Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-023"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991117.2.3-023"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madam President, I believe, as the other speakers have said, that this is a significant formal occasion today, because we have for the first time in plenary the High Representative for Common Foreign and Security Policy. It has been said that he has three jobs but only one salary. But an even greater marvel is that he has three such great, large, heavy hats and only one head to wear them on. High Representative, we wish you every success in this task.
As regards your role, we hope, above all, that you may contribute to closing the gap between the aspirations and reality of European foreign policy. The challenge that you undertake is at the core of what we do. To take an example, in 1992 we as a Union drew up the Petersberg Tasks which offered comprehensive non-military and military security options. The aspirations set out in those Tasks were perhaps most rudely challenged by Kosovo where the gap between aspirations and reality was cruelly exposed by an absence of an appropriate operational substance. The highest priority for you now is to begin to give operational content and meaning to both the non-military and military challenges of Petersberg, not least, given the several hats you wear, particularly the military ones.
My own group, the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party, is strongly committed to the general concept of developing a capacity for autonomous European action which correctly has been identified as a rapid response capability with the necessary logistical support. This will perhaps require some re-allocation of resources. This issue of cost will have to become a parallel priority in our debates. We are committed to a capability for autonomous EU action in my group. We are somewhat sceptical about the degree to which this should be autonomous of transatlantic relations. In so far as you have dealt with the issue in broad transatlantic terms, my group welcomes strongly that emphasis.
A second point I would like to raise is the question of the European Union and the coordination of our aid policies and our foreign policies. I should like to say to both Mr Solana and Mr Patten that there is an enormous challenge to bring greater political coherence to this task. The Union or its Member States account for half of all the world’s humanitarian aid and half of all international development aid. The Union gives three-fifths of all aid to Russia and the Commonwealth of Independent States. But we have nothing like a proportionate say and influence in terms of foreign policy. This is a core challenge that we look to you and to the Commission to resolve in terms of foreign policy.
If we develop this operational capacity through the Petersberg Tasks, if we develop more coherence in aid and foreign policy, how can we then adopt more coherent policies in international fora? We have a great density of institutional relations – we have touched on some of them in the debate already. In particular, I want to signal on behalf of my group an interest in the non-debate that waxes and wanes every so often about the reform of the UN Security Council. Without prejudice to the arrangements in existing Member States, it is a question that we must look at in due course. If we are really to have a non-military as well as military capacity, an effective voice at the Security Council table would be important especially in our outreach beyond Europe itself. This is therefore something we would put down as a marker.
In his hearing before the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, Mr Solana talked about having a less declaratory and more active foreign policy. We agree whole-heartedly with that, and I would say one of the tests that we would have in the back of our minds as a group is this: in five years’ time will we have exported stability to south-eastern Europe, or will we still be importing the consequences of instability? This is for us a core challenge.
Today is the tenth anniversary of the Velvet Revolution in Czechoslovakia as it then was. I hope, Mr Solana, that you will use your role to give an added sense of political urgency to the task of enlargement, rather than to promote procrastination. I hope that you will use your voice to teach the lessons to be learned from the former Yugoslavia. It is an ambitious, difficult task. We wish you well. You will have the full support and goodwill of my group."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, som de øvrige talere mener jeg, at der er tale om en betydelig, formel begivenhed, fordi vi for første gang har den højtstående repræsentant for den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik til stede i salen. Det er blevet sagt, at han har tre job, men kun en løn. Men det er et endnu større under, at han har tre sådanne store, tunge kasketter og kun et hoved at have dem på. Højtstående repræsentant, vi ønsker Dem al mulig succes med denne opgave.
Med hensyn til Deres rolle håber vi frem for alt, at De vil bidrage til at lukke hullet mellem forhåbningerne til og realiteterne bag Europas udenrigspolitik. Den udfordring, De påtager Dem, er central for det, vi ønsker at gøre. For at nævne et eksempel udarbejdede Unionen i 1992 Petersberg-opgaverne, som indeholdt omfattende ikkemilitære og militære sikkerhedsmuligheder. De ønsker, der er indføjet i disse opgaver, var måske udsat for deres største udfordring i Kosovo, hvor hullet mellem forhåbningerne og realiteterne blev fremhævet på grusomste vis på grund af mangelen på hensigtsmæssig operationel substans. Den højeste prioritet for Dem nu er at begynde at tilføje operationelt indhold og mening til såvel de ikkemilitære som de militære udfordringer i Petersberg-opgaverne, ikke mindst i kraft af de mange kasketter, De har på, navnlig de militære.
Min egen gruppe, Det Europæiske Liberale og Demokratiske Partis Gruppe, lægger stor vægt på det generelle princip om udvikling af evnen til en selvstændig europæisk indsats, som korrekt er blevet identificeret som hurtig reaktionsevne med den nødvendige logistiske støtte. Dette vil måske kræve en omfordeling af ressourcerne. Spørgsmålet om udgifter vil skulle være en parallel prioritet i vores forhandlinger. I min gruppe er vi engageret i muligheden for en selvstændig EU-indsats. Vi er noget skeptiske med hensyn til, om dette skal være selvstændigt i forhold til de transatlantiske relationer. Eftersom De har behandlet dette spørgsmål i en bred, transatlantisk sammenhæng, hilser min gruppe denne vægtning yderst velkommen.
Et andet punkt, som jeg gerne vil tage op, er spørgsmålet om Den Europæiske Union og koordineringen af vores støttepolitikker og udenrigspolitikker. Jeg vil gerne sige til både hr. Solana og hr. Patten, at det er en enorm udfordring at skabe større politisk konsekvens i denne opgave. Unionen eller dennes medlemsstater tegner sig for halvdelen af hele verdens humanitære bistand og halvdelen af al international udviklingsstøtte. Unionen giver tre femtedele af al hjælp til Rusland og Samfundet af Uafhængige Stater. Men vi har ikke det, der ligner en forholdsmæssig indflydelse inden for udenrigspolitikken. Dette er en central udfordring, som vi håber, at De og Kommissionen vil løse på det udenrigspolitiske område.
Hvis vi udvikler denne operationelle evne gennem Petersberg-opgaverne, hvis vi udvikler større konsekvens inden for bistand og udenrigspolitik, hvordan kan vi da slå ind på en mere sammenhængende politik i internationale fora? Vi har meget tætte institutionelle forbindelser - vi har allerede berørt nogle af disse under forhandlingen. På min gruppes vegne vil jeg gerne markere vores interesse i den ikkediskussion, der dukker op i ny og næ, om reformen af FN's Sikkerhedsråd. Uanset forholdene i de eksisterende medlemsstater er dette et spørgsmål, som vi må tage stilling til, når tiden er inde. Hvis vi virkelig skal have både ikkemilitære og militære muligheder, vil det være vigtigt med en effektiv stemme i Sikkerhedsrådet, navnlig når vi rækker uden for Europas grænser. Derfor vil vi gerne gøre opmærksom på dette.
I høringen i Udvalget om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik talte hr. Solana om en mindre deklaratorisk og mere aktiv udenrigspolitik. Det er vi fuldstændig enige i, og jeg vil sige, at en af de måder, vi ifølge min gruppe kan måle det på, er: Har vi om fem år eksporteret stabiliteten til Sydøsteuropa, eller vil vi stadig importere konsekvenserne af den mangelende stabilitet? Det er en central udfordring for os.
I dag er det 10-årsdagen for fløjlsrevolutionen i det daværende Tjekkoslovakiet. Hr. Solana, jeg håber, at De vil udnytte Deres rolle til politisk at fremskynde snarere end at udskyde udvidelsen. Jeg håber, at De vil bruge Deres stemme til at udbrede læren af erfaringerne fra det tidligere Jugoslavien. Det er en ambitiøs og vanskelig opgave. Vi ønsker Dem held og lykke. De vil få min gruppes fulde støtte og opbakning."@da1
"Frau Präsidentin, ich bin ebenso wie meine Vorredner der Meinung, daß dies heute ein wichtiger offizieller Anlaß ist, denn heute ist zum ersten Mal der Hohe Vertreter für die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik im Plenum anwesend. Man sagt, er habe drei Ämter inne, werde jedoch nur für eines bezahlt. Noch erstaunlicher ist, daß er auf einem Kopf drei so wichtige, große und schwere Hüte zu tragen hat. Sehr geehrter Hoher Vertreter, wir wünschen Ihnen viel Erfolg bei dieser Aufgabe.
Was Ihre Rolle betrifft, so hoffen wir vor allem, daß Sie mit Ihrer Arbeit dazu beitragen können, die Kluft zu schließen, die zwischen den Zielen und der Realität der europäischen Außenpolitik besteht. Die Herausforderung, der Sie sich stellen, steht im Mittelpunkt unserer Arbeit. Lassen Sie mich auf ein Beispiel verweisen: Im Jahre 1992 hatte die Union die Petersberger Aufgaben festgelegt, in denen umfassende militärische und nichtmilitärische Sicherheitsoptionen enthalten sind. Die darin festgelegten Ziele wurden durch den Kosovo-Konflikt wohl auf die bislang härteste Probe gestellt, bei dem durch den Mangel an geeigneter operationeller Substanz die Kluft zwischen Zielen und Realität schonungslos zutage trat. Ihre wichtigste Aufgabe liegt nun darin, sowohl den nichtmilitärischen als auch den militärischen Aufgabenstellungen von Petersberg operationelle Substanz und Bedeutung zu verleihen, wobei dies angesichts des Umstands, daß Sie den Hut für mehrere Bereiche auf haben, insbesondere für die militärischen Herausforderungen gilt.
Meine Fraktion, die Fraktion der Liberalen und Demokratischen Partei Europas, unterstützt ausdrücklich das allgemeine Konzept, durch das die Fähigkeit Europas zu eigenständigen Maßnahmen entwickelt werden soll, und das konkret im Aufbau einer schnellen Reaktionstruppe mit der notwendigen logistischen Unterstützung besteht. Dies wird möglicherweise eine Umverteilung der Mittel erfordern. Die Frage der Kosten muß in unseren Debatten einen ebenso großen Stellenwert einnehmen. Wir unterstützen das Bestreben der EU, Aktionen eigenständig durchführen zu können. Wir sind jedoch etwas skeptisch, was den Grad der Unabhängigkeit von den transatlantischen Beziehungen betrifft. Soweit Sie diese Frage im breiten transatlantischen Kontext behandelt haben, begrüßt meine Fraktion diesen Schwerpunkt.
Beim zweiten Punkt, den ich ansprechen möchte, geht es um die Koordinierung unserer Unterstützungsmaßnahmen und unserer außenpolitischen Aktivitäten in der Europäischen Union. Ich möchte sowohl Herrn Solana als auch Herrn Patten darauf hinweisen, daß es überaus wichtig ist, hier größere politische Kohärenz zu schaffen. Weltweit gesehen, stammt die Hälfte der gesamten humanitären Hilfe sowie die Hälfte der gesamten Entwicklungshilfe aus der Union beziehungsweise aus ihren Mitgliedstaaten. Die Union vergibt drei Fünftel ihrer Beihilfen an Rußland und die Gemeinschaft Unabhängiger Staaten. Dennoch haben wir im Verhältnis dazu kein angemessenes Mitspracherecht und keine entsprechenden Einflußmöglichkeiten bei außenpolitischen Fragen. Dies ist die zentrale außenpolitische Aufgabe, die Sie und die Kommission zu bewältigen haben.
Wenn es uns gelingt, mit Hilfe der Petersberger Aufgaben diese operationelle Fähigkeit zu erlangen, und wenn wir in unserer Beihilfe- und Außenpolitik mehr Kohärenz erreichen, wie können wir anschließend in den internationalen Gremien kohärentere Strategien festlegen? Wir verfügen über ein dichtes Netz institutioneller Beziehungen, einige davon wurden in dieser Aussprache bereits erwähnt. Ich möchte im Namen meiner Fraktion insbesondere Interesse an der noch nicht geführten, aber als Problematik immer wieder auftauchenden Debatte um die Reform des UN-Sicherheitsrates signalisieren. Ungeachtet der bestehenden Regelungen in den Mitgliedstaaten sollten wir uns mit dieser Frage in absehbarer Zeit befassen. Wenn wir tatsächlich sowohl nichtmilitärisch als auch militärisch handlungsfähig sein wollen, ist eine gewichtige Stimme im Sicherheitsrat notwendig, vor allem, wenn es über den Bereich Europas hinausgeht. Wir möchten dies daher als wichtigen Punkt festhalten.
In seiner Rede vor dem Ausschuß für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik sagte Herr Solana, sein Ziel sei eine Außenpolitik, in der es weniger proklamativ, dafür aber um so aktiver zugeht. Wir können dem nur zustimmen, und unsere Fraktion wird diese Aussage daran messen, ob es uns in fünf Jahren gelungen sein wird, Stabilität nach Südosteuropa zu tragen, oder ob wir dann immer noch die Folgen der Instabilität nach Europa holen. Dies ist aus unserer Sicht die größte Herausforderung.
Heute ist der zehnte Jahrestag der Samtenen Revolution in der damaligen Tschechoslowakei. Ich hoffe, daß Sie, Herr Solana, Ihre Rolle dazu nutzen werden, die politische Dringlichkeit der Erweiterung zu unterstreichen und nicht noch zum Zaudern beitragen. Ich hoffe, Sie werden dafür sorgen, daß wir die Lehren aus den Ereignissen im früheren Jugoslawien ziehen. Sie haben eine ehrgeizige, schwierige Aufgabe vor sich. Wir wünschen Ihnen alles Gute. Sie können auf die breite Unterstützung und das Wohlwollen meiner Fraktion vertrauen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, πιστεύω, όπως είπαν και οι άλλοι ομιλητές, ότι η σημερινή είναι μια σημαντική επίσημη περίσταση, επειδή έχουμε για πρώτη φορά σε συνεδρίαση ολομελείας τον Ύπατο Εκπρόσωπο για την κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας. Ειπώθηκε ότι έχει τρεις δουλειές αλλά μόνο έναν μισθό. Αλλά αυτό που είναι ακόμη πιο θαυμαστό είναι ότι ένα μόνο άτομο έχει αναλάβει τρεις τόσο σημαντικούς, ευρείς και δύσκολους ρόλους. Ύπατε Εκπρόσωπε, σας ευχόμαστε κάθε επιτυχία σε αυτό το έργο.
Όσον αφορά το ρόλο σας, ελπίζουμε πάνω από όλα ότι μπορεί να βοηθήσετε να γεφυρωθεί το χάσμα ανάμεσα στις φιλοδοξίες και την πραγματικότητα σχετικά με την ευρωπαϊκή εξωτερική πολιτική. Το νέο και δύσκολο έργο που αναλαμβάνετε βρίσκεται στο επίκεντρο όσων κάνουμε. Για να αναφέρω ένα παράδειγμα, το 1992 εμείς ως Ένωση συντάξαμε τις αποστολές Petersberg που πρόσφεραν ολοκληρωμένες επιλογές ασφάλειας, στρατιωτικές και μη. Οι φιλοδοξίες που αναπτύσσονταν σε εκείνες τις αποστολές αμφισβητήθηκαν με τον πιο κραυγαλέο ίσως τρόπο στο Κόσοβο, όπου το χάσμα ανάμεσα στις φιλοδοξίες και την πραγματικότητα αποκαλύφθηκε ωμά λόγω της απουσίας μιας κατάλληλης λειτουργικής βάσης. Αυτό που πρωτεύει τώρα για σας είναι να αρχίσετε να προσδίδετε λειτουργικό περιεχόμενο και ουσία τόσο στις μη στρατιωτικές όσο και στις στρατιωτικές προκλήσεις Petersberg, κυρίως λόγω των πολλαπλών καθηκόντων που έχετε αναλάβει, ειδικά των στρατιωτικών.
Η Ομάδα μου, η Ομάδα του Ευρωπαϊκού Κόμματος των Φιλελευθέρων Δημοκρατών και Μεταρρυθμιστών, έχει αναλάβει ισχυρή δέσμευση ως προς τη γενική έννοια να αναπτυχθεί η ικανότητα ανάληψης αυτόνομης ευρωπαϊκής δράσης που πολύ σωστά έχει αναγνωριστεί ως δυνατότητα ταχείας αντίδρασης με την απαραίτητη λογιστική υποστήριξη. Αυτό ίσως απαιτεί κάποια ανακατανομή πόρων. Αυτό το θέμα του κόστους θα πρέπει να αποτελέσει μια ακόμη προτεραιότητα στις συζητήσεις μας. Έχουμε δεσμευτεί ως προς την ικανότητα για αυτόνομη κοινοτική δράση στην Ομάδα μου. Έχουμε κάποιες αμφιβολίες όσον αφορά το βαθμό στον οποίο αυτή η δράση θα πρέπει να είναι ανεξάρτητη από τις υπερατλαντικές σχέσεις. Εφόσον εξετάζετε αυτό το θέμα από ευρείας υπερατλαντικής άποψης, η Ομάδα μου χαιρετίζει την έμφαση που έχει δοθεί.
Ένα δεύτερο ζήτημα που θα ήθελα να θίξω είναι το ζήτημα της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του συντονισμού των πολιτικών βοήθειας και των εξωτερικών μας πολιτικών. Θα ήθελα να πω τόσο στον κ. Solana όσο και στον κ. Patten, ότι αντιμετωπίζουμε την τεράστια πρόκληση να προσδώσουμε μεγαλύτερη πολιτική συνοχή σε αυτό το έργο. Η Ένωση ή τα κράτη μέλη της προσφέρουν το μισό της παγκόσμιας ανθρωπιστικής βοήθειας και της διεθνούς αναπτυξιακής βοήθειας που παρέχεται συνολικά. Η Ένωση παρέχει τα τρία πέμπτα της όλης βοήθειας στη Ρωσία και στην Κοινοπολιτεία των Ανεξάρτητων Κρατών. Αλλά δεν έχουμε το ανάλογο κύρος και την ανάλογη επιρροή από πλευράς εξωτερικής πολιτικής. Αυτή είναι μια βασική πρόκληση πάνω στην οποία περιμένουμε από εσάς και από την Επιτροπή να αποφανθείτε από πλευράς εξωτερικής πολιτικής.
Αν προωθήσουμε αυτό το λειτουργικό ρόλο μέσω των αποστολών Petersberg, αν πετύχουμε μεγαλύτερη συνοχή όσον αφορά την πολιτική βοήθειας και την εξωτερική πολιτική, πως μπορούμε στη συνέχεια να υιοθετήσουμε πιο συνεκτικές πολιτικές στα διεθνή φόρουμ; Έχουμε αναπτύξει έναν πλήθος θεσμικές σχέσεις – έχουμε ήδη αναφερθεί σε κάποιες από αυτές στα πλαίσια της συζήτησης. Συγκεκριμένα, θέλω να εκφράσω εξ ονόματος της Ομάδας μου το ενδιαφέρον μας για τη συζήτηση που έρχεται στο προσκήνιο κάθε τόσο και φεύγει αλλά ποτέ δεν λαμβάνει χώρα, τη συζήτηση όσον αφορά τη μεταρρύθμιση του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Χωρίς να θέλω να θίξω τα συμφέροντα των κρατών που είναι αυτή τη στιγμή μέλη του Συμβουλίου Ασφαλείας, πρόκειται για ένα θέμα που πρέπει να το εξετάσουμε εν ευθέτω χρόνω. Αν πράγματι θέλουμε να έχουμε μη στρατιωτικές αλλά και στρατιωτικές δυνατότητες, θα ήταν σημαντικό να έχουμε μία δυναμική φωνή στο τραπέζι του Συμβουλίου Ασφαλείας, ειδικά όσον αφορά την επιρροή μας πέρα των ευρωπαϊκών συνόρων. Αυτό είναι ως εκ τούτου κάτι που θα θέταμε ως στόχο.
Κατά την ακρόασή του ενώπιον της Επιτροπής Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής, ο κ. Solana μίλησε για την υιοθέτηση μιας εξωτερικής πολιτικής με λιγότερες δηλώσεις και περισσότερες δράσεις. Συμφωνούμε ολόψυχα πάνω σε αυτό και θα έλεγα ότι μια από τις μεθόδους αξιολόγησης που θα πρέπει να έχουμε υπόψη μας ως Ομάδα είναι η εξής: σε πέντε χρόνια θα έχουμε άραγε καταφέρει να επεκτείνουμε τη σταθερότητα στη νοτιοανατολική Ευρώπη ή θα εξακολουθούμε να υφιστάμεθα κι εμείς τις συνέπειες της αστάθειας στην περιοχή; Αυτή είναι για μας μια βασική πρόκληση.
Σήμερα είναι η δέκατη επέτειος της Βελούδινης Επανάστασης στην τότε Τσεχοσλοβακία. Ελπίζω, κ. Solana, ότι θα αξιοποιήσετε το ρόλο σας και θα τονίσετε τον χαρακτήρα πολιτικού κατεπείγοντος του έργου της διεύρυνσης, αντί να προωθείτε τις χρονικές αναβολές. Ελπίζω ότι θα χρησιμοποιήσετε την επιρροή σας για να μας διδάξετε όσα πρέπει να μάθουμε από την πρώην Γιουγκοσλαβία. Πρόκειται για ένα μεγαλεπίβολο, δύσκολο έργο. Σας ευχόμαστε να τα καταφέρετε. Θα έχετε την αμέριστη υποστήριξη και την καλή θέληση της Ομάδας μου."@el8
"(EN) Señora Presidenta, como han dicho otros oradores, creo que ésta es una ocasión formal importante, porque tenemos por primera vez en el Pleno al Alto Representante de la Política Exterior y de Seguridad Común. Se ha hablado de sus otros tres cargos, aunque un solo salario. Pero lo que es aún más sorprendente es que tenga tres sombreros tan importantes, grandes y pesados y sólo una cabeza en la que llevarlos. Alto Representante le deseamos mucho éxito en el desempeño de su cargo.
En lo relativo a sus funciones, esperamos sobre todo que contribuya a salvar el vacío que existe entre las aspiraciones y la realidad de la política exterior europea. El reto al que se enfrenta constituye el núcleo de nuestras actividades. Por nombrar un ejemplo, en 1992 establecimos como Unión las misiones Petersberg que ofrecían amplias opciones de seguridad no militar y militar. Las aspiraciones que se fijaron en dichas misiones se vieron desafiadas quizá de la forma más cruenta en Kosovo, donde el desfase entre las aspiraciones y la realidad quedó cruelmente patente por la falta de una esencia operativa apropiada. Su primera prioridad ahora es comenzar a dotar de contenido y significado operativo a los retos no militares, así como militares Petersberg y habida cuenta de los diferentes sombreros que usted lleva, sin olvidar en particular los retos militares.
Mi Grupo, el Grupo del Partido de los Liberales, Demócratas y Reformistas Europeos, se siente firmemente comprometido con el concepto general de desarrollar una capacidad de acción autónoma europea que ha sido identificada acertadamente como capacidad de intervención rápida con el apoyo logístico necesario. Es posible que sea necesaria una nueva asignación de recursos. El aspecto de los costes deberá convertirse en una prioridad paralela en nuestros debates. En mi Grupo estamos comprometidos con la capacidad de autonomía de acción de la UE. Somos algo escépticos en cuanto al grado en que ésta deber ser autónoma de las relaciones transatlánticas. En la medida en que usted ha tratado sobre este tema en amplios términos transatlánticos, mi Grupo acoge con gran satisfacción este énfasis.
Una segunda observación que me gustaría hacer es la cuestión de la Unión Europea y la coordinación de nuestras políticas de ayuda y de nuestras políticas exteriores. Quisiera decir al Sr. Solana y al Sr. Patten que dotar a esta tarea de mayor coherencia política supone un reto formidable. La Unión o sus Estados miembros proporcionan la mitad de toda la ayuda humanitaria que se concede en el mundo y la mitad de toda la ayuda al desarrollo internacional. La Unión proporciona las tres quintas partes de toda la ayuda a Rusia y a la Commonwealth de Estados Independientes. Pero no tenemos una voz y una influencia proporcionales en el plano de política exterior. Es un reto crucial en términos de política exterior que confiamos que usted y la Comisión puedan superar.
Si desarrollamos esta capacidad operativa a través de las misiones de Petersberg, si dotamos de mayor coherencia a las políticas de ayuda y exterior, ¿cómo podremos entonces adoptar políticas más coherentes en los foros internacionales? Tenemos una gran densidad de relaciones institucionales; hemos hecho referencia a algunas de ellas en el transcurso del presente debate. En particular, quiero señalar en nombre de mi Grupo un interés en el no debate sometido a regulares altibajos sobre la reforma del Consejo de Seguridad de la ONU. Sin prejuicio de las disposiciones relativas a los actuales Estados miembros, es una cuestión que deberemos analizar en su momento. Si realmente queremos una capacidad no militar además de otra militar, sería importante tener una voz eficaz en la mesa del Consejo de Seguridad, especialmente en lo relativo a nuestro alcance más allá de Europa. Por consiguiente, es algo que nos servirá como marcador.
En su audición ante la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad y Política de Defensa, el Sr. Solana habló sobre una política exterior menos declaratoria y más activa. Estamos totalmente de acuerdo con eso, y quisiera decir que una de las pruebas que nos rondan por la cabeza en nuestro Grupo es la siguiente: ¿habremos exportado estabilidad al Sudeste de Europa en un plazo de cinco años, o seguiremos importando las consecuencias de la inestabilidad? Para nosotros se trata de un reto de fundamental importancia.
Hoy se cumple el décimo aniversario de la Revolución de Terciopelo en Checoslovaquia, como se denominó entonces. Espero, señor Solana, que se sirva de su cargo para dotar de mayor urgencia política la tarea de la ampliación, en vez de fomentar la falta de decisión. Espero que utilice su voz para enseñar las lecciones que debemos aprender de la antigua Yugoslavia. Es una tarea ambiciosa y difícil. Le deseamos mucha suerte. Contará con todo el apoyo y la buena voluntad de mi Grupo."@es12
"Arvoisa puhemies, toisten puhujien tavoin myös minä uskon, että tämänpäiväinen tilaisuus on tärkeä virallinen tapahtuma, sillä meillä on ensimmäistä kertaa täysistunnossa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. On sanottu, että hänellä on kolme työtä mutta vain yksi palkka. Vielä suurempi ihme on se, että hänellä on kolme tällaista suurta salkkua, mutta hän kantaa niitä yksin. Korkea edustaja, toivotamme teille onnea tässä tehtävässänne.
Toivomme ennen kaikkea sitä, että voitte edistää tehtävässänne Euroopan ulkopolitiikkaa koskevien pyrkimysten ja sitä koskevan todellisuuden välisen kuilun poistamista. Haaste, jonka te otatte vastaan, on toimiemme keskipiste. Esimerkiksi vuonna 1992 laadimme unionissa Petersbergin tehtävät, jotka sisälsivät kattavia ei-sotilaallisia ja sotilaallisia turvallisuusvaihtoehtoja. Näissä tehtävissä esitetyt pyrkimykset joutuivat ehkä kaikkein kovimmalle koetukselle Kosovossa, jossa pyrkimysten ja todellisuuden välinen kuilu tuli julmasti ilmi asianmukaisen operatiivisen sisällön puuttumisen vuoksi. Teidän ensisijainen tavoitteenne on nyt antaa operatiivinen sisältö ja tarkoitus niin ei-sotilaallisille kuin sotilaallisille Petersbergin haasteille, varsinkin kun otetaan huomioon teidän lukuisat salkkunne, etenkin sotilaalliset salkut.
Oma ryhmäni, Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä, on sitoutunut voimakkaasti Euroopan itsenäisen toimintakyvyn kehittämistä koskevaan yleiseen käsitteeseen, joka on määritetty aivan oikein kyvyksi reagoida nopeasti välttämättömin logistisin tuin. Se voi edellyttää, että varat on kohdennettava osittain uudelleen. Kustannuskysymykset on asetettava rinnakkaistavoitteeksi keskusteluissamme. Olemme ryhmässämme sitoutuneet kehittämään riippumattomia EU:n toimintamahdollisuuksia. Suhtaudumme hieman epäuskoisesti siihen, missä määrin niiden pitäisi olla riippumattomia transatlanttisista suhteista. Siltä osin kuin olette käsitellyt tätä asiaa laajojen transatlanttisten näkökohtien kannalta, ryhmäni suhtautuu hyvin myönteisesti tähän suuntaukseen.
Toinen asia, jonka haluaisin ottaa esille, koskee kysymystä, joka liittyy Euroopan unioniin ja tukipolitiikkojemme ja ulkopolitiikkojemme yhteensovittamiseen. Haluaisin sanoa sekä korkea edustaja Solanalle että komission jäsen Pattenille, että tämän tehtävän poliittisen johdonmukaisuuden parantaminen merkitsee valtavaa haastetta. Unioni tai sen jäsenvaltiot antavat puolet maailman humanitaarisesta avusta ja puolet kaikesta kansainvälisestä kehitysavusta. Unioni antaa kolme viidesosaa kaikesta Venäjälle ja itsenäisten valtioiden yhteisölle annettavasta avusta. Meillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista suhteellista sana- ja vaikutusvaltaa ulkopolitiikassa. Tämä on se ulkopolitiikan keskeinen haaste, johon me odotamme teidän ja komission vastaavan.
Jos kehitämme tätä operatiivista toimintakykyä Petersbergin tehtävien avulla, jos yhdenmukaistamme tuki- ja ulkopolitiikkaa, miten voimme ottaa käyttöön yhdenmukaisempia politiikkoja kansainvälisissä foorumeissa? Meillä on hyvin tiiviit toimielinsuhteet – olemme jo tarkastelleet niitä osittain tämän keskustelun aikana. Haluan erityisesti ilmoittaa ryhmäni puolesta, että olemme kiinnostuneita siitä epäkeskustelusta, joka nousee ja laskee niin usein YK:n turvallisuusneuvoston uudistuksen yhteydessä. Meidän on tarkasteltava tätä kysymystä tietyn ajan kuluessa, ilman että sillä olisi vaikutusta nykyisissä jäsenvaltioissa voimassa oleviin järjestelyihin. Jos haluamme todella varmistaa sekä ei-sotilaallisen että sotilaallisen toimintakyvyn, tehokas ääni turvallisuusneuvoston pöydän ääressä olisi tärkeä etenkin Euroopan rajat ylittävän ulottuvuuden osalta. Tämä on siten sellainen kysymys, jota me pidämme tärkeänä elementtinä.
Kun korkea edustaja Solana oli ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan kuultavana, hän puhui siirtymisestä ilmoitusluonteisesta ulkopolitiikasta aktiivisempaan ulkopolitiikkaan. Olemme täysin samaa mieltä tässä asiassa, ja sanoisin, että yksi niistä ratkaisevista kysymyksistä, joita meillä ryhmässämme on mielessä, on seuraava: olemmeko viiden vuoden kuluttua onnistuneet viemään vakautta Kaakkois-Eurooppaan tai tuommeko alueelta edelleen epävakauden seurauksia? Tämä on meidän perushaasteemme.
Tänään on silloisen Tšekkoslovakian samettivallankumouksen kymmenvuotispäivä. Toivon, korkea edustaja Solana, että hyödynnätte tehtäväänne niin, että korostatte laajentumisen poliittista kiireellisyyttä sen sijaan että edistäisitte vitkastelua. Toivon, että käytätte ääntänne antaaksenne sen opetuksen, joka on opittava entisestä Jugoslaviasta. Se on kunnianhimoinen, vaikea tehtävä. Toivomme teille kaikkea hyvää. Teillä on ryhmäni täysi tuki ja suosio."@fi5
"Madame la Présidente, comme l'ont souligné ceux qui m'ont précédé, nous avons aujourd'hui une occasion officielle importante, car c'est la première fois que nous recevons en plénière le Haut-Représentant de la politique étrangère et de sécurité commune. On a dit qu'il faisait le travail de trois, mais pour un salaire seulement. Il y a cependant plus prodigieux encore: avec une seule tête, il parvient à porter trois casquettes aussi grandes, imposantes et lourdes. Monsieur le Haut-Représentant, tous nos vœux de réussite dans cette entreprise vous accompagnent.
Pour ce qui est de votre rôle, nous espérons surtout que vous pourrez contribuer à combler le fossé entre les aspirations et la réalité de la politique étrangère européenne. Le défi auquel vous vous attaquez est au cœur de notre action. Pour prendre un exemple, en 1992, nous avons en tant qu'Union défini les missions de Petersberg, qui offraient une gamme complète d'options militaires et non militaires en matière de sécurité. C'est peut-être le Kosovo qui a le plus durement mis à l'épreuve les aspirations auxquelles ces missions faisaient écho, le Kosovo où le fossé entre les aspirations et la réalité est apparu cruellement au grand jour à cause de l'absence de contenu opérationnel approprié. La plus grande priorité pour vous aujourd'hui est de commencer à donner un contenu opérationnel et un sens aux missions militaires et non militaires de Petersberg, en particulier d'ailleurs, vu le nombre de casquettes que vous portez, aux missions militaires.
Mon groupe, le groupe du parti européen des libéraux, démocrates et réformateurs, est fortement engagé en faveur du concept général de développement d'une capacité d'action européenne autonome, que l'on a justement définie comme une capacité de réaction rapide avec le soutien logistique nécessaire. Cela demandera peut-être une réaffectation des ressources. Ce problème du coût devra d'ailleurs devenir une priorité parallèle dans nos débats. Quoi qu'il en soit, mon groupe est pour une capacité d'action autonome de l'UE. Nous sommes cependant quelque peu sceptiques au sujet du degré d'autonomie de cette capacité par rapport aux relations transatlantiques. Dans la mesure où vous avez évoqué cet aspect dans une dimension globalement transatlantique, mon groupe se félicite de cette orientation.
Un deuxième point que je voudrais soulever concerne l'Union européenne et la coordination de nos politiques d'aide et de nos politiques étrangères. Je dirai à M. Solana comme à M. Patten qu'il y a là un défi énorme à relever pour introduire une plus grande cohérence politique à ce niveau. L'Union ou ses États membres interviennent pour la moitié dans l'ensemble de l'aide humanitaire mondiale et pour la moitié dans l'ensemble de l'aide internationale au développement. Les trois cinquièmes de toute l'aide que reçoivent la Russie et la Communauté des États indépendants proviennent de l'Union. Pourtant, nous n'avons rien de semblable en termes de voix au chapitre ou d'influence dans le cadre de la politique étrangère. Nous attendons de vous et de la Commission que vous releviez cet autre défi essentiel.
Si nous parvenons à développer notre capacité opérationnelle par le biais des missions de Petersberg, si nous parvenons à développer une plus grande cohérence entre les politiques d'aide et étrangère, comment ferons-nous ensuite pour afficher une plus grande cohérence au sein des forums internationaux? Nous jouissons d'un tissu très dense de relations institutionnelles, elles ont déjà été partiellement évoquées au cours du débat. Je voudrais notamment signaler, au nom de mon groupe, un intérêt dans le non-débat sur la réforme du Conseil de sécurité des Nations unies qui, à n'importe quelle occasion, s'amorce pour se refermer aussitôt. Sans préjudice des arrangements propres aux États membres, c'est une question qu'il faudra examiner en temps utile. Si nous prétendons véritablement disposer d'une capacité militaire et non militaire, il serait important que nous ayons notre mot à dire à la table du Conseil de sécurité, particulièrement lorsqu'il s'agit de régions proches de nous, situées au-delà des frontières de l'Europe elle-même. C'est là un point essentiel.
Au cours de son audition devant la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense, M. Solana avait parlé d'une politique étrangère moins discoureuse et plus active. Nous sommes entièrement d'accord avec lui et je dirai qu'un test à avoir à l'esprit en tant que groupe est le suivant: aurons-nous dans cinq ans exporté la stabilité vers le sud-est de l'Europe, ou serons-nous encore en train d'importer les conséquences de l'instabilité? C'est pour nous un défi essentiel.
Aujourd'hui est le jour du dixième anniversaire de la Révolution de velours en Tchécoslovaquie, comme elle s'appelait alors. J'espère, Monsieur Solana, que vous profiterez de la fonction que vous occupez pour donner à l'élargissement une dimension supplémentaire, celle de l'urgence politique, au lieu d'encourager la procrastination. J'espère que vous utiliserez votre voix pour propager les leçons qu'il y a à tirer de l'ancienne Yougoslavie. La tâche est ambitieuse et difficile. Nous vous souhaitons bonne chance. Vous pourrez compter sur le total soutien et la bonne volonté de mon groupe."@fr6
"Signora Presidente, come hanno detto gli altri oratori, ritengo che quella di oggi costituisca una significativa occasione ufficiale, perché per la prima volta abbiamo in seduta plenaria l’Alto Rappresentante per la politica estera e di sicurezza comune. E’ stato detto che ha tre incarichi, ma soltanto uno stipendio. C’è da chiedersi inoltre come farà a rivestire queste tre grandi e pesanti funzioni contemporaneamente. In ogni caso, auguriamo all’Alto Rappresentante ogni successo in questa missione.
Per quanto riguarda il suo ruolo, speriamo soprattutto che possa contribuire a colmare il divario tra le aspirazioni e la realtà della politica estera europea. La sfida che si appresta ad affrontare rappresenta il nucleo centrale della nostra azione. Per portare un esempio, nel 1992 abbiamo definito come Unione le missioni di Petersberg, che offrivano soluzioni globali di sicurezza militari e non. La più dura sfida alle aspirazioni espresse in tali missioni è stato forse il Kosovo, dove il divario tra aspirazioni e realtà è stato messo in evidenza con crudezza dall’assenza di un adeguato contenuto operativo. Ora per lei la massima priorità è iniziare a dare un contenuto operativo e un significato alle sfide sia militari che non militari di Petersberg, soprattutto in considerazione dei suoi vari ruoli, in particolare quelli militari.
Il mio gruppo, il gruppo del Partito europeo dei liberali democratici e riformatori, ha assunto un forte impegno a favore dell’idea generale dello sviluppo di una capacità di azione europea autonoma, che a ragione è stata identificata come una capacità di risposta rapida con il necessario sostegno logistico. Questo renderà forse necessaria una diversa ripartizione delle risorse. La questione dei costi dovrà diventare una priorità parallela nelle nostre discussioni. Nel mio gruppo siamo impegnati a favore di una capacità di azione autonoma dell’UE. Siamo in certa misura scettici riguardo al grado di autonomia di tale azione dalle relazioni transatlantiche. Il mio gruppo accoglie con grande favore l’accento da lei posto nel trattare la questione in ampi termini transatlantici.
Un secondo punto che vorrei sollevare è la questione del coordinamento delle politiche comunitarie in materia di aiuti e di affari esteri. Vorrei dire sia al signor Solana che al Commissario Patten che è un’enorme sfida conferire maggiore coerenza politica a questo compito. L’Unione o i suoi Stati membri forniscono metà di tutti gli aiuti umanitari del mondo e metà di tutti gli aiuti internazionali allo sviluppo. L’Unione eroga tre quinti degli aiuti alla Russia e alla Comunità di stati indipendenti. Tuttavia, non abbiamo voce in capitolo né influenza proporzionata in termini di politica estera. Questa è una sfida centrale e contiamo su di lei e sulla Commissione per vincerla.
Se sviluppiamo questa capacità operativa attraverso le missioni di Petersberg, se sviluppiamo una maggiore coerenza nella politica degli aiuti e nella politica estera, come possiamo allora adottare politiche più coerenti nei
internazionali? Abbiamo relazioni istituzionali molto intense – si è già accennato ad alcune di esse nella discussione. In particolare, voglio segnalare a nome del mio gruppo un interesse per la non-discussione che ogni tanto riemerge sulla riforma del Consiglio di sicurezza dell’ONU. Senza pregiudicare le disposizioni negli esistenti Stati membri, è una questione che dobbiamo affrontare. Se davvero vogliamo avere una capacità non militare oltre che militare, sarebbe importante avere voce in capitolo in seno al Consiglio di sicurezza, specialmente per quanto riguarda il nostro proiettarci oltre l’Europa stessa. Si tratta quindi di un elemento da prendere come riferimento.
Nella sua audizione dinanzi alla commissione per gli affari esteri, i diritti dell’uomo, la sicurezza comune e la politica di difesa, il signor Solana ha parlato di una politica estera meno dichiarativa e più attiva. Siamo pienamente d’accordo su questo e direi che uno dei
che avremmo in mente come gruppo è questo: fra cinque anni avremo esportato stabilità nell’Europa orientale o staremo ancora importando le conseguenze dell’instabilità? Questa è per noi una sfida essenziale.
Oggi ricorre il decimo anniversario della rivoluzione di velluto in quella che all’epoca era la Cecoslovacchia. Spero, signor Solana, che si avvarrà del suo ruolo per dare un ulteriore senso di urgenza politica all’obiettivo dell’ampliamento e non per promuoverne la procrastinazione. Spero che utilizzerà le possibilità di farsi ascoltare per evidenziare le lezioni che dobbiamo imparare dall’
Jugoslavia. E’ un compito ambizioso e difficile. Le auguriamo ogni bene e da parte mia le assicuro il pieno appoggio e la buona volontà del mio gruppo."@it9
"Madam President, I believe, as the other speakers have said, that this is a significant formal occasion today, because we have for the first time in plenary the High Representative for Common Foreign and Security Policy. It has been said that he has three jobs but only one salary. But an even greater marvel is that he has three such great, large, heavy hats and only one head to wear them on. High Representative, we wish you every success in this task.
As regards your role, we hope, above all, that you may contribute to closing the gap between the aspirations and reality of European foreign policy. The challenge that you undertake is at the core of what we do. To take an example, in 1992 we as a Union drew up the Petersberg Tasks which offered comprehensive non-military and military security options. The aspirations set out in those Tasks were perhaps most rudely challenged by Kosovo where the gap between aspirations and reality was cruelly exposed by an absence of an appropriate operational substance. The highest priority for you now is to begin to give operational content and meaning to both the non-military and military challenges of Petersberg, not least, given the several hats you wear, particularly the military ones.
My own group, the Group of the European Liberal, Democrat and Reform Party, is strongly committed to the general concept of developing a capacity for autonomous European action which correctly has been identified as a rapid response capability with the necessary logistical support. This will perhaps require some re-allocation of resources. This issue of cost will have to become a parallel priority in our debates. We are committed to a capability for autonomous EU action in my group. We are somewhat sceptical about the degree to which this should be autonomous of transatlantic relations. In so far as you have dealt with the issue in broad transatlantic terms, my group welcomes strongly that emphasis.
A second point I would like to raise is the question of the European Union and the coordination of our aid policies and our foreign policies. I should like to say to both Mr Solana and Mr Patten that there is an enormous challenge to bring greater political coherence to this task. The Union or its Member States account for half of all the world’s humanitarian aid and half of all international development aid. The Union gives three-fifths of all aid to Russia and the Commonwealth of Independent States. But we have nothing like a proportionate say and influence in terms of foreign policy. This is a core challenge that we look to you and to the Commission to resolve in terms of foreign policy.
If we develop this operational capacity through the Petersberg Tasks, if we develop more coherence in aid and foreign policy, how can we then adopt more coherent policies in international fora? We have a great density of institutional relations – we have touched on some of them in the debate already. In particular, I want to signal on behalf of my group an interest in the non-debate that waxes and wanes every so often about the reform of the UN Security Council. Without prejudice to the arrangements in existing Member States, it is a question that we must look at in due course. If we are really to have a non-military as well as military capacity, an effective voice at the Security Council table would be important especially in our outreach beyond Europe itself. This is therefore something we would put down as a marker.
In his hearing before the Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy, Mr Solana talked about having a less declaratory and more active foreign policy. We agree whole-heartedly with that, and I would say one of the tests that we would have in the back of our minds as a group is this: in five years’ time will we have exported stability to south-eastern Europe, or will we still be importing the consequences of instability? This is for us a core challenge.
Today is the tenth anniversary of the Velvet Revolution in Czechoslovakia as it then was. I hope, Mr Solana, that you will use your role to give an added sense of political urgency to the task of enlargement, rather than to promote procrastination. I hope that you will use your voice to teach the lessons to be learned from the former Yugoslavia. It is an ambitious, difficult task. We wish you well. You will have the full support and goodwill of my group."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik ben het met de andere sprekers eens dat dit vandaag een heel gedenkwaardige gebeurtenis is, aangezien dit de eerste keer is dat de hoge vertegenwoordiger voor het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid bij een plenaire vergadering aanwezig is. Er is al gezegd dat hij drie banen heeft, maar slechts één salaris. Nog wonderlijker is echter dat hij drie van die grote, zware petten heeft, maar slechts één hoofd om ze op te zetten. Hoge vertegenwoordiger, wij wensen u veel succes in deze functie.
Wij hopen bovenal dat u kunt helpen de kloof te dichten die nu nog gaapt tussen de ambities en de realiteit van het Europees buitenlands beleid. De uitdaging die u aangaat, raakt de kern van wat wij hier doen. Als voorbeeld wil ik de Petersberg-taken aanhalen, die wij als Unie in 1992 hebben geformuleerd en die ons uitgebreide veiligheidsopties bieden, zowel van militaire als niet-militaire aard. De ambities die daaruit spreken werden misschien wel het ruwst verstoord door de Kosovo-crisis, waar de kloof tussen ambities en realiteit genadeloos aan de oppervlakte kwam door het ontbreken van een adequate operationele kern. Absoluut prioritair is nu dat u een begin maakt met de operationele invulling van zowel de militaire als de niet-militaire dimensie van de Petersberg-taken. Dat geldt vooral, gezien de verschillende petten die u op heeft, voor de militaire aspecten.
Mijn fractie, de Fractie van de Europese Liberale en Democratische Partij, hecht grote waarde aan de ontwikkeling van een operationele capaciteit voor autonome Europese acties, wat inderdaad neerkomt op een snelle interventiemacht met de nodige logistieke ondersteuning. Hiervoor is wellicht een herschikking van middelen nodig. Ook voor het kostenaspect dient in onze discussies volop aandacht te zijn. Mijn fractie is voorstander van een defensiecapaciteit voor autonome Europese acties. Wij vragen ons echter wel af in hoeverre dit mogelijk is buiten de transatlantische betrekkingen om. De nadruk die u heel algemeen op die transatlantische betrekkingen hebt gelegd, juichen wij als fractie ten zeerste toe.
Een ander punt dat ik aan de orde wil stellen is de samenhang tussen de hulp die wij als Europese Unie geven, en ons buitenlands beleid. De heer Solana en de heer Patten staan voor de enorme uitdaging om de politieke dimensie te versterken. De Unie en haar leden zijn goed voor de helft van alle humanitaire en ontwikkelingshulp in de wereld. De Unie is goed voor drievijfde van de hulp aan Rusland en het Gemenebest van Onafhankelijke Staten. Op buitenlands gebied is onze invloed echter allesbehalve navenant. Dat is de kern van de uitdaging waarvoor wij op het gebied van het buitenlands beleid staan. Aan u en de Commissie de taak om hiervoor oplossingen aan te dragen.
Stel dat wij zo'n interventiemacht met het oog op de Petersberg-taken op de been brengen, stel dat wij meer samenhang brengen tussen hulp en buitenlands beleid, dan komt vervolgens de vraag aan de orde hoe wij coherenter kunnen optreden in allerlei internationale fora. Wij onderhouden betrekkingen met tal van instellingen en organisaties en daarvan zijn enkele al in dit debat ter sprake gekomen. Mijn fractie wil met name wijzen op het zo nu en dan oplaaiende non-debat over de hervorming van de VN-veiligheidsraad. Dit is, ongeacht welke afspraken hierover in de bestaande lidstaten zijn gemaakt, een vraagstuk dat mettertijd onze aandacht verdient. Als wij daadwerkelijk willen toewerken naar een niet-militaire en een militaire capaciteit, is een krachtige stem in de Veiligheidsraad van groot belang, vooral als het gaat om activiteiten buiten Europa. Hier moeten wij dan ook aandacht aan besteden.
In de hoorzitting met de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid heeft de heer Solana gepleit voor een minder verbaal en een meer actief buitenlands beleid. Daar zijn wij het hartgrondig mee eens en over een jaar of vijf kunnen wij dan de proef op de som nemen. Dan kan in de ogen van mijn fractie onder meer worden getoetst of wij in Zuid-Oost-Europa stabiliteit hebben gebracht of zelf nog steeds de gevolgen van instabiliteit ondervinden. Dat is voor ons een essentiële uitdaging.
Vandaag is het tien jaar geleden dat de fluwelen revolutie zich in het toenmalige Tsjecho-Slowakije voltrok. Ik hoop, mijnheer Solana, dat u uw invloed zult aanwenden om de politieke noodzaak van de uitbreiding extra onder de aandacht te brengen en verder uitstel tegen te gaan. Ik hoop dat u ons de lessen zult voorhouden die wij uit het voormalige Joegoslavië dienen te trekken. Dat is een ambitieuze, maar moeilijke taak. Wij wensen u daarbij veel succes. U kunt rekenen op de volle steun en medewerking van mijn fractie."@nl2
"Senhora Presidente, à semelhança de outros oradores, estou convicto de que hoje estamos a viver uma ocasião formal com um forte significado. É a primeira vez que temos no plenário o Alto Representante para a Política Externa e de Segurança Comum. Já aqui foi dito que ele tem três empregos, mas só recebe um salário. Mas mais espantoso ainda é o facto de ele ter três cargos tão importantes, tão amplos e tão pesados, e só um par de ombros para os sustentar. Senhor Alto Representante, desejamos-lhe a melhor das sortes no exercício das suas funções.
Relativamente ao seu papel, esperamos acima de tudo que possa contribuir para reduzir o hiato entre as aspirações e a realidade no capítulo da política externa europeia. O desafio que assumiu está no centro da nossa acção. Por exemplo, em 1992, como União, delineámos as missões de tipo Petersberg, que propunham opções de segurança abrangentes, não militares e militares. As pretensões estabelecidas naquelas missões foram duramente postas em causa no Kosovo, onde o hiato entre as aspirações e a realidade, na ausência de um conteúdo operacional adequado, foi exposto de um modo cruel. Por isso, a sua prioridade máxima é começar a dar um conteúdo operacional e um significado, tanto aos desafios militares como aos não militares de Petersberg, até pelo número de cargos que lhe incumbem, sobretudo os militares.
O meu grupo, o Grupo do Partido Europeu dos Liberais, Democratas e Reformistas, está extremamente empenhado no conceito geral de desenvolvimento de uma capacidade de acção autónoma europeia, que foi correctamente associada a uma capacidade de intervenção rápida, com o necessário apoio logístico. Isto irá requerer eventualmente alguma redistribuição de recursos. A questão dos custos deverá ser uma prioridade paralela nos nossos debates. O meu grupo está empenhado numa capacidade de acção autónoma da UE. No entanto, estamos um bocado cépticos em relação ao grau de autonomia nas nossas relações transatlânticas. O senhor Alto Representante tem abordado esta questão numa perspectiva transatlântica muito ampla, que o meu grupo saúda vivamente.
Uma segunda questão que gostaria de levantar refere-se à União Europeia e à coordenação das nossas políticas de ajuda e das nossas políticas externas. Gostaria de dizer, tanto ao Senhor Solana como ao Senhor Comissário Patten, que temos à nossa frente um enorme desafio no sentido de imprimirmos uma maior coerência política a esta tarefa. A União ou os seus Estados-Membros representam metade de toda a ajuda humanitária no mundo e metade de toda a ajuda internacional ao desenvolvimento. A União concede três quintos de toda a ajuda de que a Rússia e a Comunidade dos Estados Independentes beneficiam. Mas a nossa voz e a nossa influência não têm qualquer proporcionalidade em termos de política externa. Eis um desafio central na área da política externa, que esperamos que o senhor e a Comissão venham a resolver.
Se viermos a desenvolver esta capacidade operacional através das missões de tipo Petersberg, se desenvolvermos uma maior coerência no plano da ajuda e da política externa, como poderemos adoptar políticas mais coerentes nos fóruns internacionais? A densidade das nossas relações institucionais é enorme - já abordámos algumas delas no debate. Em nome do meu grupo, gostaria de assinalar em particular o interesse num nãodebate, que ora vem, ora vai, em relação à reforma do Conselho de Segurança das Nações Unidas. Sem o mínimo preconceito em relação aos acordos existentes nos actuais EstadosMembros, esta é uma questão que, em devido tempo, teremos de considerar. Para termos efectivamente uma capacidade não militar e uma capacidade militar, seria fundamental termos uma voz efectiva na mesa do Conselho de Segurança, especialmente na nossa intervenção para além da própria Europa. Eis um marco que, em nossa opinião, a UE se deveria fixar a si própria.
Na sua audição perante a Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa, o senhor Javier Solana falou em adoptarmos uma política externa menos declaratória e mais activa. Estamos inteiramente de acordo, e eu diria que, enquanto grupo, um dos testes que nos teria ocorrido seria o seguinte: dentro de cinco anos, teremos conseguido exportar estabilidade para o sudeste europeu, ou ainda estaremos a importar as consequências da instabilidade? Este é para nós um desafio crucial.
Hoje é o décimo aniversário da Revolução de Veludo na Checoslováquia, como então se chamava. Espero, Senhor Javier Solana, que venha a utilizar as suas funções para dar um sentido de urgência política acrescido à questão do alargamento, e não para promover um adiamento. Espero que venha a utilizar a sua voz para ensinar as lições que se podem extrair da ex-Jugoslávia. É uma tarefa ambiciosa e difícil. Desejamos-lhe as melhores venturas. Terá todo o apoio e a boa vontade do meu grupo."@pt11
"Fru talman! Jag anser, i likhet med de andra talarna, att det är ett betydelsefullt och högtidligt tillfälle i dag, eftersom vi för första gången här i plenum har den höge representanten för den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Det har sagts att han har tre arbeten men bara en lön. Men ännu mer häpnadsväckande är att han har tre sådana vida, stora, tunga hattar men bara ett huvud att bära dem på. Höge representant! Vi önskar er all lycka i denna uppgift.
Vad gäller er roll, hoppas vi mer än allt annat att ni kan bidra till att sluta gapet mellan den europeiska utrikespolitikens ambitioner och verkligheten. Den utmaning som ni antar är i centrum för vårt arbete. För att ta ett exempel: 1992 utarbetade unionen Petersberguppdragen, som erbjuder omfattande säkerhetsalternativ, såväl icke-militära som militära. Ambitionerna i dessa uppdrag utmanades kanske brutalast i Kosovo, där gapet mellan ambitioner och verklighet på ett grymt sätt exponerades på grund av frånvaron av en lämplig operativ substans. Er högsta prioritering nu är att börja ge operativt innehåll och operativ mening till både de icke-militära och de militära Petersbergutmaningarna, särskilt, med tanke på de många hattar som ni bär, till de militära.
Min egen grupp, Europeiska liberala, demokratiska och reformistiska partiets grupp, är starkt positiv till den allmänna idén att utveckla en kapacitet för självständiga europeiska aktioner, vilken korrekt har identifierats som en förmåga för snabba insatser med det nödvändiga logistiska understödet. Detta kommer kanske att kräva en viss omfördelning av resurser. Kostnadsfrågan måste bli en parallell prioritering i våra debatter. Vi är i min grupp positiva till en förmåga till självständiga EU-aktioner. Vi är ganska skeptiska till den grad som denna skulle vara oberoende i förhållande till de transatlantiska förbindelserna. I den mån ni har tagit upp frågan i ett brett transatlantiskt perspektiv, välkomnar min grupp starkt det som ni har betonat.
En andra punkt som jag skulle vilja ta upp är frågan om Europeiska unionen och samordningen av vår biståndspolitik och vår utrikespolitik. Jag skulle vilja säga till både Solana och Patten att det innebär en enorm utmaning att få till stånd större politisk konsekvens på detta område. Unionen eller dess medlemsstater står för hälften av världens humanitära bistånd och hälften av allt internationellt utvecklingsbistånd. Unionen står för tre femtedelar av allt bistånd till Ryssland och Oberoende staters samvälde. Men vi är inte i närheten av att ha proportionell talan eller proportionellt inflytande när det gäller utrikespolitiken. Detta är en central utmaning på det utrikespolitiska området, som vi hoppas att ni och kommissionen kommer att kunna lösa.
Om vi utvecklar denna operativa kapacitet genom Petersberguppdragen, om vi utvecklar en större konsekvens i bistånds- och utrikespolitiken, hur kan vi därefter införa en mer konsekvent politik i internationella forum? Vi har många institutionella förbindelser – några av dem har redan nämnts under debatten. I synnerhet vill jag, på min grupps vägnar, signalera intresse för icke-debatten om reformeringen av FN:s säkerhetsråd, som förs med växlande intensitet. Utan förutfattade meningar om arrangemangen i de nuvarande medlemsstaterna, så är det en fråga som vi måste ta itu med i sinom tid. Om vi verkligen vill ha såväl en icke-militär som en militär kapacitet, skulle en kraftfull röst i Säkerhetsrådet vara av stort värde, särskilt då det gäller vår verksamhet utanför Europa. Det här är därför någonting som vi borde sätta ned som en markering.
Under utfrågningen i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik talade Solana om en utrikespolitik med mindre ord och mer handling. Vi instämmer helhjärtat i dessa ord, och jag skulle vilja säga att ett av de prov som vi borde ha i bakhuvudet som grupp är denna: Om fem år, kommer vi då att ha exporterat stabilitet till Sydosteuropa, eller kommer vi fortfarande att importera konsekvenserna av instabilitet? Det är för oss en central utmaning.
I dag är tioårsdagen av "Sammetsrevolutionen" i vad som då var Tjeckoslovakien. Jag hoppas, herr Solana, att ni kommer att utnyttja er ställning för att öka utvidgningsuppgiftens politiska angelägenhet, i stället för att främja en förhalning. Jag hoppas att ni kommer att använda er röst för att lära ut de lektioner som måste läras från före detta Jugoslavien. Det är en ambitiös och svår uppgift. Vi önskar er all lycka. Ni kommer att ha min grupps fulla stöd och välvilja."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Cox (ELDR )."10,3,12
"EN"8
"ex"9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples