Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-15-Speech-1-081"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991115.6.1-081"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, many tragedies there are in the world but none more moving than those that affect children. There are none worse than the ones we have heard about today involving trades in children. I want to refer to one of those trades and that is the trade that takes place in adoption.
In the United Kingdom, in the 1960s, we had some 25,000 adoptions, with 12,500 under one-year-olds. In the 1970s that figure had fallen to 13,000 and the under one-year-olds to 3,000. By the 1990s that had dropped again to 7,000 with only 900 under one-year-olds. Much of the differences stem of course from the wider and freer availability of abortion. In Britain the figure is one in five pregnancies, in London it is one in three. More children who are available for adoption have disabilities – mental or physical or behavioural problems – and so couples, not surprisingly, look further afield for babies to adopt. And further afield, indeed, there are babies available for adoption.
The first duty for all of us should be to the child. For any child that needs a family, the preference is for its own family and if that is not available then a family in its own community. If that is not available then a family, perhaps with a different background, within its own country. If that is not available, then, and only then, should one start looking for a home abroad. But it must be a properly vetted and loving home and the couple taking on the responsibility for that child must show an understanding of the child's background. Too often we have seen abuses in the system which puts couples' wishes before the child's interests. So we have seen rackets developing in baby-selling, mothers having their babies stolen, mothers being bribed to part with their children, mothers being conned that the child is going to benefit from a good start in life and return to the family when, of course, there is no such intention.
That is why we have the Hague Convention on Inter-Country Adoption. That is why I ask the Commission to make sure that Hague Convention is properly implemented throughout the European Union nations. I ask for a report to be brought forward to show the state of law in each member country and the state of legal practice.
On this, the tenth anniversary of the Convention on the Rights of the Child, we must stand up for those children, for their rights to be children. That means supporting children in need because of illness, or disability or hunger or poverty or lack of educational opportunities. It means an end to child labour and exploitation and the awful trades in children. So much of that is caused by the cruelty or neglect of adults and the least adults can do is to ensure that when a child genuinely has no family we apply the provisions of the Inter-Country Convention when giving that child another chance in life through adoption."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, der er mange tragedier i denne verden, men der er ingen så bevægende som dem, der berører børn. Intet er værre end det, vi har hørt om i dag vedrørende handel med børn. Jeg vil gerne tale om en særlig form for handel med børn, nemlig den handel der foregår i forbindelse med adoption.
I Det Forenede Kongerige havde vi i 1960'erne omkring 25.000 adoptioner, hvoraf 12.500 var børn under et år. I 1970'erne var dette tal faldet til 13.000, hvoraf 3.000 var børn under et år. I 1990'erne var tallet faldet igen til 7.000 med kun 900 børn under et år. Den faldende tendens skal selvfølgelig ses i lyset af den større udbredelse af aborter. I Storbritannien ender 20% af alle graviditeter med en abort. I London er tallet 33%. Flere af de børn, der kan adopteres ad legal vej, er handicappede - med både psykiske, fysiske og adfærdsmæssige handicap - og derfor går folk, der ønsker at adoptere et barn, ikke overraskende ofte andre veje. Det giver betydeligt flere adoptionsmuligheder.
Vores største forpligtelse er over for barnet. Et barn, som har behov for en familie, har det naturligvis bedst hos sin egen familie, og hvis dette ikke er muligt så hos en familie i vante omgivelser. Hvis det ikke er muligt, kan næste mulighed være en familie med en anden baggrund i samme land, og hvis dette heller ikke er muligt, kan man som absolut sidste udvej tage en familie fra et andet land. Men det skal være en nøje godkendt og en meget kærlig familie, og det par, der påtager sig ansvaret for det pågældende barn, skal have forståelse for barnets baggrund. Alt for ofte er systemet blevet udnyttet, og parrets interesser er kommet før barnets. Der findes organiseret svindel med babyer, mødre får stjålet deres babyer, mødre får penge for at skille sig af med deres børn, mødre bliver bildt ind, at deres barn vil få en god start på livet for derefter at vende tilbage, selvom det slet ikke er tilfældet.
Derfor har vi Haag-konventionen om international adoption. Derfor anmoder jeg desuden Kommissionen om at sikre, at Haag-konventionen gennemføres i alle medlemsstater i Den Europæiske Union. Jeg opfordrer til udarbejdelse af en rapport om hver medlemsstats lovgivning og retspraksis på dette område.
I forbindelse med 10-året for konventionen om børns rettigheder skal vi forsvare disse børn og deres ret til at være børn. Det betyder, at vi skal hjælpe børn i nød som følge af sygdom, handicap, sult, fattigdom eller manglende uddannelsesmuligheder. Det betyder et stop for børnearbejde, udnyttelse af børn og den forfærdelige handel med børn. Mange af disse problemer er forårsaget af voksnes grusomhed og misrøgt, og det mindste, vi voksne kan gøre, er at sikre, at konventionen om international adoption skal anvendes, når et barn uden familie får en ny chance i levet gennem adoption."@da1
"Herr Präsident, die Welt ist voller Tragödien, doch sie berühren uns besonders, wenn Kinder betroffen sind. Am schlimmsten sind die heute erwähnten Fälle, in denen Kinder zur Handelsware werden. Ich möchte eine Art dieses Handels ansprechen, nämlich den Handel mit Kindern, der bei einer Adoption stattfindet.
Im Vereinigten Königreich gab es in den 60er Jahren etwa 25 000 Adoptionen, 12 500 Kinder waren jünger als ein Jahr. In den 70er Jahren ist diese Zahl auf 13 000 zurückgegangen, wobei der Anteil der Kinder unter einem Jahr bei 3 000 lag. In den 90er Jahren wurden nur noch 7 000 Kinder adoptiert, davon waren nur 900 Kinder jünger als ein Jahr. Dieser Rückgang ist im wesentlichen darauf zurückzuführen, daß Abtreibungen heute leichter und in größerem Umfang möglich sind. In Großbritannien wird eine von fünf Schwangerschaften abgebrochen, in London liegt das Verhältnis bei 1 : 3. Heute sind viele der zur Adoption freigegebenen Kinder geistig oder körperlich behindert oder verhaltensgestört, und so überrascht es nicht, daß adoptionswillige Paare in anderen Ländern nach Kindern suchen, die sie adoptieren können. Tatsächlich gibt es in anderen Ländern genügend Kinder, die adoptiert werden können.
Wir alle sollten uns in erster Linie dem Kind verpflichtet fühlen. Für jedes Kind, das eine Familie braucht, sollte die eigene Familie an erster Stelle stehen, und wenn diese nicht verfügbar ist – eine Familie aus seinem eigenen Umfeld. Ist auch das nicht möglich, kann eine Familie, gegebenenfalls mit einem anderen Hintergrund, im Heimatland des Kindes, in Betracht gezogen werden. Sollte das ebenfalls nicht möglich sein, und nur dann, sollte man nach einem Zuhause in einem anderen Land Ausschau halten. Dieses Zuhause muß gründlich überprüft werden, eine liebevolle Atmosphäre muß gewährleistet sein, und das Paar, das die Verantwortung für dieses Kind übernimmt, sollte Verständnis für die bisherigen Lebensumstände des Kindes in dessen Heimat aufbringen. Das Adoptionssystem ist schon allzu oft mißbraucht worden, wurden doch die Wünsche der Paare über die Interessen des Kindes gestellt. Es gab Fälle, in denen über Schwindelfirmen Babies verkauft wurden, man hat Müttern ihre Kinder gestohlen, man hat Müttern Geld angeboten, damit sie sich von ihren Kindern trennen, man hat Mütter belogen und ihnen gesagt, man würde ihrem Kind einen guten Start ins Leben ermöglichen und es würde zur Familie zurückkehren, obwohl das niemals beabsichtigt war.
Deshalb gibt es das Haager Abkommen über die Adoption. Ich fordere die Kommission daher auf, dafür zu sorgen, daß das Haager Abkommen in allen Nationen der Europäischen Union ordnungsgemäß umgesetzt wird. Ich fordere einen Bericht über die derzeitige Rechtslage und die Rechtspraxis in jedem Mitgliedstaat.
Zum zehnten Jahrestag der Konvention über die Rechte des Kindes müssen wir für diese Kinder eintreten, für ihr Recht, Kind zu sein. Das heißt, wir müssen Kindern helfen, die durch Krankheit, Behinderung, Hunger, Armut oder durch fehlende Bildungsmöglichkeiten auf Hilfe angewiesen sind. Das bedeutet auch, der Kinderarbeit, der Ausbeutung von Kindern und dem entsetzlichen Kinderhandel ein Ende zu setzen. Viele dieser Probleme werden durch die Unmenschlichkeit oder die Vernachlässigung durch die Erwachsenen verursacht, sie können deshalb zumindest dafür sorgen, daß die Bestimmungen des Abkommens über die Adoption auch angewandt werden, wenn ein Kind wirklich keine Familie hat und durch die Adoption eine neue Lebenschance erhält."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, συμβαίνουν πολλές τραγωδίες στον κόσμο, όμως καμία δεν είναι τόσο συγκινητική όσο οι τραγωδίες που επηρεάζουν τα παιδιά. Οι χειρότερες όλων είναι εκείνες για τις οποίες ακούσαμε σήμερα, αυτές που σχετίζονται με το εμπόριο παιδιών. Επιθυμώ να αναφερθώ σε ένα είδος τέτοιου εμπορίου, στο εμπόριο που συμβαίνει κατά την υιοθεσία.
Στο Ηνωμένο Βασίλειο, κατά τη δεκαετία του ’60 είχαμε περίπου 25.000 υιοθεσίες, εκ των οποίων οι 12.500 αφορούσαν παιδιά μικρότερα του ενός έτους. Στη δεκαετία του ’70 ο εν λόγω αριθμός μειώθηκε στις 13.000, ενώ εκείνος των παιδιών κάτω του ενός έτους στις 3.000. Μέχρι τη δεκαετία του 1990, ο συγκεκριμένος αριθμός μειώθηκε εκ νέου για να φθάσει στις 7.000, ενώ τα παιδιά κάτω του ενός έτους ήταν μόλις 900. Πολλές από τις εν λόγω διαφορές πηγάζουν βεβαίως από τη μεγαλύτερη και πιο ελεύθερη δυνατότητα για την πραγματοποίηση άμβλωσης. Στη Βρετανία η αναλογία είναι μία στις πέντε εγκυμοσύνες, ενώ στο Λονδίνο μία στις τρεις. Περισσότερα παιδιά για υιοθεσία έχουν τώρα κάποια μορφή αναπηρίας – νοητικά ή σωματικά προβλήματα ή προβλήματα συμπεριφοράς. Δεν προκαλεί συνεπώς έκπληξη το γεγονός ότι τα ζευγάρια αναζητούν σε ευρύτερη γεωγραφική κλίμακα παιδιά για να υιοθετήσουν. Και σε ευρύτερη κλίμακα όντως υπάρχουν μωρά για υιοθεσία.
Το πρώτο μέλημα όλων μας πρέπει να αποτελεί το παιδί. Για κάθε παιδί που χρειάζεται μια οικογένεια, η προτίμηση πρέπει να είναι για τη δική του οικογένεια και εάν αυτό δεν είναι εφικτό, τότε για μία οικογένεια στη δική του κοινότητα. Εάν αυτό δεν είναι εφικτό, τότε για μία οικογένεια με διαφορετικό ίσως υπόβαθρο εντός της χώρας του. Εάν αυτό δεν είναι εφικτό, τότε και μόνο τότε, θα πρέπει κάποιος να αρχίσει να ψάχνει για ένα σπίτι στο εξωτερικό. Όμως, πρέπει να είναι ένα στοργικό σπίτι το οποίο να έχει εξετασθεί δεόντως, και το ζευγάρι που αναλαμβάνει την ευθύνη αυτού του παιδιού οφείλει να δείξει κατανόηση για το υπόβαθρό του. Πάρα πολύ συχνά έχουμε διαπιστώσει καταχρήσεις του συστήματος, το οποίο θέτει τις επιθυμίες του ζευγαριού υπεράνω των συμφερόντων του παιδιού. Έτσι έχουμε δει να συμβαίνουν παρανομίες σε πωλήσεις βρεφών, μωρά να κλέβονται από τις μητέρες τους, μητέρες να δωροδοκούνται για να αποχωρισθούν τα παιδιά τους, μητέρες να εξαπατούνται ότι το παιδί θα επωφεληθεί από μία καλή αρχή στη ζωή και στη συνέχεια θα επιστρέψει στην οικογένεια, όταν βεβαίως δεν υπάρχει τέτοια πρόθεση.
Για τον λόγο αυτό υπάρχει η Σύμβαση της Χάγης για τη Διακρατική Υιοθεσία. Για τον λόγο αυτό ζητώ από την Επιτροπή να διασφαλίσει την ορθή εφαρμογή της Σύμβασης της Χάγης σε όλα τα κράτη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ζητώ να υποβληθεί μία έκθεση η οποία να παρουσιάζει το νομοθετικό καθεστώς σε κάθε κράτος μέλος, καθώς και το καθεστώς της νομικής πρακτικής.
Σε τούτη τη χρονική στιγμή, τη δέκατη επέτειο από τη Σύμβαση των Δικαιωμάτων του Παιδιού, οφείλουμε να υπερασπισθούμε αυτά τα παιδιά, το δικαίωμά τους να είναι παιδιά. Αυτό σημαίνει να υποστηρίζουμε όσα παιδιά χρήζουν βοήθειας, εξαιτίας ασθένειας, αναπηρίας, πείνας, φτώχειας ή έλλειψης εκπαιδευτικών δυνατοτήτων. Σημαίνει να τεθεί ένα τέλος στην παιδική εργασία και εκμετάλλευση και στο απεχθές εμπόριο παιδιών. Πολλά από αυτά πηγάζουν από τη σκληρότητα και την παραμέληση εκ μέρους των ενηλίκων, και το λιγότερο που μπορούν να κάνουν οι ενήλικες είναι να διασφαλίσουν ότι όταν ένα παιδί δεν έχει πραγματικά οικογένεια, τότε θα εφαρμόζονται οι διατάξεις της Σύμβασης για τη Διακρατική Υιοθεσία, όταν δίνουμε στο παιδί μία δεύτερη ευκαιρία στη ζωή μέσω της υιοθεσίας."@el8
"(EN) Señor Presidente, en el mundo hay muchas tragedias, pero ninguna tan conmovedora como las que afectan a los niños. Ninguna es peor que aquellas de las que he oído hablar hoy relacionadas con el comercio de niños. Quiero referrirme a uno de sus aspectos: el que se produce en casos de adopción.
En el decenio de 1960 hubo en el Reino Unido 25.000 adopciones, 12.500 de las cuales de niños menores de un año. En el decenio de 1970 esa cifra se había reducido a 13.000 y la de los menores de un año a 3.000. En el decenio de 1990 se había vuelto a reducir hasta 7.000, de las cuales sólo 900 de niños menores de un año. Gran parte de las diferencias se deben, naturalmente, a la mayor .disponibilidad y libertad para el aborto. En Gran Bretaña la cifra es de uno de cada cinco embarazos; en Londres, uno de cada tres. Entre los niños disponibles para adopción son más ahora los que tienen discapacidades -mentales o físicas o problemas de conducta-, por lo que no es de extrañar que las parejas vayan a buscarlos más lejos. Y más lejos hay, en verdad, niños disponibles para adopción.
El primer deber de todos nosotros debería ser para con el niño. Para cualquier niño que necesite una familia, lo ideal es que sea su propia familia y, si no es posible, una familia de su propia comunidad. Si no es posible, una familia, tal vez de un ambiente diferente, de su propio país. Si no es posible y sólo entonces, se debe empezar a buscar un hogar en el extranjero. Pero se debe tratar de un hogar adecuadamente investigado y capaz de dar amor y la pareja qu se haga cargo de la responsabildiad de ese niño debe dar pruebas de entender los antecedentes del niño. Con demasiada frecuencia hemos visto abusos en el sistema , al anteponerse los deseos de las parejas a los intereses de los niños. Con que hemos visto la aparición de organizaciones delictivas dedicadas a la venta de niños, madres a las que les roban los hijos, madres a las que sobornan para que se separen de sus hijos, madres a las que engatusan diciéndoles que el niño va a disfrutar de un buen comienzo en la vida y después regresar con su familia, cuando, desde luego, no existe esa intención.
Por eso existe el Convenio de la Haya. Por eso pido a la Comisión que vele por que se aplique adecuadamente el Convenio de La Haya en todas las naciones de la Unión Europea. Pido que se presente un informe en el que se exponga la situación jurídica en cada uno de los Estados miembros y la práctica jurídica.
En este décimo aniversario de la Convención sobre los Derechos del Niño, debemos defender a esos niños, defender sus derechos a ser niños. Eso significa apoyar a los niños necesitados por enfermedad o incapacidad o hambre o pobreza o falta de oportunidades educativas. Significa acabar con el trabajo y la explotación.infantiles y el espantoso comercio de niños. Gran parte de todo eso se debe a la crueldad o la negligencia de los adultos y lo mínimo que pueden hacer los adultos es velar por que, cuando un niño carece de verdad de familia, se le apliquen las disposiciones del Convenio de La Haya a la hora de ofrecer a ese niño una oportunidad en la vida mediante la adopción."@es12
"Arvoisa puhemies, maailmassa on paljon tragedioita, mutta mitkään niistä eivät ole niin liikuttavia kuin lapsia koskevat tragediat. Mitkään eivät ole pahempia kuin ne lapsilla käytävään kauppaan liittyvät, joista olemme kuulleet tänään. Haluaisin puhua yhdestä kaupankäynnistä eli siitä kaupankäynnistä, jota tapahtuu adoptoinnin yhteydessä.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin 1960-luvulla noin 25 0000 adoptiota, joihin liittyi 12 500 alle yksivuotiasta lasta. 1970-luvulla tuo luku oli laskenut 13 000:een ja alle yksivuotiaiden osuus 3000:een. 1990-lukuun mennessä luku oli laskenut edelleen 7 000:een, josta vain 900 oli alle yksivuotiaita. Ero johtuu paljolti tietenkin väljemmin ja vapaammin saatavana olevasta abortista. Britanniassa suhde on yksi viidestä raskaudesta, Lontoossa yksi kolmesta. Yhä useammalla lapsella, jotka ovat adoptoitavana, on vammoja – henkisiä tai fyysisiä tai käyttäytymisongelmia –, joten parit, mikä ei ole yllättävää, etsivät kauempaa vauvoja adoptoitavaksi. Kauempana vauvoja onkin saatavana adoptoitavaksi.
Meidän kaikkien tärkein velvollisuuden kohteemme pitäisi olla lapsi. Kenen tahansa perhettä tarvitsevan lapsen kohdalla etusijalla olisi lapsen oma perhe, ja jos sitä ei ole saatavissa, niin perhe lapsen omassa yhteisössä. Jos sitäkään ei ole saatavissa, niin sitten tulisi kyseeseen perhe, jolla ehkä on erilainen tausta, mutta joka on kuitenkin lapsen omassa maassa. Jos sitä ei ole saatavissa, niin sitten, ja vasta sitten olisi alettava etsiä kotia ulkomailta. Sen on kuitenkin oltava kunnolla tutkittu ja rakastava koti, ja parin, joka ottaa vastuun lapsesta, on osoitettava ymmärtävänsä lapsen taustaa. Liian usein olemme nähneet järjestelmän hyväksikäyttöä niin, että parien toivomukset on asetettu lapsen edun edelle. Olemme siis nähneet kehittyvän laitonta toimintaa: vauvojen myyntiä, äitejä, joilta on varastettu vauva, äitejä, jotka on lahjottu luopumaan lapsestaan, äitejä, jotka on huijattu uskomaan, että heidän lapsensa hyötyy hyvästä elämän alusta ja palaa perheensä luokse, vaikka sellaista aikomustakaan ei ole.
Siksi meillä on Haagin kansainvälistä adoptointia koskeva yleissopimus. Siksi pyydän komissiota varmistamaan, että Haagin sopimusta toteutetaan asianmukaisesti kaikissa Euroopan unionin maissa. Pyydän, että esitettäisiin raportti, josta näkyy lainsäädännön tila jokaisessa jäsenvaltiossa ja lain käytön tila.
Nyt lapsen oikeuksien yleissopimuksen kymmenentenä vuosipäivänä meidän on puolustettava noita lapsia, heidän oikeuttaan olla lapsia. Tämä tarkoittaa sairauden, vamman tai nälän tai köyhyyden tai koulutusmahdollisuuksien puuttumisen vuoksi hädässä olevien lasten tukemista. Se tarkoittaa loppua lapsityövoiman käytölle ja lasten hyväksikäytölle ja kauhealle lapsilla käytävälle kaupalle. Niin suuri osa tuosta johtuu aikuisten julmuudesta ja välinpitämättömyydestä ja vähin, mitä aikuiset voivat tehdä, on varmistaa se, että kun lapsella ei todellakaan ole perhettä, sovellamme kansainvälistä adoptiota koskevan yleissopimuksen ehtoja, kun annamme tuolle lapselle toisen mahdollisuuden elämään adoption kautta."@fi5
"Monsieur le Président, de nombreuses tragédies secouent notre monde mais aucune n'est aussi émouvante que celles qui touchent les enfants. Aucune n'est aussi dramatique que celle dont nous avons entendu parler aujourd'hui, à savoir les trafics d'enfants. Je veux faire référence à un de ces trafics, celui qui concerne le secteur de l'adoption.
Dans les années 1960, au Royaume-Uni, 25 000 adoptions ont été enregistrées dont 12 500 concernaient des enfants de moins d'un an. Dans les années 1970, ces chiffres ont baissé pour atteindre 13 000 adoptions dont 3000 concernaient des enfants de moins d'un an. En 1990, on a enregistré une nouvelle chute avec 7000 adoptions dont 900 d'enfants de moins d'un an. Ces différences s'expliquent en grande partie par l'avortement, pratique qui s'est étendue et qui est devenue plus libre. En Grande-Bretagne, on compte un avortement sur cinq grossesses ; à Londres, un sur trois. De plus en plus d'enfants proposés à l'adoption présentent des handicaps - physiques ou mentaux, ou des troubles du comportement -, il n'est donc pas surprenant que les couples aillent chercher ailleurs un enfant à adopter. Et ailleurs, en effet, il y a des bébés disponibles à l'adoption.
Notre premier devoir est de privilégier les intérêts de l'enfant. Quand il s'agit de trouver une famille à un enfant, la préférence va à la famille naturelle, si l'enfant n'en a pas, on choisit alors une famille issue de sa propre communauté. Si ce n'est pas possible, on prendra une famille provenant sans doute d'un environnement différent mais du même pays que l'enfant. Ici, si aucune famille n'est disponible, on commencera alors, et seulement alors, à rechercher un foyer à l'étranger. Il doit cependant s'agir d'un foyer aimant et soigneusement contrôlé et le couple qui sera responsable de l'enfant doit accepter le passé de celui-ci. Le système a trop souvent été victime d'abus et les désirs du couple sont souvent passés avant les intérêts de l'enfant. Des trafics se sont donc développés en matière de vente d'enfants, des bébés ont été volés à leur mère, des mères ont reçu de l'argent pour se séparer de leur enfant, des mères se sont fait abuser en croyant que leur enfant bénéficierait d'un bon départ dans la vie et reviendrait ensuite dans sa propre famille - bien entendu, ce n'était pas le cas.
Voilà la raison de l'existence de la convention de La Haye sur l'adoption internationale. Voilà pourquoi j'ai demandé à la Commission de veiller à ce que la convention de la Haye soit correctement appliquée au sein de l'Union européenne. Je demande la rédaction d'un rapport illustrant les pratiques législatives dans chaque pays membres ainsi que les pratiques juridiques en vigueur.
Pour le dixième anniversaire de la convention des droits de l'enfant, nous devons agir pour protéger les intérêts de ces enfants, leur droit d'être des enfants. Nous devons donc venir en aide aux enfants dans le besoin en raison de maladies, de handicaps, de la faim, de la pauvreté ou de l'absence de possibilités d'éducation. Il faut donc mettre un terme au travail et à l'exploitation des enfants et aux horribles trafics d'enfants. La grande partie de ces situations tragiques est causée par la cruauté ou la négligence des adultes et le moins que les adultes puissent faire c'est, lorsqu'un enfant n'a véritablement aucune famille, d'appliquer les dispositions de la convention internationale en donnant à l'enfant une autre chance par le biais de l'adoption."@fr6
".
Signor Presidente, il mondo conosce molte tragedie, ma nessuna ci tocca come quelle che colpiscono i bambini, nessuna è peggiore di quanto abbiamo sentito riferire oggi sulla tratta dei bambini. Io intendo soffermarmi su uno dei traffici che hanno per oggetto i bambini, cioè il traffico connesso con le adozioni.
Nel Regno Unito si contavano, negli anni Sessanta, qualcosa come 25 000 adozioni, di cui 12 500 di bambini al di sotto di un anno. Già negli anni Settanta la cifra era crollata a 13 000, di cui 3 000 bambini di meno di un anno, per ridursi ulteriormente negli anni Novanta a 7 000 adottati in totale e 900 di meno di un anno. Gran parte della differenza deriva ovviamente dall’accesso più diffuso e libero all’aborto, che riguarda una gravidanza su cinque in Gran Bretagna e una su tre a Londra. Un maggior numero di bambini adottabili è portatore di disabilità mentali o fisiche o ha problemi comportamentali: non c’è dunque da sorprendersi del fatto che le coppie cerchino di adottare bambini provenienti da più lontano. Ed effettivamente più lontano i bambini da adottare ci sono.
La prima responsabilità di tutti noi è nei confronti del bambino, che deve essere accolto preferibilmente nella sua stessa famiglia o, se questa non è disponibile, in una famiglia della sua collettività. Se anche questa non è disponibile allora si può cercare una famiglia eventualmente di diversa estrazione nello stesso paese. In mancanza anche di questa, ma solo allora, si dovrebbe cominciare a cercare un’accoglienza all’estero, a condizione che si tratti di una famiglia adottiva amorevole e selezionata con cura, e che i genitori adottivi mostrino di saper comprendere il retroterra da cui proviene il bambino. Troppo spesso abbiamo assistito a derive del sistema che finiscono per far prevalere i desideri delle coppie sull’interesse del bambino. Abbiamo visto svilupparsi veri e propri
che commerciano in bambini, sottratti alle madri, o dai quali le madri sono state convinte a separarsi perché allettate dal denaro o ancora indotte a credere che il figlio avrebbe iniziato una vita migliore per poi tornare alla famiglia originaria. Cosa che naturalmente non accade.
Per questi motivi esiste la Convenzione dell’Aja sull’adozione internazionale. Per questi motivi io chiedo alla Commissione di assicurare la piena attuazione di questo strumento in tutti i paesi membri. Chiedo poi che si predisponga una relazione sulla situazione di diritto e la prassi giudiziaria in ciascun paese membro.
Nel decennale della Convenzione sui diritti del bambino dobbiamo alzare la nostra voce a difesa dei bambini e del loro diritto a essere tali. Ciò significa aiutare l’infanzia bisognosa perché colpita da malattia, disabilità, fame, miseria, mancanza di occasioni formative. Significa porre fine al lavoro e allo sfruttamento dei minori e alle orribili pratiche di traffico di minori. Molti di questi fenomeni derivano dalla negligenza o dalla crudeltà degli adulti e il minimo che gli adulti possano fare è garantire che, quando un bambino non ha famiglia, si applichi la Convenzione sull’adozione internazionale per ridargli una speranza attraverso l’adozione."@it9
"Mr President, many tragedies there are in the world but none more moving than those that affect children. There are none worse than the ones we have heard about today involving trades in children. I want to refer to one of those trades and that is the trade that takes place in adoption.
In the United Kingdom, in the 1960s, we had some 25,000 adoptions, with 12,500 under one-year-olds. In the 1970s that figure had fallen to 13,000 and the under one-year-olds to 3,000. By the 1990s that had dropped again to 7,000 with only 900 under one-year-olds. Much of the differences stem of course from the wider and freer availability of abortion. In Britain the figure is one in five pregnancies, in London it is one in three. More children who are available for adoption have disabilities – mental or physical or behavioural problems – and so couples, not surprisingly, look further afield for babies to adopt. And further afield, indeed, there are babies available for adoption.
The first duty for all of us should be to the child. For any child that needs a family, the preference is for its own family and if that is not available then a family in its own community. If that is not available then a family, perhaps with a different background, within its own country. If that is not available, then, and only then, should one start looking for a home abroad. But it must be a properly vetted and loving home and the couple taking on the responsibility for that child must show an understanding of the child's background. Too often we have seen abuses in the system which puts couples' wishes before the child's interests. So we have seen rackets developing in baby-selling, mothers having their babies stolen, mothers being bribed to part with their children, mothers being conned that the child is going to benefit from a good start in life and return to the family when, of course, there is no such intention.
That is why we have the Hague Convention on Inter-Country Adoption. That is why I ask the Commission to make sure that Hague Convention is properly implemented throughout the European Union nations. I ask for a report to be brought forward to show the state of law in each member country and the state of legal practice.
On this, the tenth anniversary of the Convention on the Rights of the Child, we must stand up for those children, for their rights to be children. That means supporting children in need because of illness, or disability or hunger or poverty or lack of educational opportunities. It means an end to child labour and exploitation and the awful trades in children. So much of that is caused by the cruelty or neglect of adults and the least adults can do is to ensure that when a child genuinely has no family we apply the provisions of the Inter-Country Convention when giving that child another chance in life through adoption."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, deze wereld kent vele tragedies maar geen is er zo aangrijpend als die waar kinderen bij betrokken zijn. Geen is erger dan wat wij vandaag gehoord hebben over de handel in kinderen. Ik wil nader ingaan op een van de branches van deze handel, namelijk de handel in adoptiekinderen.
In de jaren ‘60 vonden in het Verenigd Koninkrijk zo’n 25.000 adopties plaats, waarvan de helft baby’s van minder dan een jaar betrof. In de jaren 70 daalden die aantallen tot respectievelijk 13.000 en 3.000. In dit laatste decennium zette die dalende tendens zich voort met 7.000 adopties, waaronder slechts 900 baby’s van minder dan een jaar. Die tendens is natuurlijk voor een groot deel te verklaren uit het feit dat adoptiekinderen gemakkelijker en in grotere getale te vinden zijn. In Groot-Brittannië gaat hem om een op de vijf zwangerschappen, in Londen om een op de drie. Er worden meer gehandicapte kinderen ter adoptie aangeboden – kinderen met geestelijke, lichamelijke of gedragsstoornissen – en dus zoeken adoptieouders het verderop. En verderop zijn er inderdaad baby’s beschikbaar voor adoptie.
In al deze gevallen zou het belang van het kind voorop moeten staan. Voor een kind dat een gezin nodig heeft, is het eigen gezin altijd de eerste optie, en als die optie wegvalt, moet er gezocht worden naar een gezin in de eigen gemeenschap. Pas als ook dat niet haalbaar is, en alleen in dat geval, kan er uitgeweken worden naar het buitenland. Maar het moet dan gaan om een bonafide, liefdevol thuis, en de adoptieouders moeten begrip op kunnen brengen voor de achtergrond van het kind. Te vaak wordt het systeem misbruikt ten gunste van de ouders en ten koste van het kind. Dat heeft geleid tot misdadige praktijken, tot handel in baby’s, tot gevallen van moeders wier baby’s gestolen worden, moeders die gedwongen worden afstand te doen van hun kinderen, moeders wie wijsgemaakt wordt dat hun kind een goede start in het leven krijgt en later terugkeert naar het gezin, terwijl dat uiteraard nooit de opzet is.
Daarom hebben wij Het Verdrag van Den Haag inzake kinderbescherming en samenwerking op het gebied van internationale adoptie. Daarom verzoek ik de Commissie toe te zien op een goede naleving van het Verdrag van Den Haag in de hele Europese Unie. Er moet een verslag komen over het juridische kader en de juridische praktijk per lidstaat.
Bij deze tiende verjaardag van de Conventie voor de rechten van het kind moeten wij opkomen voor deze kinderen, voor hun recht om kind te zijn. Dat betekent dat wij kinderen die ziek of gehandicapt zijn, kinderen die hoger of armoede lijden of uitgesloten zijn van onderwijs, moeten bijstaan. Het betekent dat wij een einde moeten maken aan kinderarbeid en uitbuiting van kinderen en aan de afschuwwekkende handel in kinderen. Veel hiervan is te wijten aan de wreedheid en kortzichtigheid van volwassenen. Het minste dat wij, volwassenen, kunnen doen is zorgen voor een strikte naleving van de Conventie van Den Haag zodat kinderen die echt geen familie meer hebben dankzij adoptie een nieuwe kans in het leven krijgen."@nl2
"Senhor Presidente, há muitas tragédias no mundo, mas nenhuma é mais comovente do que as que afectam crianças. Nenhumas são piores do que aquelas de que hoje ouvimos falar e que envolvem negócios feitos à custa de crianças. Desejo referirme a um desses negócios - o que ocorre em casos de adopção.
Na década de 1960, no Reino Unido, houve cerca de 25 000 adopções, e 12 500 das crianças adoptadas tinham menos de um ano de idade. Na década de 1970 esse número baixou para 13 000 e o número de crianças com menos de um ano desceu para 3 000. Até à década de 1990 o número baixou novamente para 7 000 e apenas 900 crianças tinham menos de um ano. Grande parte das diferenças fica a deverse, como é óbvio, a uma maior facilidade de acesso ao aborto. Na GrãBretanha, os números apontam para um aborto em cada cinco gravidezes, mas em Londres esse número é de um em cada três. Há mais crianças com deficiências - mentais ou físicas ou com problemas de comportamento - entre as que são entregues para adopção e por isso não é de espantar que os casais vão procurar bebés para adoptar noutras paragens. E noutras paragens há, de facto, bebés disponíveis para adopção.
O primeiro dever de todos nós deverá ser para com a criança. No caso de qualquer criança que precise de uma família, a preferência deve ir para a sua própria família, e se essa não estiver disponível, então para uma família que pertença à sua própria comunidade. Se também não houver nenhuma disponível, então uma família que pertença a um meio diferente, talvez, mas do mesmo país. Se não for possível arranjar nenhuma, então - e só então - é que se deverá começar a procurar um lar num país estrangeiro. Mas tem de ser um lar cujas condições tenham sido devidamente estudadas, um lar carinhoso, e o casal que assuma a responsabilidade de adoptar essa criança deverá demonstrar que compreende o ambiente de que a criança provém. É extremamente frequente assistirmos a abusos do sistema em que os desejos dos casais são postos à frente dos interesses da criança. Por isso assistimos ao desenvolvimento de negociatas escuras relacionadas com a venda de bebés, há mães a quem roubam os bebés, mães que são subornadas para se separarem dos filhos, mães que são intrujadas com a história de que a criança vai beneficiar de um bom princípio de vida e que depois vai regressar à família, quando, como é evidente, a intenção não é, de modo algum, essa.
É por isso que existe a Convenção de Haia relativa à Adopção Entre Países. É por isso que solicito à Comissão que garanta que a Convenção de Haia será devidamente implementada em todas as nações da União Europeia. Solicito a apresentação de um relatório que mostre qual é o estado da legislação em cada EstadoMembro e o estado da prática jurídica.
Neste décimo aniversário da Convenção sobre os Direitos da Criança temos de defender essas crianças, temos de defender o seu direito a serem crianças. Significa isso apoiar as crianças carenciadas por motivo de doença, ou deficiência, ou fome, ou pobreza, ou falta de oportunidades no domínio da educação. Significa pôr fim ao trabalho infantil e à exploração das crianças e aos medonhos negócios feitos com crianças. Grande parte destes males são causados pela crueldade ou pela negligência dos adultos, e o mínimo que os adultos podem fazer é garantir que, quando uma criança não tiver realmente família, apliquemos as disposições da Convenção relativa à Adopção Entre Países ao darmos a essa criança outra oportunidade na vida por meio da adopção."@pt11
"Herr talman! Det sker många tragedier i världen, men de som drabbar barn är de mest gripande. Det finns inga värre än de vi hört berättas om i dag, som rör handel med barn. Jag vill hänvisa till en del av denna handel och det är den handel som sker vid adoption.
I Förenade kungariket på 1960-talet hade vi 25 000 adoptioner, av vilka 12 500 skedde med barn som var under ett år gamla. Under 1970-talet hade denna siffra fallit till 13 000 och 3 000 för de barn som var under ett år gamla. Fram till 1990-talet hade siffrorna sjunkit igen till 7 000, med bara 900 barn under ett år. Mycket av skillnaderna härstammar naturligtvis från den bredare och friare tillgången till abort. I Förenade kungariket är siffran en av fem graviditeter, i London är den en av tre. Fler barn som finns tillgängliga för adoption är handikappade – mentala, fysiska eller beteendemässiga problem – så paren blickar, vilket inte är överraskande, längre bort för att hitta barn att adoptera. Och längre bort finns det sannerligen barn att adoptera.
Barnets intresse bör vara det som vi alla först och främst skall tillgodose. För varje barn som behöver en familj, är det bästa för det att vara hos sin egen familj, och om detta inte är möjligt hos en familj från dess eget samhälle. Om detta inte är möjligt kanske det kan komma till en familj, kanske med en annorlunda bakgrund, från dess eget hemland. Om detta inte är möjligt kanske man då, och endast då, skall börja se sig om efter ett hem utomlands. Men det måste vara ett korrekt prövat och kärleksfullt hem och det par som övertar ansvaret för detta barn måste visa förståelse för barnets bakgrund. Vi har alltför ofta sett missbruk av systemet, då parens önskemål sätts framför barnets bästa. Vi har sett skumraskaffärer där barnförsäljning har skett, mödrar som fått sina barn stulna, mödrar som mutas att sälja sina barn, mödrar som luras att tro att barnet får nytta av en bra start i livet och sedan får återvända till familjen, när det naturligtvis inte finns någon sådan avsikt.
Det är därför vi har Haag-konventionen om internationell adoption. Detta är skälet till varför jag uppmanar kommissionen att se till att Haag-konventionen tillämpas på ett korrekt sätt i alla Europeiska unionens medlemsstater. Jag vill se ett betänkande om frågan, vilket skall visa det rättsliga läget i varje medlemsstat och rättspraxisen.
När det nu har gått tio år sedan konventionen om barns rättigheter antogs, måste vi ställa upp för dessa barn, för deras rätt att få vara barn. Detta innebär att vi stöder barn som lider på grund av sjukdomar, handikapp, svält, fattigdom eller brist på utbildningsmöjligheter. Det innebär ett slut på barnarbete och utnyttjande och den fruktansvärda barnhandeln. Så mycket av detta orsakas av vuxna personers grymhet och försummelse, och det minsta vi vuxna kan göra är att se till att - när ett barn inte har någon egen familj – vi tillämpar bestämmelserna i konventionen om internationell adoption och ger detta barn en chans till ett bra liv genom adoption."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bowis (PPE-DE )"9
"Van Hecke Bowis (PPE-DE )."12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples