Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-01-19-Speech-3-225"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000119.8.3-225"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, je me félicite moi aussi de la tenue de ce débat qui n’a que trop tardé. Nous savons bien en effet que chaque génération, au fil des temps, a versé aveuglément dans ce que l’on pourrait appeler une idéologie dominante, c’est-à-dire un ensemble de préjugés acceptés tels quels par le conformisme ambiant et qui, pourtant, finissent par révéler aux générations suivantes combien ils ont été lourds de drames.
Le libre-échange et la béatification permanente de la mondialisation constituent, à nos yeux, l’idéologie dominante d’aujourd’hui, c’est-à-dire la grande erreur de notre fin de siècle, aussi dangereuse que le fut naguère l’idéologie de la dictature du prolétariat dans les couloirs du Kremlin, ou, bien avant, la certitude érigée en dogme que la terre était plate.
Notre monde est aujourd’hui dominé par une logique unique, j’allais dire un dieu unique, celle de l’argent au travail et non de l’homme au travail. Avec un montant d’échanges de biens et de services s’établissant à 36 000 milliards de francs, c’est-à-dire le produit de quatre jours de spéculation seulement, la bulle financière ne doit plus grand chose à l’activité productrice des individus. Elle s’auto-alimente dans une surenchère qui ne cesse de nier, partout, l’humanité de l’homme, celle des riches autant que celle des pauvres, même si ce sont ces derniers qui, au bout du compte, se trouvent exclus de la plupart des centres de décision de la planète, lesquels sont accaparés par une infime minorité, ce que Jean-Pierre Chevènement a fort bien nommé récemment : "les élites mondialisées".
Il était naturel que ces élites excluent toute préoccupation politique de leur champ de manœuvre, se mettant ainsi à l’abri du moindre contrôle démocratique et parvenant en somme à être à la fois illégitimes et irresponsables. Mais les peuples résistent, comme en témoigne leur réaction lors de l’ineffable Sommet de Seattle, où les responsables de la planète ont accouru servilement - Commission européenne en tête, hélas - en espérant que leur docilité aux pieds du maître du monde, M. Clinton, suffirait à leur assurer la portion des domestiques. C’était sans compter avec la salutaire réaction des sans grade - individus ou États - réaction plus organisée qu’on l’a dit d’ailleurs, notamment en France grâce au magnifique réseau ATTAC qui milite avec un écho grandissant pour la limitation du libreéchange en général et, plus particulièrement, pour la taxation des transactions financières internationales.
La création de cette taxe, du type Tobin ou bien du type plus réaliste du professeur Lauré, se révélerait politiquement opportune, au moins par sa charge symbolique, même si son taux est faible, en ce qu’elle signifierait avant tout que le politique reprend pied dans un domaine d’où l’ont exclu des opérateurs dont les profits se révèlent proportionnels au degré de démission des États."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, afholdelsen af denne debat, der har ladet vente alt for længe på sig, glæder også mig. Vi ved godt, at alle generationer i tidens løb blindt har fulgt det, man kunne kalde en dominerende ideologi, det vil sige en række fordomme, der anerkendes af den omgivende konformisme, og som dog ender med at vise de efterfølgende generationer, hvor skæbnesvangre de har været.
Frihandelspolitikken og den evindelige saliggørelse af internationaliseringen udgør i vores øjne den dominerende ideologi af i dag, det vil sige den store fejl ved dette århundredes afslutning, der er lige så farlig som den ideologi, der for ikke så lang tid siden herskede i proletariatdiktaturets gange i Kreml, og den tidligere til dogme ophøjede forvisning om, at jorden var flad.
Vores verden domineres i dag af en altoverskyggende logik, jeg var lige ved at sige en altoverskyggende gud, nemlig penge ved arbejde og ikke menneske ved arbejde. Med en handel med varer og tjenesteydelser, der beløber sig til 36.000 milliarder franske francs, det vil sige summen af blot fire dages spekulation, har den finansielle boble ikke længere ret meget at takke borgernes produktionsaktiviteter for. Boblen er selvforsynende i et overbud, der overalt ustandselig fornægter menneskets - de riges såvel som de fattiges - humanitet, selvom det, når alt kommer til alt, er sidstnævnte, der udelukkes fra de fleste af verdens beslutningscentre. Disse centre er forbeholdt et meget lille mindretal, som Jean-Pierre Chevènement ganske rammende for nylig kaldte "den internationaliserede elite".
Det var naturligt, at denne elite udelukkede enhver form for politisk interesse fra dens handleområde, hvorved den garderede sig imod selv den mindste demokratiske kontrol og formåede at blive både uberettiget og uansvarlig. Men folkene gør modstand, som deres reaktion ved det uudsigelige topmøde i Seattle viste det, hvor verdens magthavere strømmede til - med Europa-Kommissionen i spidsen, desværre - idet de håbede, at deres føjelighed for fødderne af verdens hersker, hr. Clinton, ville være nok til at sikre dem en plads som tjenestefolk. Det var uden at regne med de meniges velgørende reaktion - borgere eller stater - en reaktion, der i øvrigt var mere organiseret, end det forlød, især i Frankrig takket være det fantastiske netværk ATTAC, der vinder større og større indpas med dets kamp for på overordnet plan at begrænse frihandlen og mere specifikt for at indføre en beskatning af de internationale finansielle transaktioner.
Indførelsen af denne afgift, hvad enten det bliver Tobin-afgiften eller den mere realistiske afgift foreslået af professor Lauré, ville være politisk hensigtsmæssig, om ikke andet så for dens symbolske værdi, også selvom det er en lav afgift. Den ville nemlig først og fremmest betyde, at politikerne igen får fodfæste inden for et område, hvorfra de er blevet udelukket af de finansfolk, hvis overskud er proportionalt med graden af staternes tilbagetrækning."@da1
"Frau Präsidentin, auch ich freue mich über die Durchführung dieser Debatte, auf die wir nur allzu lange warten mußten. Wir wissen in der Tat sehr genau, daß jede Generation im Laufe der Zeit blind einer sogenannten herrschenden Ideologie folgt, d.h. einer Reihe von Vorurteilen, die aufgrund des allgemein verbreiteten Konformismus unhinterfragt übernommen werden, deren verheerende Folgen jedoch erst den nachfolgenden Generationen deutlich werden.
Der Freihandel und die ständige Verherrlichung der Globalisierung stellen unseres Erachtens die herrschende Ideologie von heute dar, das heißt, den großen Irrtum unseres Jahrhunderts, der genauso gefährlich ist wie einst die von den Kremlherren verfochtene Ideologie der Diktatur des Proletariats oder in fernen Zeiten die zum Dogma erhobene Vorstellung, daß die Erde eine Scheibe sei.
Unsere Welt wird heute von einer einzigen Logik – fast hätte ich gesagt von einem einzigen Gott – beherrscht, nämlich der Logik des arbeitenden Geldes und nicht des arbeitenden Menschen. Bei einer Gesamtsumme des Güter- und Dienstleistungsverkehrs von 36 000 Milliarden Francs, dies entspricht dem Ergebnis einer nur viertägigen Spekulationstätigkeit, verdankt die finanzielle Seifenblase der produktiven Tätigkeit der Individuen nicht mehr viel. Sie wächst aus sich selbst heraus in einem Prozeß des selbsttätigen Hochschaukelns, der unaufhörlich und überall die Menschlichkeit des Menschen leugnet, diejenige der Reichen ebenso wie diejenige der Armen, auch wenn es letztere sind, die schließlich von den meisten Entscheidungszentren der Erde ausgeschlossen werden, da diese von einer verschwindend geringen Minderheit in Beschlag genommen werden, die Jean-Pierre Chevènement kürzlich äußerst treffend als „die globalisierte Elite“ bezeichnet hat.
Es ist nur natürlich, daß diese Elite jegliche politische Bestrebungen aus ihrem Handlungsbereich herauszuhalten versucht, um sich so jeder demokratischen Kontrolle zu entziehen, wodurch sie letztlich jede Rechtmäßigkeit verliert und keiner Verantwortung mehr unterliegt. Aber die Völker leisten Widerstand, wie ihre Reaktionen bei dem unsäglichen Gipfel von Seattle gezeigt haben, zu dem die Verantwortlichen aller Länder unterwürfig herbeigeeilt sind – allen voran leider auch die Europäische Kommission –, in der Hoffnung, ihr Katzbuckeln vor dem Weltherrscher Clinton würde genügen, um ihnen ein Gnadenbrot zu sichern. Dabei hatten sie aber nicht mit der heilsamen Reaktion derer ohne Rang und Namen – Einzelpersonen und Staaten – gerechnet, einer Reaktion, die übrigens stärker organisiert war, als allgemein bekannt ist, insbesondere dank des großartigen Netzes der ATTAC in Frankreich, die sich mit wachsendem Erfolg für die Eindämmung des Freihandels im allgemeinen und speziell für die Besteuerung der internationalen Finanztransaktionen einsetzt.
Die Einführung dieser Steuer in Form der Tobin-Variante oder aber in der realistischeren Form von Professor Lauré würde sich als politisch angebracht erweisen, zumindest aufgrund ihres Symbolwertes, selbst wenn der Steuersatz gering wäre, denn sie wäre vor allem ein Zeichen dafür, daß die Politik in einem Bereich wieder Fuß faßt, aus dem sie von den Akteuren ausgeschlossen wurde, deren Gewinne sich als proportional zum Grad des Versagens der Staaten erweisen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, και εγώ χαίρομαι για τη διεξαγωγή αυτής της συζήτησης η οποία λαμβάνει χώρα με μεγάλη καθυστέρηση. Πράγματι, γνωρίζουμε πολύ καλά ότι κάθε γενιά, κατά τη διάρκεια των ετών, είχε την τάση να ρέπει τυφλά προς αυτό που θα μπορούσαμε να αποκαλέσουμε κυρίαρχη ιδεολογία, ένα σύνολο, δηλαδή, προκαταλήψεων που ο περιρρέων κομφορμισμός αποδέχεται ως έχουν, οι οποίες, ωστόσο, στο τέλος αποκαλύπτουν στις επόμενες γενιές πόσο πολλά δράματα επέφεραν.
Οι ελεύθερες ανταλλαγές και η διαρκής αγιοποίηση της παγκοσμιοποίησης αποτελούν, στα μάτια μας, τη σημερινή κυρίαρχη ιδεολογία, το μεγάλο λάθος δηλαδή του τέλους του αιώνα μας, το ίδιο επικίνδυνη όσο ήταν κάποτε η ιδεολογία της δικτατορίας του προλεταριάτου στους διαδρόμους του Κρεμλίνου, ή, πολύ πιο πριν, η βεβαιότητα, που είχε αναγορευτεί σε δόγμα, ότι η γη ήταν επίπεδη.
Ο κόσμος μας κυριαρχείται σήμερα από μια και μόνο λογική – ετοιμαζόμουν να πω από έναν και μόνο θεό – από αυτήν του χρήματος στην εργασία και όχι από αυτήν του ανθρώπου στην εργασία. Με ένα ύψος ανταλλαγών αγαθών και υπηρεσιών που φτάνει τα 36 000 δισεκατομμύρια φράγκα, το προϊόν δηλαδή τεσσάρων μόνο ημερών κερδοσκοπίας, η χρηματοοικονομική σφαίρα δεν οφείλει πια και πολλά πράγματα στην παραγωγική δραστηριότητα των ατόμων. Αυτοτροφοδοτείται στα πλαίσια μιας πλειοδοσίας που δεν παύει να αρνείται, παντού, την ανθρώπινη υπόσταση του ανθρώπου, τόσο αυτή των πλουσίων όσο και αυτή των φτωχών, ακόμα και αν αυτοί οι τελευταίοι είναι που, σε τελική ανάλυση, βρίσκονται αποκλεισμένοι από το μεγαλύτερο μέρος των κέντρων λήψης αποφάσεων του πλανήτη, τα οποία μονοπωλεί μια ελάχιστη μειοψηφία, αυτή που ο Jean-Pierre Chevènement ονόμασε πολύ σωστά πρόσφατα: “οι παγκοσμιοποιημένες ελίτ”.
Ήταν φυσικό αυτές οι ελίτ να αποκλείσουν κάθε πολιτική ανησυχία από το πεδίο ελιγμού τους, αποφεύγοντας έτσι τον παραμικρό δημοκρατικό έλεγχο και καταφέρνοντας τελικά να είναι συγχρόνως παράνομες και ανεύθυνες. Αλλά οι λαοί αντιστέκονται, όπως το αποδεικνύει η αντίδρασή τους επί τη ευκαιρία της πραγματικά έξοχης Συνόδου Κορυφής του Σηάτλ, όπου οι υπεύθυνοι του πλανήτη έσπευσαν δουλοπρεπώς – με την Ευρωπαϊκή Επιτροπή επικεφαλής, δυστυχώς – ελπίζοντας ότι η υποταγή τους στα πόδια του κυριάρχου του κόσμου, κ. Κλίντον, θα αρκούσε να τους εξασφαλίσει λίγα από τα ψίχουλα που προορίζονται για τους υπηρέτες. Δεν είχαν υπολογίσει τη σωτήρια αντίδραση των κατωτέρων τους – ατόμων ή κρατών – αντίδραση που ήταν, άλλωστε, περισσότερο οργανωμένη απ’ ότι ελέχθη και κυρίως στη Γαλλία, χάρη στο σπουδαίο δίκτυο ΑTTAC που μάχεται με όλο και μεγαλύτερη απήχηση για τον περιορισμό των ελεύθερων ανταλλαγών γενικά και, ειδικότερα, για τη φορολόγηση των διεθνών χρηματοοικονομικών συναλλαγών.
Η δημιουργία αυτού του φόρου, του τύπου Τobin ή ακόμα ενός φόρου πιο ρεαλιστικού τύπου όπως αυτός του καθηγητή Lauré, θα αποδεικνυόταν πολιτικά κατάλληλος, λόγω, αν μη τι άλλο, της συμβολικής του βαρύτητας παρότι το ύψος του είναι χαμηλό, διότι θα σήμαινε καταρχήν ότι η πολιτική ανακτά έδαφος σε έναν τομέα απ’ όπου την είχαν αποκλείσει οι φορείς των οποίων τα κέρδη αποδεικνύεται ότι είναι ανάλογα με το μέγεθος της αδιαφορίας από την πλευρά των κρατών."@el8
"Madam President, I too am delighted that we are having this debate. I only regret that it has been so long in coming. We know that each generation has, over the course of time, blindly bought into what could be called a dominant ideology. This is a set of prejudices accepted as such due to a general conformism, but whose dramatic nature can be seen by subsequent generations.
Free trade and the constant worship of globalisation are now the dominant ideology or, rather, the big mistake of our
. This ideology is as dangerous as the former ideology of the dictatorship of the proletariat in the corridors of the Kremlin or, before that, the certainty, elevated to the status of a dogma, that the earth was flat.
Our world is now dominated by a single logic or, I could say, a single god of money at work instead of people at work. With a figure for trade in goods and services of FRF 36 000 billion only being equal to the product of four days’ speculation, the financial bubble owes very little to the productive activity of individuals. It is self-perpetuating in a world of ever higher bids which constantly denies the humanity of man, the rich as much as the poor. Yet it is the latter who, at the end of the day, are excluded from the majority of the world’s decision-making centres for these are monopolised by a tiny minority referred to recently, and very aptly, by Jean-Pierre Chevènement as the globalised élites.
It was natural that these élites would exclude any political concerns from their field of manoeuvre, thus protecting themselves from any democratic control and basically managing to be both illegitimate and irresponsible. However, the people are fighting back, as demonstrated by their reaction during the incredible Seattle Summit. The leaders of the world, headed unfortunately by the European Commission, rushed forward submissively, hoping that their docility at the feet of the master of the world, Mr Clinton, would be enough to ensure them the scraps from the table. Yet they reckoned without the salutary reaction of the nobodies, both individuals and States. This reaction was more organised than previously, due in France particularly to the magnificent ATTAC network which is fighting with increasing support to limit free trade in general and to establish taxation of international financial transactions in particular.
The creation of this taxation, of either the Tobin type or the more realistic type proposed by Professor Lauré, could prove to be politically opportune, at least due to its symbolism rather than its low rate. This is because it would basically mean that politics was regaining a foothold in an area from which it has been excluded by operators whose profits are proportional to the degree of resignation of States."@en3
"(FR) Señora Presidenta, yo también me felicito por los buenos modos de este debate, que sólo se ha demorado en exceso.
Sabemos que cada generación, en todos los tiempos, ha caído ciegamente en lo que se podría llamar la ideología dominante, es decir, un conjunto de prejuicios aceptados tal cual por el conformismo reinante y que, sin embargo, terminan por revelar a las generaciones siguientes hasta qué punto han estado cargadas de dramas.
El libre cambio y la beatificación permanente de la globalización constituyen, en nuestra opinión, la ideología dominante de hoy, es decir, el gran error de nuestro fin de siglo, tan peligroso como lo fue en otro tiempo la ideología de la dictadura del proletariado en los pasillos del Kremlin o, mucho antes, la certidumbre erigida en dogma de que la tierra era plana.
Nuestro mundo está dominado por una lógica única, iba a decir un dios único, la del dinero en el trabajo y no del hombre en el trabajo. Con un importe de intercambio de bienes y servicios que se fija en 36.000 millardos de francos, es decir, el producto de cuatro días de especulación solamente, la burbuja financiera ya no debe gran cosa a la actividad productora de los individuos. Se autoalimenta en una puja que no deja de negar, por todas partes, la humanidad del hombre, la de los ricos y la de los pobres, aunque estos últimos son los que, a fin de cuentas, se ven excluidos de la mayor parte de los centros de decisión del planeta, los cuales son acaparados por una ínfima minoría, lo que Jean-Pierre Chevènement ha definido muy bien como “las élites globalizadas”.
Era natural que esas élites excluyeran cualquier preocupación política de su campo de maniobra, poniéndose así al abrigo de cualquier mínimo control democrático y llegando en suma a ser al mismo tiempo ilegítimos e irresponsables. Pero los pueblos resisten, como muestra su reacción en la inefable Cumbre de Seattle, a la que los responsables del planeta acudieron de forma servil –con la Comisión a la cabeza, desgraciadamente– esperando que su docilidad a los pies del dueño del mundo, el señor Clinton, bastara para asegurarles la porción de los criados. Eso sin contar con la saludable reacción de los subalternos –individuos o Estados– por cierto, reacción más organizada de lo que se ha dicho, principalmente en Francia gracias a la magnífica red ATTAC que trabaja con un eco creciente por la limitación del libre cambio en general y, más en particular, por la imposición a las transacciones financieras internacionales.
La creación de este impuesto, del tipo Tobin o bien del tipo más realista del profesor Lauré, se revelaría como políticamente oportuna, al menos por su carga simbólica aunque su tipo sea débil, en lo que significaría ante todo que la política vuelve a hacer pie en un campo del que la han excluido operadores cuyos beneficios son proporcionales al grado de dejación de los Estados."@es12
"Arvoisa puhemies, minäkin iloitsen tämän keskustelun pitämisestä, jota viivyteltiin aivan liian kauan. Tiedämme nimittäin hyvin, että jokainen sukupolvi on ajan mittaan levittänyt sokeasti ajattelua, jota voitaisiin kutsua hallitsevaksi ideologiaksi, eli sellaista ennakkoluulojen kokonaisuutta, jotka perinteiden tiukkaan noudattamiseen perustuva ympäristön ajattelu on hyväksynyt sellaisenaan ja jotka osoittavat kuitenkin loppujen lopuksi seuraaville sukupolville, miten suuria murhenäytelmien aiheuttajia ne ovat olleet.
Vapaakauppa ja maailmanlaajuistumisen alituinen autuuttaminen muodostavat mielestäni nykyisen hallitsevan ideologian eli sen vuosisatamme lopun suuren virheen, joka on yhtä vaarallinen kuin aikoinaan Kremlin käytävillä vallinnut proletariaatin diktatuuriin perustunut ideologia, tai jo paljon aikaisemmin uskonkappaleeksi korotettu varmuus siitä, että maa on litteä.
Maailmaamme hallitsee nykyisin yksi ainoa ajattelutapa, aioin sanoa yksi ainoa jumala, eli ajattelutapa, jonka mukaan raha tekee työn ihmisen asemesta. Kun hyödykkeiden ja palvelujen vaihdon arvo on 36 000 miljardia frangia, mikä siis on ainoastaan neljän päivän keinottelun tulos, finanssikuplalla ei ole enää paljoakaan tekemistä ihmisten tuottavan toiminnan kanssa. Finanssikupla ruokkii itse itseään tarjouskilpailuissa, joissa jatkuvasti kielletään kaikkialla ihmisten ihmisyys, niin rikkaiden kuin köyhienkin ihmisten ihmisyys, vaikka juuri nämä jälkimmäiset suljetaan loppujen lopuksi pois useimmista maailman päätöksentekokeskuksista, joita hallitsee äärimmäisen pieni vähemmistö, jota Jean-Pierre Chevènement kutsui hiljattain hyvin osuvasti maailmanlaajuiseksi eliitiksi.
Oli luonnollista, että tämä eliitti sulkee toimintapiirinsä ulkopuolelle kaikki poliittiset huolet suojautuen siten vähäisimmältäkin demokraattiselta valvonnalta ja onnistuen loppujen lopuksi tekemään toiminnastaan sekä oikeudetonta että vastuutonta. Kansat tekevät kuitenkin vastarintaa, josta on osoituksena heidän reaktionsa Seattlen sanoinkuvaamattomassa huippukokouksessa, jonne maailman johtajat riensivät nöyristelevästi Euroopan komissio valitettavasti etunenässä toivoen, että heidän tottelevaisuutensa maailman herran, presidentti Clintonin, edessä riittäisi takaamaan heille joitakin jäännöspaloja. He eivät vain ottaneet huomioon rahvaan yksittäisten ihmisten tai valtioiden terveellistä reaktiota, joka oli sitä paitsi järjestetty paremmin kuin on sanottu, muun muassa Ranskassa ATTACin suurenmoisen verkoston ansiosta, järjestön, joka toimii aktiivisesti kasvavan vastakaiun saattelemana vapaakaupan rajoittamisen puolesta yleensä ja erityisesti kansanvälisten rahataloustapahtumien verottamisen puolesta.
Tällaisen veron käyttöönotto olipa se Tobinin veron tai vaikka professori Laurén ehdottaman realistisemman veron kaltainen osoittautuisi poliittisesti soveliaaksi, ainakin vertauskuvallisen rasituksensa kautta, vaikka veron määrä onkin hyvin pieni, siinä mielessä, että se merkitsisi ennen kaikkea sitä, että politiikka saisi uudelleen jalansijaa alalla, josta sen sulkivat pois toimijat, joiden voitot näyttävät olevan suhteessa valtioiden antautumisen asteeseen."@fi5
"Signora Presidente, anch'io mi rallegro dello svolgimento di questa discussione attesa da troppo tempo. Sappiamo bene infatti che ogni generazione, col passare del tempo, si è affidata ciecamente a ciò che si potrebbe definire un'ideologia dominante, vale a dire una serie di pregiudizi accettati in quanto tali dal conformismo generale e che, tuttavia, finiscono col rivelare alle generazioni successive quanto fossero carichi di drammi.
Il libero scambio e la costante esaltazione della mondializzazione costituiscono, a nostro giudizio, l'ideologia dominante di oggi, vale a dire il grave errore di questa fine secolo, pericolosa tanto quanto lo fu un tempo l'ideologia della dittatura del proletariato nei corridoi del Cremlino o, ancor prima, la certezza eretta a dogma secondo la quale la terra era piatta.
Il mondo in cui viviamo è oggi dominato da un'unica logica, stavo per dire da un unico dio, quella che pone in primo piano l'opera del denaro e non quella dell'uomo. Con un volume di scambi di beni e servizi che ammonta a 36 000 miliardi di franchi, vale a dire il prodotto di soli quattro giorni di speculazione, la sfera finanziaria non deve più molto all'attività produttiva degli individui. Essa si autoalimenta in un processo che nega continuamente, ovunque, l'umanità dell'uomo, dei ricchi come dei poveri, anche se sono questi ultimi che, in fin dei conti, si trovano esclusi dalla maggior parte dei centri di decisione del pianeta, i quali sono accaparrati da esigue minoranze, quelle che Jean-Pierre Chevènement ha recentemente definito molto giustamente: "le é
mondializzate".
Era naturale che tali
escludessero qualsiasi preoccupazione politica dal loro campo d'azione, mettendosi così al riparo dal benché minimo controllo democratico e arrivando ad essere in definitiva illegittime ed irresponsabili. Tuttavia i popoli resistono, come dimostra la loro reazione durante l'ineffabile Vertice di Seattle, dove i responsabili del pianeta sono accorsi servilmente - Commissione europea in testa, purtroppo - sperando che la loro docilità ai piedi del padrone del mondo, il Presidente Clinton, sarebbe bastata ad assicurare loro la razione che spetta ai domestici. Non hanno tenuto conto della salutare reazione dei più umili - singoli individui o Stati -, reazione più organizzata di quanto si sia detto peraltro, in particolare in Francia grazie alla straordinaria rete ATTAC che si adopera con una risonanza sempre maggiore a favore della limitazione del libero scambio in generale e, in particolare, della tassazione delle transazioni finanziarie internazionali.
La creazione di un'imposta, come quella proposta da Tobin o del tipo più realistico suggerito dal professor Lauré, si rivelerebbe politicamente opportuna, almeno per la carica simbolica, aldilà della bassa percentuale eventualmente fissata, nel senso che significherebbe innanzitutto che la politica rimette piede in un settore da cui l'hanno esclusa gli operatori i cui profitti sono proporzionali al grado di abdicazione degli Stati."@it9
"Madam President, I too am delighted that we are having this debate. I only regret that it has been so long in coming. We know that each generation has, over the course of time, blindly bought into what could be called a dominant ideology. This is a set of prejudices accepted as such due to a general conformism, but whose dramatic nature can be seen by subsequent generations.
Free trade and the constant worship of globalisation are now the dominant ideology or, rather, the big mistake of our
. This ideology is as dangerous as the former ideology of the dictatorship of the proletariat in the corridors of the Kremlin or, before that, the certainty, elevated to the status of a dogma, that the earth was flat.
Our world is now dominated by a single logic or, I could say, a single god of money at work instead of people at work. With a figure for trade in goods and services of FRF 36 000 billion only being equal to the product of four days’ speculation, the financial bubble owes very little to the productive activity of individuals. It is self-perpetuating in a world of ever higher bids which constantly denies the humanity of man, the rich as much as the poor. Yet it is the latter who, at the end of the day, are excluded from the majority of the world’s decision-making centres for these are monopolised by a tiny minority referred to recently, and very aptly, by Jean-Pierre Chevènement as the globalised élites.
It was natural that these élites would exclude any political concerns from their field of manoeuvre, thus protecting themselves from any democratic control and basically managing to be both illegitimate and irresponsible. However, the people are fighting back, as demonstrated by their reaction during the incredible Seattle Summit. The leaders of the world, headed unfortunately by the European Commission, rushed forward submissively, hoping that their docility at the feet of the master of the world, Mr Clinton, would be enough to ensure them the scraps from the table. Yet they reckoned without the salutary reaction of the nobodies, both individuals and States. This reaction was more organised than previously, due in France particularly to the magnificent ATTAC network which is fighting with increasing support to limit free trade in general and to establish taxation of international financial transactions in particular.
The creation of this taxation, of either the Tobin type or the more realistic type proposed by Professor Lauré, could prove to be politically opportune, at least due to its symbolism rather than its low rate. This is because it would basically mean that politics was regaining a foothold in an area from which it has been excluded by operators whose profits are proportional to the degree of resignation of States."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ook ik ben ingenomen met dit debat, al had het veel eerder moeten plaatsvinden. We weten dat in de loop der tijd iedere generatie blindelings een zogenaamde dominante ideologie heeft aangehangen, met andere woorden ze conformeren zich aan hun omgeving en nemen daardoor gevestigde vooroordelen klakkeloos over. Latere generaties bemerken pas wat voor dramatische gevolgen deze vooroordelen kunnen hebben.
Wij zijn van mening dat de vrijhandel en de permanente zaligverklaring van de mondialisering de huidige dominante ideologie vormt, dat wil zeggen de grootste fout van het eind van onze eeuw is. Deze ideologie is even gevaarlijk als destijds de ideologie van de dictatuur van het proletariaat die in de wandelgangen van het Kremlin werd bekokstoofd of, nog eerder, de tot dogma verheven zekerheid dat de aarde plat was.
Onze wereld wordt momenteel gedomineerd door één logica - ik zou haast zeggen: één god - namelijk de logica van het werkende geld in plaats van de werkende mens. Met de handel in goederen en diensten is jaarlijks 36.000 miljard frank gemoeid; een bedrag dat gelijk is aan slechts vier dagen speculatie. De financiële luchtbel levert slechts een kleine bijdrage aan de productie-activiteit van mensen. Het is een proces dat zichzelf versterkt en dat tegen de menselijke natuur indruist, bij zowel rijk als arm. De armen worden bovendien buiten de meeste besluitvormingsprocessen op deze planeet gehouden. De besluitvorming is het voorrecht van een uiterst kleine minderheid, die door Jean-Pierre Chevènement onlangs zo treffend "de gemondialiseerde elites" werd genoemd.
Natuurlijk accepteren deze elites geen politiek op hun exercitieveld. Ze willen iedere democratische controle buiten de deur houden en zijn dus onwettig en onverantwoordelijk bezig. Maar de volkeren verzetten zich hier tegen, getuige hun reactie op de verschrikkelijke Top van Seattle. Op deze Top verzamelden zich de leidinggevenden van deze planeet - de Europese Commissie helaas voorop - aan de voeten van wereldleider Clinton in de hoop dat hij ze, in ruil voor hun nederigheid, hun rechtmatige deel zou toekennen. Ze hadden echter niet gerekend op de reactie van de minder belangrijke individuen en landen, die zich beter dan werd beweerd hadden georganiseerd. Dit gold met name voor Frankrijk, waarin dankzij het geweldige netwerk ATTAC steeds luider werd gepleit voor het terugdringen van de vrijhandel in het algemeen en het belasten van internationale financiële transacties in het bijzonder.
De invoering van de Tobin-heffing, of van de meer realistisch heffing die door professor Lauré is voorgesteld, blijkt vanuit politiek oogpunt opportuun. Hoewel het om een kleine heffing gaat, is de symbolische waarde immers groot omdat de politiek weer greep wil krijgen op een terrein dat nu gedomineerd wordt door handelaren die enorme winsten maken, naarmate de landen het laten afweten."@nl2
"Senhor Presidente, congratulo-me, também eu, com a realização deste debate, embora tardio. Efectivamente, sabemos perfeitamente que cada geração, ao longo dos tempos, tem defendido cegamente aquilo que se poderia apelidar de uma ideologia dominante, isto é, um conjunto de preconceitos aceites tal qual pelo conformismo ambiente e que, no entanto, acabam por revelar às gerações seguintes os pesados dramas que acarretaram.
O comércio livre e a beatificação permanente da mundialização constituem, em nosso entender, a ideologia dominante dos dias de hoje, isto é, o grande erro do nosso fim de século, tão perigoso como, em tempos, o da ideologia da ditadura do proletariado nos corredores do Kremlin, ou, muito antes, o da certeza transformada em dogma de que a terra era plana.
O nosso mundo é hoje dominado por uma lógica única - ia dizer um deus único -, a lógica do trabalho centrado no dinheiro e não do trabalho centrado no homem. Com um montante de trocas de bens e serviços que se fixa em 36 biliões de francos, isto é, o produto de apenas quatro dias de especulação, a bula financeira já não deve grande coisa à actividade produtora dos indivíduos. Auto-alimenta-se numa escalada que não pára de negar, em todo o mundo, a humanidade do homem, tanto a dos ricos como a dos pobres, embora sejam estes últimos que, no final das contas, se encontram excluídos da maior parte dos centros de decisão do planeta, os quais são monopolizados por uma ínfima minoria, que recentemente Jean-Pierre Chevènement designou, e muito bem, por: "as elites mundializadas".
Era natural que estas elites excluíssem qualquer preocupação política do seu campo de manobra, defendendo-se assim de todo e qualquer controlo democrático e conseguindo ser, em suma, simultaneamente ilegítimos e irresponsáveis. Mas os povos resistem, como demonstra a sua reacção aquando da extraordinária Conferência de Seattle, a que os responsáveis do planeta acorreram servilmente - a Comissão Europeia à cabeça, infelizmente -, esperando que a sua submissão ao dono do mundo, o senhor Presidente Clinton, bastaria para lhes assegurar os restos. Não contavam com a salutar reacção dos sem patente - indivíduos ou Estados -, reacção mais organizada do que aliás foi referido, nomeadamente em França, graças à magnífica rede ATTAC, que milita, com uma força crescente, a favor da limitação do comércio livre em geral e, mais particularmente, pela tributação das transações financeiras internacionais.
A criação deste imposto, do tipo Tobin, ou então do tipo mais realista do professor Lauré, revelar-se-ia politicamente oportuna, pelo menos pela sua carga simbólica, embora a taxa seja baixa, na medida em que significaria antes de mais que a força política ganhava terreno num domínio donde a excluíram os operadores cujos lucros se revelam proporcionais ao grau de demissão dos Estados."@pt11
"Fru talman! Också jag gläds åt denna debatt som bara dröjt alltför länge. Vi vet mycket väl att varje generation genom tiderna blint hemfallit åt vad som skulle kunna kallas en dominerande ideologi, dvs. en samling förutfattade meningar som accepteras av den omgivande konformismen, och som ändå till slut visar de kommande generationerna i vilken utsträckning de varit fyllda av dramatiska händelser.
Frihandeln och den permanenta saligförklaringen av internationaliseringen utgör i våra ögon den dominerande ideologin i dag, dvs. det stora misstaget i slutet av vårt århundrade, och är lika farlig som tidigare ideologin med proletariatets diktatur i Kremls korridorer eller, ännu tidigare, den till sanning upphöjda övertygelsen om att jorden är rund.
Vår värld domineras i dag av en enda logik, en enda gud tänkte jag säga, nämligen pengarna i arbete och inte människan i arbete. Med ett belopp för handel med varor och tjänster som uppgår till 36 000 miljarder francs, dvs. produkten av endast fyra dagars spekulation, har människans producerande verksamhet inte mycket att tacka finansbubblan för. Den är självförsörjande i ett överbud som överallt fortsätter att förneka människans humanitet, de rikas såväl som de fattigas, även om det är de senare som i slutänden blir uteslutna från de flesta beslutssammanhang, vilka en ytterst liten minoritet lägger beslag på, något som Jean-Pierre Chevènement mycket träffande nyligen kallade "den internationaliserade eliten".
Det var naturligt att denna elit utesluter all politisk oro från sitt verksamhetsområde och på så sätt kommer undan minsta demokratiska kontroll och i stället helt enkelt lyckas bli både olagliga och oansvariga. Men folken står emot, vilket deras reaktioner vid det obeskrivliga toppmötet i Seattle vittnar om, där världens ansvariga servilt kom skyndande – med Europeiska kommissionen i täten, tyvärr – och hoppades att deras foglighet vid fötterna av världens härskare Clinton skulle vara tillräcklig för att garantera dem en liten del av kakan. Utan att räkna med den hälsosamma reaktionen från dem utan rang – individer eller stater – en reaktion som för övrigt var mer organiserad än man sagt, bl.a. i Frankrike tack vare det fantastiska ATTAC-nätet, som kämpar och får allt större genomslagskraft när det gäller att begränsa frihandeln i allmänhet och beskatta internationella finanstransaktioner i synnerhet.
Inrättandet av denna skatt av Tobintyp eller professor Laurés mer realistiska typ, skulle vara politiskt opportun, åtminstone genom sin symboliska betydelse, även om den är låg, eftersom den framför allt skulle betyda att politiken på nytt stabiliseras på ett område som den har uteslutits från, av operatörer vars vinster står i proportion till staternas grad av frånträdande."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"fin de siècle"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples