Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-04-Speech-4-015"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991104.2.4-015"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Ursprünglich erhielt ich vom Parlament den Auftrag, einen Bericht nur zu den beschäftigungspolitischen Leitlinien 2000 zu verfassen. Die umfassende Diskussion und die vielfachen Anregungen im Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten ganz allgemein zur Beschäftigungspolitik bewegten mich dazu, im Entwurf meines Berichts eine Zweiteilung vorzunehmen in Schlußfolgerungen und in einen legislativen Teil, der sich auf die Vorschläge für die Leitlinien 2000 konzentriert, die im Dezember 1999 vom Ministerrat angenommen werden müssen.
Als Parlament sollten wir dabei versuchen, uns auf das Wesentliche zu konzentrieren, damit die Antwort des Ministerrats nicht heißen wird: Weniger wäre mehr. Am Tag nach der Abstimmung im Ausschuß für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten bat der Rat das Parlament nun auch offiziell um eine Stellungnahme. Damit war das Verfahren einer einfachen Konsultation notwendig. Das bedeutet, daß legislative Änderungsanträge nur ohne generelle Schlußfolgerungen verabschiedet werden dürfen. Aus prozeduralen Gründen war es deshalb notwendig, heute zwei Berichte vorzulegen, einen zu den beschäftigungspolitischen Leitlinien für 2000 und zur Einsetzung eines Beschäftigungsausschusses, einen zweiten zum gemeinsamen Beschäftigungsbericht 1999, der die im Ausschuß angenommenen Schlußfolgerungen enthält. Dieser zweite Bericht beginnt mit einer positiven Botschaft. Die Gemeinschaft hat durch ihre beschäftigungspolitischen Initiativen 1998 1,8 Millionen zusätzliche Arbeitsplätze geschaffen. Doch Jugend- und Langzeitarbeitslosigkeit zeigen in den meisten Mitgliedstaaten noch ein unakzeptabel hohes Niveau, wie überhaupt jeder Arbeitslose ein Arbeitsloser zuviel ist.
Ich will nun nicht auf die Schlußfolgerungen im einzelnen eingehen, doch mit Blick auf die gestrige Debatte im Plenum zum makroökonomischen Dialog nenne ich einen Punkt: Das Europäische Parlament muß stärker in die Ausarbeitung und Umsetzung des europäischen Beschäftigungspakts miteinbezogen werden. Wir bedauern, daß beim Gipfel in Köln der Name “Parlament” im Dokument zur Beschäftigung nicht genannt wird. Das geht so nicht! Wir sind die Volksvertretung und deshalb das wichtigste Organ der Europäischen Union.
Die Stellungnahme des Ausschusses für Wirtschaft und Währung und des Ausschusses für die Rechte der Frau und Chancengleichheit sind in diesem Bericht Nr. 2 der heutigen Tagesordnung angeheftet. Beide Stellungnahmen haben die Arbeit des Beschäftigungsausschusses wesentlich bereichert. Ich danke den Verfassern der Stellungnahmen, Frau Theorin und Herrn Grosch, für ihre sehr gute Arbeit. Viele ihrer Anregungen sind in beide Berichte des Beschäftigungsausschusses eingegangen, aber wir mußten im Interesse der Konzentration eine Auswahl treffen. Auf diese Weise sind die Chancen, daß sie vom Ministerrat angenommen werden, besser.
Der Frauenausschuß hat sich intensiv auch mit den beschäftigungspolitischen Leitlinien befaßt, und damit sind wir beim legislativen Teil, das heißt beim ersten Bericht der heutigen Tagesordnung. Er besteht seinerseits wieder aus zwei Teilen, erstens aus dem Vorschlag für einen Beschluß des Rates zur Einsetzung eines Beschäftigungsausschusses, und zweitens aus dem Vorschlag zu den Leitlinien für die Beschäftigungspolitik 2000. Der Beschäftigungsausschuß soll die Mitgliedstaaten bei der Koordinierung der Beschäftigungs- und Arbeitsmarktpolitik beratend unterstützen. Das Anliegen meines Berichts zu den beschäftigungspolitischen Leitlinien wurde bereits angedeutet: Konzentration auf das Wesentliche. Eine weitere Erhöhung der Zahl der Leitlinien ist falsch. Stattdessen fordere ich die praktische Umsetzung und die Nachprüfbarkeit der Leitlinien und der nationalen Aktionspläne anhand konkreter Kriterien. Durch eine rein zahlenmäßige Aufstockung wird kein einziger Arbeitsplatz mehr geschaffen. Qualität statt Quantität muß das Motto einer modernen Beschäftigungspolitik heißen.
Im Bereich der Bekämpfung der Jugend- und Langzeitarbeitslosigkeit kann durch den Übergang von passiven zu aktiven Maßnahmen eine effektive und dauerhafte Eingliederung in den Arbeitsmarkt erreicht werden. Konkret ist der Prozentsatz der Arbeitslosen, denen eine Aus- bzw. Fortbildung oder Umschulung angeboten wird, zu erhöhen. Wir streben eine Zielgröße von 25 % statt der 20 % des Kommissionsvorschlags an. Wir brauchen die berufliche Bildung in modernster Form. Hier müssen die vorhandenen Leitlinien an die veränderten Anforderungen der Arbeitswelt angepaßt werden, insbesondere was die Ausrüstung der Schulen mit Computern und den Internet-Zugang betrifft. Besondere Aufmerksamkeit kommt dabei weiblichen Schülern und Studenten zu.
Ein zweiter Ansatz ist der Zugang zum Kapitalmarkt, vor allem für kleine und mittlere Unternehmen, die mit Innovationen das Gros der neu entstandenen Arbeitsplätze schaffen. Die Förderung freiwilliger Kapitalbeteiligungsmodelle für Arbeitnehmer in Verbindung mit einer deutlichen Reduzierung des Verwaltungsaufwands sowie der entschiedenen Bekämpfung der Schwarzarbeit können beschäftigungsfördernde Impulse auslösen. Die Lohnnebenkosten müssen gesenkt werden, weil sie sich direkt auf die Konkurrenzfähigkeit der mittelständischen Unternehmen auswirken.
Bestehende oder neue Konzepte der Besteuerung von Energieverbrauch sind allerdings daraufhin zu überprüfen, ob sie geeignet sind, auch auf Dauer das Gleichgewicht der Sozialversicherungssysteme aufrechtzuerhalten. Als Mittel gegen die Arbeitslosigkeit nennt der Bericht ferner eine verstärkte Anpassungsfähigkeit der Unternehmen, wobei die Mitwirkung der Arbeitnehmer, ihre rechtzeitige Information und Konsultation und damit ihre Möglichkeit, sich auf den Wandel einzustellen, zu sichern sind, zum Beispiel durch Mindeststandards.
Flexibilität ist auch bei der Arbeitszeit notwendig. Wir wollen intelligente Arbeitsmodelle, wie die atmende Fabrik, bei der die Arbeitszeit je nach Beschäftigungsgrad gestaltet, meist verkürzt wird, aber nicht immer, statt einseitiger Arbeitszeitverkürzung mit vollem Lohnausgleich. Diese schafft keine neuen Arbeitsplätze, sie gefährdet bestehende. Nach dem Entwurf der Kommission bleiben die vier Säulen der Leitlinien bestehen. Die vierte Säule wird zur wichtigsten. Es geht um die Verstärkung der Maßnahmen zur Förderung der Chancengleichheit für Frauen und Männer. Die Koordinierung der europäischen Beschäftigungspolitik, insbesondere durch die beschäftigungspolitischen Leitlinien, muß eine längerfristige Strategie zur Erschließung gesellschaftlicher Potentiale an Kreativität, Innovation, Gründergeist, Investitions- und Leistungsbereitschaft einleiten. Reformen zur Förderung des dynamischen Wettbewerbs und der Flexibilität sind abzustimmen mit dem Erfordernis der Erhaltung, aber auch der Modernisierung des Systems sozialer Sicherheit. So verstehe ich das europäische Modell. Es ist das Modell der sozialen Marktwirtschaft. In diesem Sinne bitte ich um Zustimmung zu den vorgelegten Berichten."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, oprindeligt fik jeg kun til opgave af Parlamentet at udarbejde en betænkning om de beskæftigelsespolitiske retningslinjer for 2000. Den omfattende diskussion og de mange idéer i Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender helt generelt i forbindelse med beskæftigelsespolitikken fik mig til i udkastet til min betænkning at foretage en tvedeling, nemlig i konklusioner og i en lovgivningsmæssig del, der er koncentreret om forslagene til retningslinjer for 2000, som skal godkendes af Ministerrådet i december 1999.
Parlamentet bør i den forbindelse forsøge at koncentrere sig om det væsentlige, således at Ministerrådets svar ikke kommer til at lyde: Mindre havde været bedre. Dagen efter afstemningen i Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender bad Rådet officielt Parlamentet om en udtalelse. Dermed var det nødvendigt med en simpel høringsprocedure. Det betyder, at lovgivningsmæssige ændringsforslag kun må vedtages uden generelle konklusioner. Af proceduremæssige grunde var det derfor nødvendigt at forelægge to betænkninger i dag, den ene om de beskæftigelsespolitiske retningslinjer for 2000 og om nedsættelse af et beskæftigelsesudvalg, den anden om en fælles rapport om beskæftigelsen 1999, som indeholder de konklusioner, der er vedtaget i udvalget. Denne anden betænkning begynder med et positivt budskab. Fællesskabet har skabt 1,8 millioner ekstra arbejdspladser med sine beskæftigelsespolitiske initiativer i 1998. Men ungdomsarbejdsløsheden og langtidsledigheden viser i de fleste medlemsstater stadigvæk et uacceptabelt højt niveau, ligesom hver arbejdsløs i det hele taget er én arbejdsløs for meget.
Jeg vil ikke komme ind på konklusionerne i detaljer, men med reference til gårsdagens debat i plenarforsamlingen om den makroøkonomiske dialog vil jeg dog nævne ét punkt: Europa-Parlamentet skal inddrages langt mere i udarbejdelsen og gennemførelsen af den europæiske beskæftigelsespagt. Vi beklager, at navnet "Parlament" ikke nævnes i dokumentet om beskæftigelse ved topmødet i Köln. Det går ikke på den måde! Vi er folkerepræsentanter og derfor det vigtigste organ i Den Europæiske Union.
Udtalelserne fra Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål og Udvalget om Kvinders Rettigheder og Lige Muligheder er vedlagt betænkning nr. 2 på dagens dagsorden. Begge udtalelser har beriget arbejdet i Beskæftigelsesudvalget betydeligt. Jeg vil gerne takke ordførerne for udtalelserne, fru Theorin og hr. Grosch, for deres meget fine arbejde. Mange af deres idéer er medtaget i begge Beskæftigelsesudvalgets betænkninger, men vi har måttet foretage et valg med henblik på koncentrationen. På denne måde er chancerne for, at de godkendes af Ministerrådet, bedre.
Kvindeudvalget har også beskæftiget sig indgående med de beskæftigelsespolitiske retningslinjer, og dermed er vi kommet til den lovgivningsmæssige del, det vil sige til den første betænkning på dagens dagsorden. Den består for sin del igen af to dele, for det første af Rådets udkast til afgørelse om nedsættelse af et beskæftigelsesudvalg og for det andet af forslag til retningslinjer for medlemsstaternes beskæftigelsespolitik i 2000. Beskæftigelsesudvalget skal rådgive og støtte medlemsstaterne ved koordineringen af beskæftigelses- og arbejdsmarkedspolitikken. Anliggendet i min betænkning om de beskæftigelsespolitiske retningslinjer er allerede blevet nævnt: koncentration om det væsentlige. En yderligere forøgelse af antallet af retningslinjer er forkert. I stedet for kræver jeg en praktisk gennemførelse og mulighed for efterprøvning af retningslinjerne og de nationale handlingsplaner ved hjælp af konkrete kriterier. Ved en ren talmæssig forøgelse skabes der ikke én eneste arbejdsplads mere. Kvalitet i stedet for kvantitet skal være mottoet for en moderne beskæftigelsespolitik.
I forbindelse med bekæmpelsen af ungdomsarbejdsløshed og langtidsledighed kan der opnås en effektiv og vedvarende integration på arbejdsmarkedet gennem en overgang fra passive til aktive foranstaltninger. Konkret skal procentsatsen for de arbejdsløse, som tilbydes uddannelse, videreuddannelse eller omskoling, øges. Vi stræber efter en målstørrelse på 25% i stedet for de 20%, som Kommissionen har foreslået. Vi har brug for erhvervsuddannelse i den mest moderne form. Her skal de eksisterende retningslinjer tilpasses til de ændrede krav fra arbejdsmarkedet, især hvad angår udrustningen af skoler med computere og internetadgang. I den forbindelse får kvindelige elever og studerende særlig opmærksomhed.
Et andet initiativ er adgangen til kapitalmarkedet, især for små og mellemstore virksomheder, som med deres innovationer har skabt størstedelen af de nyligt opståede arbejdspladser. Fremme af frivillige modeller for arbejdstagerdeltagelse i produktionskapitalen i forbindelse med en tydelig reduktion af administrationsomkostningerne samt den afgørende bekæmpelse af sort arbejde kan udløse beskæftigelsesfremmende impulser. De indirekte lønomkostninger skal sænkes, fordi de har direkte konsekvenser for de mellemstore virksomheders konkurrenceevne.
Eksisterende eller nye koncepter til styring af energiforbruget skal naturligvis kontrolleres med henblik på, om de er egnede, også på længere sigt, til at opretholde ligevægten i de sociale sikringssystemer. Som middel mod arbejdsløsheden nævner betænkningen endvidere virksomhedernes øgede tilpasningsevne, hvor lønmodtagernes medvirken, den rettidige information og høring af dem og dermed deres mulighed for at indstille sig på forandringerne skal sikres, f.eks. ved hjælp af minimumsstandarder.
Fleksibilitet er også nødvendig i forbindelse med arbejdstid. Vi ønsker intelligente arbejdsmodeller, som den levende fabrik, hvor arbejdstiden formes, for det meste reduceres, men ikke altid, efter beskæftigelsesgraden i stedet for, at der gennemføres en ensidig arbejdstidsnedsættelse med fuld lønkompensation. Dette skaber ikke nogen nye arbejdspladser, det truer eksisterende. I henhold til Kommissionens forslag bliver de fire søjler i retningslinjerne bevaret. Den fjerde søjle bliver den vigtigste. Den handler om en styrkelse af foranstaltningerne til fremme af lige muligheder for mænd og kvinder. Koordineringen af den europæiske beskæftigelsespolitik, især gennem de beskæftigelsespolitiske retningslinjer, skal indlede en langsigtet strategi til åbning af det samfundsmæssige potentiale af kreativitet, innovation, iværksætterånd samt investerings- og præstationsberedskab. Reformer til fremme af den dynamiske konkurrence og fleksibiliteten skal afstemmes med kravet om opretholdelse, men også om modernisering af systemet om social sikkerhed. Sådan forstår jeg den europæiske model. Det er en model med social markedsøkonomi. I den forstand beder jeg om godkendelse af de forelagte betænkninger."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, αρχικά είχα λάβει από το Κοινοβούλιο την εντολή να εκπονήσω μια έκθεση που θα αφορούσε μόνο τις κατευθυντήριες γραμμές για τις πολιτικές απασχόλησης το 2000. Η ευρεία συζήτηση και τα πολλά ερεθίσματα που δόθηκαν γενικότερα για την πολιτική απασχόλησης στην Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων αποτέλεσαν για μένα την αφορμή να χωρίσω το σχέδιο έκθεσής μου σε δύο μέρη, στα συμπεράσματα και σε ένα νομοθετικό μέρος που επικεντρώνεται στις προτάσεις για τις κατευθυντήριες γραμμές 2000 που πρέπει να εγκριθούν τον Δεκέμβριο του 1999 από το Συμβούλιο Υπουργών.
Ως Κοινοβούλιο θα πρέπει εδώ να προσπαθήσουμε να επικεντρωθούμε στα ουσιώδη, προκειμένου η απάντηση του Συμβουλίου των Υπουργών να μην είναι ότι “λιγότερα πράγματα θα ήταν καλύτερα”. Την επομένη της ψηφοφορίας στην Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων το Συμβούλιο κάλεσε και επισήμως το Κοινοβούλιο να γνωμοδοτήσει. Αυτό κατέστησε αναγκαία τη διαδικασία απλής διαβούλευσης. Δηλαδή μπορούν να εγκριθούν μόνο οι νομοθετικού περιεχομένου τροπολογίες, χωρίς τα γενικά συμπεράσματα. Ως εκ τούτου, ήταν αναγκαίο για διαδικαστικούς λόγους να υποβληθούν σήμερα δύο εκθέσεις, μία για τις κατευθυντήριες γραμμές για τις πολιτικές απασχόλησης το 2000 και τη σύσταση επιτροπής απασχόλησης και μία δεύτερη έκθεση σχετικά με το σχέδιο κοινής έκθεσης για την απασχόληση 1999, που περιέχει τα συμπεράσματα που έγιναν δεκτά από την επιτροπή. Η δεύτερη αυτή έκθεση αρχίζει με ένα θετικό μήνυμα. Η Κοινότητα με τις πρωτοβουλίες της στον τομέα της πολιτικής απασχόλησης δημιούργησε το 1998 1,8 εκατομμύρια επιπλέον θέσεις εργασίας. Όμως η ανεργία των νέων και η μακροχρόνια ανεργία εξακολουθεί να βρίσκεται στα περισσότερα κράτη μέλη σε απαράδεκτα υψηλό επίπεδο. Γενικά δε, έστω κι ένας άνεργος να υπάρχει, θεωρείται πολύ.
Δεν θέλω να αναφερθώ τώρα σε καθένα από τα συμπεράσματα. Θα αναφέρω ωστόσο ένα σημείο που σχετίζεται με τη χθεσινή συζήτηση στην Ολομέλεια για τον μακροοικονομικό διάλογο. Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να συμμετέχει πιο ενεργά στην εκπόνηση και την υλοποίηση του ευρωπαϊκού συμφώνου για την απασχόληση. Λυπούμεθα που κατά το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Κολωνίας δεν αναφέρθηκε στο έγγραφο για την απασχόληση η λέξη “Κοινοβούλιο”. Αυτό δεν επιτρέπεται! Εμείς είμαστε οι εκπρόσωποι του λαού και συνεπώς το σημαντικότερο όργανο της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Οι γνωμοδοτήσεις της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής και της Επιτροπής για τα Δικαιώματα της Γυναίκας και τις Ίσες Ευκαιρίες επισυνάπτονται στην έκθεση αυτή αριθ. 2 που περιλαμβάνεται σήμερα στην ημερήσια διάταξη. Και οι δύο συνεισέφεραν πολλά στην εργασία της Επιτροπής Απασχόλησης. Ευχαριστώ τους συντάκτες των γνωμοδοτήσεων, την κυρία Theorin και τον κύριο Grosch, για την πολύ καλή εργασία τους. Πολλές από τις ιδέες τους συμπεριελήφθησαν στις δύο εκθέσεις της Επιτροπής Απασχόλησης, όμως χάριν συγκέντρωσης ήμασταν αναγκασμένοι να κάνουμε επιλογή. Έτσι υπάρχουν μεγαλύτερες πιθανότητες αποδοχής τους από το Συμβούλιο των Υπουργών.
Η Επιτροπή για τα Δικαιώματα της Γυναίκας ασχολήθηκε επίσης εντατικά με τις κατευθυντήριες γραμμές της πολιτικής απασχόλησης. Και με αυτό φθάνουμε στο νομοθετικό μέρος, δηλαδή στην πρώτη έκθεση της σημερινής ημερήσιας διάταξης, που και αυτή αποτελείται από δύο μέρη, πρώτον από την πρόταση απόφασης του Συμβουλίου για τη σύσταση επιτροπής απασχόλησης και δεύτερον από την πρόταση σχετικά με τις κατευθυντήριες γραμμές για τις πολιτικές απασχόλησης για το 2000. Η επιτροπή απασχόλησης σκοπό έχει να συμβουλεύει και να υποστηρίζει τα κράτη μέλη κατά τον συντονισμό της πολιτικής απασχόλησης και της πολιτικής αγοράς εργασίας. Ο σκοπός της έκθεσής μου για τις κατευθυντήριες γραμμές της πολιτικής απασχόλησης αναφέρθηκε ήδη: πρόκειται για την επικέντρωση στα ουσιώδη. Θα ήταν εσφαλμένη μια περαιτέρω αύξηση του αριθμού των κατευθυντηρίων γραμμών. Αντί γι’ αυτό ζητώ την πρακτική εφαρμογή και την ελεγξιμότητα των κατευθυντηρίων γραμμών και των εθνικών σχεδίων δράσης βάσει συγκεκριμένων κριτηρίων. Με αύξηση που περιορίζεται καθαρά στον αριθμό δεν πρόκειται να δημιουργηθεί πλέον ούτε μία θέση εργασίας. Το σύνθημα μιας σύγχρονης πολιτικής για την απασχόληση πρέπει να είναι η ποιότητα αντί για την ποσότητα.
Στον τομέα της καταπολέμησης της ανεργίας των νέων και της μακρόχρονης ανεργίας η αποτελεσματική και βιώσιμη ένταξη των ανέργων στην αγορά εργασίας μπορεί να επιτευχθεί με τη μετάβαση από παθητικά σε ενεργητικά μέτρα. Συγκεκριμένα, το ποσοστό των ανέργων στους οποίους προσφέρεται κατάρτιση, εκ νέου κατάρτιση ή επιμόρφωση πρέπει να αυξηθεί. Επιδιώκουμε ποσοστό 25% αντί του 20% που προτείνει η Επιτροπή. Χρειαζόμαστε την πιο σύγχρονη μορφή επαγγελματικής κατάρτισης. Εδώ πρέπει να γίνει προσαρμογή των υφιστάμενων κατευθυντηρίων γραμμών στις αλλαγές των απαιτήσεων της αγοράς εργασίας, ιδιαίτερα αναφορικά με τον εξοπλισμό των σχολείων με υπολογιστές και πρόσβαση στο Internet. Σε αυτό το σημείο Ιδιαίτερη προσοχή θα δοθεί στις μαθήτριες και στις φοιτήτριες.
Μια δεύτερη προσέγγιση αφορά την πρόσβαση στις κεφαλαιαγορές, κυρίως για τις ΜΜΕ, που δημιουργούν το μεγαλύτερο μέρος των νέων θέσεων εργασίας μέσω καινοτομιών. Η προώθηση εκουσίων συστημάτων κεφαλαιακής συμμετοχής των εργαζομένων σε συνδυασμό με σαφή μείωση των διοικητικών επιβαρύνσεων και με την αποφασιστική καταστολή της αδήλωτης εργασίας μπορούν να δώσουν ώθηση στην απασχόληση. Πρέπει να μειωθούν οι μη μισθολογικές επιβαρύνσεις της εργασίας επειδή έχουν άμεσο αντίκτυπο στην ανταγωνιστικότητα των ΜΜΕ.
Ωστόσο, τα υφιστάμενα και τα νέα σχέδια φορολόγησης της κατανάλωσης ενέργειας πρέπει να εξετασθούν ως προς την καταλληλότητά τους όσον αφορά και τη μόνιμη διατήρηση της ισορροπίας των συστημάτων κοινωνικής ασφάλισης. Πέρα από αυτά, η έκθεση αναφέρει ως μέσα καταπολέμησης της ανεργίας την ενίσχυση της ικανότητας προσαρμογής των επιχειρήσεων. Εδώ θα πρέπει να διασφαλιστεί, π.χ. μέσω ελαχίστων προδιαγραφών, η σύμπραξη των εργαζομένων, η έγκαιρη ενημέρωση και διαβούλευση που θα τους δώσει τη δυνατότητα προσαρμογής στις αλλαγές.
Πρέπει επίσης να υπάρχει ευελιξία ως προς τον χρόνο εργασίας. Θέλουμε έξυπνα πρότυπα εργασίας - όπως το “εργοστάσιο που αναπνέει”, όπου το ωράριο διαμορφώνεται ανάλογα με την απασχόληση, συνήθως μειώνεται, όχι όμως πάντα – αντί για μονόπλευρη μείωση του ωραρίου με πλήρεις αποδοχές, που δεν δημιουργεί νέες θέσεις εργασίας παρά θέτει σε κίνδυνο τις υφιστάμενες. Σύμφωνα με το σχέδιο της Επιτροπής διατηρούνται οι τέσσερις πυλώνες των κατευθυντηρίων γραμμών, ενώ ο τέταρτος γίνεται ο πιο σημαντικός. Πρόκειται για την ενίσχυση των μέτρων προώθησης των ίσων ευκαιριών μεταξύ ανδρών και γυναικών. Ο συντονισμός των ευρωπαϊκών πολιτικών για την απασχόληση, ειδικά μέσω των αντίστοιχων κατευθυντήριων γραμμών, πρέπει να καθιερώσει μια μακροπρόθεσμη στρατηγική αξιοποίησης των κοινωνικών δυναμικών δημιουργικότητας, καινοτομίας, επιχειρηματικού πνεύματος για την ίδρυση επιχειρήσεων, διάθεση για επενδύσεις και απόδοση. Οι μεταρρυθμίσεις με στόχο την ενίσχυση του δυναμικού ανταγωνισμού και της ευελιξίας πρέπει να εναρμονιστούν με το αίτημα της διατήρησης, αλλά και του εκσυγχρονισμού της κοινωνικής ασφάλισης. Έτσι εννοώ εγώ το ευρωπαϊκό πρότυπο. Είναι το πρότυπο της κοινωνικής οικονομίας της αγοράς. Με αυτό το πνεύμα σας ζητώ να εγκρίνετε τις δύο εκθέσεις που έχουν υποβληθεί."@el8
"Mr President, Parliament originally gave me the job of preparing a report on the proposed Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000. The wide-ranging debate and the many suggestions raised in the Committee on Employment and Social Affairs on employment policy in general encouraged me to divide my draft report in two, with conclusions and a legislative part concentrating on the proposals for guidelines for the year 2000, which the Council of Ministers must adopt in December 1999.
Here in Parliament we should try to focus on the essentials, so that the Council’s response is not “less would be more”. On the day after the vote was taken in the Committee on Employment and Social Affairs, the Council also formally asked Parliament for an opinion. A simple consultation was therefore necessary. This means that legislative amendments may only be adopted without general conclusions. So for procedural reasons it became necessary to present two reports today, one on the Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000 and on establishing an Employment Committee, and the other on the 1999 Joint Employment Report, which contains the conclusions adopted in committee. This second report begins with a positive message. The Community created 1.8 million additional jobs in 1998 by means of its employment-policy initiatives. However, youth and long-term unemployment are still at an unacceptably high level in most Member States, and, in any case, every single unemployed person is one too many.
I do not want to look at the conclusions in detail now, but bearing in mind the debate at yesterday’s sitting on the macroeconomic dialogue, I would like to make one point: the European Parliament needs to be more closely involved in preparing and implementing the European Employment Pact. We regret that at the Cologne Summit the word “Parliament” was not mentioned in the paper on employment. That is really not on! We represent the public and are therefore the most important institution of the European Union.
The opinions of the Committee on Economic and Monetary Affairs and the Committee on Women's Rights and Equal Opportunities are attached to this second report on today’s agenda. Both opinions significantly enhanced the work of the Employment Committee. I would like to thank the draftspersons of the opinions, Mrs Theorin and Mr Grosch, for their excellent work. Many of their suggestions have found their way into both Employment Committee reports
but in order to keep things tight, we have had to make a selection. This means that the chances of their being accepted by the Council of Ministers are greater.
The Committee on Women's Rights and Equal Opportunities worked very hard on the employment-policy guidelines, and we are now looking at the legislative section, that is at the first report on today’s agenda. It in turn consists of two parts, the first on the proposal for a Council decision establishing the Employment Committee, and the second on the Commission’s proposal for Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000. The Employment Committee is intended to play a consultative role in assisting the Member States’ coordination of employment and labour market policy. I have already mentioned the thrust of my report on the employment-policy guidelines: to concentrate on the essentials. It would be wrong to increase the number of guidelines any further. Instead, I would like to see practical implementation and verifiability of the guidelines and of the national action plans, based on concrete criteria. Simply increasing the number of guidelines will not create one single job. Quality not quantity should be the motto of modern employment policy.
With regard to combating long-term and youth unemployment, effective and continued participation in the labour market can be achieved by switching from passive to active measures. Specifically, the percentage of the unemployed offered initial and further training or retraining is to be increased. We are seeking a target of 25% instead of the 20% in the Commission’s proposal. We need the most modern vocational training available. In this case, the existing guidelines need to be adjusted to the changing requirements of the labour market, especially as regards equipping schools with computers and Internet access. We need to pay special attention to female pupils and students here.
A second requirement is access to the capital market, especially for small and medium-sized enterprises, which create the bulk of new jobs through innovation. Promoting voluntary share ownership models for employees in conjunction with a clear reduction in administrative effort and a determined attack on the black economy could give a boost to job creation. Non-wage labour costs need to be lowered, because they have a direct impact on the competitiveness of medium-sized companies.
Existing or new models for taxes on energy consumption should, however, be checked to see whether they are appropriate for maintaining balanced social security systems in the long run. Another means of combating unemployment named in the report is greater flexibility on the part of companies, which involves ensuring that they are provided with information and consulted at the appropriate time, thus enabling them to adapt to change. One way of achieving this is through minimum standards.
Flexibility is also needed in working hours. We need intelligent labour models, such as the “breathing factory” concept, in which working time is adjusted in line with the level of activity. Working time is generally – but not always – reduced, instead of introducing a unilateral reduction in working hours without cuts in payment. That is no way to create new jobs, it just puts existing ones at risk. In the Commission’s draft, the four pillars of the guidelines are kept intact. The fourth pillar becomes the most important. It involves strengthening measures to promote equal opportunities for men and women. Coordination of European employment policy, especially by means of the employment-policy guidelines, should lead to a longer-term strategy of tapping the potential in society for creativity, innovation, entrepreneurialism, willingness to invest and a “can-do” attitude. Reforms aimed at promoting dynamic competition and flexibility need to be coordinated with the need to maintain but also modernise the social security system. That is how I see the European model. On that note, I ask you to vote for these two reports."@en3
"(DE) Señor Presidente, originariamente recibí del Parlamento el encargo de redactar un informe que versara solamente sobre las directrices para el año 2000 relativas a la política de empleo. La amplitud de la discusión y las variadas sugerencias que se produjeron en el seno de la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales y que se referían de manera muy general a la política de empleo me movieron a realizar en el proyecto de mi informe una división en conclusiones, por un lado, y en una parte legislativa, por otro, la cual se concentra en las propuestas para las directrices del año 2000 que han de ser adoptadas por el Consejo de Ministros en diciembre de 1999.
A este respecto, como Parlamento deberíamos intentar concentrarnos en lo esencial para que la respuesta del Consejo de Ministros no sea la siguiente: menos sería más. Al día siguiente de la votación en la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales el Consejo solicitó, esta vez oficialmente, al Parlamento una opinión. Con ello se hizo necesario el procedimiento de consulta simple. Esto significa que las enmiendas legislativas pueden ser aprobadas sólo si no implican conclusiones generales. En consecuencia, por razones de procedimiento hoy se ha hecho necesario presentar dos informes, uno relativo a las directrices sobre política de empleo para el año 2000 y la creación de una comisión de empleo, y otro relativo al informe conjunto sobre el empleo en 1999 que contiene las conclusiones aprobadas en la comisión. Este segundo informe comienza con un mensaje positivo. A través de sus iniciativas en política de empleo la Comunidad creó 1,8 millones de puestos de trabajo en 1998. No obstante, en la mayoría de los Estados miembros el desempleo juvenil y de larga duración muestran todavía un nivel inaceptablemente elevado, de suerte que cada desempleado constituye un desempleado de más.
No quiero referirme ahora de manera particularizada a las conclusiones, sin embargo a la vista del debate que tuvo lugar ayer en el Pleno acerca del diálogo macroeconómico quisiera mencionar un punto: el Parlamento Europeo debería ser incluido también en la elaboración y puesta en práctica del pacto europeo sobre el empleo. Lamentamos que en la cumbre de Colonia no se mencione la palabra “Parlamento” en el documento sobre el empleo. Esto no puede ser así. Somos la representación popular y, por esta razón, el órgano más importante de la Unión Europea.
La opinión de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios y de la Comisión de Derechos de la Mujer e Igualdad de Oportunidades se encuentran añadidas a este Informe nº 2 del orden del día de hoy. Ambas opiniones han enriquecido de manera sustancial el trabajo de la Comisión de Empleo. Quiero dar las gracias a los ponentes de las opiniones, a la Sra. Theorin y al Sr. Grosch, por su excelente trabajo. Muchas de sus sugerencias han sido recogidas en los dos informes de la Comisión de Empleo, pero por razones de concentración hemos tenido que practicar una selección. De esta suerte, las posibilidades de que puedan ser aprobadas por el Consejo de Ministros son mayores.
La Comisión de Derechos de la Mujer se ha ocupado también intensamente de las directrices de la política de empleo y con esto entramos a la parte legislativa, es decir, en el primer informe del orden del día de hoy. Éste consta, a su vez, de dos partes: en primer lugar, de la propuesta de decisión del Consejo por la que se crea un Comité de Empleo y, en segundo lugar, de la propuesta relativa a las directrices de la política de empleo para el año 2000. El Comité de Empleo apoyará mediante su asesoramiento a los Estados miembros en la coordinación de la política de empleo y de mercado de trabajo. Ya se ha señalado el propósito de mi informe sobre las directrices de la política de empleo: concentrarse en lo esencial. Aumentar el número de directrices es un error. En vez de ello, apoyo la realización práctica y la verificabilidad de las directrices y de los planes de acción nacionales a la luz de criterios concretos. A través de un aumento meramente cuantitativo de las directrices no se logra un solo puesto de trabajo más. El lema de una moderna política de empleo debe ser la calidad en lugar de la cantidad.
En el ámbito de la lucha contra el desempleo juvenil y de larga duración se puede lograr una eficaz y duradera incorporación al mercado de trabajo pasando de las medidas pasivas a las medidas activas. En concreto, es preciso incrementar el porcentaje de los desempleados a los que se les ofrece una formación, una formación continuada o una reconversión profesionales. Aspiramos a un 25% en lugar del 20% de la propuesta de la Comisión. Necesitamos la formación profesional en su modalidad más moderna. En este punto es preciso acomodar las directrices actuales a las cambiantes demandas del mundo laboral, en especial, en lo que respecta al equipamiento de las escuelas con computadoras y al acceso de las mismas a Internet. En este contexto es preciso prestar una especial atención a las escolares y estudiantes femeninas.
Un segundo planteamiento es el acceso al mercado de capitales, sobre todo para las pequeñas y medianas empresas, las cuales a través de las innovaciones generan el grueso de los nuevos puestos de trabajo. El fomento de modelos voluntarios de participación en capital para trabajadores, combinado con una clara reducción del gasto en administración, así como con la lucha decidida contra el trabajo sumergido pueden producir impulsos que fomenten el empleo. Hay que reducir los costes salariales accesorios pues influyen directamente en la competitividad de las empresas de rango medio.
No obstante es preciso analizar las concepciones existentes o nuevas sobre la imposición del consumo energético en relación a si son apropiadas para mantener a largo plazo el equilibrio de los sistemas de seguridad social. Como medio contra el desempleo el informe menciona también el aumento de la capacidad de adaptación de las empresas y a este respecto es preciso asegurar, por ejemplo, a través de estándares mínimos, la participación de los trabajadores, la información y consulta de los mismos en el tiempo oportuno y, con esto, su posibilidad a adaptarse al cambio.
Se necesita también flexibilidad en el tiempo de trabajo. Deseamos modelos inteligentes de trabajo, como la fábrica desahogada, en la cual se configura el tiempo de trabajo según el nivel de empleo, en la mayoría de las veces se acorta, pero no siempre, en vez de acortar unilateralmente el tiempo de trabajo con una plena nivelación salarial. Esto no genera nuevos puestos de trabajo sino que perjudica los puestos existentes. De acuerdo con el proyecto de la Comisión permanecen los cuatro pilares de las directrices. El cuarto pilar se convierte en el más importante. Se trata de fortalecer las medidas de fomento de la igualdad de oportunidades para las mujeres y los hombres. La coordinación de la política europea de empleo, especialmente mediante las directrices de política de empleo, debe introducir una estrategia más a largo plazo para la explotación de nuevos potenciales sociales de creatividad, de innovación, de inventiva y de disposición a la inversión y al rendimiento. Es preciso conciliar las reformas encaminadas al fomento de la competencia dinámica y de la flexibilidad con la exigencia del mantenimiento, y también de la modernización, del sistema de seguridad social. Así entiendo el modelo europeo. Es el modelo de la economía social de mercado. En este sentido pido la conformidad con los informes que se han presentado."@es12
"Arvoisa puhemies, sain parlamentilta alun perin tehtäväksi laatia pelkästään työllisyyspolitiikan vuoden 2000 suuntaviivoja koskevan mietinnön. - ja sosiaalivaliokunnassa käyty yleisesti työllisyyspolitiikkaa koskeva laaja keskustelu ja siinä esitetyt toistuvat aloitteet saivat minut jakamaan mietintöluonnokseni kahteen osaan, johtopäätöksiin ja lainsäädännölliseen osaan. Lainsäädännöllisessä osassa keskitytään vuoden 2000 suuntaviivoja koskeviin ehdotuksiin, jotka ministerineuvoston on hyväksyttävä tämän vuoden joulukuussa.
Parlamenttina meidän tulisi siinä yhteydessä yrittää keskittyä olennaiseen, jotta ministerineuvoston vastaus ei kuuluisi: vähemmän olisi enemmän. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan äänestyksen jälkeisenä päivänä neuvosto pyysi parlamentilta nyt myös virallisesti lausuntoa. Siten tarvittiin yksinkertainen kuulemismenettely, joka tarkoittaa, että lainsäädännöllisiä tarkistuksia voidaan hyväksyä vain ilman yleisiä johtopäätöksiä. Menettelyyn liittyvistä syistä minun piti siksi esittää tänään kaksi mietintöä. Toinen vuoden 2000 tyllisyyspoliittisia suuntaviivoja ja työllisyyskomitean perustamista koskeva mietintö sekä toinen yhteistä työllisyysraporttia vuonna 1999 koskeva mietintö, joka sisältää valiokunnassa hyväksytyt johtopäätökset. Tämä toinen mietintö alkaa myönteisellä sanomalla. Yhteisö on luonut vuonna 1998 tyllisyyspoliittisten aloitteidensa avulla 1,8 miljoonaa uutta työpaikkaa. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on kuitenkin useimmissa jäsenvaltioissa vielä aivan liian paljon, kuten jokainen työtön ylipäänsä on yksi työtön liikaa.
En halua nyt käsitellä yksittäisiä johtopäätöksiä, mutta mainitsen kuitenkin yhden asian, joka liittyy eiliseen täysistunnossa käytyyn makrotalouden vuoropuhelua koskevaan keskusteluun. Euroopan parlamentti on otettava voimakkaammin mukaan eurooppalaisen poliittisen sopimuksen laatimiseen ja toteuttamiseen. Olemme pahoillamme siitä, että Kölnin huippukokouksessa parlamenttia ei mainittu työllisyyttä koskevassa asiakirjassa. Se ei käy päinsä! Me edustamme unionin kansalaisia ja olemme siksi Euroopan unionin tärkein toimielin.
Talous- ja raha-asioiden sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntien lausunnot on liitetty tämänpäiväisen työjärjestyksen toiseen mietintöön. Molemmat lausunnot ovat rikastuttaneet oleellisesti työllisyysasioita käsittelevän valiokunnan työtä. Kiitän lausuntojen valmistelijoita, Theorinia ja Groschia, erinomaisesta työstä. Monet heidän aloitteistaan on otettu mukaan molempiin asioita käsittelevän valiokunnan mietintöihin, mutta meidän oli tehtävä valinta keskittymisen nimissä. Näin niillä on paremmat mahdollisuudet tulla hyväksytyiksi ministerineuvostossa.
Naisten oikeuksia käsittelevä valiokunta on käsitellyt intensiivisesti myös työllisyyspoliittisia suuntaviivoja, ja näin tulemmekin lainsäädännölliseen osaan eli tämänpäiväisen työjärjestyksen ensimmäiseen mietintöön. Se puolestaan koostuu taas kahdesta osasta, ensinnäkin ehdotuksesta neuvoston päätökseksi työllisyyskomitean perustamiseksi ja toiseksi ehdotuksesta työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuonna 2000. Työllisyyskomitean on määrä tukea jäsenvaltioita neuvomalla niitä työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamisessa. Työllisyyspoliittisia suuntaviivoja koskevan mietintöni keskeinen sisältö, johon jo viitattiin, on keskittyminen olennaiseen. Suuntaviivojen määrän lisääminen edelleen on väärin. Sitä vastoin vaadin suuntaviivojen ja kansallisten toimintasuunnitelmien käytännön toteuttamista ja konkreettisiin kriteereihin perustuvaa tarkistettavuutta. Puhtaasti määrällisellä suuntaviivojen lisäämisellä ei luoda enää yhtään uutta työpaikkaa. Nykyaikaisen politiikan mottona on oltava määrän sijasta laatu.
Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa voidaan saavuttaa tehokas ja pysyvä työmarkkinoille saaminen siirtymällä passiivisista toimista aktiivisiin toimiin. Konkreettisesti se tarkoittaa niiden työttömien prosentuaalisen määrän nostamista, joille tarjotaan koulutusta, jatkokoulutusta tai uudelleenkoulutusta. Me tavoittelemme 25 prosenttia komission ehdottaman 20 prosentin sijasta. Me tarvitsemme myös nykyaikaisinta ammatillista koulutusta. Tältä osin olemassa olevat suuntaviivat on sopeutettava työmaailman muuttuneisiin vaatimuksiin, erityisesti koulujen tietokoneistamisen ja niiden Internet-yhteyksien luomisen osalta. Siinä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota naispuolisiin koululaisiin ja opiskelijoihin.
Toinen lähtökohta on ennen kaikkea pienten ja keskisuurten yritysten, jotka luovat innovaatioillaan suurimman osan uusista työpaikoista, pääseminen pääomamarkkinoille. Työntekijöiden vapaaehtoisten pääomasijoitusmallien tukeminen yhdessä hallintokulujen selvän vähentämisen sekä harmaan talouden työvoiman päättäväisen torjumisen kanssa voivat saada aikaan työllisyyttä edistäviä impulsseja. Välillisiä työvoimakustannuksia on alennettava, koska ne vaikuttavat suoraan pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn.
Energiaverotuksen olemassa olevia tai uusia suunnitelmia on kuitenkin tarkistettava sen osalta, sopivatko ne myös pitkällä aikavälillä sosiaaliturvajärjestelmien tasapainon ylläpitämiseen. Työttömyyden vastaisena keinona mietinnössä mainitaan lisäksi yritysten vahvistettu sopeutumiskyky. Sen yhteydessä on turvattava esimerkiksi vähimmäisstandardien avulla työntekijöiden osallistuminen, heille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa ajoissa sekä sitä kautta heidän mahdollisuutensa varautua muutoksiin.
Joustavuutta tarvitaan myös työajan osalta. Haluamme älykkäitä työmalleja, kuten ”tehdas, joka antaa myöten”, jossa työaika muodostetaan, ja useimmiten mutta ei aina, sitä lyhennetään työllisyysasteen mukaan sen asemesta, että työaikaa lyhennettäisiin yksipuolisesti täysin palkkakompensaatioin. Sillä ei saada aikaan uusia työpaikkoja, vaan vaarannetaan jo olemassa olevat työpaikat. Komission ehdotuksen mukaan suuntaviivojen neljä pilaria säilyvät. Niistä tärkeimmäksi nousee neljäs pilari, joka koskee naisten ja miesten välisen tasa-arvon vahvistamistoimien tehostamista. Eurooppalaisen politiikan yhteensovittamisen, joka tapahtuu erityisesti työllisyyspoliittisten suuntaviivojen avulla, on johdettava pitkäaikaiseen strategiaan, jolla hyödynnetään yhteiskunnallista luovuuden, innovaation, yrittäjyyden sekä investointi- ja toimintavalmiuden mahdollisuuksia. Dynaamisen kilpailun ja joustavuuden edistämiseen tähtäävien uudistusten on oltava sopusoinnussa sosiaaliturvajärjestelmän säilyttämisen mutta myös sen nykyaikaistamisen vaatimuksen kanssa. Näin minä ymmärrän tämän eurooppalaisen mallin. Se on sosiaalisen markkinatalouden malli. Tässä mielessä pyydän hyväksymään esittämäni mietinnöt."@fi5
". - (
Monsieur le Président, initialement, le Parlement m’a assigné la tâche de rédiger un rapport uniquement sur les lignes directrices pour les politiques de l’emploi en l’an 2000. La discussion globale et les multiples suggestions faites en commission de l’emploi et des affaires sociales d’une façon très générale concernant la politique de l’emploi m’ont décidé à diviser le plan du rapport en deux, à savoir en une partie consacrée aux conclusions et en une partie législative se concentrant sur les propositions concernant les lignes directrices 2000 qui devront être adoptées en décembre 1999 par le Conseil de ministres.
Ce faisant, nous devrions, en tant que Parlement, tenter de nous concentrer sur l’essentiel, afin que la réponse du Conseil de ministres ne revienne pas à dire qu’on travaillerait plus efficacement en en faisant moins. Au lendemain du vote en commission de l’emploi et des affaires sociales, le Conseil demandait au Parlement un avis à présent également officiel. Ainsi la procédure de consultation simple était nécessaire. Cela signifie que les amendements législatifs ne peuvent être adoptés que sans conclusions générales. Pour des raisons de procédure, il était donc nécessaire de soumettre aujourd’hui deux rapports : un premier concernant les lignes politiques pour l’emploi en l'an 2000, et la création d'un comité de l'emploi, ainsi qu'un deuxième concernant le rapport conjoint sur l’emploi 1999, qui contient les conclusions adoptées en commission. Ce deuxième rapport commence par une bonne nouvelle. Les initiatives en matière de politique de l’emploi de la Communauté ont créé, en 1998, 1,8 million d'emplois supplémentaires. Pourtant, le chômage parmi les jeunes et le chômage de longue durée sont, dans la plupart des pays membres, à un niveau inadmissible, tant il est vrai que chaque chômeur est un chômeur de trop.
Je ne veux pas aborder maintenant les conclusions en détail, cependant, au vu du débat d’hier sur le dialogue macro-économique, je mentionnerai un point : le Parlement européen doit être plus fortement impliqué dans l’élaboration et la mise en œuvre du pacte européen pour l’emploi. Nous regrettons qu’au sommet de Cologne, le mot "Parlement" ne soit pas cité dans le document sur l’emploi. C'est inadmissible ! Nous sommes les représentants du peuple et dès lors, l’organe le plus important de l’Union européenne.
Les avis de la commission économique et monétaire et de la commission des droits de la femme et de l’égalité des chances sont annexés à ce deuxième rapport de l’ordre du jour. Les deux avis ont considérablement enrichi le travail de la commission de l’emploi. Je remercie les rapporteurs pour avis, Mme Theorin et M. Grosch, pour leur excellent travail. Nombre de leurs suggestions ont été incorporées dans les deux rapports de la commission de l’emploi, mais, dans l’intérêt de la concentration, nous devions effectuer un choix. Nous améliorons ainsi les chances de les voir adoptées par le Conseil de ministres.
La commission des droits de la femme s’est également occupée de façon intensive des lignes directrices pour l’emploi, et nous en arrivons ainsi à la partie législative, c’est-à-dire au premier rapport de l’ordre du jour. À nouveau, il comporte pour sa part deux parties, premièrement une proposition de décision du Conseil instituant le Comité de l’emploi, et deuxièmement une proposition concernant les lignes directrices pour l’emploi en l’an 2000. Ce Comité de l’emploi devrait fournir un soutien consultatif aux États membres pour ce qui est de la coordination de la politique de l’emploi et du marché du travail. J’ai déjà évoqué la demande formulée dans mon rapport concernant les lignes directrices pour l’emploi, à savoir se concentrer sur l’essentiel. Augmenter davantage le nombre des lignes directrices est une erreur. Au lieu de cela, je demande la mise en œuvre pratique et la vérifiabilité les lignes directrices ainsi que des plans d’action nationaux basés sur des critères concrets. Une augmentation numérique pure et simple ne crée pas le moindre emploi supplémentaire. La qualité plutôt que la quantité, doit être le mot d’ordre d’une politique moderne de l’emploi.
Dans le domaine de la lutte contre le chômage des jeunes et le chômage de longue durée, le passage de mesures passives à des mesures actives peut mener à une insertion effective et durable dans le marché du travail. Concrètement, il faudrait augmenter le pourcentage des personnes bénéficiant d’une formation, d’un perfectionnement ou d’une reconversion. Nous tendons à un objectif de 25 % au lieu des 20 % de la proposition de la Commission. Nous avons besoin d’une formation professionnelle dans sa forme la plus moderne. Ici, les lignes directrices existantes doivent être adaptées aux nouvelles exigences du monde du travail, en particulier en ce qui concerne l’équipement des écoles en matériel informatique et l'accès à Internet. Une attention particulière est accordée aux écolières et aux étudiantes.
Une deuxième approche consiste en l’accès au marché des capitaux, surtout pour les petites et moyennes entreprises, qui, grâce à leurs innovations, créent la plus grande partie des nouveaux emplois. L’encouragement aux modèles de participation au capital volontaires pour les travailleurs, lié à une nette réduction des dépenses administratives ainsi qu’un combat décidé contre le travail non déclaré, peuvent être à l’origine d’impulsions créatrices d’emplois. Les charges annexes doivent être réduites, car elles se répercutent directement sur la compétitivité des petites et moyennes entreprises.
Les concepts déjà existants ou les nouveaux concepts en matière d'imposition de la consommation d’énergie doivent toutefois être éprouvés en vue de déterminer s’ils sont appropriés pour maintenir l’équilibre du système de la sécurité sociale à longue échéance également. Comme moyen pour combattre le chômage, le rapport cite également l'adaptabilité renforcée des entreprises, ce qui signifie que la coopération des travailleurs, leur information et consultation opportune et, par là même, leur capacité à s’adapter aux mutations, doivent être assurées, par exemple au moyen de normes minimales.
La flexibilité est également nécessaire en ce qui concerne le temps de travail. Nous voulons des modèles de travail intelligents, tel celui de l’usine qui respire, où le temps de travail est déterminé selon le degré d'activité, réduit, la plupart du temps, mais pas toujours, au lieu de la diminution unilatérale du temps de travail assortie d’une pleine compensation salariale. Celle-ci ne crée pas de nouveaux emplois, mais met en danger des emplois existants. Selon le projet de la Commission , les quatre piliers de la ligne directrice continuent d’exister. Le quatrième pilier devient le plus important. Il s’agit du renforcement des mesures visant à favoriser l’égalité des chances pour les femmes et les hommes. La coordination de la politique européenne pour l’emploi, en particulier par l’intermédiaire des lignes directrices pour l’emploi, doit entamer une stratégie à long terme de mise en valeur du potentiel social de créativité, d’innovation, d’esprits créateurs, de disposition à l’investissement et à la performance. Les réformes visant à encourager la concurrence dynamique et la flexibilité doivent s’accorder avec la nécessité du maintien, mais aussi de la modernisation, du système de la sécurité sociale. C’est ainsi que je conçois le modèle européen. C’est le modèle de l’économie sociale de marché. C’est dans cette optique que je demande l’approbation des rapports présentés."@fr6
"Signor Presidente, inizialmente ho ricevuto dal Parlamento l’incarico di elaborare una relazione solo in merito agli orientamenti per le politiche dell’occupazione nel 2000. L’ampio dibattito svolto e i molteplici spunti che mi sono stati offerti dalla commissione per l’occupazione e gli affari sociali in generale sulla politica occupazionale mi hanno spinto a suddividere il progetto di relazione in una parte dedicata alle conclusioni ed in una parte legislativa che verte sulle proposte relative agli orientamenti per il 2000 che devono essere adottati dal Consiglio nel prossimo mese di dicembre.
Il Parlamento dovrebbe cercare di concentrare il proprio impegno sugli aspetti essenziali, in modo che il Consiglio non risponda che sarebbe meglio non disperdere le energie. Il giorno successivo alla votazione in seno alla commissione per l’occupazione e gli affari sociali il Consiglio ha invitato ufficialmente il Parlamento a formulare un parere; si è resa così necessaria la procedura di consultazione semplice. Ciò significa che è possibile adottare emendamenti legislativi soltanto se non accompagnati da conclusioni di carattere generale. Pertanto, per motivi procedurali quest’oggi si sono dovute presentare due relazioni: una sugli orientamenti per le politiche dell’occupazione nel 2000 e sull’istituzione del Comitato per l’occupazione ed una sulla relazione comune sull’occupazione 1999, che contiene le conclusioni della commissione. La seconda relazione inizia con una notizia positiva: nel 1998 la Comunità ha creato, grazie alle sue iniziative occupazionali, 1,8 milioni di nuovi posti di lavoro. Nella maggior parte degli Stati membri, tuttavia la disoccupazione giovanile e di lunga durata è rimasta ad un livello inaccettabile, tanto più che ogni disoccupato è un disoccupato di troppo.
Non intendo soffermarmi in dettaglio sulle conclusioni ma, in considerazione della discussione tenuta ieri in Aula sul dialogo macroeconomico, desidero sottolineare un punto: il Parlamento dev’essere coinvolto in misura maggiore nell’elaborazione e nell’attuazione del Patto europeo per l’occupazione. Deploriamo il fatto che nel documento sull’occupazione approvato in occasione del Vertice di Colonia non sia stato citato il Parlamento. Ciò non è ammissibile! Noi siamo i rappresentanti del popolo e, di conseguenza, l’organo più importante dell’Unione europea.
I pareri della commissione per i problemi economici e monetari e della commissione per i diritti della donna e le pari opportunità sono allegati alla seconda relazione iscritta all’odierno ordine del giorno. Entrambi i pareri hanno fornito un prezioso contributo all’attività della commissione per l’occupazione. Ringrazio i loro autori, onorevoli Theorin e Grosch, per l’eccellente lavoro svolto. Molti dei suggerimenti da loro formulati sono stati recepiti nelle due relazioni della commissione per l’occupazione ma, per condensare al massimo il nostro elaborato, siamo stati costretti a compiere una scelta al fine di aumentare la probabilità che il Consiglio adotti i testi da noi redatti.
Anche la commissione per i diritti della donna ha esaminato a fondo gli orientamenti per le politiche dell’occupazione; con ciò ritorniamo alla parte legislativa, ossia alla prima relazione iscritta all’ordine del giorno. La relazione si suddivide a sua volta in due sezioni: la prima relativa al progetto di decisione del Consiglio che istituisce il Comitato per l’occupazione e la seconda concernente la proposta sugli orientamenti per le politiche dell’occupazione nel 2000. La commissione per l’occupazione dovrebbe esercitare una funzione consultiva, assistendo gli Stati membri nell’attività di coordinamento della politica in materia di occupazione e di mercato del lavoro. Ho già accennato all’obiettivo perseguito nella mia relazione in merito agli orientamenti per le politiche dell’occupazione, vale a dire concentrarsi sugli aspetti essenziali. Sarebbe sbagliato cercare di aumentare il numero degli orientamenti; chiedo invece che gli orientamenti e i Piani d’azione nazionali vengano attuati e monitorati sulla base di criteri concreti, in quanto, limitandosi ad ampliarne il numero, non si creerà neppure un solo posto di lavoro in più. Una moderna politica occupazionale deve ispirarsi alla ricerca della qualità e non della quantità.
Nel quadro della lotta contro la disoccupazione giovanile e di lunga durata, il passaggio da misure passive a misure attive può garantire un’integrazione effettiva e sostenibile nel mercato del lavoro. Concretamente si tratta di aumentare il numero dei disoccupati ai quali viene offerta l’opportunità di seguire un corso di formazione professionale o continua oppure di riconversione. Noi miriamo a raggiungere una quota del 25 percento al posto del 20 percento contenuto nella proposta della Commissione. Dobbiamo applicare i modelli più moderni di formazione professionale. Gli orientamenti esistenti devono essere adeguati in modo da tener conto delle nuove esigenze del mondo del lavoro, in particolare dotando gli istituti scolastici di
e di accessi ad
. In tale contesto va rivolta speciale attenzione alla componente femminile della popolazione scolastica ed universitaria.
Un ulteriore approccio è costituito dall’accesso al mercato dei capitali, soprattutto per quanto riguarda le PMI che, grazie all’innovazione, sono all’origine della maggior parte dei nuovi posti di lavoro. Impulsi a favore della crescita dell’occupazione possono scaturire anche dai modelli volontari di partecipazione dei lavoratori al capitale produttivo, oltre che da un netto alleggerimento degli oneri amministrativi e dalla lotta contro il lavoro nero. Occorre inoltre ridurre gli oneri salariali aggiuntivi, in quanto si ripercuotono direttamente sulla competitività delle PMI.
Bisogna verificare se i modelli, nuovi o già esistenti, di tassazione del consumo energetico sono idonei a garantire anche sul lungo periodo l’equilibrio dei sistemi di sicurezza sociale. La relazione cita inoltre fra gli strumenti per la lotta contro la disoccupazione la maggiore capacità di adattamento delle imprese, nel cui ambito va assicurata, ad esempio attraverso l’adozione di
minimi, la partecipazione dei lavoratori, la loro tempestiva informazione e consultazione e, di conseguenza, la loro possibilità di adeguarsi al cambiamento.
Occorre inoltre garantire la flessibilità dell’orario di lavoro. Vogliamo modelli di lavoro intelligenti, come la “fabbrica che respira”, in cui l’orario di lavoro viene configurato in base al livello di occupazione e spesso (anche se non sempre) ridotto, mentre non vogliamo una riduzione unilaterale dell’orario con una piena compensazione salariale, che non crea nuovi posti di lavoro bensì mette in pericolo quelli esistenti. In conformità alla proposta della Commissione rimangono inalterati i quattro pilastri degli orientamenti; il quarto pilastro, quello relativo al potenziamento delle misure volte a promuovere le pari opportunità tra uomini e donne, diviene il più importante. Il coordinamento della politica europea in materia di occupazione, promosso in particolare mediante gli orientamenti per le politiche dell’occupazione, deve introdurre una strategia a più lungo termine tesa a sfruttare il potenziale sociale in termini di creatività, innovazione, spirito imprenditoriale, capacità e disponibilità a nuovi investimenti. Le riforme orientate a promuovere una concorrenza dinamica e la flessibilità devono essere armonizzate con l’esigenza di mantenere, ma anche di modernizzare, il sistema di sicurezza sociale. Questo è per me il modello europeo, il modello dell’economia sociale di mercato. Vi invito ad approvare le relazioni presentate."@it9
"Mr President, Parliament originally gave me the job of preparing a report on the proposed Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000. The wide-ranging debate and the many suggestions raised in the Committee on Employment and Social Affairs on employment policy in general encouraged me to divide my draft report in two, with conclusions and a legislative part concentrating on the proposals for guidelines for the year 2000, which the Council of Ministers must adopt in December 1999.
Here in Parliament we should try to focus on the essentials, so that the Council’s response is not “less would be more”. On the day after the vote was taken in the Committee on Employment and Social Affairs, the Council also formally asked Parliament for an opinion. A simple consultation was therefore necessary. This means that legislative amendments may only be adopted without general conclusions. So for procedural reasons it became necessary to present two reports today, one on the Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000 and on establishing an Employment Committee, and the other on the 1999 Joint Employment Report, which contains the conclusions adopted in committee. This second report begins with a positive message. The Community created 1.8 million additional jobs in 1998 by means of its employment-policy initiatives. However, youth and long-term unemployment are still at an unacceptably high level in most Member States, and, in any case, every single unemployed person is one too many.
I do not want to look at the conclusions in detail now, but bearing in mind the debate at yesterday’s sitting on the macroeconomic dialogue, I would like to make one point: the European Parliament needs to be more closely involved in preparing and implementing the European Employment Pact. We regret that at the Cologne Summit the word “Parliament” was not mentioned in the paper on employment. That is really not on! We represent the public and are therefore the most important institution of the European Union.
The opinions of the Committee on Economic and Monetary Affairs and the Committee on Women's Rights and Equal Opportunities are attached to this second report on today’s agenda. Both opinions significantly enhanced the work of the Employment Committee. I would like to thank the draftspersons of the opinions, Mrs Theorin and Mr Grosch, for their excellent work. Many of their suggestions have found their way into both Employment Committee reports
but in order to keep things tight, we have had to make a selection. This means that the chances of their being accepted by the Council of Ministers are greater.
The Committee on Women's Rights and Equal Opportunities worked very hard on the employment-policy guidelines, and we are now looking at the legislative section, that is at the first report on today’s agenda. It in turn consists of two parts, the first on the proposal for a Council decision establishing the Employment Committee, and the second on the Commission’s proposal for Guidelines for Member States’ Employment Policies 2000. The Employment Committee is intended to play a consultative role in assisting the Member States’ coordination of employment and labour market policy. I have already mentioned the thrust of my report on the employment-policy guidelines: to concentrate on the essentials. It would be wrong to increase the number of guidelines any further. Instead, I would like to see practical implementation and verifiability of the guidelines and of the national action plans, based on concrete criteria. Simply increasing the number of guidelines will not create one single job. Quality not quantity should be the motto of modern employment policy.
With regard to combating long-term and youth unemployment, effective and continued participation in the labour market can be achieved by switching from passive to active measures. Specifically, the percentage of the unemployed offered initial and further training or retraining is to be increased. We are seeking a target of 25% instead of the 20% in the Commission’s proposal. We need the most modern vocational training available. In this case, the existing guidelines need to be adjusted to the changing requirements of the labour market, especially as regards equipping schools with computers and Internet access. We need to pay special attention to female pupils and students here.
A second requirement is access to the capital market, especially for small and medium-sized enterprises, which create the bulk of new jobs through innovation. Promoting voluntary share ownership models for employees in conjunction with a clear reduction in administrative effort and a determined attack on the black economy could give a boost to job creation. Non-wage labour costs need to be lowered, because they have a direct impact on the competitiveness of medium-sized companies.
Existing or new models for taxes on energy consumption should, however, be checked to see whether they are appropriate for maintaining balanced social security systems in the long run. Another means of combating unemployment named in the report is greater flexibility on the part of companies, which involves ensuring that they are provided with information and consulted at the appropriate time, thus enabling them to adapt to change. One way of achieving this is through minimum standards.
Flexibility is also needed in working hours. We need intelligent labour models, such as the “breathing factory” concept, in which working time is adjusted in line with the level of activity. Working time is generally – but not always – reduced, instead of introducing a unilateral reduction in working hours without cuts in payment. That is no way to create new jobs, it just puts existing ones at risk. In the Commission’s draft, the four pillars of the guidelines are kept intact. The fourth pillar becomes the most important. It involves strengthening measures to promote equal opportunities for men and women. Coordination of European employment policy, especially by means of the employment-policy guidelines, should lead to a longer-term strategy of tapping the potential in society for creativity, innovation, entrepreneurialism, willingness to invest and a “can-do” attitude. Reforms aimed at promoting dynamic competition and flexibility need to be coordinated with the need to maintain but also modernise the social security system. That is how I see the European model. On that note, I ask you to vote for these two reports."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het Parlement had mij oorspronkelijk alleen opgedragen verslag uit te brengen over de richtsnoeren voor het werkgelegenheidsbeleid voor 2000. Het uitvoerige debat en de vele voorstellen in de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken over het werkgelegenheidsbeleid in het algemeen hebben mij ertoe gebracht mijn ontwerpverslag in twee delen te verdelen. Het eerste omvat de conclusies, het tweede, wetgevende gedeelte betreft de voorstellen voor de richtsnoeren voor 2000, die de Raad in december 1999 moet vaststellen.
Opdat de Raad niet kan antwoorden dat wij maar beter minder hadden kunnen doen, moet het Parlement zich op het essentiële concentreren. De dag na de stemming in de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken vroeg de Raad ook officieel het advies van het Parlement. Daardoor moest de raadplegingsprocedure worden gevolgd. Dat betekent dat wetswijzigingen alleen zonder algemene conclusies mogen worden aangenomen. Om procedurele redenen moesten dus vandaag twee verslagen worden voorgelegd, het ene over de richtsnoeren voor het werkgelegenheidsbeleid voor 2000 en over de instelling van een Comité voor de werkgelegenheid, het andere over het gezamenlijke verslag over de werkgelegenheid 1999, dat de in de commissie goedgekeurde conclusies bevat. Dit tweede verslag begint met een positieve boodschap. De Gemeenschap heeft met haar initiatieven in het kader van het werkgelegenheidsbeleid in 1998 1,8 miljoen extra banen geschapen. In de meeste lidstaten is er echter nog altijd te veel langdurige en jeugdwerkloosheid, al is elke werkloze er natuurlijk een te veel.
Ik wil niet nader op de afzonderlijke conclusies ingaan, maar na het debat in de plenaire vergadering van gisteren over de macro-economische dialoog wil ik wel opmerken dat het Europees Parlement sterker bij de uitwerking en uitvoering van het Europese werkgelegenheidspact moet worden betrokken. Wij betreuren het dat op de Top van Keulen het Parlement in het document over de werkgelegenheid niet wordt vermeld. Dat kan toch niet! Wij zijn de volksvertegenwoordiging en dus het belangrijkste orgaan van de Europese Unie.
De adviezen van de Economische en Monetaire Commissie en van de Commissie rechten van de vrouw en gelijke kansen zijn bij het tweede verslag op de agenda gevoegd. Beide adviezen hebben het werk van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken wezenlijk verbeterd. Ik dank de rapporteurs voor advies, mevrouw Theorin en mijnheer Grosch, voor hun uitstekende werk. Veel van hun aanbevelingen zijn in beide verslagen van de Commissie werkgelegenheid en sociale zaken opgenomen, maar in het belang van de concentratie moesten wij een keuze maken. Zo is de kans groter dat ze door de Raad worden aangenomen.
De Commissie rechten van de vrouw en gelijke kansen heeft zich intensief met de richtsnoeren voor het werkgelegenheidsbeleid beziggehouden. Dit brengt ons bij het wetgevende gedeelte, het eerste verslag op de agenda van vandaag. Het bestaat zelf uit twee delen, namelijk het voorstel voor een besluit van de Raad tot instelling van het Comité voor de werkgelegenheid en het voorstel voor de richtsnoeren voor het werkgelegenheidsbeleid voor 2000. Het Comité voor de werkgelegenheid moet de lidstaten bij de coördinatie van het werkgelegenheids- en arbeidsmarktbeleid adviseren en begeleiden. Ik vraag in mijn verslag dat wij ons in de richtsnoeren voor het werkgelegenheidsbeleid op het wezenlijke concentreren. Er mogen niet nog meer richtsnoeren komen. Wel moeten de richtsnoeren en nationale actieplannen in praktijk worden gebracht en aan de hand van concrete criteria kunnen worden gecontroleerd. Meer richtsnoeren zorgen niet voor meer banen. In een modern werkgelegenheidsbeleid moet 'kwaliteit boven kwantiteit' het motto zijn.
Op het gebied van de bestrijding van de langdurige en jeugdwerkloosheid kunnen wij voor een effectieve en duurzame integratie op de arbeidsmarkt zorgen door van passieve op actieve maatregelen over te stappen. Concreet moet aan meer werklozen opleiding, bijscholing of omscholing worden aangeboden. Wij streven naar 25% in plaats van de 20% in het voorstel van de Commissie. Er is behoefte aan een zo modern mogelijke beroepsopleiding. De bestaande richtsnoeren moeten aan de veranderende eisen van de arbeidsmarkt worden aangepast. In het bijzonder moeten de scholen met computers worden uigerust en toegang tot het Internet krijgen. Daarbij moet bijzondere aandacht naar de vrouwelijke scholieren en studenten gaan.
Een tweede uitgangspunt is de toegang tot de kapitaalmarkt, vooral voor het midden- en kleinbedrijf, waar door innovatie het gros van de nieuwe banen wordt gecreëerd. De bevordering van modellen van vrijwillige participatie van werknemers in het kapitaal, de vermindering van de administratieve rompslomp en de vastberaden bestrijding van het zwart werk kunnen de werkgelegenheid stimuleren. De loonkosten hebben directe gevolgen voor het concurrentievermogen van de kleine en middelgrote ondernemingen en moeten dus worden verlaagd.
Wij moeten onderzoeken of de bestaande of nieuwe concepten voor de belasting van het energieverbruik ook op lange termijn het evenwicht van de socialezekerheidsstelsels kunnen garanderen. In het verslag staat ook dat de ondernemingen meer aanpassingsvermogen aan de dag moeten leggen om de werkloosheid te bestrijden. Daarbij moet ervoor worden gezorgd dat de werknemers kunnen participeren, dat ze tijdig worden geïnformeerd, dat hun mening wordt gehoord en dat ze zich aldus op de veranderingen kunnen instellen. Dat kan bijvoorbeeld met minimumnormen.
Ook met betrekking tot de arbeidstijd is flexibiliteit nodig. Wij willen intelligente arbeidsmodellen. Zo kan bijvoorbeeld in een fabriek de arbeidstijd op de werkgelegenheid worden afgestemd - meestal, maar niet altijd wil dat zeggen verkort -, in plaats van hem eenzijdig te verkorten met behoud van loon. Op die manier worden immers geen nieuwe banen gecreëerd, maar worden bestaande banen in gevaar gebracht. Volgens het ontwerp van de Commissie blijven de vier pijlers van de richtsnoeren bestaan. De vierde pijler wordt de belangrijkste. Het gaat om de versterking van de maatregelen ter bevordering van gelijke kansen voor vrouwen en mannen. De coördinatie van het Europees werkgelegenheidsbeleid, in het bijzonder door de richtsnoeren voor dat beleid, moet leiden tot een strategie op langere termijn die gericht is op de ontsluiting van het in de samenleving aanwezige potentieel aan creativiteit, innovatie, ondernemingszin en de wil om te investeren en te presteren. Hervormingen ter bevordering van een dynamische concurrentie en flexibiliteit moeten in overeenstemming worden gebracht met de onontbeerlijke instandhouding en modernisering van de sociale zekerheid. Zo zie ik het Europees model. Het is het model van de sociale markteconomie. Ik verzoek u daarom deze verslagen goed te keuren."@nl2
"Senhor Presidente, inicialmente, este Parlamento encarregou-me de redigir um relatório, cujo conteúdo se debruçasse exclusivamente sobre as directrizes para as políticas de emprego no ano 2000. A ampla discussão e as variadas sugestões então produzidas no seio da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, que se referiam, de forma muito geral, à política de emprego, levaram-me a efectuar, no meu projecto de relatório, uma divisão de conclusões, por um lado, e uma parte legislativa, por outro, a qual se concentra nas propostas para as directrizes 2000, que serão adoptadas pelo Conselho de Ministros, em Dezembro de 1999.
Neste contexto, enquanto Parlamento, deveríamos envidar todos os esforços no sentido de que, no essencial, a resposta do Conselho de Ministros não seja: “menos seria mais”. No dia seguinte ao da votação em sede da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais, o Conselho solicitou ao Parlamento - desta feita oficialmente - que emitisse um parecer. Com isto, tornou-se necessário adoptar o processo de consulta simples. Tal significa que as alterações legislativas só podem ser aprovadas desde que as mesmas não impliquem conclusões de carácter geral. Desta forma, por razões processuais, foi necessário apresentar dois relatórios. O primeiro, sobre as directrizes para as políticas de emprego para o ano 2000 e a instituição de um Comité do Emprego, e o segundo respeitante ao relatório conjunto sobre o emprego em 1999, que contém as conclusões aprovadas na comissão. Este segundo relatório começa com uma mensagem positiva. Através das iniciativas levadas a cabo em matéria de política de emprego, a Comunidade criou 1,8 milhões de postos de trabalho em 1998. Não obstante, na grande maioria dos Estados-Membros, o desemprego juvenil e de longa duração apresentam, todavia, taxas inaceitavelmente elevadas, pelo que, cada desempregado é, efectivamente, mais um desempregado.
Não quero agora abordar detalhadamente as conclusões, porém, no que diz respeito ao debate sobre o diálogo macroeconómico, ontem realizado no plenário, gostaria aqui de salientar uma questão, nomeadamente, que o Parlamento Europeu deveria também ser estreitamente envolvido na elaboração e na implementação do Pacto Europeu para o Emprego. Lamentamos que, na Cimeira de Colónia, não tenha sido mencionada a palavra "Parlamento" no documento sobre o emprego. Isso é inaceitável. Somos os representantes da população e, como tal, o órgão mais importante da União Europeia.
Os pareceres da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários e da Comissão dos Direitos da Mulher e da Igualdade de Oportunidades encontram-se anexados a este segundo relatório inscrito na ordem do dia de hoje. Ambos os pareceres enriqueceram substancialmente o trabalho da Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais. Quero felicitar os relatores de parecer, a senhora deputada Theorin e o senhor deputado Grosch, pelo excelente trabalho realizado. Muitas das sugestões que avançam foram recolhidas nos dois relatórios da Comissão do Emprego, mas, por razões de concentração nos pontos fundamentais, fomos obrigados a fazer uma selecção. As hipóteses de as mesmas virem a ser aprovadas pelo Conselho de Ministros são, assim, ainda maiores.
A Comissão dos Direitos da Mulher e da Igualdade de Oportunidades ocupou-se também, intensamente, das directrizes para as políticas de emprego e, com isto, entramos na parte legislativa, ou seja, no primeiro relatório inscrito na ordem do dia de hoje. Por seu turno, este relatório é composto por duas partes: a primeira, sobre a proposta de decisão do Conselho que institui um Comité do Emprego, e a segunda sobre a proposta da Comissão relativa a directrizes para as políticas de emprego dos Estados-Membros em 2000. O Comité do Emprego dará o seu apoio consultivo aos Estados-Membros na coordenação das políticas de emprego e do mercado de trabalho. O propósito do meu relatório sobre as directrizes para as políticas de emprego já foi indicado: concentrarmo-nos nos aspectos essenciais. Aumentar o número de directrizes é um erro. Em vez disso, defendo a realização prática e a verificabilidade das directrizes e dos planos de acção nacionais, à luz de critérios concretos. Através de um aumento meramente quantitativo de directrizes, não se conseguirá criar um único posto de trabalho suplementar. O lema de uma política de emprego moderna deverá residir na qualidade e não na quantidade.
No quadro da luta contra o desemprego juvenil e de longa duração, poder-se-á conseguir uma integração eficaz e duradoura no mercado de trabalho, passando das medidas passivas às medidas activas. Mais concretamente, é necessário aumentar a percentagem de desempregados a quem se fornece acesso à formação ou formação contínua, ou reconversão profissional. Pugnamos por uma percentagem de 25%, em vez dos 20% propostos pela Comissão. Precisamos da formação profissional na sua modalidade mais moderna. Neste ponto, há que ajustar as directrizes actuais aos requisitos variáveis do mundo laboral, em especial fornecendo material informático às escolas e o acesso das mesmas à
. Neste contexto, torna-se necessário dedicar uma atenção particular às alunas e estudantes universitárias.
Um segundo aspecto, diz respeito ao acesso ao mercado de capitais, sobretudo por parte do sector das PME, que, graças às inovações, é responsável pela criação da maior parte dos novos postos de trabalho. A promoção de modelos de participação voluntária no capital por parte dos trabalhadores, associada a uma redução expressiva dos encargos administrativos, bem como a uma luta firme contra o trabalho não declarado, poderão gerar impulsos fomentadores do emprego. Há que reduzir os encargos salariais acessórios, já que estes influem directamente sobre a competitividade das empresas de média dimensão.
Não obstante, torna-se necessário analisar se os conceitos – tantos os já existentes, como os novos - sobre a tributação do consumo energético, são ou não apropriados para manter, a longo prazo, o equilíbrio dos sistemas de segurança social. Como medida para combater o desemprego, o relatório refere também o aumento da capacidade de adaptação das empresas e, no que diz respeito a este ponto, é necessário assegurar, por exemplo, através de normas mínimas, a participação dos trabalhadores, a informação e consulta dos mesmos, em tempo oportuno, e, consequentemente, a sua capacidade de adaptação à mudança.
Além disso, é também necessária a flexibilização do tempo de trabalho. Desejamos modelos de trabalho inteligentes, como a “empresa que respira”, na qual o tempo de trabalho varia em função do nível de emprego – que, na grande maioria das vezes, é encurtado, mas não sempre - em vez de se equilibrar unilateralmente o tempo de trabalho com um nivelamento salarial. Isto não gera novos postos de trabalho, antes compromete os postos de trabalho já existentes. De acordo com o projecto da Comissão, mantêm-se os quatro pilares das directrizes. Assim, o quarto pilar é o mais importante deles todos, já que reforça as medidas tendentes a fomentar a igualdade de oportunidades entre homens e mulheres. Especialmente mediante as directrizes para as políticas de emprego, a coordenação da política europeia em matéria de emprego deverá incluir uma estratégia a mais longo prazo, que vise a exploração de novos potenciais sociais de criatividade, inovação, espírito de empreendimento, disponibilidade para o investimento e aptidão para o rendimento. É preciso conciliar as reformas orientadas para o fomento da concorrência dinâmica e da flexibilidade com o requisito da manutenção e também da modernização do sistema de segurança social. É esta a forma como entendo o modelo europeu, o modelo da economia social de mercado. Neste sentido, apelo à aprovação dos relatórios apresentados."@pt11
".
Herr talman! Ursprungligen gav mig parlamentet i uppdrag att författa ett betänkande som endast berör de sysselsättningspolitiska riktlinjerna för år 2000. Den omfattande diskussionen inom utskottet för sysselsättning och socialfrågor och alla olika uppslag angående sysselsättningspolitiken i allmänhet har fått mig att dela upp förslaget till betänkande i två delar, dels en del med slutsatser och dels en lagstiftningsdel som fokuserar på de förslag till riktlinjer för år 2000 som skall antas av ministerrådet i december 1999.
Vi i parlamentet bör därvid försöka koncentrera oss på det som är viktigt, så att inte ministerrådets svar blir att mindre vore bättre. Dagen efter omröstningen i utskottet för sysselsättning och socialfrågor bad rådet också officiellt parlamentet att yttra sig i frågan. Därmed blev ett enkelt samrådsförfarande nödvändigt. Det innebär att ändringsförslag som rör lagstiftningen endast får utfärdas utan generella slutsatser. Det blev därför nödvändigt att av procedurskäl lägga fram två olika betänkanden i dag – ett rörande de sysselsättningspolitiska riktlinjerna för år 2000 och inrättandet av en sysselsättningskommitté, ett andra betänkande angående det gemensamma betänkandet om sysselsättning för år 1999 vilket innehåller de i utskottet antagna slutsatserna. Detta senare betänkande börjar med ett positivt budskap. Gemenskapen har med hjälp av sina sysselsättningspolitiska initiativ under 1998 skapat ytterligare 1,8 miljoner arbetstillfällen. Arbetslösheten bland ungdomar och långtidsarbetslösa ligger emellertid i de flesta medlemsstaterna på en oacceptabelt hög nivå; en arbetslös är ju en arbetslös för mycket.
Nu tänker jag inte gå in på slutsatserna i detalj, men med tanke på gårdagens debatt i plenumet om den makroekonomiska dialogen vill jag nämna en sak: Europaparlamentet bör bli mer involverat i utarbetandet och förverkligandet av den europeiska sysselsättningspakten. Vi beklagar att ordet "parlament" inte nämns i sysselsättningsdokumentet från toppmötet i Köln. Så får det inte gå till! Det är vi som är folkrepresentationen och därmed Europeiska unionens viktigaste institution.
Yttrandet från utskottet för ekonomi och valutafrågor samt från utskottet för kvinnors rättigheter och jämställdhetsfrågor är bifogat detta andra betänkande i dagens föredragningslista. Båda yttrandena har lämnat ett väsentligt positivt bidrag till utskottet för sysselsättningsarbete. Jag vill tacka författarna till yttrandet, Theorin och Grosch, för deras mycket välgjorda arbete. Många av deras uppslag har tagits med i de båda betänkandena från utskottet för sysselsättning, men för fokuseringens skull har vi varit tvungna att göra ett urval bland dem. På så sätt ökar chanserna att de blir antagna av ministerrådet.
Utskottet för kvinnors rättigheter har också arbetat intensivt med de sysselsättningspolitiska riktlinjerna, och därmed är vi framme vid lagstiftningsdelen, dvs. vid det första betänkandet på dagens föredragningslista. Denna del består i sin tur av två delar, för det första ett förslag till rådsbeslut angående inrättandet av en sysselsättningskommitté och för det andra ett förslag till riktlinjer för sysselsättningspolitiken för år 2000. Utskottet för sysselsättning skall bistå medlemsstaterna med råd vid samordningen av sysselsättnings- och arbetsmarknadspolitiken. Jag har redan antytt syftet med mitt betänkande angående de sysselsättningspolitiska riktlinjerna: fokusering på det väsentliga. Att ytterligare öka antalet riktlinjer är fel sätt. Jag efterlyser i stället att de omsätts i praktiken samt att riktlinjerna och de nationella handlingsplanerna kan kontrolleras med hjälp av konkreta kriterier. En rent kvantitativ ökning lär inte leda till att en enda arbetsplats skapas. Mottot för en modern sysselsättningspolitik måste vara: kvalitet i stället för kvantitet.
När det gäller bekämpning av ungdoms- och långtidsarbetslöshet kan man uppnå en effektiv och varaktig integrering på arbetsmarknaden genom att gå över från passiva till aktiva åtgärder. Rent konkret bör andelen arbetslösa som erbjuds utbildning, fortbildning eller omskolningsmöjligheter höjas. Vi siktar på ca 25 procent i stället för de 20 procent som kommissionen föreslår. Vi behöver en yrkesutbildning av modernaste slag. De riktlinjer som redan finns måste då anpassas till arbetslivets förändrade kraven, särskilt när det gäller att utrusta skolorna med datorer och tillgång till Internet. Härvidlag skall särskild uppmärksamhet riktas på kvinnliga elever och studenter.
En andra ansats rör tillträdet till kapitalmarknaden, framför allt för de små och medelstora företagen som genom innovationer skapar större delen av de nya arbetstillfällena. Sysselsättningsfrämjande initiativ kan frammanas genom att man främjar olika former av delägarskap för arbetstagarna i kombination med en tydlig minskning av förvaltningsutgifterna och en beslutsam bekämpning av svartarbete. Löneomkostnaderna måste sänkas eftersom de direkt inverkar på de medelstora företagens konkurrenskraft.
Befintliga och nya idéer för beskattning av energiförbrukning bör granskas med avseende på deras lämplighet att på sikt bevara balansen i socialförsäkringssystemen. Betänkandet nämner vidare en ökad anpassningsförmåga från företagens sida som ett medel att bekämpa arbetslösheten; därvid bör man försäkra sig om att arbetstagarna får möjlighet att bidra till förberedelserna inför omställningen genom information och samråd i rätt tid, exempelvis genom minimistandarder.
Flexibilitet krävs även när det gäller arbetstiderna. Vi vill ha intelligenta modeller för arbetets organisation, i likhet med fabriken som andas, där arbetstiden anpassas efter sysselsättningsgraden; för det mesta minskas, men inte alltid, detta i stället för en ensidig arbetstidsförkortning med full lönekompensation. En sådan åtgärd skapar inga nya arbetstillfällen utan sätter bara de befintliga på spel. Enligt kommissionens förslag kvarstår riktlinjernas fyra pelare. Den fjärde pelaren kommer att bli den viktigaste. Den handlar om att förstärka åtgärderna för främjande av lika möjligheter för kvinnor och män. Samordningen av den europeiska sysselsättningspolitiken måste, särskilt genom de sysselsättningspolitiska riktlinjerna, bli början på en långsiktig strategi för att tillvarata den potential som finns i samhället vad gäller kreativitet, innovation, nyföretagaranda, investerings- och prestationsvilja. Reformerna för ett stärkande av den dynamiska konkurrensen och flexibiliteten bör stämmas av mot kraven på inte bara ett vidmakthållande utan även en modernisering av de sociala trygghetssystemen. Det är så jag ser den europeiska modellen. Det är en modell med social marknadsekonomi. I enlighet med detta ber jag om bifall till de framlagda betänkandena."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,3
"Internet"11,9
"Menrad (PPE ),"7,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples