Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-030"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.2.3-030"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, le nouveau dispositif politico-militaire que M. Solana appelle de ses vœux n'est qu'une version édulcorée de la Communauté européenne de défense que la France avait écartée en 1954 dans un contexte international autrement plus menaçant.
Alors que l'Union soviétique a disparu et que le danger, plus diffus mais redoutable, vient aujourd'hui du Sud, les rivalités qui opposent les principales puissances occidentales se sont accentuées. L'Allemagne, un peu comme la France dans les années 1960, espère trouver dans l'Europe politique, non seulement l'occasion d'une crédibilité retrouvée, mais aussi les moyens masqués d'une politique de puissance. L'enjeu réel qui se cache derrière l'Europe de la défense est en effet l'accès à l'arme nucléaire ou, à défaut, la disparition à terme de la dissuasion nucléaire française qui, comme chacun le sait, existe quand elle ne se partage pas. Les États-Unis, bien qu'ils n'aient pas recherché la prépondérance française dont ils s'accommodaient fort bien ainsi que l'a écrit à plusieurs reprises le docteur Kissinger, s'adapteraient alors à la situation nouvelle en se dégageant des affaires européennes.
Ainsi, la recherche permanente d'effets à court terme au détriment du long terme, le besoin de glorification personnelle de tel président français, un zéro pointé, toutes ces discussions et autres protocoles de Nuremberg risquent de mettre à mal les subtils rapports de force géopolitiques qui existaient depuis des lustres entre les États-Unis, la France, la Grande-Bretagne et l'Allemagne. Cette tendance doit être combattue avec toute la vigueur nécessaire, notamment par une application stricte de la règle de l'unanimité, sans échappatoire juridique ou coopération différenciée."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, den nye politisk-militære ordning, som hr. Solana så bønligt anråber, er ikke andet end en udvandet udgave af det europæiske forsvarsfællesskab, som Frankrig afviste i 1954 i en international kontekst, der var helt anderledes truende.
I en situation, hvor Sovjetunionen er forsvundet, og hvor faren er mere diffus, men skræmmende og kommer fra syd, er rivaliseringen mellem de største vestmagter blevet mere udtalt. Tyskland håber, lidt så lige som Frankrig i 60'erne, på i det politiske Europa at finde ikke bare en mulighed for at genvinde sin troværdighed, men samtidig de maskerede midler til at føre stormagtspolitik. Det projekt, der i virkeligheden skjuler sig bag et fælles europæisk forsvar, er adgangen til atomvåbnene eller, hvis dette ikke er muligt, så dog på sigt afskaffelsen af den franske atomafskrækkelse, der, som enhver ved, kun eksisterer, når den ikke deles med andre. Selvom USA ikke på noget tidspunkt har ønsket nogen fransk overvægt, havde landet ikke problemer med at leve med den, som doktor Kissinger flere gange har skrevet, og det ville i givet fald tilpasse sig den nye situation ved at trække sig ud af europæiske anliggender.
Den evindelige søgen efter virkninger på kort sigt i stedet for på langt sigt, en vis fransk præsidents behov for personlig glorificering, en bundkarakter samt alle disse diskussioner og andre Nürnberg-protokoller risikerer således at vende op og ned på de geopolitiske styrkeforhold, som i flere årtier har eksisteret mellem USA, Frankrig, Storbritannien og Tyskland. Denne tendens må bekæmpes med al den fornødne håndfasthed, ikke mindst ved streng efterlevelse af regelen om enstemmighed, uden juridiske udflugter eller differentieret samarbejde.
***"@da1
"Frau Präsidentin, das von Herrn Solana dringend gewünschte militärpolitische System ist nur eine abgeschwächte Form der Europäischen Verteidigungsgemeinschaft, die Frankreich 1954 in einem internationalen Kontext abgelehnt hatte, der weitaus bedrohlicher war.
Während die Sowjetunion verschwunden ist und die – zwar undeutlichere, aber ernste – Gefahr heute aus dem Süden droht, sind die Rivalitäten zwischen den wichtigsten westlichen Mächten noch größer geworden. Ähnlich wie Frankreich in den 60er Jahren erhofft sich Deutschland heute, in dem politischen Europa nicht nur die Gelegenheit, seine Glaubwürdigkeit wieder zu erlangen, sondern auch die Instrumente einer verdeckten Machtpolitik zu finden. Was sich hinter dem Europa der Verteidigung verbirgt, das eigentliche Ziel, ist nämlich der Zugriff auf Atomwaffen bzw. notfalls die langfristige Abschaffung des französischen atomaren Abschreckungspotentials, das, wie jeder weiß, nur so lange besteht, wie es nicht geteilt wird. Die Vereinigten Staaten, die sich, obwohl die französische Vorherrschaft nicht ihr erstrebtes Ziel war, ganz gut damit abfanden, wie Dr. Kissinger mehrfach geschrieben hat, würden sich dann mit ihrem Rückzug aus Europa der neuen Situation anpassen.
So könnten das ständige Streben nach kurzfristigen Wirkungen, das zu Lasten langfristiger Prozesse geht, das Selbstverherrlichungsbedürfnis eines gewissen französischen Präsidenten, der eine absolute Null ist, all diese Diskussionen und Nürnberger Protokolle zu einer schweren Beeinträchtigung des seit Jahren zwischen den Vereinigten Staaten, Frankreich, dem Vereinigten Königreich und Deutschland bestehenden subtilen geopolitischen Kräfteverhältnisses führen. Eine solche Entwicklung muß mit aller Entschiedenheit bekämpft werden, indem insbesondere die Einstimmigkeitsregel strikt, ohne juristische Hintertüren oder verstärkte Zusammenarbeit, angewandt wird.
***"@de7
"Κυρία Πρόεδρε, ο νέος πολιτικό-στρατιωτικός μηχανισμός που ο κύριος Solana επιθυμεί δεν είναι παρά μία μετριασμένη έκδοση της Ευρωπαϊκής Κοινότητας Άμυνας που η Γαλλία είχε απορρίψει το 1954 σε μία διεθνή σκηνή αρκετά πιο απειλητική.
Ενώ η Σοβιετική Ένωση εξαφανίστηκε και ο κίνδυνος, πιο διάχυτος αλλά απειλητικός, έρχεται σήμερα από τον Νότο, οι αντιζηλίες που φέρνουν αντιμέτωπες τις κυριότερες δυτικές δυνάμεις έχουν ενισχυθεί. Η Γερμανία, όπως περίπου και η Γαλλία στη δεκαετία του 1960, ελπίζει να βρει στην πολιτική Ευρώπη, όχι μόνο την ευκαιρία να ανακτήσει την αξιοπιστία της, αλλά και τα καλυμμένα μέσα για την άσκηση μίας πολιτικής εξουσίας. Αυτό που πραγματικά διακυβεύεται πίσω από την Ευρώπη της άμυνας είναι στην πραγματικότητα η πρόσβαση στα πυρηνικά όπλα ή, ελλείψει αυτής, στη μακροπρόθεσμη εξάλειψη της γαλλικής πυρηνικής αποτροπής η οποία, όπως όλοι γνωρίζουμε, υπάρχει όταν δεν μοιράζεται. Οι Ηνωμένες Πολιτείες, αν και δεν επιδίωξαν τη γαλλική επικράτηση, η οποία τους εξυπηρετούσε πάρα πολύ, όπως έγραψε πολλάκις ο Δρ. Kissinger, θα προσαρμοζόντουσαν λοιπόν στη νέα κατάσταση απομακρυνόμενοι από τις ευρωπαϊκές υποθέσεις.
Έτσι, η μόνιμη επιδίωξη βραχυχρόνιων αποτελεσμάτων εις βάρος των μακροχρόνιων, η ανάγκη προσωπικής εξύμνησης του τάδε γάλλου προέδρου, ένα μηδέν με τόνο, όλες αυτές οι συζητήσεις και άλλα πρωτοκόλλα της Νυρεμβέργης ενδέχεται να θέσουν σε κίνδυνο τους λεπτούς γεωπολιτικούς συσχετισμούς δυνάμεως που υπήρχαν από πάρα πολύ καιρό μεταξύ των Ηνωμένων Πολιτειών, της Γαλλίας, της Μεγάλης Βρετανίας και της Γερμανίας. Πρέπει να καταπολεμηθεί αυτή η τάση με το απαραίτητο σθένος, κυρίως με μία αυστηρή εφαρμογή του κανόνα της ομοφωνίας, δίχως νομική διέξοδο ή διαφοροποιημένη συνεργασία.
***"@el8
"Madam President, the new political-military apparatus which Mr Solana is hoping and praying for is nothing but a watered down version of the European Defence Community which France discarded in 1954 in a far more threatening international context.
Now that the Soviet Union has disappeared and danger, less clear-cut but just as formidable, today threatens from the south, the rivalries between the major Western powers have become more pronounced. Germany, rather like France in the 1960s, hopes to find in political Europe not only the opportunity to regain lost credibility but also the opportunity to find veiled resources of power politics. The real issue which is hidden behind the Europe of defence is actually access to nuclear weapons or, failing this, the removal in the long term of the French nuclear deterrent which, as everyone knows, exists when it is not shared. Although the United States did not seek the French supremacy to which it adapted extremely well, as Dr Kissinger wrote on several occasions, it would then adapt to the new situation by distancing itself from European affairs.
So, the on-going interest in short-term results at the expense of the long term, a certain French President’s need for personal glorification, a score of zero, and all these discussions and other protocols of Nuremberg are in danger of upsetting the subtle geopolitical balance of power which has existed for decades between the United States, France, Great Britain and Germany. This tendency must be fought with all the necessary strength, particularly by the strict application of the rule of unanimity, without a legal get-out or differentiated cooperation.
***"@en3
"(FR) Señora Presidenta, el nuevo dispositivo político-militar que desea el señor Solana no es más que una versión edulcorada de la Comunidad Europea de Defensa que Francia descartó en 1954 en un contexto internacional mucho más amenazante.
Ahora que la Unión Soviética ha desaparecido y que el peligro, más difuso pero temible, procede del sur, las rivalidades que oponen a las principales potencias occidentales se han acentuado. Alemania, un poco como Francia en los años 60, espera encontrar en la Europa política no sólo la ocasión para recuperar credibilidad, sino también los medios enmascarados de una política de potencia. El reto real que se oculta detrás de la Europa de la defensa es el acceso al arma nuclear o, en su defecto, la desaparición a plazo fijo de la disuasión nuclear francesa que, como sabe todo el mundo, existe cuando no se comparte. Los Estados Unidos, aunque no hayan buscado la preponderancia francesa, con la que se conformaban bastante bien tal como escribió el doctor Kissinger, se adaptarían a la nueva situación liberándose de los asuntos europeos.
Así, la búsqueda permanente de efectos a corto plazo en detrimento del largo plazo, la necesidad de glorificación personal de un presidente francés, un cero, todas estas discusiones y otros protocolos de Nuremberg pueden dañar las sutiles relaciones de fuerza geopolíticas que existían desde hace lustros entre Estados Unidos, Francia, Gran Bretaña y Alemania. Esta tendencia ha de combatirse con toda la fuerza necesaria, principalmente mediante una aplicación estricta de la regla de la unanimidad, sin escapatoria jurídica o cooperación diferenciada."@es12
"Arvoisa puhemies, Solanan kovasti haluama poliittis-sotilaallinen järjestelmä on vain kaunisteltu versio Euroopan puolustusyhteisöstä, josta Ranska vetäytyi vuonna 1954 paljon uhkaavammassa kansainvälisessä tilanteessa.
Vaikka Neuvostoliitto on kadonnut ja vaikka vaara, joka on hajanaisempi mutta silti pelottava, tulee nykyään etelästä, läntisten suurvaltojen välinen kilpailu on korostunut. Saksa toivoo vähän samaan tapaan kuin Ranska 1960-luvulla löytävänsä poliittisesta Euroopasta paitsi tilaisuuden uuteen uskottavuuteen myös peitellyt keinot harjoittaa valtapolitiikkaa. Puolustuksen Euroopan taustalla oleva todellinen panos on itse asiassa mahdollisuus saada käyttöön ydinase tai, jos tämä ei onnistu, Ranskan ydinasepelotteen häviäminen aikanaan, koska, kuten kaikki tietävät, pelote on olemassa, jos käyttöä koskevaa päätösvaltaa ei jaeta. Yhdysvallat mukautuisi tällöin tilanteeseen irtautumalla Euroopan asioista, vaikka se ei ole tavoitellut Ranskan johtavaa asemaa, johon se on mukautunut erittäin hyvin, kuten tohtori Kissinger on useaan otteeseen kirjoittanut.
Näin ollen jatkuva lyhyen aikavälin vaikutusten tavoittelu pitkän aikavälin vaikutusten kustannuksella, erään täysin mitättömän Ranskan presidentin henkilökohtainen kunniantarve ja kaikki nämä keskustelut ja muut Nürnbergin pöytäkirjat uhkaavat tuhota sen herkän geopoliittisen voimatasapainon, joka on jo hyvin pitkään vallinnut Yhdysvaltojen, Ranskan, Ison-Britannian ja Saksan välillä. Tätä pyrkimystä on vastustettava kaikella tarvittavalla voimalla, varsinkin noudattamalla tiukasti yksimielisyyssääntöä ilman oikeudellisia porsaanreikiä tai eriytettyä yhteistyötä.
***"@fi5
"Signora Presidente, il nuovo dispositivo politico-militare che il signor Solana auspica non è altro che una versione edulcorata di quella Comunità europea di difesa, che la Francia aveva respinto nel 1954, in un contesto internazionale ben più minaccioso.
Ora che l'Unione Sovietica è scomparsa e che il pericolo, più diffuso ma sempre temibile, viene dal sud, le rivalità che oppongono le grandi potenze occidentali si sono inasprite. La Germania, un po’ come la Francia degli anni '60, spera di trovare nell'Europa politica, non solo l'occasione di una ritrovata credibilità, ma anche gli strumenti dissimulati di una politica di potere. Il vero obiettivo che si nasconde dietro l'Europa orientata alla difesa è infatti l'accesso al nucleare o, in mancanza di ciò, la scomparsa a termine del deterrente nucleare francese che, è risaputo, esiste solo quando le armi atomiche non sono condivise. Gli Stati Uniti, benché non volessero un predominio francese, al quale peraltro si sono adattati molto bene, come ha scritto a più riprese il dottor Kissinger, si adeguerebbero così alla nuova situazione distaccandosi dagli affari europei.
Pertanto, la continua ricerca di effetti immediati a scapito di soluzioni a lungo termine, il desiderio di successo personale di qualche presidente francese, a cui non posso che dare un voto gravemente insufficiente, tutte queste discussioni e nuovi protocolli di Norimberga rischiano di compromettere i sottili rapporti di forza geopolitici esistenti da lustri tra Stati Uniti, Francia, Gran Bretagna e Germania. Questa tendenza deve essere contrastata con tutta la forza necessaria, in modo particolare attraverso la rigida osservanza del principio dell'unanimità, senza scappatoie giuridiche o cooperazioni differenziate.
***"@it9
"Madam President, the new political-military apparatus which Mr Solana is hoping and praying for is nothing but a watered down version of the European Defence Community which France discarded in 1954 in a far more threatening international context.
Now that the Soviet Union has disappeared and danger, less clear-cut but just as formidable, today threatens from the south, the rivalries between the major Western powers have become more pronounced. Germany, rather like France in the 1960s, hopes to find in political Europe not only the opportunity to regain lost credibility but also the opportunity to find veiled resources of power politics. The real issue which is hidden behind the Europe of defence is actually access to nuclear weapons or, failing this, the removal in the long term of the French nuclear deterrent which, as everyone knows, exists when it is not shared. Although the United States did not seek the French supremacy to which it adapted extremely well, as Dr Kissinger wrote on several occasions, it would then adapt to the new situation by distancing itself from European affairs.
So, the on-going interest in short-term results at the expense of the long term, a certain French President’s need for personal glorification, a score of zero, and all these discussions and other protocols of Nuremberg are in danger of upsetting the subtle geopolitical balance of power which has existed for decades between the United States, France, Great Britain and Germany. This tendency must be fought with all the necessary strength, particularly by the strict application of the rule of unanimity, without a legal get-out or differentiated cooperation.
***"@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, het nieuwe politiek-militaire apparaat dat de heer Solana zo vurig wenst, is slechts een afgezwakte versie van de Europese defensiegemeenschap die Frankrijk in 1954 in een internationaal veel dreigender context verwierp.
Nu de Sovjetunie verdwenen is en het gevaar uit het Zuiden komt en misschien meer verspreid, maar toch geducht is, is de rivaliteit tussen de belangrijkste westerse grootmachten toegenomen. Duitsland hoopt, een beetje zoals Frankrijk in de jaren '60, dat het politieke Europa niet alleen een kans zal bieden om de eigen geloofwaardigheid te herstellen, maar ook om indirect de middelen in handen te krijgen voor het beleid van een grootmacht. De werkelijke doelstelling die achter het Europa van de defensie schuilgaat, is toegang tot kernwapens krijgen of, als dat niet kan, ervoor zorgen dat op termijn de Franse nucleaire afschrikkingsmacht verdwijnt. Zoals iedereen wel weet, bestaat die alleen maar als ze niet gedeeld wordt. Zoals de heer Kissinger meermaals geschreven heeft, streefden de Verenigde Staten niet naar een Frans overwicht, maar kwam dit hun wel goed uit. De Amerikanen zouden zich aan de nieuwe situatie aanpassen en zich uit de Europese aangelegenheden terugtrekken.
Het feit dat voordelen op korte termijn voortdurend boven een langetermijnvisie primeren, de behoefte aan persoonsverheerlijking van een of andere Franse president, al deze discussies en Neurenberg-protocollen dreigen de subtiele geopolitieke machtsverhoudingen die al jarenlang tussen de Verenigde Staten, Frankrijk, Groot-Brittannië en Duitsland bestaan, in het gedrang te brengen. Ik geef daarvoor een dikke nul. Deze neiging moet krachtdadig bestreden worden, met name door een strikte toepassing van de eenparigheidregel, zonder juridische achterpoortjes of vormen van gedifferentieerde samenwerking.
***"@nl2
"Senhora Presidente, o novo dispositivo político-militar que Javier Solana deseja, não é senão uma versão edulcorada da Comunidade Europeia de defesa que a França rejeitou em 1954 num contexto internacional bem mais ameaçador.
Uma vez que a União Soviética desapareceu e que o perigo, mais difuso mas assustador, vem hoje do Sul, as rivalidades que opõem as principais potências ocidentais acentuaram-se. A Alemanha, um pouco como a França na década de sessenta, espera encontrar na Europa política, não apenas a oportunidade de uma credibilidade reencontrada, mas também os meios mascarados para uma política de poder. O que na verdade está em jogo, oculto atrás da Europa da defesa, é com efeito o acesso às armas nucleares ou, por defeito, o desaparecimento a prazo da dissuasão nuclear francesa que, como todos sabem, existe enquanto não for repartida. Os Estados Unidos, embora não tenham procurado a preponderância francesa que aceitavam bastante bem, como o escreveu várias vezes Kissinger, adaptar-se-iam então à nova situação desobrigandose dos assuntos europeus.
Assim, a constante procura de efeitos a curto prazo em detrimento do longo prazo, a necessidade de protagonismo desse presidente francês, um zero à esquerda, todas essas discussões e outros protocolos de Nuremberga correm o risco de prejudicar as subtis relações de forças geopolíticas que existiam desde há muito entre os Estados Unidos, a França, a GrãBretanha e a Alemanha. Esta tendência deve ser combatida como se puder, nomeadamente, através de uma aplicação rigorosa da regra de unanimidade, sem subterfúgio jurídico ou cooperação diferenciada."@pt11
"Fru talman! Det nya politisk-militära arrangemang som Solana vill ha, är inget annat än en mildare variant av den europeiska försvarsgemenskap som Frankrike sade nej till år 1954 i ett långt mer hotfullt internationellt sammanhang.
När Sovjetunionen har försvunnit och faran – mer diffus men fasansfull – i dag kommer söderifrån, ökar konkurrensen mellan de större västmakterna. Tyskland hoppas, liksom Frankrike år 1960, på ett politiskt Europa, inte bara för att finna ett tillfälle till en ny trovärdighet, utan också ett förtäckt sätt att föra en maktpolitik. Den brännande fråga som döljer sig bakom ett gemensamt försvar är i själva verket tillgång till kärnvapen; lyckas inte det, är målet att den franska kärnvapenavskräckningen på sikt skall försvinna, men som alla vet existerar den endast om den inte är gemensam. Även om Förenta staterna inte har eftersträvat en fransk överlägsenhet – som de dock anpassade sig till, vilket doktor Kissinger har beskrivit vid ett flertal tillfällen – kommer de att anpassa sig till en ny situation genom att inte längre blanda sig i europeiska problem.
Den ständiga strävan efter kortsiktiga vinster på bekostnad av de långsiktiga; behovet av en personlig glorifiering hos en fransk president, en underkänd sådan, och alla dessa diskussioner och protokoll från Nürnberg, riskerar att äventyra de sköra geopolitiska styrkeförhållanden som sedan länge har funnits mellan Förenta staterna, Frankrike, Förenade kungariket och Tyskland. Denna tendens måste bekämpas med all nödvändig kraft, bl.a. genom en strikt tillämpning av enhällighetsregeln, utan juridiska svepskäl eller bestämmelser om ett differentierat samarbete."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"FR"8
"de Gaulle (NI )."8,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples