Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-01-18-Speech-2-049"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000118.2.2-049"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, intervenir en último lugar me da el privilegio, señor Comisario, de decirle que, mayoritariamente, esta Asamblea respalda su iniciativa y ha mostrado una total, y creo que muy justificada confianza, en la forma de conducir usted este barco. Pero en este barco queremos ser nosotros también remeros, estamos en el mismo barco y queremos remar con usted. Y por eso creo que es absolutamente necesario que se establezca un diálogo interinstitucional para llegar a buen puerto, para perfilar, para matizar esa importantísima reforma.
Las muchas ideas que han surgido aquí podrían agruparse en tres grandes bloques. En primer lugar, está la preocupación que algunos han expresado, en particular la Sra. Randzio-Plath, Presidenta de la Comisión de Asuntos Económicos, de que este nuevo sistema de excepción legal sea absolutamente compatible con el Tratado. Yo suscribo su preocupación y creo que debemos examinar este aspecto.
En segundo lugar, está la cuestión de la seguridad jurídica de las empresas. Y es verdad, señor Comisario, que la Comisión no es una máquina de fabricar seguridad jurídica. Todos estamos de acuerdo. Pero no es menos cierto -y se ha repetido desde todos los sectores de esta Asamblea- que el tejido industrial europeo es un tejido de pequeña y mediana empresa, y que la Comisión, muchas veces, juega un papel de
de legitimación, de legitimidad, de lo que es el mercado interior.
Y en este punto voy a dar mi opinión sobre algo que ha dicho el Sr. Karas. Sólo ha habido nueve decisiones de rechazo. Pero yo ahí cuento mi experiencia como abogado. ¡Cuántas veces un abogado con dos empresas y un proyecto, ante una orientación de la Comisión dada
ha cambiado ese proyecto para que estuviera de acuerdo con las reglas de competencia! Por lo tanto, ese es un aspecto a considerar.
Y en tercer lugar, está el problema de la aplicación uniforme del Derecho comunitario. Ahí, la excelente intervención de la Sra. Thyssen no puede ser mejorada. Creo que la biodiversidad es buena, incluso la diversidad cultural, pero no la diversidad de aplicación del Derecho, de lo que es el núcleo esencial del mercado interior, es decir, el derecho de la competencia. Ahí hay que perfilar. Sólo en algún país, por ejemplo Alemania, hay una jurisdicción especializada. Quizá sea una vía a explorar, pero tenemos que explorar otras vías.
Lo que no podemos, señor Comisario -y con esta idea me gustaría terminar-, es dar pie, dar armas, a quienes presentan las instituciones europeas como un asunto para los grandes, para los importantes, para los ricos, no para el ciudadano, no para la pequeña y mediana empresa, que se vería abocada en la peor visión -que no llegará a ser realidad porque para evitarlo se aplicarán las medidas suficientes- a unos tribunales que dan sentencias dispares, muy tarde, sin ninguna posibilidad real de controlar esto salvo con aquello que los franceses llaman "
es decir, al cabo de no sé cuántos años, cuando se pronuncia el Tribunal de Luxemburgo, Tribunal que sabemos que en estos momentos está muy saturado.
Señor Comisario, estamos ante una reforma que no hay calificativos que resulten exagerados para decir cuán importante es. Trasciende a la competencia, trasciende a la cohesión del mercado interior, creo que afecta profundamente a lo que es el sentido de la integración europea, el sentido de la legitimidad de la integración europea. Por lo tanto, contamos, señor Comisario, con ese diálogo interinstitucional para perfilar una reforma que todos esperamos y a la que consideramos que llevaremos a buen puerto con su pilotaje y nuestra cooperación."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, at tale som den sidste giver mig det privilegium, hr. kommissær, at sige til Dem, at størstedelen af Parlamentet støtter Deres initiativ og har udvist en fuldstændig, og jeg finder den meget berettiget, tillid til den måde, De styrer dette skib på. Men på dette skib vil vi også være roerne, vi er om bord på det samme skib, og vi vil gerne ro sammen med Dem. Og derfor finder jeg, at det er absolut nødvendigt, at der kommer en interinstitutionel dialog for at nå sikkert i havn, for at finpudse, for at nuancere denne utroligt vigtige reform.
De mange idéer, der er blevet fremført her, kan grupperes i tre store blokke: For det første er der den bekymring, som nogle har givet udtryk for, især fru Randzio-Plath, formand for Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål, om hvorvidt denne nye fritagelsesordning er fuldstændig forenelig med traktaten. Jeg deler hendes bekymring, og jeg finder, at vi bør undersøge dette forhold.
For det andet er der spørgsmålet om virksomhedernes retssikkerhed. Og det er sandt, hr. kommissær, at Kommissionen ikke er en maskine til fremstilling af retssikkerhed. Det er vi alle enige i. Men det er ikke mindre sandt - og det er blevet gentaget fra alle sider i Parlamentet - at den europæiske industristruktur består af små og mellemstore virksomheder, og at Kommissionen ofte spiller en rolle som
som legitimation, som legitimitet for det, der er det indre marked.
Jeg vil i denne forbindelse komme med min mening om noget, som hr. Karas har sagt. Der har kun været ni beslutninger om manglende godkendelse. Men her tager jeg hensyn til min erfaring som advokat. Hvor ofte har en advokat med to virksomheder og ét projekt, på baggrund af en forhåndsorientering fra Kommissionen, ikke måttet ændre dette projekt, så det blev i overensstemmelse med konkurrencereglerne? Det er et forhold, man bør holde sig for øje.
Og for det tredje er der problemet med en ens anvendelse af fællesskabsretten. På dette punkt kan fru Thyssens fremragende indlæg ikke gøres bedre. Jeg finder, at biologisk mangfoldighed er en god ting, endog kulturel mangfoldighed, men jeg synes ikke om mangfoldighed ved retsanvendelse af det, der er selve kernen i det indre marked, det vil sige retten til konkurrence. Her skal der finpudses lidt bedre. Kun i enkelte lande, f.eks. Tyskland, findes der en specialiseret jurisdiktion. Måske skal vi se nærmere på denne praksis, men vi skal også se nærmere på andre former for praksis.
Det, vi ikke kan gøre, hr. kommissær - og med denne betragtning vil jeg gerne slutte - er at levere skytset til dem, der fremstiller de europæiske institutioner som en sag for de store, for de mest betydningsfulde, for de rige, ikke for borgeren, ikke for den lille og mellemstore virksomhed, som i værste fald ville se sig underlagt - og det vil ikke blive virkelighed, for der vil blive anvendt tilstrækkelige foranstaltninger for at undgå det - nogle domstole, som afsiger forskellige domme, meget sent og uden nogen reel mulighed for at kontrollere det, undtagen med det, som franskmændene kalder
det vil sige, efter jeg ved ikke hvor mange år, når Domstolen i Luxembourg afsiger sin kendelse, og Domstolen er for øjeblikket meget overbebyrdet.
Hr. formand, vi står over for en reform, hvor der ikke er ord, som ville være for stærke til at udtrykke, hvor vigtig den er: Den vedrører konkurrencen, den vedrører samhørigheden inden for det indre marked, jeg finder, at den vedrører alt det, der er meningen med den europæiske integration, med den europæiske integrations legitimitet. Lad os derfor, hr. kommissær, bruge denne interinstitutionelle dialog til at finpudse denne reform, som vi alle venter på, og som vi finder, at vi kan føre sikkert i havn med Dem som styrmand og med vores samarbejde."@da1
"Herr Präsident! Als letzte zu sprechen gibt mir das Vorrecht, Herr Kommissar, Ihnen zu sagen, daß dieses Parlament mehrheitlich Ihre Initiative unterstützt und völliges, und ich glaube, sehr berechtigtes Vertrauen in die Art und Weise gezeigt hat, in der Sie dieses Schiff führen. Aber auf diesem Schiff wollen wir auch Ruderer sein, wir sitzen im selben Boot und wollen mit Ihnen rudern. Und deshalb halte ich es für absolut notwendig, einen interinstitutionellen Dialog zu führen, um den sicheren Hafen zu erreichen, um diese äußerst wichtige Reform zu profilieren und zu nuancieren.
Die vielen hier vorgebrachten Ideen ließen sich in drei großen Blöcken zusammenfassen. Zunächst ist da die Sorge, die von einigen, insbesondere von Frau Randzio-Plath, der Vorsitzenden des Wirtschaftsausschusses, zum Ausdruck gebracht wurde, daß das neue System der Legalausnahme mit dem Vertrag absolut vereinbar sein muß. Ich teile ihre Besorgnis und denke, daß wir diesen Aspekt prüfen müssen.
Zweitens ist da die Frage der Rechtssicherheit der Unternehmen. Es stimmt, Herr Kommissar, daß die Kommission keine Maschine zur Herstellung von Rechtssicherheit ist. Das sehen wir alle ein. Aber genauso stimmt es – und das wurde wiederholt von allen Bereichen dieses Parlaments zum Ausdruck gebracht –, daß das europäische gewerbliche Geflecht ein Geflecht von kleinen und mittelständischen Unternehmen ist und daß die Kommission oft die Rolle der
der Legitimation, der Legitimität dessen spielt, was den Binnenmarkt darstellt.
An diesem Punkt möchte ich meine Meinung zu einer Frage darlegen, die Herr Karas angeschnitten hat. Es gab nur neun ablehnende Entscheidungen. Aber ich spreche hier aus meiner Erfahrung als Anwältin. Wie oft hat ein Anwalt mit zwei Unternehmen und einem Vorhaben angesichts einer
gegebenen Orientierung der Kommission dieses Vorhaben geändert, damit es den Wettbewerbsregeln genügt! Deshalb ist dies ein Aspekt, der berücksichtigt werden muß.
Und drittens haben wir das Problem der einheitlichen Anwendung des Gemeinschaftsrechts. Diesbezüglich geht nichts über den ausgezeichneten Beitrag von Frau Thyssen. Ich glaube, daß die Artenvielfalt eine gute Sache ist, auch die kulturelle Vielfalt, aber nicht die Vielfalt der Anwendung des Rechts in bezug auf das, was den wesentlichen Kern des Binnenmarkts ausmacht, nämlich das Wettbewerbsrecht. Hier muß profiliert werden. Nur in wenigen Ländern, zum Beispiel in Deutschland, gibt es eine spezielle Rechtsprechung. Vielleicht wäre das ein zu untersuchender Weg, aber wir müssen weitere Wege prüfen.
Was wir nicht tun dürfen, Herr Kommissar – und mit diesem Gedanken möchte ich schließen –, ist, denjenigen Gründe oder Waffen zu liefern, die die europäischen Institutionen als eine Angelegenheit für die Großen, für die Wichtigen, für die Reichen, nicht für den Bürger, nicht für die kleinen und mittelständischen Unternehmen darstellen, was zu der schlimmsten Vision führen würde – die nicht Realität werden wird, weil ausreichende Maßnahmen zu ihrer Vermeidung getroffen werden –, daß es nämlich Gerichte gibt, die abweichende Urteile sprechen, zu spät und ohne wirkliche Möglichkeit, dies zu kontrollieren, es sei denn mit dem, was die Franzosen als „
bezeichnen, das heißt, nach ich weiß nicht wieviel Jahren, wenn der Luxemburger Gerichtshof entscheidet, von dem wir wissen, daß er gegenwärtig sehr stark belastet ist.
Herr Kommissar! Wir stehen vor einer Reform, für deren Bedeutung es kein Attribut gibt, das übertrieben wäre. Sie wirkt auf den Wettbewerb, sie wirkt auf die Kohäsion des Binnenmarkts, und ich glaube, sie betrifft zutiefst das, was den Sinn der europäischen Integration, den Sinn der Legitimität der europäischen Integration ausmacht. Deshalb, Herr Kommissar, zählen wir auf diesen interinstitutionellen Dialog, damit wir zu einer Reform gelangen, die wir alle erwarten und von der wir glauben, daß wir sie mit Ihrer Steuermannskunst und unserer Unterstützung in den sicheren Hafen bringen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, το ότι είμαι η τελευταία ομιλούσα μου παρέχει το προνόμιο, κύριε Επίτροπε, να σας πω ότι το Σώμα υποστηρίζει την πρωτοβουλία σας κατά πλειοψηφία και έδειξε πλήρη, και πιστεύω απόλυτα δικαιολογημένη, εμπιστοσύνη στον τρόπο που οδηγείτε αυτό το καράβι. Όμως, σε αυτό το καράβι θέλουμε να είμαστε και εμείς κωπηλάτες, είμαστε στο ίδιο καράβι και θέλουμε να κωπηλατήσουμε μαζί σας. Κατά συνέπεια, πιστεύω πως είναι απόλυτα αναγκαίο να θεσπιστεί διοργανικός διάλογος, προκειμένου να πιάσουμε σε καλό λιμάνι, προκειμένου να τελειοποιήσουμε, να βάλουμε τις τελικές πινελιές σε αυτή τη σημαντικότατη μεταρρύθμιση.
Οι πολλές ιδέες που παρουσιάστηκαν εδώ θα μπορούσαν να ομαδοποιηθούν σε τρεις μεγάλες κατηγορίες. Κατ’ αρχάς υπάρχει ο προβληματισμός που εξέφρασαν μερικοί, κυρίως η κυρία Randzio-Plath, Πρόεδρος της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, κατά πόσον αυτό το νέο σύστημα νομικής εξαίρεσης είναι απόλυτα συμβατό με τη Συνθήκη. Προσωπικά συμμερίζομαι τον προβληματισμό της και πιστεύω ότι πρέπει να εξετάσουμε αυτή την πτυχή.
Δεύτερον, υπάρχει το ζήτημα της ασφάλειας δικαίου των επιχειρήσεων. Και είναι αλήθεια, κύριε Επίτροπε, πως η Επιτροπή δεν είναι μηχανή παρασκευής ασφάλειας δικαίου. Όλοι συμφωνούμε. Αληθεύει όμως εξίσου – και ειπώθηκε επανειλημμένα από όλες τις πτέρυγες του Σώματος – ότι ο ευρωπαϊκός βιομηχανικός ιστός είναι ένας ιστός μικρομεσαίας επιχείρησης, και ότι η Επιτροπή παίζει πολλές φορές έναν ρόλο
νομιμοποίησης, νομιμότητας, αυτού που είναι η εσωτερική αγορά.
Σε αυτό δε το σημείο θέλω να εκφράσω τη γνώμη μου για κάτι που είπε ο κ. Karas. Υπήρξαν μόνον εννέα απορριπτικές αποφάσεις. Σε αυτό όμως το σημείο αναφέρω την εμπειρία μου ως δικηγόρος. Πόσες φορές άραγε ένας δικηγόρος με δύο επιχειρήσεις και ένα σχέδιο, αντιμέτωπος με μια εκ των προτέρων δοσμένη από την Επιτροπή κατεύθυνση, δεν άλλαξε αυτό το σχέδιο προκειμένου να συμφωνεί με τους κανόνες ανταγωνισμού! Κατά συνέπεια, αυτή είναι μια πτυχή που πρέπει να μελετηθεί.
Τρίτον, υπάρχει το πρόβλημα της ομοιόμορφης εφαρμογής του κοινοτικού δικαίου. Σε αυτό το σημείο η άριστη ομιλία της κ. Thyssen είναι αξεπέραστη. Πιστεύω πως η βιοποικιλότητα είναι καλή, το ίδιο και η πολιτισμική ποικιλία, όχι όμως η ποικιλία ως προς την εφαρμογή του δικαίου σε ό,τι αφορά αυτό που αποτελεί τον πυρήνα της εσωτερικής αγοράς, δηλαδή το δίκαιο του ανταγωνισμού. Αυτό πρέπει να το τελειοποιήσουμε. Σε μερικές μόνο χώρες, στη Γερμανία π.χ., υπάρχει εξειδικευμένη νομοθεσία. Ενδεχομένως να είναι μια κατεύθυνση που μπορούμε να διερευνήσουμε, πρέπει όμως να διερευνήσουμε και άλλες κατευθύνσεις.
Αυτό που δεν μπορούμε, κύριε Επίτροπε – και με αυτή τη σκέψη θα ήθελα να ολοκληρώσω – είναι να δώσουμε λαβή, να δώσουμε επιχειρήματα σε εκείνους που παρουσιάζουν τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα ως υπόθεση των μεγάλων, των σημαινόντων, των πλουσίων, και όχι ως υπόθεση του πολίτη, της μικρομεσαίας επιχείρησης, που θα έβλεπε επικείμενο τον χειρότερο εφιάλτη – που δεν θα γίνει πραγματικότητα, διότι προς αποφυγή του θα εφαρμοστούν τα κατάλληλα μέτρα – να εκδίδουν δικαστήρια πολύκροτες αποφάσεις πολύ αργά και χωρίς καμία ουσιαστική δυνατότητα ελέγχου, παρά μόνο με αυτό που οι Γάλλοι ονομάζουν
(πορεία του πολεμιστή), δηλαδή μετά από και εγώ δεν ξέρω πόσα χρόνια, όταν εκδώσει απόφαση το Δικαστήριο του Λουξεμβούργου, Δικαστήριο που γνωρίζουμε ότι στην παρούσα φάση έχει υπερβολικό φόρτο εργασίας.
Κύριε Επίτροπε, έχουμε μπροστά μας μια μεταρρύθμιση για την οποία δεν υπάρχουν επίθετα που να ακούγονται υπερβολικά προκειμένου να εκφράσουμε τη σημασία της. Καλύπτει τον ανταγωνισμό, καλύπτει τη συνοχή της εσωτερικής αγοράς, πιστεύω ότι επηρεάζει βαθιά την έννοια της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης, την έννοια της νομιμότητας της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης. Κατά συνέπεια, βασιζόμαστε, κύριε Επίτροπε, σε αυτόν τον διοργανικό διάλογο προκειμένου να τελειοποιήσουμε μια μεταρρύθμιση που όλοι αναμένουμε και όλοι θεωρούμε ότι θα έχει θετική κατάληξη υπό την καθοδήγησή σας και με τη συνεργασίας μας."@el8
"Mr President, being the last to speak gives me the privilege, Commissioner, of telling you that the majority of this House supports your initiative and has expressed a total, and, I believe, justified, confidence in you at the helm of this boat. But we all want to be oarsmen on it. We all belong on the same boat and want to row with you. I therefore believe it to be absolutely necessary to establish an interinstitutional dialogue so that we might reach a good conclusion and put all the finishing touches to this essential reform.
The many ideas which have been expressed here could be put into three broad categories. Firstly, there is the concern that some have expressed, in particular Mrs Randzio-Plath, President of the Committee on Economic Affairs, of whether this new system of legal exception is absolutely compatible with the Treaty. I share that concern and I believe that this issue should be addressed.
Secondly, we have the issue of companies’ legal certainty. It is true, Commissioner, that the Commission is not a machine for manufacturing legal certainty. We all agree on this. But it is nonetheless true – and this has been repeated from all sections of this House – that the European industrial fabric is composed of small and medium-sized businesses, and that the Commission often plays the role of
of legitimising the nature of the internal market.
On this point I will give my opinion on something which Mr Karas said. There have only been nine rejections. But here I would like to call on my experience as a lawyer. How often has a lawyer with two companies and one project, in the face of a Commission guideline given
changed that project in order for it to comply with the competition rules! This is therefore an aspect to be considered.
Thirdly, we have the problem of the uniform application of Community law. In this respect, the excellent speech by Mrs Thyssen cannot be improved upon. I believe that biodiversity is good, as is cultural diversity, but not diversity in the application of the law with regard to the essential core of the internal market, that is to say, competition law. Here improvements should be made. Only in certain countries, Germany for example, is there specialised jurisdiction. Perhaps this is a promising avenue to explore, but we must also explore others.
What we cannot do, Commissioner – and I would like to end on this note – is to give way, and give ammunition, to those who regard the European institutions as the property of the great and the good, of the rich, and not of the citizen, or the small and medium business, which, in the worst case scenario – which will never become reality because the requisite measures will be applied to prevent it – will result in courts which make disparate judgements, very late, with no real possibility of control apart from what the French call "
that is to say, after Lord knows how many years, when the Court in Luxembourg passes judgement, a Court which we know to be inundated at the moment.
Commissioner, it is impossible to overstate the importance of this reform. It transcends competition, it transcends the cohesion of the internal market. I believe that it profoundly affects the meaning of European integration, the meaning of the legitimacy of European integration. Therefore, Commissioner, we are relying on this interinstitutional dialogue to put the finishing touches to a reform which we are all hoping for and which we believe will lead us to a successful conclusion under your direction and with our cooperation."@en3
"Arvoisa puhemies, koska puhun viimeisenä, minulla on etuoikeus sanoa teille, arvoisa komission jäsen, että parlamentin enemmistö tukee aloitettanne ja on osoittanut luottavansa täysin ja mielestäni erittäin perustellusti siihen, miten ohjaatte tätä venettä. Mekin haluamme kuitenkin olla soutajina tässä veneessä, olemme samassa veneessä ja haluamme soutaa teidän kanssanne. Sen takia mielestäni on aivan välttämätöntä aloittaa toimielinten välinen vuoropuhelu, jotta voimme toteuttaa, hahmotella ja viimeistellä tämän erittäin tärkeän uudistuksen.
Täällä on noussut esiin monia ajatuksia, jotka voitaisiin jakaa kolmeen suureen ryhmään. Ensiksikin muutamat, erityisesti talousasioiden valiokunnan puheenjohtaja Randzio-Plath, ovat ottaneet esille sen, että tämän uuden oikeudellisen poikkeusjärjestelmän täytyy ehdottomasti olla perustamissopimuksen mukainen. Olen tästä samaa mieltä, ja meidän täytyy mielestäni tarkastella tätä näkökohtaa.
Toiseksi on tuotu esille yritysten oikeusvarmuutta koskeva kysymys. Onkin totta, arvoisa puhemies, ettei komissio ole mikään oikeusvarmuusautomaatti. Olemme kaikki samaa mieltä siitä. On kuitenkin aivan yhtä totta – ja kaikki parlamentin tahot ovat toistaneet sitä –, että unionin teollisuus rakentuu pienistä ja keskisuurista yrityksistä ja että komissiolla on monesti
tehtävä, sisämarkkinoiden legitimointi, legitimiteetin antaminen.
Tässä kohdassa haluan kertoa mielipiteeni eräästä parlamentin jäsen Karasin mainitsemasta asiasta. Kielteisiä päätöksiä on ollut ainoastaan yhdeksän. Minulla on kuitenkin tässä asiassa kokemusta juristina. Kuinka monta kertaa juristi on kahden yrityksen ja yhden hankkeen ollessa kyseessä muuttanut hanketta komission
ohjeen takia, jotta se olisi kilpailusääntöjen mukainen! Tämä on näin ollen yksi näkökohta, jota pitää tarkastella.
Kolmanneksi on tuotu esille yhteisön oikeuden yhdenmukaista soveltamista koskeva ongelma. Tältä osin parlamentin jäsen Thyssenin erinomaista puheenvuoroa ei juuri voi ylittää. Mielestäni biologinen monimuotoisuus on hyvä asia ja samaten kulttuurinen monimuotoisuus, mutta monimuotoisuus yhteisön oikeuden ja koko sisämarkkinoiden ytimen eli kilpailulainsäädännön soveltamisessa ei sitä ole. Siihen meidän täytyy puuttua. Vain muutamissa maissa, esimerkiksi Saksassa, on tätä varten erityistä tuomiovaltaa. Ehkäpä se olisi yksi ratkaisumalli, mutta meidän täytyy tarkastella muitakin.
Arvoisa komission jäsen, emme voi – ja haluaisin päättää puheeni tähän ajatukseen – antaa jalansijaa ja aseita niille, jotka väittävät, että unionin toimielimet on tarkoitettu vain suurille, tärkeille tai rikkaille eikä kansalaisille tai pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka pahimmassa tapauksessa – joka ei toteudu, koska se estetään tarvittavin toimin – joutuisivat toteamaan, että tuomioistuimet antavat erilaisia tuomioita ja vieläpä myöhässä ilman, että niillä on minkäänlaista todellista mahdollisuutta vaikuttaa siihen muuten kuin sen periaatteen avulla, jota ranskalaiset kutsuvat nimellä
toisin sanoen ties kuinka monen vuoden päästä, kun hyvin ruuhkautuneeksi tiedetty Luxemburgin tuomioistuin antaa tuomionsa.
Arvoisa komission jäsen, kyse on uudistuksesta, jonka merkitystä ei voida liikaa korostaa. Se on kilpailua tai sisämarkkinoiden koheesiota kauaskantoisempaa, ja sillä on mielestäni syvällinen vaikutus Euroopan yhdentymisen merkitykseen, Euroopan yhdentymisen legitimiteetin merkitykseen. Näin ollen luotamme siihen, arvoisa komission jäsen, että voimme toimielinten välisen vuoropuhelun myötä viimeistellä uudistuksen, jota me kaikki odotamme ja jonka voimme mielestämme toteuttaa teidän opastuksenne ja keskinäisen yhteistyömme ansiosta."@fi5
"Monsieur le Président, intervenir en dernier lieu me donne le privilège, Monsieur le Commissaire, de vous dire que cette Assemblée est majoritairement favorable à votre initiative et a montré qu'elle avait une totale confiance tout à fait justifiée, selon moi dans la manière dont vous gouvernez cette bateau. Mais, puisque nous sommes dans le même bateau, nous voulons ramer nous aussi. C'est la raison pour laquelle je crois qu'il est absolument nécessaire d'établir un dialogue interinstitutionnel pour arriver à bon port, fignoler et nuancer cette très importante réforme.
Les nombreuses idées qui ont été exposées dans cette Assemblée pourraient être divisées en trois grandes catégories. Premièrement, certains députés et, notamment, Mme Randzio-Plath, présidente de la commission économique et monétaire, s'inquiètent de savoir si ce nouveau système d'exception légal sera absolument compatible avec le Traité. Je partage leur inquiétude et pense que nous devons examiner cet aspect.
Deuxièmement, se pose la question de la sécurité juridique des entreprises. Il est vrai, Monsieur le Commissaire, que la Commission n'est pas une machine à fabriquer de la sécurité juridique. Nous sommes tous d'accord. Mais il n'en est pas moins vrai et tous les groupes de cette Assemblée l'ont répété que le tissu industriel européen est un tissu de petites et moyennes entreprises et que la Commission joue souvent un rôle d'
de légitimation, de légitimité, du marché intérieur.
À ce propos, je désire exprimer mon avis sur les propos tenus par M. Karas. Il n'y a eu que neuf décisions de rejet. Mais là, je parlerai de mon expérience d'avocat. Combien de fois un avocat avec deux entreprises et un projet ne change-t-il pas ce projet, face à une orientation de la Commission donnée
pour qu'il soit conforme à ces règles de concurrence ! Il s'agit d'un aspect dont il faut tenir compte.
Troisièmement, se pose le problème de l'application uniforme du droit communautaire. Sur ce point, il n'y a rien à ajouter à l'excellente intervention de Mme Thyssen. Si la biodiversité et la diversité culturelle sont, selon moi, une bonne chose, il n'en va pas de même pour la diversité d'application du droit, de ce qui constitue le noyau essentiel du marché intérieur, à savoir, le droit de la concurrence. Il faut encore fignoler ce point. Seuls certains pays, comme l'Allemagne, disposent d'une juridiction spécialisée. Peut-être s'agit-il d'une voie à explorer, mais il nous faut en explorer d'autres.
Ce que nous ne pouvons pas faire, Monsieur le Commissaire et je voudrais terminer par là , c'est prêter le flanc, fournir des armes à ceux qui présentent les institutions européennes comme une affaire pour les grands, les puissants, les riches, et non pour les citoyens, les petites et moyennes entreprises, qui se verraient soumis, dans le pire des cas ce qui ne se concrétisera jamais parce que les mesures suffisantes seront appliquées afin d'éviter cette situation , à des tribunaux rendant des jugements dissemblables, très tardivement et sans aucune possibilité réelle de contrôle de la situation si ce n'est en faisant ce que les Français appellent "
", à savoir en attendant je ne sais combien d'années que la Cour de Luxembourg, qui, comme nous le savons, est actuellement saturée, rende son jugement.
Monsieur le Commissaire, nous nous trouvons face à une réforme dont aucun qualificatif ne peut décrire l'importance avec exagération. Elle transcende la concurrence, elle transcende la cohésion du marché intérieur, je crois qu'elle affecte profondément le sens de l'intégration européenne, le sens de la légitimité de l'intégration européenne. Partant, nous comptons, Monsieur le Commissaire, sur ce dialogue interinstitutionnel pour élaborer une réforme que nous attendons tous et que nous mènerons à bon port sous votre direction et avec notre coopération."@fr6
"Signor Presidente, intervenire per ultima mi dà il privilegio di poter dire al Commissario che la maggioranza di questa Assemblea appoggia la sua iniziativa e che ha dato prova di una fiducia totale, a mio avviso pienamente giustificata, verso il modo in cui lei sta conducendo la barca in porto. Su questa barca, tuttavia, anche noi vogliamo fare la nostra parte di rematori: e se vogliamo remare anche noi è proprio perché siamo tutti sulla stessa barca. Reputo pertanto del tutto necessario stabilire un dialogo interistituzionale che ci consenta di condurre in porto, di rifinire e di puntualizzare questa importantissima riforma.
Le varie idee ascoltate in questa sede potrebbero essere raggruppate in tre grandi categorie. In primo luogo, la preoccupazione manifestata da molti, e segnatamente dalla presidente della commissione economica onorevole Randzio-Plath, di garantire l'assoluta compatibilità con il Trattato di questo nuovo sistema di eccezione legale. Mi associo a questa preoccupazione e credo che l'argomento vada affrontato.
In secondo luogo, la questione della certezza del diritto da parte delle imprese. Vero è, signor Commissario, che la Commissione non è una macchina per la produzione di sicurezza giuridica. Su questo siamo d'accordo. Ma è non meno vero – come ribadito da tutte le componenti di questa Assemblea – che il tessuto industriale europeo è un tessuto di piccola e media impresa, e che la Commissione svolge spesso un ruolo di
di legittimazione, di garante della legittimità del mercato interno.
Ed è a tale riguardo che desidero esprimere il mio parere a proposito di un'osservazione fatta dall'onorevole Karas. Vi sono state soltanto nove decisioni di diniego. Ma qui devo attingere alla mia esperienza di avvocato: chissà quante volte un legale, con due imprese e un progetto, alla luce di un orientamento espresso in via preventiva dalla Commissione ha finito per cambiare quel progetto, in modo da renderlo compatibile con le regole in materia di concorrenza! Questo aspetto non può essere ignorato.
In terzo luogo, il problema dell'applicazione uniforme del diritto comunitario. A tale proposito, non c'è nulla da aggiungere all'eccellente intervento della onorevole Thyssen. Reputo la biodiversità un fatto positivo, reputo positiva anche la diversità culturale, ma non la diversità nell'applicazione del diritto, e segnatamente del diritto della concorrenza che rappresenta il nocciolo duro del mercato interno. E qui occorre un lavoro di limatura. Soltanto in alcuni paesi, in Germania per esempio, esiste una giurisdizione specifica. Forse è questa una strada da esplorare, ma certamente non l'unica.
Ciò che certamente non possiamo permetterci, signor Commissario – e vorrei concludere proprio su questo aspetto –, è lasciare spazio e fornire argomentazioni a quanti si sforzano di presentare le Istituzioni europee come qualcosa di destinato ai grandi enti, a chi conta, ai ricchi e non al cittadino, non alla piccola e media impresa, che nella peggiore delle ipotesi – ma non si verificherà, perché si prenderanno provvedimenti per evitarlo – si vedrebbe relegata a una giustizia che emette sentenze in contrasto fra di loro, con tempi lunghissimi, senza alcuna possibilità di controllo salvo quella che i francesi chiamano
ossia sobbarcarsi una procedura che dura anni fino alla sentenza della Corte di giustizia, che come ben sappiamo allo stato attuale è oberata di lavoro.
Signor Presidente, ci troviamo dinanzi a una riforma talmente importante da non trovare aggettivi adeguati per descriverla. Essa va al di là della concorrenza, va al di là della coesione nel mercato interno: a mio avviso, va a toccare in profondità il senso stesso dell'integrazione europea e il senso della sua legittimità. Pertanto, signor Commissario, tutti noi contiamo sul dialogo interistituzionale per poter delineare i tratti di una riforma che tutti ci attendiamo e che, ne siamo certi, con la nostra cooperazione e sotto la sua guida potrà essere condotta a buon fine."@it9
"Mr President, being the last to speak gives me the privilege, Commissioner, of telling you that the majority of this House supports your initiative and has expressed a total, and, I believe, justified, confidence in you at the helm of this boat. But we all want to be oarsmen on it. We all belong on the same boat and want to row with you. I therefore believe it to be absolutely necessary to establish an interinstitutional dialogue so that we might reach a good conclusion and put all the finishing touches to this essential reform.
The many ideas which have been expressed here could be put into three broad categories. Firstly, there is the concern that some have expressed, in particular Mrs Randzio-Plath, President of the Committee on Economic Affairs, of whether this new system of legal exception is absolutely compatible with the Treaty. I share that concern and I believe that this issue should be addressed.
Secondly, we have the issue of companies’ legal certainty. It is true, Commissioner, that the Commission is not a machine for manufacturing legal certainty. We all agree on this. But it is nonetheless true – and this has been repeated from all sections of this House – that the European industrial fabric is composed of small and medium-sized businesses, and that the Commission often plays the role of
of legitimising the nature of the internal market.
On this point I will give my opinion on something which Mr Karas said. There have only been nine rejections. But here I would like to call on my experience as a lawyer. How often has a lawyer with two companies and one project, in the face of a Commission guideline given
changed that project in order for it to comply with the competition rules! This is therefore an aspect to be considered.
Thirdly, we have the problem of the uniform application of Community law. In this respect, the excellent speech by Mrs Thyssen cannot be improved upon. I believe that biodiversity is good, as is cultural diversity, but not diversity in the application of the law with regard to the essential core of the internal market, that is to say, competition law. Here improvements should be made. Only in certain countries, Germany for example, is there specialised jurisdiction. Perhaps this is a promising avenue to explore, but we must also explore others.
What we cannot do, Commissioner – and I would like to end on this note – is to give way, and give ammunition, to those who regard the European institutions as the property of the great and the good, of the rich, and not of the citizen, or the small and medium business, which, in the worst case scenario – which will never become reality because the requisite measures will be applied to prevent it – will result in courts which make disparate judgements, very late, with no real possibility of control apart from what the French call "
that is to say, after Lord knows how many years, when the Court in Luxembourg passes judgement, a Court which we know to be inundated at the moment.
Commissioner, it is impossible to overstate the importance of this reform. It transcends competition, it transcends the cohesion of the internal market. I believe that it profoundly affects the meaning of European integration, the meaning of the legitimacy of European integration. Therefore, Commissioner, we are relying on this interinstitutional dialogue to put the finishing touches to a reform which we are all hoping for and which we believe will lead us to a successful conclusion under your direction and with our cooperation."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, omdat ik de laatste spreker ben, heb ik het voorrecht tegen de commissaris te kunnen zeggen dat de meerderheid van het Parlement zijn initiatief steunt en blijk heeft gegeven van een volledig, en mijns inziens gerechtvaardigd, vertrouwen in de wijze waarop hij het schip bestuurt. Wij willen echter wel meeroeien, mijnheer de commissaris. Wij zitten allemaal in hetzelfde schuitje, en wij willen met u meeroeien. Daarom denk ik dat het absoluut noodzakelijk is een interinstitutionele dialoog aan te gaan om het schip naar een veilige haven te loodsen, om deze bijzonder belangrijke hervorming vorm te geven en te nuanceren.
De talrijke ideeën die hier naar voren zijn gebracht, kunnen grofweg in drie groepen worden verdeeld. In de eerste plaats hebben enkele leden - en met name de voorzitter van de economische commissie, mevrouw Randzio-Plath - erop gewezen dat het nieuwe systeem van wettelijke vrijstellingen volledig verenigbaar moet zijn met het Verdrag. Ik deel die opvatting en ik denk dat we dit aspect moeten bestuderen.
In de tweede plaats is er de kwestie van de rechtszekerheid voor bedrijven. Het is waar dat de Commissie geen machine is die rechtszekerheid fabriceert, mijnheer de commissaris. Daar zijn we het allemaal over eens. Maar het is niet minder waar - en dat is door alle geledingen van het Parlement herhaald - dat het midden- en kleinbedrijf het bindweefsel van de Europese industrie is, en dat de Commissie vaak de rol speelt van
die de interne markt legitimiteit verschaft.
Op dit punt wil ik op een opmerking van de heer Karas reageren. Er zijn slechts negen afwijzende besluiten genomen. Uit mijn ervaring als advocaat puttend, zeg ik echter: hoe vaak heeft een advocaat met twee bedrijven en een project onder zijn hoede dat project niet aangepast aan de mededingingsregels wanneer de Commissie
een aanwijzing gaf? Dat is een aspect dat moet worden meegewogen.
In de derde plaats is er het probleem van de uniforme toepassing van het Gemeenschapsrecht. Mevrouw Thyssen heeft dat in haar interventie op onnavolgbare wijze uitgelegd. Diversiteit vind ik uitstekend als het om biodiversiteit of culturele diversiteit gaat, maar niet in de toepassing van het recht; niet in het mededingingsrecht, dat de kern en de essentie van de interne markt is. Wat dat betreft, moeten we de zaken duidelijk stellen. Slechts in een paar landen, zoals Duitsland, bestaan er gespecialiseerde rechtbanken. Misschien is dat een weg die we verder moeten bewandelen, maar we moeten ook andere mogelijkheden onderzoeken.
Er zijn ook mensen - en met die gedachte wil ik afsluiten, mijnheer de commissaris - die doen alsof de Europese instellingen er zijn voor de groten, voor degenen die rijk en belangrijk zijn, en niet voor de burger en het midden- en kleinbedrijf. Zulke mensen mogen wij geen kans geven, we mogen ze geen wapens in handen geven. Het schrikbeeld - dat echter geen werkelijkheid zal worden, omdat er afdoende maatregelen zullen worden genomen om zo'n situatie te vermijden - is dat van rechtbanken die uiteenlopende uitspraken doen die erg lang op zich laten wachten en die niet werkelijk kunnen worden gecontroleerd. De enige mogelijkheid daartoe zou
zijn, zoals de Fransen het noemen, de gang naar het Hof in Luxemburg, dat zich pas na jaren over de zaak zou uitspreken. Het is bekend dat het Hof momenteel overbelast is.
Mijnheer de commissaris, het belang van deze hervorming kan niet genoeg worden benadrukt. Deze hervorming is van invloed op de mededinging en op de samenhang van de interne markt, en heeft volgens mij een belangrijke uitwerking op het gevoel van Europese eenwording, het gevoel van legitimiteit van de Europese eenwording. Wij rekenen daarom op een interinstitutionele dialoog, mijnheer de commissaris, om gestalte te kunnen geven aan een hervorming waar iedereen op wacht. Wij denken dat wij die hervorming, onder uw leiding en met onze samenwerking, tot een goed einde zullen brengen."@nl2
"Senhor Presidente, intervir em último lugar dá-me o privilégio, Senhor Comissário, de poder dizer-lhe que a maioria desta assembleia apoia a sua iniciativa e mostrou uma total, e penso que muito justificada, confiança na forma que o senhor Comissário tem conduzido este barco. Mas neste barco também nós queremos ser remadores, estamos no mesmo barco e queremos remar consigo. É absolutamente imprescindível, julgo eu, estabelecer um diálogo interinstitucional para chegar a bom porto, para definir, para precisar essa importantíssima reforma.
As muitas ideias aqui apresentadas dividem-se em três grandes grupos. Em primeiro lugar, a dúvida suscitada por alguns colegas, em particular pela senhora deputada Randzio-Plath, Presidente da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, quanto ao regime de excepção legal agora proposto ser plenamente compatível com o Tratado. Subscrevo esta preocupação e penso que este aspecto deve ser examinado.
Em segundo lugar, a questão da segurança jurídica das empresas. É verdade, Senhor Comissário, que a Comissão não é uma fábrica de segurança jurídica. Estamos todos de acordo. Mas não é menos verdade - e todos os quadrantes desta assembleia o reiteraram - que o tecido industrial europeu é composto por pequenas e médias empresas, e que a Comissão, muitas das vezes, desempenha um papel de
de legitimação, de legitimidade, do que é o mercado interno.
Passo a apresentar a minha opinião sobre um tema exposto pelo senhor deputado Karas. Apenas houve nove decisões de rejeição. Mas vou reportar-me à minha experiência de jurista. Quantas vezes um advogado com duas empresas e um projecto, face a uma orientação da Comissão dada
alterou esse projecto para o tornar conforme com as regras da concorrência. Esse é, pois, um aspecto a considerar.
E em terceiro lugar, o problema da aplicação uniforme do direito comunitário. A este respeito, a senhora deputada Thyssen não poderia ter dito melhor. Penso que a biodiversidade é positiva, inclusivamente a diversidade cultural, mas não a diversidade na aplicação do direito, do que constitui o núcleo essencial do mercado interno, ou seja, o direito comunitário da concorrência. Aqui importa fazer uma precisão. Apenas em alguns países, por exemplo na Alemanha, existe uma jurisdição especializada. Talvez esta seja uma via a explorar, embora não seja a única.
O que não podemos, Senhor Comissário - e com esta ideia gostaria de terminar -, é dar azo, dar munições, àqueles que apresentam as instituições europeias como um assunto para os grandes, para os importantes, para os ricos, não para o cidadão, não para a pequena e média empresa, que se veria sujeita, na pior das hipóteses - que nunca se concretizará, porque a aplicação de medidas adequadas o evitará -, a tribunais que emitem sentenças díspares, a processos morosos, sem que exista qualquer possibilidade efectiva de controlar esta situação, salvo com o que o franceses chamam "
", ou seja, ao fim de não sei quantos anos, quando o Tribunal do Luxemburgo se pronuncia, tribunal que sabemos que presentemente está muito sobrecarregado.
Senhor Comissário, nenhum qualificativo será exagerado para dizer da importância da reforma que temos pela frente. Transcende o âmbito da concorrência, transcende o âmbito da coesão do mercado interno, penso que afecta profundamente o significado da integração europeia, o significado da legitimidade da integração europeia. Por conseguinte, contamos, Senhor Comissário, com esse diálogo interinstitucional para definir uma reforma que é aguardada por todos, e acreditamos que a realizaremos com êxito com a sua orientação e com a nossa cooperação."@pt11
"Herr talman! I egenskap av sista talare har jag privilegiet, herr kommissionär, att få tala om att majoriteten av den här församlingen stöder ert initiativ och har visat ett fullständigt, och jag tror även högst berättigat förtroende för er som kapten på den här skutan. Men vi vill utgöra besättningen på skutan, eftersom vi befinner oss på samma skuta som ni. Därför anser jag att en interinstitutionell dialog är oumbärlig, så att vi kan precisera och nyansera denna så viktiga reform och föra den i hamn.
De förslag som har lagts fram här kan delas in i tre stora grupper. I första gruppen finns den oro som vissa av oss har gett uttryck för, och då i synnerhet Randzio-Plath, ordförande i utskottet för ekonomi och valutafrågor, en oro för att detta nya system som ett rättsligt undantag inte skall överensstämma med fördraget. Jag delar hennes oro och anser att den saken bör undersökas.
I andra gruppen ingår frågan om företagens rättssäkerhet. Det är sant, herr kommissionär, att kommissionen inte är en maskin som tillverkar rättssäkerhet. Det kan vi alla vara överens om. Men det är likaså sant – och det har alla sektorer i den här församlingen upprepat – att den europeiska industriella vävnaden är en vävnad som består av små och medelstora företag, och att kommissionen många gånger är den som företräder
legitimering, legitimitet, av det som är den inre marknaden.
På den punkten vill jag framföra min åsikt om något Karas sade. Det har endast förekommit nio beslut om avslag. Där har jag nytta av min erfarenhet som advokat. Hur många gånger har det inte hänt att en advokat med två bolag och ett projekt har ändrat projektet efter en orientering
från kommissionens sida, för att det skall överensstämma med konkurrensbestämmelserna! Det är därför en aspekt att ta hänsyn till.
I den tredje gruppen ingår problemet med en enhetlig tillämpning av gemenskapsrätten. Thyssens utmärkta inlägg kunde knappast ha varit bättre. Jag anser att det är bra med ett biologiskt mångfald, och även med ett kulturellt mångfald, däremot inte med ett mångfaldigt tillämpande av rätten, av det som är själva kärnan i den inre marknaden, det vill säga, konkurrensbestämmelserna. Där krävs en närmare precisering. Endast i vissa länder, som i Tyskland, har man en specialiserad rättsskipning. Måhända är det en lösning som är värd att undersöka, men vi bör även undersöka andra möjligheter.
Det vi inte får göra, herr kommissionär – och med detta vill jag avrunda – är att ge så mycket som ett lillfinger, och än mindre räcka vapen åt dem som talar om de europeiska institutionerna som en fråga för de mäktiga, för de inflytelserika, för de rika, och inte för den enskilda medborgaren, inte för de små och mellanstora företagen, som skulle känna sig utelämnade åt sina värsta föreställningar– som aldrig kommer att förverkligas, för de rätta åtgärderna kommer att vidtas för att undvika något sådant – till domstolar som avkunnar olika domar, mycket sent, utan några realistiska möjligheter till kontroll annat än med det som fransmännen kallar
det vill säga efter jag vet inte hur många år, när domstolen i Luxemburg uttalar sig, en domstol som vi alla vet för närvarande är starkt överbelastad.
Herr kommissionär, vi står inför en reform som jag inte nog kan poängtera vikten av. Effekten av denna reform sprider sig till konkurrensen, den sprider sig till sammanhållningen på den inre marknaden, jag tror att den på djupet påverkar det som är meningen med den europeiska integrationen, meningen med den europeiska integrationens legitimitet. Därför, herr kommissionär, räknar vi med denna interinstitutionella dialog som ett sätt att närmare precisera en reform som vi alla hoppas och tror att vi kommer att ro i hamn med er som kapten och oss som besättning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
""le parcours du combatant""5
""le parcours du combattant""2
"auctoritas"13,1,8,10,2,3,12,7,11,9,6
"auctoritasin"5
"ex ante"13,5,2,10,3,12,7,11,6
"le parcours du combatant""10,3,12
"le parcours du combatant“"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples