Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-14-Speech-2-055"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁴
dcterms:Date	"1999-12-14"^^xsd:date⁴
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Inauguratie – Louise Weiss-gebouw⁴
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language⁴
lpv:document identification number	"en.19991214.4.2-055"⁴
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-12-14-Speech-2-056⁴
lpv:speaker	lp:Nicole Fontaine⁴
lpv:spoken text	"Monsieur le Président de la République, j'ai le grand plaisir de vous souhaiter une cordiale bienvenue au Parlement européen. Vous avez bien voulu venir inaugurer notre nouvel immeuble de Strasbourg et vous êtes ainsi le premier chef d'État de l'Union européenne que nous accueillons dans ce nouveau palais. C’est bien naturel puisque le Parlement est ici l’hôte de la France. ancien président du Conseil de la France, qui fut maire de Strasbourg pendant 24 ans, et qui fut aussi le Président de notre Assemblée, de 1984 à 1987. Je salue en lui un grand artisan de l'Europe et je l'assure de notre profond respect et de mon affection. Ici, à Strasbourg, un chantier d’Europe est, par instinct, l'affaire de toute l’Alsace, et je souligne l'engagement moral et financier qui a été celui du Conseil régional d'Alsace et du Conseil général du Bas-Rhin, sous l’impulsion de leurs présidents, Marcel Rudloff qui nous a quittés, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, lui aussi notre ancien collègue au Parlement, ainsi que Philippe Richter. Naturellement, nos remerciements pour cette œuvre vont aussi à tous ceux qui l’ont directement conçue et réalisée, le maître d'ouvrage, les architectes et ces milliers d’ingénieurs, de techniciens et d’ouvriers, de sous-traitants, qui l’ont érigée avec enthousiasme. Chers collègues, j'ai aujourd'hui le sentiment que les défauts, les difficultés, que nous avions à juste titre déplorés en juillet dernier au niveau du fonctionnement de ce bâtiment et auxquels nous avons promptement remédié, sont désormais oubliés pour l'essentiel. Avec Bruxelles, avec Luxembourg, le Parlement européen se partage entre trois lieux de travail. C’est une singularité, certes, que nous assumons comme un héritage de l'histoire. Je dirais seulement que, s'agissant de Strasbourg, ce lieu répond à une finalité spécifique, qui est de l’ordre de l’esprit et de la mémoire, et que le traité d’Amsterdam a désormais consacrée. C’est Lord Ernest Bevin, ministre des Affaires étrangères du Royaume-Uni, qui, le premier, proposa Strasbourg, dès 1949, il y a tout juste cinquante ans, pour être un lieu fortement symbolique de la nouvelle Europe de la paix retrouvée. Il appelait, je le cite, "cette grande cité [qui] avait été le témoin de la stupidité du genre humain …[à] devenir un symbole de l'unité de l'Europe, …le lieu qui convenait pour développer ce grand effort dans une atmosphère de bonne volonté et non de domination". Le Parlement est honoré de votre présence, comme il le fut, voici deux ans, à Bruxelles, par le Roi Albert II de Belgique, lorsqu’il vint inaugurer l’Espace Léopold. Ce palais, qui abrite l'hémicycle, portera dorénavant le nom de Louise Weiss. Ce n'est pas sans émotion que j'évoque la figure de cette intrépide journaliste politique, née en 1893, qui, dès la fin de la Première Guerre mondiale, s'engagea dans le combat pour la paix, pour la construction de l'Europe et aussi pour l'accès des femmes au droit de vote. Louise Weiss est restée le symbole d'un engagement visionnaire, à la fois pour la cause des femmes et pour celle de l'Europe, qui restent l’une et l’autre de grande actualité. En 1979, lors de la première élection du Parlement européen au suffrage universel direct, elle fut la doyenne d'âge de notre Assemblée. À l’issue de la séance d’ouverture qu’elle présidait à ce titre, elle eut le bonheur de voir que la première présidente du Parlement européen fut Mme Simone Veil, dont je salue ici la présence avec émotion et amitié. L’inauguration d’aujourd’hui survient au moment où le Conseil européen vient d’ouvrir audacieusement à Helsinki le grand chantier de la réunification à terme de toute l’Europe au sein de l’Union, celui de l’adaptation des institutions à cet élargissement, celui d’une défense européenne autonome. Rien ne sera accompli dans la facilité. Mais ce demi-siècle d’histoire de la construction européenne a été constamment marqué par les efforts que chacun devait faire pour surmonter les conflits initiaux d’intérêts ou de conception entre nos États, et faire prévaloir, in fine, dans la solidarité, l’intérêt commun. Les difficultés qui sont apparues ces derniers jours entre deux de nos États, si vives qu’elles soient, et dont je mesure, vous le savez, l’aspect humain autant qu’économique, n’échapperont pas à cette règle, je veux dire à cette dynamique d’une conclusion d’entente, j’en suis convaincue et je le souhaite ardemment. Cette inauguration survient aussi au moment où le Parlement accède à ce qu’on peut appeler sa maturité politique, grâce notamment aux avancées des traités de Maastricht et d’Amsterdam. Il est désormais pleinement reconnu tant au sein de l’Union qu’au-delà de ses frontières. Je me réjouis de la présence ici même en ce jour, des plus hautes autorités de toutes les institutions européennes, et notamment le Conseil, que préside aujourd’hui la Finlande, et je salue M. le Premier ministre Lipponen et la Commission européenne, conduite par M. Romano Prodi, ainsi que celle de nombreux ministres et représentants des Parlements de nos États, sans parler, bien entendu, du Conseil de l’Europe et de sa Cour européenne des droits de l’homme, qui reste notre voisin et fut si longtemps notre hôte. Désormais, la responsabilité démocratique du Parlement ne peut que se hisser à la hauteur des nouveaux pouvoirs que les États et les peuples européens lui ont conférés. Soyez assurés, vous tous qui donnez sa pleine dimension européenne à cette inauguration en vous y joignant par votre présence, que notre Institution en a une profonde conscience. Puisse ainsi la cérémonie d'aujourd'hui, qui s’honore de votre présence, Monsieur le Président de la République, être, à cette veille de l'an 2000, un signe d’unité pour tous les citoyens de l'Union européenne, et sans plus attendre je vous donne la parole. Quarante ans après sa création, le Parlement européen est enfin dans ses murs, dans cet ensemble architectural qui se dispose avec harmonie de part et d’autre du confluent de deux cours d’une eau paisible, comme un symbole de la volonté de rencontre et d'union de l'Europe, dans la paix. Tout comme l'Europe qui est une construction collective, cette réalisation a été le fruit de multiples concours pour ce qui fut, pendant sa construction, le plus grand chantier public de France. Permettez-moi d'abord de rappeler l'engagement très fort de l'État français, du Président de la République et du gouvernement, qui a apporté sa garantie financière, ainsi que celui des préfets de la région et du département, qui y représentaient l’État, et de souligner l'attention avec laquelle vous avez vous-même, Monsieur le Président de la République, suivi personnellement l'évolution du chantier et l'achèvement des travaux. Je désire aussi rendre hommage aux autorités de la Ville de Strasbourg, et notamment à son maire, M. Roland Ries, ainsi qu’à son prédécesseur, Mme la ministre de la Culture, notre ancienne collègue, Mme Catherine Trautmann. Votre détermination n'a eu d'égale que l'amour que vous portez à votre très belle ville et votre volonté de servir et d'amplifier son rayonnement international. J’associe naturellement à cet hommage, M. Pierre Pflimlin"@fr⁶
lpv:spokenAs	unknown; Union pour la démocratie française (1999-07-20--2002-06-16)¹⁴ president; Conference of Presidents (1999-07-20--2002-01-14)¹⁴ president; Parliament's Bureau (1999-07-20--2002-01-14)¹⁴ president; European Parliament (1999-07-20--2002-01-14)¹⁴ member_of_the_bureau; EPP-ED (1999-10-12--2002-03-07)¹⁴
lpv:translated text	"Hr. Præsident, jeg vil gerne byde Dem hjertelig velkommen til Europa-Parlamentet. Det glæder mig, at De har taget imod indbydelsen til at deltage i indvielsen af vor nye bygning i Strasbourg, og De er således Den Europæiske Unions første statschef, som Parlamentet modtager i sit nye bygningskompleks, hvilket er helt naturligt, eftersom Parlamentet her er Frankrigs gæst. tidligere franske premierminister, der var borgmester i Strasbourg i 24 år, og som ligeledes var formand for Europa-Parlamentet fra 1984 til 1987. Jeg hylder ham som en af Europas store skabende kræfter, for hvem vi nærer den dybeste respekt og hengivenhed. Her i Strasbourg er en byggeplads med Europa som bygherre pr. automatik et fælles anliggende for hele Alsace, og jeg vil her fremhæve det moralske og økonomiske engagement, der har været kendetegnende for regionalrådet for Alsace og departementsrådet for Bas-Rhin, på foranledning af de to råds formænd, afdøde Marcel Rudloff, Daniel Hoeffel, vor tidligere kollega Adrien Zeller, samt Philippe Richter. Vi takker naturligvis ligeledes alle, der direkte har medvirket til planlægningen og færdiggørelsen af dette bygningsværk, nemlig entreprenøren, arkitekterne og de tusinder af ingeniører, teknikere og håndværkere, samt underentreprenører, der med entusiasme har fuldført dette kompleks. Kære kolleger, jeg føler i dag, at de mangler og problemer med hensyn til anvendelsen af bygningen, som vi med rette beklagede i juli, og som vi straks fik afhjulpet, i dag hovedsageligt er glemt. Med Bruxelles og Luxembourg deler Europa-Parlamentet sig mellem tre arbejdssteder. Vi accepterer dette usædvanlige arrangement, som vi overtager som en historisk arv. Jeg skal her blot anføre, at Strasbourg såvel åndeligt som historisk har en særlig betydning, som nu er stadfæstet med Amsterdam-traktaten. Det var lord Ernest Bevin, Det Forenede Kongeriges udenrigsminister, der som den første for netop 50 år siden allerede i 1949 foreslog Strasbourg som et yderst symbolsk samlingssted for den genvundne freds nye Europa. Han slog til lyd for at gøre "denne storslåede by, der havde været vidne til menneskehedens dumhed … til et symbol på Europas enhed, … det ideelle sted for udviklingen af dette storslåede projekt i et klima af velvillighed i stedet for dominans". Parlamentet er beæret over Deres tilstedeværelse, ligesom det for to år siden var en stor ære at modtage Kong Albert II af Belgien i forbindelse med indvielsen af Espace-Leopoldbygningen i Bruxelles. Denne bygning, der huser mødesalen, vil fremover bære navnet "Louise Weiss". Det er ikke uden bevægelse, at jeg nævner denne modige politiske journalist, der blev født i 1893, og som lige fra den første verdenskrigs afslutning viede sit liv til kampen for freden, Europas forening og kvindernes stemmeret. Louise Weiss er fortsat symbolet på et visionært engagement, både i kvindesagen og i den europæiske sag, som begge stadig er overordentlig aktuelle. I forbindelse med det første direkte valg til Europa-Parlamentet i 1979 var Louise Weiss alderspræsident for Parlamentet. Ved afslutningen af åbningshøjtideligheden, som hun førte forsædet for i denne egenskab, havde hun den glæde at opleve, at Europa-Parlamentets første valgte formand blev Simone Veil, som jeg med stor glæde hilser velkommen her i dag. Indvielsen i dag sker på et tidspunkt, hvor Det Europæiske Råd netop på topmødet i Helsinki dristigt har lagt grundstenen til den endelige forening af hele Europa inden for Unionens rammer, tilpasningen af institutionerne til en sådan udvidelse, samt et selvstændigt europæisk forsvar. Ingen mål nås uden vanskeligheder. Men den europæiske forenings historie i det forgangne halve århundrede har til stadighed været kendetegnet af de bestræbelser, som enhver måtte yde for at overvinde landenes indledende interessekonflikter eller kulturbetingede forskelle for til sidst solidarisk at lade den fælles interesse gå forud for alt andet. De problemer, der i den seneste tid er opstået mellem to af vore medlemsstater, vil uanset det menneskelige og økonomiske aspekt og på trods af deres omfang ikke være nogen undtagelse fra denne regel. Jeg er overbevist om, at de nærer et stærkt ønske om at nå til enighed. Indvielsen finder ligeledes sted på et tidspunkt, hvor Parlamentet har nået en slags politisk modenhed takket være især de fremskridt, der er gjort i forbindelse med Maastricht- og Amsterdamtraktaten. Det nyder fuld anerkendelse såvel inden for som uden for Unionens grænser. Jeg glæder mig ligeledes over, at en række højtstående personer fra alle de europæiske institutioner, herunder især fra Rådet, hvis formandskab for tiden varetages af Finland, er til stede her i dag, og jeg hilser den finske premierminister Lipponen velkommen. Jeg hilser endvidere Kommissionen, under ledelse af Romano Prodi, samt talrige ministre og repræsentanter for de nationale parlamenter, samt selvfølgelig repræsentanter for Europarådet og Den Europæiske Menneskerettighedsdomstol, der fortsat vil være vor nabo, og som så længe var vor vært, velkommen. Parlamentets demokratiske ansvar vil fremover udelukkende afhænge af de nye beføjelser, som medlemsstaterne og de europæiske befolkninger har givet det. Jeg forsikrer alle, der med deres tilstedeværelse har gjort denne indvielse til en europæisk begivenhed, at Parlamentet er sig sit ansvar bevidst. Måtte indvielsesceremonien i dag, som De, hr. Præsident, beærer med Deres tilstedeværelse, være et symbol på enhed for alle Den Europæiske Unions borgere ved indgangen til år 2000. Jeg giver hermed ordet til Republikken Frankrigs præsident. Europa-Parlamentet er nu endelig 40 år efter sin oprettelse inden for sine egne fire vægge i et arkitektonisk bygningskompleks, der harmonisk slår bro over det sted, hvor to floders stilleflydende vand forenes som et symbol på viljen til at mødes og forenes i et fredeligt Europa. Ligesom Europa, der er en kollektiv kreation, er opførelsen af dette bygningsværk frugten af talrige bidrag til det, der under opførelsen har været Frankrigs største offentlige byggeplads. Lad mig først fremhæve det store engagement, der har været kendetegnende dels for den franske stat, republikkens præsident og regeringen, som stod som økonomisk garant for projektet, dels for regionens og departementets præfekter som repræsentanter for den franske stat, og endvidere understrege den interesse, hvormed De selv, hr. Præsident, personligt har fulgt udviklingen i byggeriet og færdiggørelsen af arbejdet. Desuden vil jeg gerne bringe en hyldest til Strasbourgs myndigheder, og især til byens borgmester, Roland Ries, samt dennes forgænger og vor tidligere kollega, kulturminister Catherine Trautmann. Vor beslutsomhed har kun været overgået af Deres kærlighed til Deres overordentlig smukke by og vor vilje til at fremme og øge dens internationale ry. Denne hyldest er selvfølgelig ligeledes rettet til Pierre Pflimlin"@da¹ "Sehr geehrter Herr Staatspräsident, ich möchte Sie ganz herzlich im Europäischen Parlament willkommen heißen. Sie haben es sich nicht nehmen lassen, unser neues Gebäude in Straßburg einzuweihen, und sind damit der erste Staatschef der Europäischen Union, den wir in diesem neuen Haus begrüßen. Das ist nur natürlich, denn das Parlament ist hier Frankreichs Gast. den ehemaligen französischen Regierungschef, der 24 Jahre lang Bürgermeister von Straßburg und von 1984 bis 1987 Präsident unserer Versammlung war. Ich grüße in ihm einen großen Architekten des europäischen Aufbauwerks und versichere ihn unserer Hochachtung und meiner freundschaftlichen Gefühle. Hier in Straßburg ist ein EU-Bauvorhaben automatisch eine Angelegenheit, die das gesamte Elsaß angeht, und ich möchte die moralische und finanzielle Unterstützung hervorheben, die der Conseil Régional d'Alsace und der Conseil général du Bas-Rhin bewiesen haben, woran ihre jeweiligen Präsidenten, der inzwischen verstorbene Marcel Rudloff, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller ebenfalls ein ehemaliger Kollege im Parlament sowie Philippe Richter einen großen Anteil hatten. Natürlich gilt unser Dank für dieses Werk auch all jenen, die unmittelbar an seiner Planung und Verwirklichung beteiligt waren, dem Hauptauftragnehmer, den Architekten und den Tausenden von Ingenieuren, Technikern und Arbeitern sowie den Subunternehmern, die mit großem Einsatz an der Vollendung mitgewirkt haben. Liebe Kolleginnen und Kollegen! Heute habe ich das Gefühl, daß die meisten der Mängel, die wir im Hinblick auf die Nutzung dieses Gebäudes im Juli zu Recht bedauert, aber auch rasch behoben haben, inzwischen vergessen sind. Das Europäische Parlament besitzt drei Arbeitsorte, zu denen auch Brüssel und Luxemburg zählen. Das ist eine sicherlich eine Besonderheit, die wir sozusagen als geschichtliches Erbe übernommen haben. Zu Straßburg möchte ich anmerken, daß dieser Ort in besonderem Maße die vom Amsterdamer Vertrag formulierten Anforderungen im Hinblick auf intellektuelle und historische Bedeutung erfüllt. Lord Ernest Bevin, Außenminister des Vereinigten Königreichs, war der erste, der 1949, also vor genau 50 Jahren, Straßburg als hochsymbolischen Ort für das neue Europa des wiedergewonnenen Friedens vorgeschlagen hat. Er rief dazu auf, ich zitiere, „diese große Stadt, (die) Zeuge der menschlichen Dummheit gewesen ist, … zum Symbol der Einheit Europas werden zu lassen, … diesen Ort, der geeignet ist, diese große Anstrengung in einer Atmosphäre des guten Willens und nicht der Dominanz zu unternehmen“. Ihre Anwesenheit ist für das Parlament eine große Ehre, wie es vor zwei Jahren in Brüssel eine Ehre war, als König Albert II. von Belgien den Espace Léopold einweihte. Dieses Gebäude, das den Plenarsaal beherbergt, wird von nun an den Namen Louise Weiss tragen. Nicht ohne innere Bewegung spreche ich von dieser unerschrockenen politischen Journalistin, die 1893 geboren wurde und nach dem Ende des ersten Weltkriegs für den Frieden, für den Aufbau Europas und auch für den Zugang der Frauen zum Wahlrecht gekämpft hat. Louise Weiss ist ein Symbol für visionäres Engagement geblieben, und zwar sowohl für die Sache der Frauen als auch für die Sache Europas, die beide nach wie vor große Aktualität besitzen. 1979, anläßlich der ersten Wahl des Europäischen Parlaments in allgemeiner Direktwahl, war sie Alterspräsidentin unserer Versammlung. Zum Abschluß der Eröffnungssitzung, die sie in dieser Eigenschaft geleitet hatte, konnte sie mit Freude feststellen, daß die erste Präsidentin des Europäischen Parlaments Simone Veil hieß, über deren Anwesenheit hier ich mich besonders freue und die ich herzlich grüßen möchte. Die heutige Einweihung findet zu einem Zeitpunkt statt, zu dem der Europäische Rat in Helsinki kühn das große Projekt der langfristigen Wiedervereinigung ganz Europas innerhalb der Union, der Anpassung der Institutionen an diese Erweiterung und einer autonomen europäischen Verteidigung eingeleitet hat. Nichts davon wird leicht zu verwirklichen sein. Doch dieses ein halbes Jahrhundert währende europäische Aufbauwerk hat sich schon immer durch die Anstrengungen ausgezeichnet, die jeder einzelne auf sich nehmen mußte, um die anfänglichen Interessenkonflikte zwischen unseren Staaten bzw. ihre unterschiedlichen Vorstellungen zu überwinden und zu guter Letzt in aller Solidarität dem gemeinsamen Interesse Vorrang einzuräumen. Die Schwierigkeiten, die sich in den letzten Tagen zwischen zweien unserer Staaten aufgetan haben, so heftig sie auch sein mögen und deren menschliche wie auch wirtschaftliche Dimension ich sehr wohl ermessen kann, wie Sie wissen, werden von dieser Regel, von dieser Dynamik einer einvernehmlichen Beilegung ebenfalls nicht ausgenommen bleiben, das ist meine Überzeugung und meine Hoffnung. Diese Einweihung erfolgt auch zu einem Zeitpunkt, zu dem das Europäische Parlament vor allem dank der Fortschritte der Verträge von Maastricht und Amsterdam sozusagen das Stadium seiner politischen Reife erreicht hat. Es ist nunmehr sowohl innerhalb der Union als auch außerhalb ihrer Grenzen voll anerkannt. Ich freue mich, daß hier und heute die höchsten Vertreter aller europäischen Institutionen anwesend sind, insbesondere der Rat, dessen Vorsitz derzeit Finnland innehat, und ich heiße Premierminister Lipponen willkommen ferner die Europäische Kommission mit Romano Prodi an der Spitze sowie zahlreiche Minister und Repräsentanten der Parlamente unserer Mitgliedstaaten, und natürlich auch die Vertreter des Europarats und seines Europäischen Menschenrechtsgerichtshofs, der unser Nachbar ist und so lange unser Gastgeber war. Die demokratische Verantwortung des Europäischen Parlaments muß sich dem Niveau der neuen Befugnisse, die die europäischen Staaten und Völker ihm übertragen haben, anpassen. Seien Sie versichert, Sie alle, deren Anwesenheit dieser Einweihung ihre volle europäische Dimension verleiht, daß unsere Institution sich dessen zutiefst bewußt ist. Möge die heutige Feierstunde, der Sie durch Ihre Anwesenheit besonderen Glanz verleihen, Herr Staatspräsident, an dieser Schwelle zum Jahr 2000 als Zeichen der Einheit für alle Bürger der Europäischen Union dienen. Ohne weitere Umschweife möchte ich Ihnen nun das Wort erteilen. Vierzig Jahre nach seiner Gründung hat das Europäische Parlament endlich eine Behausung gefunden in diesem architektonischen Ensemble, das sich harmonisch zwischen zwei Armen eines friedlichen Wasserlaufs erstreckt, gleichsam als Symbol für den Wunsch Europas nach friedlicher Begegnung und Einigung. Ganz wie Europa, an dessen Aufbau viele mitgewirkt haben, ist die Verwirklichung dieses Gebäudes das Ergebnis zahlreicher Auswahlverfahren und war während der Bauzeit das größte öffentliche Bauvorhaben Frankreichs. Erlauben Sie mir zunächst, auf das sehr starke Engagement des französischen Staates, des Staatspräsidenten und der Regierung hinzuweisen, die für die finanzielle Bürgschaft gesorgt haben, aber auch auf die Mitwirkung der Präfekten der Region und des Departements, die den Staat repräsentierten, wobei ich die Aufmerksamkeit hervorheben möchte, mit der Sie persönlich, Herr Staatspräsident, die Entwicklung des Bauvorhabens und die Vollendung der Arbeiten verfolgt haben. Dank gebührt ferner den Behörden der Stadt Straßburg, insbesondere ihrem Bürgermeister, Herrn Roland Ries, und seiner Vorgängerin, Frau Catherine Trautmann, unserer ehemaligen Kollegin, die nun Kulturministerin ist. Genauso groß wie Ihre beispiellose Entschlossenheit war Ihre Liebe zu dieser so schönen Stadt und Ihr Wille, dieser Stadt zu dienen und ihre internationale Ausstrahlung zu vergrößern. In diese Ehrung möchte ich selbstverständlich Herrn Pierre Pflimlin einschließen"@de⁷ "Κύριε Πρόεδρε της Δημοκρατίας, με μεγάλη μου χαρά σας καλωσορίζω στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Είναι για μας τιμή ότι θελήσατε να έλθετε να εγκαινιάσετε το νέο κτήριό μας του Στρασβούργου και έτσι γίνεσθε ο πρώτος αρχηγός κράτους της Ευρωπαϊκής Ένωσης τον οποίο υποδεχόμαστε σε αυτό το νέο Μέγαρο. Αυτό είναι πολύ φυσιολογικό δεδομένου ότι το Κοινοβούλιο είναι εδώ φιλοξενούμενος της Γαλλίας. πρώην Προέδρου του Συμβουλίου της Γαλλίας, ο οποίος διετέλεσε Δήμαρχος Στρασβούργου επί 24 έτη, καθώς και διετέλεσε Πρόεδρος της Συνέλευσής μας από το 1984 έως το 1987. Τον χαιρετίζω ως μεγάλο αρχιτέκτονα της Ευρώπης και τον διαβεβαιώνω για τον βαθύ σεβασμό μας και για τα προσωπικά αισθήματα φιλίας μου. Εδώ, στο Στρασβούργο, ένα εργοτάξιο της Ευρώπης είναι εξ ορισμού υπόθεση όλης της Αλσατίας, και θα ήθελα να υπογραμμίσω την ηθική και οικονομική στράτευση του Περιφερειακού Συμβουλίου της Αλσατίας και του Γενικού Συμβουλίου του Νομού του Κάτω Ρήνου, υπό την ώθηση των Προέδρων τους, του Marcel Rudloff, που δεν βρίσκεται πια κοντά μας, του Daniel Hoeffel, του Adrien Zeller, που και αυτός υπήρξε παλαιός συνάδελφός μας στο Κοινοβούλιο, καθώς και του Philippe Richter. Φυσικά, ευχαριστίες για το έργο αυτό οφείλονται επίσης σε όλους όσοι συμμετείχαν απευθείας στη σχεδιάση και την ανέγερσή του, τον κύριο του έργου, τους αρχιτέκτονες και τους χιλιάδες μηχανικούς, τεχνικούς και εργάτες, υπεργολάβους, που τόσο ενθουσιασμό έδειξαν στην ανέγερσή του. Αγαπητοί συνάδελφοι, έχω σήμερα την εντύπωση ότι τα ελαττώματα και οι δυσκολίες τις οποίες δικαίως αποδοκιμάσαμε τον περασμένο Ιούλιο όσον αφορά τη λειτουργία του κτηρίου αυτού και που αμέσως διορθώσαμε, έχουν σήμερα ουσιαστικά ξεχασθεί. Μαζί με τις Βρυξέλλες και το Λουξεμβούργο, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο μοιράζεται σε τρεις τόπους εργασίας. Ασφαλώς πρόκειται για μια ιδιαιτερότητα την οποία αποδεχόμαστε ως κληρονομιά της ιστορίας. Θα ήθελα μόνο να πω ότι, προκειμένου για το Στρασβούργο, η επιλογή του τόπου ανταποκρίνεται σε ένα συγκεκριμένο σκοπό, που ανήκει στη σφαίρα του πνεύματος και της μνήμης, και τον οποίο έχει στο εξής κατοχυρώσει η Συνθήκη του Άμστερνταμ. Ο Λόρδος Ernest Bevin, Υπουργός Εξωτερικών του Ηνωμένου Βασιλείου, ήταν ο πρώτος που, ήδη από το 1949, δηλαδή ακριβώς 50 χρόνια πριν, πρότεινε το Στρασβούργο προκειμένου να αποτελέσει χαρακτηριστικά συμβολικό τόπο της νέας Ευρώπης της ανακτηθείσας ειρήνης. Για να χρησιμοποιήσω τα λόγια του, αναφέρθηκε σε "αυτή τη μεγάλη πόλη που είχε σταθεί μάρτυρας της βλακείας του ανθρώπινου γένους ·[ ] να γίνει σύμβολο της ενότητας της Ευρώπης · τόπος πρόσφορος για να καταβληθεί αυτή η μεγάλη προσπάθεια μέσα σε ατμόσφαιρα καλής θέλησης και όχι κυριαρχίας". Η παρουσία σας περιποιεί τιμή στο Κοινοβούλιο, όπως συνέβη εδώ και δύο χρόνια στις Βρυξέλλες με την παρουσία του Βασιλέως Αλβέρτου ΙΙ του Βελγίου, όταν ήρθε να εγκαινιάσει το συγκρότημα Espace Léopold. Το Μέγαρο αυτό το οποίο στεγάζει το Ημικύκλιο θα φέρει στο εξής το όνομα της Louise Weiss. Δεν μπορώ να μην αισθανθώ συγκίνηση όταν αναφέρομαι στη μορφή αυτής της θαρραλέας δημοσιογράφου και πολιτικής αρθρογράφου, γεννημένης το 1893, η οποία ήδη από το τέλος του Πρώτου Παγκοσμίου Πολέμου στρατεύθηκε στον αγώνα υπέρ της ειρήνης και της οικοδόμησης της Ευρώπης, αλλά και ταυτόχρονα στον αγώνα για την αναγνώριση του δικαιώματος ψήφου των γυναικών. Η Louise Weiss παρέμεινε το σύμβολο της στράτευσης σε ένα όραμα, τόσο για την υπόθεση της γυναίκας όσο και για την υπόθεση της Ευρώπης, ζητήματα που και τα δύο παραμένουν στο προσκήνιο της επικαιρότητας. Το 1979, κατά την πρώτη εκλογή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου με άμεση καθολική ψηφοφορία, η Louise Weiss ήταν το πρεσβύτερο μέλος της συνέλευσής μας. Με τη λήξη της εναρκτήριας συνεδρίασης, της οποίας ήταν ως εκ τούτου Πρόεδρος, είχε τη χαρά να δει να αναδεικνύεται πρώτη Πρόεδρος του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου η κ. Simone Veil, την παρουσία της οποίας χαιρετίζω εδώ με αισθήματα συγκίνησης και φιλίας. Τα σημερινά εγκαίνια λαμβάνουν χώρα σε μια στιγμή που το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο μόλις άνοιξε με τόλμη στο Ελσίνκι το μεγάλο εργοτάξιο της επανένωσης, εν ευθέτω χρόνω, ολόκληρης της Ευρώπης μέσα στην Ένωση, της προσαρμογής των θεσμικών οργάνων μας σε αυτή τη διεύρυνση, της αυτόνομης ευρωπαϊκής άμυνας. Τίποτα απ’ αυτά δεν πρόκειται να κατορθωθεί με ευκολία. Αλλά αυτός ο μισός αιώνας ιστορίας της ευρωπαϊκής οικοδόμησης σημαδεύθηκε διαρκώς από τις προσπάθειες που ο καθένας χρειάστηκε να καταβάλει, ώστε να ξεπερασθούν οι αρχικές συγκρούσεις συμφερόντων ή απόψεων μεταξύ των κρατών μας και τελικά να επικρατήσει, μέσα σε πνεύμα αλληλεγγύης, το κοινό συμφέρον. Οι δυσκολίες που παρουσιάσθηκαν τις τελευταίες ημέρες ανάμεσα σε δύο από τα κράτη μέλη μας, όσο έντονες κι αν είναι, και όσο κι αν δεν υποτιμώ, όπως γνωρίζετε, την ανθρώπινη, αλλά και την οικονομική τους διάσταση, δεν θα ξεφύγουν από αυτόν τον κανόνα, εννοώ αυτή τη δυναμική μιας συναινετικής κατάληξης. Είναι κάτι για το οποίο είμαι πεπεισμένη και το επιθυμώ διακαώς. Τα εγκαίνια αυτά λαμβάνουν επίσης χώρα τη στιγμή που το Κοινοβούλιο φτάνει σε μια φάση την οποία θα ονόμαζα πολιτική ωριμότητα, ιδίως χάρη στις προόδους των Συνθηκών του Μάαστριχτ και του Άμστερνταμ. Το Κοινοβούλιο αναγνωρίζεται στο εξής πλήρως τόσο εντός της Ένωσης όσο και πέρα από τα σύνορά της. Χαίρομαι ιδιαίτερα για τη σημερινή παρουσία εδώ των ανώτατων αρχών όλων των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων, και ιδίως του Συμβουλίου, του οποίου σήμερα προεδρεύει η Φινλανδία, και χαιρετίζω τον Πρωθυπουργό κ. Lipponen και της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, με επικεφαλής τον κ. Romano Prodi, καθώς και πολλών Υπουργών και εκπροσώπων κοινοβουλίων των κρατών μελών μας, χωρίς να παραλείπουμε εννοείται το Συμβούλιο της Ευρώπης με το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων του, το οποίο παραμένει γείτονάς μας και υπήρξε για τόσο μεγάλο διάστημα οικοδεσπότης μας. Στο εξής αναπόφευκτη δημοκρατική ευθύνη του Κοινοβουλίου θα είναι να αρθεί στο ύψος των νέων εξουσιών που του εμπιστεύθηκαν τα κράτη και οι λαοί της Ευρώπης. Να είστε βέβαιοι, όλοι εσείς που με την παρουσία σας προσφέρετε στα σημερινά εγκαίνια την ολοκληρωμένη ευρωπαϊκή τους διάσταση, ότι το θεσμικό μας όργανο έχει βαθιά επίγνωση της ευθύνης του. Εύχομαι η σημερινή τελετή, την οποία τιμάτε με την παρουσία σας, κύριε Πρόεδρε της Δημοκρατίας, να αποτελέσει σήμερα, παραμονές του έτους 2000, μήνυμα ενότητας για όλους τους πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης, και χωρίς άλλη αναμονή, σας δίνω τον λόγο. Σαράντα χρόνια ύστερα από τη δημιουργία του, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο βρίσκεται επιτέλους στο σπίτι του, σε αυτό το αρχιτεκτονικό σύνολο που εκτείνεται αρμονικά στις δύο πλευρές της συμβολής δύο ποταμών με γαλήνια νερά, ως σύμβολο της βούλησης συνάντησης και ένωσης της Ευρώπης μέσα σε κλίμα ειρήνης. Όπως ακριβώς η Ευρώπη αποτελεί συλλογικό οικοδόμημα, έτσι και το κτήριο αυτό, το οποίο κατά την ανέγερσή του ήταν το μεγαλύτερο δημόσιο εργοτάξιο της Γαλλίας, είναι καρπός πολλαπλών προσπαθειών. Επιτρέψτε μου πρώτα απ’ όλα να υπενθυμίσω την ισχυρότατη στράτευση του γαλλικού κράτους, του Προέδρου της Δημοκρατίας και της κυβέρνησης, η οποία προσέφερε τη χρηματοοικονομική της εγγύηση, καθώς και των νομαρχών της περιφέρειας και του νομού, οι οποίοι εκπροσωπούσαν εν προκειμένω το κράτος, και να υπογραμμίσω την προσοχή με την οποία εσείς ο ίδιος, κύριε Πρόεδρε της Δημοκρατίας, παρακολουθήσατε προσωπικά την εξέλιξη του εργοταξίου και την αποπεράτωση των εργασιών. Επιθυμώ επίσης να εξάρω την προσφορά των αρχών του Δήμου του Στρασβούργου, και ιδίως του Δημάρχου του, του κ. Roland Ries, καθώς και της προκατόχου του, της Υπουργού Πολιτισμού και παλαιάς συναδέλφου μας, κ. Catherine Trautmann. Δείξατε εξαιρετική αποφασιστικότητα, στο ύψος της αγάπης που τρέφετε για την πανέμορφη πόλη σας και της θέλησής σας να την υπηρετήσετε και να ενισχύσετε τη διεθνή ακτινοβολία της. Φυσικά, οφείλω επίσης να εξάρω την προσφορά του κ. Pierre Pflimlin"@el^8,8 "Mr President of the Republic, it is my great pleasure to welcome you warmly to the European Parliament. You have agreed to inaugurate our new building in Strasbourg, thereby becoming the first European Union Head of State to speak in this new Chamber. This is only natural, since here in Strasbourg, Parliament is France's guest. the former Prime Minister of France, who was Mayor of Strasbourg for 24 years, and also President of our Assembly from 1984 to 1987. I salute him as one of the great driving forces behind European integration and offer him our deep respect and my affection. Here, in Strasbourg, a European building site is intrinsically a matter for Alsace as a whole and I should like to stress the moral and financial support provided by the Alsace Regional Council and the Bas-Rhin General Council under the leadership of their presidents, the late Marcel Rudloff, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, also a former Parliament colleague, and Philippe Richter. Naturally enough, our thanks also go out to all those directly involved in the design and building work, the developer, the architects and the thousands of engineers, technicians, workers and sub-contractors who worked so enthusiastically on the project. Today, I have the feeling that the shortcomings and problems in connection with the functioning of this building which we quite rightly complained about in July and which have quickly been remedied are now essentially forgotten. With Brussels, with Luxembourg, the European Parliament spreads its activities between three places of work. We accept this unusual arrangement as a legacy of history. As regards Strasbourg, I would merely say that this place has a specific purpose, one imbued with the spirit and memory of Europe, which the Amsterdam Treaty has now set in stone. It was Lord Ernest Bevin, the Foreign Minister of the United Kingdom, who, in 1949, almost exactly 50 years ago, was the first to suggest Strasbourg as a powerful symbol of a new Europe in which peace had been restored. He urged, and I quote, that 'this great city, which has borne witness to the stupidity of the human race … should become a symbol of the unity of Europe … an ideal place in which to pursue this great project in an atmosphere of good faith, rather than domination'. Parliament is honoured by your presence, just as it was two years ago in Brussels when King Albert II of Belgium came to inaugurate the Espace Léopold. This building, which houses Parliament's Chamber, will henceforth bear the name of Louise Weiss. I am moved by the memory of this intrepid political journalist, who was born in 1893 and who, immediately after the end of the First World War, threw herself into the struggle for peace, European integration and women's suffrage. Louise Weiss has remained the symbol of a visionary commitment to the cause of women and the cause of Europe, both of which are still highly topical. In 1979, after the first election of the European Parliament by direct universal suffrage, she was the oldest Member of our Assembly. Following the opening sitting which she chaired in that capacity, she had the joy of seeing Mrs Simone Veil, who is present here today, elected the first President of the European Parliament. Today's inauguration comes at a time when the European Council in Helsinki has just taken the brave step of launching the process which will ultimately lead to the reunification of Europe as a whole within the Union, the reform of the institutions in line with that enlargement and the creation of an independent European defence organisation. It will not be easy. However, the history of European integration, which now stretches back half a century, has consistently been marked by the efforts which have had to be made with a view to overcoming initial conflicts of interest or differences in outlook between our States and ensuring that the common interest would ultimately prevail in a spirit of solidarity. The problems which have arisen over the last few days between two of our States, however deep-seated they may be, and regardless of their human and economic implications, will not prove exceptions to this rule. I am convinced that they will succumb to this desire to reach a conclusion based on consensus. This inauguration also comes at a time when Parliament can be said, without exaggeration, to have reached political maturity, not least as a result of the advances secured by means of the Maastricht and Amsterdam Treaties. It now enjoys full recognition both within the Union and beyond its borders. I am delighted to note the presence here today of the highest authorities of all the European institutions, and in particular the Council, of which the Presidency is currently held by Finland, and I welcome Prime Minister Lipponen, … and the European Commission, led by Mr Romano Prodi, and many ministers and representatives of the Parliaments of our Member States, not to mention the Council of Europe and its European Court of Human Rights, which remains our neighbour and was for so long our host. The task must now be to make Parliament's democratic accountability commensurate with the new powers which the States and peoples of Europe have conferred on it. Let me assure you, as the people whose presence has lent this inauguration ceremony its full European dimension, that our institution is duly mindful of this task. May today's ceremony, which you, Mr President of the Republic, have honoured by your presence, send out a message of unity to all the citizens of the European Union on the eve of the year 2000. Without further ado, I give you the floor. Forty years after its inception, the European Parliament finally has its own home in this complex of buildings spread out harmoniously on either side of the confluence of two peaceful streams, like a symbol of Europe's determination to create dialogue and union against a background of peace. Just as European integration is a collective process, contributions to this project, which was, during the construction period, the largest public-sector building site in France, have come from many sides. First of all, I should like to draw attention to the strong support lent by the French State, the President of the Republic and the French Government, which provided a financial guarantee, and by the prefects of the region and the département, who represented the State, and to emphasise the close attention which you yourself, Mr President of the Republic, have paid to the development of the project and the completion of the work. I should also like to pay tribute to the authorities of the City of Strasbourg and, in particular, its Mayor, Mr Roland Ries, and his predecessor, the Minister of Culture, our former colleague, Mrs Catherine Trautmann. Your determination has been equalled only by the love you have for your very beautiful city and your determination to consolidate and raise its international profile. I, of course, include in this tribute Mr Pierre Pflimlin, …"@en³ "Señor Presidente de la República: antiguo Presidente del Consejo de Francia, que fue alcalde de Estrasburgo durante veinticuatro años, y que también fue Presidente de nuestra Asamblea entre 1984 y 1987. El Sr. Pflimlin ha sido uno de los grandes artesanos de Europa y le manifiesto nuestro profundo respeto y mi afección. Aquí, en Estrasburgo, las obras de construcción de Europa incumben, por instinto, a toda Alsacia, y desearía destacar el compromiso moral y financiero asumido por el Consejo Regional de Alsacia y por el Consejo General del Bajo Rin, bajo el impulso de sus presidentes, Marcel Rudloff, que nos ha abandonado, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, también él antiguo colega nuestro en el Parlamento, y Philippe Richter. Naturalmente, nuestros agradecimientos por este trabajo se dirigen también a todos aquellos que lo han concebido y realizado directamente, el maestro de obras, los arquitectos y los miles de ingenieros, técnicos y obreros, así como subcontratistas, que lo han erigido con entusiasmo. Queridos colegas Hoy tengo el sentimiento de que los defectos y las dificultades que lamentamos con toda la razón el pasado mes de julio en cuanto al funcionamiento de este edificio, y que hemos solucionado con prontitud, han quedado ya básicamente en el olvido. Con Bruselas, con Luxemburgo, el Parlamento Europeo se reparte entre tres lugares de trabajo. Se trata, en efecto, de una singularidad que asumimos como una herencia de la historia. Solamente diré que, en el caso de Estrasburgo, este lugar responde a una finalidad específica, que obedece al espíritu y a la memoria, y que el Tratado de Amsterdam ya ha consagrado. Fue Lord Ernest Bevin, Ministro de Asuntos Exteriores del Reino Unido, el primero que propuso, ya en 1949, hace exactamente cincuenta años, Estrasburgo, por ser uno de los principales símbolos de la nueva Europa de la paz reencontrada. Tengo el gran placer de desearle una cordial bienvenida al Parlamento Europeo. Ha tenido a bien venir a inaugurar nuestro nuevo edificio en Estrasburgo, siendo así el primer Jefe de Estado de la Unión Europea al que recibimos en este nuevo palacio. Es totalmente normal, ya que el Parlamento es aquí el invitado de Francia. Según él, y cito sus palabras, esta gran ciudad, que había sido testigo de la estupidez del género humano, estaba llamada a convertirse en un símbolo de la unidad de Europa, el lugar adecuado para desarrollar este gran esfuerzo en una atmósfera de buena voluntad y de no dominación. Este palacio, que alberga el hemiciclo, llevará de ahora en adelante el nombre de Louise Weiss. Me embarga la emoción cuando evoco la figura de esta intrépida periodista política, nacida en 1893, y que, desde finales de la Primera Guerra Mundial, se comprometió en la lucha por la paz, la construcción de Europa y el acceso de las mujeres al derecho de voto. Louise Weiss se ha convertido en el símbolo de un compromiso con visión de futuro, tanto en lo que se refiere a la causa de las mujeres como a la de Europa, que siguen siendo de gran actualidad. En 1979, con ocasión de las primeras elecciones al Parlamento Europeo por sufragio universal directo, Louise Weiss fue la Presidenta de edad de nuestra Asamblea. Tras la sesión inaugural, que presidió en calidad de tal, tuvo la satisfacción de ver cómo Simone Veil, cuya presencia aquí saludo con emoción y amistad, era elegida la primera Presidenta del Parlamento Europeo. La inauguración de hoy se produce en un momento en el que el Consejo Europeo acaba de emprender audazmente en Helsinki la gran obra de la futura reunificación de toda Europa en el seno de la Unión, la de la adaptación de las instituciones a esta ampliación, la de una defensa europea autónoma. La tarea no será fácil, pero este medio siglo de historia de la construcción europea se ha caracterizado por los continuos esfuerzos que cada uno ha tenido que realizar para remontar los conflictos de intereses o de concepción iniciales entre nuestros Estados, y hacer valer, in fine, en la solidaridad, el interés común. Las dificultades que han surgido estos últimos días entre dos de nuestros Estados, por profundas que sean, y de las que calibro, como Usted bien sabe, su aspecto humano como económico, no escaparán a esta norma, quiero decir a esta dinámica hacia un entendimiento. Estoy convencida y así lo deseo ardientemente. Esta inauguración se produce en un momento en el que el Parlamento accede a lo que se puede denominar sin énfasis su madurez política, gracias, en particular, a los progresos realizados con los Tratados de Maastricht y Amsterdam. Es una realidad reconocida plenamente, tanto en el seno de la Unión como fuera de sus fronteras. Me satisface la presencia, aquí y en este día, de las más altas autoridades de todas las instituciones europeas, y en particular del Consejo, que preside actualmente Finlandia, y saludo a su Primer Ministro, el Sr. Lipponen y de la Comisión Europea, dirigida por el Sr. Romano Prodi, así como la presencia de numerosos ministros y representantes de los Parlamentos de nuestros Estados, sin olvidar, claro está, el Consejo de Europa y su Tribunal Europeo de Derechos Humanos, que sigue siendo nuestro vecino y fue durante mucho tiempo nuestro anfitrión. El Parlamento se honra con su presencia, como ya lo hizo hace dos años, en Bruselas, con la visita del Rey Alberto II de Bélgica, cuando inauguró el Espacio Léopold. En lo sucesivo, la responsabilidad democrática del Parlamento sólo puede ponerse a la altura de las nuevas competencias que los Estados y los pueblos europeos le han conferido. Tengan la seguridad todos ustedes de que gracias a su presencia dan a esta inauguración su plena dimensión europea, de la que nuestra Institución es totalmente consciente. Espero que la ceremonia de hoy, que se honra con su presencia, Señor Presidente de la República, pueda ser, en vísperas del año 2000, un signo de unidad para todos los ciudadanos de la Unión Europea y sin esperar más le cedo la palabra. Cuarenta años después de su creación, el Parlamento Europeo se encuentra finalmente en su casa, en este conjunto arquitectónico que se erige armoniosamente a ambas orillas de la confluencia de dos ríos cuyas aguas fluyen apaciblemente, como un símbolo de la voluntad de encuentro y unión de Europa, en la paz. Al igual que Europa, que es una construcción colectiva, este logro ha sido el fruto de un gran número de contribuciones para la que ha sido, durante su construcción, la obra pública más importante de Francia. Permítame recordar, en primer lugar, el fuerte compromiso del Estado francés, del Presidente de la República y del Gobierno, que ha prestado su garantía financiera, así como de los prefectos de la región y del departamento, que han representado al Estado, y que destaque la atención con la que Usted mismo, Señor Presidente de la República, ha seguido personalmente la evolución de las obras y su finalización. Deseo, asimismo, rendir homenaje a las autoridades de la Ciudad de Estrasburgo, y en particular a su Alcalde, Sr. Roland Ries, así como a su predecesora, la Ministra de Cultura, nuestra antigua colega, Sra. Catherine Trautmann. Su determinación sólo puede equipararse al amor que sienten por su hermosa ciudad y a su deseo de servir y amplificar su dimensión internacional. Incluyo naturalmente en este homenaje al Sr. Pierre Pflimlin"@es¹² "Arvoisa tasavallan presidentti, toivotan teidät sydämellisesti tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Oli erittäin ystävällistä, että tulitte Strasbourgiin vihkimään käyttöön uuden rakennuksemme, ja olette siten ensimmäinen Euroopan unionin valtionpäämies, jonka otamme vastaan tässä uudessa palatsissa. Tämä on luonnollista, koska parlamentti on täällä Ranskan vieraana. entiselle Ranskan hallituksen päämiehelle, joka toimi Strasbourgin kaupunginjohtajana 24 vuotta ja joka oli myös meidän edustajakokouksemme puhemies vuosina 1984-1987. Hän oli merkittävä Euroopan rakentaja, ja haluan ilmaista hänelle syvän kunnioituksemme ja kiintymykseni. Täällä Strasbourgissa eurooppalainen rakennushanke on luonnollisesti koko Alsacea koskeva asia, ja haluaisin korostaa Alsacen alueneuvoston ja Bas-Rhinin maakuntaneuvoston moraalista ja taloudellista sitoutumista, jolle antoivat sysäyksen niiden puheenjohtajat, edesmennyt Marcel Rudloff sekä Daniel Hoeffel ja Adrien Zeller, joka myös on entinen kollegamme parlamentissa sekä Philippe Richter. Haluamme luonnollisesti kiittää tästä saavutuksesta myös kaikkia sen suunnitteluun ja toteutukseen suoraan osallistuneita eli työnjohtoa, arkkitehteja ja tuhansia insinöörejä, teknikkoja ja työntekijöitä sekä alihankkijoita, jotka osallistuivat rakennuksen luomiseen suurella innolla. Rakkaat kollegat, minusta tuntuu tänään, että tämän rakennuksen toimintaan liittyneet viat ja vaikeudet, joista me oikeutetusti valitimme viime heinäkuussa ja jotka välittömästi saimme korjattua, on nyt pääosiltaan unohdettu. Euroopan parlamentti toimii kolmessa paikassa eli Strasbourgin lisäksi Brysselissä ja Luxemburgissa. Tämän tietysti hieman omalaatuisen seikan me hyväksymme osana historian perintöä. Strasbourgin tapauksessa kyse on erityisestä tarkoitusperästä, joka liittyy yhteisön henkeen ja muistoihin ja joka Amsterdamin sopimuksessa vakiinnutettiin. Ensimmäinen, joka vuonna 1949 ehdotti Strasbourgia uuden, rauhanomaisen Euroopan symboliseksi sijaintipaikaksi, oli Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri lordi Ernest Bevin. Hän halusi tästä suuresta kaupungista, joka oli ollut todistamassa ihmissuvun järjettömyyttä, Euroopan yhtenäisyyden symbolin. Hänestä kaupunki soveltui tähän tarkoitukseen, joka edellytti hyvän tahdon, ei ylivallan ilmapiiriä. Läsnäolonne on suuri kunnia parlamentille, kuten oli suuri kunnia myös kaksi vuotta sitten, kun Belgian kuningas Albert II tuli avaamaan Léopold-rakennuksen Brysseliin. Tämä palatsi, jossa istuntosali sijaitsee, kantaa nyt nimeä Louise Weiss. Tämä urhea poliittinen toimittaja syntyi vuonna 1893. Heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän ryhtyi taistelemaan rauhan ja Euroopan rakentamisen sekä naisten äänioikeuden puolesta. Hänen nimensä mainitseminen herättää väistämättä suuria tunteita. Louise Weiss on säilynyt visionaarisen osallistumisen symbolina, oli kyse sitten naisten oikeuksista tai Euroopan rakentamisesta, jotka molemmat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia aiheita. Vuonna 1979, kun Euroopan parlamentti ensimmäisen kerran valittiin suorilla yleisillä vaaleilla, hän oli edustajakokouksemme vanhin jäsen. Avajaisistunnossa, jonka puheenjohtajana hän tuolloin toimi, hänellä oli ilo nähdä Simone Veilin valinta Euroopan parlamentin ensimmäiseksi puhemieheksi. Haluankin tässä yhteydessä tervehtiä joukossamme olevaa Simone Veiliä. Tämänpäiväinen avajaistilaisuus pidetään hetkellä, jolloin Helsingissä pidetty Eurooppa-neuvosto on juuri rohkeasti käynnistänyt koko Euroopan yhdentymiseen tähtäävän suuren työmaan, toimielinten sopeuttamisen tähän laajentumiseen sekä Euroopan itsenäisen puolustuksen. Mitään ei saavuteta helpolla. Tälle Euroopan rakentamisen puolivuosisadalle ovat olleet ominaisia ponnistukset, joihin kaikki ovat osallistuneet, jotta on selviydytty etuihin tai käsityksiin liittyvistä ristiriidoista ja jotta lopuksi on yhteisvastuullisesti saavutettu yhteinen etu. Kahden valtiomme välillä viime päivinä ilmenneet vaikeudet, joiden luonne on nähdäkseni sekä inhimillinen että taloudellinen, eivät tee poikkeusta tästä säännöstä eli pyrkimyksestä yhteisymmärrykseen. Olen vakuuttunut tästä ja toivon tätä hartaasti. Nämä avajaiset pidetään myös hetkellä, jolloin parlamentin voidaan sanoa saavuttaneen poliittisen kypsyytensä, nimenomaan Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten edistysaskelten avulla. Parlamentti on nyt täysin tunnustettu sekä unionin sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Olen iloinen nähdessäni täällä tänään Euroopan unionin toimielinten, erityisesti neuvoston korkeimmat edustajat. Tervehdinkin nyt ilolla puheenjohtajamaan Suomen pääministeri Lipposta. Lisäksi minua ilahduttaa Romano Prodin johtaman Euroopan komission sekä lukuisten ministereiden ja jäsenvaltioidemme parlamenttien edustajien läsnäolo, luonnollisesti puhumattakaan Euroopan neuvostosta ja sen ihmisoikeustuomioistuimesta, jotka säilyvät edelleen naapureinamme ja joiden vieraana olimme niin pitkään. Euroopan parlamentin demokraattisen vastuun on nyt noustava Euroopan valtioiden ja kansojen sille myöntämien uusien valtuuksien tasolle. Te kaikki, jotka olette täällä läsnä antamassa näille avajaisille täyden eurooppalaisen ulottuvuuden, voitte olla vakuuttuneita, että toimielimemme on syvästi tietoinen tästä asiasta. Tämänpäiväinen seremonia, jota kunnioitatte läsnäolollanne, arvoisa tasavallan presidentti, voisi näin vuoden 2000 kynnyksellä olla merkki kaikkien Euroopan unionin kansalaisten yhtenäisyydestä. Nyt annan puheenvuoron Teille, arvoisa presidentti. Neljäkymmentä vuotta perustamisensa jälkeen Euroopan parlamentti on vihdoin omien seiniensä sisällä tässä rakennuskokonaisuudessa, joka sijaitsee kahden joen yhtymäkohdassa kuvastaen symbolisesti Euroopan unionin halua yhteistyöhön ja rauhaan. Yhdessä rakennetun Euroopan tavoin tämä rakennus on syntynyt lukuisten kilpailujen tuloksena, ja se oli rakennusvaiheessaan Ranskan suurin julkinen rakennustyömaa. Haluaisin aluksi muistuttaa Ranskan valtion, tasavallan presidentin ja hankkeen rahoituksen turvanneen hallituksen sekä valtiota edustaneiden alueen ja departementin prefektien erittäin voimakkaasta sitoutumisesta tähän hankkeeseen sekä korostaa sitä, kuinka tarkkaavaisesti Te, arvoisa presidentti, seurasitte henkilökohtaisesti töiden edistymistä ja rakennuksen valmistumista. Haluaisin ilmaista kunnioitukseni myös Strasbourgin kaupungille ja erityisesti kaupunginjohtaja Roland Riesille sekä hänen edeltäjälleen, kulttuuriministerille ja entiselle kollegallemme Catherine Trautmannille. Määrätietoisuutenne on verrattavissa ainoastaan kaunista kaupunkianne kohtaan tuntemaanne rakkauteen ja haluunne laajentaa sen kansainvälistä merkitystä. Nämä kunnianosoitukset haluan luonnollisesti osoittaa myös Pierre Pflimlinille"@fi⁵ "Signor Presidente della Repubblica, è per me un grande piacere augurarle un cordiale benvenuto al Parlamento europeo. Lei è voluto venire a inaugurare il nostro nuovo edificio di Strasburgo e così lei è il primo capo di Stato dell'Unione europea che accogliamo in questo nuovo palazzo. Ciò è naturale in quanto il Parlamento è ospitato dalla Francia. ex Presidente del Consiglio di Francia, che è stato sindaco di Strasburgo per 24 anni ed anche Presidente della nostra Assemblea dal 1984 al 1987. In lui saluto un grande artigiano dell'Europa e a lui esprimo il nostro profondo rispetto e il mio personale affetto. Qui a Strasburgo un cantiere dell'Europa è, per istinto, una questione che interessa l'intera Alsazia e voglio sottolineare l'impegno morale e finanziario profuso dal Consiglio regionale dell'Alsazia e dal Consiglio generale del Basso Reno sotto l'impulso dei rispettivi presidenti, Marcel Rudloff che ci ha lasciati, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, anch'egli nostro ex collega al Parlamento, nonché Philippe Richter. Naturalmente i nostri ringraziamenti per quest'opera vanno anche a tutti coloro che l'hanno direttamente concepita e realizzata, alla committenza, agli architetti e a quelle migliaia di ingegneri, tecnici, operai e subappaltatori che l'hanno eretta con entusiasmo. Oggi ho la sensazione che i difetti che abbiamo giustamente deplorato nello scorso luglio a livello di funzionamento di questo edificio e a cui abbiamo prontamente rimediato sono ormai stati sostanzialmente dimenticati. Con Bruxelles e con Lussemburgo, il Parlamento europeo si divide in tre luoghi di lavoro. È di certo una singolarità che ci assumiamo come eredità della storia. Quanto a Strasburgo direi soltanto che questo luogo risponde a una finalità specifica che fa parte del pensiero e della memoria e che il trattato di Amsterdam ha ormai consacrato. Fu Lord Ernst Bevin, ministro degli Affari Esteri del Regno Unito, il primo a proporre Strasburgo, nel 1949, giusto cioè cinquant'anni fa, come luogo fortemente simbolico della nuova Europa della pace ritrovata. Egli invitava, lo cito, "questa grande città [che] era stata testimone della stupidità del genere umano...[a] diventare simbolo dell'unità dell'Europa, ...luogo adatto a sviluppare questo grande sforzo in un'atmosfera di buona volontà e non di dominazione". Il Parlamento è onorato della Sua presenza come lo fu due anni fa a Bruxelles per la presenza di Re Alberto II di Belgio quando venne a inaugurare l'Espace Léopold. Questo palazzo che ospita l'emiciclo porterà d'ora in poi il nome di Louise Weiss. Non è senza emozione che evoco la figura di questa intrepida giornalista politica nata nel 1893 la quale, sin dalla fine della prima guerra mondiale, si impegnò nella lotta per la pace, la costruzione dell'Europa e anche per l'accesso delle donne al diritto di voto. Louise Weiss è rimasta il simbolo di un impegno visionario e per la causa femminile e per quella dell'Europa, che permangono entrambe di grande attualità. Nel 1979, in occasione delle prima elezione del Parlamento europeo a suffragio universale diretto, essa fu il decano della nostra Assemblea. Al termine della seduta di apertura da lei a questo titolo presieduta, ebbe la felicità di vedere che la prima Presidente del Parlamento europeo era l'on. Simone Veil, la cui presenza saluto qui con emozione e amicizia. L'inaugurazione odierna avviene in un momento in cui il Consiglio europeo ha audacemente aperto a Helsinki il grande cantiere della riunificazione a termine dell'intera Europa in seno all'Unione, quello dell'adeguamento delle istituzioni a tale allargamento, quello di una difesa europea autonoma. Nulla sarà portato a compimento con facilità. Ma questo mezzo secolo di storia della costruzione europea è stato costantemente contraddistinto dagli sforzi che ognuno doveva fare per sormontare gli iniziali conflitti di interesse o di concezione tra i nostri Stati e far infine prevalere nella solidarietà l'interesse comune. Le difficoltà, per quanto forti, emerse in questi ultimi giorni tra due dei nostri Stati, e di cui considero l'aspetto umano oltre che economico, non sfuggiranno a questa regola, voglio dire a questa dinamica che, ne sono convinta e me lo auguro, troverà una conclusione in un'intesa. Questa inaugurazione avviene anche in un momento in cui il Parlamento accede a quella che si può senza enfasi definire la sua maturità politica grazie soprattutto ai progressi compiuti con i trattati di Maastricht e di Amsterdam. Esso è ormai pienamente riconosciuto sia in seno all'Unione sia al di là delle sue frontiere. Mi rallegro della presenza qui, in questo giorno, delle più alte autorità di tutte le istituzioni europee e in particolare del Consiglio oggi presieduto dalla Finlandia e della Commissione europea guidata da Romano Prodi nonché di numerosi ministri e rappresentanti dei parlamenti dei nostri Stati, senza dimenticare beninteso il Consiglio d'Europa e la sua Corte europea dei diritti dell'uomo, che resta il nostro vicino dopo che così a lungo è stato il nostro ospite. D'ora in poi la responsabilità democratica del Parlamento non può che elevarsi all'altezza dei nuovi poteri che gli Stati e i popoli europei gli hanno conferito. Siate certi, voi tutti che date piena dimensione europea a questa inaugurazione associandovi con la vostra presenza, che la nostra istituzione ne ha profonda coscienza. Possa quindi la cerimonia di oggi che si onora della Sua presenza, signor Presidente della Repubblica, essere, in questa vigilia dell'anno 2000, un segno di unità per tutti i cittadini dell'Unione europea. Senza attendere oltre le dò la parola. Quarant’anni dopo la sua creazione il Parlamento europeo è finalmente tra le sue mura in quest'insieme architettonico che si dispone armonicamente da una parte e dall'altra della confluenza di due placidi corsi d'acqua come simbolo della volontà di incontro e di unione dell'Europa nella pace. Al pari dell'Europa che è una costruzione collettiva, la presente realizzazione è stata il frutto di molteplici apporti a quello che è stato, durante la costruzione, il più grande cantiere pubblico in Francia. Mi permetta innanzitutto di ricordare il forte impegno assunto dallo Stato francese, dal Presidente della Repubblica e dal governo che ha dato la sua garanzia finanziaria, nonché quello fornito dai prefetti della regione e del dipartimento che rappresentavano lo Stato, e di sottolineare l'attenzione con cui lei stesso, signor Presidente della Repubblica, ha seguito personalmente l'andamento del cantiere e il completamento dei lavori. Desidero altresì rendere omaggio alle autorità della città di Strasburgo, in particolare al sindaco Roland Ries, nonché al suo predecessore, l'attuale ministro della Cultura ed ex nostra collega, Catherine Trautmann. La vostra determinazione è stata pari all'amore che voi portate alla vostra bellissima città e alla vostra volontà di servirla e di amplificarne la rinomanza internazionale. A questo omaggio associo naturalmente Pierre Pflimlin"@it⁹ "Mr President of the Republic, it is my great pleasure to welcome you warmly to the European Parliament. You have agreed to inaugurate our new building in Strasbourg, thereby becoming the first European Union Head of State to speak in this new Chamber. This is only natural, since here in Strasbourg, Parliament is France's guest. the former Prime Minister of France, who was Mayor of Strasbourg for 24 years, and also President of our Assembly from 1984 to 1987. I salute him as one of the great driving forces behind European integration and offer him our deep respect and my affection. Here, in Strasbourg, a European building site is intrinsically a matter for Alsace as a whole and I should like to stress the moral and financial support provided by the Alsace Regional Council and the Bas-Rhin General Council under the leadership of their presidents, the late Marcel Rudloff, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, also a former Parliament colleague, and Philippe Richter. Naturally enough, our thanks also go out to all those directly involved in the design and building work, the developer, the architects and the thousands of engineers, technicians, workers and sub-contractors who worked so enthusiastically on the project. Today, I have the feeling that the shortcomings and problems in connection with the functioning of this building which we quite rightly complained about in July and which have quickly been remedied are now essentially forgotten. With Brussels, with Luxembourg, the European Parliament spreads its activities between three places of work. We accept this unusual arrangement as a legacy of history. As regards Strasbourg, I would merely say that this place has a specific purpose, one imbued with the spirit and memory of Europe, which the Amsterdam Treaty has now set in stone. It was Lord Ernest Bevin, the Foreign Minister of the United Kingdom, who, in 1949, almost exactly 50 years ago, was the first to suggest Strasbourg as a powerful symbol of a new Europe in which peace had been restored. He urged, and I quote, that 'this great city, which has borne witness to the stupidity of the human race … should become a symbol of the unity of Europe … an ideal place in which to pursue this great project in an atmosphere of good faith, rather than domination'. Parliament is honoured by your presence, just as it was two years ago in Brussels when King Albert II of Belgium came to inaugurate the Espace Léopold. This building, which houses Parliament's Chamber, will henceforth bear the name of Louise Weiss. I am moved by the memory of this intrepid political journalist, who was born in 1893 and who, immediately after the end of the First World War, threw herself into the struggle for peace, European integration and women's suffrage. Louise Weiss has remained the symbol of a visionary commitment to the cause of women and the cause of Europe, both of which are still highly topical. In 1979, after the first election of the European Parliament by direct universal suffrage, she was the oldest Member of our Assembly. Following the opening sitting which she chaired in that capacity, she had the joy of seeing Mrs Simone Veil, who is present here today, elected the first President of the European Parliament. Today's inauguration comes at a time when the European Council in Helsinki has just taken the brave step of launching the process which will ultimately lead to the reunification of Europe as a whole within the Union, the reform of the institutions in line with that enlargement and the creation of an independent European defence organisation. It will not be easy. However, the history of European integration, which now stretches back half a century, has consistently been marked by the efforts which have had to be made with a view to overcoming initial conflicts of interest or differences in outlook between our States and ensuring that the common interest would ultimately prevail in a spirit of solidarity. The problems which have arisen over the last few days between two of our States, however deep-seated they may be, and regardless of their human and economic implications, will not prove exceptions to this rule. I am convinced that they will succumb to this desire to reach a conclusion based on consensus. This inauguration also comes at a time when Parliament can be said, without exaggeration, to have reached political maturity, not least as a result of the advances secured by means of the Maastricht and Amsterdam Treaties. It now enjoys full recognition both within the Union and beyond its borders. I am delighted to note the presence here today of the highest authorities of all the European institutions, and in particular the Council, of which the Presidency is currently held by Finland, and I welcome Prime Minister Lipponen, … and the European Commission, led by Mr Romano Prodi, and many ministers and representatives of the Parliaments of our Member States, not to mention the Council of Europe and its European Court of Human Rights, which remains our neighbour and was for so long our host. The task must now be to make Parliament's democratic accountability commensurate with the new powers which the States and peoples of Europe have conferred on it. Let me assure you, as the people whose presence has lent this inauguration ceremony its full European dimension, that our institution is duly mindful of this task. May today's ceremony, which you, Mr President of the Republic, have honoured by your presence, send out a message of unity to all the citizens of the European Union on the eve of the year 2000. Without further ado, I give you the floor. Forty years after its inception, the European Parliament finally has its own home in this complex of buildings spread out harmoniously on either side of the confluence of two peaceful streams, like a symbol of Europe's determination to create dialogue and union against a background of peace. Just as European integration is a collective process, contributions to this project, which was, during the construction period, the largest public-sector building site in France, have come from many sides. First of all, I should like to draw attention to the strong support lent by the French State, the President of the Republic and the French Government, which provided a financial guarantee, and by the prefects of the region and the département, who represented the State, and to emphasise the close attention which you yourself, Mr President of the Republic, have paid to the development of the project and the completion of the work. I should also like to pay tribute to the authorities of the City of Strasbourg and, in particular, its Mayor, Mr Roland Ries, and his predecessor, the Minister of Culture, our former colleague, Mrs Catherine Trautmann. Your determination has been equalled only by the love you have for your very beautiful city and your determination to consolidate and raise its international profile. I, of course, include in this tribute Mr Pierre Pflimlin, …"@lv¹⁰ "Geachte President van de Republiek, met groot genoegen heet ik u hartelijk welkom in het Europees Parlement. U hebt ermee ingestemd om ons nieuwe gebouw in Straatsburg in te wijden en hiermee bent u het eerste staatshoofd van de Europese Unie dat wij in deze nieuwe vergaderzaal ontvangen. Dat spreekt vanzelf, omdat het Parlement hier de gast van Frankrijk is. voormalig voorzitter van de Raad van Frankrijk, die gedurende 24 jaar burgemeester van Straatsburg is geweest en van 1984 tot 1987 voorzitter van het Europees Parlement. Hij is voor mij een van de drijvende krachten achter de opbouw van Europa en hij kan verzekerd zijn van ons diep gevoelde respect en van mijn genegenheid. Hier in Straatsburg is een Europees bouwwerk gevoelsmatig een zaak van de hele Elzas en ik onderstreep de morele en financiële inzet van de Regionale Raad van de Elzas en van de Algemene Raad van het departement Bas-Rhin onder de impulsen van hun voorzitters, Marcel Rudloff die niet meer onder ons is, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, eveneens onze voormalige collega in het Parlement, en Philippe Richter. Uiteraard gaat onze dank voor dit bouwwerk ook uit naar al degenen die het hebben ontworpen en tot stand gebracht, de opdrachtgever, de architecten en de duizenden ingenieurs, technici, arbeiders en onderaannemers die enthousiast aan het project hebben meegewerkt. Beste collega's, vandaag heb ik het gevoel dat de tekortkomingen en problemen voor wat betreft het functioneren van het gebouw die wij in juli jl. terecht hebben betreurd, maar die snel verholpen zijn, nu al voor het grootste gedeelte vergeten zijn. Met Brussel en Luxemburg heeft het Europees Parlement drie vergaderplaatsen. Dat is een bijzonderheid die wij echter aanvaarden als erfenis van de geschiedenis. Ik zou alleen willen zeggen dat men bij de naam Straatsburg denkt aan geesteskracht en herinnering en dat dit in het Verdrag van Amsterdam wordt bevestigd. Lord Ernest BEVIN, minister van Buitenlandse Zaken van het Verenigd Koninkrijk, heeft Straatsburg al in 1949, nu net 50 jaar geleden, voorgesteld als plaats die in sterke mate symbolisch is voor het nieuwe Europa van de hervonden vrede. Hij drong erop aan dat deze grote stad, die getuige was geweest van de stupiditeit van de mensheid, een symbool zou worden van de Europese eenheid, de juiste plaats om dit grote streven tot ontplooiing te brengen in een sfeer van goede wil, en niet van overheersing. Het Parlement is vereerd met uw aanwezigheid, evenals twee jaar geleden in Brussel, toen koning Albert II van België het Espace Léopold heeft ingewijd. Dit gebouw, waarin de nieuwe vergaderzaal is gevestigd, draagt voortaan de naam van Louise Weiss. Niet zonder ontroering herinner ik aan deze onverschrokken politieke journaliste die in 1893 is geboren en meteen na het einde van de Eerste Wereldoorlog de strijd aanbond voor de vrede, de opbouw van Europa en kiesrecht voor vrouwen. Louise Weiss is het symbool gebleven van een visionaire inzet ten behoeve van de vrouw en van Europa, zaken die nog steeds hoogst actueel zijn. Bij de eerste rechtstreekse algemene verkiezingen voor het Europees Parlement in 1979 was zij het oudste lid in jaren van het Parlement. Na afloop van de openingszitting, waarbij zij uit dien hoofde als Voorzitter optrad, werd tot haar grote genoegen mevrouw Simone Veil, wier aanwezigheid ik hier met ontroering en vriendschap begroet, tot eerste Voorzitter van het Europees Parlement gekozen. De inwijding vandaag geschiedt op een moment waarop de Europese Raad onlangs in Helsinki op stoutmoedige wijze de weg heeft geëffend voor de hereniging op termijn van geheel Europa binnen de Unie, voor aanpassing van de instellingen aan deze uitbreiding en voor een zelfstandige Europese defensie. Gemakkelijk zal dit niet zijn. Maar deze halve eeuw geschiedenis van de Europese opbouw werd voortdurend gekenmerkt door de inspanningen die een ieder zich moest getroosten om de aanvankelijke belangenconflicten en meningsverschillen tussen onze landen te overwinnen waarbij uiteindelijk solidariteit tot stand kwam en het gemeenschappelijk belang zegevierde. De ernstige problemen die zich de afgelopen dagen tussen twee lidstaten hebben voorgedaan en waarvan ik het menselijke en het economische aspect zoals u weet, inzie, ontkomen niet aan deze regel, ik bedoel aan deze dynamiek om tot overeenstemming te komen en ik wens ten zeerste dat dit gebeurt en ik ben er ook van overtuigd. Deze inwijding vindt ook plaats op een moment dat het Parlement zijn politieke rijpheid bereikt, dankzij de vooruitgang die door de Verdragen van Maastricht en Amsterdam is geboekt. Het Parlement wordt voortaan binnen en buiten de grenzen van de Unie volledig erkend. Ik verheug mij over de aanwezigheid hier vandaag van de belangrijkste hoogwaardigheidsbekleders van alle Europese instellingen, met name de Raad, waarvan Finland momenteel voorzitter is, - ik begroet de heer Lipponen en de Europese Commissie onder leiding van de heer Romano Prodi, alsook de talrijke ministers en vertegenwoordigers van de parlementen van de lidstaten, uiteraard nog afgezien van de Raad van Europa met het Europese Hof voor de rechten van de mens die na zo lange tijd onze gastheer te zijn geweest, onze buur blijven. Het is nu zaak de democratische verantwoording van het Parlement in overeenstemming te brengen met de nieuwe bevoegdheden die de Europese landen en volkeren het Parlement hebben toevertrouwd. U allen die hier door uw aanwezigheid aan deze inwijding haar volledige Europese dimensie verlenen, kunt ervan verzekerd zijn dat onze instelling zich hier terdege van bewust is. Moge de plechtigheid van vandaag, die u, mijnheer de president, met uw aanwezigheid opluistert, op de drempel van het jaar 2000 een teken van eenheid zijn voor alle burgers van de Europese Unie. Mijnheer de president, het woord is aan u. Veertig jaar na de oprichting heeft het Europees Parlement eindelijk een eigen onderkomen in dit architectonisch bouwwerk dat een harmonieus geheel vormt op een plaats waar twee armen van een vredig stromende rivier samenkomen, als symbool van de vastberadenheid van Europa om via een dialoog in vrede tot eenwording te komen. Evenals Europa een collectief bouwwerk is, is dit gebouw het resultaat van de werkzaamheden van een groot aantal bedrijven die hebben meegewerkt aan de bouw ervan, het grootste project dat ooit door de Franse overheid is uitgevoerd. Sta mij toe in de eerste plaats te wijzen op de enorme inzet van de Franse staat, de president van de Republiek en de regering die financiële garanties heeft gegeven, alsook de inzet van de prefecten van de regio en het departement die de staat vertegenwoordigden, en ook te wijzen op de aandacht waarmee u, mijnheer de president, persoonlijk het verloop van de bouw en de voltooiing van de werkzaamheden heeft gevolgd. Verder wil ik hulde brengen aan de autoriteiten van de stad Straatsburg, met name de burgemeester, de heer Roland Ries, en aan zijn opvolger, mevrouw Catherine Trautmann, minister van Cultuur en onze vroegere collega. Uw doortastend optreden werd slechts geëvenaard door de liefde voor uw mooie stad en uw streven om de internationale uitstraling ervan te helpen vergroten. Bij deze hulde betrek ik uiteraard ook de heer Pierre Pflimlin"@nl² "Senhor Presidente da República, é com grande prazer que dou a Vossa Excelência cordiais boas-vindas ao Parlamento Europeu. Dignou-se Vossa Excelência vir inaugurar o nosso novo edifício de Estrasburgo e sois, assim, o primeiro Chefe de Estado da União Europeia que acolhemos neste novo palácio. Tal afigura-se absolutamente natural, uma vez que o Parlamento é aqui anfitrião da França. ex-Presidente do Conselho da República Francesa, Presidente da Câmara de Estrasburgo ao longo de 24 anos e igualmente Presidente da nossa Assembleia entre 1984 e 1987. Nele saúdo um grande artesão da Europa, a quem testemunho o nosso profundo respeito e o meu afecto. Aqui, em Estrasburgo, um local de construção da Europa respeita, por natureza, a toda a Alsácia. Saliento, neste contexto, o empenho moral e financeiro do Conselho Regional da Alsácia e do Conselho Geral do Baixo Reno, sob a égide dos seus Presidentes, Marcel Rudloff, que nos deixou, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, também ele nosso ex-colega no Parlamento, bem como Philippe Richter. Os nossos agradecimentos pela realização desta obra dirigem-se, como é óbvio, também a todos quantos a conceberam e realizaram directamente, ao mestredeobras, aos arquitectos e aos milhares de engenheiros, técnicos e operários e empresas subcontratadas, que com entusiasmo a erigiram. Caros colegas, tenho hoje a sensação de que os defeitos e dificuldades que, a justo título, havíamos deplorado no último mês de Julho a nível do funcionamento deste edifício, e que prontamente rectificámos, pertencem, no essencial, ao passado. Com Bruxelas, com o Luxemburgo, o Parlamento Europeu reparte-se por três locais de trabalho. Trata-se, com efeito, de uma singularidade que nós assumimos como uma herança da História. Diria simplesmente que, tratando-se de Estrasburgo, este lugar responde a uma finalidade específica, que é da ordem do espírito e da memória, e que o Tratado de Amesterdão ora consagra. Foi Lord Ernest Bevin, Ministro dos Negócios Estrangeiros do Reino Unido, o primeiro a propor, já em 1949, há precisamente 50 anos, Estrasburgo para local extremamente simbólico da nova Europa da paz reencontrada. Chamou o mesmo esta cidade – e cito – que havia sido testemunha do absurdo do género humano, a tornar-se um símbolo da unidade da Europa, ... o lugar ideal para desenvolver este grande esforço num clima de boa vontade e não de dominação. A presença de Vossa Excelência constitui para o Parlamento uma honra, tal como foi o caso, há dois anos, em Bruxelas, quando o Rei Alberto II da Bélgica veio inaugurar o Espaço Léopold. Este palácio, que abriga o hemiciclo, será, doravante, portador do nome de Louise Weiss. Não é sem emoção que evoco a figura dessa intrépida jornalista política nascida em 1893 que, desde o final da Primeira Guerra Mundial, se empenhou no combate em prol da paz, da construção da Europa e, também, do acesso das mulheres ao direito de voto. Louise Weiss tornou-se o símbolo de um empenho visionário, simultaneamente a favor da causa das mulheres e da causa da Europa, uma e outra de grande actualidade. Em 1979, aquando da primeira eleição do Parlamento Europeu por sufrágio universal directo, foi ela a decana da nossa Assembleia. No final da sessão inaugural a que, a esse título, presidiu foilhe dada a felicidade de constatar que a primeira Presidente do Parlamento Europeu foi Simone Veil, cuja presença aqui saúdo hoje com emoção e amizade. A inauguração de hoje ocorre num momento em que o Conselho Europeu acaba de abrir audaciosamente, em Helsínquia, a grande obra da reunificação, a prazo, de toda a Europa no seio da União, da adaptação das instituições a esse alargamento, de uma defesa europeia autónoma. Nada se conseguirá sem esforço. Mas, este meio século de história da construção europeia foi constantemente marcado pelos esforços que a cada um incumbiam, a fim de superar os conflitos iniciais de interesses ou de concepção entre os nossos Estados e fazer prevalecer na solidariedade, o interesse comum. As dificuldades surgidas nos últimos dias entre dois dos nossos Estados, por acentuadas que sejam, e cuja dimensão humana e económica, como sabeis, avalio, não se subtrairão a esta regra, ou seja, a esta dinâmica de concórdia final – é essa a minha convicção e é esse o meu desejo ardente. Esta inauguração ocorre igualmente num momento em que o Parlamento acede ao que se pode denominar a sua maturidade política, graças, nomeadamente, aos progressos dos Tratados de Maastricht e de Amesterdão. O Parlamento é hoje plenamente reconhecido, tanto no seio da União, como para além das suas fronteiras. Congratulo-me com a presença, aqui e agora, das mais altas autoridades de todas as instituições europeias e, nomeadamente, o Conselho, presidido actualmente pela Finlândia, de que saúdo o Primeiro-Ministro Lipponen e a Comissão Europeia, dirigida por Romano Prodi, bem como com a presença de inúmeros ministros e representantes dos parlamentos dos nossos Estados, sem falar, bem entendido, do Conselho da Europa e do seu Tribunal Europeu dos Direitos do Homem, nosso vizinho e, durante muito tempo, nosso anfitrião. Doravante, a responsabilidade democrática do Parlamento terá necessariamente de estar à altura dos novos poderes que os Estados e os povos europeus lhe cometeram. Vós, que dais a esta inauguração a sua plena dimensão europeia ao nela participardes mediante a vossa presença, podeis estar certos de que a nossa Instituição de tal tem uma profunda consciência. Possa, pois, a cerimónia de hoje, à qual é dada a honra da presença de Vossa Excelência, Senhor Presidente da República, ser, em vésperas do ano 2000, um sinal de unidade para todos os cidadãos da União Europeia. Sem mais, dou a palavra a Vossa Excelência. Quarenta anos decorridos sobre a sua criação, o Parlamento Europeu está finalmente na sua própria casa, neste conjunto arquitectónico disposto harmoniosamente de um lado e de outro da confluência de dois amenos cursos de água, qual símbolo da vontade de encontro e de união da Europa, num clima de paz. À semelhança da Europa, construção colectiva, esta realização é o fruto de múltiplos contributos para o que foi, ao longo do seu período de construção, a maior obra pública de França. Permitir-me-á, Vossa Excelência, começar por recordar o firme empenho do Estado francês, do Presidente da República e do Governo que assegurou a garantia financeira, bem como o empenho dos Prefeitos da região e do departamento, aí representantes do Estado, e salientar a atenção com que Vossa Excelência, Senhor Presidente da República, acompanhou pessoalmente a evolução das obras e a conclusão dos trabalhos. Gostaria, igualmente, de prestar homenagem às autoridades da Cidade de Estrasburgo e, nomeadamente, ao seu Presidente da Câmara, Roland Ries, bem como ao seu predecessor, Ministra da Cultura e nossa ex-colega, Catherine Trautmann. A determinação por Vossa Excelência manifestada apenas é igualada pelo amor que nutre por esta maravilhosa cidade e pela vontade de Vossa Excelência de servir e ampliar a sua projecção internacional. Associo naturalmente a esta homenagem Pierre Pflimlin"@pt¹¹ "Herr president, jag har den stora äran att önska er hjärtligt välkommen till Europaparlamentet. I och med att ni vill inviga vår nya byggnad i Strasbourg blir ni den första av Europeiska unionens statschefer som besöker oss i denna byggnad. Detta är naturligt eftersom parlamentet här härbärgeras av Frankrike. före detta fransk premiärminister under den fjärde republiken, som var borgmästare i Strasbourg i 24 år och talman i Europaparlamentet under perioden 1984-1987. Jag ser i honom en varm Europaförespråkare och känner djup respekt och tillgivenhet. Här i Strasbourg är ett Europabygge av naturliga skäl en fråga för hela Alsace, och jag vill understryka det moraliska och finansiella åtagande som regionala rådet i Alsace och departementsrådet i Bas-Rhin har fullgjort under ledning av sina ordförande Marcel Rudloff, som har lämnat oss, Daniel Hoeffel, Adrien Zeller, som också har varit ledamot av Europaparlamentet, och Philippe Richter. Naturligtvis omfattar vårt tack även alla dem som konkret har förberett och genomfört detta projekt, byggnadsherren, arkitekterna och de tusentals ingenjörer, tekniker, byggnadsarbetare och underleverantörer som har uppfört denna byggnad med stor entusiasm. Kära kolleger, jag har i dag en känsla av att de brister rörande byggnadens praktiska funktioner som med rätta påtalades i juli i år och omedelbart åtgärdades nu har trätt i bakgrunden för det som är väsentligare. Med Bryssel och Luxemburg är Europaparlamentet fördelat på tre arbetsorter. Detta är en speciell situation som har historiska orsaker. Jag skulle endast vilja säga att i Strasbourgs fall tjänar den geografiska placeringen ett särskilt ändamål, som sammanhänger med andan och historien och som Amsterdamfördraget har bekräftat. Det var lord Ernest Bevin, Förenade kungarikets utrikesminister, som först föreslog Strasbourg 1949, för precis femtio år sedan, eftersom det var en stad med stark symbolisk betydelse för det nya Europa som åter hade uppnått fred. Han kallade Strasbourg för en stor stad som hade varit vittne till människans dumhet och som borde bli symbol för Europas enande, en plats som var lämplig för att utveckla stora ansträngningar i en miljö som präglades av god vilja och inte av dominans. Parlamentet är hedrat av er närvaro, precis som det hedrades i Bryssel för två år sedan, när kung Albert II av Belgien invigde Léopold-byggnaden. Denna byggnad, som rymmer plenisalen, bär Louise Weiss namn. Det är inte utan rörelse jag drar mig till minnes denna djärva politiska journalist som föddes 1893 och från och med slutet av första världskriget engagerade sig i kampen för fred, uppbyggnaden av Europa och kvinnlig rösträtt. Louise Weiss är fortfarande en symbol för visioner och engagemang både när det gäller kvinnofrågan och Europafrågan, båda lika aktuella än i dag. Vid det första allmänna valet till Europaparlamentet 1979 var hon äldst i vår församling. Vid det öppningssammanträde som hon i denna egenskap var ordförande för, fick hon till sin glädje uppleva att den första talmannen blev en kvinna, Simone Veil, som finns bland oss här och som jag härmed vill ge en djupt känd och vänskaplig hälsning. Invigningen i dag äger rum just när Europeiska rådet har haft sin djärva öppning i Helsingfors, där man förbereder hela Europas återförening inom denna union på lång sikt och likaså förbereder en anpassning av institutionerna till utvidgningen liksom ett självständigt europeiskt försvar. Ingenting kommer att bli enkelt att genomföra. Men de femtio åren av europeisk uppbyggnad har präglats av ansträngningar för att lösa inledande intresse- eller begreppskonflikter mellan staterna och låta de gemensamma intressena och solidariteten få råda. De svårigheter som nyligen har visat sig i relationerna mellan två av våra medlemsstater är inget undantag från denna regel, hur iögonenfallande de än är, och då ser jag både till den mänskliga och den ekonomiska aspekten. Jag är alltså övertygad om och jag hoppas verkligen att detta fall inte innebär något undantag från den dynamik som leder till samförstånd. Denna invigning äger också rum när parlamentet når något man utan överdrift kan kalla politisk mognad, tack vare Maastricht- och Amsterdamfördragets framsteg. Parlamentet erkänns nu helt och fullt både inom Europeiska unionen och utanför dess gränser. Jag gläder mig åt att de högsta företrädarna för alla gemenskapsinstitutioner finns närvarande i dag, framför allt rådet, vars ordförandeland nu är Finland, och jag hälsar premiärminister Lipponen välkommen Europeiska kommissionen, som leds av Romano Prodi, och de många ministrarna och företrädarna för medlemsstaternas parlament, och naturligtvis Europarådet och dess domstol för mänskliga rättigheter som är vår granne och hyste oss under så lång tid. Parlamentets politiska ansvar måste nu ligga på samma nivå som de nya befogenheter som dess medlemsstater och Europas folk har tilldelat det. Vår institution är fullständigt medveten om detta, det kan alla ni som ger denna invigning en verklig europeisk dimension genom er närvaro vara förvissade om. Dagens ceremoni som hedras av er närvaro, herr president, må på tröskeln till år 2000 bli ett tecken på enhet för Europeiska unionens alla medborgare, när jag nu överlämnar ordet till er. Fyrtio år efter det att Europaparlamentet inrättades har det äntligen kommit på plats inom sina egna väggar, i ett byggnadskomplex som harmoniskt breder ut sig på båda sidor om två vattendrag som flyter samman i ett, likt en symbol för viljan att mötas och skapa ett enat och fredligt Europa. Precis som Europa kan ses som ett kollektivt bygge har denna byggnad uppförts genom många gemensamma ansträngningar som har gjort den till Frankrikes största offentliga byggnadsprojekt. Låt mig först och främst erinra om den franska statens, presidentens och regeringens omfattande åtagande, vilket i regeringens fall har inneburit garantier för finansieringen, samt de regionala prefekternas och departementens åtaganden som företrädare för staten, och låt mig även framhålla att ni själv, herr president, personligen har följt utvecklingen och genomförandet av detta byggnadsprojekt med största uppmärksamhet. Jag skulle även vilja uttrycka min uppskattning för myndigheterna i Strasbourg, framför allt borgmästaren Roland Ries och hans företrädare, kulturministern och före detta Europaparlamentsledamoten Catherine Trautmann. Er beslutsamhet kan endast jämföras med den kärlek ni hyser till vår vackra stad och er vilja att bidra till och öka dess internationella renommé. Denna uppskattning omfattar naturligtvis även Pierre Pflimlin"@sv¹³
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"^12,11 "(Applaudissements)"⁶ "(Applaus)"² "(Applause)"^10,10,3 "(Applausi)"⁹ "(Applåder)"¹³ "(Beifall)"⁷ "(Bifald)"¹ "(Gran ovación)"¹² "(Kraftigt bifald)"¹ "(Lebhafter Beifall)"⁷ "(Levendig applaus)"² "(Livliga applåder)"¹³ "(Loud applause)"^10,3 "(Suosionosoituksia)"⁵ "(Vifs applaudissements)"⁶ "(Vivi applausi)"⁹ "(Vivos aplausos)"¹¹ "(Voimakkaita suosionosoituksia)"⁵ "(Ζωηρά χειροκροτήματα)"⁸ "(Χειροκροτήματα)"⁸ "De Voorzitter."² "Die Präsidentin. "⁷ "Formanden."¹ "La Presidenta. -"¹² "La Présidente."⁶ "President."^10,3 "Presidente."¹¹ "Presidente. -"⁹ "Puhemies. -"⁵ "Talmannen."¹³ "in fine"¹¹ "Πρόεδρος."⁸ "και πρέπει"⁸

Named graphs describing this resource:

¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz

²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz

³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz

⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz

⁵http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz

⁶http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz

⁷http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz

⁸http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz

⁹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz

¹⁰http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz

¹¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz

¹²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz

¹³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

¹⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph