problema do reconhecimento é agravado pelo facto de possuírem uma face nacional.
Os centros de informação sobre a Europa, que desempenham já um papel primordial em matéria de sensibilização dos cidadãos para a moeda única, deverão reforçar as campanhas que visam chamar a atenção do público para a contrafacção ou falsificação do euro. Numa outra escala, há que garantir a cooperação entre instituições comunitárias e instituições nacionais, e deve ser criado um sistema de informação destinado à recolha e ao intercâmbio de dados respeitantes à contrafacção de moeda.
No plano penal, são igualmente necessárias medidas destinadas a garantir desde o início a protecção do euro. É neste contexto que o Parlamento Europeu apresentou o projecto de decisão-quadro que visa reforçar o quadro penal para a protecção contra a contrafacção de moeda.
A decisão-quadro visa completar as disposições da Convenção Internacional de 20 de Abril de 1929 para a Repressão da Moeda Falsa e facilitar a aplicação das mesmas pelos Estados-Membros. Cada Estado-Membro deve tomar as medidas necessárias a fim de que as infracções previstas na decisão-quadro sejam punidas. Estas infracções devem igualmente ser sancionadas se disserem respeito às futuras notas e moedas cunhadas em euros e se forem cometidas antes de 1 de Janeiro de 2002. Este é um elemento fundamental do dispositivo!
Não posso deixar de apoiar a relatora quando lamenta a falta de protecção às actuais moedas nacionais que o euro substitui. Na realidade, temos de estar conscientes de que as moedas nacionais poderão continuar a ser trocadas durante vinte anos! Têm portanto de beneficiar de uma protecção penal contra a falsificação quando já não se encontrarem em circulação.
No interesse da União, parece igualmente desejável que todos os Estados-Membros participem na protecção do euro, nomeadamente a Suécia, a Dinamarca, o Reino Unido e a Grécia, países que, a 1 de Janeiro de 2002, não introduzirão o euro.
Embora este projecto de decisão-quadro represente um passo no bom caminho, limita-se a reforçar a protecção penal: de facto, procura harmonizar-se o direito penal material, fixando normas mínimas. Assim, não existem ainda disposições penais uniformes respeitantes à contrafacção da moeda, mas sim quinze regimes nacionais diferentes. O que nos remete para o problema mais geral da necessária harmonização penal para que apelou o Conselho Europeu de Tampere."@pt11
"I egenskap av ledamot av utskottet för ekonomi och valutafrågor under den föregående mandatperioden gläder jag mig åt detta rambeslut, vilket syftar till att stärka skyddet av vår gemensamma valuta. Unionen måste utnyttja alla tillgängliga medel för att se till att den skyddas mot förfalskningar. Konsumenterna och handlarna är nämligen inte helt bekanta med euron. Falska pengar kan därför ganska lätt spridas på stormarknader, växelkontor och banker, utan att man genast märker det. Det faktum att mynten kan få ett nationellt utseende kommer att göra dem ännu svårare att identifiera.
Informationscentren om Europa, som redan spelar en mycket viktig roll när det gäller att upplysa medborgarna om den gemensamma valutan, måste stärka de kampanjer som skall uppmärksamma allmänheten på förfalskningar. På en annan nivå krävs det att samarbetet mellan gemenskapens institutioner och de nationella institutionerna garanteras och att man upprättar ett informationssystem, som skall möjliggöra en insamling och ett utbyte av information om förfalskningar.
På ett straffrättsligt plan kommer det också att fordras åtgärder för att omedelbart garantera ett skydd för euron. I det sammanhanget har Europaparlamentet lagt fram ett förslag till rambeslut, vilket syftar till att stärka den straffrättsliga strukturen för skyddet mot förfalskningar.
Rambeslutet är avsett att komplettera bestämmelserna i den internationella konventionen för bekämpning av förfalskning av den 20 april 1929, och att underlätta tillämpningen av denna konvention i medlemsstaterna. Varje medlemsstat måste vidta erforderliga åtgärder för att de brott som nämns i rambeslutet får påföljder. Vi måste också förhindra de brott som avser framtida sedlar och mynt i euro och som begås före den 1 januari 2002. Det är ett centralt element i bestämmelserna!
Jag kan bara hålla med föredraganden när hon beklagar det faktum att det inte finns något skydd för de nuvarande nationella valutorna, som euron kommer att ersätta. Man måste komma ihåg att de nationella valutorna kommer att fortsätta att användas under 20 år! De måste följaktligen få ett straffrättsligt skydd mot förfalskningar när de inte längre sätts i omlopp.
I unionens intresse vore det också önskvärt om samtliga medlemsstater deltog i skyddet av euron, även Sverige, Danmark, Förenade kungariket och Grekland, länder som inte kommer att införa euron den 1 januari 2002.
Detta förslag till rambeslut markerar ett steg i rätt riktning, men man begränsar sig till en förstärkning av det straffrättsliga skyddet: ja i själva verket eftersträvar man en harmonisering av den materiella straffrätten genom att fastställa miniminormer. Det finns således ännu inga enhetliga straffrättsliga bestämmelser om förfalskningar, utan femton olika nationella system. Detta för oss tillbaka till det mer övergripande problemet om en nödvändig straffrättslig harmonisering, en önskan som uttrycktes vid Europeiska rådets möte i Tammerfors."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples