Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-241"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.7.3-241"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, uno de los fundadores de la actual Unión Europea llegó a decir que, si hubieran tenido que comenzar de nuevo la construcción, habrían recomenzado por los pueblos y las culturas. Pero la Unión Europea, lejos de rectificar, parece apuntarse a la teoría de Tito Livio, es decir, olvidar lo que ya sucedió pues puede lamentarse pero no rehacerse. En los textos que se nos proponen para la reforma de los Tratados y la próxima CIG, ni siquiera empleando la más potente lupa se puede encontrar una frase que hable de los pueblos y regiones europeas y del papel que deberían desempeñar en la Europa del futuro.
Ya es hora de que el tema regional ocupe el lugar que se merece. Los partidos europeos anclados en el pasado demuestran con los hechos que son incapaces de superar la miopía que les impide ver las realidades nacionales y regionales internas de los actuales Estados miembros. ¿Cuándo se va a hablar de naciones como Escocia, Gales, Galicia, Cataluña o el País Vasco, a las que ni siquiera se deja que se sienten junto a los gobiernos en el Consejo? ¿Qué se va a hacer de regiones como Andalucía -7,5 millones de habitantes-, a la que se trata como un país de segunda clase, mientras en el Consejo se sienten representantes de Estados miembros de una dimensión veinte veces menor?
Nuevos países van a entrar en la Unión, algunos de ellos de reducidísima dimensión y a favor de cuya adhesión estamos, pero que, de no haberse producido su muy reciente emancipación, no serían ahora candidatos a Estados miembros. La entrada de estos nuevos países, señor Presidente, implicará la infrarrepresentación de naciones y regiones internas de los actuales Estados.
García Márquez dijo que la sabiduría llega cuando no nos sirve para nada. ¡Ojalá no nos pase lo mismo con la sensibilidad y la visión política para con el papel de las naciones y regiones en Europa!"@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, en af grundlæggerne af den nuværende Europæiske Union sagde engang, at hvis man skulle begynde forfra på opbygningen, ville man være begyndt med folkene og kulturerne. Men Den Europæiske Union synes snarere end at rette op herpå at tilslutte sig Tito Livios teori, det vil sige, glemme det, der allerede er sket, for man kan godt nok beklage det, men det kan ikke ændres. I de tekster, man har foreslået os til en reform af traktaterne og den kommende regeringskonference, kan man ikke engang, selvom man bruger den allerstærkeste lup, finde en sætning, der taler om de europæiske folk og regioner og den rolle, de burde spille i fremtidens Europa.
Det er på tide, at det regionale spørgsmål får den plads, det fortjener. De europæiske partier, der er forankret i fortiden, viser med kendsgerningerne, at de er ude af stand til at overvinde den nærsynethed, der forhindrer dem i at se de interne nationale og regionale realiteter i de nuværende medlemsstater. Hvornår vil man tale om nationer som Skotland, Wales, Galicien, Catalonien eller Baskerlandet, som man ikke engang tillader at sætte ved siden af regeringerne i Rådet. Hvad vil man gøre med de regioner som Andalusien - 7,5 millioner indbyggere - som behandles som et andenrangsland, mens der i Rådet sidder repræsentanter for medlemsstater, der er 20 gange mindre?
Nye lande vil komme med i Unionen, nogle af dem er meget små, og vi støtter deres indtræden, men som, hvis det ikke havde været for deres meget nylige selvstændighed, ikke nu ville have været ansøgerlande. Nye landes indtræden vil, hr. formand, betyde en underrepræsentation af interne nationer og regioner i de nuværende medlemsstater.
García Márquez har sagt, at klogskaben kommer, når vi ikke kan bruge den til noget. Bare der ikke sker det samme for os med opmærksomheden og den politiske vision i forbindelse med nationernes og regionernes rolle i Europa!"@da1
"Herr Präsident! Einer der Begründer der jetzigen Europäischen Union hat gesagt, daß man, hätte man mit dem Aufbau von vorn anfangen müssen, mit den Völkern und Kulturen begonnen hätte. Aber die Europäische Union, weit von einer Korrektur entfernt, scheint sich an die Theorie von Titus Livius zu halten, das heißt, vergessen, was geschehen ist, denn man kann es bedauern, aber nicht rückgängig machen. In den uns vorgeschlagenen Texten für die Reform der Verträge und die kommende Regierungskonferenz ist nicht einmal mit dem stärksten Vergrößerungsglas ein Satz zu finden, der von den europäischen Völkern und Regionen sowie der Rolle, die sie im Europa der Zukunft spielen sollten, spricht.
Es ist an der Zeit, daß das regionale Thema den Platz einnimmt, den es verdient. Die in der Vergangenheit verhafteten europäischen Parteien beweisen mit Fakten, daß sie außerstande sind, die Kurzsichtigkeit zu überwinden, die ihnen den Blick auf die nationalen und regionalen Realitäten innerhalb der gegenwärtigen Mitgliedstaaten verwehrt. Wann wird man von Nationen wie Schottland, Wales, Galicien, Katalonien oder das Baskenland sprechen, denen man nicht einmal gestattet, sich zusammen mit den Regierungen im Rat an einen Tisch zu setzen? Was wird mit Regionen wie Andalusien geschehen – 7,5 Millionen Einwohner –, die man wie ein Land zweiter Klasse behandelt, während im Rat Vertreter von zwanzigmal kleineren Mitgliedstaaten sitzen?
Neue Länder werden der Union beitreten, unter ihnen sehr kleine. Wir sind für ihren Beitritt, aber hätte nicht in jüngster Zeit ihre Emanzipation stattgefunden, wären sie heute nicht Beitrittskandidaten. Die Aufnahme dieser neuen Länder, Herr Präsident, wird bedeuten, daß die Nationen und Regionen innerhalb der jetzigen Mitgliedstaaten unterrepräsentiert sind.
García Márquez sagte, daß die Weisheit kommt, wenn sie uns nichts nützt. Möge uns nicht das gleiche mit der Sensibilität und politischen Vision im Hinblick auf die Rolle der Nationen und Regionen in Europa geschehen!"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ένας εκ των ιδρυτών της τωρινής Ευρωπαϊκής Ένωσης έφτασε να πει ότι, εάν έπρεπε να ξαναρχίσουν την οικοδόμηση, θα είχαν αρχίσει από τους λαούς και τις κουλτούρες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση όμως, μακράν του να διορθώνει, μοιάζει να ασπάζεται τη θεωρία του Τίτου Λίβιου, δηλαδή, να ξεχνά αυτό που ήδη συνέβη μια και μπορεί να λυπάται γι’ αυτό, αλλά δεν μπορεί να το επανορθώσει. Στα κείμενα που μας προτείνονται για την αναθεώρηση των συνθηκών και την προσεχή Διακυβερνητική Διάσκεψη, ούτε καν χρησιμοποιώντας τον πιο ισχυρό μεγεθυντικό φακό δεν θα μπορέσουμε να βρούμε μια φράση που να μιλά για τους ευρωπαϊκούς λαούς και τις περιφέρειες και για το ρόλο που θα έπρεπε να παίξουν στην μελλοντική Ευρώπη.
Και είναι η στιγμή να καταλάβει το θέμα «περιφέρειες» τη θέση που του αξίζει. Τα ευρωπαϊκά κόμματα, αγκιστρωμένα στο παρελθόν, αποδεικνύουν με τις πράξεις τους ότι είναι ανίκανα να ξεπεράσουν τη μυωπία που τα εμποδίζει να αντικρίσουν τις εσωτερικές εθνικές και περιφερειακές πραγματικότητες των τωρινών κρατών μελών. Πότε θα μιλήσουμε για έθνη όπως αυτά της η Σκωτίας, της Ουαλίας, της Γαλικίας, της Καταλωνίας ή της Χώρας των Βάσκων, στα οποία ούτε καν επιτρέπεται να παρίστανται μαζί με τις κυβερνήσεις στο Συμβούλιο; Τι θα γίνει με περιφέρειες όπως η Ανδαλουσία – 7,5 εκατομμύρια κάτοικοι – που την αντιμετωπίζουν ως χώρα δεύτερης κατηγορίας, ενώ στο Συμβούλιο παρίστανται εκπρόσωποι κρατών μελών με έκταση είκοσι φορές λιγότερο;
Νέες χώρες πρόκειται να μπουν στην Ένωση, μερικές από αυτές εξαιρετικά μικρής έκτασης και υποστηρίζουμε την ένταξή τους, όμως, εάν δεν είχε επιτευχθεί η πολύ πρόσφατη χειραφέτησή τους, δεν θα ήταν τώρα υποψήφια κράτη μέλη. Η είσοδος των νέων αυτών χωρών, κύριε Πρόεδρε, θα σημάνει την υποεκπροσώπηση εθνών και εσωτερικών περιφερειών των τωρινών κρατών.
Ο García Márquez είπε ότι η γνώση επιτυγχάνεται όταν πλέον δεν μας χρησιμεύει σε τίποτα. Μακάρι να μην μας συμβεί το ίδιο με την ευαισθησία και το πολιτικό όραμα για το ρόλο των εθνών και των περιφερειών στην Ευρώπη!"@el8
"Mr President, one of the founders of the current European Union said that, if they were to begin European construction again, they would start this time with a consideration of the people and their cultures. But the European Union, far from rectifying the situation, seems to abide by the theory expounded by Livy, that is to say, it forgets what has happened and therefore can complain but cannot put anything right. In the texts which have been proposed for the reform of the Treaties and the next IGC, not even with the most powerful magnifying glass can we find a sentence which refers to the European peoples and regions and the role that they should play in the Europe of the future.
It is time for the regional question to occupy the place that it deserves. The European parties which are stuck in the past have shown that they are incapable of overcoming the short-sightedness which makes them blind to the internal national and regional realities of the current Member States. When will we talk about nations such as Scotland, Wales, Galicia, Catalonia and the Basque country, which are not even allowed to sit together with the Governments on the Council? What is going to be done about regions such as Andalucia – with 7.5 million inhabitants – which is treated like a second class country, while representatives of Member States which are a twentieth the size sit in the Council?
New countries are going to join the Union, some of which are very small and we are in favour of their accession, but if it were not for their recent emancipation, they would not be candidates for Membership. The accession of these new countries, Mr President, will mean the under-representation of internal nations and regions of the current States.
García Márquez said that wisdom comes when we no longer have any use for it. Let us hope that this is not the case with our political vision and sensitivity towards the role of the nations and regions of Europe!"@en3
"Arvoisa puhemies, yksi nykyisen Euroopan unionin perustajista sanoi kerran, että jos heidän olisi täytynyt aloittaa rakentaminen alusta, he olisivat aloittaneet kansoista ja kulttuureista. Euroopan unioni ei kuitenkaan suinkaan pyri korjaamaan mennyttä, vaan se näyttää kannattavan Titus Liviuksen teoriaa, toisin sanoen unohtavan sen, mitä on jo tapahtunut, koska siitä voi olla pahoillaan, mutta sitä ei saa tekemättömäksi. Niissä teksteissä, joita meille esitetään perussopimusten uudistamista ja seuraavaa HVK:ta varten, ei voi edes tehokkaimman suurennuslasin avulla löytää lausetta, jossa puhuttaisiin Euroopan kansoista ja alueista ja siitä roolista, joka niillä pitäisi olla tulevaisuuden Euroopassa.
Alueiden on jo korkea aika saada niille kuuluva asema. Menneisyyteen takertuneet eurooppalaiset puolueet osoittavat teoillaan olevansa kykenemättömiä parantumaan siitä likinäköisyydestä, joka estää niitä näkemästä nykyisten jäsenvaltioiden sisäisiä kansallisia ja alueellisia todellisuuksia. Koska puhutaan sellaisista kansakunnista kuin Skotlanti, Wales, Galicia, Katalonia tai Baskimaa, joiden ei edes sallita istuvan hallitusten vieressä neuvostossa? Mitä tapahtuu sellaisille alueille kuin Andalusia – jossa on 7,5 miljoonaa asukasta –, jota kohdellaan toisen luokan maana, kun taas neuvostossa on edustajia kooltaan sitä 20 kertaa pienemmistä jäsenvaltioista?
Unioniin on tulossa uusia maita, joista jotkin ovat kooltaan erittäin pieniä ja joiden jäsenyyttä me puollamme, mutta elleivät ne olisi vapautuneet aivan äskettäin, ne eivät nyt olisi jäsenehdokkaita. Arvoisa puhemies, näiden uusien maiden liittyminen unioniin merkitsee samalla nykyisten jäsenvaltioiden sisällä olevien kansakuntien ja alueiden aliedustusta.
García Márquez sanoi, että viisaus tulee vasta sitten, kun siitä ei ole meille mitään hyötyä. Kunpa meille ei kävisi samoin, vaan meillä olisi käsitys ja poliittinen näkemys Euroopan kansakuntien ja alueiden roolista!"@fi5
"Monsieur le Président, un des fondateurs de l’Union européenne actuelle a dit que, s’ils avaient dû recommencer la construction, ils auraient commencé par les peuples et les cultures. Mais l’Union européenne, loin d’apporter des corrections, semble s’inspirer de la théorie de Tito Livio: oublier ce qui est arrivé, car on peut regretter le passé mais pas le refaire. Dans les textes que l’on nous a proposés pour la réforme des Traités et la prochaine CIG, même en utilisant la loupe la plus puissante, on ne trouve aucune phrase portant sur les peuples et les régions européennes et du rôle qu’ils devraient jouer dans l’Europe du futur.
Il est temps que la question régionale occupe la place qu’elle mérite. Les faits montrent que les partis européens ancrés dans le passé sont incapables de vaincre la myopie qui les empêche de voir les réalités nationales et régionales internes des États membres actuels. Quand va-t-on parler de nations telles que l’Écosse, le Pays de Galles, la Galice, la Catalogne ou le Pays basque, que l’on ne laisse même pas siéger aux côtés des gouvernements au sein du Conseil ? Que va-t-on faire de régions telles que l’Andalousie - 7,5 millions d’habitants -, que l’on traite comme un pays de deuxième classe, tandis qu’au Conseil siègent des représentants des États membres d’une dimension vingt fois inférieure ?
De nouveaux pays vont entrer dans l’Union ; certains sont très petits et nous prônons leur adhésion, mais s’ils ne s’étaient pas récemment émancipés, ils ne seraient pas aujourd’hui candidats pour devenir des États membres. L’entrée de ces nouveaux pays, Monsieur le Président, implique une sous-représentation des nations et des régions internes des États actuels.
García Márquez a dit que la sagesse arrive lorsqu’elle ne nous sert plus à rien. Souhaitons qu’il ne nous arrive pas la même chose avec la sensibilité et la vision politique quant au rôle des nations et des régions en Europe!"@fr6
"Signor Presidente, uno dei fondatori dell’attuale Unione europea è giunto a dire che se si fosse dovuta ricominciarne la costruzione, sarebbe stato opportuno riprendere dai popoli e dalle culture. L’Unione europea, lungi dal modificare il proprio atteggiamento, sembra invece seguire la teoria di Tito Livio, che occorre cioè dimenticare il passato in quanto ci si può lamentare, ma non riparare. Nei testi proposti per la riforma dei Trattati e per la prossima CIG non è possibile trovare, neppure con la lente d’ingrandimento più potente, una frase che parli di popoli e regioni europee e del ruolo che questi dovrebbero svolgere nell’Europa del futuro.
E’ ormai tempo che l’argomento regioni occupi il posto che merita. I partiti europei ancorati al passato dimostrano con i fatti di essere incapaci di superare la miopia che impedisce loro di vedere le realtà nazionali e regionali interne degli attuali Stati membri. Quando si parlerà di nazioni quali la Scozia, il Galles, la Galizia, la Catalogna o i Paesi baschi, alle quali non è neppure permesso di sedere accanto ai governi in sede di Consiglio? Cosa ne sarà di regioni come l’Andalusia – 7,5 milioni di abitanti – che viene trattato come un paese di seconda classe, mentre in Consiglio siedono rappresentanti di Stati membri di dimensioni venti volte inferiori?
Nell’Unione entreranno nuovi paesi, alcuni di dimensioni ridottissime e alla cui adesione guardiamo con favore, ma che, se non fosse stato per la loro emancipazione molto recente, non sarebbero ora candidati a diventare Stati membri. L’adesione di questi nuovi paesi, signor Presidente, comporterà l’infrarappresentanza di nazioni e regioni interne degli Stati attuali.
García Márquez ha detto che la saggezza arriva quando non ci serve più. Speriamo che non ci succeda lo stesso con la sensibilità e la visione politica riguardo al ruolo delle nazioni e delle regioni in Europa!"@it9
"Mr President, one of the founders of the current European Union said that, if they were to begin European construction again, they would start this time with a consideration of the people and their cultures. But the European Union, far from rectifying the situation, seems to abide by the theory expounded by Livy, that is to say, it forgets what has happened and therefore can complain but cannot put anything right. In the texts which have been proposed for the reform of the Treaties and the next IGC, not even with the most powerful magnifying glass can we find a sentence which refers to the European peoples and regions and the role that they should play in the Europe of the future.
It is time for the regional question to occupy the place that it deserves. The European parties which are stuck in the past have shown that they are incapable of overcoming the short-sightedness which makes them blind to the internal national and regional realities of the current Member States. When will we talk about nations such as Scotland, Wales, Galicia, Catalonia and the Basque country, which are not even allowed to sit together with the Governments on the Council? What is going to be done about regions such as Andalucia – with 7.5 million inhabitants – which is treated like a second class country, while representatives of Member States which are a twentieth the size sit in the Council?
New countries are going to join the Union, some of which are very small and we are in favour of their accession, but if it were not for their recent emancipation, they would not be candidates for Membership. The accession of these new countries, Mr President, will mean the under-representation of internal nations and regions of the current States.
García Márquez said that wisdom comes when we no longer have any use for it. Let us hope that this is not the case with our political vision and sensitivity towards the role of the nations and regions of Europe!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, een van de oprichters van wat nu de Europese Unie is, heeft eens opgemerkt dat als zij opnieuw aan het eenwordingsproces hadden moeten beginnen, ze bij de volkeren en culturen waren begonnen. In plaats van zich te beteren, lijkt de Europese Unie echter het credo van Titus Livius aan te hangen, dat je beter kunt vergeten wat al is gebeurd, omdat je het wel kunt betreuren, maar niet kunt overdoen. In de teksten die ons worden voorgelegd voor de hervorming van de Verdragen en de komende IGC, valt zelfs met het sterkste vergrootglas geen zin te bespeuren waarin over de volkeren en regio's van Europa wordt gerept, en over de rol die zij in het Europa van de toekomst zouden moeten spelen.
Het is tijd dat de regio's de status krijgen die ze verdienen. De Europese partijen die blijven steken in het verleden, laten door hun daden zien dat zij niet in staat zijn de bijziendheid te overwinnen die het hun onmogelijk maakt de werkelijkheid van de huidige lidstaten en regio's onder ogen te zien. Wanneer wordt er eens gesproken over naties als Schotland, Wales, Galicië, Catalonië of Baskenland, die men niet eens samen met de nationale regeringen zitting laat nemen in de Raad? Wat denkt men te doen met regio's als Andalusië - met 7,5 miljoen inwoners -, dat als een tweederangs land wordt behandeld terwijl er in de Raad vertegenwoordigers zitten van lidstaten die twintig keer kleiner zijn?
Sommige van de landen die tot de Unie toe zullen treden, zijn piepklein. Wij zijn ervoor dat ze toetreden, maar zonder hun bijzonder recente emancipatie zouden ze nu nooit kandidaat-lidstaat geweest zijn. De toetreding van deze landen, mijnheer de Voorzitter, zal leiden tot ondervertegenwoordiging van de naties en regio's die binnen de huidige lidstaten bestaan.
García Márquez zei eens dat de wijsheid komt als wij er niets aan hebben. Hopelijk overkomt ons met onze gevoeligheid en onze visie met betrekking tot de rol van de naties en regio's van Europa niet hetzelfde!"@nl2
"Senhor Presidente, um dos fundadores da actual União Europeia chegou a afirmar que se tivessem de começar de novo a construção teriam recomeçado pelos povos e pelas culturas. Mas a União Europeia, longe de corrigir, dir-se-ia antes seguir a teoria de Tito Lívio, ou seja, esquecer o que já aconteceu, já que este pode lamentar-se mas não refazer-se. Nos textos que nos são propostos para a reforma dos tratados e para a próxima CIG nem sequer recorrendo à lupa mais potente é possível encontrar uma frase que fale dos povos e das regiões europeias e do papel que deveriam desempenhar na Europa do futuro.
Chegou a hora de a dimensão regional ocupar o lugar que merece. Os partidos europeus presos ao passado dão provas, através das acções, de serem incapazes de superar a miopia que os impede de ver as realidades nacionais e regionais internas dos actuais Estados-Membros. Quando se falará de nações como a Escócia, o País de Gales, a Galiza, a Catalunha ou o País Basco, aos quais nem sequer é permitido sentar-se ao lado dos governos no Conselho? O que se vai fazer de regiões como a Andaluzia - 7,5 milhões de habitantes -, que recebe um tratamento de um país de segunda, enquanto no Conselho se sentarem representantes de Estados-Membros com dimensões vinte vezes menor?
Novos países vão aderir à União, alguns deles com dimensões muito reduzidas, cuja adesão apoiamos, mas que, caso não se tivesse registado muito recentemente a sua emancipação, não seriam agora candidatos a Estados-Membros. A entrada destes novos países, Senhor Presidente, implicará a infra-representação de nações e de regiões internas dos actuais membros.
García Márquez disse que a sabedoria chega quando já não nos serve para nada. Oxalá não nos aconteça o mesmo com a sensibilidade e a visão política relativamente ao papel das nações e das regiões na Europa!"@pt11
"Herr talman! En av grundarna till den nuvarande Europeiska unionen sade en gång att om han hade varit tvungen att börja om från början med byggandet hade han börjat med byarna och kulturerna. Europeiska unionen, långt från att rätta till, verkar ha slagit in på Tito Livios bana, det vill säga att glömma vad som hänt eftersom man kan beklaga, men inte göra om det. I texterna som föreslås inför reformen av fördragen och den kommande regeringskonferensen, så kan man inte hitta en enda mening som talar om europeiska samhällen och regioner och den roll de skall spela i det framtida Europa, och detta trots att man använder ett aldrig så starkt förstoringsglas.
Det är hög tid att de regionala frågorna får den plats de förtjänar. Europeiska partier förankrade i en gången tid visar att de inte har förmåga att komma över den närsynthet som hindrar dem att se den interna nationella och regionala verkligheten i de nuvarande medlemsstaterna. När kommer man att tala om nationer som Skottland, Wales, Galicien, Katalonien eller Baskien, när de inte ens tillåts sätta sig bredvid regeringarna i rådet? Vad skall man göra med en region som Andalusien – 7,5 miljoner invånare – som behandlas som ett andra klassens land medan rådet känner sig som företrädare för medlemsländer som är tjugo gånger mindre?
Nya länder kommer att ingå i unionen, några av dem mycket små. Vi är för deras anslutning, men hade de inte alldeles nyligen blivit fria skulle de inte ha varit kandidatländer. De nya ländernas inträde, herr talman, kommer att medföra en infrarepresentation av interna nationer och regioner i de nuvarande staterna.
García Márquez sade att visheten kommer när den inte tjänar något till. Måtte inte detsamma inträffa med vår mottaglighet och politiska vision när det gäller nationernas och regionernas roll i Europa!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ES"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples