Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-12-02-Speech-4-026"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991202.2.4-026"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Señor Presidente, en primer lugar querría felicitar a la ponente, la Sra. Torres Marques, por su informe y dar las gracias a todos los que han participado hoy en este debate. Mi presencia aquí se justifica fundamentalmente por la importancia que la Comisión sigue dando a todo el proceso de introducción del euro, y especialmente yo mismo como responsable de asuntos económicos y financieros.
Muchas gracias, por tanto, por el informe. Creo que es una pieza importante para todo este proceso de introducción del euro, y espero seguir contando con el Parlamento en el mismo como se ha producido hasta el momento actual.
Es evidente que la introducción del euro -y ha sido puesto de relieve por algunos de los oradores- hasta ahora ha sido un gran éxito, a pesar de los debates que podamos tener sobre algún punto específico. Pero no es menos cierto -y también se ha puesto de relieve a lo largo del debate- que el momento de la realidad, el momento de la verdad, será cuando entren en vigor las monedas y los billetes: el 1 de enero del 2002.
Es cierto que nos va a plantear una serie de problemas prácticos, que están bien recogidos en el informe, sobre los que querría hacer algún comentario. Posiblemente, si tuviéramos que buscar una tipología de lo que estamos haciendo veríamos que no estamos en el
ni tampoco ya en la doble circulación. El acortamiento de los períodos que estamos planteando, a lo que nos lleva de verdad -y tal vez sería la nueva denominación que deberíamos introducir- es a una introducción rápida de monedas y billetes. Es cierto que esa introducción rápida no se puede hacer de la noche a la mañana. No puede existir un
pero tampoco estamos hablando de un largo período de doble circulación. Estamos hablando, por tanto, del mínimo tiempo necesario para que la introducción sea rápida y consideramos que eso es positivo.
Cierto que esto nos plantea un segundo problema: el del
. El
se ha debatido -y ustedes lo conocen bien- tanto por el Banco Central Europeo como por el ECOFIN. Por parte del ECOFIN se ha hablado ya de una cierta prealimentación en monedas. La prealimentación en billetes fuera del sistema financiero plantea algunas dificultades de tipo jurídico y de tipo práctico. Sin embargo, es previsible que esas dificultades, especialmente vinculadas al tipo de moneda o al tipo de billete que en el momento actual están facilitando los cajeros automáticos, puedan resolverse.
Es cierto que se plantean algunos problemas concretos. Se ha hecho referencia a ellos. ¿Qué va a suceder en el período específico del final del año 2001 y el principio del año 2002, con mucha gente que se mueve en Europa durante esos días? ¿Cómo vamos a resolver ese problema? Sin duda alguna, es un punto específico al que hay que prestar atención y para el que hay que buscar un resultado. No podemos pedirle a la gente que vaya con su moneda nacional a cambiarla en un lugar que no es el suyo de origen, introduciendo sin duda alguna problemas prácticos desde todos los puntos de vista.
Respecto al problema de la doble fijación de precios, estoy de acuerdo con la idea de que tendremos que definir un momento a partir del cual la doble fijación de precios sea absolutamente obligatoria y es la única forma de empezar a realizar alguna comparación, aunque todos somos conscientes de que sólo en los últimos meses del año 2001 la opinión pública, el ciudadano, empezará de verdad a hacer las comparaciones. En mi opinión, la diferencia de precios que se va a producir significa un cambio tan sustancial que las referencias respecto a precios anteriores van a durar muy poco tiempo. Todos tendremos que adaptarnos a los nuevos precios.
Hay un punto especialmente importante que se suscita en el informe: el problema de la política de comunicación y las poblaciones con mayor dificultad para adaptarse a la nueva realidad. Alguno de los oradores ha hecho referencia también a la necesidad de seguir con esa política de comunicación. Yo comparto totalmente la idea. La Comisión en estos momentos está preparando un nuevo plan de acción en cuanto a la política de comunicación, plan de acción que, lógicamente, incluye al Parlamento. Pensamos que esta es una operación que debe ser llevada a cabo por todas las instituciones implicadas en el proceso, y muy especialmente el Parlamento como institución responsable de una relación más directa con la ciudadanía. En ese sentido -ya lo hemos debatido en la Comisión de Asuntos Económicos pero vuelvo a realizar la oferta-, estoy dispuesto a que nos pongamos en marcha para ver cómo resolvemos de forma más eficiente los problemas de comunicación entre unos y otros. Desde luego, tendremos que incluir ahí las poblaciones con mayor dificultad para el conocimiento adecuado de la moneda. Estas poblaciones que por una u otra carencia sin duda alguna van a tener algunos problemas concretos.
El problema del dinero electrónico no va a plantear, en mi opinión, especiales dificultades. Sin embargo, hay un punto interesante que me gustaría destacar: el problema de los sistemas de pago especialmente en operaciones al detalle. Cierto que el sistema de pagos en grandes operaciones ha funcionado muy bien, mientras que -y todos estamos de acuerdo- el problema de las excesivas comisiones en el momento actual en los cambios está generando un ambiente negativo, porque teníamos unas expectativas de mejora en el coste de los cambios de moneda durante este período, expectativa que no se ha visto cumplida.
El tema esencial, en mi opinión, es poner en marcha sistemas de compensación o sistemas de pago que nos permitan abaratar esos costes. Hay ya incitativas que van en ese sentido. Por parte de la Comisión, se las apoya. Pero creo que tenemos que llegar, en todo caso, a un sistema que evite que estos costes sean tan altos como lo son en el momento actual y, desde luego, poner en marcha estándares comunes que nos permitan hacer frente a cualquiera de las dificultades que se nos plantean."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil først og fremmest lykønske ordføreren, fru Torres Marques, med hendes betænkning og takke alle, som har deltaget i forhandlingen her i dag. Min tilstedeværelse her retfærdiggøres grundlæggende af den betydning, som Kommissionen fortsat lægger i hele processen omkring indførelse af euroen, og især jeg som ansvarlig for økonomiske og finansielle spørgsmål.
Derfor mange tak for betænkningen. Jeg synes, at den er et vigtigt dokument for hele denne proces i forbindelse med indførelse af euroen, og jeg håber fortsat at kunne regne med Parlamentet i forbindelse med denne betænkning, som det har været tilfældet hidtil.
Det er klart, at indførelsen af euroen - som det er blevet fremhævet af nogle af talerne - hidtil har været en stor succes til trods for de diskussioner, som vi kan føre på visse punkter. Men det er ikke mindre sandt - og det er også blevet fremhævet under forhandlingen - at sandhedens time vil være, når mønter og sedler kommer i omløb den 1. januar 2002.
Vi vil naturligvis blive stillet over for en række praktiske problemer, som er fint behandlet i betænkningen, og som jeg har nogle bemærkninger til. Det er muligt, at hvis vi skulle lave en typologi af det, vi gør, ville vi se, at vi ikke er midt i
og heller ikke endnu i den dobbelte cirkulation. Forkortelsen af perioderne, som vi forelægger, betyder i virkeligheden - og det skulle måske være den nye betegnelse, som vi burde indføre - en hurtig indførelse af mønter og sedler. Det er rigtigt, at denne hurtige indførelse ikke kan gennemføres fra den ene dag til den anden. Der kan ikke blive tale om et
men vi taler heller ikke om en lang periode med dobbelt cirkulation. Vi taler altså om den korteste tid, der er nødvendig for at indførelsen bliver hurtig, og det mener vi er positivt.
Men vi har også et andet problem, nemlig problemet med
.
er blevet diskuteret - og De kender det godt - af såvel Den Europæiske Centralbank som af ØKOFIN. I ØKOFIN har man talt om en vis forhåndsudlevering af mønter. Forhåndsudleveringen af sedler uden for det finansielle system skaber nogle juridiske og praktiske problemer. Det må imidlertid forventes, at disse vanskeligheder, der særligt vedrører den type mønter eller den type sedler, som pengeautomaterne formidler i øjeblikket, kan løses.
Det er rigtigt, at der er nogle praktiske problemer. Det er blevet omtalt. Hvad sker der i perioden mellem slutningen af 2001 og begyndelsen af 2002 med mange mennesker, som rejser i Europa i den periode? Hvordan skal vi løse det problem? Det er ingen tvivl om, at det er et konkret spørgsmål, som man må være opmærksom på, og som der skal findes en løsning på. Vi kan ikke bede folk, som tager af sted med deres nationale valuta, om at veksle den et sted, som ikke er deres hjemsted og dermed uden tvivl skabe nogle praktiske problemer set ud fra alle synsvinkler.
Hvad angår problemet med dobbelt prismærkning, er jeg enig i idéen om, at vi skal fastsætte et tidspunkt, fra hvilket dobbelt prismærkning er obligatorisk, og det er den eneste måde, hvorpå man kan begynde at sammenligne, selvom vi alle er klar over, at det først vil være i de sidste måneder af 2001, at offentligheden, borgerne, rigtigt begynder at sammenligne. Efter min mening betyder den prisforskel, der vil opstå, en så stor ændring, at referencer til tidligere priser kun vil eksistere i kort tid. Vi skal alle vænne os til de nye priser.
Det er et meget vigtig emne, som behandles i betænkningen: problemet med kommunikationspolitikken og de befolkningsgrupper, der har vanskeligst ved at vænne sig til de nye forhold. Nogle af talerne har også talt om nødvendigheden af at fortsætte med denne kommunikationspolitik. Og det er jeg helt enig i. Kommissionen er i øjeblikket i gang med at udarbejde en ny handlingsplan vedrørende kommunikationspolitikken, en handlingsplan, som naturligvis inddrager Parlamentet. Vi mener, at dette er en aktion, som skal gennemføres af alle de institutioner, der er inddraget i processen, og særligt Parlamentet, som er den institution, der er ansvarlig for et mere direkte forhold til borgerne. I den forbindelse - vi har allerede drøftet det i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål, men jeg tilbyder det igen - er jeg rede til, at vi går i gang med at finde ud af, hvordan vi bedst muligt får løst problemerne med kommunikation. Vi skal naturligvis dér inddrage de befolkningsgrupper, der har vanskeligst ved at få ordentligt kendskab til valutaen. De befolkningsgrupper, der på grund af en eller anden mangel uden tvivl får nogle konkrete problemer.
Spørgsmålet om elektroniske penge vil efter min mening ikke skabe særlige vanskeligheder. Alligevel er der et interessant punkt, som jeg vil fremhæve: problemet med betalingssystemer, særligt i detailhandlen. Det er rigtigt, at betalingssystemet ved store transaktioner har fungeret meget fint, hvorimod - det er vi alle sammen enige om - problemet med de nuværende overdrevne provisioner ved valutaveksling skaber en negativ holdning, fordi vi havde nogle forventninger om, at udgifterne ved valutaveksling ville falde i denne periode, og den forventning er ikke blevet opfyldt.
Efter min mening drejer det sig om at skabe udlignings- eller betalingssystemer, som gør det muligt at nedbringe de omkostninger. Der er allerede initiativer, som peger i den retning. Kommissionen støtter dem. Men jeg mener, at vi under alle omstændigheder skal finde frem til et system, der kan forhindre, at disse omkostninger bliver så høje, som de er i øjeblikket, og naturligvis skabe fælles standarder, som giver os mulighed for at klare alle de vanskeligheder, som vi bliver stillet over for."@da1
"Herr Präsident! Zunächst möchte ich die Berichterstatterin, Frau Torres Marques, zu ihrem Bericht beglückwünschen und allen danken, die sich heute an dieser Aussprache beteiligt haben. Meine Anwesenheit ist im wesentlichen auf die Bedeutung zurückzuführen, die die Kommission und speziell ich selbst als Verantwortlicher für Wirtschafts- und Finanzfragen dem gesamten Prozeß der Einführung des Euro weiterhin beimessen.
Vielen Dank also für den Bericht. Ich glaube, er ist ein wichtiges Teilstück in diesem Gesamtprozeß der Einführung des Euro, und ich hoffe, dabei auch weiterhin auf das Parlament zählen zu können.
Die Einführung des Euro – das wurde auch von einigen Rednern hervorgehoben – war bislang trotz der Debatten, die es über spezifische Punkte geben kann, ganz offenkundig ein großer Erfolg. Aber ebenso wahr ist – und auch das ging aus der Aussprache hervor –, daß die Stunde der Realität, die Stunde der Wahrheit dann kommt, wenn die Münzen und Banknoten in Umlauf gebracht werden: am 1. Januar 2002.
Auf uns werden sicher zahlreiche praktische Probleme zukommen, die im Bericht gut erfaßt sind und zu denen ich einige Bemerkungen machen möchte. Wenn wir eine Typologie dessen aufstellen müßten, was wir momentan tun, würden wir möglicherweise sehen, daß wir noch nicht den
haben und uns auch noch nicht in der Phase des gleichzeitigen Parallelumlaufs befinden. Wohin uns die von uns angesprochene Verkürzung der Zeiträume wirklich führt – und das wäre vielleicht die neue Bezeichnung, die wir einführen sollten –, ist eine rasche Einführung von Münzen und Banknoten. Gewiß kann diese rasche Einführung nicht von heute auf morgen erfolgen. Es kann keinen
geben, aber ebenso wenig sprechen wir derzeit von einer langen Phase des gleichzeitigen Parallelumlaufs. Wir sprechen folglich von der erforderlichen Mindestzeit, damit die Einführung rasch erfolgen kann, und wir halten dies für positiv.
Natürlich stellt uns das vor ein zweites Problem: das Problem des
. Das
wurde – wie Ihnen wohlbekannt ist – sowohl durch die Europäische Zentralbank als auch durch den ECOFIN-Rat erörtert. Seitens des ECOFIN-Rates hat man bereits von einer gewissen Vorverteilung in Münzen gesprochen. Die Vorverteilung in Banknoten außerhalb des Finanzsystems wirft einige Schwierigkeiten rechtlicher und praktischer Natur auf. Aber es ist absehbar, daß diese Schwierigkeiten, insbesondere im Zusammenhang mit dem Typ der gegenwärtig von den Geldautomaten ausgegebenen Münzen oder Banknoten, gelöst werden können.
Gewiß werden einige konkrete Probleme auftreten. Diese wurden angesprochen. Was wird speziell in der Zeit des Jahreswechsels von 2001 auf 2002 passieren, wenn viele Menschen in Europa auf Reisen sein werden? Wie werden wir dieses Problem lösen? Das ist zweifellos ein besonderer Punkt, dem wir Aufmerksamkeit widmen und für den wir eine Lösung suchen müssen. Wir können nicht die Menschen auffordern, ihre nationale Währung mitzunehmen und an einem anderen als ihrem Herkunftsort umzutauschen, was ohne Zweifel einige praktische Probleme in jeglicher Hinsicht mit sich bringen würde.
Was das Problem der doppelten Preisangabe angeht, bin ich mit der Idee einverstanden, daß wir einen Zeitpunkt festlegen müssen, ab dem die doppelte Preisangabe obligatorisch wird; das ist der einzige Weg, um mit der Anstellung von Vergleichen anfangen zu können, obwohl wir alle uns bewußt sind, daß die Öffentlichkeit, der Bürger, erst in den letzten Monaten des Jahres 2001 tatsächlich beginnen wird, die Vergleiche anzustellen. Meiner Ansicht nach wird der sich ergebende Unterschied bei den Preisen eine so wesentliche Veränderung darstellen, daß die Bezugnahme auf frühere Preise nur sehr kurze Zeit dauern wird. Wir alle werden uns auf die neuen Preise einstellen müssen.
Es gibt einen besonders wichtigen Punkt im Bericht: das Problem der Informationspolitik und der Bevölkerungsgruppen, die größere Schwierigkeiten mit der Anpassung an die neue Realität haben. Einige Redner haben auch die Notwendigkeit angesprochen, diese Informationspolitik fortzusetzen. Ich teile diesen Gedanken voll und ganz. Die Kommission bereitet zur Zeit einen neuen Aktionsplan im Hinblick auf die Informationspolitik vor, der natürlich das Parlament einbezieht. Wir denken, daß dies eine Operation ist, die von allen am Prozeß beteiligten Institutionen und speziell vom Parlament als der für eine direktere Beziehung mit der Bürgerschaft verantwortlichen Institution durchgeführt werden muß. In dieser Hinsicht – wir haben das bereits im Ausschuß für Wirtschaft besprochen, aber ich unterbreite das Angebot erneut – bin ich dazu bereit, daß wir untersuchen, wie wir am wirksamsten die Kommunikationsprobleme zwischen den einen und den anderen lösen können. Selbstverständlich werden wir dabei die Bevölkerungsgruppen einbeziehen müssen, die größere Schwierigkeiten haben, sich mit der Währung vertraut zu machen. Diese Bevölkerungsgruppen werden aus dem einen oder anderen Grund zweifellos einige konkrete Probleme haben.
Das Problem des elektronischen Geldes wird meiner Meinung nach keine besonderen Schwierigkeiten aufwerfen. Aber es gibt einen interessanten Punkt, den ich hervorheben möchte: das Problem der Zahlungssysteme speziell bei kleinen Operationen. Tatsache ist, daß das Zahlungssystem bei großen Operationen sehr gut funktioniert hat, während – darin sind wir uns alle einig – das Problem der übermäßig hohen Bankgebühren beim Umtausch zum gegenwärtigen Zeitpunkt ein negatives Umfeld erzeugt, weil wir bei den Gebühren für Währungsumtausche während dieses Zeitraums eine Verbesserung erwartet hatten, die nicht eingetreten ist.
Das Wesentliche besteht nach meiner Auffassung darin, Ausgleichssysteme bzw. Zahlungssysteme einzuführen, die es uns erlauben, diese Gebühren zu senken. Es gibt bereits einige Initiativen in dieser Richtung. Seitens der Kommission werden sie unterstützt. Aber ich denke, wir müssen auf jeden Fall zu einem System gelangen, mit dem verhindert wird, daß diese Kosten so hoch wie zum jetzigen Zeitpunkt sind, und wir müssen natürlich gemeinsame Standards schaffen, die es uns erlauben, allen auftretenden Schwierigkeiten zu begegnen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα κατ’ αρχάς να συγχαρώ την εισηγήτρια, κ. Torres Marques, για την έκθεσή της και να ευχαριστήσω όλους όσοι συμμετείχαν σήμερα σε αυτή τη συζήτηση. Η παρουσία μου εδώ δικαιολογείται ουσιαστικά από τη σημασία που συνεχίζει να δίνει η Επιτροπή σε όλη τη διαδικασία της εισαγωγής του ευρώ, και ιδιαίτερα εγώ ο ίδιος, ως υπεύθυνος των οικονομικών και νομισματικών υποθέσεων.
Σας ευχαριστώ πολύ λοιπόν για την έκθεση. Πιστεύω ότι είναι ένα σημαντικό στοιχείο για όλη τη διαδικασία της εισαγωγής του ευρώ και ελπίζω να συνεχίσω να υπολογίζω στο Κοινοβούλιο, όπως ακριβώς συνέβαινε μέχρι σήμερα.
Είναι προφανές πως η εισαγωγή του ευρώ - το παρουσίασαν γλαφυρά ορισμένοι από τους ομιλητές - σημείωσε μέχρι σήμερα μεγάλη επιτυχία, παρά τις συζητήσεις που μπορούμε να ανοίξουμε σχετικά με κάποιο συγκεκριμένο σημείο. Είναι όμως εξίσου σίγουρο - σημείο που τονίστηκε επίσης στη διάρκεια της συζήτησης - πως η ώρα της πραγματικότητας, η ώρα της αλήθειας, θα σημάνει με την έναρξη ισχύος των κερμάτων και των χαρτονομισμάτων: την 1η Ιανουαρίου 2002.
Είναι βέβαιο πως θα ανακύψει μια σειρά πρακτικών προβλημάτων, τα οποία καταγράφονται σωστά στην έκθεση και σχετικά με τα οποία θα ήθελα να διατυπώσω κάποια σχόλια. Αν έπρεπε να αναζητήσουμε μια μορφολογία για τις ενέργειές μας, θα βλέπαμε πιθανώς ότι δεν βρισκόμαστε στην περίοδο της “μεγάλης έκρηξης”, ούτε όμως ακόμα της διπλής κυκλοφορίας. Η σύμπτυξη των περιόδων που ορίζουμε μας οδηγεί στην πραγματικότητα - και ίσως να είναι η νέα ονομασία που θα έπρεπε να καθιερώσουμε - στην ταχεία εισαγωγή κερμάτων και χαρτονομισμάτων. Ασφαλώς αυτή η ταχεία εισαγωγή δεν είναι δυνατόν να πραγματοποιηθεί εν μία νυκτί. Δεν μπορεί να υπάρξει μια “μεγάλη έκρηξη”, ούτε όμως μιλάμε για μια μακροχρόνια περίοδο διπλής κυκλοφορίας. Μιλάμε επομένως για τον ελάχιστο χρόνο που είναι απαραίτητος, ώστε η εισαγωγή να είναι ταχεία και θεωρούμε ότι αυτό είναι θετικό.
Ασφαλώς αυτό θέτει ένα δεύτερο πρόβλημα: το πρόβλημα της εκ των προτέρων διανομής κερμάτων και χαρτονομισμάτων
. Το εν λόγω θέμα συζητήθηκε - το γνωρίζετε καλά - τόσο από την Κεντρική Ευρωπαϊκή Τράπεζα όσο και από το Συμβούλιο ECOFIN. Από την πλευρά του Συμβουλίου ECOFIN έχει ήδη γίνει λόγος για κάποια εκ των προτέρων τροφοδοσία με κέρματα. Η εκ των προτέρων τροφοδοσία με χαρτονομίσματα εκτός του πλαισίου του χρηματοοικονομικού συστήματος θέτει δυσκολίες νομικού και πρακτικού χαρακτήρα. Ωστόσο, προβλέπεται ότι αυτές οι δυσκολίες, οι οποίες συνδέονται ιδιαίτερα με το είδος του κέρματος ή του χαρτονομίσματος που επί του παρόντος δέχονται οι αυτόματες ταμειακές μηχανές, είναι δυνατόν να επιλυθούν.
Είναι βέβαιο ότι δημιουργούνται ορισμένα συγκεκριμένα προβλήματα, για τα οποία έχει γίνει μνεία. Τί θα συμβεί τη συγκεκριμένη περίοδο από τα τέλη του 2001 μέχρι τις αρχές του 2002 με το πλήθος των πολιτών που μετακινούνται στην Ευρώπη στη διάρκεια αυτών των ημερών; Πώς θα επιλύσουμε το πρόβλημα αυτό; Πρόκειται αναμφίβολα για ένα ιδιαίτερο σημείο, στο οποίο πρέπει να επιστήσουμε την προσοχή μας και για το οποίο πρέπει να αναζητήσουμε ένα αποτέλεσμα. Δεν μπορούμε να ζητήσουμε από τους πολίτες να πάνε να αλλάξουν το εθνικό τους νόμισμα κάπου εκτός της χώρας προέλευσής του, δημιουργώντας αναμφίβολα πρακτικά προβλήματα από όλες τις απόψεις.
Σχετικά με το πρόβλημα της διπλής αναγραφής των τιμών, συμφωνώ με την ιδέα ότι πρέπει να ορίσουμε κάποιο χρονικό όριο πέραν του οποίου η διπλή αναγραφή των τιμών θα είναι απολύτως υποχρεωτική: είναι ο μόνος τρόπος να γίνει η αρχή για κάποια σύγκριση, παρ’ όλο που όλοι έχουμε επίγνωση του γεγονότος ότι μόνο τους τελευταίους μήνες του 2001 η κοινή γνώμη, ο πολίτης, θα αρχίσει πραγματικά να κάνει συγκρίσεις. Κατά τη γνώμη μου η διαφορά των τιμών που θα προκύψει συνεπάγεται μια τόσο ουσιαστική αλλαγή που οι αναφορές σε προηγούμενες τιμές θα διαρκέσουν πολύ λίγο. Όλοι θα πρέπει να προσαρμοστούμε στις νέες τιμές.
Υπάρχει ένα ιδιαίτερα σημαντικό σημείο που θίγεται στην έκθεση: το πρόβλημα της πολιτικής στον τομέα της επικοινωνίας και οι πληθυσμοί που αντιμετωπίζουν μεγαλύτερη δυσκολία στην προσαρμογή τους στη νέα πραγματικότητα. Κάποιος από τους ομιλητές αναφέρθηκε επίσης στην ανάγκη να συνεχιστεί αυτή η πολιτική στον τομέα της επικοινωνίας. Συμφωνώ απολύτως με την ιδέα. Αυτές τις μέρες η Επιτροπή εκπονεί ένα νέο σχέδιο δράσης όσον αφορά την πολιτική επικοινωνίας, ένα σχέδιο δράσης που, λογικά, συμπεριλαμβάνει το Κοινοβούλιο. Κρίνουμε ότι πρόκειται για ένα εγχείρημα που πρέπει να φέρουν εις πέρας όλα τα θεσμικά όργανα που συμμετέχουν στη διαδικασία, και κυρίως το Κοινοβούλιο, ως το υπεύθυνο για μια αμεσότερη σχέση με τους πολίτες θεσμικό όργανο. Προς αυτή την κατεύθυνση - το έχουμε ήδη συζητήσει στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, αλλά επαναλαμβάνω την προσφορά - είμαι διατεθειμένος να δραστηριοποιηθούμε, για να δούμε πώς θα επιλύσουμε με τον πιο αποτελεσματικό τρόπο τα προβλήματα επικοινωνίας μεταξύ των διαφόρων μερών. Ασφαλώς θα πρέπει να συμπεριλάβουμε εδώ τους πληθυσμούς που αντιμετωπίζουν μεγαλύτερη δυσκολία στην ικανοποιητική εξοικείωσή τους με το νόμισμα, δηλαδή τους πληθυσμούς που λόγω κάποιας έλλειψης θα αντιμετωπίσουν αναμφίβολα κάποια συγκεκριμένα προβλήματα.
Το πρόβλημα του ηλεκτρονικού χρήματος δεν πρόκειται να προκαλέσει, κατά τη γνώμη μου, ιδιαίτερες δυσχέρειες. Ωστόσο, υπάρχει ένα ενδιαφέρον σημείο που θα ήθελα να επισημάνω: το πρόβλημα των συστημάτων πληρωμών, κυρίως στις πράξεις λιανικού εμπορίου. Είναι βέβαιο ότι το σύστημα πληρωμών στις μεγάλες πράξεις έχει λειτουργήσει πολύ καλά, ενώ - όλοι συμφωνούμε - το πρόβλημα των υπερβολικών προμηθειών του συναλλάγματος αυτή τη στιγμή δημιουργεί ένα αρνητικό κλίμα, επειδή τρέφαμε ελπίδες για τη βελτίωση του κόστους της μετατροπής νομισμάτων κατά την περίοδο αυτή, ελπίδα η οποία δεν επαληθεύθηκε.
Το σημαντικό κατά τη γνώμη μου είναι να θέσουμε σε λειτουργία συστήματα συμψηφισμού ή συστήματα πληρωμών τα οποία θα μας επιτρέψουν να μειώσουμε το κόστος αυτό. Υπάρχουν ήδη πρωτοβουλίες που προσανατολίζονται προς αυτή την κατεύθυνση. Η Επιτροπή τις στηρίζει. Νομίζω όμως ότι πρέπει να καταλήξουμε, εν πάση περιπτώσει, σε ένα σύστημα που θα εμποδίζει αυτό το κόστος να είναι τόσο υψηλό όπως είναι σήμερα και φυσικά να καθιερώσουμε κοινά πρότυπα που θα μας επιτρέψουν να αντιμετωπίσουμε κάθε ανακύπτουσα δυσκολία."@el8
"Mr President, firstly I must congratulate Mrs Torres Marques on her report and thank everyone who has participated in this debate today. My presence here reflects the importance which the Commission and I myself, as the Commissioner responsible for economic and monetary affairs, continue to place on the whole process of the introduction of the euro.
Thank you for this report. It is an important element in the whole process of the introduction of the euro and I hope to carry on discussing this issue with you as we have done to date.
As emphasised by several speakers, the introduction of the euro has so far clearly been a great success, despite the debates which we may be having on certain specific points. It is also clear, again as highlighted throughout this debate, that the moment of truth will be when the coins and notes enter into circulation on 1 January 2002.
I must comment on the practical problems which are bound to arise, as indicated in the report. If we had to describe what is to happen, we would not use the terms ‘big bang’ or ‘dual circulation’. The proposed shortening of the periods is actually intended to ensure a rapid introduction of coins and notes and perhaps this is the new description which we should be using. Yet this rapid introduction cannot occur overnight. There can be no big bang, but neither are we talking about a long period of dual circulation. We are therefore concerned with the minimum time needed so that the introduction is rapid. This is positive.
This clearly leads to the second problem of frontloading. This has been debated, as you well know, by both the European Central Bank and ECOFIN. The latter has already discussed frontloading with coins but frontloading with notes, outside the financial system, poses legal and practical difficulties. However, these difficulties, particularly where linked to the type of coin or note currently being supplied by cash dispensers, could be solved.
We are therefore facing some specific problems which have been mentioned. What will happen in the period at the end of 2001 and the beginning of 2002 when many people will be travelling around Europe? How will we solve this problem? This is clearly a specific point which must be carefully considered and for which an answer must be sought. We cannot ask travellers using their national currency to change this in a place which is not their country of origin as this would cause practical problems of all kinds.
With regard to the problem of dual price display, I agree with the idea that we should set a date from which the dual display of prices is absolutely compulsory. This is the only way to start making any comparison. However, we are all aware that only in the last months of 2001 will people really start to make comparisons. In my opinion, the price difference will involve such a substantial change that the references to the old prices will quickly disappear. We will all have to adapt to the new prices.
The report raises one particularly important point on the problem of the communication policy and the people who will find it more difficult to adapt to the new situation. Some speakers have also referred to the need to continue this communication policy with which I totally agree. The Commission is currently preparing a new plan of action on the communication policy. This plan will, of course, involve this House. We believe that this operation must be carried out by all the institutions involved in the process, and particularly the European Parliament, as the institution most directly in contact with the people. We have already discussed this in the Committee on Economic and Monetary Affairs but I will repeat my offer that I am prepared to start examining how to resolve most effectively the communication problems arising between everyone. We will have to include in this plan the people who will have more difficulty in gaining an adequate understanding of the new currency. These will be the people who, for one reason or another, will have certain specific problems.
The electronic money issue will not cause any particular difficulties. However, one interesting point to be stressed is the problem of payment systems, particularly in retail operations. The payment system for major transactions has worked very well but we all agree that the problem of the excessive charges currently imposed on money-changing is generating ill feeling. This is because we expected a reduction in the costs of money-changing during this period and these expectations have not been borne out.
The priority is to set up compensation systems or payment systems allowing us to reduce these costs. Initiatives have already been taken in this respect which the Commission supports. However, we have to achieve a system which prevents these costs from being as high as they are at the moment and we must therefore set up common standards allowing us to deal with any difficulties which may arise."@en3
".
Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin onnitella esittelijä Torres Marquesia hänen mietinnöstään ja kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tänään osallistuneet tähän keskusteluun. Olen täällä tänään lähinnä siksi, että komissio, ja etenkin minä talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenenä, pitää edelleenkin tärkeänä koko tätä euron käyttöönottoa koskevaa prosessia.
Näin ollen paljon kiitoksia mietinnöstä. Se on mielestäni merkittävä osa koko tässä euron käyttöönottoa koskevassa prosessissa, ja toivon voivani vastaisuudessa luottaa parlamentin tukeen yhtä lailla kuin tähänkin asti.
On selvää, että euron käyttöönotto – ja jotkut puhujat ovat korostaneet sitä – on toistaiseksi ollut suurmenestys huolimatta niistä väittelyistä, joita saatamme käydä jostakin tietystä asiasta. On kuitenkin aivan yhtä totta – ja myös tätä on korostettu keskustelun kuluessa –, että h-hetki, totuuden hetki, koittaa silloin, kun metallirahat ja setelit otetaan käyttöön: 1. tammikuuta 2002.
On totta, että siitä aiheutuu meille useita käytännön ongelmia, jotka on tuotu mietinnössä hyvin esiin ja joista haluaisin esittää pari kommenttia. Saattaa olla, että jos meidän täytyisi luonnehtia sitä, mitä nyt teemme, näkisimme, ettei kyseessä ole alkuräjähdys
eikä myöskään rinnakkaiskäyttö. Ehdottamamme määräaikojen lyhentäminen johtaa itse asiassa – ja ehkäpä meidän pitäisi ottaa käyttöön uusi nimitys – metallirahojen ja setelien nopeaan käyttöönottoon. On totta, ettei metallirahojen ja setelien nopea käyttöönotto tapahdu yhdessä yössä. Alkuräjähdystä ei voi olla, mutta kyse ei myöskään ole pitkästä rinnakkaiskäytön kaudesta. Kyse on näin ollen nopean käyttöönoton edellyttämästä vähimmäisajasta, ja se on mielestämme myönteistä.
On totta, että tästä aiheutuu meille toinenkin ongelma: ennakkotoimitukset
. Ennakkotoimituksista on keskusteltu – ja tiedätte sen hyvin – niin Euroopan keskuspankissa kuin Ecofin-neuvostossakin. Ecofin-neuvostossa on puhuttu jo tietynlaisista metallirahojen ennakkotoimituksista. Setelien ennakkotoimituksiin rahoitusjärjestelmän ulkopuolella liittyy joitakin oikeudellisia ja käytännön hankaluuksia. Voidaan kuitenkin ennustaa, että nuo hankaluudet, erityisesti pankkiautomaateista nykyisin saataviin metallirahoihin tai seteleihin liittyvät hankaluudet, pystytään ratkaisemaan.
On totta, että on joitakin konkreettisia ongelmia. Niihin on jo viitattukin. Mitä tapahtuu vuoden 2001 lopun ja vuoden 2002 alun välisinä päivinä, jolloin Euroopassa liikkuu paljon ihmisiä? Miten ratkaisemme tuon ongelman? Tämä on epäilemättä sellainen asia, johon on kiinnitettävä huomiota ja joka on pystyttävä ratkaisemaan. Emme voi pyytää ihmisiltä, että he menisivät vaihtamaan kansallisen valuuttansa muualle kuin omaan alkuperäpaikkaansa, mikä epäilemättä aiheuttaa kaikenlaisia käytännön ongelmia.
Hintojen kaksoismerkintöjä koskevan ongelman osalta olen samaa mieltä siitä ajatuksesta, että meidän täytyy määritellä se ajankohta, josta alkaen hintojen kaksoismerkinnät ovat ehdottoman pakollisia, ja että se on ainoa keino tehdä minkäänlaisia vertailuja, vaikka olemmekin kaikki tietoisia siitä, että yleinen mielipide ja kansalaiset alkavat toden teolla tehdä vertailuja vasta vuoden 2001 viimeisinä kuukausina. Mielestäni hintojen erilaisuus merkitsee niin tuntuvaa muutosta, että viittaukset aiempiin hintoihin tulevat jatkumaan hyvin vähän aikaa. Meidän kaikkien on sopeuduttava uusiin hintoihin.
Mietinnössä otetaan esille yksi erityisen tärkeä asia: viestintäpolitiikkaa koskeva ongelma ja ne väestönosat, joilla on eniten vaikeuksia sopeutua uuteen todellisuuteen. Jotkut puhujat ovat viitanneet myös siihen, että viestintäpolitiikkaa on jatkettava. Olen täysin samaa mieltä tästä ajatuksesta. Komissio on juuri laatimassa uutta viestintäpolitiikkaa koskevaa toimintasuunnitelmaa, jossa parlamentti luonnollisestikin on mukana. Olemme sitä mieltä, että kaikkien prosessissa mukana olevien toimielinten täytyy toteuttaa tämä operaatio, aivan erityisesti parlamentin, jolla on toimielimistä kaikkein suorin yhteys kansalaisiin. Tässä mielessä – olemme keskustelleet jo asiasta talousasioiden valiokunnassa, mutta toistan nyt tarjoukseni – olen valmis ryhtymään toimiin, jotta voimme selvittää, miten voimme tehokkaimmin ratkaista erilaiset viestintäongelmat. Meidän on ilman muuta otettava huomioon ne väestönosat, joilla on eniten vaikeuksia tunnistaa valuutta. Näillä väestönosilla tulee yhdestä tai toisesta syystä epäilemättä olemaan konkreettisia ongelmia.
Sähköistä rahaa koskeva ongelma ei mielestäni tule aiheuttamaan erityisiä hankaluuksia. On kuitenkin eräs kiinnostava asia, jota haluaisin korostaa: maksujärjestelmiä koskeva ongelma erityisesti vähittäismaksuoperaatioissa. On totta, että maksujärjestelmä on toiminut erittäin hyvin suurten maksujen osalta, kun taas – ja olemme kaikki tästä samaa mieltä – valuutanvaihdossa nykyisin perittävät liian suuret palkkiot luovat kielteistä ilmapiiriä, koska odotimme valuutanvaihtokustannusten laskevan tänä aikana, eivätkä odotuksemme täyttyneetkään.
Keskeinen asia on mielestäni se, että otamme käyttöön sellaisia selvitys- tai maksujärjestelmiä, joiden ansiosta voimme laskea näitä kustannuksia. Tämänsuuntaisia aloitteita on jo tehty. Komissio tukee niitä. Mielestäni meidän täytyy kuitenkin joka tapauksessa saada aikaan sellainen järjestelmä, että nämä kustannukset olisivat alemmat kuin nykyisin, ja meidän täytyy ilman muuta ottaa käyttöön yhteisiä standardeja, joiden ansiosta voimme vastata kaikkiin ilmeneviin hankaluuksiin."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais avant tout féliciter le rapporteur, Mme Torres Marques, pour son rapport et remercier tous ceux et celles qui ont participé à ce débat aujourd'hui. Ma présence parmi vous se justifie par l'importance que la Commission continue à accorder à tout le processus d'introduction de l'euro et, notamment, par l'importance que je lui accorde moi-même, en tant que responsable des affaires économiques et financières.
Partant, je vous remercie vivement pour ce rapport. Je crois qu'il s'agit d'une pièce importante pour tout ce processus d'introduction de l'euro et j'espère pouvoir continuer à compter sur le Parlement comme ce fut le cas jusqu'à présent.
Il va sans dire que l'introduction de l'euro comme certains orateurs l'ont déjà souligné a été un grand succès jusqu'à présent, même si certains points spécifiques peuvent faire l'objet de débats. Mais il n'en est pas moins vrai et ce point a également été souligné tout au long du débat que le moment de vérité coïncidera avec l'entrée en vigueur des pièces et des billets le 1er janvier 2002.
De toute évidence, nous serons confrontés alors à toute série de problèmes pratiques, que le rapport mentionne et sur lesquels je voudrais formuler certains commentaires. S'il nous fallait qualifier nos actes, nous dirions que nous n'en sommes ni au stade du
ni encore à celui de la double circulation. En réalité, le raccourcissement des périodes auquel nous projetons de procéder et peut-être est-ce la nouvelle dénomination que nous devrions lui donner débouche sur une introduction rapide des pièces et des billets. Il est un fait certain que cette introduction rapide ne peut se faire du jour au lendemain. Il n'est ni question de
ni d'une longue période de double circulation. Nous parlons du délai minimum nécessaire pour que l'introduction se fasse rapidement et nous estimons qu'il s'agit d'un point positif.
Ceci pose un second problème, celui du
. Le
a fait l'objet de discussions vous le savez tant au sein de la Banque centrale européenne que du Conseil Écofin. Au sein du Conseil Écofin, il a été question d'approvisionnement préalable en pièces. L'approvisionnement préalable en billets, en dehors du système financier, pose certaines difficultés de type juridique et pratique. Néanmoins, on peut prévoir que ces difficultés, notamment celles liées au type de pièces ou de billets que fournissent actuellement les distributeurs automatiques, pourront être résolues.
Certains problèmes concrets se posent, à l'évidence. Nous y avons fait référence. Qu'adviendra-t-il au cours de la période spécifique qui s'étend de la fin de l'an 2001 au début de l'an 2002 dès lors que nombreuses seront les personnes à se déplacer en Europe au cours de cette période ? Comment résoudrons-nous ce problème ? Il s'agit certainement d'un point spécifique auquel il convient de prêter attention et pour lequel il faut trouver une solution. Nous ne pouvons pas demander aux citoyens d'aller changer leur monnaie nationale dans un lieu qui ne soit pas leur lieu d'origine, car cette façon de faire poserait certains problèmes d'ordre pratique à tous les points de vue.
Pour ce qui est du problème du double affichage des prix, je partage l'idée selon laquelle il nous faudra fixer une date à partir de laquelle le double affichage des prix sera absolument obligatoire. Il s'agit, en effet, de l'unique manière de commencer à établir certaines comparaisons bien que nous soyons tous conscients du fait que l'opinion publique, le citoyen, ne commencera à établir des comparaisons qu'au cours des derniers mois de 2001. Selon moi, les prix seront tellement différents que nous ne nous référerons aux prix précédemment pratiqués que peu de temps. Nous devrons tous nous adapter aux nouveaux prix.
Ce rapport soulève un problème particulièrement important : celui de la politique de communication et des catégories de personnes qui éprouvent plus de difficultés à s'adapter à la nouvelle réalité. Un des orateurs a également fait allusion à la nécessité de poursuivre cette politique de communication. Je partage entièrement son opinion. La Commission prépare actuellement un nouveau plan d'action en matière de politique de communication, plan d'action qui, en toute logique, inclut le Parlement. Nous pensons qu'il s'agit d'une opération qui doit être mise en œuvre par toutes les institutions impliquées dans le processus et, notamment, le Parlement, en tant qu'institution chargée d'établir des relations plus directes avec le citoyen. Dans ce sens nous en avons déjà discuté au sein de la commission économique et monétaire, mais je formule à nouveau cette offre -, je suis disposé à ce que nous mettions tout en œuvre pour résoudre, de la manière la plus efficace qui soit, les problèmes de communication entre les uns et les autres. Nous devrons inclure, c'est évident, les populations qui éprouvent davantage de difficultés à acquérir une connaissance adéquate de la nouvelle monnaie ; populations qui, pour une raison ou l'autre, seront sans aucun doute confrontées à certains problèmes concrets.
Je pense que le problème de l'argent électronique ne posera pas de difficultés particulières. Il est néanmoins un point intéressant que je voudrais souligner, à savoir le problème des systèmes de paiement notamment sur des opérations de détail. Certes, le système de paiement a très bien fonctionné sur les grandes opérations, alors que et nous sommes tous d'accord le problème des commissions excessives actuellement pratiquées sur les changes crée un environnement négatif parce que nous nous attendions à une diminution du coût des changes durant cette période et que nos attentes ont été déçues.
Selon moi, le point essentiel consiste à mettre en place des systèmes de compensation ou systèmes de paiement qui nous permettraient de diminuer ces coûts. Certaines initiatives, soutenues par la Commission, vont déjà dans ce sens, mais je crois que nous devons, dans tous les cas, instaurer un système qui empêche ces coûts d'être aussi élevés qu'ils le sont aujourd'hui et, certainement, établir des normes communes qui nous permettront de faire face à toutes les difficultés susceptibles de se présenter."@fr6
"Signor Presidente, desidero innanzi tutto congratularmi con la relatrice, la onorevole Torres Marques, per la sua relazione e ringraziare tutti coloro che hanno partecipato al dibattito di oggi. La mia presenza qui è giustificata essenzialmente dall’importanza che l’intero processo d’introduzione dell’euro continua a rivestire per la Commissione, e in particolare per me in quanto responsabile degli affari economici e finanziari.
Ringrazio quindi per la relazione, che si colloca come un elemento importante per tutto questo processo di introduzione dell’euro, e spero di poter contare ancora sull’appoggio del Parlamento, com’è avvenuto finora.
Evidentemente l’introduzione dell’euro – come sottolineato da alcuni oratori – ha avuto finora un gran successo, nonostante le possibili discussioni su punti specifici. Tuttavia - come è già emerso nel corso del dibattito - è pur vero che il momento delicato, il momento della verità, sarà il 1° gennaio 2002, quando avranno corso legale le banconote e le monete in euro.
Ne scaturirà ovviamente tutta una serie di problemi pratici, che la relazione ha giustamente indicato e sui quali vorrei soffermarmi. Non credo si possa dire che siamo in una situazione di
o di doppia circolazione già in corso. L’accorciamento dei periodi a cui si è fatto riferimento porterà ad un’introduzione rapida delle banconote e delle monete – ed è questa forse la nuova dicitura che dovremmo adottare. Una simile introduzione rapida non si può evidentemente realizzare da un giorno all’altro. Non può esistere alcun
ma nessuno ha parlato di un lungo periodo di doppia circolazione. Si tratta piuttosto del tempo minimo necessario perché l’introduzione avvenga rapidamente, e questo non può che essere positivo.
Ci si pone un altro problema, quello della prealimentazione, che è stato oggetto di discussione – lo sapete bene – sia in seno alla Banca centrale europea sia in sede di Consiglio ECOFIN. Quest’ultimo ha già fatto accennato ad una certa prealimentazione di monete. La prealimentazione di banconote al di fuori del sistema finanziario comporta alcune difficoltà di ordine giuridico e pratico. E’ tuttavia prevedibile che queste difficoltà, per lo più legate al tipo di monete o di banconote che gli sportelli automatici oggi erogano, si possano risolvere.
Occorre affrontare alcuni problemi concreti, già ricordati in quest’Aula. Che cosa succederà nel periodo a cavallo tra la fine del 2001 e l’inizio del 2002, con tutta la gente che in quei giorni circolerà in Europa? Come possiamo risolvere questo problema? Si tratta di un punto specifico che merita tutta la nostra attenzione. Non possiamo chiedere alle persone di andare a cambiare la loro valuta nazionale in un luogo diverso dal loro paese d’origine, introducendo alcuni problemi pratici sotto tutti i punti di vista.
Per quanto attiene alla doppia indicazione dei prezzi, concordo sulla necessità di definire un momento a partire dal quale questa doppia indicazione sia assolutamente obbligatoria. Si tratta in effetti dell’unico modo per cominciare a fare qualche paragone, anche se siamo tutti consapevoli del fatto che solo negli ultimi mesi del 2001 i cittadini inizieranno veramente a fare raffronti. A mio giudizio, la differenza dei prezzi indurrà un cambiamento così sostanziale che il riferimento a prezzi precedenti durerà pochissimo tempo. Dovremo tutti adattarci ai nuovi prezzi.
Un punto molto importante sollevato dalla relazione riguarda la politica d’informazione e l’adattamento alla nuova realtà da parte dei gruppi più vulnerabili. Alcuni oratori hanno fatto riferimento anche alla necessità di proseguire questa politica d’informazione. Sono assolutamente d’accordo. La Commissione sta attualmente elaborando un nuovo piano d’azione relativo alla politica d’informazione, che comprende ovviamente anche il Parlamento. Si tratta di un’operazione alla cui realizzazione devono contribuire tutte le Istituzioni interessate, soprattutto il Parlamento, che ha una relazione diretta con il cittadino. A tal fine – ne abbiamo già parlato in sede di commissione per i problemi economici ma ripeto qui l’offerta – sono pronto ad avviare un’iniziativa comune per vedere come risolvere nel modo più efficiente i problemi di comunicazione. Dovremo ovviamente coinvolgere i gruppi sociali che, per un motivo o per l’altro, incontreranno le maggiori difficoltà per ottenere una conoscenza adeguata della nuova valuta.
Non penso che il tema del denaro elettronico crei problemi particolari. C’è tuttavia un punto interessante su cui vorrei porre l’accento: la questione dei sistemi di pagamento soprattutto nelle operazioni al dettaglio. Mentre il sistema di pagamento per le grandi operazioni ha funzionato molto bene, è innegabile che il problema delle eccessive commissioni sui cambi stia attualmente generando un ambiente negativo, essendo andate deluse le nostre aspettative di un miglioramento nel costo dei cambi valutari in questo periodo.
Ritengo di fondamentale importanza avviare sistemi di compensazione o di pagamento che ci permettano di abbattere tali costi. Esistono già iniziative in questo senso. La Commissione le appoggia. Occorre comunque pervenire ad un sistema che eviti costi così alti come quelli attuali e porre in essere una serie di norme comuni che ci consentano di far fronte a qualunque difficoltà."@it9
"Mr President, firstly I must congratulate Mrs Torres Marques on her report and thank everyone who has participated in this debate today. My presence here reflects the importance which the Commission and I myself, as the Commissioner responsible for economic and monetary affairs, continue to place on the whole process of the introduction of the euro.
Thank you for this report. It is an important element in the whole process of the introduction of the euro and I hope to carry on discussing this issue with you as we have done to date.
As emphasised by several speakers, the introduction of the euro has so far clearly been a great success, despite the debates which we may be having on certain specific points. It is also clear, again as highlighted throughout this debate, that the moment of truth will be when the coins and notes enter into circulation on 1 January 2002.
I must comment on the practical problems which are bound to arise, as indicated in the report. If we had to describe what is to happen, we would not use the terms ‘big bang’ or ‘dual circulation’. The proposed shortening of the periods is actually intended to ensure a rapid introduction of coins and notes and perhaps this is the new description which we should be using. Yet this rapid introduction cannot occur overnight. There can be no big bang, but neither are we talking about a long period of dual circulation. We are therefore concerned with the minimum time needed so that the introduction is rapid. This is positive.
This clearly leads to the second problem of frontloading. This has been debated, as you well know, by both the European Central Bank and ECOFIN. The latter has already discussed frontloading with coins but frontloading with notes, outside the financial system, poses legal and practical difficulties. However, these difficulties, particularly where linked to the type of coin or note currently being supplied by cash dispensers, could be solved.
We are therefore facing some specific problems which have been mentioned. What will happen in the period at the end of 2001 and the beginning of 2002 when many people will be travelling around Europe? How will we solve this problem? This is clearly a specific point which must be carefully considered and for which an answer must be sought. We cannot ask travellers using their national currency to change this in a place which is not their country of origin as this would cause practical problems of all kinds.
With regard to the problem of dual price display, I agree with the idea that we should set a date from which the dual display of prices is absolutely compulsory. This is the only way to start making any comparison. However, we are all aware that only in the last months of 2001 will people really start to make comparisons. In my opinion, the price difference will involve such a substantial change that the references to the old prices will quickly disappear. We will all have to adapt to the new prices.
The report raises one particularly important point on the problem of the communication policy and the people who will find it more difficult to adapt to the new situation. Some speakers have also referred to the need to continue this communication policy with which I totally agree. The Commission is currently preparing a new plan of action on the communication policy. This plan will, of course, involve this House. We believe that this operation must be carried out by all the institutions involved in the process, and particularly the European Parliament, as the institution most directly in contact with the people. We have already discussed this in the Committee on Economic and Monetary Affairs but I will repeat my offer that I am prepared to start examining how to resolve most effectively the communication problems arising between everyone. We will have to include in this plan the people who will have more difficulty in gaining an adequate understanding of the new currency. These will be the people who, for one reason or another, will have certain specific problems.
The electronic money issue will not cause any particular difficulties. However, one interesting point to be stressed is the problem of payment systems, particularly in retail operations. The payment system for major transactions has worked very well but we all agree that the problem of the excessive charges currently imposed on money-changing is generating ill feeling. This is because we expected a reduction in the costs of money-changing during this period and these expectations have not been borne out.
The priority is to set up compensation systems or payment systems allowing us to reduce these costs. Initiatives have already been taken in this respect which the Commission supports. However, we have to achieve a system which prevents these costs from being as high as they are at the moment and we must therefore set up common standards allowing us to deal with any difficulties which may arise."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats feliciteer ik rapporteur Torres Marques met haar verslag en bedank ik al degenen die aan het debat van vandaag hebben bijgedragen. De reden van mijn aanwezigheid hier is vooral het belang dat door de Commissie - en door mij als verantwoordelijke voor economische en financiële zaken in het bijzonder - aan het hele invoeringsproces van de euro wordt gehecht.
Daarom ben ik erg blij met het verslag. Voor het hele proces van de invoering van de euro is het een belangrijk document. Ik hoop dat ik op het Parlement kan blijven rekenen.
Het is duidelijk - verschillende sprekers hebben het al gezegd - dat de invoering van de euro tot nu toe een groot succes is, ook al is het laatste woord er nog niet over gezegd. Het is echter niet minder waar - ook dat is in de loop van het debat naar voren gebracht - dat het uur van de waarheid aanbreekt als op 1 januari 2002 de eurobiljetten en -muntstukken worden ingevoerd.
De invoering zal een aantal praktische problemen met zich meebrengen, die allemaal in het verslag staan. Ik wil daar een paar opmerkingen over maken. Als wij precies zouden moeten aangeven waar wij op het ogenblik mee bezig zijn, zouden wij waarschijnlijk tot de conclusie komen dat wij ergens tussen het
scenario en de periode van dubbele circulatie in zitten. De verkorting van de overgangsperiode zorgt feitelijk voor een snelle invoering van de nieuwe muntstukken en bankbiljetten. Die snelle invoering kan natuurlijk niet van de ene op de andere dag worden gerealiseerd. Een
behoort niet tot de mogelijkheden, maar de periode van dubbele circulatie mag ook niet te lang zijn. Wij hebben het dus over de tijd die minimaal nodig is voor een vlotte invoering. Wij vinden dat een goede ontwikkeling.
Hiermee komen wij op een tweede probleem, namelijk dat van de
. U weet dat er zowel door de Europese Centrale Bank als door de Raad van ministers van Economische Zaken en Financiën over
is gesproken. Van de kant van de Ecofin-Raad is een zekere bevoorrading vooraf met muntstukken geopperd. De verspreiding van bankbiljetten op voorhand, buiten het financieel stelsel om, brengt een aantal juridische en praktische problemen met zich mee. Het valt echter te verwachten dat die problemen, die met name het soort muntstuk of het soort bankbiljet betreffen dat op het ogenblik uit de verkoopautomaten komt, kunnen worden opgelost.
Er doen zich inderdaad een paar concrete problemen voor. Zij zijn al eerder genoemd. Wat gebeurt er in de periode van eind 2001 en begin 2002, als er in Europa heel wat mensen van huis zijn? Hoe pakken we dat probleem aan? Dit is ongetwijfeld een specifiek punt dat onze aandacht behoeft en dat moet worden opgelost. Wij mogen niet van de mensen verlangen dat zij hun nationale munt in een ander land dan hun eigen land moeten omwisselen. Dat leidt zonder enige twijfel tot praktische problemen.
Wat betreft het probleem van de dubbele prijsaanduiding deel ik het standpunt dat wij een datum moeten vaststellen vanaf wanneer de dubbele prijsaanduiding absoluut verplicht is. Iedereen weet dat de prijsvergelijking door het grote publiek, de burger, in de laatste maanden van 2001 pas goed zal beginnen. Wij moeten er echter voor zorgen dat dit ook al eerder mogelijk is. Mijns inziens brengt het prijsverschil een zo wezenlijke verandering teweeg, dat er niet lang naar prijzen van vroeger zal worden verwezen. Wij zullen ons allemaal met de nieuwe prijzen vertrouwd moeten maken.
Een bijzonder belangrijk punt uit het verslag is het probleem van het voorlichtingsbeleid en de groepen in de samenleving die de meeste problemen zullen hebben zich met de nieuwe werkelijkheid vertrouwd te maken. Een van de sprekers heeft gewezen op de noodzaak dat het voorlichtingsbeleid wordt voortgezet. Ik ben het daar volledig mee eens. De Commissie werkt aan een nieuw actieplan op voorlichtingsgebied, waarbij uiteraard ook het Parlement zal worden betrokken. Wij zijn van oordeel dat dit een operatie is die moet worden uitgevoerd door alle instellingen die bij het proces zijn betrokken. Hierbij denken wij heel in het bijzonder aan het Parlement als instelling die de meest rechtstreekse relatie met de burgers heeft. In de Economische en Monetaire Commissie hebben wij het erover gehad, maar ook hier zeg ik nog maar eens dat ik bereid ben te onderzoeken hoe wij de verschillende communicatieproblemen zo doeltreffend mogelijk kunnen oplossen. Het spreekt vanzelf dat de voorlichting moet worden toegespitst op de bevolkingscategorieën die het met de invoering van de nieuwe munt het moeilijkst zullen hebben. Mensen met bepaalde gebreken zullen ongetwijfeld met praktische problemen worden geconfronteerd.
De elektronische betalingswijzen zullen naar mijn oordeel geen bijzondere problemen opleveren. Er is echter één interessante kwestie die ik nog onder de aandacht wil brengen. Dat is het probleem van de betalingssystemen voor het betalen van kleine bedragen. Het betalingssysteem voor grote transacties functioneert goed. De blijvende hoge bankkosten voor kleinere wisseltransacties roepen bij ons allemaal echter negatieve reacties op. Wij koesterden immers de verwachting dat de wisselkoersen gedurende deze periode gunstiger zouden uitpakken, een verwachting die niet bewaarheid is.
Naar mijn mening is het met name van belang dat wij compensatie- of betalingssystemen gaan gebruiken, waarmee die kosten gedrukt kunnen worden. Er zijn reeds initiatieven in die richting. Zij worden door de Commissie ondersteund. Mijns inziens moeten wij een systeem gaan hanteren dat afrekent met de hoge kosten die nu worden berekend. Er moeten natuurlijk gemeenschappelijke normen komen, waardoor wij alle voorkomende problemen het hoofd kunnen bieden."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de felicitar a relatora, senhora deputada Helena Torres Marques, pelo seu relatório e agradecer a todos os que participaram no debate de hoje. A minha presença aqui, no Parlamento, deve-se fundamentalmente à importância que a Comissão tem vindo a dar a todo o processo de introdução do euro, posição que eu próprio assumo, enquanto responsável pelos assuntos económicos e financeiros.
Muito obrigado, pois, pelo relatório, que considero constituir um elemento importante em todo este processo de introdução do euro, e espero continuar a contar com o Parlamento como até agora tem sucedido.
É evidente que a introdução do euro, como já frisaram alguns deputados, tem decorrido com muito êxito, não obstante a discussão que possa haver em torno de pontos específicos. Porém, também é verdade, e isso foi igualmente realçado durante o debate, que o momento da realidade, o momento da verdade, será o da entrada em vigor das moedas e das notas, isto é, o dia 1 de Janeiro de 2002.
É evidente que vai surgir uma série de problemas de ordem prática, problemas claramente identificados no relatório, sobre os quais gostaria de fazer alguns comentários. Provavelmente, se tivéssemos de definir o tipo de acção que estamos a implementar, veríamos que não estamos nem no
nem já na dupla circulação. O encurtamento dos períodos que estamos a prever conduz-nos, na realidade – e talvez deva ser esta a nova fórmula a empregar –, a uma introdução rápida de moedas e notas. É claro que essa introdução rápida não se pode fazer de um dia para outro. Não pode haver
mas também não estamos a falar de um longo período de dupla circulação. Estamos, sim, a falar do tempo mínimo necessário para que a introdução seja rápida, o que é um aspecto positivo.
É verdade que isso vem levantar um segundo problema, o do
. O
foi discutido, como bem sabem, quer pelo Banco Central Europeu, quer pelo ECOFIN. Por parte do ECOFIN, já se falou de uma certa pré-alimentação em moedas. A pré-alimentação em notas fora do sistema financeiro levanta alguns problemas de ordem jurídica e prática. Contudo, é de prever que esses problemas, especialmente relacionados com o tipo de moeda e o tipo de nota que as máquinas automáticas actualmente fornecem, sejam ultrapassados.
Há, sem dúvida, alguns problemas concretos, aos quais já se fez referência. Que vai acontecer durante o período específico do final do ano 2001 e princípio de 2002, com toda a gente em deslocação pela Europa durante esses dias? Como vamos resolver esse problema? É, de facto, um ponto concreto sobre o qual temos de nos debruçar e para o qual é necessário encontrar solução. Não podemos pedir às pessoas que vão trocar a moeda nacional que possuem num lugar diverso da sua origem, o que traria, obviamente, problemas práticos de toda a ordem.
Quanto à dupla fixação de preços, concordo que se deva determinar o momento a partir do qual essa dupla fixação é absolutamente obrigatória, já que essa é a única forma de começar a efectuar comparações, embora todos tenhamos consciência de que, só nos últimos meses de 2001, a opinião pública, isto é, o cidadão, começará efectivamente a fazer comparações. Em minha opinião, a diferença de preços que se irá verificar significa uma mudança tão radical que as referências relativas a preços anteriores não se prolongarão por muito tempo. Todos teremos que nos adaptar aos novos preços.
Há um ponto especialmente importante focado no relatório, isto é, o problema da política de comunicação e os grupos populacionais com maior dificuldade de adaptação à nova realidade. Houve um orador que referiu também a necessidade de continuar com essa política de comunicação. Estou absolutamente de acordo. A Comissão está, neste momento, a preparar um novo plano de acção em matéria de política de comunicação, plano esse que, logicamente, envolve o Parlamento. Pensamos que esta operação deve ser levada a cabo por todas as instituições implicadas no processo, e em especial pelo Parlamento enquanto instituição responsável por uma relação mais directa com os cidadãos. Nesse sentido – já discutimos isso na Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, mas volto a apresentar a proposta –, penso que nos devemos mobilizar para encontrar a forma mais eficaz de resolver os problemas de comunicação entre uns e outros. Teremos, evidentemente, de contemplar os grupos de população com maior dificuldade para um conhecimento adequado da moeda, grupos que, por
de vária ordem, vão ter certos problemas.
Em meu entender, a utilização do dinheiro electrónico não vai suscitar problemas de maior. Contudo, há um ponto interessante que gostaria de salientar, isto é, os sistemas de pagamento, especialmente em operações a retalho. É verdade que, em grandes operações, o sistema de pagamento tem funcionado muito bem, ao passo que, todos concordam, o problema das excessivas comissões actualmente praticadas nas operações cambiais está a criar um clima negativo, porque as nossas expectativas apontavam para uma melhoria nos custos relativos às operações cambiais durante este período, e essas expectativas não se concretizaram.
Em minha opinião, é fundamental implementar sistemas de compensação ou sistemas de pagamento que nos permitam reduzir esses custos. Há já iniciativas nesse sentido, que merecem o apoio da Comissão. No entanto, penso que devemos, de qualquer modo, chegar a um sistema que evite que esses custos sejam tão elevados como actualmente e, evidentemente, devemos estabelecer padrões comuns que nos permitam enfrentar quaisquer dificuldades que se nos deparem."@pt11
". – (
Herr talman! Först och främst vill jag tacka föredragande Torres Marques för hennes betänkande och alla de som i dag deltagit i debatten. Min närvaro beror i huvudsak på den vikt kommissionen fortsätter att ge hela förfarandet vid övergången till euron, speciellt jag själv som ansvarig för ekonomiska och finansiella frågor.
Tack så mycket för betänkandet. Enligt min mening är det en viktig del i hela förfarandet med eurons övergång och jag hoppas att jag kan fortsätta att räkna med parlamentet på samma sätt som hittills.
Det är uppenbart att övergången till euron, vilket har betonats av några talare, fram till nu har varit framgångsrik, trots olika inlägg på vissa bestämda punkter. Det är dock inte mindre uppenbart, vilket också har betonats under debattens gång, att sanningens ögonblick inträffar när mynten och sedlarna träder i kraft: den 1 januari 2002.
Det är riktigt att vi står inför en rad praktiska problem, väl dokumenterade i betänkandet, och som jag skulle vilja kommentera litet. Om vi var tvungna att finna en beteckning på det vi håller på med skulle vi möjligtvis se att vi varken står inför
eller inför dubbel cirkulation. Den tidsförkortning vi talar om innebär faktiskt en snabb övergång till mynt och sedlar, en benämning vi kanske borde införa. En sådan snabb övergång kan mycket riktigt inte göras från en dag till en annan. Vi kan inte åstadkomma en
men vi talar inte heller om en lång period med dubbel cirkulation. Vi talar följaktligen om den kortaste tid som behövs för en snabb övergång, något som vi tycker är positivt.
Detta ger oss ett annat problem:
har debatterats såväl av Europeiska centralbanken som av Ekofin-rådet, vilket ni väl känner till. Ekofin-rådet har redan talat om att i förtid tillhandahålla mynt. Ett förtida tillhandahållande av sedlar utanför det finansiella systemet kan förorsaka vissa juridiska och praktiska svårigheter. Man kan dock förutse att dessa svårigheter, särskilt de som berör den typ av mynt eller sedlar som för närvarande tillhandahålls av kontokortsautomaterna, kan lösas.
Visst uppstår vissa konkreta problem, vilka redan har nämnts. Vad kommer att inträffa under den period som sträcker sig mellan slutet av år 2001 och början av år 2002, en period när mycket folk är i rörelse i Europa? Hur skall vi lösa det problemet? Det är tvivelsutan ett speciellt problem som vi måste uppmärksamma och som vi måste lösa. Vi kan inte begära att människor skall ta med sig sina nationella valutor och växla dem på en plats de inte kommer från, vilket utan tvekan kommer att medföra problem på alla sätt och vis.
När det gäller den dubbla prissättningen håller jag med om att ett datum när denna skall vara absolut obligatorisk måste fastställas, bara så kan vi börja göra våra jämförelser, även om vi är medvetna om att det bara är i slutet av år 2001 som allmänheten, medborgarna, på allvar kommer att börja jämföra. De prisskillnader som kommer att uppstå är enligt min mening så pass viktiga att hänvisningar till tidigare priser inte kommer att vara länge. Vi måste alla anpassa oss till de nya priserna.
En punkt i betänkandet är av särskilt stor vikt. Kommunikationsproblematiken och de orter som har det svårast att anpassa sig till den nya verkligheten. Några av talarna har också nämnt behovet av att fortsätta med denna kommunikationspolitik. Jag delar helt den uppfattningen. Kommissionen håller för närvarande på att förbereda en ny handlingsplan för kommunikationspolitiken, handlingsplan som givetvis inkluderar parlamentet. Vi menar att detta måste genomföras tillsammans med alla berörda institutioner, och då särskilt parlamentet som den institution som har en mera direkt relation till medborgarna. På det sättet – vi har redan debatterat det i utskottet för ekonomi, men jag ger er erbjudandet igen – är jag beredd att sätta i gång för att se hur vi så effektivt som möjligt kan lösa problemet med kommunikation mellan varandra. Här måste vi givetvis inbegripa de orter där man har det svårast att på rätt sätt förstå valutan. Orter som på grund av en eller annan brist utan tvekan kommer att få vissa problem.
Problemet med elektroniska betalningsmedel kommer enligt min mening inte att förorsaka några speciella problem. Det finns dock en punkt som jag finner viktig att poängtera: problemet med betalningssystem särskilt vid vissa detaljoperationer. Betalningssystemet vid stora operationer har visserligen fungerat mycket bra medan – och det här är vi alla överens om – problemet med de nuvarande överdrivet stora växlingsavgifterna gör oss negativt inställda, vi hade nämligen hoppats på lägre växlingskostnader under den här perioden, förväntningar som inte har uppfyllts.
Den viktigaste frågan är enligt min mening att inrätta ett kompensationssystem eller ett betalningssystem som gör att vi kan minska de här kostnaderna. Det finns redan en del initiativ som går i den riktningen. Kommissionen stöder dem. I vilket fall som helst tror jag att vi måste inrätta ett system som förhindrar att kostnaderna blir så höga som de är i dag och framför allt få en gemensam standard som tillåter oss att ta itu med de svårigheter vi möter."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(front-loading)"8
"ES)"13
"Solbes,"13,12
"big bang"1,13,5,2,12,11,9
"front-loading"1,5,2,7,12,11,6
"front-loading. Front-loading"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples