Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-28-Speech-4-145"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991028.4.4-145"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, las innumerables presiones que tanto el Consejo y esta Asamblea como el sector pesquero tuvieron que ejercer sobre la Comisión han dado como fruto que finalmente, apenas un mes antes de finalizar el Acuerdo de pesca con Marruecos, se haya obtenido un mandato de negociación. Nunca es tarde si la dicha es buena. Y por lo menos, tenemos un buen mandato, sobre todo, por su carácter abierto para buscar diferentes posibilidades de cooperación e incluso nuevas fórmulas jurídicas que puedan permitir mantener unas satisfactorias relaciones pesqueras para ambas partes.
Sin embargo, hay que lamentar la tardanza, que ha creado una alarma social y un estado de nervios en la flota que podría haberse evitado, y las especulaciones y pronunciamientos que pueden hacer más mal que bien a unas negociaciones que, por la importancia del acuerdo, deberían desarrollarse en un marco discreto, tranquilo y cordial. Pero también porque, a estas alturas, el paro de las actividades pesqueras parece inevitable, lo que obliga, como ocurrió en el momento de la expiración del acuerdo anterior, a buscar fondos comunitarios extraordinarios para financiar el tiempo de parada de la flota.
No voy a repetir los argumentos que ya han dado otros colegas y que explican la enorme importancia de este acuerdo y sus repercusiones socioeconómicas. Pero sí quiero insistir en que, por todas estas razones tan conocidas, la flota está en vilo, y como también ella tiene que pagar una parte cada vez mayor de los acuerdos de pesca, ya ha declarado que no está dispuesta a no recibir información de lo que pase durante estas negociaciones. Una cosa es la natural discreción y reserva negociadora y otra el secretismo ante los que se lo juegan todo.
Por desgracia, la Comisión de Pesca de este Parlamento sabe muy bien lo que se siente mendigando información de aquí y allá entre los que negocian, incluso en este período de transparencia y cooperación que acabamos de inaugurar.
Por eso, al igual que el sector, creo que esta vez -y en este caso siento sobre todo que no esté el Consejo, porque a él es a quien principalmente me dirijo- debemos plantarnos y dar la señal de que, si bien llevamos años pidiendo y suplicando que se nos permita participar, como simples observadores, en las negociaciones de los acuerdos de pesca, ahora ya, señor Presidente, no puede posponerse esa participación. Se da el caso de que, dentro del exiguo presupuesto que la pesca representa en las finanzas comunitarias, el acuerdo con Marruecos supone una cifra relativamente importante, tanto, señores diputados, que es para el único acuerdo que nos han pedido el dictamen conforme. Estamos, por tanto, jurídicamente vinculados al resultado de la negociación y tenemos, pues, pleno derecho a tener información de primera mano, sin tener que esperar la caridad de que representantes del Consejo o de la Comisión vengan a informarnos de tercera mano cuando puedan o les venga bien.
Los ciudadanos, además, reclaman información y nosotros somos los representantes de los ciudadanos, elegidos por ellos y, sólo por eso, hemos contraído una responsabilidad que, en este caso, como mínimo, es la de estar informados de lo que pasa.
Así que, señor Presidente, espero que la cuestión de los observadores, que figura al menos en una de las propuestas de resolución firmada también por mi Grupo, se tome en serio de una santa vez. Y por eso pido, como lo han hecho otros colegas y también lo hace la propuesta de resolución, que ésta sea, de una vez por todas, cuestión prioritaria en la próxima reunión del diálogo tripartito."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det ubeskrivelige pres, som både Rådet, dette Parlament og fiskerisektoren lagde på Kommissionen, har resulteret i, at der endelig er opnået et forhandlingsmandat, knap nok en måned før fiskeriaftalen med Marokko udløber. Det er aldrig for sent, hvis resultatet er godt. Og vi har i det mindste et godt mandat, især fordi det er tilstrækkeligt åbent til at kunne finde forskellige samarbejdsmuligheder og selv nye juridiske formler, som kan gøre det muligt at opretholde nogle tilfredsstillende fiskeriforbindelser for begge parter.
Imidlertid må man beklage langsommeligheden, som hos flåden har skabt social uro og nervøsitet, og som kunne være undgået, samt de spekulationer og udtalelser, som kan skabe mere skidt end godt for nogle forhandlinger, der, på grund af aftalens betydning, burde udvikles inden for nogle diskrete, rolige og bekvemme rammer. Men også fordi arbejdsløsheden inden for fiskeriet på indeværende tidspunkt synes at være uundgåelig. Dette tvinger os til at finde ekstraordinære fællesskabsmidler til at finansiere den tid, som flåden ligger stille i, hvilket skete, da den tidligere aftale udløb.
Jeg vil ikke gentage de argumenter, som andre kolleger allerede er kommet med, og som forklarer, hvor vigtig denne aftale er, og hvilke socioøkonomiske følger den vil få. Men af alle disse kendte grunde vil jeg dog understrege, at flåden svæver i uvished, og eftersom flåden også skal betale en stadig større del af fiskeriaftalerne, har den allerede meddelt, at den ikke vil acceptere ikke at få at vide, hvad der sker i løbet af disse forhandlinger. En ting er den naturlige diskretion og det forhandlingsmæssige forbehold, og noget andet er hemlighedskræmmeriet over for dem, der sætter alt på spil.
Desværre ved Parlamentets Fiskeriudvalg kun alt for godt, hvordan det føles at tigge om oplysninger fra det ene sted til det andet hos dem, der forhandler, selv i denne gennemsigtigheds- og samarbejdsperiode, som vi netop har påbegyndt.
Derfor tror jeg, ligesom sektoren - og i dette tilfælde beklager jeg især, at Rådet ikke er til stede, for det er mest Rådet, jeg nu henvender mig til - at vi denne gang ikke bør give efter, men vise, at selvom vi i årevis har tigget og bedt om at få lov til at deltage som almindelige observatører i forhandlingerne til fiskeriaftalerne, så kan vores deltagelse ikke længere udsættes, hr. formand. Det forholder sig således, at i det sparsommelige budget, som fiskeriet står for i fællesskabsfinanserne, betyder aftalen med Marokko et relativt stort beløb. Så stort, mine damer og herrer, at det er den eneste aftale, man har bedt os afgive samstemmende udtalelse om. Derfor er vi juridisk forbundet til forhandlingernes resultat, og derfor er vi i vores fulde ret til at blive informeret direkte uden at skulle vente på den barmhjertighedsgerning, at repræsentanter fra Rådet eller Kommissionen kommer og informerer os på tredje hånd, når de kan, eller når det passer dem.
Derudover kræver borgerne information, og vi er borgernes repræsentanter, valgt af borgerne, og kun derfor har vi pådraget os et ansvar som, i dette tilfælde, i det mindste går ud på at være informeret om, hvad der sker.
Hr. formand, jeg håber derfor, at spørgsmålet om observatører, som står nævnt i mindst et af forslagene til beslutning, som også er undertegnet af min gruppe, tages alvorligt én gang for alle. Og derfor anmoder jeg, som andre kolleger og som forslaget til beslutning også gør det, om at dette én gang for alle bliver et prioritetsspørgsmål ved det næste møde i trepartsdialogen."@da1
"Herr Präsident! Der Druck, der bei unzähligen Gelegenheiten sowohl vom Rat als auch vom Parlament und vom Fischereisektor auf die Kommission ausgeübt werden mußte, hat zu dem Ergebnis geführt, daß schließlich, kaum einen Monat vor Ablauf des Fischereiabkommens mit Marokko ein Verhandlungsmandat erlangt wurde. Besser spät als nie. Wenigstens handelt es sich um ein gutes Mandat, weil es die Möglichkeit offenläßt, verschiedene Möglichkeiten der Zusammenarbeit zu suchen, einschließlich neuer Rechtsformeln, die für beide Seiten zufriedenstellende Beziehungen auf dem Gebiet der Fischerei ermöglichen.
Es ist jedoch bedauerlich, daß es zu dieser Verzögerung kam, die in der Flotte soziale Ängste und Unruhe auslöste, die vermeidbar gewesen wären. Bedauerlich sind auch die Spekulationen und Äußerungen, die sich eher nachteilig auf die Verhandlungen auswirken können, welche angesichts der Bedeutung des Abkommens in einem diskreten, ruhigen und freundlichen Rahmen stattfinden sollten. Aber auch, weil nach Lage der Dinge die Einstellung der Fischereitätigkeit unvermeidlich scheint, was dazu führt, daß, wie bereits beim Ablauf des vorangegangenen Abkommens, außerordentliche Gemeinschaftsmittel aufgebracht werden müssen, um die Zeit der Flottenstillegung zu finanzieren.
Ich werde die Argumente nicht wiederholen, die bereits von anderen Kollegen ins Feld geführt wurden und die die enorme Bedeutung dieses Abkommens und seine sozioökonomischen Auswirkungen verdeutlichen. Jedoch möchte ich nachdrücklich darauf hinweisen, daß sich die Flotte aus all diesen wohlbekannten Gründen in einer unsicheren Situation befindet, und da die Fischereiabkommen in zunehmendem Maße auch zu ihren Lasten gehen, hat sie bereits erklärt, daß sie es nicht akzeptiert, über den Verlauf der Verhandlungen im unklaren gelassen zu werden. Natürliche Diskretion und verhandlungstaktische Zurückhaltung ist eine Sache, Geheimniskrämerei gegenüber denjenigen, für die alles auf dem Spiel steht, eine andere.
Leider weiß der Ausschuß für Fischerei dieses Parlaments nur allzu gut, wie das ist, wenn man bei den Verhandlungspartnern um Informationen betteln muß, und das selbst in dieser gerade begonnenen Zeit der Transparenz und Zusammenarbeit.
Deshalb bin ich ebenso wie der Fischereisektor der Meinung, daß wir diesmal – und in diesem Fall bedaure ich vor allem die Abwesenheit des Rates, denn diesem gelten meine Worte insbesondere – mit aller Entschiedenheit kundtun müssen, daß unsere Teilnahme an den Verhandlungen über die Fischereiabkommen nunmehr, nachdem wir jahrelang inständig darum gebeten haben, als einfache Beobachter zugegen sein zu dürfen, nicht länger aufgeschoben werden darf. Angesichts der Tatsache, daß auf das Abkommen mit Marokko ein relativ großer Anteil der knapp bemessenen Mittel entfällt, die im Rahmen des Gemeinschaftshaushalts für die Fischerei vorgesehen sind, ist dies das einzige Abkommen, bei dem das Zustimmungsverfahren zur Anwendung kommen soll. Somit ist das Verhandlungsergebnis aus rechtlicher Sicht auch unsere Sache, und wir können sehr wohl Informationen aus erster Hand verlangen und müssen nicht darauf warten, bis Vertreter des Rates oder der Kommission, wenn sie dazu in der Lage sind oder es ihnen gerade paßt, die Güte haben, uns aus dritter Hand zu informieren.
Darüber hinaus verlangen die Bürger Informationen, und wir sind die gewählten Vertreter der Bürger und haben allein schon aus diesem Grund eine Verantwortung übernommen, die in diesem Fall darin besteht, zumindest über die Geschehnisse informiert zu sein.
Deshalb hoffe ich, daß die Frage der Beobachter, die zumindest in einem der auch von meiner Fraktion unterzeichneten Entschließungsanträge angesprochen wird, wenigstens dieses eine Mal ernstgenommen wird. Und deshalb bitte ich ebenso wie andere Kolleginnen und Kollegen und in Übereinstimmung mit dem Entschließungsantrag darum, dieser Frage beim nächsten Dreiergespräch ein für allemal Priorität einzuräumen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, οι πολλαπλές πιέσεις που υποχρεώθηκαν να ασκήσουν επί της Επιτροπής τόσο το Συμβούλιο όσο και αυτό το Κοινοβούλιο, αλλά και οι παράγοντες του αλιευτικού τομέα, απέφεραν επιτέλους καρπούς: έναν μόλις μήνα πριν από την εκπνοή της αλιευτικής συμφωνίας με το Μαρόκο, η Επιτροπή έλαβε μια διαπραγματευτική εντολή. Ποτέ δεν είναι αργά όταν μας χαμογελά η τύχη. Τουλάχιστον πετύχαμε μια καλή διαπραγματευτική εντολή, κυρίως λόγω της άπλετης ευχέρειας που αυτή παρέχει για αναζήτηση των διαφόρων ενδεχόμενων μορφών συνεργασίας, συμπεριλαμβανομένων κάποιων νέων νομικών διεξόδων που θα επιτρέψουν τη σύναψη ικανοποιητικών για αμφότερα τα μέρη αλιευτικών σχέσεων.
Παρά ταύτα, οφείλουμε να εκφράσουμε τη λύπη μας για την κωλυσιεργία, η οποία σήμανε κοινωνικό συναγερμό και δημιούργησε ένα κλίμα εκνευρισμού στους κύκλους του αλιευτικού στόλου, κάτι που θα μπορούσε να είχε αποφευχθεί, ενώ οδήγησε σε διάφορες εικασίες και διατυπώσεις απόψεων, που μάλλον βλάπτουν παρά οφελούν τις συγκεκριμένες διαπραγματεύσεις οι οποίες, δεδομένης της σπουδαιότητας της συμφωνίας, θα έπρεπε να διεξαχθούν μέσα σε κλίμα διακριτικότητας, ηρεμίας και εγκαρδιότητας. Όμως επίσης διότι, εκεί που φθάσαμε, η παύση της αλιευτικής δραστηριότητας φαίνεται να είναι μια αναπόφευκτη εξέλιξη, πράγμα που θα μας υποχρεώσει, όπως ακριβώς συνέβη και τη στιγμή της εκπνοής της προγενέστερης συμφωνίας, να ψάξουμε για έκτακτους κοινοτικούς χρηματικούς πόρους ώστε να αποζημιώσουμε το στόλο για το χρονικό διάστημα που δεν θα ασκεί δραστηριότητα.
Δεν προτίθεμαι να επαναλάβω τα επιχειρήματα που ήδη παρέθεσαν άλλοι συνάδελφοι, αναφορικά με την τεράστια σημασία της παρούσας συμφωνίας και τον κοινωνικοοικονομικό της αντίκτυπο. Από την άλλη, όμως, θα ήθελα να υπογραμμίσω ότι, από τη στιγμή που για όλους τους γνωστούς λόγους οι παράγοντες του αλιευτικού στόλου ζουν μέσα στην αγωνία, και επιπλέον καλούνται να καταβάλουν όλο και μεγαλύτερο μερίδιο του τιμήματος των αλιευτικών συμφωνιών, έχουν ήδη δηλώσει πως δεν θα δεχθούν να μην ενημερώνονται για τις εξελίξεις κατά τη διάρκεια αυτών των διαπραγματεύσεων. Η φυσιολογική διακριτικότητα και επιφυλακτικότητα κατά τις διαπραγματεύσεις είναι άλλο και άλλο είναι η μυστικοπάθεια απέναντι σε ανθρώπους που παίζουν ό,τι έχουν και δεν έχουν.
Δυστυχώς όμως, η Επιτροπή Αλιείας αυτού του Κοινοβουλίου γνωρίζει πολύ καλά τι αισθάνεται κανείς όταν ζητιανεύει πληροφορίες από ’δω κι από ’κει ανάμεσα στους διαπραγματευτές, ακόμη και τώρα, μέσα στο κλίμα διαφάνειας και συνεργασίας που μόλις εγκαθιδρύσαμε.
Για το λόγο αυτό, πιστεύω κι εγώ όπως και ο εν λόγω κλάδος, ότι τη φορά αυτή – και στην προκειμένη περίπτωση λυπούμαι κυρίως που δεν παρευρίσκεται εκπρόσωπος του Συμβουλίου, διότι σε αυτό απευθύνομαι κατά κύριο λόγο – οφείλουμε να παραμείνουμε ανυποχώρητοι και να καταστήσουμε σαφές ότι, εφόσον επί σειρά ετών παρακαλούσαμε και ικετεύαμε να μας επιτραπεί να συμμετέχουμε στις διαπραγματεύσεις για τις αλιευτικές συμφωνίες έστω και ως απλοί παρατηρητές, τώρα όμως, κύριε Πρόεδρε, δεν θα πρέπει πλέον να αναβληθεί αυτή η συμμετοχή. Το γεγονός, κύριοι βουλευτές, ότι η συμφωνία με το Μαρόκο είναι η μοναδική αλιευτική συμφωνία για την οποία ζητούν τη σύμφωνη γνώμη μας μπορεί ενδεχομένως να οφείλεται στο ότι, στο πλαίσιο του ελάχιστου ποσοστού του κοινοτικού προϋπολογισμού που διατίθεται για την αλιεία, η χρηματοδότηση της εν λόγω συμφωνίας προϋποθέτει ένα σχετικά υψηλό ποσό. Από νομικής σκοπιάς, επομένως, αναλαμβάνουμε δέσμευση όσον αφορά τα αποτελέσματα των διαπραγματεύσεων και έχουμε κάθε δικαίωμα, συνεπώς, να λαμβάνουμε πληροφορίες από πρώτο χέρι, χωρίς να περιμένουμε την ελεημοσύνη των εκπροσώπων του Συμβουλίου ή της Επιτροπής για να παίρνουμε πληροφορίες από τρίτο χέρι, όταν και όποτε τους καπνίσει.
Εκτός αυτού, οι πολίτες απαιτούν να ενημερώνονται, και εμείς είμαστε οι εκπρόσωποι των πολιτών, οι πολίτες μάς εξέλεξαν, και το γεγονός αυτό από μόνο του μάς επιφορτίζει με συγκεκριμένες ευθύνες, κάτι που στην προκειμένη περίπτωση σημαίνει, τουλάχιστον ότι δικαιούμεθα να μαθαίνουμε τί συμβαίνει.
Οπότε, κύριε Πρόεδρε, ευελπιστώ ότι το ζήτημα των παρατηρητών, που αναφέρεται σε τουλάχιστον μία από τις προτάσεις ψηφίσματος την οποία συνυπέγραψε και η Ομάδα μου, θα ληφθεί επιτέλους σοβαρά υπόψη άπαξ δια παντός. Και για το λόγο αυτό απευθύνω έκκληση, όπως έκαναν και άλλοι συνάδελφοι και όπως επίσης επισημαίνει η πρόταση ψηφίσματος, να τεθεί μια για πάντα το ζήτημα αυτό ως θέμα προτεραιότητας στην επόμενη συνεδρίαση που θα πραγματοποιηθεί στο πλαίσιο του τριμερούς διαλόγου."@el8
"Mr President, the enormous pressure which the Council, this Parliament and the fishing industry had to put on the Commission has finally led to the achievement of a mandate for negotiation, hardly a month before the termination of the fisheries agreement with Morocco. It is never late if the outcome is good. And at least we have a good mandate, above all in view of its ability to seek different forms of possible cooperation and even new legal formulas which may allow us to maintain satisfactory fishing relations for both parties.
However, we should regret the delay, which has created public alarm and a nervous state within the fleet which could have been avoided, and the speculation and declarations which may do more harm than good to negotiations which, given the importance of the agreement, should be held in a discreet, calm and cordial environment. But also because, at this stage, a halt in fishing activities seems inevitable, which will necessitate, as happened at the time of the expiry of the previous agreement, a search for extraordinary Community funds to finance time when the fleet is forced to remain in port.
I am not going to repeat the arguments which other Members have given and which illustrate the enormous importance of this agreement and its socio-economic repercussions. But I do want to insist that, for all these well-known reasons, the fleet is in suspense, and since it also has to pay for an ever increasing proportion of the fisheries agreements, it has stated that it is not prepared to not receive information regarding the progress of the negotiations. Natural discretion and reserve is one thing but secretiveness towards those who have everything to lose is another thing altogether.
Unfortunately, Parliament’s Committee on Fisheries knows very well what it feels like to beg for information from here and there amongst the negotiators, even in these times of transparency and cooperation which we have just inaugurated.
For this reason, like the industry itself, I believe that this time – and in this case I am particularly sorry that the Council is not here, because it is to them that I mainly address my comments – we must stand firm and show that, even though we have spent years asking and begging to be able to take part, as simple observers, in the negotiations of the fisheries agreements, this participation can no longer be postponed, Mr President. It is the case that, within the meagre budget which fishing represents in Community funding, the agreement with Morocco implies a relatively significant amount, so much so, Mr President, that it is the only agreement for which we are asked for our assent. We are therefore legally bound to the result of the negotiations and we have, therefore, the full right to first-hand information, without having to wait for the charity of representatives of the Council or the Commission who may come to inform us third-hand whenever they can or whenever it suits them.
The citizens also demand information and we are the representatives of those citizens, elected by them and, for this simple reason, we have acquired the responsibility, in this case, to at least be informed of what is happening.
Therefore, Mr President, I hope that the question of observers, which appears in at least one of the motions for resolution also signed by my group, is taken seriously for once. And to this end I ask, as other Members have done as well as the motion for a resolution, that this be, once and for all, a priority issue in the next tripartite meeting."@en3
"Arvoisa puhemies, se voimakas painostus, jota sekä neuvoston, parlamentin että kalastusalan piti kohdistaa komissioon, on tuottanut hedelmää siinä määrin, että lopulta, kun Marokon kalastussopimuksen päättymiseen on tuskin kuukausi, neuvotteluvaltuudet on myönnetty. Koskaan ei ole myöhäistä, jos onni on myötä, ja ainakin meillä on hyvät valtuudet, joiden avulla voidaan etsiä avoimesti erilaisia mahdollisuuksia yhteistyölle ja lisäksi uusia säädöksiä, joiden avulla voidaan ylläpitää molempia osapuolia tyydyttäviä kalastussuhteita.
On kuitenkin valitettavaa, että asian käsittely on viivästynyt, mikä on aiheuttanut voimakasta levottomuutta laivastojen taholla, mikä olisi voitu välttää, ja että on esitetty pohdiskeluja ja mielipiteitä, jotka voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä neuvotteluille, joiden tärkeän merkityksen vuoksi ne pitäisi käydä hienotunteisessa, rauhallisessa ja lämminhenkisessä ilmapiirissä. Tämä on valitettavaa siksi, että tässä vaiheessa kalastustoimien lakkauttaminen näyttää ilmeiseltä, mikä pakottaa etsimään, kuten edellisenkin sopimuksen päättyessä, ylimääräisiä yhteisön varoja, joilla voidaan rahoittaa alusten käytöstä poistamisesta aiheutuvia kuluja.
En aio enää toistaa niitä perusteluja, joita kollegani ovat esittäneet ja jotka selittävät tämän sopimuksen ja sen sosioekonomisten seurausten suurta merkitystä. Haluan kuitenkin korostaa, että kaikista näistä tuntemistamme syistä kalastuslaivaston tilanne on epävarma, ja koska myös se joutuu maksamaan aina vain suuremman osuuden kalastussopimuksista, se on jo ilmoittanut, että se on pidettävä ajan tasalla siitä, mitä neuvotteluissa tapahtuu. Luonnollinen varovaisuus ja pidättyvyys neuvottelujen osalta on eri asia kuin asioiden salailu niiltä, joilla on kaikki pelissä.
Valitettavasti parlamentin kalatalousvaliokunta tietää varsin hyvin, millaista on kerjätä hajanaista tietoa neuvottelun osapuolilta, jopa tällä avoimuuden yhteistyön aikakaudella, joka on juuri alkanut.
Näin ollen, mielestäni meidän on tällä kertaa tehtävä niin kuin kalastussektorilla tässä tapauksessa olen nimenomaan sitä mieltä, että tämä ei ole neuvoston tehtävä, koska osoitan sanani etupäässä sille ja astuttava esiin ja annettava signaali siitä, että vaikka olemmekin pyytäneet ja anoneet jo vuosien ajan, että saisimme osallistua kalastussopimuksia koskeviin neuvotteluihin pelkkinä tarkkailijoina, arvoisa puhemies, nyt tätä osallistumista ei voi enää lykätä. Asia on niin, että siinä pienessä osuudessa, joka kalastukselle on varattu yhteisön talousarviossa, Marokon sopimukseen kohdistettu summa on sen verran merkittävä, että, hyvät parlamentin jäsenet, se on ainoa sopimus, johon meiltä on pyydetty hyväksymismenettelyä. Näin ollen meillä on oikeudellinen suhde neuvottelujen tulokseen ja meillä on siis täysivaltainen oikeus saada niistä ensi käden tietoa eikä odottaa sitä, että neuvoston tai komission edustajat tulevat armeliaasti antamaan meille toisen käden tietoa silloin kuin he voivat tai kun heille sopii.
Lisäksi kansalaiset vaativat tietoa, ja me edustamme näitä kansalaisia, he ovat valinneet meidät ja vain sen vuoksi meillä on myös vastuu, jonka nojalla meidän on tässä tapauksessa vähintäänkin oltava tietoisia siitä, mitä tapahtuu.
Arvoisa puhemies, toivon siis, että tarkkailijoita koskevaan kysymykseen, joka sisältyy ainakin yhteen päätöslauselmaesitykseen, jonka myös minun ryhmäni on allekirjoittanut, suhtaudutaan kerrankin vakavasti. Tämän vuoksi pyydän, kuten toisetkin kollegani ovat tehneet, ja tätä pyydetään myös päätöslauselmaesityksessä, että asiaa pidettäisiin vihdoinkin keskeisenä kysymyksinä seuraavassa kolmen osapuolen välisessä vuoropuhelussa."@fi5
"Monsieur le Président, les innombrables pressions que le Conseil, cette Assemblée et le secteur de la pêche ont dû exercer sur la Commission ont fait que, finalement, un mois à peine avant l'expiration de l'accord de pêche avec le Maroc, nous avons obtenu un mandat de négociation. Mieux vaut tard que jamais. Et, au moins, nous avons un bon mandat, surtout par son caractère ouvert, pour chercher différentes possibilités de coopération et même de nouvelles formules juridiques permettant de conserver des relations de pêche satisfaisantes pour les deux parties.
Cependant, il faut regretter la lenteur qui a engendré dans le secteur une inquiétude sociale et une nervosité que l'on aurait pu éviter, ainsi que les spéculations et déclarations qui peuvent faire plus de mal que de bien à des négociations qui, du fait de l'importance de l'accord, devraient se dérouler dans un contexte discret, tranquille et cordial. Tout cela est également regrettable parce que l'arrêt des activités de pêche semble à présent inévitable, ce qui signifie qu'il conviendra, comme cela s'est produit au moment de l'expiration de l'accord précédent, de chercher des fonds communautaires extraordinaires pour financer le temps d'arrêt de la flotte.
Je ne vais pas répéter les arguments que d'autres collègues ont déjà avancés et qui expliquent l'extrême importance de cet accord et de ses répercussions socio-économiques. Par contre, je tiens à insister sur le fait que, pour toutes ces raisons tellement connues, la flotte se trouve dans l'incertitude. Et comme elle doit également payer une partie toujours plus grande des accords de pêche, elle a déjà déclaré qu'elle n'accepterait pas de ne pas être informée de ce qui se passe durant ces négociations. Une chose est la discrétion et la réserve naturelles de négociation, une autre est le secret observé vis-à-vis de ceux qui ont tout à perdre.
Malheureusement, la commission de la pêche de ce Parlement sait très bien ce que l'on ressent lorsque l'on mendie des informations ici et là à ceux qui négocient, même durant cette période de transparence et de coopération que nous venons d'inaugurer.
C'est pourquoi je pense, comme le secteur de la pêche, que cette fois - et dans cette affaire, je regrette surtout l'absence du Conseil, parce que je me suis principalement adressée à lui - nous devons nous imposer et dire clairement, même si cela fait des années que nous demandons et supplions que l'on nous autorise à participer aux négociations des accords de pêche en tant que simples observateurs, que cette participation ne peut plus être repoussée. On voit que, dans le petit budget que représente la pêche dans les finances communautaires, l'accord avec le Maroc suppose une somme relativement importante dans la mesure où il est, Mesdames et Messieurs les Députés, le seul accord pour lequel on nous a demandé un avis conforme. Nous sommes donc juridiquement liés au résultat de la négociation et nous avons donc tout à fait le droit de disposer d'informations de première main, plutôt que de devoir attendre que des représentants du Conseil ou de la Commission aient la bonté de nous informer de troisième main lorsqu'ils en ont l'occasion ou lorsque ça les arrange.
De plus, les citoyens réclament des informations et nous sommes les représentants des citoyens, élus par eux, et ne fût-ce que pour cette raison, nous avons pris une responsabilité qui est, dans ce cas-ci, d'être au moins au courant de ce qui se passe.
Ainsi, Monsieur le Président, j'espère que la question des observateurs, qui figure au moins dans une des propositions de résolution que mon groupe a également signée, sera prise au sérieux une fois pour toutes. C'est pourquoi je demande, comme l'ont fait d'autres collègues et comme le fait la proposition de résolution, qu'elle devienne une fois pour toutes une priorité lors de la prochaine réunion de trilogue."@fr6
"Signor Presidente, le innumerevoli pressioni che il Consiglio, questa Assemblea e il settore della pesca hanno esercitato sulla Commissione hanno fatto sì che alla fine, appena un mese prima della scadenza dell’accordo di pesca col Marocco, si sia ottenuto un mandato a negoziare. Non è mai troppo tardi. Almeno possiamo contare su un buon mandato, aperto a diverse possibilità di cooperazione ed anche a nuove formule giuridiche che permettano di creare relazioni soddisfacenti per entrambe le parti nel settore della pesca.
Si deve tuttavia deplorare il ritardo che ha creato una situazione, sicuramente evitabile, di allarme sociale e di nervosismo nella flotta, nonché speculazioni e dichiarazioni che non favoriscono il buon andamento di negoziati i quali, data l’importanza dell’accordo, dovrebbero svolgersi in un ambito discreto, tranquillo e cordiale. Ed anche perché allo stato attuale la paralisi nel settore della pesca sembra inevitabile e, come è avvenuto alla scadenza del precedente accordo, diventa necessario cercare fondi comunitari straordinari per finanziare il periodo di inattività della flotta.
Non ripeterò gli argomenti già esposti da altri colleghi per spiegare l’enorme importanza dell’accordo e le sue ripercussioni socioeconomiche. Vorrei piuttosto insistere sul fatto che, per tutte le ragioni che sappiamo, la flotta si trova in una situazione precaria, e siccome deve pagare una quota sempre più consistente degli accordi di pesca, ha già dichiarato che non è disposta a non avere informazioni su quanto avverrà durante i negoziati. Una cosa è la naturale discrezione e la riservatezza dei negoziati, un’altra è l’assoluto segreto anche nei confronti dei diretti interessati che si giocano tutto.
Purtroppo, la commissione per la pesca del Parlamento sa molto bene come ci si senta a mendicare informazioni qua e là fra coloro che negoziano, anche in un periodo di trasparenza e cooperazione come questo appena iniziato.
Perciò, analogamente al settore interessato, questa volta – e mi spiace molto che il Consiglio non sia presente, perché è ad esso che mi rivolgo in primo luogo – dobbiamo essere fermi e segnalare che, sebbene per anni abbiamo chiesto e supplicato il permesso di partecipare, come semplici osservatori, ai negoziati degli accordi per la pesca, ormai, signor Presidente, questa partecipazione non può essere rimandata. Si dà il caso che, all’interno della esigua quota di bilancio attribuita alla pesca nelle finanze comunitarie, l’accordo col Marocco incida per un ammontare relativamente importante, a tal punto, onorevoli colleghi, che è l’unico accordo per cui sia stato chiesto il parere conforme. Siamo pertanto giuridicamente vincolati al risultato del negoziato ed abbiamo, quindi, tutto il diritto di essere informati per primi senza dover aspettare la carità dei rappresentanti del Consiglio o della Commissione che vengano ad informarci di terza mano quando possono o quando ne hanno voglia.
I cittadini inoltre reclamano informazione e noi, che li rappresentiamo e che da loro siamo stati eletti, ci siamo assunti una responsabilità che in questo caso, come minimo, è quella di essere al corrente di ciò che succede.
Signor Presidente, spero che la questione degli osservatori, che compare almeno in una delle proposte di risoluzione firmata anche dal mio gruppo sia presa in seria considerazione. Per questo chiedo, come hanno fatto altri colleghi e come richiede la proposta di risoluzione, che questa sia, una volta per tutte, una questione prioritaria nella prossima riunione del trilogo."@it9
"Mr President, the enormous pressure which the Council, this Parliament and the fishing industry had to put on the Commission has finally led to the achievement of a mandate for negotiation, hardly a month before the termination of the fisheries agreement with Morocco. It is never late if the outcome is good. And at least we have a good mandate, above all in view of its ability to seek different forms of possible cooperation and even new legal formulas which may allow us to maintain satisfactory fishing relations for both parties.
However, we should regret the delay, which has created public alarm and a nervous state within the fleet which could have been avoided, and the speculation and declarations which may do more harm than good to negotiations which, given the importance of the agreement, should be held in a discreet, calm and cordial environment. But also because, at this stage, a halt in fishing activities seems inevitable, which will necessitate, as happened at the time of the expiry of the previous agreement, a search for extraordinary Community funds to finance time when the fleet is forced to remain in port.
I am not going to repeat the arguments which other Members have given and which illustrate the enormous importance of this agreement and its socio-economic repercussions. But I do want to insist that, for all these well-known reasons, the fleet is in suspense, and since it also has to pay for an ever increasing proportion of the fisheries agreements, it has stated that it is not prepared to not receive information regarding the progress of the negotiations. Natural discretion and reserve is one thing but secretiveness towards those who have everything to lose is another thing altogether.
Unfortunately, Parliament’s Committee on Fisheries knows very well what it feels like to beg for information from here and there amongst the negotiators, even in these times of transparency and cooperation which we have just inaugurated.
For this reason, like the industry itself, I believe that this time – and in this case I am particularly sorry that the Council is not here, because it is to them that I mainly address my comments – we must stand firm and show that, even though we have spent years asking and begging to be able to take part, as simple observers, in the negotiations of the fisheries agreements, this participation can no longer be postponed, Mr President. It is the case that, within the meagre budget which fishing represents in Community funding, the agreement with Morocco implies a relatively significant amount, so much so, Mr President, that it is the only agreement for which we are asked for our assent. We are therefore legally bound to the result of the negotiations and we have, therefore, the full right to first-hand information, without having to wait for the charity of representatives of the Council or the Commission who may come to inform us third-hand whenever they can or whenever it suits them.
The citizens also demand information and we are the representatives of those citizens, elected by them and, for this simple reason, we have acquired the responsibility, in this case, to at least be informed of what is happening.
Therefore, Mr President, I hope that the question of observers, which appears in at least one of the motions for resolution also signed by my group, is taken seriously for once. And to this end I ask, as other Members have done as well as the motion for a resolution, that this be, once and for all, a priority issue in the next tripartite meeting."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dankzij de enorme druk die zowel de Raad, deze Vergadering als de visserijsector op de Commissie heeft uitgeoefend, beschikken we uiteindelijk, nauwelijks een maand voor het verstrijken van de visserijovereenkomst met Marokko, toch over een onderhandelingsmandaat. Als alles meezit is het echter nooit te laat. We beschikken nu tenminste over een goed mandaat met een open karakter, zodat naar verschillende vormen van samenwerking en nieuwe juridische formules gezocht kan worden en beide partijen bevredigende relaties op het gebied van de visserij kunnen onderhouden.
We moeten evenwel de vertraging betreuren, want die heeft geleid tot sociale onrust en nervositeit onder de vissers hetgeen vermeden had kunnen worden. Ook een aantal speculaties en uitspraken heeft meer kwaad dan goed gedaan voor deze onderhandelingen, die, gezien het belang van de overeenkomst, in een discreet en rustig kader en een hartelijke sfeer moeten verlopen. Bovendien lijkt de stopzetting van de visserijactiviteiten momenteel onvermijdelijk en moeten, net als bij het verstrijken van de vorige overeenkomst, buitengewone communautaire middelen gevonden worden om het stilliggen van de vloot te financieren.
Ik zal niet terugkomen op de argumenten die een aantal andere collega's al gegeven hebben en waarin op het enorme belang van deze overeenkomst en de sociaal-economische gevolgen ervan gewezen wordt. Ik wil echter wel benadrukken dat de vloot om al deze bekende redenen in onzekerheid gelaten wordt en dat de sector, die een almaar groter deel van de visserijovereenkomsten moet betalen, al verklaard heeft dat hij op de hoogte wenst gehouden te worden van het verloop van deze onderhandelingen. Het spreekt vanzelf dat de onderhandelingen discreet gevoerd moeten worden, maar dat betekent niet dat ze verborgen gehouden mogen worden voor degenen voor wie alles op het spel staat.
De Commissie visserij van dit Parlement weet jammer genoeg maar al te goed wat het betekent om hier en daar om informatie te moeten bedelen bij de onderhandelende partijen, ook in dit tijdperk van transparantie en samenwerking dat we net hebben ingeluid.
Ik ben dan ook net als de sector van mening dat wij deze keer voet bij stuk moeten houden en duidelijk moeten maken dat, ook al vragen en smeken wij al jaren om gewoon als waarnemers bij de onderhandelingen voor visserijovereenkomsten betrokken te worden, deze deelneming niet langer kan worden uitgesteld, mijnheer de Voorzitter. In dit verband betreur ik vooral dat de Raad afwezig is, want deze opmerking is hoofdzakelijk aan de Raad gericht. Een vrij aanzienlijk deel van de beperkte middelen die in de communautaire financiën voor de visserij worden uitgetrokken, gaat naar de overeenkomst met Marokko zodat alleen voor deze overeenkomst onze instemming gevraagd wordt, geachte collega's. Wij zijn bijgevolg juridisch gebonden door het resultaat van de onderhandelingen en hebben dan ook het volste recht om informatie uit de eerste hand te ontvangen, zonder dat wij op de edelmoedigheid van vertegenwoordigers van de Raad of de Commissie behoeven te rekenen om informatie uit de derde hand te krijgen als zij ons die kunnen of willen geven.
Bovendien eisen de burgers informatie. Wij zijn de vertegenwoordigers van de burgers en werden door hen gekozen en alleen daarom hebben wij deze verantwoordelijkheid op ons genomen. Dat betekent dat wij in dit geval tenminste op de hoogte gehouden moeten worden van wat er gebeurt.
Mijnheer de Voorzitter, ik hoop dan ook dat de kwestie van de waarnemers, die alvast in een van de door mijn fractie meeondertekende ontwerpresoluties aan bod komt, eindelijk au sérieux genomen wordt. Ik dring er bijgevolg net als een aantal andere collega's op aan dat eens en voor al prioriteit aan deze kwestie gegeven wordt tijdens de volgende bijeenkomst van de tripartiete dialoog, zoals overigens ook in de ontwerpresolutie gevraagd wordt."@nl2
"Senhor Presidente, as inúmeras pressões que, tanto o Conselho e esta assembleia, como o sector da pesca se viram obrigados a exercer sobre a Comissão deram frutos: por fim, a um escasso mês do termo do acordo de pescas com Marrocos, conseguiu-se um mandato de negociação. Mais vale tarde do que nunca. Pelo menos, dispomos de um bom mandato, nomeadamente pelo seu carácter aberto para procurar diferentes possibilidades de cooperação e, inclusivamente, novas fórmulas jurídicas susceptíveis de permitir manter relações de pesca satisfatórias para ambas as partes.
Todavia, é de lamentar a demora, que criou um estado de alarme social e um estado de nervos no seio do sector que se poderia ter evitado, e as especulações e tomadas de posição que podem revelar-se mais prejudiciais do que benéficas para as negociações, que, pela importância do acordo, deveriam processar-se de forma discreta, tranquila e cordial. Mas também porque, neste momento, a paralisação das actividades da pesca afigura-se inevitável, o que obriga, à semelhança do que ocorreu no momento em que expirou o acordo anterior, a procurar fundos comunitários extraordinários para financiar o tempo em que a frota terá de permanecer paralisada.
Não repetirei os argumentos que outros colegas já avançaram e que explicam a enorme importância deste acordo e as respectivas repercussões sócio-económicas. Queria, porém, insistir em que, por todas estas razões tão bem conhecidas, a frota está desamparada e, como também ela é obrigada a pagar uma parte cada vez mais significativa dos acordos de pesca, declarou já não estar disposta a não receber informação acerca do estado das negociações. Uma coisa é a discrição natural e a reserva negocial e outra é o secretismo perante quem põe tudo em risco.
Infelizmente, a Comissão das Pescas deste Parlamento sabe perfeitamente qual é a sensação de mendigar informação aqui e acolá entre aqueles que negoceiam, inclusivamente nesta fase de transparência e cooperação que acabamos de inaugurar.
Por conseguinte, tal como o sector, penso que desta vez - e lamento que o Conselho não esteja representado, porque é fundamentalmente ao Conselho que me dirijo - devemos tomar posição e mostrar que, embora tenhamos levado anos a solicitar e a suplicar que nos deixem participar, na qualidade de simples observadores, nas negociações dos acordos de pesca, agora, Senhor Presidente, já não é possível adiar-se essa participação. Acontece que dentro do exíguo orçamento que a pesca representa nas finanças comunitárias, o acordo com Marrocos representa números relativamente significativos, de tal ordem que, Senhores Deputados, foi só para este acordo que fomos chamados a emitir o parecer favorável. Estamos, por conseguinte, juridicamente vinculados ao resultado da negociação e assiste-nos, pois, o pleno direito a dispor de informação em primeira mão, sem ter de esperar pela caridade de representantes do Conselho ou da Comissão que vêm informar-nos em terceira mão quando podem ou lhes convém.
Aliás, os cidadãos reclamam informação e nós somos os representantes dos cidadãos, eleitos por eles, e só por este facto assumimos uma responsabilidade que, no caso vertente, no mínimo, implica estar informados do estado da situação.
Desta forma, Senhor Presidente, espero que a questão dos observadores, que figura pelo menos numa das propostas de resolução subscrita também pelo meu grupo, seja levada a sério de uma vez por todas. Por isso solicito, como o fizeram outros colegas e como também se inclui na proposta de resolução, que a esta questão seja dada, definitivamente, prioridade na próxima reunião do trílogo."@pt11
"Herr talman! De otaliga påtryckningar som såväl rådet som kammaren och fiskerisektorn var tvungna att utöva på kommissionen har äntligen burit frukt, knappt en månad innan fiskeavtalet med Marocko ingås har man fått ett förhandlingsmandat. Bättre sent än aldrig. Mandatet är åtminstone bra, framför allt på grund av den vidsynthet som finns för att finna olika samarbetsformer inklusive nya juridiska normer för bevarandet av goda fiskeförbindelser parterna emellan.
Man måste dock beklaga dröjsmålet, ett dröjsmål som har förorsakat såväl social oro och nervositet inom fiskeflottan, något som hade kunnat undvikas, som spekulationer och uttalanden som, på grund av avtalets betydelse, borde ha skett på ett mera diskret, lugnt och vänligt sätt. Men också för att fiskestoppet i det här läget verkar oundvikligt, vilket gör att vi måste söka extraordinära gemenskapsfonder för att finansiera den tid flottan står stilla.
Jag tänker inte upprepa de skäl andra kollegor redan har anfört och som förklarar avtalets enorma betydelse och socio-ekonomiska återverkningar. På grund av redan kända skäl är fiskeflottan overksam, och eftersom den måste stå för en allt större del av fiskeavtalen har man sagt att man inte finner sig i att inte bli informerade om vad som händer under förhandlingarna. En sak är den naturliga diskretionen och reservationen vid förhandlingar, något helt annat är det hemlighetsmakeri som råder när allt sätts på spel.
Tyvärr känner fiskeriutskottet mycket väl till hur det känns att än här och än där tigga om information, till och med i dessa tider av öppenhet och samarbete som vi just har inlett.
Precis som sektorn så tror jag att vi den här gången – och jag beklagar särskilt att rådet inte är närvarande eftersom jag i huvudsak riktar mig till den – måste klargöra och visa att även om vi under många år enträget har bett om tillstånd att få delta som enkla observatörer vid fiskeförhandlingarna, så kan inte detta deltagande längre uppskjutas. Det är nämligen så att avtalet med Marocko ekonomiskt sett är ganska viktigt, trots att fisket utgör en liten del av gemenskapsbudgeten. Det är så pass viktigt, ärade kollegor, att det är det enda avtal för vilket man bett oss om ett positivt yttrande. Följaktligen är vi juridiskt bundna till förhandlingsresultatet och vi har all rätt att erhålla förstahandsinformation, utan att behöva vänta för den tredjehandsinformation vi eventuellt kan få genom att förlita oss på råds- eller kommissionsledamöternas barmhärtighet.
Medborgarna kräver dessutom information och vi företräder medborgarna, de har valt oss, och enbart därför har vi ett ansvar som i det här fallet åtminstone innebär att vi måste hålla oss informerade om vad som händer.
Herr talman, jag hoppas att frågan om observatörer, som åtminstone finns med i det resolutionsförslag som vår grupp skrivit under, en gång för alla tas på allvar. Därför ber jag, precis som andra kollegor har gjort och som framgår av resolutionsförslaget, att detta en gång för alla prioriteras vid nästa trepartidialog."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples