Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-04-Speech-4-047"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991104.4.4-047"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, je voudrais, à mon tour, féliciter le rapporteur pour son excellente contribution et remercier aussi les administrateurs de la commission de l'emploi et des affaires sociales qui, compte tenu des conditions dans lesquelles nous avons travaillé, nous ont aidés très tard le soir. Grâce aux propositions constructives pour les politiques de l’emploi des États membres pour l’année 2000, propositions fondées sur une juste analyse du rapport conjoint sur l’emploi, le rapport de M. Menrad trace la voie à suivre pour que l’Europe valorise de façon optimale son extraordinaire capital humain. Il est important, là aussi, que l’aspect démographique ait été mentionné dans ce rapport, tant il est vrai qu’un continent qui vieillit est un continent aussi qui se suicide sur le plan économique. Ce rapport s’inscrit parfaitement dans le cadre du processus de Luxembourg que, pour ma part, j’aurais préféré avec des objectifs chiffrés, et il s’inscrit aussi dans notre volonté de connaître le bilan proposé par la Commission des plans d’action nationaux annuels pour l’emploi.
À cet égard, je partage le point de vue du rapporteur qui insiste sur la nécessité pour notre institution de superviser conjointement avec la Commission la mise en œuvre des initiatives européennes pour l’emploi dans les États membres. Il est indispensable qu’un débat public transparent et démocratique puisse avoir lieu et je ne doute pas que s’il y a eu processus de Luxembourg, c’est aussi parce que notre Parlement a été quelque part incitatif en ce domaine. Mais ce que je voudrais dire, c’est qu’il me paraît tout à fait important que cette stratégie qui commence à porter ses fruits ne soit pas brisée par des mesures rigides et inadaptées aux intérêts des entreprises et des travailleurs. Hier, les parlementaires français avaient une rencontre avec des industriels français, et ils leur redisaient : nous ne souhaitons pas que des mesures rigides et inadaptées brisent ce mouvement en faveur de l’emploi.
Deuxième aspect de mon intervention. Je voudrais insister dans le cadre de cette politique sur le rôle du dialogue social qui doit être renouvelé. La participation des travailleurs aux décisions qui les concernent est indispensable et si, à l’époque, M. Schweitzer, président de Renault, avait consulté le comité consultatif européen, créé et proposé par notre Assemblée, nous n’aurions pas eu, sans doute, Vilvorde, comme nous n’aurions pas eu, peut-être, Michelin. Deuxièmement, la participation volontaire des salariés au capital de leur entreprise est également souhaitable et urgente, ainsi que l’inscrit le rapporteur dans son amendement 12 aux lignes directrices pour l’emploi, et ce pour deux raisons. D’abord, pour des raisons financières qui touchent à la nécessité d’améliorer la dotation des entreprises en capitaux propres, pour résister aux diktats des grands fonds d’investissement et préserver l’emploi, mais aussi pour une raison humaine, qui réside dans l’évolution des emplois d’avenir, exigeant un niveau de formation de plus en plus élevé et un engagement personnel que seule la participation valorise et encourage intelligemment."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne indledningsvis lykønske ordføreren med det foreliggende produkt og takke det administrative personale, som er tilknyttet udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender, idet personalet under vanskelige arbejdsbetingelser har stået til rådighed også i sene aftentimer. Den foreliggende betænkning af Menrad rummer konstruktive forslag til medlemsstaternes beskæftigelsespolitik i år 2000 med udgangspunkt i en klar analyse af Kommissionens fælles rapport om beskæftigelsen. Betænkningen af Menrad anviser således den vej, EU bør følge for at sikre optimal udnyttelse af EU's ekstraordinære potentiale i form af menneskelige ressourcer. Betænkningen omtaler i denne forbindelse det demografiske aspekt, hvilket er særdeles vigtigt, idet et aldrende kontinent bevæger sig mod økonomisk selvmord. Betænkningen ligger inden for rammerne af Luxembourg-processen, som jeg for mit vedkommende kunne have ønsket mig mere præcis med hensyn til konkrete, kvantificerbare målsætninger. Betænkningen falder ligeledes i tråd med Europa-Parlamentets holdning, hvad angår ønsket om at få kendskab til Kommissionens oversigt over de årlige nationale handlingsplaner for beskæftigelsen.
Jeg deler i denne henseende ordførerens synspunkt, når denne anfører, at det må anses for meget nyttigt, at Europa-Parlamentet sammen med Kommissionen kontrollerer gennemførelsen af de europæiske beskæftigelsesinitiativer i medlemsstaterne. Det er helt nødvendigt, at der finder en åben og demokratisk offentlig debat sted, og jeg føler mig overbevist om, at Europa-Parlamentet har været med til at sikre, at Luxembourg-processen kom i stand. Jeg finder det imidlertid vigtigt at understrege, at denne proces, der nu begynder at bære frugt, ikke må ødelægges af foranstaltninger, som lægger snærende bånd og ikke tager højde for virksomhedernes og arbejdstagernes interesser. De franske medlemmer af Europa-Parlamentet havde i går et møde med franske erhvervsdrivende, og budskabet lød: Vi ønsker ikke, at den positive udvikling på beskæftigelsesområdet kvæles af unuancerede og ufleksible foranstaltninger.
Det andet forhold, jeg ønsker at fremhæve i dette indlæg, er den sociale dialog. Når vi taler beskæftigelsespolitik, spiller den sociale dialog en væsentlig rolle, og der er behov for fornyelse på dette felt. Det er for det første afgørende, at arbejdstagerne inddrages i relevante beslutningsprocesser i virksomhederne. Havde Renaults direktør, hr. Schweitzer, i sin tid kontaktet det europæiske rådgivende beskæftigelsesudvalg, der er nedsat på forslag af Europa-Parlamentet, havde vi utvivlsomt undgået Vilvorde-sagen, og måske havde vi også undgået Michelin-sagen. Det er for det andet ønskeligt og påkrævet, at arbejdstagerne får adgang til frivillig aktietegning i den virksomhed, de er ansat i. Dette anføres også af ordføreren i forbindelse med ændringsforslag 12 til Kommissionens retningslinjer for beskæftigelsen. Der er to begrundelser herfor. Dels økonomiske hensyn, idet virksomhederne har behov for at udvide egenkapitalen for at kunne gøre sig fri af de store investeringsfondes diktater og sikre beskæftigelsen. Dels hensynet til oprettelsen af fremtidsorienterede stillinger, som stiller stadig større krav til uddannelse og personligt engagement, hvilket kun sikres på hensigtsmæssig vis ved at give medarbejderne adgang til aktietegning i virksomhederne."@da1
"Herr Präsident, ich möchte meinerseits den Berichterstatter zu seinem ausgezeichneten Beitrag beglückwünschen und auch den Mitarbeitern des Ausschusses für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten danken, die uns in Anbetracht der Bedingungen, unter denen wir gearbeitet haben, noch sehr spät abends behilflich waren. Mit seinen auf einer zutreffenden Analyse des gemeinsamen Beschäftigungsberichts beruhenden konstruktiven Vorschläge für die Beschäftigungspolitiken der Mitgliedstaaten im Jahr 2000 zeigt der Bericht von Herrn Menrad, auf welche Weise Europa seine außerordentlichen Humanressourcen optimal nutzten kann. Auch in diesem Zusammenhang ist es wichtig, daß in dem Bericht der demographische Aspekt erwähnt wird, insofern als ein alternder Kontinent auch wirtschaftlich ins Abseits gerät. Dieser Bericht entspricht voll und ganz dem Prozeß von Luxemburg, bei dem ich meinerseits quantifizierte Zielvorgaben vorgezogen hätte, und er steht auch im Einklang mit unserem Wunsch nach Kenntnisnahme der von der Kommission vorgeschlagenen Bilanz der jährlichen nationalen Aktionspläne für die Beschäftigung.
In dieser Hinsicht stimme ich mit dem Berichterstatter darin überein, daß die Umsetzung der europäischen Beschäftigungsinitiativen in den Mitgliedstaaten vom Parlament und von der Kommission gemeinsam überwacht werden muß. Es ist unbedingt erforderlich, daß eine transparente und demokratische öffentliche Debatte stattfinden kann, und ich hege keinen Zweifel daran, daß der Prozeß von Luxemburg in gewisser Weise auch auf Anregung des Parlaments zustande gekommen ist. Aber was ich sagen möchte ist, daß es mir außerordentlich wichtig erscheint, diese Strategie, die anfängt Früchte zu tragen, nicht durch rigide und nicht den Interessen der Unternehmen und der Beschäftigten entsprechende Maßnahmen zum Scheitern zu bringen. Gestern trafen sich französische Parlamentsabgeordnete mit französischen Industriellen. Dabei bestätigten sie ihnen noch einmal: Wir wollen nicht, daß diese Entwicklung hin zu mehr Beschäftigung durch rigide und unangemessene Maßnahmen zum Scheitern gebracht wird.
Als zweiten Punkt meines Redebeitrags möchte ich im Zusammenhang mit dieser Politik nachdrücklich auf die Rolle des sozialen Dialogs verweisen, den es wiederaufzunehmen gilt. Die Beschäftigten müssen unbedingt an den sie betreffenden Entscheidungen beteiligt werden, und wenn der Vorstandsvorsitzende von Renault, Herr Schweitzer, den vom Parlament vorgeschlagenen und gebildeten Europäischen Beratenden Ausschuß konsultiert hätte, dann wäre es nicht zu den Ereignissen in Vilvorde gekommen, so wie es vielleicht auch nicht zur Michelin-Affäre gekommen wäre. Zweitens ist die freiwillige Beteiligung der Arbeitnehmer am Kapital ihres Unternehmens ebenfalls wünschenswert und dringend erforderlich, wie vom Berichterstatter in seinem Änderungsantrag 12 zu den beschäftigungspolitischen Leitlinien dargelegt, und zwar aus zwei Gründen. Erstens aus finanziellen Gründen im Zusammenhang mit der Notwendigkeit einer besseren Eigenkapitalausstattung der Unternehmen, durch die sie sich dem Diktat der großen Investitionsfonds widersetzen und Arbeitsplätze erhalten könnten, aber auch aus einem menschlichen Grund, der darin besteht, daß für die Entwicklung zukunftsträchtiger Arbeitsplätze ein immer höheres Ausbildungsniveau und ein persönliches Engagement erforderlich sind, die nur durch eine Beteiligung auf sinnvolle Weise nutzbar gemacht und gefördert werden können."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα και εγώ με τη σειρά μου να συγχαρώ τον εισηγητή για την εξαιρετική συμβολή του και να ευχαριστήσω επίσης τους διοικητικούς υπαλλήλους της Επιτροπής Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων οι οποίοι, λαμβανομένων υπόψη των συνθηκών υπό τις οποίες δουλέψαμε, μας βοήθησαν μέχρι πολύ αργά το βράδυ. Χάρη στις εποικοδομητικές προτάσεις για τις πολιτικές απασχόλησης των κρατών μελών για το 2000, προτάσεις που βασίζονται σε μια σωστή ανάλυση της κοινής έκθεσης σχετικά με την απασχόληση, η έκθεση του κ. Menrad χαράζει τον δρόμο που πρέπει να ακολουθήσουμε για να μπορέσει η Ευρώπη να αξιοποιήσει στο έπακρο το εκπληκτικό ανθρώπινο κεφάλαιό της. Είναι σημαντικό και εδώ το γεγονός ότι η δημογραφική πτυχή αναφέρθηκε στην έκθεση αυτή, αφού το βέβαιο είναι ότι μια ήπειρος που γερνάει είναι ταυτόχρονα μια ήπειρος που αυτοκτονεί σε οικονομικό επίπεδο. Αυτή η έκθεση εντάσσεται απολύτως στο πλαίσιο της διαδικασίας του Λουξεμβούργου που, από την πλευρά μου, θα προτιμούσα να περιέχει ποσοτικούς στόχους, και εντάσσεται επίσης στη θέλησή μας να δούμε τον απολογισμό που προτείνει η Επιτροπή για τα εθνικά ετήσια σχέδια δράσης σχετικά με την απασχόληση.
Στο πλαίσιο αυτό συμφωνώ με την άποψη του εισηγητή, που εμμένει στην ανάγκη επίβλεψης από το θεσμικό μας όργανο, από κοινού με την Επιτροπή, της εφαρμογής των ευρωπαϊκών πρωτοβουλιών για την απασχόληση στα κράτη μέλη. Είναι απαραίτητο να μπορέσει να διεξαχθεί διαφανής και δημοκρατική δημόσια συζήτηση και δεν έχω καμία αμφιβολία πως η διαδικασία του Λουξεμβούργου οφείλεται επίσης στο γεγονός ότι το Κοινοβούλιό μας λειτούργησε κάπως παροτρυντικά στον τομέα αυτόν. Αυτό όμως που θα ήθελα να πω είναι ότι μου φαίνεται απολύτως σημαντικό να μη ματαιωθεί αυτή η στρατηγική που αρχίζει να καρποφορεί από μέτρα άκαμπτα και απρόσφορα για τα συμφέροντα των επιχειρήσεων και των εργαζομένων. Χθες οι Γάλλοι βουλευτές συναντήθηκαν με Γάλλους βιομηχάνους, οι οποίοι τους επανέλαβαν πως δεν θέλουν να διαταραχθεί αυτό το κίνημα υπέρ της απασχόλησης από άκαμπτα και απρόσφορα μέτρα.
Δεύτερη πτυχή της παρέμβασής μου: στο πλαίσιο αυτής της πολιτικής θα ήθελα να επιμείνω στον ρόλο του κοινωνικού διαλόγου που πρέπει να συνεχιστεί. Η συμμετοχή των εργαζομένων στις αποφάσεις που τους αφορούν είναι απαραίτητη και, αν τότε ο κ. Schweitzer, Πρόεδρος της Renault, είχε συμβουλευτεί την ευρωπαϊκή συμβουλευτική επιτροπή που δημιουργήθηκε και προτάθηκε από το Σώμα μας, σίγουρα δεν θα είχαμε την Vilvorde, όπως, ίσως, δεν θα είχαμε και τη Michelin. Δεύτερον, η εθελοντική συμμετοχή των μισθωτών στο κεφάλαιο της επιχείρησής τους είναι επίσης ευκταία και επιτακτική, όπως επισημαίνει και ο εισηγητής στην τροπολογία του αριθ. 12 επί των κατευθυντήριων γραμμών για την απασχόληση, και αυτό για δύο λόγους. Κατ’ αρχάς για οικονομικούς λόγους που αφορούν την ανάγκη βελτίωσης του εφοδιασμού των επιχειρήσεων με ίδια κεφάλαια, για να αντισταθούν στις επιταγές των μεγάλων επενδυτικών κεφαλαίων και να διαφυλάξουν την απασχόληση, αλλά και για έναν ανθρώπινο λόγο, που έγκειται στην εξέλιξη των μελλοντικών επαγγελμάτων, που απαιτούν όλο και υψηλότερο επίπεδο κατάρτισης και προσωπική δέσμευση που μόνο η συμμετοχή αξιοποιεί και ενθαρρύνει με έξυπνο τρόπο."@el8
"Mr President, I would like, in turn, to congratulate the rapporteur on his excellent contribution and also to thank the administrative staff of the Committee on Employment and Social Affairs who, considering the conditions we had to work in, assisted us until late in the evening. Thanks to the constructive proposals for employment policies of Member States for the year 2000, proposals based on a fair analysis of the joint report on employment, Mr Menrad’s report outlines the route to be taken for Europe to maximise the potential of its extraordinary human capital. It is significant, too, that the report makes mention of demographic trends, as it is true that an ageing continent is a continent which is committing economic suicide. The report falls completely in line with the Luxembourg Process, for which, personally, I would have preferred objectives giving specific figures, and it is also in line with our desire to receive the report proposed by the Commission on the annual national employment action plans.
In this respect I share the opinion of the rapporteur who stresses the need for our institution, jointly with the Commission, to supervise the implementation of European initiatives on employment within Member States. It is essential for a transparent and democratic public debate to take place and I have no doubt that if the Luxembourg process took place it was because Parliament was to some extent instrumental in this. But what I would like to say is that I consider it to be essential that this strategy which is just beginning to bear fruit should not be obstructed by rigid measures which are not adapted to the interests of businesses or of workers. Yesterday, members of the French Parliament met with French industrialists, and they reiterated that they did not want to see rigid and unsuitable measures obstructing this movement in favour of employment.
Now to the second part of my intervention. I would like to stress the role of social dialogue within the framework of this policy. Social dialogue must be renewed. It is essential for workers to participate in the decisions which affect them and if, at the time, Mr Schweitzer, the chairman of Renault, had consulted the European Advisory Committee, created and proposed by this House, we would no doubt not have had the Vilvorde affair, and we would not perhaps have had the Michelin case. Secondly, the voluntary participation of employees in the production capital of their firm is also desirable and urgently needed, as the rapporteur writes in Amendment No 12 to the employment guidelines, for two reasons: firstly, for financial reasons, involving the need to improve businesses’ allocation of equity capital, in order to withstand the dictates of the major investment funds and to safeguard employment, but also for a human reason connected with the evolution of jobs in the future, requiring an ever higher level of training and a personal commitment which is only given true worth and encouraged intelligently by profit sharing."@en3
"(FR) Señor Presidente, yo querría, a mi vez, felicitar al ponente por su excelente aportación y dar además las gracias a los administradores de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales, quienes, dadas las condiciones en las que hemos trabajado, nos han ayudado hasta muy tarde. Gracias a las propuestas constructivas para las políticas de empleo de los Estados miembros en el año 2000, propuestas basadas en un acertado análisis del informe conjunto sobre el empleo, el informe del Sr. Menrad traza el camino a seguir para que Europa aproveche de forma óptima su extraordinario capital humano. Es importante, en este sentido, que en el informe se haya mencionado el aspecto demográfico, pues es muy cierto que un continente que envejece es también un continente que se suicida en el plano económico. El informe se inscribe perfectamente en el marco del proceso de Luxemburgo que, por mi parte, yo habría preferido que hubiera presentado unos objetivos en cifras, y se inscribe además en nuestra voluntad de conocer el balance que propone la Comisión para los planes nacionales de empleo anuales.
A este respecto, comparto el punto de vista del ponente, que insiste en la necesidad de que nuestra institución supervise conjuntamente con la Comisión la aplicación de las iniciativas europeas para el empleo en los Estados miembros. Es indispensable que pueda haber un debate público transparente y democrático y no me cabe duda de que, si ha existido el proceso de Luxemburgo, se debe también a que nuestro Parlamento ha sido de algún modo un estímulo en este ámbito. Pero lo que quisiera decir es que me parece importantísimo que esta estrategia que comienza a dar frutos no se estropee por unas medidas rígidas y inadecuadas para los intereses de las empresas y los trabajadores. Ayer, los diputados franceses tuvieron un encuentro con industriales franceses, y les volvieron a decir: “no deseamos que unas medidas rígidas y inadecuadas estropeen este movimiento en favor del empleo”.
El segundo aspecto de mi intervención es que querría insistir, dentro de esta política, en el papel del diálogo social, que se debe renovar. Es indispensable que los trabajadores participen en las decisiones que les afectan y si, en su momento, el Sr. Schweitzer, presidente de Renault, hubiera consultado al comité consultivo europeo, creado y propuesto por nuestra Asamblea, sin duda no habríamos tenido el asunto Vilvorde, como quizá no habríamos tenido el asunto Michelin. En segundo lugar, es igualmente deseable y urgente la participación voluntaria de los trabajadores en el capital de su empresa, tanto como lo indica el ponente en su enmienda 12 a las directrices para el empleo, y ello por dos razones. En primer lugar, por razones financiaras relativas a la necesidad de mejorar la dotación de capital propio de las empresas para resistir a las imposiciones de los grandes fondos de inversión y proteger el empleo, pero también por una razón humana que reside en la evolución de los puestos de trabajo con futuro, los cuales que exigen un nivel de formación cada vez más elevado y un compromiso personal que sólo se puede aprovechar y fomentar inteligentemente mediante la participación."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin vuorollani onnitella esittelijää hänen erinomaisesta työstään ja kiittää myös työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan hallintovirkamiehiä, jotka ovat ottaneet työskentelyolosuhteemme huomioon ja auttaneet meitä hyvin myöhään illalla. Niiden jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkoja vuodeksi 2000 koskevien rakentavien ehdotusten ansiosta, jotka perustuvat yhteisen raportin oikeaan analyysiin, Menradin mietinnössä viitoitetaan tie sille, että Eurooppa arvostaisi mahdollisimman paljon ainutlaatuista henkistä pääomaa. Väestöllisen näkökohdan mainitseminen tässä mietinnössä on myös tärkeää, koska pitää täysin paikkansa, että vanhentuva maanosa on myös maanosa, joka tekee itsemurhan taloudellisella tasolla. Tämä mietintö noudattaa täysin Luxemburgin prosessia, jota olisin puolestani halunnut tarkastella lukuina ilmoitettujen tavoitteiden avulla. Mietinnössä tuodaan esiin myös halumme saada kuulla komission esittämä tilannearvio vuosittaisista työllisyyttä koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista.
Tässä suhteessa olen samaa mieltä esittelijän kanssa sen tarpeen korostamisesta, että toimielimemme on valvottava yhdessä komission kanssa eurooppalaisten aloitteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. On välttämätöntä käynnistää avoin ja demokraattinen julkinen vuoropuhelu, enkä epäile sitä, että Luxemburgin prosessin toteutuminen johtui myös siitä, että parlamenttimme oli ollut jossain määrin kannustava tällä alueella. Mutta haluaisin etenkin sanoa, että minusta on erittäin tärkeää, ettei tätä strategiaa, joka on alkanut kantaa hedelmää, murskata jäykillä toimenpiteillä, jotka eivät vastaa yritysten ja työntekijöiden etuja. Ranskalaiset parlamentin jäsenet tapasivat eilen ranskalaisia teollisuusjohtajia, ja he toistivat jäsenille, että he eivät halua, että jäykät ja sopimattomat toimenpiteet murskaavat tämän työllisyyttä edistävän suuntauksen.
Puheenvuoroni toinen näkökohta on seuraava. Haluaisin korostaa tämän politiikan kehyksessä sosiaalisen vuoropuhelun asemaa, ja sitä on jatkettava. Työntekijöiden osallistuminen heitä koskeviin päätöksiin on välttämätöntä, ja jos Renaultin pääjohtaja Schweitzer olisi aikanaan pyytänyt lausuntoa eurooppalaiselta neuvoa-antavalta komitealta, jota parlamenttimme ehdotti ja jonka se loi, Vilvorden kaltaista tapausta ei olisi epäilemättä päässyt syntymään, kuten ei myöskään Michelin-yhtiön kaltaista tapausta. Toiseksi työntekijöiden vapaaehtoinen osallistuminen yrityksensä tuotantopääomaan on myös toivottavaa ja kiireellistä, kuten esittelijä mainitsee työllisyyden suuntaviivoja käsittelevässä tarkistuksessaan 12. Tähän on kaksi syytä. Ensiksikin rahoituksellisten syiden takia, jotka koskevat tarvetta lisätä yritysten oman pääoman saantia, jotta ne voisivat pitää puolensa suurten sijoitusrahastojen painostusta vastaan ja säilyttää työpaikat, mutta myös inhimillisen syyn takia. Tämä koskee niiden tulevaisuuden työpaikkojen kehitystä, jotka edellyttävät yhä korkeampaa koulutustasoa ja henkilökohtaista sitoutumista, jota voidaan järkevimmin arvostaa ja rohkaista vain työntekijöiden osallistumisen avulla."@fi5
"Signor Presidente, vorrei a mia volta congratularmi con il relatore per l’ottimo risultato, e ringraziare anche il personale amministrativo della commissione per l'occupazione e gli affari sociali che, tenuto conto delle condizioni in cui si è dovuto operare, sono rimasti a lavorare fino a tarda sera. Grazie alle proposte costruttive per le politiche occupazionali degli Stati membri per l’anno 2000, proposte fondate su una corretta analisi del rapporto congiunto sull’occupazione, la relazione dell’onorevole Menrad traccia la strada da percorrere affinché l’Europa valorizzi in modo ottimale il proprio straordinario capitale umano. E’ importante, anche in tale ambito, che si menzioni l’aspetto demografico, tant’è vero che un continente che invecchia è anche un continente che si suicida sul piano economico. La relazione in esame trova una perfetta collocazione nel processo di Lussemburgo – che, da parte mia, avrei preferito corredato di obiettivi quantitativi – e si inquadra anche nella volontà di conoscere il bilancio, proposto dalla Commissione, dei Piani d’azione nazionali annuali per l’occupazione.
A tal proposito, condivido il punto di vista del relatore che insiste sulla necessità che il Parlamento europeo supervisioni, insieme alla Commissione, l’attuazione delle iniziative europee per l’occupazione negli Stati membri. E’ indispensabile che si possa svolgere un dibattito pubblico trasparente e democratico e sono sicura che se c’è stato il processo di Lussemburgo, lo si deve anche al fatto che il Parlamento è servito di sprone in tale ambito. Tuttavia, mi sembra molto importante che tale strategia, che inizia a portare i suoi frutti, non venga vanificata da misure rigide e inadatte agli interessi delle imprese e dei lavoratori. Ieri i deputati francesi hanno avuto un incontro con gli industriali francesi a cui hanno ribadito che non vogliamo che misure rigide ed inadatte vadano ad interrompere il processo a favore dell’occupazione.
In secondo luogo, vorrei insistere, nel quadro di tale politica, sul ruolo del dialogo sociale che deve essere rinnovato. La partecipazione dei lavoratori alle decisioni che li interessano da vicino è indispensabile, e se all’epoca Schweitzer, il presidente della
avesse consultato il comitato consultivo europeo, proposto e creato dalla nostra Assemblea, probabilmente non ci sarebbe stata Vilvorde e forse non ci sarebbe stato neanche il caso
. Inoltre, la partecipazione volontaria dei dipendenti al capitale della loro impresa è parimenti auspicabile ed urgente – così come afferma il relatore nell’emendamento n. 12 agli orientamenti per l’occupazione – per due ordini di ragioni. Innanzitutto per motivi finanziari afferenti alla necessità di aumentare i capitali propri delle imprese per resistere ai
dei grandi fondi d’investimento e salvaguardare l’occupazione; ma anche per motivi che attengono alla sfera umana, in quanto l’evoluzione dei futuri posti di lavoro richiederà un livello di formazione sempre maggiore ed un impegno personale che solo la partecipazione valorizza ed incentiva in maniera avveduta"@it9
"Mr President, I would like, in turn, to congratulate the rapporteur on his excellent contribution and also to thank the administrative staff of the Committee on Employment and Social Affairs who, considering the conditions we had to work in, assisted us until late in the evening. Thanks to the constructive proposals for employment policies of Member States for the year 2000, proposals based on a fair analysis of the joint report on employment, Mr Menrad’s report outlines the route to be taken for Europe to maximise the potential of its extraordinary human capital. It is significant, too, that the report makes mention of demographic trends, as it is true that an ageing continent is a continent which is committing economic suicide. The report falls completely in line with the Luxembourg Process, for which, personally, I would have preferred objectives giving specific figures, and it is also in line with our desire to receive the report proposed by the Commission on the annual national employment action plans.
In this respect I share the opinion of the rapporteur who stresses the need for our institution, jointly with the Commission, to supervise the implementation of European initiatives on employment within Member States. It is essential for a transparent and democratic public debate to take place and I have no doubt that if the Luxembourg process took place it was because Parliament was to some extent instrumental in this. But what I would like to say is that I consider it to be essential that this strategy which is just beginning to bear fruit should not be obstructed by rigid measures which are not adapted to the interests of businesses or of workers. Yesterday, members of the French Parliament met with French industrialists, and they reiterated that they did not want to see rigid and unsuitable measures obstructing this movement in favour of employment.
Now to the second part of my intervention. I would like to stress the role of social dialogue within the framework of this policy. Social dialogue must be renewed. It is essential for workers to participate in the decisions which affect them and if, at the time, Mr Schweitzer, the chairman of Renault, had consulted the European Advisory Committee, created and proposed by this House, we would no doubt not have had the Vilvorde affair, and we would not perhaps have had the Michelin case. Secondly, the voluntary participation of employees in the production capital of their firm is also desirable and urgently needed, as the rapporteur writes in Amendment No 12 to the employment guidelines, for two reasons: firstly, for financial reasons, involving the need to improve businesses’ allocation of equity capital, in order to withstand the dictates of the major investment funds and to safeguard employment, but also for a human reason connected with the evolution of jobs in the future, requiring an ever higher level of training and a personal commitment which is only given true worth and encouraged intelligently by profit sharing."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ook ik wil de rapporteur gelukwensen met zijn uitstekende bijdrage. Verder wil ik een woord van dank richten tot de vertegenwoordigers van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken, die ons tot laat in de avond hebben bijgestaan. In het verslag-Menrad worden constructieve voorstellen gedaan voor het werkgelegenheidsbeleid van de lidstaten voor het jaar 2000. Deze voorstellen zijn gebaseerd op een zeer goede analyse van het bijgevoegde verslag over de werkgelegenheid. De heer Menrad laat in zijn verslag zien hoe Europa optimaal gebruik kan maken van zijn buitengewoon groot menselijke kapitaal. De rapporteur heeft zeer terecht in zijn verslag rekening gehouden met het demografische aspect. Een continent dat vergrijst is immers ook een continent dat economisch gezien geen lang leven beschoren is. Dit verslag sluit uitstekend aan bij de afspraken die in Luxemburg over de werkgelegenheid zijn gemaakt. Persoonlijk had ik graag gezien dat de doelstellingen door cijfermateriaal waren onderbouwd. Wij willen dat de Commissie ons op de hoogte houdt van de actieplannen inzake de werkgelegenheid die ze jaarlijks opstelt. Dit verslag sluit bij deze wens aan.
Ik deel de mening van de rapporteur, die benadrukt dat onze instelling er samen met de Commissie op moet toezien dat de Europese initiatieven voor de werkgelegenheid in de lidstaten worden uitgevoerd. Er moet een transparant en democratisch openbaar debat worden gevoerd. Ik ben er overigens van overtuigd dat ons Parlement op de een of andere manier heeft bijgedragen aan de totstandkoming van de afspraken die in Luxemburg zijn gemaakt. Ik vind het verder zeer belangrijk dat deze strategie, die nu haar vruchten begint af te werpen, niet wordt verstoord door starre maatregelen die de belangen van bedrijven en werknemers schaden. Gisteren hadden de Franse afgevaardigden een ontmoeting met Franse industriëlen, die nogmaals hun zorg hebben geuit over het risico dat het werkgelegenheidsbeleid door starre en ongewenste maatregelen gehinderd wordt.
In de tweede plaats wil ik in deze context benadrukken dat de sociale dialoog moet worden vernieuwd. Het is van groot belang dat werknemers zeggenschap krijgen over beslissingen die op hen van toepassing zijn. Als de heer Schweitzer, directeur van Renault, indertijd het door dit Parlement voorgestelde en opgerichte Europees raadgevend comité had geraadpleegd, hadden de gebeurtenissen in Vilvoorde wellicht niet hoeven plaatsvinden. Een vergelijkbaar verhaal geldt misschien ook voor Michelin. Verder is het wenselijk en urgent dat werknemers op vrijwillige basis kunnen participeren in het kapitaal van hun onderneming. Dit staat in amendement 12 op de richtsnoeren voor de werkgelegenheid. De rapporteur onderbouwt zijn amendement met twee argumenten. Het eerste is financieel van aard. Bedrijven moeten hun eigen vermogen vergroten om hun afhankelijkheid van grote investeringsfondsen te verminderen en de werkgelegenheid te behouden. Het tweede argument is meer van sociale aard. De banen van de toekomst vereisen een steeds hoger opleidingsniveau van de werknemers, die zich in steeds grotere mate bij het werk betrokken moeten voelen. Werknemersparticipatie is een intelligente manier om deze betrokkenheid te stimuleren."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria, também eu, de felicitar o relator pela sua excelente contribuição e de agradecer igualmente aos administradores da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais que, tendo em conta as condições em que trabalhámos, nos ajudaram até horas bastante tardias. Graças às propostas construtivas para as políticas de emprego dos EstadosMembros para o ano 2000, as quais se baseiam numa análise rigorosa do relatório conjunto sobre o emprego, o relatório Menrad traça o caminho a seguir para que a Europa valorize o melhor possível o seu extraordinário capital humano. É importante, também, que o aspecto demográfico tenha sido mencionado neste relatório, pois é certo que um continente que envelhece é um continente que se suicida no plano económico. O presente relatório inscreve-se perfeitamente no âmbito do procedimento do Luxemburgo, que, pela parte que me toca, eu teria preferido que apresentasse objectivos em termos de números, e inscreve-se ainda na nossa vontade de conhecer o balanço proposto pela Comissão dos planos anuais de acção nacionais para o emprego.
A este respeito, partilho do ponto de vista do relator, que insiste na necessidade, para a nossa instituição, de fiscalizar, conjuntamente com a Comissão, a aplicação das iniciativas europeias para o emprego nos EstadosMembros. É indispensável a realização de um debate público transparente e democrático e não duvido de que, se houve um procedimento do Luxemburgo, isso se deve também ao facto de o nosso Parlamento ter sido algo insistente neste domínio. Mas aquilo que eu gostaria de frisar é que me parece muitíssimo importante que esta estratégia, que começa a dar frutos, não seja quebrada por medidas rígidas e inadequadas relativamente aos interesses das empresas e dos trabalhadores. Ontem, os deputados franceses tiveram um encontro com industriais franceses e insistiram neste ponto: não queremos que medidas rígidas e inadequadas quebrem este movimento a favor do emprego.
Segundo aspecto da minha intervenção: gostaria de insistir, no âmbito desta política, no papel do diálogo social, que deve ser renovado. É indispensável a participação dos trabalhadores nas decisões que lhes dizem respeito, e se, na devida altura, o senhor Schweitzer, presidente da Renault, tivesse consultado o comité consultivo europeu, criado e proposto pela nossa assembleia, não teríamos tido, certamente, Vilvorde, como não teríamos talvez tido Michelin. Em segundo lugar, a participação voluntária dos assalariados no capital da empresa é igualmente desejável e urgente, tal como o relator refere na alteração 12 às directrizes para o emprego, por duas razões: primeiro, razões de ordem financeira, que se prendem com a necessidade de melhorar a dotação das empresas em capitais próprios, de modo a resistir aos
dos grandes fundos de investimento e preservar o emprego, mas também uma razão humana, que reside na evolução do emprego do futuro, o qual exige um nível de formação cada vez mais elevado e um empenhamento pessoal que apenas a participação valoriza e encoraja de uma forma inteligente."@pt11
"Herr talman! Jag skulle i min tur vilja gratulera föredraganden till hans utmärkta bidrag, och även tacka administratörerna i utskottet för sysselsättning och socialfrågor, som med tanke på våra arbetsförhållanden har fått hjälpa oss under sena kvällar. Tack vare de konstruktiva förslagen till medlemsstaternas sysselsättningspolitik för år 2000 –förslag som grundas på en korrekt analys av den gemensamma rapporten om sysselsättningen – skisserar Menrad den väg som bör följas för att Europa på bästa möjliga sätt skall utnyttja sitt ytterst värdefulla humankapital. I det sammanhanget är det också viktigt att den demografiska aspekten nämns i betänkandet, för en kontinent som åldras är en kontinent som begår självmord på ett ekonomiskt plan. Betänkandet ligger i linje med Luxemburgprocessen, fast jag för egen del hade velat se mål i siffror, och det ligger också i linje med vår önskan att få ta del av kommissionens utvärdering av nationernas årliga handlingsplaner för sysselsättningen.
I det avseendet håller jag med föredraganden, när han betonar kravet på att vår institution tillsammans med kommissionen skall övervaka medlemsstaternas genomförande av de europeiska initiativen. Att en öppen och demokratisk allmän debatt skall kunna äga rum är nödvändigt, och jag tvivlar inte på att Luxemburgprocessen delvis är ett resultat av att parlamentet har varit drivande på det området. Men vad jag vill säga är att den strategi som börjar ge resultat inte får tillintetgöras av rigida och illa anpassade åtgärder, i företagens och arbetstagarnas intresse. I går sammanträffade de franska parlamentsledamöterna med franska industriledare, och de upprepade: vi vill inte att rigida och illa anpassade åtgärder förstör den utveckling som är gynnsam för sysselsättningen.
Nu den andra aspekten av mitt anförande. När det gäller den här politiken skulle jag vilja insistera på att den sociala dialogen bör förnyas. Arbetstagarnas deltagande i beslut som rör dem är nödvändigt. Om Schweitzer, Renaults VD, hade samrått med det europeiska företagsråd som har inrättats på kammarens förslag, hade vi utan tvekan aldrig fått se det som hände i Vilvoorde, och vi hade inte heller fått en Michelinaffär. För det andra är löntagarnas frivilliga delägande i det egna företaget också önskvärt och brådskande, som föredraganden skriver i ändringsförslag 12 i riktlinjerna för sysselsättningen, och det av två skäl. För det första finansiella skäl, vilka gäller kravet på att förbättra företagens eget kapital, så att de skall kunna motstå diktaten från stora investeringsfonder och upprätthålla antalet arbetstillfällen, men också mänskliga skäl, vilket handlar om framtidens sysselsättningsutveckling, som kräver en allt högre utbildningsnivå och ett personligt engagemang, som endast ett delägande kan öka och uppmuntra på ett bra sätt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples