Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-16-Speech-4-088"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.19991216.2.4-088"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
". - Nous sommes saisis ici de l’étiquetage de la viande bovine, comme nous avions été saisis de l’étiquetage des OGM. En fait, l’étiquetage est devenu l’instrument à tout faire. Grâce à l’étiquette, la sécurité alimentaire régnerait, le consommateur serait protégé et nos collègues Verts seraient satisfaits d’avoir assuré la survie de l’humanité alimentaire… En réalité, l’étiquetage est une de ces impostures qu’affectionnent les dirigeants européens pour apaiser l’inquiétude de nos concitoyens sans résoudre au fond quelque problème que ce soit. Déjà, l’étiquetage des OGM aurait dû alerter. On ne sait trop, en effet, quoi mettre sur l’étiquette. Par exemple, doit-on mettre "produit issu des biotechnologies" ? Dans ce cas là, si c’est "bio" et en plus "techno", le consommateur s’y précipite. Mais c’est avec l’étiquetage de la viande bovine que la Commission européenne montre le bout de son nez long comme un Pinocchio communautaire. Voilà en effet l’institution de Bruxelles qui avait institué en 1997 un étiquetage de la viande bovine et qui vient nous expliquer aujourd’hui qu’elle n’est pas techniquement en mesure d’identifier l’origine des bovins. Or, si on ne peut identifier l’origine des bovins, comment peut-on alors nous assurer que la viande britannique ne présente aucun risque ? Car de deux choses l’une : ou l’on connaît la provenance des bovins et on peut garantir la levée de l’embargo sur la viande britannique, mais du même coup on peut alors étiqueter ces bovins, ou on ne peut étiqueter ces bovins, faute de connaître l’origine de la viande, mais alors dans ce cas comment peut-on lever l’embargo ? Autrement dit, dans cette même semaine, on ne peut à la fois forcer la France à lever l’embargo, au nom d’une traçabilité certaine de la viande, et refuser l’étiquetage au nom de l’impossibilité technique de suivre à la trace les bovins. En vérité, qui peut croire que depuis 1997, au bout de trois ans, on n’a pas été capable d’étiqueter la viande en indiquant l’origine du bovin ? D’autant que si l’on est capable d’indiquer la localisation de l’abattoir, ce qui est déjà le cas, on ne peut être incapable d’indiquer la provenance du bovin abattu. En réalité, la Commission européenne se moque des consommateurs comme des citoyens. Bruxelles ne veut qu’une chose : assurer la libre circulation des produits, des capitaux, de l’immigration et aujourd’hui de la viande britannique contaminée. À n’importe quel prix et sans aucune entrave. Or, l’étiquetage conduirait évidemment au résultat que l’on sait : le boycott de fait des bovins britanniques par des consommateurs qui n’ont pas envie de compromettre ce qui leur reste de cerveau, après avoir ingurgité les journaux télévisés. Au fond, le slogan de la Commission européenne et de toute la construction en marche, depuis "l’Europe des pères décérébrateurs", c’est "le profit avant la vie". Tant et si bien que le seul étiquetage qui amènerait la sécurité serait d’indiquer : "fonctionnaire en provenance de Bruxelles"."@fr6
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Vi har her til behandling mærkning af oksekød, ligesom vi tidligere behandlede mærkning af genetisk manipulerede organismer. I virkeligheden er mærkning blevet det magiske instrument. Takket være mærkning skulle der herske fødevaresikkerhed, forbrugerne skulle være beskyttet, og vores kolleger fra De Grønne kunne være tilfredse med at have sikret menneskeheden fødevaremæssig overlevelse … I virkeligheden er mærkning et af disse bedragerier, som de europæiske ledere ynder for at dæmpe uroen hos vores medborgere uden reelt at løse noget som helst problem. Allerede mærkningen af genetisk manipulerede organismer burde have været advarsel nok. Faktisk ved man ikke rigtig, hvad man skal skrive på etiketterne. Skal man f.eks. skrive "produceret ved hjælp af bioteknologier"? I så fald, hvis det både er "bio" og oven i købet "tekno", vil forbrugerne kaste sig over det. Men med mærkningen af oksekød viser Kommissionen, at dens næse er lang som på en Fællesskabernes Pinocchio. Her ser vi nu institutionen i Bruxelles, som i 1997 indførte mærkning af oksekød, stå i dag og forklare os, at den ikke teknisk er i stand til at identificere køernes oprindelse. Men hvis man ikke kan fastslå, hvor køerne kommer fra, hvordan kan man så forsikre os om, at det britiske oksekød ikke frembyder nogen som helst fare? For ét af to: Enten ved man, hvor køerne kommer fra og kan indestå for ophævelsen af embargoen mod britisk kød, men samtidig kan man så mærke disse køer, eller også kan man ikke mærke disse køer, da man ikke ved, hvor kødet kommer fra, men hvordan kan man i så fald hæve embargoen? Med andre ord, i løbet af én og samme uge kan man tvinge Frankrig til at hæve embargoen med henvisning til en sikker sporing af kødet og afvise mærkning med henvisning til, at det er teknisk umuligt at spore køernes oprindelse. Hvem tror i virkeligheden på, at man i løbet af de tre år siden 1997 ikke har været i stand til at mærke kødet med angivelse af, hvor oksen kommer fra? Så meget mere, som hvis man er i stand til at angive, hvor slagteriet ligger, som det allerede er tilfældet, så kan man ikke være ude af stand til at angive, hvor den slagtede okse kommer fra. I virkeligheden blæser Kommissionen på både forbrugere og borgere. Bruxelles vil kun én ting, og det er at sikre fri bevægelighed for produkter, kapital og indvandring og i dag altså forurenet britisk oksekød. For enhver pris og uden nogen form for hindringer. Sagen er, at en mærkning selvfølgelig ville føre til, hvad man godt ved: En faktuel boykot af britisk oksekød fra forbrugernes side, som ikke føler trang til at sætte den smule hjerne over styr, som de har tilbage efter at være blevet proppet med tv-nyheder. Dybest set er sloganet for Kommissionen og for hele den igangværende opbygningsproces "profit før liv", og det har det været siden "Europas fædre" lagde grunden til den langsomme hjernedød. Og det i en grad, så den eneste mærkning, der ville indebære sikkerhed, var at skrive "tjenestemand, oprindelse: Bruxelles"."@da1
"Wir befassen uns hier mit der Etikettierung von Rindfleisch, so wie wir uns mit der Etikettierung von gentechnisch veränderten Organismen (GVO) befaßt haben. Tatsächlich ist die Etikettierung zu einem Allzweckmittel geworden. Das Etikett bietet vermeintlich eine Gewähr für Lebensmittelsicherheit und Verbraucherschutz, und unsere Kolleginnen und Kollegen von der Fraktion der Grünen sind zufrieden, weil sie ernährungstechnisch gesehen das Überleben der Menschheit gesichert haben … In Wirklichkeit ist die Etikettierung eine der Betrügereien, die die europäischen Entscheidungsträger gern anwenden, um unsere Mitbürger zu beruhigen, ohne das eigentliche Problem, worin dies auch immer bestehen mag, gelöst zu haben. Bereits im Falle der GVO hätte die Etikettierung uns alarmieren müssen. Im Grunde weiß man ja gar nicht so recht, was auf dem Etikett stehen soll. Soll die Aufschrift beispielsweise lauten „Mit biotechnologischen Verfahren hergestellt“? In diesem Fall würden die Worte „bio“ und dazu noch „Techno“ die Verbraucher veranlassen, sich auf diese Erzeugnisse zu stürzen. Aber im Zusammenhang mit der Etikettierung von Rindfleisch erweist sich die Kommission als Gemeinschaftspinocchio mit der langen Nase. So erklärt uns die Brüsseler Institution, die 1997 ein Etikettierungssystem für Rindfleisch einführte, nun heute, daß sie technisch nicht in der Lage sei, einen Herkunftsnachweis für Rinder zu erbringen. Wenn man aber keinen Herkunftsnachweis erbringen kann, wie will man uns dann versichern, daß britisches Rindfleisch keine Gefahr darstellt? Denn nur eines ist möglich: Entweder man kennt die Herkunft der Rinder und kann die Gewähr für die Aufhebung des Embargos gegen britisches Rindfleisch übernehmen, dann ist man aber zugleich auch in der Lage, die Rinder zu kennzeichnen, oder aber man kann keine Kennzeichnung vornehmen, weil man die Herkunft des Fleisches nicht kennt, und in diesem Fall natürlich das Embargo nicht aufheben? Anders gesagt, man kann nicht in ein und derselben Woche Frankreich zur Aufhebung des Embargos zwingen, mit der Begründung, die Herkunft des Fleisches sei lückenlos nachweisbar, und zugleich die Etikettierung ablehnen, weil es technisch nicht möglich ist, die Rückverfolgbarkeit der Rinder zu gewährleisten. Wer kann denn schon allen Ernstes glauben, daß man seit 1997, nach Ablauf von drei Jahren, nicht in der Lage wäre, das Fleisch zu etikettieren und die Herkunft der Rinder anzugeben? Wenn man den Ort des Schlachthofs angeben kann, was ja bereits der Fall ist, dann kann es nicht unmöglich sein, auch die Herkunft der geschlachteten Rinder zu benennen. In Wirklichkeit hält die Europäische Kommission die Verbraucher und die Bürger zum Narren. Brüssel will nur eins: den freien Verkehr von Waren, Kapital und Einwanderern und nun auch den freien Verkehr von verseuchtem britischen Rindfleisch sichern. Und das um jeden Preis und absolut ungehindert. Es liegt auf der Hand, daß die Etikettierung zu einem Ergebnis führen würde, das bereits bekannt ist, nämlich zur faktischen Boykottierung britischen Rindfleischs durch die Verbraucher, die nicht auch noch den Rest von Hirn auf Spiel setzen möchten, der ihnen geblieben ist, nachdem sie die Fernsehnachrichten über sich ergehen lassen haben. Im Grunde lautet die Devise der Europäischen Kommission und des gesamten Aufbaus, der da seit dem „Europa der hirnerweichenden Väter“ im Gange ist, „Profit geht vor Leben“. Somit würde wohl einzig und allein die Kennzeichnung „Beamter aus Brüssel“ wirklich Sicherheit bieten."@de7
". Εξετάζουμε εδώ τη σήμανση του βοείου κρέατος όπως εξετάσαμε, επίσης, τη σήμανση των γενετικά τροποποιημένων οργανισμών. Πράγματι, η σήμανση έχει γίνει ένα θαυματουργό εργαλείο. Υποτίθεται πως χάρη στη σήμανση θα διασφαλιστεί η ασφάλεια των τροφίμων, ο καταναλωτής θα προστατεύεται και οι Πράσινοι συνάδελφοί μας θα έχουν την ικανοποίηση ότι εξασφάλισαν την επιβίωση της ανθρωπότητας από την άποψη των τροφίμων · Στην πραγματικότητα, η σήμανση είναι μία από τις απάτες αυτές που επιννοούν οι ευρωπαίοι ηγέτες για να καθησυχάζουν τις ανησυχίες των συμπολιτών μας χωρίς να λύνουν στην ουσία οποιοδήποτε πρόβλημα. Ήδη, η σήμανση των γενετικά τροποποιημένων οργανισμών έπρεπε να είχε σημάνει τον κώδωνα του συναγερμού. Πράγματι, δεν ξέρουμε καθόλου τι πρέπει να περιλαμβάνει η σήμανση. Για παράδειγμα, πρέπει να λέει “βιοτεχνολογικό προϊόν”; Στην περίπτωση αυτή, εάν είναι “βιολογικό” και, επιπλέον, “τεχνολογικό”, ο καταναλωτής σπεύδει να το αγοράσει. Όμως, η επισήμανση του βοείου κρέατος είναι αυτή που κάνει να μακραίνει η μύτη της Ευρωπαϊκής Επιτροπής σαν την μύτη του Πινόκιο. Ιδού, πράγματι, το θεσμικό όργανο των Βρυξελλών, που είχε θεσπίσει το 1997 τη σήμανση του βοείου κρέατος, μας εξηγεί σήμερα ότι δεν είναι δυνατόν από τεχνική άποψη να αναγνωριστεί η προέλευση των βοοειδών. Όμως, εάν δεν μπορούμε να αναγνωρίσουμε την προέλευση των βοοειδών, πως μπορούμε τότε να βεβαιωθούμε ότι το βρετανικό κρέας δεν παρουσιάζει κανένα κίνδυνο: άρα, μόνο το ένα από τα δύο ισχύει: είτε γνωρίζουμε την προέλευση των βοοειδών και μπορούμε να εγγυηθούμε την άρση της απαγόρευσης των εισαγωγών βρετανικού κρέατος, αλλά ταυτόχρονα μπορούμε συνεπώς να επισημάνουμε τα βοοειδή αυτά, είτε δεν μπορούμε να επισημάνουμε τα εν λόγω βοοειδή επειδή δεν γνωρίζουμε την προέλευση του κρέατος, τότε όμως πώς μπορεί στην περίπτωση αυτή να αρθεί η απαγόρευση των εισαγωγών; Με άλλα λόγια, την ίδια αυτή εβδομάδα, δεν μπορούμε ταυτόχρονα να εξαναγκάσουμε τη Γαλλία να άρει την απαγόρευση εισαγωγών, στο όνομα μιας βέβαιης εξακρίβωσης της προέλευσης του κρέατος, και να αρνηθούμε τη σήμανση στον όνομα της τεχνικής αδυναμίας εξακρίβωσης της προέλευσης των βοοειδών. Αλήθεια, ποιος μπορεί να πιστέψει ότι από το 1997, μετά από τρία χρόνια, δεν είμαστε σε θέση να επισημάνουμε το κρέας αναφέροντας την προέλευση του βοοειδούς; Πόσο μάλλον όταν ήδη είμαστε σε θέση να επισημαίνουμε την τοποθεσία του σφαγείου, δεν είναι δυνατόν να μην είμαστε σε θέση να επισημαίνουμε την προέλευση του βοοειδούς. Στην πραγματικότητα, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή εμπαίζει τους καταναλωτές αλλά και τους πολίτες. Οι Βρυξέλλες, θέλουν ένα μόνο πράγμα: να εξασφαλίσουν την ελεύθερη κυκλοφορία των εμπορευμάτων, των κεφαλαίων, των μεταναστών και, σήμερα, του μολυσμένου βρετανικού κρέατος. Με οποιοδήποτε τίμημα και χωρίς κανένα εμπόδιο. Όμως, η σήμανση θα οδηγούσε ασφαλώς στο αποτέλεσμα που γνωρίζουμε: στο εκ των πραγμάτων μποϊκοτάρισμα των βρετανικών βοοειδών από τους καταναλωτές οι οποίοι δεν είναι διατεθειμένοι να θέσουν σε κίνδυνο τον εγκέφαλο που τους απομένει μετά από τα πολλά δελτία ειδήσεων της τηλεόρασης που έχουν δει. Στην ουσία, το σύνθημα της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και όλου του εν λειτουργία οικοδομήματος, από το “Ευρώπη των πατέρων λοβοτομιστών”, έγινε “πρώτα το κέρδος και μετά η ζωή”. Έτσι, η μόνη επισήμανση η οποία θα μπορούσε να εγγυηθεί την ασφάλεια θα ήταν η αναφορά: “δημόσιος υπάλληλος που προέρχεται από τις Βρυξέλλες”."@el8
"The beef labelling proposal is now before us as the labelling of GMOs was previously. Labelling has become the wonder tool. Through it, food safety will reign, the consumer will be protected and our Green colleagues will be satisfied at having ensured the survival of humanity, at least in terms of food … In reality, labelling is one of those tricks so well loved by the leaders of Europe for calming people’s anxieties without actually solving any problems. The labelling of GMOs should already be ringing alarm bells. We have no idea what to put on the labels. For example, do we put ‘product of biotechnologies’? If we put both ‘bio’ and ‘techno’ on a product’s label, consumers will fall over themselves to buy it. This beef labelling proposal is therefore revealing the length of the Commission’s nose like a Community Pinocchio. This is the Brussels institution which, in 1997, decided on labelling for beef. Yet it is only now telling us that it is not technically capable of identifying the origin of bovine animals. If the origin of bovine animals cannot be identified, how can we be sure that British beef presents no risk? We have to go one way or the other. If we know the provenance of bovine animals, then the lifting of the ban on British beef can be guaranteed and these animals can also be labelled. Yet, if we cannot label these animals because we do not know the origin of the meat, how can we then lift the ban? In other words, in the same week, France cannot be forced to lift its ban because the meat is traceable to a certain extent, while the request for labelling has been turned down on account of the technical impossibility of tracing the animals. Who can actually believe that in the three years since 1997 we have not managed to label meat by indicating the origin of the animal? Despite the fact that we can already indicate the location of the slaughterhouse, we cannot give the provenance of the slaughtered animal. The European Commission really does not care about consumers or the people. Brussels wants one thing only which is to ensure the free movement of products, capital, people and now contaminated British beef, at any price and without any obstacles. It is clear that labelling would result in the boycott of British beef by consumers who do not want to compromise what remains of their brains after being fried by television news. In essence, the slogan of the European Commission and of the whole concept of European construction is ‘profit before life’ and has been so since ‘the Europe of our brainless forefathers’. This is so obvious that the only label which might ensure safety would be one which read ‘official from Brussels’."@en3
"(FR) Se nos somete el etiquetado de la carne de bovino, como se nos había sometido el etiquetado de los OMG. De hecho, el etiquetado se ha convertido en un instrumento para todo. Gracias a la etiqueta, reinará la seguridad alimentaria, los consumidores estarán protegidos y nuestros colegas Verdes estarán satisfechos de haber asegurado la supervivencia de la humanidad alimentaria... En realidad, el etiquetado es una de esas imposturas que tanto les gusta a los dirigentes europeos para calmar las preocupaciones de nuestros conciudadanos, sin resolver en el fondo ningún problema. Ya el etiquetado de los OMG tendría que habernos alertado. No se sabe muy bien lo que hay que poner en la etiqueta. Por ejemplo, ¿se debe escribir “producto fabricado a partir de las biotecnologías”? En ese caso, si es “bio” y, además, “tecno”, el consumidor corre a comprarlo. Pero es en el etiquetado de la carne de bovino donde la Comisión Europea muestra la punta de su nariz larga, como un Pinocho comunitario. En efecto, la institución de Bruselas, que en 1997 había creado un etiquetado de la carne de bovino, hoy viene a decirnos que no está técnicamente en condiciones de identificar el origen de los animales bovinos. Ahora bien, si no se puede identificar el origen de los animales bovinos, ¿cómo se nos puede entonces garantizar que la carne británica no presenta ningún riesgo? Una de dos: o se conoce la procedencia de los animales bovinos y se puede levantar el embargo sobre la carne británica, o no se puede etiquetar a estos animales bovinos, por no conocerse el origen de la carne, pero entonces, en tal caso, ¿se puede levantar el embargo? Dicho de otra manera, esta misma semana no se puede a la vez forzar a Francia a levantar el embargo, basándose en una trazabilidad segura de la carne, y rechazar el etiquetado, basándose en la imposibilidad técnica de seguir el rastro de los animales bovinos. En realidad, ¿quién puede creer que desde 1997, al cabo de tres años, no se ha sido capaz de etiquetar la carne, indicando el origen del animal bovino? Por cuanto si se es capaz de indicar la localización del matadero, lo cual ya se hace, no se puede ser incapaz de indicar la procedencia del bovino sacrificado. La verdad es que la Comisión Europea se burla tanto de los consumidores como de los ciudadanos. Bruselas sólo quiere una cosa: garantizar la libre circulación de productos, de capitales, de la inmigración y, hoy, de la carne británica contaminada. A cualquier precio y sin ningún obstáculo. Ahora bien, el etiquetado conduciría, evidentemente, al resultado que todos conocemos: el boicot de hecho de los animales bovinos británicos por los consumidores, que no desean perder lo que les queda de cerebro, después de haber engullido los telediarios. En el fondo, el eslogan de la Comisión Europea y de toda la construcción en marcha, desde “la Europa de los padres ”, se basa en “la rentabilidad antes que en la vida”. De tal suerte que el único etiquetado que nos traería seguridad sería indicar: “funcionario procedente de Bruselas”."@es12
". Käsittelemme täällä naudanlihan merkitsemistä, kuten käsittelimme GMO:iden merkitsemistä. Tosiasiassa merkitsemisestä on tullut väline, jota sovelletaan kaikkeen. Merkitsemisen ansiosta lisättäisiin elintarvikkeiden turvallisuutta, suojeltaisiin kuluttajaa ja vihreiden ryhmän kollegamme olisivat tyytyväisiä taattuaan ihmiskunnan elintarviketurvallisuuden… Todellisuudessa merkitseminen on yksi niistä valheista, joihin eurooppalaiset johtajat mielellään turvautuvat rauhoittaakseen maanmiehiämme ratkaisematta kuitenkaan perusteellisesti mitään ongelmaa. Jo GMO:iden merkitsemisen olisi pitänyt toimia meille hälytysmerkkinä. Itse asiassa ei oikein tiedetä, mitä merkintään laitettaisiin. Esimerkiksi, onko siihen merkittävä "bioteknologiasta peräisin oleva tuote" ? Tässä tapauksessa, jos tuote on "biologinen" ja kaiken lisäksi vielä tuotettu "teknologian" avulla, kuluttaja kiirehtii ostamaan tuotteen. Euroopan komissio näyttää kuitenkin naudanlihan merkitsemisen tapauksessa, että sillä on yhtä pitkä nenä kuin "yhteisöllisellä Pinokkiolla". Brysselin toimielin loi vuonna 1997 naudanlihan merkinnän, ja nyt se sitten selittää meille, ettei se teknisten syiden takia pysty määrittämään nautojen alkuperää. Mutta jos emme voi määrittää nautojen alkuperää, miten voimme sitten varmistua siitä, ettei brittiläinen naudanliha edusta mitään riskiä? Koska tässähän yhdistyy kaksi asiaa: joko nautojen alkuperä tiedetään, ja voidaan taata brittiläisen naudanlihan kauppasaarron purku ja samalla kertaa myös merkitä nämä naudat, tai sitten näitä nautoja ei voida merkitä, koska lihan alkuperää ei tiedetä, mutta miten tässä tapauksessa voidaan purkaa kauppasaarto? Toisin sanoen tällä samalla viikolla ei voida pakottaa Ranskaa samalla kertaa purkamaan kauppasaartoaan tietyn lihan jäljitettävyyden nimissä ja toisaalta hylätä merkitsemistä siksi, ettei nautojen alkuperää voida jäljittää teknisten syiden takia. Ketä voidaan tosiasiassa oikein uskoa, kun vuodesta 1997 alkaen, vielä kolmen vuoden kuluttuakaan, ei ole vieläkään pystytty vieläkään merkitsemään lihaa siten, että se osoittaisi naudan alkuperän? Samalla tavoin kuin pystytään ilmoittamaan teurastamon sijaintipaikka, kuten nyt jo tehdään, voidaan kyllä ilmoittaa, mistä teurastettu nauta on peräisin. Todellisuudessa Euroopan komissio vähät välittää kuluttajista tai kansalaisista. Bryssel haluaa vain yhtä asiaa: taata tavaroiden, pääomien, ihmisten ja nykyisin saastuneen brittiläisen naudanlihan vapaan liikkuvuuden. Millä hinnalla tahansa ja ilman esteitä. Merkintähän johtaisi meidät luonnollisesti jo tiedettyyn tulokseen: kuluttajat boikotoisivat brittiläistä naudanlihaa, koska he eivät televisiouutiset katsottuaan halua vaarantaa sitä, mitä heidän aivoistaan on vielä jäljellä. Euroopan komission ja koko käynnissä olevan rakentamisen pohjimmaisena iskulauseena on ollut "hyöty ennen elämää" siitä asti, kun nämä aivottomat Euroopan isät ovat olleet vallassa. Niin suuressa määrin ja niin hyvin, että ainoa turvallisuutta lisäävä merkintä olisi seuraava: "Brysselistä peräisin oleva virkamies"."@fi5
"Dobbiamo pronunciarci oggi sull’etichettatura delle carni bovine, così come ci siamo pronunciati sull’etichettatura degli organismi geneticamente modificati (OGM). Di fatto, l’etichettatura è diventata la panacea per tutti mali. Grazie all’etichetta, sarebbe garantita la sicurezza alimentare, i consumatori sarebbero tutelati ed i colleghi del gruppo Verde sarebbero soddisfatti per aver assicurato la sopravvivenza dell’umanità in termini alimentari… In realtà, l’etichettatura è una delle menzogne predilette dai dirigenti europei per placare le preoccupazioni dei cittadini senza risolvere a fondo nessun problema, qualunque esso sia. L’etichettatura degli OGM avrebbe già dovuto far suonare un campanello d’allarme. Non si sa infatti molto bene cosa scrivere sull’etichetta. Ad esempio, si deve apporre la dicitura «prodotto generato dalle biotecnologie»? In tal caso, se si tratta di qualcosa che, oltre ad essere “bio”, è anche “tecno”, andrà a ruba fra i consumatori. Tuttavia l’etichettatura della carne bovina non è che l’ultima di una lunga sequela di menzogne della Commissione europea. Essa, infatti, nel 1997, aveva istituito un’etichettatura della carne bovina e oggi viene a spiegare al Parlamento che non è tecnicamente in grado di individuare l’origine dei bovini. Orbene, se non si può individuare l’origine dei bovini, come si può assicurare che la carne britannica non presenta alcun rischio? Delle due cose l'una: o si conosce la provenienza dei bovini e si può garantire la fine dell’ sulla carne britannica (tuttavia, al tempo stesso, si possono allora etichettare tali bovini), oppure questi non si possono etichettare perché si ignora l’origine della carne, e in tal caso come si può togliere l’ ? In altre parole non si può, nella stessa settimana, costringere la Francia a metter fine all’ in nome di una rintracciabilità certa della carne, e rifiutare l’etichettatura adducendo l’impossibilità tecnica di rintracciare l’origine dei bovini. In verità, come si può credere che dal 1997, in tre anni, non si è stati in grado di etichettare la carne indicando l’origine del bovino? Peraltro se si può indicare l’ubicazione del mattatoio, cosa che già avviene, non si può non essere in grado di indicare la provenienza del bovino abbattuto. In realtà, la Commissione europea non si cura dei consumatori né dei cittadini. Bruxelles vuole una cosa soltanto: assicurare la libera circolazione delle merci, dei capitali, dell’immigrazione e, oggi, della carne britannica contaminata. A qualsiasi prezzo e senza alcun ostacolo. L’etichettatura porterebbe chiaramente ad un risultato ovvio: il boicottaggio di fatto dei bovini britannici da parte dei consumatori che non hanno voglia di compromettere quel che resta del loro cervello dopo essersi sorbiti i telegiornali. Alla fin fine, lo della Commissione europea e dell’intera costruzione in atto, dopo “l’Europa dei padri decerebratori”, è “il profitto prima della vita”. Tant’è che l’unica etichettatura che offrirebbe sicurezza sarebbe quella riportante la dicitura: “funzionario proveniente da Bruxelles”."@it9
"The beef labelling proposal is now before us as the labelling of GMOs was previously. Labelling has become the wonder tool. Through it, food safety will reign, the consumer will be protected and our Green colleagues will be satisfied at having ensured the survival of humanity, at least in terms of food … In reality, labelling is one of those tricks so well loved by the leaders of Europe for calming people’s anxieties without actually solving any problems. The labelling of GMOs should already be ringing alarm bells. We have no idea what to put on the labels. For example, do we put ‘product of biotechnologies’? If we put both ‘bio’ and ‘techno’ on a product’s label, consumers will fall over themselves to buy it. This beef labelling proposal is therefore revealing the length of the Commission’s nose like a Community Pinocchio. This is the Brussels institution which, in 1997, decided on labelling for beef. Yet it is only now telling us that it is not technically capable of identifying the origin of bovine animals. If the origin of bovine animals cannot be identified, how can we be sure that British beef presents no risk? We have to go one way or the other. If we know the provenance of bovine animals, then the lifting of the ban on British beef can be guaranteed and these animals can also be labelled. Yet, if we cannot label these animals because we do not know the origin of the meat, how can we then lift the ban? In other words, in the same week, France cannot be forced to lift its ban because the meat is traceable to a certain extent, while the request for labelling has been turned down on account of the technical impossibility of tracing the animals. Who can actually believe that in the three years since 1997 we have not managed to label meat by indicating the origin of the animal? Despite the fact that we can already indicate the location of the slaughterhouse, we cannot give the provenance of the slaughtered animal. The European Commission really does not care about consumers or the people. Brussels wants one thing only which is to ensure the free movement of products, capital, people and now contaminated British beef, at any price and without any obstacles. It is clear that labelling would result in the boycott of British beef by consumers who do not want to compromise what remains of their brains after being fried by television news. In essence, the slogan of the European Commission and of the whole concept of European construction is ‘profit before life’ and has been so since ‘the Europe of our brainless forefathers’. This is so obvious that the only label which might ensure safety would be one which read ‘official from Brussels’."@lv10
"Wij moeten ons hier buigen over de etikettering van rundvlees, net zoals we dat ook hebben moeten doen over de etikettering van genetisch gemodificeerde organismen. Etikettering is in feite een instrument voor van alles en nog wat geworden. Etiketten zouden zorgen voor voedselveiligheid, consumentenbescherming en voldoening bij onze collega’s de groenen, omdat die er zo voor zouden hebben gezorgd dat ons voedsel een menselijk gezicht houdt... Etikettering is in werkelijkheid één grote leugen, zoals de Europese leiders wel vaker leugens uitdenken om zo te trachten de ongerustheid van onze medeburgers weg te nemen zonder dat er in wezen ook maar enig probleem wordt opgelost. De etikettering van genetisch gemodificeerde organismen had ons eigenlijk al op onze hoede moeten doen zijn. We weten namelijk niet goed wat er op het etiket moet komen te staan. "Biotechnologieproduct", misschien? "Bio" en ook nog eens "techno" zouden alleen maar een sterke aantrekking uitoefenen op de consument. Hoe lang de neus van deze communautaire Pinocchio - de Europese Commissie - wel kan worden, blijkt echter pas goed uit deze kwestie van de etikettering van rundvlees. Want we hebben het hier over de Brusselse instelling die in 1997 een etikettering van rundvlees heeft ingevoerd en ons vandaag komt vertellen dat zij technisch niet in staat is de herkomst van de runderen vast te stellen. Welnu, als de herkomst van de runderen niet kan worden achterhaald, hoe kan ons dan de verzekering worden gegeven dat het Brits rundvlees geen enkel risico oplevert? Want het is of het één, of het ander: ofwel is de herkomst van de runderen bekend en kan het embargo op het Brits rundvlees zonder gevaar worden opgeheven - en kan het vlees van deze runderen dus tegelijkertijd worden geëtiketteerd -, ofwel kan dit vlees worden geëtiketteerd omdat de herkomst ervan niet bekend is, maar hoe kan het embargo dan worden opgeheven? Met andere woorden, Frankrijk zou niet - zoals de afgelopen week is gebeurd - onder het mom van een zekere traceerbaarheid van het vlees mogen worden gedwongen zijn embargo op te heffen, terwijl etikettering tegelijkertijd op de lange baan wordt geschoven omdat het uit technisch oogpunt niet mogelijk zou zijn de de runderen stap voor stap te volgen. Het is toch werkelijk ongelooflijk dat het sinds 1997, dus in drie jaar tijd, niet mogelijk is gebleken het rundvlees te etiketteren onder vermelding van de herkomst van het dier? Want als het mogelijk is het slachthuis te lokaliseren - hetgeen reeds het geval is -, kan het niet onmogelijk zijn de herkomst van een geslacht rund aan te geven. De realiteit is dat de Europese Commissie lak heeft aan consumenten en burgers. Brussel wil maar één ding: een vrij verkeer van goederen, kapitaal en immigranten en op dit moment ook dat van besmet Brits rundvlees. Tot elke prijs en zonder belemmeringen. Maar etikettering zou natuurlijk resulteren in de feitelijke boycot van Brits rundvlees door de consument, aangezien deze geen zin heeft om het kleine beetje hersenen dat hem - na het zien van zoveel televisiejournalen - nog rest, in de waagschaal te stellen. De leus van de Europese Commissie en het hele huidige proces van de Europese opbouw, sinds het "Europa van de hersenloze grondleggers ervan", is in wezen "winst boven leven". Het enige, uit een oogpunt van veiligheid geschikte etiket zou dan ook zijn “ambtenaar uit Brussel"."@nl2
"Fomos consultados neste hemiciclo sobre a rotulagem da carne de bovino, tal como o fomos sobre a rotulagem dos OGM. De facto a rotulagem tornou-se um instrumento milagroso. Graças à rotulagem, a segurança alimentar reinaria, o consumidor ficaria defendido e os nossos colegas Verdes ficariam satisfeitos por assegurarem a continuação dos valores humanistas na alimentação... Na realidade, a rotulagem é uma das farsas preferidas dos dirigentes europeus para apaziguar a preocupação dos nossos concidadãos, sem no fundo resolver qualquer problema. Já a rotulagem dos OGM deveria ter servido de alerta. Na verdade, não se sabe bem o que pôr no rótulo. Por exemplo, deverá registar-se "produto biotecnológico"? Nesse caso, se é "bio" e além disso "tecno", o consumidor pode precipitar-se. Mas é com a rotulagem da carne bovina que a Comissão Europeia mostra a ponta do seu nariz comprido, como um Pinóquio comunitário. Eis aqui a instituição de Bruxelas que instituíu em 1997 uma rotulagem da carne de bovino e que hoje nos vem explicar que afinal não está tecnicamente preparada para identificar a origem dos bovinos. Ora, se não se pode identificar a origem dos bovinos, como se poderá então assegurar que a carne britânica não apresenta qualquer risco? Das duas uma: ou se conhece a proveniência dos bovinos e pode garantir-se o levantamento do embargo à carne britânica, e assim sendo pode, portanto, rotular-se esses bovinos, ou não se pode rotular a carne de bovino por falta de conhecimento da origem da mesma, e então, nesse caso, como pode levantar-se o embargo? Por outras palavras, nesta mesma semana, não se pode, ao mesmo tempo, forçar a França a levantar o embargo, em nome da rastreabilidade correcta da carne, e recusar a rotulagem em nome da impossibilidade técnica de fazer o rastreio dos bovinos. Na realidade, quem poderá acreditar que desde 1997, ao fim de três anos, não se está apto a rotular a carne indicando a proveniência do animal? Visto que se é capaz de indicar a localização do matadouro, o que já é o caso, não se pode ser incapaz de indicar a proveniência do animal abatido. De facto a Comissão Europeia não faz caso nem dos consumidores nem dos cidadãos. Bruxelas apenas pretende uma coisa: assegurar a livre circulação dos produtos, dos capitais, da imigração e, actualmente, da carne britânica contaminada. Não importa a que preço e sem qualquer entrave. Pois bem, a rotulagem conduzirá evidentemente ao resultado que se conhece: o boicote de facto aos bovinos britânicos pelos consumidores que não têm vontade de comprometer o que resta do seu cérebro, depois de terem ingerido os telejornais. No fundo, o da Comissão Europeia e de toda a construção em curso, desde "Europa dos pais sem cérebro", é "primeiro o lucro, depois a vida". De tal maneira que a única rotulagem que trará segurança será a indicação: "funcionário proveniente de Bruxelas"."@pt11
"Vi har nu fått frågan om märkning av nötkött på vårt bord, precis som vi tidigare fick märkningen av genetiskt modifierade organismer (GMO). Märkning har nämligen blivit ett universalmedel. Tack vare märkningen skall livsmedelssäkerhet råda, konsumenten skyddas och våra gröna kolleger känna sig nöjda över att ha tryggat mänsklighetens livsmedelsmässiga överlevnad... Märkning är i själva verket ett av de lurendrejerier som de europeiska ledarna tar till för att stilla medborgarnas oro utan att lösa själva kärnfrågan, oavsett vad problemet gäller. Redan märkningen av GMO borde ha varit en varningssignal. Man vet ju inte riktigt vad märkningen skall innehålla. Skall det exempelvis stå "produkt framställd genom bioteknik"? I det fallet kastar sig konsumenterna över allt som är "bio". Men det är märkningen av nötkött som gör att Europeiska kommissionen får stå där med lång näsa som en gemenskapens Pinocchio. Detta är ju den Brysselinstitution som 1997 införde märkning av nötkött och som i dag förklarar för oss att man inte är i stånd att tekniskt identifiera nötboskapens ursprung. Men om man inte kan identifiera nötboskapens ursprung, hur kan man då försäkra oss att det brittiska nötköttet inte utgör någon som helst risk? För endast ett av följande alternativ kan gälla. Antingen känner man nötboskapens ursprung och kan skapa garantier för ett hävande av embargot mot brittiskt kött, men då kan man också märka denna boskap. Eller så kan man inte märka boskapen eftersom man inte känner till dess ursprung, men hur kan man i så fall häva embargot? Med andra ord kan man under denna vecka inte samtidigt tvinga Frankrike att häva embargot med argumentet att köttet med säkerhet kan spåras och säga nej till märkning med argumentet att det är tekniskt omöjligt att spåra nötboskapen. Vem kan i själva verket tro att man efter de tre år som gått sedan 1997 inte skulle kunna märka köttet genom att ange boskapens ursprung? Om man kan ange var slakteriet ligger, vilket redan nu är fallet, kan det inte vara omöjligt att ange varifrån slaktdjuren kommer. Sanningen är den att Europeiska kommissionen struntar i såväl konsumenter som medborgare. Bryssel vill bara en sak – säkerställa den fria rörligheten för varor, kapital, invandring och nu för det brittiska smittade köttet. Till vilket pris som helst och utan några hinder. En märkning skulle naturligtvis leda till ett känt resultat – den brittiska nötboskapen skulle bojkottas av konsumenter som inte har någon lust att riskera den lilla hjärna de har kvar sedan de satt i sig TV-nyheterna. En slogan för Europeiska kommissionen och för hela marknadsbygget alltsedan "l´Europe des pères décérébrateurs"(de hjärnnedbrytande fädernas Europa), borde egentligen lyda "förtjänsten framför livet". Följaktligen skulle den enda märkning som kan skapa säkerhet vara att ange "tjänsteman med ursprung i Bryssel"."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"descerebradores"12

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph