Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-28-Speech-4-115"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991028.2.4-115"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Le projet sur lequel nous devons nous prononcer au travers du rapport de notre collègue Graça-Moura ne se prête guère à la controverse et emporte légitimement le soutien de l'ensemble de ce Parlement.
L'Union européenne a en effet un rôle central à jouer pour le développement des arts et de la culture en Europe. Dans la conception d'une Europe des nations, qui est celle que je défends ici, c'est précisément dans ce type d'action que la coopération européenne apporte une valeur ajoutée significative.
Mais je tiens à souligner que nous ne sommes pas dupes pour autant : le fait que ce Parlement souhaite remplacer le terme "coopération culturelle" par le terme "politique culturelle" est révélatrice de la tentation uniformisatrice d'une soit-disant politique culturelle européenne qui viendrait se substituer à celles des États membres.
La culture ne doit pas être le terrain d'expérimentation utilisé par les idéologues de la création du "peuple européen". Il n'y a pas de culture européenne, pas plus qu'il n'y a un peuple européen. Il y a, et c'est une formidable richesse, des peuples participants à l'Union européenne, et des cultures nationales. Ce programme, je l'espère, contribuera à faire découvrir à l'ensemble des citoyens des États membres cette richesse et cette diversité. Le groupe Union pour l'Europe des nations soutiendra toujours les programmes qui visent à favoriser les échanges, à développer l'appétit culturel des citoyens de nos États membres. Pour autant qu'il s'agisse réellement d'échanger et de découvrir et non de créer l'Homo Europeus sachant par cœur les discours de Jean Monnet.
Cette nouvelle articulation de la coopération culturelle européenne revêt une importance toute particulière à la veille des négociations de Seattle qui ne manqueront pas, je le crains, de conforter l'hégémonie culturelle américaine.
C'est pourquoi je mets en garde la Commission et ce Parlement contre la tentation d'utiliser ces programmes comme un instrument de propagande ou d'uniformisation, l'enjeu est trop important.
D'autre part, et pour finir, il me semble que la bataille de chiffres à laquelle se livrent le Parlement, le Conseil et la Commission dans ce dossier est particulièrement stérile. Nous savons tous que l'Union européenne doit faire face à des choix, des choix douloureux peut-être, mais des choix cruciaux, pour assurer son élargissement. Alors, de grâce, chers collègues, sachons prendre nos responsabilités, et n'accusons pas le Conseil de pingrerie, alors qu'il fait simplement face aux responsabilités que les électeurs et les contribuables de nos États membres lui ont confiés."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Det forslag, vi skal tage stilling til i forbindelse med betænkningen af vores kollega Graça Moura, kan næppe skabe uenighed og har med rette fået støtte fra hele Parlamentet.
Den Europæiske Union skal spille en central rolle for udviklingen af kunst og kultur i Europa. I forbindelse med opbygningen af et nationernes Europa, som jeg går ind for her, er det netop gennem denne type tiltag, at det europæiske samarbejde tilfører en yderligere betydelig værdi.
Men jeg vil gerne understrege, at vi ikke lader os narre af den grund. At Europa-Parlamentet ønsker at erstatte "kultursamarbejde" med "kulturpolitik" er afslørende for det ønske om ensartethed i en såkaldt europæisk kulturpolitik, som vil komme til at træde i stedet for medlemsstaternes egen kulturpolitik.
Kulturen skal ikke være forsøgsområde for de ideologer, der vil skabe det "europæiske folk". Der findes ikke en europæisk kultur, lige så lidt som der findes et europæisk folk. Der er, og det er en enorm rigdom, befolkninger, der deltager i Den Europæiske Union, og nationale kulturer. Denne plan vil forhåbentlig bidrage til at få alle medlemsstaternes borgere til at opdage denne rigdom og mangfoldighed. Gruppen Union for Nationernes Europa støtter altid planer, der har til formål at fremme udvekslinger og udvikle medlemsstaternes borgeres kulturelle appetit i det omfang, det virkelig drejer sig om at udveksle og opdage og ikke skabe Homo Europeus, der kan Jean Monnets taler udenad.
Denne nye fremstilling af det europæiske kultursamarbejde får en ganske særlig vigtighed her umiddelbart før forhandlingerne i Seattle, som jeg er bange for ikke vil undlade at bestyrke den amerikanske kulturs førerposition.
Derfor advarer jeg Kommissionen og Parlamentet mod fristelsen til at anvende disse planer som propaganda eller et middel til ensretning. Hertil står der for meget på spil.
Til slut forekommer det mig på den anden side, at den kamp om tallene, som Parlamentet, Rådet og Kommissionen i denne forbindelse kaster sig ud i, er særdeles nyttesløs. Vi ved alle, at Den Europæiske Union står over for valg, som nok er smertefulde, men vigtige for at sikre udvidelsen af Unionen. Så lad os for Guds skyld, kære kolleger, påtage os vores ansvar og ikke beskylde Rådet for påholdenhed, når det blot forvalter det ansvar, medlemsstaternes vælgere og skatteydere har betroet det."@da1
"Der Entwurf, zu dem wir uns mit dem Bericht unseres Kollegen Graça-Moura zu äußern haben, ist kaum geeignet, eine Kontroverse heraufzubeschwören, und er findet berechtigterweise die Unterstützung des gesamten Parlaments.
Der Europäischen Union kommt in der Tat eine zentrale Rolle bei der Entwicklung der Künste und der Kultur in Europa zu. Im Rahmen der Konzeption eines Europas der Nationen, für die ich mich hier einsetze, führt die europäische Zusammenarbeit gerade bei dieser Art von Maßnahmen zu einem beträchtlichen zusätzlichen Nutzen.
Ich möchte jedoch betonen, daß wir uns deswegen nicht täuschen lassen: Die Tatsache, daß das Parlament den Begriff „kulturelle Zusammenarbeit“ durch „Kulturpolitik“ ersetzen möchte, ist bezeichnend für die Versuchung, im Zuge einer sogenannten europäischen Kulturpolitik, die an die Stelle der Kulturpolitiken der Mitgliedstaaten treten würde, eine Vereinheitlichung herbeizuführen.
Die Kultur darf nicht zum Experimentierfeld für die Vertreter der Ideologie der Schaffung eines „europäischen Volkes“ werden. Eine europäische Kultur gibt es ebensowenig, wie es ein europäisches Volk gibt. Es gibt, und das ist ein außerordentlicher Reichtum, Völker, die der Europäischen Union angehören, und nationale Kulturen. Dieses Programm wird, so hoffe ich, dazu beitragen, daß alle Bürger der Mitgliedstaaten diesen Reichtum und diese Vielfalt entdecken. Die Fraktion Union für das Europa der Nationen wird Programme zur Förderung des Austauschs, zur Entwicklung des kulturellen Interesses der Bürger unserer Mitgliedstaaten stets unterstützen, sofern es um einen wirklichen Austausch und um ein wirkliches Entdecken geht, und nicht darum, den Homo Europeus zu erschaffen, der die Reden von Jean Monnet auswendig kennt.
Diesen neuen Festlegungen zur kulturellen Zusammenarbeit in Europa kommt im Vorfeld der Verhandlungen von Seattle eine ganz besondere Bedeutung zu, die, so fürchte ich, wohl zu einer Stärkung der kulturellen Vorherrschaft der USA führen werden.
Deshalb warne ich die Kommission und das Parlament davor, diese Programme als Instrument der Propaganda oder der Vereinheitlichung zu verwenden. Es steht zu viel auf dem Spiel.
Andererseits, dies sei zum Abschluß noch gesagt, erscheint mir der Kampf um die Zahlen, den Parlament, Rat und Kommission in diesem Zusammenhang ausfechten, besonders überflüssig. Wir alle wissen, daß die Europäische Union Entscheidungen treffen muß, die zwar schmerzlich sein mögen, die aber im Interesse ihrer Erweiterung von ausschlaggebender Bedeutung sind. Deshalb bitte ich Sie, liebe Kolleginnen und Kollegen, stellen wir uns unserer Verantwortung und bezichtigen wir den Rat nicht der Knauserei, während dieser nur den Verpflichtungen nachkommt, die ihm von den Wählern und von den Steuerzahlern unserer Mitgliedstaaten übertragen wurden."@de7
"Το σχέδιο για το οποίο πρέπει να αποφανθούμε μέσα από την έκθεση του συναδέλφου μας, του κ. Graa Moura, δεν αφήνει κανένα περιθώριο διαμάχης και δικαίως χαίρει της στήριξης του συνόλου του Κοινοβουλίου.
Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει πράγματι έναν κεντρικό ρόλο να διαδραματίσει στην ανάπτυξη των τεχνών και του πολιτισμού στην Ευρώπη. Στην ιδέα μιας Ευρώπης των εθνών, την οποία και υπερασπίζομαι εδώ, σε αυτόν ακριβώς τον τύπο δράσης η ευρωπαϊκή συνεργασία έχει μία σημαντική προστιθέμενη αξία.
Θέλω, ωστόσο, να υπογραμμίσω ότι παρ’ όλα αυτά δεν είμαστε αφελείς: το γεγονός ότι το Κοινοβούλιο αυτό επιθυμεί να αντικαταστήσει τον όρο "πολιτιστική συνεργασία" με τον όρο "πολιτιστική πολιτική" είναι ενδεικτικό της εξομοιωτικής τάσης μιας αυτοαποκαλούμενης ευρωπαϊκής πολιτικής πολιτισμού η οποία θα αντικαταστήσει τις πολιτικές των κρατών μελών.
Ο πολιτισμός δεν πρέπει να αποτελεί έδαφος πειραματισμού που θα το χρησιμοποιούν όσοι πιστεύουν στην ιδέα της δημιουργίας του "ευρωπαϊκού λαού". Ευρωπαϊκός πολιτισμός δεν υπάρχει, όπως δεν υφίσταται και ένας ευρωπαϊκός λαός. Υπάρχουν, και αυτό αποτελεί έναν εκπληκτικό πλούτο, λαοί που συμμετέχουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση και εθνικοί πολιτισμοί. Ελπίζω πως αυτό το πρόγραμμα θα συμβάλλει ώστε το σύνολο των πολιτών των κρατών μελών να ανακαλύψει αυτόν τον πλούτο και αυτήν την ποικιλλία. Η Ομάδα Ένωση για την Ευρώπη των Εθνών θα εξακολουθήσει να στηρίζει τα προγράμματα που αποσκοπούν στην προώθηση των ανταλλαγών, στην ανάπτυξη της πολιτιστικής διάθεσης των πολιτών των κρατών μελών μας. Αρκεί να πρόκειται πραγματικά για ανταλλαγές και για ανακαλύψεις και όχι για τη δημιουργία του Homo Europeus, ο οποίος θα γνωρίζει απ' έξω τις ομιλίες του Jean Monnet.
Αυτή η νέα διάρθρωση της ευρωπαϊκής πολιτιστικής συνεργασίας λαμβάνει μία πολύ ιδιαίτερη σημασία την παραμονή των διαπραγματεύσεων στο Σηάτλ στις οποίες, φοβάμαι πως δεν θα το αποφύγουμε, θα ενισχυθεί η αμερικανική πολιτιστική ηγεμονία.
Για αυτόν τον λόγο προειδοποιώ την Επιτροπή και αυτό το Κοινοβούλιο να μην ενδώσουν στον πειρασμό να χρησιμοποιήσουν τα προγράμματα αυτά ως μέσο προπαγάνδας ή εξομοίωσης, τα όσα διακυβεύονται εδώ είναι πολύ σημαντικά.
Από την άλλη πλευρά και για να τελειώσω, κατά τη γνώμη μου η μάχη των αριθμών στην οποία επιδίδονται το Κοινοβούλιο, το Συμβούλιο και η Επιτροπή όσον αφορά αυτό το ζήτημα είναι ιδιαίτερα άγονη. Όλοι γνωρίζουμε ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να έρθει αντιμέτωπη με κάποιες επιλογές, επιλογές οδυνηρές ίσως, ωστόσο επιλογές υψίστης σημασίας, για τη διασφάλιση της διεύρυνσής της. Επομένως, για το Θεό, αγαπητοί συνάδελφοι, ας μάθουμε να αναλαμβάνουμε τις ευθύνες μας και ας μην κατηγορούμε το Συμβούλιο για τσιγκουνιά, τη στιγμή που απλώς αντιμετωπίζει τις ευθύνες που του εμπιστεύτηκαν οι εκλογείς και οι φορολογούμενοι των κρατών μελών μας."@el8
"The project on which we are called upon to declare our opinion in the form of the report by our fellow member, Mr Graça-Moura, is hardly a matter for controversy and is one which can legitimately gain the support of Parliament in its entirety.
Indeed, the European Union has a central role to play in the development of culture and the arts in Europe. In the vision of a Europe of the nations, which is the one I am arguing in favour of here, this is precisely the type of action in which European cooperation can contribute a significant added value.
But I must stress that we are not to be fooled, for all that. The fact that Parliament wishes to substitute the term “cultural policy” for the term “cultural cooperation” shows the temptation to standardise of a “European” cultural policy intended to replace those of Member States would have.
Culture must not be the test-bed used by ideologists for the creation of the “European nation”. There is no European culture, any more than there is a European nation. There are, and this is a formidable source of cultural wealth, many nations which participate in the European Union, and many national cultures. This programme will, I hope, contribute towards permitting all citizens of Member States to discover this wealth and this diversity. The Union for a Europe of Nations Group will always support programmes intended to promote exchanges, to develop the appetite for culture in the citizens of our Member States. As long as this really means exchanges and discovery and not creating the Homo Europeus who knows the speeches of Jean Monnet off by heart.
This new expression of European cultural cooperation is of very special importance on the eve of the Seattle negotiations which will not, I fear, do anything to challenge American cultural hegemony.
This is why I am warning the Commission and Parliament against the temptation to use these programmes as an instrument for propaganda or standardisation. There is too much at stake.
Moreover, and in conclusion, it seems to me that the war of figures which Parliament, the Council and the Commission are waging regarding this case is particularly fruitless. We all know that the European Union must face up to decisions, painful decisions perhaps, but crucial decisions, in order to ensure its enlargement. So, please, ladies and gentlemen, let us learn to face up to our responsibilities, and let us not accuse the Council of stinginess, when it is simply facing up to the responsibilities which voters and tax payers in our Member States have entrusted to it."@en3
".
(FR) El proyecto sobre el que debemos pronunciarnos a través del informe de nuestro colega Graça Moura no se presta casi a controversia y cuenta legítimamente con el apoyo del conjunto de este Parlamento.
La Unión Europea tiene, en efecto, un cometido central que desempeñar para el desarrollo de las artes y de la cultura en Europa. Dentro de la concepción de una Europa de las naciones, que es la que defiendo aquí, es precisamente en este tipo de acción donde la cooperación europea aporta un valor añadido significativo.
Pero deseo subrayar que, sin embargo, no somos ingenuos: el hecho de que el Parlamento desee sustituir los términos “cooperación cultural” por los términos “política cultural” revela la tentación uniformizadora de una supuesta política cultural europea, que sustituiría las políticas de los Estados miembros.
La cultura no debe ser un campo de experimentación utilizado por los ideólogos de la creación del “pueblo europeo”. No existe una cultura europea en la medida en que no existe un pueblo europeo. Lo que existe, y que constituye una formidable riqueza, es un conjunto de pueblos que participan en la Unión Europea y unas culturas nacionales. Espero que este programa contribuya a que los ciudadanos de los Estados miembros descubran esta riqueza y esta diversidad. El Grupo Unión por la Europa de las Naciones apoyará siempre los programas cuyo objetivo sea favorecer los intercambios, desarrollar el apetito cultural de los ciudadanos de nuestros Estados miembros. De ahí que se trate realmente de intercambiar y de descubrir, y no de crear el
capaz de saber de memoria los discursos de Jean Monet.
Esta nueva articulación de la cooperación cultural europea reviste una importancia muy particular en vísperas de las negociaciones de Seattle, que me temo no dejarán de fomentar la hegemonía cultural norteamericana.
Por eso advierto a la Comisión y a este Parlamento respecto de la tentación de utilizar estos programas como un instrumento de propaganda o de uniformación; el reto es demasiado importante.
Por otra parte, y para finalizar, creo que la batalla de cifras a la que se libran el Parlamento, el Consejo y la Comisión en este expediente es particularmente estéril. Todos sabemos que la Unión Europea debe hacer frente a unas opciones, opciones dolorosas quizá, pero cruciales para garantizar su ampliación. Entonces, por favor, Señorías, sepamos asumir nuestras responsabilidades, y no acusemos al Consejo de tacañería, cuando sólo hace frente a las responsabilidades que los electores y los contribuyentes de nuestros Estados le han confiado."@es12
".
Hanke, johon meidän on otettava kantaa kollegamme Graça-Mouran mietinnön välityksellä on tuskin kiistanalainen, joten se saa oikeutetusti koko parlamentin tuen.
Euroopan unionilla on nimittäin keskeinen rooli taiteen ja kulttuurin kehittäjänä Euroopassa. Minun täällä parlamentissa puolustamani ajatus kansakuntien Euroopasta edustaa juuri sellaista toimintaa, jolla eurooppalainen yhteistyö saa merkittävää lisäarvoa.
Haluan kuitenkin tähdentää, ettei meitä niin vain huiputeta. Parlamentin pyrkimys korvata ”kulttuuriyhteistyö” ”kulttuuripolitiikalla” paljastaa selvästi sen aikomuksen tasapäistää niin sanottua eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa, joka syrjäyttäisi jäsenvaltioiden kulttuuripolitiikan.
Ideologit, jotka pyrkivät luomaan ”eurooppalaista kansakuntaa”, eivät saa käyttää kulttuuria koekenttänään. Ei ole olemassa mitään eurooppalaista kulttuuria sen enempää kuin eurooppalaista kansakuntaakaan. On vain Euroopan unioniin kuuluvia kansakuntia ja kansallisia kulttuureita, ja tämä on valtava rikkaus. Toivon, että kulttuuri 2000 -ohjelma auttaisi kaikkia unionin jäsenvaltioiden kansalaisia löytämään tämän rikkauden ja monimuotoisuuden. Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä tukee edelleen ohjelmia, joilla pyritään edistämään kulttuurivaihtoa sekä edistämään jäsenvaltioidemme kansalaisten kiinnostusta eri kulttuureihin, varsinkin kun on kyse todellisesta vaihdosta ja uusien kulttuurien löytämisestä, eikä minkään uuden eurooppalaisen ihmisen, Jean Monet’n puheessaan mainitseman Homo Europeuksen, luomisesta.
Tällainen uudenlainen käsitys eurooppalaisesta kulttuuriyhteistyöstä saa aivan erityisen merkityksen Seattlessa järjestettävien WTO:n neuvottelujen kynnyksellä, sillä pelkäänpä pahoin, että nuo neuvottelut vain vahvistavat amerikkalaisen kulttuurin ylivaltaa.
Sen vuoksi varoitan komissiota ja parlamenttia antamasta periksi kiusaukselle käyttää näitä ohjelmia propagandan tai kulttuurien tasapäistämisen välineenä, sillä panokset ovat liian suuret.
Toisaalta päätän tähän puheeni minusta tuntuu, että taistelu luvuista, johon parlamentti, neuvosto ja komissio ovat nyt tässä asiassa sortuneet, on täysin turha. Olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopan unionin on tehtävä valintoja, ehkä tuskallisiakin, mutta ratkaisevia valintoja taatakseen unionin laajentumisen. Näin ollen hyvät kollegat, toivon hartaasti, että pystymme kantamaan vastuumme ja ettemme moittisi neuvostoa saituudesta, sillä se pyrkii vain hoitamaan vastuunsa asioissa, jotka jäsenvaltioidemme äänestäjät ja veronmaksajat ovat sille uskoneet."@fi5
"Il progetto su cui dobbiamo pronunciarci mediante la relazione dell’onorevole Graça-Moura non presta il fianco a critiche ed ottiene a buon diritto il sostegno dell’intero Parlamento.
L’Unione europea deve, in effetti, svolgere un ruolo centrale nello sviluppo delle arti e della cultura in Europa. Nella concezione di un’Europa delle nazioni – che io qui sostengo – è proprio in simili azioni che la cooperazione europea apporta un significativo valore aggiunto.
Tengo a sottolineare che ciò non significa che siamo ciechi: il fatto che il Parlamento voglia sostituire il termine “cooperazione culturale” con il termine “politica culturale” rivela la tentazione uniformizzatrice di una cosiddetta politica culturale europea che andrebbe a sostituire quella degli Stati membri.
La cultura non deve essere il terreno di sperimentazione utilizzato dagli ideologi della creazione del “popolo europeo”. Non esiste una cultura europea più di quanto non esista un popolo europeo. Vi sono – e ciò costituisce una formidabile ricchezza – popoli che partecipano all’Unione europea e culture nazionali. Auspico che il programma contribuisca a fare scoprire a tutti i cittadini degli Stati membri tale ricchezza e diversità. Il gruppo “Unione per l’Europa delle nazioni” sosterrà sempre i programmi volti a favorire gli scambi e a sviluppare la passione culturale dei cittadini degli Stati membri, per quanto si tratti in realtà di scambiare e di scoprire e non di creare l’
che conosce a memoria i discorsi di Jean Monnet.
Tale nuova strutturazione della cooperazione culturale europea riveste un’importanza del tutto particolare alla vigilia dei negoziati di Seattle che non mancheranno, temo, di rafforzare l’egemonia culturale americana.
Ecco perché esorto Commissione e Parlamento a non cedere alla tentazione di utilizzare tali programmi come strumento di propaganda o di uniformazione: la posta in gioco è troppo alta.
Mi pare, in conclusione, che la battaglia ingaggiata a suon di cifre da Parlamento, Consiglio e Commissione su questo
sia particolarmente sterile. Sappiamo tutti che l’Unione europea deve affrontare delle scelte, forse dolorose, ma si tratta di scelte cruciali, per assicurare il proprio ampliamento. Pertanto, onorevoli colleghi, assumiamo le nostre responsabilità e non accusiamo il Consiglio di tirchieria quando si limita a farsi carico delle responsabilità che gli elettori ed i contribuenti degli Stati membri gli hanno affidato."@it9
"The project on which we are called upon to declare our opinion in the form of the report by our fellow member, Mr Graça-Moura, is hardly a matter for controversy and is one which can legitimately gain the support of Parliament in its entirety.
Indeed, the European Union has a central role to play in the development of culture and the arts in Europe. In the vision of a Europe of the nations, which is the one I am arguing in favour of here, this is precisely the type of action in which European cooperation can contribute a significant added value.
But I must stress that we are not to be fooled, for all that. The fact that Parliament wishes to substitute the term “cultural policy” for the term “cultural cooperation” shows the temptation to standardise of a “European” cultural policy intended to replace those of Member States would have.
Culture must not be the test-bed used by ideologists for the creation of the “European nation”. There is no European culture, any more than there is a European nation. There are, and this is a formidable source of cultural wealth, many nations which participate in the European Union, and many national cultures. This programme will, I hope, contribute towards permitting all citizens of Member States to discover this wealth and this diversity. The Union for a Europe of Nations Group will always support programmes intended to promote exchanges, to develop the appetite for culture in the citizens of our Member States. As long as this really means exchanges and discovery and not creating the Homo Europeus who knows the speeches of Jean Monnet off by heart.
This new expression of European cultural cooperation is of very special importance on the eve of the Seattle negotiations which will not, I fear, do anything to challenge American cultural hegemony.
This is why I am warning the Commission and Parliament against the temptation to use these programmes as an instrument for propaganda or standardisation. There is too much at stake.
Moreover, and in conclusion, it seems to me that the war of figures which Parliament, the Council and the Commission are waging regarding this case is particularly fruitless. We all know that the European Union must face up to decisions, painful decisions perhaps, but crucial decisions, in order to ensure its enlargement. So, please, ladies and gentlemen, let us learn to face up to our responsibilities, and let us not accuse the Council of stinginess, when it is simply facing up to the responsibilities which voters and tax payers in our Member States have entrusted to it."@lv10
"De ontwerpwetgevingsresolutie waarover wij ons via het verslag van onze collega Graça-Moura moeten uitspreken, is geenszins controversieel. Het gehele Parlement kan zich daarom op legitieme wijze achter deze ontwerpresolutie scharen.
De Europese Unie moet een centrale rol spelen in de ontwikkeling van kunst en cultuur in Europa. In het concept van een Europa van Nationale Staten, dat ik hier verdedig, kan Europese samenwerking juist door dit soort acties een toegevoegde waarde krijgen.
Ik wil evenwel benadrukken dat we ons niet in de luren laten leggen. Dit Parlement wil de term "culturele samenwerking" vervangen door "cultureel beleid". Dit toont aan dat deze instelling streeft naar eenvormigheid. Het zogenaamde Europees cultureel beleid zou, als het aan het Parlement ligt, het cultureel beleid van de lidstaten moeten vervangen.
De ideologen die streven naar een "Europees volk" doen er goed aan de cultuur niet als experimenteertuin te beschouwen. Er bestaat noch een Europese cultuur noch een Europees volk. We hebben enerzijds te maken met volkeren die aan de Europese Unie deelnemen en anderzijds met een rijke verscheidenheid aan nationale culturen. Ik hoop dat de burgers van de verschillende lidstaten mede dankzij dit programma deze rijkdom en diversiteit zullen ontdekken. De Fractie Unie voor een Europa van Nationale Staten zal altijd de programma’s blijven steunen waarmee uitwisselingen gestimuleerd worden en waarmee de culturele honger van de burgers van onze lidstaten gestild kan worden. We moeten de uitwisselingsmogelijkheden bevorderen en elkaars culturen ontdekken, en niet proberen een Homo Europeus te scheppen die alle redevoeringen van Jean Monnet uit zijn hoofd kent.
Deze nieuwe definitie van Europese culturele samenwerking is nu, vlak voor de onderhandelingen van Seattle, van groot belang. Ik vrees namelijk dat daar de culturele hegemonie van de Verenigde Staten zal worden bevestigd.
Daarom wil ik de Commissie en dit Parlement waarschuwen dat ze deze programma’s niet als propaganda moeten gebruiken of als instrument om uniformiteit te bewerkstelligen. Er staat hiervoor teveel op het spel.
Verder denk ik dat de strijd om de cijfers die het Parlement, de Raad en de Commissie met betrekking tot dit vraagstuk voeren, zinloos is. We weten allemaal dat de Europese Unie keuzes moet maken die misschien pijnlijk zullen zijn, maar desondanks van cruciaal belang zijn voor de uitbreiding. Laten we daarom, waarde collega’s, in ‘s hemelsnaam onze verantwoordelijkheden niet uit de weg gaan en ophouden met verwijten over de vermeende gierigheid van de Raad. We mogen niet vergeten dat de kiezers en belastingbetalers van onze lidstaten deze instelling bepaalde verantwoordelijkheden hebben toevertrouwd."@nl2
"O projecto sobre o qual devemos pronunciar-nos através do relatório do nosso colega Graça Moura não suscita praticamente qualquer controvérsia e recebe o legítimo apoio de todo este Parlamento.
A União Europeia tem com efeito um papel central a desempenhar no desenvolvimento das artes e da cultura na Europa. Segundo a concepção de uma Europa das Nações, a que defendo neste hemiciclo, é precisamente neste género de acção que a cooperação europeia é portadora de um valor acrescentado significativo.
Mas faço questão de salientar que não somos assim tão ingénuos: o facto de este Parlamento pretender substituir o termo "cooperação cultural" pelo termo "política cultural" é revelador da tentação uniformizadora de uma chamada política cultural europeia que substituiria a dos Estados-Membros.
A cultura não deve ser um laboratório de experiências utilizado pelos ideólogos da criação do "povo europeu". Não existe cultura europeia, da mesma forma que não existe um povo europeu. Existe sim, o que constitui uma riqueza admirável, povos que participam na União Europeia e culturas nacionais. Este programa, espero-o, contribuirá para que o conjunto dos cidadãos dos Estados-Membros descubra esta riqueza e esta diversidade. O Grupo União para a Europa das Nações apoiará sempre os programas que visem favorecer o intercâmbio e desenvolver o apetite cultural dos cidadãos dos nossos EstadosMembros. Desde que se trata de facto de estabelecer um intercâmbio e de descobrir esse património, e não de criar o Homo Europeus, à luz dos discursos de Jean Monet.
Esta nova articulação da cooperação cultural europeia reveste-se de uma importância muito particular em vésperas das negociações de Seattle que não deixarão, receio bem, de encorajar a hegemonia cultural americana.
Esse o motivo por que ponho a Comissão e o Parlamento de sobreaviso contra a tentação de utilizar estes programas como um instrumento de propaganda ou de uniformização, pois o desafio é demasiado grande.
Por outro lado e para terminar, parece-me que a batalha de números que o Parlamento, o Conselho e a Comissão travam neste dossier é especialmente estéril. Sabemos todos que a União Europeia deve enfrentar escolhas, escolhas dolorosas talvez, mas cruciais, para assegurar o seu alargamento. Então, por favor, caros colegas, saibamos assumir as nossas responsabilidades e não acusemos o Conselho de mesquinhez, quando este simplesmente enfrenta as responsabilidades que os eleitores e os contribuintes dos nossos Estados-Membros lhe confiaram."@pt11
"Det förslag som vi skall uttala oss om genom betänkandet av vår kollega Graça-Moura ger knappast upphov till någon oenighet och vinner helt berättigat stöd av parlamentet i sin helhet.
Europeiska unionen har faktiskt en central roll att spela för utvecklingen av konst och kultur i Europa. Vid utformningen av ett nationernas Europa, som jag försvarar här, är det just i denna typ av åtgärd som det europeiska samarbetet tillför ett betydande mervärde.
Men jag vill understryka att vi ändå inte låter oss luras: att parlamentet vill ersätta uttrycket "kulturellt samarbete" med uttrycket "kulturpolitik" är avslöjande för den enhetsskapande frestelsen att upprätta en så kallad europeisk kulturpolitik som skulle komma att ersätta medlemsstaternas kulturpolitik.
Kulturen får inte vara ett experimentfält för ideologer som vill skapa det "europeiska folket". Det finns ingen europeisk kultur, inte mer än det finns ett europeiskt folk. Det finns, och det är en fantastisk rikedom, flera folk som deltar i Europeiska unionen samt nationella kulturer. Jag hoppas att programmet skall bidra till att medlemsstaternas samtliga medborgare upptäcker denna rikedom och mångfald. Gruppen Unionen för nationernas Europa kommer alltid att stödja program som siktar till att främja utbyte och utveckla medborgarnas kulturella aptit i våra medlemsstater. På villkor att det verkligen handlar om utbyte och upptäckt och inte om att skapa en europeisk människa som har lärt sig Jean Monnets tal utantill.
Den nya inriktningen på det europeiska kulturella samarbetet har en alldeles särskild betydelse inför förhandlingarna i Seattle som oundvikligen kommer att stärka den amerikanska kulturens ledarställning, fruktar jag.
Därför vill jag varna kommissionen och parlamentet för frestelsen att använda programmen såsom instrument för propaganda och skapande av likriktning. Det är alldeles för viktiga saker som står på spel.
Å andra sidan och avslutningsvis tycks det mig som att den strid om siffror som pågår mellan parlamentet, rådet och kommissionen i detta ärende är synnerligen ofruktbart. Vi vet alla att Europeiska unionen måste ställas inför val, smärtsamma val kanske, men ytterst viktiga val för att säkra utvidgningen. Därmed, kära kolleger, måste vi för Guds skull ta vårt ansvar och får inte anklaga rådet för gnidighet, då det bara axlar det ansvar som väljarna och skattebetalarna i medlemsstaterna har anförtrott det."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Homo europeus"12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples