Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-27-Speech-3-069"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991027.2.3-069"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, there is one dog that has not yet barked in this debate, and I should just like to draw attention to the radical failure of the Dehaene report to deal adequately – mentioning it only in passing – with the regional aspect of government in Europe. Subsidiarity here seems to be a concept which gets lip service but not real action and it certainly needs redefining in the Treaty.
The autonomous regions and nations internal to the Union states of the European Union, like Spain or the United Kingdom or Belgium, must obtain effective standing in our system. Reform in the Council would be one prerequisite. It could properly differentiate its executive and legislative roles and in the latter begin to approximate itself to a territorial chamber.
The Committee of the Regions as at present constituted is both toothless and not in any sense fairly representative. Are Members here aware that Luxembourg has six members in the Committee of the Regions and Scotland four? I am not familiar with the differences between east and west Luxembourg but I know a little about the internal differences of Scotland, and the principle of representation as it exists is absurd. A committee that was supposed to enable regions and internal nations to counterbalance the states is dominated by the state system.
New members will arrive here with enlargement in this Parliament, many of them representing former member nations of union states. Think of Slovenia, think of Estonia. They are small states but their representation will automatically exceed that of the Basque country, that of Flanders, that of Scotland, that of Wales. The principles of representation in Europe, as applied to its nations and regions need to be re-examined, and I am very sad that the Dehaene report has said practically nothing about this."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, én hund har endnu ikke gøet i denne debat, og jeg vil blot nævne, at Dehaene-rapporten slet ikke går i dybden med det regionale aspekt af ledelsen af Europa, idet den kun nævner det en passant. Subsidiaritet synes her at være et begreb, der angiveligt støttes, men som i virkeligheden ikke bakkes op, og det skal helt klart omdefineres i traktaten.
De autonome regioner og nationer i Unionens medlemsstater - f.eks. i Spanien, Det Forenede Kongerige og Belgien - skal have en ordentlig status i vores system. Reformer i Rådet er én forudsætning herfor. Rådet kunne lave en større differentiering mellem dets udøvende og lovgivende roller og begynde at nærme sig et territorialt kammer.
I øjeblikket er Regionsudvalget både tandløst og ikkerepræsentativt. Ved de ærede parlamentsmedlemmer, at Luxembourg har seks medlemmer i Regionsudvalget, mens Skotland har fire? Jeg kender ikke til forskellene mellem det østlige og det vestlige Luxembourg, men jeg ved en smule om de interne forskelle i Skotland, og det eksisterende repræsentationsprincip er absurd. Det udvalg, der skulle sætte regioner og interne nationer i stand til at skabe modvægt mod staterne, domineres af statssystemet.
Der vil komme nye medlemmer til, og Parlamentet vil blive udvidet. Mange af disse nye medlemmer vil repræsentere tidligere medlemmer af forbundsstater. Tænk bare på Slovenien og Estland. Det er små lande, men deres repræsentation vil automatisk overstige Baskerlandets, Flanderns, Skotlands og Wales' repræsentation. De europæiske repræsentationsprincipper vedrørende nationer og regioner bør revideres, og jeg er meget ked af, at Dehaene-rapporten stort set ikke nævner det."@da1
"Herr Präsident, ein Punkt ist in der bisherigen Aussprache noch nicht erwähnt worden, und ich möchte auf den grundlegenden Mangel im Bericht von Herrn Dehaene hinweisen, der darin besteht, daß der regionale Aspekt der Verwaltung in Europa nicht ausreichend behandelt, sondern lediglich am Rande erwähnt wird. Die Subsidiarität scheint hier als Konzept betrachtet zu werden, zu dem zwar Lippenbekenntnisse abgelegt werden, aber keine echten Maßnahmen erfolgen. Dieser Bereich muß im Vertrag neu definiert werden.
Die autonomen Regionen und Nationen in den zur Europäischen Union gehörenden Staaten, wie in Spanien, im Vereinigten Königreich oder Belgien, müssen einen festen Platz in unserem System erhalten. Eine Voraussetzung dafür ist die Reform des Rates. Zwischen der exekutiven und der legislativen Rolle des Rates sollte eine sorgfältige Trennung erfolgen, und in seiner legislativen Rolle könnte er den Prozeß der Annäherung an die Funktion einer Regionalkammer beginnen.
Der Ausschuß der Regionen ist in seiner gegenwärtigen Form zahnlos und in keiner Weise repräsentativ. Ist den anwesenden Mitgliedern bekannt, daß Luxemburg im Ausschuß der Regionen über sechs Mitglieder, Schottland dagegen über vier Mitglieder verfügt? Ich kenne die Unterschiede zwischen den östlichen und westlichen Regionen in Luxemburg nicht, aber ich kenne die unterschiedlichen Gegebenheiten in Schottland, und ich halte das bestehende Repräsentationsprinzip für absurd. Ein Ausschuß, der eigentlich ein Gegengewicht der Regionen und internen Nationen zu den Staaten ermöglichen sollte, wird vom System der Staaten dominiert.
Durch die Erweiterung werden neue Mitglieder in dieses Parlament aufgenommen werden, von denen viele frühere Mitgliedsnationen einer Staatenunion vertreten. Denken wir nur an Slowenien und Estland. Dies sind kleine Staaten, aber die Zahl ihrer Vertreter wird automatisch die des Baskenlands oder Flanderns, die von Schottland oder Wales, übersteigen. Der Grundsatz der Vertretung in Europa, der derzeit für die europäischen Nationen und Regionen gilt, muß neu überdacht werden, und ich finde es bedauerlich, daß dieses Thema im Bericht von Herrn Dehaene praktisch nicht aufgegriffen worden ist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, υπάρχει ένα θέμα για το οποίο δεν έγινε ακόμη λόγος στη συζήτηση, και θα ήθελα να επιστήσω την προσοχή στην ολοκληρωτική αποτυχία της έκθεσης Dahaene να ασχοληθεί επαρκώς – το αναφέρει μόνο ευκαιριακά – με την περιφερειακή διάσταση της διακυβέρνησης στην Ευρώπη. Η επικουρικότητα φαίνεται ότι αποτελεί εδώ μία έννοια την οποία πολλοί εφαρμόζουν στα λόγια αλλά όχι στην πράξη, και σίγουρα χρειάζεται να επαναπροσδιορισθεί στη Συνθήκη.
Οι αυτόνομες περιοχές και κράτη στο εσωτερικό των κρατών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όπως στην Ισπανία, το Ηνωμένο Βασίλειο ή το Βέλγιο, θα πρέπει να αποκτήσουν ουσιαστικό καθεστώς στο σύστημά μας. Η μεταρρύθμιση στο Συμβούλιο είναι μία προϋπόθεση. Θα μπορούσε να διαφοροποιήσει κατάλληλα τον εκτελεστικό από τον νομοθετικό ρόλο του και σε ό,τι αφορά τον τελευταίο να αρχίσει να προσεγγίζει τον χαρακτήρα ενός Σώματος εδαφικής εκπροσώπησης.
Η Επιτροπή των Περιφερειών, με την παρούσα συγκρότησή της, είναι αδύναμη και συγχρόνως καθόλου αντιπροσωπευτική. Γνωρίζουν οι βουλευτές εδώ ότι το Λουξεμβούργο έχει έξι μέλη στην Επιτροπή των Περιφερειών και η Σκωτία τέσσερα; Δεν γνωρίζω τις διαφορές μεταξύ ανατολικού και δυτικού Λουξεμβούργου, όμως γνωρίζω κάποια πράγματα για τις διαφορές στο εσωτερικό της Σκωτίας, και η αρχή της αντιπροσώπευσης, όπως αυτή ισχύει, είναι παράλογη. Μία επιτροπή, η οποία υποτίθεται ότι επιτρέπει στις περιφέρειες και τα κράτη στο εσωτερικό των κρατών μελών να αντισταθμίζουν την εξουσία των κρατών, κυριαρχείται από το σύστημα των κρατών.
Νέοι βουλευτές θα φθάσουν με τη διεύρυνση σε αυτό το Κοινοβούλιο, πολλοί από τους οποίους θα αντιπροσωπεύουν κράτη, πρώην μέλη σε ενώσεις κρατών. Σκεφθείτε τη Σλοβενία, σκεφθείτε την Εσθονία. Είναι μικρά κράτη, όμως η αντιπροσώπευσή τους θα ξεπεράσει αυτόματα την εκπροσώπηση της Χώρας των Βάσκων, της Φλάνδρας, της Σκωτίας, της Ουαλίας. Οι αρχές αντιπροσώπευσης στην Ευρώπη, όπως εφαρμόζονται στα κράτη και τις περιφέρειές της, χρειάζονται επανεξέταση, και με λυπεί το γεγονός ότι η έκθεση Dahaene δεν αναφέρει ουσιαστικά τίποτα γι’ αυτό."@el8
"(EN) Señor Presidente, hay un perro que aún no ha ladrado en este debate, y quisiera llamar la atención sobre el fallo garrafal del informe Dehaene en lo que se refiere a tratar debidamente – sólo lo menciona de pasada – el aspecto regional del gobierno de Europa. La subsidiariedad es tratada aquí sólo de boquilla, sin que se tomen medidas reales, y ciertamente el Tratado debe darle una nueva definición.
Las regiones autonómicas y las naciones internas de los Estados miembros de la Unión Europea, como España, el Reino Unido o Bélgica, deben tener una posición efectiva en nuestro sistema. Un requisito previo sería la reforma del Consejo, que podría diferenciar debidamente entre su papel ejecutivo y su papel legislador, y en este último comenzar a aproximarse a una cámara territorial.
La Comisión de las Regiones según está constituida actualmente es ineficaz y su representación no es justa en absoluto. ¿Saben los diputados aquí presentes que Luxemburgo tiene seis miembros en la Comisión de las Regiones y Escocia cuatro? No estoy familiarizado con las diferencias entre el Este y el Oeste de Luxemburgo, pero sé algo de las diferencias internas de Escocia, y el principio de representación actual es absurdo. Una comisión que debía permitir a las regiones y a las naciones internas contrarrestar el poder de los Estados, está dominada por el sistema estatal.
Con la ampliación llegarán nuevos diputados a este Parlamento, muchos de los cuales representarán a antiguas naciones pertenecientes a los Estados. Pensemos en Eslovenia, pensemos en Estonia. Son pequeños Estados, pero su representación sobrepasará automáticamente la del País Vasco, la de Flandes, la de Escocia o la del País de Gales. Es necesario volver a examinar los principios de representación en Europa, según se aplican a sus naciones y regiones, y lamento profundamente que el informe Dehaene no diga prácticamente nada al respecto."@es12
"Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on yksi koira, joka ei ole vielä haukkunut, ja minä haluaisin vain kiinnittää huomionne siihen, että Dehaenen raportti epäonnistuu pahasti mainitsen tämän vain ohimennen Euroopan hallinnon alueellisen puolen käsittelyssä. Toissijaisuus näyttää tässä yhteydessä olevan käsite, josta puhutaan mutta jota ei toteuteta käytännössä, ja se on todella määriteltävä uudelleen perustamissopimuksessa.
Euroopan unioniin kuuluvien maiden, kuten Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan tai Belgian sisällä olevien autonomisten alueiden ja kansakuntien on saatava pätevä asema järjestelmässämme. Ensiksi olisi ratkaistava muun muassa se, miten neuvostoa uudistetaan. Sen toimeenpaneva tehtävä ja lainsäädännöllinen tehtävä voitaisiin erottaa selvästi toisistaan, ja jälkimmäisen osalta se voisi muistuttaa enemmän alueellista osastoa.
Alueiden komitea on nykyisessä muodossaan hampaaton eikä se ole missään mielessä oikeudenmukaisesti edustava. Ovatko parlamentin jäsenet tietoisia siitä, että Luxemburgilla on kuusi ja Skotlannilla neljä jäsentä alueiden komiteassa? En ole tutustunut Itä- ja Länsi-Luxemburgin välisiin eroihin, mutta tiedän jonkin verran Skotlannin sisäisistä eroista, ja nykyinen edustusperiaate on järjetön. Komiteassa, jonka oletettiin antavan alueille ja sisäisille kansakunnille mahdollisuuden toimia valtioiden vastapainona, vallitsee valtiojärjestelmä.
Kun parlamenttia suurennetaan, tänne tulee uusia jäseniä, joista monet edustavat unionivaltioihin aikaisemmin kuuluneita kansakuntia. Ajatelkaa Sloveniaa, ajatelkaa Viroa. Ne ovat pieniä valtioita mutta ne saavat automaattisesti paremman edustuksen kuin Baskimaa, Flanderi, Skotlanti tai Wales. Euroopan edustusperiaatteiden soveltamista sen kansakuntiin ja alueisiin on tarkasteltava uudelleen, ja olen hyvin pahoillani siitä, että Dehaenen raportissa ei sanota käytännöllisesti katsoen mitään tästä asiasta."@fi5
"Monsieur le Président, il y a un chien qui n'a pas encore aboyé dans ce débat et je voudrais donc attirer l'attention sur le fait que le rapport Dehaene ne traite absolument pas comme il se doit la composante régionale du gouvernement en Europe et se contente de la mentionner incidemment. À cet égard, la subsidiarité semble être un concept mentionné pour la forme mais privé de toute action concrète et elle exige certainement d'être redéfinie dans le Traité.
Les régions et nations autonomes situées à l'intérieur des États membres de l'Union européenne, comme il y en a en Espagne, au Royaume-Uni ou en Belgique, doivent acquérir une place effective dans notre système. La réforme au sein du Conseil serait un prérequis. Elle pourrait différencier de manière adéquate les rôles exécutif et législatif de cet organe et, en matière législative, s'assimiler peu à peu à une Assemblée territoriale.
Tel qu'il est constitué à l'heure actuelle, le Comité des régions est à la fois impuissant et aucunement représentatif. Les députés de cette Assemblée savent-ils que le Luxembourg compte six membres au Comité des régions contre quatre pour l'Écosse ? Je ne suis pas au fait des différences entre l'est et l'ouest du Luxembourg mais je connais un peu les différences internes à l'Écosse et le principe de représentation tel qu'il existe est absurde. Un Comité sensé constituer un contrepoids des régions et nations constitutives des États membres auxdits États membres est dominé par le système étatique.
Avec l'élargissement, de nouveaux députés arriveront dans ce Parlement et nombre d'entre eux représenteront d'anciennes nations ayant appartenu aux États de l'Union. Pensez à la Slovénie, pensez à l'Estonie. Ce sont de petits États mais leur représentation sera automatiquement supérieure à celle du Pays basque, à celle de la Flandre, à celle de l'Écosse, à celle du Pays de Galles. Il faut réexaminer les principes de représentation en Europe tels qu'ils sont appliqués aux nations et aux régions et je suis vraiment désolé que le rapport Dehaene n'en ait pratiquement rien dit."@fr6
"Signor Presidente, c’è un cane che non ha ancora abbaiato in questa discussione, e vorrei proprio richiamare l’attenzione sulla totale incapacità della relazione Dehaene di affrontare in modo adeguato – lo menziona solo di passaggio – l’aspetto regionale del governo in Europa. La sussidiarietà sembra un concetto cui si dedicano grandi parole ma nessuna azione concreta e senza dubbio dev’essere ridefinito nel Trattato.
Le regioni e nazioni autonome all’interno di Stati membri dell’Unione europea – quali quelle esistenti in Spagna, nel Regno Unito o in Belgio – devono ottenere un riconoscimento effettivo nel nostro sistema. La riforma del Consiglio è una condizione fondamentale. Potrebbe introdurre un’adeguata differenziazione tra i propri ruoli esecutivo e legislativo e, riguardo a quest’ultimo, iniziare ad assumere le caratteristiche di un organo territoriale.
Il Comitato delle regioni, nella sua attuale costituzione, è senza denti e neppure lontanamente rappresentativo. I parlamentari sono consapevoli che il Lussemburgo ha sei membri in seno al Comitato delle regioni mentre la Scozia ne ha quattro? Non ho grande familiarità con le differenze tra la regione orientale e quella occidentale del Lussemburgo, ma so qualcosa in merito alle differenze all’interno della Scozia, e il principio di rappresentanza, così com’è ora concepito, è assurdo. Un Comitato che dovrebbe consentire alle regioni e alle nazioni interne di controbilanciare gli Stati è dominato dal sistema statale.
Con l’ampliamento, saranno eletti al Parlamento nuovi deputati, molti dei quali rappresenteranno nazioni che in precedenza facevano parte di una confederazione. Pensate alla Slovenia o all’Estonia. Sono piccoli Stati, ma il numero dei loro rappresentanti sarà automaticamente superiore a quello dei Paesi baschi, delle Fiandre, della Scozia e del Galles. Il principio di rappresentanza in Europa, così come è applicato alle nazioni e regioni europee, dev’essere riesaminato, e mi rattrista molto che la relazione Dehaene non abbia praticamente sfiorato questo argomento."@it9
"Mr President, there is one dog that has not yet barked in this debate, and I should just like to draw attention to the radical failure of the Dehaene report to deal adequately – mentioning it only in passing – with the regional aspect of government in Europe. Subsidiarity here seems to be a concept which gets lip service but not real action and it certainly needs redefining in the Treaty.
The autonomous regions and nations internal to the Union states of the European Union, like Spain or the United Kingdom or Belgium, must obtain effective standing in our system. Reform in the Council would be one prerequisite. It could properly differentiate its executive and legislative roles and in the latter begin to approximate itself to a territorial chamber.
The Committee of the Regions as at present constituted is both toothless and not in any sense fairly representative. Are Members here aware that Luxembourg has six members in the Committee of the Regions and Scotland four? I am not familiar with the differences between east and west Luxembourg but I know a little about the internal differences of Scotland, and the principle of representation as it exists is absurd. A committee that was supposed to enable regions and internal nations to counterbalance the states is dominated by the state system.
New members will arrive here with enlargement in this Parliament, many of them representing former member nations of union states. Think of Slovenia, think of Estonia. They are small states but their representation will automatically exceed that of the Basque country, that of Flanders, that of Scotland, that of Wales. The principles of representation in Europe, as applied to its nations and regions need to be re-examined, and I am very sad that the Dehaene report has said practically nothing about this."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, er is nog één hond die in dit debat niet heeft geblaft, en ik zou graag de aandacht willen vestigen op het feit dat in het rapport-Dehaene de regionale aspecten van het bestuur in Europa - die slechts terloops even worden aangestipt - totaal niet aan bod komen. Subsidiariteit schijnt hierbij een concept te zijn waaraan slechts lippendienst wordt bewezen, maar dat niet werkelijk in daden wordt omgezet. Het zou beslist opnieuw in het Verdrag moeten worden gedefinieerd.
De autonome regio’s en naties in de landen van de Europese Unie, zoals Spanje, het Verenigd Koninkrijk of België, moeten een daadwerkelijke status in ons systeem krijgen. Een van de vereisten hiervoor is een hervorming van de Raad. Hierbij kan een behoorlijk onderscheid worden gemaakt tussen de uitvoerende en wetgevende rol van de Raad, zodat de Raad op het gebied van wetgeving meer op een territoriale kamer gaat lijken.
Het Comité van de regio’s in de huidige samenstelling is krachteloos en op geen enkele manier representatief. Zijn de hier aanwezige leden op de hoogte van het feit dat Luxemburg zes leden in het Comité van de regio’s heeft en Schotland maar vier? Ik ben niet op de hoogte van de verschillen tussen het oosten en het westen van Luxemburg, maar ik weet wel wat over de interne verschillen in Schotland. Het principe van vertegenwoordiging in de huidige vorm is absurd. Een comité dat oorspronkelijk was bedoeld als tegenwicht voor regio's en interne naties tegen de nationale staten wordt door die nationale staten gedomineerd.
Als dit Parlement wordt uitgebreid, zullen hier nieuwe leden arriveren, die voorheen veelal naties in verbondsstaten waren. Denk bijvoorbeeld aan Slovenië of Estland. Dit zijn kleine staten, maar hun vertegenwoordiging zal automatisch groter zijn dan die van Baskenland, Vlaanderen, Schotland of Wales. Er moet opnieuw worden bekeken hoe nationale staten en regio's in Europa vertegenwoordigd worden, en ik vind het erg triest dat het rapport-Dehaene hier nauwelijks op ingaat."@nl2
"Senhor Presidente, há um cão que ainda não ladrou neste debate, e gostaria de chamar a vossa atenção para o falhanço total do relatório Dehaene em abordar de forma adequada - limitandose a referi-lo de passagem - o aspecto regional do governo da Europa. Aqui, a subsidiariedade parece ser um conceito de que se gosta muito de falar, mas pouco de passar à prática e que carece, seguramente, de redefinição no Tratado.
As regiões autónomas e as nações no seio dos Estados unificados existentes na União Europeia, como a Espanha, o Reino Unido ou a Bélgica, devem obter um estatuto concreto no nosso sistema. A reforma do Conselho seria uma condição prévia. Permitiria diferenciar os seus papéis executivo e legislativo e, no que se refere ao segundo, possibilitar que começasse a aproximar-se mais de uma câmara territorial.
O Comité das Regiões, tal como existe actualmente, não só é desnecessário como não é, de forma alguma, devidamente representativo. Será que os senhores deputados estão cientes de que o Luxemburgo possui seis membros no Comité das Regiões enquanto a Escócia apenas tem quatro? Não conheço as diferenças entre o Ocidente e o Oriente do Luxemburgo, mas tenho algumas noções quanto às diferenças internas na Escócia, e o princípio da representatividade, tal como existe, é absurdo. Um Comité que se pretendia que possibilitasse às regiões e nações internas contrapor-se aos Estados é dominado pelo sistema de Estados.
Com o alargamento, novos Estados serão representados neste Parlamento, muitos deles em representação de antigas nações de Estados unificados. Pensemos na Eslovénia, pensemos na Estónia. Existem pequenos Estados, mas a sua representação excederá automaticamente a do País Basco, a da Flandres, a da Escócia ou a do País de Gales. Os princípios da representatividade na Europa, tal como aplicados às suas nações, carecem de uma nova análise, e lamento que o relatório Dehaene passe praticamente em claro esta questão."@pt11
"Herr talman! Det finns en fråga som ännu inte kommit upp i denna debatt, och jag skulle bara vilja fästa er uppmärksamhet på hur Dehaenerapporten radikalt misslyckats med att på ett adekvat sätt – jag nämner det bara i förbigående – behandla den regionala aspekten på regeringsmakt i Europa. Subsidiaritet verkar här vara ett koncept som man hyllar i ord men ej i handling och den måste absolut omdefinieras i fördraget.
De autonoma regionerna och nationerna inom Europeiska unionens medlemsstater, som Spanien och Förenade kungariket och Belgien, måste ges verklig status i vårt system. Reformering av rådet skulle vara en grundförutsättning. Det skulle lämpligen kunna skilja mellan sin verkställande och lagstiftande roll och i den senare börja övergå till en regional kammare.
Regionkommittén som den för närvarande är inrättad är både tandlös och inte i något avseende representativ. Är ledamöterna här medvetna om att Luxemburg har sex ledamöter i Regionkommittén och Skottland fyra? Jag känner inte till skillnaderna mellan östra och västra Luxemburg, men jag vet litet om de interna skillnaderna i Skottland och den nuvarande principen för representantskap är befängd. En kommitté som var avsedd att göra det möjligt för regioner och inhemska nationer att bilda motvikt mot medlemsstaterna domineras av dessa staters system.
Nya medlemmar skall komma in och utvidga parlamentet, många av dem företrädare för före detta nationer från unionens medlemsstater. Tänk på Slovenien, tänk på Estland. De är små stater men deras ledamöter kommer automatiskt att vara fler än för Baskien, Flandern, Skottland eller Wales. Principerna för representantskap i Europa, såsom den tillämpas för dess nationer och regioner, måste ses över och jag är mycket ledsen att man i Dehaenerapporten praktiskt taget inte säger någonting om denna fråga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples