Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-28-Speech-4-158"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991028.4.4-158"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordnete! Zunächst einmal herzlichen Dank für Ihre Beiträge. Ich glaube, daß dies wirklich der Weg ist, wie wir konstruktiv in dieser sicher schwierigen Situation, in der wir uns in Bezug auf das künftige Abkommen mit Marokko befinden, weiterkommen können. Leider ist Herr Porthouse nicht mehr hier, denn er hat sich etwas anders ausgedrückt. Es scheint immer noch Leute zu geben, die glauben, daß Diskussion und Dialog darin bestehen, daß man den Kommissar beschimpft und sich dann entfernt!
Abschließend eines: Was uns sicher nicht weiterbringt in dieser schwierigen Sache ist, wenn das Parlament dem Rat oder der Rat der Kommission oder umgekehrt, wenn wir uns also gegenseitig sozusagen nur den Schwarzen Peter zuspielen. In dieser Sache können wir nur erfolgreich sein, wenn die drei Institutionen zusammenarbeiten. Darum bitte ich, und ich finde es auch schade, daß der Rat heute diese Garantie nicht ebenfalls hier abgeben kann, weil er nicht anwesend ist!
Sie können sich einer Sache sicher sein: Auch wenn ich am Anfang nicht alle Elemente in bezug auf die Bedeutung dieses Abkommens, insbesondere für die spanische und auch für die portugiesische Fischereiwirtschaft, erwähnt habe, bin ich mir dennoch der Bedeutung bewußt. Aber ich glaube, wir alle wissen, wie wichtig diese Sache ist, und Sie können auch sicher sein, daß ich mich massiv dafür einsetzen werde, daß es hier zu einer Lösung kommt. Ich nehme selbst, Herr Nogueira, auch nasse Füße in Kauf, wenn es notwendig sein sollte. Das ist alles nicht das Problem. Ich möchte ausdrücklich betonen, daß man den 15. Oktober und die Formulierung des Verhandlungsmandats im richtigen Lichte sehen muß. Hier handelt es sich zweifellos nicht um eine Verzögerung. Wir haben im Februar begonnen, in direkten Kontakten, in vielen Briefen, in vielen Versuchen an die marokkanischen Behörden heranzutreten. Wir haben seit Februar begonnen, vorbereitende Gespräche zu führen, um zu erfahren, was eigentlich die marokkanischen Interessen für die Zukunft sind. Denn das hätte es uns auch wesentlich erleichtert, ein maßgeschneidertes Mandat zu formulieren, um sehr gezielt Verhandlungen führen zu können. Sie wissen alle, daß alle diese Versuche zu nichts geführt haben, weil – ganz einfach – die marokkanische Seite bisher nicht bereit war, auch nur einen Satz mit uns zu wechseln und sich auch nur einmal mit uns zu treffen, um über diese Frage zu diskutieren. Daher geht es jetzt zuallererst darum, wie wir es erreichen könnten, sinnvolle Verhandlungen aufzunehmen.
Unsere Positionen sind in der Debatte sehr klar geworden. Wenn man mir jedoch sagt, wir dürfen auf keinen Fall Konzessionen machen, dann müssen Sie bedenken, in welcher Ausgangslage wir uns befinden. Die Ausgangslage lautet: Für uns – und das haben hier fast alle betont – ist dieses Abkommen von allergrößter Wichtigkeit. Die Ausgangslage Marokkos zur Zeit ist: Wir wollen kein solches Abkommen mehr! Durch das Betonen des Nichtgewährens von Konzessionen in den Verhandlungen werden wir daher, glaube ich jedenfalls, nicht erreichen, daß die marokkanische Seite sozusagen offener uns gegenüber wird und eher bereit sein wird, mit uns zu einem Abkommen zu kommen.
Daher ist es jetzt wie gesagt wirklich wichtig, den Start zuwege zu bringen. Einer Sache können Sie auch sicher sein: Auch mir ist daran gelegen, daß diese Verhandlungen möglichst transparent ablaufen, und ich bin selbstverständlich bereit, über den weiteren Fortschritt der Verhandlungen auch dem Parlament jederzeit zu berichten.
Es wurde darauf hingewiesen, wie gefährlich es wäre, wenn mit diesem Abkommen, das übrigens nicht Teil des Assoziierungsabkommens ist, wie manche geglaubt haben, es hier auch zu Verbindungen in bezug auf den Agrarhandel käme.
Wir sollten hier sehr, sehr vorsichtig sein, und wir sollten versuchen, möglichst ein reines Fischereiabkommen zu erreichen. Wenn wir in einem fortgeschrittenen Stadium genau wissen, was die marokkanischen Forderungen sind, dann können wir ja in der Debatte noch darauf zurückkommen.
Ich wurde auch gefragt, ob gewährleistet ist, daß die Nachhaltigkeit bei der Nutzung dieses Abkommens für die Zukunft gewährleistet wird und inwieweit das Satellitenüberwachungssystem dazu dient, die Aktivitäten auch tatsächlich zu prüfen. Auch hierzu ein offenes Wort: Von unserer Seite her sind alle Voraussetzungen geschaffen. Alle europäischen Schiffe, die in diesem Raum operieren, können satellitenmäßig überwacht werden. Es gibt allerdings derzeit immer noch ein Problem auf der marokkanischen Seite. Wir haben den Marokkanern hier angeboten, daß wir im Rahmen des MEDA-Programmes sogar bereit sind, dazu beizutragen, diese Probleme auf der marokkanischen Seite zu lösen, aber wie gesagt, hier steht die endgültige Implementierung auf der marokkanischen Seite noch aus.
Was die Frage der Hilfen nach dem 30. November anbetrifft: Ich habe auch darauf hingewiesen, daß wir von der Struktur der möglichen Hilfen her im Prinzip so vorgehen wollen, wie wir das bereits das letzte Mal gemacht haben. Die Fischer können also damit rechnen, daß wir Hilfe leisten werden. Wir müssen allerdings auch die verwaltungsmäßigen Voraussetzungen rechtzeitig schaffen. Auch hier ist keine Zeit zu verlieren. Auch hier, glaube ich, besteht eine gewisse Dringlichkeit, und ich bitte auch hier um die Unterstützung von seiten des Parlaments.
Letzte Frage: Warum haben wir jetzt beantragt, diese 125 Millionen in das Budget zu setzen? Ich bin sehr dankbar, daß das heute vormittag akzeptiert wurde. Ich glaube, man kann das wirklich von zwei Seiten sehen. Ich sehe niemanden, der realistischerweise annehmen könnte, daß ein kommendes Abkommen wesentlich billiger zu haben sein wird, zu einem wesentlich geringeren Preis zu haben sein wird als das frühere Abkommen. Wenn wir daher genau jenen Betrag ins Budget setzen, der genau dem bisherigen jährlichen Betrag, den wir zu leisten bereit waren, entspricht, dann ist das eher ein Signal, daß wir uns nicht beliebig weit in die Höhe zitieren lassen, sondern daß wir hier eine Grenze setzen wollen, wieviel Geld wir bereit sind, für dieses Abkommen einzusetzen. Ich glaube, das ist daher ein gutes Signal in Richtung Marokko, das uns sicher in den Verhandlungen unterstützen wird."@de7
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer medlemmer, først og fremmest hjertelig tak for Deres indlæg. Jeg tror, at dette virkelig er vejen til konstruktivt at komme videre i denne sikkert vanskelige situation, som vi befinder os i, med hensyn til den fremtidige aftale med Marokko. Desværre er Porthouse her ikke mere, for han udtrykte sig på en noget anden måde. Det ser ud til, at der stadig findes folk, som tror, at diskussion og dialog består i at skælde ud på kommissæren og så gå deres vej!
Afslutningsvis en ting, som sikkert ikke bringer os videre i denne vanskelige sag, nemlig når Parlamentet giver Rådet, eller Rådet giver Kommissionen eller omvendt, når vi så at sige alle giver sorteper videre til hinanden. I denne sag kan vi kun opnå et positivt resultat, hvis de tre institutioner arbejder sammen. Det beder jeg om, og jeg synes også, det er en skam, at Rådet ikke også kan give os denne garanti i dag, fordi det ikke er til stede!
For så vidt angår denne sag, kan De være sikker på, også selvom jeg i begyndelsen ikke fik nævnt alle elementer med hensyn til denne aftales betydning, specielt for det spanske og for det portugisiske fiskerierhverv, at jeg trods dette er mig bevidst om betydningen. Men jeg tror, at vi alle ved, hvor vigtig denne sag er, og De kan også være sikker på, at jeg går massivt ind for, at vi finder en løsning. Jeg tager endda selv våde fødder med i købet, hr. Nogueira, hvis det skulle være nødvendigt. Men alt det er ikke problemet. Jeg vil udtrykkeligt understrege, at man skal se den 15. oktober og forhandlingsmandatets formulering i det rette lys. Her drejer det sig uden tvivl ikke om en forsinkelse. Vi begyndte i februar gennem direkte kontakter, gennem mange breve og mange forsøg at nærme os de marokkanske myndigheder. Siden februar er vi begyndt at holde forberedende møder for at finde ud af, hvad de egentlige marokkanske interesser er i fremtiden. For det ville have lettet arbejdet væsentligt med hensyn til at formulere et skræddersyet mandat med hensyn til at kunne føre målrettede forhandlinger. De ved alle, at alle disse forsøg ikke har ført til noget, fordi den marokkanske side - ganske enkelt - ikke hidtil har været villig til blot at udveksle en enkelt sætning med os og møde os en enkelt gang for at drøfte spørgsmålet. Derfor drejer det sig nu allerførst om, hvordan vi kan nå frem til at optage fornuftige forhandlinger.
Vores holdninger er blevet meget klare under debatten. Hvis man imidlertid siger til mig, at vi under ingen omstændigheder må give koncessioner, så må De huske på, i hvilken udgangsposition vi befinder os. Udgangspositionen lyder: For os - og det har næsten alle her understreget - er denne aftale af allerstørste betydning. Marokkos udgangspunkt er for tiden: Vi ønsker ikke længere en sådan aftale! Ved at fremhæve at der ikke gives koncessioner under forhandlingerne, opnår vi derfor ikke, tror jeg i det mindste, at den marokkanske side så at sige vil være mere åben over for os og derfor mere villig til at indgå en aftale med os.
Derfor er det som sagt nu virkelig vigtigt at få banet vejen for en start. En ting kan De også være sikker på, at det er mig magtpåliggende, at disse forhandlinger bliver mest muligt transparente, og jeg er naturligvis til enhver tid villig til også at rapportere til Parlamentet om det videre forløb i forhandlingerne.
Der blev henvist til, hvor farligt det ville være, hvis der med denne aftale, som i øvrigt ikke er en del af associeringsaftalen, som mange har troet, også blev skabt forbindelse til landbrugshandlen.
Vi bør være meget, meget forsigtige og forsøge så vidt muligt at opnå en ren fiskeriaftale. Når vi på et senere tidspunkt præcis kender de marokkanske krav, kan vi jo komme tilbage hertil i debatten.
Jeg er blevet spurgt, om der er garanti for, at en bæredygtig udvikling for fremtiden sikres ved udnyttelsen af denne aftale, og i hvilket omfang satellitovervågningssystemet også virkelig er i stand til at kontrollere aktiviteterne. Også her vil jeg være åben og sige, at vi fra vores side har skabt alle forudsætningerne. Alle europæiske skibe, der opererer i dette område, kan overvåges via satellit. Der er imidlertid på nuværende tidspunkt stadig et problem på marokkansk side. Vi har tilbudt marokkanerne, at vi inden for rammerne af Meda-programmet endda er villige til at hjælpe til med at løse disse problemer på marokkansk side, men som sagt, her venter vi stadig på den endelige implementering på marokkansk side.
Hvad angår spørgsmålet om støtten efter den 30. november, så har jeg også henvist til, at vi på grundlag af strukturen for den mulige støtte i princippet går frem på samme måde som sidste gang. Fiskerne kan altså regne med, at vi yder hjælp. Vi skal imidlertid også have skabt de administrative forudsætninger rettidigt. Også her er der ingen tid at spilde. Også her, tror jeg, det haster en hel del, og også her beder jeg om opbakning fra Parlamentets side.
Sidste spørgsmål: Hvorfor har vi ansøgt om at få sat disse 125 millioner på budgettet? Jeg er meget taknemmelig for, at det blev accepteret i formiddags. Jeg tror, at man virkelig kan se sagen fra to sider. Ingen kan vel realistisk forestille sig, at en kommende aftale kan fås væsentlig billigere, til en væsentlig lavere pris end den tidligere aftale. Når vi derfor sætter netop dette beløb på budgettet, der svarer præcis til det årlige beløb, som vi hidtil var villige til at yde, så er det snarere et signal om, at vi ikke kan overtales til at sætte beløbet i vejret efter forgodtbefindende, men at vi her sætter en grænse for, hvor meget vi er villige til at investere i denne aftale. Jeg tror, at det derfor er et godt signal over for Marokko, som sikkert vil være til gavn for os under forhandlingerne."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, εν πρώτοις, θα ήθελα να σας ευχαριστήσω θερμά για τις παρεμβάσεις σας. Πιστεύω πως αυτός είναι ο σωστός τρόπος να προχωρήσουμε εποικοδομητικά σε αυτή τη δύσκολη, σίγουρα, κατάσταση που αντιμετωπίζουμε όσον αφορά τη μελλοντική συμφωνία με το Μαρόκο. Δυστυχώς, απουσιάζει ο κ. Porthouse, ο οποίος εξέφρασε μια κάπως διαφορετική άποψη. Φαίνεται πως εξακολουθούν να υπάρχουν άτομα που πιστεύουν πως η συζήτηση και ο διάλογος συνίστανται στην εξύβριση του Επιτρόπου και την αποχώρησή τους στη συνέχεια!
Ολοκληρώνοντας, θα ήθελα να πω το εξής: αυτό που σίγουρα δεν θα μας βοηθήσει να προχωρήσουμε στο δύσκολο αυτό ζήτημα είναι η απόδοση ευθυνών στο Συμβούλιο από το Κοινοβούλιο ή η απόδοση ευθυνών στην Επιτροπή από το Συμβούλιο ή κι αντιστρόφως, δηλαδή οι αλληλοκατηγορίες. Το θέμα αυτό δεν μπορεί να έχει επιτυχή έκβαση, παρά μόνον εάν συνεργασθούν τα τρία θεσμικά όργανα. Για τον λόγο αυτό, ζητώ να δοθεί αυτή η εγγύηση και λυπάμαι που δεν μπορεί να τη δώσει σήμερα εδώ και το Συμβούλιο, εφόσον απουσιάζει!
Να είστε σίγουροι για ένα πράγμα: το γεγονός ότι στην αρχή δεν ανέφερα όλα τα στοιχεία σχετικά με τη σημασία που έχει αυτή η συμφωνία, ειδικότερα για την ισπανική αλλά και για την πορτογαλική αλιεία, δεν συνεπάγεται ότι δεν έχω συνειδητοποιήσει τη βαρύτητά της. Πιστεύω όμως πως όλοι γνωρίζουμε πόσο σημαντική είναι αυτή η υπόθεση, και να είστε επίσης σίγουροι ότι θα δραστηριοποιηθώ εντατικά για την εξεύρεση κάποιας λύσης στο πρόβλημα αυτό, έστω κι αν αυτό θα σημαίνει, κύριε Nogueira, πως πρέπει να βουτήξω στα βαθιά, αν χρειαστεί. Δεν είναι όμως αυτό το πρόβλημα. Θα ήθελα να τονίσω ρητώς ότι πρέπει να δούμε υπό το σωστό φως την 15η Οκτωβρίου και τη διατύπωση της εντολής για τις διαπραγματεύσεις. Είναι αναμφισβήτητο το γεγονός ότι εδώ δεν πρόκειται για καθυστέρηση. Αρχίσαμε να προσεγγίζουμε τις μαροκινές αρχές τον Φεβρουάριο με άμεσες επαφές, με πολλές επιστολές και πολλές απόπειρες. Ξεκινήσαμε τις προκαταρκτικές συνομιλίες από τον Φεβρουάριο, για να μάθουμε ποια είναι, βασικά, τα μελλοντικά ενδιαφέροντα του Μαρόκου. Διότι σίγουρα αυτό θα μας είχε διευκολύνει πολύ να διατυπώσουμε μια εντολή κομμένη και ραμμένη στα μέτρα που θα μας παρείχαν τη δυνατότητα να διεξάγουμε τις διαπραγματεύσεις με λίαν συγκεκριμένο τρόπο. Όπως όλοι γνωρίζετε, όλες αυτές οι προσπάθειες δεν απέδωσαν, επειδή απλούστατα η μαροκινή πλευρά δεν προθυμοποιήθηκε μέχρι σήμερα να ανταλλάξει ούτε μία φράση μαζί μας και να μας συναντήσει έστω και μία μόνον φορά για να συζητήσουμε αυτό το θέμα. Ως εκ τούτου, τώρα το ζητούμενο είναι πρώτιστα να βρεθεί ένας τρόπος για την έναρξη εύλογων διαπραγματεύσεων.
Οι θέσεις μας έγιναν λίαν εναργείς κατά τη συζήτηση. Όμως, εάν μου πείτε πως σε καμία περίπτωση δεν πρέπει να κάνουμε παραχωρήσεις, τότε πρέπει να σκεφθείτε ποια είναι τώρα η αρχική μας θέση. Η αρχική μας θέση υπαγορεύει ότι η συμφωνία αυτή είναι άκρως σημαντική για εμάς – πράγμα που τόνισαν εδώ όλοι, σχεδόν, οι βουλευτές. Η αρχική θέση του Μαρόκου προς το παρόν είναι ότι δεν επιθυμεί πλέον τη σύναψη μιας παρόμοιας συμφωνίας. Ως εκ τούτου, πιστεύω πως με το να τονίζουμε πως δεν θα κάνουμε παραχωρήσεις δεν θα επιτύχουμε να είναι πιο ανοικτή, τρόπος του λέγειν, απέναντί μας η μαροκινή πλευρά και να δείξει μεγαλύτερη προθυμία να καταλήξει σε μια συμφωνία μαζί μας.
Ως εκ τούτου, τώρα είναι, όπως είπαμε, όντως σημαντικό να δρομολογήσουμε την έναρξη. Να είστε σίγουροι και για κάτι ακόμη: η διαφανέστερη δυνατή έκβαση αυτών των διαπραγματεύσεων ενδιαφέρει και εμένα προσωπικά, και, φυσικά, σκοπεύω να ενημερώνω ανά πάσα στιγμή και το Κοινοβούλιο όσον αφορά την περαιτέρω εξέλιξή τους.
Επισημάνθηκε το γεγονός ότι θα ήταν εξαιρετικά επικίνδυνο αν με τη συμφωνία αυτή, η οποία, παρεμπιπτόντως, δεν αποτελεί τμήμα της συμφωνίας σύνδεσης όπως νόμισαν μερικοί, προέκυπταν εδώ και συσχετισμοί που αφορούν το εμπόριο στον αγροτικό τομέα.
Θα πρέπει να είμαστε εξαιρετικά προσεκτικοί εδώ, και θα πρέπει να καταβάλλουμε προσπάθειες για την επίτευξη μιας καθαρά αλιευτικής συμφωνίας. Εάν σε κάποιο προχωρημένο στάδιο γνωρίζουμε επακριβώς τις απαιτήσεις του Μαρόκου, τότε μπορούμε βέβαια και να επανέλθουμε σε αυτό κατά τη διάρκεια της συζήτησης.
Μου έθεσαν επίσης το ερώτημα εάν έχει εξασφαλιστεί η μελλοντική αειφορία κατά την εφαρμογή αυτής της συμφωνίας και κατά πόσο χρησιμεύει στον πραγματικό έλεγχο των δραστηριοτήτων το δορυφορικό σύστημα επιτήρησης και ελέγχου των αλιευτικών πλοίων. Και επ’ αυτού έχω να πω ευθέως το εξής: από την πλευρά μας έχουν δημιουργηθεί όλες οι προϋποθέσεις. Όλα τα ευρωπαϊκά πλοία που δραστηριοποιούνται σε αυτόν τον χώρο μπορούν να εποπτευθούν μέσω δορυφόρου. Ωστόσο, αυτή τη στιγμή εξακολουθεί να υπάρχει πρόβλημα στη μαροκινή πλευρά. Εδώ προσφερθήκαμε μάλιστα να βοηθήσουμε τους Μαροκινούς στην επίλυση των προβλημάτων που παρουσιάστηκαν από την πλευρά τους στο πλαίσιο του προγράμματος MEDA, αλλά, όπως είπαμε, εδώ εκκρεμεί ακόμα η οριστική εφαρμογή από μέρους τους.
Όσον αφορά το θέμα των ενισχύσεων μετά τις 30 Νοεμβρίου έχω να πω το εξής: επεσήμανα ότι, όσον αφορά τη διάρθρωση των εφικτών ενισχύσεων, σκοπεύουμε καταρχάς να προχωρήσουμε με τον τρόπο που το πράξαμε και την τελευταία φορά. Επομένως, οι αλιείς μπορούν να υπολογίζουν στην παροχή ενίσχυσης. Ωστόσο, οφείλουμε να δημιουργήσουμε έγκαιρα και τις διοικητικές προϋποθέσεις. Ούτε εδώ πρέπει να χρονοτριβούμε. Πιστεύω πως και αυτό το θέμα επείγει κάπως, και ζητώ την υποστήριξη του Κοινοβουλίου σε αυτό.
Το τελευταίο ερώτημα που έχω να θίξω είναι το εξής: γιατί προτείναμε να εγγραφούν τώρα στον προϋπολογισμό τα 125 αυτά εκατομμύρια; Με ικανοποιεί το γεγονός ότι αυτό έγινε αποδεκτό σήμερα το πρωί. Πιστεύω πως μπορούμε πραγματικά να το δούμε από δύο πλευρές. Δεν βλέπω να υπάρχει κανείς που θα μπορούσε να κάνει τη ρεαλιστική υπόθεση ότι μια επερχόμενη συμφωνία μπορεί να συναφθεί πολύ φθηνότερα, σε μια πολύ χαμηλότερη τιμή, από την προηγούμενη. Ως εκ τούτου, εάν εγγράψουμε στον προϋπολογισμό εκείνο ακριβώς το ποσόν που αντιστοιχεί ακριβώς στο ποσόν που σκοπεύαμε να διαθέσουμε ετησίως μέχρι τώρα, τότε αυτό θα αποτελέσει μάλλον ένδειξη για το γεγονός ότι δεν επιτρέπουμε να μας χειραγωγήσουν κατά βούληση σχετικά με το ύψος αυτού του ποσού, αλλά ότι σκοπεύουμε να θέσουμε εδώ κάποιο όριο όσον αφορά το μέγεθος του ποσού που σκοπεύουμε να εγγράψουμε στον προϋπολογισμό για αυτή τη συμφωνία. Ως εκ τούτου, φρονώ πως αυτό αποτελεί μια καλή ειδοποίηση που απευθύνεται στο Μαρόκο και η οποία θα μας βοηθήσει σίγουρα κατά τις διαπραγματεύσεις."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, firstly, many thanks for your contributions. I believe this really is the way to make constructive progress in this certainly very difficult situation we find ourselves in with reference to the future agreement with Morocco. Unfortunately Mr Portas is no longer here, as he expressed a rather different opinion. Apparently there are always people who think that discussion and debate involve insulting the Commissioner and then disappearing!
A final point, something which certainly does not help us progress in this difficult matter is our tendency to continually pass the buck to one another, from Parliament to the Council, or Council to the Commission, or vice versa. We can only be successful in this matter if all three institutions work together. This is what I would request, and I find it a pity that the Council is not represented here today to be able to give this guarantee.
You can be certain of one thing: even though I did not in opening mention all the elements relating to the significance of this agreement, particularly for the Spanish and also the Portuguese fisheries industry, I am nonetheless perfectly aware of its significance. But I think we all know how important this matter is, and you can also be sure that I shall be lending my wholehearted support towards arriving at a solution to this matter. I am even willing, Mr Nogueira, to wade in myself, if necessary. This is not the essence of the problem. I would like to stress, in particular, that it is essential to look upon 15 October and the formulation of the mandate for negotiation in the right light. This is undoubtedly not a case of delay. We started to approach the Moroccan authorities as early as February with direct contacts, a great number of letters, and a great many visits. As early as February, we initiated preparatory talks in order to ascertain what exactly Moroccan future interests would entail. For this would have considerably facilitated the task of drawing up a customised mandate in order to be able to have very precisely orientated negotiations. You all know that these efforts were to no avail because, quite simply, our Moroccan counterparts were not yet ready to exchange even a word with us or even meet us to discuss the matter. Our prime concern at the moment, therefore, is how to manage to start meaningful negotiations.
Our positions in the debate have become very clear. When I am told that we must make no concessions, then you have to consider what our respective starting positions are. As far as our starting points are concerned, ours is, as virtually everyone here emphasised, that this agreement is of exceptional importance. Morocco’s current starting position is that they do not want this type of agreement any more! At any rate, emphasising that we will not tolerate any concessions in the negotiations will not, I believe, succeed in making the Moroccan side more open towards us, as it were, and more prepared to come to an agreement with us.
So now, as has been said, it is really important to get things underway. There is another thing you can be quite sure of. It is also very important to me that these negotiations are handled in the most transparent way possible, and, obviously, I am willing to report back to Parliament at every stage on the further progress of negotiations.
It has been stressed how dangerous it would be if this agreement which is, incidentally, not part of the Association Agreement, as many people thought, were to be extended to include associations relating to agricultural goods.
We should be very, very cautious here, and we should try as far as possible to reach an agreement purely concerned with fisheries. When, at some stage in the future, we know precisely what the Moroccan demands are, we can certainly come back again to a further debate on the matter.
I have also been asked whether there is any guarantee that the use of this agreement will guarantee sustainability for the future, and to what extent the satellite monitoring system actually serves to monitor fishing activities. Well, again, to be frank, all the prerequisites have been met on our side. All European vessels operating in this area can be monitored by satellite. There is though still a problem on the Moroccan side. We have proposed to the Moroccans that we are willing, within the framework of the MEDA Programme, to contribute towards resolving these problems on the Moroccan side, but, as has been said, definitive implementation on the Moroccan side is still outstanding.
On the matter of aid following 30 November: I have already pointed out, too, that we wish to proceed on the basis of potential support in principle, as we already did last time. Therefore, fishermen can count on our providing aid. But we must also obtain the necessary administrative prerequisites in good time. Here too, no time is to be lost. Here too, there is some urgency, I believe, and I would like to ask for the support of Parliament in this matter.
The last question, why at this stage have we applied for EUR 125 million in the Budget? I am very grateful to see that this was accepted this morning. It is a matter which I think can be seen from two points of view. I do not think that anyone could realistically expect any future agreement to be obtained substantially more cheaply, or at a substantially lower price, than the previous agreement. Therefore if we envisage an amount in the budget which is exactly equal to the previous annual amount we were prepared to allocate, then that is a clear sign that we are not going to let ourselves be persuaded to part with increasingly high amounts, but that we are setting a limit at this point for the amount of money we are prepared to assign to this agreement. I believe this is a good sign to send to Morocco, one which will certainly be of support to us in negotiating."@en3
"(DE) Señor Presidente, Señorías, muchas gracias por su contribución. Estoy convencido de que ése es el camino que hemos de seguir para afrontar con éxito la compleja situación en que nos hallamos respecto al futuro acuerdo con Marruecos. Lamento que ya no esté el Sr. Porthouse, puesto que él se ha pronunciado en otro sentido distinto. ¡Al parecer sigue habiendo gente que cree que la discusión y el diálogo consisten en insultar al Comisario para luego ausentarse!
Para concluir quisiera subrayar que no lograremos avanzar en este complejo asunto si el Parlamento echa la culpa al Consejo o el Consejo a la Comisión, es decir, si nos echamos la culpa mutuamente. Para que este tema se corone con éxito las tres instituciones han de cooperar. Esto es lo que pido y lamento que el Consejo no pueda comprometerse a ello porque no está presente.
Pueden estar seguros de una cosa: aun cuando al principio del presente debate no haya enumerado todos los factores que dejen de manifiesto la importancia de este acuerdo, sobre todo para el sector pesquero español y también para la economía pesquera portuguesa, soy muy consciente de la transcendencia que tiene. Creo que todos sabemos que se trata de un asunto vital y les puedo asegurar que haré todo lo que esté en mis manos para encontrar una solución. Señor Nogueira, si fuera necesario incluso estaría dispuesto a mojarme los pies. Ése no es el problema. Quiero dejar claro que la fecha del 15 de octubre y la formulación del mandato de negociación han de interpretarse correctamente. Ciertamente no se trata de una demora. Comenzamos a dirigirnos a las autoridades marroquíes en febrero, a través de contactos directos, numerosas cartas y tentativas múltiples. Iniciamos las primeras conversaciones exploratorias en ese mismo mes, a fin de averiguar cuáles eran los intereses de Marruecos de cara al futuro. Ello nos habría ayudado a elaborar un mandato a medida para perseguir fines más concretos en las negociaciones. Pero ustedes saben muy bien que todos estos esfuerzos no han conducido a nada, por el mero hecho de que hasta la fecha la parte marroquí se ha negado rotundamente a intercambiar ideas o reunirse con nosotros para debatir el problema que nos ocupa. Por eso mismo, la primera dificultad que se plantea es la de la puesta en marcha de las negociaciones.
A lo largo de los debates nuestras posturas se han ido afinando. Si ahora me dicen que bajo ningún concepto podemos hacer concesiones deben tener en cuenta la situación de la que partimos. La situación inicial es la siguiente. Para nosotros -y casi todos ustedes han insistido en ello- el convenio reviste una enorme importancia. Pero en este momento el punto de partida de Marruecos es: ¡No queremos otro acuerdo! Todo ello me lleva a pensar que no conseguiremos una mayor apertura de Marruecos hacia nosotros ni una mayor disponibilidad para lograr un acuerdo si subrayamos que en las negociaciones no estaremos dispuestos a hacer concesiones.
Ya se ha dicho, ahora mismo lo más importante es la puesta en marcha. Hay otra cosa de la que pueden estar seguros. Yo también tengo mucho interés en que las negociaciones se lleven a cabo con la mayor transparencia posible y, evidentemente, estoy dispuesto a informar al Parlamento en cada momento de los avances de las mismas.
Se ha advertido del peligro que supondría establecer una relación entre este convenio, que no forma parte del acuerdo de asociación como algunos han creído erróneamente, y el comercio agrario.
En este sentido debemos proceder con mucha cautela y es importante que procuremos alcanzar un acuerdo limitado al sector pesquero. Más adelante, cuando sepamos exactamente cuáles son las reivindicaciones marroquíes podremos volver sobre este tema.
Asimismo me han preguntado si está garantizada la correcta aplicación de este acuerdo en el futuro y hasta qué punto el sistema de control por satélite permite hacer un seguimiento de las actividades pesqueras. A este respecto también voy a ser sincero. Nosotros hemos tomado las precauciones necesarias. Todas las embarcaciones europeas activas en la zona pueden ser vigiladas vía satélite. Ahora bien, sigue habiendo un problema por parte marroquí. Hemos comunicado a los marroquíes que estamos dispuestos a contribuir a la solución de los problemas existentes en el marco del programa MEDA, pero como ya he dicho, la parte marroquí aún no se ha comprometido a la implantación definitiva del sistema propuesto.
Con respecto a la concesión de ayudas con posterioridad al 30 de noviembre ya he señalado que en razón de la estructura de las mismas en principio seguiremos aplicando el método que se utilizó la última vez. En definitiva, los pescadores pueden contar con nuestra ayuda. Pero para ello es necesario que se cree sin más tardar un marco administrativo adecuado. Aquí tampoco podemos perder el tiempo. Es otro tema que requiere cierta urgencia y, por tanto, pido el apoyo del Parlamento.
Y con esto hemos llegado a la última pregunta. ¿Por qué hemos solicitado la incorporación al presupuesto de estos 125 millones? Agradezco mucho que esta propuesta haya sido aprobada esta mañana. Me parece que se puede ver desde dos puntos de vista. Siendo realistas no creo que nadie pueda pretender que un nuevo acuerdo sea sensiblemente más barato o cueste considerablemente menos que un acuerdo anterior. Ahora bien, si introducimos exactamente el mismo importe que el que hemos venido invirtiendo anualmente hasta ahora, dejamos patente que no estamos dispuestos a gastar mucho más. Damos a entender que pretendemos fijar un límite con respecto al dinero que queremos invertir en este acuerdo. Considero que de esta forma emitiríamos una clara señal a Marruecos y eso sin duda nos servirá de apoyo en las negociaciones."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän aluksi sydämellisesti keskustelupuheenvuoroistanne. Uskon tämän olevan todellakin se tie, miten voimme päästä eteenpäin rakentavalla tavalla tässä varmasti vaikeassa tilanteessa, jossa olemme Marokon kanssa solmittavan tulevan sopimuksen osalta. Valitettavasti Porthouse ei ole enää täällä, sillä hän ilmaisi asian hieman toisin. Näyttää siltä, että yhä edelleen on ihmisiä, jotka uskovat keskustelun ja vuoropuhelun olevan sitä, että ensin haukutaan komission jäsen ja sitten poistutaan paikalta!
Lopuksi sanon vielä, että meitä ei varmasti auta eteenpäin tässä vaikeassa asiassa, jos parlamentti antaa neuvostolle tai neuvosto komissiolle tai toisinpäin eli jos siis vastavuoroisesti annamme toisillemme niin sanotusti vain Musta Pekka -kortin käteen. Voimme saavuttaa menestystä tässä asiassa vain, jos kaikki kolme toimielintä tekevät yhteistyötä. Pyydänkin siksi, ja minusta on myös sääli, ettei neuvosto voi antaa omalta osaltaan tätä takuuta täällä tänään, koska se ei ole läsnä!
Voitte olla varmoja yhdestä asiasta. Vaikka en aluksi maininnut kaikkia tämän sopimuksen merkitykseen erityisesti Espanjan ja Portugalin kalatalouteen liittyviä elementtejä, olen kuitenkin tietoinen niiden merkityksestä. Uskon meidän kaikkien kuitenkin tietävän, miten tärkeä tämä asia on. Voitte olla varmoja myös siitä, että tulen ajamaan erittäin voimakkaasti sitä, että tässä asiassa päästään ratkaisuun. Olen valmis sietämään, hyvä parlamentin jäsen Nogueira, jopa myös märät jalat, jos se on tarpeen. Tämä kaikki ei ole ongelma. Haluaisin korostaa painokkaasti, että 15. lokakuuta ja neuvotteluvaltuuksien muotoileminen on nähtävä oikeassa valossa. Tässä ei ole kiistatta kyse viivyttelystä. Aloimme helmikuussa lähestyä Marokon viranomaisia suorien yhteyksien, useiden kirjeiden ja yritysten välityksellä. Olemme yrittäneet käydä helmikuusta lähtien valmistavia keskusteluja saadaksemme tietää, mitä intressejä Marokolla oikeastaan on tulevaisuudessa. Se olisi nimittäin myös helpottanut huomattavasti räätälöityjen valtuuksien muotoilemista, jotta neuvotteluja voidaan käydä hyvin tavoitteellisesti. Te kaikki tiedätte, että kaikki nämä yritykset ovat olleet tuloksettomia, koska Marokko ei ole aivan yksinkertaisesti ollut tähän asti valmis vaihtamaan edes yhtä lausetta kanssamme tai tapaamaan meidät edes kerran keskustellakseen näistä kysymyksistä. Siksi nyt on kyse ennen kaikkea siitä, miten pystyisimme aloittamaan järkevät neuvottelut.
Meidän kantamme ovat tulleet keskusteluissa varsin selviksi. Kun minulle kuitenkin sanotaan, että emme saa missään tapauksessa tehdä myönnytyksiä, teidän on ajateltava, millaisessa lähtötilanteessa olemme. Lähtötilanteemme on se, että meille tämä sopimus on valtavan tärkeä, kuten melkein kaikki ovat täällä korostaneet. Marokon lähtötilanne taas on tällä hetkellä se, että he eivät halua enää tällaista sopimusta. Korostamalla haluttomuuttamme tehdä myönnytyksiä neuvotteluissa emme uskoakseni kuitenkaan saavuta sitä, että marokkolainen neuvotteluosapuoli tulee niin sanotusti avoimemmaksi meitä kohtaan ja on valmiimpi pääsemään sopimukseen kanssamme.
Siksi nyt on, kuten sanottua, todella tärkeää saada neuvottelujen pää auki. Voitte olla varmoja myös yhdestä asiasta. Myös minulle on tärkeää, että näitä neuvotteluja käydään mahdollisimman avoimesti, ja olen tietenkin valmis kertomaan myös parlamentille milloin tahansa neuvottelujen etenemisestä.
Äsken viitattiin siihen, miten vaarallista olisi, jos tämän sopimuksen myötä luotaisiin myös maiden välisiä maatalouskauppaa koskevia yhteyksiä. EU:n ja Marokon välinen kalastussopimus ei muuten ole osa assosiaatiosopimusta, kuten jotkut luulivat.
Meidän tulisi olla tältä osin hyvin, hyvin varovaisia ja yrittää päästä mahdollisimman puhtaaseen kalastusta koskevaan sopimukseen. Kun tiedämme neuvottelujen edetessä tarkasti, mitä marokkolaisten vaatimukset ovat, voimme palata siihen vielä keskustelussa.
Minulta kysyttiin myös, olemmeko taanneet sen, että tämän sopimuksen hyödyntämisen kestävyys taataan tulevaisuutta varten. Samoin minulta kysyttiin, missä määrin satelliittivalvontajärjestelmä palvelee sitä, että kalastustoimia myös todella tarkistetaan. Myös tähän sanon avoimesti, että olemme omalta osaltamme luoneet kaikki edellytykset. Kaikkia tällä alueella toimivia eurooppalaisia laivoja voidaan valvoa satelliitin välityksellä. Tällä hetkellä valvonnassa on kuitenkin yhä edelleen ongelma marokkolaisten puolella. Olemme tarjonneet Marokolle, että olemme Meda-ohjelman puitteissa jopa valmiita edesauttamaan näiden ongelmien ratkaisemista, mutta kuten sanottua, tältä osin järjestelmän lopullinen käyttöön ottaminen antaa vielä marokkolaisten osalta odottaa itseään.
30. marraskuuta jälleen myönnettävien avustusten osalta olen viitannut myös siihen, että haluamme edetä mahdollisten avustusten rakenteen osalta periaatteessa niin kuin jo viime kerralla. Kalastajat voivat siis luottaa siihen, että tulemme auttamaan heitä. Meidän on kuitenkin luotava ajoissa myös avun hallinnolliset edellytykset. Siltäkään osin aikaa ei ole hukattavaksi. Myös sen osalta on uskoakseni eräänlainen kiire, ja pyydän myös tähän parlamentin tukea.
Viimeinen kysymys. Miksi olemme pyytäneet nyt sisällyttämään talousarvioon nämä 125 miljoonaa? Olen hyvin kiitollinen siitä, että se hyväksyttiin tänään aamupäivällä. Asian voi uskoakseni nähdä todellakin kahdella eri tavalla. En näe ketään, joka voisi realistisesti olettaa, että tuleva sopimus voidaan saada huomattavasti edullisemmin ja huomattavasti halvempaan hintaan kuin aiempi sopimus. Kun me siksi sisällytämme talousarvioon juuri summan, joka vastaa tarkalleen tähänastista vuosittaista summaa, jonka olimme valmiita maksamaan, se on pikemminkin signaali Marokolle. Signaali siitä, että emme anna vedättää tätä summaa miten korkealle tahansa, vaan haluamme panna tähän rajan, miten paljon olemme valmiita panostamaan tähän sopimukseen. Se on mielestäni siksi hyvä signaali Marokon suuntaan ja tulee varmasti auttamaan meitä neuvotteluissa."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, je tiens tout d'abord à vous remercier de vos interventions. Je crois que nous procédons vraiment de manière constructive dans cette situation certainement difficile liée au futur accord de pêche avec le Maroc. M. Portas est malheureusement déjà parti, lui qui s'est exprimé tout autrement. Il semble encore y avoir des gens qui croient que la discussion et le dialogue consistent à injurier le commissaire avant de disparaître !
Je terminerai en disant que nous n'avancerons certainement pas si le Parlement rejette la responsabilité sur le Conseil, ou le Conseil sur la Commission, ou vice versa. Nous ne gagnerons que si les trois Institutions collaborent. C'est pourquoi je trouve dommage que le Conseil ne puisse pas donner cette garantie parce qu'il n'est pas représenté ici !
Vous pouvez être certains d'une chose : même si je n'ai pas évoqué au début du débat tous les éléments liés à l'importance de cet accord, en particulier pour l'économie halieutique espagnole et portugaise, j'en suis bien conscient. Je crois toutefois que nous connaissons tous l'importance de cette affaire et vous pouvez également être sûrs que je ferai tout mon possible pour que nous trouvions une solution. Je m'impliquerai moi-même si cela s'avère nécessaire, M. Nogueira. Là n'est pas le problème. Je voudrais insister sur le fait qu'on doit voir le 15 octobre et la formulation du mandat de négociation sous le bon éclairage. Il n'est pas du tout question d'un retard. Dès février, nous avons relancé les contacts directs avec les autorités marocaines. Depuis février, nous menons des discussions préparatoires afin de savoir quels sont vraiment les intérêts marocains pour l'avenir. Cela nous aurait grandement facilité la tâche de formuler un mandat sur mesure afin de pouvoir mener des discussions pointues. Vous savez tous que tous ces efforts n'ont mené à rien parce que - tout simplement - les Marocains n'étaient pas prêts à échanger ne fût-ce qu'une phrase avec nous, ni à nous rencontrer pour discuter de la question. Il s'agit donc maintenant avant toute chose de savoir comment reprendre des pourparlers judicieux.
Notre position dans ce débat a été très claire. Quand on dit que nous ne pouvons pas faire de concessions, vous devez penser à notre situation de départ. Notre position est la suivante : pour nous, comme presque tous les orateurs l'ont signalé, cet accord est vital. La position actuelle du Maroc est qu'il ne veut plus entendre parler d'un tel accord ! En ne faisant pas de concessions, je crains que nous ne parviendrons pas à faire fléchir le Maroc et à lui faire signer un accord.
Comme on l'a dit, il est donc essentiel de mettre les choses en route. Soyez certains d'une autre chose : je tiens moi aussi à ce que ces négociations soient placées sous le signe de la transparence et je suis bien entendu disposé à venir informer le Parlement à tout moment des progrès accomplis.
On a rappelé combien il serait dangereux d'établir des liens avec le volet agricole dans le cadre de cet accord, qui ne fait pas du tout partie de l'accord d'association, comme certains le pensaient.
Nous devons nous montrer très, très prudents et essayer de signer le plus vite possible un accord touchant uniquement à la pêche. Quand nous connaîtrons précisément les exigences marocaines, nous pourrons ramener le débat sur ce point.
On m'a également demandé si la durabilité de cet accord était assurée pour l'avenir et dans quelle mesure le système de surveillance par satellite servait à contrôler effectivement les activités. À ce sujet, je veux également être clair : de notre côté, les conditions sont remplies. Tous les bateaux européens croisant dans cette région peuvent être localisés par satellite. Il subsiste toutefois un problème du côté marocain. Nous leur avons proposé, dans le cadre du programme MEDA, de contribuer à la résolution de ces problèmes mais, comme on l'a dit, la mise en œuvre définitive fait encore défaut du côté marocain.
En ce qui concerne les aides après le 30 novembre, j'ai déjà rappelé que nous voulions, sur la base de la structure des aides possibles, agir en principe comme nous l'avons fait la dernière fois. Les pêcheurs peuvent donc compter sur ces aides. Nous devons toutefois créer en temps voulu les conditions administratives pour ce faire. Il n'y pas de temps à perdre. Nous sommes face à une urgence et j'en appelle au soutien du Parlement.
Dernière question : pourquoi avons-nous demandé de faire figurer ces 125 millions dans le budget ? Je vous remercie de l'avoir accepté ce matin. Je crois qu'il faut voir cela sous deux angles différents. Je ne vois personne qui puisse accepter de façon réaliste qu'un accord à venir soit moins coûteux que le précédent. Si nous portons au budget ce montant, qui correspond au montant annuel alloué jusqu'ici, cela constitue bel et bien la preuve que nous ne planons pas, mais plutôt que nous voulons fixer une limite financière pour cet accord. Je pense que ce signe en direction du Maroc est bon et qu'il nous servira lors des pourparlers."@fr6
"Signor Commissario, onorevoli deputati, desidero innanzitutto ringraziare per il contributo offerto alla discussione. Nella delicata situazione per il futuro accordo con il Marocco, è questa la via che ci permetterà di procedere in modo costruttivo. Purtroppo non si trova più in Aula Lord Porthouse, che si è espresso in termini lievemente divergenti. Sembra che vi siano ancora persone per le quali il dialogo e la discussione consistono nell’oltraggiare il Commissario per poi allontanarsi!
Concludo con una constatazione: in questo campo le accuse reciproche, del Parlamento al Consiglio, del Consiglio alla Commissione o viceversa, non ci permettono certo di progredire. In questo campo potremo conseguire un risultato soddisfacente solo grazie alla collaborazione delle tre Istituzioni. Vi prego di seguire tale linea e mi dispiaccio che il Consiglio, non essendo presente, non possa assumere ora lo stesso impegno.
Potete stare certi di una cosa: pur non avendo citato nel mio primo intervento tutti i motivi, sono perfettamente conscio dell’importanza dell’accordo per il settore della pesca in Spagna e in Portogallo. Tutti sanno infatti il rilievo che tale questione riveste e posso assicurarvi che mi impegnerò affinché si giunga ad una soluzione. Se fosse necessario, onorevole Nogueira, accetterei addirittura di finire con i piedi a mollo. Il problema non è questo. Ribadisco che la data del 15 ottobre e l’attribuzione del mandato negoziale devono venire correttamente interpretati. Non si tratta certo di un rinvio. Già in febbraio abbiamo cominciato a rivolgerci alle autorità marocchine con varie lettere, richieste e contatti personali. Per semplificare la definizione di un mandato negoziale
che ci consentisse di condurre trattative mirate, in febbraio abbiamo avviato colloqui preliminari volti ad identificare i veri interessi futuri del Marocco. Sapete però che tutti i nostri tentativi non hanno sortito nessun effetto, per il semplice motivo che la controparte marocchina non si è dimostrata disposta né a scambiare una parola né ad incontrarci per discutere della questione. Si tratta quindi innanzitutto di chiederci come potremo riuscire ad avviare delle trattative degne di questo nome.
Le nostre posizioni sono emerse chiaramente nel corso del dibattito. Chi afferma che non dobbiamo accettare in nessun caso di scendere a compromessi deve tuttavia riflettere sulla situazione in cui versiamo. Come ribadito in pressoché tutti gli interventi precedenti, per noi l’accordo è di importanza vitale. Questa è la nostra situazione di partenza, mentre il Marocco ribadisce di non volere più un siffatto accordo. Ritengo che, irrigidendoci sul rifiuto di ogni concessione, in sede negoziale non indurremo la parte marocchina ad un atteggiamento di maggiore apertura e di più grande disponibilità ad addivenire ad un accordo.
Come già affermato, al momento è fondamentale riuscire ad iniziare le trattative. Di un’altra cosa potete infatti stare certi: anche a me sta a cuore che i negoziati si svolgano nella massima trasparenza e sono a riferire in ogni momento in quest’Aula sullo stato di avanzamento delle trattative.
Si è inoltre ribadito il grave rischio in cui si incorrerebbe se questo accordo – che, diversamente da quanto alcuni credevano, non rientra nell’accordo di associazione – venisse in qualche modo collegato al commercio dei prodotti agricoli.
In questo campo dovremmo procedere con estrema cautela e cercare di ottenere un accordo che disciplini esclusivamente il settore della pesca. Si potrà comunque riaprire il dibattito su tale aspetto in una fase più avanzata delle trattative, quando conosceremo con precisione le richiese del Marocco.
Mi si è chiesto inoltre se esistano garanzie per la sostenibilità dell’applicazione dei termini dell’accordo anche in futuro e in che misura il sistema di sorveglianza satellitare consenta di vigilare concretamente sulle singole attività di pesca. Rispondo con franchezza anche a questa domanda: da parte nostra abbiamo creato i presupposti necessari ed ora tutte le imbarcazioni europee che operano nell’area in questione possono venire sorvegliate via satellite; le difficoltà da parte marocchina, tuttavia, permangono. Nel quadro dei programmi MEDA abbiamo addirittura manifestato al Marocco la nostra disponibilità a concorrere alla loro soluzione; ciononostante, come dicevo, il sistema non è ancora stato implementato dalla controparte.
In relazione alla domanda sugli aiuti successivi al 30 novembre ho ricordato che in linea di massima intendiamo riprendere la struttura degli aiuti concessi l’ultima volta; i pescatori potranno quindi contare sul nostro sostegno. Dobbiamo nondimeno creare per tempo gli strumenti amministrativi necessari; non possiamo perdere tempo neppure in questo campo. Anche qui mi sembra che si prospetti una situazione di relativa urgenza e anche qui chiedo il sostegno del Parlamento.
Giungo all’ultima domanda: perché abbiamo avanzato la richiesta di iscrivere adesso a bilancio i 125 milioni? Sono molto grato che stamani essa sia stata accolta e mi sembra che possa essere interpretata in due sensi. Nessuno può supporre che i costi del futuro accordo saranno sostanzialmente inferiori o che esso sarà assai meno oneroso di quello precedente. Iscrivere a bilancio lo stesso importo annuo che finora eravamo disposti a corrispondere equivale a mostrare che non intendiamo accettare rincari arbitrari e che fissiamo un limite alle spese che siamo pronti a sostenere per l’accordo. Indirizziamo così al Marocco un segnale positivo, che credo risulterà prezioso durante le trattative."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, firstly, many thanks for your contributions. I believe this really is the way to make constructive progress in this certainly very difficult situation we find ourselves in with reference to the future agreement with Morocco. Unfortunately Mr Portas is no longer here, as he expressed a rather different opinion. Apparently there are always people who think that discussion and debate involve insulting the Commissioner and then disappearing!
A final point, something which certainly does not help us progress in this difficult matter is our tendency to continually pass the buck to one another, from Parliament to the Council, or Council to the Commission, or vice versa. We can only be successful in this matter if all three institutions work together. This is what I would request, and I find it a pity that the Council is not represented here today to be able to give this guarantee.
You can be certain of one thing: even though I did not in opening mention all the elements relating to the significance of this agreement, particularly for the Spanish and also the Portuguese fisheries industry, I am nonetheless perfectly aware of its significance. But I think we all know how important this matter is, and you can also be sure that I shall be lending my wholehearted support towards arriving at a solution to this matter. I am even willing, Mr Nogueira, to wade in myself, if necessary. This is not the essence of the problem. I would like to stress, in particular, that it is essential to look upon 15 October and the formulation of the mandate for negotiation in the right light. This is undoubtedly not a case of delay. We started to approach the Moroccan authorities as early as February with direct contacts, a great number of letters, and a great many visits. As early as February, we initiated preparatory talks in order to ascertain what exactly Moroccan future interests would entail. For this would have considerably facilitated the task of drawing up a customised mandate in order to be able to have very precisely orientated negotiations. You all know that these efforts were to no avail because, quite simply, our Moroccan counterparts were not yet ready to exchange even a word with us or even meet us to discuss the matter. Our prime concern at the moment, therefore, is how to manage to start meaningful negotiations.
Our positions in the debate have become very clear. When I am told that we must make no concessions, then you have to consider what our respective starting positions are. As far as our starting points are concerned, ours is, as virtually everyone here emphasised, that this agreement is of exceptional importance. Morocco’s current starting position is that they do not want this type of agreement any more! At any rate, emphasising that we will not tolerate any concessions in the negotiations will not, I believe, succeed in making the Moroccan side more open towards us, as it were, and more prepared to come to an agreement with us.
So now, as has been said, it is really important to get things underway. There is another thing you can be quite sure of. It is also very important to me that these negotiations are handled in the most transparent way possible, and, obviously, I am willing to report back to Parliament at every stage on the further progress of negotiations.
It has been stressed how dangerous it would be if this agreement which is, incidentally, not part of the Association Agreement, as many people thought, were to be extended to include associations relating to agricultural goods.
We should be very, very cautious here, and we should try as far as possible to reach an agreement purely concerned with fisheries. When, at some stage in the future, we know precisely what the Moroccan demands are, we can certainly come back again to a further debate on the matter.
I have also been asked whether there is any guarantee that the use of this agreement will guarantee sustainability for the future, and to what extent the satellite monitoring system actually serves to monitor fishing activities. Well, again, to be frank, all the prerequisites have been met on our side. All European vessels operating in this area can be monitored by satellite. There is though still a problem on the Moroccan side. We have proposed to the Moroccans that we are willing, within the framework of the MEDA Programme, to contribute towards resolving these problems on the Moroccan side, but, as has been said, definitive implementation on the Moroccan side is still outstanding.
On the matter of aid following 30 November: I have already pointed out, too, that we wish to proceed on the basis of potential support in principle, as we already did last time. Therefore, fishermen can count on our providing aid. But we must also obtain the necessary administrative prerequisites in good time. Here too, no time is to be lost. Here too, there is some urgency, I believe, and I would like to ask for the support of Parliament in this matter.
The last question, why at this stage have we applied for EUR 125 million in the Budget? I am very grateful to see that this was accepted this morning. It is a matter which I think can be seen from two points of view. I do not think that anyone could realistically expect any future agreement to be obtained substantially more cheaply, or at a substantially lower price, than the previous agreement. Therefore if we envisage an amount in the budget which is exactly equal to the previous annual amount we were prepared to allocate, then that is a clear sign that we are not going to let ourselves be persuaded to part with increasingly high amounts, but that we are setting a limit at this point for the amount of money we are prepared to assign to this agreement. I believe this is a good sign to send to Morocco, one which will certainly be of support to us in negotiating."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, allereerst mijn hartelijke dank voor uw bijdragen! Ik geloof dat wij inderdaad langs deze weg opbouwend kunnen werken en vorderingen kunnen maken in de moeilijke situatie waarin wij ons met het oog op de toekomstige overeenkomst met Marokko bevinden. Helaas is de heer Portas niet meer aanwezig, want hij bezigde een wat andere taal. Er schijnen altijd nog mensen te zijn voor wie discussie en dialoog betekenen dat men eerst de commissaris de huid vol scheldt en daarna opstapt.
Dan wil ik tot slot nog dit zeggen: als wij per se niet verder willen komen in deze moeilijke zaak, moet het Parlement de Raad, of de Raad de Commissie, of omgekeerd, de kastanjes uit het vuur laten halen. Wij kunnen hier alleen succes oogsten indien de drie instellingen samenwerken. Dat is tevens mijn verzoek en het spijt mij dat de Raad dit vandaag niet eveneens kon toezeggen, omdat hij doodeenvoudig afwezig is.
Van een ding kunt u op aan: ik heb misschien aan het begin niet alle elementen genoemd waaruit de betekenis van deze overeenkomst voor met name Spaanse en Portugese visserijsector naar voren komt, maar ik ben mij wel terdege van deze betekenis bewust. Wij zijn daar geloof ik allen van doordrongen en daarom kunt u ervan op aan dat ik mij met alle kracht zal inzetten voor een oplossing. Ik zal zelfs, mijnheer Nogueira, als dat nodig mocht blijken, natte voeten op de koop toenemen. Daar wringt dus niet de schoen. Ik wil nogmaals duidelijk maken dat men de aanneming van het onderhandelingsmandaat van 15 oktober en de formulering daarvan wel in het juiste licht moet plaatsen. Van vertraging is hier absoluut geen sprake. Wij hebben sedert februari toenaderingspogingen gedaan tot de Marokkaanse autoriteiten, met brieven en rechtstreekse contacten. Sedert februari zijn wij bezig met voorbereidende besprekingen om te weten te komen waar Marokko’s belangen liggen in de toekomst. Als wij dat hadden geweten was onze taak bij het uitwerken van een pasklaar mandaat en bij het voeren van doelgerichte onderhandelingen veel gemakkelijker geweest. U weet allen dat deze pogingen tevergeefs zijn geweest omdat de Marokkaanse zijde tot nu toe eenvoudigweg niet bereid was ook maar één woord met ons te wisselen en over dit vraagstuk te spreken. Daarom was het voor ons in eerste instantie het belangrijkste te zorgen voor het openen van zinnige onderhandelingen.
Onze standpunten zijn in het debat duidelijk uit de verf gekomen. Als men echter zegt dat wij in geen geval concessies mogen doen, moet men wel bedenken wat onze uitgangspositie is. Voor ons is deze overeenkomst - en dat heeft ook bijna iedereen hier gezegd - van het allergrootste belang. Dat is onze uitgangspositie en de uitgangspositie van de Marokkanen is dat zij een dergelijke overeenkomst helemaal niet nodig hebben. Als wij dus tijdens de onderhandelingen zeggen dat wij niet bereid zijn tot concessies, zullen wij mijns inziens geen opener houding bij de Marokkanen teweeg brengen en hen ook niet gemakkelijker bewegen tot een nieuwe overeenkomst.
Daarom moet een begin worden gemaakt. Dat is nu belangrijk. Bovendien kunt u ervan op aan dat ook ik deze onderhandelingen zo transparant mogelijk wil doen verlopen en ik ben natuurlijk bereid om het Parlement te allen tijde op de hoogte te houden van de vorderingen in de onderhandelingen.
Er werd gezegd dat het gevaarlijk zou zijn indien men via deze overeenkomst - die overigens geen deel is van de associatieovereenkomst, zoals enkelen geloven - verplichtingen zou aangaan ten aanzien van de handel in landbouwproducten.
Wij moeten hier heel erg voorzichtig zijn en streven naar een, in de mate van het mogelijke, zuivere visserijovereenkomst. Als wij pas in een vergevorderd stadium te weten komen wat de Marokkaanse eisen zijn, kunnen wij daar altijd nog tijdens het debat op terugkomen.
Men heeft mij verder gevraagd of bij toepassing van deze overeenkomst duurzaamheid is gegarandeerd en in hoeverre men het satellietcontrolesysteem kan gebruiken bij echt toezicht op de activiteiten. Ook hier wil ik open en eerlijk spreken. Wij hebben van onze kant voor alle voorwaarden gezorgd. Alle Europese schepen die in dit gebied opereren kunnen met satellieten worden gecontroleerd. Er bestaat momenteel echter nog steeds een probleem aan Marokkaanse kant. Wij hebben de Marokkanen gezegd dat wij in het kader van MEDA zelfs bereid zijn bij te dragen aan een oplossing van hun eigen problemen. Ik herhaal echter dat inderdaad aan Marokkaanse kant de definitieve toepassing nog op zich laat wachten.
Er is ook een vraag gesteld over de steunmaatregelen na 30 november. Ik heb er op gewezen dat wij, gezien de structuur van de steunmaatregelen, in principe op dezelfde manier te werk zullen gaan als de vorige keer. De vissers kunnen er dus op rekenen dat zij hulp van ons krijgen. Wij moeten echter ook tijdig zorgen voor de administratieve voorwaarden. Ook daarbij mogen wij geen tijd verliezen. Ook daar is een zekere urgentie geboden en ik verzoek het Parlement dan ook om steun daarbij.
Dan nu de laatste vraag: waarom wilden wij die 125 miljoen op de begroting zetten? Ik ben er heel dankbaar voor dat ons verzoek vanmorgen werd geaccepteerd. Mijns inziens kan men dat van twee kanten zien. Als men enige zin heeft voor realiteit kan men mijns inziens nooit denken dat de nieuwe overeenkomst veel goedkoper, tegen een veel geringere prijs te verkrijgen zal zijn dan de vorige. Het bedrag dat wij op de begroting wilden zetten, komt volledig overeenkomt met hetgeen wij voor dit jaar bereid waren uit te geven en daarom is dit juist een teken dat wij ons niet zomaar willekeurig omhoog laten drijven met onze bedragen, maar veeleer een grens willen trekken voor het geld dat wij bereid zijn voor deze overeenkomst uit te geven. Dat is mijns inziens een goed teken aan het adres van Marokko, waar wij bij de onderhandelingen veel baat van zullen hebben."@nl2
".
Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, antes de mais os meus agradecimentos pelas vossas intervenções. Creio que este é, de facto, o caminho a seguir para podermos prosseguir de modo construtivo nesta situação, sem dúvida difícil, na qual nos encontramos em relação ao futuro acordo com Marrocos. Infelizmente, o senhor deputado Porthouse já não se encontra na sala, pois ele falou no assunto em moldes diferentes. Parece que continua a haver gente que pensa que a discussão e o diálogo consistem em insultar o Comissário e abandonar de seguida a sala!
Para finalizar, ainda um ponto. O que certamente não nos ajuda nesta difícil tarefa é se, por assim dizer, só existe a preocupação de fazer o jogo do empurra: do Parlamento para o Conselho, ou do Conselho para a Comissão, ou vice-versa, ou seja, se cada instituição apenas pretender responsabilizar uma outra pelos problemas. Nesta questão, só poderemos ter êxito se houver colaboração entre as três instituições. É um pedido que vos dirijo e lamento que o Conselho não possa dar também hoje esta garantia por não se encontrar presente.
Uma coisa é certa: se bem que no início não tenha referido todos os elementos relativos à importância deste acordo, em particular, para o sector das pescas espanhol e também português, tenho plena consciência do seu significado. Mas creio que todos nós sabemos da importância de que se reveste esta questão, de modo que poderão ter a certeza que eu irei intervir com insistência para conseguir uma solução para este problema. Até me sujeitaria mesmo a molhar os pés, se necessário fosse, Senhor Deputado Nogueira. Não é aqui que reside o problema. Queria frisar, expressamente, que é preciso ver o dia 15 de Outubro e a formulação do mandato de negociação sob o prisma devido. Com efeito, não se trata de um adiamento. Em Fevereiro, iniciámos contactos directos através de numerosas cartas, através de muitas tentativas de contacto com as autoridades marroquinas. Desde Fevereiro que estamos a entabular conversações preparatórias para averiguar os verdadeiros interesses marroquinos quanto ao futuro, pois assim teria sido muito mais fácil formular um mandato à medida, com o intuito de poder conduzir as negociações directamente dirigidas ao assunto. É do vosso conhecimento que todas estas tentativas não conduziram a nada, uma vez que - pura e simplesmente - o lado marroquino, até à data, não esteve disposto a trocar uma única palavra connosco e a encontrar-se connosco para discutir esta questão, mesmo que fosse só uma única vez. Por este motivo, a nossa primeira preocupação é agora estudar como é possível entabular negociações que prometam êxito.
As nossas posições ficaram bem definidas no debate. Porém, se se afirma que de modo algum podemos fazer qualquer concessão, teremos de ter em conta qual será o nosso ponto de partida. O nosso ponto de partida é: para nós - quase todos os oradores frisaram este facto -, este acordo reveste-se da máxima importância. O ponto de partida de Marrocos é, de momento, o seguinte: já não queremos um acordo desta natureza! Acentuando que não se deverá fazer qualquer concessão nas negociações, não conseguiremos, pelo menos a meu ver, que o lado marroquino demonstre, por assim dizer, maior abertura em relação a nós e esteja mais disposto a celebrar um acordo.
Por este motivo, é realmente importante conseguir agora o arranque. Com efeito, uma coisa é certa: também eu tenho interesse em que estas conversações sejam tão transparentes quanto possível e é evidente que estou disposto a informar também o Parlamento, em qualquer altura, sobre a evolução das negociações.
Foi chamada a atenção para o risco de relacionar o presente acordo, que aliás não é parte integrante do acordo de associação, como alguns deputados pensavam, também com o comércio de produtos agrícolas.
A este respeito deveríamos ser muito, mesmo muito cautelosos e fazer os possíveis para conseguir a assinatura de um verdadeiro acordo de pescas. Se, numa fase mais avançada, soubermos exactamente quais as exigências marroquinas, ainda poderemos abordá-las no debate.
Também me perguntaram se existe a garantia de eficácia quanto ao proveito do presente acordo para o futuro e até que ponto o sistema de controlo via satélite serve para supervisionar efectivamente as actividades. Também em relação a esta questão vou ser franco: da nossa parte foram criados todos os pressupostos. Todos os barcos europeus a operar nesta região podem ser controlados via satélite. Contudo, de momento ainda existe um problema por parte dos marroquinos. Propusemos-lhes contribuir, no âmbito do programa MEDA, para a solução dos problemas existentes do seu lado, mas como já referi, a este respeito ainda está pendente a implementação definitiva por parte dos marroquinos.
No que diz respeito à questão das ajudas após o dia 30 de Novembro, também chamei a atenção para o facto de pretendermos proceder, quanto à estrutura das eventuais ajudas, em princípio, nos mesmos moldes que foram aplicados a última vez. Portanto, os pescadores poderão contar com a nossa ajuda. Contudo, é igualmente preciso criar atempadamente os pressupostos administrativos. Também neste âmbito não se pode perder tempo, havendo, a meu ver, uma certa urgência. Solicito para o efeito o apoio do Parlamento.
A última pergunta: porque é que propusemos agora a inscrição destes 125 milhões no orçamento? Estou muito grato pelo facto de esta proposta ter sido aceite esta manhã. Creio que é preciso ver a questão sob dois ângulos. Não imagino ninguém que, sendo realista, possa partir do princípio que o próximo acordo será muito menos oneroso, que terá um preço consideravelmente mais reduzido do que o acordo anterior. Portanto, se inscrevermos no orçamento, exactamente, o montante anual correspondente que estivemos dispostos a pagar até à data, marcamos a nossa posição, não nos deixando manipular no sentido de aceitar todo e qualquer aumento, transmitindo assim o sinal de que pretendemos limitar o montante ao que estivermos dispostos a pagar. Sou de opinião que é um ponto de partida positivo em relação a Marrocos, servindo-nos certamente de apoio nas negociações."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar ledamöter! Till att börja med skulle jag vilja framföra ett hjärtligt tack för era bidrag. Jag tror att detta verkligen är rätt väg för att vi på ett konstruktivt sätt skall kunna komma vidare i denna klart svåra situation som vi befinner oss i vad det framtida avtalet med Marocko beträffar. Tyvärr är Porthouse inte längre här, för han uttryckte sig på ett något annorlunda sätt. Det verkar fortfarande finnas folk som tror att diskussion och dialog består i att man först skäller på kommissionären och sedan avlägsnar sig!
Ytterligare något som avslutning: något som säkerligen inte för oss vidare i detta svåra ärende är när vi så att säga bara spelar ut Svarte Petter samtidigt, antingen det är parlamentet till rådet eller rådet till kommissionen eller omvänt. I det här ärendet kan vi bara nå framgång om de tre institutionerna samarbetar. Därför ber jag om, och jag tycker likaså att det är synd att inte rådet likaså kan ge denna garanti i dag eftersom det inte är närvarande!
Ni kan vara säkra på en sak: även om jag i början inte nämnde alla faktorer i fråga om den betydelse detta avtal har, i synnerhet för den spanska och portugisiska fiskeekonomin, är jag ändå medveten om betydelsen. Men jag tror att vi alla vet hur viktigt detta ärende är, och ni kan också vara säkra på att jag med kraft kommer att arbeta för att en lösning kommer till stånd här. Jag skulle inte ens, herr Nogueira, dra mig för att blöta ner fötterna om så vore nödvändigt. Det är inte det som är problemet. Jag skulle uttryckligen vilja betona att man måste tolka den 15 oktober och formuleringen av förhandlingsmandatet på rätt sätt. Här handlar det verkligen inte om något dröjsmål. Vi har sedan februari gjort många försök, genom direktkontakt, i många brev, att kontakta de marockanska myndigheterna. Sedan februari har vi fört förberedande samtal för att ta reda på vilka de marockanska intressena för framtiden egentligen är. För detta skulle ha gjort det väsentligt lättare för oss att formulera ett skräddarsytt mandat för att kunna föra mycket målinriktade förhandlingar. Ni känner alla till att dessa försök inte har lett till någonting, eftersom – helt enkelt – den marockanska sidan hittills inte varit beredd att utväxla en endaste fras med oss och att möta oss en endaste gång för att diskutera denna fråga. Därför handlar det nu allra först om när vi kan komma så långt att vi kan inleda meningsfulla förhandlingar.
Våra positioner har i debatten blivit mycket klara. När jag ändå för höra att vi under inga som helst omständigheter får göra några eftergifter, då måste ni komma ihåg vilket utgångsläge vi befinner oss i. Utgångsläget lyder: för oss – och det har nästan alla här betonat – är detta avtal av yttersta vikt. Utgångsläget för Marocko för närvarande är: vi vill inte ha något sådant avtal längre! Om vi betonar att vi inte kommer att göra några eftergifter i förhandlingarna leder detta följaktligen till, vilket jag i alla fall tror, att vi inte uppnår att den marockanska sidan blir öppnare mot oss och i ett tidigare skede kommer att vara beredd att ingå ett avtal med oss.
Därför är det nu som sagt verkligen viktigt komma i gång. En sak kan ni i alla fall vara säkra på: det är också angeläget för mig att dessa förhandlingar sker på ett så öppet sätt som möjligt, och jag är naturligtvis också beredd att när som helst rapportera för parlamentet om förhandlingarnas fortsatta framåtskridande.
Det har påpekats hur farligt det vore om detta avtal, som för övrigt inte är en del av associeringsavtalet som många har trott, också skulle leda till kopplingar vad handeln med jordbruksprodukter beträffar.
Hör bör vi vara mycket, mycket försiktiga, och vi bör om möjligt försöka få ett rent fiskeavtal till stånd. När vi på ett senare stadium vet exakt vilka de marockanska kraven är, då kan vi komma tillbaka till detta i debatten.
Jag har också blivit tillfrågad om man kan lita på att det kommer att finnas garantier för framtiden att detta avtal kommer att tillämpas varaktigt och i vilken mån satellitövervakningssystemet tjänar till att också verkligen kontrollera aktiviteterna. Även i detta sammanhang vill jag säga något helt öppet: sett från vår sida finns alla förutsättningar för handen. Alla europeiska fartyg som opererar i detta område kan övervakas via satellit. Det finns dock för närvarande ett problem på den marockanska sidan. Vi har här erbjudit marockanerna att vi inom ramen för Meda-programmet rent av är beredda att bidra till att lösa dessa problem på den marockanska sidan, men som sagt, här återstår fortfarande det slutgiltiga genomförandet på den marockanska sidan.
Vad frågan om hjälpen efter den 30 november beträffar: jag har också påpekat att vi utifrån strukturen för den möjliga hjälpen i princip kommer att förfara så som vi också gjorde förra gången. Fiskarna kan alltså räkna med att vi kommer att bevilja hjälp. Vi måste under alla omständigheter också se till att de förvaltningsmässiga förutsättningarna finns i tid. Inte heller här finns det någon tid att förlora. Även här är det, tror jag, ganska bråttom, och jag ber om stöd från parlamentets sida även här.
Sista frågan: varför har vi nu föreslagit att avsätta dessa 125 miljoner i budgeten? Jag är mycket tacksam för att detta accepterades i dag på förmiddagen. Jag tror att man verkligen kan se detta från två sidor. Jag ser ingen som på fullt allvar skulle kunna anta att ett kommande avtal kommer att bli betydligt billigare att ha, att vi kommer att kunna ha det till ett väsentligt billigare pris än det tidigare avtalet. När vi därför avsätter just detta belopp i budgeten, som precis motsvarar det hittillsvarande årliga belopp som vi var beredda att ställa till förfogande, då är det snarare en signal att vi inte är beredda att på ett godtyckligt sätt gå hur långt som helst, utan att vi här vill sätta en gräns för hur mycket pengar vi är beredda att sätta in för detta avtal. Jag tror att detta därför är en riktig signal i Marockos riktning, som säkert kommer att ge oss stöd under förhandlingarna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Fischler,"12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples