Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-15-Speech-3-132"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991215.6.3-132"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - C’est avec grande satisfaction que j’accueille cette proposition de modification du règlement (CE) n° 093/94 régissant la production et l’utilisation de substances qui appauvrissent la couche d’ozone.
Il était, à mon avis, grand temps de prendre de nouvelles mesures visant à protéger la couche d’ozone. En effet, le constat est alarmant ! La baisse des niveaux de l’ozone stratosphérique constitue l’un des problèmes environnementaux les plus graves auxquels nous sommes confrontés. Une diminution de 6 à 10 % a été constatée depuis 1980. En 1996, le trou dans la couche d’ozone au-dessus de l’Antarctique s’est étendu sur 20 millions de kilomètres carrés pendant plus de 40 jours. Par ailleurs, la raréfaction de la couche d’ozone au-dessus de la Scandinavie, du Groenland et de la Sibérie a atteint un niveau sans précédent de 45 %.
Ce phénomène a des incidences néfastes sur la santé de l’homme en provoquant une diminution des défenses immunitaires et une recrudescence des cancers de la peau. De plus, il entraîne une perturbation particulièrement préoccupante des écosystèmes. Nous sommes tenus de réagir au plus vite et ce d’autant plus que nous connaissons les substances appauvrissant la couche d’ozone (les
utilisés principalement dans les installations de réfrigération et de climatisation, en tant que solvants et pour la production de mousses synthétiques utilisées à des fins d’isolation ; le
principalement destiné à la fumigation des terres agricoles afin de lutter contre les parasites et les maladies des végétaux, classé par l’OMS dans la catégorie des substances "hautement toxiques", les
utilisés dans les systèmes de réfrigération et employés auparavant dans la fabrication de mousses synthétiques, de solvants et de gaz propulseurs pour aérosols ; les
sont utilisés pour la lutte contre l’incendie, en particulier dans des secteurs où les exigences relatives à l’extinction des incendies sont très élevées, (dans les avions notamment) et des produits de substitution non dangereux.
Il faut donc tout mettre en œuvre pour permettre l’élimination des substances incriminées et l’utilisation de substances de substitution. C’est ce que propose la proposition qui fait l’objet d’une discussion aujourd’hui, même si elle n’est pas aussi volontariste au niveau du calendrier que nous aurions pu l’espérer, comme l’a fait remarquer Mme le rapporteur. C’est pourquoi des amendements ont été déposés en ce sens qui ont été, dans la plupart des cas, rejetés par le Conseil. L’attitude du Conseil est vraiment regrettable. En effet, je pense que les objectifs proposés par la commission de l’environnement sont réalisables puisque l’on a des solutions de rechange. Par exemple, le Conseil propose qu’en 2008, la production des substances en cause ne dépasse pas 35 % de la production de 1997. Prenant également pour indice de référence la production de 1997, la commission demande que les niveaux de production soient amenés sous les taux suivants : pour 2001, moins de 75 %, pour 2004, moins de 55 % et moins de 30 % en 2008. Pour 2014, elle demande de ne pas excéder 15 %, tandis que le plafond proposé par le Conseil est de 20 %.
Je déplore le manque d’ambition du Conseil. C’est d’autant plus regrettable en ce domaine où il est question non seulement de protection de l’environnement, mais surtout de la santé des personnes !"@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg noterer med tilfredshed, at der er fremsat forslag om ændring af Rådets forordning (EF) nr. 093/94 om produktion og anvendelse af stoffer, der nedbryder ozonlaget.
Det er efter min mening på tide at få iværksat initiativer, som tager sigte på at beskytte ozonlaget. Situationen er foruroligende. Udtyndingen af ozonindholdet i stratosfæren er et af de største miljøproblemer, vi står over for. Ozonindholdet er således faldet med 6-10% siden 1980. I 1996 var ozonhullet over Antarktis 20 millioner kvadratkilometer stort i en periode på mere end 40 dage. Udtyndingen af ozonlaget over Skandinavien, Grønland og Sibirien nåede i samme periode et rekordniveau på 45%.
Nedbrydningen af ozonlaget skader menneskers helbred, idet immunforsvaret svækkes, og antallet af hudkræfttilfælde stiger. Endvidere har nedbrydningen af ozonlaget en uheldig indvirkning på økosystemerne. Vi er forpligtede til at reagere på disse signaler, og vi er forpligtede til at reagere hurtigst muligt. Så meget mere som vi udmærket kender de ozonlagsnedbrydende stoffer. Det drejer sig om HCFC, hydrochlorfluorcarboner, som primært anvendes i køle- og klimaanlæg, som opløsningsmidler og til fremstilling af skumplast til isoleringsformål. Det drejer sig om methylbromid, der primært anvendes til desinfektion af landbrugsjord med henblik på at bekæmpe skadedyr og plantesygdomme. Stoffet klassificeres af WHO som meget giftigt. Det drejer sig om CFC, chlorfluorcarboner, der anvendes i kølesystemer og tidligere anvendtes til fremstilling af skumplast, opløsningsmidler og drivgasser til aerosoler. Det drejer sig om haloner, der anvendes i brandslukningsudstyr, i særdeleshed inden for sektorer, hvor der stilles store krav til brandslukningsudstyret (primært i fly). Endelig drejer det sig om ufarlige erstatningsprodukter.
Vi må gøre vores yderste for at sikre en afvikling af de her omtalte skadelige stoffer og fremme anvendelsen af erstatningsprodukter. Det er da også indholdet i det forslag, der drøftes i dag, selvom tidsplanen efter vores opfattelse lader noget tilbage at ønske, som i øvrigt også blev påpeget af ordføreren. Der er derfor også fremsat en række ændringsforslag med henblik på en opstramning af tidsplanen. Disse forslag er imidlertid for størstepartens vedkommende forkastet af Rådet. Det er beklageligt, at Rådet indtager denne holdning. Miljøudvalgets forslag er efter min opfattelse realistiske, eftersom der findes erstatningsprodukter. Rådet foreslår eksempelvis, at produktionen af de omtalte stoffer i 2008 ikke må overstige 35% af produktionen i 1997. Miljøudvalget foreslår, ligeledes med 1997 som reference, at produktionen nedbringes til et maksimalt niveau på mindre end 75% i 2001, på mindre end 55% i 2004 og mindre end 30% i 2008. Produktionen må i 2014 ikke overstige 15% i henhold til Miljøudvalgets forslag, mens Rådet foreslår et loft på 20%.
Jeg beklager, at Rådets forslag ikke er mere ambitiøst. Ikke mindst i betragtning af, at problemstillingen vedrører såvel miljøet som folkesundheden!"@da1
".
Ich bin sehr zufrieden mit diesem Vorschlag für eine Änderung der Verordnung (EG) Nr. 3093/94 bezüglich der Produktion und Verwendung von Stoffen, die zum Abbau der Ozonschicht führen.
Meines Erachtens war es höchste Zeit, neue Maßnahmen zum Schutz der Ozonschicht zu ergreifen. Die Fakten sind nämlich alarmierend! Der Abbau des Ozongehalts in der Stratosphäre stellt eines der schwerwiegendsten Umweltprobleme dar, mit denen wir konfrontiert sind. Seit 1980 wurde ein Rückgang um 6 bis 10 % festgestellt. Das Ozonloch über der Antarktis erstreckte sich 1996 während mehr als 40 Tagen über eine Fläche von 20 Millionen km2. Außerdem hat die Ausdünnung der Ozonschicht über Skandinavien, Grönland und Sibirien ein nie dagewesenes Ausmaß von 45 % erreicht.
Dieses Phänomen hat verhängnisvolle Auswirkungen auf die menschliche Gesundheit in Form einer geschwächten Immunabwehr und einer Zunahme verschiedener Hautkrebsarten. Des weiteren führt es zu einer besonders besorgniserregenden Störung der Ökosysteme. Wir müssen so schnell wie möglich handeln und dies um so mehr, als wir die Stoffe kennen, die zum Abbau der Ozonschicht führen. Die
werden vor allem in Kühl- und Klimaanlagen, als Lösungsmittel und zur Herstellung von synthetischen Schaumstoffen für Isoliermaterial verwendet.
wird hauptsächlich auf landwirtschaftlichen Flächen zur Bekämpfung von Pflanzenschädlingen und krankheiten eingesetzt und ist von der WTO als „sehr giftig“ eingestuft worden. Die vollhalogenierten
werden für Kühlsysteme verwendet und wurden früher auch für die Herstellung von synthetischen Schaumstoffen, als Lösungsmittel und als Treibgas für Sprays eingesetzt. Die
werden als Brandbekämpfungsmittel eingesetzt, insbesondere in den Bereichen, in den hohe Anforderungen an die Brandbekämpfung gestellt werden (vor allem in Flugzeugen). In den meisten Fällen gibt es ungefährliche Ersatzstoffe.
Somit muß alles daran gesetzt werden, damit die Beseitigung der beanstandeten Stoffe und die Verwendung von Ersatzstoffen möglich wird. Genau dies beinhaltet der Vorschlag, über den wir heute diskutieren, auch wenn er hinsichtlich des Zeitplans nicht so konsequent ist, wie wir uns dies erhofft hatten; die Berichterstatterin hat bereits darauf hingewiesen. Aus diesem Grund wurden in diese Richtung weisende Änderungsanträge eingereicht, die aber in den meisten Fällen vom Rat zurückgewiesen wurden. Die Haltung des Rates ist wirklich bedauerlich. Ich bin nämlich der Ansicht, daß die vom Ausschuß für Umweltfragen vorgeschlagenen Ziele realisierbar sind, da es ja Alternativen gibt. So schlägt der Rat beispielsweise vor, daß die Produktion der fraglichen Stoffe im Jahr 2008 nicht mehr als 35 % der Produktion des Jahres 1997 betragen darf. Die Kommission nimmt ebenfalls die Produktion des Jahres 1997 als Referenzwert und fordert, die Produktionsmenge müsse unter folgende Werte sinken: im Jahr 2001 unter 75 %, 2004 unter 55 % und 2008 unter 30 %. Für das Jahr 2014 fordert die Kommission einen Wert von höchstens 15 %, während der Rat eine Obergrenze von 20 % vorschlägt.
Ich bedauere den fehlenden Ehrgeiz des Rates. Dies ist um so bedauerlicher in diesem Bereich, in dem es nicht nur um den Umweltschutz, sondern vor allem um die Gesundheit der Bürger geht!"@de7
".
Με μεγάλη ικανοποίηση υποδέχομαι αυτήν την πρόταση τροποποίησης του κανονισμού (ΕΕ) αριθ. 093/94 σχετικά με την παραγωγή και την χρήση ουσιών που καταστρέφουν το στρώμα του όζοντος.
Νομίζω ότι ήταν πλέον καιρός να ληφθούν νέα μέτρα για την προστασία του στρώματος του όζοντος. Πράγματι, οι διαπιστώσεις είναι πολύ ανησυχητικές! Η μείωση του επιπέδου του στρατοσφαιρικού όζοντος αποτελεί ένα από τα πιο σοβαρά περιβαλλοντικά προβλήματα που πρέπει να αντιμετωπίσουμε. Από το 1980, έχει παρατηρηθεί μείωση από 6 έως 10 %. Το 1996, η τρύπα στο στρώμα του όζοντος που βρίσκεται πάνω από την Ανταρκτική απλώθηκε σε έκταση 20 εκατομμυρίων τετραγωνικών χιλιομέτρων για περισσότερες από 40 ημέρες. Επιπλέον, η καταστροφή του στρώματος του όζοντος πάνω από την Σκανδιναβία, την Γροιλανδία και τη Σιβηρία άγγιξε ένα επίπεδο 45% το οποίο δεν έχει προηγούμενο.
Το φαινόμενο αυτό έχει ολέθριες επιπτώσεις στην υγεία του ανθρώπου, επειδή προκαλεί μείωση της ανοσοποιητικής άμυνας του οργανισμού και μια έξαρση των καρκίνων του δέρματος. Επιπλέον, προκαλεί ιδιαίτερα ανησυχητικές διαταραχές στα οικοσυστήματα. Οφείλουμε να αντιδράσουμε το συντομότερο δυνατόν και ακόμα περισσότερο αφού γνωρίζουμε τις ουσίες που καταστρέφουν το στρώμα του όζοντος (τους
που χρησιμοποιούνται κυρίως στις εγκαταστάσεις ψύξης και κλιματισμού ως διαλύτες, καθώς και στην παραγωγή συνθετικών αφρών που χρησιμοποιούνται για μονώσεις· το
που χρησιμοποιείται κυρίως για τον υποκαπνισμό των γεωργικών γαιών για την αντιμετώπιση των παράσιτων και των ασθενειών των φυτών, το οποίο η ΠΟΥ κατατάσσει στην κατηγορά των “υψηλά τοξικών” ουσιών· τους
που χρησιμοποιούνται στα συστήματα ψύξης και που παλαιότερα χρησιμοποιούνταν για την παρασκευή συνθετικών αφρών, διαλυτών και προωστικών αερίων για αεροζόλ· τα
που χρησιμοποιούνται για την αντιμετώπιση πυρκαγιών, ιδιαίτερα στους τομείς όπου οι απαιτήσεις για την κατάσβεση πυρκαγιών είναι πολύ μεγάλες (κυρίως στα αεροσκάφη), καθώς και τα ακίνδυνα υποκατάστατα.
Συνεπώς, πρέπει να καταβάλουμε κάθε προσπάθεια για την εξάλειψη των επικίνδυνων ουσιών και την χρήση υποκατάστατων. Αυτά προτείνονται στην πρόταση κανονισμού που συζητάμε σήμερα εδώ, παρόλο που δεν επιδεικνύει όση θέληση ελπίζαμε ως προς το χρονοδιάγραμμα, όπως παρατήρησε η κυρία εισηγήτρια. Για αυτόν τον λόγο, κατατέθηκαν τροπολογίες ως προς αυτό που, στην πλειονότητα των περιπτώσεων, απορρίφθηκαν από το Συμβούλιο. Η στάση του Συμβουλίου είναι πράγματι λυπηρή. Πράγματι, νομίζω ότι οι στόχοι που προτείνει η Επιτροπή Περιβάλλοντος είναι πραγματοποιήσιμοι γιατί υπάρχουν εναλλακτικές λύσεις. Για παράδειγμα, το Συμβούλιο προτείνει το 2008, η παραγωγή των εν λόγω ουσιών να μην υπερβαίνει το 35 % της παραγωγής του 1997. Εάν λάβουμε και πάλι ως δείκτη αναφοράς την παραγωγή του 1997, η επιτροπή ζητά τα επίπεδα παραγωγής να φτάσουν τα ακόλουθα ποσοστά: για το 2001, κάτω του 75 %, για το 2004, κάτω του 55% και το 2008 κάτω του 30%. Για το 2014, ζητά να μην υπερβαίνουν το 15 %, ενώ το ανώτατο όριο που προτείνει το Συμβούλιο είναι το 20 %.
Με λυπεί η έλλειψη φιλοδοξίας του Συμβουλίου. Και με λυπεί ακόμα περισσότερο όσον αφορά αυτόν τον τομέα όπου δεν τίθεται θέμα μόνο για την προστασία του περιβάλλοντος, αλλά κυρίως για την υγεία των ανθρώπων!"@el8
"It gives me great satisfaction to welcome this proposal for amending Regulation (EC) No 3093/94 regulating the production and use of substances which deplete the ozone layer.
In my opinion, it was high time for new measures to be adopted to protect the ozone layer given the alarming figures being reported. The depletion of the ozone layers in the stratosphere is one of the most momentous environmental problems we are facing. There has been a 6% to 10% decrease in ozone since 1980. The ozone hole over the Antarctic covered an area of 20 million km2 for over 40 days in 1996, and the depletion of the ozone layer over Scandinavia, Greenland and Siberia reached a record 45% level.
The depletion of the ozone layer has adverse effects on human health by reducing immune defences and increasing skin cancer. It also affects the ecosystem in a particularly worrying way. We must react as quickly as possible, particularly as we know which substances deplete the ozone layer. Firstly, there are the hydrochlorofluorocarbons or HCFCs. These are used mainly in refrigeration technology and air-conditioning systems, as solvents and in the production of insulating foam. Secondly, there is methyl bromide which is primarily used for soil fumigation to combat pests and plant diseases. It is classified by the WHO as “highly toxic”. Thirdly, there are the chlorofluorocarbons or CFCs which are now only contained in refrigeration systems but which were originally used in the production of plastic foam, solvents and aerosol propellants. Lastly, there are the halons which are used in fire extinguishing systems, especially in critical applications, such as aircraft, where there are now harmless alternatives.
We must therefore make every effort to eliminate these substances and to use alternatives. This is the essence of the proposal under discussion today. However, it is not as forthcoming on the timetable as we might have hoped, as noted by the rapporteur. This is why amendments have been tabled which, in the main, have been rejected by the Council. The latter’s attitude is truly regrettable. The targets proposed by the Committee on the Environment can be achieved because there are alternatives. For example, the Council proposes that the production of the substances in question should not exceed 35% of 1997 production levels by 2008. Yet, also with reference to 1997 production levels, the Committee on the Environment demands that production levels be reduced to less than 75% by 2001, less than 55% by 2004 and less than 30% by 2008. By 2014, the Committee demands a level below 15%, whereas the ceiling proposed by the Council is 20%.
I deplore the Council’s lack of ambition. This is even more regrettable because it is in an area in which not only the protection of the environment is at stake, but more particularly human health!"@en3
"(FR) Acojo con gran satisfacción esta propuesta de modificación del Reglamento (CE) nº 093/94, por el que se rige la producción y la utilización de sustancias que agotan la capa de ozono.
En mi opinión, ya era tiempo de tomar nuevas medidas tendentes a proteger la capa de ozono. En efecto, ¡el balance es alarmante! El descenso de los niveles de ozono en la estratosfera constituye uno de los problemas medioambientales más graves al que nos enfrentamos. Desde 1980 se ha constatado una disminución del 6 al 10%. En 1996 el agujero de la capa de ozono situado sobre la Antártida se extendió a lo largo de 20 millones de kilómetros cuadrados, durante más de 40 días. Por otro lado, la destrucción de la capa de ozono sobre Escandinavia, Groenlandia y Siberia ha alcanzado el nivel sin precedentes del 45%.
Este fenómeno tiene incidencias nefastas en la salud de las personas, provocando una disminución de las defensas inmunitarias y un recrudecimiento de los cánceres de piel. Además, ocasiona una perturbación particularmente preocupante de los ecosistemas. Debemos reaccionar lo antes posible, sobre todo por cuanto conocemos las sustancias que agotan la capa de ozono: los
utilizados principalmente en las instalaciones de refrigerado y de aire acondicionado, como disolventes y para la producción de plásticos esponjados de aislamiento; el
destinado principalmente a la fumigación de las tierras de cultivo para combatir los animales dañinos y las enfermedades de las plantas, clasificado por la OMS en la categoría de sustancias “altamente venenosas”; los
usados en los sistemas de refrigeración y utilizados antes en la fabricación de plásticos esponjados, de disolventes y como gases propelentes para aerosoles; los
se usan para combatir incendios, en particular en áreas donde la extinción de incendios está sometida a duros controles de calidad (concretamente en los aviones), y en productos de sustitución no peligrosos.
Es necesario, pues, hacer todo lo posible para permitir la destrucción de las sustancias peligrosas y el uso de sustancias de sustitución. Esto es lo que propone la resolución que hoy se discute, aun cuando desde el punto de vista del calendario no sea todo lo voluntarista que habríamos podido esperar, como lo ha hecho notar la Sra. Ponente. Por eso se han presentado enmiendas en tal sentido, la mayoría de las cuales han sido rechazadas por el Consejo. La actitud del Consejo es realmente lamentable. En efecto, pienso que los objetivos propuestos por la Comisión de Medio Ambiente son factibles, puesto que existen soluciones de recambio. Por ejemplo, el Consejo propone que en el 2008 la producción de estas sustancias no supere el 35% de la producción de 1997. Tomando asimismo como índice de referencia la producción de 1997, la comisión pide que los niveles de producción no superen los siguientes porcentajes: para el 2001, por debajo del 75%, para el 2004, por debajo del 55%, y por debajo del 30% en el 2008. Para el 2004 pide que no se exceda del 15%, mientras que el tope máximo propuesto por el Consejo es del 20%.
Deploro la falta de ambición del Consejo. ¡Ello es tanto más lamentable en este ámbito por cuanto no sólo está en entredicho la protección del medio ambiente, sino sobre todo la salud de las personas!"@es12
"Olen hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotantoa ja käyttöä säätelevän asetuksen (3093/94/EY) muuttamisesta.
Mielestäni oli korkea aika ryhtyä uusiin toimenpiteisiin otsonikerroksen suojelemiseksi. Tilanne on todellakin hälyttävä! Stratosfäärin otsonikerroksen oheneminen on yksi aikamme vakavimmista ympäristöongelmista. Vuodesta 1980 lähtien otsoni on vähentynyt 6 10 prosentilla. Vuonna 1996 Etelämantereen otsonikerroksessa havaittiin yli 40 päivää kestänyt ja 20 miljoonan neliökilometrin kokoinen aukko. Samaan aikaan otsonikerros Skandinavian, Grönlannin ja Siperian yllä oheni ennätykselliset 45 prosenttia.
Tämä ilmiö vaarantaa ihmisten terveyden heikentämällä immuniteettia ja tekemällä ihosyövän yleisemmäksi. Se on hyvin huolestuttava vaara myös ekosysteemeille. Velvollisuutenamme on ryhtyä mahdollisimman pian toimiin, varsinkin kun tunnemme otsonikerrosta heikentävät aineet (
(
yhdisteet), joita käytetään etenkin jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa liuotinaineina ja eristystarkoituksiin valmistettavan solumuovin valmistuksessa;
jota käytetään eniten maanviljelysmaan sterilointiin tuhoeläimiä ja kasvisairauksia vastaan ja jonka WHO on luokitellut "erittäin myrkylliseksi";
yhdisteet), joita käytetään jäähdytysaineina ja joita käytettiin ennen solumuovin, liuotinaineiden ja aerosolien ponnekaasujen valmistuksessa;
joita
käytetään sammutusaineissa, etenkin vaativiin oloihin tarkoitetuissa sammutusvälineissä, kuten esim. lentokoneiden sammutusjärjestelmissä) ja kun tunnemme vaarattomia vaihtoehtoisia aineita.
Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta nämä vaaralliset aineet voidaan poistaa käytöstä ja siirtyä käyttämään korvaavia aineita. Tänään käsiteltävänämme olevalla ehdotuksella pyritään tähän, vaikka se ei ole aikataulujen osalta niin vaativa, kuin olisimme halunneet, kuten esittelijä huomauttaa. Tämän vuoksi esitettiin asiaa koskevia tarkistuksia, joista neuvosto on hylännyt suurimman osan. Neuvoston asenne on todella valitettava. Olen todellakin sitä mieltä, että ympäristövaliokunnan ehdottamat tavoitteet voidaan saavuttaa, koska korvaavia ratkaisuja on olemassa. Neuvosto ehdottaa esimerkiksi, että vuonna 2008 kyseisten aineiden tuotanto ei ylitä 35 prosenttia vuoden 1997 tuotannosta. Valiokunta ottaa myös viitekohdaksi vuoden 1997 tuotannon ja vaatii tuotantomäärien supistamista seuraavien rajojen alapuolelle: vuoteen 2001 mennessä alle 75 prosenttia, vuoteen 2004 mennessä alle 55 prosenttia ja vuoteen 2008 mennessä alle 30 prosenttia. Vuonna 2014 tuotanto ei sen mukaan saa ylittää 15 prosenttia, kun sen sijaan neuvoston ehdottama enimmäisraja on 20 prosenttia.
Neuvoston kunnianhimon puute on mielestäni valitettavaa. Se on erityisen valitettavaa tällä alalla, jolla kyseessä ei ole vain ympäristönsuojelu vaan ennen kaikkea ihmisten terveyden suojelu!"@fi5
"Accolgo con grande soddisfazione la proposta di modifica del regolamento CE n. 3093/94 che disciplina la produzione e l'utilizzo di sostanze che riducono lo strato di ozono.
A mio avviso, era proprio ora di adottare nuove misure volte a salvaguardare lo strato di ozono. La situazione è infatti allarmante. La riduzione dei livelli di ozono nella stratosfera costituisce uno dei problemi ambientali più gravi che dobbiamo affrontare. Dal 1980 è stata osservata una riduzione del 6-10 percento. Nel 1996 il buco nell'ozono sopra alla zona antartica è arrivato a coprire una superficie di 20 milioni di chilometri quadrati per un periodo superiore a 40 giorni e l'assottigliamento dello strato di ozono sopra alla Scandinavia, la Groenlandia e la Siberia ha raggiunto il livello
del 45 percento.
Questo fenomeno ha effetti deleteri sulla salute umana in quanto provoca una diminuzione delle difese immunitarie ed una recrudescenza dei casi di cancro della pelle, oltre a sconvolgere in maniera preoccupante gli ecosistemi. Siamo tenuti ad intervenire al più presto tanto più che conosciamo le sostanze che impoveriscono lo strato di ozono, vale a dire gli idroclorofluorocarburi (HCFC), utilizzati principalmente negli impianti di refrigerazione e climatizzazione come solventi e nella produzione di schiuma sintetica per l'isolamento; il bromuro di metile, destinato principalmente alla sterilizzazione dei suoli agricoli per combattere i parassiti e le malattie delle piante e classificato dall'OMS nella categoria delle sostanze "altamente tossiche"; i clorofluorocarburi (CFC), utilizzati nei sistemi di refrigerazione ed impiegati originariamente nella fabbricazione di schiuma sintetica, solventi e gas propellente per gli aerosol; gli
utilizzati nei mezzi antincendio, in particolare nei settori d'applicazione in cui vi sono elevati requisiti per gli impianti di estinzione (in particolare negli aerei), e che conosciamo anche prodotti alternativi non pericolosi.
Si deve quindi fare tutto il possibile per consentire di eliminare i prodotti incriminati e di utilizzare sostanze sostitutive, come indicato nella proposta oggi in fase di discussione, anche se non è così risoluta a livello di calendario come avremmo potuto sperare, come sottolineato dalla relatrice. Per questo motivo sono stati presentati alcuni emendamenti in tal senso, che nella maggior parte dei casi sono stati spesso respinti dal Consiglio. L'atteggiamento del Consiglio è davvero deplorevole. Penso infatti che gli obiettivi proposti dalla commissione per l'ambiente siano realizzabili in quanto esistono soluzioni alternative. Ad esempio, il Consiglio propone che nel 2008 la produzione delle sostanze in questione non superi il 35 percento della produzione del 1997. Prendendo sempre come indice di riferimento tale valore, la commissione competente chiede che i livelli vengano portati al di sotto dei seguenti tassi: entro il 2001 meno del 75 percento, per il 2004 meno del 55 percento e nel 2008 meno del 30 percento. Per il 2014 chiede di non superare il 15 percento, mentre il tetto previsto dal Consiglio è del 20 percento.
Deploro la mancanza di ambizione del Consiglio, che è tanto più condannabile in questo settore, in cui ad essere in gioco non è solo la protezione dell'ambiente, ma soprattutto la salute delle persone."@it9
"It gives me great satisfaction to welcome this proposal for amending Regulation (EC) No 3093/94 regulating the production and use of substances which deplete the ozone layer.
In my opinion, it was high time for new measures to be adopted to protect the ozone layer given the alarming figures being reported. The depletion of the ozone layers in the stratosphere is one of the most momentous environmental problems we are facing. There has been a 6% to 10% decrease in ozone since 1980. The ozone hole over the Antarctic covered an area of 20 million km2 for over 40 days in 1996, and the depletion of the ozone layer over Scandinavia, Greenland and Siberia reached a record 45% level.
The depletion of the ozone layer has adverse effects on human health by reducing immune defences and increasing skin cancer. It also affects the ecosystem in a particularly worrying way. We must react as quickly as possible, particularly as we know which substances deplete the ozone layer. Firstly, there are the hydrochlorofluorocarbons or HCFCs. These are used mainly in refrigeration technology and air-conditioning systems, as solvents and in the production of insulating foam. Secondly, there is methyl bromide which is primarily used for soil fumigation to combat pests and plant diseases. It is classified by the WHO as “highly toxic”. Thirdly, there are the chlorofluorocarbons or CFCs which are now only contained in refrigeration systems but which were originally used in the production of plastic foam, solvents and aerosol propellants. Lastly, there are the halons which are used in fire extinguishing systems, especially in critical applications, such as aircraft, where there are now harmless alternatives.
We must therefore make every effort to eliminate these substances and to use alternatives. This is the essence of the proposal under discussion today. However, it is not as forthcoming on the timetable as we might have hoped, as noted by the rapporteur. This is why amendments have been tabled which, in the main, have been rejected by the Council. The latter’s attitude is truly regrettable. The targets proposed by the Committee on the Environment can be achieved because there are alternatives. For example, the Council proposes that the production of the substances in question should not exceed 35% of 1997 production levels by 2008. Yet, also with reference to 1997 production levels, the Committee on the Environment demands that production levels be reduced to less than 75% by 2001, less than 55% by 2004 and less than 30% by 2008. By 2014, the Committee demands a level below 15%, whereas the ceiling proposed by the Council is 20%.
I deplore the Council’s lack of ambition. This is even more regrettable because it is in an area in which not only the protection of the environment is at stake, but more particularly human health!"@lv10
"Ik ben zeer voldaan over deze wijziging van verordening (EG) 093/94. Hierin worden voorschriften gegeven voor de productie en het gebruik van ozonlaag afbrekende stoffen.
Het was mijns inziens hoog tijd dat maatregelen werden getroffen om de ozonlaag te beschermen. De wetenschappelijke gegevens zijn alarmerend. De verdunning van de ozonlaag in de stratosfeer is een van de ernstigste milieuproblemen waarmee wij geconfronteerd zijn. Sedert 1980 is de hoeveelheid ozon met 6 tot 10% teruggelopen. In 1996 had het gat in de ozonlaag boven de Zuidpool meer dan 40 dagen lang een oppervlak van 20 miljoen km2. Boven Scandinavië, Groenland en Siberië heeft de verdunning van de ozonlaag het recordniveau van 45% bereikt.
Dit verschijnsel heeft heel schadelijke gevolgen voor de menselijke gezondheid. Daardoor wordt het immuunsysteem van de mens aangetast en neemt het aantal gevallen van huidkanker sterk toe. Ook worden daardoor de ecosystemen verstoord, hetgeen bijzonder verontrustend is. Wij moeten daarom zo snel mogelijk iets ondernemen. Wij kunnen ook iets ondernemen, omdat wij weten welke stoffen verantwoordelijk zijn voor de aantasting van de ozonlaag. Het gaat hier in eerste instantie om chloorfluorkoolwaterstoffen (CFK's). Deze worden vooral gebruikt in koelinstallaties en airconditioningapparatuur, als oplosmiddel en bij de productie van isolatieschuim. Ten tweede moet ik methylbromide noemen dat voornamelijk wordt gebruikt voor sterilisatie van landbouwgronden ter bestrijding van ongedierte en plantenziekten. Door de WHO is deze stof als zeer giftig ingeschaald. Ten derde noem ik de chloorfluorkoolstoffen. Deze worden gebruikt in koelinstallaties en werden vroeger ook gebruikt voor de productie van schuimplastic, oplosmiddelen en drijfgas voor spuitbussen. Tot slot noem ik nog de halonen die worden gebruikt als blusmateriaal, met name indien hoge eisen worden gesteld aan de brandblusmiddelen (bijvoorbeeld in vliegtuigen).
Men moet alles in het werk stellen om het gebruik van deze stoffen af te schaffen en deze te vervangen door alternatieve stoffen. Dat wordt ook voorgesteld in het vandaag in stemming gebracht ontwerp. Wij hadden evenwel de voorkeur gegeven aan een strakker tijdschema voor de afschaffing van de productie van deze stoffen, zoals ook mevrouw de rapporteur heeft opgemerkt. Daarom hebben wij ook amendementen opgesteld die echter bijna allemaal door de Raad zijn verworpen. De houding van de Raad is werkelijk betreurenswaardig. Mijns inziens zijn de door de milieucommissie voorgestelde doeleinden haalbaar. Men beschikt immers over alternatieve stoffen. Zo stelt de Raad voor dat vanaf 2008 de productie van de betrokken stoffen niet meer dan 35% van de productie van 1997 mag bedragen. Met de productie van 1997 als referentiewaarde stelt onze commissie voor het productieniveau als volgt te verminderden: in 2001 minder dan 75%, in 2004 minder dan 55% en in 2008 minder dan 30%. Voor 2014 vraagt zij een percentage van minder dan 15%, terwijl de Raad een plafond van 20% voorstelt.
Ik betreur het gebrek aan ambitie van de Raad, zeer zeker daar hier niet alleen sprake is van milieubescherming, maar vooral ook van bescherming van de volksgezondheid!"@nl2
"É com grande satisfação que acolho esta proposta de modificação do Regulamento (CE) nº 3093/94 que rege a produção e a utilização das substâncias que empobrecem a camada de ozono.
Em minha opinião, já era tempo de tomar novas medidas no sentido de proteger a camada de ozono. Com efeito, os dados são alarmantes! A descida dos níveis de ozono na estratosfera constitui um dos problemas ambientais mais graves que se nos deparam. Foi constatada uma diminuição de 6 a 10% desde 1980. Em 1996, o buraco na camada de ozono sobre a Antárctida cobriu 20 milhões de quilómetros quadrados durante mais de 40 dias. Para além disso, a rarefacção da camada de ozono sobre a Escandinávia, a Gronelândia e a Sibéria atingiu um nível sem precedentes de 45%.
Este fenómeno tem consequências nefastas para a saúde do homem, provocando uma diminuição das defesas imunitárias e uma recrudescência dos cancros da pele. Para mais, provoca uma perturbação bastante preocupante dos ecossistemas. Temos de reagir rapidamente, tanto mais que conhecemos as substâncias que empobrecem a camada de ozono, os hidroclorofluorocarbonos (HCFC) utilizados, principalmente, nas instalações de refrigeração e de ar condicionado, como solventes e para a produção de espumas sintéticas utilizadas para isolamento; o
destinado principalmente à esterilização das terras de cultivo, a fim de lutar contra os parasitas e as doenças das plantas, classificado pela OMS na categoria das substâncias “altamente tóxicas”; os
utilizados nos sistemas de refrigeração e, no passado, no fabrico de espumas sintéticas, solventes e gases propulsores para aerossóis; os
são utilizados na luta contra os incêndios, em particular em sectores com elevados níveis de exigência relativamente à extinção dos incêndios (nomeadamente, em aviões); e produtos de substituição não perigosos.
Assim, há que envidar todos os esforços para permitir a eliminação das substâncias nocivas e a utilização de substâncias de substituição. É o que propõe a proposta hoje em debate, apesar de não ser, a nível de calendário, tão determinada como seria de esperar, tal como observou a relatora. Por isso, foram apresentadas alterações neste sentido que, na sua maioria, foram rejeitadas pelo Conselho. A atitude do Conselho é, na verdade, lamentável. Com efeito, penso que os objectivos propostos pela Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor são exequíveis porque dispomos de soluções alternativas. Por exemplo, o Conselho propõe que, em 2008, a produção das substâncias em causa não ultrapasse 35% da produção de 1997. Tomando, igualmente, como índice de referência a produção de 1997, a comissão solicita que os níveis de produção se situem abaixo das taxas seguintes: para 2001, menos de 75%, para 2004, menos de 55% e, para 2008, menos de 30%. Para 2014, solicita que não se exceda 15%, enquanto o limite proposto pelo Conselho é de 20%.
Lamento a falta de ambição do Conselho. É ainda mais deplorável neste domínio, onde está em jogo não só a defesa do meio ambiente mas, sobretudo, a saúde das pessoas!"@pt11
"Det är med stor tillfredsställelse som jag välkomnar detta förslag om ändring av förordning (EG) nr 3093/94 som reglerar produktion och användning av ämnen som bryter ner ozonskiktet.
Det var enligt min mening hög tid att vidta nya åtgärder för att skydda ozonskiktet. Läget är faktiskt alarmerande! Uttunningen av ozonhalterna i stratosfären är ett av de allvarligaste miljöproblem vi står inför. Sedan 1980 har ozonet minskat med 6 till 10 procent. Ozonhålet över Antarktis täckte 1996 en yta på 20 miljoner km2 under mer än 40 dagar. Dessutom nådde uttunningen av ozonskiktet över Skandinavien, Grönland och Sibirien en rekordnivå på 45 procent.
Detta fenomen får ödesdigra konsekvenser för människors hälsa, eftersom det leder till nedsatt immunförsvar och ökar förekomsten av hudcancer. Dessutom medför det en särskilt oroväckande störning i ekosystemen. Vi är skyldiga att reagera så fort som möjligt, eftersom vi dessutom känner till de ämnen som bryter ner ozonskiktet:
som framför allt används i kyl- och frys- samt klimatanläggningar, som lösningsmedel och vid tillverkning av skumplast för isoleringsändamål;
som främst används för sterilisering av jordbruksmark för att bekämpa skadedjur och växtsjukdomar, av WHO klassad som mycket giftig;
som används i kylanläggningar men som tidigare användes vid tillverkning av skumplast, lösningsmedel och drivgas för aerosoler;
som används i brandsläckningsmedel, särskilt i användningsområden med höga krav på brandsläckningsutrustning (t.ex. i flygplan) och ersättningsprodukter som inte är farliga.
Man måste alltså göra allt för att undanröja dessa farliga ämnen och underlätta användningen av ersättningsämnen. Det är innebörden i det förslag som behandlas i dag, även om förslaget inte blev så starkt beträffande tidtabellen som vi hade kunnat hoppas på, vilket föredraganden påpekar. De ändringsförslag som ingavs med det syftet avslogs i de allra flesta fallen av rådet. Rådets attityd är verkligen beklaglig. Enligt min mening är miljöutskottets föreslagna mål möjliga att förverkliga, eftersom det finns alternativa lösningar. Rådet föreslår t.ex. att framställningen av de aktuella ämnena år 2008 inte får överskrida 35 procent av 1997 års produktion. Utskottet utgår också från 1997 års produktion som referenspunkt, och kräver att produktionen skall ligga på följande nivåer: för år 2001 mindre än 75 procent, för år 2004 mindre än 55 procent och mindre än 30 procent år 2008. För år 2014 kräver utskottet att nivån inte får överskrida 15 procent, medan rådet föreslår ett tak på 20 procent.
Jag beklagar bristen på ambition inom rådet. Det är än mer beklagligt på det här området, eftersom det inte endast handlar om att skydda miljön, utan framför allt människors hälsa!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Fluorchlorkohlenwasserstoffe (FCKW)"7
"Halone"7
"Methylbromid"7
"brometo de metilo"11
"bromure de méthyle"6
"bromuro de metilo"12
"chlorofluorocarbures (CFC)"6
"clorofluorocarbonos (CFC)"11
"clorofluorocarburos (CFC)"12
"haloner"13
"halones"12
"halonit"5
"halons"11,6
"hidroclorofluorocarburos (HCFC)"12
"hydrochlorofluorocarbures (HCFC)"6
"klorfluorkarboner (CFC)"13
"klorfluorväten (HCFC)"13
"metylbromid"13
"metyylibromidi"5
"osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt"5
"teilhalogenierten Fluorchlorkohlenwasserstoffe (H-FCKW)"7
"täysin halogenoidut kloorifluorihiilivedyt"5
"αλογονίδια"8
"βρωμομεθάνιο"8
"υδροχλωροφθοράνθρακες (HCFC)"8
"χλωροφθοράνθρακες (CFC)"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples