Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-11-03-Speech-3-089"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991103.7.3-089"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"I would like to talk just briefly about some of the amendments tabled in the report by Mrs Smet.
First of all Amendment No 5 relating to the working time of junior doctors in training. I agree absolutely with the amendment that has been tabled here reinstating the first reading position. I know certain Member States feel that a far longer transition period will be necessary. It might well be that the maintenance of this amendment will take us into conciliation. That will give us an opportunity to look at the circumstances facing certain Member States but for now I think it is absolutely right that we stick to this amendment. Mr Pronk is absolutely right. We should ask ourselves would we want to be receiving an injection from a doctor at the end of an 18-hour working day, which is not unusual.
In the offshore sector, Amendment No 6 – we have looked long and hard to try to come up with a formulation that will make sure that we get a collective agreement leading to the maximum flexibility available under the directive, that is annualisation of working time. The formulation of the common position would have simply allowed the employers to walk away from attempts to reach negotiation on annualisation of working time and Member States could then have allowed annualisation. We have built in an addition here that will ask for a review after five years involving the two sides of industry at European level to see how the regime is functioning in this sector with particular reference to the health and safety of the workers involved.
Amendment No 7 relates to sea fishing. The effect of this amendment will be to try to limit to one year the reference period available for the annualisation of the calculation of working time, in other words making sure that annualisation of working time is possible but no more. If we go to two, three or more years as the reference period for the calculation of working time it becomes absolutely meaningless and we feel that the maximum flexibility of one year annualisation should be sufficient.
In Amendment No 8 we look at the issue of the transposition period to be allowed to the Member States. The common position proposes four years which I think is without precedent in the social area. We have looked in this amendment to return to the first reading position of two years. Perhaps again this is something that will be subject to conciliation but we will have to see if and when that is triggered following our vote tomorrow.
My final point relates to urban transport, Amendment No 9. We have also built in here a review in order to try to remove an anomaly. The way things stand we would have a different regime applying to a person driving a tram to a person driving an urban bus. That needs to be reviewed. We think a five-year time period should be sufficient."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg vil blot komme kort ind på nogle af de ændringsforslag, der er blevet fremsat i fru Smets betænkning.
Først og fremmest ændringsforslag 5 om arbejdstiden for yngre læger under uddannelse. Jeg er helt enig i det ændringsforslag, der er blevet fremsat her om at genindsætte holdningen fra førstebehandlingen. Jeg ved, at visse medlemsstater mener, at det er nødvendigt med en meget længere overgangsperiode. Det kan meget vel være, at bevarelsen af dette ændringsforslag vil føre til en forligsprocedure. Det vil så give os lejlighed til at se på de omstændigheder, visse medlemsstater står over for, men her og nu mener jeg, at det er helt rigtigt, at vi holder fast ved dette ændringsforslag. Hr. Pronk har helt ret. Vi bør spørge os selv, om vi har lyst til at få en indsprøjtning af en læge efter en 18 timers arbejdsdag, hvilket ikke er usædvanligt.
I offshoresektoren har vi ændringsforslag 6 - vi har arbejdet længe og grundigt på at forsøge at nå frem til en formulering, der sikrer, at vi får en kollektiv aftale, der fører til en så stor fleksibilitet som mulig under direktivet, det vil sige en arbejdstid, der er beregnet over et helt år. Formuleringen af den fælles holdning ville ganske enkelt have gjort det muligt for arbejdsgiverne at søge at undgå forsøg på at forhandle om en sådan årligt beregnet arbejdstid, og medlemsstaterne kunne så have tilladt en sådan beregning. Vi har indbygget en tilføjelse her, der opfordrer til en revision efter fem år, hvor arbejdsmarkedets parter på europæisk plan skal se på, hvordan ordningen fungerer i denne sektor med særlig henblik på sektorens arbejdstageres sundhed og sikkerhed.
Ændringsforslag 7 omhandler havgående fiskerfartøjer. Virkningen af dette ændringsforslag vil være at forsøge at begrænse referenceperioden til ét år for beregningen af arbejdstiden og med andre ord sikre, at det er muligt at beregne arbejdstiden over et år, men ikke mere. Hvis vi vælger to, tre eller flere år som referenceperiode for beregningen af arbejdstiden, bliver det absolut meningsløst, og vi mener, at den maksimale fleksibilitet ved etårige perioder skulle være tilstrækkelig.
I ændringsforslag 8 ser vi på spørgsmålet om den periode, medlemsstaterne kan få til at omsætte bestemmelserne til national lovgivning. Den fælles holdning foreslår fire år, hvilket jeg mener er uden fortilfælde inden for det sociale område. Med dette ændringsforslag har vi forsøgt at nå tilbage til den holdning om to år, som vi indtog ved førstebehandling. Måske vil også dette være noget, der bliver underkastet forligsproceduren, men vi må se, om og hvornår det sker efter vores afstemning i morgen.
Mit sidste punkt handler om rutebefordring af passagerer i byer, ændringsforslag 9. Også her har vi indbygget en revision for at forsøge at fjerne en anormalitet. Som situationen ser ud nu, har vi én ordning for personer, der kører sporvogn, og én for personer, der kører bybus. Det bør der ses på. Vi mener, at en femårig periode skulle være tilstrækkelig."@da1
"Ich möchte nur kurz etwas zu einigen im Bericht Smet vorgelegten Änderungen sagen.
Zunächst zu Abänderungsantrag 5 in bezug auf die Arbeitszeit junger Ärzte in der Ausbildung. Ich stimme der hier eingebrachten Änderung, die den Standpunkt der ersten Lesung wieder aufgreift, uneingeschränkt zu. Einige Mitgliedstaaten halten bekanntlich eine weitaus längere Übergangszeit für notwendig. Es kann durchaus sein, daß uns das Festhalten an dieser Änderung eine Vermittlung beschert. Das gäbe uns dann Gelegenheit, die Umstände in bestimmten Mitgliedstaaten zu betrachten, doch im Moment halte ich es für völlig richtig, bei dieser Änderung zu bleiben. Herr Pronk hat da absolut recht. Wir sollten uns selbst fragen, ob wir von einem Arzt, der einen 18-Stunden-Tag hinter sich hat – was nichts Ungewöhnliches ist –, eine Spritze haben wollen.
Zum Offshore-Sektor, Abänderungsantrag 6 – hier haben wir lange und hart um eine Formulierung gerungen, die gewährleistet, daß wir eine Kollektivvereinbarung erhalten, die zur größtmöglichen Flexibilität im Rahmen der Richtlinie führt, und das ist die Arbeitszeit auf Jahresbasis. Die Formulierung im Gemeinsamen Standpunkt hätte ganz einfach ermöglicht, daß die Arbeitgeber die Verhandlungen über die Festlegung der Jahresarbeitszeit verlassen, und die Mitgliedstaaten hätten die Festlegung auf Jahresbasis dann gestatten können. Wir haben hier nun einen Zusatz eingearbeitet, in dem nach fünf Jahren eine Überprüfung auf europäischer Ebene unter Einbeziehung der Sozialpartner verlangt wird, um festzustellen, wie das System in diesem Bereich besonders in bezug auf Sicherheit und Gesundheitsschutz der betroffenen Arbeitnehmer funktioniert.
Abänderungsantrag 7 bezieht sich auf die Hochseefischerei. Mit dieser Änderung soll versucht werden, den Bezugszeitraum zur Berechnung der Jahresarbeitszeit auf ein Jahr zu begrenzen, mit anderen Worten, sie soll sicherstellen, daß die Berechnung der Arbeitszeit auf Jahresbasis möglich ist, aber nicht mehr. Wenn wir zu zwei, drei oder mehr Jahren als Bezugszeitraum übergingen, wäre das absolut unsinnig; wir meinen, ein Jahr reicht aus, um ein Maximum an Flexibilität zu bieten.
In Abänderungsantrag 8 geht es um die Dauer der Umsetzung, die den Mitgliedstaaten gewährt wird. Im Gemeinsamen Standpunkt werden vier Jahre vorgeschlagen, was meiner Meinung nach im Sozialbereich ohne Beispiel ist. Wir sind mit dieser Änderung zum Standpunkt der ersten Lesung, nämlich zu zwei Jahren, zurückgekehrt. Vielleicht wird dies ebenfalls Gegenstand der Vermittlung sein, doch wollen wir erst einmal abwarten und sehen, ob und wann das nach unserer morgigen Abstimmung veranlaßt wird.
Mein letzter Punkt betrifft den städtischen Verkehr, Abänderungsantrag 9. Wir haben auch hier eine Überprüfung eingebaut, um möglichst eine Anomalie zu beseitigen. Wie die Dinge jetzt stehen, würde für den Fahrer einer Tram ein anderes System gelten als für einen Busfahrer im innerstädtischen Verkehr. Das muß überprüft werden. Wir denken, ein Zeitraum von fünf Jahren sollte dafür ausreichen."@de7
"Θα ήθελα να μιλήσω συνοπτικά για ορισμένες από τις τροπολογίες που ενσωμάτωσε η κυρία Smet στην έκθεση.
Πρώτα απ’ όλα, η τροπολογία αριθ. 5, που αφορά τις ώρες εργασίας των ασκούμενων γιατρών. Συμφωνώ απολύτως με την τροπολογία που κατατέθηκε εδώ, η οποία επαναφέρει τη θέση της πρώτης ανάγνωσης. Γνωρίζω ότι ορισμένα κράτη μέλη θεωρούν ως απαραίτητη πολύ μεγαλύτερη μεταβατική περίοδο. Είναι πιθανό η διατήρηση αυτής της τροπολογίας να μας οδηγήσει σε συνδιαλλαγή. Αυτό θα μας δώσει τη δυνατότητα να εξετάσουμε τις καταστάσεις που αντιμετωπίζουν ορισμένα κράτη μέλη, όμως, επί του παρόντος, θεωρώ ότι είναι απολύτως σωστό να εμμείνουμε σε αυτή την τροπολογία. Ο κ. Pronk έχει απόλυτο δίκιο. Πρέπει να αναρωτηθούμε εάν θέλουμε να μας κάνει ένεση ένας γιατρός έπειτα από 18 ώρες εργασίας, γεγονός όχι ασυνήθιστο.
Στον τομέα των δραστηριοτήτων ανοικτής θάλασσας υπάρχει η τροπολογία αριθ. 6. Ψάξαμε πολύ και σκληρά για να βρούμε μία διατύπωση, η οποία να διασφαλίζει ότι θα καταλήξουμε σε συλλογική σύμβαση εργασίας, η οποία να οδηγεί στη μέγιστη δυνατή ευελιξία βάσει της οδηγίας, δηλαδή στον ετήσιο υπολογισμό των ωρών εργασίας. Η διατύπωση της κοινής θέσης θα είχε απλώς επιτρέψει στους εργοδότες να κερδίσουν εύκολα τις προσπάθειες για να τεθεί υπό διαπραγμάτευση ο ετήσιος υπολογισμός των ωρών εργασίας και τα κράτη μέλη θα μπορούσαν στη συνέχεια να επιτρέψουν τον ετήσιο υπολογισμό. Συμπεριλάβαμε μία προσθήκη στο συγκεκριμένο σημείο ότι θα επιδιωχθεί η επανεξέταση έπειτα από πέντε έτη, η οποία να περιλαμβάνει τους κοινωνικούς εταίρους σε ευρωπαϊκό επίπεδο για να δούμε πώς λειτουργεί το καθεστώς σε αυτόν τον τομέα, ιδιαίτερως σε ό,τι αφορά την υγεία και την ασφάλεια των εργαζομένων του τομέα.
Η τροπολογία αριθ. 7 αφορά τη θαλάσσια αλιεία. Το αποτέλεσμα αυτής της τροπολογίας θα είναι να επιδιωχθεί ο περιορισμός της περιόδου αναφοράς για τον ετήσιο υπολογισμό των ωρών εργασίας σε ένα έτος, με άλλα λόγια να διασφαλισθεί ότι είναι εφικτός ο ετήσιος υπολογισμός, αλλά τίποτε περισσότερο. Εάν ορίσουμε δύο, τρία ή περισσότερα έτη ως περίοδο αναφοράς για τον υπολογισμό των ωρών εργασίας, το θέμα καθίσταται εντελώς άσκοπο και θεωρούμε ότι η μέγιστη ευελιξία του ενός έτους για τον ετήσιο υπολογισμό πρέπει να επαρκέσει.
Στην τροπολογία αριθ. 8 εξετάζουμε το θέμα της επιτρεπτής περιόδου για τη μεταφορά της οδηγίας στη νομοθεσία των κρατών μελών. Στην κοινή θέση προτείνονται τα τέσσερα έτη, τα οποία θεωρώ πρωτοφανή για τον κοινωνικό τομέα. Επιδιώξαμε σε αυτή την τροπολογία να επιστρέψουμε στη θέση της πρώτης ανάγνωσης, δηλαδή στα δύο έτη. Ίσως και αυτό το σημείο να αποτελέσει αντικείμενο συνδιαλλαγής, όμως θα πρέπει να δούμε εάν και πότε αυτό θα προκύψει, έπειτα από την αυριανή ψηφοφορία μας.
Η τελική παρατήρησή μου αφορά τον τομέα των αστικών μεταφορών, την τροπολογία αριθ. 9. Συμπεριλάβαμε και εδώ την επανεξέταση του θέματος στην προσπάθειά μας να απαλείψουμε μία ανωμαλία.Έτσι όπως έχουν τώρα τα πράγματα, θα έχουμε διαφορετικό καθεστώς για έναν οδηγό τραμ από ό,τι για έναν οδηγό αστικού λεωφορείου. Το ζήτημα πρέπει να επανεξετασθεί. Θεωρούμε ότι μία περίοδος πέντε ετών είναι αρκετή."@el8
"(EN) Quisiera referirme brevemente a algunas de las enmiendas presentadas en el informe de la Sra. Smet.
En primer lugar, la enmienda nº 5, relativa a la jornada laboral de los médicos auxiliares en período de formación. Estoy totalmente de acuerdo con la enmienda presentada aquí en la que se restituye la posición de la primera lectura. Sé que algunos Estados miembros consideran que será necesario un período de transición mucho más largo. Podría ser perfectamente que el mantenimiento de esa enmienda nos obligara a someter este asunto a la conciliación. Eso nos brindará la oportunidad de examinar las circunstancias que afrontan ciertos Estados miembros, pero de momento creo que es absolutamente adecuado que nos atengamos a esta enmienda. El Sr. Pronk está absolutamente en lo cierto. Debemos preguntarnos si nos gustaría recibir una inyección de un médico al final de una jornada laboral de 18 horas, que no es inhabitual.
En el sector marino, con la enmienda nº 6 hemos examinado la cuestión por extenso y a fondo para intentar dar con una formulación que garantice la consecución de un acuerdo colectivo que brinde la máxima flexibilidad permitida por la directiva, es decir, el cómputo anual de la jornada laboral. La formulación de la posición común habría permitido simplemente a los empleadores abandonar los intentos de lograr una negociación sobre el cómputo anual de la jornada laboral y entonces los Estados miembros podrían haber permitido dicho cómputo anual. En este caso hemos añadido una disposición adicional en la que se pedirá una revisión al cabo de cinco años en el que participen las dos partes de la industria en el nivel europeo para ver cómo funciona el régimen en ese sector, con referencia particular a la salud y la seguridad de los trabajadores interesados.
La enmienda nº 7 versa sobre la pesca en el mar. El efecto de esta enmienda será el de intentar limitar a un año el período de referencia disponible para el cómputo anual del cálculo de la jornada laboral o, dicho de otro modo, velar por que sea posible dicho cómputo anual, pero no más. Si pasamos a dos, tres o más años como período de referencia para el cálculo de la jornada laboral, resulta absolutamente carente de sentido, por lo que consideramos que la flexibilidad máxima de un año de cómputo anual debe ser suficiente.
En la enmienda nº 8 examinamos la cuestión del período de transposición que se permitirá a los Estados miembros. La posición común propone cuatro años, que considero sin precedentes en el sector social. Con esta enmienda hemos procurado volver a la posición de la primera lectura de hace dos años. Tal vez esto pase también a la conciliación, pero tendremos que ver, a raíz de nuestra votación de mañana, si es así y cuándo.
Mi última observación se refiere al transporte urbano, enmienda nº 9, con la que también hemos añadido un examen para intentar eliminar una anomalía. En la redacción actual, un conductor de tranvía estaría sujeto a un régimen diferente del de un conductor de autobús. Eso hay que revisarlo. Creemos que un período de cinco años sería suficiente."@es12
"Haluaisin vain puhua lyhyesti joistakin Smetin mietintöön esitetyistä tarkistuksista.
Ensiksikin tarkistus 5 koskee lääkäriharjoittelijoiden työaikaa. Olen täysin samaa mieltä tarkistuksesta, jolla on vahvistettu ensimmäisen käsittelyn kanta. Tiedän, että joidenkin jäsenvaltioiden mielestä tarvitaan paljon pitempää siirtymäkautta. Saattaa hyvinkin olla, että tämän tarkistuksen säilyttäminen vie meidät sovittelukomiteaan. Saamme silloin tilaisuuden tarkastella joidenkin jäsenvaltioiden edessä olevaa tilannetta, mutta toistaiseksi olen sitä mieltä, että meidän on syytä pitäytyä tässä tarkistuksessa. Parlamentin jäsen Pronk on aivan oikeassa. Meidän pitäisi kysyä itseltämme, haluaisimmeko itse saada ruiskeen lääkäriltä 18 tunnin työpäivän päätteeksi, mikä ei ole epätavallista.
Tarkistus 6 koskee offshore-alaa – olemme pitkään ja hartaasti yrittäneet saada aikaan sanamuodon, jossa varmistetaan, että saamme aikaan yleisen työehtosopimuksen, joka johtaa direktiivin sallimaan enimmäisjoustoon, nimittäin työajan laskemiseen vuositasolla. Yhteisen kannan sanamuoto olisi yksinkertaisesti sallinut työnantajien vältellä työajan laskemista vuositasolla koskevia neuvotteluja, ja jäsenvaltiot olisivat sitten voineet sallia työajan laskemisen vuositasolla. Olemme laatineet siihen lisäyksen, jossa pyydetään määräysten tarkistamista viiden vuoden kuluttua yhdessä Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta nähdään, miten järjestelmä toimii tällä alalla erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden osalta.
Tarkistus 7 liittyy merikalastukseen. Tämän tarkistuksen tavoitteena on rajata yhteen vuoteen työajan laskemiseen vuositasolla käytettävissä oleva vertailujakso, toisin sanoen varmistaa, että työajan laskeminen on mahdollista vuositasolla mutta ei sen enempää. Jos otamme työajan laskemisen vertailujaksoksi kaksi tai kolme vuotta tai enemmän, se tulee olemaan täysin hyödytöntä, ja olemmekin sitä mieltä, että yhden vuoden enimmäisjouston pitäisi riittää.
Tarkastelemme tarkistuksessa 8 sitä, missä ajassa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Yhteisessä kannassa ehdotetaan neljää vuotta, jolle ei luullakseni ole ennakkotapausta sosiaalialalla. Olemme tällä tarkistuksella halunneet palata ensimmäisen käsittelyn kantaan, joka on kaksi vuotta. Ehkäpä tässäkin asiassa joudutaan sovittelukomiteaan, mutta meidän on odotettava, jos ja kun siihen saadaan sysäys huomisen äänestyksen jälkeen.
Viimeinen asiani koskee kaupunkialueiden liikennettä, tarkistusta 9. Olemme ottaneet tähänkin mukaan tarkistamisen, jotta eräs poikkeus voitaisiin poistaa. Muussa tapauksessa raitiovaununkuljettajaan sovellettaisiin erilaista järjestelmää kuin linja-autonkuljettajaan. Tämä asia pitää tarkistaa. Viiden vuoden ajanjakson pitäisi mielestämme riittää."@fi5
"Je voudrais revenir brièvement sur certains amendements déposés dans le rapport de Mme Smet.
En premier lieu, l’amendement 5 relatif au temps de travail des jeunes médecins en formation. Je suis tout à fait d’accord avec cet amendement qui rétablit la position arrêtée en première lecture. Je sais que certains États membres ont le sentiment qu’une période transitoire beaucoup plus longue sera nécessaire. Mais il se peut très bien que le maintien de cet amendement nous amène à la conciliation. Cela nous donnera l’occasion de nous pencher sur la situation de certains États membres, mais pour le moment je pense qu’il faut maintenir cet amendement. M. Pronk a tout à fait raison. L'idée qu'un docteur terminant une journée de travail de 18 heures, ce qui n’est pas inhabituel, nous fasse un piqûre devrait nous faire réfléchir.
Dans le secteur off-shore (amendement 6), nous avons travaillé très dur pour trouver une formulation qui garantisse l’adoption d’un accord collectif amenant à la flexibilité maximale permise au titre de la directive, à savoir l’annualisation du temps de travail. La formulation de la position commune aurait simplement permis aux employeurs de se soustraire des tentatives de négociation sur cette annualisation, laissant alors aux États membres tout le loisir de l’autoriser. Nous avons apporté une précision, à savoir la révision, après une période de cinq ans, de la mise en œuvre des dispositions applicables aux travailleurs du secteur sous l’aspect particulier de la santé et de la sécurité, impliquant les partenaires sociaux de l’industrie au niveau européen.
L’amendement 7 concerne les navires de pêche. L’effet visé par cet amendement est d’essayer de limiter à un an la période de référence disponible pour l’annualisation du calcul du temps de travail, en d’autres termes, de rendre possible l’annualisation du temps de travail, mais pas plus. Si nous prenons une période de référence de deux ou trois ans ou davantage pour le calcul du temps de travail, cet exercice perd tout son intérêt. En outre, nous pensons que la flexibilité maximale sur une période d’un an est suffisante.
Dans l’amendement no 8, nous nous interrogeons sur la période transitoire à accorder aux États membres. La proposition de la position commune est de quatre ans ce qui, je pense, est une première dans le domaine social. Nous avons examiné cet amendement pour revenir à celui proposé en première lecture, à savoir fixer à deux ans cette période transitoire. Cela donnera peut-être à nouveau lieu à la conciliation, mais nous devons attendre notre vote de demain pour en savoir plus à ce sujet.
Ma dernière réflexion porte sur le transport urbain qui fait l’objet de l’amendement no 9. Nous avons à nouveau dû revoir le contenu de cet amendement en vue d’éliminer une anomalie. À l’origine, le régime appliqué aux conducteurs de tram était différent de celui appliqué aux chauffeurs d’autobus. Cela ne peut pas être le cas. De plus, nous pensons qu’une période de cinq ans pour dresser le bilan est suffisante."@fr6
"Desidero parlare brevemente di alcuni degli emendamenti presentati nella relazione della onorevole Smet.
Partiamo dall'emendamento n. 5, relativo all'orario di lavoro dei medici in formazione. Esprimo la mia completa approvazione per l'emendamento presentato in questa sede, che riconferma la posizione assunta dal Parlamento in prima lettura. So che alcuni Stati membri ritengono necessario un periodo di transizione più lungo. E' anche possibile che la conferma di questo emendamento ci porti alla procedura di conciliazione; in tal caso avremmo l'opportunità di considerare la situazione in cui si trovano alcuni Stati membri, ma per il momento mi sembra assolutamente necessario mantenerci fedeli a questo emendamento. L'onorevole Pronk ha perfettamente ragione. Dobbiamo chiederci se saremmo disposti a farci praticare un'iniezione da un medico giunto alla fine di una giornata di lavoro di 18 ore (situazione che non è affatto straordinaria).
Per quanto riguarda il settore
contemplato dall'emendamento n. 6, abbiamo cercato in ogni modo di elaborare una formulazione che ci assicuri un accordo collettivo tale da garantire la massima flessibilità rispettando la direttiva, che prevede l'annualizzazione dell'orario di lavoro. La formulazione della posizione comune avrebbe permesso ai datori di lavoro di far naufragare i tentativi negoziali sull'annualizzazione, mentre gli Stati membri avrebbero potuto consentire l'annualizzazione in seguito. Abbiamo integrato questo punto con la richiesta di un riesame dopo cinque anni, cui le due parti in causa partecipino a livello europeo, per verificare il funzionamento del regime in questo settore, in particolare per ciò che riguarda la salute e la sicurezza dei lavoratori interessati.
L'emendamento n. 7 riguarda la pesca marina. Con questo emendamento si cercherà di limitare ad un anno il periodo di riferimento per l'annualizzazione del calcolo dell'orario di lavoro: in altre parole l'annualizzazione dell'orario di lavoro sarà resa possibile, ma nulla di più. Se invece estendiamo a due, tre o più anni il periodo di riferimento per il calcolo dell'orario di lavoro, la cosa perde ogni significato: a nostro parere la flessibilità massima consentita da un'annualizzazione di un anno dovrebbe essere sufficiente.
Nell'emendamento n. 8 consideriamo la questione del periodo di trasposizione da concedere agli Stati membri. La posizione comune propone quattro anni; in campo sociale, a mio avviso, è una cosa senza precedenti. Abbiamo analizzato questo emendamento per ripristinare la posizione della prima lettura che prevedeva un periodo di due anni. Forse anche in questo caso si potrà arrivare alla procedura di conciliazione, ma bisognerà vedere se e quando, dopo il nostro voto di domani, questo meccanismo si metterà in moto.
Concludo con un'osservazione sui trasporti urbani, di cui tratta l'emendamento n. 9: anche in questo caso abbiamo introdotto un riesame per eliminare un'anomalia. Nelle condizioni attuali, al guidatore di un tram si applicherebbe un regime diverso da quello previsto per il guidatore di un autobus urbano; è un punto che va riveduto, e un periodo di cinque anni ci sembra sufficiente."@it9
"I would like to talk just briefly about some of the amendments tabled in the report by Mrs Smet.
First of all Amendment No 5 relating to the working time of junior doctors in training. I agree absolutely with the amendment that has been tabled here reinstating the first reading position. I know certain Member States feel that a far longer transition period will be necessary. It might well be that the maintenance of this amendment will take us into conciliation. That will give us an opportunity to look at the circumstances facing certain Member States but for now I think it is absolutely right that we stick to this amendment. Mr Pronk is absolutely right. We should ask ourselves would we want to be receiving an injection from a doctor at the end of an 18-hour working day, which is not unusual.
In the offshore sector, Amendment No 6 – we have looked long and hard to try to come up with a formulation that will make sure that we get a collective agreement leading to the maximum flexibility available under the directive, that is annualisation of working time. The formulation of the common position would have simply allowed the employers to walk away from attempts to reach negotiation on annualisation of working time and Member States could then have allowed annualisation. We have built in an addition here that will ask for a review after five years involving the two sides of industry at European level to see how the regime is functioning in this sector with particular reference to the health and safety of the workers involved.
Amendment No 7 relates to sea fishing. The effect of this amendment will be to try to limit to one year the reference period available for the annualisation of the calculation of working time, in other words making sure that annualisation of working time is possible but no more. If we go to two, three or more years as the reference period for the calculation of working time it becomes absolutely meaningless and we feel that the maximum flexibility of one year annualisation should be sufficient.
In Amendment No 8 we look at the issue of the transposition period to be allowed to the Member States. The common position proposes four years which I think is without precedent in the social area. We have looked in this amendment to return to the first reading position of two years. Perhaps again this is something that will be subject to conciliation but we will have to see if and when that is triggered following our vote tomorrow.
My final point relates to urban transport, Amendment No 9. We have also built in here a review in order to try to remove an anomaly. The way things stand we would have a different regime applying to a person driving a tram to a person driving an urban bus. That needs to be reviewed. We think a five-year time period should be sufficient."@lv10
"Ik zou graag even kort willen ingaan op enkele van de amendementen die in het verslag van mevrouw Smet zijn opgenomen.
Om te beginnen amendement 5 met betrekking tot de arbeidstijden van artsen in opleiding. Ik ben het volledig eens met dit amendement, dat het standpunt van de eerste lezing weer in ere herstelt. Ik weet dat bepaalde lidstaten een veel langere overgangsperiode noodzakelijk achten. Misschien dat we tot de bemiddelingsprocedure moeten overgaan om dit amendement te kunnen handhaven. Dat zal ons de gelegenheid geven de omstandigheden te bekijken waarmee sommige lidstaten worden geconfronteerd, maar voorlopig vind ik het volstrekt juist dat wij vasthouden aan dit amendement. De heer Pronk heeft volkomen gelijk. Wij moeten ons afvragen of we zelf graag een injectie zouden krijgen toegediend door een arts die er een werkdag van achttien uur op heeft zitten, wat niet ongebruikelijk is.
In de offshoresector - amendement 6 - hebben wij van alles geprobeerd om een formulering te vinden waarmee een cao zekergesteld wordt. Deze cao moet tot maximale flexibiliteit in het kader van de richtlijn leiden, dat wil zeggen het op jaarbasis berekenen van de arbeidstijden. De formulering van het gemeenschappelijk standpunt zou het werkgevers mogelijk hebben gemaakt zich te onttrekken aan pogingen om overeenstemming te bereiken over een berekening van de arbeidstijden op jaarbasis en de lidstaten zouden dan de berekening op jaarbasis hebben kunnen toestaan. Wij hebben hier een toevoeging ingebouwd waarin gevraagd wordt om een herziening over vijf jaar waarbij de sociale partners op Europees niveau worden betrokken, om te zien hoe de regeling in deze sector functioneert, met name op het gebied van gezondheid en veiligheid van de betrokken werknemers.
Amendement 7 heeft betrekking op de zeevisvangst. Het effect van dit amendement zal zijn dat geprobeerd zal worden de referentieperiode voor het op jaarbasis berekenen van de arbeidstijden tot een jaar te beperken, met andere woorden dat zal worden gekeken of berekening op jaarbasis mogelijk is, maar ook niet meer. Als we naar twee, drie of meer jaar gaan als referentieperiode voor de berekening van arbeidstijd, wordt het volstrekt zinloos en volgens ons zou de maximale flexibiliteit van berekening voor een jaar voldoende moeten zijn.
In amendement 8 kijken we naar de overgangsperiode die de lidstaten zouden moeten krijgen. Het gemeenschappelijk standpunt stelt vier jaar voor, wat mijns inziens op het sociale vlak ongekend is. In dit amendement hebben wij geprobeerd om terug te keren naar het standpunt van de eerste lezing, waarin de periode op twee jaar werd bepaald. Ook dit zal wellicht aan de bemiddelingsprocedure worden onderworpen, maar we zullen de stemming morgen moeten afwachten om te zien of en wanneer dat in gang wordt gezet.
Tenslotte amendement 9, dat betrekking heeft op het stadsvervoer. Ook hier hebben wij een herziening ingebouwd om zo te proberen een anomalie te verwijderen. Zoals de zaken nu staan zou er een andere regeling kunnen gelden voor iemand die een tram bestuurt dan voor iemand die op een stadsbus rijdt. Dat moet worden herzien. Volgens ons zou een periode van vijf jaar voldoende moeten zijn."@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de me pronunciar brevemente sobre algumas das alterações propostas ao relatório da senhora deputada Smet.
Em primeiro lugar, a alteração 5, relativa ao período de trabalho dos médicos em formação. Concordo em absoluto com a alteração, aqui apresentada, que visa repor a posição adoptada em primeira leitura. Estou ciente de que determinados Estados-Membros consideram necessário um período transitório muito mais longo. É possível que a manutenção desta alteração nos conduza ao processo de conciliação. Isso dar-nos-á a oportunidade de analisar as circunstâncias com que alguns Estados-Membros se deparam mas, para já, considero que é absolutamente acertado insistirmos nesta alteração. Devemos questionar-nos sobre se desejamos receber uma injecção de um médico após um dia de trabalho deste de 18 horas, o que acontece não raras vezes.
No que respeita à alteração 6, relativa ao sector do
reflectimos longa e aturadamente sobre o assunto, por forma a chegar a uma formulação tendente a assegurar a obtenção de um acordo colectivo que permitisse a máxima flexibilidade possível nos termos da directiva, ou seja, a anualização do período de trabalho. A formulação da posição comum teria simplesmente permitido às entidades empregadoras ignorar as tentativas de chegar a acordo sobre a anualização do período de trabalho, e os Estados-Membros poderiam então ter prolongado para doze meses o período de referência. Introduzimos aqui um aditamento solicitando que, no prazo de cinco anos, se proceda à revisão desta disposição, com a participação dos parceiros sociais a nível europeu, para avaliar do funcionamento deste regime no sector do
com particular destaque para a saúde e a segurança dos trabalhadores em causa.
A alteração 7 incide sobre o sector da pesca marítima. Visa reduzir a um ano o período de referência para efeitos de anualização do cálculo do período de trabalho. Por outras palavras, procura assegurar um período de referência de doze meses, mas não mais que isso. Não faria qualquer sentido estabelecer um período de referência de dois, três ou mais anos para o cálculo do período de trabalho, pelo que consideramos que a flexibilidade máxima de um ano deverá ser suficiente.
A alteração 8 incide sobre a questão do período de transposição a ser concedido aos Estados-Membros. A posição comum propõe quatro anos, o que julgo ser uma situação sem precedentes no plano social. Nesta alteração, procurámos recuperar o período de dois anos, proposto em primeira leitura. Trata-se porventura, também aqui, de uma questão que será objecto de conciliação, mas teremos de ver se e quando esse processo é desencadeado, na sequência da nossa votação de amanhã.
A minha observação final diz respeito ao transporte urbano, objecto da alteração 9. Também neste caso introduzimos uma revisão no intuito de suprimir uma anomalia. No actual estado das coisas, as disposições aplicáveis a um condutor de carro eléctrico seriam diferentes das aplicáveis a um condutor de autocarro urbano. A situação tem de ser revista. Consideramos que um período de cinco anos deve ser suficiente."@pt11
"Jag skulle bara helt kort vilja tala om några av de ändringsförslag som lagts fram i betänkandet av Smet.
Först ändringsförslag 5 som gäller arbetstider för unga läkare under utbildning. Jag stöder helt det ändringsförslag som lagts fram här, där man vidhåller parlamentets första ståndpunkt. Jag vet att vissa medlemsstater anser att det kommer att behövas en mycket längre övergångsperiod. Det kan mycket väl hända att om vi vidhåller detta ändringsförslag skall detta leda oss till ett förlikningsförfarande. Det skall ge oss en möjlighet att granska omständigheterna för vissa medlemsstater, men för ögonblicket anser jag att det är helt riktigt att vi håller fast vid detta ändringsförslag. Pronk har helt rätt. Vi bör fråga oss själva om vi vill få en injektion från en doktor efter en arbetsdag på 18 timmar, vilket inte är onaturligt.
Inom offshoresektorn, ändringsförslag 6, har vi försökt länge och hårt för att försöka hitta en formulering som skall garantera att vi får ett kollektivavtal som ger maximal flexibilitet enligt direktivet, det vill säga arbetstidsberäkning på årsbasis. Formuleringen av den gemensamma ståndpunkten hade bara gett arbetsgivare möjlighet att strunta i att försöka få förhandlingar om arbetstidsberäkning på årlig basis, och medlemsstater kunde då ha tillåtit detta. Vi har fört in ett tillägg här som kräver översyn efter fem år där de två industriparterna på europeisk nivå är inblandade för att se hur systemet fungerar inom denna sektor, särskilt beträffande de berörda arbetstagarnas hälsa och säkerhet.
Ändringsförslag 7 gäller havsfiske. Effekten av detta ändringsförlag skall vara att försöka begränsa den nuvarande referensperioden för arbetstidsberäkning på årlig basis till ett år, med andra ord se till att årsbestämning av arbetstid är möjlig men inte mer. Om vi tillåter två, tre eller fler år som referensperiod för beräkning av arbetstid blir det absolut meningslöst, och vi anser att maximalt ett år för arbetstidsberäkning på årlig basis borde vara tillräckligt.
I ändringsförslag 8 gäller frågan den omställningsperiod som skall tillåtas för medlemsstaterna. I den gemensamma ståndpunkten föreslås fyra år, vilket jag tror inte tidigare har hänt på det sociala området. Vi har i detta ändringsförslag försökt att återvända till ståndpunkten från den första behandlingen för två år sedan. Kanske detta också är något som kommer att vara föremål för förlikningsförfarande, men vi måste avvakta om och när detta startas efter vår omröstning i morgon.
Min sista punkt gäller transporter i storstäder, ändringsförslag 9, vi har även här byggt in en översyn för att försöka få bort ett missförhållande. Som det fungerar i dag skulle vi ha olika bestämmelser för en person som kör en spårvagn och en person som kör en storstadsbuss. Det måste ses över. Vi anser att en femårsperiod bör räcka."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Hughes (PSE )."8,10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples