Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.4.3-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Principieel ben ik van mening dat het eigenmiddelenbesluit gebaseerd moet zijn op gelijkwaardigheid en billijkheid tussen de lidstaten waarbij voor iedereen dezelfde spelregels moeten gelden. Daarom ben ik dan ook zeer ontstemd over de beslissingen van de Europese Raad van Berlijn met Europa als grote verliezer.
De eis dat de lidstaten gelijk behandeld moeten worden moet nu ook gestalte krijgen in het thans voorliggende Commissievoorstel.
Het uitgangspunt van het verslag-Haug was dat het standpunt van maart jongstleden, met name dat alle uitzonderingsbepalingen moeten worden geschrapt, nu hardgemaakt moet worden. Amendement 31, tweede deel, en amendement 32 zwakken dat standpunt evenwel af met de toevoeging van de term 'voortaan'. Met andere woorden: op dit moment behouden de lidstaten datgene wat ze in Berlijn in de wacht hebben gesleept.
Amendementen 12 en 33 strekken ertoe de inningskosten te verlagen tot 10% voor de na 31 december 2000 vastgestelde bedragen, wat kan worden aangevuld met een flexibele premie in functie van het resultaat dat de lidstaten boeken bij de inning van de traditionele eigen middelen en de fraudebestrijdingsmaatregelen. Principieel ben ik hier voorstander van. De lidstaten moeten hun verantwoordelijkheid opnemen voor het innen van de traditionele eigen middelen.
Wat me wel stoort zijn de consequenties van dit amendement voor de besluiten van de Europese Raad van Berlijn. Berlijn was een compromis waarin elke lidstaat zijn gading vond. Om zowel België als Nederland te compenseren voor de meerkost die voortvloeide uit de geleidelijke vervanging van de BTW-afdracht ten voordele van de BNP-bijdrage, werden de inningskosten verhoogd tot 25%. Deze tegemoetkoming wordt nu ongedaan gemaakt terwijl de andere voordelen worden behouden. Hierdoor wordt een nieuwe ongelijkheid gecreëerd ten nadele van twee lidstaten: België en Nederland. Ik heb dan ook tegen deze twee amendementen gestemd."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Principielt er jeg af den opfattelse, at afgørelsen om de egne indtægter skal være baseret på ligeværdighed og rimelighed mellem medlemsstaterne, idet der skal gælde samme spilleregler for alle. Derfor er jeg meget utilfreds med beslutningerne fra Det Europæiske Råd i Berlin med Europa som den store taber.
Kravet om, at medlemsstaterne skal behandles ens, skal nu også tage form i det foreliggende kommissionsforslag.
Udgangspunktet i Haug-betænkningen var, at holdningen fra marts i år, navnlig at alle undtagelsesbestemmelser skal slettes, nu skal virkeliggøres. Ændringsforslag 31, anden del, og ændringsforslag 32 svækker imidlertid denne holdning med tilføjelsen af ordet "for fremtiden". Med andre ord beholder medlemsstaterne i øjeblikket det, som de har opnået i Berlin.
Ændringsforslag 12 og 33 går ud på at nedsætte opkrævningsomkostningerne til 10% for de beløb, som fastsættes efter 31. december 2000, hvilket kan suppleres med en fleksibel præmie i forhold til det resultat, som medlemsstaterne opnår ved opkrævningen af de traditionelle egne indtægter og foranstaltningerne med henblik på bekæmpelse af svig. Principielt er jeg tilhænger heraf. Medlemsstaterne skal påtage sig deres ansvar for opkrævningen af de traditionelle egne indtægter.
Hvad der dog bekymrer mig, er konsekvenserne af dette ændringsforslag for Det Europæiske Råds beslutninger i Berlin. Berlin var et kompromis, hvori der var noget, der faldt i hver medlemsstats smag. For at kompensere både Belgien og Nederlandene for de meromkostninger, som resulterede af den gradvise udskiftning af momsoverførslen til fordel for BNI-bidraget, blev opkrævningsomkostningerne forhøjet til 25%. Denne imødekommelse ophæves nu, mens de andre fordele opretholdes. Herved skabes en ny ulighed til ulempe for to medlemsstater: Belgien og Nederlandene. Jeg har derfor stemt imod disse to ændringsforslag."@da1
"Grundsätzlich bin ich der Auffassung, der Eigenmittelbeschluß muß auf Gleichheit und Gerechtigkeit zwischen den Mitgliedstaaten beruhen, indem für alle dieselben Spielregeln gelten. Über die Beschlüsse des Europäischen Rates von Berlin, bei denen Europa der große Verlierer ist, bin ich deshalb höchst irritiert.
Die Forderung nach Gleichbehandlung aller Mitgliedstaaten muß nun auch in dem jetzt vorliegenden Kommissionsvorschlag ihren Niederschlag finden.
Der Bericht Haug ging davon aus, die im März diesen Jahres beschlossene Position, namentlich daß alle bestehenden Ausnahmeregelungen aufgehoben werden sollen, müsse jetzt umgesetzt werden. Änderungsantrag 31, zweiter Teil, und Änderungsantrag 32 schwächen diese Position allerdings durch Hinzufügen des Wortes „künftig“ ab. Das heißt, im Augenblick wird den Mitgliedstaaten nichts von dem entzogen, was sie sich in Berlin genommen haben.
Die Änderungsanträge 12 und 33 zielen darauf ab, die Erhebungskosten für die nach dem 31. Dezember 2000 festgestellten Beträge auf 10 % zu senken, was um einen flexiblen Betrag ergänzt werden kann, der vom Erfolg der Mitgliedstaaten bei der Erhebung der traditionellen Eigenmittel und bei den Betrugsbekämpfungsmaßnahmen abhängt. Ich bin grundsätzlich dafür. Die Mitgliedstaaten müssen sich ihrer Verantwortung für die Erhebung der traditionellen Eigenmittel stellen.
Allerdings störe ich mich an den Auswirkungen dieses Änderungsantrags auf die Beschlüsse des Europäischen Rates von Berlin. In Berlin wurde ein Kompromiß erzielt, der den Vorstellungen jedes Mitgliedstaats entsprach. Um sowohl Belgien als auch die Niederlande für die Mehrkosten zu entschädigen, die sich dadurch ergaben, daß der Mehrwertsteueranteil schrittweise durch den BSP-Beitrag ersetzt wurde, ist der Selbstbehalt bei den Erhebungskosten auf 25 % angehoben worden. Dieses Entgegenkommen wird jetzt aufgehoben, während die anderen Vorteile festgeschrieben werden. Dadurch entsteht eine erneute Ungleichheit zum Nachteil der beiden Mitgliedstaaten Belgien und Niederlande. Deshalb habe ich gegen diese beiden Änderungsanträge gestimmt."@de7
"Καταρχήv είμαι της άπoψης ότι η απόφαση για τoυς ιδίoυς πόρoυς πρέπει vα βασίζεται στηv ισότιμη και δίκαιη μεταχείριση τωv κρατώv μελώv, τα oπoία πρέπει όλα vα τηρoύv τoυς ίδιoυς καvόvες. Γι’αυτό και αισθάvoμαι ιδιαίτερη απoγoήτευση για τις απoφάσεις τoυ Ευρωπαϊκoύ Συμβoυλίoυ τoυ Βερoλίvoυ πoυ είχαv ως απoτέλεσμα o μεγάλoς χαμέvoς vα είvαι η Ευρώπη.
Τo αίτημα της ίσης μεταχείρισης τωv κρατώv μελώv πρέπει πλέov vα πρoσλάβει συγκεκριμέvη μoρφή στηv πρόταση πoυ έχει υπoβάλει η Επιτρoπή.
Η βασική υπόθεση της έκθεσης Haug είvαι ότι πρέπει vα εφαρμoστεί πλέov στηv πράξη η θέση πoυ πήραμε τov περασμέvo Μάρτιo ότι πρέπει vα καταργηθoύv όλες oι ρήτρες εξαίρεσης. Οι τρoπoλoγίες αριθ. 31, δεύτερo μέρoς και 32 απoδυvαμώvoυv τη θέση αυτή με τηv πρoσθήκη της φράσης “στo εξής”. Με άλλα λόγια: τα κράτη μέλη διατηρoύv αυτά πoυ κατέκτησαv στo Βερoλίvo.
Οι τρoπoλoγίες αριθ. 12 και 33 απoσκoπoύv στη μείωση τωv εξόδωv είσπραξης σε 10% για τα κovδύλια μετά τις 31 Δεκεμβρίoυ 2000, τα oπoία θα μπoρoύσαv vα συμπληρωθoύv με μία μεταβλητή εισφoρά, αvάλoγα με τα απoτελέσματα πoυ θα επιτύχoυv τα κράτη μέλη με τηv είσπραξη τωv παραδoσιακώv ιδίωv πόρωv και τα μέτρα για τηv καταπoλέμηση της απάτης. Καταρχήv τάσσoμαι υπέρ της μεθόδoυ αυτής. Τα κράτη μέλη πρέπει vα αvαλάβoυv τις ευθύvες τoυς όσov αφoρά τηv είσπραξη τωv παραδoσιακώv ιδίωv πόρωv.
Αυτό πoυ με εvoχλεί είvαι oι συvέπειες πoυ έχει η τρoπoλoγία αυτή για τις απoφάσεις τoυ Ευρωπαϊκoύ Συμβoυλίoυ τoυ Βερoλίvoυ. Τo απoτέλεσμα τoυ Βερoλίvoυ ήταv έvας συμβιβασμός τov oπoίo απoδέχτηκαv όλα τα κράτη μέλη. Για vα δoθεί μια αvτιστάθμιση τόσo στo Βέλγιo όσo και στις Κάτω Χώρες για τις πρόσθετες δαπάvες πoυ απoρρέoυv από τη σταδιακή αvτικατάσταση τωv πληρωμώv από τov ΦΠΑ από τις εισφoρές με βάση τo ΑΕΠ, τα έξoδα είσπραξης αυξάvovται σε 25%. Τώρα, η παραχώρηση αυτή ακυρώvεται εvώ διατηρoύvται τα άλλα πλεovεκτήματα. Κατ’ αυτό τov τρόπo δημιoυργείται μια vέα αvισότητα σε βάρoς τoυ Βελγίoυ και τωv Κάτω Χωρώv. Γι’ αυτό καταψήφισα τις εv λόγω δύo τρoπoλoγίες."@el8
"In principle, I am of the opinion that the own resources decision should be based on equivalence and fairness between the Member States who all should play according to the same rules. This is why I am rather disgruntled about the decisions reached by the European Council of Berlin, with Europe as the big loser.
The requirement that the Member States should be treated equally should be embodied in the present proposal from the Commission.
The starting point of the Haug report was that the position of March last, namely that all exemption provisions should be dispensed with, should now be substantiated. Amendment 31, part 2, and amendment 32, however, mitigate this position with the addition of the term “from now on”. In other words, the Member States can keep what they managed to secure in Berlin for now.
The purport of Amendments Nos 12 and 33 is to revise the collection costs down to 10% with regard to the amounts established after 31 December 2000, which can be supplemented by a flexible premium as a function of the results achieved by the Member States when collecting the traditional own resources and fraud control measures. I agree with this, in principle. The Member States must assume responsibility for collecting their traditional own resources.
What does rather disturb me is the impact that this amendment has on the decisions taken at the European Council of Berlin. Berlin was a compromise which managed to accommodate every Member State. In order to compensate both Belgium and the Netherlands for the additional cost which ensued from the gradual replacement of the VAT contribution in favour of the GNP contribution, the collection costs were increased to 25%. This concession is now cancelled whilst the other benefits are maintained. In this way, a new inequality is created to the detriment of two Member States, namely Belgium and the Netherlands. As such, I voted against these two amendments."@en3
". – (NL) Fundamentalmente, creo que la decisión relativa a los recursos propios debe basarse en la equivalencia y equidad entre los Estados miembros, por lo que deben aplicarse las mismas reglas de juego a todos. Estoy, por ello, de muy mal humor con las decisiones del Consejo Europeo de Berlín, en las que Europa es el gran perdedor.
El principio de que los Estados miembros deben recibir el mismo trato también tiene que figurar ahora en la propuesta de la Comisión que estamos analizando.
El punto de partida del Informe Haug era que la posición de marzo pasado, especialmente el punto relativo a la eliminación de todas las cláusulas de excepción, tiene que llevarse ahora a la práctica. La enmienda 31, segundo apartado, y la enmienda 32 debilitan esa posición al incluir el término “en adelante”. En otras palabras, los Estados miembros conservan ahora lo conquistado en Berlín.
Las enmiendas 12 y 33 sirven para rebajar los costes de recaudación hasta el 10 por ciento para las cantidades establecidas después del 31 de diciembre del 2000; éstas pueden complementarse con una prima flexible, en función de los resultados que los Estados miembros logren con la recaudación de los recursos propios tradicionales y las medidas de lucha contra el fraude. Básicamente, estoy a favor. Los Estados miembros deben asumir su responsabilidad en la recaudación de los recursos propios tradicionales.
Sí me molestan las consecuencias de esta enmienda respecto de las decisiones del Consejo Europeo de Berlín. Berlín consistió en un compromiso por el que cada Estado miembro logró lo que le convenía. Se han aumentado las retenciones hasta el 25 por ciento a fin de compensar tanto a Bélgica como a los Países Bajos por la carga por gastos que procedía de la sustitución progresiva de la contribución del IVA por la contribución del PNB. Esta concesión se anula ahora, mientras que las restantes ventajas se mantienen. Se crea con ello una nueva desigualdad en perjuicio de dos Estados miembros: Bélgica y los Países Bajos. Por tanto, he votado en contra de esas dos enmiendas."@es12
"Olen periaatteessa sitä mieltä, että omien varojen järjestelmän täytyy perustua jäsenvaltioiden väliseen tasa-arvoon ja kohtuuteen, jolloin samojen pelisääntöjen täytyy koska kaikkia. Siksi olen myös hyvin pettynyt Berliinin Eurooppa-neuvoston päätöksiin, joissa Eurooppa on suuri häviäjä.
Vaatimus siitä, että jäsenvaltioita täytyy kohdella samalla tavalla, täytyy myös muotoilla nyt käsiteltävänä olevassa komission ehdotuksessa.
Haugin mietinnön lähtökohtana oli, että maaliskuinen kanta – erityisesti se, että kaikki poikkeusmääräykset täytyy poistaa – täytyy nyt vahvistaa. Tarkistuksen 31 toinen osa ja tarkistus 32 heikentävät kuitenkin tätä kantaa, koska niihin on lisätty ilmaus ”tulevaisuudessa”. Toisin sanoen, jäsenvaltiot säilyttävät nyt sen, mitä ne saavuttivat Berliinissä.
Tarkistuksissa 12 ja 33 pyritään siihen, että keräämiskustannukset alennetaan 10 prosenttiin niistä maksuista, jotka todetaan 31. joulukuuta 2000 jälkeen. Tätä summaa voidaan täydentää joustavalla summalla, joka riippuu jäsenvaltioiden menestyksestä perinteisten omien varojen keräämisessä ja petostentorjuntatoimissa. Periaatteessa kannatan tätä. Jäsenvaltioiden täytyy kantaa vastuu perinteisten omien varojen keräämisestä.
Minua kuitenkin häiritsevät tämän tarkistuksen seuraukset Berliinin Eurooppa-neuvoston päätöksille. Berliini oli kompromissi, joka sopi kaikille jäsenvaltioille. Keräämiskustannukset korotettiin 25 prosenttiin, jotta sekä Belgialle että Alankomaille hyvitettäisiin lisäkustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että alv-maksu korvataan asteittain BKTL-maksulla. Tämä hyvitys tehdään nyt tyhjäksi, samalla kun muut edut säilytetään. Tämä luo uutta eriarvoisuutta, josta joutuu kärsimään kaksi jäsenvaltiota: Belgia ja Alankomaat. Siksi olen äänestänyt näitä kahta tarkistusta vastaan."@fi5
"Par principe, je suis d’avis que la décision sur les ressources propres doit être basée sur un principe d’équité et d’équivalence entre les États membres dans un système où les mêmes règles doivent s’appliquer à tous. Je suis par conséquent très contrariée par les décisions du Conseil européen de Berlin qui font de l’Europe la grande perdante.
L’exigence selon laquelle les États membres doivent être traités équitablement doit être rencontrée dans la proposition actuelle de la Commission.
Le principe qui a prévalu lors de l’élaboration du rapport Haug correspond au point de vue avancé en mars dernier, à savoir que toutes les exceptions doivent être supprimées, doit maintenant se concrétiser. L’amendement 31, deuxième partie, et l’amendement 32 affaiblissent ce point de vue en ajoutant le terme "désormais". En d’autres mots: les États membres conservent pour l'heure ce qu'ils ont arraché à Berlin.
Les amendements 12 et 33 ont pour but de réduire les frais de recouvrement à 10% pour les montants fixés pour la période qui suit le 31 décembre 2000. Ceci peut être complété d’une prime flexible en fonction du résultat que les États membres enregistrent dans l’encaissement des ressources propres traditionnelles et grâce aux mesures adoptées pour lutter contre la fraude. Je suis en principe partisane de cette approche. Les États membres doivent assumer leurs responsabilités dans l’encaissement des ressources propres traditionnelles.
Ce qui me dérange, ce sont les conséquences de cet amendement sur les décisions du Conseil européen de Berlin. Berlin était un compromis dans lequel chaque État membre trouvait de quoi se satisfaire. Afin de donner une compensation à la Belgique comme aux Pays-Bas pour le surcoût résultant du remplacement progressif de la contribution TVA par la contribution PNB, les coûts d’encaissement s’accroissent de 25%. Cette compensation est maintenant annulée tandis que d’autres avantages sont maintenus. Une nouvelle injustice est ainsi créée au détriment de deux États membres: la Belgique et les Pays-Bas. C’est pourquoi j’ai voté contre ces deux amendements."@fr6
"In linea di principio ritengo che la decisione sui mezzi propri debba fondarsi sul riconoscimento del diritto all’equità e alla parità di trattamento di tutti gli Stati membri, per i quali devono valere le stesse regole. Esprimo quindi il mio malcontento per le decisioni adottate dal Consiglio europeo di Berlino, dalle quali l’Europa è uscita nettamente sconfitta.
La richiesta che agli Stati membri sia riconosciuta parità di trattamento deve adesso trovare concreta attuazione nella proposta della Commissione attualmente in esame.
La constatazione da cui muoveva la relazione Haug era che la posizione assunta lo scorso marzo – ossia la necessità di abolire tutte le disposizioni sulle eccezioni – doveva a questo punto essere tradotta in realtà. L’emendamento n. 31, seconda parte, e l’emendamento n. 32, aggiungendo l’espressione “d’ora in avanti”, finiscono per indebolire quella posizione. In altre parole, i paesi membri possono adesso tenersi ciò di cui si erano impossessati a Berlino.
Gli emendamenti nn. 12 e 33 mirano a ridurre al 10 percento le spese di riscossione per gli importi fissati dopo il 31 dicembre 2000; a ciò si può aggiungere un premio flessibile determinato in funzione del risultato ottenuto dagli Stati membri nella riscossione dei mezzi propri tradizionali e con le misure antifrode. In linea di principio, condivido questa impostazione. Gli Stati membri devono assumersi le loro responsabilità per la riscossione dei mezzi propri tradizionali.
Ciò che, invece, mi disturba in questa proposta sono le conseguenze che l’emendamento comporta per le decisioni del Consiglio europeo di Berlino. L’accordo ottenuto a Berlino rappresenta un compromesso in cui ciascuno Stato membro ha trovato il suo tornaconto. Allo scopo di compensare sia il Belgio sia i Paesi Bassi per i maggiori oneri che hanno dovuto sostenere a causa della graduale sostituzione del contributo IVA con il contributo PNL, le spese di riscossione sono state aumentate del 25 percento. Tale disponibilità dimostrata nei confronti dei due paesi viene ora annullata, mentre gli altri vantaggi sono confermati. Si crea così una nuova ingiustizia a scapito di due Stati membri: il Belgio e i Paesi Bassi. Per tale motivo ho votato contro i due emendamenti."@it9
"In principle, I am of the opinion that the own resources decision should be based on equivalence and fairness between the Member States who all should play according to the same rules. This is why I am rather disgruntled about the decisions reached by the European Council of Berlin, with Europe as the big loser.
The requirement that the Member States should be treated equally should be embodied in the present proposal from the Commission.
The starting point of the Haug report was that the position of March last, namely that all exemption provisions should be dispensed with, should now be substantiated. Amendment 31, part 2, and amendment 32, however, mitigate this position with the addition of the term “from now on”. In other words, the Member States can keep what they managed to secure in Berlin for now.
The purport of Amendments Nos 12 and 33 is to revise the collection costs down to 10% with regard to the amounts established after 31 December 2000, which can be supplemented by a flexible premium as a function of the results achieved by the Member States when collecting the traditional own resources and fraud control measures. I agree with this, in principle. The Member States must assume responsibility for collecting their traditional own resources.
What does rather disturb me is the impact that this amendment has on the decisions taken at the European Council of Berlin. Berlin was a compromise which managed to accommodate every Member State. In order to compensate both Belgium and the Netherlands for the additional cost which ensued from the gradual replacement of the VAT contribution in favour of the GNP contribution, the collection costs were increased to 25%. This concession is now cancelled whilst the other benefits are maintained. In this way, a new inequality is created to the detriment of two Member States, namely Belgium and the Netherlands. As such, I voted against these two amendments."@lv10
"Por princípio, entendo que a decisão relativa ao sistema de recursos próprios da UE deve assentar na equivalência e na equidade entre os Estados-Membros, pelo que devem ser aplicáveis a todos as mesmas regras de jogo. Por isso mesmo, estou profundamente desagradado com as decisões do Conselho Europeu de Berlim, do qual a Europa sai como a grande vencida.
O princípio de que os Estados-Membros devem receber o mesmo tratamento, deverá também agora encontrar expressão na presente proposta da Comissão.
A posição de Março último, constitui o ponto de partida do relatório Haug, em particular o ponto relativo à eliminação de todas as cláusulas de excepção, tem agora de ser implementado. A segunda parte da alteração nº 31 e a alteração nº 32 debilitam também essa posição com o termo “doravante”. Por outras palavras, os EstadosMembros conservam agora aquilo que conquistaram em Berlim.
As alterações nº 12 e nº 33 visam reduzir para 10% os custos de cobrança dos montantes fixados após 31 de Dezembro de 2000, podendo os mesmos ser completados por um montante variável, em função do êxito obtido pelos Estados-Membros na cobrança dos recursos próprios tradicionais e na luta contra a fraude. Em princípio, isto merece o meu apoio. Os Estados-Membros têm de assumir a sua responsabilidade pela cobrança dos recursos próprios tradicionais.
Porém, o que realmente me desagrada são os efeitos desta alteração sobre as decisões tomadas pelo Conselho Europeu de Berlim. Berlim foi um compromisso em que cada um dos Estados-Membros conseguiu algo a seu favor. Para compensar tanto a Bélgica como os Países Baixos pelas despesas suplementares decorrentes da substituição gradual da contribuição do IVA pela contribuição do PNB, os montantes a pagar foram aumentados para 25%. Esta concessão é agora anulada, enquanto as outras vantagens se mantêm. Desta forma, está a criar-se uma nova desigualdade em prejuízo de dois Estados-Membros: a Bélgica e os Países Baixos. Por isso mesmo, votei contra essas duas alterações."@pt11
"Principiellt anser jag att beslutet om de egna medlen måste grundas på likvärdighet och rimlighet mellan medlemsstaterna, varvid samma spelregler skall gälla för alla. Därför är jag också mycket förargad över de beslut som Europeiska rådet i Berlin fattat, med Europa som den stora förloraren.
Kravet att medlemsstaterna skall behandlas lika måste nu också visa sig i förslaget från kommissionen.
Utgångspunkten i Haugbetänkandet var att ståndpunkten från mars i år, nämligen att alla undantagsbestämmelser skall strykas, nu måste förverkligas. Ändringsförslag 31, andra delen, och ändringsförslag 32 försvagar dock den ståndpunkten genom att ordet "framtida" används. Med andra ord: just nu behåller medlemsstaterna det som de hade kammade hem i Berlin.
Ändringsförslagen 12 och 33 syftar till att sänka uppbördskostnaderna till 10 procent för de belopp som fastställs efter den 31 december 2000, vilket kan kompletteras med en flexibel premie beroende på medlemsstaternas resultat vid uppbörden av de traditionella egna medlen och åtgärderna för bedrägeribekämpning. Principiellt är jag för det. Medlemsstaterna måste ta sitt ansvar för uppbörden av de traditionella egna medlen.
Det som stör mig är emellertid det här ändringsförslagets konsekvenser för de beslut som fattades av Europeiska rådet i Berlin. Berlin var en kompromiss där varje medlemsstat hittade något som passade. För att kompensera både Belgien och Nederländerna för den merkostnad som blev följden av den stegvisa ersättningen av momsavgifterna till förmån för BNP-bidraget, höjdes uppbördskostnaderna till 25 procent. Det tillmötesgåendet omintetgörs nu medan de övriga fördelarna behålls. På det sättet skapas en ny ojämlikhet till nackdel för två medlemsstater: Belgien och Nederländerna. Därför röstade jag emot de här två ändringsförslagen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples