Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-15-Speech-3-019"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁴
dcterms:Date	"1999-12-15"^^xsd:date⁴
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Klimaændringer⁴
dcterms:Language	"en"^^xsd:language⁴
lpv:document identification number	"en.19991215.3.3-019"⁴
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-12-15-Speech-3-020⁴
lpv:speaker	lp:Wallström⁴
lpv:spoken text	". – Thank you for inviting me to give the Commission's assessment of the results of the Bonn Conference on Climate Change. This brings me to a very important matter that Parliament has also raised in a resolution, namely the question of nuclear energy as an option for clean development mechanism projects. I am of the opinion that the environmental and safety problems surrounding nuclear energy are too important to encourage its proliferation in developing countries under the header of the clean development mechanism. There are excellent alternatives such as renewable energy sources and energy efficiency measures that fit much better with the purpose of the CDM to promote sustainable development. Let me turn to some of the other divergence issues. The EU proposal for a concrete ceiling on the use of the Kyoto mechanisms has not been addressed formally at COP 5 but was very much the subject of discussion in the corridors. The intentions underlying the proposals stand as firm as ever, guaranteeing that every party achieves at least a substantial part of its emissions target at home instead of relying heavily on the Kyoto mechanisms. This should allow the first behavioural and technological changes with a view to preparing for the much more ambitious emission cuts of the future. In addition, the Kyoto targets must be achieved through real emission reductions and not by buying other countries' quotas that have become over-generous due to economic decline – the famous hot air. Hence the need to limit the amount of its quota of emissions that a party can sell. A decision on how to ensure this environmental soundness must be taken at COP 6 as part of the overall package of decisions and the Community's position on the ceilings issue has not changed. Another important feature at COP 5 concerned the voluntary commitments of developing countries and it is commendable that developing countries such as Argentina and Kazakhstan are taking the initiative to reduce their own greenhouse gas emissions. In view of their economic growth prospects their involvement in international climate change action is of the utmost importance. However, it is crucial that we get the process right. We must avoid inflation of the environmental permits available in the Kyoto mechanisms as this would work against real emission reductions. I hope to come back to you in a year or so to report positive results from COP 6. In the meantime the Commission will continue not only its active role in the negotiations but also its work on Community measures. Under the climate change action programme, which I announced in this House in October, the Commission's work is currently focusing on the establishment of a list of priority measures in the area of climate change to be presented to the Environment Council in March. I am also working hard to have a Green Paper on emissions trading within the European Community adopted by the Commission in March. It will allow a wide debate of all stakeholders on an approach which should further reduce the costs to our economies of reducing greenhouse gases. A tremendous amount of technical and political work still lies ahead of us in putting the Kyoto Protocol into effect as a first step in fighting global warming. I appreciate your commitment to help in conveying the importance of combating climate change throughout Europe and to your counterparts in other countries, in particular the United States Congress. One year ago the parties to the Convention on Climate Change decided on a two-year work programme, the Buenos Aires plan of action. It should lead to decisions on the outstanding issues under the Kyoto Protocol by COP 6, which will take place one year from now in The Hague. In this context the expectations for Bonn concentrated on the need to make substantial technical progress. It was clear from the outset that the major political decisions would have to wait for COP 6. I believe such progress has been achieved. The aspect of COP 5 of greatest political importance was Chancellor Schroeder's call for entry into force of the Protocol by the year 2002. I am very pleased that the European Union, along with many other parties, expressed its support for that idea. This means that a clear timetable is now set which increases the pressure on all parties to make COP 6 a success. I urge all parties to ensure that they are able to launch the ratification process immediately after COP 6. In this context, the decision of the parties in Bonn to speed up the process during the coming years was important. Allow me to comment on some of the issues that were discussed in Bonn. The most important unresolved issues under the Kyoto Protocol are the rules and modalities for the Kyoto mechanisms and the design of a comprehensive compliant system. The Kyoto mechanisms – emissions trading, joint implementation and the clean development mechanism – are a part of the Protocol. It is generally recognised that they have the potential to make climate action more cost efficient. Of course, it is vital that such a system is complemented by a strictly compliant system including provisions for cases of non-compliance. In view of the difficult international negotiation process, it was quite a success that, on the Kyoto mechanisms and on compliance, we succeeded in getting de facto draft negotiating texts. These will continue to constitute the basis for further negotiation in the coming months. Without this achievement, the prospects of reaching decisions at COP 6 would have been bleak. Good progress has also been made on issues such as capacity building, technology transfer and adaptation to the effects of climate change. The meeting highlighted once again how important it is to make equal progress on issues of importance to the industrialised world as much as to the developing countries. That is why we need a balanced process between issues relating to the Kyoto Protocol and issues relating to the underlying Climate Change Convention. We have to keep in mind that COP 6 can be successful only if we can deliver significant results on both issues, building a bridge between the industrialised and developing countries. Another success was the continuation of the so-called activities implemented jointly. These projects financed by industrial countries cannot but enhance capacity building and technology transfer in developing countries and economies in transition."@en³
lpv:translated text	"Tak fordi jeg er blevet inviteret til at fremlægge Kommissionens vurdering af resultaterne af Bonn-konferencen om klimaændringer. Det fører mig frem til en meget vigtig sag, som Parlamentet også har fremstillet i en beslutning, nemlig spørgsmålet om kerneenergi som en projektmulighed i forbindelse med rene udviklingsmekanismer. Jeg mener, at de miljømæssige og sikkerhedsmæssige problemer i forbindelse med kerneenergi er for omfattende til, at man kan fremme kerneenergien i udviklingslandene under mekanismen for ren udvikling. Der findes udmærkede alternativer såsom vedvarende energikilder og energieffektivitetsforanstaltninger, der passer langt bedre til den rene udviklingsmekanismes målsætning om fremme af en bæredygtig udvikling. Jeg vil vende mig mod nogle af de andre spørgsmål, der er uenighed om. EU's forslag om et betonloft på brugen af Kyoto-mekanismerne blev ikke formelt taget op på COP 5, men det var genstand for en heftig debat på gangene. Tankerne bag forslagene ligger så fast som nogensinde, og de sikrer, at alle parter i det mindste opfylder en væsentlig del af emissionsmålet i hjemlandet i stedet for primært at stole på Kyoto-mekanismerne. Det skulle give mulighed for de første adfærdsændringer og teknologiske ændringer med henblik på at forberede sig på de langt mere ambitiøse emissionsnedskæringer i fremtiden. Målsætningerne fra Kyoto-runden skal opfyldes gennem reelle emissionsnedskæringer og ikke ved indkøb af kvoter fra andre lande, hvilket er hyppigt forekommende på grund af økonomisk tilbagegang - den berømte varme luft. Herfra stammer behovet for at begrænse mængden af kvoter, der kan sælges. En beslutning om at sikre den miljømæssige forsvarlighed skal træffes på COP 6 som en del af den overordnede beslutningspakke, og Fællesskabets holdning til loftspørgsmålet har ikke ændret sig. Et andet vigtigt emne på COP 5 var udviklingslandenes frivillige forpligtelser, og det er anbefalelsesværdigt, at udviklingslande såsom Argentina og Kasakhstan tager initiativ til at reducere deres egne emissioner af drivhusgasser. I lyset af deres økonomiske vækstmuligheder er det meget vigtigt, at de engagerer sig i indsatsen mod internationale klimaændringer. Det er imidlertid afgørende at få det rette forløb. Vi skal undgå en inflation af de miljømæssige tilladelser under Kyoto-mekanismerne, da det kan modvirke reelle emissionsbegrænsninger. Jeg håber på at kunne vende tilbage til Parlamentet i løbet af et års tid med beretninger om positive resultater fra COP 6. I mellemtiden vil Kommissionen bevare ikke blot sin aktive rolle i forhandlingerne, men også sin indsats i fællesskabsforanstaltninger. Under handlingsprogrammet vedrørende klimaændringer, som jeg præsenterede for Parlamentet i oktober, koncentrerer Kommissionen sig i øjeblikket om at udarbejde en liste over prioriterede foranstaltninger inden for klimaområdet, der skal fremlægges for Rådet (miljø) i marts. Jeg arbejder også hårdt for at få en grønbog om emissionshandel i Det Europæiske Fællesskab vedtaget af Kommissionen i marts. Det vil give anledning til en debat blandt alle berørte parter om en fremgangsmåde, der yderligere kan begrænse landenes udgifter til reducering af drivhusgasser. Der ligger stadig et enormt teknisk og politisk arbejde forude, inden vi kan implementere Kyoto-protokollen som et første skridt i bekæmpelsen af den globale opvarmning. Jeg værdsætter Deres tilsagn om at hjælpe med at formidle betydningen af at bekæmpe klimaændringer til alle EU-lande samt til kolleger i andre lande, specielt til Kongressen i USA. For et år siden vedtog deltagerne i konventionen om klimaændringer det toårige arbejdsprogram Buenos Aires-handlingsplanen. Den skal løse de uafklarede spørgsmål under Kyoto-protokollen gennem COP 6, der finder sted om et år i Haag. I den forbindelse samlede forventningerne til Bonn-konferencen sig om behovet for at gøre store tekniske fremskridt. Det stod fra starten klart, at de store politiske beslutninger udskydes til COP 6. Jeg mener, at de tekniske fremskridt er en realitet. Det vigtigste politiske aspekt af COP 5 var kansler Schroeders opfordring om, at protokollen skal træde i kraft inden udgangen af 2002. Det glæder mig meget, at Den Europæiske Union samt mange andre parter støtter denne idé. Det betyder, at der nu findes en klar tidsplan, der øger presset på alle parter for at gøre COP 6 til en succes. Jeg opfordrer alle parter til at sikre, at de kan starte ratifikationsprocessen umiddelbart efter COP 6. I den forbindelse var det meget vigtigt, at parterne i Bonn besluttede at fremskynde processen i de kommende år. Tillad mig at udtale mig om nogle af de spørgsmål, der blev diskuteret i Bonn. De vigtigste ubesvarede spørgsmål under Kyoto-protokollen er reglerne og de nærmere bestemmelser vedrørende Kyoto-mekanismerne samt udformningen af et omfattende kontrolsystem. Kyoto-mekanismerne - emissionshandel, fælles implementering og mekanismen for ren udvikling - er en del af denne protokol. Det er almindeligt anerkendt, at disse mekanismer kan effektivisere indsatsen på klimaområdet. Det er selvfølgelig vigtigt, at et sådant system suppleres af et strengt kontrolsystem, herunder bestemmelser vedrørende manglende overholdelse. I lyset af den vanskelige internationale forhandlingsprocess var det en succes, at vi de facto udarbejdede forslag til forhandlingstekster om Kyoto-mekanismerne og om overholdelse. De vil fortsat udgøre grundlaget for yderligere forhandlinger i de kommende måneder. Uden dette resultat ville det blive meget vanskeligt at træffe afgørelser på COP 6. Der er også gjort store fremskridt i spørgsmål vedrørende kapacitetsfremmende foranstaltninger, teknologioverførsel og tilpasning til effekten af klimaændringer. Mødet understregede endnu en gang, hvor vigtigt det er at gøre fremskridt i spørgsmål af betydning for den industrialiserede verden såvel som for udviklingslandene. Der er derfor brug for en afbalanceret proces i spørgsmål vedrørende Kyoto-protokollen og spørgsmål vedrørende den underliggende konvention om klimaændringer. Vi skal huske på, at COP 6 kun kan blive vellykket, hvis vi kan opnå gode resultater på begge områder og bygge bro mellem de industrialiserede lande og udviklingslandene. En anden succes var fortsættelsen af de såkaldt fælles implementerede aktiviteter. Disse projekter, der er finansieret af industrilandene, vil utvivlsomt styrke kapacitetsfremmende foranstaltninger og teknologioverførsel i udviklingslande og overgangsøkonomier."@da¹ ". Vielen Dank für Ihre Einladung, die mir die Möglichkeit gibt, Sie darüber zu informieren, wie die Kommission die Ergebnisse der Bonner Konferenz über Klimaänderungen einschätzt. Das führt mich zu einer sehr wichtigen Frage, die auch das Parlament in einer Entschließung aufgeworfen hat, nämlich zur Frage der Kernenergie als Option für Projekte des sogenannten . Ich bin der Meinung, daß die mit der Kernenergie verbundenen Umwelt- und Sicherheitsprobleme einfach zu bedeutend sind, als daß man ihre Verbreitung in Entwicklungsländern unter der Überschrift fördern sollte. Es gibt ausgezeichnete Alternativen, wie zum Beispiel erneuerbare Energieträger und Maßnahmen der Energieeffizienz, die dem Zweck des CDM, eine nachhaltige Entwicklung zu fördern, weitaus dienlicher sind. Lassen Sie mich noch auf einige der anderen strittige Fragen eingehen. Der Vorschlag der EU für eine konkrete Höchstgrenze bei der Anwendung der Kyoto-Mechanismen wurde auf der 5. Konferenz zwar offiziell nicht angesprochen, jedoch besonders auf den Korridoren viel diskutiert. Die den Vorschlägen zugrunde liegenden Intentionen sind unverrückbar wie eh und je. Sie garantieren, daß alle Vertragspartner zumindest einen wesentlichen Teil ihres Emissionsziels zu Hause erreichen, anstatt sich weitgehend auf die Kyoto-Mechanismen zu verlassen. Auf diese Weise dürften erste Veränderungen im Verhalten und in der Technologie möglich werden, so daß man sich dann auf die viel ehrgeizigeren Emissionsverringerungen der Zukunft einstellen kann. Außerdem müssen die Ziele von Kyoto durch echte Emissionsreduzierungen erreicht werden und nicht, indem man anderen Ländern die infolge wirtschaftlichen Niedergangs überreichlichen Quoten – die berüchtigte heiße Luft – abkauft. Daraus ergibt sich die Notwendigkeit, den Teil der Emissionsquote, den eine Vertragspartei verkaufen darf, zu begrenzen. Auf der COP6 ist als Teil des Gesamtpakets von Beschlüssen zu entscheiden, wie diese Umweltstabilität zu gewährleisten ist; der Standpunkt der Gemeinschaft zu den Obergrenzen hat sich nicht geändert. Ein weiterer wichtiger Aspekt der COP5 betraf die freiwilligen Verpflichtungen von Entwicklungsländern, und es ist lobenswert, daß Entwicklungsländer wie Argentinien und Kasachstan die Initiative ergreifen, ihre eigenen Treibhausgasemissionen zu verringern. In Anbetracht ihrer Aussichten auf dem Gebiet des Wirtschaftswachstums ist ihre Einbindung in die weltweite Aktion im Zusammenhang mit den Klimaänderungen von außerordentlicher Bedeutung. Entscheidend ist jedoch, daß wir den Prozeß auf den richtigen Weg bringen. Wir müssen die Inflation von Emissionsrechten gemäß den Kyoto-Mechanismen vermeiden, denn das würde echten Emissionsverringerungen entgegenwirken. Ich hoffe, Ihnen in etwa einem Jahr über positive Ergebnisse der COP6 berichten zu können. Bis dahin wird die Kommission nicht nur ihre aktive Rolle bei den Verhandlungen fortsetzen, sondern auch ihre Arbeit an Gemeinschaftsmaßnahmen weiterführen. Im Rahmen des Aktionsprogramms im Zusammenhang mit den Klimaänderungen, das ich im Oktober in diesem Hause ankündigte, konzentriert sich die Arbeit der Kommission derzeit auf die Erstellung einer Liste prioritärer Maßnahmen auf dem Gebiet des Klimawechsels, die im März dem Umweltrat vorgelegt werden soll. Ich habe auch intensiv daran gearbeitet, daß die Kommission im März ein Grünbuch über den Handel mit Emissionen innerhalb der Europäischen Gemeinschaft annehmen kann. Das wird eine umfassende Debatte unter allen Interessengruppen darüber ermöglichen, wie vorzugehen ist, um die unseren Volkswirtschaften durch die Reduzierung von Treibhausgasen entstehenden Kosten weiter zu verringern. Wir haben noch eine gewaltige technische und politische Arbeit vor uns, wenn wir das Kyoto-Protokoll als ersten Schritt zur Bekämpfung der globalen Erwärmung umsetzen wollen. Ich danke Ihnen für Ihr Engagement bei der Vermittlung der Bedeutung des Kampfes gegen die Klimaänderungen in ganz Europa und auch gegenüber Ihren Kollegen in anderen Ländern, insbesondere im amerikanischen Kongreß. Vor einem Jahr beschlossen die Vertragsparteien des Übereinkommens über Klimaänderungen ein zweijähriges Arbeitsprogramm, den Aktionsplan von Buenos Aires. Er sollte zu Entscheidungen über die wichtigen Probleme des Protokolls von Kyoto durch COP6 führen, die in einem Jahr in Den Haag stattfinden wird. In diesem Zusammenhang konzentrierten sich die Erwartungen an Bonn im wesentlichen darauf, die wesentliche technische Fortschritte zu erreichen. Von Anfang an war klar, daß man mit den großen politischen Entscheidungen bis zur 6. Konferenz würde warten müssen. Solche technischen Fortschritte wurden meiner Meinung nach erreicht. Von größter politischer Bedeutung auf der 5. Konferenz war der Aufruf von Bundeskanzler Schröder, das Protokoll bis zum Jahr 2002 in Kraft zu setzen. Es freut mich sehr, daß die Europäische Union zusammen mit viele anderen Vertragsparteien ihre Unterstützung für diesen Gedanken zum Ausdruck brachte. Somit gibt es nun einen klaren Zeitplan, der den Druck auf alle Vertragsparteien erhöht, COP6 zu einem Erfolg werden zu lassen. Ich rufe alle Vertragsparteien eindringlich auf zu gewährleisten, daß der Ratifizierungsprozeß unmittelbar nach COP6 eingeleitet werden kann. Die Bonner Entscheidung der Vertragsparteien, den Prozeß in den kommenden Jahren zu beschleunigen, war von dieser Warte aus sehr wichtig. Gestatten Sie mir, einige der in Bonn diskutierten Fragen zu kommentieren. Die wichtigsten ungelösten Probleme des Protokolls von Kyoto sind die Regeln und Modalitäten für die Kyoto-Mechanismen und die Gestaltung eines umfassenden Systems der Einhaltung. Die Kyoto-Mechanismen wie Emissionshandel, gemeinsame Umsetzung und der sind Bestandteil des Protokolls. Es wird allgemein anerkannt, daß sie das Potential besitzen, Klimaaktionen kosteneffizienter zu machen. Selbstverständlich ist es unerläßlich, solch ein System durch ein konsequentes System der Einhaltung zu ergänzen, wozu auch Bestimmungen für den Fall der Nichteinhaltung gehören. Angesichts des schwierigen internationalen Verhandlungsprozesses war es schon ein beachtlicher Erfolg, daß wir zu den Kyoto-Mechanismen und zur Einhaltung nunmehr faktisch über Entwürfe von Verhandlungstexten verfügen. Diese werden die Grundlage für weitere Verhandlungen in den kommenden Monaten bleiben. Ohne dieses Ergebnis wären die Aussichten, auf der 6. Konferenz zu Beschlüssen zu gelangen, ziemlich trübe. Gute Fortschritte wurden auch in solchen Fragen wie Aufbau von Kapazitäten, Technologietransfer und Anpassung an die Auswirkungen der Klimaänderung erzielt. Die Konferenz machte erneut deutlich, wie wichtig es ist, in Fragen, die für die industrielle Welt wichtig sind, wie auch in Fragen, die für die Entwicklungsländer wichtig sind, gleichermaßen Fortschritte zu erzielen. Aus diesem Grunde brauchen wir ein ausgewogenes Vorgehen zwischen den Fragen, die sich auf das Protokoll von Kyoto beziehen, und denen, die auf das ihm zugrunde liegenden Übereinkommen über Klimaänderungen zurückgehen. Wir dürfen nicht vergessen, daß die COP6 nur dann Erfolg haben kann, wenn wir zu beiden Fragenkomplexen signifikante Ergebnisse vorlegen können, womit wir eine Brücke zwischen den Industrie- und den Entwicklungsländern bauen. Ein weiterer Erfolg war die Fortsetzung der sogenannten gemeinsam umzusetzenden Aktivitäten. Mit diesen von den Industrieländern finanzierten Projekten wird der Aufbau von Kapazitäten und der Technologietransfer in Entwicklungs- und in Reformländer unweigerlich beschleunigt."@de^7,7 "Σας ευχαριστώ για την πρόσκλησή σας να παρουσιάσω την αξιολόγηση της Επιτροπής για τα αποτελέσματα της διάσκεψης της Βόννης για τις κλιματικές αλλαγές. Αυτό με φέρνει σε ένα πολύ σημαντικό θέμα, το οποίο έχει επίσης προβάλει το Κοινοβούλιο σε ψήφισμά του, δηλαδή το ζήτημα της πυρηνικής ενέργειας ως επιλογής για τα σχέδια του μηχανισμού φιλοπεριβαλλοντικής ανάπτυξης. Είμαι της γνώμης ότι τα περιβαλλοντικά προβλήματα και τα προβλήματα ασφάλειας που περιβάλλουν την πυρηνική ενέργεια είναι υπερβολικά σημαντικά για να ενθαρρύνουμε τη διάδοση της πυρηνικής ενέργειας στις αναπτυσσόμενες χώρες υπό το πρίσμα του μηχανισμού φιλοπεριβαλλοντικής ανάπτυξης. Υπάρχουν εξαίρετες εναλλακτικές λύσεις, όπως οι ανανεώσιμες πηγές ενέργειας και τα μέτρα ενεργειακής απόδοσης, οι οποίες συνάδουν πολύ περισσότερο με τον σκοπό της CDM για την προώθηση της αειφόρου ανάπτυξης. Επιτρέψτε μου να θίξω ορισμένα από τα άλλα ζητήματα όπου παρουσιάζονται αποκλίνουσες απόψεις. Η πρόταση της ΕΕ για συγκεκριμένο ανώτατο όριο στη χρήση των μηχανισμών του Kyoto δεν υπήρξε αντικείμενο επίσημης επεξεργασίας στην Πέμπτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές, ωστόσο υπήρξε σε μεγάλο βαθμό το αντικείμενο συζητήσεων στους διαδρόμους. Oι σκοποί που επιδιώκουν οι προτάσεις εξακολουθούν να παραμένουν το ίδιο σταθεροί και εγγυώνται ότι κάθε συμβαλλόμενο μέρος θα επιτύχει τουλάχιστον ένα ουσιαστικό τμήμα του στόχου του για τις εκπομπές στην ίδια τη χώρα του, αντί να βασίζεται αδρά στους μηχανισμούς του Kyoto. Το γεγονός αυτό θα καταστήσει δυνατές τις πρώτες αλλαγές στη συμπεριφορά και την τεχνολογία με σκοπό να προετοιμασθούμε για τις πολύ πιο φιλόδοξες μελλοντικές μειώσεις εκπομπών. Επιπλέον, οι στόχοι του Kyoto πρέπει να επιτευχθούν μέσω πραγματικών μειώσεων των εκπομπών και όχι μέσω αγοράς των ποσοστώσεων άλλων χωρών, οι οποίες γίνονται υπερβολικά γενναιόδωρες λόγω οικονομικής ύφεσης – ο περίφημος θερμός αέρας. Ως εκ τούτου, δημιουργείται η ανάγκη να περιορισθεί το ποσό της ποσόστωσης εκπομπών που μπορεί να πουλά ένα συμβαλλόμενο μέρος. Η απόφαση για τον τρόπο διασφάλισης αυτής της λογικής περιβαλλοντικής πολιτικής πρέπει να ληφθεί στην Έκτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές ως τμήμα της συνολικής δέσμης αποφάσεων, και η θέση της Κοινότητας για το ζήτημα των ανώτατων ορίων δεν έχει μεταβληθεί. Ένα άλλο σημαντικό χαρακτηριστικό της Πέμπτης Διάσκεψης των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές αφορούσε τις εθελοντικές δεσμεύσεις των αναπτυσσόμενων χωρών. Είναι αξιέπαινο το γεγονός ότι αναπτυσσόμενες χώρες, όπως η Αργεντινή και το Καζακστάν, αναλαμβάνουν τώρα πρωτοβουλία για τη μείωση των δικών τους εκπομπών αερίων που προκαλούν το φαινόμενο του θερμοκηπίου. Λαμβάνοντας υπόψη τις προοπτικές οικονομικής ανάπτυξής τους, η συμμετοχή τους στη διεθνή δράση για τις κλιματικές αλλαγές είναι υψίστης σημασίας. Ωστόσο, η πραγματοποίηση της διαδικασίας με τον δέοντα τρόπο είναι αποφασιστικός παράγοντας. Πρέπει να αποφύγουμε μία διόγκωση των περιβαλλοντικών αδειών, οι οποίες χορηγούνται στο πλαίσιο των μηχανισμών του Kyoto, εφόσον αυτό θα δρούσε ενάντια στις πραγματικές μειώσεις των εκπομπών. Ελπίζω να επανέλθω σε σας σε έναν χρόνο περίπου για να σας αναφέρω θετικά αποτελέσματα από την Έκτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές. Εν τω μεταξύ, η Επιτροπή θα συνεχίσει όχι μόνο τον δραστήριο ρόλο της στις διαπραγματεύσεις, αλλά και το έργο της ως προς τα κοινοτικά μέτρα. Στο πλαίσιο του προγράμματος δράσης για τις κλιματικές αλλαγές, το οποίο ανακοίνωσα σε αυτό το Σώμα τον Οκτώβριο, το έργο της Επιτροπής εστιάζεται τώρα στην κατάρτιση ενός καταλόγου μέτρων προτεραιότητας στον τομέα των κλιματικών αλλαγών, ο οποίος θα παρουσιασθεί στο Συμβούλιο Περιβάλλοντος τον Μάρτιο. Καταβάλλω επίσης σκληρές προσπάθειες για να υπάρξει μία Πράσινη Βίβλος για τις ανταλλαγές εκπομπών εντός της Ευρωπαϊκής Κοινότητας, την οποία να εγκρίνει η Επιτροπή τον Μάρτιο. Θα καταστήσει δυνατή τη διεξαγωγή μίας ευρείας συζήτησης όλων των φορέων επιτήρησης, αναφορικά με μια προσέγγιση που θα μείωνε περαιτέρω το κόστος που υφίστανται οι οικονομίες μας για τη μείωση των αερίων που συμβάλλουν στο φαινόμενο του θερμοκηπίου. Απομένει ακόμη να πραγματοποιηθεί εκ μέρους μας τεράστιο έργο τεχνικής και πολιτικής φύσεως, ώστε να τεθεί σε ισχύ το Πρωτόκολλο του Kyoto ως ένα πρώτο βήμα για την καταπολέμηση της υπερθέρμανσης του πλανήτη. Εκτιμώ τη δέσμευσή σας να βοηθήσετε να διαδοθεί η σημασία της καταπολέμησης των κλιματικών αλλαγών σε όλη την Ευρώπη και στους ομολόγους σας άλλων χωρών, ιδιαίτερα στο Κογκρέσο των Ηνωμένων Πολιτειών. Πριν από έναν χρόνο, τα συμβαλλόμενα μέρη της Σύμβασης για τις Κλιματικές Αλλαγές αποφάσισαν την υλοποίηση ενός διετούς προγράμματος εργασιών, του σχεδίου δράσης του Buenos Aires. Πρόκειται να οδηγήσει σε αποφάσεις εκ μέρους της Έκτης Διάσκεψης των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές αναφορικά με τα πρωταρχικά ζητήματα βάσει του Πρωτοκόλλου του Kyoto. Oι εν λόγω αποφάσεις θα πραγματοποιηθούν σε έναν χρόνο από τώρα στη Χάγη. Υπό αυτές τις συνθήκες, οι προσδοκίες ως προς τη διάσκεψη της Βόννης επικεντρώθηκαν στην ανάγκη επίτευξης ουσιαστικής τεχνικής προόδου. Ήταν σαφές ευθύς εξαρχής ότι οι μείζονες πολιτικές αποφάσεις θα πρέπει να αναμένουν την πραγματοποίηση της Έκτης Διάσκεψης των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές. Θεωρώ ότι η εν λόγω πρόοδος έχει επιτευχθεί. Στο πλαίσιο της Πέμπτης Διάσκεψης των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές, η πτυχή με τη μεγαλύτερη πολιτική σημασία ήταν το αίτημα του Καγκελάριου Schroeder για τη θέση σε ισχύ του Πρωτοκόλλου μέχρι το έτος 2002. Είμαι πολύ ευχαριστημένη από το γεγονός ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση, καθώς και πολλά άλλα συμβαλλόμενα μέρη, εξέφρασε την υποστήριξή της προς αυτή την ιδέα. Αυτό σημαίνει ότι τώρα έχει θεσπισθεί ένα σαφές χρονοδιάγραμμα, το οποίο αυξάνει την πίεση προς όλα τα μέρη προκειμένου να συμβάλουν στην επιτυχία της Έκτης Διάσκεψης των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές. Παροτρύνω όλα τα συμβαλλόμενα μέρη να διασφαλίσουν ότι θα είναι σε θέση να ξεκινήσουν τη διαδικασία επικύρωσης αμέσως μετά την Έκτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές. Στο συγκεκριμένο πλαίσιο, ήταν σημαντική η απόφαση των συμβαλλομένων μερών στη Βόννη για επίσπευση της διαδικασίας τα ερχόμενα χρόνια. Επιτρέψτε μου να σχολιάσω ορισμένα από τα ζητήματα που συζητήθηκαν στη Βόννη. Τα πιο σημαντικά εκκρεμή ζητήματα βάσει του Πρωτοκόλλου του Kyoto είναι οι κανόνες και οι όροι αναφορικά με τους μηχανισμούς του Kyoto και ο σχεδιασμός ενός ολοκληρωμένου συστήματος συμμόρφωσης. Οι μηχανισμοί του Κyoto, που αφορούν τις ανταλλαγές εκπομπών, την κοινή εφαρμογή και τον μηχανισμό ανάπτυξης φιλικής προς το περιβάλλον, συνιστούν τμήμα του Πρωτοκόλλου. Είναι γενικώς αποδεκτό ότι οι μηχανισμοί διαθέτουν το δυναμικό να καταστήσουν τη δράση για το κλίμα περισσότερο αποδοτική ως προς το κόστος. Βεβαίως, είναι ζωτικής σημασίας ένα τέτοιο σύστημα να συμπληρωθεί από ένα αυστηρό σύστημα συμμόρφωσης, συμπεριλαμβάνοντας διατάξεις για τις περιπτώσεις μη συμμόρφωσης. Λαμβάνοντας υπόψη τη δύσκολη διεθνή διαπραγματευτική διαδικασία, ήταν μεγάλη επιτυχία το γεγονός ότι καταφέραμε να αποκτήσουμε οριστικά σχέδια των προς διαπραγμάτευση κειμένων αναφορικά με τους μηχανισμούς του Kyoto και τη συμμόρφωση. Τα εν λόγω κείμενα θα συνεχίσουν να αποτελούν τη βάση περαιτέρω διαπραγματεύσεων τους ερχόμενους μήνες. Χωρίς αυτή την επιτυχία, οι προοπτικές να καταλήξουμε σε αποφάσεις στην Έκτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές θα ήταν δυσοίωνες. Επιτεύχθηκε επίσης θετική πρόοδος σε ζητήματα όπως η οικοδόμηση δυνατοτήτων, η μεταφορά τεχνολογίας και η προσαρμογή στις επιπτώσεις των κλιματικών αλλαγών. Στη συνάντηση τονίσθηκε εκ νέου πόσο σημαντικό είναι να επιτευχθεί ισότιμη πρόοδος σε ζητήματα που έχουν σημασία τόσο για τον βιομηχανοποιημένο κόσμο, όσο και για τις αναπτυσσόμενες χώρες. Για τον λόγο αυτό χρειαζόμαστε μία ισορροπημένη διαδικασία μεταξύ των θεμάτων που σχετίζονται με το Πρωτόκολλο του Kyoto και εκείνων που αφορούν τη βασική Σύμβαση για τις Κλιματικές Αλλαγές. Οφείλουμε να έχουμε υπόψη μας ότι η Έκτη Διάσκεψη των Μελών της Σύμβασης – Πλαίσιο των Ηνωμένων Εθνών για τις Κλιματικές Αλλαγές θα επιτύχει μόνο εάν μπορέσουμε να επιφέρουμε σημαντικά αποτελέσματα και στις δύο δέσμες θεμάτων, οικοδομώντας γέφυρες μεταξύ των βιομηχανοποιημένων και αναπτυσσόμενων χωρών. Ακόμη μια επιτυχία υπήρξε η συνέχιση των επονομαζόμενων δραστηριοτήτων κοινής εφαρμογής. Τα εν λόγω σχέδια, τα οποία χρηματοδοτήθηκαν από τις βιομηχανικές χώρες, αυξάνουν με βεβαιότητα την οικοδόμηση δυνατοτήτων και τη μεταφορά τεχνολογίας στις αναπτυσσόμενες χώρες και στις οικονομίες που βρίσκονται σε μετάβαση."@el⁸ ". – (EN) Agradezco que me hayan invitado a presentar la valoración realizada por la Comisión de los resultados de la V Conferencia sobre el cambio climático celebrada en Bonn. Esto me lleva a un asunto muy importante que el Parlamento también ha planteado en una resolución, a saber, la cuestión de la energía nuclear como opción para los proyectos de mecanismos de desarrollo no contaminantes. Soy de la opinión de que los problemas ambientales y de seguridad en torno a la energía nuclear son demasiado importantes como para fomentar su proliferación en los países en desarrollo bajo el encabezamiento de mecanismos de desarrollo no contaminantes. Existen excelentes alternativas como las energías renovables y las medidas para economizar energía, que se adaptan mucho mejor a la finalidad del mecanismo de desarrollo limpio para fomentar un desarrollo sostenible. Permítanme que pase a algunos de los otros temas de divergencia. La propuesta de la Unión Europea para que se fije un tope concreto al uso de los mecanismos de Kioto no se abordó oficialmente en la V Conferencia, pero fue en buena medida el tema de las conversaciones en los pasillos. Las finalidades implícitas de las propuestas siguen tan firmes como siempre, garantizar que cada miembro consigue al menos una parte sustancial de su objetivo en materia de emisiones en su país, en vez de depender ampliamente de los mecanismos de Kioto. Esto debería hacer posible los primeros cambios de comportamiento y tecnológicos con vistas a preparar un recorte mucho más ambicioso de las emisiones en el futuro. Asimismo, los objetivos de Kioto deben alcanzarse a través de reducciones reales de las emisiones y no adquiriendo las cuotas de otros países que se han vuelto demasiado generosos como consecuencia del declive económico –la famosa palabrería. De aquí la necesidad de limitar el volumen de su cuota de emisiones que puede vender un miembro. En la VI Conferencia deberá tomarse una decisión sobre el modo de garantizar la corrección ambiental como parte del paquete global de decisiones, y la posición de la Comunidad relativa al tema de los límites máximos no ha cambiado. Otro aspecto importante de la V Conferencia es el relativo a los compromisos voluntarios de los países en desarrollo, y es digno de elogio que países en desarrollo como Argentina y Kazajstán hayan tomado la iniciativa de reducir sus propias emisiones de gases de efecto invernadero. En vista de sus perspectivas de crecimiento económico, su participación en las medidas internacionales relativas al cambio climático es de la máxima importancia. No obstante, es fundamental que conozcamos bien el proceso. Debemos evitar la inflación de los permisos ambientales existentes en los mecanismos de Kioto, ya que ello iría en detrimento de una reducción real de las emisiones. Espero volver al Parlamento dentro de un año aproximadamente para informarles sobre los positivos resultados de la VI Conferencia. Mientras tanto, la Comisión no sólo seguirá desempeñando su papel activo en las negociaciones, sino que también seguirá trabajando en medidas comunitarias. En el marco del programa de acción sobre el cambio climático, que anuncié a esta Asamblea en octubre, el trabajo de la Comisión se centra actualmente en la creación de una lista de medidas prioritarias en el ámbito del cambio climático que será presentada al Consejo de Medio Ambiente en marzo. También estoy realizando grandes esfuerzos para que la Comisión apruebe en marzo un Libro Verde sobre el comercio de emisiones dentro de la Comunidad Europea. Este Libro Verde nos brindará la oportunidad de celebrar un amplio debate entre todos los interesados sobre el enfoque que debemos adoptar para abaratar aún más los costes para nuestras economías de la reducción de los gases de efecto invernadero. Aún tenemos por delante una gran cantidad de trabajo técnico y político para hacer cumplir el Protocolo de Kioto como un primer paso en la lucha contra el calentamiento del planeta. Agradezco el compromiso del Parlamento de ayudar a divulgar la importancia de la lucha contra el cambio climático en toda Europa y entre sus homólogos de otros países, en particular el Congreso de los Estados Unidos. Hace un año, los miembros del Convenio sobre el cambio climático adoptaron un programa de trabajo de dos años, el llamado plan de acción de Buenos Aires. El plan debía allanar el camino para que la VI Conferencia, que tendrá lugar dentro de un año en La Haya, adopte las decisiones oportunas sobre los temas pendientes en el marco del Protocolo de Kioto. En este contexto, las expectativas de Bonn se centraron en la necesidad de dar un paso importante en el aspecto técnico. Desde un primer momento era evidente que las principales decisiones políticas tendrían que esperar hasta la VI Conferencia. Creo que el paso está dado. El aspecto de mayor relevancia política de la V Conferencia fue el llamamiento del Canciller Schroeder en favor de la entrada en vigor del Protocolo antes del año 2002. Fue para mí una gran satisfacción que la Unión Europea, así como muchos otros miembros, apoyaran la idea. Eso significa que ha quedado establecido un calendario claro que refuerza la presión sobre todos los miembros para garantizar el éxito de la VI Conferencia. Insto a todos los miembros a que demuestren que son capaces de lanzar sin pérdida de tiempo el proceso de ratificación tras la VI Conferencia. En este contexto, fue importante la decisión que tomaron los miembros en Bonn de acelerar el proceso durante los próximos años. Permítanme comentar algunos de los temas debatidos en Bonn. Los principales aspectos del Protocolo de Kioto aún pendientes de resolver son el reglamento y las modalidades de los mecanismos de Kioto, así como el diseño de un sistema integral que se adapte a todos. Los mecanismos de Kioto, el comercio de cuotas de emisiones, la aplicación conjunta y el mecanismo de desarrollo no contaminante forman parte del Protocolo. Existe el reconocimiento general de que tienen el potencial necesario para hacer más rentables las medidas en defensa del clima. Naturalmente es fundamental que dicho sistema esté complementado por otro de estricto cumplimiento que incluya disposiciones para casos de incumplimiento. En vista del difícil proceso de negociación internacional, fue todo un éxito que consiguiéramos proyectos de textos de negociación de facto relativos a los mecanismos de Kioto y al cumplimiento. Éstos seguirán constituyendo la base para futuras negociaciones durante los próximos meses. Sin este logro, las perspectivas de alcanzar decisiones en la VI Conferencia habrían sido escasas. Se ha avanzado asimismo en temas como la generación de capacidad, la transferencia de tecnología y la adaptación a las consecuencias del cambio climático. La reunión destacó una vez más la importancia de avanzar equitativamente en temas relevantes para el mundo industrializado, así como para los países en desarrollo. Es por lo que necesitamos un proceso equilibrado entre los asuntos relativos al Protocolo de Kioto y los temas relativos al correspondiente Convenio sobre cambio climático. No debemos olvidar que la VI Conferencia sólo tendrá éxito si podemos presentar resultados significativos en estos dos ámbitos, que tiendan un puente entre los países industrializados y los países en desarrollo. Otro éxito fue la continuación de las denominadas actividades de aplicación conjunta. Estos proyectos financiados por los países industrializados no pueden por menos que potenciar la generación de capacidad y la transferencia de tecnología en los países en desarrollo y las economías en transición."@es¹² ". Kiitos, että kutsuitte minut kertomaan komission arvion Bonnin ilmastonmuutoskonferenssin tuloksista. Pääsenkin tästä erääseen hyvin tärkeään asiaan, jonka myös parlamentti otti esille päätöslauselmassaan, nimittäin siihen, onko ydinenergia vaihtoehto puhtaan kehityksen mekanismiin liittyville hankkeille. Olen sitä mieltä, että ydinenergiaan liittyvät ympäristö- ja turvallisuusongelmat ovat niin suuria, ettemme voi edistää sen yleistymistä kehitysmaissa puhtaan kehityksen mekanismin nimissä. Ydinenergialle on olemassa erinomaisia vaihtoehtoja, kuten uusiutuvat energianlähteet ja energiatehokkuustoimet, jotka sopivat paljon paremmin puhtaan kehityksen mekanismin tavoitteeseen eli kestävän kehityksen edistämiseen. Haluaisin käsitellä joitakin muita erimielisyyttä aiheuttavia kysymyksiä. COP5:ssä ei käsitelty virallisesti EU:n ehdotusta, joka koski Kioton mekanismien käytön konkreettista ylärajaa, mutta se oli hyvin tärkeä käytäväkeskustelujen aihe. Ehdotusten taustalla olevat pyrkimykset ovat yhtä vakaat kuin ennenkin: on taattava, että kukin osapuoli saavuttaa vähintäänkin merkittävän osan päästötavoitteestaan itse sen sijaan, että se tukeutuisi voimakkaasti Kioton mekanismeihin. Näin voitaisiin saada aikaan sekä käyttäytymistä että teknologiaa koskevia muutoksia, kun valmistaudutaan paljon kunnianhimoisempaan päästöjen vähentämiseen tulevaisuudessa. Lisäksi Kioton tavoitteet täytyy saavuttaa vähentämällä päästöjä eikä ostamalla muiden maiden kiintiöitä, jotka ovat kasvaneet liiaksi talouden taantuman takia – kyse on kuuluisasta kuumasta ilmasta. Tästä syystä meidän täytyy rajoittaa sitä, minkä osan päästökiintiöstä jokin osapuoli voi myydä. Tämä ympäristön kannalta järkevä päätös on tehtävä COP6:ssa osana päätösten kokonaispakettia, eikä ylärajaa koskeva yhteisön kanta ole muuttunut. Yksi COP5:ssä käsitelty tärkeä asia koski kehitysmaiden vapaaehtoisia sitoumuksia, ja onkin suositeltavaa, että sellaiset kehitysmaat kuin Argentiina ja Kazakstan tekevät aloitteen omien kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi. Kun ajatellaan niiden talouden kasvunäkymiä, on erittäin tärkeää, että ne osallistuvat kansainvälisiin ilmastonmuutosta koskeviin toimiin. On kuitenkin välttämätöntä, että prosessi etenee oikealla tavalla. Meidän täytyy estää Kioton mekanismeihin sisältyvien ympäristölupien lisääntyminen, sillä tämä vaikuttaisi kielteisesti todelliseen päästöjen vähentämiseen. Toivon, että voin palata tänne noin vuoden kuluttua ja kertoa COP6:ssa saavutetuista myönteisistä tuloksista. Sillä välin komissio jatkaa paitsi aktiivista osallistumistaan neuvotteluihin myös yhteisön toimia koskevaa työtään. Ilmastonmuutosta koskevassa toimintaohjelmassa, josta ilmoitin parlamentille lokakuussa, komission työ keskittyy nyt ilmastonmuutosta koskevista ensisijaisista toimista laadittavaan luetteloon, joka annetaan maaliskuussa ympäristöministerien neuvostolle. Pyrin aktiivisesti myös siihen, että komissio voisi antaa maaliskuussa Euroopan yhteisön sisällä käytävää päästökauppaa koskevan vihreän kirjan. Sen myötä kaikki asianosaiset voivat keskustella laajasti sellaisesta lähestymistavasta, jonka pitäisi entisestään vähentää niitä kustannuksia, joita talouksillemme aiheutuu kasvihuonekaasujen vähentämisestä. Edessämme on vielä valtava tekninen ja poliittinen työ, kun panemme täytäntöön Kioton pöytäkirjan ensimmäisenä askeleena ilmaston lämpenemisen torjumiseksi. Arvostan sitä, että olette sitoutuneet auttamaan ja välittämään ilmastonmuutoksen torjumista koskevan tärkeän viestin kaikkialle Eurooppaan ja kollegoillenne muissa maissa, erityisesti Yhdysvaltain kongressille. Ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen osapuolet sopivat vuosi sitten kaksivuotisesta työohjelmasta, Buenos Airesin toimintasuunnitelmasta. Sen perusteella osapuolten kuudennessa konferenssissa (COP6), joka pidetään vuoden kuluttua Haagissa, pitäisi päättää Kioton pöytäkirjaan sisältyvistä, vielä ratkaisematta olevista kysymyksistä. Tässä yhteydessä Bonnista odotettiin pääasiassa huomattavaa teknistä edistystä. Alun alkaen oli selvää, että tärkeimmät poliittiset päätökset jäisivät COP6:een. Mielestäni tällaista edistystä onkin saatu aikaan. COP5:n tärkein poliittinen saavutus oli liittokansleri Schroederin vetoomus, että pöytäkirja tulisi voimaan vuoteen 2002 mennessä. Olen hyvin iloinen siitä, että Euroopan unioni ilmaisi monen muun osapuolen ohella kannattavansa tuota ajatusta. Tämä tarkoittaa, että meillä on nyt selkeä aikataulu, minkä takia kaikilla osapuolilla on entistä enemmän paineita saada COP6 onnistumaan. Kehotan kaikkia osapuolia varmistamaan, että ne pystyvät aloittamaan ratifiointiprosessin heti COP6:n jälkeen. Tässä mielessä osapuolten Bonnissa tekemä päätös, jonka mukaan prosessia nopeutetaan lähivuosina, oli tärkeä. Haluaisin kommentoida joitakin Bonnissa käsiteltyjä kysymyksiä. Kaikkein tärkeimmät Kioton pöytäkirjaan sisältyvät, vielä ratkaisematta olevat kysymykset ovat Kioton mekanismeja koskevat määräykset ja yksityiskohtaiset säännöt sekä sopimuksen noudattamista koskevan kattavan järjestelmän suunnittelu. Kioton mekanismit – päästökauppa, yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi – ovat osa pöytäkirjaa. Yleisesti tunnustetaan, että niiden avulla ilmastoa koskevista toimista pystytään tekemään entistä kannattavampia. On toki tärkeää, että tällaista järjestelmää täydennetään ankaralla järjestelmällä, joka sisältää sopimuksen noudattamatta jättämistä koskevia määräyksiä. Kun ajatellaan, miten vaikea kansainvälinen neuvotteluprosessi oli, oli varsin huomattavaa, että onnistuimme laatimaan luonnokset Kioton mekanismeja ja sopimuksen noudattamista koskeviksi de facto -neuvotteluteksteiksi. Nämä muodostavat edelleen perustan lähikuukausina käytäville jatkoneuvotteluille. Ilman tätä saavutusta näkymät olisivat olleet synkät COP6:ssa tehtäviä päätöksiä ajatellen. Myös sellaisissa kysymyksissä kuin valmiuksien lisääminen, teknologian siirtäminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on edistytty hyvin. Kokouksessa korostettiin jälleen kerran sitä, miten tärkeää on edistyä tasapuolisesti niin teollistuneelle maailmalle kuin kehitysmaillekin tärkeissä kysymyksissä. Tästä syystä Kioton pöytäkirjaan liittyviä kysymyksiä ja sen taustalla olevaan ilmastonmuutosta koskevaan yleissopimukseen liittyviä kysymyksiä on kehitettävä tasapainoisesti. Meidän on pidettävä mielessä, että COP6 voi onnistua vain, jos pystymme saamaan aikaan merkittäviä tuloksia molemmissa kysymyksissä ja rakentamaan sillan teollistuneiden ja kehitysmaiden välille. Myös niin sanottujen yhteisesti toteutettujen toimien jatkaminen oli menestys. Nämä teollisuusmaiden rahoittamat hankkeet vain edistävät valmiuksien lisäämistä ja teknologian siirtämistä kehitysmaissa ja siirtymävaiheen talouksissa."@fi⁵ "Merci de m'avoir invitée pour vous faire part de l'évaluation, réalisée par la Commission, des résultats de la conférence de Bonn sur le changement climatique. Cela m'amène à une question très importante soulevée aussi par le Parlement dans une résolution : le choix de l'énergie nucléaire comme option pour des projets de mécanisme de développement propre. Je suis d'avis que les problèmes environnementaux et de sécurité que pose l'énergie nucléaire sont trop importants pour que l'on encourage sa prolifération dans les pays en voie de développement sous l'étiquette de mécanisme de développement propre. Il existe d'excellentes alternatives telles que les sources d'énergie renouvelable et les mesures d'efficacité énergétique, qui correspondent bien mieux aux objectifs du mécanisme de développement propre d'encourager le développement durable. Je vais maintenant traiter des certains points de divergence. La proposition de l'UE pour l'établissement d'un plafond concret pour l'utilisation des mécanismes de Kyoto n'a pas été traitée officiellement lors de la COP 5, mais elle a fait l'objet de grandes discussions dans les couloirs. Les intentions qui sous-tendent ces propositions sont plus fermes que jamais et garantissent que toutes les parties puissent respecter, au moins en grande partie, chez eux, le taux d'émissions qu'ils se sont fixés au lieu de compter dans une large mesure sur les mécanismes de Kyoto. Ceci devrait permettre les premiers changements comportementaux et technologiques en vue de préparer les réductions d'émissions bien plus ambitieuses que nous connaîtrons à l'avenir. De plus, les objectifs de Kyoto doivent être atteints par le biais d'une réduction réelle des émissions et non par le rachat du "droit à polluer" d'un autre pays. Ces droits sont devenus bien trop généreux en raison du déclin économique - le fameux négoce des permis, baptisé "hot air". D'où le besoin de limiter la quantité d'émissions qu'un pays peut vendre à un autre. La COP 6 devra décider de la manière de garantir l'intégration de ces mesures de protection de l'environnement dans le paquet global de décisions. La position de la Communauté sur les questions de plafond n'a pas changé. Un autre élément important de la COP 5 concernait les engagements volontaires pris par les pays en voie de développement en la matière. Nous nous félicitons que des pays en voie de développement, comme l'Argentine et le Kazakhstan, choisissent délibérément de réduire leurs propres émissions de gaz à effet de serre. Leur participation aux actions internationales relatives au changement climatique revêt une importance capitale en vue des perspectives de croissance économiques de ces pays. Toutefois, il est crucial que nous déterminions un bon processus. Nous devons éviter l'inflation des permis environnementaux disponibles en vertu des mécanismes de Kyoto car cela jouerait en la défaveur des réductions réelles d'émissions. J'espère pouvoir me représenter devant vous dans un an environ pour vous faire part des résultats positifs de la COP 6. Entre-temps, la Commission continuera non seulement à prendre part activement aux négociations mais aussi à travailler à des mesures communautaires en la matière. Dans le cadre du programme d'action sur le changement climatique, que j'ai annoncé en octobre devant cette Assemblée, la Commission se concentre actuellement sur l'établissement d'une liste de mesures prioritaires dans le domaine du changement climatique qui sera présentée au Conseil "environnement" du mois de mars. Je m'attelle également à la tâche pour qu'un Livre vert sur les transactions d'émissions au sein de la Communauté européenne soit adopté par la Commission au mois de mars. Il permettra la tenue d'un vaste débat réunissant toutes les parties intéressées sur l'approche à suivre afin de nous permettre de réduire davantage les coûts pour nos économies de la réduction des émissions de gaz à effet de serre. Nous avons encore beaucoup de travail au niveau technique et politique si nous voulons mettre en œuvre le protocole de Kyoto, ce qui constituerait une première étape dans la lutte contre le réchauffement planétaire. J'apprécie votre engagement à diffuser l'importance de la lutte contre le changement climatique en Europe ainsi qu'auprès de vos homologues d'autres pays, en particulier du congrès des États-Unis. Il y a un an, les signataires de la Convention sur le changement climatique ont décidé de l'établissement d'un programme de travail de deux ans, le plan d'action de Buenos Aires. Ce programme doit entraîner une prise de décisions concernant les questions non résolues par le protocole de Kyoto par la sixième conférence des parties (COP 6) qui aura lieu dans un an à la Haye. Dans ce contexte, les attentes exprimées à Bonn se sont concentrées sur le besoin de changements techniques substantiels. D'emblée, il était clair que les décisions politiques importantes devraient attendre la sixième conférence des parties. Je pense que ce pas en avant a été fait. Il est un élément de la COP 5 qui a eu une importance politique énorme : la demande du chancelier Schröder pour que le protocole entre en application d'ici à l'an 2002. Je suis ravi que l'Union européenne, ainsi que bon nombre d'autres parties, aient soutenu cette idée. Cela implique qu'un calendrier précis est maintenant fixé, un calendrier qui accroît la pression exercée sur toutes les parties afin que la COP 6 soit une réussite. J'invite toutes les parties à faire en sorte de pouvoir lancer le processus de ratification tout de suite après la COP 6. Sur cette toile de fond, la décision prise par les parties à Bonn visant à accélérer le processus dans les années à venir est importante. Permettez-moi de faire quelques remarques sur certaines des questions qui ont été débattues à Bonn. Les questions les plus importantes n'ayant pas été résolues par le protocole de Kyoto concernent les règles et les modalités relatives aux mécanismes de Kyoto et la conception d'un système souple global. Les mécanismes de Kyoto - transactions d'émissions, mise en œuvre commune et mécanisme de développement propre - font partie du protocole. Il est généralement reconnu que ces mécanismes sont en mesure de garantir un bon rapport coût/efficacité des actions entreprises au niveau climatique. Bien entendu, il est crucial que ce système s'accompagne d'un système de conformité absolue comprenant des dispositions pour des cas de non-conformité. Dans la perspective de la difficulté du processus de négociation internationale, il est très positif que nous soyons parvenus à des projets de textes de négociation sur les mécanismes de Kyoto et la conformité. Ces textes demeureront la base de nouvelles négociations qui auront lieu au cours de ces prochains mois. Sans cela, nous n'aurions eu que de faibles chances de parvenir à des décisions au cours de la COP 6. Des progrès importants ont aussi été réalisés sur les questions suivantes : le renforcement des capacités, le transfert de technologies et l'adaptation aux effets du changement climatique. La réunion a une nouvelle fois mis en lumière combien il importe de réaliser les même progrès tant pour des sujets intéressant le monde industrialisé que pour des sujets intéressant les pays en voie de développement. C'est pourquoi il nous faut un processus équilibré entre les questions relatives au protocole de Kyoto et les questions sous-jacentes relatives à la convention sur le changement climatique. N'oublions pas que si nous voulons garantir le succès de la COP 6, il nous faut atteindre des résultats significatifs sur ces deux questions, en jetant un pont entre les pays industrialisés et les pays en voie de développement. Autre réussite : la poursuite des activités dites conjointes. Ces projets financés par les pays industrialisés ne peuvent qu'améliorer le renforcement des capacités et le transfert de technologies dans les pays en voie de développement et les économies en transition."@fr⁶ "Vi ringrazio per avermi invitato ad esporre il punto di vista della Commissione sui risultati della Conferenza di Bonn sul cambiamento climatico. Questo mi porta ad un argomento molto importante che il Parlamento ha anche sollevato in una risoluzione, vale a dire la questione dell’energia nucleare come opzione per i progetti nel quadro del meccanismo di . A mio parere, i problemi ambientali e di sicurezza legati all’energia nucleare sono troppo seri per incoraggiarne la diffusione nei paesi in via di sviluppo sotto la definizione di meccanismo di . Esistono ottime alternative, quali le fonti di energia rinnovabili e misure per l’impiego razionale dell’energia, che rispondono molto meglio allo scopo del meccanismo di di promuovere lo sviluppo sostenibile. Vorrei affrontare ora alcune altre questioni controverse. La proposta dell’UE di porre un limite concreto all’uso dei meccanismi di Kyoto non è stata discussa formalmente alla quinta Conferenza, ma è stata oggetto di frequenti discussioni di corridoio. Le intenzioni alla base delle proposte restano ferme, garantendo che ogni membro raggiunga a livello nazionale almeno una parte sostanziale dell’obiettivo in termini di emissioni, invece di affidarsi completamente ai meccanismi di Kyoto. Questo dovrebbe consentire i primi cambiamenti comportamentali e tecnologici, allo scopo di prepararsi ai limiti molto più ambiziosi che saranno imposti in futuro in termini di emissioni. Inoltre, gli obiettivi di Kyoto devono essere raggiunti attraverso riduzioni reali delle emissioni e non acquistando quote di altri paesi, divenuti troppo generosi a causa del declino economico – la famosa aria calda. Di qui la necessità di limitare la quota di emissioni cedibile da un paese ad un altro. In occasione della sesta Conferenza, occorre prendere una decisione su come garantire la sicurezza ambientale nell’ambito del pacchetto globale di decisioni. La posizione della Comunità sulla questione dei limiti non è cambiata. Un’altra importante caratteristica della quinta Conferenza riguarda gli impegni assunti volontariamente dai paesi in via di sviluppo. E’ encomiabile che paesi come l’Argentina e il Kazakistan stiano prendendo l’iniziativa di ridurre le proprie emissioni di gas ad effetto serra. Considerate le prospettive di crescita economica di questi paesi, la loro partecipazione all’azione internazionale in materia di cambiamento climatico è della massima importanza. Tuttavia, è essenziale fare in modo che il processo funzioni correttamente. Dobbiamo evitare un’inflazione dei permessi ambientali consentiti dai meccanismi di Kyoto, poiché ciò contrasterebbe la reale riduzione delle emissioni. Spero di ritornare in Parlamento tra un anno a riferire i risultati positivi della sesta Conferenza. Nel frattempo, la Commissione continuerà non solo a svolgere un ruolo attivo nei negoziati, ma anche a lavorare su misure comunitarie. Nel quadro del programma di azione sul cambiamento climatico, che ho annunciato in Aula ad ottobre, al momento il lavoro della Commissione si sta concentrando sull’elaborazione di un elenco di misure prioritarie in materia di cambiamento climatico da presentare al Consiglio “ambiente” a marzo. Sto inoltre lavorando intensamente affinché la Commissione possa adottare a marzo un Libro verde sulla commercializzazione dei diritti di emissione all’interno della Comunità europea, che consentirà un ampio dibattito tra tutte le parti coinvolte sull’approccio da adottare per contenere ulteriormente i costi della riduzione dei gas ad effetto serra per le nostre economie. Ci aspetta un’enorme quantità di lavoro tecnico e politico per realizzare l’entrata in vigore del Protocollo di Kyoto come primo passo nella lotta contro l’effetto serra. Apprezzo il vostro impegno per far conoscere meglio l’importanza della lotta contro il cambiamento climatico in tutta Europa e ai vostri in altri paesi, in particolare il Congresso degli Stati Uniti. Un anno fa, i membri della Convenzione sul cambiamento climatico hanno concordato un programma di lavoro biennale, il piano d’azione di Buenos Aires, che dovrebbe condurre, nell’ambito della sesta Conferenza delle parti (COP 6), che si terrà tra un anno all’Aia, a decidere sulle questioni rimaste in sospeso con il Protocollo di Kyoto. In questo contesto, le aspettative per la Conferenza di Bonn si sono concentrate sulla necessità di compiere sostanziali progressi tecnici. Era chiaro sin dall’inizio che le principali decisioni politiche avrebbero dovuto attendere la COP 6. A mio parere, tali progressi sono stati realizzati. L’aspetto di massima importanza politica della COP 5 è stato l’appello del Cancelliere Schröder per l’entrata in vigore del Protocollo entro il 2002. Mi fa molto piacere che l’Unione europea, insieme a molte altre parti, si sia espressa a favore della proposta. Ciò significa che vi è ora un calendario definito che sottopone tutti i membri a maggiori pressioni per garantire il successo della sesta Conferenza. Esorto quindi tutti membri a prepararsi ad avviare il processo di ratifica subito dopo la COP 6. In questo contesto, è stata importante la decisione presa a Bonn di accelerare il processo nei prossimi anni. Consentitemi qualche osservazione su alcune delle questioni discusse a Bonn. Le più importanti questioni irrisolte nel quadro del Protocollo di Kyoto sono le norme e le modalità relative ai meccanismi di Kyoto e la formulazione di un sistema globale conforme. I meccanismi di Kyoto - la commercializzazione dei diritti di emissione, l’attuazione congiunta e il meccanismo del sono parte del Protocollo. E’ generalmente riconosciuto che tali meccanismi hanno il potenziale per rendere più efficiente l’azione sul clima in termini economici. E’ essenziale che il quadro sia completato da un sistema rigorosamente conforme comprendente disposizioni per i casi di mancata conformità. Considerate le difficoltà del processo di negoziato internazionale, è stato positivo riuscire ad ottenere di fatto un progetto di testi di negoziato sui meccanismi di Kyoto e sulla conformità. Questi testi saranno la base per altri negoziati nei prossimi mesi. Senza questo risultato, vi sarebbero state scarse speranze di pervenire a decisioni in occasione della sesta Conferenza. Sono stati compiuti progressi notevoli anche su questioni come lo sviluppo delle capacità, il trasferimento di tecnologia e l’adattamento agli effetti del cambiamento climatico. L’incontro ha evidenziato ancora una volta come sia importante compiere progressi paritari su aspetti di rilievo tanto per il mondo industrializzato quanto per i paesi in via di sviluppo. Per questa ragione dobbiamo fare in modo che il processo mantenga un equilibrio tra le questioni legate al Protocollo di Kyoto e quelle connesse alla Convenzione sul cambiamento climatico, che ne costituisce la base. Dobbiamo ricordare che la sesta Conferenza avrà successo solo se riusciremo ad ottenere risultati significativi su entrambi i fronti, costruendo un ponte tra i paesi industrializzati e quelli in via di sviluppo. Un altro successo è stato il proseguimento delle cosiddette attività realizzate congiuntamente. Questi progetti, finanziati da paesi industriali, non possono che migliorare lo sviluppo delle capacità e il trasferimento di tecnologia nei paesi in via di sviluppo e nelle economie in transizione."@it⁹ ". – Thank you for inviting me to give the Commission's assessment of the results of the Bonn Conference on Climate Change. This brings me to a very important matter that Parliament has also raised in a resolution, namely the question of nuclear energy as an option for clean development mechanism projects. I am of the opinion that the environmental and safety problems surrounding nuclear energy are too important to encourage its proliferation in developing countries under the header of the clean development mechanism. There are excellent alternatives such as renewable energy sources and energy efficiency measures that fit much better with the purpose of the CDM to promote sustainable development. Let me turn to some of the other divergence issues. The EU proposal for a concrete ceiling on the use of the Kyoto mechanisms has not been addressed formally at COP 5 but was very much the subject of discussion in the corridors. The intentions underlying the proposals stand as firm as ever, guaranteeing that every party achieves at least a substantial part of its emissions target at home instead of relying heavily on the Kyoto mechanisms. This should allow the first behavioural and technological changes with a view to preparing for the much more ambitious emission cuts of the future. In addition, the Kyoto targets must be achieved through real emission reductions and not by buying other countries' quotas that have become over-generous due to economic decline – the famous hot air. Hence the need to limit the amount of its quota of emissions that a party can sell. A decision on how to ensure this environmental soundness must be taken at COP 6 as part of the overall package of decisions and the Community's position on the ceilings issue has not changed. Another important feature at COP 5 concerned the voluntary commitments of developing countries and it is commendable that developing countries such as Argentina and Kazakhstan are taking the initiative to reduce their own greenhouse gas emissions. In view of their economic growth prospects their involvement in international climate change action is of the utmost importance. However, it is crucial that we get the process right. We must avoid inflation of the environmental permits available in the Kyoto mechanisms as this would work against real emission reductions. I hope to come back to you in a year or so to report positive results from COP 6. In the meantime the Commission will continue not only its active role in the negotiations but also its work on Community measures. Under the climate change action programme, which I announced in this House in October, the Commission's work is currently focusing on the establishment of a list of priority measures in the area of climate change to be presented to the Environment Council in March. I am also working hard to have a Green Paper on emissions trading within the European Community adopted by the Commission in March. It will allow a wide debate of all stakeholders on an approach which should further reduce the costs to our economies of reducing greenhouse gases. A tremendous amount of technical and political work still lies ahead of us in putting the Kyoto Protocol into effect as a first step in fighting global warming. I appreciate your commitment to help in conveying the importance of combating climate change throughout Europe and to your counterparts in other countries, in particular the United States Congress. One year ago the parties to the Convention on Climate Change decided on a two-year work programme, the Buenos Aires plan of action. It should lead to decisions on the outstanding issues under the Kyoto Protocol by COP 6, which will take place one year from now in The Hague. In this context the expectations for Bonn concentrated on the need to make substantial technical progress. It was clear from the outset that the major political decisions would have to wait for COP 6. I believe such progress has been achieved. The aspect of COP 5 of greatest political importance was Chancellor Schroeder's call for entry into force of the Protocol by the year 2002. I am very pleased that the European Union, along with many other parties, expressed its support for that idea. This means that a clear timetable is now set which increases the pressure on all parties to make COP 6 a success. I urge all parties to ensure that they are able to launch the ratification process immediately after COP 6. In this context, the decision of the parties in Bonn to speed up the process during the coming years was important. Allow me to comment on some of the issues that were discussed in Bonn. The most important unresolved issues under the Kyoto Protocol are the rules and modalities for the Kyoto mechanisms and the design of a comprehensive compliant system. The Kyoto mechanisms – emissions trading, joint implementation and the clean development mechanism – are a part of the Protocol. It is generally recognised that they have the potential to make climate action more cost efficient. Of course, it is vital that such a system is complemented by a strictly compliant system including provisions for cases of non-compliance. In view of the difficult international negotiation process, it was quite a success that, on the Kyoto mechanisms and on compliance, we succeeded in getting de facto draft negotiating texts. These will continue to constitute the basis for further negotiation in the coming months. Without this achievement, the prospects of reaching decisions at COP 6 would have been bleak. Good progress has also been made on issues such as capacity building, technology transfer and adaptation to the effects of climate change. The meeting highlighted once again how important it is to make equal progress on issues of importance to the industrialised world as much as to the developing countries. That is why we need a balanced process between issues relating to the Kyoto Protocol and issues relating to the underlying Climate Change Convention. We have to keep in mind that COP 6 can be successful only if we can deliver significant results on both issues, building a bridge between the industrialised and developing countries. Another success was the continuation of the so-called activities implemented jointly. These projects financed by industrial countries cannot but enhance capacity building and technology transfer in developing countries and economies in transition."@lv¹⁰ "Dank u voor deze uitnodiging om het standpunt van de Commissie uiteen te zetten over de resultaten van de Conferentie van Bonn over klimaatverandering. Dit brengt me op een heel belangrijk punt dat het Parlement ook aan de orde heeft gesteld in een resolutie, namelijk de vraag of kernenergie in aanmerking komt voor projecten in het kader van het mechanisme voor milieuvriendelijke ontwikkeling. Ik ben van mening dat kernenergie te veel veiligheids- en milieuproblemen met zich meebrengt om de verspreiding ervan in de ontwikkelingslanden te bevorderen met het mechanisme voor milieuvriendelijke ontwikkeling. Er zijn uitstekende alternatieven voorhanden, zoals hernieuwbare energiebronnen en maatregelen voor energie-efficiëntie, die veel meer beantwoorden aan het doel van dit mechanisme, namelijk de bevordering van duurzame ontwikkeling. Laat ik nu ingaan op enkele andere omstreden punten. Het voorstel van de EU voor een duidelijke maximumgrens aan het gebruik van de Kyoto-mechanismen is niet officieel behandeld op de vijfde Conferentie van de leden, maar is wel veel besproken in de wandelgangen. We blijven onverminderd achter het doel staan van deze voorstellen, namelijk de garantie dat iedere partij minstens een aanzienlijk deel van zijn CO2-doelstellingen realiseert in eigen land en geen buitensporig gebruik maakt van de Kyoto-mechanismen. Op die manier kunnen we zorgen voor eerste technologische aanpassingen en gedragsveranderingen als voorbereiding op veel ambitieuzere CO2-reductiemaatregelen in de toekomst. Bovendien moeten de Kyoto-doelstellingen worden bereikt door reële reducties van CO2-uitstoot, en niet door quota's van andere landen te kopen, die hier maar al te graag op ingaan in tijden van economische achteruitgang - het bekende probleem van de hete lucht. Vandaar de noodzaak om een grens te stellen aan de emissiequota die een land kan verkopen. Een beslissing over deze zinvolle milieumaatregel moet worden genomen op de zesde Conferentie van de leden als onderdeel van het totale maatregelenpakket. Het standpunt van de Commissie over de noodzaak van maximumgrenzen is niet gewijzigd. Een ander belangrijk aspect op de vijfde Conferentie van de leden waren de vrijwillige toezeggingen van ontwikkelingslanden. Het is belangrijk dat ontwikkelingslanden als Argentinië en Kazachstan het initiatief nemen om hun uitstoot van broeikasgassen te verminderen. In het licht van hun vooruitzichten op economische groei is de betrokkenheid van deze landen bij internationale acties tegen klimaatverandering buitengewoon belangrijk. Het is hoe dan ook van cruciaal belang dat we het proces in goede banen leiden. We moeten vermijden dat men op buitensporige wijze gebruik maakt van de vrijstellingen van milieuverplichtingen die worden verschaft door de flexibele mechanismen van Kyoto, want hierdoor zou de reële reductie van emissies in het gedrang komen. Ik hoop dat ik over ongeveer een jaar kan terugkomen naar het Parlement om verslag uit te brengen over een geslaagde zesde Conferentie van de leden. In die tussentijd zal de Commissie niet alleen een actieve rol blijven spelen in de onderhandelingen maar zich ook bezighouden met communautaire maatregelen. In het kader van het actieprogramma tegen klimaatverandering, dat ik in oktober heb aangekondigd in het Parlement, houdt de Commissie zich thans in de eerste plaats bezig met de opstelling van een prioriteitenlijst voor maatregelen op het gebied van klimaatverandering. Deze lijst zal worden voorgelegd aan de Milieuraad in maart. Ik doe ook alles om ervoor te zorgen dat de Commissie in maart een groenboek over de handel in emissierechten binnen de Europese Gemeenschap goedkeurt. Dit groenboek zal de basis vormen voor een uitvoerig debat met alle betrokken partijen over een beleidsplan dat gericht is op de verdere vermindering van de economische kosten die voortvloeien uit de bestrijding van broeikasgassen. We moeten nog een heleboel werk verzetten, zowel op technisch als op politiek gebied, om het protocol van Kyoto te implementeren als een eerste stap in de strijd tegen klimaatverandering. Ik zou mijn waardering willen uitspreken voor uw aanhoudende inspanningen om overal in Europa de aandacht te vestigen op het belang van de strijd tegen klimaatverandering en ook uw tegenhangers in andere landen hierop te wijzen, in het bijzonder het Amerikaans congres. Een jaar geleden hebben de bij de Kaderovereenkomst inzake klimaatverandering aangesloten leden een tweejarig werkprogramma vastgesteld, het actieplan van Buenos Aires. Dit actieplan moet resulteren in beslissingen over de onopgeloste kwesties binnen het protocol van Kyoto op de zesde Conferentie van de partijen, die over precies een jaar zal plaatsvinden in Den Haag. In dit opzicht was onze belangrijkste doelstelling in Bonn om belangrijke vorderingen te maken op technisch gebied. Het was van het begin af aan duidelijk dat we de belangrijkste politieke beslissingen zouden uitstellen tot de zesde Conferentie van de leden. Maar ik geloof dat we inderdaad belangrijke technische vorderingen hebben gemaakt. Het belangrijkste politieke aspect van COP5 was de oproep van bondskanselier Schröder om ervoor te zorgen dat het protocol uiterlijk in het jaar 2002 in werking treedt. Het verheugt me dat de Europese Unie deze oproep heeft ondersteund samen met vele andere partijen. Dit betekent dat er nu een duidelijk tijdschema is vastgesteld waardoor de partijen onder grotere druk komen te staan om een succes te maken van COP6. Ik roep alle partijen op om ervoor te zorgen dat ze het ratificatieproces onmiddellijk na COP6 kunnen beginnen. In dit opzicht was de beslissing van de partijen in Bonn om het proces in de komende jaren te bespoedigen van groot belang. Laat ik nu ingaan op enkele kwesties die we hebben besproken in Bonn. De belangrijkste onopgeloste kwesties in het protocol van Kyoto zijn de regels en voorwaarden voor de toepassing van de Kyoto-mechanismen en de uitwerking van een uitgebreide regelgeving voor de naleving van het protocol. De flexibele mechanismen van Kyoto, te weten handel in emissierechten, gezamenlijke implementatie en het mechanisme voor milieuvriendelijke ontwikkeling, maken deel uit van het protocol. Zoals algemeen wordt erkend, kunnen ze mogelijk bijdragen tot een hoger rendement van de acties tegen klimaatverandering. Het spreekt vanzelf dat een dergelijk systeem moet worden aangevuld met een strikte regelgeving voor de naleving, inclusief bepalingen betreffende de niet-naleving van afspraken. In het licht van het moeilijke internationale onderhandelingsproces was het een behoorlijk succes dat we concrete ontwerpteksten hebben kunnen opstellen voor de onderhandelingen over de Kyoto-mechanismen en de naleving van het protocol. Ze zullen de basis vormen voor verdere onderhandelingen in de komende maanden. Zonder dit resultaat zou het erg moeilijk zijn geworden om beslissingen te nemen op de zesde Conferentie van de leden. We hebben ook veel vooruitgang geboekt op gebieden als capaciteitsopbouw, technologieoverdracht en aanpassing aan de gevolgen van klimaatverandering. Op deze bijeenkomst is nogmaals duidelijk gebleken hoe belangrijk het is om evenzeer vooruitgang te boeken op terreinen die belangrijk zijn voor de industrielanden als op terreinen die belangrijk zijn voor de ontwikkelingslanden. Daarom moet het proces een evenwichtige mix zijn van kwesties die betrekking hebben op het protocol van Kyoto en kwesties die verband houden met de Kaderovereenkomst inzake klimaatverandering. We moeten goed beseffen dat COP6 enkel een succes kan worden als we op beide terreinen belangrijke resultaten boeken en op die manier industrielanden en ontwikkelingslanden dichter bij elkaar brengen. Een ander succes was de voortzetting van de gezamenlijke activiteiten in het kader van het protocol. Deze projecten worden gefinancierd door industrielanden en kunnen alleen maar bijdragen tot de bevordering van capaciteitsopbouw in en technologieoverdracht naar ontwikkelingslanden en economieën die zich bevinden in een overgangsproces."@nl² "Agradeço esta oportunidade de vos transmitir a análise que a Comissão faz dos resultados da Conferência de Bona sobre as Alterações Climáticas. Isso conduz-me a uma questão extremamente importante, que o Parlamento já levantou numa resolução, a saber, a questão da energia nuclear como opção para os projectos no quadro do mecanismo de desenvolvimento limpo. Considero que os problemas ambientais e de segurança em torno da energia nuclear são demasiado significativos para se encorajar a proliferação desta nos países em vias de desenvolvimento, no âmbito do mecanismo de desenvolvimento limpo. Existem alternativas excelentes, tais como as fontes de energia renováveis e as medidas de eficiência energética, que se coadunam muito mais com o mecanismo de desenvolvimento limpo, com vista à promoção de um desenvolvimento sustentável. Debruçar-me-ei agora sobre outras questões que suscitam divergências. A proposta da UE para o estabelecimento de um limite concreto para a utilização dos mecanismos previstos pelo Protocolo de Quioto não foi formalmente abordada na COP 5, embora tenha sido objecto de ampla discussão nos corredores. As intenções que estão na base das propostas permanecem firmes, garantindo que todas as partes consigam cumprir, no que se refere às emissões, pelo menos, uma parte substancial dos seus objectivos no próprio país, em vez de recorrer amplamente aos mecanismos de Quioto. Isso permitirá conseguir as primeiras alterações comportamentais e tecnológicas, com vista à preparação de cortes mais ambiciosos nas emissões. Para além disso, as metas fixadas em Quioto deverão ser respeitadas através de reduções reais nas emissões e não apenas mediante a compra das quotas de outros países, que se tenham tornado bastante generosos devido ao declínio económico – o famoso “ar quente”. Daí a necessidade de limitar a quantidade da quota de emissões que cada uma das partes pode vender. Será necessário tomar uma decisão acerca deste saneamento ambiental na COP 6, como parte do pacote global de decisões, e a posição da Comunidade quanto a estes limites máximos não sofreu alteração. Outro factor importante da COP 5 foi o dos compromissos voluntários assumidos pelos países em vias de desenvolvimento, sendo de louvar que países como a Argentina e o Cazaquistão tenham tomado a iniciativa de reduzir as suas próprias emissões de gases causadores do efeito de estufa. Tendo em conta as suas perspectivas de crescimento económico, o envolvimento destes países na acção internacional de resolução do problema climático é da maior importância. No entanto, é crucial que o processo se desenrole correctamente. É preciso evitar uma inflação das licenças ambientais disponíveis nos mecanismos de Quioto, uma vez que isso contrariaria o efeito das reduções reais de emissões. Espero regressar aqui aproximadamente daqui a um ano para apresentar os resultados positivos da COP 6. Entretanto, a Comissão prosseguirá não só o seu papel activo nas negociações, mas também o seu trabalho no que respeita às medidas comunitárias. No âmbito do programa de acção sobre as alterações climáticas, que anunciei nesta câmara em Outubro, o trabalho da Comissão incide actualmente na elaboração de uma lista de medidas prioritárias na área das alterações climáticas a apresentar ao Conselho “Ambiente” em Março. Estou igualmente a trabalhar com afinco com vista à adopção, em Março, de um Livro Verde sobre o comércio de emissões no seio da Comunidade Europeia, que permitirá um debate entre todos os interessados sobre uma abordagem que possibilite diminuir os custos para as nossas economias da redução dos gazes causadores do efeito de estufa. Espera-nos um imenso trabalho político e técnico até pormos efectivamente em vigor o Protocolo de Quioto, como um primeiro passo na luta contra o aquecimento do planeta. Congratulo-me com o vosso empenhamento em ajudar a transmitir a importância do combate às alterações climáticas em toda a Europa, bem como aos vossos congéneres de outros países e, em especial, ao Congresso dos Estados Unidos. Há um ano, as partes contratantes da Convenção sobre as Alterações Climáticas adoptaram um programa de trabalho de dois anos, o chamado Plano de Acção de Buenos Aires. Este deveria conduzir a decisões sobre as questões pendentes no âmbito do Protocolo de Quioto, a tempo da COP 6, que terá lugar daqui a um ano na Haia. Neste contexto, as expectativas relativamente à Conferência de Bona concentraram-se na necessidade de conseguir progressos técnicos substanciais. Ficou claro, desde logo, que as principais decisões políticas teriam de aguardar pela COP 6. Creio que esses progressos foram já concretizados. O aspecto político de maior relevo da COP 5 foi o facto de o Chanceler Schroeder ter apelado à entrada em vigor do Protocolo de Quioto até ao ano 2002. Congratulo-me com o facto de a União Europeia, juntamente com muitos outros signatários, ter apoiado este apelo. Isso significa que existe agora um calendário definido, o que aumenta a pressão para que as partes contratantes garantam o êxito da COP 6. Exorto todas as partes a garantirem que estarão aptas a lançar o processo de ratificação imediatamente após a COP 6. Neste contexto, a decisão tomada pelas partes, em Bona, no sentido de acelerarem o processo nos próximos anos, foi muito importante. Permitam-me que teça alguns comentários acerca de algumas das questões debatidas em Bona. Os mais importantes assuntos pendentes no âmbito do Protocolo de Quioto são as regras e modalidades de aplicação dos mecanismos de Quioto e a concepção de um sistema vinculativo abrangente. Os mecanismos de Quioto - a bolsa de emissões, a implementação conjunta e o mecanismo de desenvolvimento limpo - fazem parte do Protocolo de Quioto. É geralmente aceite que estas medidas podem contribuir para tornar as acções no âmbito do clima mais económicas. É evidentemente vital que esse sistema seja complementado por um sistema vinculativo rígido, que inclua disposições para os casos de não incumprimento. Dadas as dificuldades do processo de negociação internacional, pode considerar-se um êxito o facto de, no que se refere aos mecanismos de Quioto e ao aspecto vinculativo, termos conseguido, efectivamente, elaborar projectos de textos para negociação. Estes continuarão a constituir a base para as negociações dos próximos meses. Sem este progresso, as perspectivas de se chegar a qualquer decisão na COP 6 seriam muito ténues. Foram feitos igualmente consideráveis progressos quanto a questões como o aumento de capacidade, a transferência de tecnologias e a adaptação aos efeitos das alterações climáticas. A reunião voltou a pôr em evidência a importância de se realizarem progressos equiparáveis em questões de relevância quer para o mundo industrializado, quer para os países em vias de desenvolvimento. Por isso, precisamos de um processo equilibrado entre as questões relacionadas com o Protocolo de Quioto e as relacionadas com a Convenção-Quadro das Nações Unidas sobre as Alterações Climáticas. É preciso não perder de vista que a COP 6 só poderá constituir um êxito se se chegar a resultados positivos em ambas as vertentes, por forma a que se estabeleça uma ponte entre o mundo industrializado e os países em vias de desenvolvimento. Outro dos êxitos conseguidos foi a prossecução das chamadas actividades implementadas conjuntamente. Estes projectos financiados pelos países industrializados não poderão deixar de promover o aumento de capacidade e as transferências de tecnologia nos países em vias de desenvolvimento e nas economias em transição."@pt¹¹ "Jag vill tacka för att jag ges tillfälle att lämna kommissionens utvärdering av resultatet av Bonnkonferensen om klimatförändringar. Detta leder mig till en mycket viktig fråga som parlamentet också har tagit upp i en resolution, nämligen frågan om kärnenergi såsom alternativ till projekt för mekanismer för en hållbar utveckling. Jag anser att miljö- och säkerhetsproblemen runt kärnenergin är alltför viktiga för att uppmuntra till att de sprids i utvecklingsländerna genom mekanismerna för en hållbar utveckling. Det finns utmärkta alternativ såsom förnybara energikällor och åtgärder för energieffektivitet som mycket bättre passar CDM:s syfte att främja en hållbar utveckling. Jag vill ta upp några av de övriga frågorna där det finns åsiktsskillnader. EU:s förslag att sätta upp ett konkret tak för användning av Kyotomekanismerna togs inte upp formellt vid den femte konferensen om klimatförändringar men var ämne för många diskussioner i korridorerna. Avsikterna bakom förslaget är fortfarande giltiga, det vill säga att säkerställa att varje part uppfyller åtminstone större delen av sina utsläppsmål hemma i stället för att i hög grad förlita sig på Kyotomekanismerna. Med detta borde vi kunna uppnå de första förändringarna i fråga om uppförande och teknik inför förberedelsen till de mycket mer ambitiösa utsläppsnedskärningarna i framtiden. Kyotomålen måste dessutom uppfyllas genom verkliga utsläppsminskningar och inte genom att köpa andra länders kvoter som blivit mer än generösa på grund av ekonomisk nedgång – den berömda varmluften. Därför har behovet uppstått att begränsa mängden utsläppskvoter som ett land kan sälja. Ett beslut om hur vi skall säkra denna hållbara miljö måste fattas vid den sjätte konferensen om klimatförändringar såsom en del av det övergripande beslutspaketet och gemenskapens ståndpunkt när det gäller frågan om taken har inte förändrats. En annan viktig faktor vid den femte konferensen om klimatförändringar gällde utvecklingsländernas frivilliga åtaganden och det är berömvärt att utvecklingsländer såsom Argentina och Kazakstan tar initiativ till att minska sina egna växthusutsläpp. Mot bakgrund av deras framtida ekonomiska tillväxt är deltagandet i internationella åtgärder för klimatförändringar av största betydelse. Det är dock väsentligt att processen går till på rätt sätt. Vi måste undvika inflation av de tillgängliga miljötillstånden i Kyotomekanismerna eftersom det skulle motarbeta reella utsläppsminskningar. Jag hoppas komma tillbaka hit om ungefär ett år för att rapportera positiva resultat från den sjätte konferensen om klimatförändringar. Kommissionen kommer under tiden att fortsätta inte bara med sin aktiva roll i förhandlingarna utan också med sitt arbete för gemenskapsåtgärder. I det åtgärdsprogram om klimatförändringar som jag tillkännagav i parlamentet i oktober inriktas för närvarande kommissionens arbete på att fastställa en förteckning över prioriterade åtgärder på området för klimatförändringar som skall läggas fram för rådet (miljö) i mars. Jag arbetar också hårt med att få en grönbok om utsläppshandel i Europeiska unionen antagen av kommissionen i mars. Den kommer att möjliggöra en bred debatt av samtliga parter om en metod som ytterligare skulle dra ner våra ekonomiers kostnad för att minska växthusgaserna. En avsevärd mängd tekniskt och politiskt arbete ligger framför oss för att verkställa Kyotoprotokollet såsom ett första steg i bekämpningen av global uppvärmning. Jag uppskattar om ni ansluter er för att i hela Europa bidra till att förmedla hur viktigt det är att bekämpa klimatförändringar samt till era kolleger i andra länder, i synnerhet Förenta staternas kongress. För ett år sedan fattade undertecknarna av konventionen om klimatförändringar beslut om ett tvåårigt arbetsprogram, handlingsplanen från Buenos Aires. Det skulle leda till beslut om de viktigaste frågorna i Kyotoprotokollet om sjätte konferensen om klimatförändringar, som kommer att äga rum i Haag om ett år. I det sammanhanget inriktades förväntningarna inför Bonnkonferensen på behovet av att göra avsevärda tekniska framsteg. Det var från början klart att de stora politiska besluten måste vänta till den sjätte konferensen om klimatförändringar. Jag tror att dessa framsteg har nåtts. Det som fick största politiska betydelse i den femte konferensen om klimatförändringar var förbundskansler Schröders begäran att protokollet skulle träda i kraft före år 2002. Jag är mycket glad över att Europeiska unionen tillsammans med många andra parter uttryckte sitt stöd för denna tanke. Det betyder att en tydlig tidsplan nu har fastställts vilket ökar pressen på samtliga parter för att den sjätte konferensen om klimatförändringar skall bli en framgång. Jag uppmanar ivrigt alla parter att se till att de omedelbart kan inleda ratificeringsprocessen efter den sjätte konferensen om klimatförändringar. I det sammanhanget var det ett viktigt beslut av deltagarna i Bonnkonferensen att påskynda processen under det kommande året. Jag vill bara kommentera några frågor som diskuterades i Bonn. De viktigaste olösta frågorna i Kyotoprotokollet är reglerna och metoderna för Kyotomekanismerna och utformningen av ett omfattande flexibelt system. Kyotomekanismerna utsläppshandel, gemensamt genomförande och mekanismen för en hållbar utveckling är en del av protokollet. Det är allmänt erkänt att de potentiellt kan göra klimatåtgärderna mer kostnadseffektiva. Det är naturligtvis väsentligt att ett sådant system kompletteras med ett strängt anpassningsbart system som inbegriper bestämmelser vid vägran att foga sig. Inför den svåra internationella förhandlingsprocessen var det en stor framgång att vi i fråga om Kyotomekanismerna och förenlighet faktiskt lyckades få fram förslag till förhandlingstexter. Dessa kommer att utgöra grunden för vidare förhandling under de kommande månaderna. Utan denna framgång skulle utsikterna att nå fram till beslut vid den sjätte konferensen om klimatförändringar ha varit svaga. Det har också gjorts framsteg i frågor såsom kompetensutveckling, tekniköverföring och anpassning till effekterna av klimatförändringarna. På mötet belystes än en gång hur viktigt det är att lika framsteg görs i frågor som är viktiga såväl för den industrialiserade världen som för utvecklingsländerna. Därför behöver vi en balanserad process mellan de frågor som har samband med Kyotoprotokollet och de frågor som har samband med den underliggande konventionen om klimatförändringar. Vi måste tänka på att den sjätte konferensen om klimatförändringar bara kan bli en framgång om vi kan få betydande resultat i båda frågorna genom att bygga en bro mellan industriländerna och utvecklingsländerna. En annan framgång var fortsättningen av de så kallade gemensamt genomförda verksamheterna. Dessa projekt som finansieras av industriländer kan bara öka kompetensutveckling och tekniköverföring i utvecklingsländerna och ekonomier under omvandling."@sv¹³
lpv:unclassifiedMetadata	"Clean Development Mechanism"⁷ "Comisión"¹² "Commission"^10,3 "Wallström,"^8,10,3,12 "clean development"⁹ "de facto"⁶ "partner"⁹ "Επιτροπή. – (ΕΝ)"⁸

Named graphs describing this resource:

¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz

²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz

³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz

⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz

⁵http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz

⁶http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz

⁷http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz

⁸http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz

⁹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz

¹⁰http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz

¹¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz

¹²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz

¹³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph