Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-02-Speech-3-122"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000202.9.3-122"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Kolleginnen und Kollegen! Ich bitte, meine Verspätung zu entschuldigen, aber heute ist leider Gottes dieses andere politische Thema immer noch auf der Tagesordnung. Der Ausschuß für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik empfiehlt Ihnen, die 35 Millionen Euro freizugeben, und diese Empfehlung wird gegeben, weil dieses Geld wirklich den betroffenen Menschen zugute kommen kann. Was uns kritisch sein läßt, ist nicht so gravierend, daß wir den Menschen dort nicht helfen wollten. Aber dies bedeutet nicht, daß wir die Kritik dabei vergessen. Wir wären natürlich in unserem Verfahren schon viel weiter, wenn die Ratsverwaltung es nicht vergessen hätte, frühzeitig das Europäische Parlament zu informieren und offiziell Unterlagen zuzuleiten. Nur so hätten wir eine wirklich vernünftige, in der Sache tiefgehende Beratung durchführen können. Ich bitte die Verwaltung, dafür zu sorgen, daß dies in Zukunft nicht mehr geschehen kann. Nur wegen der betroffenen Menschen sind wir bereit, davon abzusehen, daraus Konsequenzen zu ziehen.
Wir müssen aber sehen, daß wir hier bestimmte Bedingungen einführen. Eine Bedingung ist, daß das Geld dorthin gegeben wird, wo es sinnvoll angewandt wird, und nicht zu denjenigen, die dieses Geld möglicherweise benutzen können, um anderweitige Zwecke damit zu verfolgen, das heißt, dieses Geld sollte wirklich in die Zuständigkeit von Herrn Kouchner gehen und nicht in andere Bereiche hinein.
Zweitens: Selbst wenn die Kommission und der Rat hier eine andere Position einnehmen, weil sie da realistische Probleme sehen, meinen wir, daß die anderen Geber auch ihren Verpflichtungen nachkommen müssen, die sie eingegangen sind. Dies ist eine Mission, die unter der Zuständigkeit der Vereinten Nationen steht, und es kann nicht sein, daß allein die Europäische Union ihren Verpflichtungen nachkommt! Die anderen Geberländer müssen genauso ihren Verpflichtungen in diesem Zeitraum im Interesse der betroffenen Menschen nachkommen.
Dies führt mich dazu, daß wir uns in Zukunft generell mit dieser Frage noch sehr viel intensiver befassen müssen, und zwar nicht nur mit diesem konkreten Projekt, sondern mit der gesamten Entwicklung in Südosteuropa und der Hilfe, die dort gegeben wird. Dies ist wiederum ein Beispiel dafür, daß die Europäische Union bereit ist zu helfen, das Geld zu geben, daß aber eine Uneinheitlichkeit der politischen Führung gegeben ist. Wir haben so viele Koordinatoren, die so vielen Arbeitgebern verantwortlich sind, daß wir bald einen Koordinator für die Koordinatoren einzusetzen haben. Vielleicht wäre es aber besser, wenn die verantwortlichen Stellen der Europäischen Union und der anderen Institutionen – von der OSZE bis zu den Vereinten Nationen – sich einmal zusammensetzen würden, um ein einheitliches, koordiniertes Verfahren einzuführen und zu prüfen, wie den Menschen dort wirklich geholfen werden kann.
Ich weiß, daß in der Kommission intensiv darüber nachgedacht wird, dies zu erreichen, aber wenn die Europäische Union das meiste leistet, dann soll sie auch die Leitung dort haben und dieses dann in einer einheitlichen Art zuwege bringen, damit den Menschen wirklich geholfen werden kann. Es hat keinen Sinn, daß wir hier eher einen Wettbewerb der verschiedenen internationalen Einrichtungen und Verbände haben, als daß wirklich die Kraft aufgewandt wird, den Menschen vor Ort zu helfen! Wenn ich sehe, daß die Geberkonferenz für den Stabilitätspakt immer weiter verschoben wird, jetzt auf Ende März, daß keiner weiß, welche Projekte wirklich dahinter stehen, wenn man nicht überblicken kann, in welcher Weise wirklich umgesetzt werden kann, und immer nur neue Pressekonferenzen gegeben werden, dann scheint dies nicht der Weg zu sein, wie wir den Frieden und die Versöhnung der Menschen in diesem Bereich Europas herstellen können!
Aus diesem Grunde, liebe Kommission, liebe Ratspräsidentschaft, möchten wir dies auch zum Anlaß nehmen, Sie aufzufordern, daß Sie diese politische Initiative ergreifen, damit wir nicht wieder in eine solche Notsituation kommen, die Zahlungsfähigkeit am Ende eines Monats herzustellen, sondern damit eine langfristige Strategie der Hilfe in dieser Region hergestellt werden kann, und ich hoffe, daß Sie dabei endlich Ihren politischen Verpflichtungen nachkommen und das nicht so weitergeht, wie wir das in den letzten Monaten erlebt haben!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, jeg vil gerne bede om undskyldning for min forsinkelse, men vi har desværre stadig dette andet politiske emne på dagsordenen i dag. Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik anbefaler Dem at frigive de 35 millioner euro, og vi anbefaler det, fordi dette beløb virkelig kan komme de berørte mennesker til gode. Det, der forekommer os at være kritisk, er ikke så graverende, at vi ikke vil hjælpe menneskene dér. Men det betyder ikke, at vi glemmer kritikken i denne forbindelse. Vi ville selvfølgelig allerede være kommet langt videre i vores procedure, hvis Rådets administration ikke havde glemt at informere Europa-Parlamentet i god tid og tilsende det nogle dokumenter officielt. Kun på den måde ville vi kunne gennemføre en virkelig fornuftig, dybdegående forhandling. Jeg vil gerne bede administrationen om at sørge for, at dette ikke kan ske fremover. Det er kun på grund af de berørte mennesker, at vi er parate til at undlade at drage konsekvenserne af det.
Vi må dog indse, at vi indfører visse betingelser her. En betingelse er, at pengene gives til steder, hvor de anvendes hensigtsmæssigt, og ikke til personer, der muligvis kan benytte pengene til at forfølge andre mål, det vil sige, at disse penge virkelig bør gå til de områder, som hr. Kouchner er ansvarlig for, og ikke til andre områder.
For det andet: Selvom Kommissionen og Rådet indtager en anden holdning på dette punkt, fordi der efter deres mening er nogle realistiske problemer, mener vi, at de andre bistandsydere også skal opfylde de forpligtelser, de har indgået. Det er en mission, der henhører under FN's kompetenceområde, og det kan ikke være rigtigt, at det udelukkende er Den Europæiske Union, der opfylder sine forpligtelser! De andre bistandsyderlande skal ligeledes opfylde deres forpligtelser i denne periode af hensyn til de berørte mennesker.
Dette leder mig til, at vi generelt må beskæftige os meget mere intenst med dette anliggende fremover, og det ikke kun med dette konkrete projekt, men derimod med den samlede udvikling i Sydøsteuropa og den hjælp, der ydes dér. Det er igen et eksempel på, at Den Europæiske Union er parat til at hjælpe, til at give penge, men at der også er tale om en uensartethed i den politiske ledelse. Vi har så mange koordinatorer, der er ansvarlige over for så mange arbejdsgivere, at vi snart bliver nødt til at have en koordinator for koordinatorerne. Måske ville det være bedre, hvis de ansvarlige organer i Den Europæiske Union og de andre institutioner - fra OSCE til De Forenede Nationer - satte sig sammen på et tidspunkt med henblik på at indføre en fælles koordineret procedure og undersøge, hvordan menneskene dér virkelig kan blive hjulpet.
Jeg ved, at man i Kommissionen i høj grad har opmærksomheden henledt på, at dette skal opnås, men når Den Europæiske Union bidrager med størstedelen, skal den også stå i spidsen for tingene dér og gennemføre dem ensartet, så menneskene virkelig kan blive hjulpet. Det giver ingen mening, at vi her snarere oplever en konkurrence mellem de forskellige internationale instanser og forbund, end at vi virkelig bruger kræfterne på at hjælpe menneskene på stedet! Når jeg ser, at bidragsyderkonferencen vedrørende stabilitetspagten udskydes gang på gang, nu til slutningen af marts, at ingen ved, hvilke projekter der virkelig står bag, når man ikke kan overskue, hvordan tingene virkelig kan gennemføres, og når der altid blot gives nye pressekonferencer, lader dette ikke til at være måden, hvorpå vi kan skabe fred og forsoning mellem menneskene i dette område af Europa!
Derfor, kære Kommission, kære rådsformandskab, vil vi også gerne benytte lejligheden til at opfordre Dem til at tage dette politiske initiativ, så vi ikke kommer i en tilsvarende nødsituation igen, hvor vi skal sørge for likviditeten i slutningen af måneden, men så der derimod kan udarbejdes en langfristet strategi vedrørende hjælpen i denne region, og jeg håber, at De langt om længe vil opfylde Deres politiske forpligtelser, og at tingene ikke fortsætter, som vi har oplevet det i de seneste måneder!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, συνάδελφοι, παρακαλώ να συγχωρήσετε την καθυστέρησή μου αλλά δυστυχώς σήμερα εξακολουθεί να βρίσκεται στην ημερήσια διάταξη και το άλλο πολιτικό θέμα. Η Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής σάς συνιστά να ελευθερώσετε τα 35 εκατ. ευρώ και η σύσταση αυτή στηρίζεται στο ότι τα κονδύλια αυτά μπορούν πράγματι να διατεθούν προς όφελος των πληγέντων. Οι αιτίες για μια κριτική στάση δεν αρκετά σοβαρές ώστε να μην θέλουμε να βοηθήσουμε τους ανθρώπους εκεί. Τούτο δεν σημαίνει όμως ότι θα ξεχάσουμε την κριτική που θα έπρεπε να ασκήσουμε. Θα είχαμε βέβαια προχωρήσει πολύ περισσότερο στην προκείμενη διαδικασία εάν οι διοικητικές υπηρεσίες του Συμβουλίου δεν είχαν ξεχάσει να ενημερώσουν έγκαιρα το Κοινοβούλιο και να του διαβιβάσουν επισήμως τα έγγραφα. Μόνο έτσι θα ήταν δυνατόν να διεξαγάγουμε μια πραγματικά λογική και εις βάθος διαβούλευση. Παρακαλώ τις διοικητικές υπηρεσίες να μεριμνήσουν, ώστε αυτό να μην επαναληφθεί μελλοντικά Μόνο λόγω των θιγόμενων ανθρώπων είμαστε διατεθειμένοι να το παραβλέψουμε και να μην προχωρήσουμε σε ενέργειες.
Πρέπει ωστόσο να φροντίσουμε να εισαγάγουμε εδώ συγκεκριμένους όρους. Ο πρώτος όρος είναι ότι τα κονδύλια θα πρέπει να χορηγηθούν εκεί όπου θα χρησιμοποιηθούν εύλογα και όχι εκεί που ενδεχομένως θα χρησιμοποιούνταν για στόχους διαφορετικούς από εκείνους για τους οποίους προορίζονταν. Τούτο σημαίνει ότι τα κονδύλια αυτά θα πρέπει να διατεθούν πράγματι στο πεδίο αρμοδιότητας του κ. Kouchner και όχι αλλού.
Δεύτερο, ακόμα και εάν η Επιτροπή και το Συμβούλιο τηρούν εν προκειμένω διαφορετική στάση, επειδή βλέπουν ρεαλιστικά προβλήματα, είμαστε της άποψης ότι θα πρέπει να εκπληρώσουν και οι άλλοι χορηγοί τις υποχρεώσεις για τις οποίες δεσμεύτηκαν. Πρόκειται για μια αποστολή υπό τη σκέπη των Ηνωμένων Εθνών και δεν είναι δυνατόν να εκπληρώνει μόνο η Ευρωπαϊκή Ένωση τις υποχρεώσεις της. Θα πρέπει στη δεδομένη περίοδο να εκπληρώσουν και τα άλλα κράτη χορηγοί τις υποχρεώσεις τους προς όφελος των πληγέντων.
Τούτο με ωθεί στο συμπέρασμα ότι στο μέλλον θα πρέπει γενικά να ασχοληθούμε πολύ πιο εντατικά με αυτό το ζήτημα και μάλιστα όχι μόνο με το συγκεκριμένο σχέδιο αλλά με τη συνολική εξέλιξη της κατάστασης στη νοτιοανατολική Ευρώπη και τη βοήθεια που χορηγείται. Εδώ έχουμε ένα παράδειγμα για το ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι διατεθειμένη να παρέχει βοήθεια στη χορήγηση των κονδυλίων, αλλά υπάρχει ταυτόχρονα ασυμφωνία στην πολιτική ηγεσία. Έχουμε τόσους πολλούς συντονιστές που είναι υπεύθυνοι για τόσο πολλούς εργοδότες που σύντομα θα πρέπει να ορίσουμε έναν συντονιστή για τους συντονιστές. Ίσως θα ήταν όμως καλύτερα να συναντηθούν κάποτε οι υπεύθυνοι των αρμοδίων υπηρεσιών της Ευρωπαϊκής Ένωσης καθώς και οι υπεύθυνοι των άλλων θεσμικών όργάνων από τον ΟΑΣΕ μέχρι και τα Ηνωμένα Έθνη για να καθιερώσουν μια ενιαία, συντονισμένη διαδικασία και να ελέγξουν πώς θα μπορέσουν να βοηθηθούν πραγματικά οι άνθρωποι εκεί.
Γνωρίζω ότι έχουν γίνει εντατικές σκέψεις στην Επιτροπή προς αυτήν την κατεύθυνση αλλά εάν η Ευρωπαϊκή Ένωση κάνει εκεί τα περισσότερα πράγματα θα πρέπει να αναλάβει και την εκεί ηγεσία και να δρομολογήσει τις διαδικασίες σε ενιαία βάση, ώστε να μπορούν να βοηθηθούν πραγματικά οι άνθρωποι εκεί. Δεν έχει νόημα να υπάρχει εν προκειμένω ανταγωνισμός των διαφόρων οργάνων και ενώσεων, αντί η συνολική δύναμη να χρησιμοποιείται για να βοηθηθούν οι άνθρωποι επιτόπου. Όταν βλέπω ότι συνεχώς αναβάλλεται η διάσκεψη των χορηγών για το σύμφωνο σταθερότητας, η τελευταία αναβολή έγινε για τα τέλη Μαρτίου, ότι κανείς δεν ξέρει ποια σχέδια κρύβονται πραγματικά πίσω από όλα αυτά, όταν δεν έχουμε την εποπτεία για τις πραγματικές δυνατότητες υλοποίησης των προγραμμάτων και το μόνο που γίνεται είναι συνεχώς νέες συνεντεύξεις τύπου, καταλήγω στο συμπέρασμα ότι δεν μπορεί να είναι αυτός ο σωστός δρόμος για να επαναφέρουμε την ειρήνη και τη συμφιλίωση σε αυτήν την περιοχή της Ευρώπης.
Για τον λόγο αυτό, αγαπητή Επιτροπή και αγαπητή Προεδρία του Συμβουλίου θέλουμε να χρησιμοποιήσουμε τη σημερινή συζήτηση ως αφορμή για να σας καλέσουμε να αναλάβετε την πολιτική πρωτοβουλία ώστε να μην βρεθούμε ξανά σε μια τέτοια κατάσταση ανάγκης, να πρέπει στο τέλος του μηνός να δημιουργούνται οι προϋποθέσεις για την καταβολή των πληρωμών, παρά να μπορέσει να διατυπωθεί μία μακροπρόθεσμη στρατηγική χορήγησης βοήθειας στην περιοχή. Ελπίζω ότι θα εκπληρώσετε επιτέλους τις πολιτικές σας υποχρεώσεις και τα πράγματα δεν θα συνεχιστούν με τον τρόπο που είδαμε τους τελευταίους μήνες."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, please excuse my late arrival, but this other political issue is still on the agenda today, more is the pity. The Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy would advise you to release the EUR 35 million, and this piece of advice is given because this money can truly benefit those in need. The things that have given us cause for criticism are not so serious as to stop us wanting to help the people there. However, this does not mean that we will forget the criticism in the process. Of course we would be a lot further on in our procedure if the Council administration had not forgotten to inform the European Parliament in good time and to provide it with official documents. Only then would we have been able to conduct proper and searching discussions. I urge the administration to see to it that this does not happen in future. It is only because there are people in need that we are prepared to overlook this.
However, we must be sure to introduce certain conditions here. One condition is that money should be given to those who will make sensible use of it and not to those who might use it for pursuing other aims. In other words, we should ensure that the money falls to Mr Kouchner’s sphere of competence and not to other spheres.
Secondly, even if the Commission and the Council adopt a different position on this because they see real problems there, we believe that the other donors must also fulfil the obligations they have entered into. This mission is being conducted under the auspices of the United Nations and we cannot have a situation where the European Union is the only one to fulfil its obligations. It is no less incumbent on the other donor countries to fulfil their obligations within this timeframe, in the interests of the persons affected.
This brings me onto the point that in future we are going to have to concern ourselves much more intensively with this issue in general terms, that is to say, not just with this specific project but with overall developments in south-east Europe, and with the aid delivered there. This is another example of the fact that the European Union is prepared to help and to give money but the political leadership lacks coherence. We have so many coordinators, who, in turn, are responsible to so many employers, that we will soon have to employ a coordinator for the coordinators. Perhaps it would be better, however, if the positions of responsibility within the European Union and the other institutions from the OSCE to the United Nations, were to get together some time to introduce a uniform, coordinated procedure and to examine how we can be of real assistance to the people there.
I know that the Commission is thinking seriously about how to achieve this, but if the European Union is doing the most work out there, then it should also be given the leadership, and bring coherence to the situation, so that we can be of real assistance to the people. It makes no sense at all for the various international institutions and associations to be engaged in competition amongst themselves rather than investing all their energies in helping the people on the ground! Bearing in mind that the conference of donors for the stability pact is constantly being postponed – it is now set for the end of March – that no one knows which projects are actually in the pipeline, that one cannot tell how things can actually be implemented, and there is a steady stream of new press conferences, this does not appear to be the way to restore peace and reconciliation amongst peoples to this region of Europe!
Accordingly, we would like to take this opportunity to urge the Commission and Council Presidency to seize this political initiative, so as to avoid us landing in such a desperate situation again and having to restore our solvency at the end of a month. Rather, we must use this initiative to establish a long-term aid strategy for this country, and I hope that in the process, you will fulfil your political obligations at long last and not allow things to continue as they have been doing for the past few months."@en3
"(DE) Señor Presidente, estimados colegas, les pido disculpas por mi retraso, pero, desafortunadamente, este otro tema político continúa hoy en el orden del día. La Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa les recomienda librar los 35 millones de euros. Optamos por esta recomendación para que dichos recursos realmente puedan redundar en beneficio de las personas afectadas. Nuestra crítica no es tan virulenta como para que nos neguemos a ayudar a la gente de la zona, lo cual no quiere decir que la perdonemos. Obviamente, en este momento nuestro procedimiento estaría mucho más adelantado si la administración del Consejo no se hubiera olvidado de informar al Parlamento Europeo con la debida antelación, transmitiéndole los documentos oficiales. En ese caso, hubiéramos podido llevar a cabo una deliberación razonada y profunda. Pido a la administración que adopte las medidas necesarias para evitar que esto vuelva a suceder en el futuro. Si no actuamos en consecuencia es porque nos lo impide la situación de las personas afectadas.
Sin embargo, debemos garantizar que se introduzcan determinadas condiciones. Una de estas condiciones es que el dinero se destine a quienes lo empleen en proyectos útiles y no a quienes posiblemente lo utilicen para conseguir fines distintos. Es decir, estos recursos deben ir a parar al ámbito de competencia del Sr. Kouchner, no a otros terrenos de acción.
En segundo lugar, opinamos que los demás donantes también han de cumplir los compromisos adquiridos por mucho que la Comisión y el Consejo adopten otro punto de vista, aduciendo que esta exigencia plantea problemas reales. Se trata de una misión que está bajo el mando de Naciones Unidas y, por tanto, ¡es inaceptable que solamente la Unión Europea cumpla con sus obligaciones! Por el bien de las personas afectadas los demás países donantes han de cumplir asimismo con sus deberes dentro del plazo acordado.
Todo ello me lleva a pensar que en el futuro tendremos que estudiar esta cuestión con más detenimiento, no sólo este proyecto concreto, sino la situación en la Europa sudoriental en general, así como la ayuda que se presta a la zona. Es otro ejemplo más de que la voluntad de la Unión Europea de ayudar, de librar fondos, se ve contrarrestada por las desavenencias surgidas en el seno de la dirección política. Tenemos tantos coordinadores, que deben rendir cuentas ante tantos patronos, que dentro de nada nos veremos obligados a designar un coordinador de coordinadores. Pero tal vez sería más oportuno que los cargos competentes de la Unión Europea y de las demás instituciones, de la OSCE hasta las Naciones Unidas, aunaran sus fuerzas para implantar un procedimiento uniforme y coordinado y averiguar cómo se puede ayudar realmente a las personas afectadas.
Sé que esta cuestión es objeto de intensas deliberaciones en la Comisión. Ahora bien, si es la Unión Europea la que más se esfuerza por lograr este fin, le corresponde asumir la dirección en la zona, desplegando las acciones de modo uniforme con objeto de que las personas afectadas salgan realmente beneficiadas. No tiene sentido que las diferentes instituciones y asociaciones internacionales comiencen a competir entre ellas en casa. ¡Lo importante es que empleemos nuestra fuerza en ayudar a la gente
! Cuando veo que la conferencia de donantes para el pacto de estabilidad se aplaza una y otra vez -de momento ya ha quedado postergada hasta finales de marzo- y que nadie sabe cuáles son los proyectos concretos subyacentes, cuando nadie ve claro en qué se debe emplear la ayuda y las conferencias de prensa se suceden
se llega a la conclusión de que éste no puede ser el camino correcto para fomentar la paz y la reconciliación entre los habitantes de esa parte de Europa.
Es con este motivo, estimada Comisión, estimada Presidencia del Consejo, que les instamos a aprovechar esta iniciativa política para evitar que volvamos a encontrarnos en una situación de emergencia que nos obligue a restablecer la capacidad de pago al cabo de un mes. Al contrario, debemos elaborar una estrategia de ayuda a largo plazo para la región. ¡Espero que por fin cumplan sus obligaciones políticas y que la situación que hemos vivido durante los últimos meses no se mantenga!"@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pyydän antamaan myöhästymiseni anteeksi, mutta tämänpäiväisellä esityslistalla on edelleen, herra paratkoon, tämä toinen poliittinen aihe. Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta suosittelee teille näiden 35 miljoonan myöntämistä, ja tämä suositus annetaan, koska tämä raha voi todellakin auttaa asianomaisia ihmisiä. Se, mikä antaa meille kritisoimisen aihetta, ei ole niin merkittävää, että haluaisimme siksi evätä avun kosovolaisilta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unohtaisimme kritiikin siltä osin. Me olisimme menettelyssämme tietysti jo paljon pitemmällä, jos neuvoston hallinto ei olisi unohtanut tiedottaa Euroopan unionille ajoissa ja toimittaa asiakirjat virallisesti. Vain siten me olisimme voineet käydä todella järkeviä ja syvällisiä neuvotteluja. Pyydän hallintoa huolehtimaan siitä, että tämä ei voi toistua enää jatkossa. Vain asianomaisten ihmisten vuoksi olemme valmiita luopumaan omien johtopäätöstemme tekemisestä.
Meidän on kuitenkin huolehdittava siitä, että otamme tältä osin käyttöön tiettyjä ehtoja. Yksi ehto on, että raha annetaan sinne, missä sitä käytetään mielekkäästi, eikä niille, jotka voivat käyttää tätä rahaa pyrkiäkseen mahdollisesti sen avulla toisenlaisiin tavoitteisiin, eli tämän rahan tulisi mennä todellakin YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kouchnerin toimivaltaan eikä muille aloille.
Toiseksi vaikka komissio ja neuvosto omaksuvat tältä osin erilaisen kannan, koska ne näkevät alueella realistisia ongelmia, olemme sitä mieltä, että muiden rahoittajien on myös noudatettava tekemiään sitoumuksia. Tämä on tehtävä, joka kuuluu Yhdistyneiden Kansakuntien toimivaltaan, eikä voi olla niin, että vain Euroopan unioni noudattaa sitoumuksiaan! Muiden rahoittajamaiden on noudatettava nyt sitoumuksiaan samalla tavalla asianomaisten ihmisten etujen nimissä.
Tämä johtaa minut siihen, että meidän on käsiteltävä jatkossa tätä kysymystä yleisesti vielä paljon pontevammin eikä vain tämän konkreettisen projektin yhteydessä, vaan Etelä-Euroopan koko kehityksen ja sinne myönnettävän avun yhteydessä. Tämä on puolestaan esimerkki siitä, että Euroopan unioni on valmis auttamaan ja antamaan rahaa, mutta poliittinen johto on tältä osin epäyhtenäinen. Meillä on niin monia koordinaattoreita, jotka ovat vastuussa niin monille työnantajille, että meidän on pian asetettava koordinaattoreille oma koordinaattori. Olisi kuitenkin ehkä parempi, jos Euroopan unionin ja muiden instituutioiden – ETYJistä YK:hon – asiasta vastaavat tahot kokoontuisivat kerran ottaakseen käyttöön yhtenäisen ja koordinoidun menettelyn sekä harkitakseen, miten alueen ihmisiä voidaan todellakin auttaa.
Tiedän, että komissiossa pohditaan kiihkeästi tämän saavuttamista, mutta jos Euroopan unioni tekee suurimman osan työstä, sen tulisi myös johtaa toimintaa alueella ja toteuttaa sitä yhdenmukaisesti, jotta alueen ihmisiä voidaan todellakin auttaa. Siinä ei ole mitään mieltä, että me ylläpidämme tältä osin mieluummin eri kansainvälisten laitosten ja ryhmittymien välistä kilpailua kuin käytämme voimia todellakin ihmisten auttamiseen paikan päällä! Kun näen, että vakaussopimuksen rahoitusta käsittelevää kokousta lykätään yhä edemmäs, tällä kertaa maaliskuun loppuun, ettei kukaan tiedä, mitä projekteja sen takana tosiaankin on, eikä voida nähdä, millä tavalla näitä projekteja voidaan todellakin toteuttaa, vaan järjestetään yhä vain uusia lehdistötilaisuuksia, silloin tämä ei tunnu olevan se tapa, jolla voimme aikaansaada rauhaa ja ihmisten välisen sovinnon tällä Euroopan alueella!
Tästä syystä, hyvä komissio, hyvä neuvoston puheenjohtaja, me haluaisimme käyttää tätä myös tilaisuutena vaatia teitä tekemään tämä poliittinen aloite, jotta me emme joudu jälleen sellaiseen hätätilanteeseen, jossa meidän on palautettava maksukyky kuukauden lopussa, vaan jotta voidaan luoda tälle alueelle annettavaa apua koskeva pitkäaikainen strategia. Toivon, että te noudatatte siinä yhteydessä viimeinkin poliittisia sitoumuksianne eikä tilanne jatku sellaisena kuin olemme kokeneet sen viimeisten kuukausien aikana!"@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, je vous prie d'excuser mon retard mais, aujourd'hui, un autre thème politique demeure hélas à l'ordre du jour. La commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense vous recommande d'octroyer les 35 millions d'euros parce que cet argent peut vraiment bénéficier aux personnes concernées. Ce qui attire notre critique n'est pas assez grave pour que nous refusions d'aider les gens sur place. Mais cela ne signifie pas que nous oubliions pour autant notre critique. Notre procédure serait bien entendu plus avancée si l'administration du Conseil n'avait pas oublié d'informer le Parlement en temps voulu et de lui transmettre les documents par la voie officielle. Ce n'est qu'ainsi que nous aurions pu mener une discussion réellement judicieuse et approfondie sur ce dossier. Je prie l'administration de veiller à ce que cela ne puisse plus arriver à l'avenir. Si nous sommes prêts à nous garder d'en tirer les conséquences, c'est uniquement en raison des personnes concernées.
Nous devons cependant bien veiller à ce que nous introduisions, en la matière, des conditions précises. L'une d'entre elles est que l'argent doit être engagé là où il peut faire l'objet d'une utilisation judicieuse et non à ceux qui pourraient l'utiliser à d'autres fins. Cela signifie que cet argent doit réellement être engagé dans le domaine de compétence de M. Kouchner et dans aucun autre domaine.
Deuxièmement, même si la Commission et le Conseil adoptent une autre position en la matière parce qu'ils y voient des problèmes réalistes, nous pensons que les autres donateurs doivent également satisfaire aux engagements qu'ils ont contractés. C'est une mission qui est placée sous la responsabilité des Nations unies et il est inacceptable que seule l'Union européenne respecte ses engagements. Dans l'intérêt des personnes concernées, les autres pays donateurs doivent eux aussi respecter les engagements qui leur incombent dans ce laps de temps.
Cela m'amène à dire qu'à l'avenir, et d'une façon générale, nous devrons nous occuper d'une manière plus intensive encore de cette question ; non seulement de ce projet concret mais aussi de l'ensemble du développement du sud-est de l'Europe et de l'aide qui aboutit dans cette région. C'est un nouvel exemple du fait que l'Union européenne est prête à apporter son aide, à octroyer des fonds mais que la direction politique a manqué d'homogénéité. Nous avons tant de coordinateurs responsables devant tant d'employeurs que nous aurons bientôt besoin d'engager un coordinateur des coordinateurs. Il serait peut-être mieux que les services responsables de l'Union européenne et des autres institutions - de l'OSCE aux Nations unies - se réunissent pour mettre en place une procédure uniforme et coordonnée et examiner la manière de réellement venir en aide aux populations sur place.
Je sais qu'une réflexion intensive est menée au sein de la Commission afin d'y parvenir mais si l'Union européenne fait le plus gros du travail, elle devrait également avoir la direction sur place et mettre les choses en œuvre de manière uniforme afin de pouvoir réellement aider les populations. Il est insensé qu'intervienne une concurrence entre les différentes institutions et organisations internationales au lieu d'exploiter ces forces pour réellement venir en aide aux populations locales. Lorsque je vois que la conférence des donateurs pour le pacte de stabilité est sans cesse repoussée - à la fin mars à présent -, que personne ne sait quels projets se cachent réellement derrière tout ceci, que personne ne peut se faire une idée de la mise en œuvre réelle et qu'on se contente de multiplier les conférences de presse, cela ne me semble pas être la manière d'instaurer la paix et la réconciliation dans cette région d'Europe.
C'est pourquoi, chère Commission, chère présidence du Conseil, nous voudrions aussi profiter de ce débat pour vous inviter à prendre l'initiative politique afin que nous ne nous retrouvions pas une nouvelle fois amenés à établir la solvabilité dans l'urgence, à la fin du mois, et que nous puissions mettre en place une stratégie d'aide à long terme dans cette région et j'espère que vous respecterez enfin vos engagements politiques à cet égard et que la situation que nous avons connue ces derniers mois ne perdurera pas."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, chiedo scusa per il ritardo, dovuto all'altro tema che purtroppo figura nuovamente anche all'ordine del giorno di oggi. La commissione per gli affari esteri, i diritti dell'uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa raccomanda di svincolare i 35 milioni di euro perché il denaro può essere davvero utilizzato a vantaggio delle persone colpite. Sebbene i motivi di critica - essenzialmente la mancanza della volontà di aiutare le popolazioni del Kosovo - non siano molto gravi, continueremo a essere critici. La procedura si troverebbe certamente in una fase molto più avanzata se l'amministrazione del Consiglio non avesse dimenticato di informare tempestivamente il Parlamento europeo e di trasmetterci la documentazione tramite i canali ufficiali e non ci avesse impedito così di aprire un dibattito approfondito in merito. Esorto l'amministrazione ad adottare le misure necessarie a evitare analoghe omissioni in futuro. Rinunciamo infatti a trarre le dovute conseguenze da quanto si è verificato solo perché ci sta a cuore l'interesse delle popolazioni colpite.
Prima di svincolare i fondi è però indispensabile fissare alcune condizioni. La prima è che il denaro deve essere destinato a iniziative ragionevoli e non a chi potrebbe utilizzarlo per altri scopi. Il denaro deve cioè essere davvero assegnato ai settori di competenza del signor Kouchner e non ad altri.
Anche se la Commissione ed il Consiglio hanno assunto una posizione diversa a causa delle difficoltà di realizzazione della nostra proposta, riteniamo poi che anche gli altri donatori debbano onorare gli impegni assunti. Si tratta di una missione guidata dalle Nazioni Unite e non è accettabile che l'unica a rispettare gli impegni sia l'Unione europea! Nell'interesse delle vittime, anche gli altri paesi donatori devono onorare le loro promesse nell'arco di tempo previsto.
Ciò mi induce a sostenere la necessità di affrontare la questione in modo molto più approfondito, non solo in riferimento a questo progetto specifico, ma a proposito di tutti gli aiuti per lo sviluppo dell'Europa sudorientale. Essi dimostrano infatti che l'Unione europea è disposta ad aiutare stanziando dei fondi, ma che manca la concordia della
politica. Abbiamo un numero così elevato di coordinatori, chiamati a riferire a un numero così elevato di superiori, che tra poco saremo chiamati a insediare un coordinatore dei coordinatori. Forse però potrebbe rivelarsi più costruttivo un incontro tra le autorità competenti dell'Unione europea e delle altre istituzioni, dall'OSCE alle Nazioni Unite, al fine di vagliare e istituire una nuova procedura unitaria e coordinata per prestare aiuti efficaci alle popolazioni locali.
Sono al corrente dell'intenso sforzo di riflessione della Commissione, che mira a introdurre una simile procedura, ma dato che l'Unione europea sostiene l'onere maggiore, essa dovrebbe assumere anche la guida delle operazioni in loco, realizzandole secondo uno schema unitario per aiutare concretamente le persone. È illogico che, invece di adoperarsi veramente per aiutare le popolazioni della regione, si investa energia in una competizione tra le diverse istituzioni e associazioni internazionali! Il ripetuto rinvio della conferenza dei donatori per il patto di solidarietà, fissata ora per la fine di marzo, l'assoluta mancanza di informazioni relative ai progetti concreti finanziati, l'assenza di trasparenza rispetto alle vere modalità di attuazione, cui fa riscontro solo il proliferare delle conferenze stampa, non mi sembrano essere il metodo più adeguato per ripristinare la pace e promuovere la riconciliazione tra le popolazioni di questo territorio europeo.
Desideriamo pertanto cogliere l'occasione anche per esortare la Commissione e la Presidenza del Consiglio a prendere una decisione politica volta a evitare che si ripetano situazioni di emergenza quale il congelamento dei pagamenti alla fine del mese, nonché a elaborare una strategia di lungo respiro per aiutare questa regione. Spero che essi onorino i loro impegni politici e che la situazione registrata negli ultimi mesi non si protragga!"@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, please excuse my late arrival, but this other political issue is still on the agenda today, more is the pity. The Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy would advise you to release the EUR 35 million, and this piece of advice is given because this money can truly benefit those in need. The things that have given us cause for criticism are not so serious as to stop us wanting to help the people there. However, this does not mean that we will forget the criticism in the process. Of course we would be a lot further on in our procedure if the Council administration had not forgotten to inform the European Parliament in good time and to provide it with official documents. Only then would we have been able to conduct proper and searching discussions. I urge the administration to see to it that this does not happen in future. It is only because there are people in need that we are prepared to overlook this.
However, we must be sure to introduce certain conditions here. One condition is that money should be given to those who will make sensible use of it and not to those who might use it for pursuing other aims. In other words, we should ensure that the money falls to Mr Kouchner’s sphere of competence and not to other spheres.
Secondly, even if the Commission and the Council adopt a different position on this because they see real problems there, we believe that the other donors must also fulfil the obligations they have entered into. This mission is being conducted under the auspices of the United Nations and we cannot have a situation where the European Union is the only one to fulfil its obligations. It is no less incumbent on the other donor countries to fulfil their obligations within this timeframe, in the interests of the persons affected.
This brings me onto the point that in future we are going to have to concern ourselves much more intensively with this issue in general terms, that is to say, not just with this specific project but with overall developments in south-east Europe, and with the aid delivered there. This is another example of the fact that the European Union is prepared to help and to give money but the political leadership lacks coherence. We have so many coordinators, who, in turn, are responsible to so many employers, that we will soon have to employ a coordinator for the coordinators. Perhaps it would be better, however, if the positions of responsibility within the European Union and the other institutions from the OSCE to the United Nations, were to get together some time to introduce a uniform, coordinated procedure and to examine how we can be of real assistance to the people there.
I know that the Commission is thinking seriously about how to achieve this, but if the European Union is doing the most work out there, then it should also be given the leadership, and bring coherence to the situation, so that we can be of real assistance to the people. It makes no sense at all for the various international institutions and associations to be engaged in competition amongst themselves rather than investing all their energies in helping the people on the ground! Bearing in mind that the conference of donors for the stability pact is constantly being postponed – it is now set for the end of March – that no one knows which projects are actually in the pipeline, that one cannot tell how things can actually be implemented, and there is a steady stream of new press conferences, this does not appear to be the way to restore peace and reconciliation amongst peoples to this region of Europe!
Accordingly, we would like to take this opportunity to urge the Commission and Council Presidency to seize this political initiative, so as to avoid us landing in such a desperate situation again and having to restore our solvency at the end of a month. Rather, we must use this initiative to establish a long-term aid strategy for this country, and I hope that in the process, you will fulfil your political obligations at long last and not allow things to continue as they have been doing for the past few months."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, vergeeft u mij dat ik te laat ben. Jammer genoeg staat dit andere politieke thema vandaag nog steeds op de agenda. De Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid beveelt aan de 35 miljoen euro vrij te geven. Ze doet dat omdat dat geld echt de getroffen bevolking ten goede kan komen. De punten waarop wij kritiek hebben, zijn niet ernstig genoeg om die mensen onze hulp te ontzeggen. Dat betekent echter niet dat wij onze kritiek vergeten. Wij zouden natuurlijk al veel verder staan, als de diensten van de Raad niet waren vergeten het Parlement tijdig op de hoogte te brengen en officiële gegevens voor te leggen. Dan hadden wij met kennis van zaken een grondig debat kunnen houden. Ik verzoek de diensten van de Raad ervoor te zorgen dat zoiets in de toekomst niet meer kan gebeuren. Alleen omwille van de getroffen bevolking zien wij ervan af daaraan consequenties te verbinden.
Wij moeten echter bepaalde eisen stellen. In de eerste plaats moet het geld zinvol worden gebruikt. Het mag niet in handen vallen van mensen die het voor andere doeleinden gebruiken. Het moet onder de controle van de heer Kouchner komen.
In de tweede plaats moeten de andere donoren hun verplichtingen nakomen. De Commissie en de Raad zijn het daar niet mee eens, omdat ze zeer reële problemen zien opduiken. De VN zijn verantwoordelijk voor deze opdracht. Het kan toch niet dat alleen de Europese Unie haar verplichtingen nakomt! De andere donorlanden moeten dat in het belang van de slachtoffers eveneens doen.
Wij moeten ons in de toekomst nog veel intensiever met deze kwestie gaan bezighouden, niet alleen met dit concrete project, maar met de hele ontwikkeling in Zuid-Oost-Europa en met de hulp die daarvoor wordt verleend. Dit bewijst eens te meer dat de Europese Unie wel wil helpen en geld wil geven, maar dat de politieke leiders het oneens zijn. Er zijn zoveel coördinatoren verantwoording verschuldigd aan zoveel werkgevers, dat wij binnenkort een coördinator voor de coördinatoren zullen moeten inzetten. Het zou misschien beter zijn als de verantwoordelijke instanties van de Europese Unie en de andere instellingen, van de Organisatie voor Veiligheid en Samenwerking in Europa tot de Verenigde Naties, eens zouden samenkomen om een samenhangende en gecoördineerde aanpak af te spreken en te onderzoeken hoe de mensen daar echt kunnen worden geholpen.
Ik weet dat daarover in de Commissie hard wordt nagedacht. Als de Europese Unie de grootste inspanningen levert, moet ze echter ook de leiding krijgen en voor de nodige coördinatie kunnen zorgen, zodat de mensen ginds echt kunnen worden geholpen. Concurrentie tussen de verschillende internationale instellingen en verenigingen heeft geen zin. Wij moeten de mensen ginds helpen. De conferentie van donoren voor het Stabiliteitspact wordt telkens opnieuw uitgesteld, nu al tot eind maart. Niemand weet om welke projecten het eigenlijk gaat en niemand weet wat wij kunnen doen. Er worden ook steeds opnieuw persconferenties gehouden. Dat lijkt niet de goede manier om de mensen in dat gebied van Europa vrede en verzoening te brengen.
Geachte Commissie, geacht voorzitterschap van de Raad, wij verzoeken u daarom politieke initiatieven te nemen om te vermijden dat wij opnieuw in een noodsituatie komen en aan het einde van de maand maar moeten zien hoe we de rekeningen kunnen betalen. Er moet een langetermijnstrategie voor de steun voor die regio komen. Ik hoop dat u dan eindelijk uw politieke verplichtingen zult nakomen. Aan de toestand van de laatste maanden moet een einde komen."@nl2
".
Senhor Presidente, meus colegas, as minhas desculpas pelo atraso, mas, infelizmente, consta ainda da ordem do dia esse outro tema político. A Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa recomenda que sejam desbloqueados os 35 milhões de euros, e fá-lo porque essa verba pode realmente beneficiar as vítimas. A crítica que temos a fazer não é tão grave, ao ponto de não querermos ajudar a população, o que porém não significa que devamos prescindir da crítica. É claro que o processo já estaria muito mais adiantado se os serviços administrativos do Conselho não se tivessem esquecido de informar atempadamente o Parlamento Europeu e de enviar elementos pelos canais oficiais. Só assim teríamos podido levar a cabo um debate sério e aprofundado. Peço aos serviços administrativos do Conselho que providenciem para que esta situação não se repita no futuro. Apenas a preocupação com as vítimas nos impede de agir negativamente em consequência.
Teremos, porém, de introduzir aqui algumas condições. Uma delas é que o dinheiro seja canalizado para áreas onde possa ser aplicado de forma útil, e não para aqueles que possivelmente o utilizariam para outros fins, ou seja, essas verbas deveriam ser postas sob a tutela do senhor Kouchner, e não afectas a outras áreas.
Segundo: mesmo que a Comissão e o Conselho adoptem uma posição diferente, pois vêem-se confrontados com problemas reais, somos de opinião que os outros dadores deveriam cumprir as obrigações assumidas. Esta é uma missão que compete às Nações Unidas, e não podemos deixar que a União Europeia seja a única a assumir os seus compromissos. É do interesse das vítimas que os outros países dadores cumpram igualmente as suas obrigações dentro do prazo.
Daí eu pensar que, em termos gerais, teremos de dedicar, no futuro, maior atenção a esta questão, e não apenas ao projecto em si, mas também a toda a evolução do Sudeste europeu e à assistência prestada à região, o que, por um lado, demonstra que a Europa está disposta a contribuir, a dar dinheiro, e por outro que há falta de harmonia na liderança política. Temos tantos coordenadores que, por sua vez, respondem perante outras tantas entidades patronais, que, em breve, terá de haver um coordenador para os coordenadores. Talvez fosse melhor se os órgãos responsáveis da União Europeia e das restantes instituições, desde a OSCE até às Nações Unidas, se reunissem com o objectivo de estudar e estabelecer um método uniforme e coordenado, que permita realmente ajudar as populações daquela região.
Sei que esse objectivo tem sido alvo de grande reflexão por parte da Comissão, mas, se a União Europeia dá o maior contributo, então também deveria deter a liderança do processo no local, fazendo-o de forma uniforme e organizada para que se possa realmente ajudar as pessoas. Não faz sentido que, em vez de utilizar todas as energias no sentido de ajudar a população, os diversos órgãos e associações internacionais se dediquem a competir uns com outros. Quando vejo que a conferência de dadores do pacto de estabilidade está permanentemente a ser adiada, agora até ao final de Março, e que ninguém sabe quais os projectos que estão em causa, quando ainda não se percebe como o plano pode ser posto em prática, e tudo o que se faz é dar conferências de imprensa, afigura-se-me que esta não é a via certa para estabelecer a paz e a reconciliação entre os habitantes dessa região da Europa!
Assim sendo, caros membros da Comissão, caros membros da Presidência do Conselho, aproveitamos esta oportunidade para solicitar que tomem esta iniciativa política para que não tornemos a cair numa situação de emergência em que temos de restabelecer a liquidez no fim do mês. O que se pretende é estabelecer uma estratégia de assistência a longo prazo para a região, e espero que todos os intervenientes possam assim cumprir finalmente as suas obrigações políticas e que não se repita o que presenciámos nos últimos meses."@pt11
"Herr talman, kolleger! Jag ber er ursäkta att jag är försenad, men i dag är tyvärr denna andra politiska fråga fortfarande på föredragningslistan. Utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik rekommenderar att ni lösgör dessa 35 miljoner euro, och den rekommendationen ger man eftersom dessa pengar verkligen kan komma de drabbade människorna till godo. Det vi är kritiska till är inte så graverande att vi inte vill hjälpa människorna där nere. Men det betyder inte att vi glömmer bort kritiken. Vi skulle naturligtvis redan ha kommit mycket längre i vårt förfarande om rådets förvaltning inte hade glömt bort att på ett tidigt stadium informera Europaparlamentet och officiellt lämna information till det. Endast på så sätt hade vi kunnat genomföra ett verkligt förnuftigt, djupgående samråd i saken. Jag ber förvaltningen att se till att detta inte kan hända i framtiden. Endast för de drabbade människornas skull är vi beredda att bortse från det och dra konsekvenserna av det.
Men vi måste se till att vi här inför bestämda villkor. Ett villkor är att pengarna ges dit där de kommer att användas på ett klokt sätt, och inte till dem som möjligen kan använda pengarna för att tjäna andra syften, dvs. dessa pengar bör verkligen gå in i Kouchners ansvarsområde och inte till andra områden.
För det andra: Även om kommissionen och rådet här intar en annan ståndpunkt, eftersom de där ser realistiska problem, anser vi att de andra givarna också måste uppfylla de åtaganden som de har ingått. Detta är en mission som står under FN:s ansvarsområde, och det får inte vara så att enbart Europeiska unionen uppfyller sina förpliktelser! De andra givarländerna måste uppfylla sina förpliktelser på samma sätt under denna tidsrymd till gagn för de drabbade människorna.
Detta får mig att anse att vi i framtiden rent allmänt måste befatta oss mycket intensivare med denna fråga, och inte bara när det gäller detta konkreta projekt, utan hela utvecklingen i Sydosteuropa, och den hjälp som lämnas där. Detta är återigen ett exempel för att Europeiska unionen är beredd att hjälpa till att ge pengar, men att den politiska ledningen inte är enhetlig. Vi har så många samordnare, som är ansvariga inför så många arbetsgivare, att vi snart måste tillsätta en samordnare för samordnarna. Men det kanske vore bättre om de ansvariga instanserna i Europeiska unionen och de andra institutionerna, från OSSE till Förenta nationerna – skulle sätta sig ned för att införa ett enhetligt, samordnat förfarande, och granska hur man verkligen kan hjälpa människorna där.
Jag vet att man inom kommissionen intensivt funderar över hur man skall uppnå detta, men om Europeiska unionen bidrar med den största delen, då skall den också ha hand om ledningen där och sedan sköta det på ett enhetligt sätt, så att människorna verkligen blir hjälpta. Det är ingen mening med att vi här snarast har en konkurrens mellan de olika internationella inrättningarna och sammanslutningarna, i stället för att kraften verkligen utnyttjas för att hjälpa människorna på platsen! När jag ser att givarkonferensen för stabilitetspakten hela tiden skjuts upp, nu till slutet av mars, och att ingen vet vilka projekt som verkligen ligger bakom, när man inte kan överblicka på vilket vis det verkligen kan genomföras, och det hela tiden ges nya presskonferenser, då verkar detta inte vara rätt sätt att skapa fred och försoning mellan människorna i denna del av Europa!
Av den anledningen, kära kommission, kära ordförandeskap i rådet, vill vi också ta detta till anledning för att uppmana er att gripa detta politiska initiativ, så att vi inte åter hamnar i en sådan nödsituation att vi i slutet av en månad måste ordna upp betalningsförmågan, utan att det därmed kan ställas upp en långfristig strategi för hjälpen i denna region, och jag hoppas att ni då äntligen kan uppfylla era politiska förpliktelser, och att det inte fortsätter så som vi har upplevt det under de senaste månaderna!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"in eternis"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples