Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-074"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.3.3-074"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, chers collègues, si la Commission ne nous avait pas déjà habitués à ce genre de flou propice à l'expansion de son propre pouvoir, le rapport Schwaiger nous plongerait dans un océan de perplexité.
Ce n'est évidemment pas dans les mobiles affichés par la Commission et repris dans le rapport que l'on peut trouver matière à inquiétude. On n'y décèle que de très vertueuses motivations, comme à chaque fois que l'on manipule principes généraux et idées généreuses. Mais c'est dans l'empressement dont il est fait preuve et dont le rapport Schwaiger se fait l'écho zélé que réside de quoi nourrir de légitimes suspicions, surtout si l'on veut bien se rappeler que ces mêmes principes viennent d'être bafoués sur les récents dossiers de la banane, des OGM et autres bœufs aux hormones, sur lesquels la défaite de l'Union européenne via la Commission est aussi discrète que rapide.
Forts de ce précédent récent et dans l'attente d'un véritable bilan du cycle précédent, il nous semblait urgent d'attendre avant de nous lancer à corps perdu dans une négociation dont les vertus restent entièrement à prouver et dont les règles du jeu, à l'évidence, ne semblent pas les mêmes pour l'Union européenne et pour notre principal partenaire et concurrent, les États-Unis. Mais si la Commission s'empresse de faire entrer l'Union européenne dans le cadre de ces négociations, c'est qu'une fois dans ce cadre, les États membres ne sont plus libres. La Commission revendique leur soutien au motif qu'ils auraient déjà exercé leurs prérogatives de souveraineté, dans le cadre des négociations préalables.
Qu'en est-il en réalité ? La Commission est dotée d'un mandat qui est déjà le fruit d'un compromis intergouvernemental. Elle devra pourtant négocier, donc concéder sur cette base. Comment va-t-on procéder aux arbitrages. Y a-t-il une liste de domaines intouchables et une autre de victimes toutes désignées ? Si les souhaits de la Commission sont exaucés, le champ d'intervention de l'OMC englobera quasiment toutes les activités humaines et créera un univers où tout deviendra marchandise, y compris nos services publics et notre culture. Peut-on sérieusement occulter le fait que nos spécificités en matière d'éducation et de santé publique ou de régime de solidarité n'y survivraient pas.
Dans l'hypothèse où le schéma ainsi décrit n'est pas ou n'est plus modifiable, quelle stratégie la Commission va-t-elle suivre ? La représentante spéciale du Président Clinton pour le commerce, Madame Barchawski, qui a mené avec succès les batailles de Washington sur la banane, les OGM et le bœuf américain, a sollicité les milieux d'affaires américains, qui lui ont fourni un document de 31 pages détaillant les desiderata de leurs industries. Disposons-nous de quelque chose de similaire à leur opposer ? Nous pensons que seuls les États membres sont à même de mettre sur pied des politiques adaptées qui permettraient une défense réelle de nos intérêts en la matière."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, hvis Kommissionen ikke allerede havde vænnet os til denne form for vaghed, som er så velegnet til at udvide dens egen magt, ville Schwaiger-betænkningen kaste os ud i et hav af rådvildhed.
Det er selvfølgelig ikke i de motiver, Kommissionen har skiltet med, og som betænkningen genbruger, at man kan finde grund til ængstelse. Deri finder man kun meget dydige bevæggrunde, som altid når man manipulerer med almene principper og storsindede idéer. Derimod er der i det hastværk, der er lagt for dagen, og som Schwaiger-betænkningen gør sig til et ivrigt ekko for, rigelig næring for berettigede mistanker, ikke mindst hvis man gør sig den ulejlighed at erindre, at disse samme principper netop er blevet forhånet i de nylige sager om bananer, genmanipulerede organismer og andre hormonbøffer, hvor Den Europæiske Unions nederlag ved Kommissionens mellemkomst har været lige så diskret, som det har været hurtigt.
Bestyrket af dette nylige fortilfælde og mens vi venter på en egentlig statusopgørelse over den foregående runde, anså vi det for ufravigeligt at vente, før vi kastede os hovedkuls ud i en forhandling, hvis velsignelser endnu aldeles mangler at blive bevist, og hvor spillets regler tilsyneladende ikke er de samme for Den Europæiske Union og for vores vigtigste partner og konkurrent, USA. Men grunden til, at Kommissionen har så travlt med at få Den Europæiske Union til at deltage i disse forhandlinger, er at når den først er med dér, så er medlemsstaterne ikke længere frie. Kommissionen forlanger deres støtte med den begrundelse, at de allerede har udøvet deres suverænitetsprærogativer i forbindelse med de indledende forhandlinger.
Men i virkeligheden er Kommissionen i denne sag udstyret med et mandat, som allerede er et kompromis mellem regeringerne. Men den bliver nødt til at forhandle, det vil sige sælge ud af dette grundlag. Hvordan skal man bære sig ad med at afveje disse ting? Findes der en liste med urørlige områder og en anden med på forhånd udpegede ofre? Hvis Kommissionens ønsker bliver opfyldt, vil WTO's interventionsområde omfatte stort set al menneskelig virksomhed og skabe et univers, hvor alt bliver til varer, herunder også vores offentlige tjenesteydelser og vores kultur. Kan man i fuld alvor skjule den kendsgerning, at vores særkender inden for uddannelse og sundhedsvæsen eller solidariske modeller ikke ville overleve?
Hvis vi antager, at denne situation ikke, eller ikke længere, kan ændres, hvilken strategi vil Kommissionen da følge? Præsident Clintons særlige repræsentant for handel, fru Barchawski, som med stort held førte Washingtons slag om bananer, genmanipulerede organismer og amerikansk oksekød, har henvendt sig til den amerikanske forretningsverden, som har leveret hende et 31 sider langt dokument indeholdende udførlige opgørelser over deres industriers ønsker. Råder vi over noget lignende, som vi kan sætte op over for dem? Efter vores mening er det kun medlemsstaterne, der er i stand til at opstille afpassede politikker, som kunne gøre det muligt at føre et reelt forsvar for vores interesser på området."@da1
"Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen, hätte uns die Kommission nicht bereits an eine derartige Schwammigkeit, die der Ausdehnung ihrer eigenen Machtbefugnisse förderlich ist, gewöhnt, wären wir angesichts des Berichts Schwaiger nun völlig rat- und hilflos.
Anlaß zur Besorgnis geben natürlich nicht die von der Kommission angeführten und in dem Bericht übernommenen Gründe. Hier sind nur sehr ehrbare und redliche Motive feststellbar, wie jedesmal, wenn man allgemeine Grundsätze und noble Ideen bemüht. Worin legitimer Argwohn jedoch seine Nahrung findet, ist der an den Tag gelegte Übereifer, wie ihn der Bericht Schwaiger beflissen demonstriert, vor allem wenn man sich daran erinnert, daß diese gleichen Grundsätze bei den jüngsten Fällen – Bananen, GVO, hormonbehandelte Rinder –, bei denen die Europäische Union durch die Kommission eine ebenso diskrete wie rasche Niederlage erlitten hat, mit Füßen getreten worden sind.
Aufgrund dieses jüngsten Präzedenzfalls und in der Erwartung einer wirklichen Bilanz der vorhergehenden Runde hielten wir es für dringend geboten, abzuwarten, bevor wir uns blindlings in eine Verhandlung stürzen, deren Vorzüge überhaupt erst einmal nachgewiesen werden müssen, und bei der offensichtlich nicht die gleichen Spielregeln für die Europäische Union und unseren wichtigsten Partner und Konkurrenten, die Vereinigten Staaten, zu gelten scheinen. Wenn die Kommission es jedoch eilig hat, die Europäische Union in den Rahmen dieser Verhandlungen eintreten zu lassen, dann weil die Mitgliedstaaten, sobald sie sich in diesem Rahmen befinden, nicht mehr frei sein werden. Die Kommission verlangt ihre Unterstützung mit der Begründung, sie hätten ihre Souveränitätsrechte bereits im Rahmen der vorhergehenden Verhandlungsrunden ausgeübt.
Wie verhält es sich damit in Wirklichkeit? Die Kommission ist mit einem Mandat ausgestattet, das bereits das Ergebnis eines auf zwischenstaatlicher Ebene erzielten Kompromisses ist. Gleichwohl muß sie auf dieser Grundlage Verhandlungen führen, also Konzessionen machen. Wie soll dabei entschieden werden? Gibt es eine Liste der Bereiche, die als unantastbar gelten, und eine zweite Liste, in der die Opfer bereits aufgeführt sind? Werden die Wünsche der Kommission erfüllt, so wird der Interventionsbereich der WTO nahezu alle menschlichen Tätigkeiten umfassen und eine Welt schaffen, in der alles zur Ware wird, einschließlich unserer öffentlichen Dienstleistungen und unserer Kultur. Kann man ernsthaft die Augen vor der Tatsache verschließen, daß unsere Besonderheiten in den Bereichen Bildung und öffentliche Gesundheit oder hinsichtlich des Grundsatzes der Solidarität dabei nicht überleben würden?
Sollte das hier dargestellte Szenario nicht oder nicht mehr zu ändern sein, welche Strategie wird die Kommission dann verfolgen? Die US-Handelsbeauftragte Charlene Barshefsky, die den Kampf Washingtons, als es um Bananen, GVO und amerikanisches Rindfleisch ging, erfolgreich führte, hat sich an die amerikanischen Geschäftskreise gewandt, die ihr eine 31 Seiten umfassende detaillierte Wunschliste ihrer jeweiligen Industriezweige vorgelegt haben. Vermögen wir ihnen etwas Gleichwertiges entgegenzusetzen? Unseres Erachtens sind nur die Mitgliedstaaten zu einer entsprechenden Politik in der Lage, mit der unsere einschlägigen Interessen wirklich verteidigt werden könnten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί συνάδελφοι, αν η Επιτροπή δεν μας είχε ήδη συνηθίσει σε αυτό το είδος ασάφειας που ευνοεί την επέκταση της δικής της εξουσίας, η έκθεση Schwaiger θα μας έκανε να αισθανόμαστε βαθύτατα αμήχανοι.
Προφανώς δεν θα βρούμε λόγους ανησυχίας στα κίνητρα που επιδεικνύει η Επιτροπή και που επαναλαμβάνονται στην έκθεση. Ανακαλύπτουμε μόνο πολύ ενάρετα κίνητρα, όπως κάθε φορά που εκτίθενται γενικές αρχές και μεγαλόψυχες ιδέες. Αυτό όμως που μας κάνει να τρέφουμε νόμιμες υποψίες έγκειται στη σπουδή που επιδεικνύεται και που η έκθεση Schwaiger απηχεί με ζήλο, κυρίως αν θυμηθούμε ότι αυτές οι ίδιες αρχές καταπατήθηκαν στους πρόσφατους φακέλους της μπανάνας, των ΓΤΟ και των βοοειδών με ορμόνες, όπου η ήττα της Ευρωπαϊκής Ένωσης μέσω της Επιτροπής υπήρξε τόσο διακριτική όσο και γρήγορη.
Δεδομένου αυτού του πρόσφατου προηγούμενου και εν αναμονή ενός πραγματικού απολογισμού του προηγούμενου γύρου, νομίζαμε ότι ήταν επείγον να περιμένουμε πριν πέσουμε με τα μούτρα σε μία διαπραγμάτευση, τα πλεονεκτήματα της οποίας παραμένουν πλήρως αναπόδεικτα και στην οποία οι κανόνες του παιχνιδιού, προφανώς, δεν μοιάζουν να είναι οι ίδιοι για την Ευρωπαϊκή Ένωση και για τον κύριο εταίρο και ανταγωνιστή μας, τις Ηνωμένες Πολιτείες. Αν όμως η Επιτροπή βιάζεται να εισαγάγει την Ευρωπαϊκή Ένωση στο πλαίσιο των διαπραγματεύσεων αυτών είναι γιατί, μόλις ενταχθούν σε αυτό το πλαίσιο, τα κράτη μέλη δεν θα είναι πλέον ελεύθερα. Η Επιτροπή διεκδικεί την υποστήριξή τους με το επιχείρημα ότι έχουν ήδη ασκήσει τα κυριαρχικά τους δικαιώματα στο πλαίσιο των προκαταρκτικών διαπραγματεύσεων.
Τι συμβαίνει όμως στην πραγματικότητα; Η Επιτροπή διαθέτει μία εντολή που είναι ήδη ο καρπός ενός διακυβερνητικού συμβιβασμού. Θα πρέπει ωστόσο να διαπραγματευτεί και κατά συνέπεια να κάνει παραχωρήσεις πάνω σε αυτή τη βάση. Πώς θα προχωρήσουμε στις διαιτησίες; Υπάρχει ένας κατάλογος με απαραβίαστους τομείς και ένας άλλος με προεπιλεγμένα θύματα; Αν εισακουστούν οι ευχές της Επιτροπής, το πεδίο παρέμβασης του ΠΟΕ θα περιλάβει σχεδόν όλες τις ανθρώπινες δραστηριότητες και θα δημιουργήσει έναν κόσμο όπου όλα θα γίνουν εμπορεύματα, περιλαμβανομένων των δημοσίων υπηρεσιών μας και του πολιτισμού μας. Μπορούμε στ’ αλήθεια να αποκρύψουμε το γεγονός ότι οι ιδιαιτερότητές μας σε θέματα εκπαίδευσης και δημόσιας υγείας ή καθεστώτος αλληλεγγύης δεν θα επιζούσαν;
Σε περίπτωση που το σχήμα αυτό δεν μπορεί ή δεν μπορεί πλέον να τροποποιηθεί, ποια στρατηγική θα ακολουθήσει η Επιτροπή; Η ειδική εκπρόσωπος του Προέδρου Κλίντον για το εμπόριο, η κυρία Barchawski, η οποία διεξήγαγε επιτυχώς τις μάχες της Ουάσινγκτον για την μπανάνα, τους ΓΤΟ και τα αμερικανικό βόειο κρέας, ζήτησε από τον αμερικανικό επιχειρηματικό κόσμο και έλαβε ένα έγγραφο 31 σελίδων το οποίο εκθέτει λεπτομερώς τα αιτήματα των βιομηχανιών τους. Διαθέτουμε κάτι παρόμοιο για να τους το αντιτάξουμε; Νομίζουμε ότι μόνο τα κράτη μέλη μπορούν να καταστρώσουν κατάλληλες πολιτικές, που θα επέτρεπαν μία πραγματική προάσπιση των συμφερόντων μας στον τομέα αυτό."@el8
"Mr President, if the Commission had not already accustomed us to this sort of vagueness conducive to the extension of its own power, the Schwaiger report would plunge us into a sea of confusion.
Of course, the thinking displayed by the Commission and taken up in the report offers no grounds for concern. There, one can detect only extremely virtuous motives, as on every occasion when general principles and noble ideas are being aired. However, it is the overzealousness which is demonstrated, and which the Schwaiger report faithfully echoes, which prompts legitimate suspicions, especially if we choose to recall that these same principles have only recently been flouted in connection with bananas, GMOs and hormone-treated beef, on which the European Union, represented by the Commission, suffered a defeat which came about so quickly as to pass unnoticed.
Given this recent precedent, and pending a proper assessment of the previous round, we thought it prudent to wait before throwing ourselves headlong into negotiations whose value still remains to be proven and where the rules of the game are apparently not the same for the European Union and for our main partner and competitor, the United States. But if the Commission is eager to commit the European Union to these negotiations, it is because, once committed, the Member States cease to be free agents. The Commission is claiming their support on the grounds that they have already exercised their sovereign prerogatives during the preliminary negotiations.
What is the truth of the matter? The Commission has been granted a mandate which is already the result of an intergovernmental compromise. Yet it must be able to negotiate, and thus make concessions on that basis. How can agreements be reached? Is there a list of no-go areas and another of designated victims? If the Commission’s wishes are granted, the WTO’s remit will embrace practically all human activities and will create a world in which everything is an item of merchandise, including our public services and our culture. Can we seriously ignore the fact that the specific characteristics of our education, public health or welfare systems would not survive this?
If the plan described here cannot be modified now or in future, what strategy is the Commission going to adopt? President Clinton’s Trade Representative, Mrs Barshefsky, who successfully fought Washington’s battles on bananas, GMOs and American beef, has sought the help of the American business community, which has provided her with a 31-page document detailing the desiderata of their industries. Do we have anything similar to set against this? We believe that only the Member States are in a position to frame appropriate policies which would properly safeguard our interests in this area."@en3
"(FR) Señor Presidente, Señorías, si la Comisión no nos hubiera acostumbrado a este tipo de vaguedad propicia a la expansión de su propio poder, el informe Schwaiger nos sumiría en un mar de perplejidades.
No es evidentemente en los móviles señalados por la Comisión y recogidos en el informe donde se puede encontrar materia de preocupación. Se descubren sólo motivaciones muy bienintencionadas, como en cada ocasión en la que se manipulan principios generales e ideas generosas. Pero es en la prisa de la que da prueba y a la que el informe Schwaiger hace referencia con mucho empeño donde residen las razones para levantar legítimas sospechas, sobre todo si se quiere recordar que esos mismos principios acaban de verse ridiculizados en los recientes expedientes del plátano, de los OGM y otras carnes de vacuno con hormonas, en los cuales la derrota de la Unión Europea a través de la Comisión es tan discreta como rápida.
Estimulados por ese precedente reciente y a la espera de un verdadero balance del ciclo precedente, nos parecía urgente esperar antes de lanzarnos a cuerpo descubierto a una negociación cuyas ventajas están completamente sin probar y cuyas reglas del juego, con toda evidencia, no parecen las mismas para la Unión Europea y para nuestro principal socio y competidor, Estados Unidos. Pero si la Comisión se apresura a hacer que la Unión Europea entre en el marco de esas negociacioneses porque, una vez dentro del marco, los Estados miembros ya no son libres. La Comisión reivindica su apoyo con el pretexto de que habrían ejercido ya sus prerrogtivas de soberanía, en el marco de las negociaciones previas.
¿Qué es lo que ocurre realmente? La Comisión está dotada de un mandato que ya es fruto de un compromiso intergubernamental. Sin embargo, deberá negociar, y por consiguiente conceder sobre esta base. ¿Cómo se va a proceder a los arbitrajes? ¿Hay una lista de ámbitos intocables y otra de víctimas designadas? Si los deseos de la Comisión se ven cumplidos, el campo de intervención de la OMC englobará casi todas las actividades humanas y creará un universo en el que todo se convertirá en mercancía, incluidos nuestros servicios públicos y nuestra cultura. ¿Se puede ocultar seriamente el hecho de que nuestras especificidades en materia de educación y de salud pública o de régimen de solidaridad no sobrevivirían?
En la hipótesis de que el esquema así descrito no sea o ya no sea modificable, ¿qué estrategia va a seguir la Comisión? La señora Barchawski, representante especial del presidente Clinton para el comercio, que ha conducido con éxito las batallas de Washington sobre el plátano, los OGM y la carne de vacuno americano, ha preguntado a los centros de negocios americanos, que le han proporcionado un documento de 31 páginas detallando los deseos de sus industrias. ¿Disponemos nosotros de algo similar para hacerles frente? Pensamos que sólo los Estados miembros son capaces de poner en marcha políticas adaptadas que permitan una defensa real de nuestros intereses en esta materia."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ellei komissio olisi jo totuttanut meitä tämäntyyliseen epämääräisyyteen, joka on omiaan laajentamaan sen omaa valtaa, Schwaigerin mietintö upottaisi meidät hämmennyksen suohon.
Komission julkituomat ja mietinnössä toistettavat aiheet eivät varmastikaan anna syytä huoleen. Niistä löytyy vain erittäin kannatettavia perusteita, kuten aina, kun käsitellään yleisiä periaatteita ja jaloja aatteita. Mutta se ilmeinen innokkuus, joka tulee selvästi esille myös Schwaigerin mietinnössä, antaa perusteltua aihetta epäilyksiin, varsinkin jos muistetaan, että näitä samoja periaatteita halveksuttiin juuri hiljattain käsitellyissä banaania, GMO:ita ja kaikenlaisia hormoninautoja koskevissa asiakirjoissa, joiden osalta Euroopan unionin komission välityksellä kokema tappio on syntynyt huomaamatta mutta nopeasti.
Tämän tuoreen ennakkotapauksen perusteella ja odottaessamme todellista arviota edellisestä neuvottelukierroksesta olimme ehdottomasti sitä mieltä, että on odotettava eikä rynnättävä suin päin uusiin neuvotteluihin, joiden edut ovat vielä täysin osoittamatta ja joiden pelisäännöt eivät selvästikään näytä olevan samat Euroopan unionille ja tärkeimmälle kumppanillemme ja kilpailijallemme Yhdysvalloille. Mutta jos komissio kiirehtii Euroopan unionin osallistumista näihin neuvotteluihin, jäsenvaltiot eivät ole enää vapaita sen jälkeen, kun neuvottelut on aloitettu. Komissio vaatii niiltä tukea sillä perusteella, että ne olisivat jo käyttäneet suvereeneja etuoikeuksiaan alustavissa neuvotteluissa.
Miten on asian laita todellisuudessa? Komissiolla on neuvotteluvaltuudet, jotka jo ovat hallitustenvälisen kompromissin tulosta. Sen on kuitenkin neuvoteltava eli tehtävä myönnytyksiä tältä pohjalta. Miten sovitteluissa menetellään? Onko niissä lista asioista, joihin ei saa puuttua, ja toinen lista valmiiksi sovituista uhreista? Jos komission toiveet täytetään, WTO:n toiminta-alue kattaa lähes kaiken inhimillisen toiminnan ja luo maailman, jossa kaikesta tulee kauppatavaraa julkiset palvelumme ja kulttuurimme mukaan luettuina. Voidaanko todella salata se tosiasia, että koulutus-, kansanterveys- tai yhteisvastuujärjestelmämme erityispiirteet eivät säily tässä prosessissa?
Jos oletetaan, että kuvattua kehityskulkua ei pystytä muuttamaan tai että se ei ole enää muutettavissa, mikä on komission strategia? Presidentti Clintonin kaupallinen erityisedustaja Barchawski, joka on johtanut Washingtonissa menestyksekkäästi banaania, GMO:ita ja amerikkalaista naudanlihaa koskevia taisteluja, on kääntynyt amerikkalaisen liike-elämän piirien puoleen, ja ne ovat antaneet hänelle 31-sivuisen asiakirjan, jossa esitetään yksityiskohtaisesti kyseisiä teollisuusaloja kiinnostavat asiat. Onko meillä jotakin vastaavaa tämän vastapainoksi? Meidän mielestämme vain jäsenvaltiot kykenevät luomaan asianmukaisia politiikkoja, joilla voidaan todella puolustaa etujamme tällä alalla."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, se la Commissione non ci avesse già abituati a questo genere di vaghezza propizia all'espansione del suo potere, la relazione Schwaiger ci farebbe sprofondare in un mare di perplessità.
A destare preoccupazione non sono certo le motivazioni espresse dalla Commissione e riprese nella relazione. Si tratta delle solite motivazioni piene di buoni propositi che ci vengono fornite ogni volta che si affrontano questioni riguardanti principi generali ed idee generose. A fornire invece materiale sufficiente ad alimentare legittimi sospetti è la sollecitudine che la caratterizza e di cui la relazione Schwaiger si fa zelante eco, soprattutto se si vuole ricordare che questi stessi principi sono stati recentemente calpestati riguardo alle questioni della banana, degli OGM e delle carni bovine agli ormoni, in merito alle quali la sconfitta dell'Unione europea per mano della Commissione è tanto discreto quanto rapido.
Forti di questo recente precedente e nell'attesa di un autentico bilancio del ciclo svoltosi in precedenza, ci sembrava urgente aspettare prima di lanciarci con entusiasmo in un negoziato le cui virtù restano ancora tutte da dimostrare e le cui regole del gioco non sembrano essere le stesse per l'Unione e per il suo principale
e concorrente, gli Stati Uniti. Se la Commissione si prodiga tanto per far entrare l'Unione europea nel quadro dei negoziati, il motivo è che una volta inseritisi gli Stati membri non saranno più liberi. La Commissione rivendica il loro sostegno per il fatto che avrebbero già esercitato le loro prerogative di sovranità nell'ambito dei negoziati precedenti.
Qual è in realtà la situazione? La Commissione è dotata di un mandato che è già frutto di un compromesso intergovernativo. Eppure essa dovrà negoziare, quindi fare concessioni su questa base. Come si procederà per risolvere le controversie? Vi è una lista di settori intoccabili e un'altra di vittime designate? Se gli auspici della Commissione saranno esauditi, il campo d'intervento dell'OMC comprenderà quasi tutte le attività umane e creerà un universo in cui tutto diventerà merce, compresi i servizi pubblici e la nostra cultura. Non si può seriamente nascondere il fatto che le nostre specificità in materia di istruzione e sanità pubblica o di regime di solidarietà non sopravviveranno.
Nell'ipotesi in cui il quadro così descritto non sia o non sia più modificabile, quale strategia seguirà la Commissione? La rappresentante speciale per il commercio del Presidente Clinton, signora Barchawski, che ha condotto con successo le battaglie di Washington sulla banana, gli OGM e la carne bovina americana, ha mobilitato gli ambienti d'affari americani, che le hanno fornito un documento di 31 pagine che riporta in dettaglio i
dei vari settori interessati. Disponiamo di qualcosa di simile da opporre loro a tale proposito? Pensiamo che solo gli Stati membri siano in grado di elaborare politiche adeguate che consentirebbero un'autentica tutela dei nostri interessi in materia."@it9
"Mr President, if the Commission had not already accustomed us to this sort of vagueness conducive to the extension of its own power, the Schwaiger report would plunge us into a sea of confusion.
Of course, the thinking displayed by the Commission and taken up in the report offers no grounds for concern. There, one can detect only extremely virtuous motives, as on every occasion when general principles and noble ideas are being aired. However, it is the overzealousness which is demonstrated, and which the Schwaiger report faithfully echoes, which prompts legitimate suspicions, especially if we choose to recall that these same principles have only recently been flouted in connection with bananas, GMOs and hormone-treated beef, on which the European Union, represented by the Commission, suffered a defeat which came about so quickly as to pass unnoticed.
Given this recent precedent, and pending a proper assessment of the previous round, we thought it prudent to wait before throwing ourselves headlong into negotiations whose value still remains to be proven and where the rules of the game are apparently not the same for the European Union and for our main partner and competitor, the United States. But if the Commission is eager to commit the European Union to these negotiations, it is because, once committed, the Member States cease to be free agents. The Commission is claiming their support on the grounds that they have already exercised their sovereign prerogatives during the preliminary negotiations.
What is the truth of the matter? The Commission has been granted a mandate which is already the result of an intergovernmental compromise. Yet it must be able to negotiate, and thus make concessions on that basis. How can agreements be reached? Is there a list of no-go areas and another of designated victims? If the Commission’s wishes are granted, the WTO’s remit will embrace practically all human activities and will create a world in which everything is an item of merchandise, including our public services and our culture. Can we seriously ignore the fact that the specific characteristics of our education, public health or welfare systems would not survive this?
If the plan described here cannot be modified now or in future, what strategy is the Commission going to adopt? President Clinton’s Trade Representative, Mrs Barshefsky, who successfully fought Washington’s battles on bananas, GMOs and American beef, has sought the help of the American business community, which has provided her with a 31-page document detailing the desiderata of their industries. Do we have anything similar to set against this? We believe that only the Member States are in a position to frame appropriate policies which would properly safeguard our interests in this area."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte collega's, het is dat de Commissie ons al vertrouwd had gemaakt met dit soort vaagheden waarmee zij haar eigen macht kan uitbreiden, anders zou het verslag-Schwaiger ons met stomheid geslagen hebben.
Uiteraard zijn de beweegredenen die de Commissie geeft en die in het verslag overgenomen worden, op zichzelf geen reden tot ongerustheid. Het zijn eigenlijk heel verdienstelijke motieven, zoals altijd wanneer er algemene principes en genereuze ideeën gehanteerd worden. Wij dienen evenwel wantrouwig te staan tegenover de geestdrift die de Commissie betoont en die in het verslag-Schwaiger gretig wordt overgenomen, zeker wanneer we bedenken dat diezelfde principes onlangs werden geschonden in de geschillen over bananen, genetisch gemodificeerde organismen en met hormonen behandelde runderen, waarin de Europese Unie door toedoen van de Commissie in alle stilte een snelle nederlaag heeft geleden.
In het licht van dit recente precedent en in afwachting van een reële balans van de vorige ronde, moeten wij wachten en mogen wij ons niet halsoverkop in onderhandelingen storten waarvan het nut nog moet blijken en waarbij voor de Europese Unie blijkbaar niet dezelfde spelregels gelden als voor onze belangrijkste partner en concurrent, de Verenigde Staten. De Commissie ijvert ervoor om de Europese Unie snel aan deze onderhandelingen te laten deelnemen, maar dan zijn de lidstaten niet meer vrij. De Commissie verlangt de steun van de lidstaten omdat die in het kader van de voorafgaande onderhandelingen al gebruik gemaakt zouden hebben van hun prerogatieven inzake soevereiniteit.
Hoe zit het nu eigenlijk? De Commissie beschikt over een mandaat dat al het resultaat is van een intergouvernementeel compromis. Zij moet evenwel onderhandelen en dus concessies doen ten opzichte van dit mandaat. Hoe zullen geschillen beslecht worden? Is er een lijst met gebieden die onaantastbaar zijn en een andere lijst met zaken die wel opgeofferd mogen worden? Als de wensen van de Commissie worden ingewilligd, zal het werkterrein van de WTO bijna alle menselijke activiteiten behelzen en zal een wereld gecreëerd worden waar alles handelswaar is, ook onze openbare diensten en onze cultuur. Mag dan verzwegen worden dat onze eigenheid op het gebied van onderwijs en volksgezondheid of ons solidariteitsstelsel dit niet zouden overleven?
Welke strategie zal de Commissie volgen, in de veronderstelling dat bovengenoemd plan niet of niet meer gewijzigd kan worden? De speciale gezante van president Clinton voor de handel, mevrouw Barchawski, die in de geschillen inzake bananen, GMO's en Amerikaans rundvlees voor Washington een overwinning heeft behaald, heeft zich tot de Amerikaanse zakenkringen gewend, en die hebben haar een gedetailleerd document van 31 bladzijden met hun desiderata overhandigd. Kunnen wij hier iets soortgelijks tegenover stellen? Wij zijn van oordeel dat alleen de lidstaten in staat zijn een adequaat beleid op poten te zetten waarmee onze belangen terzake daadwerkelijk verdedigd kunnen worden."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, se a Comissão não nos tivesse já habituado a este género de imprecisão propícia à expansão do seu próprio poder, o relatório Schwaiger mergulhar-nos-ia num oceano de perplexidade.
Não é evidentemente nos motivos expressos pela Comissão e adoptados no relatório que pode encontrar-se matéria para preocupação. Neste relatório, encontramos apenas motivações muito meritórias, aliás como sempre quando princípios gerais e ideias generosas são manipulados. Mas é na diligência que demonstra e da qual o relatório Schwaiger é um retrato fiel que residem as razões que alimentam legítimas suspeitas, sobretudo se nos lembrarmos que esses mesmos princípios acabam de ser ultrajados com os
da banana, dos OGM e com a questão da carne de bovino com hormonas, relativamente aos quais a derrota da União Europeia via Comissão é tão discreta como rápida.
Encorajados por este precedente recente e na esperança de um verdadeiro balanço da Ronda anterior, urgia, pensamos nós, aguardar antes de nos lançarmos de corpo feito numa negociação cujas virtudes continuam inteiramente por provar e cujas regras do jogo, como é evidente, não parecem ser as mesmas para a União Europeia e para o nosso principal parceiro e concorrente, os Estados Unidos. Mas se a Comissão se empenha em fazer entrar a União Europeia no quadro destas negociações é porque, uma vez nesse quadro, os EstadosMembros já não são livres. A Comissão reivindica o apoio destes argumentando que as suas prerrogativas de soberania já terão sido exercidas, no quadro das negociações preliminares.
Que se passa na realidade? A Comissão possui um mandato que é já o fruto de um compromisso intergovernamental. No entanto, deverá negociar, ou seja, fazer concessões, nesta base. Como iremos então proceder às arbitragens? Haverá uma lista de domínios intocáveis e uma outra de vítimas perfeitamente assinaladas? Se os desejos da Comissão forem atendidos, o campo de intervenção da OMC englobará praticamente todas as actividades humanas e criará um universo em que tudo passará a ser uma mercadoria, incluindo os nossos serviços públicos e a nossa cultura. Será efectivamente possível ocultar o facto de as nossas especificidades em matéria de educação e de saúde pública ou de regime de solidariedade não conseguirem sobreviver ao processo?
Na hipótese de o esquema assim descrito não ser, ou já não ser, passível de alteração, qual a estratégia que a Comissão pensa adoptar? A Representante Especial do Presidente Clinton para o comércio, a senhora Barchawski, que conduziu com sucesso as batalhas de Washington relativas ao diferendo das bananas, aos OGM e à carne de bovino americana, mobilizou os meios empresariais americanos, que lhe forneceram um documento de 31 páginas especificando as lacunas existentes nas suas indústrias. Disporemos nós de algum mecanismo semelhante que possamos contrapor? Pensamos que só os Estados-Membros são capazes de instaurar políticas adequadas que permitam uma verdadeira defesa dos nossos interesses na matéria."@pt11
"Herr talman, kära kolleger! Om inte kommissionen redan hade vant oss vid den här typen av oklarheter, som bidrar till att dess egna befogenheter utvidgas, hade Schwaigerbetänkandet gjort oss djupt förbryllade.
Självklart finner man ingen anledning till oro i kommissionens aviserade mål, som återges i betänkandet. Här finner man enbart mycket dygdiga motiv, liksom alltid då det handlar om allmänna principer och generösa idéer. Däremot får man skäl att oroas av den iver som Schwaigerbetänkandet nitiskt förmedlar, något som ger näring åt legitima misstankar, i synnerhet om man minns att just dessa principer förhånades i de senaste turerna kring bananer, genetiskt modifierade organismer (GMO) och hormonbehandlat kött. I dessa frågor var man lika diskret som snabb att skyla över Europeiska unionens, dvs. kommissionens, nederlag.
Styrkta av dessa färska erfarenheter och i väntan på en verklig utvärdering av den föregående rundan, var det för oss viktigt att vänta innan vi med hull och hår kastade oss in i en ny förhandling, vars fördelar återstår att bevisa och vars spelregler uppenbarligen inte är desamma för Europeiska unionen och för vår främsta partner och konkurrent, Förenta staterna. Men kommissionen är ivrig att få Europeiska unionen att gå in i dessa förhandlingar, och det beror på att medlemsstaterna förlorar sin frihet när förhandlingarna väl har påbörjats. Kommissionen kräver deras stöd med motiveringen att de redan skulle ha utövat sin suveränitet, i samband med de inledande förhandlingarna.
Men hur förhåller det sig egentligen? Kommissionen har försett sig med ett mandat som redan i sig är ett resultat av en mellanstatlig kompromiss. Ändå måste den förhandla, dvs. göra uppoffringar utifrån denna kompromiss. Hur kommer den fram till sina bedömningar? Finns det en lista över oantastliga områden och en annan över utpekade offer? Om kommissionens önskemål uppfylls kommer WTO:s interventionsområde att i princip omfatta alla mänskliga verksamheter, och skapa en värld där allt blir en handelsvara, inklusive våra offentliga tjänster och vår kultur. Kan man allvarligt talat dölja det faktum att våra nationers specifika karaktärer i fråga om utbildning och folkhälsa eller solidariska system inte skulle överleva detta?
Om vi utgår från att det härmed beskrivna utvecklingsschemat inte är eller inte längre är möjligt att ändra, vilken strategi kommer då kommissionen att följa? President Clintons särskilda handelsföreträdare, Barshefsky, som med framgång ledde Washingtons strider i fråga om bananer, genetiskt modifierade organismer och amerikanskt kött, har uppvaktat amerikanska handelsintressen, som har gett henne ett 31 sidor långt dokument med industrins önskemål. Har vi någonting liknande för att bemöta dem? Vi anser att endast medlemsstaterna har förmågan att föra en politik som möjliggör ett verkligt försvar av våra intressen på det här området."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"FR"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples