Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-17-Speech-4-052"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000217.3.4-052"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, the draft Convention on Mutual Assistance in Criminal Matters between the Member States of the European Union is approaching adoption by the Council. Most say it is about time. According to the action plan to combat organised crime adopted by the Council in April 1997, the work on the draft MLA Convention should have been finalised before the end of 1997. More time will pass before the Convention actually enters into force, given the fact that this requires Member States’ ratification. Even with the new rules introduced by the Treaty of Amsterdam, foreseeing its entry into force once at least half of the Member States have adopted the Convention, I would like to urge the Member States to do everything in their power to speedily ratify this Convention. Past experience with ratification of European Union conventions in the field of judicial cooperation in criminal matters is unfortunately disappointing.
This Convention will not create a new or different system of Mutual Assistance. Instead it aims at building on tried and tested mechanisms that have been in place for a very long time, such as the ones foreseen by the Council of Europe Convention on mutual assistance of 1959 and the Benelux Treaty. The draft that the Council has elaborated contains provisions on a variety of matters that have been discussed by several Members of Parliament. It is a considerable achievement of the Convention that where at all possible requested Member States shall comply with the formalities and procedures indicated by the requesting Member States. This is particularly important with regard to the possibility of using evidence that is obtained in court. Furthermore, requests can be made directly between the competent authorities without any need to go via central authorities.
Generally speaking, there are two kinds of provisions: those that create an obligation to render assistance, such as the provisions on telephone and video conferences, controlled deliveries and on the interception of telecommunications; and those where no such obligation is created and only a legal framework is provided for Member States that wish to cooperate in the manner prescribed, for example, the provisions on joint investigation teams, covert investigations and the sending and service of procedural documents.
The Commission particularly welcomes the inclusion of provisions that deal with new or modern investigative techniques, given their effectiveness in fighting the form of crime that is best placed to take advantage of the opening of borders – organised crime. It is all too easy to get carried away by the obvious need to improve the effectiveness of criminal investigations. However, one aspect of any action with regard to criminal procedures must not be forgotten – the right of defence. I very much appreciate that the report of Mr Di Pietro, whom I salute for the excellent work he has done in such a short period of time, includes the right of defence as one of its main points. At the present time it is entirely up to the Member States to ensure that those rights are respected under the scrutiny of the Council of Europe’s Court of Human Rights in Strasbourg. It remains to be seen whether this will change with the new European Union Charter on Fundamental Rights, work on which has just begun.
We must recognise that Article 18 concerns what is clearly a controversial decision. The article was carefully crafted in Council in very lengthy discussions, in order to ensure that intelligence activities would remain effective and that criminal investigations will be covered. As far as criminal investigations are concerned, for which I am responsible, I take note of the invitation that was addressed to the Commission and the Council by several Members of the European Parliament to take this issue on board and to address it on a common legal basis, having regard to the relevance the interception of telecommunications may have as evidence before the courts.
The Commission is fully aware of the fact that the draft we have before us is not perfect or ideal. However, we must be realistic. The text we have is the result of the mixture of the institutional set-ups foreseen for judicial cooperation in criminal matters under both the Maastricht and Amsterdam Treaties respectively. This is what we have, and only practical experience will show us in detail if and where there are shortcomings and what additional steps will have to be taken. I am quite aware of the fact that the further development of mutual trust and mutual confidence among the judicial systems of the Member States will ease the road we have ahead of us.
Apart from that, the Tampere European Council has already indicated in which direction we, in the Commission, should go. Among the steps to be taken will be the implementation of the principle of mutual recognition of judicial decisions and the setting-up of the Euro Just project.
The Commission sincerely hopes that the European Parliament will support its efforts to make progress in these important fields. I do not expect you to wave through or rubber stamp everything you are confronted with in the coming years. I am counting more on the European Parliament to be not only a critical observer, as it has been in this case, but also an active player in taking the Union forward in the fight against crime."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, udkastet til konvention om gensidig retshjælp i straffesager mellem Den Europæiske Unions medlemsstater nærmer sig vedtagelse i Rådet. De fleste siger, at det er på høje tid. I henhold til handlingsplanen om bekæmpelse af organiserede forbrydelser vedtaget af Rådet i april 1997 skulle arbejdet med udkastet til konventionen om gensidig retshjælp have været afsluttet inden udgangen af 1997. Der vil gå mere tid, før konventionen faktisk træder i kraft i betragtning af, at den skal ratificeres af medlemsstaterne. Selv med de nye bestemmelser, der er indført i Amsterdam-traktaten, ifølge hvilke den skal træde i kraft, når mindst halvdelen af medlemsstaterne har vedtaget den, vil jeg gerne opfordre medlemsstaterne til at gøre alt, hvad de kan, for hurtigt at ratificere konventionen. Tidligere erfaringer med ratifikation af EU-konventioner inden for området juridisk samarbejde i kriminalsager er desværre skuffende.
Konventionen vil ikke skabe et nyt eller anderledes system for gensidig retshjælp. I stedet sigter den mod at bygge på prøvede mekanismer, der har været på plads i meget lang tid, såsom dem, der er indeholdt i Europa-Rådets konvention om gensidig hjælp fra 1959 og i Benelux-traktaten. Det udkast, Rådet har udarbejdet, indeholder bestemmelser om mange forskellige ting, der har været drøftet af adskillige medlemmer af Europa-Parlamentet. Det er en betydelig bedrift, at det fremgår af konventionen, at medlemsstater så vidt muligt skal rette sig efter de formaliteter og procedurer, som den medlemsstat, der fremsætter anmodningen, benytter. Det er særlig vigtigt, når det gælder muligheden for at bruge bevismateriale, der er fremkommet i retten. Derudover kan der rettes direkte henvendelse fra den ene kompetente myndighed til den anden, uden at det er nødvendigt at gå via de centrale myndigheder.
Generelt er der to slags bestemmelser: de, der skaber et krav om at yde bistand, såsom bestemmelserne om telefonmøder og videokonferencer, kontrollerede leverancer og om aflytning af telekommunikation, og de, hvor der er ikke er nogen sådan forpligtelse, men bare juridiske rammer for medlemsstater, der gerne vil samarbejde på den måde, der er nævnt, f.eks. bestemmelserne om fælles undersøgelsesgrupper, hemmelige undersøgelser og forsendelse og håndtering af retsdokumenter.
Kommissionen glæder sig særlig over medtagelsen af bestemmelser, der drejer sig om nye og moderne efterforskningsmetoder, i betragtning af deres effektivitet til bekæmpelse af den form for forbrydelse, der bedst kan udnytte åbningen af grænserne - den organiserede kriminalitet. Det er alt for let at lade sig rive med af det indlysende behov for at forbedre effektiviteten af efterforskning i kriminalsager. Men der er et aspekt af enhver aktion, der drejer sig om kriminelle forhold, som ikke må glemmes - retten til forsvar. Jeg glæder mig meget over, at et af de væsentligste punkter i betænkningen af hr. Di Pietro, som jeg komplimenterer for det udmærkede arbejde, han har gjort på så kort tid, er retten til forsvar. I øjeblikket er det helt op til medlemsstaterne at sikre, at disse rettigheder bliver respekteret, og dette overvåges af Europarådets Menneskerettighedsdomstol i Strasbourg. Det vil vise sig, om dette vil ændre sig med det nye EU-charter for grundlæggende rettigheder, som man lige er begyndt at arbejde på.
Vi må erkende, at artikel 18 drejer sig om, hvad der helt klart er en kontroversiel bestemmelse. Denne artikel blev omhyggeligt udformet af Rådet efter langvarige drøftelser for at sikre, at efterretningsaktiviteter kunne forblive effektive, og at efterforskning af kriminalsager kunne foregå skjult. Hvad angår den kriminelle efterforskning, som jeg er ansvarlig for, har jeg noteret mig den opfordring, der blev rettet til Kommissionen og Rådet af adskillige medlemmer af Europa-Parlamentet om at medtage dette problem og at tage fat på det på et fælles juridisk grundlag under hensyntagen til den relevans, aflytning af telekommunikation kan have som bevismateriale ved domstolene.
Kommissionen er helt klar over, at det udkast, vi har for os, hverken er fuldkomment eller ideelt. Men vi må være realistiske. Den tekst, vi har, er resultatet af den blanding af institutionelle
som findes ved juridisk samarbejde i kriminalsager i henhold til både Maastricht- og Amsterdam-traktaten. Det er, hvad vi har, og kun praktisk erfaring vil vise os i detaljer, om og hvor der er mangler, og hvilke yderligere skridt, der bør tages. Jeg er helt klart over, at en videre udvikling af gensidig tillid mellem medlemsstaternes retssystemer vil gøre det lettere at gå ad den vej, vi har for os.
Bortset fra det har Det Europæiske Råd i Tampere allerede angivet, i hvilken retning vi i Kommissionen bør bevæge os. Blandt de initiativer, der skal tages, vil være gennemførelsen af princippet om gensidig anerkendelse af juridiske afgørelser og iværksættelsen af Euro Just-projektet.
Kommissionen håber oprigtigt, at Europa-Parlamentet vil støtte dens bestræbelser på at opnå fremskridt på disse vigtige områder. Jeg forventer ikke, at De skal sige ja og amen og svinge gummistemplet over alt, hvad De får forelagt i de kommende år. Jeg stoler mere på, at Europa-Parlamentet ikke bare vil være en kritisk iagttager, som det har været i dette tilfælde, men også en aktiv medspiller, når det gælder at hjælpe Unionen til at gøre fremskridt med hensyn til bekæmpelsen af kriminalitet."@da1
"Herr Präsident! Der Entwurf des Übereinkommens über die Rechtshilfe in Strafsachen zwischen den Mitgliedstaaten der Europäischen Union steht kurz vor seine Annahme durch den Rat. Die meisten sagen, es wird Zeit dafür. Nach dem Aktionsplan zur Bekämpfung der organisierten Kriminalität, der vom Rat im April 1997 angenommen wurde, sollte die Arbeit am Entwurf des MLA-Übereinkommens vor Ende 1997 abgeschlossen sein. Es wird aber noch weitere Zeit vergehen, ehe es angesichts der Tatsache, daß die Ratifizierung durch die Mitgliedstaaten erforderlich ist, tatsächlich in Kraft treten wird. Selbst nach den neuen Regeln des Amsterdamer Vertrags, die ein Inkrafttreten vorsehen, wenn mindestens die Hälfte der Mitgliedstaaten das Übereinkommen angenommen haben, möchte ich die Mitgliedstaaten doch auffordern, alles in ihrer Macht Stehende zu tun, um dieses Übereinkommen möglichst rasch zu ratifizieren. Leider sind die Erfahrungen der Vergangenheit in bezug auf die Ratifizierung von Übereinkommen der Europäischen Union im Bereich der justitiellen Zusammenarbeit in Strafsachen enttäuschend.
Mit diesem Übereinkommen soll kein neues oder anderes System der Rechtshilfe geschaffen werden. Es zielt vielmehr darauf ab, auf bewährten Mechanismen aufzubauen, die es schon sehr lange gibt und wie sie das Europäische Rechthilfeübereinkommen von 1959 und der Benelux-Vertrag vorsehen. Der vom Rat erstellte Entwurf enthält Bestimmungen zu einer Vielzahl von Dingen, die von verschiedenen Abgeordneten diskutiert wurden. Es ist eine beachtliche Errungenschaft des Übereinkommens, daß sich ersuchte Mitgliedstaaten, wo irgend möglich, an die Formalitäten und Verfahren zu halten haben, auf die der ersuchende Mitgliedstaat verweist. Dies ist hinsichtlich der Möglichkeit der Verwendung von gerichtlichen Beweisen besonders wichtig. Überdies können Ersuchen direkt zwischen den zuständigen Behörden gestellt werden, ohne daß der Weg über zentrale Behörden erforderlich ist.
Grundsätzlich gibt es zwei Arten von Bestimmungen: Solche, die eine Pflicht zur Hilfeleistung begründen, wie die Bestimmungen über Telefon- und Videokonferenzen, kontrollierte Lieferungen und über die Überwachung von Telekommunikationen; und jene, die eine solche Verpflichtung nicht begründen, sondern Mitgliedstaaten, die in der beschriebenen Art und Weise zusammenarbeiten wollen, lediglich einen Rechtsrahmen weisen, beispielsweise die Bestimmungen über gemeinsame Ermittlungsgruppen, verdeckte Ermittlungen sowie das Übersenden und die Übergabe von Verfahrensunterlagen.
Die Kommission begrüßt besonders die Aufnahme von Bestimmungen, die sich auf neue oder moderne Ermittlungstechniken beziehen. Sie sind bei der Bekämpfung jener Form des Verbrechens effizient, die am ehesten aus der Öffnung der Grenzen Nutzen ziehen kann des organisierten Verbrechens. Nur zu leicht läßt man sich von der Notwendigkeit leiten, die Effizienz der strafrechtlichen Ermittlungen zu verbessern. Jedoch darf bei allen Maßnahmen im Zusammenhang mit Strafverfahren ein Aspekt nicht vergessen werden das Recht auf Verteidigung. Ich begrüße sehr, daß der Bericht von Herrn Di Pietro, dem ich für seine ausgezeichnete Arbeit, noch dazu in so kurzer Zeit, größten Respekt zolle, das Recht auf Verteidigung als einen Hauptpunkt enthält. Zur Zeit liegt es allein bei den Mitgliedstaaten, zu gewährleisten, daß diese Rechte unter dem prüfenden Blick des Europäischen Gerichtshofs für Menschenrechte in Straßburg respektiert werden. Es bleibt abzuwarten, ob sich das mit der neuen Europäischen Charta der Grundrechte, an der die Arbeit gerade begonnen hat, ändern wird.
Wir müssen zugeben, daß es bei Artikel 18 ganz klar um eine umstrittene Entscheidung geht. Der Artikel wurde im Rat in sehr langen Diskussionen sorgfältig erarbeitet, um sicherzustellen, daß Geheimdienstaktivitäten effizient bleiben und strafrechtliche Ermittlungen mit abgedeckt sind. Soweit es die in meiner Verantwortlichkeit liegenden strafrechtlichen Ermittlungen betrifft, nehme ich die von verschiedenen Mitgliedern des Europäischen Parlaments an die Kommission und den Rat gerichtete Aufforderung zur Kenntnis, diesen Punkt zu berücksichtigen und sich mit ihm auf einer gemeinsamen rechtlichen Grundlage unter Verweis auf die Relevanz der Überwachung der Telekommunikation als mögliches Beweismittel vor Gericht zu befassen.
Die Kommission ist sich völlig darüber im klaren, daß der vorliegende Entwurf weder perfekt noch ideal ist. Aber wir müssen realistisch sein. Der Text ist das Ergebnis aus einer Mischung institutioneller Strukturen, die für die justitielle Zusammenarbeit in Strafsachen nach dem Vertrag von Maastricht bzw. dem von Amsterdam vorgesehen sind. Das liegt uns jetzt vor, und allein die Praxis wird uns im einzelnen zeigen, ob und wo es Mängel gibt und welche weiteren Schritte künftig zu unternehmen sind. Mir ist ziemlich klar, daß die weitere Entwicklung des gegenseitigen Vertrauens und der gegenseitigen Verläßlichkeit zwischen den Rechtssystemen der Mitgliedstaaten das Voranschreiten auf dem Weg, den wir vor uns haben, erleichtern wird.
Abgesehen davon, hat der Europäische Rat in Tampere die von der Kommission einzuschlagende Richtung vorgegeben. Zu den erforderlichen Schritten werden die Verwirklichung des Prinzips der gegenseitigen Anerkennung gerichtlicher Entscheidungen und das Euro-Just-Projekt gehören.
Die Kommission hofft aufrichtig, daß ihre Bemühungen um Fortschritte auf diesen wichtigen Gebieten die Unterstützung des Europäischen Parlaments finden werden. Ich erwarte kein Durchwinken oder Abnicken all dessen, mit dem Sie in den nächsten Jahren konfrontiert werden. Ich zähle eher darauf, daß das Europäischen Parlament nicht nur kritischer Beobachter ist, so wie es in diesem Falle war, sondern auch aktiv daran mitwirkt, daß die Union in der Verbrechensbekämpfung vorankommt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, πλησιάζει η έγκριση από το Συμβούλιο του σχεδίου της Σύμβασης για την αμοιβαία δικαστική συνδρομή επί ποινικών υποθέσεων μεταξύ των κρατών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Οι περισσότεροι είναι της γνώμης ότι επιτέλους καιρός ήταν. Σύμφωνα με το σχέδιο δράσης για την καταπολέμηση του οργανωμένου εγκλήματος που ενέκρινε το Συμβούλιο τον Απρίλιο του 1997, η επεξεργασία του σχεδίου σύμβασης για την Αμοιβαία Δικαστική Συνδρομή (ΑΔΣ) έπρεπε να έχει περατωθεί πριν από το τέλος του 1997. Θα περάσει και άλλος καιρός μέχρις ότου τεθεί πραγματικά σε ισχύ η Σύμβαση, δεδομένου ότι απαιτείται η επικύρωσή της από τα κράτη μέλη. Ακόμη και με τις νέες διατάξεις που ορίζει η Συνθήκη του Άμστερνταμ, όπου προβλέπεται ότι η Σύμβαση θα τεθεί σε ισχύ όταν την εγκρίνουν τουλάχιστον τα μισά από τα κράτη μέλη, προτρέπω τα κράτη μέλη να κάνουν ό,τι μπορούν για την ταχύτερη δυνατή επικύρωση της εν λόγω Σύμβασης. Η προηγούμενη εμπειρία μας σχετικά με την επικύρωση συμβάσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης στον τομέα της δικαστικής συνεργασίας σε ποινικές υποθέσεις είναι δυστυχώς απογοητευτική.
Η εν λόγω Σύμβαση δεν θα δημιουργήσει ένα νέο ή διαφορετικό σύστημα αμοιβαίας συνδρομής. Αντιθέτως, στοχεύει στην αξιοποίηση δοκιμασμένων και ελεγμένων μηχανισμών που βρίσκονται ήδη σε ισχύ για μεγάλο χρονικό διάστημα, όπως οι μηχανισμοί που προβλέπονται από τη Σύμβαση του Συμβουλίου της Ευρώπης για την αμοιβαία συνδρομή, του 1959, και τη Συνθήκη της Μπενελούξ. Το σχέδιο το οποίο επεξεργάστηκε το Συμβούλιο περιέχει διατάξεις για πλήθος θεμάτων, για τα οποία έκαναν λόγο πολλοί βουλευτές του Κοινοβουλίου. Αποτελεί σημαντικό επίτευγμα της Σύμβασης ότι, όπου είναι δυνατό, τα κράτη μέλη στα οποία απευθύνεται η αίτηση θα συμμορφώνονται με τις τυπικές διαδικασίες που υποδεικνύουν τα αιτούντα κράτη μέλη. Αυτό είναι ιδιαίτερα σημαντικό όσον αφορά τη δυνατότητα χρήσης αποδεικτικών στοιχείων που προσκομίζονται ενώπιον δικαστηρίου. Επιπλέον, οι αιτήσεις μπορούν να πραγματοποιούνται απευθείας μεταξύ των αρμοδίων αρχών χωρίς να υπάρχει ανάγκη να περάσουν από τις κεντρικές αρχές.
Εν γένει, υπάρχουν δύο ειδών διατάξεις: αφενός εκείνες που δημιουργούν την υποχρέωση παροχής συνδρομής, όπως οι διατάξεις για τις τηλεφωνικές συνδιαλέξεις και τις εικονοτηλεδιασκέψεις, τις ελεγχόμενες παραδόσεις και την παρακολούθηση των τηλεπικοινωνιών. Αφετέρου εκείνες που δεν δημιουργούν τέτοιες υποχρεώσεις και παρέχουν μόνο ένα νομικό πλαίσιο για τα κράτη μέλη που επιθυμούν να συνεργαστούν κατά τον περιγραφόμενο τρόπο, όπως για παράδειγμα οι διατάξεις για τις κοινές ομάδες έρευνας, τις έρευνες υπό μυστική ιδιότητα ή ψευδή ταυτότητα και την αποστολή και επίδοση διαδικαστικών εγγράφων.
Η Επιτροπή επιδοκιμάζει ιδιαίτερα τη συμπερίληψη διατάξεων που ασχολούνται με νέες ή σύγχρονες μεθόδους έρευνας, δεδομένης της αποτελεσματικότητάς τους στην καταπολέμηση εκείνου του τύπου εγκληματικότητας που μπορεί κάλλιστα να επωφεληθεί από το άνοιγμα των συνόρων. Σαφώς αναφερόμαστε στο οργανωμένο έγκλημα. Δεν υπάρχει ευκολότερο πράγμα από το να παρασυρθούμε από την προφανή ανάγκη για βελτίωση της αποτελεσματικότητας των ποινικών ερευνών. Παρ’ όλ’ αυτά, δεν πρέπει να λησμονηθεί μια πτυχή κάθε δράσης που άπτεται των ποινικών διαδικασιών – το δικαίωμα υπεράσπισης. Εκτιμώ πολύ το γεγονός ότι η έκθεση του κ. Di Pietro, τον οποίο συγχαίρω για την εξαιρετική δουλειά που έκανε σε τόσο σύντομο χρονικό διάστημα, περιλαμβάνει το δικαίωμα υπεράσπισης ως κύριο σημείο. Προς το παρόν εναπόκειται πλήρως στα κράτη μέλη να διασφαλίσουν τον σεβασμό αυτών των δικαιωμάτων υπό τον έλεγχο του Δικαστηρίου των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του Συμβουλίου της Ευρώπης, που εδρεύει στο Στρασβούργο. Μένει ακόμη να δούμε εάν αυτό θα αλλάξει με το νέο Χάρτη Θεμελιωδών Δικαιωμάτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, επί του οποίου οι εργασίες μόλις ξεκίνησαν.
Πρέπει να αναγνωρίσουμε ότι το άρθρο 18 αφορά σαφώς μια αμφιλεγόμενη απόφαση. Το άρθρο διατυπώθηκε με προσοχή από το Συμβούλιο κατόπιν μακροσκελών συζητήσεων, προκειμένου να διασφαλιστεί ότι οι δραστηριότητες συλλογής πληροφοριών θα παρέμεναν αποτελεσματικές και ότι θα καλύπτονταν οι ποινικές έρευνες. Όσον αφορά τις ποινικές έρευνες, των οποίων έχω την ευθύνη, σημειώνω το αίτημα πολλών βουλευτών του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου προς την Επιτροπή και το Συμβούλιο να λάβουμε υπόψη μας το θέμα και να το επεξεργαστούμε σε κοινή νομική βάση, έχοντας κατά νου τον σχετικό χαρακτήρα της παρακολούθησης των τηλεπικοινωνιών ως αποδεικτικού στοιχείου ενώπιον των δικαστηρίων.
Η Επιτροπή έχει πλήρη επίγνωση του γεγονότος ότι το ανά χείρας σχέδιο δεν είναι ούτε τέλειο ούτε ιδανικό. Παρ’ όλ’ αυτά, πρέπει να είμαστε πραγματιστές. Το κείμενο που έχουμε είναι το αποτέλεσμα μιας ανάμιξης των θεσμικών συστημάτων για τη δικαστική συνεργασία σε ποινικές υποθέσεις, τα οποία προβλέπονται αντίστοιχα από τις Συνθήκες του Μάαστριχτ και του Άμστερνταμ. Αυτό διαθέτουμε τώρα, και μόνο η πείρα μέσω της πράξης θα μας δείξει με λεπτομέρεια εάν και πού υπάρχουν μειονεκτήματα και ποια πρόσθετα μέτρα πρέπει να ληφθούν. Έχω πλήρη επίγνωση του γεγονότος ότι η περαιτέρω ανάπτυξη της αμοιβαίας εμπιστοσύνης και εκτίμησης μεταξύ των δικαστικών συστημάτων των κρατών μελών θα διευκολύνει τον δρόμο που έχουμε ακόμη μπροστά μας.
Εκτός αυτού, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Tampere έχει ήδη καθορίσει την κατεύθυνση την οποία εμείς, ως Επιτροπή, πρέπει να ακολουθήσουμε. Μεταξύ των μέτρων που θα ληφθούν είναι η εφαρμογή της αρχής της αμοιβαίας αναγνώρισης των δικαστικών αποφάσεων και η θέσπιση του προγράμματος EuroJust.
Η Επιτροπή ελπίζει ειλικρινά ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα στηρίξει τις προσπάθειές της για να σημειωθεί πρόοδος σε αυτούς τους σημαντικούς τομείς. Δεν περιμένω να επιδοκιμάσετε ασυζητητί ή να προσυπογράψετε όλα όσα θα τεθούν ενώπιόν σας τα επόμενα χρόνια. Υπολογίζω μάλλον σε ένα Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο που θα είναι όχι μόνο κριτικός παρατηρητής, όπως σε αυτή την περίπτωση, αλλά και ενεργός παράγοντας που θα συμβάλει στην πρόοδο της Ένωσης σε ό,τι αφορά την καταπολέμηση του εγκλήματος."@el8
"(EN) Señor Presidente, se aproxima la aprobación por el Consejo del proyecto de Convenio relativo a la asistencia judicial en materia penal entre los Estados miembros de la Unión Europea. La opinión predominante es que ya era hora. Según el plan de acción para luchar contra el crimen organizado, adoptado por el Consejo en abril de 1997, el trabajo sobre el Convenio relativo a la asistencia judicial en materia penal debería haber finalizado antes de que terminara 1997. Y aún deberá pasar más tiempo hasta que el Convenio entre en vigor, ya que debe ser ratificado por los Estados miembros. A pesar de las nuevas normas introducidas por el Tratado de Amsterdam, que prevén la entrada en vigor del Convenio tan pronto como éste haya sido aprobado por al menos la mitad de los Estados miembros, quisiera instar a los Estados miembros a que no escatimen esfuerzos para acelerar su ratificación. La experiencia de anteriores casos de ratificación de convenios de la Unión Europea en el ámbito de cooperación judicial en materia penal es lamentablemente decepcionante.
Este Convenio no creará un sistema nuevo o diferente de asistencia mutua. Por el contrario, su objetivo es mejorar los mecanismos ya probados y experimentados que están en vigor desde hace mucho tiempo, como aquéllos previstos en el Convenio del Consejo de Europa sobre asistencia mutua de 1959 y el Tratado de Benelux. El proyecto que ha elaborado el Consejo contiene disposiciones sobre una serie de temas que han sido debatidos por varios diputados. Uno de los logros destacados del Convenio es que, en la medida de lo posible, los Estados miembros que reciban la solicitud de asistencia deberán seguir los trámites y los procedimientos indicados por los Estados miembros que presenten la solicitud. Esto es especialmente importante con respecto a la posibilidad de utilizar las pruebas obtenidas ante un tribunal. Asimismo, las solicitudes podrán hacerse directamente entre las autoridades competentes, sin necesidad de pasar por la Administración central.
En términos generales, existen dos tipos de disposiciones: aquellas que establecen la obligación de prestar asistencia, como las disposiciones sobre el teléfono y las videoconferencias, las entregas controladas y sobre la intervención de las telecomunicaciones; y aquellas en las que no se establece dicha obligación y que sólo prevén un marco jurídico para los Estados miembros que deseen cooperar de la manera prescrita, por ejemplo, las disposiciones sobre equipos mixtos de investigación, investigaciones encubiertas y el envío y la notificación de documentos procesales.
La Comisión acoge con especial satisfacción la inclusión de disposiciones relativas a técnicas de investigación nuevas o modernas, dada su eficacia en la lucha contra el tipo de crimen que tiene más probabilidades de sacar provecho de la apertura de fronteras; el crimen organizado. Resulta demasiado fácil dejarse llevar por la evidente necesidad de mejorar la eficacia de las investigaciones criminales. No obstante, no debemos olvidar un aspecto común a toda acción relativa a los procedimientos penales; el derecho a la defensa. Valoro enormemente que el informe del Sr. Di Pietro, a quien felicito por el excelente trabajo que ha realizado en un plazo tan breve, incluya el derecho a la defensa como uno de sus puntos principales. Actualmente, los Estados miembros son los únicos responsables de garantizar el respeto de este derecho, sujeto al control del Tribunal de Derechos Humanos del Consejo de Europa de Estrasburgo. Queda por ver si esto cambiará con la nueva Carta de Derechos Fundamentales de la Unión Europea, sobre la que acaban de iniciarse los trabajos.
Debemos reconocer que el artículo 18 se refiere a lo que es, sin duda, una decisión controvertida. El artículo fue elaborado meticulosamente en el Consejo a través de negociaciones exhaustivas con el fin de garantizar que las actividades de inteligencia siguan siendo eficaces y que las investigaciones criminales están cubiertas. En lo relativo a las investigaciones criminales, que entran dentro de mis competencias, tomo nota de la invitación que varios diputados al Parlamento Europeo han dirigido a la Comisión y al Consejo para que se incluya este asunto y para que sean abordadas sobre un fundamento jurídico común, que tenga en cuenta la relevancia que puede tener la intervención de las telecomunicaciones como pruebas ante los tribunales.
La Comisión sabe perfectamente que el proyecto que tenemos ante nosotros no es perfecto ni ideal. No obstante, debemos ser realistas. El texto que tenemos es el resultado de la combinación de los sistemas institucionales previstos para la cooperación judicial en materia penal en virtud de los Tratados de Maastricht y de Amsterdam respectivamente. Esto es lo que tenemos y sólo la práctica nos enseñará con todo detalle si existen deficiencias y dónde, así como qué medidas adicionales deberán adoptarse. No tengo la menor duda de que el aumento de la confianza mutua entre los sistemas judiciales de los Estados miembros allanará el camino que se abre ante nosotros.
Aparte de esto, el Consejo Europeo de Tampere ya ha indicado la dirección que debemos seguir en la Comisión. Entre las medidas que deberán adoptarse estará la aplicación del principio de reconocimiento mutuo de los dictámenes judiciales y la creación del proyecto Euro Just.
La Comisión espera sinceramente que el Parlamento Europeo respalde sus esfuerzos para poder avanzar en este importante ámbito. No espero del Parlamento que apruebe o dé su visto bueno a todo lo que se le presente en los próximos años. Cuento más bien con que el Parlamento Europeo no sólo sea un observador crítico, como lo ha sido en este caso, sino también un interlocutor activo en la tarea de impulsar a la Unión en la lucha contra la delincuencia."@es12
"Arvoisa puhemies, ehdotus yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa hyväksytään pian neuvostossa. Useimpien mielestä on jo aikakin. Neuvoston huhtikuussa 1997 hyväksymän järjestäytyneen rikollisuuden torjumista koskevan toimintasuunnitelman mukaan keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus olisi pitänyt saada tehtyä vuoden 1997 loppuun mennessä. Vielä enemmän aikaa kuluu, ennen kuin yleissopimus tulee tosiasiallisesti voimaan, koska se edellyttää jäsenvaltioiden ratifiointia. Vaikka Amsterdamin sopimuksen uusien määräysten mukaan yleissopimus tulee voimaan, kun vähintään puolet jäsenvaltioista on ratifioinut sen, pyytäisin jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa, jotta yleissopimus saadaan ratifioitua nopeasti. Aiemmat kokemukset oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevien Euroopan unionin yleissopimusten ratifioinnista ovat valitettavasti olleet pettymyksiä.
Tällä yleissopimuksella ei luoda uutta tai erilaista keskinäisen avun järjestelmää. Sen sijaan sillä pyritään kehittämään jo pitkään käytössä olleita, kokeiltuja ja hyvin testattuja järjestelmiä, kuten Euroopan neuvoston vuonna 1959 tekemässä yleissopimuksessa keskinäisestä oikeusavusta ja Benelux-sopimuksessa tarkoitettuja järjestelmiä. Neuvoston laatimassa ehdotuksessa on säännöksiä erilaisista asioista, jotka useat parlamentin jäsenet ovat ottaneet esille. Yleissopimuksen merkittävä saavutus on, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio noudattaa pyynnön esittäneen jäsenvaltion edellyttämiä muodollisuuksia ja menettelyjä aina, kun se on suinkin mahdollista. Tämä on erityisen tärkeää, kun ajatellaan mahdollisuuksia käyttää oikeudessa saatuja todisteita. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat esittää pyyntöjä suoraan, ilman että keskusviranomaisten täytyy puuttua asiaan.
Yleisesti ottaen yleissopimuksessa on kahdenlaisia säännöksiä: niitä, jotka velvoittavat antamaan oikeusapua, kuten puhelin- ja videokokouksia, valvottuja läpilaskuja ja televiestinnän kuuntelua koskevat säännökset; ja niitä, joissa ei ole tällaista velvoitetta ja jotka muodostavat vain oikeudellisen kehyksen jäsenvaltioille, jotka haluavat tehdä yhteistyötä määrätyllä tavalla, eli esimerkiksi yhteisiä tutkintaryhmiä, peitetutkintaa ja oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämistä ja tiedoksi saattamista koskevat säännökset.
Komissio pitää erittäin myönteisenä sitä, että yleissopimukseen on sisällytetty säännöksiä, jotka koskevat uutta tai uudenaikaista tutkimustekniikkaa, koska se on tehokas keino torjua sitä rikollisuuden muotoa, jolla on parhaat mahdollisuudet hyödyntää rajojen avautumista järjestäytynyttä rikollisuutta. Ilmeinen tarve tehostaa rikostutkintaa saattaa hyvin helposti johtaa liiallisuuksiin. Yhtä kaikkia rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyviä toimia koskevaa seikkaa ei pidä kuitenkaan unohtaa puolustuksen oikeuksia. Arvostan hyvin paljon sitä, että yksi Di Pietron, jota onnittelen hänen hyvin lyhyessä ajassa tekemästään erinomaisesta työstä, mietinnön keskeisistä kohdista on puolustuksen oikeudet. Tällä hetkellä jäsenvaltiot ovat yksin vastuussa näiden oikeuksien kunnioittamisen varmistamisesta Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyissä. Jää nähtäväksi, tuleeko tähän asiaan muutos uuden Euroopan unionin perusoikeuskirjan myötä, jota on juuri ryhdytty laatimaan.
Meidän on tunnustettava, että 18 artikla koskee selvästi kiistanalaista päätöstä. Artikla laadittiin huolellisesti neuvostossa käydyissä hyvin pitkissä neuvotteluissa, ja pyrkimyksenä oli varmistaa, että tiedustelutoiminta voi jatkua entiseen tapaan ja että säännökset kattavat rikostutkinnan. Rikostutkinnan osalta, josta minä vastaan, merkitsin muistiin monien Euroopan parlamentin jäsenten komissiolle ja neuvostolle esittämän pyynnön tämän asian huomioon ottamisesta ja sen hoitamisesta yhteiseltä oikeudelliselta perustalta, koska televiestinnän kuuntelusta voidaan saada merkittävää todistusaineistoa oikeudenkäynteihin.
Komissio on täysin tietoinen siitä, ettei käsiteltävänämme oleva ehdotus ole täydellinen eikä ihanteellinen. Meidän on kuitenkin oltava realistisia. Meillä oleva teksti on peräisin erilaisista institutionaalisista rakenteista, jotka on perustettu rikosasioiden oikeudellista yhteistyötä varten sekä Maastrichtin että Amsterdamin sopimusten mukaisesti. Tässä on se, mitä meillä on, ja vasta käytännön kokemus osoittaa meille yksityiskohtaisesti, onko siinä puutteita ja missä ne ovat, ja mihin lisätoimiin on ryhdyttävä. Olen hyvin selvillä siitä, että edessämme olevaa kehitystä voidaan helpottaa lujittamalla keskinäistä uskoa ja luottamusta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä.
Lisäksi Tampereen Eurooppa-neuvostossa on jo tuotu esille, mihin suuntaan meidän olisi komissiossa edettävä. Uudistusten joukossa on oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen ja Euro Just –hankkeen valmistelu.
Komissio toivoo vilpittömästi, että Euroopan parlamentti tukee sen ponnisteluja näiden tärkeiden alojen kehittämiseksi. En odota teidän hyväksyvän suoralta kädeltä tai kumileimasimen tavoin kaikkia tulevina vuosina käsiteltäväksenne tulevia asioita. Luotan pikemminkin siihen, että Euroopan parlamentti on paitsi kriittinen havainnoitsija, mitä se on tässä tapauksessa ollut, niin myös aktiivinen toimija, joka kehittää unionia rikollisuuden torjunnassa."@fi5
"Monsieur le Président, le projet de convention relative à l’entraide judiciaire entre les États membres de l’Union européenne est sur le point d’être adopté par le Conseil. La majorité dira qu’il est grand temps. Conformément au plan d’action de lutte contre le crime organisé adopté en avril 1997, le travail sur la convention en matière d’entraide judiciaire aurait dû être parachevé avant la fin de l’année 1997. Il faudra encore attendre quelque temps avant l’entrée en vigueur effective de cette convention, vu qu’elle nécessite la ratification des États membres. En dépit de nouvelles dispositions introduites dans le traité d’Amsterdam prévoyant l’entrée en vigueur de la convention dès que la moitié des États membres l’ont adoptée, je voudrais demander instamment aux États membres de faire leur possible pour ratifier rapidement cette convention. Les expériences passées en matière de ratification des conventions européennes dans le domaine de la coopération judiciaire pénale sont malheureusement décevantes.
Cette convention ne créera pas un nouveau système ou un système différent d’entraide. Au contraire, elle vise à consolider des mécanismes très anciens qui ont été testés et éprouvés, tels que ceux prévus par la convention européenne d’entraide judiciaire en matière pénale de 1959 du Conseil de l'Europe et le traité Benelux. Le projet du Conseil contient des dispositions ayant trait à une série de questions débattues par plusieurs députés. Il s’agit d’une avancée considérable de la convention que de faire respecter, chaque fois que possible, par l’État membre requis les formalités et les procédures indiquées par l’État membre requérant. C’est particulièrement important en ce qui concerne la possibilité d’utiliser des preuves obtenues dans l’enceinte du tribunal. En outre, les autorités compétentes ne doivent pas passer par les autorités centrales pour introduire les requêtes.
D’un point de vue général, il existe deux types de dispositions : celles qui créent une obligation d’entraide - notamment les dispositions relatives au téléphone et à la vidéoconférence, aux livraisons surveillées et à l’interception des télécommunications ; et celles qui ne créent pas ce type d’obligation, mais fournissent un cadre juridique pour les États membres qui souhaitent coopérer de la manière prescrite - par exemple, les dispositions relatives aux équipes communes d’enquête, aux enquêtes discrètes et à l’envoi et à la remise de pièces de procédure.
La Commission se félicite particulièrement de l’inclusion de dispositions relatives aux nouvelles techniques modernes d’enquête, vu leur efficacité dans la lutte contre la criminalité la mieux à même de tirer avantage de l’ouverture des frontières, à savoir le crime organisé. Il est trop facile de se laisser emporter par la nécessité évidente d’améliorer l’efficacité des enquêtes criminelles. Il convient malgré tout de ne pas oublier un aspect propre à toute action pénale - le droit de la défense. Je me félicite de voir que le rapport de M. Di Pietro, que je salue pour l’excellent travail qu’il a réalisé en si peu de temps, accorde au droit de la défense l’importance primordiale qu’il mérite. À l’heure actuelle, ce sont exclusivement les États membres qui assument la responsabilité de garantir le respect de ces droits placé sous l'examen minutieux de la Cour européenne des droits de l’homme à Strasbourg. Il reste à voir si l’arrivée prochaine de la nouvelle charte des droits fondamentaux de l’Union européenne, sur laquelle le travail vient de débuter, va y changer quelque chose.
Nous devons reconnaître que l’article 18 concerne une décision qui prête indéniablement à controverse. Cet article a été élaboré avec minutie et à la suite de très longs débats, en vue d’assurer le maintien de l’efficacité des activités des services de renseignement et la couverture des enquêtes criminelles. Pour ce qui est des enquêtes criminelles, domaine dont je suis responsable, j’ai pris note de l’invitation adressée à la Commission et au Conseil par plusieurs députés européens de prendre en considération cette question et de la traiter sur une base juridique commune, en tenant compte de la pertinence de l’interception des télécommunications en tant que preuve devant les tribunaux.
La Commission est tout à fait consciente que le projet sur lequel nous débattons n’est ni parfait ni idéal. Mais, nous devons être réaliste. Le texte que nous avons devant nous est le résultat du mélange des dispositions institutionnelles prévues dans le traité de Maastricht et celui d’Amsterdam au sujet de la coopération judiciaire en matière criminelle. C’est ce dont nous disposons, et seule l’expérience pourra nous montrer dans les détails s’il existe des lacunes et à quel niveau, et quelles mesures supplémentaires devront être prises pour les combler. J’ai pleinement conscience du fait que la consolidation de la confiance que les États membres portent au système judiciaire de leur voisin nous facilitera la tâche qui nous attend.
Hormis ces quelques remarques, je vous rappelle que le Conseil européen de Tampere a déjà indiqué la direction que la Commission doit prendre. Parmi les mesures à adopter, il y a le respect du principe de reconnaissance mutuelle des décisions judiciaires et la mise en place du projet Euro Just.
La Commission espère sincèrement que le Parlement européen apportera son soutien aux efforts qu’elle déploie pour faire progresser ces questions importantes. Je n’attends pas du Parlement européen qu’il laisse tout passer ou qu’il approuve tout sans discussion dans les prochaines années. J’attends davantage de lui : qu’il soit non seulement un observateur critique, comme cela a été le cas sur cette question, mais également un acteur actif dans la lutte que l’Union mène contre le crime organisé."@fr6
"Signor Presidente, il progetto di convenzione sull'assistenza giudiziaria in materia penale tra gli Stati membri dell'UE sta per essere adottato dal Consiglio. A parere di molti era ormai tempo; infatti, secondo il piano d'azione concepito per combattere la criminalità organizzata e adottato dal Consiglio nell'aprile 1997, il lavoro per il progetto della convenzione MLA avrebbe dovuto concludersi entro la fine del 1997. Passerà ancora del tempo prima che la convenzione entri in vigore, visto che è necessaria la ratifica degli Stati membri. Pur tenendo conto delle nuove norme introdotte dal Trattato di Amsterdam, che prevedono la sua entrata in vigore dopo che almeno la metà degli Stati membri avranno adottato la convenzione, vorrei invitare gli Stati membri a fare il possibile per ratificare velocemente questa convenzione. Purtroppo l'esperienza fatta in occasione di passate ratifiche delle convenzioni dell'Unione europea nel campo della cooperazione giudiziaria in materia penale è deludente.
Questa convenzione non creerà un sistema nuovo o diverso di assistenza giudiziaria; il suo scopo è basarsi su meccanismi consolidati e collaudati, operativi già da molto tempo, come quelli previsti dalla convenzione di assistenza giudiziaria del Consiglio d'Europa, del 1959, e dal Trattato Benelux. Il progetto elaborato dal Consiglio contiene disposizioni su diverse questioni che sono state discusse da molti deputati del Parlamento. Un'importante conquista della convenzione è che, ove possibile, gli Stati membri cui venga fatta richiesta adempiano tutte le formalità e le procedure indicate dallo Stato membro richiedente. Questo è particolarmente importante per la possibilità di usare le prove ottenute in tribunale. Inoltre le richieste possono essere inoltrate direttamente fra le autorità competenti senza dover passare attraverso le autorità centrali.
In termini generali, esistono due tipi di disposizioni: quelle che impongono l'obbligo di offrire assistenza - come le disposizioni concernenti il telefono e le videoconferenze, le consegne sorvegliate e l'intercettazione di telecomunicazioni - e quelle in cui non si impone alcun obbligo, ma si istituisce un semplice quadro giuridico per gli Stati membri che desiderino collaborare nella maniera prescritta - ad esempio, le disposizioni che riguardano le squadre investigative comuni, le operazioni di infiltrazione e l'invio e l'offerta di documenti procedurali.
La Commissione accoglie con particolare favore l'inclusione di disposizioni che si occupano di tecniche investigative nuove o moderne, vista la loro efficacia nella lotta alla criminalità organizzata, che grazie alla propria collocazione può approfittare dell'apertura delle frontiere. E' fin troppo facile farsi trascinare dall'ovvia necessità di migliorare l'efficacia delle indagini penali. Non dobbiamo però dimenticare un aspetto essenziale di qualsiasi azione in materia di procedure penali: i diritti della difesa. Apprezzo molto che la relazione dell'onorevole Di Pietro, cui rendo omaggio per l'eccellente lavoro svolto in così poco tempo, comprenda i diritti della difesa tra i punti fondamentali. Attualmente spetta unicamente agli Stati membri garantire il rispetto di tali diritti sotto il controllo della Corte europea dei diritti dell'uomo di Strasburgo. Rimane da vedere se questo cambierà con la nuova Carta dei diritti fondamentali dell'Unione europea, la cui preparazione è appena cominciata.
Dobbiamo riconoscere che l'articolo 18 riguarda una decisione chiaramente controversa. L'articolo è stato attentamente formulato, nel corso di prolungati dibattiti in seno al Consiglio, per garantire l'efficacia delle attività di
e l'inclusione delle indagini penali. Per ciò che riguarda le indagini penali, di cui sono responsabile, prendo nota dell'invito rivolto alla Commissione e al Consiglio, da parte di vari deputati del Parlamento europeo, di considerare la questione e affrontarla su una base giuridica comune, vista l'importanza che l'intercettazione delle telecomunicazioni può avere come prova davanti alla corte.
La Commissione è pienamente consapevole del fatto che il progetto che abbiamo davanti non è né perfetto né ideale, ma si deve essere realistici. Il testo che stiamo discutendo è il risultato di una combinazione degli assetti istituzionali previsti, per la cooperazione giudiziaria in materia penale, dal Trattato di Maastricht e dal Trattato di Amsterdam rispettivamente. Questo è ciò di cui disponiamo, e soltanto l'esperienza pratica ci dirà con precisione se e dove ci sono carenze, e quali ulteriori misure si dovranno adottare. Comprendo benissimo che l'ulteriore rafforzamento della fiducia reciproca tra i diversi sistemi giudiziari degli Stati membri faciliterà la nostra opera.
A parte ciò, il Consiglio europeo di Tampere ha già indicato la direzione che noi della Commissione dobbiamo seguire. Tra le misure da adottare c'è l'applicazione del principio del reciproco riconoscimento delle decisioni giudiziarie e la realizzazione del progetto EURO JUST.
La Commissione auspica che il Parlamento europeo la sosterrà nei suoi sforzi di progredire in questi importanti settori. Non mi aspetto che voi accettiate passivamente tutto ciò che vi verrà presentato nei prossimi anni; confido piuttosto che il Parlamento europeo dimostri di essere non solo un osservatore critico, come in questo caso, ma un soggetto attivo nel condurre la lotta dell'Unione contro la criminalità."@it9
"Mr President, the draft Convention on Mutual Assistance in Criminal Matters between the Member States of the European Union is approaching adoption by the Council. Most say it is about time. According to the action plan to combat organised crime adopted by the Council in April 1997, the work on the draft MLA Convention should have been finalised before the end of 1997. More time will pass before the Convention actually enters into force, given the fact that this requires Member States’ ratification. Even with the new rules introduced by the Treaty of Amsterdam, foreseeing its entry into force once at least half of the Member States have adopted the Convention, I would like to urge the Member States to do everything in their power to speedily ratify this Convention. Past experience with ratification of European Union conventions in the field of judicial cooperation in criminal matters is unfortunately disappointing.
This Convention will not create a new or different system of Mutual Assistance. Instead it aims at building on tried and tested mechanisms that have been in place for a very long time, such as the ones foreseen by the Council of Europe Convention on mutual assistance of 1959 and the Benelux Treaty. The draft that the Council has elaborated contains provisions on a variety of matters that have been discussed by several Members of Parliament. It is a considerable achievement of the Convention that where at all possible requested Member States shall comply with the formalities and procedures indicated by the requesting Member States. This is particularly important with regard to the possibility of using evidence that is obtained in court. Furthermore, requests can be made directly between the competent authorities without any need to go via central authorities.
Generally speaking, there are two kinds of provisions: those that create an obligation to render assistance, such as the provisions on telephone and video conferences, controlled deliveries and on the interception of telecommunications; and those where no such obligation is created and only a legal framework is provided for Member States that wish to cooperate in the manner prescribed, for example, the provisions on joint investigation teams, covert investigations and the sending and service of procedural documents.
The Commission particularly welcomes the inclusion of provisions that deal with new or modern investigative techniques, given their effectiveness in fighting the form of crime that is best placed to take advantage of the opening of borders – organised crime. It is all too easy to get carried away by the obvious need to improve the effectiveness of criminal investigations. However, one aspect of any action with regard to criminal procedures must not be forgotten – the right of defence. I very much appreciate that the report of Mr Di Pietro, whom I salute for the excellent work he has done in such a short period of time, includes the right of defence as one of its main points. At the present time it is entirely up to the Member States to ensure that those rights are respected under the scrutiny of the Council of Europe’s Court of Human Rights in Strasbourg. It remains to be seen whether this will change with the new European Union Charter on Fundamental Rights, work on which has just begun.
We must recognise that Article 18 concerns what is clearly a controversial decision. The article was carefully crafted in Council in very lengthy discussions, in order to ensure that intelligence activities would remain effective and that criminal investigations will be covered. As far as criminal investigations are concerned, for which I am responsible, I take note of the invitation that was addressed to the Commission and the Council by several Members of the European Parliament to take this issue on board and to address it on a common legal basis, having regard to the relevance the interception of telecommunications may have as evidence before the courts.
The Commission is fully aware of the fact that the draft we have before us is not perfect or ideal. However, we must be realistic. The text we have is the result of the mixture of the institutional set-ups foreseen for judicial cooperation in criminal matters under both the Maastricht and Amsterdam Treaties respectively. This is what we have, and only practical experience will show us in detail if and where there are shortcomings and what additional steps will have to be taken. I am quite aware of the fact that the further development of mutual trust and mutual confidence among the judicial systems of the Member States will ease the road we have ahead of us.
Apart from that, the Tampere European Council has already indicated in which direction we, in the Commission, should go. Among the steps to be taken will be the implementation of the principle of mutual recognition of judicial decisions and the setting-up of the Euro Just project.
The Commission sincerely hopes that the European Parliament will support its efforts to make progress in these important fields. I do not expect you to wave through or rubber stamp everything you are confronted with in the coming years. I am counting more on the European Parliament to be not only a critical observer, as it has been in this case, but also an active player in taking the Union forward in the fight against crime."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de ontwerpakte tot vaststelling van de overeenkomst betreffende de wederzijdse rechtshulp in strafzaken tussen de lidstaten van de Europese Unie zal normaal gezien binnen afzienbare tijd worden goedgekeurd door de Raad. Volgens velen is dit de hoogste tijd. Op grond van het actieplan ter bestrijding van georganiseerde criminaliteit, dat de Raad in april 1997 heeft goedgekeurd, moest het ontwerp van het Rechtshulpverdrag klaar zijn voor einde 1997. Er zal nog meer tijd verstrijken voordat het verdrag echt in werking treedt, want de lidstaten moeten het eerst nog ratificeren. Zelfs met de nieuwe bepalingen van het Verdrag van Amsterdam, op grond waarvan het verdrag in werking treedt wanneer minstens de helft van de lidstaten het hebben geratificeerd, zou ik de lidstaten willen oproepen dit verdrag zo spoedig mogelijk te ratificeren. In het verleden hebben we jammer genoeg slechte ervaringen gehad met de ratificatie van EU-verdragen inzake justitiële samenwerking in strafzaken.
Deze overeenkomst zal geen nieuwe of andere systemen van wederzijdse rechtshulp invoeren. Zij is daarentegen bedoeld om mechanismen die al sinds lange tijd functioneren en hun deugdelijkheid hebben bewezen verder te ontwikkelen, zoals de mechanismen van het Europees Verdrag aangaande wederzijdse rechtshulp of het Benelux-Verdrag. Het ontwerp van de Raad bevat bepalingen betreffende diverse aangelegenheden, die door verscheidene leden van het Parlement werden behandeld. Een belangrijk pluspunt van de overeenkomst is dat de aangezochte lidstaat zoveel mogelijk moet voldoen aan de formaliteiten en procedures die door de verzoekende lidstaat worden aangegeven. Dit is vooral belangrijk met het oog op de mogelijkheid om bewijsmateriaal te gebruiken voor de rechtbank. Bovendien kunnen verzoeken rechtstreeks worden ingediend door de bevoegde instanties, dus zonder tussenkomst van centrale autoriteiten.
Samenvattend kunnen we zeggen dat er twee soorten bepalingen zijn: bepalingen die een verplichting opleggen om rechtshulp te verlenen, zoals de bepalingen inzake telefoon- en videoconferenties, gecontroleerde afleveringen en de interceptie van telecommunicatie, en bepalingen die geen verplichting creëren maar enkel een wettelijk kader vaststellen voor lidstaten die wensen samen te werken op specifieke terreinen, zoals bijvoorbeeld de bepalingen inzake gezamenlijke opsporingsteams
operaties en de toezending en behandeling van gerechtelijke stukken.
De Commissie is met name verheugd over de toevoeging van bepalingen die betrekking hebben op moderne opsporingstechnieken, gezien hun doeltreffendheid in de strijd tegen de georganiseerde misdaad, die het meeste profijt trekt uit de opening van de grenzen. De voor de hand liggende noodzaak om de doeltreffendheid van strafrechtelijke onderzoeken te verhogen mag er echter niet toe leiden dat bepaalde grenzen worden overschreden. We mogen met name één aspect van strafrechtelijke procedures niet uit het oog verliezen: de rechten van de verdediging. Ik ben zeer verheugd dat in het verslag van de heer Di Pietro, die ik wens te feliciteren voor het uitstekende werk dat hij in zo korte tijd heeft verricht, een belangrijke plaats wordt ingeruimd voor de rechten van de verdediging. Momenteel is het uitsluitend aan de lidstaten om ervoor te zorgen dat deze rechten worden geëerbiedigd, onder toezicht van het Europees Hof van de Rechten van de Mens te Straatsburg. We zullen moeten afwachten of dit zal veranderen met het Europees Handvest van de grondrechten, dat nog in de kinderschoenen staat.
We moeten erkennen dat artikel 18 het resultaat is van een controversiële beslissing. Dit artikel is totstandgekomen na rijp beraad in de Raad en is ingegeven door de noodzaak om de doeltreffendheid en de rechtsgeldigheid van opsporingsactiviteiten te garanderen. Wat het strafrechtelijk onderzoek betreft, waarvoor ik bevoegd ben, neem ik nota van het feit dat verscheidene leden van het Parlement de Raad en de Commissie hebben uitgenodigd deze kwestie te behandelen in een gemeenschappelijk wettelijk kader, met het oog op het belang van de interceptie van telecommunicatie als bewijsmateriaal voor de rechtbank.
De Commissie is er zich terdege van bewust dat het onderhavige ontwerp niet volmaakt is. We moeten realistisch zijn. Deze tekst is het resultaat van een mix van institutionele structuren die de Verdragen van Maastricht en Amsterdam elk afzonderlijk hebben opgezet voor de justitiële samenwerking in strafzaken. Dit is het resultaat, en in de praktijk zal duidelijk blijken wat de tekortkomingen zijn en welke bijkomende stappen er moeten worden genomen. Ik besef heel goed dat de verdere ontwikkeling van het onderlinge vertouwen tussen de justitiële systemen van de lidstaten noodzakelijk is om de samenwerking in strafzaken te verbeteren.
Afgezien daarvan heeft de Europese Raad van Tampere reeds de weg uitgestippeld die de Commissie moet bewandelen. Onder de ons opgedragen taken vallen de implementering van het principe van de wederzijdse erkenning van rechterlijke beslissingen en de tenuitvoerlegging van het Eurojust-project.
De Commissie hoopt dat het Europees Parlement haar inspanningen om vooruitgang te boeken op deze belangrijke terreinen zal ondersteunen. Ik verwacht niet dat u in de komende jaren al onze voorstellen met applaus zult begroeten of automatisch zult goedkeuren. Integendeel, ik reken op het Parlement om zich niet alleen kritisch op te stellen, zoals in dit geval, maar zich ook actief in te zetten om de Unie vooruit te helpen in de strijd tegen de misdaad."@nl2
"Senhor Presidente, o projecto de Convenção relativa à Cooperação Judiciária Mútua em Matéria Penal entre os Estados-Membros da União Europeia está prestes a ser adoptado pelo Conselho. Muita gente dirá que já não é sem tempo. De acordo com o plano de acção contra a criminalidade organizada adoptado pelo Conselho em Abril de 1997, a elaboração do projecto de Convenção de Cooperação Judiciária Mútua deveria ter sido terminada até ao fim de 1997. E vai passar ainda mais tempo até que a Convenção entre em vigor, atendendo ao facto de que exige a ratificação dos Estados-Membros. Mesmo com as novas disposições introduzidas pelo Tratado de Amesterdão, que prevêem a entrada em vigor da Convenção depois de ter sido adoptada por pelo menos metade dos Estados-Membros, gostaria de convidar os Estados-Membros a fazer tudo o que estiver ao seu alcance para ratificarem rapidamente esta Convenção. Infelizmente, a experiência passada em matéria de ratificação de convenções da União Europeia no domínio da cooperação judiciária em matéria penal é decepcionante.
A presente Convenção não criará um novo sistema ou um sistema diferente de cooperação judiciária mútua. Pelo contrário, destina-se a reforçar mecanismos experimentados e comprovados, que funcionam há muito tempo, tais como os que são previstos na Convenção Europeia de Auxílio Judiciário Mútuo do Conselho da Europa, de 1959, e no Tratado do Benelux. O projecto elaborado pelo Conselho contém disposições relativas a diversas questões, que foram debatidas com vários deputados. Constitui uma realização notável da Convenção o facto de, sempre que possível, os EstadosMembros requeridos deverem cumprir as formalidades e os procedimentos indicados pelos Estados-Membros requerentes. Este requisito é especialmente importante no que se refere à possibilidade de utilizar em tribunal as provas obtidas. Além disso, a transmissão dos pedidos pode ser feita directamente entre as autoridades competentes, sem necessidade de passar pelas autoridades centrais.
De uma maneira geral, há dois tipos de disposições: as que impõem a obrigação de prestar assistência, tais como as disposições sobre conferências telefónicas e videoconferências, entregas vigiadas e intercepção das telecomunicações; e as que não impõem essa obrigação, proporcionando apenas um quadro jurídico aos Estados-Membros que querem cooperar da forma prescrita, por exemplo, as disposições sobre equipas comuns de investigação, operações de infiltração e envio e entrega de peças processuais.
A Comissão congratula-se muito em especial com a inclusão de disposições relativas às novas técnicas e tecnologias modernas de investigação, atendendo à eficácia das mesmas no combate à forma de criminalidade que está mais bem colocada para tirar partido da abertura das fronteiras: a criminalidade organizada. É fácil deixarmo-nos levar pelo entusiasmo, atendendo à necessidade evidente de conferir mais eficácia à investigação criminal. Porém, há um aspecto que não pode ser esquecido em todas as acções de luta contra o crime – o direito de defesa. Aprecio muito o facto de o relatório do senhor deputado Di Pietro, que felicito pelo excelente trabalho que fez em tão pouco tempo, incluir entre os seus pontos principais o dos direitos de defesa. Actualmente é da competência exclusiva dos Estados-Membros assegurar que esses direitos sejam respeitados, sob a fiscalização do Tribunal de Direitos do Homem do Conselho da Europa, em Estrasburgo. Resta ver se esta situação será alterada pela nova Carta dos Direitos Fundamentais da União Europeia, cuja elaboração acaba de ser iniciada.
Temos de reconhecer que o artigo 18º diz respeito a uma decisão que é claramente controversa. O artigo foi cuidadosamente elaborado no Conselho, no decurso de longos debates, para assegurar que as actividades de obtenção de informação fossem eficazes e para abranger as investigações criminais. No que se refere às investigações criminais, pelas quais sou responsável, tomo nota do convite, dirigido à Comissão e ao Conselho por vários deputados ao Parlamento Europeu, no sentido de se interessarem por esta questão e de a abordarem numa base jurídica comum, atendendo à relevância que a intercepção das telecomunicações pode assumir enquanto prova a apresentar em tribunal.
A Comissão tem plena consciência do facto de que o projecto que nos foi apresentado não é perfeito nem ideal. Mas temos de ser realistas. O texto que temos é o resultado de uma combinação das condições institucionais previstas, respectivamente, no Tratado de Maastricht e no Tratado de Amesterdão, no que se refere à cooperação judiciária em matéria penal. É o que temos, e só a experiência prática nos poderá demonstrar em mais pormenor se há deficiências e em quê, e que medidas suplementares deverão ser tomadas. Estou perfeitamente ciente do facto de que o reforço da confiança mútua entre sistemas judiciários dos EstadosMembros aplanará o caminho a percorrer.
Além do mais, o Conselho Europeu de Tampere indicou já à Comissão o caminho a seguir. Incluem-se nas medidas a tomar a aplicação do princípio do reconhecimento mútuo das decisões judiciárias e a instituição do projecto Euro Just.
A Comissão espera sinceramente que o Parlamento Europeu apoie os seus esforços no sentido de fazer progressos nestes domínios importantes. Não espero que aprovem indiscriminadamente tudo o que vos for apresentado nos próximos anos. Conto com a intervenção do Parlamento Europeu, não só como observador crítico, como tem sido até aqui, mas também como protagonista activo, que ajude a União a fazer progressos na luta contra a criminalidade."@pt11
"Herr talman! Utkastet till konvention om inbördes rättshjälp i brottmål mellan Europeiska unionens medlemsstater kommer inom kort att antas av rådet. De flesta säger att det är på tiden. Enligt handlingsplanen för bekämpande av organiserad brottslighet som rådet antog i april 1997 skulle arbetet med utkastet till den här konventionen ha varit klart före slutet av 1997. Ytterligare tid kommer att gå innan konventionen verkligen träder i kraft eftersom den måste ratificeras av medlemsstaterna. Även med de nya reglerna som införts genom Amsterdamfördraget och som innebär att konventionen kan träda i kraft när minst hälften av medlemsstaterna ratificerat den så skulle jag vilja uppmana medlemsstaterna att göra allt de kan för att ratificera den här konventionen så snabbt som möjligt. Tidigare erfarenheter av ratificering av EU-konventioner angående rättsligt samarbete i brottsfrågor har tyvärr varit en besvikelse.
Den här konventionen kommer inte att skapa ett nytt eller annorlunda system för inbördes rättshjälp. I ställer syftar den till att bygga vidare på beprövade och testade mekanismer som använts under mycket lång tid, till exempel de som anges i Europarådets konvention om inbördes rättshjälp från 1959 och Beneluxfördraget. Det utkast som rådet utarbetat innehåller bestämmelser för flera olika frågor som diskuterats av flera av parlamentets ledamöter. Det är en stor framgång i konventionen att de medlemsstater till vilka en begäran riktas om det över huvud taget är möjligt skall följa de formalia och förfaranden som anges av den begärande medlemsstaten. Det är särskilt viktigt med avseende på möjligheten att använda bevis som erhållits i domstol. Dessutom kan en begäran göras direkt mellan behöriga myndigheter utan mellansteg via centrala myndigheter.
Allmänt sett finns det två typer av bestämmelser: de som skapar en skyldighet att ge hjälp, till exempel bestämmelserna om telefon- och videokonferenser, kontrollerade leveranser och avlyssning av telekommunikation, och de som inte innebär en sådan skyldighet utan där det endast ges en rättslig ram för medlemsstater som vill samarbeta på det sätt som föreskrivs, till exempel bestämmelserna om gemensamma utredningsgrupper, utredningar under hemlig identitet samt sändning och behandling av rättshandlingar.
Kommissionen välkomnar särskilt att de bestämmelser tagits med som gäller nya eller moderna utredningstekniker, med tanke på hur effektiva de är vid bekämpandet av den form av brottslighet som har störst möjlighet att dra nytta av de öppnade gränserna – organiserad brottslighet. Det är alldeles för lätt att förivra sig genom det självklara behovet att förbättra effektiviteten i brottsutredningarna. Man får dock inte glömma en aspekt av åtgärderna i samband med rättsförfarandena – rätten att försvara sig. Jag uppskattar verkligen att betänkandet av Di Pietro, vilken jag hyllar för det utmärkta arbete han gjort på så kort tid, även har rätten till försvar som en av huvudpunkterna. Just nu är det helt och hållet upp till medlemsstaterna att se till att den rätten respekteras under överinseende av Europadomstolen för mänskliga rättigheter i Strasbourg. Det återstår att se om det här kommer att förändras med Europeiska unionens nya stadga om grundläggande rättigheter som just har börjat utarbetas.
Vi måste inse att artikel 18 berör något som helt klart är ett kontroversiellt beslut. Artikeln gicks igenom mycket noga i rådet under mycket långa diskussioner för att se till att underrättelseverksamheter fortfarande skulle vara effektiva och att den skulle omfatta brottsutredningar. När det gäller brottsutredningar, vilket jag är ansvarig för, så noterade jag den uppmaning som flera ledamöter av Europaparlamentet riktade till kommissionen och rådet att ta upp den här frågan och behandla den på gemensam rättslig grund med hänsyn till den relevans som avlyssningen av telekommunikation kan ha som bevis i en domstol.
Kommissionen är helt medveten om att det utkast vi behandlar i dag inte är perfekt eller idealiskt. Vi måste dock vara realistiska. Den text vi har är resultatet av en blandning av institutionella konstruktioner för rättsligt samarbete i brottmål som byggts upp i Maastricht- respektive Amsterdamfördragen. Det är vad vi har och det är bara genom den praktiska erfarenheten som vi kommer att se i detalj om och var det finns brister och vilka ytterligare åtgärder som måste vidtas. Jag är helt medveten om att den vidare utvecklingen av inbördes tillit och förtroende mellan medlemsstaternas rättsliga system kommer att jämna den väg vi har framför oss.
Förutom det så har Europeiska rådet i Tammerfors redan visat i vilken riktning vi, i kommissionen, borde gå. Bland de åtgärder som skall vidtas är införandet av principen om ömsesidigt erkännande av juridiska beslut och upprättandet av projektet Euro Just.
Kommissionen hoppas verkligen att Europaparlamentet kommer att stödja dess ansträngningar att göra framsteg inom dessa viktiga områden. Jag förväntar mig inte att ni utan vidare skall släppa igenom allt ni kommer att ställas inför under de kommande åren. Jag räknar mer med att Europaparlamentet skall vara inte endast en kritisk observatör, som det har varit i det här fallet, utan även en aktiv aktör i arbetet att föra unionen framåt i kampen mot brottsligheten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Commission"10,3
"Vitorino,"8,10,3,12
"set-ups"1
"undercover-"2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples