Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-17-Speech-3-020"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"1999-11-17"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Uttalande av Solana4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.19991117.2.3-020"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-11-17-Speech-3-0214
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	"I am extremely pleased to be taking part for the first time in a debate in the European Parliament with the High Representative. We are all extremely fortunate that he is the man charged with the key responsibility for developing a more effective and coherent European security and defence policy. So what I want to make clear is that you do not have to strain or stretch your imagination, let alone strain or stretch the Treaties which determine our activities, to see the absolutely clear roles that can be played by the Commission and by Parliament. It is not just in south-east Europe that we have seen the need for coordinated military and civil crisis management both at Union level and between Member States. We can also see that in East Timor. We have to improve our ability as a Union and as Member States to manage crises and to contribute to those international organisations which are also active in this, alas, all too necessary area. The Helsinki European Council will discuss an integrated approach to conflict management and we are, as a Commission, making a full contribution to that discussion. Let me make a point that some may regard as rather prosaic. In conflict prevention and crisis management, time is of the essence. The new Commission has begun work to try to improve the effectiveness and speed of response of the instruments that we have in crisis situations. That is something which Parliament has frequently requested us to do, and absolutely rightly. It is a big job. In many respects, any progress we make in this area would represent by far the biggest contribution that I could make to our rather more heroic objectives. I hope that we can count on the continued support of Parliament in developing more flexible and more rapid procedures, and as the High Representative I am sure would readily agree, I lose no opportunity to make the same point to the Council. The Commission’s role in crisis management is clear, but our role goes beyond crisis management. A European security and defence policy cannot be developed in the absence of a competitive and open European defence industrial and technological base. This is also in the interests of the European Union’s partners. We in the Commission can contribute to this with a range of instruments in areas such as public procurement, the internal market, research and competition. I want to make one final point. Sometimes people talk about the potential institutional conflicts in the foreign and security tasks which lie ahead. I hope they will not take exception to these remarks but I think that the issues they are talking about are too important to allow them to get mangled by diplomatic lawyers. Plainly, we have to build on the institutional framework of the Union. Plainly, military and non-military matters cannot be neatly compartmentalised. Plainly, the Commission must play its full part in crisis management even when there is a military component, because there will also be a non-military component. Plainly, the new structures must enable the Commission to exercise its full right of initiative. Plainly, the Commission is not a college of amateur chiefs of staff and plainly, we want to work successfully with the High Representative and with Parliament to ensure that Europe has the security and defence policy that it needs and that its citizens want. And if there is another plainly left in the dictionary, it is this: so long as I have my present responsibilities, no cigarette paper, or perhaps after David Byrne’s announcement on tobacco yesterday I should say no piece of tissue paper, is going to separate the Commissioner for External Relations from the High Representative. He has, as the House will know, a huge and wholly deserved international reputation for standing up for the values which have been responsible for the best of European history in this century and whose absence has been responsible for the worst of our history as well. The High Representative and I have spent a good deal of our first weeks in our respective jobs considering together the terrestrial problems 30,000 feet below our aircraft seats – so much travel. It reminds me that Lord Grey, the British Foreign Secretary for ten years at the beginning of the century, only ever went abroad once. If my history does not let me down, that visit was shortly followed by the outbreak of the first world war. I suppose Lord Grey was regarded as well-travelled. Perhaps with all the travelling we do these days we are better informed than he was, but perhaps we are not. I do not wish to repeat all the points which have been so well made by the High Representative, but since you have invited me to take part in this debate, something which I greatly welcome, I should like to say a few words about the Commission’s view of the building of a European security and defence policy. Security and defence, which are at the heart of the Common Foreign and Security Policy, are also properly and inevitably close to the hearts of Member States. As was clearly apparent at the historic meeting – it is the High Representative’s adjective and the correct one – at the beginning of this week of the General Affairs Council attended by defence ministers, Member States believe that enhanced cooperation in the security and defence area in the European Union will bring two major benefits. First, it will enable everyone to make better use of their resources and, secondly, it will mean that everyone packs a bigger punch precisely because Member States are working more closely together. These benefits are needed more than ever in the security field because more is expected of Europe today. More is expected of us by the rest of the world because of our economic success and because of our success too in building peaceful and stable democracies. More is expected of us, in my judgement, by our own citizens, who do not think of Europe just in terms of balance sheets and GDP figures. How could they possibly do so given the tumultuous political events of the last few years – tumultuous events ever since an American political scientist told us that history had ended. The European Union has to rise to the level of events. It is as simple as that and as difficult as that. The Amsterdam Treaty and the Cologne Declaration represent a formidable challenge. But we, in the Commission, want to play our part in helping to meet it. Of course we have no military role. The sight, on Monday evening, of so many military uniforms in the margins of the General Affairs Council came as an interesting cultural development. But what we do have in the Commission is the means and the experience to make an important contribution to the non-military dimension of security. The so-called Petersberg Tasks suggest a comprehensive package of crisis-management measures where Community instruments can interact with traditional diplomacy and, if necessary, the use of military force. Here we come to a crucial point. Sometimes the military dimension is essential and decisive. But the non-military dimension can also be crucial. After all, the nature of conflict has changed so radically during this bloody century. Eighty-five percent of the victims of the first world war were soldiers. Only 15% were civilians. The situation in conflicts today is almost the opposite. It is equally the case that with the increasing sophistication and interdependence of our societies, economic measures, the free flow of information and so on have become ever more important in conflict and its prevention. So the European Union has to envisage action right across the whole range of instruments at its disposal, both military and non-military. If you want to know just what we can contribute as a Community, look at the multitude of our operations in the Balkans. We are involved in obvious areas like humanitarian assistance, rehabilitation and reconstruction. But the measures we can take with the aim of preventing conflict and human suffering include many other things as well, like law enforcement, institution-building and trade policy. Those are the sort of things we are supporting in Kosovo, to which we will be pledging at the donors conference in Brussels today another contribution of EUR 500 million from the Community."@en3
lpv:translated text	"Jeg er utrolig glad for at deltage i en forhandling i Europa-Parlamentet med den højtstående repræsentant for første gang. Vi er alle utroligt heldige med, at det er ham, der har fået ansvaret for at udvikle en mere effektiv og sammenhængende europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik. Så det, jeg ønsker at forklare Dem, er, at De ikke behøver at strække Deres fantasi og endnu mindre strække traktaterne, som er bestemmende for vores aktiviteter, for at se de helt tydelige roller, som Kommissionen og Parlamentet kan spille. Det er ikke kun i Sydøsteuropa, at vi har set behovet for en koordineret militær og civil krisestyring både på unionsplan og medlemsstaterne imellem. Det kan man ligeledes se i Østtimor. Vi må forbedre vores evne som Union og som medlemsstater til at styre kriser og bidrage til de internationale organisationer, som ligeledes er aktive på dette desværre alt for relevante område. På Det Europæiske Råd i Helsinki skal man drøfte en integreret fremgangsmåde med hensyn til konfliktstyring, og fra Kommissionens side vil vi yde vores fulde bidrag til denne diskussion. Jeg vil gerne slå en ting fast, som nogle måske vil anse for prosaisk. I forbindelse med forebyggelse af konflikter og krisestyring er tiden af største betydning. Den nye Kommission forsøger at forbedre effektiviteten af og reaktionstiden for disse instrumenter, som vi benytter i krisesituationer. Det er noget, som Parlamentet ofte har bedt os gøre og det helt klart med rette. Det er et stort arbejde. I mange henseender vil ethvert fremskridt på dette område være langt det største bidrag, som jeg vil kunne yde til vores mere heroiske mål. Jeg håber, at vi kan regne med Parlamentets fortsatte støtte til udvikling af mere fleksible og hurtigere procedurer, og jeg er sikker på, at den højtstående repræsentant vil være enig med mig, og jeg benytter enhver lejlighed til at fremføre de samme argumenter over for Rådet. Kommissionens rolle inden for krisestyring er klar, men vores rolle omfatter mere end blot krisestyring. En europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik kan ikke udvikles uden et konkurrencedygtigt og åbent teknologisk grundlag inden for den europæiske forsvarsindustri. Dette er ligeledes af interesse for Den Europæiske Unions partnere. Fra Kommissionens side kan vi bidrage til dette med en række instrumenter inden for områder som offentlige indkøb, det indre marked, forskning og konkurrence. Jeg vil sige en sidste ting. Man taler undertiden om mulige institutionelle konflikter med hensyn til de udenrigs- og sikkerhedspolitiske opgaver, som vi skal i gang med. Jeg håber ikke, at jeg støder nogen med disse bemærkninger, men efter min mening er disse emner alt for vigtige til, at vi kan tillade, at de bliver rodet sammen af diplomatiets jurister. Vi må ganske enkelt bygge på de institutionelle rammer inden for Unionen. Der kan ganske enkelt ikke indføres nogen entydig skelnen mellem militære og ikkemilitære anliggender. Kommissionen må ganske enkelt udfylde sin rolle med hensyn til krisestyring, selv når der er tale om en militær komponent, for der vil også være en ikkemilitær komponent. De nye strukturer må ganske enkelt give Kommissionen mulighed for at udøve sin fulde initiativret. Kommissionen er ganske enkelt ikke noget kollegium af amatør-øverstbefalende, og vi ønsker ganske enkelt et vellykket samarbejde med den højtstående repræsentant og med Parlamentet for at sikre Europa den sikkerheds- og forsvarspolitik, vi behøver, og som borgerne ønsker. Og hvis der er flere "ganske enkelt" tilbage i ordbogen, lyder det sådan: Så længe jeg har mit nuværende ansvarsområde, vil der ikke være så meget som et stykke cigaretpapir, eller efter David Byrnes erklæring om tobak i går skulle jeg måske sige ikke så meget som en Kleenex, der adskiller kommissæren for eksterne forbindelser fra den højtstående repræsentant. Som Parlamentet vil vide, nyder han en enorm og fuldt fortjent international anseelse for at have forsvaret de værdier, som har dannet grundlag for det bedste stykke europæiske historie i dette århundrede, og hvis fravær modsat har været ansvarligt for den værste del af vores historie. Den højtstående repræsentant og jeg selv har brugt en stor del af de første uger i vores respektive stillinger på i fællesskab at overveje de jordnære problemer 30.000 fod under vores flysæder - så meget rejseri. Det minder mig om, at lord Grey, den britiske udenrigsminister gennem 10 år i begyndelsen af århundredet, kun var i udlandet én gang. Hvis jeg ikke husker galt, udbrød Første Verdenskrig kort efter denne rejse. Jeg går ud fra, at lord Grey blev betragtet som vidt berejst. Med alle de rejser, vi foretager i vore dage, er vi måske mere velinformerede, end han var, men måske ikke alligevel. Jeg skal ikke gentage alle de punkter, som den højtstående repræsentant har fremført på så glimrende vis, men eftersom De har indbudt mig til at tage del i forhandlingen, hvilket jeg sætter stor pris på, vil jeg gerne sige et par ord om Kommissionens holdning til opbygningen af en europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik. Sikkerhed og forsvar, som er det centrale i Den Fælles Udenrigs- og Sikkerhedspolitik, står ligeledes uvægerligt medlemsstaternes hjerte nær. Som det fremgik klart på det historiske møde - det er den højtstående repræsentants adjektiv og meget velvalgt - i begyndelsen af denne uge i Rådet (almindelige anliggender) med deltagelse af forsvarsministrene, fandt medlemsstaterne, at et styrket samarbejde på sikkerheds- og forsvarsområdet i Den Europæiske Union medfører to store fordele. For det første vil det give alle mulighed for en bedre udnyttelse af deres ressourcer, og for det andet vil det betyde, at alle får større gennemslagskraft, netop fordi medlemsstaterne arbejder tættere sammen. Disse fordele er mere påkrævede end nogensinde på det sikkerhedspolitiske område, fordi der i dag stilles større forventninger til Europa. Resten af verden venter mere af os på grund af vores økonomiske succes og ligeledes på grund af vores succes med opbygningen af fredelige og stabile demokratier. Og efter min mening forventer borgerne sig også mere af os, for de ser ikke kun Europa som nationalregnskaber og BNP-tal. Hvordan skulle de kunne det med den politiske tumult, der har været gennem de seneste par år - de voldsomme begivenheder, vi har været vidne til, lige siden en amerikansk samfundsforsker fortalte os, at historien var slut. Den Europæiske Union skal være på højde med begivenhederne. Så enkelt er det, og så vanskeligt er det. Amsterdam-traktaten og Köln-erklæringen udgør en formidabel udfordring. Men i Kommissionen ønsker vi at gøre vores til, at vi kan tage udfordringen op. Naturligvis har vi ikke nogen militær rolle. Synet mandag aften af så mange militæruniformer omkring mødet i Rådet (almindelige anliggender) kom som en interessant kulturel udvikling. Men det, vi har i Kommissionen, er midlerne og erfaringerne til at yde et vigtigt bidrag til den ikkemilitære dimension af sikkerhedspolitikken. De såkaldte Petersberg-opgaver indeholder en omfattende pakke af krisestyringsforanstaltninger, hvor Fællesskabets instrumenter spiller sammen med traditionelt diplomati og om nødvendigt anvendelse af militær magt. Her kommer vi til et centralt punkt. Undertiden er den militære dimension vigtig og afgørende. Men den ikkemilitære dimension kan også være afgørende. Konflikternes art har trods alt ændret sig så radikalt i løbet af dette blodige århundrede. 85% af ofrene i Første Verdenskrig var soldater. Kun 15% var civile. Situationen i nutidens konflikter er nærmest den omvendte. Det forholder sig ligeledes sådan, at med de stadig mere avancerede samfund og den gensidige afhængighed er økonomiske foranstaltninger, den frie informationsstrøm osv. blevet stadig vigtigere i konflikter og forebyggelsen af disse. Så Den Europæiske Union må planlægge sin indsats med brug af alle de instrumenter, den har til rådighed, militære såvel som ikkemilitære. Hvis De ønsker at vide, præcis hvad vi kan bidrage med fra Fællesskabets side, kan De se på de mange forskelligartede operationer på Balkan. Vi deltager på åbenlyse områder som humanitær bistand, rehabilitering og genopbygning. Men de foranstaltninger, vi kan træffe med henblik på at forebygge konflikter og menneskelige lidelser, omfatter også mange andre ting såsom opretholdelse af lov og orden, opbygning af institutioner og handelspolitik. Det er den slags, vi støtter i Kosovo, og som vi vil anmode Fællesskabet om et nyt bidrag på EUR 500 millioner til på donorkonferencen i Bruxelles i dag."@da1 ". Ich freue mich ganz besonders, heute zum ersten Mal an einer Aussprache im Europäischen Parlament teilnehmen zu können, bei der der Hohe Vertreter anwesend ist. Wir können uns glücklich schätzen, daß er derjenige ist, dem man die Verantwortung für die Entwicklung einer effizienteren und kohärenteren europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik übertragen hat. Ich möchte damit deutlich machen, daß wir weder unsere Vorstellungskraft noch die Verträge, in denen der Rahmen für unsere Aktivitäten festgelegt ist, strapazieren müssen, um klar zu erkennen, welche Rolle die Kommission und das Parlament spielen können. Nicht nur in Südosteuropa war ein koordiniertes militärisches und ziviles Krisenmanagement sowohl auf Unionsebene als auch zwischen den Mitgliedstaaten erforderlich. Auch in Ost-Timor ist es notwendig. Wir müssen als Union und als Mitgliedstaaten unsere Fähigkeit stärken, Krisen zu bewältigen und einen Beitrag für jene internationalen Organisationen leisten, die ebenfalls in diesem nur allzu dringlichen Bereich tätig sind. Der Europäische Rat wird in Helsinki über ein integriertes Konzept für das Konfliktmanagement beraten, und wir als Kommission werden uns umfassend an dieser Diskussion beteiligen. Ich möchte einen Punkt ansprechen, den manche für eher prosaisch halten werden. Bei der Konfliktverhütung und beim Krisenmanagement ist die Zeit von ausschlaggebender Bedeutung. Die neue Kommission arbeitet derzeit daran, die Wirksamkeit der Instrumente, die uns in Krisensituationen zur Verfügung stehen, zu verbessern und diese Maßnahmen zu beschleunigen. Das Parlament hat dies zu Recht wiederholt von uns gefordert. Dies ist eine große Aufgabe. In mehrfacher Hinsicht wären Fortschritte in diesem Bereich der größte und wichtigste Beitrag, den wir zu unseren heroischeren Zielen leisten könnten. Ich hoffe, daß wir bei der Entwicklung flexiblerer und schnellerer Verfahren auf die weitere Unterstützung des Parlaments zählen können, und ich nutze jede sich bietende Gelegenheit, um dieses Thema auch im Rat anzusprechen, wie der Hohe Vertreter sicherlich gerne bestätigen wird. Die Rolle der Kommission im Krisenmanagement ist klar, aber unsere Rolle beschränkt sich nicht auf das Krisenmanagement. Wir können eine europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik nur entwickeln, wenn in Europa im Wehrbereich unter dem Aspekt von Wettbewerbsfähigkeit und Offenheit die entsprechende industrielle und technische Basis vorhanden ist. Dies liegt auch im Interesse der Partner der Europäischen Union. Der Beitrag, den die Kommission hier leisten kann, bezieht sich auf eine Reihe von Instrumenten in Bereichen wie Öffentliches Auftragswesen, Binnenmarkt, Forschung und Wettbewerb. Zum Abschluß möchte ich noch auf einen Punkt hinweisen. Manchmal werden die potentiellen institutionellen Konflikte im Zusammenhang mit den anstehenden außen- und sicherheitspolitischen Aufgaben angesprochen. Ich hoffe, man wird es mir nicht übelnehmen, aber ich bin der Ansicht, daß die Themen, um die es hier geht, zu wichtig sind, als daß wir sie Diplomaten und Juristen überlassen könnten. Klar ist, daß der institutionelle Rahmen der Union unsere Basis bilden sollte. Klar ist, daß militärische und nichtmilitärische Fragen nicht fein säuberlich getrennt werden können. Die Kommission muß ihren Beitrag zum Krisenmanagement auch dann leisten, wenn zur Bewältigung einer Krise eine militärische Komponente erforderlich ist, weil daneben sicherlich auch eine nichtmilitärische Komponente bestehen wird. Die neuen Strukturen müssen so gestaltet sein, daß die Kommission umfassend von ihrem Initiativrecht Gebrauch machen kann. Die Kommission ist kein Kollegium von Amateur-Generalstabschefs, und wir wollen erfolgreich mit dem Hohen Vertreter und dem Parlament zusammenarbeiten, um sicherzustellen, daß Europa die Sicherheits- und Verteidigungspolitik erhält, die es braucht und die seine Bürger fordern. Abschließend möchte ich betonen, daß, solange ich mein derzeitiges Amt ausübe, zwischen das für Außenbeziehungen zuständige Kommissionsmitglied und den Hohen Vertreter kein Blatt Zigarettenpapier ­ oder vielleicht sollte ich nach den Ausführungen von David Byrne zum Tabak am gestrigen Tage lieber sagen kein Blatt Seidenpapier ­ paßt. Wie dem Haus bekannt ist, genießt er auf internationaler Ebene völlig zu Recht einen hervorragenden Ruf, weil er für die Werte eintritt, denen wir die größten Errungenschaften dieses Jahrhunderts in der europäischen Geschichte zu verdanken haben, deren Fehlen andererseits zu den schlimmsten Ereignissen in unserer Geschichte geführt hat. Der Hohe Vertreter und ich haben in den ersten Wochen nach unserem jeweiligen Amtsantritt auf zahlreichen Reisen viele Stunden damit zugebracht, in 30 000 Fuß Höhe gemeinsam die Probleme auf der Erde zu erörtern. Das erinnert mich daran, daß Lord Grey, der zu Beginn dieses Jahrhunderts britischer Außenminister war, in den zehn Jahren seiner Amtszeit nur ein einziges Mal ins Ausland reiste. Wenn ich mich nicht irre, brach kurz nach diesem Besuch der Erste Weltkrieg aus. Ich vermute, man betrachtete Lord Grey als weitgereisten Mann. Vielleicht sind wir durch die vielen Reisen heute besser informiert, als er es war, vielleicht aber auch nicht. Ich möchte nicht all die Punkte wiederholen, die der Hohe Vertreter so ausführlich erläutert hat. Da Sie mich jedoch zu dieser Aussprache eingeladen haben, worüber ich mich sehr freue, möchte ich die Position der Kommission im Hinblick auf die Schaffung einer europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik kurz erläutern. Sicherheit und Verteidigung, die Kernelemente einer Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik, sind natürlich zwangsläufig auch wichtige Bereiche für die Mitgliedstaaten. Auf dem vom Hohen Vertreter zu Recht als historisch bezeichneten Treffen des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ Anfang dieser Woche, an dem auch die Verteidigungsminister teilnahmen, wurde deutlich, daß die Mitgliedstaaten durch eine verstärkte Zusammenarbeit in den Bereichen Sicherheit und Verteidigung insbesondere zwei wesentliche Vorteile sehen. Erstens werden dadurch alle Mitgliedstaaten ihre Ressourcen besser nutzen können, und zweitens wird sich durch die engere Zusammenarbeit ihre Schlagkraft erhöhen. Diese Vorteile auf dem Gebiet der Sicherheit sind heute wichtiger denn je, denn die Erwartungen an Europa sind größer geworden. Die Welt erwartet mehr von uns, weil wir wirtschaftlich erfolgreich sind und es uns darüber hinaus gelungen ist, friedliche und stabile Demokratien aufzubauen. Ich denke, auch unsere Bürger, für die Europa nicht nur aus Bilanzen und BIP-Zahlen besteht, erwarten mehr von uns. Vor dem Hintergrund der turbulenten politischen Ereignisse der letzten Jahre ­ turbulenter Ereignisse, die eingetreten sind, obwohl uns ein amerikanischer Politikwissenschaftler das Ende der Geschichte einreden wollte ­ ist das nur zu verständlich. Die Europäische Union muß stärker werden, um den aktuellen Ereignissen gewachsen zu sein. So einfach ist das und doch zugleich so schwierig. Der Vertrag von Amsterdam und die Erklärung von Köln sind enorme Herausforderungen. Die Kommission wird ihren Beitrag dazu leisten, damit wir diese Herausforderung bewältigen können. Wir werden natürlich keine militärische Rolle übernehmen. Der Anblick so vieler Militäruniformen am Rande des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ am Montag abend war Zeichen einer interessanten kulturellen Entwicklung. Die Kommission verfügt jedoch über die notwendigen Mittel und Erfahrungen, um einen wichtigen Beitrag zur nichtmilitärischen Dimension der Sicherheit zu leisten. Die sogenannten Petersberger Aufgaben enthalten ein umfassendes Maßnahmenpaket zum Krisenmanagement, in dessen Rahmen die Instrumente der Gemeinschaft mit der traditionellen Diplomatie und, wenn nötig, dem Einsatz militärischer Mittel verbunden werden können. Hier kommen wir zu einem maßgeblichen Punkt. In manchen Fällen ist die militärische Dimension erforderlich und entscheidend. Die nichtmilitärische Dimension kann jedoch eine ebenso wichtige Rolle spielen. Schließlich hat sich die Art der Konflikte im Verlauf dieses blutigen Jahrhunderts grundlegend verändert. Im Ersten Weltkrieg waren fünfundachtzig Prozent der Opfer Soldaten. Nur 15 % waren Zivilisten. In den kriegerischen Auseinandersetzungen der heutigen Zeit ist das Verhältnis nahezu umgekehrt. Außerdem spielen durch den höheren Entwicklungsstand und die steigende wechselseitige Abhängigkeit unserer Gesellschaften wirtschaftliche Maßnahmen, der ungehinderte Informationsfluß und so weiter, eine immer wichtigere Rolle bei Konflikten und deren Verhütung. Daher muß die Europäische Union den Einsatz aller ihr zur Verfügung stehenden Instrumente prüfen, der militärischen wie der nichtmilitärischen. Wenn es um den Beitrag geht, den wir als Gemeinschaft leisten können, sollten wir unsere vielen Aktivitäten auf dem Balkan betrachten. Wir helfen in naheliegenden Bereichen, wie bei humanitären Aufgaben sowie bei Rehabilitations- und Wiederaufbaumaßnahmen. Aber die Maßnahmen, die wir zur Verhütung von Konflikten und menschlichem Leid ergreifen können, umfassen noch viele andere Dinge, wie zum Beispiel die Durchsetzung von Rechtsvorschriften, den Aufbau von Institutionen und die Handelspolitik. Im Kosovo unterstützen wir diese Art von Maßnahmen, für die wir auf der heutigen Geberkonferenz in Brüssel einen zusätzlichen Beitrag der Gemeinschaft in Höhe von 500 Millionen Euro zusichern werden."@de7 "Είμαι ιδιαίτερα ικανοποιημένος που παίρνω μέρος για πρώτη φορά σε μια συζήτηση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο με τον Ύπατο Εκπρόσωπο. Είμαστε όλοι πολύ τυχεροί που αυτός είναι ο άνθρωπος που έχει επιφορτιστεί με τη σημαντική ευθύνη για την ανάπτυξη μιας πιο αποτελεσματικής και συνεκτικής ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και αμυντικής πολιτικής. Συνεπώς, εκείνο που επιθυμώ να καταστήσω σαφές είναι ότι δεν χρειάζεται να οργιάζει η φαντασία σας, πόσο μάλλον να παραφουσκώνετε τις Συνθήκες που καθορίζουν τις δραστηριότητές μας, για να κατανοήσετε τους απολύτως σαφείς ρόλους που μπορεί να διαδραματίσει η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο. Δεν είναι μόνο στην νοτιοανατολική Ευρώπη που έχουμε δει την ανάγκη συντονισμένης στρατιωτικής και μη στρατιωτικής διαχείρισης κρίσεων τόσο σε επίπεδο Ευρωπαϊκής Ένωσης όσο και μεταξύ των κρατών μελών. Το ίδιο μπορούμε να διαπιστώσουμε και στο Ανατολικό Τιμόρ. Πρέπει να ενισχύσουμε την ικανότητά μας ως Ένωση και ως κράτη μέλη για τη διαχείριση των κρίσεων και για τη συνδρομή στους διεθνείς οργανισμούς που δραστηριοποιούνται επίσης σε αυτόν τον, αλίμονο, τόσο απαραίτητο τομέα. Αντικείμενο συζήτησης του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου στο Ελσίνκι θα είναι μια ολοκληρωμένη μέθοδος για τη διαχείριση των συγκρούσεων και εμείς ως Επιτροπή θα συμβάλουμε πλήρως σε αυτή τη συζήτηση. Επιτρέψτε μου να τονίσω ένα σημείο που κάποιοι ίσως θεωρούν κάπως τετριμμένο. Για την αποτροπή των συγκρούσεων και για τη διαχείριση κρίσεων, ο χρόνος έχει καθοριστική σημασία. Η νέα Επιτροπή έχει αρχίσει να εργάζεται προκειμένου να ενισχύσει την αποτελεσματικότητα και να αυξήσει την ταχύτητα αντίδρασης των μέσων που έχουμε σε περιπτώσεις κρίσης. Πρόκειται για κάτι που το Κοινοβούλιο έχει ζητήσει πολλές φορές από εμάς, απολύτως δικαιολογημένα βέβαια. Είναι ένα σημαντικό έργο. Από πολλές απόψεις, κάθε πρόοδος που θα κάνουμε σε αυτό τον τομέα θα αποτελούσε αναμφίβολα την πιο σημαντική συμβολή που θα μπορούσα να κάνω στους πιο ηρωικούς μας στόχους. Ελπίζω ότι μπορούμε να βασιστούμε στη διαρκή υποστήριξη του Κοινοβουλίου για την ανάπτυξη πιο ευέλικτων και γρήγορων διαδικασιών και, όπως είμαι σίγουρος ότι ο Ύπατος Εκπρόσωπος θα συμφωνούσε αμέσως, δεν θα χάσω καμία ευκαιρία να θέσω το ίδιο ζήτημα στο Συμβούλιο. Ο ρόλος της Επιτροπής ως προς τη διαχείριση κρίσεων είναι σαφής, αλλά ο ρόλος μας δεν περιορίζεται στη διαχείριση κρίσεων. Η ανάπτυξη μιας ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας δεν είναι εφικτή εν απουσία μιας ανταγωνιστικής και ανοικτής ευρωπαϊκής αμυντικής βιομηχανικής και τεχνολογικής βάσης. Κάτι τέτοιο είναι επίσης προς όφελος των εταίρων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Εμείς στην Επιτροπή μπορούμε να συμβάλουμε σε αυτό με μια σειρά μέσων σε τομείς όπως οι δημόσιες συμβάσεις, η εσωτερική αγορά, η έρευνα και ο ανταγωνισμός. Θέλω να αναφερθώ σε ένα τελευταίο σημείο. Μερικές φορές ακούμε να γίνεται λόγος για πιθανές συγκρούσεις μεταξύ των θεσμικών οργάνων, όσον αφορά το έργο που έχουμε να φέρουμε σε πέρας στους τομείς εξωτερικής πολιτικής και ασφάλειας. Ελπίζω ότι δεν θα θίξω κανέναν με αυτές τις παρατηρήσεις, αλλά πιστεύω ότι τα θέματα για τα οποία γίνεται λόγος είναι τόσο πολύ σημαντικά ώστε δεν μπορούμε να επιτρέψουμε να κατακρεουργηθούν από διπλωματικούς δικηγόρους. Απλά, πρέπει να βασιστούμε στο θεσμικό πλαίσιο της Ένωσης. Απλά, δεν μπορεί να γίνει ένας σαφής διαχωρισμός ανάμεσα σε στρατιωτικά και μη στρατιωτικά ζητήματα Απλά, η Επιτροπή πρέπει να διαδραματίζει στο ακέραιο το ρόλο της στην αντιμετώπιση των κρίσεων ακόμη και όταν υπάρχει ένα στρατιωτικό σκέλος, επειδή θα υπάρχει και ένα μη στρατιωτικό σκέλος. Απλά, οι νέες δομές θα πρέπει να δίνουν τη δυνατότητα στην Επιτροπή να ασκεί πλήρως το δικαίωμα πρωτοβουλίας. Απλά, η Επιτροπή δεν είναι ένα σώμα ερασιτεχνών διευθυνόντων προσωπικού και απλά θέλουμε να συνεργαστούμε επιτυχώς με τον Ύπατο Εκπρόσωπο και με το Κοινοβούλιο, προκειμένου να εξασφαλίσουμε ότι η Ευρώπη έχει την πολιτική ασφάλειας και την αμυντική πολιτική που χρειάζεται και που θέλουν οι πολίτες της. Και αν έχει μείνει ακόμα κανένα “απλά” στο λεξικό, θα ήθελα να πω αυτό: Όσο έχω τις τωρινές μου αρμοδιότητες, κανένα τσιγαρόχαρτο - ή μάλλον, ύστερα από τη χθεσινή ανακοίνωση του κ. David Byrne για τον καπνό, θα έπρεπε να πω κανένα κομμάτι λεπτό χαρτί - δεν πρόκειται να χωρίσει τον αρμόδιο για τις εξωτερικές σχέσεις Επίτροπο από τον Ύπατο Εκπρόσωπο. Όπως θα πρέπει να γνωρίζει το Κοινοβούλιο, έχει τεράστια διεθνή φήμη και δικαιολογημένα βέβαια ως άτομο που υπερασπίζεται τις αξίες, στις οποίες οφείλεται το πιο λαμπρό κομμάτι της ευρωπαϊκής ιστορίας αυτό τον αιώνα, ενώ η απουσία αυτών των αξιών έχει αποδειχτεί υπεύθυνη για τα πιο μελανά κομμάτια της ιστορίας μας. Ο Ύπατος Εκπρόσωπος κι εγώ αφιερώσαμε πολύ χρόνο κατά τις πρώτες εβδομάδες μετά από την ανάληψη των αντίστοιχων καθηκόντων μας, εξετάζοντας από κοινού τα προβλήματα στη γη 30.000 πόδια κάτω από τις θέσεις του αεροσκάφους μας – τόσο ταξίδι. Αυτό μου θυμίζει ότι ο λόρδος Grey, που διετέλεσε υπουργός εξωτερικών για δέκα χρόνια στις αρχές του αιώνα, πήγε στο εξωτερικό μόνο μια φορά. Αν θυμάμαι καλά, αμέσως μετά από αυτή την επίσκεψη ακολούθησε η κήρυξη του πρώτου παγκοσμίου πολέμου. Υποθέτω ότι ο λόρδος Grey θεωρούνταν πολυταξιδεμένος. Πιθανόν με τόσα ταξίδια που κάνουμε σήμερα να είμαστε καλύτερα ενημερωμένοι από ότι ήταν εκείνος, ίσως όμως και να μην είναι έτσι. Δεν θα ήθελα να επαναλάβω όλα τα ζητήματα που ανέπτυξε τόσο καλά ο Ύπατος Εκπρόσωπος, αλλά εφόσον με έχετε καλέσει να πάρω μέρος σε αυτή τη συζήτηση, κάτι για το οποίο εκφράζω την ιδιαίτερη ικανοποίησή μου, θα ήθελα να πω λίγα λόγια για την άποψη της Επιτροπής όσον αφορά την ανάπτυξη μιας ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Η ασφάλεια και η άμυνα, που είναι τα πιο βασικά σημεία της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας, αποτελούν κατά το δέον και αναπόφευκτα ένα φλέγον ζήτημα και για τα κράτη μέλη. Όπως έγινε εμφανές κατά την ιστορική σύνοδο – αυτό είναι το επίθετο που πολύ σωστά χρησιμοποίησε ο Ύπατος Εκπρόσωπος – στις αρχές αυτής της εβδομάδας του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων, στην οποία παρευρέθησαν οι υπουργοί άμυνας, τα κράτη μέλη πιστεύουν ότι η ενισχυμένη συνεργασία στον τομέα της ασφάλειας και της άμυνας στην Ευρωπαϊκή Ένωση θα αποφέρει δύο σημαντικά οφέλη. Πρώτον, θα δώσει σε όλους τη δυνατότητα να χρησιμοποιήσουν καλύτερα τους πόρους τους και, δεύτερον, θα συνεπάγεται ότι κάθε χώρα θα είναι πιο ισχυρή επειδή ακριβώς τα κράτη μέλη θα συνεργάζονται πιο στενά. Αυτά τα οφέλη είναι πιο σημαντικά από ποτέ στον τομέα της ασφάλειας επειδή σήμερα περιμένουμε περισσότερα από την Ευρώπη. Ο υπόλοιπος κόσμος περιμένει περισσότερα από εμάς λόγω της οικονομικής μας επιτυχίας, καθώς και λόγω της επιτυχίας μας στην οικοδόμηση ειρηνικών και σταθερών δημοκρατιών. Αλλά περισσότερα περιμένουν από εμάς, κατά τη γνώμη μου, και οι πολίτες μας, για τους οποίους Ευρώπη δεν σημαίνει μόνο ισολογισμοί και δείκτες ΑΕΠ. Και πώς θα μπορούσαν να σκέπτονται έτσι μετά τα θυελλώδη πολιτικά γεγονότα των τελευταίων χρόνων – θυελλώδη γεγονότα που σημειώθηκαν από τότε που ένας αμερικανός πολιτικός επιστήμονας μάς είπε ότι η ιστορία είχε τελειώσει. Η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να σταθεί στο ύψος των γεγονότων, κάτι που είναι τόσο απλό και τόσο δύσκολο συνάμα. Η Συνθήκη του Άμστερνταμ και η Δήλωση της Κολωνίας αποτελούν τρομερή πρόκληση. Αλλά εμείς, στην Επιτροπή, θέλουμε να διαδραματίσουμε το δικό μας ρόλο στην προσπάθεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης να ανταποκριθεί σε αυτή την πρόκληση. Ασφαλώς δεν έχουμε στρατιωτικό ρόλο. Το θέαμα, τη Δευτέρα το απόγευμα, τόσων πολλών στρατιωτικών στολών στα περιθώρια του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων αποτέλεσε ένα ενδιαφέρον πολιτιστικό γεγονός. Στην Επιτροπή όμως έχουμε τα μέσα και την εμπειρία να προωθήσουμε σημαντικά τη μη στρατιωτική διάσταση της ασφάλειας. Οι επονομαζόμενες αποστολές Petersberg αποτελούν ένα πλήρες πακέτο μέτρων διαχείρισης κρίσεων, σύμφωνα με τα οποία τα όργανα της Κοινότητας μπορούν να δρουν παράλληλα με την παραδοσιακή διπλωματία ή, αν αυτό θεωρηθεί απαραίτητο, παράλληλα με τη χρήση στρατιωτικής δύναμης. Φθάνουμε σε ένα κρίσιμο σημείο. Μερικές φορές η στρατιωτική διάσταση είναι ουσιώδους και αποφασιστικής σημασίας. Αλλά και η μη στρατιωτική διάσταση μπορεί να είναι εξίσου ζωτική. Εξάλλου ο χαρακτήρας των συγκρούσεων έχει αλλάξει ριζικά κατά τη διάρκεια αυτού του αιματοβαμμένου αιώνα. Ογδόντα πέντε τοις εκατό των θυμάτων του πρώτου παγκοσμίου πολέμου ήταν στρατιώτες. Μόνο το 15% ήταν άμαχοι. Σήμερα η κατάσταση κατά τις συγκρούσεις είναι σχεδόν εκ διαμέτρου αντίθετη. Είναι επίσης γεγονός ότι με την όλο και μεγαλύτερη περιπλοκότητα και την αλληλεξάρτηση των κοινωνιών μας, τα οικονομικά μέτρα, η ελεύθερη ροή πληροφοριών και ούτω καθεξής έχουν γίνει πιο σημαντικά από ποτέ όσον αφορά τις συγκρούσεις και την αποτροπή τους. Συνεπώς η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να εξετάσει την ανάληψη δράσης από όλα τα μέσα που έχει στη διάθεσή της, στρατιωτικά και μη. Αν θέλετε να μάθετε απλά τι μπορούμε να προσφέρουμε ως Κοινότητα, αναλογιστείτε το πλήθος των επιχειρήσεών μας στα Βαλκάνια. Συμμετέχουμε σε εμφανείς τομείς όπως η ανθρωπιστική βοήθεια, η αποκατάσταση και η ανοικοδόμηση. Ωστόσο, στα μέτρα που μπορούμε να πάρουμε με σκοπό την αποτροπή των συγκρούσεων και του ανθρώπινου πόνου περιλαμβάνονται πολλά άλλα, όπως η επιβολή του νόμου, η δημιουργία θεσμών και η εμπορική πολιτική. Τέτοιου είδους είναι τα μέτρα που υποστηρίζουμε στο Κόσοβο, στο οποίο θα υποσχεθούμε σήμερα στα πλαίσια της διάσκεψης χορηγών στις Βρυξέλλες μια ακόμη συνεισφορά 500 εκατομμυρίων ευρώ από την Κοινότητα."@el8 "(EN) Es para mi un gran placer participar por primera vez en un debate en el Parlamento Europeo junto con el Alto Representante. Todos nos consideramos muy afortunados de que sea él quien asuma esta responsabilidad clave de desarrollar una política exterior y de seguridad europea más eficaz y coherente. Por tanto, lo que quiero dejar claro, Señorías, es que no deben forzar demasiado su imaginación, y mucho menos forzar los Tratados por los que se rigen nuestras actividades, para ver con total claridad las funciones que pueden desempeñar la Comisión y el Parlamento. No sólo en el Sudeste de Europa hemos visto la necesidad de una gestión coordinada de las crisis militares y civiles tanto a nivel de la Unión, como entre los Estados miembros. Podemos contemplarlo también en Timor Oriental. Debemos mejorar nuestra capacidad como Unión y como Estados miembros de gestionar las crisis y colaborar con las organizaciones internacionales que también intervienen en este ámbito tan necesario, lamentablemente. El Consejo Europeo de Helsinki deliberará sobre un enfoque integrado de la gestión de conflictos y en la Comisión estamos contribuyendo de lleno a la preparación de dichas negociaciones. Permitan que haga una observación que a algunos puede parecerle algo prosaica. En la prevención de conflictos y en la gestión de crisis, el tiempo tiene fundamental importancia. La nueva Comisión ha comenzado a trabajar en un intento de mejorar la eficacia y la rapidez de respuesta de los instrumentos de que disponemos en situaciones de crisis. Es algo que el Parlamento nos ha exigido a menudo que hagamos y con toda razón. Es una ardua tarea. En muchos sentidos, cualquier progreso que hagamos en este ámbito representaría en mucho la mayor contribución que yo podría hacer a nuestros objetivos bastante más heroicos. Espero que podamos contar con el continuo apoyo del Parlamento a la hora de desarrollar procedimientos más flexibles y más rápidos y, como estoy seguro de que el Alto Representante estará dispuesto a reconocer, no pierdo ninguna oportunidad de plantear esta misma cuestión al Consejo. El papel de la Comisión en la gestión de crisis es claro, pero nuestro papel va más allá de la gestión de crisis. Una política de seguridad y defensa europea no puede desarrollarse si no existe una base industrial y tecnológica de defensa europea abierta y competitiva. Es algo que interesa también a los países asociados con la Unión Europea. En la Comisión podemos contribuir a ello con una amplia gama de instrumentos en ámbitos como contratos públicos, mercado interior, investigación y competencia. Quiero hacer una última observación. Hay quienes hablan de posibles conflictos institucionales en el desempeño de tareas relativas a la política exterior y de seguridad que nos esperan. Espero que no se ofendan por estas observaciones, pero creo que los asuntos de los que hablan son demasiado importantes para permitir que puedan ser destrozados por abogados diplomáticos. Es evidente que debemos ampliar el marco institucional de la Unión. Es evidente que los asuntos militares y no militares no pueden ser separados claramente. Es evidente que la Comisión debe desempeñar todo el papel que le corresponde en la gestión de crisis, incluso cuando existe un componente militar, porque también existirá un componente no militar. Es evidente que las nuevas estructuras deberán permitir a la Comisión ejercer plenamente su derecho de iniciativa. Es evidente que la Comisión no es un colegio de aficionados a jefes de personal y es evidente que queremos trabajar por el éxito con el Alto Representante y con el Parlamento para garantizar que Europa cuenta con la política de seguridad y de defensa que necesita y que sus ciudadanos quieren. Y si queda otro evidente en el diccionario, es el siguiente: mientras siga siendo responsable de las actuales competencias, ni un papel de fumar, o quizá después del anuncio que hizo ayer David Byrne sobre el tabaco debería decir ningún pañuelo de papel, separará al Comisario de Relaciones Exteriores del Alto Representante. Como sabrá la Asamblea, el Alto Representante goza de una alta y bien merecida reputación internacional por haber defendido los valores que se inscriben entre lo mejor de la historia europea de este siglo y cuya carencia ha sido también la causante de lo peor de nuestra historia. El Alto Representante y yo hemos pasado buena parte de nuestras primeras semanas en nuestros respectivos cargos estudiando juntos los problemas territoriales 30.000 pies más abajo de nuestros asientos de avión; hemos viajado mucho. Esto me recuerda que Lord Grey, Ministro de Asuntos Exteriores británico durante diez años a comienzos de este siglo, sólo viajó al extranjero en una ocasión. Si mi memoria de la historia no me falla, poco después de esa visita se declaró la I Guerra Mundial. Supongo que a Lord Grey se le consideraba una persona muy viajada. Puede que con todos los viajes que hemos realizado últimamente estemos mejor informados de lo que lo estuvo él, aunque puede que no. No deseo repetir todos los puntos que tan bien ha planteado el Alto Representante, pero habida cuenta de que he sido invitado a participar en este debate, lo que me llena de satisfacción, quisiera decir unas palabras sobre la opinión de la Comisión respecto a la creación de una política de seguridad y defensa europea. La seguridad y la defensa, que constituyen el aspecto central de la Política Exterior y de Seguridad Común, son aspectos que, como no podía ser de otra manera, tienen una gran importancia para los Estados miembros. Como se puso de manifiesto en la reunión histórica –es el adjetivo que, acertadamente, ha utilizado el Alto Representante– que ha celebrado esta semana el Consejo de Asuntos Generales al que asistieron los ministros de Defensa, los Estados miembros creen que una mayor cooperación en el ámbito de la seguridad y la defensa en la Unión Europea aportará dos ventajas principales. Primero, permitirá a todos hacer una mejor utilización de sus recursos y, segundo, significará que todos se verán fortalecidos, gracias precisamente a una colaboración más estrecha de los Estados miembros. Estas ventajas son más necesarias que nunca en el ámbito de la seguridad, porque hoy se espera más de Europa. El resto del mundo espera más de nosotros debido a nuestros logros económicos y debido también a nuestros logros en la consolidación de la paz y democracias estables. También esperan más de nosotros nuestros propios ciudadanos que, en mi opinión, no piensan en Europa sólo en términos de balance de situación e índices del PIB. Cómo podrían hacerlo, teniendo en cuenta los tumultuosos acontecimientos políticos de los últimos años – los acontecimientos más tumultuosos desde que un científico político estadounidense nos dijera que la historia había terminado. La Unión Europea debe ponerse a la altura de las circunstancias. Es tan sencillo como eso y tan difícil como eso. El Tratado de Amsterdam y la Declaración de Colonia representan un reto formidable. Pero en la Comisión queremos hacer todo lo posible para ayudar a lograrlo. Naturalmente no tenemos ninguna competencia militar. La profusión de uniformes militares el lunes por la noche en torno al Consejo de Asuntos Generales resultó un acontecimiento cultural interesante. Pero la Comisión sí cuenta con los medios y la experiencia necesarios para realizar una contribución importante a la dimensión no militar de la seguridad. Las denominadas misiones de Petersberg proponen un paquete integrado de medidas de gestión de crisis en las que los instrumentos comunitarios pueden interactuar con la diplomacia tradicional y, en caso necesario, con la utilización de la fuerza militar. Llegamos aquí a un aspecto crucial. A veces, la dimensión militar es fundamental y decisiva. Pero la dimensión no militar también puede ser crucial. Al fin y al cabo, la naturaleza del conflicto ha cambiado de forma radical durante este siglo sangriento. El ochenta y cinco por ciento de las víctimas de la I Guerra Mundial fueron soldados. Sólo el 15% fueron civiles. La situación en los conflictos actuales es prácticamente la inversa. También es cierto que con la mayor sofisticación e interdependencia de nuestras sociedades, las medidas económicas, el libre flujo de información, etcétera adquieren cada vez mayor relevancia en el caso de conflictos y de su prevención. Por ello la Unión Europea debe prever medidas que abarquen toda la gama de instrumentos de que disponemos, militares y no militares. Si desean saber exactamente qué contribución podemos hacer como Comunidad, contemplen la multitud de nuestras operaciones en los Balcanes. Participamos en ámbitos evidentes como la ayuda humanitaria, la rehabilitación y reconstrucción. Pero las medidas que podemos adoptar con el objetivo de prevenir el conflicto y el sufrimiento humano incluyen además muchas otras cosas, como velar por el cumplimiento de la ley, la creación de instituciones y la política de comercio. Son el tipo de cosas que apoyamos en Kosovo, país al que destinaremos en la conferencia de donantes que hoy se celebra en Bruselas otra ayuda por valor de 500 millones de euros con cargo a la Comunidad."@es12 "Olen erittäin tyytyväinen voidessani osallistua ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentissa käytävään keskusteluun korkean edustajan kanssa. Olemme kaikki äärettömän onnekkaita siinä, että hän on vastuussa tehokkaamman ja johdonmukaisemman eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä. Haluan siis tehdä selväksi sen, että teidän ei tarvitse terästää tai venyttää mielikuvitustanne, vaan terästäkäämme ja venyttäkäämme ainoastaan perustamissopimuksia, joilla määrätään toimistamme, niin että tehdään täysin selväksi, minkälaisen roolin komissio ja parlamentti voivat omaksua. Olemme havainneet, että myös muualla kuin Kaakkois-Euroopassa on tarpeen koordinoida sotilas- ja siviilikriisien hallintaa niin unionin tasolla kuin jäsenvaltioidenkin välillä. Olemme havainneet tällaisen tarpeen myös Itä-Timorissa. Meidän on parannettava unionin ja jäsenvaltioiden kykyä hallita kriisejä ja auttaa omalta osaltamme niitä kansainvälisiä järjestöjä, jotka toimivat aktiivisesti tällä valitettavasti niin välttämättömällä alalla. Helsingin Eurooppa-neuvosto keskustelee yhtenäisestä lähestymistavasta konfliktinhallintaan, ja me komissiossa osallistumme täysin tähän keskusteluun. Sallinette minun esittää yhden asian, joka voi joistakin tuntua melko arkipäiväiseltä. Konfliktintorjunnassa ja kriisinhallinnassa aika on ratkaiseva tekijä. Uusi komissio on aloittanut toimet, joilla pyritään parantamaan kriisitilanteissa käytettävissä olevien välineidemme tehokkuutta ja reagointinopeutta. Parlamentti on usein pyytänyt meitä tekemään sen, ja pyynnöt ovat täysin perusteltuja. Se vaatii valtavasti töitä. Tällä alalla saavuttamallamme kehityksellä myötävaikutettaisiin monilta osin selvästi parhaiten jokseenkin mahtipontisiin tavoitteisiimme verrattuna muihin mahdollisuuksiini. Toivon, että me voimme luottaa siihen, että parlamentti tukee meitä jatkossakin joustavampien ja nopeampien menettelyjen kehittämisessä, ja olen varma, että korkea edustaja olisi kanssani ilman muuta samaa mieltä siitä, että käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet esittää tämän saman asian neuvostolle. Komission rooli kriisinhallinnassa on selvä, mutta meidän tehtävämme ei lopu kriisinhallintaan. Eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ei voi kehittää, jos eurooppalaiselta puolustukselta puuttuu kilpailukykyinen ja avoin teollinen ja tekninen perusta. Se on myös Euroopan unionin kumppaneiden etujen mukaista. Me komissiossa voimme edistää tätä päämäärää julkisten hankintojen, sisämarkkinoiden, tutkimuksen ja kilpailun kaltaisilla aloilla käytettävillä eri välineillä. Haluan esittää lopuksi vielä yhden asian. Ihmiset puhuvat silloin tällöin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tehtäviin liittyvistä mahdollisista tulevista hallinnollisista konflikteista. Toivon, että he eivät pahastu näistä huomautuksista, mutta mielestäni kysymykset, joista he keskustelevat, ovat liian tärkeitä diplomaattisten juristien sotkettavaksi. On selvää, että meidän on turvauduttava unionin toimielinrakenteeseen. On selvää, että sotilaallisia ja ei-sotilaallisia kysymyksiä ei voi lokeroida huolellisesti erilleen. On selvää, että komission on osallistuttava täysin kriisinhallintaan, vaikka siihen sisältyisi sotilaallinen ulottuvuus, sillä se sisältää myös ei-sotilaallisen ulottuvuuden. On selvää, että uusien rakenteiden on sallittava komission käyttää kaikilta osin aloiteoikeuttaan. On selvää, että komissio ei ole amatöörimäisten henkilöstöpäällikköjen opisto, ja on selvää, että haluamme tehdä menestyksekästä yhteistyötä korkean edustajan ja parlamentin kanssa, niin että varmistetaan, että Euroopalla on sellainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jota se tarvitsee ja jota sen kansalaiset haluavat. Jos voidaan vielä sanoa jonkin olevan selvää, selvää on, että niin kauan kuin minulla on nykyiset velvollisuuteni, yksikään savukepaperi, tai ehkä minun pitäisi sanoa David Byrnen eilisen tupakkaa koskevan julkilausuman jälkeen, yksikään silkkipaperi ei erota ulkosuhteista vastaavaa komission jäsentä korkeasta edustajasta. Kuten parlamentti tietänee, hän on saanut valtavan ja täysin ansaitun kansainvälisen maineen siitä, että hän on puolustanut niitä arvoja, jotka ovat johtaneet Euroopan historian parhaisiin hetkiin tällä vuosisadalla ja joiden puuttuminen on vastaavasti johtanut historiamme pahimpiin hetkiin. Korkea edustaja ja minä olemme kuluttaneet suuren osan ensimmäisistä viikoistamme tehtävissämme pohtimalla yhdessä 30 000 jalkaa lentokoneen istuintemme alla olevia maanpäällisiä ongelmia – olemme matkustaneet niin paljon. Se tuo mieleeni, että lordi Grey, joka toimi Britannian ulkoministerinä kymmenen vuotta vuosisadan alussa, matkusti ulkomaille vain yhden ainoan kerran. Jos historiantietoni pitävät paikkansa, pian tämän matkan jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota. Uskoakseni lordi Greytä pidettiin kokeneena matkustajana. Nykypäivien ahkeran matkustelun ansiosta meillä on ehkä enemmän tietoa kuin hänellä oli, ehkä ei. En halua toistaa kaikkia niitä kohtia, jotka korkea edustaja esitti niin hyvin, mutta koska olette pyytäneet minua osallistumaan tähän keskusteluun, mistä olen erittäin tyytyväinen, haluaisin kertoa muutamalla sanalla komission kannasta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakentamiseen. Turvallisuus ja puolustus, jotka ovat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydin, ovat myös oikeutetusti ja väistämättä hyvin lähellä jäsenvaltioiden sydämiä. Kuten kuluneen viikon alkupuolella pidetyssä yleisten asiain neuvoston historiallisessa kokouksessa – korkea edustaja käytti tätä adjektiivia, ja se on myös oikea adjektiivi – , johon puolustusministerit osallistuivat, kävi selvästi ilmi, että jäsenvaltiot uskovat, että yhteistyön parantaminen Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tuo mukanaan kaksi suurta etua. Ensinnäkin sen ansiosta kaikki voivat hyödyntää paremmin omia voimavarojaan, ja toiseksi se tarkoittaa sitä, että kaikilla olisi enemmän iskuvoimaa käytössään nimenomaan jäsenvaltioiden läheisemmän yhteistyön ansiosta. Nämä edut ovat entistä tärkeämpiä turvallisuuden alalla, sillä Eurooppaan kohdistuu nykyään entistä suurempia odotuksia. Muu maailma odottaa meiltä entistä enemmän, koska olemme menestyneet taloudellisesti ja koska olemme myös onnistuneet luomaan rauhanomaisia ja vakaita demokratioita. Omat kansalaisemme odottavat meiltä mielestäni entistä enemmän, sillä he eivät tarkastele Eurooppa vain taseiden ja BKT:tä koskevien lukujen perusteella. Miten he ikinä voisivatkaan tehdä niin, kun otetaan huomioon viime vuosien sekavat poliittiset tapahtumat – tapahtumat, jotka ovat olleet sekavia aina siitä alkaen, kun eräs amerikkalainen poliitikko ja tiedemies kertoi meille, että historia on päättynyt. Euroopan unionin on oltava tapahtumien tasalla. Asia on näin yksinkertainen ja näin vaikea. Amsterdamin sopimus ja Kölnin julkilausuma merkitsevät suunnatonta haastetta. Me komissiossa haluamme kuitenkin auttaa osaltamme vastaamaan siihen. Meillä ei tietenkään ole sotilaallista roolia. Maanantai-iltana nähdyt lukuisat sotilasvirkapuvut yleisten asiain neuvoston liepeillä näyttävät olevan mielenkiintoisen kulttuurisen kehityksen tulos. Meillä on komissiossa kuitenkin keinot ja kokemusta, niin että voimme edistää merkittävästi turvallisuuden ei-sotilaallista ulottuvuutta. Niin kutsutuissa Petersbergin tehtävissä ehdotetaan laajaa kriisinhallintatoimien pakettia, jossa yhteisön välineitä voidaan käyttää vuorovaikutuksessa perinteisen diplomatian kanssa ja, jos välttämätöntä, sotilaallisen voiman kanssa. Seuraavaksi tulemme olennaiseen kysymykseen. Sotilaallinen ulottuvuus on toisinaan välttämätön ja ratkaiseva. Myös ei-sotilaallinen ulottuvuus voi kuitenkin olla ratkaiseva. Konfliktien luonne on lopulta muuttunut niin perusteellisesti tämän verisen vuosisadan aikana. Ensimmäisen maailmansodan uhreista 85 prosenttia oli sotilaita. Vain 15 prosenttia oli siviilejä. Nykypäivän konflikteissa tilanne on miltei päinvastainen. Koska yhteiskuntamme ovat entistä kehittyneempiä ja riippuvaisempia toisistaan, taloudelliset toimet, vapaa tiedonkulku ja niin edelleen ovat niin ikään tulleet yhä tärkeämmiksi konflikteissa ja niiden torjunnassa. Euroopan unionin on siten hahmoteltava toimia, jotka kattavat kaikki sen käytettävissä olevat välineet sotilaallisista ei-sotilaallisiin. Jos haluatte tietää, mitä me tarkalleen voimme saavuttaa yhteisönä, tarkastelkaa monitahoisia toimiamme Balkanilla. Osallistumme humanitaarisen avun, elvytyksen ja jälleenrakentamisen kaltaisille itsestään selville aloille. On kuitenkin muitakin toimia, joihin voimme ryhtyä konfliktien ja inhimillisten kärsimysten estämiseksi, kuten lainsäädännön täytäntöönpano, toimielinten vahvistaminen ja kauppapolitiikka. Tämänkaltaisia toimia me tuemme Kosovossa, jolle anomme yhteisöltä 500 miljoonan euron lisäavustusta tänään Brysselissä järjestettävässä rahoittajien konferenssissa."@fi5 "Je suis tout à fait ravi de participer pour la première fois à un débat au Parlement européen avec le Haut-Représentant de la politique extérieure et de sécurité commune. Nous avons tous beaucoup de chance que le principal responsable du développement d'une politique européenne de défense et de sécurité plus efficace et cohérente soit M. Solana. Ce que je veux vous dire, c'est qu'il n'est pas nécessaire de faire un effort d'imagination extraordinaire, ni même de lire entre les lignes des traités régissant nos activités, pour comprendre très clairement les rôles que peuvent jouer la Commission et le Parlement. L'utilité d'une gestion militaire et civile coordonnée de la crise, au niveau de l'Union comme entre les États membres, ne s'est pas seulement fait sentir en Europe du Sud-Est. Nous la constatons également dans le cas du Timor-Oriental. Nous devons améliorer notre capacité en tant qu'Union et en tant qu'États membres de gérer les crises et de soutenir les organisations internationales actives dans ce domaine, ô combien nécessaire, hélas! Le Conseil européen d'Helsinki doit examiner une approche intégrée de la gestion des conflits et la Commission contribue pleinement à cet examen. Permettez-moi une remarque que certains jugeront peut-être quelque peu prosaïque. Dans le cadre de la prévention des conflits et de la gestion des crises, le temps est un facteur essentiel. La nouvelle Commission a entrepris d'essayer d'améliorer l'efficacité et la vitesse de déploiement des instruments dont nous disposons en cas de crise. Le Parlement nous a fréquemment demandé de le faire, à juste titre d'ailleurs. La tâche est considérable. À maints égards, tout progrès sur ce plan constituerait de loin la chose la plus importante que je pourrais faire pour nos objectifs passablement plus héroïques. J'espère que nous pourrons continuer à compter sur le soutien du Parlement pour mettre au point des procédures plus souples et plus rapides et je ne perds pas une occasion d'attirer l'attention du Conseil sur ce point, ce que, j'en suis sûr, le Haut-Représentant ne me reprochera pas. Le rôle de la Commission en matière de gestion des crises est clair, mais il va au-delà de cet aspect. Il n'est en effet pas possible de développer une politique européenne de sécurité et de défense sans la doter d'une assise industrielle et technologique compétitive et ouverte, ce qui est également dans l'intérêt des partenaires de l'Union européenne. Nous, membres de la Commission, pouvons y contribuer grâce à toute une série d'instruments dans des secteurs comme la passation des marchés publics, le marché intérieur, la recherche et la concurrence. Je voudrais faire une dernière remarque. On parle parfois, à propos des efforts qui nous attendent dans le domaine de la politique étrangère et de sécurité, de conflits institutionnels potentiels. J'espère ne blesser personne, mais je pense que les matières dont il est question sont trop importantes pour laisser des juristes férus de diplomatie les vider de leur substance. Il est clair que nous devons développer la politique étrangère et de sécurité en partant du cadre institutionnel de l'Union. Il est clair que l'on ne peut pas nettement compartimenter les aspects militaires et non militaires. Il est clair que la Commission doit jouer pleinement son rôle dans la gestion des crises, même lorsqu'il y a une dimension militaire, parce qu'il y aura de toute façon aussi une dimension non militaire. Il est clair que les nouvelles structures doivent permettre à la Commission d'exercer pleinement son droit d'initiative. Il est clair que la Commission n'est pas un collège de responsables dilettantes et il est clair que nous voulons faire du bon travail avec le Haut-Représentant, et avec le Parlement, pour doter l'Europe de la politique de sécurité et de défense dont elle a besoin et à laquelle les citoyens aspirent. Et s'il m'en reste encore un, je dirai qu'il est clair que tant que j'occuperai ce poste, je ne laisserai pas la moindre feuille de papier à cigarette, ou peut-être devrais-je dire, après la déclaration de David Byrne hier au sujet du tabac, le moindre bout de tissu se glisser entre le commissaire responsable des relations extérieures et le Haut-Représentant. (Applaudissements) Comme vous le savez, il bénéficie, sur la scène internationale, de la réputation solide et tout à fait méritée de défenseur des valeurs qui ont été à l'origine du meilleur de l'histoire européenne au cours de ce siècle, mais dont l'absence a été à l'origine du pire de cette même histoire. Le Haut-Représentant et moi-même avons passé une bonne partie des premières semaines dans nos fonctions respectives à étudier ensemble les problèmes qui se déroulaient au moment même sur terre, 30 000 pieds en dessous de nos sièges d'avion: nous voyageons beaucoup. Cela me rappelle que Lord Grey, qui fut pendant dix ans ministre britannique des Affaires étrangères au début de ce siècle, ne s'est déplacé à l'étranger qu'une seule fois. Si ma mémoire de l'histoire ne me trahit pas, cette visite fut suivie peu après par l'éclosion de la Première Guerre mondiale. Je suppose que Lord Grey était considéré comme un grand voyageur. Il se peut, avec tous les déplacements que nous effectuons aujourd'hui, que nous soyons mieux informés que lui, mais il se peut aussi que ce ne soit pas le cas. Je ne souhaite pas revenir sur les différents points que le Haut-Représentant a si bien développés, mais puisque vous m'avez invité à prendre part à ce débat, ce dont je me félicite sincèrement, je voudrais dire quelques mots de ce que pense la Commission de la construction d'une politique européenne de sécurité et de défense. La sécurité et la défense, qui sont au cœur de la politique étrangère et de sécurité commune, sont également, inévitablement et à raison, chères au cœur des États membres. Comme l'a clairement montré, au début de cette semaine, la réunion historique - pour reprendre l'adjectif employé par le Haut-Représentant et le mot n'est pas trop fort - du Conseil "affaires générales" à laquelle assistaient les ministres de la Défense, les États membres sont persuadés qu'une meilleure coopération au sein de l'Union européenne dans les matières de sécurité et de défense aura deux grands avantages. Premièrement, elle permettra à chacun de faire un meilleur usage des ressources disponibles et, deuxièmement, chacun y gagnera en puissance, précisément parce que les États membres travaillent en plus étroite collaboration. Ces avantages sont plus que jamais nécessaires dans le domaine de la sécurité, parce que l'on est aujourd'hui plus exigeant à l'égard de l'Europe. Le reste du monde attend plus de nous, parce que nous réussissons bien sur le plan économique et que nous réussissons bien aussi dans le domaine de la mise en place de démocraties pacifiques et stables. D'après moi, nos propres citoyens attendent plus de nous, eux qui ne voient pas l'Europe uniquement en termes de bilans et de PIB. Comment le pourraient-ils d'ailleurs, compte tenu de la frénésie avec laquelle s'enchaînent les événements politiques ces dernières années, une frénésie qui s'est déclenchée le jour où un expert américain de la politique nous a dit que l'histoire avait pris fin? L'Union européenne doit se mettre à la hauteur des événements. C'est aussi simple et aussi compliqué que cela. Le traité d'Amsterdam et la déclaration de Cologne lancent un défi formidable. Et nous, membres de la Commission, voulons jouer le rôle qui nous revient pour aider à le réaliser. Certes, nous n'avons aucun rôle militaire. Le rassemblement, lundi soir, d'un si grand nombre d'uniformes en marge du Conseil "affaires générales" est apparu comme un développement culturel intéressant. Cependant, ce que la Commission a, ce sont les moyens et l'expérience pour contribuer dans une mesure importante à la dimension non militaire de la sécurité. Les initiatives dites de Petersberg ouvrent la voie à un paquet complet de mesures de gestion des crises autorisant une interaction entre les instruments communautaires, la diplomatie traditionnelle et, le cas échéant, le recours à la force militaire. Nous touchons là un point crucial. Parfois, la dimension militaire est indispensable et décisive, mais la dimension non militaire peut se révéler tout aussi indispensable. La nature des conflits a tellement changé au cours de ce siècle qui a vu tant de sang versé. 85% des victimes de la Première Guerre mondiale étaient des soldats et 15% seulement, des civils. Dans les conflits d'aujourd'hui, c'est quasiment le contraire qui se produit. Par ailleurs, vu la sophistication et l'interdépendance grandissantes de nos sociétés, des aspects comme les mesures économiques et la libre circulation de l'information n'ont cessé de gagner en importance dans la gestion des conflits et leur prévention. L'Union européenne doit par conséquent envisager son action en passant en revue tout l'éventail d'instruments dont elle dispose, militaires et non militaires. Si vous voulez prendre la mesure de notre contribution en tant que Communauté, voyez la diversité de nos opérations dans les Balkans. Nous intervenons, c'est évident, dans des domaines comme l'aide humanitaire, la réhabilitation et la reconstruction. Mais les domaines dans lesquels nous sommes en mesure d'intervenir pour prévenir les conflits et empêcher les souffrances humaines sont bien plus variés. Je songe notamment au respect de la loi, au développement institutionnel et à la politique commerciale. Voilà le genre de choses que nous soutenons, par exemple au Kosovo, et en faveur desquelles nous prendrons l'engagement, dans le cadre de la conférence des donateurs qui doit avoir lieu à Bruxelles aujourd'hui, d'une nouvelle contribution communautaire de 500 millions d'euros."@fr6 "E’ con grande piacere che partecipo per la prima volta ad una discussione al Parlamento europeo con l’Alto Rappresentante. E’ una grande fortuna per tutti noi che sia stata affidata a lui la responsabilità fondamentale di formulare una politica europea di sicurezza e di difesa più efficace e coerente. Ciò che voglio chiarire è che non è necessario compiere sforzi d’immaginazione, né tantomeno forzare i Trattati su cui si basano le nostre attività, per vedere i ruoli del tutto chiari che possono svolgere Commissione e Parlamento. Non è solo nell’Europa sudorientale che abbiamo constatato la necessità di una gestione coordinata della crisi militare e civile sia a livello di Unione che tra gli Stati membri. Abbiamo potuto rilevare la stessa necessità a Timor est. Dobbiamo migliorare la nostra capacità, come Unione e come Stati membri, di gestire le crisi e di aiutare le altre organizzazioni internazionali attive in questo campo, purtroppo molto necessario. Il Consiglio europeo di Helsinki discuterà un approccio integrato alla gestione dei conflitti e come Commissione stiamo fornendo il nostro pieno contributo alla discussione. Consentitemi di fare un’osservazione che qualcuno potrà considerare piuttosto banale. Nella prevenzione dei conflitti e nella gestione delle crisi, il tempo è essenziale. La nuova Commissione ha cominciato a lavorare per migliorare l’efficacia e la rapidità di risposta degli strumenti a disposizione nelle situazioni di crisi. Il Parlamento ce l’ha chiesto più volte e del tutto a ragione. Si tratta di un lavoro impegnativo. Sotto molti aspetti, qualsiasi progresso compiuto in questo campo rappresenterebbe di gran lunga il massimo contributo che potrei offrire per il raggiungimento dei nostri obiettivi più ambiziosi. Spero che possiamo contare sull’appoggio costante del Parlamento nella formulazione di procedure più flessibili e più rapide e non perdo occasione, come converrà senza dubbio l’Alto Rappresentante, per ribadire questo punto in seno al Consiglio. Il ruolo della Commissione nella gestione delle crisi è chiaro, ma il nostro ruolo va oltre la gestione delle crisi. Non è possibile formulare una politica europea di sicurezza e di difesa in assenza di una base industriale e tecnologica competitiva e aperta per la difesa europea. Questo è anche nell’interesse dei paesi dell’Unione europea. La Commissione può contribuire a questo fine con una gamma di strumenti in settori quali gli appalti pubblici, il mercato interno, la ricerca e la concorrenza. Vorrei fare un’osservazione finale. Qualcuno parla talvolta dei potenziali conflitti istituzionali nell’ambito delle future missioni nel campo della politica estera e di sicurezza. Spero che queste persone non si offendano, ma credo che le questioni di cui stiamo parlando siano troppo importanti per lasciarle nelle mani di avvocati diplomatici. In termini più chiari, non è possibile separare in modo netto le questioni militari da quelle non militari. La Commissione deve svolgere appieno il suo ruolo nella gestione delle crisi anche quando vi è una componente militare, perché sarà sempre presente una componente non militare. Le nuove strutture devono permettere alla Commissione di esercitare appieno il proprio diritto di iniziativa. La Commissione non è un collegio di Capi di stato maggiore dilettanti: desideriamo collaborare con successo con l’Alto Rappresentante e con il Parlamento per garantire all’Europa la politica di sicurezza e di difesa di cui ha bisogno e che vogliono i suoi cittadini. E per dirla ancora una volta con parole chiare, finché ricoprirò le mie attuali funzioni, niente, neanche una cartina per sigarette, o forse dopo l’annuncio di ieri di David Byrne sul tabacco dovrei dire neanche una carta velina, dividerà il Commissario per le relazioni esterne dall’Alto Rappresentante. Come l’Assemblea sa, egli gode di un’ottima reputazione, del tutto meritata, a livello internazionale come difensore dei valori sui quali si fonda la parte migliore della storia europea di questo secolo e la cui assenza è stata all’origine della parte peggiore della nostra storia. L’Alto Rappresentante ed io abbiamo trascorso gran parte delle prime settimane nelle nostre rispettive funzioni ad esaminare insieme i problemi della terra 30.000 piedi al di sotto dei sedili degli aerei su cui ci trovavamo – tanto abbiamo viaggiato. Mi fa venire in mente che Lord Grey, per dieci anni Segretario degli esteri britannico all’inizio del secolo, si recò all’estero soltanto una volta. Se non ricordo male, a quella sua visita seguì a breve lo scoppio della prima guerra mondiale. Suppongo che Lord Grey fosse considerato un uomo che conosceva il mondo. Con tutti i viaggi che facciamo in questi giorni, forse siamo più informati di lui, ma forse non è così. Non intendo tornare su tutti i punti presentati così bene dall’Alto Rappresentante, ma, poiché mi avete invitato a partecipare alla discussione, cosa che apprezzo molto, vorrei dire qualche parola sul parere della Commissione in merito alla formulazione di una politica europea di sicurezza e di difesa. Sicurezza e difesa, elementi centrali della politica estera e di sicurezza comune, sono anche, com’è giusto ed inevitabile, al centro degli interessi degli Stati membri. Come è emerso chiaramente nel corso della storica riunione del Consiglio “affari generali”– così definita, a ragione, dall’Alto Rappresentante – tenutasi all’inizio di questa settimana, cui hanno partecipato i Ministri della difesa, gli Stati membri ritengono che una migliore cooperazione nel settore della sicurezza e della difesa a livello di Unione europea recherà due importanti vantaggi. Innanzitutto, consentirà a tutti di utilizzare meglio le proprie risorse e, in secondo luogo, significherà che ognuno avrà maggiore forza proprio grazie alla più stretta collaborazione tra gli Stati membri. Questi vantaggi sono più che mai necessari nel campo della sicurezza, perché oggi esistono maggiori aspettative nei confronti dell’Europa. Il resto del mondo si aspetta di più da noi a causa del nostro successo economico e anche a seguito del successo nella costruzione di democrazie pacifiche e stabili. A mio parere, si attendono di più da noi anche i nostri cittadini, che non pensano all’Europa solo in termini di bilancio e di PIL. E non potrebbe essere diverso, considerati i tumultuosi eventi politici degli ultimi anni – perché di eventi tumultuosi si è trattato, benché un politologo americano ci avesse detto che la storia era finita. L’Unione europea deve essere all’altezza degli eventi. E’ un obiettivo semplice, e allo stesso tempo complesso. Il Trattato di Amsterdam e la dichiarazione di Colonia rappresentano una sfida formidabile. Noi membri della Commissione vogliamo comunque svolgere il nostro ruolo e contribuire a vincere questa sfida. Naturalmente non abbiamo alcun ruolo militare. Lunedì sera, vedere tante uniformi militari ai margini del Consiglio “affari generali” è stato un interessante sviluppo culturale. La Commissione dispone tuttavia dei mezzi e dell’esperienza per dare un importante contributo alla dimensione non militare della sicurezza. Le cosiddette missioni Petersberg propongono un pacchetto completo di misure per la gestione delle crisi in cui gli strumenti comunitari possono interagire con la diplomazia tradizionale e, se necessario, con l’uso della forza militare. Giungiamo così ad un punto cruciale. Talvolta, la dimensione militare è essenziale e decisiva. Tuttavia, anche la dimensione non militare può avere un’importanza cruciale. Dopo tutto, la natura dei conflitti è cambiata in modo radicale durante questo secolo sanguinoso. Nella prima guerra mondiale l’85 percento delle vittime era costituito dai soldati. Le vittime civili costituivano solo il 15 percento. Nei conflitti odierni avviene quasi l’opposto. Inoltre, nelle nostre società sempre più sofisticate e interdipendenti, le misure economiche, il libero flusso di informazioni eccetera sono diventati sempre più importanti nei conflitti e nella loro prevenzione. L’Unione europea deve quindi considerare di agire avvalendosi dell’intera gamma di strumenti a sua disposizione, militari e non. Se volete sapere quale contributo possiamo offrire come Comunità, pensate alla molteplicità delle nostre operazioni nei Balcani. Il nostro coinvolgimento riguarda svariati settori, tra cui l’assistenza umanitaria, le azioni di ripristino e di ricostruzione. Tuttavia, le misure che possiamo adottare allo scopo di prevenire i conflitti e le sofferenze umane comprendono molti altri aspetti, come l’applicazione della legge, il miglioramento delle istituzioni e la politica commerciale. Nel Kosovo stiamo sostenendo questo genere di azioni, alle quali destineremo un ulteriore contributo comunitario di 500 milioni di euro in occasione della conferenza dei donatori che si tiene oggi a Bruxelles."@it9 "I am extremely pleased to be taking part for the first time in a debate in the European Parliament with the High Representative. We are all extremely fortunate that he is the man charged with the key responsibility for developing a more effective and coherent European security and defence policy. So what I want to make clear is that you do not have to strain or stretch your imagination, let alone strain or stretch the Treaties which determine our activities, to see the absolutely clear roles that can be played by the Commission and by Parliament. It is not just in south-east Europe that we have seen the need for coordinated military and civil crisis management both at Union level and between Member States. We can also see that in East Timor. We have to improve our ability as a Union and as Member States to manage crises and to contribute to those international organisations which are also active in this, alas, all too necessary area. The Helsinki European Council will discuss an integrated approach to conflict management and we are, as a Commission, making a full contribution to that discussion. Let me make a point that some may regard as rather prosaic. In conflict prevention and crisis management, time is of the essence. The new Commission has begun work to try to improve the effectiveness and speed of response of the instruments that we have in crisis situations. That is something which Parliament has frequently requested us to do, and absolutely rightly. It is a big job. In many respects, any progress we make in this area would represent by far the biggest contribution that I could make to our rather more heroic objectives. I hope that we can count on the continued support of Parliament in developing more flexible and more rapid procedures, and as the High Representative I am sure would readily agree, I lose no opportunity to make the same point to the Council. The Commission’s role in crisis management is clear, but our role goes beyond crisis management. A European security and defence policy cannot be developed in the absence of a competitive and open European defence industrial and technological base. This is also in the interests of the European Union’s partners. We in the Commission can contribute to this with a range of instruments in areas such as public procurement, the internal market, research and competition. I want to make one final point. Sometimes people talk about the potential institutional conflicts in the foreign and security tasks which lie ahead. I hope they will not take exception to these remarks but I think that the issues they are talking about are too important to allow them to get mangled by diplomatic lawyers. Plainly, we have to build on the institutional framework of the Union. Plainly, military and non-military matters cannot be neatly compartmentalised. Plainly, the Commission must play its full part in crisis management even when there is a military component, because there will also be a non-military component. Plainly, the new structures must enable the Commission to exercise its full right of initiative. Plainly, the Commission is not a college of amateur chiefs of staff and plainly, we want to work successfully with the High Representative and with Parliament to ensure that Europe has the security and defence policy that it needs and that its citizens want. And if there is another plainly left in the dictionary, it is this: so long as I have my present responsibilities, no cigarette paper, or perhaps after David Byrne’s announcement on tobacco yesterday I should say no piece of tissue paper, is going to separate the Commissioner for External Relations from the High Representative. He has, as the House will know, a huge and wholly deserved international reputation for standing up for the values which have been responsible for the best of European history in this century and whose absence has been responsible for the worst of our history as well. The High Representative and I have spent a good deal of our first weeks in our respective jobs considering together the terrestrial problems 30,000 feet below our aircraft seats – so much travel. It reminds me that Lord Grey, the British Foreign Secretary for ten years at the beginning of the century, only ever went abroad once. If my history does not let me down, that visit was shortly followed by the outbreak of the first world war. I suppose Lord Grey was regarded as well-travelled. Perhaps with all the travelling we do these days we are better informed than he was, but perhaps we are not. I do not wish to repeat all the points which have been so well made by the High Representative, but since you have invited me to take part in this debate, something which I greatly welcome, I should like to say a few words about the Commission’s view of the building of a European security and defence policy. Security and defence, which are at the heart of the Common Foreign and Security Policy, are also properly and inevitably close to the hearts of Member States. As was clearly apparent at the historic meeting – it is the High Representative’s adjective and the correct one – at the beginning of this week of the General Affairs Council attended by defence ministers, Member States believe that enhanced cooperation in the security and defence area in the European Union will bring two major benefits. First, it will enable everyone to make better use of their resources and, secondly, it will mean that everyone packs a bigger punch precisely because Member States are working more closely together. These benefits are needed more than ever in the security field because more is expected of Europe today. More is expected of us by the rest of the world because of our economic success and because of our success too in building peaceful and stable democracies. More is expected of us, in my judgement, by our own citizens, who do not think of Europe just in terms of balance sheets and GDP figures. How could they possibly do so given the tumultuous political events of the last few years – tumultuous events ever since an American political scientist told us that history had ended. The European Union has to rise to the level of events. It is as simple as that and as difficult as that. The Amsterdam Treaty and the Cologne Declaration represent a formidable challenge. But we, in the Commission, want to play our part in helping to meet it. Of course we have no military role. The sight, on Monday evening, of so many military uniforms in the margins of the General Affairs Council came as an interesting cultural development. But what we do have in the Commission is the means and the experience to make an important contribution to the non-military dimension of security. The so-called Petersberg Tasks suggest a comprehensive package of crisis-management measures where Community instruments can interact with traditional diplomacy and, if necessary, the use of military force. Here we come to a crucial point. Sometimes the military dimension is essential and decisive. But the non-military dimension can also be crucial. After all, the nature of conflict has changed so radically during this bloody century. Eighty-five percent of the victims of the first world war were soldiers. Only 15% were civilians. The situation in conflicts today is almost the opposite. It is equally the case that with the increasing sophistication and interdependence of our societies, economic measures, the free flow of information and so on have become ever more important in conflict and its prevention. So the European Union has to envisage action right across the whole range of instruments at its disposal, both military and non-military. If you want to know just what we can contribute as a Community, look at the multitude of our operations in the Balkans. We are involved in obvious areas like humanitarian assistance, rehabilitation and reconstruction. But the measures we can take with the aim of preventing conflict and human suffering include many other things as well, like law enforcement, institution-building and trade policy. Those are the sort of things we are supporting in Kosovo, to which we will be pledging at the donors conference in Brussels today another contribution of EUR 500 million from the Community."@lv10 "Het doet mij veel deugd dat ik deelgenoot mag zijn van het eerste debat in het Europees Parlement met de hoge vertegenwoordiger. Wij mogen ons bijzonder gelukkig prijzen dat hij is aangezocht voor zo'n belangrijke taak als de ontwikkeling van een slagvaardig en coherent Europees veiligheids- en defensiebeleid. Wat ik hiermee duidelijk wil maken is dus dat je niet heel creatief hoeft te zijn, laat staan heel creatief met de interpretatie van het Verdrag dat het kader voor onze activiteiten vormt, om te zien dat er voor de Commissie en het Parlement wel degelijk een duidelijke rol is weggelegd. Niet alleen de situatie in Zuid-Oost-Europa vraagt om een gecoördineerd crisismanagement met militaire en niet-militaire middelen, zowel binnen de EU als tussen de lidstaten, zo'n situatie doet zich ook voor op Oost-Timor. Wij moeten als Unie en als lidstaten slagvaardiger worden in het beheersen van crises en in het ondersteunen van de internationale hulporganisaties die ook op dit terrein actief zijn en waarop - helaas - maar al te vaak een beroep wordt gedaan. Op de Europese Raad van Helsinki zal onder meer worden gesproken over een geïntegreerde benadering van conflictbeheersing en wij als Commissie zijn druk bezig om aan die discussie een volledige bijdrage te leveren. Ik wil hierbij wijzen op een punt dat door sommigen wellicht als nogal banaal zal worden afgedaan. Bij conflictpreventie en crisisbeheersing is de factor tijd van wezenlijk belang. De nieuwe Commissie is bezig te onderzoeken hoe wij doeltreffender en sneller op crisissituaties kunnen reageren. Het Parlement heeft hier herhaaldelijk en volkomen terecht op aangedrongen. Het is een enorme klus. Elke vooruitgang die wij hierbij boeken zou in menig opzicht meteen ook veruit de grootste bijdrage zijn die ik aan onze wat ambitieuzere doelstellingen zou kunnen leveren. Ik hoop dat wij kunnen blijven rekenen op de steun van het Parlement bij de ontwikkeling van flexibelere en snellere procedures en ik zal geen gelegenheid voorbij laten gaan - en de hoge vertegenwoordiger zal het daar vast onmiddellijk mee eens zijn - om van de Raad hetzelfde te vragen. De rol van de Commissie bij crisisbeheersing is duidelijk, maar onze rol houdt ook nog andere dingen in. Een Europees veiligheids- en defensiebeleid is alleen mogelijk in een klimaat van eerlijke concurrentie voor defensietechnologie. Dat is ook in het belang van onze partners. De Commissie kan zo'n klimaat met allerlei middelen bevorderen, onder meer via openbare aanbestedingen, de interne markt, onderzoek en mededingingsbeleid. Een laatste opmerking nog. Er wordt soms gevreesd voor mogelijke institutionele conflicten bij de uitvoering van toekomstige taken in het kader van het buitenlands en veiligheidsbeleid. Ik wil niemand voor het hoofd stoten, maar ik denk dat dit soort zaken toch te belangrijk is om in de diplomatieke molens te stranden. Natuurlijk zullen wij moeten voortbouwen op het institutionele kader van de Unie. Natuurlijk zal het niet meevallen militaire en niet-militaire dimensies altijd even duidelijk te scheiden. Natuurlijk zal de Commissie bij de crisisbeheersing een volledige rol moeten spelen, ook als er een militair aspect aan kleeft, want er is ook altijd nog een niet-militair aspect. Natuurlijk zullen de nieuwe structuren de Commissie in staat moeten stellen haar initiatiefrecht ten volle te benutten. Natuurlijk is de Commissie geen college van amateur-chefs van staven en natuurlijk streven wij naar een voorspoedige samenwerking met de hoge vertegenwoordiger en het Parlement om ervoor te zorgen dat er in Europa een adequaat veiligheids- en defensiebeleid wordt ontwikkeld dat door de burgers wordt gedragen. En als er nog een "natuurlijk" in het woordenboek over is, dan geldt dat wel voor het volgende: zolang ik hier voor het buitenlands beleid verantwoordelijk ben, zal er nog geen vloeipapiertje - of misschien moet ik nu, na wat David Byrne gisteren over het roken heeft gezegd, wel zeggen geen tissuevelletje - te schuiven zijn tussen de commissaris voor buitenlandse betrekkingen en de hoge vertegenwoordiger. Hij geniet, zoals u ongetwijfeld zult weten, een zeer grote en volkomen terechte internationale reputatie als voorvechter van de waarden die de Europese geschiedenis van deze eeuw tot hoogtepunten hebben gebracht, die echter ook, wanneer zij niet in acht werden genomen, de zwarte bladzijden in onze geschiedenis markeren. De hoge vertegenwoordiger en ik hebben de eerste weken elk in onze eigen functie grotendeels besteed aan het bespreken van de aardse problemen 30.000 voet onder onze vliegtuigstoelen, zo veel hebben wij samen gereisd. Ik moet hierbij denken aan Lord Grey, die aan het begin van deze eeuw tien jaar lang de Britse minister van Buitenlandse Zaken was en in al die jaren slechts één maal het buitenland bezocht. Als mijn geheugen mij niet in de steek laat, brak kort na dat bezoek de Eerste Wereldoorlog uit. Ik neem aan dat Lord Grey als een bereisd man werd beschouwd. Wij zijn misschien, met al het reizen dat wij vandaag de dag doen, beter geïnformeerd dan hij destijds, maar misschien ook weer niet. Ik wil niet nog eens alle punten langsgaan, die de hoge vertegenwoordiger zo voortreffelijk naar voren heeft gebracht, maar nu u mij toch voor dit debat hebt uitgenodigd, wat ik zeer op prijs stel, wil ik u graag uit de doeken doen hoe de Commissie tegen de ontwikkeling van een Europees veiligheids- en defensiebeleid aankijkt. Veiligheid en defensie zijn twee centrale elementen van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid, maar raken eigenlijk per definitie ook aan het wezen van de lidstaten. Op de historische vergadering - dit bijvoeglijk naamwoord van de hoge vertegenwoordiger is de juiste benaming hiervoor - van de Algemene Raad begin deze week, waarbij ook de ministers van Defensie aanwezig waren, bleken de lidstaten er nu duidelijk van overtuigd dat een betere Europese samenwerking op het gebied van veiligheid en defensie twee grote voordelen biedt. Zo zal iedereen efficiënter met de eigen middelen kunnen omgaan en bovendien zal ieder land meer gewicht in de schaal kunnen leggen, juist vanwege die grotere onderlinge samenwerking. Op veiligheidsgebied zijn deze voordelen meer dan ooit gewenst, omdat er vandaag de dag meer van Europa wordt verwacht. Er wordt door de rest van de wereld meer van ons verwacht vanwege onze economische positie en ook vanwege de goede resultaten die wij boeken met het opbouwen van vreedzame en stabiele democratieën. Ook onze burgers verwachten meer van ons dan alleen het produceren van boekhoudkundige overzichten en economische gegevens. Hoe kan het ook anders gezien de tumultueuze politieke gebeurtenissen van de laatste jaren, tumultueuze gebeurtenissen die stuk voor stuk hebben plaatsgevonden nadat een Amerikaanse politicoloog had verkondigd dat het met de geschiedenis gedaan was. De Europese Unie moet ervoor zorgen dat zij daaraan het hoofd kan bieden. Het is zo simpel en tegelijk zo moeilijk. Het Verdrag van Amsterdam en de slotverklaring van Keulen vormen een geweldige uitdaging. Wij als Commissie willen ons steentje bijdragen om de daarin vervatte doelen te helpen verwezenlijken. Wij hebben natuurlijk geen militaire rol te vervullen. De aanblik, afgelopen maandagmiddag, van zoveel militaire uniformen aan de zijde van de ministers van Algemene Zaken was een curieuze ervaring in onze politieke cultuur. De Commissie beschikt echter wel over de middelen en de ervaring om een belangrijke bijdrage te kunnen leveren aan de niet-militaire dimensie van veiligheid. De zogeheten Petersberg-taken behelzen allerlei vormen van crisisbeheersing, waarbij communautaire instrumenten kunnen worden ingezet in wisselwerking met de traditionele diplomatie en desnoods militair geweld. Dit is een cruciaal punt. Soms is militair ingrijpen absoluut noodzakelijk en van doorslaggevende betekenis, maar de niet-militaire dimensie kan ook heel essentieel zijn. In de loop van deze bloedige eeuw is de aard van de conflicten immers radicaal veranderd. Was in de Eerste Wereldoorlog 85% van de slachtoffers militair en slechts 15% burger, tegenwoordig is dat bijna omgekeerd. De toenemende complexiteit en de onderlinge afhankelijkheid van onze samenlevingen maken bovendien dat bijvoorbeeld economische maatregelen en informatiestromen een steeds belangrijker rol zijn gaan spelen in conflictsituaties en het voorkomen daarvan. Voor een interventie kan de Europese Unie dus terugvallen op een hele reeks instrumenten op zowel militair als niet-militair gebied. Welke bijdrage wij nu als Gemeenschap kunnen leveren, kan ik laten zien aan de hand van de vele operaties die wij op de Balkan uitvoeren. Daar zijn wij actief op voor de hand liggende gebieden als de humanitaire hulpverlening, de saneringswerkzaamheden en de wederopbouw. Er zijn echter nog legio andere maatregelen denkbaar om conflicten en menselijk leed te helpen voorkomen. Ik denk dan onder meer aan hulp bij de wetshandhaving, bij het opbouwen van een overheidsapparaat en via het handelsbeleid. Al dit soort dingen ondersteunen wij in Kosovo en daarvoor zullen wij op de donorconferentie voor Kosovo, die vandaag in Brussel wordt gehouden, nog eens 500 miljoen euro beschikbaar stellen."@nl2 "Senhora Presidente, congratulo-me com o facto de participar pela primeira vez num debate no Parlamento Europeu com o Alto Representante. Todos nós somos extremamente afortunados pelo facto de ser ele o principal responsável pelo desenvolvimento de uma política europeia de segurança e de defesa mais efectiva e coerente. Por isso, o que eu queria que ficasse claro é que não precisamos de puxar muito pela imaginação, e muito menos temos de esticar os Tratados que determinam as nossas actividades, para vermos os papéis absolutamente claros que a Comissão e o Parlamento podem desempenhar. Não foi só no sudeste europeu que verificámos a necessidade de uma gestão de crises coordenada nos planos militar e civil, tanto a nível da União como entre os Estados-Membros. Também a podemos verificar em Timor Leste. Como União, e como Estados-Membros, temos de aumentar a nossa capacidade de gerir crises e de contribuir para as organizações internacionais igualmente activas nesta área, infelizmente, demasiado necessária.. O Conselho Europeu de Helsínquia irá discutir uma abordagem integrada da gestão de conflitos e nós, como Comissão, estamos a prestar uma contribuição plena para esse debate. Deixem-me esclarecer aqui um ponto que alguns poderão considerar demasiado prosaico. Na prevenção de conflitos e na gestão de crises, o factor tempo é essencial. A nova Comissão começou a trabalhar no sentido de tentar melhorar a eficácia e a velocidade de reacção dos instrumentos de que dispomos em situações de crise. Isto é algo que o Parlamento nos solicitou repetidamente, com toda a razão. O trabalho é imenso. Em muitos aspectos, qualquer progresso que façamos nesta área representará de longe o maior contributo que poderei dar para os nossos objectivos muito mais heróicos. Espero que possamos contar com o apoio continuado do Parlamento no desenvolvimento de procedimentos mais flexíveis e mais rápidos e, como tenho a certeza de que o Alto Representante estaria de acordo, aproveito todas as oportunidades para passar esta mesma mensagem ao Conselho. O papel da Comissão na gestão de crises é claro, mas o nosso papel vai para além da gestão das crises. Uma política europeia de segurança e defesa não se pode desenvolver na ausência de uma base industrial e tecnológica europeia de defesa, aberta e competitiva. Vai também ao encontro dos interesses dos parceiros da União Europeia. Na Comissão, podemos contribuir para a prossecução deste objectivo com uma série de instrumentos em áreas como os concursos de direito público, o mercado interno, a investigação e a concorrência. Como é do conhecimento deste Parlamento, precede-o a sua notável reputação internacional, justamente merecida, de defensor intransigente dos valores que foram responsáveis pelo que de melhor se fez na história da Europa deste século e cuja ausência provocou exactamente aquilo que de pior se fez. O Alto Representante e eu passámos uma boa parte das primeiras semanas de desempenho das nossas funções em viagens constantes, numa análise conjunta dos problemas com que nos confrontamos 10.000 metros abaixo dos nossos lugares nos aviões. Isso traz-me à memória Lord Grey, ministro dos Negócios Estrangeiros do Reino Unido durante dez anos, no princípio do século, que se deslocou ao estrangeiro uma única vez. Se a minha História não me falha, a seguir a essa visita deflagrou a Primeira Grande Guerra. Lord Grey era considerado uma pessoa viajada. Com todas as viagens que fazemos hoje em dia, estamos porventura melhor informados do que ele. Ou talvez não. Não pretendo repetir aqui a exposição das questões tão bem apresentadas pelo Representante, mas já que fui convidado para participar neste debate, facto que muito aprecio, gostaria de dizer algumas palavras sobre as posições da Comissão em relação ao desenvolvimento de uma política europeia de segurança e defesa. A segurança e a defesa, que estão no cerne da Política Externa e de Segurança Comum, estão também justa e inevitavelmente no centro das atenções dos Estados-Membros. Na reunião histórica - é o Alto Representante que a adjectiva desta maneira, e está correcto - do Conselho "Assuntos Gerais" realizada no princípio desta semana, em que participaram os ministros da Defesa, ficou claramente demonstrado que os Estados­Membros acreditam que o incremento da cooperação em matéria de segurança e defesa na União Europeia irá trazer duas vantagens substanciais. Em primeiro lugar, irá permitir que todos façam uma melhor utilização dos seus recursos e, em segundo lugar, irá representar para todos uma força acrescida, justamente como consequência de os Estados-Membros desenvolverem uma maior cooperação. Estas vantagens nunca foram tão necessárias como agora na área da segurança. Hoje em dia, espera-se muito mais da Europa. O resto do mundo espera mais de nós, por causa do nosso sucesso económico e também por causa do nosso sucesso no estabelecimento de democracias pacíficas e estáveis. Na minha opinião, os nossos próprios cidadãos esperam muito mais de nós, pois não encaram a Europa exclusivamente na perspectiva das folhas de balanço e dos valores do PIB. Como poderiam fazê-lo perante os acontecimentos políticos tumultuosos dos últimos anos - tumultuosos a tal ponto que um especialista americano em ciência política chegou a afirmar que a história tinha acabado? A União Europeia tem de estar à altura dos acontecimentos. É tão simples como isso e, ao mesmo tempo, tão difícil quanto isso. O Tratado de Amsterdão e a Declaração de Colónia representam um desafio colossal. Mas nós, na Comissão, queremos cumprir o nosso papel na resposta a esse desafio. É evidente que não temos uma função militar. Aliás, segunda-feira à tarde, a visão de tantos uniformes militares à volta do Conselho "Assuntos Gerais" pareceu um desenvolvimento cultural interessante. A Comissão possui, isso sim, os meios e a experiência para dar um contributo importante à dimensão não militar da segurança. As designadas missões de tipo Petersberg sugerem um conjunto abrangente de medidas de gestão de crises, onde é possível a interacção dos instrumentos comunitários com a diplomacia tradicional e, se necessário, com o recurso à força militar. Aqui chegamos a um ponto crucial. Por vezes, a dimensão militar é um factor essencial e decisivo. Mas a dimensão não militar também pode ser crucial. Afinal, a natureza dos conflitos mudou de um modo radical no decurso deste século sangrento. Na primeira guerra mundial, oitenta e cinco por cento das vítimas eram militares. As vítimas civis foram apenas 15%. Hoje em dia, a situação nos conflitos é quase oposta. Verifica-se um processo idêntico com a sofisticação crescente e a interdependência das nossas sociedades, as medidas económicas, o livre fluxo da informação, etc., que se tornaram cada vez mais importantes nos conflitos e na sua prevenção. Deste modo, a União Europeia tem de considerar a possibilidade de actuar dentro da gama completa de instrumentos à sua disposição, sejam eles militares ou não. Se quiserem saber de que forma podemos contribuir enquanto Comunidade, basta olharem para a multiplicidade de operações que estamos a levar a cabo nos Balcãs. Participamos em áreas tão óbvias como a assistência humanitária, a reabilitação e a reconstrução. Mas as medidas que podemos tomar no sentido de prevenir conflitos e sofrimento humano incluem muitas outras áreas, como, por exemplo, a manutenção da lei, a implantação de instituições e as políticas comerciais. Isto é o tipo de actividades que estamos a apoiar no Kosovo, para as quais vamos atribuir, hoje, na conferência dos dadores, em Bruxelas, uma outra contribuição da Comunidade de 500 milhões de euros."@pt11 "Jag är väldigt glad över att för första gången delta i en debatt i Europaparlamentet med den höge representanten. Vi bör alla vara väldigt tacksamma över att han är mannen som har fått huvudansvaret för att utveckla en effektivare och mer konsekvent europeisk säkerhets- och försvarspolitik. Vad jag alltså vill klargöra är att ni inte behöver tänja eller anstränga er fantasi, och ännu mindre tänja eller anstränga fördragen, som styr våra aktiviteter, för att se de absolut tydliga roller som kommissionen och parlamentet kan spela. Det är inte bara i Sydosteuropa som vi har sett behovet av en samordnad militär och civil krishantering, både på unionsnivå och mellan medlemsstater. Vi kan även se det i Östtimor. Vi måste förbättra vår förmåga att som en union och som medlemsstater hantera kriser och stödja de internationella organisationer som också är verksamma på detta – tyvärr – alltför nödvändiga område. Vid Europeiska rådet i Helsingfors kommer man att diskutera en samlad strategi för konflikthantering, och vi, som kommission, bidrar fullt ut till den diskussionen. Tillåt mig att ta upp en sak som vissa kan uppfatta som ganska prosaisk. Vid förebyggande av konflikter och vid krishantering är tiden av högsta vikt. Den nya kommissionen har påbörjat arbetet med att försöka öka effektiviteten och insatshastigheten för de instrument som vi använder i krissituationer. Det är någonting som parlamentet med jämna mellanrum har uppmanat oss att göra – och det med all rätt. Det är en stor uppgift. I många avseenden skulle varje framsteg som vi gör på detta område utgöra det överlägset största bidrag som jag skulle kunna ge till våra något mer heroiska mål. Jag hoppas att vi kan räkna med parlamentets fortsatta stöd då det gäller att utveckla flexiblare och snabbare förfaranden, och jag missar inte tillfället att framföra samma önskan till rådet, och jag är övertygad om att den höge representanten instämmer i detta. Kommissionens roll vid krishantering är tydlig, men vår roll sträcker sig bortanför krishantering. En europeisk säkerhets- och försvarspolitik kan inte utvecklas i frånvaro av en konkurrenskraftig och öppen industriell och teknisk grund för ett europeiskt försvar. Detta är också av intresse för Europeiska unionens partner. Vi i kommissionen kan bidra till detta med en rad instrument på områden som offentlig upphandling, den inre marknaden, forskning och konkurrens. Jag vill ta upp en sista sak. Folk talar ibland om de potentiella institutionella konflikterna i de utrikes- och säkerhetsuppdrag som ligger framför oss. Jag hoppas att de inte blir stötta över dessa anmärkningar, men jag tror att de frågor som de talar om är för viktiga för att de skall tillåtas hackas sönder av diplomatiska jurister. Vi måste helt enkelt bygga vidare på unionens institutionella ramverk. Militära och icke-militära frågor kan inte helt enkelt elegant kategoriseras. Kommissionen måste helt enkelt delta fullt ut i krishanteringen även då det ingår en militär komponent, eftersom det även kommer att finnas en icke-militär komponent. De nya strukturerna måste helt enkelt tillåta kommissionen att utöva sin fulla initiativrätt. Kommissionen är helt enkelt inte ett kollegium av stabschefer på amatörnivå, och vi vill, helt enkelt, samarbeta framgångsrikt med den höge representanten och med parlamentet för att se till att Europa får den säkerhets- och försvarspolitik som Europa behöver och som dess invånare vill ha. Och om det finns ytterligare något helt enkelt kvar i ordboken, så är det det här: Så länge som jag innehar mina nuvarande ansvarsområden, kommer inget cigarettpapper, eller kanske skulle jag efter David Byrnes anförande om tobak i går säga inget silkespapper, att separera kommissionären för externa relationer från den höge representanten. Han har, som kammaren känner till, ett mycket gott och fullt välförtjänt internationellt rykte som försvarare av de värden som har stått för det bästa i Europas historia under detta århundrade och vars frånvaro även har representerat det sämsta i vår historia. Den höge representanten och jag har tillbringat en stor del av de första veckorna i våra respektive arbeten med att tillsammans begrunda de jordsliga problemen 30 000 fot nedanför våra flygplansstolar – så mycket resande! Det påminner mig om att Lord Grey, Storbritanniens utrikesminister under tio år i början av seklet, bara reste utomlands en gång. Om mina historiekunskaper inte sviker mig, följdes den resan kort efteråt av första världskrigets utbrott. Jag förmodar att Lord Grey ansågs vara berest. Kanske är vi, med alla de resor vi gör i dessa dagar, bättre informerade än vad han var, kanske är vid det inte. Jag vill inte upprepa alla de punkter som den höge representanten så förtjänstfullt har redogjort för, men eftersom ni har bjudit in mig att delta i denna debatt, vilket jag uppskattar mycket, skulle jag vilja säga några ord om kommissionens syn på skapandet av en europeisk säkerhets- och försvarspolitik. Säkerhet och försvar, som är kärnan i den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken, är också oundvikligen och med rätta av mycket stort intresse för medlemsstaterna. Som mycket klart framgick vid det historiska mötet – det är den höge representantens adjektiv, och det är det korrekta – i början av denna vecka i rådet (allmänna frågor), där försvarsministrarna deltog, tror medlemsstaterna att ett ökat samarbete på säkerhets- och försvarsområdet i Europeiska unionen kommer att medföra två stora vinster. För det första kommer det att göra det möjligt för alla att bättre utnyttja sina resurser, och för det andra kommer det att innebära att alla blir starkare, just tack vare att medlemsstaterna samarbetar närmare. Dessa vinster behövs mer än någonsin tidigare på säkerhetsområdet, eftersom man förväntar sig mer av Europa i dag. Världen förväntar sig mer av oss på grund av våra ekonomiska framgångar, men även på grund av våra framgångar med att bygga fredliga och stabila demokratier. Våra egna medborgare förväntar sig, enligt min mening, mer av oss, och de tänker inte bara på Europa i form av balansräkningar och BNI-siffror. Hur skulle de kunna göra det, med tanke på de senaste årens omvälvande politiska händelser – omvälvande händelser som har ägt rum efter det att en amerikansk statsvetare talade om för oss att historien hade kommit till sitt slut. Europeiska unionen måste upp på händelsernas plan. Så enkelt är det, och så svårt är det. Amsterdamfördraget och Kölnslutsatserna utgör en väldig utmaning. Men vi i kommissionen vill göra vårt för att hjälpa till att klara av den. Självklart har vi ingen militär roll. Åsynen i måndags kväll av så många militäruniformer vid rådets (allmänna frågor) möte var ett tecken på en intressant kulturell utveckling. Men vad vi i kommissionen har är de medel och den erfarenhet som behövs för att ge ett betydelsefullt bidrag till säkerhetens icke-militära dimension. I de så kallade Petersberguppdragen föreslås ett omfattande paket av krishanteringsåtgärder, i vilka gemenskapsinstrument kan växelverka med traditionell diplomati och, om det är nödvändigt, med användandet av militära medel. Här kommer vi till en central punkt. Den militära dimensionen är ibland nödvändig och avgörande. Men den icke-militära dimensionen kan även den vara central. När allt kommer omkring så har konflikternas natur ändrats radikalt under detta blodiga sekel. 85 procent av offren i första världskriget var soldater. Bara 15 procent var civila. Förhållandet i dagens konflikter är nästan det omvända. Och likaså har, i och med våra samhällens ökande förfining och ökande ömsesidiga beroende, de ekonomiska åtgärderna, det fria informationsflödet med mera fått ännu större betydelse vid konflikter och vid förebyggande av konflikter. Europeiska unionen måste följaktligen betrakta åtgärder på hela den skala av instrument som står till dess förfogande, såväl militära som icke-militära. Om ni vill veta exakt vad vi kan bidra med som gemenskap, se då på mångfalden av våra verksamheter på Balkan. Vi deltar på påtagliga områden som humanitär hjälp, återanpassning och återuppbyggnad. Men i de åtgärder som vi kan vidta i avsikt att förhindra konflikter och mänskligt lidande inbegrips även många andra saker, som upprätthållande av lag och ordning, institutionsbyggnad och handelspolitik. Det är detta slags saker som vi stöder i Kosovo, som vi vid givarkonferensen i Bryssel i dag kommer att förbinda oss att ge ytterligare ett gemenskapsbidrag på 500 miljoner euro."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commission."10,3 "Patten"8 "Patten,"10,3,12 "partner"9 "Επιτροπή"8 "– (ΕΝ)"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph