Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-01-20-Speech-4-172"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20000120.11.4-172"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Señor Presidente, el que siga el debate de urgencia en este Parlamento se dará cuenta de que parece que la historia de Europa vuelve de nuevo sobre nosotros. Es decir, en el debate anterior sobre las Molucas hemos oído mucho neerlandés y ahora me temo que el Sr. Comisario va a oír mucho español, porque estamos hablando de Venezuela. Lo que ocurre es que la historia de Europa vuelve sobre nosotros. Es decir, los europeos que fueron y ocuparon el mundo, ahora, de alguna forma, estamos influenciados por lo que está ocurriendo fuera de aquí, de forma que, cuando cada uno de nosotros habla, aunque -sobre todo, para el Sr. Comisario- esto pueda parecer una letanía de quejas, lo hace expresando la opinión de los electores. Concretamente, en mi país -España- y en la región de la que yo vengo -las islas Canarias- la catástrofe de Venezuela se ha sentido como si fuera en nuestro propio territorio. Lo que lamento es que, en este momento, el Sr. Busquin, que es un gran Comisario y un gran político y que está en condiciones de conocer los problemas, no sea el Comisario responsable del asunto, porque probablemente tenga ya la respuesta escrita y lo que yo pueda decirle no va a influir en su respuesta, porque estoy seguro de que no podrá hacerlo. Pero sí espero que, por lo menos, lea la propuesta de resolución y se fije en alguno de los temas que nos preocupan. La catástrofe de Venezuela no ha sido una catástrofe ordinaria. Estamos hablando de 50.000 desaparecidos -prácticamente 50.000 muertos-, de la desaparición de un estado -el de Vargas-, donde están el aeropuerto de Maiquetía y el puerto de La Guaira, que es la entrada o de Venezuela. Hay que reconstruir ese Estado y hacerlo de tal forma que no se vuelva a producir una catástrofe. Porque la catástrofe no se produjo por una simple negligencia de las autoridades. Se produjo por el desplome de toda una cresta -la cresta del Parque Nacional de Ávila- y, por tanto, habrá que tomarlo en cuenta a la hora de la reconstrucción. Espero que la Comisión tome en cuenta las consideraciones del Parlamento y que considere la posibilidad de convocar algún tipo de "conferencia de donantes", o algo así, con otras organizaciones y Estados al objeto de que, entre todos, podamos ayudar al Gobierno venezolano a reconstruir una parte muy importante del país."@es12
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Hr. formand, dem, der følger denne uopsættelighedsdebat i Parlamentet, vil kunne se, at det ser ud, som om Europas historie igen vender tilbage til os. Det vil sige, i den forrige debat om Molukkerne hørte vi meget nederlandsk, og nu er jeg bange for, at kommissæren vil komme til at høre meget spansk, for vi taler om Venezuela. Det, der sker, er, at Europas historie vender tilbage til os. Det vil sige, at vi europæere, der rejste ud og erobrede verden, nu på en eller anden måde er påvirket af, hvad der sker uden for Europa. Så når hver enkelt af os taler, kan det, især for kommissæren, forekomme som en lang liste af klager, men vi giver blot udtryk for vælgernes mening. Helt konkret har man i mit land, Spanien, og i den region, jeg kommer fra, De Kanariske Øer, mærket Venezuelas katastrofe, som om den var sket på vores eget territorium. Det, jeg beklager, er, at hr. Busquin, som er en betydningsfuld kommissær og en betydningsfuld politikker, og som er i stand til at kende til problemerne, nu ikke er den ansvarlige kommissær for sagen, for han har nok allerede svaret skrevet ned, og det, jeg kan fortælle ham, får ikke indflydelse på hans svar, for jeg er sikker på, det ikke kan lade sig gøre. Men jeg håber i det mindste, at han læser beslutningsforslaget og lægger mærke til nogle af de emner, som bekymrer os. Venezuelas katastrofe har ikke været nogen almindelig katastrofe. Vi taler om 50.000 forsvundne - praktisk talt 50.000 døde - om en stats, Vargas-statens, forsvinden, hvor Maiquetía-lufthavnen og La Guaira-havnen, som er Venezuelas indgang eller ligger. Denne stat skal genopbygges, og det skal gøres på en sådan måde, at der ikke igen sker en katastrofe. For katastrofen skete ikke på grund af en simpel forsømmelse fra myndighedernes side. Den skete på grund af sammenbruddet af en hel bjergryg, Ávila-nationalparkens bjergryg - og derfor skal der tages hensyn til dette, når den skal genopbygges. Jeg håber, at Kommissionen registrerer Parlamentets bemærkninger, og at den overvejer muligheden for at afholde en form for "donorkonference" eller lignende sammen med andre organisationer og stater med det formål, at vi i fællesskab kan hjælpe den venezuelanske regering med at opbygge en meget vigtig del af landet."@da1
"Herr Präsident! Wer die Dringlichkeitsdebatte in diesem Parlament verfolgt, wird feststellen, daß die Geschichte Europas scheinbar wieder über uns hereinbricht. In der vorangegangenen Aussprache über die Molukken haben wir viel niederländisch gehört, und jetzt, fürchte ich, wird der Herr Kommissar viel spanisch hören, da wir über Venezuela sprechen. Was geschieht, ist, daß uns die Geschichte Europas wieder einholt. Das heißt, wir Europäer, die auszogen und die Welt eroberten, werden in irgendeiner Weise von den fernab verlaufenden Ereignissen beeinflußt, so daß, wenn jemand von uns spricht, obwohl dies – vor allem für den Herrn Kommissar – als Klagelitanei erscheinen könnte, er dabei die Meinung der Wähler zum Ausdruck bringt. Konkret in meinem Land – Spanien – und in der Region, aus der ich stamme – den Kanarischen Inseln –, ist die Katastrophe von Venezuela aufgenommen worden, als hätte sie sich auf unserem eigenen Territorium ereignet. Ich bedauere, daß Herr Busquin, der ein großer Kommissar und ein großer Politiker und in der Lage ist, die Probleme zu erkennen, in diesem Moment nicht das für diese Angelegenheit zuständige Kommissionsmitglied ist, da er seine Antwort wahrscheinlich bereits schriftlich abgefaßt hat und, was ich ihm hier sagen kann, seine Antwort nicht beeinflussen wird, denn das ist sicher nicht möglich. Aber ich hoffe aber, daß er zumindest den Entschließungsantrag liest und auf eines der uns beschäftigenden Themen aufmerksam wird. Die Katastrophe von Venezuela war kein alltägliches Unglück. Wir sprechen von 50 000 Vermißten – praktisch 50 000 Toten –, vom Verschwinden eines Bundesstaates – Vargas –, in dem sich der Flugplatz Maiquetía und der Hafen La Guaira, das Eingangstor oder die Empfangshalle von Venezuela, befinden. Dieser Bundesstaat muß wiederaufgebaut werden, und dies muß so geschehen, daß sich eine Katastrophe nicht wiederholen kann. Denn sie geschah nicht aufgrund einer simplen Nachlässigkeit der Behörden. Sie wurde durch den Absturz eines ganzen Bergkamms – des Kamms des Nationalparks von Ávila hervorgerufen –, und das muß deshalb beim Wiederaufbau berücksichtigt werden. Ich hoffe, daß die Kommission die Überlegungen des Parlaments in Betracht zieht und die Möglichkeit der Einberufung einer Art von „Geberkonferenz“ oder etwas ähnlichem zusammen mit anderen Organisationen und Staaten erwägt, damit wir alle gemeinsam der venezolanischen Regierung beim Wiederaufbau eines sehr wichtigen Landesteils helfen können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όποιος παρακολουθήσει τη συζήτηση των επειγόντων θεμάτων στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο θα αντιληφθεί πως, από ό,τι φαίνεται, η ιστορία της Ευρώπης περιστρέφεται και πάλι γύρω από μας. Δηλαδή, κατά την προηγούμενη συζήτηση για τις Μολούκες ακούσαμε πολλά ολλανδικά και τώρα φοβάμαι ότι ο κ. Επίτροπος θα ακούσει πολλά ισπανικά, επειδή μιλάμε για τη Βενεζουέλα. Αυτό που συμβαίνει είναι ότι η ιστορία της Ευρώπης περιστρέφεται γύρω από εμάς. Δηλαδή, οι Ευρωπαίοι, που κατακτήσαμε άλλοτε τον κόσμο, τώρα επηρεαζόμαστε, κατά κάποιον τρόπο, από τα γεγονότα που συμβαίνουν εκτός της ηπείρου μας, ώστε όταν μιλά καθένας από μας, μολονότι – προπαντός στον κ. Επίτροπο – οι αγορεύσεις μας μπορεί να μοιάζουν με λιτανεία διαμαρτυριών, μιλά εκφράζοντας τη γνώμη του εκλογικού σώματος. Συγκεκριμένα, στη χώρα μου – την Ισπανία – και στην περιφέρεια από την οποία κατάγομαι – τις Καναρίους Νήσους – η καταστροφή της Βενεζουέλας έγινε αισθητή σαν να είχε συμβεί στο δικό μας έδαφος. Αυτό για το οποίο λυπάμαι, ετούτη τη στιγμή, είναι ότι ο κ. Βusquin, ο οποίος είναι σπουδαίος Επίτροπος και σπουδαίος πολιτικός και είναι σε θέση να γνωρίζει τα προβλήματα, δεν είναι ο αρμόδιος Επίτροπος για την υπόθεση, διότι μάλλον έχει ήδη γραπτή την απάντηση και ό,τι και αν του έλεγα εγώ δεν πρόκειται να επηρεάσει την απάντησή του, διότι είμαι βέβαιος ότι δεν μπορεί να την επηρεάσει. Ελπίζω όμως ότι θα διαβάσει τουλάχιστον την πρόταση ψηφίσματος και θα λάβει θέση για κάποιο από τα θέματα που μας απασχολούν. Η καταστροφή της Βενεζουέλας δεν ήταν συνηθισμένη καταστροφή. Μιλάμε για 50.000 αγνοούμενους (πρακτικά 50.000 νεκρούς), για την εξαφάνιση ενός κρατιδίου (του Vargas), όπου βρίσκεται το αεροδρόμιο της Maiquetía και το λιμάνι της La Guaira, που είναι η είσοδος ή ο προθάλαμος της Βενεζουέλας. Πρέπει να ανοικοδομηθεί αυτό το κρατίδιο και να ανοικοδομηθεί με τρόπο που να μην προξενήσει νέα καταστροφή. Διότι η καταστροφή δεν προκλήθηκε από απλή αμέλεια των αρχών. Προκλήθηκε από την κατάρρευση μιας ολόκληρης κορυφογραμμής – της κορυφογραμμής του Εθνικού Πάρκου Ávila – και αυτό πρέπει επομένως να ληφθεί υπόψη την ώρα της ανοικοδόμησης. Ελπίζω ότι η Επιτροπή θα λάβει υπόψη της τις παρατηρήσεις του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και ότι θα εξετάσει τη δυνατότητα σύγκλησης μιας "διάσκεψης χορηγών" ή κάποιας άλλης μορφής συνάντησης με άλλους οργανισμούς και κράτη, προκειμένου να μπορέσουμε όλοι μαζί να βοηθήσουμε την κυβέρνηση της Βενεζουέλας να ανοικοδομήσει ένα πολύ σημαντικό τμήμα της χώρας."@el8
"Mr President, anyone who follows the urgent debate in this Parliament will realise that the history of Europe appears to be returning to haunt us. That is to say that, in the previous debate on the Moluccas, we heard a lot of Dutch and now I fear that the Commissioner is going to hear a lot of Spanish, because we are talking about Venezuela. What is happening is that the history of Europe is returning to haunt us. The Europeans who went and occupied the world, now, in a sense, are influenced by what is happening elsewhere, and therefore, when we speak, although – especially for the Commissioner – this may seem like a litany of complaints, we are in fact expressing the opinion of the voters. Specifically in my country, Spain, and in the region I come from – the Canary Islands – the catastrophe in Venezuela has been felt as if it had happened in our own country. My regret is that, at the moment, Mr Busquin, who is a great Commissioner and a great politician, and who is in a position to understand these problems, is not, in fact, the Commissioner responsible for the matter, because he probably already has a written answer and anything I say is not going to influence his reply, because I am sure he is not able to change that reply. I do hope, however, that he will at least read the motion for a resolution and take note of some of the issues which concern us. The disaster in Venezuela has not been an ordinary disaster. We are talking about the disappearance of 50 000 people – in reality, the death of 50 000 people – the disappearance of a state – the state of Vargas – where the Maiquetía airport and the port of La Guaira are located, which is the entrance or ‘hall’ of Venezuela. That state must be rebuilt and it must be done in a way which will prevent any further disaster. The disaster did not happen as a result of mere negligence on the part of the authorities. It happened as a result of the collapse of an entire ridge – the ridge of the Ávila National Park – and therefore this will have to be taken into account in its reconstruction. I hope that the Commission will take Parliament’s considerations into account and will consider the possibility of organising some type of ‘conference of donors’, or something of the sort, with other organisations and states so that, amongst all of us, we can help the Venezuelan government to reconstruct a very important part of the country."@en3
"Arvoisa puhemies, kun seuraa parlamentin kiireellisistä aiheista käytävää keskustelua, voi huomata, että Euroopan historia näyttää taas tulevan lähemmäs meitä. Tarkoitan sitä, että edellisen Molukkeja koskevan keskustelun aikana kuulimme puhuttavan paljon hollantia, ja nyt luulen, että komission jäsen saa kuulla puhuttavan paljon espanjaa, sillä puhumme Venezuelasta. Kyse on siitä, että Euroopan historia tulee taas lähemmäs meitä. Tarkoitan sitä, että me eurooppalaiset, jotka matkustimme aikoinaan maailmalle ja valloitimme sen, tunnemme nyt olevamme jollain tavoin asianosaisia siinä, mitä muualla tapahtuu, joten kun kukin meistä puhuu, vaikka se etenkin komission jäsenestä saattaakin kuulostaa valitusten luettelolta, niin hän puhuu samalla myös äänestäjien puolesta. Tarkemmin sanoen minun kotimaassani Espanjassa ja sillä alueella, jolta olen kotoisin Kanariansaarilla Venezuelan onnettomuuteen on suhtauduttu aivan kuin se olisi tapahtunut omalla maallamme. Pahoittelen sitä, että komission jäsen Busquin, joka on merkittävä komission jäsen ja merkittävä poliitikko ja joka tuntee hyvin nämä ongelmat, ei nyt kuitenkaan ole asiasta vastaavana komission jäsenenä, sillä hänellä on varmaan jo vastaus valmiiksi kirjoitettuna, ja se, mitä minä voin hänelle sanoa, ei vaikuta hänen vastaukseensa, sillä olen varma, että se ei voi siihen vaikuttaa. Toivon kuitenkin, että hän ainakin lukisi päätöslauselman ja kiinnittäisi huomiota joihinkin meitä huolestuttaviin asioihin. Venezuelan katastrofi ei ollut mikään tavanomainen katastrofi. Kyse on 50 000 kadonneesta käytännössä 50 000 kuolleesta , kokonaisen osavaltion Vargasin tuhoutumisesta, jossa sijaitsee Maiquetían ja La Guairan lentokenttä, jota pidetään Venezuelan "sisääntuloaulana". Tämä osavaltio on rakennettava uudelleen ja se on tehtävä sillä tavoin, ettei tällaista katastrofia pääse enää tapahtumaan. Katastrofin syynä ei nimittäin ollut ainoastaan viranomaisten välinpitämättömyys. Sen syynä oli kokonaisen kukkulan Ávilan luonnonpuistossa sijaitsevan kukkulan sortuminen, ja tämä on siis otettava huomioon jälleenrakentamisessa. Toivottavasti komissio ottaa parlamentin kommentit huomioon ja harkitsee mahdollisuutta kutsua koolle esimerkiksi eräänlainen "avunantajien konferenssi" muiden järjestöjen ja valtioiden kanssa, jotta voisimme yhdessä auttaa Venezuelan hallitusta rakentamaan uudelleen merkittävän osan heidän maastaan."@fi5
"Monsieur le Président, ceux qui suivent le débat d’urgence de ce Parlement se rendront compte que le poids de l’histoire de l’Europe se fait sentir. Je m’explique, lors du débat précédent sur les îles Moluques nous avons beaucoup entendu parler néerlandais et à présent je crains bien que M. le commissaire entendra beaucoup parler espagnol, car nous parlons du Vénézuela. Il se trouve que le poids de l'histoire de l’Europe se fait sentir. Les Européens qui ont occupé le monde sont à présent, en quelque sorte, influencés par ce qui se passe hors de leurs frontières, de sorte que lorsque chacun de nous parle, bien que - surtout pour M. le commissaire - cela puisse semble être une litanie de plaintes, il le fait en exprimant l’opinion des électeurs. Concrètement, dans mon pays - l’Espagne - et dans la région dont je suis originaire - les îles Canaries - la catastrophe du Vénézuela a été ressentie comme si elle s’était produite sur notre propre territoire. Ce que je regrette actuellement, c’est que M. Busquin, qui est un grand commissaire et un grand homme politique et qui est en mesure de connaître les problèmes, ne soit pas le commissaire en charge du problème, car il a sans doute déjà la réponse écrite et ce que je pourrais lui dire n’aura aucune influence sur sa réponse, car je suis certain qu’il ne pourra pas le faire. Mais j’espère qu’au moins il lira la proposition de résolution et qu’il sera attentif à certains problèmes qui nous préoccupent. La catastrophe du Vénézuela n’a pas été une catastrophe ordinaire. Nous parlons de 50.000 disparus - pratiquement 50.000 morts -, de la disparition d’un État - Vargas - où se trouve l’aéroport de Maiquetía et le port de La Guaira, qui est l’entrée ou le du Vénézuela. Il faut reconstruire cet État et le faire de sorte qu’aucune autre catastrophe ne puisse plus se produire. Car la catastrophe ne s’est pas produite par simple négligence des autorités. Elle s’est produite à la suite de l’éboulement d'un pan entier - le pan du parc national de Ávila -, il faudra donc en tenir compte lors de la reconstruction. J’espère que la Commission tiendra compte des considérations du Parlement et qu’elle entreverra la possibilité de convoquer une sorte de " conférence de donateurs ", ou quelque chose de similaire, avec d’autres organisations et États pour que nous puissions tous aider le gouvernement vénézuélien à reconstruire une grande partie du pays."@fr6
"Signor Presidente, seguendo la discussione su problemi d’attualità in questo Parlamento, si ha l’impressione che la storia dell’Europa si stia ripiegando su di noi. Nel dibattito precedente sulle Molucche abbiamo sentito spesso parlare neerlandese; adesso che si discute del Venezuela, immagino che il Commissario avrà modo di ascoltare molti discorsi in spagnolo. E’ come se la storia dell’Europa tornasse su di noi. Gli europei, che con i loro viaggi avevano occupato il mondo, ora in qualche modo subiscono l’influenza di quanto accade fuori dell’Europa. Di conseguenza, quando noi parliamo, anche se qualcuno - soprattutto il signor Commissario - potrebbe pensare di trovarsi di fronte ad una litania di lamentele, in realtà non facciamo altro che esprimere l’opinione degli elettori. Nella fattispecie, nel mio paese, la Spagna, e nella regione da cui provengo, le Isole Canarie, la tragedia del Venezuela è stata avvertita come se avesse colpito anche noi. Mi dispiace che attualmente il signor Busquin, che è un gran Commissario e un gran politico, in grado di conoscere i problemi, non sia il Commissario responsabile dell’argomento in discussione; probabilmente ha già la risposta scritta e quanto io dirò non influirà sulla sua risposta, perché sono sicuro che non potrebbe fare altrimenti. Spero comunque che almeno legga la proposta di risoluzione e rifletta su alcuni dei temi che suscitano la nostra preoccupazione. La catastrofe del Venezuela ha avuto proporzioni enormi. Parliamo di 50.000 dispersi (praticamente 50.000 morti), della scomparsa di uno Stato - quello di Vargas - in cui si trovano l’aeroporto di Maiquetía e il porto di La Guaira, vale a dire l’ingresso, la del Venezuela. Occorre ricostruire questo Stato e farlo in modo tale che una catastrofe simile non abbia più a ripetersi. L’origine della tragedia non è infatti da ricercarsi in una semplice negligenza delle autorità. E’ venuta giù tutta una cresta, quella del Parco nazionale di Avila; di ciò bisognerà tener conto nella fase di ricostruzione. Spero che la Commissione prenda in considerazione le riflessioni del Parlamento e studi la possibilità di convocare una Conferenza dei donatori, insieme con altre organizzazioni ed altri Stati, al fine di poter tutti aiutare il governo venezuelano a ricostruire una parte molto importante del paese."@it9
"Mr President, anyone who follows the urgent debate in this Parliament will realise that the history of Europe appears to be returning to haunt us. That is to say that, in the previous debate on the Moluccas, we heard a lot of Dutch and now I fear that the Commissioner is going to hear a lot of Spanish, because we are talking about Venezuela. What is happening is that the history of Europe is returning to haunt us. The Europeans who went and occupied the world, now, in a sense, are influenced by what is happening elsewhere, and therefore, when we speak, although – especially for the Commissioner – this may seem like a litany of complaints, we are in fact expressing the opinion of the voters. Specifically in my country, Spain, and in the region I come from – the Canary Islands – the catastrophe in Venezuela has been felt as if it had happened in our own country. My regret is that, at the moment, Mr Busquin, who is a great Commissioner and a great politician, and who is in a position to understand these problems, is not, in fact, the Commissioner responsible for the matter, because he probably already has a written answer and anything I say is not going to influence his reply, because I am sure he is not able to change that reply. I do hope, however, that he will at least read the motion for a resolution and take note of some of the issues which concern us. The disaster in Venezuela has not been an ordinary disaster. We are talking about the disappearance of 50 000 people – in reality, the death of 50 000 people – the disappearance of a state – the state of Vargas – where the Maiquetía airport and the port of La Guaira are located, which is the entrance or ‘hall’ of Venezuela. That state must be rebuilt and it must be done in a way which will prevent any further disaster. The disaster did not happen as a result of mere negligence on the part of the authorities. It happened as a result of the collapse of an entire ridge – the ridge of the Ávila National Park – and therefore this will have to be taken into account in its reconstruction. I hope that the Commission will take Parliament’s considerations into account and will consider the possibility of organising some type of ‘conference of donors’, or something of the sort, with other organisations and states so that, amongst all of us, we can help the Venezuelan government to reconstruct a very important part of the country."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, wie het actualiteitendebat van dit Parlement heeft gevolgd zal zich niet aan de indruk kunnen onttrekken dat de geschiedenis van Europa tot ons wederkeert. In het vorige debat over de Molukken hebben we namelijk veel Nederlands horen spreken, en naar ik vrees zal de commissaris nu we het over Venezuela hebben heel wat Spaans te horen krijgen. De geschiedenis van Europa laat ons niet los. Het zijn de Europeanen die erop uit trokken om hun vlag in den vreemde te planten, die nu op de een of andere manier door de gebeurtenissen elders worden beïnvloed. Wanneer een van ons het woord voert, zouden anderen - met name de commissaris - de indruk kunnen krijgen dat die spreker een klaagzang heeft aangeheven, terwijl hij of zij niets anders doet dan de mening van de kiezers verwoorden. Het is een feit dat de ramp in Venezuela in mijn land - Spanje - en in de regio waar ik vandaan kom - de Canarische Eilanden - wordt ervaren alsof die op eigen grondgebied had plaatsgevonden. Wat ik betreur, is dat de heer Busquin, een commissaris van aanzien en een groot politicus, in staat de problemen te onderkennen, niet de commissaris is die met deze kwestie belast is, omdat die zijn schriftelijk antwoord waarschijnlijk al klaar heeft. En wat ik u zeg, zal zijn antwoord niet beïnvloeden want dat is vast en zeker onmogelijk. Ik hoop echter dat hij althans de ontwerpresolutie zal lezen en aandacht zal schenken aan sommige kwesties die ons bezighouden. De ramp in Venezuela was geen gewone ramp. Er is sprake van 50.000 vermisten, ongeveer 50.000 doden, de verdwijning van een staat - de staat Vargas - waar zich de luchthaven Maiquetía en de haven La Guaira bevinden, de toegangspoort tot Venezuela. Die staat moet weer helemaal worden opgebouwd, en wel op zodanige wijze dat een dergelijke ramp zich niet nog eens kan voordoen. Want deze ramp is niet gewoonweg het gevolg van nalatigheid van de autoriteiten. Zij is het gevolg van de verzakking van een hele heuvelrug - de heuvelrug van het Parque Nacional van Ávila - en bij de wederopbouw zal daar dus rekening mee moeten worden gehouden. Ik hoop dat de Commissie de overwegingen van het Parlement in acht neemt en dat zij de mogelijkheid onderzoekt om samen met andere instellingen en staten een soort "donorconferentie" of iets dergelijks te organiseren, zodat we allemaal samen de Venezolaanse regering kunnen helpen bij de wederopbouw van deze voor het land zo vitale regio."@nl2
"Senhor Presidente, quem acompanhar este debate sobre questões urgentes neste Parlamento lembrar-se-á da história da Europa. Ou seja, no debate anterior sobre as ilhas Molucas ouvimos muito neerlandês e agora receio que o senhor Comissário vá ouvir muito espanhol, porque estamos a falar da Venezuela. É que a história da Europa tem a ver com tudo isto. Ou seja, houve europeus que partiram e ocuparam o mundo, e agora, de certa forma, somos afectados pelos acontecimentos que ocorrem fora da Europa, e quando cada um de nós intervém, embora - principalmente para o senhor Comissário - isto possa parecer um rosário de queixas, fá-lo exprimindo a opinião dos eleitores. Concretamente no meu país, - Espanha - e na região de onde procedo - as ilhas Canárias -, a catástrofe da Venezuela foi sentida como se tivesse ocorrido em território nacional. Lamento que, neste momento, o senhor Comissário Busquin, um grande Comissário e um grande político e que está em condições de conhecer os problemas, não seja o Comissário responsável pelo assunto, porque muito provavelmente terá já a resposta preparada por escrito, e o que eu lhe possa agora dizer não irá influenciar a sua resposta, já que estou certo de que não poderá fazê-lo. Espero, porém, que, pelo menos, leia a proposta de resolução e tome nota de alguns dos pontos que constituem para nós motivo de preocupação. A catástrofe da Venezuela não foi uma catástrofe comum. Estamos a falar de 50 000 desaparecidos - praticamente 50 000 mortos -, do desaparecimento de um Estado venezuelano - o Estado de Vargas -, onde se situam o aeroporto de Maiquetía e o porto de La Guaira, que é a entrada ou da Venezuela. Importa agora reconstruir esse Estado e fazê-lo de forma a que não volte a registar-se outra catástrofe. Porque a catástrofe não se deveu a uma simples negligência das autoridades. Deveu-se ao desmoronamento do cume do Parque Nacional de Ávila, o que deverá ser tido em conta nas operações de reconstrução. Espero que a Comissão tenha em conta as considerações do Parlamento e que estude a possibilidade de convocar uma espécie de "Conferência de Doadores", ou uma iniciativa semelhante, conjuntamente com outras organizações e com países terceiros, com o objectivo de, em conjunto, prestar ajuda ao Governo venezuelano na tarefa de reconstrução de uma parte muito importante do país."@pt11
"( Herr talman! Den som följer den brådskande debatten här i parlamentet tycker nog att det ser ut som om Europas historia återupprepas. Med andra ord fick vi under den föregående debatten höra mycket nederländska och nu fruktar jag att kommissionären kommer att få höra mycket spanska eftersom vi talar om Venezuela. Det som händer är att Europas historia upprepar sig. Det vill säga, de européer som åkte ut och ockuperade världen påverkas nu på ett eller annat sätt av det som händer där ute. När vi talar, även om det i första hand för kommissionären kan verka som en enda lång klagovisa, så talar vi som företrädare för våra väljare. I mitt land, och i den region jag kommer från – Kanarieöarna – så känns katastrofen i Venezuela som om den inträffat i vårt eget område. Jag beklagar att Busquin, en storslagen kommissionär och politiker som väl känner till problemen, inte är den kommissionär som ansvarar för ärendet i fråga. Han hade förmodligen redan hunnit skrivit ned svaret och det jag kommer att säga skulle inte influera honom, det är jag säker på. Jag hoppas dock att han åtminstone läser igenom förslaget till resolution och tittar på några av de frågor som oroar oss. Katastrofen i Venezuela är inte en vanlig katastrof. Vi talar här om 50 000 försvunna – i stort sett 50 000 döda -, ett lands undergång – Vargas land – där Maiquetía flygplats och La Guaira hamn ligger, Venezuelas port eller . Landet måste återuppbyggas och på ett sätt som gör att en katastrof aldrig mer kan inträffa. Katastrofen inträffade nämligen inte på grund av myndigheters försumlighet. Den orsakades av en bergstopps ras – bergstoppen i Avila nationalpark – något som måste uppmärksammas vid återuppbyggnaden. Jag hoppas att kommissionen beaktar parlamentets synpunkter och att man kan beakta möjligheten av att sammankalla en "givarkonferens", eller något liknande, tillsammans med andra organisationer och länder så att vi kan bistå den venezuelanska regeringen i återuppbyggnaden av en mycket viktig del av landet."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"hall"13,1,12,11,9,6

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph