Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-15-Speech-3-374"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.19991215.16.3-374"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
". - Excelentíssima Presidente do Parlamento Europeu, Senhora Nicole Fontaine, ilustres deputados do Parlamento Europeu, Senhoras e Senhores, é uma enorme honra e emoção estar aqui hoje perante vós, os representantes eleitos dos cidadãos europeus. A independência também não deve significar para nós ter um presidente, uma bandeira e um hino. A independência deve garantir ao povo que tanto lutou e tanto sofreu os benefícios da liberdade. A participação maciça 30 de Agosto deve continuar para que o povo timorense se sinta ele mesmo o agente do desenvolvimento. Não haverá desenvolvimento sem democracia. ( ) A par da reconstrução material é nosso empenho promover a sociedade civil, a educação sobre direitos humanos, a educação sobre a democracia e a concepção exacta de justiça. E necessitamos do vosso apoio. Timor Leste não vai apenas necessitar de apoio financeiro. Estamos numa fase difícil, crucial mesmo, porque somos neste momento, ou sentimo-nos neste momento, muito frágeis e muito fracos para nos prepararmos para uma independência que representa uma nova vida para a nossa população. É neste sentido que continuamos confiantes no apoio da Europa, um apoio que venha a ser dirigido para a preparação dos timorenses, na percepção exacta dos valores universais, para não trairmos, em última instância, o sofrimento do nosso Povo. Estamos a iniciar a fase de transição para a independência com a UNTAET. Desde a chegada do representante especial do secretário-geral da ONU que estamos a consolidar os mecanismos de consulta para que os timorenses tenham uma voz neste processo de transição. Mas devo dizer que continuamos a sentir-nos inseguros. Continuamos a sentir-nos fracos e é neste sentido que o Parlamento Europeu e todas as outras instituições nos podem ajudar, em apoios de outra ordem que não apenas os de ordem financeira. Queremos aprender a ser responsáveis para com a comunidade internacional no desenvolvimento do nosso país mas, após um longo período de activismo político e de luta, sentimos hoje, que existe um grande fardo sobre os nossos ombros porque somos os responsáveis pela felicidade e pela liberdade que prometemos ao nosso Povo. ( ) Neste prémio vejo o reconhecimento do Parlamento Europeu à coragem do meu Povo em lutar por uma Pátria livre onde o pensamento seja assegurado enquanto direito inerente à condição humana. O meu Povo merece este reconhecimento e é em seu nome que desejo agradecer a honra que me é conferida. (A ) Devo confessar que, quando de novo regressei a Timor Leste, fiquei devastado pelos escombros da destruição sistemática e estava longe de imaginar que viria a Estrasburgo e teria a rara oportunidade de conhecer e andar pelos corredores e salões do centro do poder democrático da Europa, uma Europa que partilhou connosco a dor e o sofrimento do genocídio, mas também a coragem e a força de resistir à acção destruidora e assassina. Desejo aproveitar esta ocasião para agradecer, em nome do meu Povo, a atenção e solidariedade manifestadas pelos deputados europeus ao aprovarem inúmeras resoluções de apoio ao exercício do direito à autodeterminação do meu povo. Ao ser atribuído a este prémio o nome de Sakharov está­se a prestar homenagem a um homem que se bateu vigorosamente pela liberdade de pensamento. Nada há que caracterize o ser humano como a capacidade de pensar. Privar qualquer pessoa de pensar livremente e de expor as suas ideias é privá-la da sua dignidade de homem. A liberdade de pensamento é, pois, um direito fundamental de todo o ser humano e, na Europa, tornou­se um dos pilares fundamentais da cidadania. Nos regimes totalitários os opressores reprimem e suprimem a liberdade de pensamento. Na Indonésia a nossa experiência demonstrou que no regime da (Ordem Nova), liderado por Suharto e os seus generais, que ocupou a minha Pátria por mais de duas décadas, a metodologia de repressão e supressão foram implementados através da imposição de uma doutrina, a que uniformizava o pensamento e, consequentemente, a acção humana, numa tentativa de destruir a capacidade de pensar de forma individual, colectiva e, sobretudo, livre. Esta doutrina permeava toda a sociedade indonésia, sendo igualmente transposta para Timor Leste, e era cuidadosamente acompanhada por uma acção de tortura física e condicionamento mental. Mas, ironicamente, estas acções provocaram o efeito contrário: reforçaram a identidade e a determinação do nosso Povo. Após a queda de Suharto, em Maio de 1998, foram abertas as vias para a resolução do conflito de Timor Leste e para a democratização da Indonésia. Quero aproveitar esta oportunidade para prestar a minha sincera homenagem a todos os laureados do Prémio Sakharov, principalmente a Aung Sang Suu Kyi, uma das grandes lutadoras pela liberdade e democracia no mundo inteiro. ( ) Senhora Presidente, Ilustres Deputados, Senhoras e Senhores, o exercício do nosso direito mais básico de escolher o nosso próprio futuro, como país livre e independente, já deixava antever consequências trágicas, mas o nosso povo não hesitou em demonstrar, mais uma vez, que está firmemente determinado a defender a sua liberdade. Passados os terríveis meses de dor e sofrimento, infligidos de uma forma particularmente brutal, os assassinatos e a destruição irracional da nossa Pátria, o Povo Maubere prepara-se para a reconstrução. São inúmeras as tarefas e enormes as responsabilidades que todos enfrentamos. O período de transição vai ser iniciado, numa primeira fase de reabilitação das infra-estruturas, totalmente destruídas, num ano que classificamos de "ano de emergência", o ano 2000. A reconstrução não será apenas física, não será apenas material. A reconstrução será também dirigida para o aspecto social, o campo político, a área económica e, sobretudo, o problema humano e psicológico. Só a interacção destas várias componentes poderá garantir uma gradual recuperação em todos os planos como preparação concreta e global da sociedade timorense para a independência."@pt11
lpv:translated text
"Ærede formand for Europa-Parlamentet, fru Nicole Fontaine, ærede medlemmer af Europa-Parlamentet, det er en meget stor ære og rører mig dybt at stå her i dag over for jer, de valgte repræsentanter for Europas borgere. Uafhængigheden bør ikke blot betyde, at vi får en præsident, et flag og en nationalsang. Uafhængigheden bør sikre det folk, der har kæmpet og lidt så meget, frihedens goder. Den massive deltagelse den 30. august bør videreføres, så det timoresiske folk føler, at det selv styrer udviklingen. Der kan ikke være udvikling uden demokrati. Sideløbende med den materielle genopbygning er det vores agt at lægge vægt på udvikling af det civile samfund, uddannelse i menneskerettigheder, uddannelse i demokrati og en utvetydig retsopfattelse. Dertil har vi brug for jeres støtte. Østtimor får ikke kun brug for økonomisk støtte. Vi befinder os i en vanskelig, ja, helt afgørende, fase, for vi er i øjeblikket, eller vi føler os i øjeblikket, meget skrøbelige og meget svage til at opbygge den uafhængighed, der vil betyde et nyt liv for vores befolkning. Det er på dette punkt, vi vedblivende stoler på Europas støtte, en støtte til at hjælpe timoreserne på vej, men på grundlag af universelle værdier, så vi netop ikke gør dette folks lidelser til skamme. Vi indleder overgangen til uafhængighed sammen med UNTAET. Efter at den særlige udsending fra FN's Generalsekretær er kommet, har vi været optaget af at befæste de mekanismer, der skal sørge for, at timoreserne selv har indflydelse på, hvordan overgangsprocessen skal foregå. Jeg må imidlertid sige, at vi føler os usikre. Vi føler os stadig svage, og det er på dette punkt, at Europa-Parlamentet og alle de andre institutioner kan hjælpe os med støtte af anden art end den rent økonomiske. Vi vil lære at være ansvarlige over for det internationale samfund i udviklingen af vores land, men efter en lang periode med politisk aktivisme og kamp føler vi i dag, at der ligger en stor byrde på vores skuldre, fordi vi har ansvaret for den lykke og frihed, som vi har lovet vores befolkning. I denne pris ser jeg Europa-Parlamentets anerkendelse af mit folks mod til at kæmpe for et frit fædreland, hvor tankefriheden sikres som en rettighed, der udspringer af selve det at være et menneske. Mit folk fortjener denne anerkendelse, og det er i dets navn, jeg gerne vil takke for den ære, der er blevet mig til del. Jeg må erkende, at da jeg igen vendte tilbage til Østtimor, blev jeg chokeret over ruinerne efter den systematiske ødelæggelse, og jeg kunne på ingen måde forestille mig, at jeg skulle komme til Strasbourg og få denne enestående lejlighed til at lære det europæiske folkestyres centrum at kende, til at bevæge mig rundt i dets gange og sale, et Europa, der har delt folkemordets smerte og lidelse med os, men også modet og styrken til at gøre modstand mod ødelæggelse og myrderier. Jeg vil på mit folks vegne gerne benytte lejligheden til at takke for den opmærksomhed og solidaritet, som Europa-Parlamentets medlemmer har vist ved at vedtage utallige beslutningsforslag, der støttede mit folk i dets ret til at udøve selvbestemmelse. Ved at bære navnet Sakharov hylder denne pris et menneske, der kraftfuldt kæmpede for tankefriheden. Der er intet, der kendetegner mennesket som evnen til at tænke. At forhindre et menneske i at tænke frit og give udtryk for sine tanker er at tage dets menneskeværdighed fra det. Tankefriheden er således en grundlæggende rettighed for ethvert menneske, og i Europa er den blevet en af borgerrettighedernes grundpiller. I de totalitære regimer indskrænker og kvæler undertrykkerne tankefriheden. I Indonesien har vi oplevet, hvordan undertrykkelsessystemet i det regime, der kaldte sig (Ny Orden), ledet af Suharto og hans generaler, som holdt mit fædreland besat i mere end to årtier, blev indført gennem påtvingelse af en doktrin der ensrettede tænkningen og følgelig også menneskets handlinger for at nedbryde evnen til at tænke individuelt, kollektivt og - ikke mindst - tænke frit. Denne doktrin gennemtrængte hele det indonesiske samfund og blev også overført til Østtimor, og den blev ihærdigt fulgt op af fysisk tortur og hjernevask. Ironisk nok fik alt dette den modsatte effekt, thi det forstærkede det timoresiske folks identitet og beslutsomhed. Efter Suhartos fald i maj 1998 blev der åbnet mulighed for en løsning på konflikten i Østtimor og for Indonesiens demokratisering. Jeg vil gerne benytte denne lejlighed til overbringe min varme hyldest til alle modtagere af Sakharov-prisen, ikke mindst Aung Sang Suu Kyi, en af de store forkæmpere for frihed og demokrati i hele verden. Fru formand, ærede medlemmer, mine damer og herrer, udøvelsen af vores mest grundlæggende rettighed, retten til at vælge vores egen fremtid, som et frit og uafhængigt land, lod ane, at den ville få tragiske følger, men det østimoresiske folk tøvede ikke med endnu en gang at vise, at det er fast besluttet på at forsvare sin frihed. Efter forfærdelige måneders smerte og lidelse, påført os med en usædvanlig brutalitet, myrderier og tøjlesløs ødelæggelse af vores fædreland, forbereder mauberefolket sig nu på dets genopbygning. Opgaverne er mange, og vi står alle med et meget stort ansvar for, at de bliver løst. Overgangsperioden indledes af en første fase, hvor den fuldstændig ødelagte infrastruktur skal genoprettes, i et år, som vi benævner "nødsituationsåret", år 2000. Genopbygningen bliver ikke kun fysisk, den bliver ikke kun materiel. Genopbygningen skal også ske på det sociale, det politiske, økonomiske og frem for alt det mellemmenneskelige og psykologiske plan. Kun et samspil mellem disse områder kan sikre en gradvis genopretning på alle niveauer som den konkrete og samordnede forberedelse af det timoresiske samfund til uafhængigheden."@da1
". Hochverehrte Frau Präsidentin des Europäischen Parlaments Nicole Fontaine, sehr geehrte Abgeordnete des Europäischen Parlaments, meine Damen und Herren! Es fühle mich außerordentlich geehrt und tief bewegt, daß ich hier und heute bei Ihnen, den gewählten Vertretern der europäischen Bürger, sein darf. Die Unabhängigkeit darf für uns auch nicht nur bedeuten, einen Präsidenten, eine Fahne und eine Hymne zu haben. Die Unabhängigkeit muß dem Volk, das so hart gekämpft und gelitten hat, die Wohltaten der Freiheit garantieren. Die massive Beteiligung vom 30. August muß anhalten, damit sich das timoresische Volk als Gestalter seiner eigenen Entwicklung verstehen kann. Ohne Demokratie wird es keine Entwicklung geben. Gleichzeitig mit dem materiellen Wiederaufbau setzen wir uns für die Förderung der Zivilgesellschaft, die Erziehung auf dem Gebiet der Menschenrechte, der Demokratie und der richtigen Rechtsauffassung ein. Und wir brauchen Ihre Unterstützung. Ost-Timor wird nicht nur finanzielle Unterstützung benötigen. Wir befinden uns in einer schwierigen, ja sogar entscheidenden Phase, weil wir in diesem Moment zu unsicher und zu schwach sind oder uns so fühlen, als daß wir uns ganz allein auf eine Unabhängigkeit vorbereiten könnten, die ein neues Leben für unser Volk bedeutet. In diesem Sinne vertrauen wir weiter auf die Unterstützung Europas, auf eine Unterstützung, die darauf ausgerichtet sein soll, die Timoresen auf das richtige Verständnis der universalen Werte vorzubereiten, damit wir nicht letztlich unser leidgeprüftes Volk verraten. Mit der UNTAET nehmen wir gegenwärtig die Phase unseres Übergangs zur Unabhängigkeit in Angriff. Seit der Ankunft des Sonderbeauftragten des UN-Generalsekretärs bauen wir die Konsultationsmechanismen aus, damit die Timoresen in diesem Übergangsprozeß eine eigene Stimme haben. Aber ich muß sagen, daß wir uns noch immer unsicher fühlen. Wir fühlen uns nach wie vor schwach, und in dieser Hinsicht können uns das Europäische Parlament und alle anderen Institutionen helfen, indem sie uns nicht nur in finanziellen Fragen unterstützen. Wir wollen lernen, der Staatengemeinschaft gegenüber für die Entwicklung unseres Landes verantwortlich zu sein, doch nach einer langen Zeit des politischen Aktivismus und des Kampfes spüren wir heute, daß eine große Bürde auf unseren Schultern liegt, weil wir für das Glück und die Freiheit verantwortlich sind, die wir unserem Volk versprochen haben. In diesem Preis sehe ich die Anerkennung des Europäischen Parlaments für den Mut meines Volkes beim Kampf für ein freies Vaterland, in dem das Denken als untrennbar mit der menschlichen Existenz verbundenes Recht gesichert ist. Mein Volk verdient diese Anerkennung, und in seinem Namen möchte ich für die mir erwiesene Ehre danken. Ich muß bekennen: Als ich wieder nach Ost-Timor zurückkehrte, war ich entsetzt über die Trümmer, die die systematischen Zerstörungen hinterlassen hatten, und ich konnte mir nicht im mindesten vorstellen, daß ich nach Straßburg kommen und die seltene Gelegenheit haben würde, die Gänge und Säle des Zentrums der demokratischen Macht Europas zu sehen und kennenzulernen, des Zentrums eines Europas, das mit uns den Schmerz und das Leid des Völkermords, aber auch den Mut und die Kraft geteilt hat, Widerstand gegen das zerstörerische und mörderische Wüten zu leisten. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um im Namen meines Volkes für die Aufmerksamkeit und Solidarität zu danken, die die Europaabgeordneten gezeigt haben, als sie zahllose Entschließungen zur Unterstützung des Selbstbestimmungsrechts meines Volks angenommen haben. Man hat diesem Preis den Namen Sacharows gegeben und damit einen Mann geehrt, der tatkräftig für die Gedankenfreiheit gekämpft hat. Nichts zeichnet den Menschen stärker aus als seine Fähigkeit zu denken. Hindert man einen Menschen daran, frei zu denken und seinen Gedanken Ausdruck zu verleihen, beraubt man ihn seiner Menschenwürde. Die Gedankenfreiheit ist also ein Grundrecht jedes Menschen, und in Europa wurde sie zu einem Eckpfeiler des Bürgerrechts. In den totalitären Regimes unterdrücken und vernichten Gewaltherrscher die Gedankenfreiheit. Unsere Erfahrung in Indonesien hat gezeigt, daß unter dem von Suharto und seinen Generalen geführten Regime der (Neuen Ordnung), das mein Vaterland über zwei Jahrzehnte lang besetzt hielt, die Unterdrückungs- und Vernichtungsmethoden mit dem Diktat einer Doktrin, der durchgesetzt wurden, die das Denken und damit auch das menschliche Handeln in dem Versuch gleichschaltete, die Fähigkeit, auf individuelle, gemeinschaftliche und vor allem freie Weise zu denken, zu zerstören. Diese Doktrin durchdrang die gesamte indonesische Gesellschaft und wurde auch auf Ost-Timor übertragen, und in ihrem Gefolge kam es zu systematischen physischen Folterungen und geistiger Indoktrination. Doch ironischerweise bewirkten diese Maßnahmen genau das Gegenteil: Sie stärkten die Identität und die Entschlossenheit unseres Volkes. Nach dem Sturz Suhartos im Mai 1998 war der Weg zur Lösung des Ost-Timor-Konflikts und zur Demokratisierung Indonesiens frei. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um allen mit dem Sacharow-Preis Geehrten meine aufrichtige Anerkennung zu bekunden, vor allem Aung San Suu Kyi, einer der großen Kämpferinnen für Freiheit und Demokratie in der ganzen Welt. Frau Präsidentin, sehr geehrte Abgeordnete, meine Damen und Herren! Während wir unser wichtigstes Grundrecht ausübten, über unsere Zukunft als freies und unabhängiges Land selbst zu entscheiden, ließen sich bereits tragische Folgen absehen, doch unser Volk zögerte nicht, wieder einmal zu zeigen, daß es fest entschlossen ist, seine Freiheit zu verteidigen. Nachdem nun die schrecklichen, schmerz- und leiderfüllten Monate vorüber sind, in denen es zu besonders brutalen Übergriffen, zu Morden und der widersinnigen Zerstörung unseres Vaterlandes kam, bereitet sich das Maubere-Volk auf den Wiederaufbau vor. Zahllos sind die Aufgaben und ungeheuer groß die Verantwortlichkeiten, denen wir uns alle gegenüber sehen. Die Übergangsperiode wird eingeleitet, in einer ersten Phase sollen die vollständig zerstörten Infrastrukturen in einem Jahr, das wir als „Notstandsjahr“ bezeichnen, dem Jahr 2000, wiederhergestellt werden. Der Wiederaufbau wird nicht nur praktischer oder materieller Natur sein. Der Wiederaufbau wird sich auch auf den sozialen Aspekt, das politische Feld, den wirtschaftlichen Bereich und vor allem auf die menschlichen und psychologischen Probleme richten. Nur im Zusammenwirken dieser vielfältigen Komponenten liegt die Gewähr für eine schrittweise Erholung auf allen Ebenen, um die timoresische Gesellschaft im Einzelnen und als Ganzes auf die Unabhängigkeit vorzubereiten."@de7
"Εξοχότατη κυρία Nicole Fontaine, Πρόεδρε του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, αξιότιμοι κύριοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, κυρίες και κύριοι, αποτελεί για μένα μέγιστη τιμή και με συγκινεί το γεγονός ότι βρίσκομαι σήμερα εδώ ενώπιον υμών, των αιρετών εκπροσώπων των Ευρωπαίων πολιτών. Η πρόσβαση στην ανεξαρτησία δεν θα πρέπει να σημάνει απλώς, για μας, ότι θα έχουμε έναν πρόεδρο, μία σημαία και έναν ύμνο. Η ανεξαρτησία θα πρέπει επίσης να εξασφαλίσει και τα ευεργετήματα της ελευθερίας σε έναν λαό που τόσο πολύ αγωνίστηκε και υπέφερε. Η μαζική συμμετοχή στα κοινά, όπως εκφράστηκε στις 30 Αυγούστου, θα πρέπει να συνεχίσει ώστε ο λαός του Τιμόρ να αισθανθεί ότι αυτός είναι το υποκείμενο της ίδιας του της ανάπτυξης. Δεν νοείται ανάπτυξη χωρίς δημοκρατία. Πέρα από την ανοικοδόμηση των υλικών υποδομών, μεριμνούμε επίσης για την ανάπτυξη της κοινωνίας των πολιτών, για την προώθηση της παιδείας επί θεμάτων δικαιωμάτων του ανθρώπου και δημοκρατίας και για την εμπέδωση μίας ακριβούς αντίληψης περί δικαιοσύνης. Και χρειαζόμαστε τη βοήθειά σας. Το Ανατολικό Τιμόρ θα χρειαστεί και άλλα πράγματα εκτός από την οικονομική βοήθεια. Διανύουμε μία δύσκολη περίοδο, θα έλεγα μέχρι και νευραλγική περίοδο, διότι τη στιγμή αυτή είμαστε, ή τουλάχιστον αισθανόμαστε ιδιαίτερα ευάλωτοι και ανίσχυροι ώστε να ξεκινήσουμε την προετοιμασία για την πρόσβαση στην ανεξαρτησία, η οποία θα σημάνει μια νέα ζωή για τον πληθυσμό μας. Υπό αυτή την έννοια, συνεχίζουμε να ελπίζουμε σε μια ενδεχόμενη βοήθεια της Ευρώπης, μια βοήθεια που θα διοχετευθεί με στόχο την προετοιμασία των Τιμοριανών ώστε να αντιληφθούν επακριβώς τις οικουμενικές αξίες, κατά τρόπο ώστε, σε τελευταία ανάλυση, να μην προδώσουμε το λαό μας μετά από τα μύρια βάσανα που υπέστη. Εισερχόμαστε σε ένα στάδιο μετάβασης προς την ανεξαρτησία με τη βοήθεια της UNTAET. Από την ημερομηνία άφιξης του ειδικού εκπροσώπου του Γενικού Γραμματέα του ΟΗΕ, βάλαμε μπροστά τους μηχανισμούς διαβούλευσης που θα δώσουν τη δυνατότητα να ακουστεί η φωνή των Τιμοριανών στο πλαίσιο αυτής της μεταβατικής διαδικασίας. Οφείλω όμως να ομολογήσω ότι συνεχίζουμε να αισθανόμαστε ανασφαλείς. Συνεχίζουμε να αισθανόμαστε ανίσχυροι, και υπό αυτή την έννοια το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και όλα τα άλλα θεσμικά όργανα θα μπορέσουν να μας βοηθήσουν, παρέχοντάς μας βοήθεια άλλης μορφής, πέρα από την οικονομική ενίσχυση. Επιθυμούμε να μάθουμε να αναλαμβάνουμε ευθύνες ενώπιον της διεθνούς κοινότητας για να επιτύχουμε την ανάπτυξη της χώρας μας. Αλλά μετά από μια μακρά περίοδο πολιτικού ακτιβισμού και αγώνα, διαισθανόμαστε ότι κουβαλάμε σήμερα στις πλάτες μας ένα μεγάλο βάρος, εφόσον είμαστε υπεύθυνοι για την ευτυχία και την ελευθερία που υποσχεθήκαμε στο λαό μας. Η απονομή αυτού του βραβείου σημαίνει για μένα αναγνώριση της τόλμης του λαού μου να αγωνιστεί για να κατακτήσει μια ελεύθερη πατρίδα όπου η ελευθερία της σκέψης θα διασφαλίζεται ως έμφυτο δικαίωμα που χαρακτηρίζει την ανθρώπινη φύση. Ο λαός μου αξίζει αυτή την αναγνώριση, και εξ ονόματός του θα ήθελα να σας ευχαριστήσω για την τιμή που μου κάνετε. Οφείλω να ομολογήσω ότι, κατά την επιστροφή μου στο Ανατολικό Τιμόρ, αισθάνθηκα απόγνωση αντικρίζοντας τα ερείπια που άφησε πίσω της η συστηματική καταστροφή, και διόλου δεν μπορούσα να φανταστώ ότι θα προσερχόμουν στο Στρασβούργο και θα είχα τη μοναδική ευκαιρία να γνωρίσω και να περιδιαβώ τους διαδρόμους και τις αίθουσες του κέντρου της δημοκρατικής εξουσίας της Ευρώπης, μιας Ευρώπης η οποία συναισθάνθηκε και συμμερίστηκε τον πόνο και την οδύνη μας για τη γενοκτονία, αλλά που επέδειξε επίσης την τόλμη και τη δύναμη να αντισταθεί στις καταστρεπτικές και φονικές μεθοδεύσεις. Δράττομαι της παρούσας ευκαιρίας για να εκφράσω την ευγνωμοσύνη μου, εξ ονόματος του λαού μου, για τη φροντίδα και την αλληλεγγύη που εξεδήλωσαν οι Ευρωπαίοι βουλευτές, μια αλληλεγγύη που εκφράστηκε με την έγκριση σειράς ψηφισμάτων που υποστήριζαν το δικαίωμα του λαού μου στην αυτοδιάθεση. Αποδίδοντας το όνομα του Ζαχάρωφ σε αυτό το βραβείο, αποτίνεται φόρος τιμής σε έναν άνθρωπο ο οποίος αγωνίστηκε σθεναρά υπέρ της ελευθερίας της σκέψης. Τίποτα δεν συνιστά βασικότερο χαρακτηριστικό γνώρισμα του ανθρώπινου όντος από την ικανότητα του σκέπτεσθαι. Η στέρηση οποιουδήποτε ανθρώπου από τη δυνατότητα να σκέπτεται ελεύθερα και να εκφράζει τις ιδέες του ισοδυναμεί με απαξίωση της αξιοπρέπειάς του ως ανθρώπου. Η ελευθερία της σκέψης αποτελεί, επομένως, θεμελιώδες δικαίωμα του κάθε ανθρώπου, ένα δικαίωμα που, στην Ευρώπη, αναδείχθηκε ως ένας από τους θεμελιώδεις πυλώνες της ιθαγένειας. Στα ολοκληρωτικά καθεστώτα, οι καταπιεστές καταστέλλουν και καταργούν την ελευθερία της σκέψης. Η εμπειρία μας στην Ινδονησία έδειξε ότι το καθεστώς της (“Νέα Τάξη”), υπό την ηγεσία του Σουχάρτο και των στρατηγών του, που προέβη σε κατοχή της πατρίδας μου επί περισσότερα από είκοσι χρόνια, προσέφυγε σε μία μέθοδο καταστολής και κατάργησης της ελευθερίας της σκέψης η οποία δρομολογήθηκε μέσω της επιβολής ενός δόγματος, της που προέκρινε την ομοιομορφία της σκέψης, άρα και των ίδιων των εκδηλώσεων της ανθρώπινης δραστηριότητας, σε μια προσπάθεια εκμηδενισμού της ικανότητας του σκέπτεσθαι, είτε σε ατομικό είτε σε συλλογικό επίπεδο, και κυρίως εκμηδενισμού της ελεύθερης σκέψης. Το δόγμα αυτό διέπνεε στο σύνολό της την ινδονησιακή κοινωνία, και επίσης μεταλαμπαδεύθηκε στο Ανατολικό Τιμόρ, ενώ συνοδευόταν επιμελώς από μία δράση σωματικών βασανιστηρίων και χειραγώγησης της σκέψης. Η ειρωνεία της υπόθεσης, όμως, είναι ότι η συγκεκριμένη μεθόδευση επέφερε το ακριβώς αντίθετο αποτέλεσμα: ενίσχυσε την ταυτότητα και την αποφασιστικότητα του λαού μας. Μετά την πτώση του Σουχάρτο, το Μάιο του 1998, άνοιξε ο δρόμος για τη διευθέτηση της σύγκρουσης στο Ανατολικό Τιμόρ και για τον εκδημοκρατισμό της Ινδονησίας. Θα ήθελα να επωφεληθώ αυτής της ευκαιρίας για να αποτίνω ειλικρινή φόρο τιμής σε όλους τους βραβευθέντες με το Βραβείο Ζαχάρωφ, και ειδικότερα στην Aung Sang Suu Kyi, μία από τις κορυφαίες αγωνίστριες υπέρ της ελευθερίας και της δημοκρατίας σε ολόκληρο τον πλανήτη. Κυρία Πρόεδρε, αξιότιμοι κύριοι βουλευτές, κυρίες και κύριοι, η διεκδίκηση του θεμελιωδέστερου εκ των δικαιωμάτων μας, που συνίσταται στο να επιλέξουμε την ίδια τη μελλοντική μας πορεία, άφηνε ήδη να διαφανούν τραγικές συνέπειες. Αλλά ο λαός μας δεν δίστασε να αποδείξει, γι’ άλλη μια φορά, ότι είναι σθεναρά αποφασισμένος να προασπίσει την ελευθερία του. Τώρα που παρήλθαν οι τρομακτικοί μήνες του πόνου και της οδύνης, που ζήσαμε με ιδιαίτερα ωμό τρόπο, τώρα που οι δολοφονίες και η αλόγιστη καταστροφή της πατρίδας μας είναι πλέον παρελθόν, έφθασε η στιγμή όπου ο τιμοριανός λαός ετοιμάζεται για την ανοικοδόμηση. Τα καθήκοντα είναι πολλά και οι ευθύνες που καλούμαστε όλοι να αναλάβουμε είναι τεράστιες. Η μεταβατική περίοδος πρόκειται να ξεκινήσει, σε πρώτο στάδιο, με την αποκατάσταση των υποδομών, οι οποίες καταστράφηκαν ολοσχερώς, στη διάρκεια ενός έτους, το 2000, το οποίο έχουμε χαρακτηρίσει ως “έτος έκτακτης ανάγκης”. Η ανοικοδόμηση δεν αφορά μόνο την υλική υποδομή, δεν απευθύνεται μόνο στο άψυχο υλικό. Η ανοικοδόμηση θα αφορά επίσης τις κοινωνικές πτυχές, τον τομέα της πολιτικής, την οικονομία, και πάνω απ’ όλα θα κατευθυνθεί στο ανθρώπινο και το ψυχολογικό πρόβλημα. Μόνο με την αλληλεπίδραση, τον συγκερασμό αυτών των διαφορετικών συνιστωσών θα είμαστε σε θέση να διασφαλίσουμε τη σταδιακή αποκατάσταση, σε όλα τα επίπεδα, στο πλαίσιο της έμπρακτης και συνολικής προετοιμασίας της τιμοριανής κοινωνίας για την ανεξαρτησία."@el8
". Madam President of the European Parliament, Mrs Fontaine, honourable Members of the European Parliament, ladies and gentlemen, I am greatly honoured and moved to be here with you today, with you, the elected representatives of the citizens of Europe. It is also important that what independence means for us is not just having a President, a flag and a national anthem. Independence must guarantee the benefits of freedom for a people that has fought so hard and suffered so greatly. The massive participation of 30 August must continue if the Timorese people are to feel that they themselves are the agents for development. There will be no development without democracy. ( Apart from the material reconstruction, we are committed to promoting civil society, education about human rights, education about democracy and the precise notion of justice, and we need your support. East Timor is not only going to need financial support. We are in a difficult, even crucial phase, because at the moment we are, or we feel that we are, very fragile and weak in terms of preparing ourselves for an independence that represents a new life for our people. In this sense we remain confident in Europe’s support, a support that has continued to aim to prepare the Timorese, with a precise notion of universal values, so that, at the last hurdle, we do not betray the suffering of our people. We are entering the phase of transition to independence with UNTAET. Since the arrival of the UN Secretary-General’s special representative, we have been consolidating the mechanisms for consultation so that the Timorese have a say in this transition process. I must say though that we still feel insecure. We still feel weak and it is in this sense that the European Parliament and all the other institutions can help us; with other kinds of support rather than that of a merely financial nature. We want to learn to be responsible towards the international community in the development of our country but, after a long period of political activism and of fighting, we feel today that we are carrying a huge burden on our shoulders because we are responsible for the happiness and the freedom that we have promised our people. ( ) This prize shows the European Parliament’s recognition of my people’s courage in fighting for a free homeland where freedom of thought is guaranteed as a right that is inherent to the human condition. My people deserve this recognition and it is on behalf of my people that I would like to thank you for the honour that has been conferred on me. ( ) I must confess that when I returned to East Timor, I was devastated by the havoc caused by the systematic destruction and I could scarcely have imagined that I would come to Strasbourg and that I would have the rare opportunity of seeing and walking through the corridors and halls of the seat of democratic power in Europe, a Europe that shared with us the pain and suffering of genocide, but also the courage and the strength to resist a campaign of destruction and murder. I would like to take this opportunity, on behalf of my people, to thank you for the attention and solidarity that you have shown by adopting numerous resolutions supporting my people in exercising their right to self-determination. By giving the name of Sakharov to this prize, you are paying tribute to a man who fought vigorously for the freedom of thought. Nothing characterises human beings as much as the ability to think. To deprive someone of being able to think freely and to express his or her ideas is to deprive that person of their dignity as a human being. Freedom of thought then, is a fundamental right of every human being and in Europe, it has become one of the fundamental pillars of citizenship. In totalitarian regimes, the oppressors repress and suppress freedom of thought. In Indonesia, our experience showed that through the regime of the (New Order), led by Suharto and his generals, which occupied my homeland for more than two decades, a system of repression and suppression was implemented through the imposition of a doctrine which regimented thought and consequently human behaviour, in an attempt to destroy the ability to think in an individual, collective and, above all, free way. This doctrine permeated the whole of Indonesian society, was transposed to East Timor and was carefully backed by a campaign of physical torture and mental conditioning. Ironically though, these acts caused the opposite effect: they strengthened the identity and the determination of our people. After the fall of Suharto in May 1998, ways opened up for the resolution of the conflict in East Timor and for the democratisation of Indonesia. I would like to take this opportunity to pay sincere tribute to all winners of the Sakharov Prize, particularly Aung Sang Suu Kyi, one of the greatest fighters for freedom and democracy in the whole world. ( ) Madam President, by exercising our most basic right, that of determining our own future as a free and independent country, it was easy to foresee tragic consequences, but our people did not hesitate to show, once again, that it is staunchly determined to defend its freedom. Now that the terrible months of pain and suffering are over, with the murders and the irrational destruction of our homeland having been inflicted in a particularly brutal way, the Maubere people are preparing for reconstruction. The tasks ahead are countless and the responsibilities that we all face are enormous. The period of transition will begin with the first phase of rebuilding infrastructures that have been completely destroyed, in a year which we are calling “the year of emergency”, the year 2000. Reconstruction will not be of a merely physical, material nature. Reconstruction will also target social aspects, the political sphere, the economic domain and, above all, human and psychological problems. Only the interaction of these various components will be able to guarantee a gradual recovery by Timorese society at all levels, in real and universal preparation for independence."@en3
"(PT) Excelentísima Presidenta del Parlamento Europeo señora Nicole Fontaine, ilustres diputados al Parlamento Europeo, señoras y señores, constituye un honor y una emoción enormes estar aquí ante Sus Señorías, los representantes elegidos de los ciudadanos europeos. La independencia no debe significar tampoco para nosotros un presidente, una bandera y un himno. La independencia debe garantizar al pueblo que tanto ha luchado y tanto ha sufrido los beneficios de la libertad. La participación en masa el 30 de agosto debe continuar para que el pueblo timorense se siente él mismo el agente del desarrollo. No habrá desarrollo sin democracia. Aparte de la reconstrucción material, nuestro empeño es el de promover la sociedad civil, la educación sobre derechos humanos y sobre la democracia y la concepción exacta de la justicia. Y necesitamos el apoyo de Sus Señorías. Timor Oriental no va a necesitar sólo apoyo financiero. Estamos en una fase difícil, decisiva incluso, porque en este momento somos -o nos sentimos- muy frágiles y muy débiles con vistas a prepararnos para una independencia que representa una nueva vida para nuestra población. En ese sentido seguimos confiando en el apoyo de Europa, un apoyo que vaya encaminado a la preparación de los timorenses, con la comprensión exacta de los valores universales, para no traicionar, en última instancia, el sufrimiento de nuestro pueblo. Estamos iniciando una fase de transición a la independencia con la UNTAET. Desde la llegada del Representante Especial del Secretario General de las Naciones Unidas estamos consolidando los mecanismos de consulta para que los timorenses tengan una voz en este proceso de transición. Pero debo decir que seguimos sintiéndonos inseguros. Seguimos sintiéndonos débiles y en ese sentido el Parlamento Europeo y todas las demás instituciones pueden ayudarnos, con apoyos de otro tipo y no sólo los de tipo financiero. Queremos aprender a ser responsables para con la comunidad internacional en el desarrollo de nuestro país, pero, después de un largo período de activismo político y de lucha, sentimos hoy que llevamos una gran carga sobre los hombros, porque somos responsables de la felicidad y la libertad que prometimos a nuestro pueblo. En este premio veo el reconocimiento del Parlamento Europeo al valor de mi pueblo al luchar por una patria libre en la que el de pensamiento esté garantizado como derecho inherente a la condición humana. Mi pueblo merece ese reconocimiento y en su nombre deseo agradecer el honor que se me ha conferido. Debo confesar que, cuando regresé de nuevo a Timor Oriental, quedé desolado ante las ruinas de la destrucción sistemática y no me imaginaba que vendría a Estrasburgo y tendría la rara oportunidad de conocer y recorrer los pasillos y los salones del centro del poder democrático de Europa, una Europa que compartió con nosotros el dolor y el sufrimiento del genocidio, pero también el coraje y la fuerza para resistir la acción destructora y asesina. Deseo aprovechar esta ocasión para agradecer, en nombre de mi pueblo, la atención y la solidaridad manifestadas por los diputados europeos al aprobar innumerables resoluciones de apoyo al ejercicio del derecho a la libre determinación de mi pueblo. Al atribuirse a este premio el nombre de Sajarov se está rindiendo homenaje a un hombre que luchó vigorosamente por la libertad de pensamiento. Nada hay que caracterice al ser humano como la capacidad de pensar. Privar a cualquier persona de la posibilidad de pensar libremente y exponer sus ideas es privarla de su dignidad humana. La libertad de pensamiento es, pues, un derecho fundamental de todo el ser humano y en Europa ha llegado a ser uno de los pilares fundamentales de la ciudadanía. En los regímenes totalitarios los opresores reprimen y suprimen la libertad de pensamiento. En Indonesia nuestra experiencia ha demostrado que en el régimen de la (Nuevo Orden), encabezado por Suharto y sus generales, que ocupó mi patria durante más de dos decenios, la metodología de represión y supresión fueron aplicados mediante la imposición de una doctrina, la que uniformizaba el pensamiento y, en consecuencia, la acción humana, en un intento de destruir la capacidad de pensar de forma individual, colectiva y sobre todo libre. Esa doctrina impregnaba toda la sociedad indonesia y fue transpuesta también en Timor Oriental, cuidadosamente acompañada de una acción de tortura física y condicionamiento mental. Pero, irónicamente, esas acciones provocaron el efecto contrario: fortalecieron la identidad y la determinación de nuestro pueblo. Después de la caída de Suharto, en mayo de 1998, se abrieron las vías para la resolución del conflicto de Timor Oriental y la democratización de Indonesia. Quiero aprovechar esta oportunidad para prestar mi sincero homenaje a todos los laureados con el premio Sajarov, principalmente a Aung Sang Suu Kyi, una de las grandes luchadoras por la libertad y la democracia en el mundo entero. Señora Presidenta, ilustrados diputados, señoras y señores, el ejercicio de nuestro derecho más básica de elegir nuestro propio futuro, como país libre e independiente, ya dejaba prever consecuencias trágicas, pero nuestro pueblo no vaciló en demostrar, una vez más, que está firmemente determinado a defender sus libertades. Pasados los terribles meses de dolor y sufrimiento, infligidos de forma particularmente brutal, los asesinatos y la destrucción irracional de nuestra patria, el pueblo maubere se prepara para la reconstrucción. Son innumerables las tareas y enormes las responsabilidades que todos afrontamos. El período de transición va a iniciarse, en una primera fase de rehabilitación de las infraestructuras totalmente destruidas, en un año que calificamos de "año de emergencia": el año 2000. La reconstrucción no será sólo física, no sólo material. La reconstrucción irá también encaminada al aspecto social, la esfera política, el sector económico y sobre todo el problema humano y psicológico. Sólo la interacción de esos diversos componentes podrá garantizar una gradual recuperación en todos los planos como preparación concreta y global de la sociedad timorense para la independencia."@es12
". Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontaine, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät naiset ja herrat, minulle on suuri kunnia ja ilo saada tänään olla teidän, Euroopan kansalaisten vaaleilla valittujen edustajien edessä. Itsenäisyys ei puolestaan saa merkitä pelkästään sitä, että meillä on presidentti, lippu ja kansallislaulu. Itsenäisyyden on voitava taata kansallemme, joka loputtomasti taisteli ja loputtomasti kärsi, vapauden edut. Tuon saman osallistumisen, joka sai kansan liikkeelle 30. elokuuta, on jatkuttava edelleen, jotta Timorin kansa voisi tuntea kehittävänsä itse maataan. Kehitystä ei voi olla ilman demokratiaa. ( ) Aineellisen jälleenrakentamisen lisäksi tärkeänä tavoitteenamme on edistää kansalaisyhteiskuntaa, kasvattaa kansaamme ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja demokratiaan sekä oikeaan näkemykseen siitä, mitä oikeudenmukaisuus todella on. Ja siihen tarvitsemme teidän tukeanne. Itä-Timor ei tarvitse ainoastaan taloudellista tukea. Olemme nyt vaikeassa, jopa ratkaisevassa vaiheessa, sillä olemme, tai tunnemme olevamme, tällä hetkellä vielä kovin hauraita ja heikkoja valmistautuessamme itsenäisyyteen, joka merkitsee kansallemme aivan uutta elämää. Ja juuri sen vuoksi luotamme yhä edelleen Euroopan tukeen voidaksemme valmentaa timorilaisia ymmärtämään oikein yleismaailmalliset arvot, jotta emme viime kädessä pettäisi kovia kokenutta kansaamme. Aloitamme parhaillaan siirtymäkautta kohti itsenäisyyttä yhdessä UNTAET:n kanssa. YK:n yleissihteerin erityislähettilään saavuttua maahan olemme ryhtyneet vahvistamaan neuvoa-antavia mekanismeja, jotta timorilaiset saisivat äänensä kuuluville siirtymävaiheessa. Minun on kuitenkin sanottava, että tunnemme yhä olevamme epävarmoja. Tunnemme olevamme heikkoja, ja juuri tässä suhteessa Euroopan parlamentti ja muut toimielimet voivat auttaa meitä tukemalla meitä muullakin tavoin kuin taloudellisesti. Tahdomme oppia kantamaan vastuumme maamme kehityksestä kansainväliselle yhteisölle, mutta nyt, pitkään jatkuneen poliittisen aktivismin ja taistelun jälkeen, tunnemme raskaan taakan painavan harteitamme, sillä olemme vastuussa myös kansallemme lupaamastamme onnesta ja vapaudesta. ( ) Pidän tätä palkintoa Euroopan parlamentin antamana tunnustuksena rohkeudelle, jota kansani osoitti taistellessaan vapaan isänmaan puolesta, jossa kaikille ihmisille taataan mielipiteenvapaus ihmisyyteen kuuluvana oikeutena. Kansani ansaitsee tämän tunnustuksen, ja sen puolesta tahdon kiittää minulle suodusta kunniasta. ( ) Minun on tunnustettava, että palatessani Itä-Timoriin järkytyin nähdessäni jäljet, jotka järjestelmällinen tuho oli saanut aikaan, enkä voinut uneksiakaan, että tulisin Strasbourgiin ja saisin harvinaislaatuisen tilaisuuden tutustua Euroopan demokraattisen vallan keskuksen käytäviin ja salonkeihin ja kulkea niitä pitkin – Euroopan, joka jakoi meidän kanssamme kansanmurhan synnyttämän tuskan ja kärsimyksen, mutta myös rohkeuden ja voiman taistella tuhoa ja murhanhimoa vastaan. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni kansani puolesta siitä huomiosta ja solidaarisuudesta, jota Euroopan parlamentin jäsenet osoittivat hyväksyessään lukuisia päätöslauselmia, joissa tuettiin kansani itsemääräämisoikeutta. Tämän palkinnon nimeäminen Saharovin mukaan merkitsee kunnianosoitusta miehelle, joka taisteli uupumatta mielipiteenvapauden puolesta. Mikään muu ominaisuus ei voi luonnehtia ihmisyyttä paremmin kuin juuri kyky ajatella. Jos ihmiseltä riistetään oikeus ajatella vapaasti ja kertoa ajatuksistaan, häneltä riistetään ihmisarvo. Mielipiteenvapaus on jokaiselle ihmiselle kuuluva perusoikeus, ja Euroopassa siitä on tullut yksi kansalaisuuden peruspilareista. Totalitaarisissa järjestelmissä sortajat tukahduttavat ja riistävät mielipiteenvapauden. Indonesiassa jouduimme näkemään, että Suharton ja hänen kenraaliensa johtamassa järjestelmässä (uusi järjestys), joka vallitsi kotimaassani yli kahden vuosikymmenen ajan, sorto- ja tukahduttamismenetelmät toteutettiin juurruttamalla maahan erityinen oppi jossa ihmisten ajattelu ja niin ollen myös ihmisten toiminta yhdenmukaistettiin pyrkimällä tuhoamaan yksilöllinen ja kollektiivinen ajattelukyky ja erityisesti kyky ajatella vapaasti. Tätä oppia, joka tunkeutui kaikkialle indonesialaiseen yhteiskuntaan, levitettiin yhtä lailla myös Itä-Timoriin, ja siihen liittyi kiinteästi fyysinen kidutus ja henkinen ehdollistaminen. Kuitenkin ironista kyllä, nuo toimet saivat aikaan aivan päinvastaisen vaikutuksen: ne vahvistivat kansamme identiteettiä ja päättäväisyyttä. Suharton kukistuminen toukokuussa 1998 avasi tien Itä-Timorin konfliktin ratkaisulle ja Indonesian demokratisoinnille. Tahdon käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ilmaistakseni vilpittömän kunnioitukseni kaikille niille, joille Saharov-palkinto on aiemmin myönnetty ja aivan erityisesti Aung Sang Suu Kyille, yhdelle maailman suurimmista vapautta ja demokratiaa puolustavista taistelijoista. ( ) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, hyvät naiset ja herrat, käyttäessämme kaikkein perustavanlaatuisinta oikeuttamme, oikeutta tehdä omaa tulevaisuuttamme koskeva päätös tulla vapaaksi ja itsenäiseksi maaksi, saatoimme kyllä aavistaa, että tekomme aiheuttaisi järkyttäviä seurauksia, mutta kansamme ei epäröinyt osoittaa jälleen kerran, että se on lujasti päättänyt puolustaa vapauttaan. Nyt nuo poikkeuksellisen julmuuden sävyttämät tuskan ja kärsimyksen kuukaudet ovat takanapäin, ja Maubere-kansa valmistautuu nyt jälleenrakentamiseen. Edessämme on lukemattomia tehtäviä ja valtava vastuu. Siirtymäkausi on alkamassa, ja sen ensimmäisenä vaiheena on täysin tuhottujen infrastruktuurien kunnostaminen vuonna 2000, jonka luokittelemme "perustarpeiden vuodeksi". Jälleenrakentaminen ei tarkoita ainoastaan fyysistä, materiaalista rakentamista. Se koskee yhtä lailla myös sosiaalisia näkökohtia, politiikan kenttää, talouden alaa ja ennen kaikkea inhimillistä ja psykologista ongelmaa. Vain näiden eri osa-alueiden välinen vuorovaikutus voi taata asteittaisen toipumisen kaikilla tasoilla timorilaisen yhteiskunnan valmistautuessa konkreettisesti ja kokonaisvaltaisesti itsenäisyyteen."@fi5
"Très chère Madame Nicole Fontaine, Présidente du Parlement européen, honorables Députés du Parlement européen, Mesdames et Messieurs, c'est un honneur et une émotion énorme pour moi d'être ici aujourd'hui devant vous, représentants élus des citoyens européens. L'indépendance ne doit pas non plus signifier pour nous un président, un drapeau et un hymne. L'indépendance doit garantir les bienfaits de la liberté pour le peuple qui a tellement lutté et souffert. La participation massive du 30 août doit se poursuivre pour que le peuple timorais se sente lui-même l'agent du développement. Il n'y aura pas de développement sans démocratie. Parallèlement à la reconstruction matérielle, nous devrons promouvoir la société civile, l'éducation aux droits de l'homme, l'éducation à la démocratie et la conception exacte de la justice. Nous avons besoin de votre soutien. Le Timor-oriental n'aura pas seulement besoin d'un soutien financier. Nous nous trouvons dans une phase difficile, cruciale même, parce que nous sommes ou nous nous sentons en ce moment très fragiles et très faibles, au moment où nous nous préparons à l'indépendance qui représente une nouvelle vie pour notre population. C'est dans ce sens que nous restons confiants dans le soutien de l'Europe, un soutien qui s'oriente sur la préparation des Timorais à la perception exacte des valeurs universelles, pour que nous ne trahissions pas, en dernier recours, la souffrance de notre peuple. Nous entrons dans la phase de transition à l'indépendance avec l'UNTAET. Depuis l'arrivée du représentant spécial du secrétaire général de l'ONU, nous consolidons les mécanismes de la consultation qui donne aux Timorais la possibilité de s'exprimer dans ce processus de transition. Mais je dois dire que nous continuons à ne pas nous sentir en sécurité. Nous continuons à nous sentir faibles et c'est dans ce sens que le Parlement européen et toutes les autres institutions peuvent nous aider, grâce à des soutiens d'un autre ordre que le soutien financier. Nous voulons apprendre à être responsables envers la communauté internationale dans le développement de notre pays, mais après une longue période d'activisme politique et de lutte, nous sentons aujourd'hui qu'un lourd fardeau repose sur nos épaules parce que nous sommes responsables du bonheur et de la liberté que nous avons promis à notre peuple. Pour moi, ce prix représente la reconnaissance du Parlement européen pour le courage de mon peuple dans la lutte pour une patrie libre où la pensée est assurée comme un droit inhérent à la condition humaine. Mon peuple mérite cette reconnaissance et c'est en son nom que je souhaite vous remercier pour l'honneur que vous me faites. Je dois confesser que lorsque je suis rentré au Timor-oriental, j'ai été atterré par les ruines de la destruction systématique et j'étais loin d'imaginer que je serais venu à Strasbourg et que j'aurais la rare occasion de connaître et de parcourir les couloirs et les salons du centre du pouvoir démocratique de l'Europe, une Europe qui a partagé avec nous la douleur et la souffrance du génocide, mais aussi le courage et la force de résister à l'action destructrice et assassine. Je souhaiterais saisir cette occasion pour remercier, au nom de mon peuple, les députés européens pour l'attention et la solidarité dont ils ont fait preuve à travers l'adoption d'innombrables résolutions de soutien à l'exercice du droit à l'autodétermination de mon peuple. En attribuant le nom de Sakharov à ce prix, on rend hommage à un homme qui s'est battu avec force pour la liberté de pensée. Rien ne caractérise mieux l'être humain que sa capacité à penser. Priver n'importe quelle personne de penser librement et d'exposer ses idées, cela revient à la priver de sa dignité humaine. La liberté de pensée est un droit fondamental de tout être humain. En Europe, c'est devenu un des piliers fondamentaux de la citoyenneté. Dans les régimes totalitaires, les oppresseurs répriment et suppriment la liberté de pensée. En Indonésie, notre expérience a prouvé que le régime de (ordre nouveau), dirigé par Suharto et ses généraux, qui a occupé ma patrie pendant plus de deux décennies, la méthodologie de la répression et de la suppression s'est appuyé sur l'imposition d'une doctrine, la qui uniformisait la pensée et, par conséquent, l'action humaine, dans une tentative de détruire la capacité de penser de manière individuelle, collective et, surtout, libre. Cette doctrine pénétrait toute la société indonésienne et a été transposée aussi au Timor-oriental, elle s'accompagnait d'une action systématique de torture physique et de conditionnement mental. Mais l'ironie a voulu que ces actions provoquent l'effet inverse : elles ont renforcé l'identité et la détermination de notre peuple. Après la chute de Suharto, en mai 1998, la voie était ouverte à la résolution du conflit du Timor-oriental et à la démocratisation de l'Indonésie. Je voudrais profiter de cette occasion pour rendre un hommage sincère à tous les lauréats du Prix Sakharov, en premier lieu à Aung Sang Suu Kyi, une des grandes figures de la lutte pour la liberté et la démocratie dans le monde entier. Madame la Présidente, honorables Députés, Mesdames et Messieurs, l'exercice de notre droit le plus élémentaire de choisir notre propre avenir, comme pays libre et indépendant, laissait entrevoir des conséquences tragiques, mais notre peuple n'a pas hésité à montrer, une fois de plus, qu'il est fermement déterminé à défendre sa liberté. Après les mois terribles de douleur et de souffrance, infligées de manière particulièrement brutale, les assassinats et la destruction irrationnelle de notre patrie, le peuple Maubere se prépare à la reconstruction. Les tâches auxquelles nous serons tous confrontés sont innombrables et les responsabilités énormes. La période de transition commencera par une première phase de réhabilitation des infrastructures, qui ont été entièrement détruites, durant une année que nous qualifions d'année "d'urgence", l'an 2000. La reconstruction ne sera pas seulement physique, elle ne sera pas seulement matérielle. La reconstruction concernera aussi l'aspect social, le domaine politique, le domaine économique et, surtout, le problème humain et psychologique. Seule l'interaction de ces différentes composantes pourra garantir une récupération graduelle, sur tous les plans, comme la préparation concrète et globale de la société timoraise à l'indépendance."@fr6
". Eccellentissima Presidente del Parlamento europeo, signora Nicole Fontaine, onorevoli deputati del Parlamento europeo, signore e signori, è un onore ed un'emozione enorme essere oggi davanti a voi, rappresentanti eletti dei cittadini europei. Tale indipendenza, inoltre, non deve solo tradursi nella presenza di un presidente, di una bandiera e di un inno, ma piuttosto garantire i vantaggi della libertà ad un popolo che ha tanto lottato e sofferto. La partecipazione massiccia del 30 agosto deve continuare affinché il popolo di Timor si senta protagonista in prima persona del suo sviluppo. Non ci sarà sviluppo senza democrazia. Come per la ricostruzione materiale, il nostro impegno è rivolto alla ricostruzione della società civile, alla promozione dei diritti umani, all'educazione alla democrazia e ad una corretta concezione della giustizia. Per realizzare tutto questo ci occorre il vostro aiuto. Timor Est non ha bisogno di un aiuto esclusivamente economico. Ci troviamo in una fase difficile, addirittura cruciale, in quanto ci sentiamo fragili e deboli nel prepararci ad un'indipendenza che rappresenta una nuova vita per il nostro popolo. In tal senso, continuiamo ad avere fiducia nell'aiuto da parte dell'Europa, un aiuto rivolto alla formazione dei timoresi ad una corretta percezione dei valori universali, in modo da non tradire, in ultima istanza, la sofferenza del nostro popolo. La fase di transizione verso l'indipendenza inizia con l'UNTAET. Dal giorno dell'arrivo del rappresentante speciale del Segretario generale dell'ONU, stiamo lavorando al perfezionamento del meccanismo di consultazione elettorale affinché i timoresi abbiano voce in capitolo in tale processo di transizione. Ma devo ammettere che continuiamo a sentirci deboli ed insicuri. In tal senso, il Parlamento europeo e tutte le altre Istituzioni possono aiutarci, ma in maniera diversa da quella puramente economica. Nel processo di sviluppo del nostro paese desideriamo imparare ad essere responsabili verso la comunità internazionale ma, dopo un lungo periodo di attivismo politico e di lotta, sentiamo oggi il peso della responsabilità per la felicità e la libertà che promettiamo al nostro popolo. Considero questo premio come un riconoscimento da parte del Parlamento europeo per il coraggio dimostrato dal mio popolo nel lottare per una patria libera in cui la libertà di pensiero sia assicurata come diritto peculiare della condizione umana. Il mio popolo merita tale riconoscimento ed è quindi in suo nome che desidero porgere i miei ringraziamenti per l'onore conferitomi. Devo confessare che ritornando a Timor Est sono rimasto sconvolto dalle macerie lasciate dalla distruzione sistematica e non potevo immaginare che sarei venuto a Strasburgo ed avrei avuto la rara opportunità di conoscere e passeggiare per i corridoi ed i saloni del centro della democrazia d'Europa, quest'Europa che ha condiviso il nostro dolore e la nostra sofferenza per il genocidio, ma anche il coraggio e la volontà di resistere all'azione devastante e assassina. Colgo l'occasione per ringraziare, a nome del mio popolo, i deputati europei per l'interessamento e la solidarietà dimostrati approvando innumerevoli risoluzioni a favore dell'esercizio del diritto dei timoresi all'autodeterminazione. Nel dare a questo premio il nome di Sacharov si è voluto rendere omaggio ad un uomo che si è battuto strenuamente per la libertà di pensiero. Niente caratterizza un essere umano più della capacità di pensare. Impedire a qualcuno di pensare liberamente e di esprimere le proprie opinioni significa privarlo della dignità umana. La libertà di pensiero costituisce dunque un diritto fondamentale per la persona ed è diventata in Europa uno dei pilastri principali della cittadinanza. Nei regimi totalitari gli oppressori reprimono e sopprimono la libertà di pensiero. In Indonesia la nostra esperienza ha dimostrato che i metodi di repressione e soppressione adoperati dal regime di (Ordine Nuovo), guidato da Suharto e dai suoi generali, che ha preso possesso della mia patria per oltre due decadi, sono stati resi possibili grazie all'imposizione di una dottrina, la che uniformava il pensiero e, di conseguenza, anche le azioni umane, nel tentativo di distruggere la capacità di pensare in forma individuale, collettiva e soprattutto libera. Tale dottrina, che pervadeva l'intera società indonesiana ed era anche stata introdotta a Timor Est, veniva scrupolosamente abbinata ad azioni di tortura fisica e condizionamento mentale. Paradossalmente tali azioni hanno invece provocato l'effetto opposto, rafforzando l'identità e la determinazione del nostro popolo. Dopo la caduta di Suharto, nel maggio del 1998, si sono accese le speranze per una soluzione del conflitto di Timor Est e per la democratizzazione dell'Indonesia. Colgo l'occasione per porgere i miei omaggi a tutti coloro a cui è stato conferito il premio Sacharov, in particolare a Aung Sang Suu Kyi, una grande combattente per la democrazia e la libertà nel mondo. Signora Presidente, onorevoli deputati, signore e signori, l'esercizio del fondamentale diritto di scegliere il nostro futuro, da paese libero e indipendente, già lasciava presagire conseguenze tragiche, ma il nostro popolo non ha esitato a dimostrare, ancora una volta, di essere fortemente determinato a difendere la sua libertà. Trascorsi i terribili mesi di dolore e sofferenza inflitti con metodi particolarmente brutali, passato il periodo delle uccisioni e della distruzione irrazionale della nostra patria, il popolo di Timor si prepara alla ricostruzione affrontando innumerevoli compiti ed enormi responsabilità. Il periodo di transizione inizia dunque nel 2000, che definiamo "anno di emergenza", con una prima fase di ripristino delle infrastrutture completamente distrutte. La ricostruzione non sarà soltanto materiale, ma riguarderà anche l'aspetto sociale, politico, economico e soprattutto umano e psicologico. Solo attraverso l'interazione di tali diverse componenti si potrà garantire un graduale recupero a tutti i livelli, per preparare concretamente e globalmente la società timorese all'indipendenza."@it9
". Madam President of the European Parliament, Mrs Fontaine, honourable Members of the European Parliament, ladies and gentlemen, I am greatly honoured and moved to be here with you today, with you, the elected representatives of the citizens of Europe. It is also important that what independence means for us is not just having a President, a flag and a national anthem. Independence must guarantee the benefits of freedom for a people that has fought so hard and suffered so greatly. The massive participation of 30 August must continue if the Timorese people are to feel that they themselves are the agents for development. There will be no development without democracy. ( Apart from the material reconstruction, we are committed to promoting civil society, education about human rights, education about democracy and the precise notion of justice, and we need your support. East Timor is not only going to need financial support. We are in a difficult, even crucial phase, because at the moment we are, or we feel that we are, very fragile and weak in terms of preparing ourselves for an independence that represents a new life for our people. In this sense we remain confident in Europe’s support, a support that has continued to aim to prepare the Timorese, with a precise notion of universal values, so that, at the last hurdle, we do not betray the suffering of our people. We are entering the phase of transition to independence with UNTAET. Since the arrival of the UN Secretary-General’s special representative, we have been consolidating the mechanisms for consultation so that the Timorese have a say in this transition process. I must say though that we still feel insecure. We still feel weak and it is in this sense that the European Parliament and all the other institutions can help us; with other kinds of support rather than that of a merely financial nature. We want to learn to be responsible towards the international community in the development of our country but, after a long period of political activism and of fighting, we feel today that we are carrying a huge burden on our shoulders because we are responsible for the happiness and the freedom that we have promised our people. ( ) This prize shows the European Parliament’s recognition of my people’s courage in fighting for a free homeland where freedom of thought is guaranteed as a right that is inherent to the human condition. My people deserve this recognition and it is on behalf of my people that I would like to thank you for the honour that has been conferred on me. ( ) I must confess that when I returned to East Timor, I was devastated by the havoc caused by the systematic destruction and I could scarcely have imagined that I would come to Strasbourg and that I would have the rare opportunity of seeing and walking through the corridors and halls of the seat of democratic power in Europe, a Europe that shared with us the pain and suffering of genocide, but also the courage and the strength to resist a campaign of destruction and murder. I would like to take this opportunity, on behalf of my people, to thank you for the attention and solidarity that you have shown by adopting numerous resolutions supporting my people in exercising their right to self-determination. By giving the name of Sakharov to this prize, you are paying tribute to a man who fought vigorously for the freedom of thought. Nothing characterises human beings as much as the ability to think. To deprive someone of being able to think freely and to express his or her ideas is to deprive that person of their dignity as a human being. Freedom of thought then, is a fundamental right of every human being and in Europe, it has become one of the fundamental pillars of citizenship. In totalitarian regimes, the oppressors repress and suppress freedom of thought. In Indonesia, our experience showed that through the regime of the (New Order), led by Suharto and his generals, which occupied my homeland for more than two decades, a system of repression and suppression was implemented through the imposition of a doctrine which regimented thought and consequently human behaviour, in an attempt to destroy the ability to think in an individual, collective and, above all, free way. This doctrine permeated the whole of Indonesian society, was transposed to East Timor and was carefully backed by a campaign of physical torture and mental conditioning. Ironically though, these acts caused the opposite effect: they strengthened the identity and the determination of our people. After the fall of Suharto in May 1998, ways opened up for the resolution of the conflict in East Timor and for the democratisation of Indonesia. I would like to take this opportunity to pay sincere tribute to all winners of the Sakharov Prize, particularly Aung Sang Suu Kyi, one of the greatest fighters for freedom and democracy in the whole world. ( ) Madam President, by exercising our most basic right, that of determining our own future as a free and independent country, it was easy to foresee tragic consequences, but our people did not hesitate to show, once again, that it is staunchly determined to defend its freedom. Now that the terrible months of pain and suffering are over, with the murders and the irrational destruction of our homeland having been inflicted in a particularly brutal way, the Maubere people are preparing for reconstruction. The tasks ahead are countless and the responsibilities that we all face are enormous. The period of transition will begin with the first phase of rebuilding infrastructures that have been completely destroyed, in a year which we are calling “the year of emergency”, the year 2000. Reconstruction will not be of a merely physical, material nature. Reconstruction will also target social aspects, the political sphere, the economic domain and, above all, human and psychological problems. Only the interaction of these various components will be able to guarantee a gradual recovery by Timorese society at all levels, in real and universal preparation for independence."@lv10
"Hooggeëerde Voorzitter van het Parlement, mevrouw Nicole Fontaine, hooggeachte leden van het Europees Parlement, dames en heren, het is een eer en een genoegen hier voor u, de gekozen vertegenwoordigers van de Europese burgers, te staan. Onafhankelijkheid mag evenwel niet gewoon betekenen dat wij een president, een vlag en een volkslied hebben. Onafhankelijkheid moet het volk, dat zoveel gestreden en geleden heeft, de voordelen van de vrijheid garanderen. Er moet een vervolg komen op de massale opkomst op 30 augustus zodat het Timorese volk zich verantwoordelijk voelt voor zijn eigen ontwikkeling. Ontwikkeling is onmogelijk zonder democratie. Wij moeten niet alleen de materiële wederopbouw bevorderen, maar ons ook inzetten voor de burgermaatschappij, voor het onderricht over de mensenrechten, over democratie en een precies beeld van rechtvaardigheid. Wij hebben hiervoor uw hulp nodig. Oost-Timor heeft niet alleen financiële hulp nodig. Wij maken een moeilijke, zelfs cruciale, fase door omdat wij momenteel heel kwetsbaar en heel zwak zijn, of ons althans zo voelen, om ons voor te bereiden op de onafhankelijkheid, die een nieuw leven voor onze bevolking zal inluiden. Wij blijven dan ook op de hulp van Europa rekenen, en die steun moet worden gebruikt om de Timorezen voor te bereiden op een precies beeld van de universele waarden, zodat we het lijden van ons volk op het laatste moment niet verraden. Wij brengen nu tezamen met UNTAET de overgangsfase naar onafhankelijkheid op gang. Sinds de komst van de speciale vertegenwoordiger van de secretaris-generaal van de Verenigde Naties versterken wij de mechanismen voor de raadpleging van de bevolking, zodat de Timorezen een stem hebben in dit overgangsproces. Ik moet echter zeggen dat wij ons nog altijd onzeker voelen. Wij voelen ons nog altijd zwak en het Europees Parlement en alle andere instellingen kunnen ons op alle mogelijke manieren en dus niet alleen met financiële steun helpen. Wij willen leren hoe wij een verantwoordelijke houding inzake de ontwikkeling van ons land kunnen aannemen ten aanzien van de internationale gemeenschap. Na een lange periode van politiek activisme en strijd voelen wij nu echter dat er een zware taak op onze schouders rust, aangezien wij verantwoordelijk zijn voor het geluk en de vrijheid die wij ons volk beloofd hebben. Ik beschouw deze prijs als de erkenning door het Europees Parlement van de moed van mijn volk in de strijd voor een vrij vaderland, waar vrijheid van denken gewaarborgd wordt als een recht dat onlosmakelijk met de mens verbonden is. Mijn volk verdient deze erkenning en ik wil u in zijn naam danken voor de eer die mij te beurt valt. Ik moet bekennen dat ik, toen ik naar Oost-Timor terugkeerde, geschokt was door de ravage die de systematische vernielingen hadden aangericht. Ik kon helemaal niet vermoeden dat ik de kans zou hebben om in Straatsburg met het democratische machtscentrum van Europa kennis te maken en hier door de gangen en salons te wandelen. Europa heeft niet alleen ons leed en de ellende van de volkenmoord gedeeld, maar ook de moed en de kracht om weerstand te bieden aan plunderingen en moord. Ik wil van de gelegenheid gebruik maken om u namens mijn volk te danken voor de aandacht en de solidariteit die de europarlementariërs betoond hebben in de talloze resoluties die zij ter ondersteuning van het zelfbeschikkingsrecht van mijn volk hebben aangenomen. Aangezien deze prijs naar de heer Sacharov genoemd is, wordt hulde gebracht aan een man die zich vastberaden voor de vrijheid van denken inzette. Het denkvermogen is de meest kenmerkende eigenschap van de mens. Wanneer een mens het recht wordt ontnomen om vrij te denken en zijn ideeën te vertolken, wordt hem zijn menselijke waardigheid ontnomen. Vrijheid van denken is een grondrecht van elke mens en in Europa is het een van de hoofdpijlers van het burgerschap geworden. In totalitaire regimes onderdrukken en verbieden de machthebbers de vrijheid van denken. In Indonesië bleek uit onze ervaringen dat tijdens het regime van de (de Nieuwe Orde), dat door Soeharto en zijn generaals geleid werd en mijn vaderland meer dan twintig jaar lang bezette, de repressie en de onderdrukking werden toegepast via de . Deze doctrine wil het denken en bijgevolg het menselijk handelen uniformiseren in een poging om het individuele en collectieve denkvermogen en ook en vooral het vrije denken te vernietigen. De hele Indonesische maatschappij was doordrongen van deze doctrine, die ook op Oost-Timor werd toegepast en gepaard ging met fysieke foltering en psychische conditionering. Deze acties hadden ironisch genoeg het tegenovergestelde effect: ze versterkten de identiteit en de vastberadenheid van ons volk. Na de val van Soeharto in mei 1998 werd de weg vrijgemaakt voor een oplossing van het conflict op Oost-Timor en voor de democratisering van Indonesië. Ik wil van de gelegenheid gebruik maken om oprecht hulde te brengen aan alle winnaars van de Sacharovprijs, in het bijzonder aan Aung Sang Suu Kyi, een van de grootste voorvechtsters van vrijheid en democratie in de hele wereld. Mevrouw de Voorzitter, geachte afgevaardigden, dames en heren, toen wij ons meest fundamentele recht opeisten om zelf en als vrij en onafhankelijk land onze toekomst te bepalen, was al te voorzien dat de gevolgen rampzalig zouden zijn, maar ons volk aarzelde niet om andermaal te bewijzen dat het zijn vrijheid vastberaden zou verdedigen. Nu de verschrikkelijke maanden van leed en ellende, die ons op een uiterst brute manier werden aangedaan, de moorden en de buitensporige vernieling van ons vaderland achter de rug zijn, maakt het Maubere-volk zich op voor de wederopbouw. Er wachten ons allen talloze taken en een enorme verantwoordelijkheid. De overgangsfase begint in wat wij het "noodjaar" noemen - 2000 - en in een eerste fase zal de volledig vernielde infrastructuur hersteld worden. Het land moet niet alleen fysiek en materieel heropgebouwd worden. Het moet ook heropgebouwd worden op sociaal, politiek en economisch vlak en in het bijzonder op menselijk en psychologisch vlak. Alleen dankzij de interactie van deze verschillende componenten kunnen we verzekeren dat het land geleidelijk op alle gebieden heropgebouwd zal worden als concrete en algemene voorbereiding van de Timorese samenleving op de onafhankelijkheid."@nl2
". Ärade talman för Europaparlamentet, fru Nicole Fontaine, värderade ledamöter i Europaparlamentet, mina damer och herrar! Det är en enorm ära och känsla att befinna sig här inför er, folkvalda representanter för de europeiska medborgarna. Självständigheten bör inte heller bara betyda att ha en president, en fana och en nationalhymn. Självständigheten måste garantera frihetens frukter åt det folk, som har kämpat så hårt och lidit så mycket. Det massiva deltagandet den 30 augusti måste fortsätta för att det timoresiska folket själv skall känna att det styr utvecklingen. Ingen utveckling kommer att ske utan demokrati. Samtidigt med den materiella återuppbyggnaden är vår strävan att främja det civila samhället, utbildning om de mänskliga rättigheterna, utbildning i demokrati och en exakt rättsuppfattning. Och vi behöver ert stöd. Östtimor behöver inte enbart ekonomiskt stöd. Vi befinner oss i en besvärlig och avgörande period, för vi är i detta ögonblick, eller vi känner oss i detta ögonblick, mycket bräckliga och svaga inför uppgiften att förbereda oss för en självständighet som innebär ett nytt liv för vår befolkning. Därför fortsätter vi att hysa tillit till det europeiska stödet, ett stöd som kommer att inriktas på att få timoreserna att exakt förstå de universella värdena, så att vi i slutändan inte bidrar till att folket lider. Vi inleder nu övergångsperioden till självständighet tillsammans med UNTAET. Sedan FN:s generalsekreterares särskilda sändebud anlände håller vi på att konsolidera rådgivningsmekanismerna så att timoreserna skall få en röst i denna övergångsprocess. Men jag måste säga att vi fortfarande känner oss otrygga. Vi känner oss fortfarande svaga och det är här som Europaparlamentet och alla de övriga institutionerna kan ge oss ett stöd som inte bara är ett ekonomiskt stöd. Vi vill lära oss att bli ansvarsfulla för att tillsammans med det internationella samfundet utveckla vårt land, men efter en lång period av politisk aktivism och kamp vilar det i dag en tung börda på våra axlar eftersom vi är ansvariga för det välbefinnande och den frihet vi har lovat vår befolkning. Jag ser i detta pris Europaparlamentets erkännande av mitt folks mod i sin kamp för ett fritt land där tankefriheten är garanterad som en rättighet som är förenad med mänsklighetens villkor. Mitt folk förtjänar detta erkännande och det är i dess namn jag vill tacka för den heder som har förlänats mig. Jag måste erkänna att jag, när jag på nytt återvände till Östtimor, blev bedrövad över spillrorna efter den systematiska ödeläggelsen och jag hade inga tankar på att jag skulle komma till Strasbourg och få den sällsynta möjligheten att bekanta mig med, och gå omkring i, de korridorer och salar som är centrum för den demokratiska makten i Europa, ett Europa som har delat vår smärta och vårt lidande inför folkmordet, men också modet och kraften i motståndet mot ödeläggelsen och mördandet. Jag vill ta tillfället i akt att för mitt folks räkning tacka för den omsorg och solidaritet som Europaparlamentets ledamöter har visat genom ett oräkneligt antal resolutioner till stöd för mitt folks rätt till självstyre. Genom att uppkalla detta pris efter Sacharov hedras en man som kämpade hårt för tankefriheten. Det finns ingenting som karaktäriserar människan så som förmågan att tänka. Att beröva en människa friheten att tänka och att uttrycka sina idéer är att beröva henne sin mänskliga värdighet. Tankefriheten är alltså en grundläggande frihet för varje människa, och i Europa har det blivit en av de grundläggande pelarna i medborgarskapet. I totalitära system bekämpas och undertrycks tankefriheten av förtryckarna. I Indonesien har våra erfarenheter visat oss att regimen (Ny Ordning), ledd av Suharto och hans generaler, vilken ockuperade mitt land under mer än två decennier, försökte förstöra förmågan till individuellt, kollektivt och framför allt fritt tänkande genom förtryck och repression utifrån en doktrin som enkelriktade tanken, och i konsekvens därmed den mänskliga aktiviteten. Denna doktrin genomsyrade hela det indonesiska samhället, och överfördes också till Östtimor, och man såg noga till att följa upp den med fysisk tortyr och psykiska inskränkningar. Men ironiskt nog ledde denna behandling till motsatt effekt: den stärkte vårt folks identitet och beslutsamhet. Efter Suhartos fall i maj 1998 öppnades vägarna för en lösning på Östtimorkonflikten och för en demokratisering av Indonesien. Jag vill passa på detta tillfälle att innerligt hylla alla Sacharovpristagare, främst Aung Sang Suu Kyi, en av världens stora kämpar för frihet och demokrati. Fru talman, ärade ledamöter, mina damer och herrar! Utövandet av vår mest grundläggande rättighet att välja vår egen framtid, som fritt och självständigt land, har redan fått tragiska konsekvenser, men vårt folk har inte tvekat att ännu en gång visa att det är fast beslutet att försvara sin frihet. När nu de fruktansvärda månaderna av smärta och lidande är över, månader som på ett särskilt brutalt sätt drabbat vårt land med mord och planlös förstörelse, förbereder sig Mauberefolket för återuppbyggnaden. De uppgifter vi alla har att ta itu med är oräkneliga och ansvaret är enormt. Övergångsperioden kommer att inledas, i en första period då vi återuppbygger infrastrukturen som är helt förstörd, under ett år som vi betecknar som "nödår", år 2000. Återuppbyggnaden kommer inte bara att vara fysisk, inte bara materiell. Återuppbyggnaden kommer också att inriktas på de sociala aspekterna, det politiska området, ekonomin och framför allt de mänskliga och psykologiska problemen. Bara ett samspel mellan dessa olika beståndsdelar kan garantera en gradvis återhämtning på alla nivåer som en konkret och allmän förberedelse av det timoresiska samhället för självständigheten."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Orde Baru"5,2,1,8,10,3,12,11,7,9,6
"Orde Baru-"13
"Pancasila"5,8,1,2,10,3,12,7,11,9,6
"Pancasilan,"13
"Premio Sajarov."12
"Prémio Sakharov"11
"Xanana Gusmão,"11
"Xanana, Gusmão,"12
"plausos prolongados"11

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph