Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-16-Speech-3-041"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-02-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Sammenhængen mellem Unionens forskellige politikker og udviklingspolitikken4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000216.2.3-041"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-02-16-Speech-3-0424
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	"I sense some degree of frustration in many of the contributions to this debate. I have given you a statement on behalf of the Commission which I think provides a useful background to this discussion. We will furnish more detailed material relating directly to all the issues concerning coherence. This discussion is not new. We are currently working on it in the Commission and when that work is done I will report on it, as many have been asking if it will be possible to see the report on coherence. I have no doubt that as a result of the increasing political attention attached to these problems – something which has clearly been reflected in the debate today – it will be easier for the Commission and the DG on Development to bring coherence to the forefront of our working agenda. This also calls for the introduction of further new mechanisms in the Commission system which may very well include, as suggested by some of the political groups in Parliament, the setting up of a special intra-service working group and the establishment of a kind of coherence watch in the Commission. I have read – and heard in the debate – that coherence is being used as some kind of a miracle formula that takes care of everything. I think it is important to keep it as a relatively clearly defined discipline of trying to reduce inconsistencies where they really exist, and we certainly do have them. Much of this has to do with real disagreement between sector interests in each and every Member State, as has been very honestly said here in this House: people more or less identify with their spheres of interest, and all this is legitimate. I would, however, warn against the illusion that incoherence is the product of some kind of a mechanical deficiency in the system. This exists, but it is only a small part of what we are discussing. The major part of it has to do with well known established differences of interest between sexes and so on, and this is the problem. Mr Mulder mentioned that no farmer will start producing anything if the price is too low. This is true in our part of the world, but our partners and beneficiaries in Africa have a slightly different perspective. They farm, not just for a living, but in order to live, and this makes a difference. Subsistence farming is not based on price calculations, it is based on the hope of rain in the next season. This does not apply to all farming in developing countries but to the poverty-focusing which we need to deliver better than so far. From that perspective, what I am saying here is of deep relevance. Other issues have been mentioned: cattle-farming in Namibia, tomatoes and milk powder in the Caribbean. We should not be too masochistic. There is a limit to how useful that is. All these cases are characterised by the fact that they have been taken care of. The intervention prices have been regulated, and the problems we had with beef in Western Africa and in Namibia were actually solved by reducing the intervention support. These are real problems, but they have all been dealt with. As regards the issue of cacao, chocolate: I repeat that the 5% has to do with creating a basis for a living in the neighbouring countries. What we are talking about here are the local nuts which are as important to the people collecting them and making a living out of them in Burkina Faso as coconuts for farmers in Ghana. This is not a clear case of incoherence, it is more a case of a competition between suppliers. What was mentioned concerning sugar in the Caribbean is more complicated. In the Overseas Countries and Territories Framework the accumulation of some of these trade aspects represents a complicated problem, but it may be that what we are talking about here has more to do with promoting the interests of some European companies than with generating income in the Caribbean. In any case, this is a matter which we are currently dealing with. I am committed to try to create a balance in all these issues and I would mention the achievement of the trade development and cooperation agreement with South Africa. In all modesty, I would claim that this is something that documents that the Commission is willing to walk or fly the extra mile in order to ensure coherence between the perspective of development cooperation and the perspective of trade interests. We certainly have done our share to solve that problem, and I sincerely hope that we now will have a soft landing and a peaceful implementation in the forthcoming years of that agreement. Finally, I thank you again for this debate. We will come back again with material on these issues, because these problems, in one way or another, are here to stay, simply because development cooperation represents basically doing something in the world that is different from taking care of traditionally-defined trade interests, etc. We have to reconcile those different approaches."@en3
lpv:translated text	"Jeg sporer en vis frustration i mange af indlæggene under denne forhandling. Jeg har aflagt en redegørelse på vegne af Kommissionen, som efter min mening giver gode baggrundsinformationer for diskussionen. Vi vil fremskaffe mere detaljeret materiale, der direkte vedrører alle kohærensspørgsmål. Det er ikke nogen ny diskussion. I øjeblikket arbejder vi med emnet i Kommissionen, og når vi er færdige, vil jeg rapportere tilbage om resultatet, da mange har spurgt efter en kohærensrapport. Jeg er ikke i tvivl om, at den stigende politiske opmærksomhed om disse problemer - noget som tydeligt er afspejlet i dagens forhandling - vil gøre det lettere for Kommissionen og Generaldirektoratet for Udvikling at få kohærensen bragt længere op på dagsordenen. Det kræver også, at der indføres flere nye mekanismer i Kommissionens system, herunder f.eks. oprettelse af en særlig intern arbejdsgruppe og en slags kohærensvagt i Kommissionen, sådan som nogle af Parlamentets politiske grupper har foreslået. Jeg har læst - og jeg har hørt under forhandlingen - at kohærens bruges som en slags mirakelmiddel, der løser alle problemer. Jeg finder det vigtigt at bevare det som en relativt veldefineret disciplin til at mindske uoverensstemmelser, hvor de virkelig findes, og det gør de. Meget af dette relaterer til reelle interessekonflikter mellem de forskellige sektorer i de enkelte medlemsstater, sådan som det meget ærligt er blevet sagt her i Parlamentet. Folk identificerer sig mere eller mindre med deres interessesfærer, og det er alt sammen helt legitimt. Jeg vil imidlertid advare imod illusionen om, at inkohærens er produktet af en slags mekanisk mangel i systemet. Den findes, men den udgør kun en beskeden del af det, vi her diskuterer. Størstedelen af det har at gøre med velkendte interesseforskelle mellem f.eks. kønnene, og det er problemet. Hr. Mulder nævnte, at ingen landmand vil starte en produktion, hvis prisen er for lav. Det er sandt i vores del af verden, men vores partnere og støttemodtagere i Afrika har et lidt andet perspektiv. De har ikke blot landbruget som erhverv, men som en overlevelsesmulighed, og det gør en forskel. Landbrug, der kun tilfredsstiller egenbehovet, er ikke baseret på prisberegninger, men på håbet om regn i næste årstid. Det gælder ikke for alle landbrug i udviklingslandene, men vi skal gøre en bedre indsats over for fattigdommen end hidtil. Ud fra dette perspektiv er det meget relevant, hvad jeg siger. Andre spørgsmål har været nævnt: husdyravl i Namibia, tomater og mælkepulver i Caribien. Vi skal ikke være alt for masochistiske. Der er en grænse for, hvor nyttigt det er. Kendetegnende for alle disse sager er, at de er blevet løst. Interventionspriserne er reguleret, og problemerne med oksekød i Vestafrika og Namibia blev løst ved at reducere interventionsstøtten. Det er reelle problemer, men de er alle blevet løst. Hvad angår spørgsmålet om kakao og chokolade: Jeg gentager, at de 5% handler om at skabe et levegrundlag i nabolandene. Der er tale om lokale nødder, der er lige så vigtige for de mennesker, der lever af at indsamle dem i Burkina Faso, som kokosnødder er for landbrugerne i Ghana. Det er ikke et tydeligt tilfælde af inkohærens, men snarere et eksempel på konkurrence mellem leverandører. Så er sagen om sukker i Caribien straks mere kompliceret. I ordningen for oversøiske lande og territorier udgør akkumuleringen af nogle af disse handelsaspekter et kompliceret problem, men det, vi her taler om, kan i højere grad handle om at fremme nogle europæiske virksomheders interesser end om at skabe indkomster i Caribien. Det er under alle omstændigheder en sag, som vi arbejder med i øjeblikket. Jeg er engageret i et forsøg på at skabe balance i alle disse spørgsmål, og jeg vil nævne indgåelsen af en handels- og samarbejdsaftale med Sydafrika. I al beskedenhed vil jeg hævde, at det er noget, der dokumenterer Kommissionens vilje til at yde en ekstra indsats for at sikre kohærens mellem udviklingssamarbejde og handelsinteresser. Vi har så sandelig gjort vores for at løse dette problem, og jeg håber oprigtigt, at der nu bliver en blød landing og en fredelig implementering i de kommende år. Endelig vil jeg gerne endnu en gang takke for forhandlingen. Vi vender tilbage med mere materiale om spørgsmålene, fordi disse problemer på en eller anden måde er kommet for at blive, simpelthen fordi udviklingssamarbejdet i bund og grund handler om at gøre noget i verden, der ikke handler om at gavne traditionelt definerede handelsinteresser osv. Vi skal afstemme de forskellige fremgangsmåder."@da1 "Aus vielen Redebeiträgen zu dieser Debatte höre ich eine gewisse Frustration heraus. Im Namen der Kommission habe ich Ihnen eine Erklärung vorgelegt, die aus meiner Sicht nützliche Hintergrundinformationen für diese Diskussion enthält. Wir werden noch genauere Informationen vorlegen, in denen es konkret um all die Fragen der Kohärenz geht. Diese Diskussion ist nicht neu. Wir arbeiten derzeit in der Kommission daran, und wenn diese Arbeit beendet ist, werden wir darüber berichten, da viele nach dem Bericht über die Kohärenz gefragt haben. Ich habe keinen Zweifel daran, daß durch die politische Aufmerksamkeit, die, wie dies auch in der heutigen Debatte deutlich geworden ist, zunehmend auf diese Probleme gerichtet wird, es für die Kommission und die GD Entwicklung leichter werden wird, auf der Tagesordnung der vor ihr liegenden Aufgaben der Kohärenz höchste Priorität einzuräumen. Dies erfordert auch die Einführung zusätzlicher neuer Mechanismen im Kommissionssystem, die durchaus auch, wie von einigen Fraktionen im Parlament vorgeschlagen wurde, die Einrichtung einer speziellen ressortübergreifenden Arbeitsgruppe sowie einer Art Kohärenzkontrolle innerhalb der Kommission beinhalten könnten. Ich habe gelesen, und auch in der Aussprache gehört, daß die Kohärenz als eine Art Zauberformel betrachtet wird, mit der man alle Probleme lösen könne. Ich halte es für wichtig, die Kohärenz als relativ klar definiertes Mittel zu betrachten, mit dem man tatsächlich bestehende Widersprüche verringern kann, denn natürlich gibt es solche Widersprüche. Vieles hängt mit echten Diskrepanzen zwischen den sektoralen Interessen in den einzelnen Mitgliedstaaten zusammen, wie in diesem Haus auch offen zum Ausdruck gebracht wurde: Die Menschen identifizieren sich eben mehr oder minder stark mit ihren Interessensbereichen, und das ist auch ganz legitim. Ich warne jedoch vor der Illusion, daß Inkohärenz die Folge einer Art mechanischen Fehlers im System sei. Dies trifft zwar auch zu, allerdings nur auf einen kleinen Teil des hier diskutierten Bereichs. In der Hauptsache geht es um die bekannten unterschiedlichen Interessen der Geschlechter und so weiter, und darin liegt das Problem. Herr Mulder sagte, kein Landwirt werde etwas anbauen, wenn die Erzeugerpreise zu niedrig seien. Dies trifft für unseren Teil der Welt zu, unsere Partner und die Empfängerländer in Afrika haben jedoch eine etwas andere Sichtweise. Sie betreiben Landwirtschaft, nicht nur um ihren Lebensunterhalt zu verdienen, sondern um zu überleben, und darin liegt der Unterschied. In der Subsistenzlandwirtschaft geht es nicht um Preiskalkulationen, sondern darum, ob es in der nächsten Saison genug Regen geben wird. Dies gilt nicht generell für die Landwirtschaft in Entwicklungsländern, es gilt jedoch für die ärmsten Länder, denen wir noch wirksamer helfen müssen als bisher. Aus dieser Perspektive ist das, was ich hier sage, von größter Relevanz. Andere Bereiche wurden ebenfalls erwähnt: Viehhaltung in Namibia, Tomaten und Milchpulver in der Karibik. Wir sollten nicht zu masochistisch sein. Dies ist nur bis zu einem gewissen Grad hilfreich. Alle diese Fälle haben eines gemeinsam: Das Problem ist erkannt worden, und es wird etwas dagegen getan. Die Interventionspreise wurden korrigiert, und die Probleme in Verbindung mit den Rindfleischexporten nach Westafrika und Namibia wurden durch die Reduzierung der Interventionsbeihilfen ebenfalls bereits gelöst. Zweifellos sind dies echte Probleme, entsprechende Maßnahmen zu deren Lösung wurden jedoch eingeleitet. Was die Fragen in bezug auf Kakao und Schokolade betrifft, möchte ich folgendes sagen: Ich wiederhole, daß die 5 % mit dem Bemühen verbunden sind, in den angrenzenden Staaten eine Lebensgrundlage zu schaffen. Es geht hier um die einheimischen Nüsse, die für die Menschen in Burkina Faso, die sie ernten und denen sie eine Existenzgrundlage bieten, ebenso wichtig sind wie Kokosnüsse für die Bauern in Ghana. Dies ist kein klarer Fall von Inkohärenz, sondern vielmehr eine Frage des Wettbewerbs zwischen den Erzeugerländern. Der ebenfalls angesprochene Fall im Zusammenhang mit der Zuckererzeugung in der Karibik ist komplizierter. In den überseeischen Ländern und Gebieten stellt die Häufung derartiger Handelsaspekte ein kompliziertes Problem dar, es könnte jedoch sein, daß es hier eher um die Förderung der Interessen einiger europäischer Unternehmen geht als um die Sicherung von Einkommen in den karibischen Staaten. Wie dem auch sei, wir beschäftigen uns derzeit mit diesem Problem. Ich werde versuchen, bei all diesen Problemen einen Mittelweg zu finden und möchte den Abschluß des Handels- und Kooperationsabkommens mit Südafrika erwähnen. Ich denke, ich kann in aller Bescheidenheit sagen, daß dieses Abkommen der Beweis für die Bereitschaft der Kommission ist, alles zu tun, um die Kohärenz zwischen der Entwicklungsperspektive und der Perspektive der Handelsinteressen zu gewährleisten. Wir haben zweifellos unseren Teil zur Lösung dieses Problems beigetragen, und ich hoffe, daß wir nun zu einem erfolgreichen Abschluß kommen werden und dieses Abkommen in den nächsten Jahren reibungslos umsetzen können. Abschließend möchte ich Ihnen nochmals für diese Aussprache danken. Wir werden Ihnen zu einem späteren Zeitpunkt detailliertere Informationen über die einzelnen Punkte vorlegen, denn diese Probleme werden uns in der einen oder anderen Weise ständig begleiten, ganz einfach deshalb, weil es bei der Entwicklungszusammenarbeit im Grunde um etwas anderes als den Schutz der traditionellen Handelsinteressen etc. geht. Wir müssen diese unterschiedlichen Ansätze verknüpfen."@de7 "Διακρίνω κάποια απογοήτευση σε πολλές παρεμβάσεις σε αυτή τη συζήτηση. Πραγματοποίησα ενώπιόν σας μια δήλωση εκ μέρους της Επιτροπής, η οποία θεωρώ ότι προσφέρει ένα χρήσιμο υπόβαθρο γι' αυτή τη συζήτηση. Θα παράσχουμε μελλοντικά πιο λεπτομερές υλικό που θα αφορά άμεσα όλα τα ζητήματα που σχετίζονται με τη συνοχή. Η συζήτηση αυτή δεν είναι καινούρια. Εργαζόμαστε τώρα επί του ζητήματος στην Επιτροπή, και όταν το έργο ολοκληρωθεί θα σας διαβιβάσω μια έκθεση, καθώς πολλοί ρωτούν εάν θα ήταν δυνατόν να λάβουν μια έκθεση για τη συνοχή. Δεν έχω αμφιβολίες ότι ως αποτέλεσμα της αυξανόμενης πολιτικής προσοχής που προσδίδεται σε αυτά τα προβλήματα – κάτι που αντανακλάται σαφώς στην σημερινή συζήτηση – θα είναι ευκολότερο για την Επιτροπή και τη ΓΔ Ανάπτυξης να φέρουν τη συνοχή στο προσκήνιο της ημερήσιας διάταξης των εργασιών μας. Τούτο απαιτεί επίσης τη θέσπιση περαιτέρω νέων μηχανισμών στο σύστημα της Επιτροπής, οι οποίοι μπορούν κάλλιστα να περιλαμβάνουν, όπως πρότειναν ορισμένες από τις πολιτικές ομάδες στο Κοινοβούλιο, τη θέσπιση μιας ειδικής ενδοϋπηρεσιακής ομάδας εργασίας και την καθιέρωση κάποιου είδους ελέγχου της συνοχής στην Επιτροπή. Έχω διαβάσει – και άκουσα στη συζήτηση – ότι η συνοχή χρησιμοποιείται ως κάποιου είδους θαυμαστή μέθοδος που διευθετεί τα πάντα. Νομίζω ότι είναι σημαντικό να την θεωρούμε ως μια σχετικά σαφώς καθορισμένη αρχή που προσπαθεί να μειώσει τις ανακολουθίες, όπου αυτές υπάρχουν πραγματικά, και είναι σίγουρο ότι υπάρχουν τέτοια φαινόμενα. Σε μεγάλο βαθμό αφορούν την πραγματική ασυμφωνία μεταξύ των τομεακών συμφερόντων σε κάθε κράτος μέλος, όπως με κάθε ειλικρίνεια ειπώθηκε εδώ, σε αυτό το Σώμα: οι άνθρωποι λίγο πολύ ταυτίζονται με τους τομείς συμφερόντων τους και όλο αυτό είναι ασφαλώς θεμιτό. Θα ήθελα ωστόσο να προειδοποιήσω σχετικά με την πλάνη ότι η έλλειψη συνοχής αποτελεί το προϊόν κάποιου είδους μηχανιστικής ανεπάρκειας του συστήματος. Αυτό ασφαλώς ισχύει, ωστόσο αποτελεί μόνο ένα μικρό μέρος των όσων συζητάμε. Το μεγαλύτερο μέρος τους αφορά πολύ γνωστές παγιωμένες διαφοροποιήσεις συμφερόντων μεταξύ των φύλων και ούτω καθεξής, και εκεί έγκειται το πρόβλημα. Ο κ. Mulder ανέφερε ότι κανένας γεωργός δεν θα ξεκινήσει την παραγωγή οποιουδήποτε προϊόντος εάν η τιμή είναι υπερβολικά χαμηλή. Αυτό ισχύει στη δική μας περιοχή του πλανήτη, ωστόσο οι εταίροι μας και οι δικαιούχοι στην Αφρική έχουν κάπως διαφορετική αντίληψη. Καλλιεργούν τη γη όχι απλώς για να έχουν έσοδα αλλά για να ζήσουν, και αυτό είναι διαφορετικό. Η γεωργία για την επιβίωση δεν βασίζεται σε υπολογισμούς των τιμών, βασίζεται στην ελπίδα ότι την επόμενη εποχή θα βρέξει. Τούτο δεν ισχύει για όλες τις γεωργικές καλλιέργειες στις αναπτυσσόμενες χώρες, αλλά ισχύει για τις πιο φτωχές χώρες, τις οποίες χρειάζεται να υποστηρίξουμε καλύτερα από ό,τι μέχρι τώρα. Από αυτή την άποψη, αυτά που αναφέρω εδώ έχουν μεγάλη συνάφεια. Αναφέρθηκαν επίσης και άλλα θέματα: η κτηνοτροφία στη Ναμίμπια, οι τομάτες και η σκόνη γάλακτος στην Καραϊβική. Δεν θα πρέπει να είμαστε τόσο μαζοχιστές. Υπάρχει κάποιο όριο στη χρησιμότητα του όλου ζητήματος. Όλες οι παραπάνω περιπτώσεις χαρακτηρίζονται από το γεγονός ότι έχουν διευθετηθεί. Οι τιμές παρέμβασης έχουν ρυθμισθεί, και τα προβλήματα που είχαμε με το βοδινό στη Δυτική Αφρική και την Ναμίμπια στην πραγματικότητα επιλύθηκαν μειώνοντας τη στήριξη της παρέμβασης. Αυτά είναι πραγματικά προβλήματα, όμως έχουν όλα διευθετηθεί. Σε ό,τι αφορά το ζήτημα του κακάο και της σοκολάτας, επαναλαμβάνω ότι το 5% έχει σχέση με τη δημιουργία μιας βάσης εσόδων στις γειτονικές χώρες. Αυτό για το οποίο μιλάμε εδώ είναι ότι οι τοπικοί καρποί είναι τόσο σημαντικοί για τους ανθρώπους που τους συλλέγουν και ζουν απ' αυτούς στη Burkina Faso, όσο οι ινδικές καρύδες για τους γεωργούς της Γκάνα. Δεν πρόκειται για σαφή περίπτωση ασυνέπειας, αλλά μάλλον για περίπτωση ανταγωνισμού μεταξύ των προμηθευτών. Όσα αναφέρθηκαν σχετικά με τη ζάχαρη στην Καραϊβική είναι περισσότερο πολύπλοκα. Στο Πλαίσιο των Υπερπόντιων Χωρών και Εδαφών, η συσσώρευση ορισμένων τέτοιων εμπορικών πτυχών αντιπροσωπεύει ένα πολύπλοκο πρόβλημα, ωστόσο είναι πιθανό αυτό για το οποίο μιλάμε εδώ να έχει περισσότερο σχέση με την προώθηση των συμφερόντων ορισμένων ευρωπαϊκών εταιρειών, παρά με τη δημιουργία εισοδήματος στην Καραϊβική. Εν πάση περιπτώσει, πρόκειται για ένα θέμα με το οποίο ασχολούμαστε αυτή τη στιγμή. Δεσμεύομαι να επιδιώξω την εξισορρόπηση όλων αυτών των θεμάτων και θα ήθελα να αναφέρω το επίτευγμα της σύναψης μιας συμφωνίας ανάπτυξης του εμπορίου και συνεργασίας με τη Νότιο Αφρική. Πολύ μετριοφρόνως, θα υποστήριζα ότι πρόκειται για κάτι που τεκμηριώνει ότι η Επιτροπή είναι πρόθυμη να κάνει το παν για να διασφαλίσει τη συνοχή μεταξύ της προοπτικής της αναπτυξιακής συνεργασίας και της προοπτικής των εμπορικών συμφερόντων. Ασφαλώς έχουμε πράξει όσα μας αναλογούν για την επίλυση αυτού του προβλήματος, και ελπίζω ειλικρινά να έχουμε τώρα μια ομαλή ολοκλήρωση και ειρηνική εφαρμογή αυτής της συμφωνίας στα επόμενα χρόνια. Εν κατακλείδι, σας ευχαριστώ ξανά γι' αυτή τη συζήτηση. Θα επανέλθουμε με υλικό γι' αυτά τα θέματα, διότι τα συγκεκριμένα προβλήματα είναι κατά κάποιο τρόπο μόνιμα, απλούστατα διότι η αναπτυξιακή συνεργασία αντιπροσωπεύει ουσιαστικά το να πράττουμε κάτι στον κόσμο που διαφέρει από τη μέριμνα για τα παραδοσιακά προσδιορισμένα εμπορικά συμφέροντα, κλπ. Οφείλουμε να συμβιβάσουμε αυτές τις διαφορετικές προσεγγίσεις."@el8 "(EN) En muchas de las contribuciones a este debate me parece percibir cierto grado de frustración. He formulado ante ustedes una declaración en nombre de la Comisión que en mi opinión brinda una útil base para este debate. Les facilitaremos informaciones más detalladas que traten directamente de todas las cuestiones relativas a la coherencia. Este debate no es nuevo. Estamos trabajando actualmente sobre esta cuestión en la Comisión y una vez que ese trabajo haya acabado informaré sobre él, pues han sido numerosos los que han pedido que se les facilite el informe sobre la coherencia. No tengo la menor duda de que como resultado de la creciente atención política que suscitan esos problemas –algo que se refleja claramente en el debate de hoy- será más fácil para la Comisión y para la DG de Desarrollo incluir a la coherencia en primera página de nuestro programa de trabajo. Esto requiere también la introducción de otros mecanismos nuevos en el sistema de la Comisión que pueden muy bien incluir, como han sugerido algunos de los Grupos políticos del Parlamento, el establecimiento de un grupo de trabajo especial en que estén representados varios servicios y el establecimiento de una especie de atalaya de la coherencia en la Comisión. He leído –y he oído en el debate- que se está utilizando la coherencia como una especie de panacea que vale para todo. Me parece que es importante mantener a la coherencia como disciplina definida y relativamente clara que trata de subsanar las incongruencias cuando realmente existen, y no cabe duda de que en nuestro caso existen. Gran parte de ello se debe a verdaderos desacuerdos entre los sectores sectoriales de cada Estado miembro, como se ha dicho con toda franqueza en este Parlamento: la gente tiende a identificarse más o menos con sus esferas de interés, cosa que por lo demás es legítima. Sin embargo, me gustaría prevenirles contra la ilusión de que la incoherencia es el producto de alguna clase de deficiencia mecánica del sistema. Puede serlo, pero esa incoherencia no es más que una parte pequeña de lo que estamos debatiendo ahora. La mayor parte de esas incoherencias tienen que ver con diferencias conocidas y bien establecidas de intereses entre hombres y mujeres, etc., y ahí estriba el problema. El Sr. Mulder ha dicho que ningún agricultor empezará a producir nada cuyo precio sea demasiado bajo. Eso es cierto por lo que se refiere a la parte del mundo en que vivimos, pero nuestros asociados y beneficiarios de África tienen una perspectiva ligeramente diferente. En esos países se cultiva, no solamente para ganarse la vida, sino para vivir, y ésa es la diferencia. La agricultura de subsistencia no se basa en ningún cálculo de precios, se basa en la esperanza de que llueva durante la próxima estación. Eso no se aplica a toda la agricultura de los países en desarrollo sino a una agricultura destinada a reducir la pobreza respecto de la cual tenemos que intervenir más y mejor que hasta ahora. Desde ese punto de vista lo que estoy diciendo es muy pertinente. Se han mencionado otras cuestiones: la ganadería en Namibia, los tomates y la leche en polvo en el Caribe. No pequemos por exceso de masoquismo. Hay un límite para la utilidad de todo. Todos los casos mencionados se caracterizan por el hecho de que nos hemos ocupado de ellos. Se han reglamentado los precios de intervención, y los problemas que tuvimos con el ganado vacuno en África occidental y en Namibia se resolvieron reduciendo el apoyo a la intervención. Se trataba de verdaderos problemas, pero los hemos resuelto todos. En cuanto a la cuestión del cacao, o del chocolate, repito que en un 5% tiene que ver con la creación de una base de vida en los países vecinos. De lo que estamos hablando es de las nueces de cacao locales que son tan importantes para el pueblo que las cosecha para ganarse la vida con ellas en Burkina Faso como los cocos para los agricultores de Ghana. Éste no es un caso claro de incoherencia, es más bien un caso de competencia entre proveedores. Lo que se ha dicho acerca del azúcar en el Caribe es más complicado. En el marco de países y territorios de ultramar, la acumulación de algunos de esos aspectos comerciales representa un problema complicado, pero puede muy bien suceder que lo que estamos mencionando aquí tenga más que ver con la promoción de los intereses de algunas empresas europeas que con la generación de ingresos en el Caribe. Sea como fuere, se trata de una cuestión de la que nos estamos ocupando. Me he comprometido a tratar de crear el debido equilibrio en todas esas cuestiones y me permitiré mencionar la consecución del acuerdo de cooperación y desarrollo comercial con Sudáfrica. Diré con toda modestia que ese ejemplo es algo que indica que la Comisión está dispuesta a hacer un esfuerzo suplementario para lograr la coherencia entre la perspectiva de la cooperación para el desarrollo y la perspectiva de los intereses comerciales. No hay duda de que hemos hecho todo lo que correspondía para resolver este problema, y espero sinceramente que ahora tengamos un período de tranquilidad y de aplicación pacífica en los próximos años de ese acuerdo. Por último, quisiera darles de nuevo gracias por este debate. Volveremos de nuevo ante ustedes con informaciones sobre esas cuestiones, porque estos problemas, de una u otra manera, no van a desaparecer, sencillamente porque la cooperación para el desarrollo representa fundamentalmente el hecho de hacer algo en el mundo que es diferente que ocuparse de intereses comerciales tradicionalmente definidos, etc. Tenemos que armonizar esos enfoques diferentes."@es12 "Olin aistivinani jonkinasteista turhautumista monissa keskustelussa esitetyissä puheenvuoroissa. Annoin teille komission puolesta julkilausuman, joka antaa mielestäni hyödyllisen taustan tälle keskustelulle. Esitämme myöhemmin yksityiskohtaisempaa tietoa kaikista johdonmukaisuuteen suoraan liittyvistä aiheista. Tämä ei ole uusi keskustelu. Käsittelemme asiaa parhaillaan komissiossa, ja kun tämä työ on tehty, tulen kertomaan siitä, koska monet peräänkuuluttivat johdonmukaisuutta koskevaa kertomusta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että koska näihin ongelmiin kiinnitetään yhä enemmän poliittista huomiota mikä on tullut selvästi esille tämänpäiväisessä keskustelussa , komission ja kehitysyhteistyön pääosaston on helpompi asettaa johdonmukaisuus työlistamme kärkipäähän. Se edellyttää myös sitä, että komission järjestelmässä otetaan käyttöön lisää uusia mekanismeja, joita voivat aivan hyvin olla esimerkiksi yksiköiden välisen työryhmän perustaminen ja jonkinlaisen johdonmukaisuuden vaikutusten arviointimenettelyn käyttöön ottaminen komissiossa, kuten jotkut parlamenttiryhmät ovat ehdottaneet. Olen lukenut ja kuullut tässä keskustelussa , että johdonmukaisuutta käytetään jonkinlaisena ihmelääkkeenä, jolla voidaan hoitaa kaikki vaivat. Mielestäni on tärkeää, että se pidetään suhteellisen selvästi rajattuna aiheena, jolla pyritään vähentämään epäjohdonmukaisuutta aloilla, joilla sitä todella esiintyy, ja näitä aloja meillä tosiaankin on. Monet ongelmat liittyvät tosiasiallisiin ristiriitoihin alakohtaisten etujen välillä kaikissa jäsenvaltioissa, kuten parlamentissa on rehellisesti tunnustettu: ihmiset samaistuvat enemmän tai vähemmän itseään kiinnostaviin aloihin, ja siihen heillä on oikeus. Varoittaisin kuitenkin omaksumasta sitä harhaluuloa, että epäjohdonmukaisuus johtuu jonkinlaisesta mekaanisesta puutteesta järjestelmässä. Tällainen puute on olemassa, mutta se muodostaa vain pienen osan siitä, mistä parhaillaan keskustelemme. Suurin osa siitä liittyy hyvin tunnettuihin ja vakiintuneisiin eturistiriitoihin sukupuolten välillä ja muiden näkökohtien osalta, ja ongelma on tässä. Jäsen Mulderin mukaan kukaan maanviljelijä ei ryhdy viljelemään mitään, jos hinta on liian alhainen. Tämä pitää paikkansa meidän maanosassamme, mutta afrikkalaisten kumppaniemme ja avunsaajiemme näkökulma on hieman erilainen. He eivät viljele vain elantonsa vuoksi vaan elääkseen, mikä on eri asia. Toimeentuloviljelyn perustana eivät ole hintalaskelmat vaan toive siitä, että ensi satokaudella sataa. Tämä ei koske kaikkea kehitysmaiden maanviljelyä vaan köyhyyden torjuntaa, jossa meidän on onnistuttava paremmin kuin tähän mennessä on tapahtunut. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna näillä sanoillani on hyvin paljon merkitystä. Muita esille otettuja asioita olivat karjankasvatus Namibiassa ja tomaatinviljely ja maitojauhe Karibialla. Meidän ei pitäisi olla liian masokistisia. Sen hyödyllisyydellä on rajansa. Näille kaikille tapauksille on yhteistä se, että ne on ratkaistu. Interventiohintoja on säännelty, ja ne ongelmat, joita meillä oli naudanlihan osalta Länsi-Afrikassa ja Namibiassa, ratkaistiin itse asiassa alentamalla interventiotukea. Nämä olivat todellisia ongelmia, mutta ne on kaikki ratkaistu. Kaakaon ja suklaan osalta toistan, että kyseiset 5 prosenttia johtuvat siitä, että naapurimaihin pyrittiin luomaan elinkelpoiset olosuhteet. Puhumme nyt paikallisista kaakaopavuista, jotka ovat yhtä tärkeitä niille, jotka keräävät niitä ja saavat niistä elantonsa Burkina Fasossa, kuin kookospähkinät ovat ghanalaisille viljelijöille. Tässä tapauksessa kyse ei ole selvästä epäjohdonmukaisuudesta vaan pikemmin tuottajien välisestä kilpailusta. Karibialaisesta sokerista esitetty esimerkki on monimutkaisempi asia. Tiettyjen tällaisten kauppanäkökohtien kasautuminen merentakaisten maiden ja alueiden yhteyteen on monimutkainen ongelma, mutta ehkäpä me puhumme täällä enemmän tiettyjen eurooppalaisten yritysten etujen ajamisesta kuin tulotason parantamisesta Karibialla. Tämä on joka tapauksessa asia, jota selvitämme parhaillaan. Pyrin määrätietoisesti löytämään tasapainon näiden asioiden välille, ja mainitsisin saavutuksena Etelä-Afrikan kanssa solmitun kaupan kehittämistä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen. Kaikella kohtuudella on sanottava, että tämä osoittaa komission olevan valmis ylimääräisiin ponnisteluihin varmistaakseen johdonmukaisuuden kehitysyhteistyönäkökulman ja kauppaetujen näkökulman välillä. Olemme varmasti tehneet oman osuutemme ongelman ratkaisemiseksi, ja toivon vilpittömästi, että edessämme on nyt pehmeä lasku ja kyseisen sopimuksen rauhanomainen täytäntöönpano tulevina vuosina. Lopuksi kiitän teitä vielä kerran tästä keskustelusta. Palaamme myöhemmin asiaan ja esitämme teille tietoja näitä aiheista, koska nämä ongelmat ovat tavalla tai toisella pysyviä siitä yksinkertaisesta syystä, että kehitysyhteistyö merkitsee pohjimmiltaan sitä, että maailmassa tehdään jotakin muuta kuin huolehditaan perinteisesti määritellyistä kauppaeduista ja muista vastaavista asioista. Meidän on sovitettava yhteen nämä erilaiset lähestymistavat."@fi5 ". Je ressens un certain degré de frustration dans de nombreuses contributions à ce débat. J'ai fait devant vous une déclaration au nom de la Commission qui, je pense, offre un cadre utile à cette discussion. Nous fournirons des informations plus détaillées directement liées à toutes les questions de cohérence. Ce débat n'est pas nouveau. Nous y travaillons pour l'heure au sein de la Commission et, le travail achevé, je présenterai un rapport en la matière, puisque nombreux ont été ceux qui ont demandé s'il était possible de voir le rapport sur la cohérence. Je ne doute pas que, en raison de l'attention politique grandissante accordée à ces problèmes ­ qui est clairement ressortie du débat d'aujourd'hui -, il sera plus facile pour la Commission et la DG du développement de placer la question de la cohérence au sommet de notre ordre de travail. Cela nécessite aussi l'introduction de nouveaux mécanismes supplémentaires au sein du système de la Commission qui peuvent très bien inclure, comme l'ont suggéré certains groupes politiques de ce Parlement, l'établissement d'un groupe de travail spécial interservice et d'une forme de contrôle de la cohérence au sein de la Commission. J'ai lu - et entendu au cours du débat - que la cohérence est utilisée comme une sorte de formule miracle qui arrange tout. Je pense qu'il est important de la laisser au rang de discipline relativement bien définie visant à essayer de réduire les incohérences là où elles existent vraiment, et il en existe très certainement. Ceci est lié en grande partie à un désaccord réel entre les intérêts sectoriels dans chaque État membre, comme on l'a dit avec une grande honnêteté dans cette Assemblée. Les personnes s'identifient d'une certaine manière à leurs sphères d'intérêts, ce qui est légitime. Je tiens cependant à mettre en garde contre l'illusion selon laquelle l'incohérence résulte d'une certaine déficience mécanique du système. Cela arrive mais ne représente qu'une petite partie de ce dont nous discutons. La plus grande partie du débat a trait aux différences d'intérêts bien connues établies entre les sexes et ainsi de suite, et là est le problème. M. Mulder a dit qu'aucun agriculteur ne commencera à produire quoi que ce soit si le prix est trop bas. Cela est vrai dans notre partie du monde, mais nos partenaires et bénéficiaires en Afrique ont une perspective légèrement différente. Ils sont agriculteurs, non seulement pour gagner leur vie, mais aussi pour vivre, cela fait une différence. L'agriculture de subsistance n'est pas basée sur les calculs de prix, elle est basée sur l'espoir que la pluie tombe pendant la saison prochaine. Cela ne s'applique pas qu'à l'agriculture dans les pays en voie de développement, mais à l'attention à accorder à la pauvreté, ce que nous n'avons pas fait en suffisance jusqu'ici. À la lumière de cette perspective, ce que je dis maintenant est très important. D'autres sujets ont été cités : l'agriculture en Namibie, les tomates et le lait en poudre dans les Caraïbes. Nous ne devons pas être trop masochistes. Leur utilité a des limites. Tous ces exemples sont caractérisés par le fait qu'on s'en est occupé. Les prix d'intervention ont été réglementés, et les problèmes que nous avons rencontrés avec la viande de bœuf en Afrique de l'ouest et en Namibie ont en fait été résolus par une diminution des soutiens de l'intervention. Ce sont là de véritables problèmes, mais nous les avons tous abordés. Pour ce qui est du cacao, du chocolat : je répète que ces 5 % sont liés à la création d'une base de subsistance dans les pays voisins. Nous parlons des noix locales qui sont aussi importantes pour les personnes qui les récoltent et qui en font leur gagne-pain au Burkina Faso que les noix de coco le sont pour les agriculteurs au Ghana. Ce n'est pas ici un cas précis d'incohérence, il s'agit plutôt d'un cas de concurrence entre fournisseurs. Ce dont on a fait mention au sujet du sucre au Caraïbes est plus compliqué. Dans le cadre des pays et territoires d'outre-mer, l'accumulation de certains de ces aspects commerciaux représente un problème complexe, mais il se peut que ce dont nous parlons ici a davantage trait à la promotion des intérêts de certaines sociétés européennes qu'à la production de revenus dans les Caraïbes. Je m'engage à essayer de créer un équilibre dans toutes ces questions et je mentionnerais la conclusion de l'accord sur le commerce, le développement et la coopération avec l'Afrique du Sud. En toute modestie, je dirais que cela indique que la Commission est prête à aller plus loin/, et peut-être même rapidement, de façon à garantir la cohérence entre la perspective de coopération en matière de développement et la perspective des intérêts commerciaux. Nous avons certainement rempli notre rôle dans la résolution de ce problème, et j'espère sincèrement que nous aurons maintenant un atterrissage en douceur et une mise en œuvre pacifique de cet accord dans les années à venir. Enfin, je vous remercie pour ce débat. Nous reviendrons avec plus d'informations sur ces dossiers car ces problèmes ne disparaîtront pas du jour au lendemain, parce que coopérer au développement dans le monde, c'est en fait faire tout autre chose que de vaquer aux intérêts commerciaux traditionnels, etc. Nous devons réconcilier ces différentes approches."@fr6 "Percepisco un certo grado di frustrazione in molti contributi al dibattito odierno. Ho reso una dichiarazione a nome della Commissione che ritengo fornisca un contesto utile per la discussione. Presenteremo materiale più dettagliato in merito a tutte le questioni direttamente legate alla coerenza. Questa discussione non è nuova. Stiamo attualmente lavorando in seno alla Commissione e quando il lavoro sarà terminato verrò a riferire in proposito, visto che molti chiedono se sarà possibile vedere la relazione sulla coerenza. Non ho dubbi sul fatto che in conseguenza della crescente attenzione politica riservata a questi problemi – un aspetto emerso chiaramente nella discussione odierna – sarà più semplice per la Commissione e la DG Sviluppo porre la coerenza in primo piano nella nostra agenda di lavoro. Questo comporta anche l’introduzione di nuovi meccanismi nel sistema della Commissione, tra cui potrebbero rientrare, come hanno proposto alcuni gruppi politici del Parlamento, la costituzione di uno speciale gruppo di lavoro interservizi e l’adozione di una forma di vigilanza sulla coerenza in seno alla Commissione. Ho letto – e sentito nel corso della discussione – che la coerenza viene usata come una specie di formula miracolosa capace di risolvere tutto. Ritengo sia importante continuare a considerarla una disciplina relativamente ben definita per cercare di ridurre le incongruenze laddove siano realmente presenti, e senza dubbio ve ne sono. Molte di queste riguardano il netto contrasto tra gli interessi settoriali in ciascuno degli Stati membri, come è stato detto con grande onestà in quest’Aula: le persone si identificano in maggiore o minor misura con le rispettive sfere d’interesse, il che è peraltro legittimo. Vorrei tuttavia mettere in guardia contro l’illusione che l’incoerenza sia il risultato di una certa qual deficienza meccanica del sistema, la quale esiste, ma è solo un aspetto assai modesto della questione. L’aspetto più rilevante riguarda le ben note e consolidate differenze d’interesse tra i sessi e così via, e questo è il vero problema. L’onorevole Mulder ha affermato che nessun agricoltore inizierà a produrre alcunché se i prezzi sono troppo bassi. Questo è vero nella nostra parte del mondo, ma i nostri e beneficiari in Africa hanno una visione leggermente diversa della situazione. Gli agricoltori africani non solo coltivano per guadagnarsi da vivere, ma per sopravvivere, e questa è la differenza. L’agricoltura di sussistenza non si basa sul calcolo dei prezzi, si basa sulla speranza nella pioggia della stagione successiva. Questo non vale per tutte le attività agricole nei paesi in via di sviluppo, ma riguarda il problema della povertà cui dobbiamo rispondere meglio di quanto abbiamo fatto finora. In quest’ottica, quanto sto dicendo ha grande rilevanza. Sono state menzionate altre questioni: l’allevamento di bestiame in Namibia, i pomodori e il latte in polvere nei Caraibi. Non dovremmo essere troppo masochisti. C’è un limite all’utilità di questo atteggiamento. Tutti questi casi sono caratterizzati dal fatto che sono stati risolti. I prezzi d’intervento sono stati regolamentati e i problemi relativi alle carni bovine che abbiamo avuto nell’Africa occidentale e in Namibia in realtà sono stati risolti riducendo il regime d’intervento. Sono problemi reali, ma sono stati tutti affrontati. Quanto alla questione del cacao, del cioccolato, ripeto che il 5 percento riguarda la creazione di una base di sostentamento nei paesi vicini. Il problema riguarda i semi locali, che sono tanto importanti per le persone che li raccolgono e ne ricavano da vivere in Burkina Faso quanto lo sono le noci di cocco per gli agricoltori del Ghana. Questo non è un chiaro caso di incoerenza, è piuttosto un caso di concorrenza tra fornitori. Il problema dello zucchero nei Caraibi è più complesso. Nel regime relativo ai paesi e territori d’oltremare, l’accumulo di alcuni di questi aspetti commerciali rappresenta un problema complesso, ma è possibile che ciò di cui stiamo parlando abbia più a che fare con la promozione degli interessi di alcune imprese europee che con la generazione di reddito nei Caraibi. In ogni caso, è una questione di cui ci stiamo occupando. Sono determinato a cercare di stabilire un equilibrio tra tutte queste questioni e vorrei menzionare l’accordo di commercio, cooperazione e sviluppo concluso con il Sudafrica. Con grande modestia, oserei dire che si tratta di un risultato che dimostra la disponibilità della Commissione a percorrere, a piedi o in volo, quel miglio in più per garantire la coerenza tra la prospettiva della cooperazione allo sviluppo e la prospettiva degli interessi commerciali. Siamo certi di avere fatto la nostra parte per risolvere il problema, e spero sinceramente che ora avremo un atterraggio tranquillo e un’attuazione pacifica di tale accordo negli anni a venire. Infine, vorrei ringraziare i deputati per aver preso parte alla discussione. Torneremo a presentare nuovo materiale sulle questioni trattate, perché questi problemi, in un modo o nell’altro, rimarranno presenti, per il semplice fatto che la cooperazione allo sviluppo significa sostanzialmente fare nel mondo qualcosa di diverso dall’occuparsi degli interessi commerciali tradizionali. Dobbiamo conciliare i vari approcci."@it9 "I sense some degree of frustration in many of the contributions to this debate. I have given you a statement on behalf of the Commission which I think provides a useful background to this discussion. We will furnish more detailed material relating directly to all the issues concerning coherence. This discussion is not new. We are currently working on it in the Commission and when that work is done I will report on it, as many have been asking if it will be possible to see the report on coherence. I have no doubt that as a result of the increasing political attention attached to these problems – something which has clearly been reflected in the debate today – it will be easier for the Commission and the DG on Development to bring coherence to the forefront of our working agenda. This also calls for the introduction of further new mechanisms in the Commission system which may very well include, as suggested by some of the political groups in Parliament, the setting up of a special intra-service working group and the establishment of a kind of coherence watch in the Commission. I have read – and heard in the debate – that coherence is being used as some kind of a miracle formula that takes care of everything. I think it is important to keep it as a relatively clearly defined discipline of trying to reduce inconsistencies where they really exist, and we certainly do have them. Much of this has to do with real disagreement between sector interests in each and every Member State, as has been very honestly said here in this House: people more or less identify with their spheres of interest, and all this is legitimate. I would, however, warn against the illusion that incoherence is the product of some kind of a mechanical deficiency in the system. This exists, but it is only a small part of what we are discussing. The major part of it has to do with well known established differences of interest between sexes and so on, and this is the problem. Mr Mulder mentioned that no farmer will start producing anything if the price is too low. This is true in our part of the world, but our partners and beneficiaries in Africa have a slightly different perspective. They farm, not just for a living, but in order to live, and this makes a difference. Subsistence farming is not based on price calculations, it is based on the hope of rain in the next season. This does not apply to all farming in developing countries but to the poverty-focusing which we need to deliver better than so far. From that perspective, what I am saying here is of deep relevance. Other issues have been mentioned: cattle-farming in Namibia, tomatoes and milk powder in the Caribbean. We should not be too masochistic. There is a limit to how useful that is. All these cases are characterised by the fact that they have been taken care of. The intervention prices have been regulated, and the problems we had with beef in Western Africa and in Namibia were actually solved by reducing the intervention support. These are real problems, but they have all been dealt with. As regards the issue of cacao, chocolate: I repeat that the 5% has to do with creating a basis for a living in the neighbouring countries. What we are talking about here are the local nuts which are as important to the people collecting them and making a living out of them in Burkina Faso as coconuts for farmers in Ghana. This is not a clear case of incoherence, it is more a case of a competition between suppliers. What was mentioned concerning sugar in the Caribbean is more complicated. In the Overseas Countries and Territories Framework the accumulation of some of these trade aspects represents a complicated problem, but it may be that what we are talking about here has more to do with promoting the interests of some European companies than with generating income in the Caribbean. In any case, this is a matter which we are currently dealing with. I am committed to try to create a balance in all these issues and I would mention the achievement of the trade development and cooperation agreement with South Africa. In all modesty, I would claim that this is something that documents that the Commission is willing to walk or fly the extra mile in order to ensure coherence between the perspective of development cooperation and the perspective of trade interests. We certainly have done our share to solve that problem, and I sincerely hope that we now will have a soft landing and a peaceful implementation in the forthcoming years of that agreement. Finally, I thank you again for this debate. We will come back again with material on these issues, because these problems, in one way or another, are here to stay, simply because development cooperation represents basically doing something in the world that is different from taking care of traditionally-defined trade interests, etc. We have to reconcile those different approaches."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, in veel bijdragen aan dit debat heb ik een bepaalde mate van frustratie geproefd. Namens de Commissie heb ik een verklaring afgelegd die naar mijn mening een bruikbare basis voor deze discussie biedt. Wij zullen later meer gedetailleerde informatie ter beschikking stellen over alle kwesties die met beleidssamenhang te maken hebben. Deze discussie is overigens niet nieuw. Op dit moment is het onderwerp ook in de Commissie aan de orde. Zodra het debat daarover is afgerond, zal ik hierover verslag uitbrengen, omdat velen van u al hebben geïnformeerd waarom het verslag inzake de beleidssamenhang op zich laat wachten. Ik ben ervan overtuigd dat de toenemende politieke aandacht die met deze problemen gepaard gaat - iets wat ook duidelijk naar voren kwam in het debat van vandaag - het voor de Commissie en het directoraat-generaal ontwikkelingssamenwerking gemakkelijker zal maken om die beleidssamenhang op een prominente plaats op onze agenda te zetten. In dit verband zullen er ook andere, nieuwe mechanismen in de Commissie geïntroduceerd moeten worden. Het opzetten van een speciale intraservice werkgroep en een soort controleorgaan voor samenhang - iets wat sommige fracties in dit Parlement al hebben voorgesteld - zijn daarbij zeker het overwegen waard. Ik heb gelezen - en in dit debat ook gehoord - dat beleidssamenhang wordt gezien als een soort wondermedicijn dat alles geneest. Ik vind het echter belangrijk dat we beleidssamenhang blijven zien als een relatief duidelijk gedefinieerd concept aan de hand waarvan men moet proberen de tegenstrijdigheden te verminderen daar waar deze daadwerkelijk bestaan, en ze bestaan wel degelijk. De uiteenlopende sectorale belangen in de lidstaten spelen hierbij een grote rol. In dit Parlement werd ook al eerlijk toegegeven dat mensen zich min of meer identificeren met hun eigen belangenwereld. Dat is ook legitiem. Ik zou echter willen waarschuwen voor de illusie dat onsamenhangendheid het product is van een of ander mechanisch defect in het systeem. Dat defect doet zich weliswaar voor, maar vormt slechts een klein onderdeel van het onderhavige probleem. De hoofdoorzaak van het gebrek aan beleidssamenhang heeft te maken met algemeen bekende, ingeburgerde belangenverschillen tussen seksen en dergelijke, en daar wringt de schoen. De heer Mulder zei dat geen boer iets zal gaan produceren als de prijs te laag is. Dat klopt weliswaar in ons deel van de wereld, maar onze partners en de steun ontvangende landen in Afrika hebben een ietwat ander perspectief. Mensen in die landen worden geen boer om van dat beroep te kunnen leven, maar om te kunnen overleven. Landbouw voor eigen gebruik is niet gebaseerd op prijsberekeningen, maar op de hoop dat het het komende seizoen zal regenen. Dit is niet van toepassing op alle landbouw in de ontwikkelingslanden, maar wel als het gaat om gerichte armoedebestrijding, waarbij we in de toekomst betere resultaten zullen moeten boeken. Vanuit dat perspectief zijn mijn opmerkingen zeer relevant. Er zijn ook nog andere kwesties in dit Parlement genoemd: veehouderij in Namibië en tomaten en melkpoeder in het Caribische gebied. Wij moeten echter niet te masochistisch zijn, want dat heeft geen nut. Voor al deze kwesties geldt dat er al voor een oplossing is gezorgd. De interventieprijzen zijn gereguleerd en de problemen die er waren met het rundvlees in West-Afrika en Namibië zijn opgelost door de interventiesteun te verminderen. Het betreft reële problemen, maar ze zijn allemaal opgelost. Wat de cacao-, de chocoladekwestie betreft, kan ik alleen maar herhalen dat er gekozen is voor een percentage van 5% om een basis voor levensonderhoud in de buurlanden te creëren. Het gaat in dit geval om de mensen in Burkina Fasso die noten verzamelen en daarmee in hun levensonderhoud voorzien. Die noten zijn voor hen net zo belangrijk als de kokosnoten voor de boeren in Ghana. Dit is geen duidelijk geval van incoherentie; dit heeft veel meer te maken met concurrentie tussen leveranciers. De eerder genoemde situatie met betrekking tot rietsuiker is gecompliceerder van aard. Ook in de kaderregeling voor overzeese landen en gebieden vormt de opeenhoping van een aantal van deze handelsaspecten een ingewikkeld probleem. Het is echter ook mogelijk dat deze kwestie sterker wordt beïnvloed door de belangenbevordering van bepaalde Europese bedrijven dan door het genereren van inkomen in het Caribische gebied. Hoe het ook zij, momenteel wordt ook voor dit probleem een oplossing gezocht. Ik zal ijveren voor een evenwichtige oplossing voor al deze kwesties. In dit verband wil ik graag verwijzen naar de handels- en samenwerkingsovereenkomst met Zuid-Afrika. In alle bescheidenheid durf ik te beweren dat hieruit nogmaals de bereidheid van de Commissie blijkt om een stap extra te doen en ervoor te zorgen dat er samenhang ontstaat tussen ontwikkelingssamenwerking en handelsbelangen. Wij hebben zeer zeker onze bijdrage geleverd aan de oplossing van dit probleem. Ik hoop van harte dat we een zachte landing zullen maken en dat de uitvoering van dat akkoord in de komende jaren op vreedzame wijze zal verlopen. Tenslotte wil ik u nogmaals bedanken voor dit debat. Wij zullen op deze kwesties nog een keer terugkomen met nieuwe informatie, omdat deze problemen op de een of andere manier van blijvende aard zijn. Dat komt eenvoudigweg omdat ontwikkelingssamenwerking eigenlijk gaat om het leveren van een bijdrage aan de wereld. Deze beleidsvorm wijkt dan ook af van de manier waarop de traditioneel afgebakende handelsbelangen en dergelijke worden behartigd. Het is onze taak om deze twee verschillende benaderingen met elkaar in overeenstemming te brengen."@nl2 "Pressinto um certo sentimento de frustração em muitas das intervenções neste debate. Apresentei­vos uma declaração, em nome da Comissão, que julgo ter constituído um ponto de partida útil para este debate. Tencionamos apresentar informações mais pormenorizadas, directamente relacionadas com todas as questões de coerência. Não se trata de uma matéria nova. Estamos actualmente a trabalhar neste assunto na Comissão, e, quando esse trabalho estiver concluído, tenciono apresentar um relatório, já que muitas pessoas têm perguntado se será possível verem o relatório sobre a coerência. Não tenho dúvida de que, devido à maior atenção política que estes assuntos têm merecido – um aspecto que o debate de hoje reflectiu bem – será mais fácil para a Comissão e para a DG Desenvolvimento atribuírem a máxima prioridade à coerência ao nível do seu trabalho. Isto exige também a introdução de novos mecanismos no sistema da Comissão, entre os quais se poderá muito bem incluir, tal como sugeriram alguns grupos políticos do Parlamento, a criação de um grupo especial de trabalho interserviços e a introdução de uma espécie de observatório da coerência ao nível da Comissão. Já li algures – e ouvi­o também no debate – que a coerência está a ser utilizada como uma espécie de receita milagrosa que resolve tudo. Penso que é importante cingirmo­nos a um conceito de coerência como uma disciplina definida de uma forma relativamente clara e destinada a tentar reduzir as inconsistências, onde elas realmente existem, e não há dúvida de que existem. A maioria dessas inconsistências estão relacionadas com a divergência real entre os interesses dos vários sectores em todos os Estados­Membros, tal como aqui foi dito com muita honestidade: as pessoas identificam­se mais ou menos com as respectivas esferas de interesses, e tudo isso é legítimo. Gostaria, no entanto, de fazer uma advertência no que se refere à ilusão de que a incoerência é fruto de uma deficiência mecânica qualquer do sistema. Este tipo de deficiências existe, mas é apenas uma pequena parte daquilo que estamos a discutir. A maior parte tem a ver com divergências de interesses firmemente implantadas entre os sexos, etc., e é este o verdadeiro problema. O senhor deputado Mulder referiu que nenhum agricultor começará a produzir nada se o preço for demasiado baixo. Isso é verdade na região do mundo em que vivemos, mas os nossos parceiros e beneficiários de África têm uma perspectiva ligeiramente diferente. Dedicam­se à agricultura não só como forma de ganharem a vida, mas para subsistirem, e este aspecto é importante. A agricultura de subsistência não se baseia em considerações de preços, baseia­se na esperança de que chova na estação seguinte. Isto não se aplica a toda a agricultura nos países em desenvolvimento, mas tem a ver com uma óptica de pobreza a que temos de dar maior relevo do que temos dado até agora. Nesta perspectiva, o que aqui estou a dizer é extremamente pertinente. Foram mencionadas outras questões: a criação de gado na Namíbia, a produção de tomate e lacticínios nas Caraíbas. Não devemos ser demasiado masoquistas. Não há grande vantagem nisso. Todos esses casos têm em comum o facto de já terem sido resolvidos. Os preços de intervenção já foram regulamentados, e os problemas que tivemos com a carne de bovino na África Ocidental e na Namíbia foram resolvidos mediante a redução do apoio de intervenção. Trata­se de problemas reais, mas já foram resolvidos. No que se refere à questão do cacau, do chocolate, repito que os 5% têm a ver com a criação de um meio de subsistência nos países vizinhos. Neste caso, estamos a falar de um produto local tão importante, como meio de subsistência, para as pessoas que se dedicam à sua apanha no Burkina Faso, como o coco é para os agricultores do Gana. Não se trata de um caso manifesto de incoerência, trata­se, sim, de um caso de concorrência entre fornecedores. Aquilo que aqui foi dito sobre o açúcar das Caraíbas diz respeito a um caso mais complicado. A acumulação de alguns destes aspectos comerciais ao nível do Quadro dos Países e Territórios Ultramarinos constitui um problema complicado, mas é muito possível que aquilo de que aqui estamos a falar tenha mais a ver com a promoção dos interesses de algumas empresas europeias do que com a necessidade de gerar rendimento nas Caraíbas. Em qualquer caso, trata­se de um assunto que estamos neste momento a tentar resolver. Estou empenhado em tentar conseguir um equilíbrio em todas estas questões, e gostaria de mencionar a conquista que foi o acordo de desenvolvimento do comércio e de cooperação com a África do Sul. Falando com toda a modéstia, creio que se trata de algo que ilustra bem que a Comissão está disposta a fazer um esforço para assegurar a coerência entre a perspectiva da cooperação para o desenvolvimento e a perspectiva dos interesses comerciais. Demos, sem dúvida, o nosso contributo para a resolução desse problema, e espero sinceramente que agora tudo corra bem e que a execução desse acordo nos próximos anos decorra pacificamente. Por último, agradeço, mais uma vez, à assembleia este debate. Voltaremos aqui com mais informação sobre estas questões, porque estes problemas, de uma maneira ou de outra, vão continuar a existir, simplesmente porque a cooperação para o desenvolvimento representa, fundamentalmente, intervir no mundo sem ser para cuidar de interesses comerciais na acepção tradicional, etc. Temos de conciliar as várias abordagens."@pt11 "Jag har märkt en viss frustration i många av bidragen till denna debatt. Jag har på kommissionens vägnar gjort ett uttalande, som jag tror erbjuder en användbar bakgrund till denna diskussion. Vi kommer att lämna mer detaljerat material som hör direkt samman med alla frågorna om samstämmighet. Denna diskussion är inte ny. Vi arbetar för närvarande med den i kommissionen, och när arbetet är slutfört, kommer jag att rapportera om det, eftersom det finns många som har frågat om det kommer att vara möjligt att ta del av rapporten om samstämmighet. Jag hyser inga tvivel om att det som ett resultat av den ökande politiska uppmärksamhet som dessa problem ges – något som tydligt har speglats i debatten i dag – kommer att bli lättare för kommissionen och Generaldirektoratet för bistånd lyfta fram frågan om samstämmighet till förgrunden av vårt verksamhetsprogram. Detta kräver också att ytterligare nya mekanismer införs i kommissionssystemet, bland vilka mycket väl kan inbegripas, i enlighet med vad som har föreslagits av vissa av de politiska grupperna i parlamentet, inrättande av en speciell intern arbetsgrupp och upprättande av ett slags för samstämmighetsövervakning i kommissionen. Jag har läst – och hört under debatten – att man ser på samstämmigheten som en slags mirakelmedel som löser alla problem. Jag tror att det är viktigt att behålla den som en relativt tydligt definierad disciplin för att försöka minska inkonsekvenser där de verkligen existerar, och vi har sannerligen sådana. Mycket av detta hör samman med faktiska motsättningar mellan sektorintressen i varenda medlemsstat, och, som det mycket uppriktigt har sagts här i kammaren: människor identifierar sig mer eller mindre med sina intressesfärer, och allt detta är berättigat. Jag skulle emellertid vilja varna mot illusionen att bristen på samstämmighet är en produkt av någon slags mekanisk ofullkomlighet i systemet. Det finns sådana, men de utgör bara en liten del av vad vi diskuterar. Den största delen har att göra med välkända etablerade intressekonflikter mellan till exempel könen, och det är detta som är problemet. Mulder sade att ingen jordbrukare kommer att börja odla någonting om priset är för lågt. Detta är sant i vår del av världen, men våra partner och biståndsmottagare i Afrika har ett något annorlunda perspektiv. De odlar inte bara för att försörja sig, utan för att leva, och det är stor skillnad. Jordbrukande för att försörja den egna familjen grundar sig inte på prisberäkningar, utan på hoppet om regn nästa säsong. Detta gäller inte för allt jordbruk i utvecklingsländerna, men för den fattigdomsfokusering som vi måste leverera bättre än hittills. Med det perspektivet är det som jag säger här av stor betydelse. Andra frågor har tagits upp: boskapsskötsel i Namibia, tomater och mjölkpulver i Karibien. Vi bör inte vara för masochistiska. Det finns en gräns för hur användbart det är. Alla dessa fall kännetecknas av det faktum att man har tagit hand om dem. Interventionspriser har reglerats, och de problem som vi hade med nötkött i Västfrika och i Namibia löstes faktiskt genom att interventionsstödet minskades. Detta är reella problem, men de har alla tagits itu med. Vad beträffar frågan om kakao, choklad: Jag upprepar att de fem procenten har att göra med att skapa en försörjningsgrund i grannländerna. Vad vi talar om här är de lokala nötterna, som är lika viktiga för de människor som samlar in dem och försörjer sig på dem i Burkina Faso som kokosnötterna är för odlarna i Ghana. Detta är inget tydligt fall av brist på samstämmighet, det är mer ett fall av konkurrens mellan leverantörer. Det som togs upp beträffande socker i Karibien är mer komplicerat. I "Ramen för utomeuropeiska länder och territorier" utgör ansamlingen av vissa av dessa handelsaspekter ett komplicerat problem, men det kan vara så att vad vi talar om här mer handlar om att främja vissa europeiska företags intressen än om att generera inkomster i Karibien. Hur som helst är detta en fråga som vi just nu arbetar med. Jag är fast besluten att försöka skapa en balans i alla dessa frågor, och jag kan nämna framgången med avtalet om handelsutveckling och samarbete med Sydafrika. I all blygsamhet skulle jag vilja hävda att detta är en sak som bevisar att kommissionen är beredd att gå eller flyga den extra milen för att säkerställa samstämmigheten mellan utvecklingssamarbetesaspekten och handelsintresseaspekten. Vi har sannerligen gjort vårt för att lösa det problemet, och jag hoppas uppriktigt att vi nu kommer att få en mjuklandning och ett fridfullt genomförande av detta avtal under de kommande åren. Avslutningsvis tackar jag er återigen för denna debatt. Vi kommer att återkomma med material om dessa frågor, för dessa problem är här för att stanna, på ett eller annat sätt, av den enkla anledningen att utvecklingssamarbete i grund och botten innebär att göra någonting i världen som innebär någonting annat än att bevaka traditionellt definierade handelsintressen etc. Vi måste förena dessa olika synsätt."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Commission"10,3 "Nielson,"8,10,3,12 "partner"9 "Επιτροπή. – (ΕΝ)"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph