Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-28-Speech-4-117"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991028.2.4-117"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le groupe Europe des Nations s'est associé à la résolution commune sur les restructurations d'entreprises face à la mondialisation, car elle montre le début d'un esprit nouveau, prenant quelque distance à l'égard du libre-échangisme, et appelant à concevoir le commerce international "en fonction de l'objectif plus complexe du développement durable". Je crois en effet que, s'il serait très malvenu de remettre en cause le libre-échange international, en revanche il faut maintenant l'obliger à prendre en compte un certain nombre de coûts non chiffrés infligés à nos sociétés. Il faut en quelque sorte continuer à recueillir ses avantages tout en neutralisant ses inconvénients.
Parmi les coûts non chiffrés figurent des coûts sociaux, conséquence des délocalisations d'entreprises. Certes, la réallocation internationale des actifs peut contribuer à leur meilleure utilisation, et donc bénéficier finalement à tous. Mais en même temps, la concurrence par les salaires marginalise les personnes les moins qualifiées des sociétés développées, ce que nous ne pouvons pas accepter.
L'entreprise Michelin, qui vient de procéder en France à des licenciements controversés, se trouve précisément dans une situation de ce genre, puisque son principal concurrent produit des pneus dans les pays de l'Est au prix de salaires cinq fois moins élevés. Le ministre français des affaires sociales, Madame Aubry, a lancé l'idée de faire payer à Michelin une cotisation chômage exceptionnelle. Cette proposition paraît absurde, car en l'occurrence cette entreprise est plutôt la victime.
Pour ma part, je proposerais plutôt le contraire : que ce soit les entreprises fabriquant dans les pays à bas salaires, qui aient l'obligation de payer une cotisation chômage exceptionnelle à l'occasion de leurs importations en France, ou en Europe. Cette cotisation constituerait un élément - mais sans doute pas le seul - d'un système de rééquilibrage des coûts sociaux susceptible de mieux réguler le commerce international entre zones hétérogènes, sans toutefois nous priver des avantages du libre-échange.
Cette proposition devrait selon nous être mise sur la table des prochaines négociations commerciales du Millénaire qui vont s'ouvrir à Seattle. Je voudrais d'ailleurs à cette occasion rappeler les principaux objectifs du groupe Europe des Nations à l'orée de ces négociations.
1) Nous voulons que soit soulignée l'importance des problèmes non résolus par l'Uruguay Round, et dont nous commençons à voir aujourd'hui les effets nocifs, dans les domaines des coûts sociaux que j'évoquais à l'instant, mais aussi dans ceux de l'environnement, de la santé publique, de l'alimentation, etc. Il faut quand même rappeler que, seuls contre tous, ou presque, nous avions refusé d'approuver l'Uruguay Round, tant à l'Assemblée Nationale française qu'au Parlement européen, précisément pour cette raison : nous trouvions très dangereux d'accepter des réductions importantes de tarifs douaniers sans avoir résolu au préalable les problèmes collatéraux essentiels. Il faut donc maintenant essayer de rattraper le temps perdu en inscrivant ces questions de coûts sociaux, environnementaux, sanitaires, à l'ordre du jour de Seattle.
2) Nous voulons que soit établi un bilan objectif et complet de l'Uruguay Round, appuyé sur une consultation transparente des gouvernements et des organisations non gouvernementales spécialisées. Nous refusons de négocier dans l'obscurité actuelle. L'ouverture de la négociation est inopportune dans de telles conditions, et il faut décider un moratoire en attendant l'établissement des bilans.
3) A fortiori, nous refusons que soient ajoutés à l'ordre du jour de Seattle certains sujets aujourd'hui proposés par l'Union européenne, et dont nous ne maîtriserons absolument pas les conséquences. Je citerai notamment la question des investissements internationaux, qui conduirait à une réédition de la tentative d'Accord Multilatéral sur l'Investissement (AMI), de sinistre mémoire. Je citerai aussi la définition d'une politique mondiale de la concurrence qui, telle qu'elle est présentée aujourd'hui, conduirait encore plus sûrement à une remise en cause des services publics que la politique européenne actuelle.
4) Enfin nous exigeons que les futures négociations affichent d'emblée la reconnaissance d'un principe fondamental : chaque peuple a le droit de choisir ses lois, et le commerce international doit les respecter. Conséquence logique : chaque peuple a le droit d'exprimer des choix et des préférences. Les zones de préférence, qu'elles soient exprimées sur une base régionale (Communauté européenne) ou sur une base fonctionnelle (Convention de Lomé), doivent être reconnues légitimes dès lors qu'elles reposent sur des décisions démocratiques des peuples concernés."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Gruppen Union for Nationernes Europa har tilsluttet sig den fælles beslutning om omstrukturering af virksomhederne i forbindelse med internationaliseringen, fordi den viser begyndelsen til en ny ånd ved at tage en vis afstand til frihandelspolitikken og opfordre til at se den internationale handel "i forhold til det mere sammensatte mål at opnå en bæredygtig udvikling". Jeg tror faktisk, at hvis det bliver meget uberettiget at drage den internationale frihandel i tvivl, er det til gengæld nu nødvendigt at forpligte den til at tage en række omkostninger, der ikke er sat tal på og er pålagt vores samfund, i betragtning. Det er nødvendigt på en eller anden måde at bevare fordelene og samtidig udligne ulemperne.
Blandt de omkostninger, der ikke er sat tal på, optræder sociale udgifter, som er en følge af virksomhedsflytninger. Den internationale omfordeling af aktiverne kan ganske vist medvirke til at udnytte dem bedre og således i sidste ende være til gavn for alle. Men samtidig marginaliserer konkurrencen på løn de dårligst kvalificerede i industrisamfundene, hvilket vi ikke kan acceptere.
Virksomheden Michelin, som for nylig har foretaget kontroversielle afskedigelser i Frankrig, befinder sig lige netop i en situation af denne art, da dens største konkurrent producerer dæk i østlandene til lønninger, der er fem gange lavere. Den franske socialminister, fru Aubry, har forslået at betale Michelin et ekstraordinært arbejdsløshedsbidrag. Dette forslag forekommer absurd, for tilsyneladende er denne virksomhed nærmest et offer.
For mit vedkommende vil jeg snarere foreslå det modsatte, nemlig at de virksomheder, der har deres produktion i lande med lave lønninger, skal være forpligtet til at betale et ekstraordinært arbejdsløshedsbidrag i forbindelse med import til Frankrig eller Europa. Dette bidrag kunne være et led - men uden tvivl ikke det eneste - i et system til udligning af de sociale udgifter, der kunne tænkes at regulere den internationale handel bedre mellem forskelligartede områder, uden at vi mister fordelene ved frihandlen.
Dette forslag burde efter vores mening lægges på bordet under de kommende handelsforhandlinger ved årtusindeskiftet, som skal foregå i Seattle. Jeg vil for øvrigt gerne benytte lejligheden til at minde om de vigtigste mål for Gruppen Union for Nationernes Europa her umiddelbart før disse forhandlinger.
1) Vi ønsker, at vigtigheden af de problemer, der ikke blev løst under Uruguay-runden, og som vi i dag kan begynde at se de skadelige virkninger af på området for sociale udgifter, som jeg nævnte før, men også på områderne miljø, den offentlige sundhed og fødevarer osv., understreges. Man skal dog huske på, at vi næsten alene mod alle nægtede at godkende Uruguay-runden både i den franske nationalforsamling og i Europa-Parlamentet, netop fordi vi fandt det meget farligt at acceptere større nedsættelser af toldtariffer uden først at have løst de vigtigste sideløbende problemer. Det er derfor nu nødvendigt at indhente den spildte tid ved at optage disse spørgsmål om sociale, miljømæssige og sundhedsmæssige udgifter på dagsordenen for Seattle.
2) Vi ønsker, at der udfærdiges en objektiv og komplet status over Uruguay-runden, der bygger på en gennemskuelig konsultation med regeringerne og de relevante ngo'er. Vi nægter at forhandle under den nuværende uklarhed. Det er upassende at åbne forhandlingerne på sådanne betingelser, og man må træffe beslutning om en udsættelse, mens vi afventer udarbejdelsen af en status.
3) Endvidere er vi imod, at der optages visse emner, som Den Europæiske Union i dag foreslår, på dagsordenen for forhandlingerne i Seattle, og som vi slet ikke kan styre konsekvenserne af. Jeg kan f.eks. nævne spørgsmålet om de internationale investeringer, som vil føre til et nyt forsøg på at genetablere den multilaterale investeringsaftale, som vi har i dyster erindring. Jeg kan også nævne fastlæggelsen af en verdensomspændende konkurrencepolitik, der, som den foreligger i dag, endnu mere sikkert vil medføre, at der sættes spørgsmålstegn ved de offentlige institutioner, end den nuværende europæiske politik gør.
4) Endelig kræver vi, at et grundprincip lige fra begyndelsen optages i de fremtidige forhandlinger, nemlig at hvert land har ret til at vælge sine egne love, og at det skal respekteres i den internationale handel. En logisk konsekvens heraf er, at hvert land har ret til at give udtryk for valg og præferencer. Præferenceområderne skal, hvad enten de udtrykkes på et regionalt grundlag (Det Europæiske Fællesskab) eller et funktionelt grundlag (Lomé-konventionen), anerkendes som berettigede, når de hviler på demokratiske beslutninger i de berørte lande."@da1
"Die Fraktion Union für das Europa der Nationen hat sich dem gemeinsamen Entschließungsantrag über die Umstrukturierung von Unternehmen angesichts der Globalisierung angeschlossen, denn er markiert den Beginn eines neuen Denkens, indem er eine gewisse Distanz zur Ideologie des Freihandels einnimmt und dazu aufruft, beim internationalen Handel den Blickwinkel „auf das komplexere Ziel der nachhaltigen Entwicklung“ zu verlagern. Meines Erachtens wäre es völlig falsch, den internationalen Freihandel in Frage zu stellen. Es ist vielmehr erforderlich, ihn zur Übernahme einer Reihe nicht bezifferter Kosten zu verpflichten, die unseren Gesellschaften auferlegt werden. Es gilt gewissermaßen, sich seine Vorteile weiter zunutze zu machen, zugleich aber seine Nachteile auszugleichen.
Zu den nicht bezifferten Kosten zählen die Sozialkosten infolge der Standortverlagerung von Unternehmen. Zwar kann die internationale Neuverteilung der Produktionsfaktoren zu deren besserer Nutzung beitragen und damit letztendlich allen zugute kommen. Zugleich führt der Lohnwettlauf jedoch zu einer Ausgrenzung der am wenigsten qualifizierten Personen in den entwickelten Gesellschaften, und das können wir nicht hinnehmen.
Das Unternehmen Michelin, das kürzlich in Frankreich umstrittene Entlassungen vorgenommen hat, befindet sich in einer solchen Lage. Sein Hauptkonkurrent hat die Reifenproduktion in osteuropäische Länder verlagert, wo die Lohnkosten fünfmal niedriger sind. Die französische Sozialministerin Aubry brachte die Idee zur Sprache, Michelin die Zahlung eines außerordentlichen Beitrags zur Arbeitslosenversicherung aufzuerlegen. Dieser Vorschlag erscheint absurd, weil das Unternehmen in diesem Fall eher das Opfer ist.
Ich für meinen Teil würde vielmehr das Gegenteil vorschlagen, nämlich daß die Unternehmen, die in Niedriglohnländern produzieren, bei Einfuhren nach Frankreich oder nach Europa einen solchen außerordentlichen Beitrag zahlen müssen. Diese Abgabe müßte Bestandteil – allerdings sicherlich nicht der einzige – eines Systems zum Ausgleich der Sozialkosten sein, mit dem der internationale Handel zwischen heterogenen Regionen besser reguliert werden könnte, ohne daß wir deshalb auf die Vorteile des Freihandels verzichten müßten.
Dieser Vorschlag müßte unseres Erachtens bei der Millennium-Runde, die demnächst in Seattle eröffnet wird, auf den Verhandlungstisch kommen. Bei dieser Gelegenheit möchte ich übrigens an die Hauptziele erinnern, die die Fraktion Union für das Europa der Nationen im Zusammenhang mit diesen Verhandlungen vertritt.
1) Wir treten dafür ein, daß auf die Bedeutung der durch die Uruguay-Runde nicht gelösten Probleme hingewiesen wird, deren nachteilige Auswirkungen sich nunmehr bemerkbar machen, und zwar im Bereich der Sozialkosten, die ich soeben erwähnt habe, aber auch in den Bereichen Umweltschutz, öffentliche Gesundheit, Ernährung usw. Es sollte nicht vergessen werden, daß wir als einzige oder fast als einzige sowohl in der französischen Nationalversammlung als auch im Europäischen Parlament unsere Zustimmung zur Uruguay-Runde verweigert haben, und zwar aus ebendiesem Grund: Wir hielten es für sehr gefährlich, einer erheblichen Absenkung der Zolltarife zuzustimmen, ohne daß vorher die grundlegenden damit zusammenhängenden Probleme gelöst worden waren. Deshalb muß jetzt versucht werden, die verlorene Zeit aufzuholen und die Frage der Sozialkosten, der Kosten für Umwelt und Gesundheitsschutz auf die Tagesordnung von Seattle zu setzen.
2) Wir treten dafür ein, daß eine objektive und vollständige Bilanz der Uruguay-Runde auf der Grundlage einer transparenten Befragung der Regierungen und der einschlägigen Nichtregierungsorganisationen erstellt wird. In der derzeit herrschenden Unklarheit lehnen wir Verhandlungen ab. Dies ist nicht der richtige Zeitpunkt zur Eröffnung der Verhandlung, und daher sollte bis zur Erstellung der Bilanzen ein Moratorium beschlossen werden.
3) Erst recht lehnen wir es ab, daß gegenwärtig von der Europäischen Union vorgeschlagene Themen, deren Folgen wir absolut nicht im Griff haben, in die Tagesordnung von Seattle aufgenommen werden. Ich möchte insbesondere die Frage der internationalen Investitionen erwähnen, die zu einer Neuauflage des unseligen Versuchs eines multilateralen Investitionsübereinkommens (MAI) führen würde. Ferner möchte ich die Festlegung einer weltweiten Wettbewerbspolitik erwähnen, die in der heute vorgelegten Form mit noch größerer Sicherheit als die derzeitige europäische Politik zu einer Infragestellung der gemeinwirtschaftlichen Einrichtungen führen würde.
4) Schließlich fordern wir, daß bei den künftigen Verhandlungen von Anfang an die Anerkennung eines Grundprinzips klargestellt wird: Jedes Volk hat das Recht, über seine Gesetze zu entscheiden, und der internationale Handel muß diese Gesetze respektieren. Daraus folgt logischerweise, daß jedes Volk bestimmte Wahl und Präferenzmöglichkeiten hat. Die Präferenzzonen, die auf regionaler Grundlage (Europäische Gemeinschaft) oder auf funktionaler Grundlage (Lomé-Abkommen) beruhen können, müssen als rechtmäßig anerkennt werden, sofern sie durch demokratischen Entscheidungen der betreffenden Völker begründet sind."@de7
"Η Ομάδα Ένωση για την Ευρώπη των Εθνών συντάχθηκε με το κοινό ψήφισμα σχετικά με τις αναδιαρθρώσεις επιχειρήσεων ενώπιον της παγκοσμιοποίησης, γιατί το ψήφισμα αυτό δείχνει την αρχή ενός νέου πνεύματος, παίρνοντας κάποια απόσταση από τις ελεύθερες συναλλαγές και απαιτώντας την προσέγγιση του διεθνούς εμπορίου "με βάση τον πιο πολύπλοκο στόχο της αειφόρου ανάπτυξης". Πιστεύω πράγματι πως θα ήταν μεν εξαιρετικά άτοπο να θέσουμε υπό αμφισβήτηση το εμπόριο που βασίζεται στις ελεύθερες συναλλαγές σε διεθνές επίπεδο, αλλά από την άλλη πλευρά πρέπει τώρα να το υποχρεώσουμε να λάβει υπόψη του έναν ορισμένο αριθμό μη αριθμημένων κοστών τα οποία πλήττουν τις κοινωνίες μας. Πρέπει κατά κάποιο τρόπο να συνεχίσουμε να απολαμβάνουμε τα πλεονεκτήματά του εξουδετερώνοντας παράλληλα τα μειονεκτήματά του.
Σε αυτά τα μη αριθμημένα κόστη περιλαμβάνονται κοινωνικά κόστη, που είναι το αποτελέσμα των μεταφορών επιχειρήσεων. Οπωσδήποτε, η ανακατανομή των δυναμικών σε διεθνές επίπεδο μπορεί να συμβάλει στην καλύτερη χρησιμοποίησή τους και επομένως να αποβεί τελικά επ' ωφελεία όλων. Ταυτόχρονα όμως, ο ανταγωνισμός από τους μισθούς θέτει στο περιθώριο τα λιγότερο ειδικευμένα άτομα των ανεπτυγμένων κοινωνιών, κάτι που δεν μπορούμε να αποδεχτούμε.
Η επιχείρηση Michelin, η οποία πρόσφατα προέβη στη Γαλλία σε αμφισβητούμενες απολύσεις, βρίσκεται ακριβώς σε μία τέτοιου είδους κατάσταση, εφόσον ο βασικός της ανταγωνιστής παράγει ελαστικά σε χώρες της Ανατολής με μισθούς που είναι πέντε φορές χαμηλότεροι. Η γαλλίδα υπουργός Κοινωνικών Υποθέσεων, η κ. Aubry, πρότεινε την ιδέα να υποχρεωθεί η Michelin να καταβάλλει ένα ειδικό επίδομα ανεργίας. Αυτή η πρόταση φαίνεται παράλογη, γιατί, στην προκειμένη περίπτωση μάλλον αυτή η επιχείρηση είναι το θύμα.
Από την πλευρά μου, θα πρότεινα μάλλον το αντίθετο: να είναι δηλαδή οι επιχειρήσεις που δραστηριοποιούνται στις χώρες με τους χαμηλούς μισθούς αυτές που θα είναι υποχρεωμένες να πληρώνουν ένα ειδικό επίδομα ανεργίας επ' ευκαιρία των εισαγωγών τους στη Γαλλία ή στην Ευρώπη. Αυτό το επίδομα θα αποτελούσε ένα στοιχείο – αλλά χωρίς αμφιβολία όχι το μοναδικό – ενός συστήματος, για την εκ νέου εξισορρόπηση των κοινωνικών κοστών, που θα έχει την ικανότητα να ρυθμίζει καλύτερα το διεθνές εμπόριο μεταξύ ετερογενών ζωνών, χωρίς πάντως να μας στερεί τα πλεονεκτήματα των ελεύθερων συναλλαγών.
Κατά την γνώμη μας, η πρόταση αυτή θα πρέπει να τεθεί στο τραπέζι των προσεχών εμπορικών διαπραγματεύσεων της Χιλιετίας οι οποίες θα ξεκινήσουν στο Σηάτλ. Θα ήθελα εξάλλου με αυτήν την ευκαιρία να υπενθυμίσω τους βασικούς στόχους της Ομάδας Ένωση για την Ευρώπη των Εθνών στην παρυφή αυτών των διαπραγματεύσεων.
1) Θέλουμε να τονιστεί η σημασία των προβλημάτων που δεν έλυσε ο Γύρος της Ουρουγουάης και των οποίων τις βλαβερές συνέπειες αρχίζουμε να βλέπουμε σήμερα, στους τομείς του κοινωνικού κόστους που ανέφερα προηγουμένως, αλλά επίσης και στους τομείς του περιβάλλοντος, της δημόσιας υγείας, της διατροφής, κλπ· Πρέπει, ωστόσο, να υπενθυμίσω ότι εμείς, μόνοι εναντίον όλων ή σχεδόν όλων αρνηθήκαμε να εγκρίνουμε τον Γύρο της Ουρουγουάης, τόσο στο Εθνικό Κοινοβούλιο της Γαλλίας όσο και στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, για αυτόν ακριβώς τον λόγο: θεωρούμε ιδιαίτερα επικίνδυνη την αποδοχή σημαντικών μειώσεων στους τελωνειακούς δασμούς χωρίς την προηγούμενη επίλυση των βασικών παράπλευρων προβλημάτων. Πρέπει συνεπώς τώρα να προσπαθήσουμε να κερδίσουμε τον χαμένο χρόνο συμπεριλαμβάνοντας αυτά τα ζητήματα του κοινωνικού, περιβαλλοντικού κόστους, ή του κόστους για τη δημόσια υγεία, στην ημερήσια διάταξη του Σηάτλ.
2) Θέλουμε να καταρτιστεί ένας αντικειμενικός και πλήρης απολογισμός του Γύρου της Ουρουγουάης, που θα βασίζεται σε μία διαφανή διαβούλευση των κυβερνήσεων και των ειδικών μη κυβερνητικών οργανώσεων. Αρνούμαστε να διαπραγματευτούμε υπό την παρούσα ασαφή κατάσταση. Υπό αυτές τις συνθήκες η έναρξη των διαπραγματεύσεων είναι άκαιρη και πρέπει να αποφασίσουμε μία αναστολή εν αναμονή της κατάρτισης των απολογισμών.
3) Κατά μείζονα λόγο, αρνούμαστε την προσθήκη στην ημερήσια διάταξη του Σηάτλ ορισμένων θεμάτων που προτείνει σήμερα η Ευρωπαϊκή Ένωση και των οποίων τις συνέπειες δεν ελέγχουμε καθόλου. Θα αναφέρω κυρίως το ζήτημα των διεθνών επενδύσεων, το οποίο θα οδηγούσε στην ανανέωση της προσπάθειας σύνταξης πολυμερούς συμφωνίας για τις επενδύσεις (ΠΣΕ), η ανάμνηση της οποίας μας προκαλεί φρίκη. Θα αναφέρω επίσης τον καθορισμό μιας παγκόσμιας πολιτικής ανταγωνισμού η οποία, όπως παρουσιάζεται σήμερα, είναι ακόμη πιο βέβαιο ότι θα οδηγήσει στην αμφισβήτηση των δημοσίων υπηρεσιών από ό,τι η σύγχρονη ευρωπαϊκή πολιτική.
Τέλος, απαιτούμε οι μελλοντικές διαπραγματεύσεις να εκφράζουν εξ αρχής την αναγνώριση μιας θεμελιώδους αρχής: κάθε λαός έχει δικαίωμα να επιλέγει τους νόμους του και το διεθνές εμπόριο οφείλει να τους σέβεται. Λογική συνέπεια τούτου: κάθε λαός έχει το δικαίωμα να εκφράζει επιλογές και προτιμήσεις. Οι ζώνες προτίμησης, είτε εκφράζονται σε περιφερειακή βάση (Ευρωπαϊκή Κοινότητα) είτε σε λειτουργική βάση (Σύμβαση Λομέ), οφείλουν να αναγνωρίζονται ως νόμιμες από την στιγμή που βασίζονται σε δημοκρατικές αποφάσεις των ενδιαφερόμενων λαών."@el8
"The Union for a Europe of Nations Group co-signed the joint motion for resolution on the restructuring of firms in the face of globalisation, since it indicates the beginning of a new spirit, distancing itself from free-tradism, and encouraging one to think of international trade “in terms of the more complex objective of sustainable development”. Indeed I believe that, even though it would be inappropriate to challenge the idea of international free trade, it should however now be forced to take account of a number of unquantified costs imposed on society in Europe. We must somehow continue to reap the advantages of free trade while neutralising its disadvantages.
Among the unquantified costs are the social costs resulting from firms relocating. Of course, the redistribution of the workforce internationally may contribute to the better use of the workforce, and thus ultimately benefit everyone. But, at the same time, competition in terms of wages marginalises the least qualified personnel in developed societies, and this is something we cannot accept.
Michelin, who have just implemented some controversial redundancies in France, are in precisely this type of situation, since its main competitor produces tyres in Eastern European countries where wage costs are five times less. The French Minister for Social Affairs, Mrs Aubry, put forward the idea of charging Michelin an exceptional unemployment contribution. This proposal seems absurd, since, in the event, this firm is, if anything, the victim.
As far as I am concerned, I would propose the exact opposite. Firms who have their manufacturing operations in low-wage countries should be forced to pay an exceptional unemployment contribution when they import goods into France, or into Europe. This contribution would be one element, but no doubt not the only one, in a system for balancing out social costs so as to better regulate international trade between heterogeneous areas, without however depriving us of the advantages of free trade.
We consider that this proposal is one that should be put on the table at the forthcoming trade talks of the Millennium Round which is about to begin in Seattle. I would furthermore like to take this opportunity to recall the main objectives of the Union for a Europe of Nations Group at the beginning of these negotiations.
1) We would like the importance of the problems which were not resolved by the Uruguay Round to be stressed, problems whose harmful effects we are only just starting to perceive, in the fields of social costs, as I have just mentioned, but also those of the environment, public health, food, etc. It should be remembered, even so, that, alone against the world, or almost, we refused to approve the Uruguay Round, both in the French National Assembly and in the European Parliament, for precisely this reason, i.e. we thought it extremely dangerous to agree to significant reductions in customs tariffs without first resolving the essential collateral problems. And so now we have to try to make up for lost time by entering these matters of social, environmental and health costs on the agenda for Seattle.
2) We want an objective and complete assessment of the Uruguay Round to be drawn up, based on the transparent consultation of governments and specialist non-governmental organisations. We refuse to negotiate in the dark, as at present. It is inappropriate for negotiations to begin in such conditions, and a period of moratorium must be decided while waiting for the assessment to be drawn up.
3) We object all the more to a number of matters which the European Union presently proposes to add to the Seattle agenda, subjects whose consequences we shall absolutely not be able to control. I shall cite in particular the question of international investments, which would lead to a second attempt to establish the ghastly Multilateral Agreement on Investment (MAI). I shall also cite the definition of a world competition policy which, as presented today, even more surely than current European policy would lead to public services being compromised.
4) Finally, we demand that future negotiations openly acknowledge one fundamental principle from the outset, the principle that each nation has the right to choose its own laws, and international trade must respect them. As a logical consequence of this, every nation has the right to express choices and preferences. Areas of preference, be they regionally-based (European Community) or functionally-based (the Lomé Convention), must immediately be recognised as legitimate if they are founded on the democratic decisions of the peoples concerned."@en3
".
(FR) El Grupo Europa de las Naciones se ha asociado a la resolución común sobre las reestructuraciones de empresas ante la globalización, puesto que la misma revela el comienzo de una nueva mentalidad, distanciándose, en parte, del librecambismo y, al mismo tiempo, pide que se enfoque el comercio internacional “en función del objetivo más complejo del desarrollo sostenible”. Creo, en efecto, que si bien resultaría inoportuno poner en tela de juicio el librecambio internacional, es necesario, en cambio, obligarlo ahora a tomar en cuenta algunos costes no cuantificados que se aplican a nuestras sociedades. Es necesario, en cierto modo, continuar recogiendo sus ventajas, neutralizando sus inconvenientes.
Entre los costes no cuantificados figuran costes sociales, consecuencia de las deslocalizaciones de empresas. Naturalmente, la reasignación internacional de los activos puede contribuir a una mejor utilización de los mismos, y, por tanto, beneficiar, finalmente, a todos. Pero al mismo tiempo, la competencia salarial margina a las personas menos cualificadas de las sociedades desarrolladas, lo cual resulta inaceptable.
La empresa Michelin, que acaba de proceder, en Francia, a una serie de despidos controvertidos, se encuentra, precisamente, en una situación de este género, ya que su principal competidor produce neumáticos en los países del Este, a costa de salarios cinco veces menos elevados. El ministro francés de Asuntos Sociales, la Sra. Aubry, ha lanzado la idea de hacer pagar a Michelin una cotización “desempleo” excepcional. Esta propuesta parece absurda, ya que esta empresa es más bien la víctima.
Por mi parte, propondría lo contrario: que sean las empresas que fabrican en los países en que los salarios son bajos las que estén obligadas a pagar una cotización “desempleo” excepcional en relación con sus importaciones en Francia o en Europa. Esta cotización constituiría uno de los elementos –aunque, sin duda, no sería el único– de un sistema de reajuste de los costes sociales, capaz de regular mejor el comercio internacional entre zonas heterogéneas, sin por ello privarnos de las ventajas del librecambio.
Esta propuesta debería, en nuestra opinión, ponerse sobre la mesa en las próximas negociaciones comerciales del Milenio, que se abrirán en Seattle. Asimismo, desearía, en esta ocasión, recordar los principales objetivos del Grupo Europa de las Naciones al inicio de estas negociaciones.
1) Deseamos que se subraye la importancia de los problemas no resueltos por la Ronda Uruguay (y cuyos efectos nocivos hoy empezamos a sufrir) en los ámbitos de los costes sociales que yo mencionaba antes, pero también en los del medio ambiente, de la salud pública, de la alimentación, etcétera. Con todo, es necesario recordar que, solos contra todos, o casi, nos habíamos negado a aprobar la Ronda Uruguay, tanto en la Asamblea Nacional francesa como en el Parlamento Europeo, precisamente por esta razón: pensábamos que era muy peligroso aceptar reducciones importantes de aranceles aduaneros, sin haber resuelto antes los problemas colaterales esenciales. Es necesario, pues, tratar ahora de recuperar el tiempo perdido, incluyendo estas cuestiones de costes sociales, medioambientales, sanitarios, en el orden del día de Seattle.
2) Deseamos que se efectúe un balance objetivo y completo de la Ronda Uruguay, apoyado en una consulta transparente de los gobiernos y de las organizaciones no gubernamentales especializadas. Nosotros rechazamos negociar dentro de la actual falta de transparencia. La apertura de la negociación es inoportuna en estas condiciones, y es necesario decidir una moratoria, a la espera de los balances.
3) A fortiori, rechazamos que se añadan al orden del día de Seattle algunas cuestiones que hoy propone la Unión Europea, y cuyas consecuencias en modo alguno controlaremos. Citaré, concretamente, la cuestión de las inversiones internacionales, lo que conduciría a una reedición del intento de Acuerdo Multilateral sobre Inversiones (AMI), cuyo recuerdo es siniestro. Citaré también la definición de una política mundial de la competencia, que, tal como hoy se presenta, conduciría a un mayor cuestionamiento de los servicios públicos que la política europea actual.
4) Finalmente, exigimos que las futuras negociaciones presenten de entrada el reconocimiento de un principio fundamental: cada pueblo tiene el derecho de elegir sus leyes, y el comercio internacional debe respetarlas. Consecuencia lógica: cada pueblo tiene el derecho de expresar opciones y preferencias. Las zonas de preferencia, bien se expresen sobre una base regional (Comunidad Europea) o funcional (Convenio de Lomé), deben ser reconocidas como legítimas desde el momento en que se fundan en decisiones democráticas de los pueblos afectados."@es12
".
Kansakuntien Eurooppa -ryhmä kannattaa yhteistä päätöslauselmaa yritysten rakenneuudistuksista maailmanlaajuistumisen yhteydessä, sillä päätöslauselma on osoitus uudenlaisen hengen syntymisestä, ja siinä otetaan etäisyyttä vapaakauppa-ajatteluun sekä kehotetaan kansainvälisen kaupan hahmottamiseen ”monimuotoisemman kestävän kehityksen tavoitteen” mukaisesti. Olen nimittäin sitä mieltä, että kansainvälisen vapaakaupan kyseenalaistaminen olisi epätarkoituksenmukaista, joten sen sijasta olisi nyt velvoitettava ottamaan vapaakaupassa huomioon tietyt, yhteiskuntamme vastuulle lankeavat kustannukset, joita ei voida markkamääräisesti mitata. Meidän on tietyssä mielessä pyrittävä edelleenkin poimimaan vapaakaupasta sen hyvät puolet ja neutralisoimaan sen haittapuolet.
Sosiaaliset kustannukset ovat osa niitä kustannuksia, joita ei voida markkamääräisesti arvioida ja jotka johtuvat siitä, että yritykset siirtävät toimintansa muualle. Kansainvälisellä tasolla suoritettu varojen uudelleenjako voi tietenkin edistää niiden käytön tehostamista, jolloin niistä loppujen lopuksi hyötyisivät kaikki. Mutta samanaikaisesti kilpailu palkoista johtaa vähiten koulutusta saaneiden henkilöiden syrjäytymiseen kehittyneissä yhteiskunnissa, mitä emme voi hyväksyä.
Kiistanalaisiin irtisanomisiin Ranskassa hiljattain ryhtynyt Michelin-yhtiö on juuri edellä kuvailemassani tilanteessa, sillä sen pahin kilpailija valmistaa autonrenkaita Itä-Euroopan maissa, joiden palkkataso on vain viidennes Michelin-yhtiön tasosta. Ranskan sosiaaliministeri Aubry on esittänyt ajatuksen vaatia Michelin-yhtiötä maksamaan erityistä työttömyysturvamaksua. Ajatus on mielestäni järjetön, sillä tässä tilanteessa Michelin-yhtiö on pikemminkin uhri.
Itse ehdottaisin pikemminkin juuri päinvastaista, eli että matalapalkkaisissa maissa tuotteitaan valmistavat yritykset olisivat velvollisia maksamaan erityistä työttömyysturvamaksua Ranskaan tai Euroopan maihin tuomiensa tuotteiden yhteydessä. Tämä maksu olisi yksi, tosin ei ainoa, osa sosiaalikustannusten uudelleenjärjestelyä, joka olisi omiaan tehostamaan heterogeenisten alueiden välisen kansainvälisen kaupan säätelyä riistämättä meiltä kuitenkaan vapaakaupan etuja.
Tämä ehdotus olisi mielestämme syytä ottaa esille seuraavissa, Seattlessa järjestettävissä vuosituhannen vaihteen kauppaneuvotteluissa. Haluan muuten tässä yhteydessä palauttaa mieliin Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän päätavoitteet näiden neuvottelujen kynnyksellä.
1) Toivoisimme korostettavan niiden ongelmien merkitystä, joihin ei löytynyt ratkaisua Uruguayn neuvottelukierroksella ja joiden vahingolliset seuraukset alkavat nyt näkyä paitsi hetki sitten mainitsemieni sosiaalisten kustannusten osalta myös muun muassa ympäristön, kansanterveyden ja elintarviketeollisuuden aloilla. On kuitenkin muistettava, että me olimme lähes ainoita, jotka kieltäytyivät sekä Ranskan kansalliskokouksessa että Euroopan parlamentissa hyväksymästä Uruguayn neuvottelukierroksen tuloksia juuri edellä mainitusta syystä. Mielestämme on nimittäin erittäin vaarallista alentaa huomattavasti tullimaksuja ilman, että alentamiseen liittyviä oleellisia ongelmia olisi sitä ennen ratkaistu. Nyt meidän on siis pyrittävä ottamaan kiinni hukkaan heitetty aika ja sisällytettävä Seattlen kokouksen esityslistaan sosiaalisia, ympäristö- ja terveyskustannuksia koskevat kysymykset.
2) Toivomme, että Uruguayn neuvottelukierroksen tuloksista laadittaisiin objektiivinen ja tyhjentävä selvitys, joka perustuisi hallitusten ja asiantuntevien kansalaisjärjestöjen avoimeen konsultointiin. Kieltäydymme neuvottelemasta nykyisenkaltaisessa sekavassa tilanteessa. Aika neuvottelujen aloittamiselle ei ole otollinen tällaisissa olosuhteissa, joten neuvotteluja on lykättävä kunnes selvitykset valmistuvat.
3) Sitäkin suuremmalla syyllä kieltäydymme ottamasta Seattlen kokouksen esityslistalle tiettyjä, Euroopan unionin nykyään ehdottamia aiheita, joiden seurauksista emme missään tapauksessa pysty vastaamaan. Näistä aiheista mainitsisin erityisesti kansainvälisiä investointeja koskevan kysymyksen, joka saattaisi johtaa synkkänä mielissämme olevan, monenkeskistä investointisopimusta (MAI) koskevan tapauksen toistumiseen. Lisäksi mainitsisin määritelmän maailmanlaajuisesta kilpailupolitiikasta, joka tänään esitetyssä muodossaan johtaisi paljon todennäköisemmin kuin nykyinen eurooppalainen politiikka julkisten palvelujen kyseenalaistamiseen.
4) Lopuksi vaadimme, että WTO:n tulevissa neuvotteluissa tunnustetaan heti alussa perusperiaate, jonka mukaan jokaisella kansakunnalla on oikeus valita omat lakinsa, joita on noudatettava kansainvälisessä kaupassa. Tästä voimme tehdä sen loogisen johtopäätöksen, että jokaisella kansakunnalla on oikeus tuoda esille valintojaan ja prioriteettejaan. Prioriteettialojen legitimiteetti on tunnustettava aina kun ne perustuvat kansojen demokraattisesti tekemiin päätöksiin siitä riippumatta, onko prioriteeteista sovittu alueellisella tasolla (Euroopan yhteisössä) tai toiminnallisella tasolla (Lomén yleissopimuksessa)."@fi5
"Il gruppo “Unione per l’Europa delle nazioni” sostiene la risoluzione comune sulla ristrutturazione delle imprese di fronte alla globalizzazione poiché mostra l’emergere di uno spirito nuovo che prende in qualche modo le distanze dal liberoscambismo ed invita a concepire il commercio internazionale “in funzione dell’obiettivo più complesso dello sviluppo sostenibile”. Credo che sarebbe fuori luogo rimettere in discussione la politica di libero scambio internazionale, occorre piuttosto obbligarla a tener conto di un determinato numero di costi non traducibili in cifre che le nostre società devono sostenere. Bisogna riuscire a continuare ad avvalersi dei suoi benefici neutralizzando al tempo stesso i lati negativi.
Tra i costi non espressi figurano i costi sociali, conseguenza delle dislocazioni delle imprese. E’ vero che la diversa assegnazione internazionale delle attività può contribuire ad un loro miglior utilizzo e, di conseguenza, in ultima istanza, apportare vantaggi a tutti. Al tempo stesso, la concorrenza a livello di salari emargina le persone meno qualificate delle società sviluppate, cosa che non possiamo accettare.
La
che ha da poco effettuato licenziamenti controversi negli stabilimenti francesi, si trova proprio in una situazione di questo tipo, perché il suo principale concorrente produce pneumatici nei paesi dell’est dove i salari sono cinque volte inferiori rispetto alla Francia. Il Ministro francese degli affari sociali, signora Aubry, ha lanciato l’idea di far pagare alla
un contributo straordinario a favore del fondo contro la disoccupazione. Una siffatta proposta pare assurda poiché, nel caso specifico, l’azienda risulta essere la vittima.
Da parte mia, proporrei il contrario, ossia che siano le imprese che fabbricano nei paesi a bassi salari ad aver l’obbligo di versare un contributo straordinario al fondo contro la disoccupazione quando esportano in Francia o in Europa. Tale contribuzione costituirebbe un elemento – probabilmente non l’unico – di un sistema di riequilibrio dei costi sociali suscettibile di regolare meglio il commercio internazionale tra zone eterogenee senza privarci dei vantaggi del libero scambio.
Questa proposta dovrebbe, a nostro avviso, essere portata al tavolo dei prossimi negoziati del
che si svolgeranno a Seattle. Vorrei ricordare i principali obiettivi del gruppo "Unione per l’Europa delle nazioni" per quanto riguarda detti negoziati.
1) Vogliamo che venga sottolineata l’importanza dei problemi non risolti dall’
e di cui oggi iniziamo a vedere gli effetti nocivi in termini di costi sociali – a cui accennavo in precedenza –, ma anche di ambiente, salute pubblica, alimentazione, eccetera. Va rammentato che siamo stati gli unici – o quasi – a rifiutare di approvare l’
sia in sede di Assemblea nazionale francese che di Parlamento europeo, proprio per tale ragione: consideriamo molto pericoloso accettare grosse riduzioni nelle tariffe doganali senza aver risolto in via preliminare i sostanziali problemi collaterali. Dobbiamo cercare di recuperare il tempo perduto inserendo all’ordine del giorno di Seattle la questione dei costi sociali, ambientali e sanitari.
2) Vogliamo che sia redatto un bilancio obiettivo ed esauriente dell’
basato su una consultazione trasparente dei governi e delle organizzazioni non governative specializzate. Ci rifiutiamo di negoziare al buio. L’apertura dei negoziati in tali condizioni è inopportuna e si deve decidere una moratoria in attesa dell’elaborazione dei bilanci.
3) Ci opponiamo
a che vengano aggiunti all’ordine del giorno di Seattle alcuni argomenti oggi proposti dall’Unione europea e di cui non controlleremo nella maniera più assoluta le conseguenze. Mi riferisco in particolar modo alla questione degli investimenti internazionali che porterebbe ad una riedizione del tentativo di accordo multilaterale sugli investimenti (AMI) di sinistra memoria. Citerei anche la definizione di una politica mondiale della concorrenza che, così come è presentata oggi, porterebbe in maniera ancora più ineluttabile rispetto all’attuale politica europea a rimettere in discussione i servizi pubblici.
4) Chiediamo infine che i futuri negoziati rivendichino subito il riconoscimento di un principio fondamentale: ciascun popolo ha il diritto di scegliere le proprie leggi ed il commercio internazionale deve rispettarle. Conseguenza logica: ciascun popolo ha il diritto di esprimere scelte e preferenze. Le zone di preferenza, espresse su base regionale (Comunità europea) o su base funzionale (Convenzione di Lomé), devono essere considerate legittime poiché si fondano su decisioni democratiche dei popoli interessati."@it9
"The Union for a Europe of Nations Group co-signed the joint motion for resolution on the restructuring of firms in the face of globalisation, since it indicates the beginning of a new spirit, distancing itself from free-tradism, and encouraging one to think of international trade “in terms of the more complex objective of sustainable development”. Indeed I believe that, even though it would be inappropriate to challenge the idea of international free trade, it should however now be forced to take account of a number of unquantified costs imposed on society in Europe. We must somehow continue to reap the advantages of free trade while neutralising its disadvantages.
Among the unquantified costs are the social costs resulting from firms relocating. Of course, the redistribution of the workforce internationally may contribute to the better use of the workforce, and thus ultimately benefit everyone. But, at the same time, competition in terms of wages marginalises the least qualified personnel in developed societies, and this is something we cannot accept.
Michelin, who have just implemented some controversial redundancies in France, are in precisely this type of situation, since its main competitor produces tyres in Eastern European countries where wage costs are five times less. The French Minister for Social Affairs, Mrs Aubry, put forward the idea of charging Michelin an exceptional unemployment contribution. This proposal seems absurd, since, in the event, this firm is, if anything, the victim.
As far as I am concerned, I would propose the exact opposite. Firms who have their manufacturing operations in low-wage countries should be forced to pay an exceptional unemployment contribution when they import goods into France, or into Europe. This contribution would be one element, but no doubt not the only one, in a system for balancing out social costs so as to better regulate international trade between heterogeneous areas, without however depriving us of the advantages of free trade.
We consider that this proposal is one that should be put on the table at the forthcoming trade talks of the Millennium Round which is about to begin in Seattle. I would furthermore like to take this opportunity to recall the main objectives of the Union for a Europe of Nations Group at the beginning of these negotiations.
1) We would like the importance of the problems which were not resolved by the Uruguay Round to be stressed, problems whose harmful effects we are only just starting to perceive, in the fields of social costs, as I have just mentioned, but also those of the environment, public health, food, etc. It should be remembered, even so, that, alone against the world, or almost, we refused to approve the Uruguay Round, both in the French National Assembly and in the European Parliament, for precisely this reason, i.e. we thought it extremely dangerous to agree to significant reductions in customs tariffs without first resolving the essential collateral problems. And so now we have to try to make up for lost time by entering these matters of social, environmental and health costs on the agenda for Seattle.
2) We want an objective and complete assessment of the Uruguay Round to be drawn up, based on the transparent consultation of governments and specialist non-governmental organisations. We refuse to negotiate in the dark, as at present. It is inappropriate for negotiations to begin in such conditions, and a period of moratorium must be decided while waiting for the assessment to be drawn up.
3) We object all the more to a number of matters which the European Union presently proposes to add to the Seattle agenda, subjects whose consequences we shall absolutely not be able to control. I shall cite in particular the question of international investments, which would lead to a second attempt to establish the ghastly Multilateral Agreement on Investment (MAI). I shall also cite the definition of a world competition policy which, as presented today, even more surely than current European policy would lead to public services being compromised.
4) Finally, we demand that future negotiations openly acknowledge one fundamental principle from the outset, the principle that each nation has the right to choose its own laws, and international trade must respect them. As a logical consequence of this, every nation has the right to express choices and preferences. Areas of preference, be they regionally-based (European Community) or functionally-based (the Lomé Convention), must immediately be recognised as legitimate if they are founded on the democratic decisions of the peoples concerned."@lv10
"De Fractie Unie voor een Europa van Nationale Staten steunt de gezamenlijke resolutie over de herstructurering van ondernemingen met het oog op de mondialisering. In deze resolutie wordt immers bevestigd dat de mentaliteit aan het veranderen is en dat er enige afstand moet worden genomen van de vrijhandelsdoctrine. In de resolutie staat namelijk dat er bij de internationale handel rekening moet worden gehouden met de complexere doelstelling van duurzame ontwikkeling. Ik ben van mening dat de internationale vrijhandel niet ter discussie moet worden gesteld, maar dat daarbij wel rekening moet worden gehouden met een aantal kosten voor onze samenlevingen die niet in de cijfers zijn uit te drukken. We moeten ervoor zorgen dat we de voordelen van de internationale vrijhandel behouden en de nadelen tot een minimum terugdringen.
Onder de niet-becijferde kosten vallen bijvoorbeeld de sociale kosten en die van het wegtrekken van bedrijven naar derde landen. De internationale herverdeling van de middelen kan weliswaar tot een beter gebruik van deze middelen leiden, maar tegelijkertijd worden de laagst opgeleide mensen in de ontwikkelde landen het slachtoffer van de concurrentie van de zijde van de lagelonenlanden. Dit kunnen we niet accepteren.
Het bedrijf Michelin, dat in Frankrijk zojuist op een controversiële manier een groep werknemers op straat heeft gezet, is hier een mooi voorbeeld van. Zijn belangrijkste concurrent produceert banden in Oost-Europese landen, waar de salarissen tot vijf keer lager zijn. De Franse minister van Sociale Zaken, mevrouw Aubry, heeft het idee geopperd Michelin een bijzondere werkloosheidspremie te laten betalen. Dit idee lijkt me absurd, want in het onderhavige geval is het bedrijf eerder het slachtoffer.
Ik wil liever een heel ander voorstel doen. Bedrijven die hun producten in lage-lonenlanden laten vervaardigen zouden moeten worden verplicht een bijzondere werkloosheidspremie te betalen voor de producten die ze in Frankrijk of Europa invoeren. Deze premie dient als één van de elementen om het stelsel van sociale kosten opnieuw in evenwicht te brengen, zodat de internationale handel tussen heterogene zones beter gereguleerd kan worden zonder dat de voordelen van de vrijhandel verloren hoeven te gaan.
Wij vinden dat dit voorstel tijdens de Milleniumronde in Seattle ter tafel moet worden gebracht. Ik wil overigens van de gelegenheid gebruik maken om de belangrijkste standpunten van de Fractie Unie voor een Europa van Nationale Staten aan de vooravond van deze ronde in herinnering te brengen.
1) Wij willen dat het belang wordt onderstreept van de problemen die tijdens de Uruguayronde niet zijn opgelost en waarvan we momenteel de schadelijke gevolgen ondervinden. Het gaat hier om het vraagstuk van de sociale kosten dat ik zojuist heb benadrukt, het milieuvraagstuk, de kwestie van de volkgezondheid, het voedselvraagstuk, enzovoort. Ik wil onderstrepen dat we indertijd als één van de weinige fracties in zowel het Franse parlement als het Europees Parlement geweigerd hebben ons achter de resultaten van de Uruguayronde te scharen. Wij vonden het namelijk zeer gevaarlijk de douanetarieven aanzienlijk te verlagen zonder eerst een oplossing te vinden voor de belangrijkste problemen die uit deze verlaging zouden voortkomen. We moeten nu proberen de verloren tijd in te halen door deze vraagstukken inzake de sociale kosten, het milieu en de volksgezondheid op de agenda van de Ronde van Seattle te plaatsen.
2) Wij willen dat er een objectieve balans wordt opgemaakt van alle aspecten van de Uruguayronde. Hiertoe moeten de regeringen en gespecialiseerde NGO’s op transparante wijze geraadpleegd worden. Wij weigeren te onderhandelen zolang de huidige duistere situatie voortduurt. Het is geen goede zaak de onderhandelingen onder dergelijke omstandigheden van start te laten gaan. Daarom moeten ze worden uitgesteld totdat de zojuist genoemde balans is opgemaakt.
3) Met des te meer reden verzetten we ons daarom tegen het voorstel om de Europese Unie een aantal extra onderwerpen op de agenda van Seattle te laten plaatsen. We kunnen de gevolgen daarvan immers niet overzien. Ik denk met name aan het vraagstuk van de internationale investeringen. Er zal opnieuw worden getracht een Multinationale Overeenkomst inzake Investeringen (MOI) van de grond te krijgen, terwijl we aan de vorige poging geen goede herinneringen hebben. Ik wil verder het vandaag gepresenteerde voorstel voor een mondiaal concurrentiebeleid in herinnering brengen. Hiermee zullen het huidige Europese beleid en de openbare diensten zeker ter discussie worden gesteld.
4) Wij eisen bovendien dat tijdens de komende onderhandelingen een zeer belangrijk beginsel wordt erkend, namelijk dat ieder volk het recht heeft zijn eigen wetten te kiezen. In de internationale handel moeten deze wetten worden nageleefd. Hieruit vloeit logischerwijze voort dat ieder volk het recht heeft zijn keuzes en voorkeuren tot uitdrukking te brengen. De voorkeuren die op regionale basis (Europese Gemeenschap) of functionele basis (Overeenkomst van Lomé) tot uitdrukking zijn gebracht, zijn legitiem en moeten als zodanig worden erkend als ze gestoeld zijn op democratische besluiten die door het betrokken volk genomen zijn."@nl2
"O Grupo União para a Europa das Nações associou-se à resolução comum sobre as reestruturações das empresas face à mundialização, pois esta resolução mostra o início de um espirito novo, que se distancia um pouco do livre cambismo e que apela a uma concepção de comércio internacional "em função do objectivo mais complexo do desenvolvimento sustentável". Com efeito, penso que, se é descabido pôr em causa o livre cambismo internacional, em contrapartida, é preciso agora obrigá-lo a ter em conta um certo número de custos não calculados infligidos às nossas sociedades. Impõe-se que de alguma forma continuemos a recolher as suas vantagens, neutralizando ao mesmo tempo os seus inconvenientes.
Entre os custos não calculados, figuram os custos sociais, consequência das deslocalizações de empresas. Sem dúvida que a resdistribuição internacional dos activos pode contribuir para uma melhor utilização destes, e como tal beneficiar a todos. Mas simultaneamente, a concorrência ao nível dos salários marginaliza as pessoas menos qualificadas das sociedades desenvolvidas, o que não podemos aceitar.
A empresa Michelin, que acaba de proceder em França a despedimentos controversos, encontra-se precisamente numa situação desse tipo, pois o seu principal concorrente produz pneus nos países de leste pagando salários cinco vezes mais baixos. A Ministra francesa dos Assuntos Sociais, a senhora Aubry, lançou a ideia de fazer a Michelin pagar uma contribuição- desemprego excepcional. Esta proposta parece absurda, porque neste caso, esta empresa é a maior vitima.
Na minha opinião, proporia antes o contrário: que sejam as empresas que fabricam em países com baixos salários, a ter a obrigação de pagar uma contribuição-desemprego excepcional por ocasião das suas importações para França ou Europa. Esta constituiria um elemento - sem dúvida que não o único - de um sistema de reequilibro dos custos sociais susceptível de regular melhor o comércio internacional entre zonas heterogéneas, sem todavia nos privar das vantagens do livre cambismo.
Esta proposta deveria, segundo nós, ser apresentada na mesa das próximas negociações comerciais do Milénio que irá ter lugar em Seattle. Aliás, gostaria de neste momento lembrar os principais objectivos do Grupo União para a Europa das Nações em vésperas destas negociações.
1) Gostaríamos que fosse salientada a importância dos problemas não resolvidos pelo
e cujos efeitos nocivos começamos hoje a ver, nos domínios dos custos sociais que evoquei há pouco, mas também nos do ambiente, saúde pública, alimentação, etc.. É preciso de facto lembrar que, sozinhos contra todos, ou quase, recusámos aprovar o
tanto no Parlamento Nacional francês como no Parlamento Europeu, precisamente por essa razão: considerávamos muito perigoso aceitar grandes reduções nos direitos aduaneiros sem que os problemas colaterais essenciais fossem previamente resolvidos. Por conseguinte é preciso tentar agora recuperar o tempo perdido, inscrevendo as questões dos custos sociais, ambientais e sanitários na ordem do dia de Seattle.
2) Gostaríamos que fosse elaborado um balanço objectivo e completo do
apoiado por uma consulta transparente aos governos e às organizações não governamentais especializadas. Recusamos negociar na actual obscuridade. A abertura da negociação é inoportuna nestas condições, e é preciso decidir uma moratória enquanto se elaboram os balanços.
3)
rejeitamos que sejam acrescentados à ordem do dia de Seattle alguns assuntos hoje propostos pela União Europeia, e cujas consequências não dominamos de modo algum. Menciono, nomeadamente, a questão dos investimentos internacionais, que conduziria a uma reedição da tentativa do Acordo Multilateral sobre o Investimento, (AMI) de sinistra memória. Mencionarei também a definição de uma política mundial da concorrência que, tal como é hoje apresentada, levaria ainda a que mais provavelmente se pusesse em causa os serviços públicos do que a actual política europeia.
4) Por fim, exigimos que as futuras negociações anunciem de imediato o reconhecimento de um principio fundamental: cada povo tem o direito de escolher as suas leis, e o comércio internacional deve respeitá-las. Consequência lógica: cada povo tem o direito de expressar as suas escolhas e as suas preferências. As zonas de preferência, quer sejam expressas com base na região (Comunidade Europeia) ou com base na funcionalidade (Convenção de Lomé) devem ser reconhecidas como legitimas desde que assentem em decisões democráticas dos povos envolvidos."@pt11
"Gruppen Unionen för nationernas Europa deltar i den gemensamma resolutionen om omstrukturering av företag inför globaliseringen, eftersom det framkommer i resolutionen att en ny anda är på gång, som tar ett visst avstånd från idéerna om frihandel och uppmanar till att se internationell handel "i förhållande till det mer komplexa målet, en hållbar utveckling". Jag tror faktiskt att även om det inte är rätt ögonblick att ifrågasätta den internationella frihandeln måste vi däremot absolut se till att det inom ramen för frihandeln tas hänsyn till ett antal icke beräknade kostnader som åläggs företagen. Vi måste på sätt och vis fortsätta att åtnjuta fördelarna samtidigt som vi neutraliserar nackdelarna.
Bland de icke beräknade kostnaderna finns de sociala kostnader som blir en följd av omlokaliseringar av företag. En internationell återutdelning av tillgångar kan förvisso bidra till att de används bättre och således slutligen vara till fördel för alla. Men på samma gång slår konkurrensen via lönen ut de lägst utbildade människorna i utvecklade samhällen, vilket vi inte kan acceptera.
Företaget Michelin, som just har gjort omdiskuterade permitteringar i Frankrike, befinner sig just i denna typ av situation, eftersom dess främsta konkurrent tillverkar däck i östländerna med fem gånger lägre lönekostnader. Den franska ministern för sociala frågor, Martine Aubry, lanserade idén att de skulle låta Michelin betala en extraordinär arbetslöshetsavgift. Detta förslag verkar absurt, eftersom företaget i detta fall snarare är offer.
Jag, för min del, skulle hellre föreslå motsatsen: att det är företag som tillverkar i låglöneländer som blir tvungna att betala en extraordinär arbetslöshetsavgift vid import till Frankrike eller Europa. Avgiften skulle utgöra en del – men säkert inte den enda – av ett justeringssystem för sociala kostnader som bättre skulle kunna reglera internationell handel mellan heterogena områden utan att för den del ta ifrån oss frihandelns fördelar.
Förslaget borde enligt vår åsikt läggas fram vid millenniets kommande handelsförhandlingar som skall inledas i Seattle. Jag skulle för övrigt vid detta tillfälle vilja påminna om Gruppen Unionen för Nationernas Europas främsta mål inför dessa förhandlingar.
1) Vi vill att de viktiga problem betonas som inte löstes i Uruguayrundan och vars farliga effekter vi nu börjar se på området för de sociala kostnader, som jag just nämnde, men också på områdena för miljö, folkhälsa, livsmedel, osv… Vi måste ändå påminna om att vi, ensamma mot alla eller nästan alla, vägrade att godkänna Uruguayrundan såväl i franska nationalförsamlingen som i Europaparlamentet just av denna orsak: vi tyckte att det var mycket farligt att godkänna stora minskningar av tullavgifter utan att i förväg ha löst de väsentliga angränsande problemen. Vi måste således nu hämta in den tid som gått förlorad genom att föra in dessa frågor om sociala, miljömässiga och sanitära kostnader på dagordningen i Seattle.
2) Vi vill att en objektiv och fullständig sammanfattning av Uruguayrundan utarbetas, grundad på ett öppet samråd med regeringarna och de specialiserade icke-statliga organisationerna. Vi vägrar att förhandla i den aktuella oklara situationen. Att inleda förhandlingar är olämpligt under sådana förutsättningar och ett moratorium måste beslutas medan vi väntar på att sammanfattningarna utarbetas.
3) Vi vägrar med så mycket starka skäl att en del ämnen läggs till dagordningen i Seattle, som nu föreslås av Europaparlamentet och vars konsekvenser vi nu absolut inte behärskar. Jag vill i synnerhet nämna frågan om internationella investeringar som skulle leda till en ny upplaga av försöket till multilateralt avtal om investeringar, som vi har i dystert minne. Jag vill också nämna utformningen av en världsövergripande konkurrenspolitik som, såsom den läggs fram i dag, med ännu större säkerhet skulle leda till ett ifrågasättande av de offentliga tjänsterna i den aktuella europeiska politiken.
4) Vi kräver slutligen att en grundläggande princip omgående får erkännande i de kommande förhandlingarna: varje folk har rätt att välja sina lagar och dessa måste beaktas inom internationell handel. En logisk följd: varje folk har rätt att ange val och prioriteringar. Vare sig de anges på regional grund (Europeiska gemenskapen) eller på funktionell grund (Lomékonventionen), måste prioriteringsområdena erkännas som legitima då de grundas på demokratiska beslut av de berörda folken."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"A fortiori"11
"Berthu (UEN ),"12,12,6
"Uruguay Round"9,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples