Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-18-Speech-4-177"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991118.7.4-177"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
A nova Conferência Intergovernamental cujo arranque se prevê para o princípio ou meados do primeiro semestre do próximo ano assume, obviamente, uma significativa relevância na agenda comunitária dos próximos tempos. Não tanto pela novidade dos temas - alguns deles já inscritos e não resolvidos na anterior CIG - mas seguramente pela complexidade e melindre dos que constituem a razão de ser da conferência anunciada.
Com o argumento do alargamento - cuja concretização não nos coloca problemas de princípio, mas que não vislumbramos possa ser efectuado sem medir consequências, a vários níveis - e em nome da eficácia e da democraticidade, visa-se uma alteração dos Tratados particularmente no domínio institucional: abandono da unanimidade e extensão das decisões por maioria qualificada a novos domínios; nova ponderação dos votos nas decisões do Conselho por maioria qualificada; e alteração da composição e funcionamento das instituições (número de comissários, presidência do Conselho, composição do PE ou mesmo consagração das línguas de trabalho, ...). Alterações estas que têm em vista, de facto e essencialmente, questões de poder e de influência no seio da UE e, se possível, viabilizar/consolidar directórios políticos em torno dos maiores e mais ricos Estados-Membros.
O papel marginal que, neste contexto, se pretende reservar a países de menor dimensão e menor desenvolvimento determina-nos, naturalmente, para uma posição de profunda reserva, inquietação e mesmo de clara oposição às soluções preconizadas. Posição que é ainda reforçada pelas soluções por alguns pretendidas no domínio da segurança e da defesa e apontadas para a militarização da UE, que assim sairia consolidada como pilar europeu da NATO, posição que rejeitamos igualmente."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Den næste regeringskonference, som forventes at skulle finde sted i begyndelsen eller midten af det kommende års første halvår, er af indlysende betydning for Fællesskabets udvikling i den nærmeste fremtid. Ikke så meget på grund af de nye spørgsmål - nogle af dem var allerede på dagsordenen på den foregående regeringskonference, men uden at finde nogen løsning - men derimod på grund af deres kompleksitet og ømfindtlighed, og som er denne konferences eksistensberettigelse.
Med udvidelsen som argument - hvis konkretisering ikke giver os anledning til principielle spørgsmål, men som vi ikke kan se virkeliggjort, uden at det må få konsekvenser på forskellige planer - og under påberåbelse af effektivitet og demokratiseringsprincipper sigter man mod en ændring af traktaterne særlig på det institutionelle område: opgivelse af enstemmighed og udbredelse af afgørelse ved kvalificeret flertal til nye områder, en ny stemmevægtning i Rådets afgørelser ved kvalificeret flertal og en ændring i institutionernes sammensætning og funktionsmåde (antal kommissærer, Rådets formandskab, Parlamentets sammensætning og sågar sprogs anerkendelse som arbejdssprog, ...). Disse ændringer drejer sig faktisk først og fremmest om magt og indflydelse på EU's centrale områder og har til hensigt om muligt at etablere/konsolidere politiske direktorier omkring de største og rigeste medlemsstater.
Den marginale rolle, som i denne sammenhæng er tiltænkt de små og mindre udviklede lande, gør naturligvis, at vi må se på de foreslåede løsninger med megen forbehold, uro eller ligefrem direkte modstand. Denne holdning styrkes også af de løsninger, som visse kredse agter gennemført på sikkerheds- og forsvarsområdet, som indebærer militarisering af EU, der således skal befæstes som NATO's europæiske søjle, hvilket vi ligeledes modsætter os."@da1
"Die neue Regierungskonferenz, deren Eröffnung für Anfang oder Mitte des ersten Halbjahrs 2000 vorgesehen ist, besitzt in der Agenda der Gemeinschaft für die nächste Zeit offenkundig einen besonderen Stellenwert. Das liegt weniger daran, daß es um neue Themen ginge – einige von ihnen standen bereits auf der Tagesordnung der vorhergehenden Regierungskonferenz und blieben ungelöst –, sondern mit Sicherheit an der Kompliziertheit und Schwierigkeit der Sachfragen, derenthalben die Konferenz angekündigt worden ist.
Mit dem Argument der Erweiterung – deren Verwirklichung uns nicht vor grundsätzliche Probleme stellt, die sich jedoch, wie wir meinen, nicht durchführen läßt, ohne daß man die Konsequenzen auf mehreren Ebenen prüft – und im Namen der Effizienz und Demokratisierung beabsichtigt man insbesondere im institutionellen Bereich eine Änderung der Verträge: Verzicht auf Einstimmigkeit und Ausweitung der Entscheidungen mit qualifizierter Mehrheit auf neue Bereiche; neue Stimmengewichtung bei den Ratsentscheidungen mit qualifizierter Mehrheit sowie Änderungen bei der Zusammensetzung und Funktionsweise der Organe (Zahl der Kommissare, Ratsvorsitz, Zusammensetzung des EP oder sogar die Anerkennung von Arbeitssprachen ...). Diese Änderungen sind im Grunde und im wesentlichen auf Macht- und Einflußfragen innerhalb der EU sowie darauf ausgerichtet, – falls möglich – politische Direktorien der größten und reichsten Mitgliedstaaten lebensfähig zu machen/zu konsolidieren.
Angesichts der Randbedeutung, die weniger großen und entwickelten Länder in diesem Zusammenhang zukommen soll, ist unser Standpunkt naturgemäß von erheblichen Vorbehalten, Bedenken und sogar eindeutigem Widerstand gegen die befürworteten Lösungen geprägt. Bestärkt werden wir in unserer Auffassung noch durch die Lösungen, die einige im Sicherheits- und Verteidigungsbereich anstreben und die auf die Militarisierung der EU ausgerichtet sind, so daß sie zu einem europäischen Pfeiler der NATO ausgebaut würde, dem wir ebenfalls ablehnend gegenüberstehen."@de7
"Η νέα Διακυβερνητική Διάσκεψη, της οποίας οι εργασίες προβλέπεται να ξεκινήσουν στις αρχές ή στα μέσα του πρώτου εξαμήνου του προσεχούς έτους, λαμβάνει προφανώς μια τεράστια σημασία στο πλαίσιο της κοινοτικής ατζέντας για το επόμενο χρονικό διάστημα. Και αυτό δεν οφείλεται τόσο στο γεγονός ότι προκύπτουν νέα ζητήματα – ορισμένα εξ αυτών ήταν ήδη εγγεγραμμένα στην ημερήσια διάταξη της προηγούμενης ΔΚΔ αλλά δεν είχαν επιλυθεί -, αλλά σίγουρα απορρέει από την πολυπλοκότητα και το λεπτό χαρακτήρα των θεμάτων που αιτιολογούν τη σύγκλιση της εξαγγελλόμενης διάσκεψης.
Με το πρόσχημα της διεύρυνσης – της οποίας η υλοποίηση δεν μας θέτει προβλήματα επί της αρχής, αλλά που δεν αντιλαμβανόμαστε πώς θα μπορούσε να προωθηθεί χωρίς να αναλογισθούμε τις συνέπειές της σε διάφορα επίπεδα – και στο βωμό της αποτελεσματικότητας και της επίφασης δημοκρατίας, προσβλέπεται μία τροποποίηση των Συνθηκών η οποία θα αφορά κυρίως τα ζητήματα θεσμικού χαρακτήρα: απαξίωση της αρχής της ομοφωνίας και επέκταση σε νέους τομείς της διαδικασίας λήψης αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία, καθιέρωση νέας στάθμισης των ψήφων για τη λήψη αποφάσεων με ειδική πλειοψηφία στους κόλπους του Συμβουλίου, και αλλαγή της σύνθεσης και της λειτουργίας των θεσμικών οργάνων (αριθμός Επιτρόπων, Προεδρία του Συμβουλίου, σύνθεση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, αλλά επίσης καθιέρωση των γλωσσών εργασίας... ). Αλλαγές που, στην πραγματικότητα και επί της ουσίας, αποβλέπουν στη διευθέτηση υποθέσεων εξουσίας και άσκησης επιρροής στους κόλπους της ΕΕ και επίσης, ενδεχομένως, στη διαμόρφωση των όρων για την ύπαρξη και εδραίωση πολιτικών διευθυντηρίων στα οποία θα κυριαρχούν τα μεγαλύτερα και πλουσιότερα κράτη μέλη.
Ο περιθωριακός ρόλος που επιδιώκεται να δοθεί, σε αυτό το πλαίσιο, σε χώρες μικρότερων διαστάσεων και με χαμηλότερο επίπεδο ανάπτυξης μάς προξενεί, βεβαίως, εντονότατες επιφυλάξεις και βαθύτατη ανησυχία και μας κάνει να εκφράσουμε την ξεκάθαρη αντίθεσή μας στις προτεινόμενες λύσεις. Η αντίθεσή μας αυτή ενισχύεται παραπέρα εάν λάβουμε υπόψη τις λύσεις που ορισμένοι προβάλλουν στον τομέα της ασφάλειας και της άμυνας, και που κινούνται προς την κατεύθυνση της στρατιωτικοποίησης της ΕΕ, που με τον τρόπο αυτό θα κατοχυρωνόταν ως ευρωπαϊκός πυλώνας του ΝΑΤΟ, μια θέση που επίσης απορρίπτουμε."@el8
"The new Intergovernmental Conference which is due to open at the beginning or in the middle of next year’s first term obviously takes on great importance for the Community agenda for the near future. Not so much because the issues are new – some of them were included in the last IGC and not resolved – but certainly because of the complexity and sensitive nature of the issues that constitute the
of the forthcoming conference.
With the argument for enlargement, the realisation of which does not present us with any fundamental problems, but which we do not envisage being achieved without consequences at various levels – and in the name of efficiency and democratic behaviour, an amendment to the Treaties, particularly in the institutional domain, is being aimed for. This means giving up unanimity and extending decision making by qualified majority to new areas; it means a new weighting of votes in Council decision making by qualified majority; and it means changing the composition and functioning of the institutions in terms of the number of Commissioners, the Council Presidency, the composition of the EP or even the choice of working languages. These are, in fact, changes that essentially target issues of power and influence within the EU and, where possible, aim to make viable or consolidate political boards of management around the largest and richest Member States.
The marginal role that, in this context, it is sought to give to smaller, less developed countries causes us, naturally, to take a very reserved position, one of concern and even outright opposition to the solutions that are being recommended. Our position is further reinforced by the solutions sought by some people in the area of security and defence and which aim for a militarisation of the EU, which would thus be consolidated as a European pillar of NATO, a position that we also reject."@en3
"(PT) La nueva Conferencia Intergubernamental cuyo inicio se prevé para principios o mediados del primer semestre del año próximo cobra, evidentemente, una relevancia importante en el orden del día comunitario de los próximos tiempos. No tanto por la novedad de los temas -algunos de ellos ya inscritos y no resueltos en la CIG anterior, sino sin duda por la complejidad y de delicadeza de los que constituyen la razón de ser de la conferencia anunciada.
Con el argumento de la ampliación -cuya materialización no nos plantea problemas de principio, pero no nos parece que se pueda llevar a cabo sin medir las consecuencias, en diversos niveles- y en nombre de la eficacia y la democracia, se pretende una modificación de los Tratados en particular en la esfera institucional: abandono de la unanimidad y ampliación a nuevas esferas de las decisiones por mayoría cualificada, nueva ponderación de los votos en la decisiones del Consejo por mayoría cualificada y modificación de la composición y del funcionamiento de las instituciones (número de Comisarios, Presidencia del Consejo, composición del PE o incluso consagración de las lenguas de trabajo...) Modificaciones, ésas, inspiradas, de hecho y esencialmente, por cuestiones de poder y, de ser posible, de influencia en la UE y encaminadas a viabilizar/consolidar directorios políticos en torno a los mayores y más ricos Estados miembros.
El papel marginal que en ese marco se pretende reservar para países de menor dimensión y menor desarrollo nos inclina, naturalmente, a adoptar una posición de profunda reserva, inquietud e incluso oposición clara a las soluciones propugnadas. Posición reforzada, además, por las soluciones pretendidas por algunos en la esfera de la seguridad y la defensa y encaminadas a la militarización de la UE, que, así, quedaría consolidada como pilar europeo de la OTAN, posición que igualmente rechazamos."@es12
"Seuraava hallitustenvälinen konferenssi, jonka on määrä käynnistyä ensi vuoden alkupuolella, on luonnollisestikin erityisen merkittävä niiden asioiden kannalta, joita yhteisö joutuu lähitulevaisuudessa käsittelemään. Näin ei ole niinkään sen vuoksi, että kyse olisi kokonaan uusista asioista – muutamat niistä sisältyivät jo edelliseen hallitusten väliseen konferenssiin, mutta jäivät siinä ratkaisematta –, vaan sen vuoksi, että ne asiat, jotka ovat varsinaisesti antaneet aiheen tuolle konferenssille, ovat itsessään erittäin vaikeita ja arkaluonteisia.
Laajentumisen – jota emme suinkaan periaatteessa vastusta, mutta jota ei nähdäksemme ole mahdollista toteuttaa ilman, että se aiheuttaisi seurauksia hyvin monella eri tasolla – sekä tehokkuuden ja demokraattisuuden nimissä perussopimuksia on määrä tarkistaa erityisesti toimielinten osalta: tarkoitus on poistaa yksimielisyyden vaatimus ja laajentaa määräenemmistöllä tehtävät päätökset koskemaan uusia aloja; muuttaa äänten painotusta määräenemmistöllä tehtävissä päätöksissä; muuttaa toimielinten koostumusta ja toimintaa (komission jäsenten lukumäärä, neuvoston puheenjohtajuus, Euroopan parlamentin koostumus ja jopa vahvistettujen työkielten lukumäärä…). Tosiasiassa kaikki nämä tarkistukset liittyvät kiinteästi kysymyksiin vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista Euroopan unionissa, ja niiden tarkoituksena on, mikäli suinkin mahdollista, avata tai tasoittaa tie poliittisille johtoryhmille, jotka muodostuisivat lähinnä suurimmista ja rikkaimmista jäsenvaltioista..
Koska pienille ja vähemmän kehittyneille maille yritetään siten jättää pelkkä sivuosa, suhtaudumme ehdotettuihin ratkaisuihin luonnollisestikin varsin pidättyvästi ja huolestuneesti, ellemme suorastaan torjuvasti. Lisäpontta tälle näkemyksellemme saamme siitä tosiseikasta, että jotkut pyrkivät myös ajamaan EU:n militarisointiin johtavia ratkaisuja turvallisuuden ja puolustuksen alalla, jolloin EU:sta tulisi pysyvästi NATO:n eurooppalainen pilari. Tämänkin kannan haluamme omasta puolestamme torjua."@fi5
"La nouvelle conférence intergouvernementale dont le coup d'envoi est prévu pour le début ou le milieu du premier semestre de l'année prochaine revêt, évidemment, une importance significative dans l'ordre du jour communautaire des années à venir. Non tant du fait de la nouveauté des thèmes - certains d'entre eux étaient déjà inscrits à l'ordre du jour de la CIG précédente et n'ont pas été résolus - mais sûrement pour la complexité et la délicatesse de ceux qui constituent la raison d'être de la conférence annoncée.
Avec l'argument de l'élargissement - dont la concrétisation ne nous pose aucun problème de principe mais dont nous ne pensons pas qu'elle puisse avoir lieu sans en mesurer les conséquences à différents niveaux - et au nom de l'efficacité et du caractère démocratique, on vise à modifier les traités, en particulier dans le domaine institutionnel : abandon de l'unanimité et extension des décisions à la majorité qualifiée à de nouveaux domaines ; nouvelle pondération des voix dans les décisions du Conseil prises à la majorité qualifiée ; modification de la composition et du fonctionnement des institutions (nombre de commissaires, présidence du Conseil, composition du PE ou même consécration des langues de travail, …). Des modifications qui concernent, de facto et essentiellement, des questions de pouvoir et d'influence au sein de l'UE et, si possible, qui rendent viables/consolident des directoires politiques autour des États membres les plus grands et les plus riches.
Le rôle marginal que l'on prétend réserver, dans ce contexte, à des pays de plus petite dimension et moins développés nous incite naturellement à une profonde réserve, à l'inquiétude, voire à une franche opposition par rapport aux solutions préconisées. Position encore renforcée par les solutions avancées par d'aucuns dans le domaine de la sécurité et de la défense, visant la militarisation de l'UE, laquelle sortirait renforcée en tant que pilier européen de l'OTAN, position que nous refusons également."@fr6
"La nuova CIG, che si prevede comincerà all’inizio o verso metà del primo semestre del prossimo anno, assume notevole importanza nella futura agenda comunitaria, non tanto per la novità dei temi – alcuni dei quali sono già stati discussi e non risolti nella CIG precedente -, ma per la complessità e la delicatezza delle questioni che sono alla base della Conferenza stessa.
In nome dell’ampliamento – la cui realizzazione non pone problemi di principio, ma che, a nostro giudizio, non potrà essere portato avanti senza tener conto delle eventuali ripercussioni a vari livelli –, nonché dell’efficienza e del carattere democratico, si mira ad una riforma dei Trattati, soprattutto per quanto riguarda gli aspetti istituzionali: abbandono del voto all’unanimità ed estensione a nuovi settori delle decisioni a maggioranza qualificata; nuova ponderazione dei voti nelle decisioni del Consiglio adottate a maggioranza qualificata; modifica della composizione e del funzionamento delle Istituzioni (numero di Commissari, Presidenza del Consiglio, composizione del Parlamento europeo o definizione delle lingue di lavoro…). Si tratta di riforme che riguardano prevalentemente questioni legate al potere e all’influenza esercitati in seno all’Unione europea e, ove possibile, mirano a creare/consolidare delle strutture di comando politico attorno agli Stati membri più grandi e più ricchi.
Il ruolo marginale che in tale contesto è previsto per i paesi di minori dimensioni e meno sviluppati ci spinge ad adottare un atteggiamento di profonda riserva, di incertezza e di netta opposizione alle soluzioni proposte. Tale posizione viene ulteriormente rafforzata in considerazione delle soluzioni che alcuni chiedono di adottare nel settore della sicurezza e della difesa e che sono orientate verso la militarizzazione dell’Unione europea, che ne uscirebbe così consolidata come pilastro europeo della NATO, eventualità alla quale ci opponiamo."@it9
"The new Intergovernmental Conference which is due to open at the beginning or in the middle of next year’s first term obviously takes on great importance for the Community agenda for the near future. Not so much because the issues are new – some of them were included in the last IGC and not resolved – but certainly because of the complexity and sensitive nature of the issues that constitute the
of the forthcoming conference.
With the argument for enlargement, the realisation of which does not present us with any fundamental problems, but which we do not envisage being achieved without consequences at various levels – and in the name of efficiency and democratic behaviour, an amendment to the Treaties, particularly in the institutional domain, is being aimed for. This means giving up unanimity and extending decision making by qualified majority to new areas; it means a new weighting of votes in Council decision making by qualified majority; and it means changing the composition and functioning of the institutions in terms of the number of Commissioners, the Council Presidency, the composition of the EP or even the choice of working languages. These are, in fact, changes that essentially target issues of power and influence within the EU and, where possible, aim to make viable or consolidate political boards of management around the largest and richest Member States.
The marginal role that, in this context, it is sought to give to smaller, less developed countries causes us, naturally, to take a very reserved position, one of concern and even outright opposition to the solutions that are being recommended. Our position is further reinforced by the solutions sought by some people in the area of security and defence and which aim for a militarisation of the EU, which would thus be consolidated as a European pillar of NATO, a position that we also reject."@lv10
"De nieuwe intergouvernementele conferentie die in principe begin volgend jaar of halverwege het eerste semester van start zal gaan, zal uiteraard een belangrijke weerslag op de communautaire agenda van de komende jaren hebben. Niet zozeer vanwege het gebrek aan vertrouwdheid met de onderwerpen - die waren immers reeds grotendeels in de vorige IGC opgenomen hoewel zij toen onopgelost zijn gebleven - dan wel omdat de thema's die het onderwerp van de aangekondigde conferentie uitmaken bijzonder complex zijn en erg gevoelig liggen.
Met het oog op de uitbreiding - waartegen wij in principe geen bezwaar hebben, maar die ons inziens niet zonder gevolgen zal blijven - en in naam van de doeltreffendheid en de democratie wordt een wijziging van de Verdragen beoogd, met name op institutioneel gebied. Het gaat onder meer om de afbouw van de unanimiteitsregel en de uitbreiding van de beslissingen bij gekwalificeerde meerderheid naar nieuwe beleidsterreinen, de herweging van de stemmen bij de meerderheidsbeslissingen van de Raad en de wijziging van de samenstelling en de werking van de instellingen (aantal commissarissen, voorzitterschap van de Raad, samenstelling van het EP en zelfs de vaststelling van de werktalen, …). Uiteindelijk hebben al deze aanpassingen betrekking op de machtsverhoudingen en de invloedssfeer binnen de EU. Zij zijn er in wezen slechts op gericht het politieke leiderschap van de grootste en rijkste lidstaten te bevorderen en te versterken.
De marginale rol die in dit verband voor de kleinere en minder ontwikkelde landen is weggelegd, roept bij ons uiteraard serieuze bedenkingen op. De situatie baart ons ernstige zorgen en wij kunnen dan ook onder geen beding met de voorgestelde oplossingen instemmen. Deze houding wordt nog in de hand gewerkt door bepaalde voorstellen betreffende de veiligheid en de defensie die voor een militarisering van de EU pleiten en deze tot de Europese pijler van de NAVO willen omvormen. Ook dit standpunt verwerpen wij."@nl2
"Den nya regeringskonferensen, vars start är planerad till början eller mitten av första halvåret nästa år, kommer givetvis att få stor betydelse för gemenskapens dagordning i framtiden. Inte så mycket för att frågorna är nya – några av dem togs redan upp under den förra regeringskonferensen utan att få någon lösning – utan mer på grund av komplexitet och känslighet i de frågor som är skälet för konferensen.
Med argument om utvidgningen – vars förverkligande inte skapar några problem i början, men som inte kan genomföras utan konsekvenser på flera plan – samt effektivitet och demokratisering är inriktningen med en förändring av fördragen särskilt på det institutionella området: att överge enhälligheten och utsträcka beslut med kvalificerad majoritet till nya områden; en ny röstviktning för de beslut i rådet som fattas med kvalificerad majoritet; och en ändring av sammansättningen och administrationen av institutionerna (antal kommissionärer, rådets ordförandeskap, Europaparlamentets sammansättning och fastställande av arbetsspråk, …). Ändringar som faktiskt och i huvudsak rör maktfrågor och inflytandet i EU och syftar till att, om möjligt, genomföra/befästa en politisk styrelse kring de största och rikaste medlemsstaterna.
Den marginella roll som man i detta sammanhang tänker ge de små och de mindre utvecklade länderna gör oss givetvis djupt reserverade, oroliga och vi motsätter oss de rekommenderade lösningarna. En ståndpunkt som förstärks än mer av de lösningar som vissa försöker ge säkerhets- och försvarsområdet och som går mot en militarisering av EU, vilken därigenom skulle bli Natos europeiska pelare, en position som vi på samma sätt avvisar."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples