Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-16-Speech-3-238"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000216.13.3-238"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I congratulate Mr Corrie on his report. The Lomé Convention has been an expression of a real partnership between the EU and the ACP countries for over 25 years. That it has continued at all in the face of overwhelming pressure against it from many quarters, including the WTO, is a triumph of sorts. But of course the new Convention must be measured not by the fact that it exists but by the extent to which it can contribute to the EU commitment to poverty eradication and the achievement of the international development targets. Measured by this yardstick there are a number of serious shortcomings in the new arrangements. For example, the agreement is particularly disappointing for those ACP countries suffering from short-term fluctuations in export earnings.
During a marathon negotiating session in December a compromise was reached which provided that, in respect of least-developed, landlocked and island states, assistance would be provided in the event of a minimum 2% loss of export earnings rather than the level of 10% for the other ACP states. But at the final negotiating session the EU claimed that it had never actually agreed to the inclusion of islands and landlocked states among those which would qualify for the support on the basis of the 2% threshold.
This change has been devastating for the Windward Islands in particular which may be the only ACP state which will actually lose massively from the new arrangements. This seems a particularly perverse outcome since the Windward Islands are one of the smallest and most vulnerable of the ACP states and they are now going to have to pay the highest price for this new Lomé arrangement.
Meanwhile, on the trade side, pressure from the WTO to ensure that any Lomé Convention is WTO-compatible has meant that there is a huge momentum behind the idea of the so-called regional economic partnership arrangements or free-trade agreements. Non-least-developed countries are likely to face considerable pressure to accept these arrangements. Yet it is quite clear that even after a transitional period a number of countries will simply be unable to open their markets yet to the chill winds of free trade without wrecking their own domestic economy. We therefore need to be particularly vigilant to ensure that genuine options are open to those countries which are not yet ready for free-trade arrangements. We need to ensure that strategies for promoting regional integration within the ACP are pursued in their own right.
Finally, during any new trade round the EU and the ACP states should press jointly for a reform of GATT Article 24 in order to explicitly provide regional non-reciprocal trade agreements between structurally and economically dissimilar groups of countries.
The Lomé Convention is a unique partnership; but if it is to be truly effective it needs to extend beyond the discussions within the context of Lomé and involve a participation of the WTO and a partnership in all other international negotiating fora."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg lykønsker hr. Corrie med hans betænkning. Lomé-konventionen har været udtryk for et reelt partnerskab mellem EU og AVS-landene i mere end 25 år. At partnerskabet overhovedet er fortsat på trods af et stort pres fra mange sider - herunder WTO - må ses som udtryk for en vis succes. Men selvfølgelig skal den nye konvention ikke bedømmes ud fra det faktum, at den findes, men på baggrund af dens bidrag til EU's engagement i udryddelse af fattigdom og opfyldelse af de internationale udviklingsmål. Bruger man denne målestok, er der alvorlige mangler i de nye ordninger. Aftalen er f.eks. specielt skuffende for de AVS-lande, der lider under kortvarige udsving i eksportindtægterne.
Under en maratonforhandling i december nåede man frem til et kompromis, hvor mindstudviklede lande, indlandsstater og østater modtager støtte, hvis de mister mindst 2% af deres eksportindtægter sammenlignet med 10% for de øvrige AVS-lande. Men under de endelige forhandlinger hævdede EU, at den faktisk aldrig havde accepteret at medtage øer og indlandsstater blandt dem, der kan kvalificere sig til støtte på baggrund af 2%-tærskelen.
Denne ændring har været specielt ødelæggende for Windward Islands, der måske er det eneste AVS-land, der faktisk vil få store tab som følge af de nye aftaler. Det er specielt urimeligt, da Windward Islands er et af de mindste og mest sårbare AVS-lande, som nu skal betale den højeste pris for den nye Lomé-aftale.
På handelsområdet har pres fra WTO for at sikre, at enhver Lomé-konvention er WTO-kompatibel, givet en masse styrke bag idéen om de såkaldt regionale økonomiske partnerskabsaftaler eller frihandelsaftaler. De ikkemindst udviklede medlemslande vil sandsynligvis blive presset voldsomt til at acceptere disse aftaler. Det er imidlertid helt klart, at en række lande selv efter en overgangsperiode ganske enkelt endnu ikke vil kunne åbne deres markeder for de kølige frihandelsvinde uden at ødelægge deres hjemlige økonomi. Vi skal derfor være særligt påpasselige med at sikre, at der er reelle valgmuligheder for de lande, der endnu ikke er klar til frihandelsaftaler. Vi skal sørge for at følge selve strategierne til fremme af regional integration blandt AVS-landene.
I forbindelse med en ny handelsrunde bør EU og AVS-landene i fællesskab presse på for at reformere GATT-aftalens artikel 24, så den udtrykkeligt indeholder bestemmelser om regionale og ikkegensidige handelsaftaler mellem strukturelt og økonomisk forskellige grupper af lande.
Lomé-konventionen er et enestående partnerskab, men hvis det skal være optimalt, skal det ikke blot omfatte diskussioner inden for rammerne af Lomé-konventionen, men også involvere WTO samt et partnerskab med alle andre internationale forhandlingsfora."@da1
"Herr Präsident. Ich gratuliere Herrn Corrie zu seinem Bericht. Das Lomé-Abkommen ist seit über 25 Jahren ein Beweis für die echte Partnerschaft zwischen der EU und den AKP-Staaten. Daß es angesichts der großen Widerstände aus vielen Lagern, auch von seiten der WTO, überhaupt weitergeführt wird, ist ein besonderer Erfolg. Natürlich darf das neue Abkommen nicht nur an seiner bloßen Existenz gemessen werden, sondern an dem Grad, zu dem es zur Verpflichtung der EU in bezug auf die Beseitigung der Armut und das Erreichen der internationalen Entwicklungsziele beitragen kann. Daran gemessen, wird eine Reihe schwerwiegender Mängel in den neuen Regelungen deutlich. So ist das Abkommen zum Beispiel besonders für die AKP-Staaten enttäuschend, deren Ausfuhrerlöse kurzzeitigen Schwankungen unterliegen.
In einer Marathon-Verhandlung im Dezember wurde ein Kompromiß gefunden, nach dem die am wenigsten entwickelten Länder, die Binnen- und die Inselstaaten bereits bei einem Rückgang der Ausfuhrerlöse von mindestens 2 % Beihilfen erhalten und nicht erst bei einem Rückgang von 10 % wie die anderen AKP-Staaten. Auf der Abschlußsitzung der Verhandlungen behauptete die EU jedoch, sie hätte einer Einbeziehung der Binnen- und Inselstaaten in die Gruppe der Länder, die bereits ab einem Schwellenwert von 2 % Beihilfen erhalten, niemals zugestimmt.
Diese Änderung hat nun insbesondere für die Windwardinseln verheerende Folgen, denn sie gehören zum einzigen Gebiet unter den AKP-Staaten, das durch die neuen Regelungen wohl ganz massiv benachteiligt werden wird. Dies ist besonders bedauerlich, da die Windwardinseln zu den kleinsten und ärmsten AKP-Staaten zählen und nun den höchsten Preis für dieses neue Lomé-Abkommen zahlen müssen.
Im Handelsbereich hat der Druck der WTO zugunsten der Gewährleistung der WTO-Kompatibilität des Lomé-Abkommens mittlerweile den Gedanken der sogenannten regionalen Abkommen über wirtschaftliche Partnerschaften oder Freihandelsabkommen stark befördert. Die Entwicklungsländer, die nicht zu den am wenigsten entwickelten Ländern gehören, stehen unter großem Druck, diese Regelungen zu akzeptieren. Dennoch ist schon heute klar, daß viele Länder auch nach einem Übergangszeitraum nicht in der Lage sein werden, ihre Märkte dem kalten Wind des Freihandels zu öffnen, ohne dadurch ihre eigene Wirtschaft zu zerstören. Wir müssen daher besonders wachsam sein, damit echte Alternativen für die Länder sichergestellt werden, die noch nicht in der Lage sind, Freihandelsabkommen zu schließen. Wir müssen sicherstellen, daß Strategien zur Förderung der regionalen Integration innerhalb der AKP eigenständig verfolgt werden.
Schließlich sollten sich die EU und die AKP-Staaten in einer neuen Handelsrunde gemeinsam für eine Reform von Artikel 24 des GATT-Abkommens einsetzen, um auf diese Weise ausdrücklich regionale, nicht auf Gegenseitigkeit beruhende Handelsabkommen zwischen Ländergruppen mit unterschiedlichen strukturellen und wirtschaftlichen Entwicklungsstufen zu ermöglichen.
Das Abkommen von Lomé ist Ausdruck einer einzigartigen Partnerschaft. Wenn es jedoch tatsächlich Wirkung zeigen soll, muß es über die Diskussionen im Kontext von Lomé hinaus erweitert werden und eine Beteiligung der WTO sowie eine Partnerschaft in allen anderen internationalen Verhandlungsforen beinhalten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, συγχαίρω τον κ. Corrie για την έκθεσή του. Η Σύμβαση της Λομέ αποτελεί έκφραση πραγματικής εταιρικής σχέσης μεταξύ των χωρών της ΕΕ και των χωρών ΑΚΕ για περισσότερο από είκοσι πέντε χρόνια. Το γεγονός και μόνο ότι συνεχίζει να υπάρχει, παρά τις πιέσεις που την κατακλύζουν πανταχόθεν, συμπεριλαμβανομένου και του ΠΟΕ, αποτελεί θρίαμβο. Αλλά φυσικά η νέα σύμβαση πρέπει να εκτιμηθεί όχι διότι υπάρχει, αλλά από τον βαθμό στον οποίο μπορεί να συνεισφέρει στη δέσμευση της ΕΕ για την εξάλειψη της φτώχιας και την επίτευξη των διεθνών αναπτυξιακών στόχων. Υπό αυτό το πρίσμα υπάρχει σωρεία σοβαρών μειονεκτημάτων στις νέες ρυθμίσεις. Για παράδειγμα, η συμφωνία είναι εξαιρετικά απογοητευτική για τις χώρες ΑΚΕ που μαστίζονται από βραχυπρόθεσμες διακυμάνσεις στα κέρδη εξαγωγών.
Κατά τη διάρκεια μιας μαραθώνιας διαπραγματευτικής συνόδου τον Δεκέμβριο βρέθηκε μια συμβιβαστική λύση σχετικά με τα λιγότερο αναπτυγμένα, ηπειρωτικά και νησιωτικά κράτη, η οποία προβλέπει την παροχή βοήθειας σε περίπτωση απώλειας 2% κατ’ ελάχιστο στα κέρδη εξαγωγών αντί για το 10% που ισχύει για τις υπόλοιπες χώρες ΑΚΕ. Αλλά στην τελευταία σύνοδο διαπραγματεύσεων η ΕΕ ισχυρίστηκε ότι ποτέ δεν συγκατατέθηκε να συμπεριληφθούν τα νησιωτικά και ηπειρωτικά κράτη σε αυτά που δικαιούνται ενίσχυση στη βάση του ορίου του 2%.
Αυτή η αλλαγή είναι ισοπεδωτική ειδικά για τα Προσήνεμα Νησιά, διότι αποτελούν ίσως το μόνο κράτος ΑΚΕ που θα υποστεί όντως φοβερές απώλειες συνεπεία των νέων ρυθμίσεων. Πρόκειται για μια ιδιαιτέρως στρεβλή έκβαση, καθώς τα εν λόγω νησιά αποτελούν ένα από τα μικρότερα και ευπαθέστερα κράτη ΑΚΕ και τώρα καλούνται να πληρώσουν το υψηλότερο κόστος γι’ αυτή τη νέα Σύμβαση Λομέ.
Στο μεταξύ, από εμπορική άποψη, η πίεση από τον ΠΟΕ να διασφαλίσει ότι οποιαδήποτε Σύμβαση Λομέ είναι συμβατή με τους κανόνες του ΠΟΕ σημαίνει ότι πίσω από τις λεγόμενες περιφερειακές οικονομικές συμφωνίες εταιρικής σχέσης ή συμφωνίες ελεύθερου εμπορίου υπάρχει τρομερή κεκτημένη ταχύτητα. Οι μη λιγότερο αναπτυγμένες χώρες πιθανόν να αντιμετωπίσουν αρκετή πίεση προκειμένου να δεχθούν αυτές τις συμφωνίες. Εντούτοις, είναι προφανέστατο ότι ακόμα και μετά από μια μεταβατική περίοδο ορισμένες χώρες απλά δεν θα είναι ακόμα σε θέση να ανοίξουν τις αγορές τους στους παγερούς ανέμους του ελεύθερου εμπορίου χωρίς να τορπιλίσουν την εγχώρια οικονομία τους. Συνεπώς, πρέπει να επαγρυπνούμε για τη διασφάλιση πραγματικών επιλογών για τις χώρες οι οποίες δεν είναι ακόμα έτοιμες για ελεύθερες εμπορικές συναλλαγές. Πρέπει να εξασφαλίσουμε πως επιζητούμε στρατηγικές για την προώθηση της περιφερειακής ολοκλήρωσης στους κόλπους των χωρών ΑΚΕ ανάλογα με τη θέση της καθεμιάς.
Εν τέλει, κατά τη διάρκεια κάθε νέου εμπορικού γύρου οι χώρες της ΕΕ και οι χώρες ΑΚΕ οφείλουν να πιέζουν από κοινού για τη μεταρρύθμιση του άρθρου 24 της Γενικής Συμφωνίας Δασμών και Εμπορίου (ΓΣΔΕ), ώστε αυτό να προβλέπει ρητώς περιφερειακές μη αμοιβαίες εμπορικές συμφωνίες ανάμεσα σε ομάδες χωρών ανόμοιες από άποψη οικονομίας και δομής.
Η Σύμβαση Λομέ είναι μια μοναδική εταιρική σχέση, αλλά για να γίνει πραγματικά αποτελεσματική πρέπει να επεκταθεί πέρα από τις συζητήσεις στα πλαίσια της Λομέ και να συμπεριλάβει τη συμμετοχή του ΠΟΕ και μια εταιρική σχέση σε όλα τα άλλα διεθνή διαπραγματευτικά φόρα."@el8
"(EN) Señor Presidente, permítame felicitar al Sr. Corrie por su informe. El Convenio de Lomé ha dado fe de un auténtico partenariado entre la UE y los países ACP durante más de 25 años, y el hecho de que haya seguido adelante a pesar de la abrumadora presión en contra que ha recibido de muchas organizaciones, incluida la OMC, representa un todo un triunfo. Sin embargo, es obvio que no hay que evaluar el nuevo Convenio por su mera existencia, sino por la forma en que puede contribuir al compromiso de la UE de erradicar la pobreza y de alcanzar unos objetivos de desarrollo internacionales. Si aplicamos este criterio, nos daremos cuenta de que los nuevos acuerdos presentan una serie de deficiencias: por ejemplo, el acuerdo es bastante desilusionador para los países ACP que sufren fluctuaciones a corto plazo en sus ingresos por exportación
En diciembre, durante una ronda de negociaciones maratoniana se alcanzó el acuerdo de prestar ayudas a los estados isleños, a los que no tienen salida al mar y a los menos desarrollados cuando sufran pérdidas del 2% como mínimo en sus ingresos por exportación, mientras que a los demás países ACP se les seguiría aplicando el baremo del 10%. Sin embargo, al final de las negociaciones, la UE alegó que nunca había dado su aprobación para incluir a las islas y a los países sin salida al mar entre los candidatos merecedores de las ayudas basadas en el límite del 2%.
Este cambio ha tenido consecuencias devastadoras, en especial para las Islas Windward, que posiblemente sea el único país ACP que en realidad va a salir perjudicado con los nuevos acuerdos. Esto resulta terrible porque las Islas Windward son uno de los países ACP más pequeños y vulnerables y serán las que tengan que pagar el precio más alto por este nuevo Convenio de Lomé.
Por otro lado, en cuanto al comercio, la OMC nos ha presionado para asegurarse de que el nuevo Convenio de Lomé sea compatible con sus intereses, lo que ha provocado un enorme ímpetu a favor de los llamados acuerdos de asociación económica regionales o acuerdos de libre comercio. Es posible que los países ACP más desarrollados sean víctimas de una gran presión para que acepten estos acuerdos. No obstante, está muy claro que, incluso después de un periodo de adaptación, algunos países no van a estar en condiciones de abrir sus mercados a los fríos vientos del libre comercio sin que su economía interior se vaya a pique. Por lo tanto, tenemos que ser especialmente cuidadosos para asegurarnos de que se les están dando opciones auténticas a los países que aun no están preparados para los acuerdos de libre comercio. Debemos garantizar que de verdad se están buscando estrategias para promover la integración regional dentro de la ACP.
Por ultimo, cuando se celebre cualquier otra cumbre sobre el comercio, los países de la UE y ACP deberían presionar de forma conjunta para conseguir la reforma del artículo 24 del GATT para prever de forma explícita los acuerdos comerciales regionales no recíprocos entre grupos de países con diferencias estructurales y económicas.
El Convenio de Lomé es un partenariado único en el mundo; pero para que de verdad sea eficaz no basta sólo con los debates enmarcados en su contexto, hay que contar con la colaboración de la OMC y participar en otros foros de negociaciones internacionales."@es12
"Arvoisa puhemies, onnittelen parlamentin jäsen Corrieta hänen mietinnöstään. Lomén yleissopimus on ollut osoitus EU:n ja AKT-maiden aidosta kumppanuudesta yli 25 vuoden ajan. On ollut riemuvoitto, että yleissopimusta on ylipäätään jatkettu huolimatta monien tahojen, myös WTO:n, sitä kohtaan harjoittamasta suunnattomasta painostuksesta. On kuitenkin selvää, että uutta yleissopimusta ei voi arvioida sen olemassaolon perusteella vaan sen perusteella, missä määrin sillä voidaan edistää EU:n sitoumusta poistaa köyhyys ja saavuttaa kansainväliset kehitystavoitteet. Tämän mittapuun mukaan uusissa järjestelyissä on muutamia vakavia puutteita. Sopimus on erityinen pettymys esimerkiksi niille AKT-maille, jotka kärsivät vientitulojen lyhyen aikavälin vaihteluista.
Joulukuussa järjestetyssä pitkällisessä neuvotteluistunnossa päästiin kompromissiin, jonka mukaan vähiten kehittyneet, ilman meriyhteyttä olevat valtiot ja saarivaltiot saisivat tukea, jos niiden vientitulojen menetys on vähintään kaksi prosenttia ja jos luovutaan muita AKT-valtioita koskevasta 10 prosentin tasosta. Lopullisessa neuvotteluistunnossa EU väitti kuitenkin, että se ei itse asiassa ole koskaan lupautunut sisällyttämään saaria ja ilman meriyhteyttä olevia valtioita niiden alueiden joukkoon, jotka ovat oikeutettuja kahden prosentin kynnyksen perusteella annettavaan tukeen.
Tällä muutoksella on ollut musertava vaikutus etenkin Windwardsaarille, joka on ehkä ainoa AKT-maa, joka häviää käytännössä valtavasti uusista järjestelyistä. Tämä tuntuu erityisen järjettömältä tulokselta, sillä Windwardsaaret on yksi pienimmistä ja haavoittuvimmista AKT-maista, ja sen on nyt maksettava korkea hinta näistä uusista Lomén järjestelyistä.
Tässä yhteydessä WTO:n kaupan alalla harjoittama painostus sen varmistamiseksi, että jokainen Lomén yleissopimus on yhteensopiva WTO:n sääntöjen kanssa, tarkoittaa sitä, että niin kutsuttuja alueellisia talouskumppanuusjärjestelyjä tai vapaakauppasopimuksia koskevan ajatuksen taustalla piilevät valtavat voimat. Muut kuin vähiten kehittyneet maat tuntevat todennäköisesti huomattavaa painostusta hyväksyä nämä järjestelyt. On kuitenkin täysin selvää, että monet maat eivät yksinkertaisesti pysty siirtymäkauden jälkeenkään vapauttamaan markkinoitaan vapaakaupan kylmille tuulille tuhoamatta omaa kotimaan talouttaan. Tämän vuoksi meidän on oltava erityisen varovaisia, jotta varmistamme, että valtioilla, jotka eivät vielä ole valmiita vapaakauppajärjestelyille, on valittavanaan todellisia vaihtoehtoja. Meidän on varmistettava, että AKT-maiden alueellista integrointia edistäviä strategioita kehitetään niiden itsensä vuoksi.
Lopuksi EU:n ja AKT-maiden olisi vaadittava yhteisesti kaikkien uusien kaupan alan neuvottelukierrosten yhteydessä, että GATT-sopimuksen 24 artikla uudistetaan, jotta saadaan aikaan nimenomaan alueellisia ei-vastavuoroisia kauppasopimuksia rakenteellisesti ja taloudellisesti erilaisten maaryhmien välillä.
Lomén yleissopimus on ainutlaatuista kumppanuutta, mutta ollakseen todella tehokas, sen on ulotuttava Lomén sopimuksen puitteissa käytävien keskustelujen yli, ja tämä edellyttää WTO:n osallistumista ja kumppanuutta kaikissa muissa kansainvälisissä neuvottelufoorumeissa."@fi5
"Monsieur le Président, je félicite M. Corrie pour son rapport. La convention de Lomé constitue depuis 25 ans l'expression d'un partenariat réel entre l'UE et les pays ACP. Le simple fait qu'elle soit reconduite, malgré les pressions énormes exercées contre elle et provenant de nombreuses sources, y compris l'OMC, est un triomphe en soi. Toutefois il est évident que la nouvelle convention ne doit pas être jugée à la lumière du fait qu'elle existe mais bien à sa capacité à contribuer à l'engagement de l'UE à éradiquer la pauvreté et à la réalisation d'objectifs de développement international. Mesurés à cette aune, les nouveaux accords comportent de nombreuses déficiences ; l'accord est, par exemple, particulièrement décevant pour les pays ACP souffrant de fluctuations à court terme en ce qui concerne les revenus de l'exportation.
Au cours d'une session marathon de négociation au mois de décembre, un compromis a été atteint qui stipulait qu'une aide serait fournie aux États les moins développés, enclavés et insulaires dans le cas d'une perte d'au moins 2 % de leurs revenus d'exportation, au lieu des 10 % appliqués aux autres pays ACP. Cependant, au cours de la session finale de négociation, l'UE a prétendu qu'elle n'avait jamais vraiment donné son accord pour inclure les États insulaires et enclavés dans les pays éligibles à l'aide sur la base du seuil des 2 %.
Cette modification s'est avérée catastrophique en particulier pour les Îles Sous-le-Vent qui pourraient être le seul État ACP grand perdant de ces nouveaux accords. Il semble que ce soit un résultat particulièrement pervers, étant donné que les Îles Sous-le-Vent sont un des plus petits et des plus vulnérables des États ACP et ils vont devoir payer le prix fort pour ces nouveaux accords de Lomé.
Entre-temps, sur le plan commercial, les pressions exercées par l'OMC en vue de garantir que toute convention de Lomé soit compatible avec l'OMC ont fait fortement progresser l'idée qu'il faut conclure ce qu'on appelle des accords de partenariat économique régional ou accords de libre-échange. Il est probable que les pays ne faisant pas partie des pays les moins développés seront soumis à des pressions considérables pour accepter ces accords. Toutefois, il est assez clair que, même à la suite d'une période de transition, un certain nombre de ces pays seront simplement incapables d'ouvrir leur marché aux vents glacés du libre-échange sans ravager leur propre économie nationale. Dès lors, nous devons être particulièrement vigilants en vue de garantir que de véritables options soient ouvertes pour les pays qui ne sont pas encore préparés à de tels accords de libre-échange. Nous devons garantir que des stratégies visant à promouvoir l'intégration régionale au sein des pays ACP soient dûment poursuivies.
Enfin, lors de tout nouveau cycle commercial, l'UE et les États ACP devraient insister de manière commune pour réformer l'article 24 du GATT en vue de prévoir explicitement des accords commerciaux régionaux non réciproques entre groupes de pays différents d'un point de vue structurel et économique.
La Convention de Lomé constitue un partenariat unique ; toutefois, si l'on veut qu'elle soit vraiment efficace, il faut dépasser les discussions au sein du contexte de Lomé et introduire une participation de l'OMC et un partenariat dans tout autre forum international de négociation."@fr6
"Signor Presidente, mi congratulo con l'onorevole Corrie per la sua relazione. La Convenzione di Lomé costituisce da oltre 25 anni un'espressione di autentico partenariato fra Unione europea e paesi ACP. Il fatto che sia andata avanti nonostante le enormi pressioni esercitate a suo sfavore da molte parti, compresa l'OMC, è stato per così dire un trionfo. Tuttavia, la nuova Convenzione dev’essere giudicata non in base al fatto che esiste ma dal modo in cui può contribuire all'impegno dell'Unione europea per l'eliminazione della povertà ed il conseguimento degli obiettivi di sviluppo internazionali. Se la si valuta con questo metro di giudizio, nei nuovi accordi emerge qualche lacuna. Ad esempio, l'accordo è particolarmente deludente per quei paesi ACP che risentono di fluttuazioni a breve termine nei proventi da esportazione.
Durante un’interminabile tornata di negoziati a dicembre è stato raggiunto un compromesso che prevedeva, per quanto riguarda i paesi meno sviluppati, senza sbocchi sul mare ed insulari, di fornire assistenza nel caso di una perdita minima del 2 percento nei proventi da esportazione, anziché del 10 percento fissato per gli altri paesi ACP. Nella riunione di negoziato finale l'Unione europea ha sostenuto tuttavia di non aver mai effettivamente acconsentito all'inclusione dei paesi insulari e senza sbocchi sul mare fra quelli ammissibili all'aiuto sulla base della soglia del 2 percento.
Questo cambiamento ha avuto effetti devastanti in particolare per le isole Winward, che potrebbero essere l'unico paese ACP a rimetterci moltissimo in seguito ai nuovi accordi. Mi pare che sia un effetto particolarmente perverso poiché le isole Winward sono uno dei paesi ACP più piccoli e vulnerabili ed ora dovranno pagare il prezzo più alto per questo nuovo accordo di Lomé.
Nel frattempo, sul fronte commerciale, le pressioni esercitate dall'OMC per rendere qualsiasi Convenzione di Lomé compatibile con le sue norme hanno indicato che esistono enormi spinte dietro l'idea dei cosiddetti accordi di partenariato economico regionale o accordi di libero scambio. E' probabile che i paesi che non rientrano fra quelli meno sviluppati subiscano notevoli pressioni affinché approvino tali accordi. Eppure, è piuttosto evidente che anche dopo un periodo di transizione alcuni paesi non saranno ancora in grado di aprire i loro mercati ai venti gelidi del libero scambio senza rovinose ripercussioni per la loro economia. Dobbiamo quindi stare particolarmente attenti a far sì che si aprano autentiche possibilità di scelta per quei paesi che non sono ancora pronti per gli accordi di libero scambio. Dobbiamo assicurare che vengano perseguite a pieno diritto strategie per promuovere l'integrazione regionale nei paesi ACP.
Infine, nel corso di qualsiasi nuovo ciclo di negoziati commerciali l'Unione europea ed i paesi ACP devono esercitare insieme pressioni per una riforma dell'articolo 24 del GATT allo scopo di prevedere esplicitamente accordi commerciali regionali non reciproci fra gruppi di paesi dissimili sotto il profilo strutturale ed economico.
La Convenzione di Lomé rappresenta un partenariato unico, ma per essere veramente efficace è necessario che vada al di là delle discussioni svolte nel contesto di Lomé e che comporti la partecipazione dell'OMC ed un partenariato in tutte le altre sedi di negoziato internazionali."@it9
"Mr President, I congratulate Mr Corrie on his report. The Lomé Convention has been an expression of a real partnership between the EU and the ACP countries for over 25 years. That it has continued at all in the face of overwhelming pressure against it from many quarters, including the WTO, is a triumph of sorts. But of course the new Convention must be measured not by the fact that it exists but by the extent to which it can contribute to the EU commitment to poverty eradication and the achievement of the international development targets. Measured by this yardstick there are a number of serious shortcomings in the new arrangements. For example, the agreement is particularly disappointing for those ACP countries suffering from short-term fluctuations in export earnings.
During a marathon negotiating session in December a compromise was reached which provided that, in respect of least-developed, landlocked and island states, assistance would be provided in the event of a minimum 2% loss of export earnings rather than the level of 10% for the other ACP states. But at the final negotiating session the EU claimed that it had never actually agreed to the inclusion of islands and landlocked states among those which would qualify for the support on the basis of the 2% threshold.
This change has been devastating for the Windward Islands in particular which may be the only ACP state which will actually lose massively from the new arrangements. This seems a particularly perverse outcome since the Windward Islands are one of the smallest and most vulnerable of the ACP states and they are now going to have to pay the highest price for this new Lomé arrangement.
Meanwhile, on the trade side, pressure from the WTO to ensure that any Lomé Convention is WTO-compatible has meant that there is a huge momentum behind the idea of the so-called regional economic partnership arrangements or free-trade agreements. Non-least-developed countries are likely to face considerable pressure to accept these arrangements. Yet it is quite clear that even after a transitional period a number of countries will simply be unable to open their markets yet to the chill winds of free trade without wrecking their own domestic economy. We therefore need to be particularly vigilant to ensure that genuine options are open to those countries which are not yet ready for free-trade arrangements. We need to ensure that strategies for promoting regional integration within the ACP are pursued in their own right.
Finally, during any new trade round the EU and the ACP states should press jointly for a reform of GATT Article 24 in order to explicitly provide regional non-reciprocal trade agreements between structurally and economically dissimilar groups of countries.
The Lomé Convention is a unique partnership; but if it is to be truly effective it needs to extend beyond the discussions within the context of Lomé and involve a participation of the WTO and a partnership in all other international negotiating fora."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil de heer Corrie complimenteren met zijn verslag. De Overeenkomst van Lomé staat al meer dan 25 jaar lang voor een echt partnerschap tussen de EU en de ACS-landen. Dat de overeenkomst, ondanks de sterke druk die van vele kanten, de WTO incluis, is uitgeoefend, toch heeft standgehouden, is op zich al een soort overwinning. Maar het bestaan van de nieuwe overeenkomst zegt natuurlijk nog niets over de waarde ervan. Die moet worden getoetst aan de mate waarin zij kan bijdragen aan de inspanningsverplichtingen van de EU op het gebied van de armoedebestrijding en de verwezenlijking van de internationale ontwikkelingsdoelstellingen. Wanneer deze maatstaven worden gehanteerd, blijkt de nieuwe overeenkomst tal van ernstige tekortkomingen te vertonen. Zo valt zij bijzonder nadelig uit voor de ACS-landen waarvan de exportinkomsten kortstondige fluctuaties te zien geven.
Tijdens een marathonvergadering in december werd een compromis bereikt op grond waarvan de armste, volledig door land ingesloten staten alsmede de armste eilandstaten in aanmerking zouden komen voor steun, wanneer de gederfde inkomsten uit export een minimum van 2% zouden overschrijden. Voor de andere ACS-landen is deze schadedrempel vastgesteld op 10%. Bij de laatste gespreksronde beweerde de EU echter dat zij feitelijk nooit had ingestemd met het voorstel om dit soort staten toe te voegen aan de landen die aanspraak kunnen maken op steun op grond van de 2%-drempel.
Deze verandering pakt funest uit voor met name de Windward Islands, die er als gevolg van de nieuwe regeling en wellicht ook als enige van de ACS-landen fors op achteruitgaan. Dit is een bijzonder wrange consequentie, aangezien de Windward Islands tot de kleinste en kwetsbaarste ACS-landen behoren, maar nu wel de hoogste prijs dreigen te betalen voor dit nieuwe Lomé-akkoord.
Op handelsgebied heeft ondertussen het concept van de zogeheten regionale economische partnerschapsovereenkomsten of vrijhandelsakkoorden veel opgang gemaakt onder invloed van de WTO, die Lomé aan de WTO-regels wil onderwerpen. Dat kan ertoe leiden dat ontwikkelingslanden die niet tot de allerarmste behoren, dit soort akkoorden min of meer krijgen opgedrongen. Het is evenwel zonneklaar dat het voor een aantal landen, zelfs na een overgangsperiode, gewoonweg onmogelijk is hun markten nu al open te stellen voor de kille wind van de vrijhandel zonder daarbij hun eigen nationale economie de das om te doen. Wij moeten er daarom speciaal op letten dat voor landen die nog niet klaar zijn voor liberalisering, er ook daadwerkelijk nog andere opties openstaan. Wij moeten ervoor zorgen dat de bestaande strategieën ter bevordering van de regionale integratie van ACS-landen worden gecontinueerd.
Tenslotte zouden de EU en de ACS-landen in een nieuwe handelsronde gezamenlijk moeten aandringen op een wijziging van artikel 24 van de GATT om daarmee nadrukkelijk de mogelijkheid open te houden van regionale, niet-wederzijdse handelsakkoorden tussen groepen landen die in structureel en economisch opzicht van elkaar verschillen.
De Overeenkomst van Lomé is een uniek partnerschap. Wil de overeenkomst echter daadwerkelijk zoden aan de dijk zetten, dan moeten wij de onderhandelingscontext verbreden en toenadering zoeken tot de WTO en alle andere internationale onderhandelingsfora."@nl2
"Senhor Presidente, felicito o senhor deputado Corrie pelo seu relatório. A Convenção de Lomé tem sido a expressão de uma parceria real entre a UE e os países ACP, ao longo de mais de 25 anos. O facto de ter conseguido manter-se, apesar da uma enorme pressão contra a mesma exercida por vários quadrantes, incluindo a OMC, constitui um êxito sem igual. Porém, evidentemente, a importância da nova Convenção deverá ser medida não só pelo facto de existir, mas também pela forma como pode contribuir para o compromisso da UE em erradicar a pobreza e em conseguir os níveis de desenvolvimento internacionais. À luz desta bitola, há numerosas lacunas graves nos novos acordos. Por exemplo, o acordo é particularmente decepcionante para aqueles países ACP que sofrem flutuações de curto prazo em matéria de receitas de exportação.
Durante uma sessão-maratona de negociações realizada em Dezembro, chegou-se a um compromisso que previa que, no que se refere aos Estados menos desenvolvidos insulares ou situados em enclaves, seria prestada assistência no caso de uma descida mínima de 2% nas receitas de exportação, em vez do nível de 10% fixado para os restantes países ACP. Mas na sessão final das negociações, a UE afirmou que, na realidade, nunca tinha aceite a inclusão dos Estados situados em enclaves ou dos Estados insulares entre os elegíveis para essa ajuda, com base no limiar dos 2%.
Esta alteração teve consequências desastrosas, em especial, para as ilhas Windward, que talvez sejam o único Estado ACP a perder, de facto, imenso com os novos acordos. Este parece ser um resultado particularmente severo, visto que as ilhas Windward são um dos mais pequenos e vulneráveis Estados ACP e terão agora que pagar o preço mais elevado por estes novos acordos de Lomé.
Entretanto, do ponto de vista comercial, as pressões da OMC, com vista a garantir que qualquer Convenção de Lomé seja compatível com a OMC tem conduzido a que haja uma grande desconfiança subjacente à ideia dos chamados acordos de parcerias económicas regionais ou acordos de comércio livre. É provável que países que não os países menos desenvolvidos enfrentem uma pressão considerável, no sentido de aceitar esses acordos. Contudo, é bastante evidente que mesmo após o período transitório um certo número de países, pura e simplesmente, não terá ainda capacidade para abrir os seus mercados aos ventos gelados do comércio livre, sem prejudicar a sua economia interna. Por conseguinte, precisamos de permanecer particularmente vigilantes, a fim de assegurar que existam opções concretas para os países que não estejam ainda prontos para os acordos de comércio livre. É preciso que asseguremos que se prossigam estratégias para a promoção da integração entre os ACP.
Por último, aquando de qualquer nova ronda de negociações comerciais, a UE e os países ACP deverão exercer conjuntamente pressões, no sentido de uma reforma do artigo 24º do GATT, de modo a possibilitar explicitamente acordos regionais de comércio não recíprocos entre grupos de países estruturalmente e economicamente diferentes.
A Convenção do Lomé é uma parceria única; mas se se quiser que seja verdadeiramente eficaz é preciso que possa ser alargada para além das discussões no contexto de Lomé e possa envolver a participação da OMC e uma parceria em todos os outros
internacionais de negociação."@pt11
"Herr talman! Jag gratulerar herr Corrie till hans rapport. Lomékonventionen har under 25 års tid varit ett uttryck för ett verkligt partnerskap mellan EU och AVS-länderna. Att det överhuvudtaget har överlevt, trots det överväldigande motståndet mot det från många håll, inbegripet WTO, är en slags triumf. Men den nya konventionen skall naturligtvis inte bedömas efter det faktum att den existerar, utan efter i vilken utsträckning den kan bidra till att EU:s åtagande att utrota fattigdom fullgörs och de internationella utvecklingsmålen nås. Mätt med denna måttstock finns det ett antal allvarliga brister i de nya uppgörelserna. Till exempel är avtalet särskilt misslyckat för de AVS-länder som lider av kortsiktiga svängningar i exportintäkterna.
Under ett maratonlångt förhandlingssammanträde i december nåddes en kompromiss, enligt vilken vad avser de minst utvecklade inlands- och östaterna, hjälp skulle ges i händelse av en minskning av exportintäkterna på minst två procent, i stället för vid den nivå på tio procent som gäller för andra AVS-länder. Men vid det avslutande förhandlingssammanträdet hävdade EU att man i själva verket aldrig hade sagt ja till att inbegripa östaterna och inlandsstaterna staterna bland dem som skulle vara berättigade till stödet på grundval av tvåprocentströskeln.
Denna omsvängning har varit förödande för Winwardöarna i synnerhet, som kan vara det enda AVS-landet som faktiskt kommer att förlora kraftigt på de nya uppgörelserna. Detta verkar vara en särskilt besynnerlig utgång, eftersom Winwardöarna är ett av de minsta och mest sårbara AVS-länderna, och de måste nu betala det högsta priset för denna nya Loméuppgörelse.
Under tiden, på handelssidan, har påtryckningar från WTO om att Lomékonventionen måste vara WTO-förenlig medfört att det finns en enorm kraft bakom idén med de så kallade regionala ekonomiska partnerskapsuppgörelserna eller frihandelsavtalen. De länder som inte är bland de minst utvecklade länderna kommer med stor sannolikhet att utsättas för ett ansenligt tryck för att godkänna dessa uppgörelser. Ändå är det ganska uppenbart att det även efter en övergångsperiod kommer att finnas ett antal länder som helt enkelt ännu inte kommer att kunna öppna sina marknader för frihandelns isvindar utan att den egna inhemska ekonomin ödeläggs. Vi måste därför vara särskilt vaksamma och se till att det finns verkliga alternativ för de länder som inte ännu är redo för frihandelsuppgörelser. Vi måste se till att strategier för att främja regional integrering inom AVS drivs efter egna linjer.
Avslutningsvis, under en eventuell ny handelsrunda bör EU och AVS-länderna gemensamt trycka på för en reform av GATT:s artikel 24, för att uttryckligt erbjuda regionala icke-ömsesidiga handelsavtal mellan strukturellt och ekonomiskt olika grupper av länder.
Lomékonventionen är ett unikt partnerskap, men om det skall bli verkligt effektivt, måste det sträcka sig bortom diskussionerna inom Loméramen och inbegripa deltagande av WTO och ett partnerskap i alla andra internationella förhandlingsforum."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Lucas (Verts/ALE )."8,10,3,12
"fora"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples