Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-26-Speech-2-134"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"1999-10-26"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Status over og fremtidsperspektiver for EF's humanitære virke4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.19991026.4.2-134"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-10-26-Speech-2-1354
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – No, to the first part of the question. I do not see that anything we are suggesting here would actually endanger our capacity for quick action. We are not moving towards creating a rigid system and the special character, the ability to act and the identity of ECHO as such, are all something I find important in order to avoid ECHO, as a humanitarian relief organisation, becoming involved in the very cumbersome decision-making machinery of the Commission in general. We are not heading toward the kind of problems that you ask about here. Regarding Sierra Leone, it is very difficult to say. The main thing is to what extent it is possible to mobilise enough donors; it is not just what we do ourselves. There must be a critical mass of donors who are willing and able to make a more long-term effort in a given country, so coordination is extremely important here. We have to be able to deliver our share of it and phase out crisis-based ECHO presence, replacing it with the post-conflict presence of a more long-term character of our development resources. If others do not participate, it will not work, so part of the answer to what we have to do now is to be more active in the discussion from case to case – within groups of friends of Sierra Leone, to take one example – trying to organise a more coordinated response to moving away from the immediate crisis demands. One case that illustrates where we should be careful not to end up is that the UNHCR is still today funding and managing primary education in Rwanda. Nobody else is ready to pay for it and that is why they are there. They are doing a respectable job but it shows that the international system and who does what becomes distorted if the normal donors do not demonstrate a readiness to play their traditional role. This is where we hope to be able to push the international discussion in a better direction than hitherto."@en3
lpv:translated text	"Nej til den første del af spørgsmålet. Jeg kan ikke se, at det, vi her foreslår, faktisk bringer vores evne til at reagere hurtigt i fare. Vi bevæger os ikke hen imod oprettelsen af et usmidigt system, og det særpræg, evnen til at handle og ECHO's identitet som sådan, er alt sammen noget, jeg betragter som vigtigt for at undgå, at ECHO, som humanitær hjælpeorganisation, involveres i Kommissionens generelt meget tunge beslutningstagningsproces. Vi er ikke på vej mod den slags problemer, De spørger om her. Hvad angår Sierra Leone, er det meget svært at sige. Det primære er, i hvilket omfang det er muligt at mobilisere nok donorer, ikke kun hvad vi selv gør. Der skal være en grundlæggende række donorer, som er villige og i stand til at gøre en mere langsigtet indsats i et givent land, hvorfor koordinering er særdeles vigtigt i denne forbindelse. Vi skal være i stand til at yde vores del af det og gradvis afvikle ECHO's krisebaserede tilstedeværelse, så den erstattes med en mere langsigtet postkonfliktmæssig tilstedeværelse af udviklingsressourcerne. Det kommer ikke til at fungere, medmindre der er andre, der deltager. En del af svaret på, hvad vi skal gøre nu, er derfor at være mere aktive i drøftelserne fra tilfælde til tilfælde ­ i grupper af venner af Sierra Leone, for blot at nævne et eksempel ­ for derved at få en mere koordineret indsats for at komme væk fra de umiddelbare krisemæssige behov. Et eksempel, som illustrerer, hvor vi ikke skal ende, er, at UNHCR i dag stadig finansierer og administrerer grunduddannelsen i Rwanda. Ingen andre er indstillet på at betale for det, og derfor er de der. De gør et hæderligt stykke arbejde, men det viser, at det internationale system, og hvem der gør hvad, forvrænges, hvis de normale donorer ikke udviser vilje til at spille deres traditionelle rolle. Det er der, vi håber at kunne skubbe de internationale drøftelser i en bedre retning end hidtil."@da1 ". Nein, was den ersten Teil Ihrer Frage angeht. Ich glaube nicht, daß irgend etwas von dem, was wir hier erwägen, unsere Fähigkeit zu schnellem Handeln gefährdet. Wir sind keineswegs dabei, ein starres System zu schaffen. Der besondere Charakter, die Fähigkeit zum Handeln und die Identität von ECHO als solche sind alles Dinge, die ich für wichtig halte, und bei denen ich vermeiden möchte, daß sich ECHO, als humanitäre Hilfsorganisation, ganz in der äußerst schwerfälligen Entscheidungsfindungsmaschinerie der Kommission wiederfindet. Wir bewegen uns nicht auf die Art von Problemen zu, nach denen Sie sich hier erkundigt haben. Was Sierra Leone betrifft, das ist sehr schwierig zu beantworten. Das Wichtigste ist, wie weit es uns gelingt, genügend Geber zu mobilisieren. Wir können das nicht alleine tun. Es muß eine ausreichende Anzahl von Gebern vorhanden sein, die bereit und in der Lage sind, einen längerfristigen Einsatz in einem bestimmten Land zu unterstützen. Daher ist die Koordination hier absolut wichtig. Wir müssen in der Lage sein, unseren Anteil daran zu tragen und die Anwesenheit von ECHO in Krisensituationen langsam zurückzufahren, um sie durch eine dem Konflikt nachgelagerte, längerfristige Präsenz unserer Entwicklungsressourcen zu ersetzen. Wenn andere nicht mitmachen, wird es nicht funktionieren. Vielmehr wird es jetzt zu unseren Aufgaben gehören, im Einzelfall aktiver an der Diskussion teilzunehmen – innerhalb von Gruppen der Freunde von Sierra Leone, um ein Beispiel zu nennen – und eine koordiniertere Antwort auf die Fragen zu finden, die sich aus dem allmählichen Rückzug aus den unmittelbar krisenbestimmten Anforderungen ergeben. Es gibt ein Beispiel, das uns zeigt, wohin wir auf keinen Fall geraten dürfen: So finanziert und verwaltet das UNHCR noch heute die Grundschulbildung in Ruanda. Niemand anders ist bereit, dafür zu zahlen, deshalb ist es noch immer dort. Dabei wird eine beachtliche Arbeit geleistet, aber es wird deutlich, daß das internationale System und die Aufgabenverteilung versagen werden, wenn die normalen Geber keine Bereitschaft zeigen, ihrer traditionellen Rolle nachzukommen. An diesem Punkt hoffen wir, die internationale Diskussion in eine günstigere Richtung zu lenken, als es bisher geschehen ist."@de7 "Όσον αφορά το πρώτο μέρος της ερώτησης, η απάντηση είναι όχι. Δεν πιστεύω ότι κάτι από αυτά που προτείνουμε εδώ θα μπορούσε πραγματικά να θέσει σε κίνδυνο την ικανότητά μας για γρήγορη δράση. Δεν κινούμαστε προς τη δημιουργία ενός άκαμπτου συστήματος, και ο ειδικός χαρακτήρας, η ικανότητα δράσης και η ταυτότητα του ECHO αποτελούν κάτι το οποίο θεωρώ σημαντικό για την αποφυγή της εμπλοκής του ECHO, ως ανθρωπιστικού οργανισμού βοήθειας, στον δύσκαμπτο μηχανισμό λήψης αποφάσεων της Επιτροπής γενικά. Δεν κατευθυνόμαστε προς το είδος των προβλημάτων για τα οποία ρωτάτε. Όσον αφορά τη Σιέρα Λεόνε, είναι πολύ δύσκολο να πω. Το κύριο ζήτημα είναι σε ποιόν βαθμό είναι δυνατή η κινητοποίηση αρκετών χορηγών χρηματοδότησης. Δεν αρκεί ό, τι κάνουμε εμείς. Πρέπει να υπάρξει ένας σημαντικός αριθμός χορηγών χρηματοδότησης πρόθυμων και ικανών να πραγματοποιήσουν μια περισσότερο μακροπρόθεσμη προσπάθεια σε μια συγκεκριμένη χώρα, επομένως ο συντονισμός είναι εδώ απολύτως απαραίτητος. Πρέπει να είμαστε σε θέση να φέρουμε εις πέρας το δικό μας καθήκον και να μειώσουμε σταδιακά την παρουσία του ECHO, το οποίο επικεντρώνεται στην κρίση, αντικαθιστώντας το με αναπτυξιακούς πόρους πιο μακροπρόθεσμου χαρακτήρα μετά τη λήξη των συγκρούσεων. Αν δεν συμμετέχουν άλλοι, δεν πρόκειται να λειτουργήσει, επομένως η απάντηση για το τί πρέπει να κάνουμε τώρα είναι εν μέρει να συμμετέχουμε πιο ενεργά στις συζητήσεις για κάθε περίπτωση – στο πλαίσιο ομάδων φίλων της Σιέρα Λεόνε, για παράδειγμα – προσπαθώντας να οργανώσουμε μια περισσότερο συντονισμένη απόκριση στην απομάκρυνση από τις άμεσες απαιτήσεις της κρίσης. Μια περίπτωση που δείχνει πού πρέπει να προσέξουμε να μην καταλήξουμε είναι η συνέχιση από την Ύπατη Αρμοστεία των Ηνωμένων Εθνών για τους Πρόσφυγες ακόμα και τώρα της χρηματοδότησης και της διαχείρισης της πρωτοβάθμιας εκπαίδευσης στη Ρουάντα. Κανείς άλλος δεν είναι πρόθυμος να πληρώσει γι’ αυτή και για τον λόγο αυτό βρίσκονται εκεί. Επιτελούν ένα αξιοσέβαστο έργο, αλλά γίνεται φανερή η στρέβλωση του διεθνούς συστήματος και του ποιος κάνει τί στην περίπτωση που οι συνήθεις χορηγοί χρηματοδότησης δεν φαίνονται πρόθυμοι να διαδραματίσουν τον καθιερωμένο τους ρόλο. Ως προς αυτό το ζήτημα ελπίζουμε να μπορέσουμε να στρέψουμε τις συζητήσεις στο διεθνές επίπεδο προς μια κατεύθυνση καλύτερη από αυτή που έχουμε ακολουθήσει μέχρι σήμερα."@el8 ". – (EN) No, respecto de la primera parte de la pregunta, no creo que nada de lo que sugerimos pudiera poner en peligro nuestra capacidad para actuar rápidamente. No pretendemos la creación de un sistema rígido y el carácter especial, la capacidad para actuar y la identidad de ECHO como tal, son un todo que considero importante para evitar que ECHO, en tanto una organización de socorro humanitario, se involucre en la pesada maquinaria de toma de decisiones de la Comisión en general. No nos movemos en la dirección de los tipos de problemas sobre los que usted pregunta. Respecto de Sierra Leona, se trata de algo difícil de decir. La cuestión principal es hasta qué punto es posible movilizar al número suficiente de donantes, ya no es solamente lo que nosotros hacemos. Debe haber una masa crítica de donantes que quieran y sean capaces de hacer un esfuerzo a largo plazo en un país determinado, por lo que la coordinación es extremadamente importante en este caso. Debemos ser capaces de aportar nuestra cuota y retirar progresivamente la presencia de ECHO, fundamentada en la crisis, sustituyéndola por una presencia postconflicto con un mayor carácter de largo plazo derivada de nuestros recursos para el desarrollo. Si no hay otros que participen, no funcionará, de modo que parte de la respuesta sobre lo que debemos hacer ahora es ser más activos en la discusión caso por caso –en el marco de los grupos de amigos de Sierra Leona, por poner un ejemplo- intentando organizar una respuesta más coordinada para alejarnos de las demandas inmediatas de la crisis. Un caso que ilustra el cuidado que hemos de tener para no acabar del mismo modo es el del ACNUR que aun está financiando y gestionando la educación primaria en Ruanda. Nadie más está en disposición de sufragarlo y esa es la razón por la que ellos están allí. Están llevando a cabo una labor respetable pero muestra que el sistema internacional y quién asume lo que se distorsiona si los donantes normales no demuestran su disposición para desempeñar su papel tradicional. Aquí es donde esperamos poder reconducir más acertadamente el debate internacional que hasta la fecha."@es12 ""Ei" on vastaus kysymyksen ensimmäiseen osaan. En katso, että mikään täällä ehdottamistamme asioista varsinaisesti vaarantaisi kykyämme toimia nopeasti. Emme ole luomassa jäykkää järjestelmää, ja erityisluonne, kyky toimia sekä ECHOn identiteetti itsessään ovat jotakin sellaista, joka on mielestäni tärkeää, mikäli aiomme estää sen, että ECHO, humanitaarisena avustusjärjestönä, joutuu mukaan komission yleisesti ottaen hyvin hankalaan päätöksentekokoneistoon. Emme ole menossa kohti sellaisia ongelmia, joista äsken kysyitte. Sierra Leonen osalta on hyvin vaikea sanoa mitään. Tärkeintä on se, missä määrin on mahdollista hankkia riittävästi avunantajia; asiahan ei riipu vain siitä, mitä me teemme. Pitää olla riittävä määrä avunantajia, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä viemään läpi pitempiaikaisia ponnisteluja tietyssä maassa, niinpä koordinointi on asiassa valtavan tärkeää. Meidän on pystyttävä suoriutumaan omasta osuudestamme sekä pystyttävä siirtymään asteittain pois ECHOn toimittamasta kriisiavusta korvaamalla se sellaisella kehitysresurssejamme hyödyntävällä konfliktinjälkeisellä toiminnalla, joka on luonteeltaan pitkän aikavälin toimintaa. Mikäli muut eivät osallistu, asia ei toimi, niinpä osavastaus kysymykseen siitä, mitä meidän on nyt tehtävä, on aktiivisempi osallistuminen keskusteluihin tapauskohtaisesti yhtenä esimerkkinä mainittakoon keskustelut sellaisten ryhmien kanssa, jotka muodostuvat Sierra Leonen ystävistä yrittäessämme järjestää koordinoidummin siirtymisen pois välitöntä kriisiapua vaativista tilanteista. Eräs tapaus, joka kertoo siitä, mitä meidän olisi varottava, on se, että Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestö yhä vieläkin rahoittaa sekä hoitaa Ruandan alkeisopetusta. Kukaan muu ei ole valmis kustantamaan sitä, ja siksi järjestö on mukana. Järjestö tekee kunnioitettavaa työtä, mutta tämä osoittaa sen, että kansainvälinen järjestelmä ja tehtäväjako vääristyvät, mikäli normaalit avunantajat eivät osoita olevansa valmiita hoitamaan omaa perinteistä rooliaan. Tässä suhteessa toivomme voivamme ohjata kansainvälistä keskustelua aiempaa parempaan suuntaan."@fi5 "Je réponds non à la première partie de la question. Je ne vois rien dans ce que nous proposons ici qui puisse véritablement menacer notre capacité à réagir rapidement. Notre intention n'est pas de créer un système rigide et le caractère spécial, la capacité d'action et l'identité même d'ECHO sont autant d'éléments importants qui peuvent, selon moi, empêcher ECHO - office d'aide humanitaire - d'être impliqué dans la lourde machinerie décisionnelle de la Commission. Nous ne nous dirigeons pas vers le type de problèmes auxquels vous faites allusion ici. Le cas de la Sierra Leone est difficile à trancher. La question principale est de savoir dans quelle mesure il est possible de mobiliser des donateurs en suffisance. Il n'est pas seulement question de nos propres actions. Il faut qu'un grand nombre de bailleurs de fonds soient prêts et capables de consentir un effort à long terme dans un pays donné ; c'est pourquoi la coordination revêt une importance capitale dans ce domaine. Nous devons apporter notre contribution sur le terrain et ensuite favoriser un retrait progressif d'ECHO une fois la crise passée. Nos ressources axées sur le développement pourront alors prendre le relais et inscrire leur action dans le long terme. Sans la participation des autres, nous n'arriverons à rien. Donc, que doit-on faire maintenant ? La réponse partielle à cette question est la suivante : se montrer plus actifs dans les discussions ponctuelles - au sein des groupes de défense de la Sierra Leone, par exemple - en essayant d'élaborer une réponse mieux coordonnée et d'aller au-delà des demandes immédiates suscitées par la crise. Nous devons faire attention de ne pas finir comme le HCR au Rwanda, qui continue aujourd'hui de financer et de gérer l'enseignement primaire dans ce pays. Personne n'est prêt à financer cet enseignement, c'est la raison de la présence du HCR. Son travail est tout à fait respectable mais cette situation conduit à une distorsion du système international et de la répartition des tâches lorsque les bailleurs de fonds réguliers ne se montrent pas disposés à jouer leur rôle traditionnel. C'est dans cette direction que nous espérons pouvoir orienter le débat international, une direction meilleure que celle empruntée jusqu'ici."@fr6 "La risposta alla prima parte della domanda è no. Nelle nostre proposte attuali non vi è nulla secondo me che minacci la nostra capacità di agire rapidamente. Non stiamo pensando di creare un sistema rigido e la specificità, la capacità d’azione e l’identità di ECHO in quanto tali sono tutti elementi, a mio parere, importanti per evitare che ECHO, organizzazione di soccorsi umanitari, si ritrovi invischiata nei meccanismi decisionali farraginosi della Commissione. Non ci ritroveremo con il tipo di problemi di cui lei parla nella sua domanda. Quanto alla Sierra Leone, è difficile rispondere. Si tratta di vedere fino a che punto sia possibile mobilitare un numero sufficiente di donatori. Non è solo ciò che facciamo noi. È necessaria una massa critica di donatori pronti e capaci di fare uno sforzo più a lungo termine in un determinato paese. Quindi in questo caso il coordinamento è estremamente importante. Dobbiamo riuscire a fare la nostra parte e abbandonare gradualmente una presenza di ECHO incentrata sulla crisi, per sostituirla con una presenza postbellica a più lunga scadenza delle nostre risorse per lo sviluppo. Se gli altri non partecipano, non funzionerà, quindi, rispondendo in parte alla domanda su cosa dobbiamo fare adesso, si tratta di impegnarsi maggiormente nelle discussioni caso per caso – nell’ambito dei gruppi di amici della Sierra Leone, per esempio – cercando di organizzare una risposta più coordinata per sganciarsi dalle esigenze immediate della crisi. C’è un esempio che dimostra quello che dobbiamo evitare che ci succeda alla fin fine: l’UNHCR oggi continua a finanziare e gestire le scuole elementari in Ruanda. Nessun altro vuole pagarle ed è per questo che sono presenti laggiù. Stanno svolgendo un buon lavoro, ma ciò dimostra che il sistema internazionale di chi fa cosa viene falsato se i donatori tradizionali non si dimostrano pronti a svolgere il loro ruolo abituale. Per questo speriamo di riuscire a spingere il dibattito internazionale in una direzione migliore di quella imboccata sinora."@it9 ". – No, to the first part of the question. I do not see that anything we are suggesting here would actually endanger our capacity for quick action. We are not moving towards creating a rigid system and the special character, the ability to act and the identity of ECHO as such, are all something I find important in order to avoid ECHO, as a humanitarian relief organisation, becoming involved in the very cumbersome decision-making machinery of the Commission in general. We are not heading toward the kind of problems that you ask about here. Regarding Sierra Leone, it is very difficult to say. The main thing is to what extent it is possible to mobilise enough donors; it is not just what we do ourselves. There must be a critical mass of donors who are willing and able to make a more long-term effort in a given country, so coordination is extremely important here. We have to be able to deliver our share of it and phase out crisis-based ECHO presence, replacing it with the post-conflict presence of a more long-term character of our development resources. If others do not participate, it will not work, so part of the answer to what we have to do now is to be more active in the discussion from case to case – within groups of friends of Sierra Leone, to take one example – trying to organise a more coordinated response to moving away from the immediate crisis demands. One case that illustrates where we should be careful not to end up is that the UNHCR is still today funding and managing primary education in Rwanda. Nobody else is ready to pay for it and that is why they are there. They are doing a respectable job but it shows that the international system and who does what becomes distorted if the normal donors do not demonstrate a readiness to play their traditional role. This is where we hope to be able to push the international discussion in a better direction than hitherto."@lv10 "Het antwoord op het eerste deel van de vraag is nee. Niets van wat hij hier voorstellen brengt volgens mij onze reactiesnelheid in gevaar. We gaan niet in de richting van een rigide systeem. Het bijzondere karakter, de identiteit van ECHO als zodanig en de capaciteit tot handelen vind ik belangrijk genoeg om te vermijden dat ECHO als humanitaire hulporganisatie verstrikt raakt in de buitengewoon logge besluitvormingsmachinerie die de rest van de Commissie kenmerkt. We stevenen niet af op het soort problemen waar u hier op doelt. Hoe het met Sierra Leone zit is erg moeilijk te zeggen. De belangrijkste vraag is of we genoeg donors op de been kunnen krijgen, niet zozeer wat we zelf doen. Er moet een kritische massa aan donors komen die bereid en in staat is tot inspanningen op langere termijn in een bepaald land. Coördinatie is daarbij dus heel belangrijk. We moeten daar onze bijdrage aan kunnen leveren. Als een crisis wegebt, moeten we de aanwezigheid van ECHO geleidelijk beëindigen en vervangen door ontwikkelingssamenwerking op langere termijn. Als de anderen niet meedoen, lukt het niet. Een deel van het antwoord op de vraag naar wat we nu moeten doen, is dat we in elk afzonderlijk geval actiever aan de discussie moeten deelnemen, binnen een groep vrienden van Sierra Leone, om maar een voorbeeld te noemen. Daarbij moeten wij nagaan hoe wij op een meer gecoördineerde manier kunnen afstappen van de acute crisishulp. Een voorbeeld dat geen navolging verdient, is het lager onderwijs dat de UNHCR tot op vandaag in Rwanda financiert en beheert. Niemand anders heeft er geld voor over, daarom zitten ze er nog steeds. Ze doen goed werk, maar hieruit blijkt wel dat de internationale taakverdeling verstoord raakt als de gebruikelijke donors niet bereid zijn hun traditionele rol te spelen. Op dit punt hopen we de internationale discussie op een beter spoor te krijgen dan tot nu toe."@nl2 "Em relação à primeira parte da questão, a resposta é negativa. Não vejo que nada do que aqui estamos a sugerir pudesse comprometer a nossa capacidade para actuar com celeridade. Não estamos em vias de criar um sistema rígido, e considero que o carácter especial, a capacidade de acção e a identidade da iniciativa ECHO, enquanto tal, constituem, todos eles, aspectos importantes para evitar que a ECHO, como organização de assistência humanitária, se envolva no processo, geralmente pesado e moroso, de tomada de decisões na Comissão. Não estamos a encaminhar­nos para o tipo de problemas que a senhora deputada aqui focou. Em relação à Serra Leoa, é muito difícil dizer. A principal questão é saber até que ponto será possível mobilizar um número suficiente de doadores. Não se trata apenas da ajuda que nós próprios damos. Tem de haver uma massa crítica de doadores dispostos e capazes de fazer um esforço a mais longo prazo num determinado país, pelo que a coordenação assume um papel extremamente importante aqui. Temos de ser capazes de dar o nosso contributo neste aspecto, reduzindo gradualmente a presença da ECHO motivada por uma situação de crise e substituindo­a por uma presença pós­conflito, com carácter a mais longo prazo, dos nossos recursos para a cooperação para o desenvolvimento. Se outros não participarem, não resultará. Assim, parte da resposta à questão de saber o que temos de fazer agora é sermos mais activos no debate caso a caso - por exemplo, no seio de grupos de amigos de Serra Leoa -, procurando organizar uma resposta mais coordenada ao afastamento em relação às exigências imediatas da crise. Um caso que ilustra bem onde devemos ter o cuidado de não acabar é o do UNHCR no Ruanda, onde este organismo continua a financiar e a gerir a educação primária. Mais ninguém está disposto a pagar a educação primária naquele país, pelo que o UNHCR se vê forçado a lá permanecer. Estão a desenvolver um trabalho louvável, mas a situação demonstra que o sistema internacional e a questão de saber quem faz o quê sofre distorções se os doadores normais não se mostrarem dispostos a desempenhar o seu papel tradicional. É neste aspecto que esperamos conseguir orientar o debate a nível internacional numa direcção mais favorável do que se tem verificado até aqui."@pt11 ". Nej, till första delen av frågan. Jag kan inte se att något vi föreslår här i praktiken skulle kunna hota vår kapacitet vad gäller att agera snabbt. Vi håller inte på att skapa ett stelbent system och den speciella egenskapen, förmågan att agera och ECHO:s identitet som sådan, är något som jag tycker är viktigt för att kunna undvika att ECHO, som en humanitär hjälporganisation, blir involverad i det mycket betungande beslutsfattarmaskineri som rent allmänt finns i kommissionen. Vi är inte på väg mot den typ av problem som ni tar upp här. Det är mycket svårt att uttala sig i Sierra Leones fall. Huvudfrågan rör i vilken omfattning det är möjligt att mobilisera tillräckligt många biståndsgivare; det beror inte bara på vad vi gör själva. Det måste finnas en kritisk massa av biståndsgivare som är beredda att satsa långsiktigt i ett givet land, så samordning är oerhört viktigt här. Vi måste kunna leverera vår del av kakan och stegvis ta bort den krisbaserade ECHO-närvaron och ersätta den med en mer efterkonfliktsbaserad närvaro av mer långsiktig karaktär genom våra utvecklingsresurser. Om andra inte deltar, kommer det inte att fungera, så en del av svaret på vad vi måste göra nu är att bli mer aktiva i diskussionen från fall till fall – inom gruppen av vänner till Sierra Leone, för att ge ett exempel – och försöka att organisera ett mer samordnat gensvar för att förflytta sig bort från de omedelbara kriskraven. Ett fall som illustrerar var vi bör vara försiktiga så vi inte hamnar, är att UNHCR fortfarande finansierar och förvaltar lågstadieutbildningen i Rwanda. Ingen annan är beredd att betala för den och det är skälet till att de är där. De utför ett respektabelt jobb, men det visar att det internationella systemet och vem som gör vad snedvrids om de normala biståndsgivarna inte visar en vilja att spela sin traditionella roll. Det är här vi hoppas kunna föra in den internationella diskussionen på en bättre väg än vad som varit fallet hittills."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Nielson,"8,10,3,12 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph