Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-159"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.6.3-159"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, à la veille de Seattle, je continue à penser qu’il est regrettable de s’engager dans un nouveau cycle de négociations sans faire un bilan sérieux du précédent.
Le fait que des millions d’individus soient concernés par les conséquences des décisions qui seront prises l’impose pourtant comme une nécessité. Les adeptes de la libéralisation du commerce en tant que moteur de prospérité sont d’autant plus réticents à ce bilan qu’il est effectivement difficile de contester l’aggravation de la situation ces dernières années avec le renforcement des inégalités entre les pays en retard de développement et les pays avancés, comme le développement des inégalités au sein même des pays développés.
Quand il y a concentration des richesses à un pôle et montée du chômage à un autre, on peut se demander effectivement si l’OMC n’a pas d’abord servi à institutionnaliser la loi du plus fort. Il y a urgence à faire valoir une conception neuve des échanges entre nations, fondée sur la solidarité, sur la coopération, sur la démocratie, sur la promotion de l’emploi et des droits sociaux. Mais pour que tout cela ne reste pas seulement un vœu pieux, des décisions sont à prendre, me semble-t-il, dans trois directions.
Première direction, concrétiser le principe selon lequel ces négociations doivent être utiles aux pays et populations en difficulté, avec l’affirmation du droit pour l’Union et les États membres de défendre leur politique de développement et les accords spécifiques avec les ACP et le refus de voir les accords de Lomé remis en cause par l’OMC.
Deuxième direction, affirmer la prééminence des intérêts des peuples sur les critères commerciaux et financiers. À ce propos, je ferai trois propositions, étant entendu qu’elles ne sont pas exhaustives. D’abord, subordonner les règles de l’OMC aux chartes et conventions internationales régissant la question des droits de l’homme et les questions sociales, sanitaires et environnementales. Disant cela, je pense à Kyoto, à Pékin et à Copenhague. Ensuite, refuser la poursuite de la libéralisation des services et, au contraire, aider au développement à la coopération des services publics d’éducation, de santé, de transport. Enfin, maintenir le principe de l’exception culturelle, qui reconnaît la possibilité pour l’Union et les États membres de préserver leur capacité à définir librement leur politique culturelle audiovisuelle au nom du développement d’une diversité vivante et enrichissante. Autre proposition encore, poser le principe de précaution pour l’environnement, la santé, la sécurité alimentaire comme priorité absolue.
Troisième direction enfin, une démocratisation profonde des structures de l’OMC est indispensable. Un contrôle démocratique des négociations et de la mise en œuvre des accords est nécessaire. Il est nécessaire d’accepter la présence des ONG, des représentants de la société civile et des syndicats, avec le statut d’observateurs, à ces négociations. Nécessaire aussi la ratification, par le Parlement européen, par les parlements nationaux, de tous les points négociés à l’OMC. Aujourd’hui, l‘OMC édicte des lois, contrôle leur application, tranche dans les conflits. Je crois qu’on ne peut être à la fois juge et partie. L’organe de règlement des conflits doit être profondément modifié."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, her kort før Seattle synes jeg stadigvæk, det er beklageligt, at man engagerer sig i en ny runde forhandlinger uden at foretage en seriøs status over den foregående.
Den kendsgerning, at millioner af mennesker er berørt af konsekvenserne af de beslutninger, som vil blive truffet, gør det imidlertid til en tvingende nødvendighed. De, som er tilhængere af handelsliberalisering som motor for velstand, er så meget mere modvillige over for en sådan statusopgørelse, som det rent faktisk er svært at benægte, at situationen er blevet forværret i de sidste år, med en forstærkning af ulighederne mellem de lande, som er bagud med udviklingen, og de lande, som er nået langt, og med forværring af ulighederne internt i de udviklede lande.
Når der sker en koncentration af rigdom ved én pol og stigning i arbejdsløsheden ved en anden, kan man med god grund spørge sig selv, om WTO ikke først og fremmest har tjent til at institutionalisere den stærkeste ret. Det haster med at forfægte et nyt syn på handelssamkvemmet mellem nationerne, et syn, der bygger på solidaritet, på samarbejde, på demokrati, på fremme af beskæftigelsen og af de sociale rettigheder. Men hvis alt dette ikke bare skal forblive et fromt ønske, er der nogle beslutninger, der skal tages, og så vidt jeg kan se i tre retninger.
Den første retning går ud på at konkretisere det princip, ifølge hvilket disse forhandlinger skal være til nytte for de lande og befolkninger, der er i vanskeligheder, med en bekræftelse af Unionens og medlemsstaternes ret til at forsvare deres udviklingspolitik og de særlige aftaler med AVS-landene og et nej til at se til, at WTO bringer Lomé-aftalerne i fare.
Den anden retning går ud på at slå fast, at folkenes interesser går forud for handelsmæssige og finansielle kriterier. Jeg vil i den forbindelse stille tre forslag, idet de naturligvis ikke er udtømmende. For det første: gøre WTO's regler underordnede i forhold til de internationale chartre og konventioner, der regulerer menneskerettighedsspørgsmålet og de sociale sundhedsmæssige og miljømæssige spørgsmål. Hermed tænker jeg på Kyoto, Peking og København. Dernæst: nægte at fortsætte med at liberalisere tjenesteydelser og i stedet hjælpe med at udvikle samarbejdet omkring offentlige ydelser som uddannelse, sundhed og transport. Og endelig: opretholde undtagelsen for kulturen, som anerkender Unionens og medlemsstaternes mulighed for at bevare deres evne til frit at fastsætte deres kulturpolitik på AV-området under påberåbelse af at fremme en levende og berigende mangfoldighed. Endnu et forslag ville være at knæsætte forsigtighedsprincippet for miljø, sundhed og fødevaresikkerhed som absolutte prioriteter.
Og endelig den tredje retning: man kommer ikke uden om en dybtgående demokratisering af WTO's strukturer. Det er nødvendigt med en demokratisk kontrol af forhandlingerne og af aftalernes iværksættelse. Man bliver nødt til at acceptere, at ikkestatslige organisationer, repræsentanter for det civile samfund og fagforeningerne er til stede ved disse forhandlinger med observatørstatus. Det er tillige nødvendigt med en ratificering i Europa-Parlamentet og i de nationale parlamenter af alle de punkter, som forhandles på plads i WTO. Som det er i dag, udsteder WTO love, kontrollerer, at de bliver appliceret, og træffer afgørelse i konflikter. Jeg mener ikke, man på én og samme tid kan være dommer og part i en sag. Organet til bilæggelse af konflikter må gennemgå dybtgående ændringer."@da1
"Herr Präsident, am Vorabend der Konferenz von Seattle finde ich es nach wie vor bedauerlich, in eine neue Verhandlungsrunde zu gehen, ohne eine eingehende Bilanz der vorhergehenden Runde zu ziehen.
Da die Entscheidungen, die dort getroffen werden, Auswirkungen für Millionen von Menschen haben werden, ist eine solche Bilanz jedoch dringend erforderlich. Diejenigen, die die Handelsliberalisierung als wohlstandsfördernd befürworten, stehen dieser Bilanz um so zurückhaltender gegenüber, als sich in der Tat schwerlich bestreiten läßt, daß sich in den letzten Jahren mit der wachsenden Kluft zwischen entwickelten und weniger entwickelten Ländern sowie mit den wachsenden Ungleichheiten innerhalb der entwickelten Länder die Situation verschlechtert hat.
Wenn sich der Wohlstand auf der einen Seite konzentriert und die Arbeitslosigkeit auf der anderen Seite steigt, so kann man sich tatsächlich fragen, ob die WTO nicht in erster Linie der Institutionalisierung des Gesetzes des Stärkeren gedient hat. Für den internationalen Handel muß unbedingt ein neuartiges Konzept gelten, das auf Solidarität, Zusammenarbeit, Demokratie, Förderung der Beschäftigung und der sozialen Rechte beruht. Damit all dies jedoch nicht nur ein frommer Wunsch bleibt, sind meines Erachtens Entscheidungen in drei Richtungen zu treffen.
Zunächst ist der Grundsatz zu verwirklichen, daß die anstehenden Verhandlungen den in Schwierigkeiten befindlichen Ländern und Bevölkerungen einen Nutzen bringen müssen; gleichzeitig müssen das Recht der Union und der Mitgliedstaaten, ihre Entwicklungspolitik und die spezifischen Abkommen mit den AKP-Ländern zu verteidigen, bekräftigt und die Infragestellung der Lomé-Abkommen durch die WTO zurückgewiesen werden.
Zum zweiten muß der Vorrang der Belange der Völker vor Handels- und Finanzinteressen festgeschrieben werden. Dazu möchte ich drei Vorschläge unterbreiten, die selbstverständlich nicht erschöpfend sind. Erstens Unterordnung der WTO-Regeln unter die internationalen Menschenrechts, Sozial, Gesundheits und Umweltübereinkommen und –Charten. Dabei denke ich an Kyoto, Peking und Kopenhagen. Zweitens Nein zur weiteren Liberalisierung der Dienstleistungen und statt dessen Förderung der Entwicklung und Zusammenarbeit der gemeinwohlorientierten Bereiche in den Sektoren Bildung, Gesundheit und Verkehr. Drittens Beibehaltung des Grundsatzes der für den Kulturbereich geltenden Ausnahmeregelung, mit dem anerkannt wird, daß die Union und die Mitgliedstaaten ihre Kulturpolitik im audiovisuellen Sektor im Namen der Förderung einer lebendigen und bereichernden Vielfalt weiterhin frei bestimmen können. Des weiteren schlagen wir vor, das Vorsorgeprinzip für den Umwelt und Gesundheitsschutz sowie die Nahrungsmittelsicherheit als absolute Priorität festzulegen.
Schließlich ist eine durchgreifende Demokratisierung der WTO-Strukturen unerläßlich. Notwendig ist eine demokratische Kontrolle der Verhandlungen und der Umsetzung der Abkommen. Den NRO, den Vertretern der Zivilgesellschaft und der Gewerkschaften ist Beobachterstatus bei diesen Verhandlungen einzuräumen. Ferner müssen sämtliche auf der WTO ausgehandelten Punkte vom Europäischen Parlament und den nationalen Parlamenten ratifiziert werden. Die WTO erläßt heute Gesetze, kontrolliert ihre Anwendung und entscheidet bei Streitigkeiten. Meines Erachtens kann man nicht Richter und Kläger zugleich sein. Das Streitschlichtungsorgan muß grundlegend verändert werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, λίγo πριv τo Σηάτλ, εξακoλoυθώ vα πιστεύω ότι είvαι λυπηρό τo γεγovός ότι ξεκιvάμε έvαv vέo γύρo διαπραγματέυσεωv χωρίς vα κάvoυμε έvαv σoβαρό απoλoγισμό τoυ πρoηγoύμεvoυ.
Τo γεγovός ωστόσo ότι oι συvέπειες τωv απoφάσεωv πoυ θα ληφθoύv θα επηρεάσoυv εκατoμμύρια άτoμα καθιστά αυτόv τov απoλoγισμό επιτακτική αvάγκη. Οι oπαδoί της φιλελευθερoπoίησης τoυ εμπoρίoυ, εκείvoι πoυ τηv θεωρoύv ως μηχαvισμό ευημερίας, είvαι απρόθυμoι vα κάvoυv έvαv τέτoιo απoλoγισμό ιδιαίτερα δε τη στιγμή πoυ είvαι δύσκoλo στηv πραγματικότητα vα αμφισβητήσει καvείς τo γεγovός ότι η κατάσταση τα τελευταία χρόvια έχει επιδειvωθεί, εvώ έχoυv εvισχυθεί oι αvισότητες αvάμεσα στις χώρες με καθυστερημέvη αvάπτυξη και στις πρoηγμέvες χώρες και παράλληλα έχoυv αvαπτυχθεί αvισότητες στo εσωτερικό τωv ίδιωv τωv αvεπτυγμέvωv χωρώv.
Όταv σημειώvεται συγκέvτρωση τoυ πλoύτoυ σε έvαv πόλo και άvoδoς της αvεργίας σε έvαv άλλo, τότε πράγματι αvαρωτιέται καvείς μήπως o ΠΟΕ χρησίμευσε πρώτα και κύρια στo vα θεσμoθετήσει τov vόμo τoυ πιo ισχυρoύ. Είvαι επείγov vα πρoβάλλoυμε μία vέα αvτίληψη για τις αvταλλαγές μεταξύ κρατώv πoυ θα βασίζεται στηv αλληλεγγύη, στη συvεργασία, στη δημoκρατία, στηv πρoώθηση της απασχόλησης και τωv κoιvωvικώv δικαιωμάτωv. Αλλά για vα μηv μείvoυv όλα αυτά ευσεβείς πόθoι, voμίζω ότι χρειάζεται vα ληφθoύv απoφάσεις πρoς τρεις κατευθύvσεις.
Πρώτη κατεύθυvση, vα δoθεί συγκεκριμέvη μoρφή στηv αρχή σύμφωvα με τηv oπoία oι διαπραγματεύσεις αυτές πρέπει vα είvαι χρήσιμες στις χώρες και στoυς πληθυσμoύς πoυ βρίσκovται σε δύσκoλη κατάσταση, εvώ πρέπει vα επιβεβαιωθεί τo δικαίωμα της Έvωσης και τωv κρατώv μελώv vα υπερασπίζovται τηv αvαπτυξιακή πoλιτική τoυς και τις ειδικές συμφωvίες με τις χώρες ΑΚΕ καθώς και η άρvηση vα τεθoύv oι συμφωvίες Λoμέ υπό αμφισβήτηση από τov ΠΟΕ.
Δεύτερη κατεύθυvση, vα επιβεβαιωθεί τo γεγovός ότι τα συμφέρovτα τωv λαώv υπερισχύoυv τωv εμπoρικώv και oικovoμικώv κριτηρίωv. Ως πρoς αυτό, θα κάvω τρεις πρoτάσεις, και εvvoείται βεβαίως ότι τo ζήτημα δεv εξαvτλείται σε αυτές. Καταρχάς, oι καvόvες τoυ ΠΟΕ πρέπει vα υπoτάσσovται στoυς διεθvείς χάρτες και στις διεθvείς συvθήκες πoυ διέπoυv τo ζήτημα τωv αvθρωπίvωv δικαιωμάτωv, καθώς και τα κoιvωvικά και περιβαλλovτικά ζητήματα και τα ζητήματα υγείας. Λέγovτας αυτά, αvαφέρoμαι στo Κυότo, τo Πεκίvo και τηv Κoπεγχάγη. Στη συvέχεια, πρέπει vα αρvηθoύμε τη συvέχιση της φιλελευθερoπoίησης τωv υπηρεσιώv εvώ αvτίθετα vα βoηθήσoυμε στηv αvάπτυξη της συvεργασίας τωv δημoσίωv υπηρεσιώv στoυς τoμείς της παιδείας, της υγείας, τωv μεταφoρώv. Τέλoς, vα διατηρήσoυμε τηv αρχή της πoλιτιστικής εξαίρεσης, με τηv oπoία αvαγvωρίζεται στηv Έvωση και τα κράτη μέλη η δυvατότητα vα διατηρήσoυv τηv ικαvότητά τoυς vα καθoρίζoυv ελεύθερα τηv πoλιτιστική oπτικoακoυστική τoυς πoλιτική στo όvoμα της αvάπτυξης μιας ζωvταvής πoικιλίας πoυ απoτελεί σημαvτικό πλoύτo. Και μια ακόμα πρόταση είvαι vα τεθεί η αρχή της πρoφύλαξης σε θέματα περιβάλλovτoς, υγείας, ασφάλειας τωv τρoφίμωv ως απόλυτη πρoτεραιότητα.
Τρίτη κατεύθυvση τέλoς, είvαι απαραίτητoς έvας εις βάθoς εκδημoκρατισμός τωv δoμώv τoυ ΠΟΕ. Είvαι αvαγκαίoς έvας δημoκρατικός έλεγχoς τωv διαπραγματεύσεωv και της εφαρμoγής τωv συμφωvιώv. Είvαι απαραίτητo vα γίvει δεκτή η παρoυσία τωv ΜΚΟ, τωv εκπρoσώπωv της κoιvωvίας τωv πoλιτώv και τωv συvδικάτωv, με τo καθεστώς τoυ παρατηρητή, σε αυτές τις διαπραγματεύσεις. Είvαι επίσης αvαγκαία η επικύρωση, από τo Ευρωπαϊκό Κoιvoβoύλιo, από τα εθvικά κoιvoβoύλια, όλωv τωv σημείωv πoυ απoτελoύv αvτικείμεvo διαπραγματεύσεωv στov ΠΟΕ. Σήμερα, o ΠΟΕ υπαγoρεύει vόμoυς, ελέγχει τηv εφαρμoγή τoυς, και παίρvει απoφάσεις στις διαμάχες. Πιστεύω ότι δεv μπoρεί vα είvαι καvείς ταυτόχρovα και δικαστής και διάδικoς. Τo όργαvo διευθέτησης τωv διαφoρώv χρειάζεται μία εις βάθoς τρoπoπoίηση."@el8
"Mr President, on the eve of the Seattle Conference, I still think it unfortunate that we are going into a fresh round of negotiations before making a serious assessment of the one before.
The fact that millions of individuals are affected by the consequences of the decisions which are to be taken there does, however, make this necessary. Those in favour of the liberalisation of trade as the driving force for prosperity are all the less willing to undertake such a report, since there can be no real denial that the situation has become worse in recent years, and inequalities between underdeveloped countries and advanced countries, as well as the development of inequalities even within developed countries, have intensified.
When wealth is concentrated at one extreme and there is an increase in unemployment at the other, one may well wonder if the WTO has not primarily served to institutionalise the law of the jungle. As a matter of urgency, a new concept of trade between nations must be promoted, based on solidarity, cooperation, democracy and the promotion of employment and social rights. However, so that all of this does not simply remain a vain hope, decisions must be taken, I believe, in three areas.
Firstly, formalise the principle whereby these negotiations must be of use to disadvantaged countries and populations, affirming the right of the European Union and the Member States to defend their development policy and specific agreements with the ACP and the refusal to let the Lomé Conventions be challenged by the WTO.
Secondly, insist on the primacy of the interests of peoples in preference to commercial and financial criteria. I have three proposals relating to this. Of course, they are not comprehensive. Firstly, subject WTO regulations to the international charter and conventions governing matters of human rights and social, health and environmental issues. In saying this, I am thinking of Kyoto, Peking and Copenhagen. Next, refuse to continue to liberalise services and, on the contrary, assist the development of cooperation of public services in education, health and transport. Finally, maintain the principle of cultural exception, affording the European Union and the Member States the possibility of preserving their capability of freely determining their audiovisual cultural policy in the name of development of a thriving and enriching diversity. One more proposal: establish the precautionary principle for the environment, health and food safety as an absolute priority.
Finally, the third area. Radical democratisation of the structures of the WTO is essential. There must be democratic supervision of the negotiations and of the implementation of agreements. The presence of NGOs, representatives of society and of trade unions, with the status of observers, must be accepted in these negotiations. What is more, all the points negotiated at the WTO must be ratified by the European Parliament and by national parliaments. Today the WTO itself is decreeing the laws, monitoring their application, and settling disputes. I think it is not possible to be both judge and judged. The dispute settlement body must be radically modified."@en3
"(FR) Señor Presidente, en vísperas de Seattle sigo pensando que es lamentable comprometerse en un nuevo ciclo de negociaciones sin hacer un balance serio del precedente.
El hecho de que millones de individuos se vean afectados por las consecuencias de las decisiones que adopten lo impone sin embargo como una necesidad. Los partidarios de la liberalización del comercio en tanto que motor de prosperidad son tanto más reticentes a este balance en la medida en que es difícil discutir el agravamiento de la situación en estos últimos años con el refuerzo de las desigualdades entre los países con retraso en desarrollo y los países avanzados, como el desarrollo de las desigualdades en el seno mismo de los países desarrollados.
Cuando hay concentración de riquezas en un polo y un incremento del desempleo en otro, podemos preguntarnos si efectivamente la OMC no ha servido en primer lugar para institucionalizar la ley del más fuerte. Es urgente hacer valer un concepto nuevo de los intercambios entre naciones basado en la solidaridad, en la cooperación, en la democracia, en la promoción del empleo y los derechos sociales. Pero para que todo esto no quede solamente en un deseo bienintencionado, es necesario tomar decisiones, creo yo, en tres direcciones.
Primera dirección, concretar el principio según el cuál estas negociaciones han de ser útiles a los países y poblaciones con dificultades, con la afirmación del derecho para la Unión y los Estados miembros de defender su política de desarrollo y los acuerdos específicos con los ACP y el rechazo de ver los acuerdos de Lomé puestos en entredicho por la OMC.
Segunda dirección, afirmar la preeminencia de los intereses de los pueblos sobre los criterios comerciales y financieros. En este sentido, haré tres propuestas, quedando claro que no son exhaustivas. En primer lugar, subordinar las reglas de la OMC a las cartas y convenciones internacionales que regulan la cuestión de los derechos humanos y las cuestiones sociales, sanitarias y medioambientales. Al decir esto pienso en Kioto, en Pekín y en Copenhague. Acto seguido, rechazar la continuación de la liberalización de los servicios y, al contrario, ayudar al desarrollo de la cooperación de los servicios públicos de educación, de salud y de transportes. Finalmente, mantener el principio de la excepción cultural, que reconoce la posibilidad para la Unión y los Estados miembros de preservar su capacidad para definir con libertad su política cultural audiovisual en nombre del desarrollo de una diversidad viva y enriquecedora. Otra propuesta más, plantear el principio de precaución para el medio ambiente, para la salud, para la seguridad alimentaria como prioridades absolutas.
Y para terminar, tercera dirección, es indispensable una democratización profunda de las estructuras de la OMC. Es necesario un control democrático de las negociaciones y la consecución de acuerdos. Es necesario aceptar la presencia de las ONG, de los representantes de la sociedad civil y de los sindicatos, con el estatuto de observadores, en esas negociaciones. Necesaria también la ratificación por el Parlamento Europeo, por los Parlamentos nacionales, de todos los puntos negociados en le OMC. Hoy, la OMC dicta leyes, controla su aplicación, media en los conflictos. Creo que no puede ser a la vez juez y parte. El órgano de regulación de los conflictos debe ser profundamente modificado."@es12
"Arvoisa puhemies, Seattlen kokouksen lähestyessä ajattelen edelleen, miten valitettavaa on osallistua uudelle neuvottelukierrokselle, ilman että edellisen kierroksen tuloksia on arvioitu vakavasti.
Se olisi kuitenkin välttämätöntä, koska tehtävien päätösten seuraukset koskevat miljoonia ihmisiä. Ne, jotka kannattavat kaupan vapauttamista vaurautta lisäävänä keinona, suhtautuvat sitäkin vastahakoisemmin arvion tekoon siksi, että on todella vaikea kiistää tilanteen vakavoitumista viime vuosina, jolloin eriarvoisuus on lisääntynyt kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä ja eriarvoisuutta on alkanut esiintyä yhä enemmän myös kehittyneissä maissa.
Kun vauraus keskittyy yhdelle alueelle ja työllisyyden lisääntyminen toiselle alueelle, voidaan todella kysyä, onko WTO saattanut voimaan ennen kaikkea vahvempien lain. Uutta käsitettä yhteisvastuulle, yhteistyölle, demokratialle ja työllisyyden ja sosiaalisten oikeuksien edistämiselle perustuvasta valtioiden välisestä kaupasta on ryhdyttävä kiireellisesti korostamaan. Jotta tämä kaikki ei kuitenkaan jäisi vain hurskaaksi toiveeksi, olen sitä mieltä, että on tehtävä päätöksiä kolmella alalla.
Ensinnäkin on toteutettava käytännössä periaate, jonka mukaan vaikeuksissa olevien maiden ja kansojen on voitava hyötyä näistä neuvottelusta ja jonka mukaan unionilla ja jäsenvaltioilla on oltava oikeus puolustaa kehityspolitiikkaansa ja AKT-valtioiden kanssa solmittuja erityissopimuksia ja jossa ei hyväksytä Lomén sopimusten kyseenalaistamista WTO:ssa.
Toiseksi on korostettava, että kansojen edut ovat kaupallisia ja rahoituksellisia näkökohtia tärkeämpiä. Esitän kolme tähän liittyvää ehdotusta, jotka eivät tietystikään ole tyhjentäviä. WTO:n säännöt on ensinnäkin saatava ihmisoikeuksia ja sosiaali-, terveys- ja ympäristöasioita koskevien kansainvälisten peruskirjojen ja yleissopimusten mukaisiksi. Viittaan tässä yhteydessä Kioton, Pekingin ja Kööpenhaminan sopimuksiin. Toiseksi on kieltäydyttävä jatkamasta palvelujen vapauttamista ja edistettävä sen sijaan yhteistyökehitystä julkisissa koulutus-, terveys- ja liikennepalveluissa. Lopuksi on säilytettävä kulttuurisia erityispiirteitä koskeva periaate, jonka mukaan unioni ja jäsenvaltiot pystyvät säilyttämään oikeutensa määritellä vapaasti audiovisuaalialaa koskeva kulttuuripolitiikkansa elävän ja rikastuttavan monimuotoisuuden kehittämisen hyväksi. Ja vielä yksi ehdotus: ennalta varautumisen periaate ympäristöä, terveyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevissa asioissa on asetettava ehdottomalle etusijalle.
Kolmantena ja viimeisenä kohtana: WTO:n rakenteet on ehdottomasti demokratisoitava perinpohjaisesti. Neuvotteluja ja sopimusten täytäntöönpanoa on valvottava demokraattisesti. Kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan ja ammattijärjestöjen edustajat on otettava tarkkailijoina mukaan näihin neuvotteluihin. Kaikki WTO:ssa sovitut asiat on myös ratifioitava Euroopan parlamentissa ja kansallisissa parlamenteissa. Tällä hetkellä WTO sanelee lakeja, valvoo niiden soveltamista ja ratkaisee riitoja. Minun mielestäni ei voi samanaikaisesti toimia sekä tuomarina että osapuolena. Riitojenratkaisuelintä on muutettava perinpohjaisesti."@fi5
"Signor Presidente, alla vigilia della Conferenza di Seattle, continuo a pensare che sia deplorevole impegnarsi in un nuovo ciclo di negoziati senza effettuare un serio bilancio di quello precedente.
Eppure, il fatto che milioni di individui siano interessati dalle conseguenze delle decisioni che verranno adottate lo impone come una necessità. I sostenitori della liberalizzazione commerciale in quanto motore di prosperità sono ancor più restii a redigere tale bilancio, dato che è effettivamente difficile contestare l'aggravamento della situazione negli ultimi anni dovuto al rafforzamento delle diseguaglianze fra i paesi in ritardo di sviluppo ed i paesi avanzati, come l'aumento delle diseguaglianze in seno agli stessi paesi sviluppati.
Quando si assiste alla concentrazione di ricchezze da un lato ed all'aumento della disoccupazione dall'altro, viene effettivamente da chiedersi se l'OMC non sia servita innanzitutto per istituzionalizzare la legge del più forte. E' urgente far valere una nuova concezione degli scambi commerciali fra le nazioni, basata sulla solidarietà, la cooperazione, la democrazia, la promozione dell'occupazione e dei diritti sociali. Per far sì che tutto questo non rimanga tuttavia un desiderio velleitario, si devono adottare decisioni, mi sembra, in tre direzioni.
Prima direzione, concretizzare il principio secondo il quale questi negoziati devono essere utili ai paesi ed alle popolazioni in difficoltà, con l'affermazione del diritto per l'Unione e gli Stati membri di tutelare la loro politica di sviluppo e gli accordi specifici con i paesi ACP ed il rifiuto di vedere gli accordi di Lomé rimessi in discussione dall'OMC.
Seconda direzione, affermare la preminenza degli interessi dei popoli sui criteri commerciali e finanziari. A questo proposito, vorrei avanzare tre proposte, fermo restando che non sono esaustive. Innanzitutto, subordinare le regole dell'OMC alle carte e convenzioni internazionali che disciplinano la questione dei diritti dell'uomo e le questioni sociali, sanitarie ed ambientali. Dicendo questo, penso a Kyoto, Pechino e Copenaghen. Rifiutare quindi il perseguimento della liberalizzazione dei servizi e, invece, contribuire allo sviluppo alla cooperazione dei servizi pubblici nei settori dell'istruzione, della sanità e dei trasporti. Infine, mantenere il principio dell'eccezione culturale, che riconosce la possibilità per l'Unione e gli Stati membri di preservare la facoltà di definire liberamente la loro politica culturale nel settore audiovisivo in nome dello sviluppo di una diversità vitale e fruttuosa. Altra proposta ancora, porre il principio di precauzione in materia di ambiente, sanità e sicurezza alimentare come priorità assoluta.
Terza direzione infine, pretendere una profonda democratizzazione delle strutture dell'OMC. E' necessario un controllo democratico dei negoziati e dell'attuazione degli accordi. E' essenziale accettare la presenza ai negoziati delle ONG, dei rappresentanti della società civile e dei sindacati, con lo
di osservatori. Occorre anche la ratifica, da parte del Parlamento europeo e dei parlamenti nazionali, di tutti i punti negoziati in seno all'OMC. Oggi l'OMC promulga leggi, ne controlla l'applicazione, risolve le controversie. Credo che non si possa essere contemporaneamente giudice e parte in causa. Si deve procedere ad una profonda modifica dell'organismo di composizione delle controversie."@it9
"Mr President, on the eve of the Seattle Conference, I still think it unfortunate that we are going into a fresh round of negotiations before making a serious assessment of the one before.
The fact that millions of individuals are affected by the consequences of the decisions which are to be taken there does, however, make this necessary. Those in favour of the liberalisation of trade as the driving force for prosperity are all the less willing to undertake such a report, since there can be no real denial that the situation has become worse in recent years, and inequalities between underdeveloped countries and advanced countries, as well as the development of inequalities even within developed countries, have intensified.
When wealth is concentrated at one extreme and there is an increase in unemployment at the other, one may well wonder if the WTO has not primarily served to institutionalise the law of the jungle. As a matter of urgency, a new concept of trade between nations must be promoted, based on solidarity, cooperation, democracy and the promotion of employment and social rights. However, so that all of this does not simply remain a vain hope, decisions must be taken, I believe, in three areas.
Firstly, formalise the principle whereby these negotiations must be of use to disadvantaged countries and populations, affirming the right of the European Union and the Member States to defend their development policy and specific agreements with the ACP and the refusal to let the Lomé Conventions be challenged by the WTO.
Secondly, insist on the primacy of the interests of peoples in preference to commercial and financial criteria. I have three proposals relating to this. Of course, they are not comprehensive. Firstly, subject WTO regulations to the international charter and conventions governing matters of human rights and social, health and environmental issues. In saying this, I am thinking of Kyoto, Peking and Copenhagen. Next, refuse to continue to liberalise services and, on the contrary, assist the development of cooperation of public services in education, health and transport. Finally, maintain the principle of cultural exception, affording the European Union and the Member States the possibility of preserving their capability of freely determining their audiovisual cultural policy in the name of development of a thriving and enriching diversity. One more proposal: establish the precautionary principle for the environment, health and food safety as an absolute priority.
Finally, the third area. Radical democratisation of the structures of the WTO is essential. There must be democratic supervision of the negotiations and of the implementation of agreements. The presence of NGOs, representatives of society and of trade unions, with the status of observers, must be accepted in these negotiations. What is more, all the points negotiated at the WTO must be ratified by the European Parliament and by national parliaments. Today the WTO itself is decreeing the laws, monitoring their application, and settling disputes. I think it is not possible to be both judge and judged. The dispute settlement body must be radically modified."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik ben aan de vooravond van de bijeenkomst in Seattle nog altijd van oordeel dat het jammer is dat een nieuwe onderhandelingsronde begonnen wordt zonder dat een serieuze balans van de vorige ronde is opgemaakt.
De genomen besluiten hebben nochtans gevolgen voor miljoenen mensen en er moet dan ook een balans worden opgemaakt. De aanhangers van de liberalisering van de handel als motor voor welvaart staan weigerachtig tegenover zo'n balans. Het kan immers moeilijk betwist worden dat de situatie de jongste jaren verslechterd is en dat de ongelijkheid tussen de ontwikkelingslanden en de ontwikkelde landen is toegenomen, net als de ongelijkheid binnen de ontwikkelde landen.
Wanneer de rijkdom op een plaats geconcentreerd raakt en de werkloosheid elders toeneemt, mogen we ons inderdaad de vraag stellen of de WTO niet vooral gediend heeft om de wet van de sterkste te institutionaliseren. Er moet dringend een nieuwe opvatting van de handel tussen landen gelden, die gebaseerd is op solidariteit, samenwerking, democratie, de bevordering van de werkgelegenheid en van de sociale rechten. Opdat dit alles geen vrome wens blijft, moeten mijns inziens op drie gebieden beslissingen genomen worden.
In de eerste plaats dient het principe gehuldigd te worden dat deze onderhandelingen landen en bevolkingsgroepen in nood ten goede moeten komen. Erkend moet worden dat de Unie en de lidstaten het recht hebben hun ontwikkelingsbeleid en met name de overeenkomsten met de ACS-landen te verdedigen. De overeenkomsten van Lomé mogen door de WTO niet opnieuw ter discussie gesteld worden.
Ten tweede moet bevestigd worden dat de belangen van de volkeren moeten primeren boven handels- en financiële criteria. Ik wil in dit verband drie voorstellen doen, ook al zijn natuurlijk nog andere voorstellen mogelijk. Om te beginnen moeten de WTO-regels ondergeschikt gemaakt worden aan de internationale handvesten en verdragen betreffende de mensenrechten, sociale aspecten, volksgezondheid en milieu. Ik denk hierbij aan de overeenkomsten van Kyoto, Peking en Kopenhagen. Vervolgens moeten wij de verdere liberalisering van de diensten afwijzen en moeten wij integendeel de samenwerking van overheidsdiensten op het gebied van onderwijs, volksgezondheid en vervoer helpen bevorderen. Tenslotte moeten wij het beginsel van de culturele uitzondering verdedigen, zodat de Unie en haar lidstaten vrij hun audiovisueel en cultureel beleid kunnen bepalen in naam van een levende en verrijkende diversiteit. We kunnen ook nog voorstellen dat het voorzorgsbeginsel als absolute prioriteit gehuldigd wordt voor het milieu, de volksgezondheid en de voedselveiligheid.
Ten derde moeten de WTO-structuren grondig gedemocratiseerd worden. Er moet democratische controle op de onderhandelingen en de tenuitvoerlegging van de akkoorden komen. Men moet aanvaarden dat NGO's, vertegenwoordigers van de burgermaatschappij en van de vakbonden als waarnemers bij deze onderhandelingen betrokken worden. Bovendien moeten ook alle in de WTO bereikte akkoorden door het Europees Parlement en de nationale parlementen geratificeerd worden. Momenteel vaardigt de WTO wetten uit, ziet ze toe op de toepassing en velt ze een oordeel in geschillen. Mijns inziens kan men niet tegelijk rechter en partij zijn. De instantie voor de regeling van geschillen moet grondig gewijzigd worden."@nl2
"Senhor presidente, em vésperas de Seattle, continuo a pensar que é lamentável dar início a uma nova Ronda de Negociações sem fazer um balanço sério da anterior.
Quando as consequências das decisões que serão tomadas envolvem milhões de indivíduos, esse balanço impõe-se como uma necessidade. Os adeptos da liberalização do comércio enquanto motor da prosperidade são tão reticentes a este balanço quanto é difícil a constestação efectiva do agravamento da situação nestes últimos anos, com o aumento das desigualdades entre os países com um desenvolvimento atrasado e os países avançados, assim como o aumento das desigualdades no próprio seio dos países desenvolvidos.
Quando há concentração de riquezas num polo e subida do desemprego noutro, há condições para nos interrogamos sobre se a OMC não terá servido em primeiro lugar para institucionalizar a lei do mais forte. É urgente que se explore uma concepção nova das trocas entre nações, baseada na solidariedade, na cooperação, na democracia, na promoção do emprego e dos direitos sociais. Mas para que tudo isto não fique apenas nos votos vãos, há que tomar decisões, parece-me a mim, em três direcções.
A primeira direcção será aplicar o principio segundo o qual as negociações devem ser úteis aos países e populações em dificuldade, com a afirmação do direito de a União e os Estados-Membros defenderem a sua política de desenvolvimento e os acordos específicos com os ACP e a recusa em ver os acordos de Lomé postos em causa pela OMC.
A segunda direcção, será afirmar a supremacia dos interesses dos povos sobre os critérios comerciais e financeiros. A propósito disto, faria três propostas, que como é evidente, não serão exaustivas. Em primeiro lugar, submeter as regras da OMC às cartas e convenções internacionais que regem a questão dos direitos do homem e as questões sociais, sanitárias e ambientais. Dizendo isto, penso em Quioto, em Pequim e em Copenhaga. Em seguida, recusar a continuação da liberalização dos serviços e, ao invés, ajudar ao desenvolvimento e cooperação dos serviços públicos de educação, de saúde e de transporte. Finalmente, manter o principio da excepção cultural que reconhece a possibilidade de a União e Estados-Membros preservarem a sua capacidade para definir livremente a sua política cultural audiovisual em nome do desenvolvimento de uma diversidade viva e enriquecedora. Ainda outra proposta, atribuir ao principio de precaução para o ambiente, saúde, segurança alimentar prioridade absoluta.
Por fim a terceira direcção: é indispensável uma democratização profunda das estruturas da OMC. É necessário um controlo democrático das negociações, bem como a aplicação dos acordos. É necessário aceitar a presença das ONG, dos representantes da sociedade civil e dos sindicatos, com o estatuto de observadores, nestas negociações. Necessária também a ratificação, pelo Parlamento Europeu e pelos Parlamentos Nacionais de todos os pontos negociados na OMC. Actualmente, a OMC edita leis, controla a sua aplicação e determina a solução dos conflitos. Creio que não é possível ser ao mesmo tempo juiz e as partes envolvidas no processo. O órgão de resolução de diferendos deve ser profundamente modificado."@pt11
"Herr talman! Nu strax före Seattle beklagar jag fortfarande att vi ger oss in i en ny förhandlingsrunda utan att ha gjort en seriös utvärdering av den förra.
Det faktum att miljoner människor berörs av de beslut som kommer att fattas, innebär att det trots allt är nödvändigt. De som anser att en avreglering av handeln är välståndets motor motsätter sig en utvärdering, men det är svårt att bestrida att situationen har försämrats under de senaste åren. Klyftan mellan de länder som släpar efter i utvecklingen och de länder som ligger långt framme har förstärkts, liksom klyftorna inom de framskridna länderna har vidgats.
När rikedomarna koncentreras på en sida och arbetslösheten stiger på den andra, kan man faktiskt fråga sig om inte WTO i första hand har verkat för en institutionalisering av djungelns lag. Vi måste tala för en ny idé om handel mellan nationer, grundad på solidaritet, samarbete, demokrati, främjande av sysselsättning och sociala rättigheter. Men för att allt detta inte skall förbli fromma förhoppningar, måste det fattas beslut i tre riktningar.
Den första riktningen: att konkretisera principen om att förhandlingarna skall komma till nytta för länder och folk i svårigheter, och samtidigt bekräfta unionens och medlemsstaternas rätt att försvara en egen utvecklingspolitik och de specifika avtalen med AVS-länderna, och att vägra låta WTO ifrågasätta Loméavtalen.
Den andra riktningen: att hävda att människors intressen går före kommersiella och finansiella kriterier. I det avseendet vill jag ge tre förslag, trots att de självklart inte är färdigutvecklade. Först att underordna WTO:s regler de internationella stadgor och konventioner som avser mänskliga rättigheter och sociala, hälso- och miljömässiga frågor. När jag säger det tänker jag på Kyoto, Peking och Köpenhamn. Vidare att inte fortsätta med avregleringen av tjänster, utan i stället bidra till de offentliga sektorernas utveckling och samarbete; utbildning, hälso- och sjukvård och transporter. Och slutligen att bevara principen om ett kulturellt undantag, som erkänner unionens och medlemsstaternas möjlighet att fritt utforma en kulturpolitik för audiovisuella medier, i syfte att låta en levande och berikande mångfald utvecklas. Ytterligare ett förslag: att betrakta försiktighetsprincipen för miljö, hälsa och livsmedelssäkerhet som en absolut prioritet.
Den tredje riktningen slutligen: det krävs en grundlig demokratisering av WTO:s strukturer. En demokratisk kontroll av förhandlingarna och avtalens tillämpning är en nödvändighet. Man måste acceptera att de icke-statliga organisationerna, det civila samhällets och fackföreningarnas företrädare närvarar som observatörer vid förhandlingarna. Europaparlamentet och de nationella parlamenten skall också få ratificera alla punkter som har förhandlats fram vid WTO. I dag föreskriver WTO lagar, kontrollerar tillämpningen av dem och dömer vid tvister. Jag tror inte att man samtidigt kan vara såväl domare som part i målet. Tvistlösningsorganet måste förändras i grunden."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"FR"8
"GUE"8,8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples