Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-02-02-Speech-3-099"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000202.7.3-099"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Die EVP-Fraktion wird mit großer Mehrheit den Änderungsanträgen des Rechtsausschusses zustimmen und auch der geänderten Fassung am morgigen Tage. Ich will mich bei meinen Ausführungen auf zwei Bereiche beschränken.
Der eine Bereich ist die Frage, was diese Richtlinie überhaupt bewirken – bewirken im eigentlichen Sinne – soll. Wir haben zum einen die Interessen der Wirtschaft und auch des Einzelnen. In meinen Ausführungen gehe ich zunächst einmal davon aus, daß es sich um einen rechtschaffenen und solide arbeitenden Einzelnen handelt. Wir haben zum anderen die Interessen der Mitgliedstaaten, die hinsichtlich der Betroffenen vielleicht auch einmal davon ausgehen müssen, daß ein
vorliegt. Wenn wir dem einen Extrem, den Interessen der Mitgliedstaaten, nachgehen, dann gibt es sicherlich gute Gründe dafür, die Hürden für diesen Ausweis relativ hoch anzusetzen.
Dann gibt es Gründe dafür, trotz dieses Ausweises frühzeitig Anzeigepflichten einzuführen. Wenn ich dem anderen Extrem nachgehe, also möglichst wenig Hürden, dann bin ich in der Gefahr, daß ich in diesem Verfahren überhaupt keine Rechtsetzung erleben werde, weil nämlich die Mitgliedstaaten dieser Richtlinie nicht zustimmen. Im Ergebnis werde ich also entweder die Situation haben, daß ich zwar eine Richtlinie für den Dienstleistungsausweis habe, aber, weil die Hürden für die Wirtschaft sehr hoch sind, de facto den Dienstleistungsausweis für niemanden vorliegen habe. Im anderen Fall habe ich gar keine Richtlinie.
Beide Ergebnisse können nicht befriedigen. Vielleicht ist dies auch der Grund, daß, wie man hört, die Verhandlungen auch im Rat darüber verhakt sind. Wir haben nun versucht, einen Grenznutzen zu finden zwischen dem einen Interesse
und dem anderen Interesse, eine möglichst leichte Lösung zu finden. Wir wollen eine Lösung haben, wo gewisse Hürden für die Wirtschaft aufgebaut werden, wo aber dann, wenn diese Hürden überwunden sind, eine möglichst leichte Handhabung erreicht wird. Wir wollen deshalb, daß für einen oder für mehrere Mitgliedstaaten der Dienstleistungsausweis beantragt wird.
Wenn eine Firma in Frankreich sagt, wir haben einen Mitarbeiter, der muß ständig in Dänemark arbeiten und nur in Dänemark, dann soll dieser Dienstleistungsausweis auch nur für Dänemark beantragt werden können. Dann werden die bürokratischen Hürden hierfür niedriger sein. Im Gegenzug wollen wir aber, daß es keine frühzeitigen Anzeigepflichten mehr gibt, sondern daß nur noch der Grund für die Arbeiten in dem anderen Mitgliedstaat vom Arbeitnehmer mit sich geführt wird, in Gestalt beispielsweise des zugrundeliegenden Vertrages. Deshalb muß auch ich sagen, daß ich mich im Ergebnis für die Änderungsanträge des Rechtsausschusses ausspreche. Vielleicht ist auch bei der Kommission noch ein gewisser Rest an Mißverständnis übriggeblieben.
Wir wollen, daß eine ganz flexible Lösung erreicht wird. Wenn ein Mitgliedstaat erklärt, wir haben plötzlich Probleme, weil die Person einen Diebstahl begangen hat, wir haben Probleme, und für unser Land ist dieser Dienstleistungsausweis ausgestellt, dann kann das einzelne Land aus den Gründen, die diese Richtlinie gibt, die Gültigkeit des Dienstleistungsausweises gewissermaßen zurückrufen, flexibel und intelligent.
Lassen Sie mich noch ganz kurz auf einen zweiten Bereich eingehen. Die meisten, die bisher mit der Richtlinie befaßt sind, sind Juristen. Wir alle wissen, daß es noch unterschiedliche Vertragsbestandteile, zum Teil sehr alte Vertragsbestandteile gibt, die noch EG heißen. Wir wissen, daß diese Richtlinie auf EG-Recht gründet und nicht auf EU-Recht. Aber wir haben vor der Wahl – der Rat, die Kommission, das Parlament, die Presse, Gewerkschaften, Gesellschaften – darauf hingewirkt, daß dem Bürger dieses Europa verständlicher wird. Wir haben dem Bürger die Änderung von EWG in EG in EU zugemutet. Er hat nun EU begriffen. Wir tun uns selber und dem Bürger keinen guten Dienst, wenn wir das Produkt, das wir dann herausgeben, nun EG-Dienstleistungsausweis taufen und nicht EU-Dienstleistungsausweis. Den Bürger interessiert die EU-Welt, die ist für ihn gültig. Ich bitte den Rat und die Kommission, sich in dieser Richtung zu bewegen."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, PPE-gruppen vil stemme for Retsudvalgets ændringsforslag og den ændrede udgave med stort flertal i morgen. Jeg vil begrænse min redegørelse til to områder.
Det ene område er spørgsmålet om, hvad dette direktiv overhovedet skal bevirke - bevirke i egentlig forstand. Vi har på den ene side erhvervslivets og også enkeltpersonens interesser. I min redegørelse går jeg først og fremmest ud fra, at der er tale om en retskaffen og solidt arbejdende enkeltperson. Vi har på den anden side medlemsstaternes interesser, der, hvad angår de involverede, måske også skal gå ud fra, at der er tale om en
. Hvis vi følger den ene ekstrem, medlemsstaternes interesser, er der helt sikkert gode grunde til at bygge nogle relativt høje forhindringer for dette korts vedkommende.
Så er der grunde til at indføre en pligt til at indberette på forhånd på trods af dette kort. Hvis vi følger den anden ekstrem, altså så få forhindringer som muligt, er der fare for, at vi slet ikke kommer til at opleve nogen lovgivning i denne procedure, fordi medlemsstaterne nemlig ikke giver deres tilslutning til direktivet. I sidste ende vil vi altså enten stå i den situation, at vi godt nok har et direktiv for tjenesteydelseskortet, men at tjenesteydelseskortet de facto ikke foreligger for nogen, fordi forhindringerne er meget høje for erhvervslivet, eller også vil vi stå i den situation, at vi slet ikke har noget direktiv.
Ingen af resultaterne kan være tilfredsstillende. Måske er det også grunden til, at også forhandlingerne i Rådet, som man hører, står i stampe. Vi har nu forsøgt at finde en grænsenytte mellem interesserne på den ene side
og interesserne på den anden side, en så let løsning som mulig. Vi ønsker en løsning, hvor der opbygges visse forhindringer for erhvervslivet, men hvor der, når disse forhindringer er overvundet, opnås en så let håndtering som mulig. Vi ønsker derfor, at der ansøges om tjenesteydelseskort for en eller for flere medlemsstater.
Hvis et firma i Frankrig siger, at det har en medarbejder, der skal arbejde permanent i Danmark og kun i Danmark, så skal der også kun kunne ansøges om dette tjenesteydelseskort for Danmark. Så bliver de bureaukratiske forhindringer lavere. Som modydelse ønsker vi dog, at der ikke længere skal være pligt til forudgående indberetning, men at arbejdstageren medbringer baggrunden for at arbejde i den anden medlemsstat, i form af eksempelvis den tilgrundliggende kontrakt. Derfor må jeg også sige, at jeg går ind for Retsudvalgets ændringsforslag som helhed. Måske foreligger der også en vis rest af misforståelse hos Kommissionen.
Vi ønsker, at der opnås en ret fleksibel løsning. Hvis en medlemsstat erklærer, at "vi har pludselig problemer, fordi personen har begået tyveri, vi har problemer, og dette tjenesteydelseskort er udstedt til vores land", kan det enkelte land så at sige annullere tjenesteydelseskortets gyldighed af de grunde, som dette direktiv anfører, fleksibelt og intelligent.
Lad mig komme ganske kort ind på et andet område. De fleste, der indtil nu har beskæftiget sig med direktivet, er jurister. Vi ved alle, at der stadig er forskellige traktatbestanddele, til dels meget gamle traktatbestanddele, der stadig hedder EF. Vi ved, at dette direktiv er baseret på EF-ret og ikke på EU-ret. Men forud for valget arbejdede vi - Rådet, Kommissionen, Parlamentet, pressen, fagforeninger, selskaber - på, at dette Europa skulle blive mere forståeligt for borgerne. Vi forventede, at borgerne forstod ændringen fra EØF til EF til EU. Nu har de forstået EU. Vi gør hverken os selv eller borgerne en god tjeneste, hvis vi nu døber det produkt, som vi så udgiver, EF-tjenesteydelseskort og ikke EU-tjenesteydelseskort. Borgerne er interesserede i EU-verdenen, den er gyldig for dem. Jeg vil gerne bede Rådet og Kommissionen om at bevæge sig i denne retning."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η Ομάδα του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος (Χριστιανοδημοκράτες) και των Ευρωπαίων Δημοκρατών θα αποδεχθεί αύριο με μεγάλη πλειοψηφία τις τροπολογίες τη Επιτροπής Νομικών Θεμάτων καθώς και την τροποποιημένη εκδοχή. Στην παρέμβασή μου θα περιοριστώ σε δύο ζητήματα.
Το πρώτο αφορά το ερώτημα τι αποσκοπεί βασικά να επιτύχει η οδηγία αυτή – να επιτύχει, με την κυριολεκτική του έννοια. Από την μία πλευρά υπάρχουν τα συμφέροντα της οικονομίας, αλλά και των επιμέρους ατόμων. Θα ξεκινήσω, θεωρώντας δεδομένο ότι πρόκειται για έντιμο και υπεύθυνα εργαζόμενο άτομο. Από την άλλη πλευρά έχουμε τα συμφέροντα των κρατών μελών που θα πρέπει ίσως να λάβουν υπ’ όψιν το ενδεχόμενο το άτομο να αντιπροσωπεύει και τη χειρότερη δυνατή περίπτωση. Αν ενδιαφερθούμε για το ένα άκρο, δηλαδή τα συμφέροντα των κρατών μελών, τότε ασφαλώς υπάρχουν σοβαροί λόγοι που συνηγορούν υπέρ της θέσπισης σχετικά αυστηρών προϋποθέσεων για τη χορήγηση αυτής της κάρτας.
Πέραν τούτου, υπάρχουν επίσης λόγοι να υιοθετηθεί έγκαιρα η υποχρεωτική αναγγελία των περιπτώσεων παροχής υπηρεσιών, παρά τη χορήγηση της κάρτας. Αν ακολουθήσω το άλλο άκρο, να τεθούν δηλαδή τα λιγότερα δυνατά εμπόδια, τότε διατρέχω τον κίνδυνο να μην υπάρξει καμία σχετική νομοθεσία για τη διαδικασία αυτή, επειδή τα κράτη μέλη δεν θα αποδεχθούν εν προκειμένω τη συγκεκριμένη οδηγία. Εν κατακλείδι στη μία περίπτωση θα έχω μεν μιαν οδηγία για την κάρτα παροχής υπηρεσιών, αλλά επειδή τα εμπόδια είναι πολύ μεγάλα για την οικονομία, δεν θα μπορέσω να διαθέσω στην πραγματικότητα σε κανέναν την εν λόγω κάρτα. Στην άλλη περίπτωση δεν έχω καθόλου οδηγία.
Και τα δύο αποτελέσματα δεν είναι ικανοποιητικά. Ίσως αυτός να είναι και ο λόγος που σκόνταψαν οι σχετικές διαπραγματεύσεις στο Συμβούλιο, όπως φημολογείται. Επιχειρήσαμε να βρούμε ένα οριακό όφελος ανάμεσα στο συμφέρον που ανάγεται στη δημόσια τάξη και στο άλλον συμφέρον που επιζητά μια το δυνατόν εύκολη λύση. Θέλουμε να βρούμε έναν συνδυασμό όπου να υπάρχουν μεν κάποια εμπόδια για την οικονομία, αλλά να είναι κατά το δυνατόν εύκολη η εφαρμογή της οδηγίας στις περιπτώσεις που τα εμπόδια αυτά έχουν ξεπερασθεί. Για τον λόγο αυτό θέλουμε να θεσμοθετηθεί η αίτηση για την κάρτα παροχής υπηρεσιών για ένα ή για περισσότερα κράτη μέλη.
Όταν μια επιχείρηση στη Γαλλία λέει ότι έχει έναν συνεργάτη ο οποίος πρέπει να εργάζεται συνεχώς στη Δανία, τότε θα πρέπει να είναι δυνατόν η αίτηση για τη χορήγηση της κάρτας να γίνει μόνο για τη Δανία. Στην περίπτωση αυτή τα γραφειοκρατικά εμπόδια θα είναι μικρότερα. Ως αντιστάθμισμα δεν θέλουμε πια την έγκαιρη αναγγελία των περιπτώσεων παροχής υπηρεσιών, θέλουμε μόνο ο εργαζόμενος να μπορεί να επιδείξει τους λόγους για την εργασία του σε ένα άλλο κράτος μέλος, π.χ. με τη μορφή της σύμβασης στην οποία στηρίζεται η αίτησή του. Για τον λόγο αυτό τελικά τάσσομαι υπέρ των τροπολογιών της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων. Ενδέχεται να υπάρχουν ακόμα κατάλοιπα παρανοήσεων στην Επιτροπή.
Θέλουμε να επιτευχθεί μια πολύ ευέλικτη λύση. Όταν ένα κράτος μέλος δηλώσει ότι έχει πρόβλημα επειδή το άτομο διέπραξε μια κλοπή, αλλά του έχει χορηγηθεί κάρτα παροχής υπηρεσιών για το συγκεκριμένο κράτος, τότε το κράτος αυτό μπορεί να ανακαλέσει την ισχύ της κάρτας για τους λόγους που αναφέρονται στη συγκεκριμένη οδηγία, και αυτή είναι μια έξυπνη και ευέλικτη λύση.
Επιτρέψτε μου να αναφερθώ σύντομα στο δεύτερο ζήτημα. Οι περισσότεροι από εκείνους που ασχολήθηκαν μέχρι σήμερα με την οδηγία είναι νομικοί. Γνωρίζουμε όλοι μας ότι υπάρχουν ακόμα διάφορες αναφορές στις Συνθήκες και εν μέρει μάλιστα πολύ παλιές αναφορές, που φέρουν τον χαρακτηρισμό ΕΚ. Γνωρίζουμε ότι η οδηγία αυτή στηρίζεται στο δίκαιο της Ευρωπαϊκής Κοινότητας και όχι στο δίκαιο της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πριν από τις εκλογές καταβάλαμε προσπάθειες όλοι μας – το Συμβούλιο, η Επιτροπή, το Κοινοβούλιο, ο Τύπος, τα συνδικάτα, οι εταιρίες – προκειμένου η Ευρώπη αυτή να γίνει πιο κατανοητή στους πολίτες. Έχουμε επιβαρύνει τον πολίτη με διάφορες αλλαγές. Από την ΕΟΚ περάσαμε στην ΕΚ για να καταλήξουμε στην ΕΕ. Τώρα πια ο πολίτης κατάλαβε την ΕΕ. Δεν προσφέρουμε τίποτα ούτε στον εαυτό μας ούτε στον πολίτη, όταν βαφτίζουμε το προϊόν που θα εκδώσουμε “κάρτα παροχής υπηρεσιών – ΕΚ” και όχι“κάρτα παροχής υπηρεσιών – ΕΕ”. Τον πολίτη τον ενδιαφέρει ο κόσμος της ΕΕ, αυτός είναι ο κόσμος που ισχύει σήμερα για τον πολίτη. Παρακαλώ το Συμβούλιο και την Επιτροπή να κινηθούν προς αυτήν την κατεύθυνση."@el8
"Mr President, tomorrow will see a large majority within the PPE Group vote in favour of the amendments put forward by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, as well as the amended version. I propose to confine my comments to two areas.
Firstly there is the question as to what this directive is actually designed to achieve, that is achieve in the real sense. There is the fact that we have to take the interests of the economy and also of the individual into account. My comments start from the premise that we are talking about an upright individual in gainful employment. Then there are the interests of the Member States, which, being on the receiving end, may have to start from the premise of a worst case scenario. If we are going to abide by the one extreme, that is the interests of the Member States, then we certainly have every reason to make the hurdles that have to be cleared in applying for this card relatively high.
There is also an argument for introducing early notification obligations as well as having this card. If I were to go to the other extreme, as few hurdles as possible that is, then I would run the risk of failing to produce any legislation whatsoever in the course of this procedure because the Member States would not sign up to this directive. I would therefore end up with a situation where a directive on the service provision card might well be in place, but with the hurdles facing the business world being so high, in reality no one would apply for the card. Alternatively, I might have no directive at all.
Neither outcome would be satisfactory. Perhaps this is also why, as is rumoured to be the case, the Council has become bogged down in its negotiations on this as well. We have been trying to reach a happy compromise between one interest – that of public order
and the other, that of finding the easiest possible solution. We want to arrive at a solution where certain hurdles are created vis-à-vis the business world, but once these have been overcome, implementation is as easy as it possibly could be. Therefore we want applications for the service provision card to be for one or more Member States.
If a company in France says that it has an employee who has to work in Denmark on a permanent basis, and only in Denmark, then it certainly ought only to be possible to apply for this card for Denmark. Accordingly, the bureaucratic hurdles that have to be overcome would be lower in this instance. In return for this, however, we want early notification obligations to be discontinued, rather it should just be a matter of the employee taking the justification for the posting to the other Member State along with them, and this might take the form of the contract forming the basis for his/her posting. Consequently, I too have to say that I am in favour of the amendments put forward by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market. Perhaps there was a certain amount of residual misunderstanding on the part of the Commission.
We want to achieve a completely flexible solution. If a particular Member State was to declare that it had suddenly run into problems because the individual concerned had committed a theft and the card was for their country, then this particular Member State would be able to revoke this card, as it were, for the reasons cited in this directive, which is altogether a flexible and intelligent solution.
Allow me just to go very briefly into a second matter. Most of those who have been working on the directive to date have been lawyers. We all know that there are still various parts of the Treaty, some of them very old, which are still referred to as EC. We are aware that this directive is founded on EC law and not on EU law. However, before the elections we – the Council, the Commission, Parliament, the press, unions and companies that is – worked towards making the Europe we have today more comprehensible to the citizens. We have expected the citizens to take on board the transition from EEC to EC to EU. They have now got to grips with “EU”. We would be doing neither ourselves nor the citizens any favours if we were to christen the product we are proposing to deliver “EC service provision card” and not “EU service provision card”. It is the world of the EU that the citizens are interested in, this is the one that counts in their eyes. I would urge the Council and the Commission to move in this direction."@en3
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, PPE-ryhmä tulee hyväksymään huomenna suurella enemmistöllä oikeudellisia asioita käsittelevän valiokunnan tarkistusehdotukset ja myös muutetun tekstiversion. Keskityn käsittelemään esityksessäni kahta alaa.
Toinen niistä on kysymys, mitä tämän direktiivin on ylipäätään tarkoitus saada aikaan – saada aikaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä on toisaalta talouden ja myös yksilön edut. Lähden esityksessäni ensinnäkin siitä, että kyse on rehellisistä ja kunniallisista työtätekevistä ihmisistä. Toisaalta meillä on jäsenvaltioiden edut, ja jäsenvaltioiden on oletettava asianomaisten kohdalla ehkä myös sitä, että kyseessä on pahin mahdollinen tapaus. Jos me noudatamme toista ääripäätä eli jäsenvaltioiden etuja, silloin on varsin todennäköisesti olemassa hyvät syyt siihen, että tämän kortin esteet asetetaan suhteellisen korkealle.
Sen lisäksi on olemassa syitä ottaa ilmoitusvelvollisuudet käyttöön varhaisessa vaiheessa tästä kortista huolimatta. Jos noudatan toista ääripäätä, siis mahdollisimman vähän esteitä, vaarana on, että tässä menettelyssä ei säädetä lainkaan lakeja, koska jäsenvaltiot eivät nimittäin hyväksy tätä direktiiviä. Olen siis loppujen lopuksi joko tilanteessa, jossa minulla on tosin direktiivi palvelujen tarjoamisen korttia varten, mutta korttia ei ole tosiasiallisesti kenelläkään, koska talouden esteet ovat hyvin korkeat. Toisessa tapauksessa minulla ei ole minkäänlaista direktiiviä.
Kummatkaan lopputulokset eivät voi olla tyydyttäviä. Tämä on ehkä myös syy siihen, että korttia koskevat neuvottelut ovat jumiutuneet myös neuvostossa, kuten kuulemme. Me olemme nyt yrittäneet löytää rajahyödyn molempien intressien – yleisen järjestyksen ja mahdollisimman helpon ratkaisun löytämisen
välillä. Me haluamme ratkaisun, jossa taloudelle asetetaan tiettyjä esteitä, mutta jossa järjestelmää on mahdollisimman helppo soveltaa sitten, kun nämä esteet on voitettu. Me haluamme siksi, että palvelujen tarjoamisen korttia haetaan yhtä tai useampaa jäsenvaltiota varten.
Kun ranskalainen yritys sanoo, että meillä on työntekijä, jonka on työskenneltävä jatkuvasti Tanskassa ja vain Tanskassa, silloin tätä palvelujen tarjoamisen korttia on voitava hakea myös pelkästään Tanskaa varten. Silloin kortin hakemiseen liittyvät byrokraattiset esteet ovat matalammat. Vastavetona haluamme kuitenkin, ettei työntekijän lähettämisestä tarvitse enää ilmoittaa etukäteen, vaan työntekijällä on enää mukanaan vain syy toisessa jäsenvaltiossa työskentelyyn, esimerkiksi sen perustana olevan sopimuksen muodossa. Siksi minun on myös sanottava, että kannatan lopulta oikeudellisia asioita käsittelevän valiokunnan tarkistusehdotuksia. Ehkä myös komissiossa vallitsee vielä tietynlainen väärinymmärrys asiasta.
Me haluamme, että asiassa päästään hyvin joustavaan ratkaisuun. Kun yksi jäsenvaltio kertoo, että meillä on yhtäkkiä ongelmia, koska kyseessä oleva henkilö on syyllistynyt taskuvarkauteen, että meillä on ongelmia, ja tämä palvelujen tarjoamisen kortti on laadittu meidän maatamme varten, yksittäinen maa voi silloin tavallaan peruuttaa palvelujen tarjoamisen kortin voimassaoloajan joustavasti ja järkevästi niiden syiden nojalla, joita tämä direktiivi antaa.
Sallikaa minun käsitellä vielä aivan lyhyesti erästä toista alaa. Useimmat, jotka ovat käsitelleet tätä direktiiviä tähän asti, ovat juristeja. Me kaikki tiedämme, että edelleen on olemassa erilaisia sopimusosia, osaksi erittäin vanhoja sellaisia, joiden nimi on vielä EY. Me tiedämme, että tämä direktiivi perustuu EY:n lainsäädäntöön eikä EU:n lainsäädäntöön. Me pyrimme kuitenkin ennen vaaleja – neuvosto, komissio, parlamentti, lehdistö, ay-järjestöt ja yhteisöt – siihen, että tästä Euroopasta tulee kansalaiselle helpommin ymmärrettävä. Me vaadimme kansalaisia ymmärtämään muutoksen EEC:stä EY:ksi ja edelleen EU:ksi. Kansalainen ymmärtää nyt EU:n. Me emme tee itsellemme emmekä kansalaiselle palvelusta, jos ristimme tämän yleiseen tietoisuuteen tuotavan tuotteen palvelujen tarjoamisen EY-kortiksi eikä EU-kortiksi. Kansalaista kiinnostaa EU-maailma, se on hänelle yleisesti tunnustettu ja sitova. Pyydän neuvostoa ja komissiota pyrkimään tähän."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, lors du vote de demain, le groupe PPE soutiendra à une large majorité les propositions d'amendement de la commission juridique ainsi que les modifications rédactionnelles. Je limiterai mon intervention à deux domaines.
Le premier domaine est la question de savoir ce que cette directive devrait avoir pour effet - dans le sens littéral du mot. D'un côté, il y a les intérêts de l'économie et de l'individu. Disons tout de suite que mes explications partent du principe qu'il s'agit d'un individu honnête et d'un travailleur consciencieux. De l'autre côté, il y a les intérêts des États membres qui devraient peut-être envisager le pire pour ce qui est des personnes concernées. Si nous envisageons l'un des extrêmes, les intérêts des États membres, il y a certainement de bonnes raisons pour prévoir des obstacles assez élevés à la délivrance de cette carte.
Ensuite, il y a de bonnes raisons pour justifier l'introduction rapide, en dépit de cette carte, d'obligations de notification. Si j'envisage l'autre extrême, à savoir le moins d'obstacles possible, je cours le risque que cette procédure me prive de toute législation car les États membres n'approuveront pas la directive. Au bout du compte, soit j'aurai une directive sur la carte de prestation de services dont personne ne disposera dans les faits car les obstacles posés au secteur économique seront trop importants, soit je n'aurai même pas de directive.
Aucun des deux résultats ne peut nous satisfaire. C'est peut-être aussi la raison pour laquelle on nous dit que les négociations coincent également sur ce sujet au Conseil. Nous nous sommes efforcés de trouver un équilibre, une solution aussi légère que possible, entre l'intérêt que constitue l'
et l'autre intérêt. Nous voulons disposer d'une solution qui démantèle certains obstacles posés au secteur économique mais qui permette d'atteindre, une fois ces obstacles surmontés, une application aussi légère que possible. C'est pourquoi nous voulons qu'une carte de prestation de services soit demandée pour un ou pour plusieurs États membres.
Si une firme française déclare qu'un de ses collaborateurs doive travailler en permanence au Danemark et seulement au Danemark, la carte de prestation de services devrait pouvoir être demandée pour ce seul pays. Les obstacles bureaucratiques en seront diminués. En contrepartie, nous demandons toutefois la suppression de l'obligation de notification préalable et proposons que le travailleur porte sur lui la motivation des travaux qu'il vient effectuer dans l'autre État membre, sous la forme du contrat de prestation, par exemple. C'est pourquoi je dois également déclarer être en faveur des propositions d'amendement de la commission juridique. Peut-être une certaine dose de malentendu subsiste-t-elle au sein de la Commission.
Nous voulons parvenir à une solution tout à fait flexible. Lorsqu'un État membre déclare avoir subitement des problèmes parce qu'une personne a commis un vol et que la carte de prestation de services est émise pour l'État en question, il peut réduire, dans une certaine mesure, de façon flexible et intelligente, et pour les raisons énoncées par la directive, la durée de validité de la carte de prestation de services.
Permettez-moi d'encore aborder très brièvement un deuxième domaine. La plupart de ceux qui se sont penchés sur la directive jusqu'à présent sont des juristes. Nous savons tous que certaines composantes des Traités - en partie, des composantes très anciennes - s'appellent encore "CE". Nous savons que cette directive repose sur le droit CE et non sur le droit UE. Mais, avant les élections, nous avons tous - Conseil, Commission, Parlement, presse, syndicats, sociétés - insisté sur le fait que l'Europe devait être plus compréhensible pour le citoyen. Nous avons demandé au citoyen de passer de la CEE à la CE puis à l'UE. À présent, il a compris le concept UE. Nous ne rendrons pas un bon service au citoyen et à nous-mêmes si nous baptisons le produit que nous sortons "carte de prestation de services-CE" et non "carte de prestation de services-UE". Le citoyen est intéressé par le monde de l'UE ; pour lui, c'est ce monde qui a cours. Je prie le Conseil et la Commission d'aller dans cette direction."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, la grande maggioranza del gruppo PPE voterà a favore delle proposte di emendamento avanzate dalla commissione giuridica e domani si esprimerà a favore della versione modificata. In questa esposizione mi limiterò a due ordini di considerazioni.
L’uno riguarda l’effetto – nel vero senso della parola – che deve avere questa direttiva. Sono in gioco interessi dell’economia ma anche quelli dei singoli individui. In queste mie considerazioni parto dal presupposto che il singolo sia un individuo onesto che lavora seriamente. D’altra parte abbiamo gli interessi degli Stati membri che talvolta , nei confronti degli interessati, devono partire da presupposto che possa trattarsi di un
Se consideriamo la questione da questo lato, cioè nell’ottica dell’interesse degli Stati membri, comprendiamo come ci siano sicuramente motivi validi per rendere severi i requisiti per il rilascio della carta.
Inoltre, pur in presenza di tale documento, ci sono delle ragioni per introdurre l’obbligo di notifica tempestiva. Se si segue invece l’altro estremo, ovvero quello di ridurre al minimo i requisiti per l’ottenimento della carta, si corre il pericolo di non avere alcuna normativa in merito, poiché gli Stati membri non approveranno questa direttiva. Di conseguenza, esisterà una direttiva sulla carta di prestazione di servizi che nessuno
avrà, vista la difficoltà di ottenerla nel mondo del lavoro, o, d’altro canto, non ci sarà alcuna direttiva.
Entrambi gli effetti sono insoddisfacenti. Forse è questo il motivo per cui, stando a quel che si dice, si sono arenate le trattative al Consiglio. Abbiamo dunque cercato di trovare il giusto mezzo tra i due esterni, quello dell’ordine pubblico da un lato, e quello di arrivare a una soluzione quanto più agile possibile dall’altro. Vogliamo una soluzione che, pur creando dei vicoli al mondo dell’economia, consenta una gestione estremamente veloce una volta soddisfatti i suddetti veicoli.
Se una ditta in Francia ha un collaboratore che deve lavorare sempre e solo in Danimarca, allora si deve poter richiedere tale carta di prestazione di servizi solo per la Danimarca. In questo caso, le difficoltà burocratiche saranno minori. Per converso, non vogliamo che permanga l’obbligo di notifica tempestiva, ma che il lavoratore porti con sé, negli Stati membri, la motivazione del lavoro per esempio sotto forma del contratto che ne costituisce il presupposto. Per riassumere, comunico che mi esprimerò a favore delle proposte di emendamento formulate della commissione giuridica. Forse anche in seno alla Commissione permane un certo equivoco di fondo.
Intendiamo raggiungere una soluzione del tutto flessibile. Se uno Stato membro dichiara di avere improvvisamente problemi perché un individuo ha commesso un furto – e la sua carta era stata rilasciata proprio per questo stato – allora il singolo Stato può far ricorso alle motivazioni contenute nella direttiva per revocare, in modo flessibile e intelligente, la validità della carta di prestazione di servizi.
Permettetemi di passare brevemente al secondo ordine di considerazioni: coloro che finora si sono occupati di questa direttiva sono per lo più giuristi. Noi tutti sappiamo che ci sono diverse parti del Trattato, a tratti componenti molto vecchie del Trattato, che ancora vanno sotto il nome di CE. Noi sappiamo che questa direttiva si basa sul diritto CE e non sul diritto UE. Prima delle elezioni, tuttavia, noi tutti – Consiglio, Commissione, Parlamento, la stampa, i sindacati e le società, ci siamo adoperati per rendere questa Europa più comprensibile ai cittadini. Abbiamo preteso che il cittadino sapesse passare dalla CEE alla CE e poi all’UE. Ora l’UE è un concetto chiaro. Non rendiamo dunque un buon servizio né a noi stessi, né ai cittadini, se il documento che rilasceremo si chiamerà carta CE di prestazione di servizi e non invece carta UE. Al cittadino interessa il mondo UE, è quello il suo mondo. Invito quindi il Consiglio e la Commissione a muoversi in questa direzione."@it9
"Mr President, tomorrow will see a large majority within the PPE Group vote in favour of the amendments put forward by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market, as well as the amended version. I propose to confine my comments to two areas.
Firstly there is the question as to what this directive is actually designed to achieve, that is achieve in the real sense. There is the fact that we have to take the interests of the economy and also of the individual into account. My comments start from the premise that we are talking about an upright individual in gainful employment. Then there are the interests of the Member States, which, being on the receiving end, may have to start from the premise of a worst case scenario. If we are going to abide by the one extreme, that is the interests of the Member States, then we certainly have every reason to make the hurdles that have to be cleared in applying for this card relatively high.
There is also an argument for introducing early notification obligations as well as having this card. If I were to go to the other extreme, as few hurdles as possible that is, then I would run the risk of failing to produce any legislation whatsoever in the course of this procedure because the Member States would not sign up to this directive. I would therefore end up with a situation where a directive on the service provision card might well be in place, but with the hurdles facing the business world being so high, in reality no one would apply for the card. Alternatively, I might have no directive at all.
Neither outcome would be satisfactory. Perhaps this is also why, as is rumoured to be the case, the Council has become bogged down in its negotiations on this as well. We have been trying to reach a happy compromise between one interest – that of public order
and the other, that of finding the easiest possible solution. We want to arrive at a solution where certain hurdles are created vis-à-vis the business world, but once these have been overcome, implementation is as easy as it possibly could be. Therefore we want applications for the service provision card to be for one or more Member States.
If a company in France says that it has an employee who has to work in Denmark on a permanent basis, and only in Denmark, then it certainly ought only to be possible to apply for this card for Denmark. Accordingly, the bureaucratic hurdles that have to be overcome would be lower in this instance. In return for this, however, we want early notification obligations to be discontinued, rather it should just be a matter of the employee taking the justification for the posting to the other Member State along with them, and this might take the form of the contract forming the basis for his/her posting. Consequently, I too have to say that I am in favour of the amendments put forward by the Committee on Legal Affairs and the Internal Market. Perhaps there was a certain amount of residual misunderstanding on the part of the Commission.
We want to achieve a completely flexible solution. If a particular Member State was to declare that it had suddenly run into problems because the individual concerned had committed a theft and the card was for their country, then this particular Member State would be able to revoke this card, as it were, for the reasons cited in this directive, which is altogether a flexible and intelligent solution.
Allow me just to go very briefly into a second matter. Most of those who have been working on the directive to date have been lawyers. We all know that there are still various parts of the Treaty, some of them very old, which are still referred to as EC. We are aware that this directive is founded on EC law and not on EU law. However, before the elections we – the Council, the Commission, Parliament, the press, unions and companies that is – worked towards making the Europe we have today more comprehensible to the citizens. We have expected the citizens to take on board the transition from EEC to EC to EU. They have now got to grips with “EU”. We would be doing neither ourselves nor the citizens any favours if we were to christen the product we are proposing to deliver “EC service provision card” and not “EU service provision card”. It is the world of the EU that the citizens are interested in, this is the one that counts in their eyes. I would urge the Council and the Commission to move in this direction."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, de Fractie van de Europese Volkspartij zal de amendementen van de Commissie juridische zaken en interne markt en de gewijzigde versie morgen met een grote meerderheid goedkeuren. Ik zal het maar over twee onderwerpen hebben.
Het ene is de vraag wat wij met deze richtlijn moeten bereiken. Enerzijds zijn er de economische belangen en die van het individu. Ik neem aan dat het om een rechtschapen en hardwerkend individu gaat. Anderzijds zijn er de belangen van de lidstaten, die er misschien ook eens van uit moeten gaan dat het om een hopeloos geval gaat. Als wij naar het belang van de lidstaten kijken, zijn er goede redenen om de lat voor het verkrijgen van de kaart vrij hoog te leggen.
Dan zijn er ook goede redenen om, ondanks deze kaart, in een verplichte aanmelding vooraf te voorzien. Als ik voor het andere uiterste kies en de lat zo laag mogelijk leg, bestaat het gevaar dat deze procedure tot niets leidt omdat de lidstaten de richtlijn niet aanvaarden. Ofwel er komt dus een richtlijn over de dienstverrichtingskaart, maar niemand zal die kaart kunnen krijgen omdat de lat te hoog ligt, ofwel er komt helemaal geen richtlijn.
Geen van beide mogelijkheden schenkt ons voldoening. Wellicht zijn ook de onderhandelingen in de Raad daarom vastgelopen. Wij hebben gepoogd een compromis te vinden tussen het ene belang: openbare orde, en het andere belang: een zo eenvoudig mogelijke oplossing. Wij willen een oplossing waarbij aan het bedrijfsleven bepaalde eisen worden gesteld, maar zodra aan die eisen is voldaan moet de rest zo eenvoudig mogelijk zijn. Wij willen daarom dat de dienstverrichtingskaart voor een of meerdere lidstaten wordt gevraagd.
Als een Franse firma een medewerker heeft die altijd in Denemarken werkt, moet hij dat kunnen doen met een dienstverrichtingskaart voor Denemarken alleen. Er zullen dan minder bureaucratische obstakels zijn. In ruil daarvoor willen wij wel dat de verplichte aanmelding vooraf wordt geschrapt en dat de werknemer alleen nog moet kunnen aantonen waarom hij in een andere lidstaat werkt, bijvoorbeeld aan de hand van zijn contract. Ik steun de amendementen van de Commissie juridische zaken en interne markt. Wellicht heerst er in de Commissie nog onenigheid.
Wij willen een flexibele oplossing. Als een lidstaat plotseling voor het probleem staat dat iemand met een dienstverrichtingskaart een diefstal heeft gepleegd, kan die lidstaat zich op deze richtlijn beroepen en de geldigheid van de kaart op flexibele en verstandige wijze herroepen.
Ik wil het heel kort nog over iets anders hebben. Met deze richtlijn hebben zich tot nu toe vooral juristen beziggehouden. Wij weten allemaal dat verschillende, soms heel oude onderdelen van het Verdrag nog uit de tijd van de EG stammen. Wij weten dat deze richtlijn op EG-recht en niet op EU-recht steunt. Voor de verkiezingen streefden wij - Raad, Commissie, Parlement, pers, vakbonden en ondernemingen - ernaar Europa voor de burger begrijpelijker te maken. Wij hebben de burger de overgang van EEG naar EG en EU in de maag gesplitst. Nu kent hij de EU. Wij bewijzen onszelf noch de burger een dienst door een kaart uit te geven die EG-dienstverrichtingskaart en niet EU-dienstverrichtingskaart heet. De burger stelt belang in de EU, die is voor hem reëel. Ik verzoek de Raad en de Commissie daarmee rekening te houden."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, o Grupo PPEDE vai votar amanhã, por larga maioria, a favor das alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno e também da versão modificada. Na minha intervenção, irei concentrar-me em dois domínios.
Um dos domínios prende-se com o que esta directiva pretende fazer – fazer, no sentido próprio. Por um lado, temos os interesses das forças económicas e também dos indivíduos. Na minha intervenção, começo por partir do princípio que se trata de indivíduos honestos, que trabalham com empenho. Por outro lado, temos os interesses dos Estados-Membros, os quais, relativamente aos interessados, talvez tenham por vezes também de partir do princípio da existência de um
do pior cenário. Se aprofundarmos um dos extremos, os interesses dos Estados-Membros, haverá decerto boas razões para colocar relativamente alta a fasquia para a atribuição deste cartão.
Depois, há boas razões para, apesar da existência deste cartão, introduzir atempadamente uma obrigação de declaração. Aprofundando o outro extremo, logo, o menor número possível de entraves, então corre-se o risco de não termos qualquer legislação, nomeadamente porque os Estados-Membros não aprovariam essa directiva. Como resultado, estaremos então na situação de, apesar de termos uma directiva relativa ao cartão de prestação de serviços, não existir
o cartão de prestação de serviços para ninguém, pelo facto de a fasquia estar muito alta para as forças económicas. No outro caso, não teremos directiva nenhuma.
Nenhum dos resultados pode satisfazer. Talvez seja essa também a razão para, ao que consta, as negociações no Conselho relativas a esta matéria se terem logrado. Tentámos agora encontrar uma utilidade marginal entre um dos interesses – a ordem pública – e o outro interesse, o de encontrar uma solução o mais simples possível. Queremos encontrar uma solução em cujo âmbito sejam criados determinados obstáculos às forças económicas, mas em que depois, uma vez superados esses obstáculos, se consiga uma aplicação o mais simples possível. É por essa razão que desejamos que o cartão de prestação de serviços seja requisitado para um ou para vários EstadosMembros.
Se uma empresa em França disser que tem um colaborador que deve trabalhar em permanência na Dinamarca, e só na Dinamarca, então o cartão de prestação de serviços também deve poder ser requerido apenas para a Dinamarca. Nesse caso, os entraves burocráticos nesta matéria também serão menores. Em contrapartida, no entanto, queremos que deixe de existir a obrigação de declaração prévia e sim que o motivo do destacamento para o outro Estado-Membro esteja apenas na posse do trabalhador, na forma do contrato subjacente, por exemplo. Por isso, também eu tenho de dizer, como conclusão, que me pronuncio a favor das alterações propostas pela Comissão dos Assuntos Jurídicos e do Mercado Interno. Talvez tenham subsistido ainda, no seio da Comissão, alguns resquícios de incompreensão.
Pretendemos uma solução que seja bastante flexível. Se um Estado-Membro, para o qual foi emitido um determinado cartão de prestação de serviços, declarar que, de súbito, tem problemas porque o titular desse cartão cometeu um furto, então esse país específico, pelas razões previstas nesta directiva, pode de certo modo revogar a validade do cartão de prestação de serviços, de forma flexível e inteligente.
Permitam-me que aborde ainda, muito sucintamente, um segundo domínio. A maioria dos que até agora se debruçaram sobre a directiva são juristas. Todos nós sabemos que existem ainda diversas componentes dos Tratados – por vezes, componentes muito antigas -, que ainda têm a denominação CE. Sabemos que esta directiva se baseia em legislação da CE e não em legislação da UE. Mas, antes das eleições, trabalhámos – o Conselho, a Comissão, o Parlamento, a imprensa, os sindicatos, as sociedades – para que esta Europa se tornasse mais inteligível para os cidadãos. Impusemos aos cidadãos a alteração de CEE para CE e, depois, para UE. Agora, já compreenderam o conceito de UE. Não estaremos a prestar um bom serviço a nós próprios nem aos cidadãos se baptizarmos agora o produto que depois vamos emitir como cartão de prestação de serviços - CE e não como cartão de prestação de serviços - UE. Aos cidadãos, interessa o mundo da UE, é esse que é válido para eles. Solicito ao Conselho e à Comissão que façam algo neste sentido."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! PPE-gruppen kommer med stor majoritet att rösta för ändringsförslagen från utskottet för rättsliga frågor och den inre marknaden och även den ändrade versionen under morgondagen. Jag vill i mina utlägg inskränka mig till två betänkanden.
Det ena gäller frågan om vad detta direktiv över huvud taget skall verka för – verka för i dess egentliga betydelse. Vi har för det första näringslivets och även de enskildas intressen. I mina inlägg utgår jag till att börja med från att det handlar om en rättskaffens och rejält arbetande enskild. För det andra har vi medlemsstaternas intressen, som med tanke på dem som berörs kanske också måste utgå från att det föreligger ett
. Om vi tänker på den ena ytterligheten, medlemsstaternas intressen, så finns det säkert goda anledningar att sätta hindren för detta EG-kort relativt högt.
Sedan finns det anledning att trots detta EG-kort på ett tidigt stadium införa anmälningsplikt. Om jag tänker på den andra ytterligheten, alltså så få hinder som möjligt, då riskerar jag att jag i fråga om detta förfarande över huvud taget inte kommer att få uppleva någon lagstiftning, eftersom medlemsstaterna då inte kommer att godkänna direktivet. Resultatet blir alltså antingen att jag visserligen har ett direktiv för EG-kortet för tillhandahållande av tjänster, men, eftersom hindren för näringslivet är mycket höga, i själva verket inte har något EG-kort för någon. I det andra fallet har jag inte alls något direktiv.
Ingetdera resultatet är tillfredsställande. Kanske är detta också anledningen till, som man hör sägas, att förhandlingarna har hakat upp sig även i rådet. Nu har vi försökt att åstadkomma ett mellanting mellan det ena intresset
och det andra intresset, och att finna en så lätt lösning som möjligt. Vi vill ha en lösning där vissa hinder för näringslivet byggs upp, men där man sedan, när dessa hinder övervunnits, uppnår en så smidig hantering som möjligt. Vi vill därför att EG-kortet för tillhandahållande av tjänster begärs för en eller flera medlemsstater.
Om ett företag i Frankrike säger att man har en medarbetare som ständigt måste arbeta i Danmark och bara i Danmark, då skall detta EG-kort för tillhandahållande av tjänster också bara begäras för Danmark. Då kommer de byråkratiska hindren för detta att vara lägre. Som en motåtgärd vill vi dock att det inte längre skall finnas några fler tidiga anmälningsplikter, utan att arbetstagaren enbart skall ha med sig anledningen till arbetena i den andra medlemsstaten, till exempel i form av det avtal som ligger till grund för dem. Därför måste jag också säga att jag till slut uttalar mig för ändringsförslagen från utskottet för rättsliga frågor. Kanske finns det också hos kommissionen fortfarande kvar en viss rest av missuppfattning.
Vi vill att man uppnår en helt flexibel lösning. Om en medlemsstat förklarar att man plötsligt har problem, eftersom personen har begått en stöld, man har problem, och detta EG-kort för tillhandahållande av tjänster är utställt för ens land, då kan det enskilda landet av de anledningar som finns i detta direktiv i viss mån dra tillbaka giltigheten för EG-kort, på ett flexibelt och intelligent sätt.
Låt mig också helt kort gå in på en annan sak. De flesta som hittills befattat sig med direktivet är jurister. Vi vet alla att det fortfarande finns olika beståndsdelar i fördraget, delvis mycket gamla beståndsdelar i fördraget, som fortfarande heter EG. Vi vet att detta direktiv baserar sig på EG-rätt och inte på EU-rätt. Men före valet verkade vi – rådet, kommissionen, parlamentet, pressen, fackföreningarna, organisationerna – för att detta Europa skall bli mer förståeligt för medborgaren. Vi har ansträngt medborgarna genom att ändra EEG till EG till EU. Nu har man förstått EU. Vi gör oss själva och medborgaren en otjänst om vi nu döper den produkt som vi ger ut till EG-kort för tillhandahållande av tjänster och inte till EU-kort för tillhandahållande av tjänster. För medborgaren är EU-världen intressant, det är den som gäller för honom. Jag ber rådet och kommissionen att gå i den riktningen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"11,9
"ordre public -"1
"ordre public –"13,7
"worst case"1,13,7,12,11
"worst case."9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples