Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-234"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.7.3-234"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"I would like to thank the President-in-Office Mr Sasi for the comments he made earlier on during this debate. Firstly, he confirmed the continued cooperation between the Council and the European Parliament and his forthcoming visit to the Committee on Constitutional Affairs. But he also confirmed that in the IGC enlargement would remain at the core, at the heart of the envisaged Treaty reforms and, secondly, that the timetable would be adhered to. I believe both of those are important aspects.
First of all, on enlargement, we are talking here about enlargement of a very different scale and nature to anything that has happened before, and that has implications for the nature of the IGC which prepares for it. We are talking in the main about countries from Central and Eastern Europe which have enjoyed, as we all know, 40 years of dictatorship when civil society was emasculated, driven underground and destroyed. Although ten years have elapsed and great strides have now been made, I believe that a good deal of confidence-building is still required and that we need the openness that many of us have called for in the preparation and the implementation of these reforms.
As the IGC takes place there are two aspects, therefore, that we in the European Parliament should remember. One is that in the past, IGCs have not prepared public opinion until the Treaty reforms had actually been agreed, particularly in reference to Maastricht. This had unfortunate consequences in a number of Member States. I believe we should learn the lessons from that mistake of the past and realise that the importance of this particular enlargement, the re-uniting of the European family, is something which our public at home needs to be made aware of while the IGC is actually taking place. And I believe that openness should also extend to the applicant countries themselves. It would be most unfortunate if we as the institutions of the EU saw this merely as a bureaucratic or a constitutional exercise to our own interest and our own advantage. It is specifically for the purpose of enlargement that openness is necessary.
Therefore I believe that, where possible, not only should our own domestic public opinion be engaged at all stages but also the public opinion of the applicant countries in Central and Eastern Europe. I appreciate that that is a break in tradition from the nature of a governmental conference as we understood it in the past. But as I say, this is a very different type of IGC and therefore we have to be imaginative in the way that we present ourselves to the public."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg vil gerne takke rådsformanden, hr. Sasi, for hans bemærkninger tidligere under forhandlingen. For det første bekræftede han det fortsatte samarbejde mellem Rådet og Europa-Parlamentet og sit kommende besøg i Udvalget om Forfatningsspørgsmål. Men han bekræftede ligeledes, at udvidelsen fortsat vil være det centrale tema for regeringskonferencen foran de planlagte reformer af traktaterne, og for det andet, at man ville holde sig til tidsplanen. Jeg mener, at begge aspekter er vigtige.
For det første vedrørende udvidelsen taler vi her om en udvidelse i en helt anden størrelsesorden og art end noget, der er sket tidligere, og det har betydning for arten af den regeringskonference, hvor udvidelsen skal forberedes. Der er hovedsagelig tale om lande fra Central- og Østeuropa, der, som vi alle ved, har levet under 40 års diktatur, hvor det civile samfund blev stækket, drevet under jorden og ødelagt. Selvom der er gået 10 år, og der er sket store fremskridt, er der efter min mening stadig brug for en hel del opbygning af fortrolighed, og vi behøver den åbenhed, som mange af os har opfordret til ved udformningen og gennemførelsen af disse reformer.
Nu, hvor regeringskonferencen finder sted, er der to aspekter, som vi i Europa-Parlamentet skal huske på. Det ene er, at man ved tidligere regeringskonferencer ikke har præpareret den offentlige mening, indtil reformerne af traktaten rent faktisk var vedtaget, navnlig med hensyn til Maastricht. Dette førte til uheldige konsekvenser i en række medlemsstater. Jeg mener, at vi bør lære af fortidens fejltagelser og erkende betydningen af netop denne udvidelse, en genforening af den europæiske familie, det er noget, som befolkningen derhjemme skal være klar over, mens regeringskonferencen rent faktisk finder sted. Og jeg mener, at åbenheden også skal udvides til ansøgerlandene selv. Det vil være yderst uheldigt, hvis vi som EU's institutioner udelukkende så dette som et bureaukratisk eller konstitutionelt projekt i vores egen interesse og til vores egen fordel. Åbenheden er netop nødvendig med henblik på udvidelsen.
Derfor mener jeg, at hvor det er muligt, skal ikke kun vores hjemlige befolkninger inddrages, men ligeledes den offentlige mening i de central- og østeuropæiske ansøgerlande. Jeg er klar over, at dette er udtryk for et brud i traditionen med en regeringskonference, som vi tidligere har opfattet den. Men som sagt er dette en meget anderledes regeringskonference, og derfor skal vi være meget fantasifulde med, hvordan vi fremstiller os selv over for offentligheden."@da1
"Ich danke dem amtierenden Ratspräsidenten, Herrn Sasi, für seine Stellungnahmen zu Beginn dieser Aussprache. Erstens hat er die kontinuierliche Zusammenarbeit zwischen dem Rat und dem Europäischen Parlament bekräftigt und angekündigt, er werde in Kürze an einer Sitzung des Ausschusses für konstitutionelle Fragen teilnehmen. Er hat darüber hinaus betont, daß die Erweiterung im Mittelpunkt der Regierungskonferenz stehen und zentrales Thema der geplanten Reform der Verträge sein werde, und zweitens hat er bestätigt, daß man den Zeitplan einhalten werde. Ich halte diese beiden Aspekte für wichtig.
Zunächst geht es bei der anstehenden Erweiterung um eine Erweiterung, die sich in Art und Umfang von allen bisherigen unterscheidet, und dies wirkt sich auf die Regierungskonferenz aus, in der die Vorbereitungen für die Erweiterung getroffen werden. Es geht in erster Linie um die mittel- und osteuropäischen Länder, die, wie wir alle wissen, 40 Jahre Diktatur hinter sich haben, in der die Zivilgesellschaft geschwächt, in den Untergrund getrieben und zerstört wurde. Obwohl zehn Jahre verstrichen sind, und bereits viel getan worden ist, glaube ich, daß noch immer große Anstrengungen zur Vertrauensbildung erforderlich sind, und wir die Transparenz brauchen, die viele von uns im Zusammenhang mit der Vorbereitung und Durchführung dieser Reformen gefordert haben.
Daher sollte das Europäische Parlament bei der Regierungskonferenz zwei Aspekte bedenken. Zum einen ist bei früheren Regierungskonferenzen die Öffentlichkeit nicht vorbereitet worden. Dies geschah, insbesondere bei den Gesprächen in Maastricht, erst, nachdem die Reform der Verträge bereits beschlossen worden war. Dieses Vorgehen hatte in einigen Mitgliedstaaten bedauerliche Folgen. Wir sollten aus diesem Fehler der Vergangenheit lernen und den Bürgern in unseren Ländern die Bedeutung dieser besonderen Erweiterung, die Wiedervereinigung der europäischen Familie, bewußt machen, und zwar noch während die Regierungskonferenz stattfindet. Ich glaube, daß die Transparenz auch auf die Bewerberländer selbst ausgedehnt werden sollte. Es wäre sehr schade, wenn wir als die Institutionen der EU dies lediglich als eine bürokratische oder verfassungsmäßige Angelegenheit in unserem eigenen Interesse und zu unserem eigenen Vorteil betrachten würden. Gerade für die Erweiterung ist Transparenz notwendig.
Daher halte ich es für sinnvoll, daß, wo dies möglich ist, nicht nur unsere eigenen Bürger in alle Phasen eingebunden werden, sondern auch die Öffentlichkeit in den Bewerberländern Mittel- und Osteuropas. Ich weiß, daß wir damit mit der Tradition der Regierungskonferenz, wie wir sie in der Vergangenheit verstanden haben, brechen. Doch, wie ich bereits sagte, ist dies eine völlig andere Regierungskonferenz, und daher müssen wir uns etwas einfallen lassen, wie wir uns selbst in der Öffentlichkeit präsentieren."@de7
"Θα ήθελα vα ευχαριστήσω τov Πρoεδρεύovτα, κ. Sasi, για τις παρατηρήσεις πoυ έκαvε πριv από λίγo σε αυτή τη συζήτηση. Πρώτov, επιβεβαίωσε τη συvεχιζόμεvη συvεργασία μεταξύ τoυ Συμβoυλίoυ και τoυ Ευρωπαϊκoύ Κoιvoβoυλίoυ και τηv πρoσεχή επίσκεψή τoυ στηv Επιτρoπή Συvταγματικώv Υπoθέσεωv. Αλλά επιβεβαίωσε επίσης και ότι, κατά τη Διακυβερvητική Διάσκεψη, η διεύρυvση θα παραμείvει στo κέvτρo τωv συζητήσεωv, στηv καρδιά τωv πρoβλεπόμεvωv μεταρρυθμίσεωv τωv Συvθηκώv και, δεύτερov, ότι τo χρovoδιάγραμμα θα τηρηθεί αυστηρά. Πιστεύω ότι και oι δύo αυτές πτυχές είvαι σημαvτικές.
Πρώτov, όσov αφoρά τη διεύρυvση, εδώ μιλάμε για μία διεύρυvση πoλύ διαφoρετικής κλίμακας και χαρακτήρα απ’ ότιδήπoτε συvέβη στo παρελθόv, και τo γεγovός αυτό έχει επιπτώσεις στη φύση της Διακυβερvητικής Διάσκεψης η oπoία πρoετoιμάζει αυτή τη διεύρυvση. Μιλάμε κυρίως για χώρες της Κεvτρικής και Αvατoλικής Ευρώπης oι oπoίες γvώρισαv, όπως όλoι ξέρoυμε, 40 χρόvια δικτατoρίας κατά τα oπoία η κoιvωvία τωv πoλιτώv είχε απoδυvαμωθεί, είχε τεθεί στo περιθώριo και είχε καταστραφεί. Αv και έχoυv περάσει δέκα χρόvια και έχoυv γίvει τώρα μεγάλα βήματα πρoόδoυ, πιστεύω ότι ακόμα χρειάζεται μία σημαvτική διαδικασία oικoδόμησης εμπιστoσύvης και ότι η πρoετoιμασία και η εφαρμoγή αυτώv τωv μεταρρυθμίσεωv πρέπει vα γίvει αvoικτά, όπως ζήτησαv πoλλoί από εμάς.
Κατά τη διεξαγωγή της Διακυβερvητικής Διάσκεψης υπάρχoυv επoμέvως δύo πτυχές τις oπoίες δεv πρέπει vα ξεχvάμε εμείς, τo Ευρωπαϊκό Κoιvoβoύλιo. Η μία είvαι ότι στo παρελθόv oι Διακυβερvητικές Διασκέψεις δεv είχαv πρoετoιμάσει τηv κoιvή γvώμη πριv vα συμφωvηθoύv oι μεταρρυθμίσεις της Συvθήκης, και αvαφέρoμαι ιδιαίτερα στo Μάαστριχτ. Αυτό είχε ατυχείς επιπτώσεις σε κάπoια κράτη μέλη. Πιστεύω ότι πρέπει vα πάρoυμε έvα μάθημα από αυτό τo λάθoς τoυ παρελθόvτoς και vα συvειδητoπoιήσoυμε ότι η σημασία αυτής της συγκεκριμέvης διεύρυvσης, η επαvέvωση της ευρωπαϊκής oικoγέvειας, είvαι κάτι πoυ πρέπει vα τo μάθει τo κoιvό στις πατρίδες μας εvώ ακόμα θα διεξάγεται η Διακυβερvητική Διάσκεψη. Και πιστεύω ότι αυτός o αvoικτός χαρακτήρας πρέπει vα επεκτείvεται και στις ίδιες τις υπoψήφιες χώρες. Θα ήταv ιδιαιτέρως ατυχές αv εμείς, τα θεσμικά όργαvα της Ευρωπαϊκής Έvωσης, τo βλέπαμε αυτό σαv μία απλή γραφειoκρατική ή συvταγματική διαδικασία για δικό μας όφελoς και για δικό μας συμφέρov. Ειδικά για τov σκoπό της διεύρυvσης είvαι απαραίτητη η διαφάvεια.
Πιστεύω επoμέvως ότι όπoυ είvαι δυvατόv πρέπει όχι μόvov η δική μας κoιvή γvώμη, στις πατρίδες μας, vα συμμετέχει σε όλα τα στάδια αλλά και η κoιvή γvώμη στις υπoψήφιες πρoς έvταξη χώρες της Κεvτρικής και Αvατoλικής Ευρώπης. Καταλαβαίvω ότι κάτι τέτoιo αvτίκειται στov παραδoσιακό χαρακτήρα τωv Διακυβερvητικώv Διασκέψεωv όπως τov αvτιλαμβαvόμασταv στo παρελθόv. Αλλά, όπως είπα, αυτή είvαι μία πoλύ διαφoρετική μoρφή Διακυβερvητικής Διάσκεψης και επoμέvως πρέπει vα είμαστε επιvoητικoί ως πρoς τov τρόπo πoυ εμφαvιζόμαστε στηv κoιvή γvώμη."@el8
"(EN) Quisiera expresar mi agradecimiento al Presidente en ejercicio, Sr. Sasi, por los comentarios que ha realizado en el transcurso del debate. En primer lugar, ha confirmado la continuidad de la cooperación entre el Consejo y el Parlamento Europeo y su próxima visita a la Comisión de Asuntos Institucionales. Pero además ha confirmado que el tema central de la CIG será la ampliación, el núcleo de las reformas del Tratado previstas y, en segundo lugar, que se respetará el calendario. Creo que ambos aspectos son importantes.
En primer lugar, sobre la ampliación, estamos hablando aquí de una ampliación a una escala y de una naturaleza muy diferentes a todo lo que ha sucedido hasta ahora, y ello repercute en el carácter de la CIG que prepara dicha ampliación. Estamos hablando principalmente de países de la Europa central y oriental que han soportado, como todos sabemos, 40 años de dictadura durante la cual la sociedad civil fue emasculada, obligada a la clandestinidad y destruida. A pesar de que han transcurrido diez años y se ha avanzado mucho, creo que sigue siendo necesaria una buena dosis de generación de confianza, así como la apertura que muchos de nosotros hemos solicitado en la preparación y la aplicación de estas reformas.
Existen dos aspectos, por consiguiente, que en el Parlamento Europeo no deberíamos olvidar cuando se celebre la CIG. Uno es que en las pasadas CIG no se preparó a la opinión pública hasta que las reformas del Tratado habían sido aprobadas, y hago referencia especial a Maastricht. Eso tuvo consecuencias desafortunadas en varios Estados miembros. Creo que deberíamos aprender la lección de ese error del pasado y reconocer que la importancia de esta ampliación en particular, la reunificación de la familia europea, es algo que las sociedades de nuestros correspondientes países deben conocer durante la celebración de la CIG. Y creo que la apertura debería extenderse también a los propios países candidatos. Sería muy lamentable si las instituciones de la UE lo contempláramos como un mero ejercicio burocrático o constitucional en interés y en beneficio propios. La apertura es necesaria concretamente para el objetivo de la ampliación.
Por consiguiente, creo que, en la medida de lo posible, no sólo nuestras opiniones públicas nacionales deberían participar en todas las fases, sino también las opiniones públicas de los países candidatos de la Europa central y oriental. Reconozco que esto supone romper con la tradición del carácter de conferencia gubernamental, como la entendíamos en el pasado. Pero como digo, se trata de una CIG muy diferente, por lo que deberemos ser imaginativos a la hora de presentarnos ante la sociedad."@es12
"Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtaja Sasia hänen aiemmin tämän keskustelun aikana esittämistään kommenteista. Ensinnäkin, hän vahvisti, että neuvoston ja Euroopan parlamentin välinen yhteistyö jatkuu ja että hän vierailee perussopimusvaliokunnassa. Hän vahvisti kuitenkin myös, että HVK:ssa laajentuminen pysyisi hahmotellun perustamissopimuksen uudistuksen tärkeimpänä kysymyksenä, keskipisteenä, ja toiseksi, että aikataulua noudatettaisiin. Mielestäni nämä molemmat asiat ovat tärkeitä näkökohtia.
Tarkastelen ensimmäiseksi laajentumista, puhumme nyt laajuudeltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisesta laajentumisesta verrattuna mihinkään aiempaan laajentumiseen, ja sillä on seurauksia laajentumista valmistelevan HVK:n luonteelle. Puhumme pääasiallisesti Keski- ja Itä-Euroopan maista, jotka, kuten me kaikki tiedämme, ovat kärsineet 40 vuoden diktatuurista, sen jälkeen kun kansalaisyhteiskunta tehtiin voimattomaksi, ajettiin maan alle ja tuhottiin. Vaikka kymmenen vuotta on jo kulunut ja suurta edistystä on tapahtunut, uskon, että itseluottamusta on vahvistettava edelleen voimakkaasti ja että tarvitsemme sitä avoimuutta, jota monet meistä ovat vaatineet näiden uudistusten valmistelussa ja täytäntöönpanossa.
Kun HVK järjestetään, meidän Euroopan parlamentissa olisi muistettava kaksi asiaa. Toinen on se, että aiemmat HVK:t eivät ole valmistelleet yleistä kantaa ennen kuin perustamissopimuksen uudistuksista on jo käytännössä sovittu, etenkin Maastrichtin sopimuksen osalta. Tällä on ollut epäsuotuisia vaikutuksia useisiin jäsenvaltioihin. Mielestäni meidän tulisi oppia tästä menneisyyden virheestä ja olisi ymmärrettävä, että kansalaistemme on oltava tietoisia tämän laajentumisen, Euroopan perheiden yhdistymisen, merkityksestä, kun HVK todella järjestetään. Mielestäni avoimuuden olisi ulotuttava myös itse hakijamaihin. Olisi hyvin valitettavaa, jos me EU:n toimielinten edustajina pitäisimme tätä vain byrokraattisena tai perustuslaillisena harjoituksena, jolla edistämme omia etujamme tai tavoittelemme omaa hyötyämme. Avoimuus on välttämätöntä etenkin laajentumisen yhteydessä.
Tämän vuoksi uskon, että jos mahdollista, meidän oman yleisen kansallisen mielipiteemme lisäksi jokaisessa vaiheessa on otettava huomioon myös Keski- ja Itä-Euroopan hakijamaiden yleinen mielipide. Arvostan sitä, että näin katkaistaan se perinne, jota on aiemmin meidän käsityksemme mukaan noudatettu hallitusten välisissä konferensseissa. Kuten sanoin, tämä on kuitenkin täysin erityyppinen HVK, ja siksi meidän on oltava luovia, kun esittelemme itsemme yleisölle."@fi5
"Monsieur le Président, permettez-moi de remercier le président en exercice, M. Sasi, pour ses remarques au début du débat. D'une part, il a confirmé sa volonté de coopération soutenue entre le Conseil et le Parlement européen, ainsi que sa prochaine visite à la commission des affaires constitutionnelles. D'autre part, il a également confirmé que, dans le cadre de la CIG, l'élargissement serait au cœur des réformes envisagées des Traités et, aussi, que le calendrier serait respecté. Il s'agit là à mon avis de deux aspects importants.
Tout d'abord, au sujet de l'élargissement, nous parlons cette fois d'un élargissement d'une dimension et d'une nature complètement différentes de tout ce qu'on a connu auparavant, ce qui influence bien entendu le caractère de la CIG qui prépare à cet élargissement. D'une façon générale, nous parlons de pays d'Europe centrale et orientale qui ont connu, nous le savons, quarante années de dictature, avec une société civile émasculée, condamnée à la clandestinité et réduite à néant. Bien que dix années se soient écoulées depuis et que de grands progrès aient été accomplis, je pense que de gros efforts restent encore à faire en matière de confiance et que nous devons faire preuve, au moment de la préparation et de la mise en œuvre des réformes, de l'esprit d'ouverture que nous sommes nombreux à appeler de nos vœux.
Il y a par conséquent deux aspects que, dans ce Parlement, nous ne devrions pas perdre de vue lorsque se déroulera la CIG. Le premier est que par le passé, les CIG n'ont pas préparé l'opinion publique avant le stade de l'accord définitif sur les réformes des Traités - je songe en particulier à Maastricht - ce qui a eu des conséquences malheureuses dans plusieurs États membres. Je pense que nous devons tirer les leçons de cette erreur et prendre conscience de la nécessité de sensibiliser nos opinions publiques à la portée profonde de l'élargissement qui s'annonce, la réunion de la famille européenne, en même temps que se déroulera la CIG. Je pense aussi que cet esprit d'ouverture devrait s'étendre aux pays candidats eux-mêmes. Il serait des plus regrettables que nous, les institutions de l'UE, l'envisagions uniquement comme un exercice bureaucratique ou constitutionnel dans notre propre intérêt et à notre propre avantage. C'est précisément dans la perspective de l'élargissement qu'il faut faire preuve d'ouverture.
Je suis par conséquent convaincu qu'il faudrait faire en sorte, chaque fois que possible, d'associer les opinions publiques nationales de l'Union, mais aussi celles des pays candidats de l'Europe centrale et orientale, à tous les stades de l'élargissement. Je comprends que cela ne soit pas vraiment dans la tradition d'une conférence intergouvernementale telle que nous l'entendions jusqu'ici. Mais, comme je l'ai dit, cette fois-ci, la CIG est très différente et nous devons faire preuve d'imagination dans la façon dont nous nous présentons au public."@fr6
"Vorrei ringraziare il Presidente in carica Sasi per le osservazioni espresse nel corso della discussione. Innanzitutto, ha confermato la cooperazione costante tra Consiglio e Parlamento europeo e la sua imminente visita alla commissione per gli affari costituzionali. Ha altresì confermato che l’ampliamento rimarrà un tema di tutto rilievo nell’ambito della CIG, al centro delle previste riforme dei Trattati e, in secondo luogo, che il calendario sarà rispettato. Ritengo che siano entrambi aspetti importanti.
Innanzitutto, stiamo parlando di un ampliamento di portata e di tipo molto diversi rispetto a qualsiasi ampliamento precedente e ciò influisce sul carattere della CIG di preparazione. Stiamo parlando dei paesi dell’Europa centrale ed orientale che, come tutti sappiamo, hanno subito 40 anni di dittatura durante i quali la società civile è stata indebolita, spinta alla clandestinità e distrutta. Sebbene siano trascorsi dieci anni e siano stati compiuti grandi progressi, credo che sia ancora necessario rafforzare la fiducia e che dobbiamo dimostrare l’apertura che molti di noi hanno invocato nella preparazione e nell’attuazione di queste riforme.
Mentre si svolge la CIG, vi sono quindi due aspetti che non dobbiamo dimenticare al Parlamento europeo. Uno è che in passato le CIG non hanno preparato l’opinione pubblica finché le riforme dei Trattati non venivano approvate, come è avvenuto in particolare in riferimento al Trattato di Maastricht. Ciò ha avuto conseguenze negative in numerosi Stati membri. Ritengo che dobbiamo trarre una lezione da tale errore passato e renderci conto che durante lo svolgimento della CIG occorre sensibilizzare l’opinione pubblica riguardo all’importanza di questo particolare ampliamento, che rappresenta la riunificazione della famiglia europea. E a mio parere tale apertura dovrebbe estendersi agli stessi paesi candidati. Sarebbe deplorevole se le Istituzioni dell’Unione europea considerassero questo aspetto un mero esercizio burocratico o costituzionale nel nostro interesse e a nostro vantaggio. L’apertura è necessaria proprio al fine dell’ampliamento.
Credo, quindi, che sia opportuno, ove possibile, coinvolgere in tutte le fasi non solo la nostra opinione pubblica, ma anche l’opinione pubblica dei paesi candidati dell’Europa centrale ed orientale. Apprezzo il fatto che si interrompa la tradizione rispetto al tipo di Conferenza intergovernativa come la intendevamo in passato. Tuttavia, come ho detto, si tratta di una CIG di tipo molto diverso e dobbiamo quindi essere innovativi nel modo di presentarci al pubblico."@it9
"I would like to thank the President-in-Office Mr Sasi for the comments he made earlier on during this debate. Firstly, he confirmed the continued cooperation between the Council and the European Parliament and his forthcoming visit to the Committee on Constitutional Affairs. But he also confirmed that in the IGC enlargement would remain at the core, at the heart of the envisaged Treaty reforms and, secondly, that the timetable would be adhered to. I believe both of those are important aspects.
First of all, on enlargement, we are talking here about enlargement of a very different scale and nature to anything that has happened before, and that has implications for the nature of the IGC which prepares for it. We are talking in the main about countries from Central and Eastern Europe which have enjoyed, as we all know, 40 years of dictatorship when civil society was emasculated, driven underground and destroyed. Although ten years have elapsed and great strides have now been made, I believe that a good deal of confidence-building is still required and that we need the openness that many of us have called for in the preparation and the implementation of these reforms.
As the IGC takes place there are two aspects, therefore, that we in the European Parliament should remember. One is that in the past, IGCs have not prepared public opinion until the Treaty reforms had actually been agreed, particularly in reference to Maastricht. This had unfortunate consequences in a number of Member States. I believe we should learn the lessons from that mistake of the past and realise that the importance of this particular enlargement, the re-uniting of the European family, is something which our public at home needs to be made aware of while the IGC is actually taking place. And I believe that openness should also extend to the applicant countries themselves. It would be most unfortunate if we as the institutions of the EU saw this merely as a bureaucratic or a constitutional exercise to our own interest and our own advantage. It is specifically for the purpose of enlargement that openness is necessary.
Therefore I believe that, where possible, not only should our own domestic public opinion be engaged at all stages but also the public opinion of the applicant countries in Central and Eastern Europe. I appreciate that that is a break in tradition from the nature of a governmental conference as we understood it in the past. But as I say, this is a very different type of IGC and therefore we have to be imaginative in the way that we present ourselves to the public."@lv10
"Ik zou de fungerend voorzitter, de heer Sasi, willen danken voor de opmerkingen die hij eerder in dit debat maakte. Hij bevestigde de voortzetting van de samenwerking tussen de Raad en het Europees Parlement en kondigde aan op korte termijn de Commissie constitutionele zaken te zullen bezoeken. Maar hij benadrukte tevens dat bij de IGC de uitbreiding het centrale punt zal blijven, de focus van de beoogde Verdragshervormingen, en dat het tijdschema zal worden nageleefd. Dit zijn naar mijn mening twee belangrijke punten.
Wat nu de uitbreiding betreft gaat het om een operatie van een heel andere aard en omvang dan we tot nog toe hebben gekend, en die implicaties heeft voor de IGC die deze uitbreiding voorbereidt. We hebben het hoofdzakelijk over de landen van Midden- en Oost-Europa die, zoals bekend, 40 jaar van dictatuur hebben gekend. Een periode waarin de burgersamenleving werd gekneveld, in de clandestiniteit gedreven en vernietigd werd. Hoewel nu tien jaar zijn verstreken en grote vooruitgang is geboekt, geloof ik dat nog heel wat vertrouwen moet worden opgebouwd en dat de openheid waartoe velen van ons hebben opgeroepen in de voorbereiding en uitvoering van de hervormingen, hard nodig is.
Twee zaken moeten wij in het Parlement bij deze IGC niet uit het oog verliezen. Namelijk dat in het verleden de IGC's niet erin geslaagd zijn de publieke opinie voor te bereiden voordat de Verdragsherzieningen waren voltooid, in het bijzonder voor wat Maastricht betreft. In een aantal lidstaten heeft dit kwalijke gevolgen gehad. Uit deze fouten in het verleden moeten wij nu de lessen trekken; wij moeten beseffen dat de omvang van de huidige uitbreidingsoperatie, de hereniging van de Europese familie, reeds onder de aandacht van het publiek moeten worden gebracht terwijl de IGC-bijeenkomsten in volle gang zijn. En ik vind dat deze openheid zich ook moet uitstrekken tot de kandidaat-landen zelf. Het zou te betreuren zijn indien wij, als instellingen van de Europese Unie, dit enkel zouden zien als een bureaucratische of constitutionele exercitie in ons eigen belang en in ons eigen voordeel. Juist in het perspectief van de uitbreiding is openheid zo hard nodig.
Daarom vind ik dat, waar mogelijk, niet alleen onze eigen publieke opinie in alle stadia een rol zou moeten spelen, maar ook de opinie in de kandidaat-lidstaten in Midden- en Oost-Europa. Ik ben mij ervan bewust dat dit afwijkt van de traditie bij de intergouvernementele conferenties die wij in het verleden hebben gekend. Maar zoals ik al zei, dit is een heel ander soort IGC en daarom moeten wij creatief zijn in de wijze waarop wij het publiek hierbij betrekken."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de agradecer ao Presidente em exercício do Conselho, senhor Kimmo Sasi, as observações que proferiu no decurso do presente debate. Começou por confirmar que o Conselho irá continuar a cooperar com o Parlamento Europeu e que ele próprio comparecerá na Comissão para os Assuntos Institucionais num futuro próximo. Mas também confirmou que o alargamento permanece a questão central a tratar na Conferência Intergovernamental e na futura revisão dos Tratados, e que o calendário estabelecido será rigorosamente cumprido. Considero ambos os aspectos importantes.
Em primeiro lugar, no que se refere ao alargamento, tratase aqui de um processo totalmente diferente, pela sua natureza e dimensão, de todos os alargamentos que a União Europeia conheceu até ao presente, o que tem óbvias implicações para a CIG encarregada de o preparar. Tratase aqui, fundamentalmente, de países da Europa Central e Oriental que, como todos sabem, sofreram quarenta anos de ditadura, durante os quais a sociedade civil foi fragilizada, forçada ao secretismo e destruída. Embora entretanto tenham decorrido dez anos e se tenha feito grandes progressos, creio que ainda há muito a fazer em termos de ajudar estes países a readquirir a autoconfiança e que importa assegurar a abertura que muito de nós aqui defendemos na preparação e na implementação destas reformas.
Assim, durante a realização da próxima CIG, haverá dois aspectos que nós, no Parlamento Europeu, deveremos ter bem presentes. Um deles é que, no passado, as Conferências Intergovernamentais não prepararam a opinião pública senão após as reformas dos Tratados já terem sido acordadas, sobretudo no caso de Maastricht. Este facto teve consequências lamentáveis nalguns EstadosMembros. Creio que devemos retirar as lições desse erro do passado e compreender que a importância deste futuro alargamento, a reunificação da família europeia, é algo para que os nossos cidadãos, nos diferentes EstadosMembros, terão de ser sensibilizados enquanto a CIG estiver a decorrer. E considero que essa abertura deveria ser tornada extensiva aos próprios países candidatos. Seria francamente deplorável que nós, enquanto instituições da União Europeia, entendêssemos isto como um mero exercício burocrático ou constitucional, no nosso próprio interesse e para nosso próprio benefício. É especificamente para efeitos do alargamento que esta abertura se impõe.
Por conseguinte, sou de parecer que, sempre que possível, a opinião pública deve ser mantida informada em todas as fases, e isto não apenas nos nossos próprios EstadosMembros mas também nos países da Europa Central e Oriental. Reconheço que se trata aqui de uma quebra na tradição relativamente à forma como, no passado, entendíamos a natureza de uma conferência intergovernamental. Mas, como já referi, esta é uma CIG de tipo muito diferente das anteriores e, por conseguinte, teremos de ser imaginativos na forma como nos apresentamos à opinião pública."@pt11
"Jag skulle vilja tacka rådets tjänstgörande ordförande, Sasi, för hans kommentarer tidigare under debatten. För det första bekräftade han det fortsatta samarbetet mellan rådet och Europaparlamentet samt hans kommande besök hos utskottet för konstitutionella frågor. Men han bekräftade också att utvidgningen under regeringskonferensen kommer att förbli i kärnan, i hjärtat av de förutsedda fördragsreformerna och, för det andra, att man kommer att hålla sig till tidtabellen. Jag tror att båda dessa aspekter är viktiga.
Först av allt, angående utvidgningen, talar vi här om en utvidgning av en helt annan storlek och karaktär än någonting som har ägt rum tidigare, och det får följder för karaktären på den regeringskonferens som förbereder för den. Vi talar i huvudsak om länder i Central- och Östeuropa som har åtnjutit, vilket vi alla känner till, 40 års diktatur, då det civila samhället förvekligades, drevs under jorden och förstördes. Trots att tio år har förflutit och stora framsteg nu har gjorts, tror jag att en stor dos förtroendeuppbyggnad ännu krävs, och att vi behöver den öppenhet som många av oss har krävt under förberedandet och genomförandet av dessa reformer.
Då regeringskonferensen äger rum finns det därför två aspekter som vi i Europaparlamentet bör komma ihåg. En är att regeringskonferenserna tidigare inte har förberett folkopinionen förrän fördragsreformerna egentligen har varit överenskomna, det gäller särskilt för Maastricht. Detta fick olyckliga konsekvenser i ett antal medlemsstater. Jag tror att vi bör lära läxan av detta misstag i det förflutna och inse att betydelsen av denna särskilda utvidgning – den europeiska familjens återförenande – är en sak som allmänheten där hemma måste göras medveten om medan regeringskonferensen verkligen pågår. Och jag tror att öppenheten även bör utsträckas till ansökarländerna själva. Det skulle vara mycket olyckligt om vi som EU:s institutioner såg detta rätt och slätt som en byråkratisk eller konstitutionell övning i vårt eget intresse och till vår egen fördel. Det är särskilt vid en utvidgning som öppenheten behövs.
Jag tror av den anledningen att inte bara vår egen inhemska folkopinion bör engageras i alla skeden, där det är möjligt, utan även folkopinionen i ansökarländerna i Central- och Östeuropa. Jag är medveten om att det är ett traditionsbrott vad beträffar karaktären på en regeringskonferens som vi uppfattade den i det förflutna. Men, som jag säger, detta är en mycket annorlunda typ av regeringskonferens, och vi måste därför vara uppfinningsrika i vårt sätt att presentera oss själva för allmänheten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Beazley (PPE-DE )."10,3,12
"DE"8
"EN"8
"PPE"8,8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples