Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-26-Speech-2-106"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, ni måneder efter euroens indførelse, hvor entusiasmen for dens fremtidige rolle som førende international reservevaluta er dæmpet, er den på grund af valutakurssvagheden ikke en ubetinget succes. Vi får se, om
rentemodellen kommer til at fungere i et land som Irland uden at forårsage store skattestigninger og ødelægge euroens popularitet.
Ikke desto mindre bifalder jeg målene og kohærensen i Huhne-betænkningen som grundlag for en definition af ECB's oplysningspligt, som jeg gerne vil sige et par ord om, især vedrørende spørgsmålet gennemsigtighed og oplysningspligt.
Nogle vil stille spørgsmålstegn ved, hvorfor jeg som britisk medlem ønsker at tale om dette. Jeg vil gerne påpege, at Storbritannien og det britiske konservative parti - som jeg er medlem af - aldrig har været fjendtligt indstillet over for euroen som valuta for de medlemsstater, som oprigtigt ønsker at deltage, da vi alle er knyttet til hinanden gennem vores medlemskab af det indre marked. Det betyder, at et sammenbrud i tilliden til euroen berører os alle, uanset om vi deltager i ØMU'en eller ej. Det er derfor altafgørende, at ECB har de finansielle markeders tillid. Vi lever i en tid med massive kapitalstrømme og valutamarkeder. Ca. GBP 390 milliarder handles hver dag i Londons finansverden. Et sammenbrud i troværdigheden til eller overbevisningen om, at banken ikke ville være indstillet på at forfølge en antiinflationspolitik for enhver pris kunne få alvorlige økonomiske eftervirkninger i hele Unionen.
Jeg mener, at det f.eks. kun er ECB, som bør udtale sig om udsvingsbåndene for euroen, når det er nødvendigt, for at undgå modstridende meddelelser til de finansielle markeder. Det er efter min mening også meget vigtigt, at ECB tilskyndes til at følge andre førende centralbankers eksempel, f.eks. den amerikanske centralbank, og gøre gennemsigtighed til en centralt element i alle sine aktiviteter. Jeg beklager derfor, at kravet om, at banken offentliggør navnene på de tilstedeværende, afstemningen om monetære foranstaltninger, efter en henstandsperiode på ca. to år og offentliggørelsen af ECB's økonometriske modeller blev forkastet på udvalgsplan og ikke fremlagt for Parlamentet i dag.
Det var også forvirrende i går at høre, at hr. Issing, ECB's cheføkonom, i London skulle have sagt, at banken ikke ville offentliggøre økonomiske prognoser for euroområdet og derved fastholder en kultur af hemmeligholdelse. Jeg bifalder hr. Duisenburg's afklaring af dette spørgsmål i dag. Jeg mener, at enhver selvsikker centralbank ville bifalde muligheden for, at dens medlemmer kan blive udfordret på de fundamentale antagelser, som ligger til grund for deres beslutninger. Men især i ECB's tilfælde, da den ikke har opnået resultater som den mægtige Bundesbank og hurtigt kunne miste de finansielle markeders tillid, hvis den er tilbageholdende med at beskytte sig selv gennem større gennemsigtighed.
Åbenhed over for kritik er ikke en svaghed, men en styrke. Som læge ved jeg, at fremskridt inden for medicin ofte kun opnås efter omfattende undersøgelser og udfordringer i fagtidsskrifter. Banken må lære at arbejde i samme ånd. Jeg mener også, at de finansielle markeder og befolkningen i Europa forventer intet mindre af denne nye centralbank, og at Parlamentet ufortrødent bør sikre en mere åben og ansvarlig Europæisk Centralbank inden for nær fremtid."@da1
|
| lpv:translated text |
"Herr talman! Nio månader efter eurons införande och med entusiasm för dess framtida roll som den viktigaste internationella reservvalutan, fördunklas detta som ett resultat av den svaga växelkursen, vilket gör att den inte kan lyftas fram som en fullständig succé. Det återstår att se om ”en-storlek-passar-alla”-modellen för räntenivåerna kommer att fungera i länder som Irland, utan att orsaka stora skattehöjningar och skada europrojektets popularitet.
Jag måste i vilket fall berömma syftet med och sammanhållningen av Huhnebetänkandet som en grund för att definiera centralbankens ansvarighet, om vilket jag skulle vilja säga ett par ord – särskilt om frågan rörande öppenhet och ansvarighet.
En del kanske ifrågasätter varför jag, i egenskap av brittisk ledamot, uttalar mig i denna fråga. Jag vill påpeka att Förenade kungariket och Brittiska konservativa partiet – som jag tillhör – aldrig har varit fientligt inställda till euron som valuta för de medlemsstater som verkligen vill ansluta sig, eftersom vi alla är sammanbundna genom vårt medlemskap i den gemensamma marknaden, så att en förtroendekris för euron skulle påverka oss alla, vare sig vi står innanför eller utanför EMU. Av detta skäl är det mycket viktigt att centralbanken har de finansiella marknadernas förtroende. Vi lever i en era då det sker stora kapitalflöden och valutamarknaden blir allt mer omfattande. Ca 300 miljarder brittiska pund omsätts varje dag i City i London. En förtroendekris eller en tro att banken inte skulle vara beredd att till varje pris föra en inflationsdämpande politik, kan få svåra ekonomiska återverkningar i hela unionen.
Jag anser att endast centralbanken, t.ex., bör uttala sig om – när den tycker detta är nödvändigt – växelkursmålzoner för euron, för att undvika att motstridiga budskap ges till de finansiella marknaderna. Jag anser också att det är mycket viktigt att banken uppmuntras till att följa andra ledande centralbankers exempel, som t.ex. den amerikanska, och gör öppenheten till en central fråga vid alla sina aktiviteter. Jag beklagar därför att förslagen att kräva att banken skall offentliggöra namnen på de närvarande, röstetalen vid beslut om penningpolitiska åtgärder, efter en övergångsperiod på ca två år och offentliggörandet av ECB:s ekonometriska modeller röstades ned på utskottsnivå, och inte lagts fram i kammaren i dag.
Det var också förvirrande när man fick höra igår att Issing, ECB:s chefekonom, påstås ha sagt i London att banken inte kommer att offentliggöra de ekonomiska prognoserna för euroområdet, vilket därmed skulle cementera hemlighetsmakeriet. Jag välkomnar Duisenbergs förtydligande på denna punkt i dag. Jag menar att varje centralbank med ett gott självförtroende skulle välkomna möjligheten att dess ledamöter kan få svara för de grundläggande antaganden som ligger bakom deras beslut. Detta gäller särskilt i ECB:s fall, eftersom den inte kan uppvisa samma historia som den mäktiga Bundesbank och snabbt kan förlora de finansiella marknadernas förtroende om den visar tveksamhet inför att skydda sig själv genom större öppenhet.
Öppenhet inför kritik är ingen svaghet, utan en styrka. I egenskap av läkare vet jag att framsteg inom den medicinska vetenskapen ofta sker först efter noggranna kontroller och utfrågningar i facktidskrifter. Banken måste lära sig att driva verksamheten i samma anda. Jag tror också att de finansiella marknaderna och medborgarna i Europeiska unionen inte förväntar sig något mindre av denna nya centralbank och att detta parlament oförtröttligt skall verka för att det i framtiden skapas en öppen och ansvarig europeisk centralbank."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"NL)"13
|
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, euron käyttöönotosta on kulunut yhdeksän kuukautta, ja jos otetaan huomioon innostus sen tulevasta roolista merkittävien kansainvälisten valuuttavarantojen säätelijänä, jota kuitenkin valuuttakurssien heikkous varjostaa, euroa ei voida pitää varauksettomasti menestystarinana. Saamme nähdä, toimiiko korkojen "yksi koko sopii kaikille" -malli Irlannin kaltaisissa maissa aiheuttamatta merkittävää verojen nousua ja vahingoittamatta eurohankkeen suosiota.
Kiitän kuitenkin parlamentin jäsen Huhnea hänen mietintönsä tavoitteista ja johdonmukaisuudesta pohjana keskuspankin vastuun määrittelylle, josta haluaisin sanoa muutaman sanan, varsinkin avoimuus- sekä vastuukysymysten osalta.
Jotkut saattavat kysyä, miksi minä Ison-Britannian edustajana haluaisin puhua tästä aiheesta. Haluaisin tähdentää, että Iso-Britannia sekä Ison-Britannian konservatiivinen puolue johon kuulun ei ole koskaan suhtautunut vihamielisesti euroon niiden valtioiden käyttämänä rahana, jotka aidosti haluavat liittyä EMUun, koska yhteismarkkinoiden jäsenyys sitoo meidät kuitenkin yhteen siinä määrin, että mikäli luottamus euroon romahtaa, se vaikuttaa meihin kaikkiin, olimmepa sitten EMUn sisä- tai ulkopuolella. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että keskuspankilla on rahamarkkinoiden luottamus puolellaan. Aikakaudelle, jota elämme, ovat tyypillisiä valtavat pääomien liikkeet sekä ulkomaiset valuuttamarkkinat. Noin 390 miljardia puntaa vaihtaa omistajaa päivittäin Lontoon Cityssä. Uskottavuuden menetyksellä tai luulolla siitä, että keskuspankki ei ole valmis ajamaan inflaationvastaista politiikkaa hinnalla millä hyvänsä, saattaisi olla vakavia taloudellisia vaikutuksia koko unioniin.
Uskon, että esimerkiksi ainoastaan keskuspankin olisi tarvittaessa ilmoitettava, mikä on euron valuutanvaihdon vaihteluväli, jotta vältettäisiin ristiriitaisten viestien lähettäminen rahamarkkinoille. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että keskuspankkia kannustetaan ottamaan esimerkkiä muista johtavista keskuspankeista, kuten Yhdysvaltojen keskuspankista, sekä ottamaan avoimuuden yhdeksi toimintansa keskeiseksi piirteeksi. Olen siksi pahoillani siitä, että yritykset vaatia keskuspankkia julkistamaan läsnäolijoiden nimet ja rahapoliittisia toimia koskevat äänestykset muutaman vuoden viiveellä sekä EKP:n ekonometristen mallien julkaiseminen torjuttiin valiokuntavaiheessa, eikä niitä tuotu parlamentin käsittelyyn tänään.
Oli myös hämmentävää kuulla eilen, että EKP:n pääekonomisti Issingin kerrotaan sanoneen Lontoossa, että keskuspankki ei julkaise taloudellisia ennusteitaan euroalueen maille, ja se syyllistyy näin salailukulttuuriin. Suhtaudun myönteisesti Euroopan keskuspankin pääjohtaja Duisenbergin aiheesta tänään antamaan selvitykseen. Uskon, että mikä tahansa itseensä uskova keskuspankki suhtautuisi myönteisesti siihen, että sen jäsenten tekemien päätösten takana olevista perusoletuksista voitaisiin synnyttää keskustelua. Mutta varsinkin EKP:n tapauksessa, sillä pankillahan ei ole vahvan Saksan keskuspankin menneisyyttä painolastinaan, se voisi nopeasti menettää rahamarkkinoiden luottamuksen, mikäli se on vastahakoinen suojelemaan itseään suuremman avoimuuden keinoin.
Avoimuus arvostelulle ei ole heikkoutta, vaan voimaa. Lääkärinä tiedän, että lääketieteessä kehitystä saadaan usein aikaan vasta sen jälkeen, kun asioita on huolellisesti tutkittu ja kyseenalaistettu lääketieteellisissä julkaisuissa. Keskuspankin on opittava toimimaan tässä samassa hengessä. Uskon myös, että sen enempää rahamarkkinat kuin eurooppalaiset eivät odota keskuspankilta yhtään tätä vähempää ja että parlamentin olisi lähitulevaisuudessa väsymättä pyrittävä avoimeen ja luotettavaan Euroopan keskuspankkiin."@fi5
|
| lpv:translated text |
"Mijnheer de Voorzitter, nu het enthousiasme voor de euro als internationale reservemunt negen maanden na zijn invoering wat geluwd is als gevolg van de zwakke wisselkoers, kan de eenheidsmunt niet meer als een onverdeeld succes worden beschouwd. Het valt nog te bezien of het
model voor de rentevoet wel goed is voor landen zoals Ierland en of drastische belastingverhogingen kunnen worden vermeden die schadelijk zijn voor de populariteit van de euro.
Niettemin stem ik in met de doelstellingen van het verslag-Huhne. Dit is een consequent verslag en een goede grondslag voor het bepalen van de vorm die de verantwoordingsplicht van de Europese Centrale Bank moet aannemen. Ik zou daar een aantal dingen over willen zeggen, met name ten aanzien van transparantie en verantwoordingsplicht.
Het mag sommigen misschien vreemd lijken dat ik, als Brits parlementslid, over deze kwestie het woord wil voeren. Ik wil erop wijzen dat Groot-Brittannië en mijn partij, de Britse Conservatieve Partij, nooit vijandig tegenover de euro hebben gestaan als munteenheid voor de lidstaten die eraan willen deelnemen. We zijn allemaal met elkaar verbonden door ons lidmaatschap van de interne markt, en verlies van vertrouwen in de euro zou elk van ons raken, of we nu wel of niet in de Economische en Monetaire Unie zitten. Daarom is het van het grootste belang dat de Europese Centrale Bank het vertrouwen geniet van de financiële markten. We leven in een tijd van gigantische kapitaalstromen en valutamarkten. Dagelijks wordt in de City of London zo'n 300 miljard pond verhandeld. Het wegvallen van de geloofwaardigheid van de Bank of de overtuiging dat hij niet tot het uiterste wil gaan om de inflatie te bestrijden, kan zware economische gevolgen hebben voor de hele Unie.
Ik ben bijvoorbeeld van mening dat de Europese Centrale Bank de enige moet zijn die uitspraken doet over wisselkoers-doelzones voor de euro, anders krijgen de financiële markten tegenstrijdige signalen. Het is volgens mij ook van het grootste belang dat de Bank het voorbeeld volgt van andere vooraanstaande centrale banken, zoals de Federal Reserve in de Verenigde Staten, en in al zijn activiteiten transparantie centraal stelt. Daarom betreur ik het dat pogingen om de Europese Centrale Bank te verplichten zijn econometrische modellen bekend te maken en na een overgangsperiode van een jaar of twee presentielijsten en stemgedrag te publiceren van degenen die beslissen over monetaire maatregelen, in de commissie het onderspit hebben moeten delven en vandaag niet aan het Parlement zijn voorgelegd.
Wat ook voor enige verwarring heeft gezorgd, is dat de heer Issing, hoofdeconoom van de Europese Centrale Bank, gisteren in Londen gezegd zou hebben dat de Bank geen economische prognoses voor Euroland bekend gaat maken, waarmee hij de cultuur van geheimhouding voortzette. Ik ben blij dat de heer Duisenberg hier vandaag enige duidelijkheid in gebracht heeft. Ik geloof dat elke zelfverzekerde centrale bank blij zou zijn als zijn leden werden blootgesteld aan kritiek op de fundamentele denkbeelden die aan hun beslissingen ten grondslag liggen. Dat geldt zeker voor de Europese Centrale Bank, aangezien die niet kan bogen op dezelfde ervaring en prestaties als de machtige Bundesbank en het vertrouwen van de financiële markten snel kan verliezen als hij zichzelf niet wil beschermen door meer transparantie.
Openheid voor kritiek is geen blijk van zwakte, maar van kracht. Als arts weet ik dat medische vooruitgang vaak pas tot stand komt nadat ontdekkingen tot op het bot zijn ontleed en bekritiseerd in de vakbladen. De Bank moet in dezelfde geest leren werken. Ik ben er trouwens van overtuigd dat de financiële markten en de Europese samenleving niet anders verwachten van hun nieuwe centrale bank en dat dit Parlement er onophoudelijk voor moet blijven ijveren dat er binnen afzienbare tijd een open en controleerbare Europese Centrale Bank komt."@nl2
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Tannock (PPE )."13,10,3,12
|
| lpv:translated text |
"Κύριε Πρόεδρε, εννέα μήνες μετά από την εισαγωγή του ευρώ και ενώ ο ενθουσιασμός για τον μελλοντικό του ρόλο ως μείζονος ρυθμιστικού αποθεματικού νομίσματος σε διεθνές επίπεδο έσβησε ως αποτέλεσμα της ασθενούς θέσης του στον πίνακα των συναλλαγματικών ισοτιμιών, δεν μπορεί να αναγγελθεί πως πρόκειται για απόλυτη επιτυχία. Απομένει να αποδειχθεί εάν το “ενιαίου τύπου” μοντέλο επιτοκίων μπορεί να εφαρμοστεί με επιτυχία σε χώρες όπως η Ιρλανδία χωρίς να προκαλέσει μεγάλη αύξηση των φόρων και χωρίς να καταστρέψει τη δημοτικότητα του όλου εγχειρήματος του ευρώ.
Επικροτώ εντούτοις τους σκοπούς και τη συνέπεια της έκθεσης Huhne ως μια βάση για τον καθορισμό της υποχρέωσης λογοδοσίας της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, επί της οποίας θα ήθελα να αναφέρω κάποια πράγματα, ειδικά όσον αφορά το ζήτημα της διαφάνειας και της λογοδοσίας.
Μερικοί ίσως διερωτώνται γιατί εγώ, ως Βρετανός βουλευτής, θέλω να μιλήσω γι’ αυτό το ζήτημα. Θα ήθελα να σημειώσω πως η Βρετανία και το βρετανικό Κόμμα των Συντηρητικών – στο οποίο ανήκω – ποτέ δεν υπήρξαν εχθρικοί απέναντι στο ευρώ ως νόμισμα γι’ αυτά τα κράτη μέλη που επιθυμούν ειλικρινά να συμμετέχουν, καθώς είμαστε όλοι δεμένοι μεταξύ μας μέσω της συμμετοχής μας στην ενιαία αγορά, επομένως μια πτώση της εμπιστοσύνης στο ευρώ θα μας επηρέαζε όλους, είτε συμμετέχουμε στην ΟΝΕ είτε όχι. Για τον λόγο αυτό, η εμπιστοσύνη των χρηματοπιστωτικών αγορών προς την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα είναι ζωτικής σημασίας. Ζούμε σε μια εποχή εξαιρετικά μεγάλης ροής κεφαλαίων και αγορών συναλλάγματος. Οι καθημερινές συναλλαγές στο City του Λονδίνου ανέρχονται σχεδόν σε ύψος 300 δισ. στερλινών. Η κατάρρευση της αξιοπιστίας της ΕΚΤ ή η πεποίθηση πως δεν θα είναι έτοιμη να ακολουθήσει μια αντιπληθωριστική πολιτική με κάθε τίμημα θα είχε σοβαρές οικονομικές επιπτώσεις σε ολόκληρη την Ένωση.
Πιστεύω ότι μόνο η ΕΚΤ, για παράδειγμα, πρέπει να αποφασίζει, όταν κρίνεται αναγκαίο, για τα επιθυμητά επίπεδα της ισοτιμίας του ευρώ, ώστε να αποφεύγονται τα αντιφατικά μηνύματα προς τις χρηματοπιστωτικές αγορές. Εξαιρετικά σημαντική, κατά την άποψή μου, είναι και η ενθάρρυνση προς την Τράπεζα να ακολουθήσει το παράδειγμα των άλλων ηγετικών κεντρικών τραπεζών, όπως της Ομοσπονδιακής Αποθεματικής Τράπεζας των ΗΠΑ, και να καταστήσει τη διαφάνεια κύριο χαρακτηριστικό όλων των δραστηριοτήτων της. Λυπάμαι επομένως που οι προσπάθειες για την επιβολή υποχρέωσης στην Τράπεζα να κοινοποιεί τα ονόματα των παρόντων και τις ψήφους για ενέργειες νομισματικής πολιτικής ύστερα από περίοδο χάριτος περίπου δύο ετών, καθώς και για τη δημοσίευση των οικονομετρικών προτύπων της ΕΚΤ, απορρίφθηκαν κατά την εξέτασή τους στο πλαίσιο της κοινοβουλευτικής επιτροπής και δεν τέθηκαν ενώπιον του Σώματος σήμερα.
Με προβλημάτισε επίσης το γεγονός ότι εχτές άκουσα πως ο κ. Issing, ο επικεφαλής οικονομολόγος της ΕΚΤ, φέρεται να δήλωσε στο Λονδίνο πως η Τράπεζα δεν θα δημοσιεύσει οικονομικές προβλέψεις για την “Euroland”, διαιωνίζοντας έτσι ένα κλίμα μυστικότητας. Καλωσορίζω τη διευκρίνιση του κ. Duisenberg σχετικά με το ζήτημα αυτό. Πιστεύω ότι κάθε κεντρική τράπεζα με αυτοπεποίθηση θα καλωσόριζε την ευκαιρία προς τα μέλη της να αντιμετωπίσουν προκλήσεις όσον αφορά τις θεμελιώδεις υποθέσεις στις οποίες βασίζονται οι αποφάσεις τους. Αυτό όμως αληθεύει ειδικά στην περίπτωση της ΕΚΤ, καθώς δεν διαθέτει την ιστορία της ισχυρής Bundesbank και θα μπορούσε συνεπώς να χάσει γρήγορα την εμπιστοσύνη των χρηματοπιστωτικών αγορών αν διστάσει να προστατευτεί μέσα από μεγαλύτερη διαφάνεια.
Η αποδοχή της κριτικής δεν αποτελεί ελάττωμα, αλλά προτέρημα. Ως γιατρός γνωρίζω πως η πρόοδος στην ιατρική συχνά επιτυγχάνεται μόνο ύστερα από επίμονες έρευνες
και αμφισβήτηση άλλων δημοσιεύσεων σε επιστημονικές επιθεωρήσεις του τομέα. Η Τράπεζα πρέπει να μάθει να λειτουργεί στο ίδιο πνεύμα. Πιστεύω επίσης ότι οι χρηματοπιστωτικές αγορές και οι λαοί της Ευρώπης δεν περιμένουν κάτι λιγότερο από αυτή τη νέα Κεντρική Τράπεζα, καθώς και ότι το Κοινοβούλιο πρέπει να είναι ανυποχώρητο στην επιδίωξη μιας διαφανούς και δημοκρατικά ελεγχόμενης Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας για το εγγύς μέλλον."@el8
|
| lpv:translated text |
"Mr President, nine months after the euro’s launch and with enthusiasm for its future role as the major international reserve currency dimmed as the result of exchange rate weakness, it cannot be heralded as an unqualified success. It remains to be seen if the “one-size-fits-all” model of interest rates will work in countries like Ireland, without causing large tax rises and damaging the popularity of the Euro-project.
Nevertheless I applaud the aims and coherence of the Huhne report as a basis for defining accountability of the Central Bank, on which I should like to say a few words, particularly on the issue of transparency and accountability.
Some may question why I, as a British Member, should like to speak on this issue. I would like to point out that Britain and the British Conservative Party – to which I belong – have never been hostile to the euro as a currency for those Member States which genuinely wish to join, as we are all bound together through our membership of the single market so that a collapse in confidence for the euro would affect us all, whether we are in or outside the EMU. For this reason it is vital that the Central Bank enjoys the confidence of the financial markets. We live in an era of massive capital flows and foreign exchange markets. Some £300 billion is traded every day in the City of London. A collapse in the credibility of or belief that the Bank would not be prepared to pursue an anti-inflationary policy at all costs could have severe repercussions economically throughout the whole Union.
I believe that only the Central Bank, for instance, should pronounce when necessary on foreign exchange target zones for the euro, to avoid conflicting messages being given to the financial markets. It is also vital, in my opinion, that the Bank be encouraged to follow the example of other leading central banks, such as the Federal Reserve in America, and make transparency a central feature of all its activities. I regret, therefore, that attempts to require the Bank to publish the names of those present, the voting on monetary actions, after a grace period of some two years and the publication of the ECB’s econometric models were defeated at committee stage and have not been put before this House today.
It was also confusing yesterday to hear that Mr Issing, the ECB’s chief economist, reportedly stated in London that the Bank would not publish economic forecasts for Euro-land, perpetuating a culture of secrecy. I welcome Mr Duisenberg’s clarification on this issue today. I believe that any confident central bank would welcome the opportunity for its members to be challenged on the fundamental assumptions underlying their decisions. But particularly in the ECB’s case, as it does not have the track record of the mighty Bundesbank and could quickly lose the confidence of the financial markets if it is reluctant to protect itself through greater transparency.
Openness to criticism is not a weakness but a strength. As a doctor I know that advances in medicine are often achieved only after rigorous scrutiny and challenge in peer review journals. The Bank has to learn to operate within the same spirit. I also believe that the financial markets and the people of Europe will expect no less of this new Central Bank and that this Parliament should be relentless in the pursuit of an open and accountable European Central Bank for the near future."@lv10
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Tannock (PPE )."13,10,3,12
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, neun Monate nach Einführung des Euro und angesichts eines aufgrund einer Wechselkursschwäche gedämpften Enthusiasmus für seine künftige Rolle als eine der wichtigsten internationalen Reservewährungen kann er nicht als voller Erfolg hingestellt werden. Es bleibt abzuwarten, ob das „One-size-fits-all“-Modell der Zinssätze in Ländern wie Irland funktionieren wird, ohne große Steuererhöhungen nach sich zu ziehen und der Popularität des Europrojekts zu schaden.
Nichtsdestotrotz begrüße ich die Zielsetzungen und die Kohärenz des Berichts Huhne als Grundlage für die Bestimmung der Rechenschaftspflicht der Zentralbank. Darüber möchte ich einige Worte sagen, speziell zur Frage der Transparenz und Rechenschaftspflicht.
Manche werden sich fragen, warum ich als britischer Abgeordneter mich zu diesem Thema melden sollte. Ich möchte betonen, daß Großbritannien und die Britische Konservative Partei, der ich angehöre, dem Euro als einer Währung für jene Mitgliedstaaten, die wirklich daran teilnehmen möchten, niemals feindlich gegenüber gestanden haben. Schließlich sitzen wir durch unsere Mitgliedschaft im Binnenmarkt alle im selben Boot, so daß ein Vertrauensverlust in den Euro uns alle betreffen würde, ob wir nun an der Währungsunion teilnehmen oder nicht. Aus diesem Grunde ist es absolut notwendig, daß die Zentralbank das Vertrauen der Finanzmärkte genießt. Wir leben in einer Ära mit riesigen Kapitalströmen und Devisenmärkten. An der Londoner Börse werden täglich etwa 300 Mrd. Pfund umgesetzt. Ein Verlust der Glaubwürdigkeit oder der Überzeugung, daß die Bank nicht auf die konsequente Durchführung einer Anti-Inflationspolitik vorbereitet sei, würde ernste wirtschaftliche Auswirkungen auf die gesamte Union haben.
Meines Erachtens sollte sich beispielsweise nur die Zentralbank zum Zielbereich des Euro gegenüber Devisen äußern dürfen, um zu verhindern, daß den Finanzmärkten widersprüchliche Mitteilungen gemacht werden. Ebenso ist es meiner Ansicht nach absolut notwendig, daß die Bank darin bestärkt wird, dem Beispiel anderer Zentralbanken, wie z. B. der Federal Reserve der USA, zu folgen, und Transparenz zu einem Hauptmerkmal all ihrer Aktivitäten zu machen. Daher bedaure ich, daß Vorstöße, nach einer Frist von ungefähr zwei Jahren damit zu beginnen, die Namen der bei der Abstimmung Anwesenden und ihr Abstimmungsverhalten zu den geldpolitischen Maßnahmen bekanntzugeben und die von der EZB verwendeten ökonometrischen Modelle zu veröffentlichen, im Ausschuß gescheitert sind und heute nicht zur Abstimmung in diesem Hause gestellt wurden.
Die gestrige Nachricht über Herrn Issing, Chefvolkswirt der EZB, ist ebenfalls verwirrend. Er soll in London gesagt haben, daß die Bank keine Wirtschaftsprognosen zum Euro-Währungsgebiet veröffentlichen werde, womit die Geheimniskrämerei fortgesetzt wird. Ich begrüße, daß Herr Duisenberg sich hierzu klar geäußert hat. Ich denke, daß jede erfolgsorientierte Zentralbank die Möglichkeit für ihre Mitglieder begrüßen würde, über die ihren Entscheidungen zugrundeliegenden Annahmen Rechenschaft abzulegen. Im Falle der EZB ist dies um so wichtiger, da sie nicht über die Erfolgsbilanz der mächtigen Bundesbank verfügt und das Vertrauen der Finanzmärkte schnell verlieren könnte, wenn sie weiterhin nicht gewillt ist, sich mittels größerer Transparenz selbst zu schützen.
Offenheit gegenüber Kritik ist eine Stärke, keine Schwäche. Als Arzt weiß ich, daß zu Fortschritten in der Medizin führende Erkenntnisse sich oftmals erst nach strenger Überprüfung und kritischer Beurteilung durch Fachkollegen in angesehenen Fachblättern durchsetzen. Die Bank muß lernen, in ebendiesem Sinne zu handeln. Ebenso bin ich überzeugt, daß die Finanzmärkte und die Bürger Europas von ihrer neuen Zentralbank mindestens dies erwarten können und daß dieses Parlament nicht nachlassen sollte, eine transparente und rechenschaftspflichtige Europäische Zentralbank für die nahe Zukunft einzufordern."@de7
|
| lpv:translated text |
"(EN) Señor Presidente, nueve meses después del lanzamiento del euro y empañado el entusiasmo por su futuro papel como la principal divisa de reserva internacional a causa de la debilidad de los tipos de cambio, no se puede anunciar a los cuatro vientos un éxito sin calificativos. Queda por ver si el modelo de tipos de interés “de talla única” funcionará en países como Irlanda, sin provocar grandes subidas de los impuestos ni menoscabar la popularidad del europroyecto.
No obstante, aplaudo los objetivos y la coherencia del Informe Huhne como base para definir la responsabilidad democrática del Banco Central, sobre el que quisiera decir algunas palabras, en particular sobre el tema de la transparencia y la responsabilidad democrática.
Alguien se podrá preguntar por qué, como diputado británico, me gustaría hablar de este tema. Quisiera señalar que el Reino Unido y el Partido Conservador Británico -al que pertenezco- nunca han sido hostiles al euro como moneda para aquellos Estados miembros que realmente desean unirse, ya que todos estamos ligados a raíz de nuestra pertenencia al mercado único, de manera que un hundimiento de la confianza en el euro podría afectarnos a todos, estemos dentro o fuera de la UEM. Por esta razón es de vital importancia que el Banco Central goce de la confianza de los mercados financieros. Vivimos en una era de flujos masivos de capital y grandes mercados de divisas. En la City de Londres se negocian a diario unos 300.000 millones de libras. Un hundimiento de la credibilidad del Banco o la creencia de que éste no estaría dispuesto a seguir una política antiinflacionista a toda costa podría tener graves repercusiones económicas en el conjunto de la Unión.
Creo que sólo el Banco Central, por ejemplo, debe pronunciarse cuando sea necesario sobre los objetivos de zonas cambiarias para el euro, a fin de evitar enviar mensajes contradictorios a los mercados financieros. También es esencial, en mi opinión, que se anime al Banco a seguir el ejemplo de otros grandes bancos centrales, como la Reserva Federal estadounidense, y a hacer de la transparencia un aspecto fundamental de todas sus actividades. Lamento, por lo tanto, que se frustraran en la fase de comisión y no se hayan presentado hoy ante esta Asamblea los intentos de exigir al Banco que publicara los nombres de los asistentes, la votación sobre las medidas monetarias, después de un período de gracia de unos dos años, así como la publicación de los modelos econométricos del BCE.
También resultó confuso ayer escuchar que el Sr. Issing, economista jefe del BCE, al parecer había declarado en Londres que el Banco no publicaría sus previsiones económicas para el territorio del euro, perpetuando una cultura del secreto. Agradezco la aclaración que ha hecho hoy el Sr. Duisenberg sobre el tema. Creo que cualquier banco central que tenga confianza en sí mismo agradecería tener la oportunidad de que se pregunte a sus miembros acerca de los presupuestos fundamentales en los que basan sus decisiones. Pero sobre todo el BCE, ya que no cuenta con el historial del poderoso Bundesbank y podría perder rápidamente la confianza de los mercados financieros si se muestra reacio a protegerse mediante una mayor transparencia.
Estar abiertos a la crítica no es una debilidad, sino un punto fuerte. Como médico sé que los avances en medicina a menudo se logran sólo después de someterse a un rigurosos examen y a la crítica en revistas especializadas. El Banco tiene que aprender a funcionar con el mismo espíritu. También creo que los mercados financieros y los ciudadanos de Europa no esperarán menos de este nuevo Banco Central, y que este Parlamento deberá ser implacable al perseguir el objetivo de un Banco Central Europeo abierto y democrático para el futuro cercano."@es12
|
| lpv:spoken text |
"Mr President, nine months after the euro’s launch and with enthusiasm for its future role as the major international reserve currency dimmed as the result of exchange rate weakness, it cannot be heralded as an unqualified success. It remains to be seen if the “one-size-fits-all” model of interest rates will work in countries like Ireland, without causing large tax rises and damaging the popularity of the Euro-project.
Nevertheless I applaud the aims and coherence of the Huhne report as a basis for defining accountability of the Central Bank, on which I should like to say a few words, particularly on the issue of transparency and accountability.
Some may question why I, as a British Member, should like to speak on this issue. I would like to point out that Britain and the British Conservative Party – to which I belong – have never been hostile to the euro as a currency for those Member States which genuinely wish to join, as we are all bound together through our membership of the single market so that a collapse in confidence for the euro would affect us all, whether we are in or outside the EMU. For this reason it is vital that the Central Bank enjoys the confidence of the financial markets. We live in an era of massive capital flows and foreign exchange markets. Some £300 billion is traded every day in the City of London. A collapse in the credibility of or belief that the Bank would not be prepared to pursue an anti-inflationary policy at all costs could have severe repercussions economically throughout the whole Union.
I believe that only the Central Bank, for instance, should pronounce when necessary on foreign exchange target zones for the euro, to avoid conflicting messages being given to the financial markets. It is also vital, in my opinion, that the Bank be encouraged to follow the example of other leading central banks, such as the Federal Reserve in America, and make transparency a central feature of all its activities. I regret, therefore, that attempts to require the Bank to publish the names of those present, the voting on monetary actions, after a grace period of some two years and the publication of the ECB’s econometric models were defeated at committee stage and have not been put before this House today.
It was also confusing yesterday to hear that Mr Issing, the ECB’s chief economist, reportedly stated in London that the Bank would not publish economic forecasts for Euro-land, perpetuating a culture of secrecy. I welcome Mr Duisenberg’s clarification on this issue today. I believe that any confident central bank would welcome the opportunity for its members to be challenged on the fundamental assumptions underlying their decisions. But particularly in the ECB’s case, as it does not have the track record of the mighty Bundesbank and could quickly lose the confidence of the financial markets if it is reluctant to protect itself through greater transparency.
Openness to criticism is not a weakness but a strength. As a doctor I know that advances in medicine are often achieved only after rigorous scrutiny and challenge in peer review journals. The Bank has to learn to operate within the same spirit. I also believe that the financial markets and the people of Europe will expect no less of this new Central Bank and that this Parliament should be relentless in the pursuit of an open and accountable European Central Bank for the near future."@en3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Tannock (PPE )."13,10,3,12
|
| lpv:translated text |
"Senhor Presidente, nove meses depois do seu lançamento, e tendo esmorecido já o entusiasmo quanto ao papel que irá desempenhar no futuro como principal moeda de reserva internacional em consequência da debilidade da sua taxa de câmbio, não se poderá dizer que o euro seja um sucesso retumbante. Está para se ver se o modelo de uma taxa de juro única irá funcionar em países como a Irlanda, sem causar grandes aumentos dos impostos e sem prejudicar a popularidade do projecto europeu.
Mesmo assim, louvo os objectivos e coerência do relatório Huhne como base para a definição de responsabilização do Banco Central, sobre o qual gostaria de dizer algumas palavras, em particular, no que se refere à questão da transparência e responsabilização.
Haverá quem pergunte por que razão eu, um deputado britânico, quero falar sobre esta questão. Gostaria de dizer que a GrãBretanha e o Partido Conservador britânico – a que pertenço – nunca se opuseram ao euro como moeda para os EstadosMembros que querem verdadeiramente aderir, já que estamos todos ligados pelo facto de pertencermos ao mercado único, o que significa que uma quebra de confiança no euro nos afectará a todos, quer pertençamos à UEM, quer não. Por esta razão, é imprescindível que o Banco Central tenha a confiança dos mercados financeiros. Vivemos numa era de enormes fluxos de capitais e mercados de divisas. Na
de Londres, são transaccionados todos os dias cerca de 300 mil milhões de libras. Se deixássemos de acreditar que o Banco está disposto a aplicar uma política antiinflacionista custe o que custar, isso poderia trazer graves repercussões económicas para toda a União.
Creio, por exemplo, que só o Banco Central se deverá pronunciar, quando necessário, sobre as zonas cambiais visadas no que se refere ao euro, a fim de evitar que sejam transmitidas aos mercados financeiros mensagens contraditórias. É também vital, na minha opinião, que o Banco seja levado a seguir o exemplo de outros grandes bancos centrais, como o Sistema de Reserva Federal dos Estados Unidos, e tornar a transparência uma característica fundamental de todas as suas actividades. Lamento, portanto, que as tentativas no sentido de exigir que o Banco publique os nomes daqueles que compareceram, os resultados das votações sobre acções monetárias, após um período de cerca dois anos, e os modelos econométricos do BCE tenham fracassado durante a fase na comissão, não tendo sido apresentadas hoje à assembleia.
Suscitou, também, alguma confusão, ontem, a notícia de que o Sr. Issing, principal economista do BCE, teria dito que o Banco não iria publicar previsões económicas relativas à zona euro, perpetuando assim a cultura de secretividade. Agradeço ao Sr. Duisenberg ter esclarecido, hoje, esta questão. Julgo que qualquer banco central seguro de si acolheria com agrado a oportunidade de os seus membros serem contestados em relação aos pressupostos fundamentais subjacentes às suas decisões. Mas particularmente no caso do BCE, que não tem os antecedentes do poderoso Bundesbank e poderia rapidamente perder a confiança dos mercados financeiros se mostrar relutância em se proteger através de uma maior transparência.
A abertura a críticas não é uma debilidade, mas sim um ponto forte. Como médico, sei que os progressos da medicina muitas vezes só são alcançados após uma análise rigorosa e contestação em publicações científicas da classe médica. O Banco tem de aprender a funcionar no mesmo espírito. Julgo também que os mercados financeiros e os cidadãos da Europa esperam isso mesmo do novo Banco Central, e que este Parlamento deveria insistir implacavelmente num Banco Central Europeu aberto e responsabilizável num futuro próximo."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"City"11
|
| lpv:translated text |
"Signor Presidente, nove mesi dopo il varo dell’euro e mentre, a causa della debolezza del tasso di cambio, viene meno l’entusiasmo che induceva a immaginarlo come una delle principali valute per le riserve monetarie internazionali, non si può spacciarlo per un successo incontestato. Resta ancora da vedere se il modello dei tassi di interesse “taglia unica per tutti” funzionerà in paesi come l’Irlanda senza causare gravi aumenti delle imposte e danneggiare la popolarità del progetto euro.
Ciò nonostante plaudo agli obiettivi e alla coerenza della relazione Huhne, che fornisce una base per definire l’obbligo di rendicontazione della Banca centrale. Ed è proprio sul tema della trasparenza e dell’obbligo di rendere conto che vorrei soffermarmi.
Qualcuno forse si chiederà perché io, parlamentare britannico, voglia intervenire su questo argomento. Desidero precisare che la Gran Bretagna e il partito conservatore britannico cui appartengo non si sono mai opposti all’euro in quanto valuta per gli Stati membri che sinceramente desiderano parteciparvi: l’adesione al mercato unico ci vincola infatti collettivamente, per cui il crollo della fiducia nei confronti dell’euro ci coinvolgerebbe tutti, appartenenti o meno all’UEM. Per tale motivo è indispensabile che la Banca centrale goda della fiducia dei mercati finanziari. Viviamo in un’epoca di flussi massicci di capitale e di mercati dei cambi. Ogni giorno alla City di Londra si realizzano scambi per 300 miliardi di sterline. Un crollo della credibilità della Banca o la convinzione che non intenda perseguire una politica antinflazionistica a ogni costo comporterebbe gravi ripercussioni economiche in tutta l’Unione.
Credo, ad esempio, che solo la Banca centrale dovrebbe pronunciarsi, ove necessario, sulle
per il cambio dell’euro, per evitare di trasmettere messaggi contraddittori ai mercati finanziari. A mio avviso, è inoltre indispensabile incoraggiare la Banca a seguire l’esempio di altre importanti banche centrali, come la Riserva federale statunitense, facendo della trasparenza una caratteristica fondamentale delle sue attività. Mi rammarico quindi che in sede di commissione siano state respinte, e oggi non vengano proposte in Aula, le richieste rivolte alla Banca di rendere pubblici i nomi dei presenti e le decisioni di voto in merito alle manovre monetarie, dopo un periodo transitorio di due anni circa, e di pubblicarne i modelli econometrici.
Ieri ha suscitato perplessità sentire quanto avrebbe detto a Londra il capoeconomista della BCE Issing, cioè che la Banca non intende pubblicare le previsioni economiche per la zona euro, perpetuando così una cultura del segreto. Accolgo positivamente il relativo chiarimento fornito oggi dal Presidente Duisenberg. Sono persuaso che qualsiasi banca centrale sicura delle proprie azioni accetterebbe che i suoi membri rispondano a domande sulle ipotesi fondamentali alla base delle loro decisioni. Tanto più nel caso della BCE, che non vanta un passato come quello della potente
e che potrebbe perdere rapidamente la fiducia dei mercati finanziari, qualora si dimostrasse restia a tutelarsi attraverso maggiore trasparenza.
La disponibilità ad accettare le critiche non è una debolezza, bensì un punto di forza. Nella mia veste di medico so che i progressi in medicina si ottengono solo dopo un esame rigoroso ed eventuali contestazioni da parte dei colleghi nelle riviste di categoria. La Banca deve imparare a funzionare con lo stesso spirito. Credo inoltre che i mercati finanziari e i cittadini europei non si aspettino nulla di meno dalla nuova Banca centrale, e che il Parlamento debba adoperarsi incessantemente, affinché la Banca centrale europea nell’immediato futuro sia trasparente e renda conto del proprio operato."@it9
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"target zone"9
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Tannock (PPE )."13,10,3,12
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Monsieur le Président, neuf mois après le lancement de l'euro, et maintenant que l'enthousiasme suscité par son futur rôle de principale devise de réserve internationale s'est estompé en raison de la faiblesse des taux de change, on ne peut pas parler de succès fou. Reste à savoir si le modèle "taille unique" des taux d'intérêt fonctionnera dans des pays comme l'Irlande, sans entraîner de fortes augmentations fiscales et compromettre la popularité du projet euro.
Quoi qu'il en soit, j'applaudis aux objectifs et à la cohérence du rapport Huhne en tant que document de base pour définir la responsabilité de la Banque centrale européenne, au sujet de laquelle je souhaiterais dire quelques mots en rapport avec les questions de transparence et de responsabilité précisément.
Certains se demanderont peut-être pourquoi, en ma qualité de député britannique, je souhaite intervenir dans ce débat. Permettez-moi de faire remarquer que la Grande-Bretagne et le parti conservateur britannique, auquel j'appartiens, n'ont jamais été hostiles à l'euro en tant que devise des États membres qui souhaitent réellement l'adopter. Étant donné cependant que nous sommes tous liés par notre appartenance au marché unique, un effondrement de la confiance à l'égard de l'euro nous toucherait tous, que nous soyons ou non dans l'union économique et monétaire. C'est pourquoi il est vital que la Banque centrale jouisse de la confiance des marchés financiers. Nous vivons une époque de flux massifs de capitaux et de marchés de change énormes. Quelque 300 milliards de livres s'échangent chaque jour dans la City londonienne. Un effondrement de la crédibilité du système, ou la conviction soudaine que la Banque n'est pas en mesure de poursuivre une politique anti-inflationniste à tout prix, pourrait avoir des répercussions économiques graves dans toute l'Union.
J'estime que seule la Banque centrale devrait, par exemple, se prononcer, le cas échéant, sur des orientations de change pour l'euro, afin d'éviter d'envoyer des messages contradictoires aux marchés financiers. Il est à mon avis également vital d'inciter la Banque à suivre l'exemple d'autres grandes banques centrales, comme la Réserve fédérale américaine, et de faire de la transparence un trait essentiel commun à toutes ses activités. Je regrette par conséquent que les propositions demandant à la Banque de publier, au terme d'une période transitoire de deux ans environ, les noms des membres ayant voté pour ou contre les décisions monétaires, ou de publier les modèles économétriques de la BCE, aient été rejetées au stade de l'examen en commission économique et monétaire et ne soient pas soumises à la plénière aujourd'hui.
Nous avons par ailleurs été perturbés d'apprendre hier que M. Issing, économiste en chef de la BCE, aurait déclaré à Londres que la Banque ne publierait pas ses prévisions économiques pour la zone euro, perpétuant ainsi une culture du secret. Je me félicite des éclaircissements apportés aujourd'hui à ce sujet par M. Duisenberg. Je suis certain que toute banque centrale sûre d'elle ne peut que se réjouir de l'occasion donnée à ses membres de s'expliquer sur les principaux arguments qui sous-tendent leurs décisions. C'est encore plus vrai dans le cas de la BCE, qui n'a pas la réputation de la puissante Bundesbank et qui pourrait perdre rapidement la confiance des marchés financiers si elle hésite à se protéger grâce à une plus grande transparence.
S'ouvrir à la critique n'est pas une faiblesse, mais une force. En tant que médecin, je sais que les progrès en médecine ne s'obtiennent souvent qu'après de solides remises en question et des débats d'idées dans les revues réservées à la profession. La Banque doit apprendre à fonctionner dans le même esprit. Je pense également que les marchés financiers et les citoyens de l'Union n'en attendront pas moins de cette nouvelle Banque centrale et que le Parlement ne devrait avoir de cesse d'obtenir, dans un avenir proche, une Banque centrale européenne transparente et responsable."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991026.3.2-106"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spokenAs |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples