Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-097"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.4.3-097"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, le rapport de Mme Haug sur le système des ressources propres de l'Union européenne nous paraît assez contradictoire et c'est pourquoi nous nous y sommes opposés.
D'un côté, il affirme d'excellents principes d'économie, notamment l'idée que les ressources de l'Union doivent être limitées à 1,27 % des PNB des pays membres, plafond que la proposition de la Commission cherchait justement à contourner de manière subreptice. Cette position résulte peut-être de la nationalité allemande du rapporteur et de la situation particulière de l'Allemagne, mais en tout cas elle a raison sur ce point et nous la soutenons.
Pourtant, d'un autre côté, ce même rapporteur contredit son propre souci d'économie en appelant, dans la ligne du Conseil de Berlin de mars 1999, à la création de ressources propres nouvelles qui seraient autonomes, c'est-à-dire, en clair, d'impôts européens. Je rappelle que la liste Pasqua-de Villiers, sur laquelle j'étais candidat, avait dénoncé les conclusions de Berlin pendant la campagne électorale, mais que nos concurrents avaient réussi à étouffer l'affaire. Donc, selon le Conseil de Berlin, et aujourd'hui selon le rapport Haug, les ressources du budget européen devraient être désormais constituées totalement ou partiellement, non plus par des contributions des États, mais par des impôts perçus directement auprès des citoyens. Parallèlement, il faut s'attendre à ce que le pouvoir de décision sur ces impôts passe rapidement du Conseil au Parlement européen. Cette évolution contredirait notre conception d'une Union, association d'États à laquelle ses membres versent librement des cotisations annuelles.
Mais il ne s'agit pas simplement ici d'une question de philosophie institutionnelle. C'est aussi une question pratique. Tous les ans, nous assistons à des affrontements budgétaires parce que le Conseil cherche à résister aux surenchères dépensières de la Commission, soutenue bien souvent par le Parlement. Si nous créons un impôt européen, le Conseil perdra peu à peu ses moyens de résistance et nous allons donner un avantage décisif aux institutions qui poussent à l'augmentation du budget. Je lance donc un appel à nos amis allemands: comprenez bien qu'en plaidant pour un impôt européen, vous cassez à terme le souci d'économie que vous défendez pourtant dans l'immédiat avec acharnement.
Et puisque j'ai entendu dire, dans le débat, par M. Bourlanges, que la prochaine conférence intergouvernementale devrait décider la création d'un impôt européen, je dirais au contraire, au nom du groupe Europe des nations, que si la CIG doit traiter ce problème, il faut décider la création d'un système clair, transparent, équitable et surtout, étroitement contrôlé par les démocraties nationales, je veux parler d'une contribution annuelle des États fondée sur un pourcentage de leur PNB identique pour tous."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru Haugs betænkning om ordningen for Den Europæiske Unions egne indtægter forekommer os at være ret selvmodsigende, og det er grunden til, at vi har vendt os mod den.
På den ene side bekræfter betænkningen nogle glimrende principper om besparelser, ikke mindst idéen om, at Unionens egne ressourcer skal være begrænset til 1,27% af medlemslandenes BNP, et loft som Kommissionen med sit forslag netop forsøgte at luske uden om. Denne indstilling skyldes måske ordførerens tyske nationalitet og Tysklands særlige situation, men under alle omstændigheder har hun ret på dette punkt, og vi støtter hende.
Men, på den anden side modsiger samme ordfører sin egen sans for at spare ved, i forlængelse af Rådet i Berlin i marts 1999, at opfordre til indførelse af nye egne indtægter, som skulle være autonome, det vil sige, sagt med almindelige ord, europæiske skatter. Jeg skal minde om, at Pasqua-de Villiers' liste, som jeg opstillede på, under hele valgkampen undsagde konklusionerne af Berlin-mødet, men at det lykkedes vores konkurrenter at kvæle sagen. Altså, ifølge Rådet i Berlin, og i dag ifølge Haug-betænkningen, bør indtægterne på det europæiske budget for fremtiden, helt eller delvis, bestå, ikke længere af staternes bidrag, men af skatter, der opkræves direkte hos borgerne. Parallelt hermed må man formode, at myndigheden til at træffe beslutning om disse skatter hurtigt vil overgå fra Rådet til Europa-Parlamentet. En sådan udvikling er i modstrid med vores opfattelse af en Union som en sammeslutning af stater, der frit indbetaler sine årlige bidrag.
Men her er der ikke blot tale om et spørgsmål om institutionsfilosofi. Det er også et praktisk spørgsmål. Hvert år er vi vidne til sammenstød over budgettet, fordi Rådet forsøger at yde modstand mod Kommissionens overbud i spørgsmålet om udgifter, ofte støttet af Parlamentet. Hvis vi indfører en europæisk skat, vil Rådet lidt efter lidt miste sine muligheder for at gøre modstand, og vi kommer til at give de institutioner, som skubber på for at øge budgettet, et afgørende fortrin. Jeg appellerer derfor til vores tyske venner: I må forstå, at når I går ind for en europæisk skat, så smadrer I på sigt besparelsespolitikken, som I ellers for tiden forsvarer så hårdnakket.
Og eftersom jeg har hørt hr. Bourlanges under denne drøftelse sige, at den næste regeringskonference burde beslutte indførelse af en europæisk skat, så vil jeg tværtimod, på vegne af Gruppen Nationernes Europa, sige, at såfremt regeringskonferencen skal behandle dette problem, så skal man beslutte sig for et system, der er klart, gennemsigtigt, retfærdigt og, frem for alt, nøje kontrolleret af de nationale demokratier, med andre ord et årligt bidrag fra staterne, baseret på en procentdel af deres BNP, og identisk for alle."@da1
"Herr Präsident, der Bericht von Frau Haug über das System der Eigenmittel der Europäischen Union erscheint uns recht widersprüchlich, und deshalb sind wir dagegen.
Auf der einen Seite werden darin hervorragende Grundsätze der Sparsamkeit bekräftigt, insbesondere der Gedanke einer Begrenzung der Eigenmittel der Union auf einen Anteil des BSP der Mitgliedstaaten von 1,27 %, eine Obergrenze, die die Kommission in ihrem Vorschlag gerade unbemerkt zu umgehen versuchte. Es mag sein, daß sich dieser Standpunkt der Berichterstatterin aufgrund ihrer deutschen Nationalität und der besonderen Situation Deutschlands ergibt, jedenfalls aber hat sie in diesem Punkt Recht und findet daher unsere Unterstützung.
Auf der andern Seite widerspricht diese gleiche Berichterstatterin jedoch ihrem eigenen Sparsamkeitsstreben, wenn sie gemäß der vom Europäischen Rat auf seiner Tagung in Wien im März 1999 vertretenen Linie die Schaffung neuer, autonomer Eigenmittel fordert, das heißt im Klartext europäische Steuern. Ich weise darauf hin, daß die Liste Pasqua/de Villiers, auf der ich kandidierte, während der Wahlkampagne die Schlußfolgerungen von Berlin verurteilt hatte, daß es aber unseren Konkurrenten gelungen war, die Angelegenheit unter den Teppich zu kehren. Dem Europäischen Rat von Berlin und heute dem Bericht Haug zufolge sollten also die Mittel des Gemeinschaftshaushalts künftig ganz oder teilweise nicht mehr durch Beiträge der Mitgliedstaaten, sondern durch direkt bei den Bürgern erhobene Steuern gebildet werden. Parallel dazu steht zu erwarten, daß die Entscheidungsbefugnis über diese Steuern rasch vom Rat auf das Europäische Parlament übergeht. Diese Entwicklung widerspräche unserer Auffassung von einer Union als Staatenbund, an den seine Mitglieder nach freiem Beschluß Jahresbeiträge abführen.
Hier handelt es sich jedoch nicht nur um eine Frage der institutionellen Konzeption, sondern auch um eine praktische Frage. Alljährlich erleben wir Haushaltsstreitigkeiten, weil der Rat der Tendenz der darin häufig vom Parlament unterstützten Kommission zu ständigen Ausgabensteigerungen Widerstand zu leisten versucht. Bei der Einführung einer europäischen Steuer wird der Rat seine Möglichkeiten, Widerstand zu leisten, nach und nach verlieren, und wir werden den Institutionen, die auf die Aufstockung des Haushalts drängen, damit einen entscheidenden Vorteil bieten. Deshalb richte ich an unsere deutschen Freunde folgenden Appell: Sie sollten begreifen, daß Sie mit der Befürwortung einer europäischen Steuer langfristig das Sparsamkeitsziel zunichte machen, das Sie gegenwärtig so eifrig verteidigen.
Und da Herr Bourlanges in der heutigen Aussprache feststellte, auf der nächsten Regierungskonferenz müsse die Einführung einer europäischen Steuer beschlossen werden, möchte ich im Namen der Fraktion Union für das Europa der Nationen erwidern, daß, wenn dieses Problem auf der Regierungskonferenz ansteht, im Gegenteil die Schaffung eines klaren, transparenten, gerechten und vor allem von den nationalen Demokratien strikt kontrollierten Systems beschlossen werden muß, womit ich einen Jahresbeitrag der Mitgliedstaaten meine, der auf einem für alle gleichen Anteil an ihrem BSP beruht."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, νομίζουμε ότι η έκθεση της κ. Haug για το σύστημα των ιδίων πόρων της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι αρκετά αντιφατική και γι’ αυτό προβάλλουμε την αντίθεσή μας.
Από τη μία πλευρά, επιβεβαιώνει εξαιρετικές οικονομικές αρχές, κυρίως την ιδέα ότι οι πόροι της Ένωσης πρέπει να περιορίζονται στο 1,27% των ΑΕΠ των κρατών μελών, ένα ανώτατο όριο που η πρόταση της Επιτροπής προσπαθούσε ακριβώς να παρακάμψει με δόλιο τρόπο. Η θέση αυτή οφείλεται ενδεχομένως στη γερμανική εθνικότητα της εισηγήτριας και την ιδιαίτερη κατάσταση στη Γερμανία, εν πάση περιπτώσει έχει δίκιο σε αυτό το σημείο και την υποστηρίζουμε.
Από την άλλη πλευρά, ωστόσο, η ίδια η εισηγήτρια έρχεται σε αντίθεση με την φροντίδα της για οικονομία ζητώντας, σύμφωνα με τη γραμμή του Συμβουλίου του Βερολίνου του Μαρτίου 1999, τη δημιουργία νέων ιδίων πόρων που θα είναι αυτόνομοι, δηλαδή ζητώντας ξεκάθαρα ευρωπαϊκούς φόρους. Υπενθυμίζω ότι ο συνδυασμός Pasqua-de Villiers, με τον οποίο ήμουν υποψήφιος, είχε καταγγείλει τα συμπεράσματα του Βερολίνου κατά την προεκλογική εκστρατεία, οι αντίπαλοί μας όμως είχαν καταφέρει να κουκουλώσουν την υπόθεση. Συνεπώς, σύμφωνα με το Συμβούλιο του Βερολίνου, και σήμερα σύμφωνα με την έκθεση Haug, οι πόροι του ευρωπαϊκού προϋπολογισμού θα πρέπει να αποτελούνται στο εξής ολοκληρωτικά ή μερικώς, όχι πια από εισφορές των κρατών, αλλά από φόρους που θα εισπράττονται άμεσα από τους πολίτες. Παράλληλα, πρέπει να περιμένουμε ότι η εξουσία λήψης αποφάσεων για αυτούς τους φόρους θα περάσει γρήγορα από το Συμβούλιο στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Η εξέλιξη αυτή θα ερχόταν σε αντίθεση με την αντίληψη που έχουμε για μία Ένωση, σύλλογο κρατών στον οποίο τα μέλη του καταβάλλουν ελεύθερα ετήσιες εισφορές.
Εδώ όμως δεν πρόκειται απλά για ένα θέμα φιλοσοφίας επί των θεσμών. Είναι και πρακτικό θέμα. Κάθε χρόνο, έχουμε αντιπαραθέσεις επί του προϋπολογισμού επειδή το Συμβούλιο προσπαθεί να αντισταθεί στις σπάταλες πλειοδοσίες της Επιτροπής, η οποία υποστηρίζεται πολύ συχνά από το Κοινοβούλιο. Αν δημιουργήσουμε έναν ευρωπαϊκό φόρο, το Συμβούλιο θα χάσει σιγά-σιγά τα μέσα αντίστασης που διαθέτει και θα δώσουμε ένα αποφασιστικό πλεονέκτημα στα θεσμικά όργανα που πιέζουν για την αύξηση του προϋπολογισμού. Κάνω λοιπόν μία έκκληση στους φίλους μας τους Γερμανούς: καταλάβετε ότι με το να υποστηρίζετε έναν ευρωπαϊκό φόρο, μακροπρόθεσμα καταστρέφετε την φροντίδα για οικονομία που υπερασπίζεστε, ωστόσο, σήμερα με πάθος.
Και αφού άκουσα στη συζήτηση από τον κ. Bourlanges ότι στην επόμενη Διακυβερνητική Διάσκεψη θα έπρεπε να αποφασιστεί η δημιουργία ενός ευρωπαϊκού φόρου, θα έλεγα αντιθέτως, εξ ονόματος της Ομάδας Ένωση για την Ευρώπη των Εθνών, ότι αν η Διακυβερνητική Διάσκεψη πρέπει να εξετάσει αυτό το πρόβλημα, πρέπει να αποφασίσει τη δημιουργία ενός συστήματος σαφούς, διαφανούς, δίκαιου και, κυρίως, στενά ελεγχόμενου από τις εθνικές δημοκρατίες· και αναφέρομαι σε μία ετήσια εισφορά των κρατών που να στηρίζεται σε ένα ποσοστό του ΑΕΠ τους, το οποίο θα είναι ίδιο για όλους."@el8
"Mr President, Mrs Haug’s report on the European Union’s system of own resources seems rather contradictory to us, and that is why we are opposed to it.
On the one hand, it declares excellent principles of economy, particularly the idea that the Union’s own resources must be limited to 1.27% of the GNPs of the Member States, a ceiling which the Commission proposal rightly sought to circumvent surreptitiously. This position is perhaps due to the rapporteur’s German nationality and the special situation of Germany but, in any case, she is right on this point and we support her on this.
On the other hand, however, the self-same rapporteur contradicts her own desire for economy by calling, on the lines of the Berlin Council of March 1999, for the creation of new autonomous own resources, i.e. to put it plainly, European taxes. I recall that the Pasqua-de Villiers list, on which I stood as a candidate, deplored the Berlin conclusions during the election campaign, but that our rivals managed to cover it up. Thus, according to the Berlin Council, and today according to the Haug report, the resources of the European budget should henceforth be made up totally or partially not of State contributions but of direct taxes levied on citizens. At the same time, we must expect the power of decision regarding these taxes to be passed quickly from the Council to the European Parliament. This development would be in contradiction to our vision of a Union which is an association of states, to which the Members freely pay annual contributions.
But this is not just a matter of institutional philosophy, it is a practical matter, too. Every year we are witness to confrontation over the budget because the Council seeks to resist the extravagant overbidding of the Commission, often with the support of Parliament. If we create a European tax, the Council will gradually lose its capacity to resist, and we shall be giving the crucial advantage to those institutions which push to increase the budget. I must therefore appeal to our German friends. Please understand that, in arguing in favour of a European tax, in the long term you are betraying that very desire for economy which you defend so ferociously in the short term.
And since I heard it said in the debate, by Mr Bourlanges, that the forthcoming Intergovernmental Conference was to decide upon the creation of a European tax, I would say, on the other hand, on behalf of the Union for a Europe of Nations Group, that if the IGC is to discuss this matter, it must decide upon the creation of a system that is clear, transparent, fair and, above all, closely supervised by national democracies, by which I mean an annual contribution from Member States based on a percentage of their GNP, which is identical for all Member States."@en3
"(FR) Señor Presidente, el informe de la señora Haug sobre el sistema de recursos propios de la Unión Europea nos parece bastante contradictorio y por ello nos hemos opuesto.
Por un lado, afirma excelentes principios de economía, principalmente la idea de que los recursos de la Unión han de limitarse al 1,27 % de los PNB de los países miembros, techo que la propuesta de la Comisión intentaba precisamente bordear de forma subrepticia. Esta posición resulta quizá de la nacionalidad alemana del ponente y de la situación particular de Alemania, pero en todo caso tiene razón en este punto y la apoyamos.
Sin embargo, por otra parte, este mismo ponente contradice su propia preocupación de ahorro pidiendo, en la línea del Consejo de Berlín de marzo de 1999, la creación de recursos propios nuevos que serían autónomos, es decir, claramente, impuestos europeos. Debo recordar que la lista Pasqua-de Villliers, en la que yo era candidato, denunció las conclusiones de Berlín durante la campaña electoral, pero que nuestros competidores habían logrado echar tierra al asunto. Por tanto, según el Consejo de Berlín, y hoy según el Informe Haug, los recursos del presupuesto europeo deberían estar constituidos, total o parcialmente ya no por contribuciones de los Estados, sino por impuestos percibidos directamente ante los ciudadanos. Paralelamente, es necesario esperar que el poder de decisión sobre estos impuestos pase rápidamente del Consejo al Parlamento Europeo. Esta evolución contradiría nuestra concepción de una Unión, asociación de Estados a la cual sus miembros abonan libremente cotizaciones anuales.
Pero no se trata simplemente de una cuestión de filosofía institucional. También es una cuestión práctica. Todos los años asistimos a enfrentamientos presupuestarios porque el Consejo intenta resistir a la inclinación al gasto de la Comisión, apoyada con mucha frecuencia por el Parlamento. Si creamos un impuesto europeo, el Consejo perderá poco a poco sus medios de resistencia y vamos a dar una ventaja decisiva a las instituciones que buscan un incremento del presupuesto. Lanzo por tanto una llamada a nuestros amigos alemanes: comprendan bien que defendiendo un impuesto europeo rompen a plazo la preocupación por el ahorro que sin embargo defienden en lo inmediato con obstinación.
Y como he oído decir al señor Bourlanges en el debate que la próxima Conferencia Intergubernamental debería decidir la creación de un impuesto europeo, yo diría, al contrario, en nombre del Grupo Europa de las Naciones, que si la CIG debe tratar este problema, es preciso decidir la creación de un sistema claro, transparente, equitativo y, sobre todo, controlado estrechamente por las democracias nacionales, me refiero de una contribución anual de los Estados basada en un porcentaje de su PNB idéntico para todos."@es12
"Arvoisa puhemies, Haugin mietintö Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä on mielestämme melko ristiriitainen, ja siksi vastustamme sitä.
Siinä esitetään toisaalta erinomaisia taloudellisia periaatteita, erityisesti ajatus siitä, että unionin varojen enimmäismäärän on oltava 1,27 prosenttia jäsenvaltioiden BKTL:sta, mitä komission ehdotuksessa pyrittiin nimenomaan petollisesti kiertämään. Tämä kanta johtuu ehkä siitä, että esittelijä on kansallisuudeltaan saksalainen, sekä Saksan erityisestä tilanteesta, mutta hän on joka tapauksessa oikeassa tässä asiassa, ja kannatamme häntä.
Toisaalta kuitenkin samainen esittelijä kiistää oman taloudellisen näkemyksensä vaatimalla maaliskuussa 1999 pidetyn Berliinin neuvoston mukaisesti uusien ja itsenäisten omien varojen luomista eli suoraan sanottuna eurooppalaisten verojen luomista. Muistutan, että Pasquan ja de Villiersin listalla, jolla itse olin ehdokkaana, kiistettiin Berliinin päätelmät, mutta tänään Haugin mietinnön mukaan Euroopan talousarvion varat olisi valtioiden maksuosuuksien sijasta kerättävä vastaisuudessa kokonaan tai osittain suoraan kansalaisilta suoraan kerättävistä veroista. Samassa yhteydessä on toivottava, että näitä veroja koskeva päätösvalta siirtyy nopeasti neuvostolta Euroopan parlamentille. Tällainen kehitys kiistäisi näkemyksemme unionista valtioiden liittona, jossa valtiot maksavat vapaaehtoisesti vuotuisen jäsenmaksunsa.
Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole kyse vain institutionaalista filosofiaa koskevasta asiasta. Kyse on myös käytännön asiasta. Joudumme joka vuosi kiistelemään talousarviosta, koska neuvosto pyrkii vastustamaan komission tuhlailunhalua, komission, jota parlamentti usein tukee. Jos luomme eurooppalaiset verot, neuvosto menettää vähitellen vastustuskeinonsa, ja annamme ratkaisevan etulyöntiaseman niille toimielimille, jotka haluavat korottaa talousarviota. Esitänkin vetoomuksen saksalaisille ystävillemme: huomatkaa, että kun vaaditte eurooppalaisia veroja, teette ajan mittaan tyhjiksi säästöpyrkimykset, joita nyt kuitenkin kiivaasti puolustatte.
Ja koska kuulin Bourlangesin sanovan keskustelussa, että seuraavassa hallitustenvälisessä konferenssissa olisi päätettävä eurooppalaisten verojen luomisesta, sanoisin päinvastoin, Kansakuntien Eurooppa -ryhmän puolesta, että jos HVK:n on käsiteltävä tätä ongelmaa, on päätettävä siitä, että järjestelmästä luodaan selkeä, avoin, oikeudenmukainen ja ennen kaikkea kansallisten demokratioiden tiukasti valvoma, ja viittaan tällä valtioiden vuosittaiseen maksuosuuteen, jonka perustana on kaikille sama prosenttimäärä BKTL:sta."@fi5
"Signor Presidente, la relazione della onorevole Haug sul sistema delle risorse proprie dell'Unione europea ci sembra alquanto contraddittoria e per questo motivo vi ci siamo opposti.
Da un lato, la relazione afferma ottimi principi di economia, in particolare l'idea che le risorse dell'Unione si devono limitare all'1,27 percento del PIL degli Stati membri, massimale che la proposta della Commissione cercava velatamente di aggirare. Questa posizione dipende forse dalla nazionalità tedesca della relatrice e dalla situazione particolare della Germania, ma in ogni caso su questo punto le diamo ragione e la sosteniamo. Eppure, dall'altro lato, la stessa relatrice contraddice la sua preoccupazione di economia chiedendo, in linea con il Consiglio di Berlino del marzo 1999, l'istituzione di nuove risorse proprie aventi carattere autonomo, vale a dire, in parole chiare, di imposte europee. Ricordo che la lista Pasqua-de Villiers, della quale facevo parte come candidato, aveva denunciato le conclusioni di Berlino nel corso della campagna elettorale, ma che i nostri concorrenti erano riusciti a mettere a tacere l'intera vicenda. Secondo il Consiglio di Berlino, e oggi secondo la relazione Haug, quindi, le risorse del bilancio europeo dovrebbero essere ormai parzialmente o totalmente costituite non più dai contributi degli Stati membri, ma dalle imposte riscosse direttamente dai cittadini. Parallelamente, ci si deve aspettare che il potere di decisione su tali imposte passi rapidamente dal Consiglio al Parlamento europeo. Questo risvolto entrerebbe in contraddizione con la nostra concezione dell'Unione, vista come associazione di Stati alla quale i membri aderenti versano liberamente contributi annuali.
A questo proposito, non si tratta solo di un problema di filosofia istituzionale, ma anche di una questione pratica. Tutti gli anni assistiamo a scontri sul bilancio perché il Consiglio cerca di resistere alle proposte di spesa eccessivamente prodighe avanzate dalla Commissione, molto spesso con il sostegno del Parlamento. Se istituiamo un'imposta europea, il Consiglio perderà a poco a poco le proprie armi di resistenza e forniremo un vantaggio decisivo alle Istituzioni che spingono ad un aumento del bilancio. Lancio quindi un appello agli amici tedeschi: cercate di capire che chiedendo l'istituzione di un'imposta europea, con il passare del tempo inibirete la preoccupazione di economia che ora, tuttavia, difendete con accanimento.
Inoltre, dato che nel corso della discussione ho sentito dire, dall'onorevole Bourlanges, che la prossima Conferenza intergovernativa dovrà decidere l'istituzione di un'imposta europea, vorrei dire invece, a nome del gruppo Unione per l'Europa delle nazioni, che se la CIG deve trattare questo problema, si deve decidere la creazione di un sistema chiaro, trasparente, equo e, soprattutto, soggetto ad un severo controllo da parte delle democrazie nazionali, vale a dire un contributo annuale degli Stati membri basato su una percentuale del PIL uguale per tutti."@it9
"Mr President, Mrs Haug’s report on the European Union’s system of own resources seems rather contradictory to us, and that is why we are opposed to it.
On the one hand, it declares excellent principles of economy, particularly the idea that the Union’s own resources must be limited to 1.27% of the GNPs of the Member States, a ceiling which the Commission proposal rightly sought to circumvent surreptitiously. This position is perhaps due to the rapporteur’s German nationality and the special situation of Germany but, in any case, she is right on this point and we support her on this.
On the other hand, however, the self-same rapporteur contradicts her own desire for economy by calling, on the lines of the Berlin Council of March 1999, for the creation of new autonomous own resources, i.e. to put it plainly, European taxes. I recall that the Pasqua-de Villiers list, on which I stood as a candidate, deplored the Berlin conclusions during the election campaign, but that our rivals managed to cover it up. Thus, according to the Berlin Council, and today according to the Haug report, the resources of the European budget should henceforth be made up totally or partially not of State contributions but of direct taxes levied on citizens. At the same time, we must expect the power of decision regarding these taxes to be passed quickly from the Council to the European Parliament. This development would be in contradiction to our vision of a Union which is an association of states, to which the Members freely pay annual contributions.
But this is not just a matter of institutional philosophy, it is a practical matter, too. Every year we are witness to confrontation over the budget because the Council seeks to resist the extravagant overbidding of the Commission, often with the support of Parliament. If we create a European tax, the Council will gradually lose its capacity to resist, and we shall be giving the crucial advantage to those institutions which push to increase the budget. I must therefore appeal to our German friends. Please understand that, in arguing in favour of a European tax, in the long term you are betraying that very desire for economy which you defend so ferociously in the short term.
And since I heard it said in the debate, by Mr Bourlanges, that the forthcoming Intergovernmental Conference was to decide upon the creation of a European tax, I would say, on the other hand, on behalf of the Union for a Europe of Nations Group, that if the IGC is to discuss this matter, it must decide upon the creation of a system that is clear, transparent, fair and, above all, closely supervised by national democracies, by which I mean an annual contribution from Member States based on a percentage of their GNP, which is identical for all Member States."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het verslag van mevrouw Haug over het stelsel van eigen middelen van de Europese Unie lijkt ons vrij tegenstrijdig en wij hebben ons er dan ook tegen verzet.
Het bevat wel een aantal uitstekende beginselen inzake begrotingsdiscipline, met name het uitgangspunt dat de middelen van de Unie niet meer dan 1,27% van het BNP van de lidstaten mogen bedragen. De Commissie wil dit plafond juist op slinkse wijze met haar voorstel omzeilen. Dit standpunt is misschien te danken aan de Duitse nationaliteit van de rapporteur en de specifieke situatie in Duitsland, maar zij heeft in ieder geval gelijk op dat vlak en ze geniet onze steun.
De rapporteur handelt evenwel in strijd met haar eigen hang naar begrotingsdiscipline wanneer ze in lijn met de Raad van Berlijn van maart 1999 een oproep doet om nieuwe eigen middelen te creëren. Die zouden autonoom zijn, of duidelijker gezegd, het zouden Europese belastingen zijn. Ik wijs u erop dat de lijst Pasqua-de Villiers, waarvoor ik kandidaat was, tijdens de verkiezingen geprotesteerd heeft tegen de conclusies van Berlijn, maar dat onze tegenstanders erin geslaagd zijn de zaak in de doofpot te stoppen. Volgens de Raad van Berlijn en het onderhavige verslag-Haug moeten de middelen van de Europese begroting voortaan geheel of gedeeltelijk samengesteld worden uit belastingen die rechtstreeks bij de burger geïnd worden, en niet meer uit de bijdragen van de lidstaten. Dan mogen we dus ook verwachten dat de beslissingsbevoegdheid wat deze belastingen betreft snel van de Raad naar het Europees Parlement zal worden overgeheveld. Deze ontwikkeling zou strijdig zijn met onze opvatting van de Unie als een vereniging van landen waaraan de leden jaarlijks uit vrije wil bijdragen betalen.
Dit is evenwel niet louter een kwestie van institutionele filosofie. Er zijn ook een aantal praktische gevolgen. Elk jaar is er discussie over de begroting omdat de Raad gekant is tegen de pogingen van de Commissie - die hierin vaak door het Europees Parlement gesteund wordt - om de uitgaven te verhogen. Als wij een Europese belasting invoeren, zal de Raad geleidelijk zijn middelen om zich hiertegen te verzetten kwijtraken en zullen wij de instellingen die almaar voor meer middelen op de begroting pleiten, een beslissend voordeel toekennen. Ik richt daarom een oproep aan onze Duitse vrienden: u dient goed te begrijpen dat u met uw pleidooi voor een Europese belasting op termijn de aandacht voor begrotingsdiscipline, die u nu nochtans hardnekkig verdedigt, in het gedrang zult brengen.
De heer Bourlanges zei tijdens het debat dat op de komende intergouvernementele conferentie tot de instelling van een Europese belasting moet worden besloten. Ik wil integendeel namens de Unie voor een Europa van Nationale Staten zeggen dat, als dit probleem inderdaad tijdens de IGC behandeld moet worden, beslist moet worden tot de oprichting van een duidelijk, doorzichtig en billijk systeem, dat ook en vooral streng door de nationale democratieën gecontroleerd wordt. Ik heb het hier over een jaarlijkse bijdrage van de lidstaten die gebaseerd is op een percentage van het BNP dat voor alle lidstaten gelijk is."@nl2
"Senhor Presidente, o relatório Haug sobre a proposta de decisão do Conselho relativa ao sistema de recursos próprios da União Europeia afigura-se-nos bastante contraditório, razão por que nos opusemos.
Por um lado enuncia excelentes princípios de economia, nomeadamente a ideia de que os recursos da União Europeia devem estar limitados a 1,27% do PNB dos países membros, limite que a proposta da Comissão procurava precisamente contornar de forma subreptícia. Esta posição é provavelmente fruto da nacionalidade alemã da relatora e da situação específica da Alemanha; em todo o caso, a senhora deputada tem razão nesta questão e terá o nosso apoio.
No entanto, por outro lado, esta mesma relatora contradiz as suas próprias preocupações de economia, convidando, na linha do Conselho de Berlim de Março de 1999, à criação de recursos próprios novos que seriam autónomos, ou seja, falando claramente, de impostos europeus. Recordo que a lista de Pasqua-de Villiers, da qual fazia parte como encobrir a questão. Assim sendo, segundo o Conselho de Berlim, e agora segundo o relatório Haug, os recursos do orçamento europeu deveriam doravante ser constituídos total ou parcialmente, já não pelas contribuições dos Estados, mas por impostos cobrados directamente aos cidadãos. Paralelamente é de esperar que o poder de decisão sobre estes impostos passe rapidamente das mãos do Conselho para as mãos do Parlamento Europeu. Esta evolução contradiria a nossa concepção de uma União, associação de estados à qual os seus membros pagam livremente quotas anuais.
Mas neste caso não se trata simplesmente de uma questão de filosofia institucional. Trata-se também de uma questão prática. Todos os anos assistimos a confrontos orçamentais porque o Conselho tenta resistir às propostas esbanjadoras da Comissão, frequentemente apoiada pelo Parlamento. Se criarmos um imposto europeu, o Conselho perderá pouco a pouco os seus meios para resistir e daremos uma vantagem decisiva às instituições que incitam ao aumento do orçamento. Como tal, lanço aqui um apelo aos nossos amigos alemães: compreendam por favor que ao advogar a favor de um imposto europeu, estão a romper, a prazo, com a preocupação de economia que no entanto, defendem agora tão aguerridamente.
E uma vez que ouvi, no debate, o senhor deputado Bourlanges dizer que a próxima conferência intergovernamental deveria decidir sobre a criação de um imposto europeu, eu diria, pelo contrário, e em nome do Grupo Europa das Nações, que se a CIG se ocupasse deste problema, seria preciso decidir sobre a criação de um sistema claro, transparente, equitativo e sobretudo, estritamente controlado pelas democracias nacionais, e refiro-me a uma contribuição anual dos Estados baseada numa percentagem do seu PNB idêntica para todos."@pt11
"Herr talman! Betänkandet av Haug om systemet för Europeiska unionens egna medel framstår för oss som tämligen motsägelsefullt, och det är skälet till att vi motsätter oss det.
Å ena sidan bekräftas här utmärkta ekonomiska principer, bl.a. tanken att unionens medel skall begränsas till 1,27 procent av medlemsländernas BNI, ett tak som kommissionen i sitt förslag försökte kringgå i smyg. Denna ståndpunkt kanske beror på föredragandens tyska nationalitet och Tysklands särskilda situation, men i vilket fall som helst har hon rätt och vi stöder henne.
Men å andra sidan motsäger samma föredragande sin egen omsorg om sparsamhet, genom att begära – i linje med Europeiska rådet i Berlin mars 1999 – nya egna medel som skulle vara autonoma, i klartext europeiska skatter. Jag vill påminna om att kandidaterna på Pasqua-de Villiers-listan, däribland jag själv, kritiserade slutsatserna från Berlin under valkampanjen, men att våra konkurrenter lyckades tysta ned saken. Enligt rådet i Berlin, och i dag enligt Haugbetänkandet, borde Europeiska unionens budgetmedel hädanefter totalt eller delvis bestå av, inte staternas bidrag, utan av skatter som tas ut direkt av medborgarna. Man kan samtidigt förvänta sig att beslutsmakten om dessa skatter snabbt övergår från rådet till Europaparlamentet. Den utvecklingen är motsatsen till vår uppfattning om unionen, dvs. en sammanslutning av stater till vilken medlemmarna fritt betalar in årliga bidrag.
Men i det här fallet handlar det inte endast om en institutionell filosofi. Det är också en praktisk fråga. Varje år får vi bevittna strider om budgeten, eftersom rådet försöker motstå kommissionens slösaktiga överbud, som ofta stöds av parlamentet. Om vi inrättar en europeisk skatt, kommer rådet stegvis att förlora sina motståndsmedel och vi kommer att ge ett avgörande övertag till de institutioner som verkar för en utökad budget. Jag riktar således en vädjan till våra tyska vänner: ni måste inse att om ni förespråkar en europeisk skatt, omintetgör ni på sikt den sparsamhetsiver som ni envist försvarar just nu.
Och eftersom jag under debatten hörde Bourlanges säga att nästa regeringskonferens borde fatta beslut om att inrätta en europeisk skatt, skulle jag tvärtom vilja säga – å Gruppen Unionen för nationernas Europas vägnar – att om regeringskonferensen skall ägna sig åt det problemet, måste man besluta om ett tydligt, öppet, rättvist system, som framför allt kontrolleras strikt av de nationella demokratierna, och då talar jag om ett årligt bidrag från staterna som grundas på en för alla identisk procentuell andel av BNI."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (UEN )."8,12,6
"FR"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples