Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-14-Speech-2-236"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991214.10.2-236"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Der Ausschuß für Haushaltskontrolle hat zu allen hier zur Diskussion stehenden Bewerbern eine positive Stellungnahme abgegeben. Das ist keine reine Formsache und auch kein Automatismus. Es gab in der Vergangenheit schon Kandidaten, die in diesem Hause eine negative Stellungnahme erhalten haben, weil Zweifel an ihrer Qualifikation oder ihrer Unabhängigkeit bestanden.
Dieses Mal konnten wir eine solche Situation glücklicherweise vermeiden, auch wenn, und hier verrate ich kein Geheimnis, zwei der Kandidaten zusammen mit der positiven Stellungnahme auch einen erheblichen Vertrauensvorschuß erhalten haben.
Erlauben Sie mir deshalb ein paar grundsätzliche Bemerkungen im Hinblick auf den Rechnungshof. Auch der Rechnungshof hat angesichts der Erweiterung der Union einen dringenden Reformbedarf. Das läßt sich, wie Eluned Morgan schon gesagt hat, wie bei der Kommission am deutlichsten an der Zahl der Mitglieder festmachen. Gegenwärtig besteht der Hof aus 15 Mitgliedern, traditionell ein Mitglied pro Mitgliedstaat, auch wenn der Vertrag dies nicht ausdrücklich vorschreibt. 15 Mitglieder, das sind 5 weniger als bei der Kommission, aber gerade bei einer relativ kleinen Institution wie dem Rechnungshof wird jede weitere Vergrößerung einen empfindlichen Zuwachs an Kopflastigkeit und Schwerfälligkeit bedeuten, eine Schwerfälligkeit, die sich bereits heute sehr deutlich in dem viel zu langwierigen Verfahren zeigt, bevor der Rechnungshof seine Bericht veröffentlicht. Das muß bei der anstehenden Regierungskonferenz bedacht werden. Ich möchte deshalb dafür plädieren, den Rechnungshof nicht weiter zu vergrößern, sondern wenigstens in diesem Fall einmal den umgekehrten Weg zu gehen und eine Verkleinerung der Zahl seiner Mitglieder ins Auge zu fassen.
Andererseits bin ich sehr wohl der Meinung, daß die Zahl der dem Hof zur Verfügung stehenden Rechnungsprüfer aufgestockt werden muß. Also, weniger Generäle, mehr Soldaten, wenn Sie mir diese Anleihe beim militärischen Sprachgebrauch gestatten!
Außerdem, und das ist der zweite Punkt, den ich hier hervorheben möchte, müssen wir darüber nachdenken, ob der Hof nicht neue Aufgaben im Bereich Haushaltsdisziplin bekommen sollte. Die hinter uns liegende Krise der Kommission hat ja überdeutlich gezeigt, wie sehr es an einem wirksamen Mechanismus fehlt, EU-Beamte zur Verantwortung zu ziehen, wenn sie sich schwere Managementfehler oder gar Schlimmeres haben zuschulden kommen lassen. Das liegt auch und vor allem daran, daß die Disziplinarverfahren eine interne Angelegenheit der Kommission sind, und Kollegen über Kollegen zu Gericht sitzen müssen. Man kann es den Beteiligten also eigentlich gar nicht einmal verdenken, wenn von vorne herein mit sehr viel – leider muß man sagen, zuviel Milde und Nachsicht an die Fälle herangegangen wird. Hier hilft nur eine Auslagerung solcher Verfahren und ihre Übertragung auf einen externen Stand. Was wir brauchen, ist eine Kammer für Haushaltsdisziplin, und ich glaube, eine solche Kammer wäre sehr gut beim Rechnungshof aufgehoben. Er hat die nötige Sachkompetenz in Finanzfragen, und er hat die nötige Unabhängigkeit. Auch für diese Reform wäre allerdings eine Änderung der Verträge nötig. Machen wir eine solche Reform nicht, dann werden all die wohlfeilen Ankündigungen, die jetzt zu hören sind, nämlich Ankündigungen, daß beim nächsten Mal strenger durchgegriffen wird, nur toter Buchstabe bleiben."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Budgetkontroludvalget har afgivet en positiv udtalelse for alle de kandidater, der er til diskussion her. Det er ikke blot en formssag og heller ikke bare automatik. Der har tidligere været kandidater, som fik en negativ udtalelse her i Parlamentet, fordi der var tvivl om deres kvalifikation eller deres uafhængighed.
Denne gang kunne vi heldigvis undgå en sådan situation, også selvom jeg uden at røbe nogen hemmelighed kan sige, at den positive udtalelse for to af kandidaternes vedkommende er sammenkædet med en forventning om, at tilliden vil vise sig berettiget.
Tillad mig derfor et par principielle bemærkninger med henblik på Revisionsretten. Også i Revisionsretten er der på baggrund af udvidelsen af Unionen et presserende reformbehov. Det ses, som Eluned Morgan allerede har sagt, ligesom i Kommissionen tydeligst på antallet af medlemmer. På nuværende tidspunkt består Revisionsretten af 15 medlemmer, traditionelt et medlem pr. medlemsstat, selvom traktaten ikke udtrykkeligt bestemmer dette. 15 medlemmer, det er fem færre end i Kommissionen, men netop i en relativt lille institution som Revisionsretten betyder enhver yderligere forøgelse en mærkbar stigende ulempe i form af tung ledelsesstruktur og uhåndterlighed, en uhåndterlighed, som allerede i dag viser sig meget tydeligt i den alt for langvarige procedure, før Revisionsretten offentliggør sin beretning. Det må man tænke på ved den forestående regeringskonference. Jeg vil derfor plædere for ikke at forøge Revisionsretten yderligere, men i det mindste i dette tilfælde for en gangs skyld gå den modsatte vej og stræbe mod at reducere antallet af dens medlemmer.
På den anden side mener jeg absolut også, at antallet af de revisorer, der står til rådighed for Revisionsretten, skal udvides. Altså færre generaler og flere soldater, hvis De tillader mig dette lån fra den militære sprogbrug.
Desuden, og det er det andet punkt, jeg vil fremhæve her, skal vi overveje, om Revisionsretten ikke burde have nye opgaver inden for området budgetdisciplin. Den krise i Kommissionen, som nu ligger bag os, har jo med al tydelighed vist, i hvor høj grad der mangler en effektiv mekanisme til at drage EU-embedsmænd til ansvar, hvis de gør sig skyldige i grove ledelsesfejl eller det, der er endnu værre. Det skyldes også og i første række, at tjenestemandssager er et internt anliggende i Kommissionen, og at kolleger skal sidde til doms over kolleger. Egentlig kan man altså slet ikke fortænke de implicerede i, at sagerne på forhånd behandles med særdeles megen - alt for megen, må man desværre sige - mildhed og overbærenhed. Det eneste, der hjælper her, er at flytte sådanne procedurer ud af huset og overdrage dem til en ekstern instans. Det, vi har behov for, er et kammer for budgetdisciplin, og jeg mener, at et sådant kammer ville være velanbragt i Revisionsretten. Den har den fornødne saglige kompetence i finansielle spørgsmål, og den har den fornødne uafhængighed. Men også til denne reform ville det være nødvendigt at ændre traktaterne. Hvis vi ikke gennemfører en sådan reform, vil alle de gratis løfter, som kan høres nu, om, at næste gang bliver der skredet kraftigere ind, blot fortsætte med at være tomme ord."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, η Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού εξέδωσε θετική γνωμοδότηση για όλους τους εξεταζόμενους υποψηφίους. Αυτό δεν είναι τυπικό ζήτημα ούτε αυτοματισμός. Στο παρελθόν υπήρξαν και υποψήφιοι για τους οποίους το Σώμα γνωμοδότησε αρνητικά, επειδή υπήρχαν αμφιβολίες για την καταλληλότητα ή την ανεξαρτησία τους.
Ευτυχώς, αυτή τη φορά μπορέσαμε να αποφύγουμε μια τέτοια κατάσταση, αν και – αυτό δεν είναι μυστικό – σε δύο από τους υποψηφίους, παράλληλα με τη θετική γνωμοδότηση, δείξαμε προκαταβολικά εμπιστοσύνη.
Για τον λόγο αυτόν επιτρέψτε μου να κάνω μερικές βασικές παρατηρήσεις σχετικά με το Ελεγκτικό Συνέδριο. Και αυτό πρέπει να μεταρρυθμιστεί επειγόντως εν όψει της διεύρυνσης της Ένωσης. Όπως είπε και η Eluned Morgan, αυτό φαίνεται πιο καθαρά, όπως και στην Επιτροπή, από τον αριθμό των μελών. Αυτή τη στιγμή το Ελεγκτικό Συνέδριο αποτελείται από 15 μέλη, αφού υπάρχει κατά παράδοση ένα μέλος ανά κράτος μέλος, ακόμη κι αν αυτό δεν υπαγορεύεται ρητά στη Συνθήκη. Αυτό σημαίνει ότι έχει πέντε μέλη λιγότερο από την Επιτροπή. Όμως, ειδικά σε ένα σχετικά μικρό όργανο όπως το Ελεγκτικό Συνέδριο, κάθε αύξηση σημαίνει μια ευαίσθητη αύξηση δυσκινησίας και θεωρητικοποίηση, που φαίνεται ήδη σήμερα πολύ καθαρά από την υπερβολική διάρκεια των διαδικασιών που προηγούνται της δημοσίευσης της έκθεσης του Ελεγκτικού Συνεδρίου. Αυτό πρέπει να ληφθεί υπόψη κατά την επικείμενη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Γι’ αυτό θα ήθελα να υποστηρίξω ότι δεν πρέπει να μεγαλώσουμε περισσότερο το Ελεγκτικό Συνέδριο, αλλά τουλάχιστον αυτή τη φορά να κάνουμε το αντίθετο και να εξετάσουμε το ενδεχόμενο της μείωσης του αριθμού των μελών του.
Από την άλλη, ασφαλώς θεωρώ ότι ο αριθμός των ελεγκτών που έχει στη διάθεσή του το Ελεγκτικό Συνέδριο πρέπει να αυξηθεί. Αν λοιπόν μου επιτρέπετε να μεταχειρισθώ τη γλώσσα του στρατού, χρειαζόμαστε περισσότερους στρατιώτες και λιγότερους στρατηγούς.
Πέραν τούτου, και αυτό είναι το δεύτερο σημείο που θέλω να τονίσω εδώ, πρέπει να εξετάσουμε αν το Ελεγκτικό Συνέδριο χρειάζεται να αποκτήσει νέα καθήκοντα στον τομέα της δημοσιονομικής πειθαρχίας. Η κρίση που πέρασε η Επιτροπή άλλωστε έδειξε παραπάνω από καθαρά πόσο λείπει ένας αποτελεσματικός μηχανισμός καταλογισμού ευθυνών σε κοινοτικούς υπαλλήλους όταν είναι υπαίτιοι για σοβαρά διαχειριστικά ή ακόμη σοβαρότερα σφάλματα. Αυτό οφείλεται επίσης – και κυρίως – στο γεγονός ότι οι πειθαρχικές διαδικασίες είναι εσωτερική υπόθεση της Επιτροπής, οπότε συνάδελφοι αναγκάζονται να κρίνουν συναδέλφους. Βασικά λοιπόν δεν μπορεί κανείς να κατηγορήσει απόλυτα τους ενεχομένους ότι αντιμετωπίζουν τις περιπτώσεις αυτές με εκ των προτέρων πάρα πολύ μεγάλη – δυστυχώς, πρέπει να πούμε, υπερβολικά μεγάλη – επιείκεια. Το μόνο που μπορεί εδώ να βοηθήσει είναι η μεταβίβαση της αρμοδιότητας για τις διαδικασίες αυτές σε εξωτερικούς φορείς. Αυτό που χρειαζόμαστε είναι ένα δικαστήριο αρμόδιο για τη δημοσιονομική πειθαρχία, και πιστεύω ότι αυτό καλό θα ήταν να υπάγεται στο Ελεγκτικό Συνέδριο, που έχει την απαραίτητη εξειδίκευση για δημοσιονομικά ζητήματα και την απαιτούμενη ανεξαρτησία. Ωστόσο, και γι’ αυτή τη μεταρρύθμιση θα ήταν αναγκαία μια τροποποίηση των Συνθηκών. Αν δεν προβούμε σε μια τέτοια μεταρρύθμιση, τότε όλες οι φθηνές εξαγγελίες που ακούγονται σήμερα, ότι δηλαδή την επόμενη φορά οι παρεμβάσεις θα είναι αυστηρότερες, θα παραμείνουν κενό γράμμα."@el8
"Mr President, the Committee on Budgetary Control has passed all the candidates being discussed here. And we do mean passed, not just automatically rubberstamped. There have been candidates in the past that have been rejected by this House because there was some doubt as to their qualifications or impartiality.
Luckily, we have avoided such a turn of events this time even though, and I am betraying no secrets here
confidence has been placed in two of the candidates passed.
Allow me therefore to make a few basic comments on the Court of Auditors. The Court of Auditors too is in need of urgent reform as the result of enlargement. As Eluned Morgan has just said, the clearest way of going about this is on the basis of the number of members, as with the Commission. At present, the Court has 15 members, traditionally one per Member State, even though the Treaty does not expressly prescribe this. Fifteen members is five fewer than the Commission but, in the case of a relatively small institution such as the Court of Auditors, any further increase will make the Court much too top-heavy and unwieldy. That the Court is already unwieldy is clear from the overly prolonged procedure preceding the publication of its report. This needs to be addressed at the forthcoming intergovernmental conference. I should therefore like to argue for no further increase in the number of members of the Court of Auditors and, in this case at least, for the reverse, i.e. a reduction in the number of members, to be considered.
On the other hand, I take the view that the number of auditors available to the Court needs to be increased. In other words, to coin a phrase, fewer chiefs, more Indians!
In addition, and this is the second point which I should like to raise here, we must consider if the Court should not be allocated new tasks in connection with budgetary discipline. The crisis in the Commission now behind us demonstrated abundantly clearly that there is no effective mechanism for calling to account EU officials guilty of serious management errors or worse. This is mainly because the disciplinary procedure is an internal matter at the Commission, with officials sitting in judgement on other officials. So we cannot really blame those involved for taking a very, and unfortunately even excessively, lenient and forbearing an approach to cases from the outset. The only way out of this is to outsource these procedures to an external authority. What we need is a budgetary discipline division and such a division could well come under the Court of Auditors. It has the necessary competence in financial matters and it has the necessary independence. Mind you, this sort of reform would entail amending the Treaties. However, without such reform, all the announcements being bandied about to the effect that stricter action will be taken next time will just be empty words."@en3
"(DE) Señor Presidente, la Comisión de Control Presupuestario ha emitido un dictamen favorable sobre todos los candidatos sometidos a su consideración. No se trata de un mero formalismo ni tampoco de una respuesta automática. Esta Asamblea ya ha emitido en el pasado dictámenes negativos sobre algunos candidatos porque su cualificación o su independencia planteaban dudas.
En esta ocasión, hemos podido evitar, afortunadamente, esta situación, si bien –y con esto no desvelo ningún secreto–, dos de los candidatos reciben junto con el dictamen positivo una considerable dosis de confianza anticipada.
Permítanme, por consiguiente, que exponga un par de observaciones de principio sobre el Tribunal de Cuentas. También éste requiere con urgencia una reforma ante la perspectiva de la ampliación de la Unión. Igual que en el caso de la Comisión, esta necesidad resulta particularmente evidente, como ya ha señalado Eluned Morgan, en lo que respecta al número de sus miembros. Actualmente, el Tribunal está integrado por quince miembros, tradicionalmente uno por cada Estado miembro, aunque el Tratado no lo prevea explícitamente. Quince miembros son cinco menos de los que tiene la Comisión, pero en una institución relativamente pequeña como es el Tribunal de Cuentas, cualquier nueva ampliación supondrá un marcado incremento del peso de la cúspide y una mayor inercia, que ya se manifiesta muy nítidamente en la actualidad en la lentitud excesiva del procedimiento necesario hasta que el Tribunal de Cuentas hace público su informe. La inminente Conferencia Intergubernamental debe considerar esta cuestión. Por consiguiente, yo quisiera abogar por que no se siga ampliando el Tribunal de Cuentas, sino que al menos en este caso se proceda en el sentido contrario y se contemple una reducción del número de sus miembros.
Por el otro lado, a mi parecer es ciertamente necesario incrementar el número de auditores de cuentas a disposición del Tribunal. En resumen, menos generales y más soldados, si me permiten que tome prestada esta expresión del lenguaje militar.
Además, y este es el segundo punto que deseaba plantear, tendríamos que reflexionar sobre la conveniencia de asignar al Tribunal de Cuentas nuevas tareas en el ámbito de la disciplina presupuestaria. La crisis de la Comisión que acabamos de dejar atrás ha dejado sobradamente patente, en efecto, cuán necesario es disponer de un mecanismo eficaz para exigir responsabilidades a los funcionarios de la UE que cometan errores graves de gestión o incluso faltas más graves. Uno de los motivos es también y sobre todo el hecho de que el procedimiento disciplinario es una competencia interna de la Comisión y, por consiguiente, unos colegas deben juzgar a otros. Por lo tanto, en realidad ni siquiera se les puede reprochar a los implicados su predisposición a abordar los casos con muchísima –lamentablemente es preciso decir que demasiada– tolerancia y consideración. Lo único que puede remediarlo sería la segregación del procedimiento y su transferencia a una instancia externa. Necesitamos una sala encargada de la disciplina presupuestaria y yo creo que ésta estaría en muy buenas manos en el Tribunal de Cuentas. Éste cuenta con la competencia técnica en temas financieros y la independencia necesarias. También esta reforma requeriría, no obstante, una modificación de los Tratados. Si ésta no se lleva a cabo, todas las advertencias que ahora se prodigan, en el sentido de que la próxima vez se actuará con mayor rigor, se quedarán sólo en letra muerta."@es12
"Arvoisa puhemies, talousarvion valvontavaliokunta on antanut kaikille nyt puheena oleville hakijoille puoltavan lausuntonsa. Se ei ole suinkaan puhtaasti muotoseikka eikä myöskään automaattinen asia. Aikaisemmin on jo ollut sellaisiakin hakijoita, jotka ovat saaneet parlamentilta kielteisen lausunnon, koska heidän pätevyydestään tai riippumattomuudestaan on ollut epäilyjä.
Tällä kertaa pystyimme onneksi välttämään sellaisen tilanteen, joskin kahdelle ehdokkaista, enkä paljasta tässä nyt mitään salaisuutta, osoitettiin samalla kertaa puoltavan lausunnon kanssa myös huomattavassa määrin ennenaikaista luottamusta.
Saanen esittää sen vuoksi pari tilintarkastustuomioistuinta koskevaa periaatteellista huomautusta. Myös tilintarkastustuomioistuin tarvitsee unionin laajentumista ajatellen kiireellistä uudistamista. Selkeimmin asia on sidoksissa, kuten Eluned Morgan jo totesikin, aivan kuten komission osaltakin, jäsenten lukumäärään. Tällä hetkellä tilintarkastustuomioistuimessa on 15 jäsentä, perinteiseen tapaan yksi kustakin jäsenvaltiosta, vaikka perustamissopimuksessa ei nimenomaisesti näin määrätäkään. 15 jäsentä on viisi vähemmän kuin komissiossa, mutta juuri verraten pienessä toimielimessä, kuten tilintarkastustuomioistuimessa, jokainen lisäys merkitsee tuntuvaa keulapainon ja raskassoutuisuuden lisääntymistä, sellaista jähmeyttä, joka tuli jo nyt erittäin selvästi esiin siinä aivan liian pitkälliseksi venyneessä menettelyssä, jonka jälkeen tilintarkastustuomioistuin vasta sai vuosikertomuksensa julkaistuksi. Asiaa on pohdittava edessä olevassa hallitustenvälisessä konferenssissa. Haluankin siksi puhua sen puolesta, että tilintarkastustuomioistuinta ei laajennettaisi enempää, vaan että ainakin tässä tapauksessa kuljettaisiin päinvastaista tietä ja tarkasteltavaksi otettaisiin sen jäsenluvun vähentäminen.
Toisaalta olen kyllä hyvinkin sitä mieltä, että tuomioistuimen käytössä olevien tilintarkastajien lukumäärää täytyisi lisätä. Siis vähemmän kenraaleja ja enemmän sotamiehiä, jos sallitte tämän sotilaskielenkäytöstä poimitun lainauksen!
Sen lisäksi, ja tämä on toinen kohta, jonka tahtoisin nostaa tässä esille, meidän on mietittävä, eikö tilintarkastustuomioistuimelle pitäisi antaa myös uusia talousarvion kurinalaisuuteen liittyviä tehtäviä. Mennyt komission kriisihän osoitti jo selvääkin selvemmin, kuinka suuresti kaivataan tehokasta mekanismia EU-virkamiesten saattamiseksi vastuuseen silloin, jos he ovat syyllistyneet vakaviin johtamisvirheisiin tai vieläkin pahempiin rikkomuksiin. Tässä on kyse myös ja ennen kaikkea siitä, että kurinpitomenettelyt ovat komission sisäinen asia, jolloin kollegat joutuvat toimimaan toistensa tuomareina. Asianosaisia ei voi oikeastaan edes moittia siitä, kun tapauksiin puututaan jo alun perinkin erittäin – ja valitettavasti aivan liiankin – lievällä ja lempeällä kädellä. Tässä auttaa vain näiden menettelyjen hajauttaminen ja siirtäminen ulkopuoliselle taholle. Tarvitsemme talousarvion kurinalaisuutta hoitavan kamarin, ja mielestäni hyvä paikka tällaiselle kamarille olisi tilintarkastustuomioistuimessa. Sillä on rahoituskysymyksissä tarvittava ammattipätevyys ja tarvittava riippumattomuus. Kuitenkin myös tämä uudistus edellyttää perussopimuksen muutosta. Ellemme tee tätä uudistusta, silloin kaikki nyt kuultavissa olevat helppohintaiset julistukset siitä, että ensi kerralla asiaan puututaan ankarammin, jäävät pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi."@fi5
"Monsieur le Président, la commission du contrôle budgétaire a rendu un avis positif sur l'ensemble des candidatures à l'examen. Il ne s'agit pas d'une affaire purement formelle et automatique. Dans le passé, des candidats ont déjà du faire face à un avis négatif de cette Assemblée car on doutait de leurs qualifications ou de leur indépendance.
Cette fois heureusement, on a pu éviter une telle situation, même si deux des candidats - et je ne trahis aucun secret - ont bénéficié, en sus de l'avis favorable, d'un préjugé favorable considérable.
Permettez-moi donc de formuler quelques remarques fondamentales quant à la Cour des comptes. Au vu de l'élargissement de l'Union, la Cour des comptes doit elle aussi être réformée de toute urgence. Comme l'a déjà dit Eluned Morgan, la nécessité la plus claire réside dans le nombre de ses membres. Actuellement, la Cour des comptes est constituée de quinze membres, traditionnellement d'un membre par État membre, même si cela n'est pas expressément prévu par le Traité. Quinze membres, c'est cinq de moins que la Commission, mais dans le cas d'une institution relativement petite, comme la Cour des comptes, tout agrandissement entraîne un surplus de lourdeur et de pesanteur, pesanteur qui apparaît déjà très clairement au regard des procédures beaucoup trop lentes qui précèdent la publication des rapports de la Cour des comptes. La prochaine Conférence intergouvernementale doit se pencher sur cette question. Je plaide donc non pour un agrandissement de la Cour des comptes mais bien pour emprunter la voie contraire, dans ce cas tout du moins, et envisager de réduire le nombre de ses membres.
D'un autre côté, je suis sans conteste d'avis qu'il faut augmenter le nombre d'auditeurs mis à la disposition de la Cour. Bref, si vous me permettez cette métaphore militaire, moins de généraux et plus de soldats.
En outre - et c'est le deuxième point que je voudrais mettre en avant -, nous devons nous interroger sur l'opportunité de confier à la Cour de nouvelles missions en matière de discipline budgétaire. La crise que vient de traverser la Commission a montré de la manière la plus claire qui soit à quel point nous manquions d'un mécanisme efficace en vue d'engager la responsabilité de fonctionnaires européens s'étant rendus coupables de fautes de gestion majeures ou d'agissements plus graves encore. C'est aussi et principalement dû au fait que les procédures disciplinaires sont une affaire interne à la Commission et que des gens sont donc obligés de juger des collègues. On ne peut donc réellement en vouloir aux personnes concernées d'avoir abordé ces cas avec une grande - une trop grande, doit-on malheureusement dire - douceur et une grande bienveillance. On ne peut y remédier qu'en transférant ces procédures et leur conduite à un organe externe. Ce dont nous avons besoin, c'est d'une chambre de discipline budgétaire et je pense qu'une telle chambre aurait parfaitement sa place au sein de la Cour des comptes. Celle-ci dispose de la compétence nécessaire sur les questions financières et dispose aussi de l'indispensable indépendance. Néanmoins, cette réforme exigerait elle aussi une modification des Traités. Si l'on n'entreprend pas une telle réforme, toutes les déclarations bien intentionnées qu'on entend pour l'instant et qui affirment qu'on sera plus strict la prochaine fois demeureront lettre morte."@fr6
"Signor Presidente, la commissione per il controllo dei bilanci ha espresso parere favorevole su tutti i candidati. Non si tratta certo di un atto meramente formale, né di un automatismo: in passato alcuni candidati sono stati valutati in maniera negativa in quest'Aula perché la loro qualificazione o la loro indipendenza lasciavano adito a dubbi.
Per fortuna, oggi abbiamo potuto evitare una tale situazione, anche se non credo di rivelare alcun segreto ricordando che a due candidati, insieme alla valutazione positiva, è stata anticipata anche una buona dose di fiducia.
Mi siano pertanto consentite alcune osservazioni di principio a proposito della Corte dei conti: in vista dell'ampliamento dell'Unione europea anch'essa deve essere urgentemente riformata. Come ha affermato l'onorevole Morgan, tale necessità si manifesta soprattutto nel numero dei suoi componenti. Adesso la Corte è costituita da quindici membri e, sebbene i Trattati non lo prescrivano in modo esplicito, per tradizione assegniamo un seggio ad ogni Stato membro. Si tratta dunque di 5 membri in meno rispetto alla Commissione, ma proprio in istituzioni relativamente piccole, come la Corte dei conti, ogni ulteriore ampliamento numerico comporterà un sensibile aumento della macchinosità e della farraginosità delle procedure, già notevoli, come dimostra il complesso
che precede la pubblicazione delle relazioni della Corte. La prossima Conferenza intergovernativa dovrà tenerne conto! Sono contrario ad un ulteriore ampliamento della Corte dei conti e, almeno in questo caso, sostengo la necessità di percorrere la via opposta e di valutare la riduzione del numero dei suoi membri.
D'altro canto condivido pienamente la richiesta di potenziare il numero dei revisori dei conti che operano per l'Istituzione. Meno generali, dunque, e più soldati, se mi è consentito di utilizzare una terminologia militare.
In secondo luogo dobbiamo riflettere sull'opportunità di assegnare alla Corte nuove competenze nel campo della disciplina di bilancio. La recente crisi della Commissione ha evidenziato con estrema chiarezza la mancanza di meccanismi efficaci per imporre ai funzionari europei di assumersi le loro responsabilità quando abbiano commesso errori di gestione o si siano macchiati di colpe ancora più gravi. Questa situazione è causata anche - e soprattutto - dagli attuali procedimenti disciplinari, che rimangono interni alla Commissione e costringono alcuni funzionari a giudicare dei loro colleghi. Non possiamo dunque neppure incolparli per la grande – anzi, purtroppo bisogna dire eccessiva – mitezza e comprensione con cui esaminano i singoli casi. L'unica soluzione è il trasferimento dei procedimenti, che devono venire affidati ad un foro esterno. Abbiamo bisogno di un'istanza giuridica competente in materia di disciplina di bilancio e mi pare che essa possa essere correttamente insediata presso la Corte dei conti, in quanto dispone delle necessarie competenze in campo finanziario e dell'imprescindibile indipendenza. Anche una simile riforma, tuttavia, richiede una modifica dei trattati. Se non la realizzeremo, tutte le dichiarazioni altisonanti di quest'ora, secondo le quali la prossima volta interverremo in modo ancora più inflessibile, sono destinate a rimanere lettera morta."@it9
"Mr President, the Committee on Budgetary Control has passed all the candidates being discussed here. And we do mean passed, not just automatically rubberstamped. There have been candidates in the past that have been rejected by this House because there was some doubt as to their qualifications or impartiality.
Luckily, we have avoided such a turn of events this time even though, and I am betraying no secrets here
confidence has been placed in two of the candidates passed.
Allow me therefore to make a few basic comments on the Court of Auditors. The Court of Auditors too is in need of urgent reform as the result of enlargement. As Eluned Morgan has just said, the clearest way of going about this is on the basis of the number of members, as with the Commission. At present, the Court has 15 members, traditionally one per Member State, even though the Treaty does not expressly prescribe this. Fifteen members is five fewer than the Commission but, in the case of a relatively small institution such as the Court of Auditors, any further increase will make the Court much too top-heavy and unwieldy. That the Court is already unwieldy is clear from the overly prolonged procedure preceding the publication of its report. This needs to be addressed at the forthcoming intergovernmental conference. I should therefore like to argue for no further increase in the number of members of the Court of Auditors and, in this case at least, for the reverse, i.e. a reduction in the number of members, to be considered.
On the other hand, I take the view that the number of auditors available to the Court needs to be increased. In other words, to coin a phrase, fewer chiefs, more Indians!
In addition, and this is the second point which I should like to raise here, we must consider if the Court should not be allocated new tasks in connection with budgetary discipline. The crisis in the Commission now behind us demonstrated abundantly clearly that there is no effective mechanism for calling to account EU officials guilty of serious management errors or worse. This is mainly because the disciplinary procedure is an internal matter at the Commission, with officials sitting in judgement on other officials. So we cannot really blame those involved for taking a very, and unfortunately even excessively, lenient and forbearing an approach to cases from the outset. The only way out of this is to outsource these procedures to an external authority. What we need is a budgetary discipline division and such a division could well come under the Court of Auditors. It has the necessary competence in financial matters and it has the necessary independence. Mind you, this sort of reform would entail amending the Treaties. However, without such reform, all the announcements being bandied about to the effect that stricter action will be taken next time will just be empty words."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Commissie begrotingscontrole heeft over alle hier ter discussie staande sollicitanten een gunstig advies uitgebracht. Dat is geen louter formele kwestie en evenmin een automatisme. In het verleden zijn er kandidaten geweest die geen gunstig advies hebben gekregen in dit Parlement, omdat er twijfel bestond over hun kwalificaties of hun onafhankelijkheid.
Dit keer konden wij een dergelijke situatie gelukkig vermijden. Het is zelfs zo - en ik verklap hiermee geen geheim - dat twee van de kandidaten naast een gunstig advies ook een aanzienlijk vertrouwensvoorschot hebben gekregen.
Staat u mij derhalve toe een paar opmerkingen van principiële aard te maken over de Rekenkamer. Ook de Rekenkamer heeft, met het oog op de uitbreiding van de Unie, dringend behoefte aan hervormingen. Zoals mevrouw Morgan al zei, valt dat, net als bij de Commissie, het duidelijkst af te lezen aan het aantal leden. Momenteel bestaat de Rekenkamer uit 15 leden, traditiegetrouw 1 lid per lidstaat, ook al schrijft het Verdrag dit niet uitdrukkelijk voor. 15 Leden, dat zijn er 5 minder dan in de Commissie, maar juist bij een relatief kleine instelling als de Rekenkamer maakt iedere uitbreiding de instelling topzwaarder en stroever. Nu al werkt de Rekenkamer stroef, hetgeen blijkt uit de veel te omslachtige procedures die moeten worden gevolgd voordat eindelijk hun rapport kan worden gepubliceerd. Daar moet over worden nagedacht tijdens de komende intergouvernementele conferentie. Ik zou er daarom voor willen pleiten de Rekenkamer niet verder uit te breiden, maar in dit geval eens de omgekeerde weg te bewandelen en een vermindering van het aantal leden te overwegen.
Anderzijds ben ik echter absoluut van mening dat het aantal de Rekenkamer ter beschikking staande financiële controleurs moet worden verhoogd. Kortom: minder generaals, meer soldaten, als u mij deze militair klinkende vergelijking toestaat.
Bovendien moeten wij erover nadenken, en dit is het tweede punt dat ik hier naar voren wil brengen, of de Rekenkamer geen nieuwe taken dient te krijgen op het vlak van de begrotingsdiscipline. De achter ons liggende crisis van de Commissie heeft tenslotte overduidelijk aangetoond dat er geen echt mechanisme bestaat om ambtenaren van de Europese Unie ter verantwoording te roepen wanneer zij ernstige bestuursfouten hebben gemaakt, of nog erger. Dat ligt ook met name aan het feit dat de disciplinaire procedures een interne aangelegenheid van de Commissie zijn en collega's over collega's recht moeten spreken. Men kan het de betrokkenen dus eigenlijk niet eens kwalijk nemen wanneer zij dergelijke zaken van meet af aan zeer - men moet helaas zeggen, al te - mild en coulant behandelen. De enige oplossing is de procedure elders, bij een externe instantie onder te brengen. Wij hebben een instantie nodig voor begrotingsdiscipline en ik denk dat een dergelijke instantie zeer goed ondergebracht kan worden bij de Rekenkamer. De Rekenkamer beschikt immers over de nodige deskundigheid in financiële kwesties en de nodige onafhankelijkheid. Ook voor deze hervorming is echter een wijziging van de Verdragen noodzakelijk. Als wij een dergelijke hervorming niet doorvoeren, zullen al die gratuite aankondigingen die wij nu horen, dat er namelijk een volgende keer strenger zal worden opgetreden, slechts een dode letter blijven."@nl2
"Senhor Presidente, a Comissão do Controlo Orçamental emitiu um parecer favorável relativamente a todos os candidatos que estão aqui em debate. Não se trata de uma mera formalidade, nem de nenhum automatismo. No passado, já houve candidatos que recolheram um parecer negativo desta assembleia, porque subsistiram dúvidas quanto às suas qualificações ou quanto à sua isenção.
Desta vez, felizmente, conseguimos evitar uma situação dessa natureza, ainda que, e não estou a revelar aqui nenhum segredo, dois dos candidatos, para além do parecer favorável, tenham recolhido também um substancial bónus de confiança.
Permitam-me, por isso, algumas considerações de fundo relativamente ao Tribunal de Contas. Face ao alargamento da União, o Tribunal de Contas carece igualmente de uma reforma urgente. Tal como já foi dito pela senhora deputada Eluned Morgan, a maneira mais clara de a definir é através do número de membros, analogamente ao que sucede com a Comissão. Presentemente, o Tribunal é composto por quinze membros, tradicionalmente um por cada Estado-Membro, ainda que o Tratado não o determine de forma expressa. Quinze membros são menos cinco do que na Comissão, mas, numa Instituição relativamente pequena como é o Tribunal de Contas, qualquer novo alargamento será sinónimo de um acréscimo sensível de macrocefalia e morosidade, uma morosidade que já hoje se manifesta muito nitidamente no procedimento demasiado lento que precede a publicação do relatório do Tribunal de Contas. Isso tem de ser ponderado na próxima Conferência Intergovernamental. Por isso, defendo que não se alargue mais o Tribunal de Contas, mas antes que, pelo menos neste caso, se siga por uma vez no sentido contrário e se considere a possibilidade de uma redução do número dos seus membros.
Por outro lado, entendo que o número dos revisores de contas à disposição do Tribunal deve ser reforçado. Portanto, menos generais e mais soldados, se me permitem este empréstimo da gíria militar!
Além disso, e este é o segundo ponto que gostaria de salientar aqui, temos de reflectir se não seria de conferir ao Tribunal novas funções no domínio da disciplina orçamental. A crise da Comissão a que assistimos demonstrou, de forma mais que evidente, a premência de um mecanismo eficaz para chamar funcionários da União Europeia à responsabilidade, caso tenham protagonizado erros graves de gestão, ou mesmo algo de mais grave ainda. Isso resulta também, sobretudo, do facto de os processos disciplinares serem um assunto interno da Comissão e terem de ser colegas a julgar outros colegas. Assim, no fundo, nem sequer se pode levar a mal aos intervenientes, se, desde o princípio, se abordam esses casos com muita suavidade e condescendência - infelizmente, demasiada, há que dizer. Neste contexto, a única solução consiste na externalização desses processos e na sua transferência para uma posição externa. Do que necessitamos é de uma câmara para a disciplina orçamental, e creio que uma câmara dessa natureza ficaria muito bem entregue ao Tribunal de Contas. Este dispõe da necessária competência material em questões financeiras e possui a indispensável isenção. No entanto, para essa reforma, seria necessário reformar também os Tratados. Se não procedermos a essa reforma, então todas as declarações bem intencionadas que agora se ouvem, nomeadamente as declarações de que, para a próxima vez, se actuará com mais rigor, não passarão de letra morta."@pt11
"Herr talman! Budgetkontrollutskottet har avgett ett positivt yttrande om alla kandidater som diskuterats. Det är inte någon ren formsak och sker inte heller med någon automatik. Det har i det förflutna också förekommit att kandidater erhållit ett negativt yttrande här i kammaren, eftersom det förelåg tvivel om deras kvalifikationer eller deras oberoende.
Denna gång kunde vi lyckligtvis undvika en sådan situation, även om, och här förråder jag inte någon hemlighet, två av kandidaterna tillsammans med det positiva yttrandet också fick ett avsevärt förskott i fråga om förtroende.
Tillåt mig därför ett par principiella påpekanden med tanke på revisionsrätten. Också revisionsrätten har med tanke på utvidgningen av unionen ett brådskande behov av reformering. Som Eluned Morgan redan sagt låter sig detta på samma sätt som för kommissionen tydligast konstateras i antalet ledamöter. För närvarande består revisionsrätten av 15 ledamöter, av tradition en ledamot per medlemsstat, även om fördraget inte uttryckligen föreskriver detta. 15 ledamöter, det är 5 färre än i kommissionen, men just för en relativt liten institution som revisionsrätten kommer all ytterligare utökning att betyda att den blir märkbart trögare och mer framtung, en tröghet som redan i dag visar sig mycket tydligt i det alltför utdragna förfarandet innan revisionsrätten offentliggör sin rapport. Detta måste betänkas vid den förestående regeringskonferensen. Jag vill därför vädja om att man inte ytterligare utökar revisionsrätten, utan åtminstone i detta fall för en gångs skull går motsatt väg och överväger att minska antalet ledamöter.
Å andra sidan anser jag absolut att antalet revisorer som står till förfogande för revisionsrätten måste utökas. Alltså, färre generaler och mer soldater, om ni tillåter mig att låna detta uttryck från det militära språkbruket!
Dessutom, och det är den andra punkten som jag här vill framhäva, måste vi överväga om revisionsrätten inte bör få nya uppgifter när det gäller budgetdisciplinen. Den kris inom kommissionen som vi har bakom oss har ju mer än tydligt visat hur mycket det saknas en effektiv mekanism för att avkräva räkenskap från EU-tjänstemän, när de har gjort sig skyldiga till svåra administrativa fel eller rent av värre saker. Detta beror också och framför allt på att disciplinförfarandet är en intern angelägenhet för kommissionen, och att kolleger måste sitta till doms över kolleger. Man kan alltså egentligen inte alls klandra de delaktiga om de redan från början sköter detta med mycket – alltför mycket måste man tyvärr säga – mildhet och överseende. Här hjälper det bara att flytta över sådana förfaranden och tillämpningen av dem till extern nivå. Det vi behöver är en kammare för budgetdisciplin, och jag tror att en sådan kammare skulle vara i goda händer hos revisionsrätten. Där har man den erforderliga specialkompetensen i ekonomiska frågor, och man har det erforderliga oberoendet. Också för denna reform skulle det emellertid krävas en ändring i fördragen. Om vi inte genomför en sådan reform, då kommer alla de utnötta tillkännagivanden vi får höra nu, alltså tillkännagivanden om att man nästa gång kommer att ingripa strängare, bara att förbli tomma ord."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bösch (PSE )."12,7
"ex ante"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples