Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-28-Speech-4-148"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991028.4.4-148"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, participo en este debate para mostrar mi posición y para mostrar también nuestro deseo de apoyo a todas las posturas que contribuyan, tanto en el Parlamento como en la Comisión Europea, al logro de un nuevo acuerdo de la Unión Europea con el Reino de Marruecos.
Apoyo, en este sentido, y lo hemos dicho expresamente diez diputados pertenecientes al subgrupo Alianza Libre Europea del Grupo Verdes/Alianza Libre Europea, la resolución presentada por el Partido Popular Europeo, por el Partido Socialista Europeo y por el Grupo UEN. Lógicamente, mostramos una posición que está derivada de nuestra concepción de las relaciones de la Unión Europea y también de los intereses concretos de los países a los que aquí representamos.
En este sentido, quiero manifestar nuestro apoyo a la firma del Acuerdo por dos razones fundamentales. En primer lugar, porque consideramos que la política de acuerdos con terceros países es una política acertada de la Unión Europea. Es una política que en este caso afecta a un sector fundamental, que afecta a una parte importante de nuestra sociedad y del empleo en determinados países. Afecta a una forma de vida que puebla nuestras costas, de la misma forma que con la agricultura se puebla nuestro territorio interior y -por qué no decirlo- afecta a una aportación fundamental de la alimentación de todo el conjunto de la Unión Europea.
Está claro que nosotros queremos en estos acuerdos el respeto a la conservación de los recursos. Está claro que queremos que se defiendan y se respeten los intereses de terceros países. Pero quiero decir que los acuerdos no se refieren simplemente a terceros países pobres, es decir, Marruecos, Angola y otros países; también se refieren, y es igualmente una política de la Unión Europea, a acuerdos con Canadá, con Estados Unidos, con Australia, con Argentina, países con los que, en concreto mi país -Galicia- tiene una relación directa.
Quiero decir, por fin, abundando en estos argumentos, que el Consejo Económico y Social de España ha dicho que los acuerdos con terceros países de la Unión Europea producen siete veces más beneficio que los costes que ocasionan.
Decía que este problema afecta especialmente a territorios del Estado español y de Portugal: a Canarias, a Andalucía, a Galicia, en el Estado español. En Galicia, concretamente, saben ustedes que dependen de la pesca directa o indirectamente 120.000 puestos de trabajo y que el Acuerdo con Marruecos afecta, especialmente, a tres comarcas muy significativas: Ribeira, O Morrazo e A Guarda, donde hay, aproximadamente, 150 buques y 1.500 marineros que dependen de la firma del Acuerdo con Marruecos.
Quiero aquí recordar que el 15 de noviembre de 1995 se firmó el Acuerdo de cooperación económica y social con Marruecos, sólo después de que Marruecos hubiese aceptado que se debía firmar un Acuerdo de Pesca. Y digo esto porque estos dos acuerdos, que fueron considerados fundamentales para la celebración de la Conferencia Euromediterránea en Barcelona, indican que en nuestro Acuerdo de Pesca, como quiere Marruecos y como queremos nosotros, deben contemplarse el conjunto de las relaciones políticas, económicas y sociales con el Reino mediterráneo próximo.
Quiero decir también que no es válido ningún tipo de acuerdo que sea contradictorio con el sector pesquero realmente existente. El sector pesquero que afecta al Reino de Marruecos está formado por pequeños empresarios, por armadores a los cuales les resulta absolutamente imposible crear empresas mixtas de mayoría marroquí y, por lo tanto, el tipo de acuerdo nuevo debe ser un acuerdo continuador, modificando las cláusulas necesarias, del acuerdo en este momento existente, teniendo en cuenta que -cómo no- nosotros respetamos que este acuerdo beneficie al desarrollo económico y social de Marruecos.
Queremos, por otra parte, Señorías, una negociación rápida y queremos que, en todo caso, haya un apoyo económico significativo y suficiente para todo el sector afectado -armadores y trabajadores- ante un hipotético período transitorio en que no esté en vigor el derecho a pescar en aquellas aguas."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg deltager i debatten for også at give udtryk for vores ønske om at støtte alle de synspunkter, som såvel i Parlamentet som i Europa-Kommissionen bidrager til at opnå en ny aftale mellem Den Europæiske Union og Marokko.
I denne henseende støtter jeg den beslutning, som er fremlagt af PPE-gruppen, PSE-gruppen og UEN-gruppen, og det har vi 10 medlemmer fra undergruppen Den Europæiske Fri Alliance, som tilhører Gruppen De Grønne/Den Europæiske Fri Alliance, sagt udtrykkeligt. Det er naturligt, at vores holdning er udsprunget af vores opfattelse af Den Europæiske Unions forbindelser og ligeledes af de konkrete interesser, som de lande, vi her repræsenterer, har.
I denne henseende vil jeg give udtryk for vores støtte til undertegnelsen af aftalen af to væsentlige grunde. For det første fordi vi mener, at politikken med at indgå aftaler med tredjelande er en fornuftig politik i Den Europæiske Union. Det er en politik, som i dette tilfælde indvirker på en grundlæggende sektor, der berører en betydelig del af vores samfund og beskæftigelsen i visse lande. Den berører en livsform, som findes ved vores kyster, på samme måde som landbruget findes i vores indre landområder, og - hvorfor ikke sige det, som det er - den berører en væsentlig del af hele Den Europæiske Unions ernæring.
Det er klart, at vi i disse aftaler ønsker respekt for bevarelsen af ressourcerne. Det er klart, at vi ønsker, at man beskytter og respekterer tredjelandes interesser. Men jeg vil sige, at aftalerne ikke alene indgås med fattige tredjelande, det vil sige Marokko, Angola og andre lande. De indgås ligeledes, og det er også en EU-politik, med Canada, med USA, med Australien og med Argentina, som min region, Galicien, har en direkte forbindelse med.
Endelig vil jeg sige, at Spaniens Økonomiske og Sociale Råd har sagt, og det er noget, der bakkes op af mange argumenter, at Den Europæiske Unions aftaler med tredjelande skaber syv gange mere i fortjeneste, end de koster.
Jeg sagde, at dette problem især har betydning for områder i Spanien og Portugal. I Spanien drejer det sig om De Kanariske Øer, Andalusien og Galicien. Helt konkret i Galicien ved De, at 120.000 arbejdspladser direkte eller indirekte afhænger af fiskeriet, og at aftalen med Marokko især berører tre meget vigtige distrikter: Ribeira, O Morrazo og A Guarda, hvor der er ca. 150 skibe og 1.500 sømænd, der afhænger af undertegnelsen af aftalen med Marokko.
Jeg vil her minde om, at man den 15. november 1995 undertegnede den økonomiske og sociale samarbejdsaftale med Marokko, men først efter, at Marokko havde accepteret, at man burde undertegne en fiskeriaftale. Og jeg siger dette, fordi disse to aftaler, som blev betragtet som grundlæggende for afholdelsen af Euro-Middelhavskonferencen i Barcelona, viser, at vores fiskeriaftale bør tage hensyn til alle de politiske, økonomiske og sociale forbindelser med nabomiddelhavslandet, hvilket såvel Marokko som vi ønsker.
Jeg vil også sige, at enhver form for aftale, som er i modstrid med den virkeligt eksisterende fiskerisektor, er ugyldig. Den fiskerisektor, som berører Marokko, udgøres af små virksomhedsejere, af skibsredere, for hvem det er absolut umuligt at etablere blandede virksomheder med marokkansk flertal, og derfor bør den nye aftale være en aftale, som fortsætter, idet den ændrer de nødvendige klausuler i den nuværende aftale og tager hensyn til, at vi selvfølgelig respekterer, at denne aftale gavner Marokkos økonomiske og sociale udvikling.
Mine damer og herrer, på den anden side ønsker vi en hurtig forhandling, og vi ønsker, at der under alle omstændigheder er en betydelig og tilstrækkelig økonomisk støtte til hele den berørte sektor - skibsredere og arbejdstagere - i tilfælde af en eventuel overgangsperiode, hvor retten til at fiske i disse vande ikke er gældende."@da1
"Herr Präsident! Ich beteilige mich an dieser Aussprache, um meinen Standpunkt darzulegen und deutlich zu machen, daß wir all diejenigen Positionen unterstützen möchten, die sowohl im Parlament als auch in der Europäischen Kommission dazu beitragen, ein neues Fischereiabkommen zwischen der Europäischen Union und dem Königreich Marokko zu erzielen.
In diesem Sinne unterstütze ich den von der Europäischen Volkspartei, der Sozialdemokratischen Partei Europas und der Union für das Europa der Nationen eingebrachten Entschließungsantrag, so wie wir, genauer gesagt zehn Abgeordnete der Freien Europäischen Allianz der Fraktion der Grünen / Freie Europäische Allianz dies bereits ausdrücklich gesagt haben. Selbstverständlich vertreten wir eine Position, die auf unserer Vorstellung von den Beziehungen der Europäischen Union sowie von den konkreten Interessen der Länder fußt, die wir hier repräsentieren.
Deshalb gibt es zwei wesentliche Gründe, warum ich unsere Unterstützung für die Unterzeichnung dieses Abkommens kundtun möchte. Erstens, weil wir die Politik der Europäischen Union, die darauf gerichtet ist, Abkommen mit Drittländern zu schließen, für richtig halten. In diesem Fall geht es bei dieser Politik um einen wesentlichen Sektor, um einen wichtigen Bereich unserer Gesellschaft und der Beschäftigung in bestimmten Ländern. Es geht um eine Lebensform, die an unseren Küsten angesiedelt ist, so wie die Landwirtschaft im Binnenland und – warum sollte man es nicht aussprechen – um einen grundlegenden Beitrag zur Ernährung in der gesamten Europäischen Union.
Selbstverständlich wollen wir, daß mit diesen Abkommen die Erhaltung der Ressourcen gewährleistet wird. Selbstverständlich sollen die Interessen von Drittländern geschützt und gewahrt werden. Ich möchte jedoch darauf hinweisen, daß die Abkommen nicht einfach nur Drittländer betreffen, in denen Armut herrscht, wie Marokko, Angola usw. Es geht auch, und das ist ebenfalls eine von der Europäischen Union verfolgte Politik, um Abkommen mit Kanada, den Vereinigten Staaten, Australien, Argentinien, also mit Ländern, zu denen insbesondere mein Land – Galizien – eine direkte Beziehung hat.
Schließlich möchte ich angesichts der Vielzahl dieser Argumente darauf hinweisen, daß der Wirtschafts- und Sozialrat Spaniens festgestellt hat, daß der Nutzen von Abkommen der Europäischen Union mit Drittländern siebenmal größer ist als die durch diese Abkommen verursachten Kosten.
Er wies darauf hin, daß dieses Problem vor allem Regionen in Spanien und Portugal betrifft. In Spanien sind dies die Kanaren, Andalusien und Galizien. Wie Sie wissen, hängen in Galizien konkret 120 000 Arbeitsplätze direkt oder indirekt von der Fischerei ab, und das Abkommen mit Marokko betrifft insbesondere drei sehr wichtige Gegenden: Ribeira, O Morrazo und A Guarda, wo es etwa 150 Schiffe und 1 500 Seeleute gibt, die von der Unterzeichnung des Abkommens mit Marokko abhängig sind.
Ich möchte an dieser Stelle daran erinnern, daß am 15. November 1995 das Abkommen über wirtschaftliche und soziale Zusammenarbeit mit Marokko erst dann unterzeichnet wurde, nachdem Marokko die Notwendigkeit der Unterzeichnung eines Fischereiabkommens akzeptiert hatte. Ich sage dies, weil diese beiden Abkommen, denen im Hinblick auf die Durchführung der Europa-Mittelmeer-Konferenz in Barcelona wesentliche Bedeutung beigemessen wurde, darauf hindeuten, daß in unserem Fischereiabkommen nach den Vorstellungen Marokkos und auch nach unseren eigenen Vorstellungen, die Gesamtheit der wirtschaftlichen und sozialen Beziehungen zu dem nahegelegenen Mittelmeer-Königreich berücksichtigt werden muß.
Ferner möchte ich darauf hinweisen, daß ein Abkommen, welches im Widerspruch zu dem derzeit bestehenden Fischereisektor steht, nicht in Frage kommt. Der Fischereisektor, dessen Fangtätigkeit Auswirkungen auf das Königreich Marokko hat, besteht aus Kleinunternehmern, aus Fischereiunternehmen, denen es vollkommen unmöglich ist, gemischtwirtschaftliche Gesellschaften mit marokkanischer Mehrheit zu bilden. Demzufolge muß es sich bei dem neuen Abkommen um ein Folgeabkommen handeln, das die erforderlichen Änderungen bestimmter Klauseln enthält, und bei dem wir selbstverständlich dem Nutzen für die wirtschaftliche und soziale Entwicklung Marokkos Rechnung tragen.
Andererseits legen wir Wert auf einen zügigen Verlauf der Verhandlungen, sowie darauf, daß der gesamte betroffene Sektor – Fischereiunternehmen und Beschäftigte – wirksam und in ausreichendem Maße unterstützt wird, da mit einer Übergangszeit zu rechnen ist, in der für diese Gewässer kein Fangrecht besteht."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, συμμετέχω σε αυτή τη συζήτηση για να εκθέσω τη θέση μου, αλλά και για να εκδηλώσω την πρόθεσή μας να υποστηρίξουμε όλες τις ενέργειες, τόσο εκ μέρους του Κοινοβουλίου όσο και της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, οι οποίες θα συμβάλουν στην επίτευξη μίας νέας συμφωνίας ανάμεσα στην Ευρωπαϊκή Ένωση και το Βασίλειο του Μαρόκου.
Υπό αυτή την έννοια, υποστηρίζω – και το δηλώσαμε ρητώς δέκα βουλευτές που ανήκουμε στην υποοομάδα Ευρωπαϊκή Ελεύθερη Συμμαχία της Ομάδας των Πρασίνων/ Ευρωπαϊκή Ελεύθερη Συμμαχία – την πρόταση ψηφίσματος που υπεβλήθη από το Ευρωπαϊκό Λαϊκό Κόμμα, το Κόμμα των Ευρωπαίων Σοσιαλιστών και την Ομάδα Ένωση για την Ευρώπη των Εθνών. Είναι ευνόητο ότι η θέση μας αυτή απορρέει από την αντίληψή μας για τις σχέσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά επίσης έχει να κάνει με τα συγκεκριμένα συμφέροντα των χωρών που εκπροσωπούμε εδώ μέσα.
Έτσι, θα ήθελα να εκφράσω την υποστήριξή μας στην υπογραφή της συμφωνίας, για δύο βασικούς λόγους. Πρώτον, διότι φρονούμε ότι η πολιτική σύναψης συμφωνιών με τρίτες χώρες συνιστά μία ορθή πολιτική που ακολουθεί η Ευρωπαϊκή Ένωση. Είναι μια πολιτική η οποία, στην προκειμένη περίπτωση, ενδιαφέρει έναν τομέα θεμελιώδους σημασίας, που ενδιαφέρει ένα μεγάλο τμήμα της κοινωνίας μας και αφορά πολλές θέσεις απασχόλησης σε ορισμένες χώρες. Σχετίζεται με έναν συγκεκριμένο τρόπο ζωής κάποιων ανθρώπων που κατοικούν στις παράκτιες περιοχές μας, με παρόμοιο τρόπο όπως η γεωργική δραστηριότητα γεμίζει με ανθρώπους την ενδοχώρα μας, και επίσης - γιατί όχι; - αφορά ένα ουσιαστικό στοιχείο της διατροφής του συνόλου των κατοίκων της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Είναι σαφές ότι, στο πλαίσιο αυτών των συμφωνιών, επιθυμούμε να γίνεται σεβαστή η ανάγκη διαφύλαξης των αλιευτικών πόρων. Είναι σαφές ότι επιθυμούμε την προάσπιση και το σεβασμό των συμφερόντων τρίτων χωρών. Θα ήθελα ωστόσο να επισημάνω ότι αυτές οι συμφωνίες δεν συνάπτονται μονάχα με φτωχές τρίτες χώρες, όπως το Μαρόκο, η Αγκόλα και άλλες. Υπάρχουν επιπλέον – και αυτό επίσης αποτελεί πολιτική της Ευρωπαϊκής Ένωσης – συμφωνίες με τον Καναδά, τις Ηνωμένες Πολιτείες, την Αυστραλία, την Αργεντινή, χώρες με τις οποίες συγκεκριμένα η δική μου χώρα, η Γαλικία, διατηρεί άμεσες σχέσεις.
Ολοκληρώνοντας αυτή την επιχειρηματολογία, θα ήθελα τέλος να πω ότι η Οικονομική και Κοινωνική Επιτροπή της Ισπανίας επεσήμανε πως οι συμφωνίες της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τρίτες χώρες αποφέρουν οφέλη επταπλάσια από τα κόστη που προϋποθέτουν.
Έλεγα πως το συγκεκριμένο πρόβλημα αφορά ειδικότερα κάποιες περιοχές του Ισπανικού Κράτους και της Πορτογαλίας: στην επικράτεια του Ισπανικού Κράτους, τις Καναρίους, την Ανδαλουσία και τη Γαλικία. Συγκεκριμένα στη Γαλικία, πρέπει να γνωρίζετε ότι, με άμεσο ή έμμεσο τρόπο, εξαρτώνται από την αλιεία 120.000 θέσεις εργασίας, και πως η αλιευτική συμφωνία με το Μαρόκο ενδιαφέρει ειδικότερα τρεις εξαιρετικά σημαντικούς δήμους, τους δήμους Ribeira, O Morrazo και A Guarda, όπου περίπου 150 σκάφη και 1.500 ναυτεργάτες εξαρτώνται από την υπογραφή της συμφωνίας με το Μαρόκο.
Θα ήθελα εδώ να σας υπενθυμίσω ότι, στις 15 Νοεμβρίου 1995, η συμφωνία οικονομικής και κοινωνικής συνεργασίας με το Μαρόκο υπεγράφη μόνον αφού δέχθηκε η χώρα εκείνη την αρχή ότι έπρεπε να υπογράψει μία αλιευτική συμφωνία. Και το τονίζω επειδή οι δύο παραπάνω συμφωνίες, που θεωρήθηκαν θεμελιώδους σημασίας για την πραγματοποίηση της Ευρωμεσογειακής Διάσκεψης της Βαρκελώνης, φανερώνουν πως και στο πλαίσιο της παρούσας αλιευτικής συμφωνίας θα πρέπει να ληφθεί υπόψη το σύνολο των πολιτικών, οικονομικών και κοινωνικών σχέσεων με το γειτονικό μεσογειακό βασίλειο, κάτι που το επιθυμούμε τόσο εμείς όσο και το Μαρόκο.
Θα ήθελα ακόμη να επισημάνω ότι κανενός είδους συμφωνία δεν είναι έγκυρη σε περίπτωση που έρχεται σε αντίθεση με τον κλάδο της αλιείας που υπάρχει στην πραγματικότητα. Από την πλευρά του Βασιλείου του Μαρόκου, ο υπαρκτός αλιευτικός τομέας αποτελείται από μικροεπιχειρηματίες, από πλοιοκτήτες οι οποίοι δεν έχουν καμία απολύτως δυνατότητα να συγκροτήσουν μικτές επιχειρήσεις με μαροκινή πλειοψηφία. Κατά συνέπεια, η μορφή που πρέπει να πάρει η νέα συμφωνία οφείλει να είναι μία συνέχεια της ισχύουσας σήμερα συμφωνίας, με κάποιες αναγκαίες τροποποιήσεις στις ρήτρες, λαμβάνοντας υπόψη - γιατί όχι; - το γεγονός ότι από τη μεριά μας αποδεχόμαστε να συμβάλει η παρούσα συμφωνία στην οικονομική και κοινωνική ανάπτυξη του Μαρόκου.
Από την άλλη πλευρά, κυρίες και κύριοι, επιθυμούμε μια γοργή διαδικασία διαπραγματεύσεων και, ούτως ή άλλως, επιθυμούμε την παροχή ουσιαστικών και επαρκών οικονομικών ενισχύσεων σε όλον συνολικά τον τομέα που πλήττεται – στους πλοιοκτήτες και στους εργαζόμενους – ενόψει μίας ενδεχόμενης μεταβατικής περιόδου κατά την οποία δεν θα ισχύει το δικαίωμα άσκησης αλιευτικής δραστηριότητας σε εκείνα τα ύδατα."@el8
"Mr President, I am participating in this debate in order to demonstrate my position and also to demonstrate our desire to support any positions which will contribute, both in Parliament and in the European Commission, to the achievement of the new agreement between the European Union and the Kingdom of Morocco.
To this end, I support the resolution tabled by the European Popular Party, the European Socialist Party and the UEN Group, and I belong to the group of ten MEPs from the Group of the Greens/European Free Alliance who have expressly supported it. Logically, our position is a consequence of our conception of the relationships of the European Union and also the specific interests of the countries which we represent.
I wish to express our support for the signing of the agreement for two fundamental reasons. Firstly, because we consider that the policy of reaching agreements with non-EU countries is a correct policy on the part of the European Union. In this case it is a policy which affects an essential industry, which affects a significant section of our society as well as employment in certain countries. It affects the way of life of our coastal populations, in the same way that agriculture affects the populations of our inland regions and – why not say it – it affects a fundamental part of the food requirements of the entire European Union.
We clearly want these agreements to respect the conservation of resources. We clearly want them to defend and respect the interests of non-EU countries. But I would like to say that the agreements should not only refer to poor non-EU countries, that is, Morocco, Angola and other countries, but that they should also refer, and this is also a European Union Policy, to agreements with Canada, the United States, Australia and Argentina, countries with which my country – specifically Galicia – has a direct relationship.
I would like to say that at last, agreeing with these arguments, the Spanish Economic and Social Council has said that European Union agreements with non-EU countries lead to seven times the benefit than the cost of producing them.
I said that this particularly affects the territories of the Spanish and Portuguese States: the Canary Islands, Andalusia and Galicia, in Spain. In Galicia, specifically, you know that 120,000 jobs rely directly or indirectly on fishing and that the agreement with Morocco especially affects three very significant areas: Ribeira, O Morrazo and A Guarda, where there are approximately 150 ships and 1,500 sailors who depend on the signing of the agreement with Morocco.
I would like to remind you here that on 15 November 1995 the economic and social cooperation agreement with Morocco was only signed after Morocco had agreed that a fisheries agreement had to be signed. I say this because these two agreements, which were considered essential if the Euro-Mediterranean Conference in Barcelona was to take place, shows that in our fisheries agreement, as we and Morocco want, all relations, political, economic and social, with the neighbouring Mediterranean kingdom should be taken into account.
I also want to say that no agreement will be valid unless it conforms to the fishing industry as it actually exists. The fishing industry in the Kingdom of Morocco is made up of small businesses owned by shipowners for whom it is absolutely impossible to create joint enterprises which are largely Moroccan. Therefore, the new agreement must be an agreement which extends, while amending the necessary clauses, the current agreement, bearing in mind, of course, that we respect the fact that this agreement must benefit the economic and social development of Morocco.
On the other hand, we want a quick negotiation and in any event we want significant and sufficient economic support for the sector affected – shipowners and workers – to cover any transitional period during which there is no right to fish in those waters."@en3
"Arvoisa puhemies, osallistun tähän keskusteluun esittääkseni kantani ja esittääkseni myös meidän toiveemme, että kaikki ne sekä parlamentin että Euroopan komission taholta esitetyt kannat, jotka myötävaikuttavat uuden Euroopan unionin ja Marokon tasavallan välisen kalastussopimuksen aikaansaamiseen, saisivat kannatusta.
Näin ollen siis, ja me kymmenen parlamentin jäsentä, jotka kuulumme Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän Euroopan vapaa allianssi -alaryhmään, olemme sanoneet sen selvästi, kannatan Euroopan kansanpuolueen ryhmän, Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän ja UEN-ryhmän esittämää päätöslauselmaa. Luonnollisestikin esittämämme kanta perustuu käsitykseemme Euroopan unionin suhteista ja myös niiden maiden konkreettisista eduista, joita me täällä edustamme.
Näin ollen haluan ilmoittaa kannattavamme sopimuksen allekirjoittamista kahdesta tärkeästä syystä. Ensinnäkin, koska mielestämme Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa harjoittama sopimuspolitiikka on viisasta politiikkaa. Tällä politiikalla on tässä tapauksessa vaikutusta todella tärkeään sektoriin, sillä on vaikutusta yhteiskuntamme tärkeään osa-alueeseen ja joidenkin maiden työllisyyteen. Sopimus vaikuttaa siihen elämäntapaan, jota rannikoillamme asuvat kansat harjoittavat, samalla tavoin kuin sisämaassamme harjoitetaan maataloutta ja tämän voi aivan hyvin sanoa sillä on vaikutusta hyvin tärkeään osuuteen koko Euroopan unionin ravinnontuotannosta.
On selvää, että haluamme, että näissä sopimuksissa kunnioitetaan kalavarojen suojelua. On selvää, että haluamme, että kolmansien maiden etuja puolustetaan ja kunnioitetaan. Haluan kuitenkin sanoa, että sopimukset eivät koske ainoastaan köyhiä kolmansia maita, kuten Marokkoa, Angolaa ja muita maita; ne koskevat myös, ja tämäkin on Euroopan unionin harjoittamaa politiikkaa, Kanadaa, Yhdysvaltoja, Australiaa ja Argentiinaa, maita, joihin minun maallani Galicialla on todellisuudessa suorat suhteet.
Haluan sanoa lopuksi olevani samaa mieltä Espanjan talous- ja sosiaalineuvoston esittämistä perusteista, eli että kolmansien maiden kanssa solmittavat sopimukset tuottavat seitsenkertaisen hyödyn niiden aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna.
Sanoin, että ongelma koskee erityisesti Espanjan ja Portugalin valtion alueita: Espanjassa Kanariansaaria, Andalusiaa ja Galiciaa. Tiedätte, että Galiciassa 120 000 työpaikkaa on suorasti tai epäsuorasti riippuvaisia kalastuksesta ja että Marokon sopimuksen piiriin kuuluu erityisesti kolme hyvin merkittävää aluetta: Ribeira, O Morrazo ja A Guarda, joilla on suunnilleen 150 laivaa ja 1500 merimiestä, jotka ovat riippuvaisia Marokon sopimuksen allekirjoittamisesta.
Haluan palauttaa mieliin, että 15. marraskuuta 1995 allekirjoitettiin Marokon kanssa taloudellista ja sosiaalista yhteistyötä koskeva sopimus, vähän sen jälkeen kun Marokko oli myöntynyt siihen, että kalastussopimus oli allekirjoitettava. Sanon tämän siksi, että nämä kaksi sopimusta, joita pidettiin erittäin tärkeinä Barcelonassa pidetyn Euro-Välimeri-konferenssin kannalta, osoittavat sen, että meidän kalastussopimuksissamme, niin kuin Marokko haluaa ja niin kuin mekin haluamme, on otettava huomioon kaikki poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset suhteet Välimeren alueen naapurivaltioomme.
Haluan sanoa myös sen, että mikään sopimus, joka on ristiriidassa kalastusalan todellisuuden kanssa, ei voi olla sitova. Marokon kuningaskunnassa kalastusala muodostuu pienistä yrittäjistä, laivanvarustajista, joille on aivan mahdotonta luoda yhteisyrityksiä, joissa olisi marokkolainen enemmistö, ja sen vuoksi uuden sopimuksen täytyy olla sellainen, joka jatkaa edellistä sopimusta, jossa muutetaan tiettyjä lausekkeita vastaamaan nykytilannetta, ja jossa otetaan huomioon se, että tietenkin me kunnioitamme sitä, että tämä sopimus edistää Marokon taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.
Hyvät parlamentin jäsenet, toisaalta haluamme, että neuvottelut etenisivät nopeasti, ja haluamme myös, että koko asianomaiselle alalle laivanvarustajille ja työntekijöille myönnetään huomattavaa ja riittävää taloudellista tukea sitä oletettua siirtymäkautta silmällä pitäen, jonka aikana kalastusoikeus ei ole näillä vesillä voimassa."@fi5
"Monsieur le Président, je participe à ce débat pour faire connaître ma position et exprimer notre souhait de soutenir tous les points de vue qui contribuent, tant au Parlement qu'à la Commission européenne, à parvenir à un nouvel accord entre l'Union européenne et le Royaume du Maroc.
En ce sens, comme l'ont dit expressément dix députés de l'Alliance libre européenne, sous-groupe du groupe Verts/ALE dont je suis, je soutiens la résolution présentée par le parti populaire européen, le parti socialiste européen et le groupe UEN. Évidemment, nous exprimons un point de vue qui découle de notre conception des relations de l'Union européenne et des intérêts concrets des pays que nous représentons ici.
En ce sens, je tiens à manifester notre soutien à la signature de l'accord pour deux raisons essentielles. La première est que nous pensons que la politique des accords avec des pays tiers est une bonne politique de l'Union européenne. C'est une politique qui, dans ce cas, touche un secteur essentiel, qui touche une partie importante de notre société et de l'emploi dans certains pays. Elle concerne un forme de vie qui occupe nos côtes, de la même manière que l'agriculture occupe notre territoire intérieur et - pourquoi ne pas le dire - elle concerne un apport essentiel de l'alimentation de l'ensemble de l'Union européenne.
Il est évident que nous voulons que la conservation des ressources soit respectée dans ces accords. Il est évident que nous voulons que les intérêts des pays tiers soient défendus et respectés. Mais je tiens à dire que les accords ne se rapportent pas uniquement à des pays pauvres, autrement dit le Maroc, l'Angola et d'autres pays, ils se rapportent également, et c'est aussi une politique de l'Union européenne, aux accords avec le Canada, les États-Unis, l'Australie, l'Argentine, pays avec lesquels, concrètement, mon pays, la Galice, a une relation directe.
Enfin, je tiens à dire, abondant dans le sens de ces arguments, que le Conseil économique et social espagnol a déclaré que les bénéfices tirés des accords avec des pays tiers de l'Union européenne sont sept fois supérieurs aux coûts que ces accords occasionnent.
Je disais que ce problème touchait particulièrement des territoires espagnols et portugais : les îles Canaries, l'Andalousie et la Galice pour l'Espagne. En Galice, plus précisément, vous savez que 120 000 emplois dépendent directement ou indirectement de la pêche et que l'accord avec le Maroc concerne particulièrement trois régions très significatives : Ribeira, O Morrazo et A Guarda où près de 150 bateaux et 1 500 marins dépendent de la signature de l'accord avec le Maroc.
Je tiens à rappeler ici que le 15 novembre 1995 a été signé l'accord de coopération économique et sociale avec le Maroc, seulement après que le Maroc eut accepté qu'il fallait signer un accord de pêche. Et je dis cela parce que ces deux accords, qui étaient considérés comme essentiels pour la tenue de la conférence euro-méditerranéenne de Barcelone, indiquent que dans notre accord de pêche, comme le veut le Maroc et comme nous le voulons, on doit envisager l'ensemble des relations politiques, économiques et sociales avec le Royaume méditerranéen voisin.
Je tiens également à dire qu'aucun type d'accord qui serait contradictoire avec le secteur de la pêche réellement existant n'est valide. Pour ce qui est du Maroc, le secteur de la pêche est constitué de petits chefs d'entreprise, d'armateurs pour lesquels il est totalement impossible de créer des entreprises mixtes à majorité marocaine et donc, le type d'accord nouveau doit être un accord de continuation, modifiant les clauses nécessaires de l'accord existant actuellement, en tenant compte que nous respectons - comment pourrait-il en être autrement - le fait que cet accord bénéficie au développement économique et social du Maroc.
Nous voulons par ailleurs, Mesdames et Messieurs les Députés, une négociation rapide et nous voulons qu'il y ait, en tout cas, un soutien économique significatif et suffisant pour l'ensemble du secteur concerné - armateurs et travailleurs - face à une hypothétique période transitoire au cours de laquelle le droit de pêcher dans ces eaux ne serait pas en vigueur."@fr6
"Signor Presidente, intervengo nel dibattito per illustrare la mia posizione e per dare sostegno a tutte le posizioni che, in seno al Parlamento e alla Commissione europea, contribuiscono al raggiungimento di un nuovo accordo tra Unione europea e Regno del Marocco.
Appoggio in questo senso – e in dieci deputati appartenenti al sottogruppo ALE del gruppo Verts/ALE lo abbiamo detto espressamente – la risoluzione presentata da PPE, PSE e UEN. Evidenziamo una posizione che scaturisce dalla nostra concezione dei rapporti dell’Unione europea ed anche dagli interessi concreti dei paesi che qui rappresentiamo.
Al riguardo, vorrei manifestare il nostro appoggio alla firma dell’accordo per due ragioni fondamentali. In primo luogo, perché riteniamo che la politica di accordi con i paesi terzi sia una politica appropriata dell’Unione europea. E’ una politica che riguarda un settore fondamentale, una parte importante della nostra società e dell’occupazione in determinati paesi. Riguarda un sistema di vita che si sviluppa sulle nostre coste così come l’agricoltura popola il nostro territorio interno e, perché non dirlo, dà un apporto fondamentale all’alimentazione dell’Unione europea nel suo insieme.
E’ chiaro che in tali accordi vogliamo che sia garantita la conservazione delle risorse. E’ chiaro che vogliamo che si difendano e si rispettino gli interessi dei paesi terzi. Ma gli accordi non si riferiscono solo a paesi terzi poveri, cioè a Marocco, Angola ed altri; interessano anche, ed è ugualmente una politica dell’Unione europea, paesi come Canada, Stati Uniti, Australia, Argentina, con i quali la mia regione, la Galizia, ha un rapporto diretto.
Infine, soffermandomi su questo tema, vorrei aggiungere che il Consiglio economico e sociale apagnolo ha affermato che gli accordi dell’Unione europea con paesi terzi producono benefici sette volte maggiori rispetto ai costi.
Dicevo che questo problema riguarda particolarmente alcuni territori spagnoli e portoghesi; in Spagna, Canarie, Andalusia, Galizia nello Stato spagnolo. In Galizia, in particolare, la pesca, direttamente o indirettamente, interessa 120.000 posti di lavoro e l’accordo col Marocco riguarda soprattutto tre distretti molto significativi: Ribeira, O Morrazo e A Guarda dove vi sono approssimativamente 150 navi e 1500 marinai che dipendono dalla firma dell’accordo.
Ricordo che l’accordo di cooperazione economica e sociale col Marocco è stato firmato il 15 novembre 1995, dopo l’accettazione da parte del Marocco della firma di un accordo di pesca. Dico questo perché i due accordi, ritenuti fondamentali per lo svolgimento della Conferenza euro-mediterranea a Barcellona, indicano che nel nostro accordo di pesca, come auspica il Marocco e come auspichiamo noi, devono essere contemplate, nel loro insieme, le relazioni politiche economiche e sociali con il vicino regno mediterraneo.
Inoltre, vorrei aggiungere che nessun tipo di accordo è valido qualora sia in contraddizione con il settore della pesca effettivamente esistente. Il settore della pesca, nel regno del Marocco è formato da piccoli imprenditori, da armatori per i quali è impossibile creare imprese miste a maggioranza marocchina. Pertanto, l’accordo nuovo dovrà riprendere, modificando le clausole necessarie, l’accordo attuale, tenendo conto che accettiamo che favorisca lo sviluppo economico e sociale del Marocco.
Vorremmo d’altra parte, un negoziato rapido e, in ogni caso, un sostegno economico significativo e sufficiente per tutto il settore interessato, armatori e lavoratori, di fronte a un ipotetico periodo transitorio in cui non sia in vigore il diritto di pescare in quelle acque."@it9
"Mr President, I am participating in this debate in order to demonstrate my position and also to demonstrate our desire to support any positions which will contribute, both in Parliament and in the European Commission, to the achievement of the new agreement between the European Union and the Kingdom of Morocco.
To this end, I support the resolution tabled by the European Popular Party, the European Socialist Party and the UEN Group, and I belong to the group of ten MEPs from the Group of the Greens/European Free Alliance who have expressly supported it. Logically, our position is a consequence of our conception of the relationships of the European Union and also the specific interests of the countries which we represent.
I wish to express our support for the signing of the agreement for two fundamental reasons. Firstly, because we consider that the policy of reaching agreements with non-EU countries is a correct policy on the part of the European Union. In this case it is a policy which affects an essential industry, which affects a significant section of our society as well as employment in certain countries. It affects the way of life of our coastal populations, in the same way that agriculture affects the populations of our inland regions and – why not say it – it affects a fundamental part of the food requirements of the entire European Union.
We clearly want these agreements to respect the conservation of resources. We clearly want them to defend and respect the interests of non-EU countries. But I would like to say that the agreements should not only refer to poor non-EU countries, that is, Morocco, Angola and other countries, but that they should also refer, and this is also a European Union Policy, to agreements with Canada, the United States, Australia and Argentina, countries with which my country – specifically Galicia – has a direct relationship.
I would like to say that at last, agreeing with these arguments, the Spanish Economic and Social Council has said that European Union agreements with non-EU countries lead to seven times the benefit than the cost of producing them.
I said that this particularly affects the territories of the Spanish and Portuguese States: the Canary Islands, Andalusia and Galicia, in Spain. In Galicia, specifically, you know that 120,000 jobs rely directly or indirectly on fishing and that the agreement with Morocco especially affects three very significant areas: Ribeira, O Morrazo and A Guarda, where there are approximately 150 ships and 1,500 sailors who depend on the signing of the agreement with Morocco.
I would like to remind you here that on 15 November 1995 the economic and social cooperation agreement with Morocco was only signed after Morocco had agreed that a fisheries agreement had to be signed. I say this because these two agreements, which were considered essential if the Euro-Mediterranean Conference in Barcelona was to take place, shows that in our fisheries agreement, as we and Morocco want, all relations, political, economic and social, with the neighbouring Mediterranean kingdom should be taken into account.
I also want to say that no agreement will be valid unless it conforms to the fishing industry as it actually exists. The fishing industry in the Kingdom of Morocco is made up of small businesses owned by shipowners for whom it is absolutely impossible to create joint enterprises which are largely Moroccan. Therefore, the new agreement must be an agreement which extends, while amending the necessary clauses, the current agreement, bearing in mind, of course, that we respect the fact that this agreement must benefit the economic and social development of Morocco.
On the other hand, we want a quick negotiation and in any event we want significant and sufficient economic support for the sector affected – shipowners and workers – to cover any transitional period during which there is no right to fish in those waters."@lv10
") Mijnheer de Voorzitter, ik voer het woord tijdens dit debat om mijn standpunt te verduidelijken en te zeggen dat wij alle standpunten steunen die zowel in het Europees Parlement als in de Commissie kunnen bijdragen tot het sluiten van een nieuwe visserijovereenkomst tussen de Europese Unie en het Koninkrijk Marokko.
Zoals wij met tien leden van de deelfractie Vrije Europese Alliantie van de Fractie De Groenen/Vrije Europese Alliantie overigens uitdrukkelijk gezegd hebben, steun ik de resolutie die door de Fractie van de Europese Volkspartij, de Fractie van de Europese Sociaal-Democraten en de Fractie Unie voor een Europa van Nationale Staten is ingediend. Wij nemen logischerwijs een standpunt in dat aansluit bij onze opvatting van de relaties van de Europese Unie met derde landen, maar ook van de concrete belangen van de landen die wij hier vertegenwoordigen.
Ik wil dan ook zeggen dat wij de ondertekening van dit akkoord om twee fundamentele redenen steunen. In de eerste plaats omdat wij van oordeel zijn dat deze overeenkomsten met derde landen een geslaagd beleid van de Europese Unie vormen. Dit beleid heeft in dit geval betrekking op een levensbelangrijke sector, die gevolgen heeft voor een aanzienlijk deel van onze samenleving en voor de werkgelegenheid in bepaalde landen. Deze sector is belangrijk voor een levenswijze langs onze kusten, zoals de landbouw ons binnenland bepaalt en - waarom zouden we dat niet erkennen - hij levert een essentiële bijdrage aan de voeding van de gehele Europese Unie.
Het spreekt vanzelf dat wij wensen dat in deze overeenkomsten aandacht besteed wordt aan de instandhouding van de visbestanden. Het spreekt vanzelf dat wij wensen dat de belangen van derde landen verdedigd en gerespecteerd worden. Ik wil er evenwel op wijzen dat niet enkel overeenkomsten met arme landen zoals Marokko, Angola en een aantal andere landen gesloten worden; de Unie sluit in het kader van haar beleid ook akkoorden met Canada, de Verenigde Staten, Australië, Argentinië: landen waarmee met name mijn regio - Galicië - een directe relatie onderhoudt.
Om deze argumenten ten overvloede te herhalen, wil ik tenslotte nog zeggen dat de Spaanse Economische en Sociaal Raad gesteld heeft dat deze overeenkomsten van de Europese Unie met derde landen zevenmaal meer opbrengen dan ze kosten.
Ik zei al dat het probleem vooral betrekking heeft op een aantal Spaanse en Portugese regio's: in Spanje gaat het om de Canarische Eilanden, Andalusië en Galicië. U weet dat met name in Galicië 120.000 arbeidsplaatsen rechtstreeks of onrechtstreeks van de visserij afhangen en dat de overeenkomst met Marokko vooral belangrijk is voor drie heel belangrijke streken: Ribeira, O Morrazo en A Guarda, waar zo'n 150 vaartuigen en 1500 zeelieden afhangen van het sluiten van een overeenkomst met Marokko.
Ik wil hier in herinnering brengen dat de overeenkomst voor economische en sociale samenwerking, die op 15 november 1995 met Marokko gesloten werd, slechts gesloten werd nadat Marokko aanvaard had dat er een visserijovereenkomst moest worden gesloten. Ik zeg dit, omdat uit deze twee overeenkomsten, die als essentieel beschouwd werden voor het houden van de Euro-mediterrane Conferentie in Barcelona, blijkt dat wij in deze visserijovereenkomst aandacht moeten besteden aan het geheel van onze politieke, economische en sociale relaties met dit naburige koninkrijk in het Middellandse-Zeegebied, zoals Marokko en wij overigens wensen.
Ik wil tevens zeggen dat geen enkele overeenkomst die in strijd zou zijn met de echte belangen van de visserijsector, geldig kan zijn. De vloot die in Marokkaanse wateren vist, bestaat uit kleine bedrijven en reders die onmogelijk gemengde ondernemingen met een Marokkaanse meerderheid kunnen oprichten. Het nieuwe akkoord moet dan ook een voortzetting van de bestaande overeenkomst zijn, ook al dienen een aantal clausules gewijzigd te worden. Wij zijn het er natuurlijk mee eens dat deze overeenkomst de economische en sociale ontwikkeling van Marokko ten goede moet komen.
Geachte collega's, wij willen tevens dat de onderhandelingen snel verlopen en wij wensen dat de volledige sector - reders en werknemers - in ieder geval ruime en voldoende financiële steun krijgt tijdens een mogelijke overgangsperiode waarin onze vissers niet in deze wateren mogen vissen."@nl2
"Senhor Presidente, participo neste debate para exprimir a minha posição e para manifestar também o nosso desejo de apoiar todas as posições que contribuam, tanto no Parlamento como na Comissão, para alcançar um novo acordo entre a União Europeia e o Reino de Marrocos.
Apoio, neste sentido, e afirmaram-no expressamente dez deputados que integram o subgrupo Aliança Livre Europeia do Grupo Verdes/Aliança Livre Europeia, a resolução apresentada pelo Partido Popular Europeu, pelo Partido dos Socialistas Europeus e pelo Grupo UEN. Logicamente, a nossa posição traduz a nossa concepção das relações da União Europeia e também dos interesses concretos dos países que aqui representamos.
Neste sentido, desejo manifestar o nosso apoio à assinatura do acordo por duas razões fundamentais. Em primeiro lugar, porque consideramos que a política de acordos com países terceiros é uma política correcta da União Europeia. É uma política que, no caso vertente, afecta um sector fundamental, com repercussões sobre uma parte significativa da nossa sociedade e do emprego em determinados países. Afecta uma forma de vida que caracteriza as nossas costas, da mesma forma que a agricultura caracteriza o nosso território interior e - por que não dizê-lo - afecta uma parte fundamental do abastecimento alimentar de todo o conjunto da União Europeia.
É óbvio que pretendemos que estes acordos contemplem o respeito pela conservação dos recursos. É óbvio que queremos ver defendidos e respeitados os interesses de países terceiros. Mas devo dizer que os acordos não abrangem unicamente países pobres, como Marrocos e Angola, entre outros; os acordos celebram-se igualmente, e é também uma política da União Europeia, com o Canadá, com os Estados Unidos, com a Austrália, com a Argentina, países com os quais concretamente o meu país - a Galiza - mantém uma relação directa.
Queria dizer, por último, seguindo esta argumentação, que o Conselho Económico e Social de Espanha afirmou que as vantagens dos acordos celebrados entre a União Europeia e países terceiros são sete vezes superiores aos custos que ocasionam.
Afirmei já que este problema afecta muito em particular territórios do Estado espanhol e de Portugal: Canárias, Andaluzia, Galiza, no Estado espanhol. Na Galiza, concretamente, os senhores deputados sabem que dependem da pesca, directa ou indirectamente, 120 000 postos de trabalho e que o acordo com Marrocos afecta, em especial, três regiões muito significativas: Ribeira, Morrazo e Guarda, onde há, aproximadamente, 150 navios e 1 500 pescadores que estão dependentes da assinatura do acordo com Marrocos.
Desejo recordar aqui que no dia 15 de Novembro de 1995 foi assinado um acordo de cooperação económica e social com Marrocos, o que só foi possível depois de Marrocos ter aceite assinar um acordo de pescas. E refiro-o, porque estes dois acordos, que foram considerados fundamentais para a realização da Conferência Euromediterrânica de Barcelona, determinam que no nosso acordo de pescas, como é desejo de Marrocos e como é nosso desejo, deve ser contemplado o conjunto das relações políticas, económicas e sociais com esse reino mediterrânico próximo de nós.
Queria ainda dizer que não será legítimo concluir qualquer tipo de acordo que não tenha em conta o nosso sector da pesca real. O sector da pesca que opera em águas do Reino de Marrocos é composto por pequenos empresários, por armadores sem quaisquer possibilidades de constituir empresas mistas de maioria marroquina e, por conseguinte, o novo acordo deve ter as características de um acordo de continuidade do acordo existente, alterando as cláusulas que houver a alterar, tendo em conta que - obviamente - respeitamos que este acordo favoreça o desenvolvimento económico e social de Marrocos.
Queremos, por outro lado, Senhores Deputados, uma negociação rápida e queremos que seja concedido um apoio económico substancial e suficiente a todo o sector afectado - armadores e trabalhadores - perante um hipotético período transitório durante o qual se suspenda o direito a pescar naquelas águas."@pt11
"Herr ordförande! Jag deltar i den här debatten för att visa min ståndpunkt, men också för att visa att vi stöder alla de som kan bidra till ett nytt avtal mellan Europeiska unionen och Konungariket Marocko, må vara i parlamentet eller i Europeiska kommissionen.
Å andra sidan ,ärade kollegor, vill vi ha en snabb förhandling och ett betydande och tillräckligt stort ekonomiskt stöd för den berörda sektorn – redare och arbetstagare – inför en förmodad övergångsperiod under vilken man inte har rätt att fiska i dessa vatten.
Därför stöder jag den resolution som Europeiska folkpartiets grupp (kristdemokrater) och Europademokrater, Europeiska socialdemokratiska partiets grupp och Gruppen Unionen för nationernas Europa har lagt fram, något som tio av oss i Europeiska Fria Alliansen, undergrupp till Gruppen De gröna/Europeiska Fria Alliansen, uttryckligen har sagt till om. Det är en ståndpunkt som givetvis grundas på vår uppfattning om Europeiska unionens förbindelser och de konkreta intressen som de länder vi här företräder har.
Det finns två grundläggande skäl till att vi stöder avtalets undertecknande. För det första anser vi att avtal med tredje land är en lyckad politik från Europeiska unionens sida. En politik som i det här fallet berör en fundamental sektor, en stor del av vårt samhälle och många arbetstillfällen i vissa länder. En politik som påverkar vår kustbefolknings livsstil på samma sätt som jordbruket gör i inlandet, och varför inte säga det också, den påverkar en stor del av Europeiska unionens näringskälla.
Självklart vill vi att man i avtalen respekterar bevarandet av resurser. Självklart vill vi att man försvarar och respekterar tredje lands intressen. Jag vill dock påpeka att avtalen inte enbart träffas med fattiga tredje länder, det vill säga Marocko, Angola med flera länder. Avtal träffas också, i enlighet med den politik som bedrivs inom Europeiska unionen, med Kanada, Förenta staterna, Australien, Argentina, länder som mitt område, Galicien, har direkt förbindelse med.
Till sist vill jag nämna att Ekonomiska och sociala kommittén i Spanien har sagt att Europeiska unionens avtal med tredje land ger sju gånger mer i vinst än vad avtalen kostar, ett argument som jag ansluter mig till.
Jag nämnde tidigare att det här är ett problem som i första hand berör områden i Spanien och Portugal. Kanarieöarna, Andalusien och Galicien i Spanien. I Galicien är 120 000 arbetstillfällen direkt eller indirekt beroende av fisket och avtalet med Marocko kommer i särskilt hög grad att beröra tre områden: Ribeira, O Morrazo samt A Guarda där ungefär 150 fartyg och 1 500 fiskare påverkas av avtalets undertecknande.
Jag vill påminna om att vi den 15 november 1995, efter Marockos löfte om att underteckna ett fiskeavtal, träffade ett ekonomiskt och socialt avtal med Marocko. Jag nämner detta eftersom de här två avtalen, som ansågs grundläggande för den Medelhavskonferens som ägde rum i Barcelona, visar att vi i fiskeavtalet måste beakta såväl de politiska som ekonomiska och sociala förbindelserna med vårt närmaste Medelhavsgrannland.
Jag vill också påpeka att det inte går att sluta ett avtal som går emot den befintliga fiskerisektorn. Den fiskesektor som berör Konungariket Marocko består av mindre företagare, redare som under inga omständigheter kan bilda statliga och privat ägda företag med marockansk majoritet. De nya avtalen måste följaktligen byggas på de gamla. De bestämmelser som måste modifieras ändras samtidigt som man måste beakta – varför inte – att vi respekterar att avtalet i fråga gynnar den ekonomiska och sociala utvecklingen i Marocko."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples