Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-26-Speech-2-095"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991026.3.2-095"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident Duisenberg! Ich möchte drei Fragen kritisch zu diesem ersten Jahresbericht der Europäischen Zentralbank ansprechen: die Rechenschaftspflicht, die Transparenz und die Beschäftigung. Erstens lassen meiner Ansicht nach Inhalt und Abfassung des Berichts nicht hinreichend erkennen, daß die Europäische Zentralbank gewillt ist, sich der demokratischen Kontrolle durch das Europäische Parlament zu stellen. Zum Ausdruck kommt dies bereits darin, daß der monetäre Dialog zwischen Parlament und EZB auf Seite 95/96 lediglich als Zusammenarbeit mit anderen Institutionen abgewertet wird. Meines Erachtens widerspricht dies Artikel 113 des EU-Vertrags, der die EZB verpflichtet, dem Parlament einen Jahresbericht über ihre Tätigkeit und über die Geld- und Währungspolitik vorzulegen. Hier rächt sich eben, daß die Rechenschaftspflicht der Europäischen Zentralbank gegenüber dem Parlament in diesem Artikel zu vage beschrieben ist. Die im Bericht des Ausschusses für Wirtschaft und Währung enthaltene Forderung, daß die EZB unverzüglich Maßnahmen ergreift, um zumindest den durch den EU-Vertrag geschaffenen besonderen Beziehungen zum Europäischen Parlament künftig voll Rechnung zu tragen, unterstütze ich daher.
Daran schließt sich meine zweite Bemerkung an: Nicht hinnehmbar ist, daß die Europäische Zentralbank keine Auskunft über Hintergründe und Argumente ihrer geldpolitischen Entscheidungen gibt. In der Tat ist aber dieses Parlament der Ort, wo die EZB ihre geldpolitischen Beschlüsse darstellen, begründen und sich gegebenenfalls kritisieren lassen muß. Geschieht dies nicht, kann das Parlament selbst seinem Auftrag nicht nachkommen, die Tätigkeit der Bank zu kontrollieren. Geldpolitik ist bekanntermaßen eine hochpolitische Angelegenheit, und eben deshalb muß von der Bank ein Höchstmaß an Transparenz hinsichtlich ihrer Entscheidungsfindung eingefordert werden.
Drittens – das ist für mich eine zentrale Frage – besteht hier, Herr Präsident Duisenberg, ein klarer Dissens zu dem, was Sie vorhin vorgetragen haben. Ich bin der Auffassung, daß die Europäische Zentralbank mit ihrer Geldpolitik einen Beitrag zu wirtschaftlichem Wachstum und Beschäftigung leisten muß. Es kann nicht sein, daß Vollbeschäftigung als politisches Ziel de facto aufgegeben und der Stabilität des Geldwertes alles, aber auch alles, untergeordnet wird. Dies halte ich nach wie vor für den entscheidenden Grundkonstruktions…"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand Duisenberg, jeg vil gerne ytre mig kritisk til tre spørgsmål i forbindelse med denne første årsberetning fra Den Europæiske Centralbank. Det drejer sig om regnskabspligten, gennemsigtigheden og beskæftigelsen. For det første fremgår det efter min mening ikke tilstrækkeligt klart af beretningens indhold og udformning, at Den Europæiske Centralbank er indstillet på at underkaste sig Europa-Parlamentets demokratiske kontrol. Dette kommer allerede til udtryk ved, at den monetære dialog mellem Parlamentet og ECB på side 95/96 blot degraderes som samarbejde med andre institutioner. Efter min mening er dette i modstrid med artikel 113 i EU-traktaten, som forpligter ECB til at forelægge Europa-Parlamentet en årsberetning om sin virksomhed og om penge- og valutapolitikken. Her hævner det sig, at Den Europæiske Centralbanks regnskabspligt over for Parlamentet er formuleret for vagt i denne artikel. Jeg støtter derfor kravet i betænkningen fra Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål om, at ECB straks skal tage initiativ til at sikre, at man i det mindste lever op til de særlige relationer til Europa-Parlamentet, som er skabt med EU-traktaten.
I tilknytning hertil følger min anden kommentar. Det er ikke acceptabelt, at Den Europæiske Centralbank ikke giver oplysning om baggrund og argumenter for sine pengepolitiske afgørelser. Men dette Parlament er faktisk det sted, hvor ECB må beskrive og begrunde sine pengepolitiske beslutninger og eventuelt modtage kritik. Hvis det ikke sker, kan Parlamentet ikke opfylde sin pligt til at kontrollere bankens virksomhed. Pengepolitik er som bekendt et højpolitisk anliggende, og netop derfor må det kræves af banken, at den sikrer en høj grad af gennemsigtighed i sine beslutningsprocesser.
For det tredje - og det er et centralt spørgsmål for mig - er der her, hr. formand Duisenberg, en klar diskrepans til det, som De sagde før. Jeg har den opfattelse, at Den Europæiske Centralbank med sin pengepolitik skal yde et bidrag til den økonomiske vækst og beskæftigelsen. Det kan ikke være rigtigt, at fuld beskæftigelse de facto opgives som politisk mål, og at pengeværdiens stabilitet sættes over alt, virkelig over alt andet. Dette betragter jeg fortsat som den afgørende grundkonstruktions…"@da1
"Κύριε Πρόεδρε Duisenberg, θέλω να θίξω τρία κρίσιμα ζητήματα σε σχέση με την πρώτη ετήσια έκθεση της ΕΚΤ. Πρόκειται για την υποχρέωση λογοδοσίας, τη διαφάνεια και την απασχόληση. Πρώτον, από το περιεχόμενο της έκθεσης και τον τρόπο παρουσίασής του δεν γίνεται κατά τη γνώμη μου αρκετά σαφές ότι η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα είναι πρόθυμη να δεχθεί τον δημοκρατικό έλεγχο από την πλευρά του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Τούτο εκφράζεται ήδη με την υποβάθμιση της σημασίας του διαλόγου μεταξύ ΕΚΤ και Κοινοβουλίου σχετικά με τη νομισματική πολιτική στις σελίδες 95/96, ο οποίος αναφέρεται απλά ως συνεργασία με άλλα θεσμικά όργανα. Κατά την άποψή μου τούτο έρχεται σε αντίθεση με το άρθρο 113 της Συνθήκης, το οποίο δεσμεύει την ΕΚΤ να υποβάλλει στο Κοινοβούλιο ετήσια έκθεση σχετικά με τις δραστηριότητές της καθώς και σχετικά με τη νομισματική πολιτική. Εδώ βέβαια είμαστε αναγκασμένοι να υποστούμε τις συνέπειες του γεγονότος ότι δίνεται πολύ συγκεχυμένη περιγραφή του απολογιστικού καθήκοντος της ΕΚΤ απέναντι στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Ως εκ τούτου, υποστηρίζω ρητά το αίτημα που περιέχει η έκθεση της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής, ότι δηλαδή η ΕΚΤ θα πρέπει να λάβει αμέσως μέτρα ώστε στο μέλλον να είναι σε θέση να αντεπεξέρχεται πλήρως, τουλάχιστον στις ιδιαίτερες σχέσεις της προς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο τις οποίες επιτάσσει η Συνθήκη.
Θα συνεχίσω με τη δεύτερη παρατήρησή μου. Είναι απαράδεκτο το γεγονός ότι η ΕΚΤ δεν δίνει πληροφορίες σχετικά με το υπόβαθρο και τα επιχειρήματα των αποφάσεών της σχετικά με τη νομισματική πολιτική. Στην πραγματικότητα όμως το Κοινοβούλιο είναι ο χώρος που η ΕΚΤ θα πρέπει να παρουσιάζει και να αιτιολογεί τις αποφάσεις της ως προς τη νομισματική πολιτική και σε δεδομένες περιπτώσεις να δέχεται κριτική επ’ αυτών. Εάν δεν γίνεται αυτό, το Κοινοβούλιο δεν μπορεί να εκτελέσει το δικό του καθήκον, να ελέγξει δηλαδή τις δραστηριότητες της Τράπεζας. Ως γνωστόν, η νομισματική πολιτική έχει τεράστια πολιτική σημασία, και ειδικά για τον λόγο αυτό θα πρέπει να απαιτηθεί από την ΕΚΤ η μεγαλύτερη δυνατή διαφάνεια σε σχέση με τη λήψη των δικών της αποφάσεων.
Τρίτον, - και αυτό είναι κατά τη δική μου άποψη ένα κεντρικής σημασίας θέμα – εδώ, κύριε Πρόεδρε Duisenberg, υπάρχει μια μεγάλη διάσταση με αυτά που είπατε προηγουμένως. Θεωρώ ότι η ΕΚΤ οφείλει να συμβάλει με τη νομισματική της πολιτική στην οικονομική ανάπτυξη και στην απασχόληση. Δεν είναι δυνατόν να εγκαταλείψουμε εκ των πραγμάτων τον πολιτικό στόχο της πλήρους απασχόλησης και όλα, πραγματικά όλα να υποτάσσονται στη σταθερότητα της αξίας του χρήματος. Τούτο εξακολουθώ να το θεωρώ βασικό ·"@el8
"President Duisenberg, I would like to mention three matters critical to this first annual report of the European Central Bank: accountability, transparency and employment. Firstly, in my view, the content and the drafting of the report do not make it sufficiently clear that the European Central Bank is willing to subject itself to democratic control by the European Parliament. This is demonstrated by the fact that dialogue on monetary matters between Parliament and the ECB is assessed on page 95/96 on just the same terms as cooperation with other institutions. In my opinion, this is in contradiction to Article 113 of the Treaty on European Union, which makes it mandatory for the ECB to present an annual report of its activities and its monetary policy to Parliament. This is precisely what you get as a result of the fact that the European Central Bank’s accountability towards Parliament is described in such vague terms in this Article. I therefore support the request made in the report of the Committee on Economic and Monetary Affairs, to wit, that the ECB should take immediate action in order in future to at least take into account fully the special relationship with the European Parliament established by the Treaty on European Union.
This brings me to my second comment. It is not acceptable that the European Central Bank should give no details of the background and reasons for its decisions on monetary policy. Indeed, this Parliament is the forum where the ECB must present its monetary decisions, justify them and, if necessary, let them be criticised. If this does not take place, then Parliament cannot fulfil its own task of supervising the activity of the Bank. Monetary policy is, as is known, a highly political matter, and it is precisely for that reason that the Bank must demand a high degree of transparency with regard to decision-making.
Thirdly, what for me is a central question, there is clear dissent in this House, President Duisenberg, as to the views you have just expressed. I am of the opinion that the European Central Bank must make a contribution to economic growth and employment by means of its monetary policy. It is not right for full employment to be
abandoned as a political objective and for everything, literally everything, to be subordinated to monetary stability. I still consider this to be the crucial foundation for establishing…"@en3
"(DE) Señor Presidente Duisenberg, yo quisiera examinar críticamente tres temas en el contexto de este primer informe anual del Banco Central Europeo: la obligación de rendir cuentas, la transparencia y el empleo. En primer lugar, el informe no manifiesta, a mi parecer, tanto por su contenido como en su redacción, una voluntad suficiente por parte del Banco Central Europeo de someterse al control democrático del Parlamento Europeo. Así lo pone de manifiesto ya el hecho de que el diálogo monetario entre el Parlamento y el BCE se contemple únicamente en las páginas 95/96 como parte de la colaboración con otras instituciones. A mi modo de ver, esto contradice el artículo 113 del Tratado de la UE, que establece la obligación del BCE de presentar un informe anual al Parlamento sobre su actividad y sobre la política económica y monetaria. Ahora pagamos el precio por la excesiva imprecisión con que se describe en dicho artículo la obligación del Banco Central Europeo de rendir cuentas ante el Parlamento Europeo. Yo apoyo, por consiguiente, la petición del informe de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios por la que se insta al BCE a que adopte medidas inmediatas para hacer plenamente efectivas al menos las relaciones específicas con el Parlamento Europeo que prevé el Tratado de la UE.
Esto enlaza con mi siguiente observación: es inadmisible que el Banco Central Europeo no ofrezca ninguna información sobre los fundamentos y argumentaciones de sus decisiones en materia de política monetaria. Sin embargo, esta Asamblea es, de hecho, el lugar donde el BCE debe exponer y justificar sus decisiones en materia de política monetaria y someterse, llegado el caso, a la crítica de las mismas. De lo contrario, el Parlamento tampoco puede cumplir la misión de controlar la actuación del Banco que tiene encomendada. La política monetaria es una materia política capital, como es bien sabido, y justamente por esto es preciso exigir al Banco una gran transparencia en lo que se refiere al proceso de decisión.
En tercer lugar – y este es un tema central para mí–, señor Presidente Duisenberg, en este contexto discrepo claramente de lo que ha manifestado usted antes. A mi modo de ver, el Banco Central Europeo debe contribuir al crecimiento económico y al empleo con su política monetaria. No puede ser que se abandone
el objetivo del pleno empleo y que todo, pero absolutamente todo, se subordine a la estabilidad del valor del dinero. Yo sigo pensando, hoy como ayer, que para el objetivo decisivo de construcción..."@es12
"Arvoisa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Duisenberg, haluaisin käsitellä kriittisesti kolmea tähän Euroopan keskuspankin (EKP) ensimmäiseen vuosikertomukseen liittyvää kysymystä: vastuuta, avoimuutta ja työllisyyttä. Ensinnäkin vuosikertomuksen sisältö ja laatiminen eivät osoita mielestäni riittävän selvästi, että Euroopan keskuspankki on halukas asettumaan Euroopan parlamentin demokraattiseen valvonnan alaisuuteen. Tämä käy ilmi jo siitä, että parlamentin ja EKP:n välinen rahapoliittinen vuoropuhelu alennetaan sivuilla 95/96 pelkäksi muiden toimielinten kanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Tämä on mielestäni ristiriidassa EU-sopimuksen artiklan 113 kanssa, joka velvoittaa EKP:n esittämään parlamentille vuosikertomuksen toiminnastaan sekä raha- ja valuuttapolitiikasta. Tässä kostautuu se, että Euroopan keskuspankin vastuu parlamenttia kohtaan on kirjattu kyseiseen artiklaan liian epämääräisesti. Tuen siksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintöön sisältyvää vaatimusta siitä, että EKP:n on ryhdyttävä viivyttelemättä toimiin tehdäkseen jatkossa täyttä oikeutta ainakin EU-sopimuksella luoduille EKP:n ja Euroopan parlamentin erityisille suhteille.
Tähän liittyy myös toinen huomautukseni. Ei voida hyväksyä sitä, että Euroopan keskuspankki ei anna minkäänlaista tietoa rahapoliittisten päätöstensä taustoista ja perusteista. Tämä parlamentti on kuitenkin tosiasiassa se foorumi, jossa EKP:n on esiteltävä, perusteltava ja mahdollisesti annettava myös kritisoida sen rahapoliittisia päätöksiä. Jos näin ei tapahdu, parlamentti ei voi itse hoitaa tehtäväänsä eli valvoa pankin toimintaa. Rahapolitiikka on tunnetusti poliittisesti korkean profiilin asia, ja juuri siksi pankilta on vaadittava mahdollisimman suurta päätöksenteon avoimuutta.
Kolmanneksi – tämä on minulle keskeinen kysymys – tässä asiassa vallitsee, arvoisa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Duisenberg, erimielisyys siitä, mitä aiemmin esititte. Olen sitä mieltä, että Euroopan keskuspankin on rahapolitiikallaan edesautettava talouskasvua ja työllisyyttä. Ei voi olla niin, että täystyöllisyydestä poliittisena tavoitteena de facto luovutaan ja kaikki, siis aivan kaikki, alistetaan rahanarvon vakaudelle. Pidän tätä edelleenkin ratkaisevana perusrakenne…"@fi5
"Monsieur le Président Duisenberg, je voudrais aborder de manière critique trois questions concernant le premier rapport annuel de la Banque centrale européenne : l'obligation de rendre des comptes, la transparence et l'emploi. Premièrement, le contenu et la forme du rapport ne me permettent pas de dire avec certitude que la Banque centrale européenne est disposée à se soumettre au contrôle démocratique du Parlement européen. Cela se traduit par le fait que le dialogue monétaire entre le Parlement et la BCE est réduit, aux pages 95 et 96, à une collaboration avec d'autres institutions. Je pense que cela contredit l'article 113 du Traité qui oblige la BCE à présenter devant le Parlement un rapport annuel sur ses activités et sa politique monétaire. Cela découle du fait que l'obligation qu'a la BCE de rendre des comptes au Parlement européen est décrite de manière trop vague dans cet article. C'est la raison pour laquelle je soutiens la demande contenue dans le rapport de la commission économique et monétaire selon laquelle la BCE est invitée à prendre des mesures sans délai, afin qu'à l'avenir, les relations particulières avec le Parlement européen établies par le traité sur l'UE soient au moins pleinement prises en considération.
La deuxième remarque que je voudrais formuler se rapporte à ce que je viens de dire : il n'est pas acceptable que la Banque centrale européenne ne fournisse aucun élément justifiant ses décisions en matière de politique monétaire. Le Parlement est en effet le lieu où la BCE doit décrire et justifier ses décisions en matière de politique monétaire et, le cas échéant, essuyer des critiques. Dans le cas contraire, le Parlement ne peut même pas remplir son devoir de contrôle des activités de la Banque. Il est notoire que la politique monétaire constitue une activité hautement politique et c'est précisément la raison pour laquelle nous devons exiger de la part de la Banque un niveau élevé de transparence en ce qui concerne la prise de décisions.
Troisièmement - et j'estime que c'est une question cruciale - il existe une contradiction claire, M. Duisenberg, avec ce que vous avez déclaré auparavant. Je suis d'avis que la Banque centrale européenne doit contribuer, par le biais de sa politique monétaire, à la croissance économique et la création d'emplois. Il est inacceptable que l'objectif politique du plein emploi soit abandonné de facto et qu'absolument tout soit subordonné à la stabilité monétaire. Je considère que cela constitue, comme auparavant, le fondement décisif..."@fr6
"Presidente Duisenberg, vorrei affrontare criticamente tre questioni relative al primo rapporto annuale della Banca centrale europea: l’obbligo di rendiconto, la trasparenza e l’occupazione. Innanzi tutto, mi pare che il contenuto e la forma del rapporto non indichino con sufficiente chiarezza se la Banca centrale europea sia disponibile ad assoggettarsi al controllo democratico del Parlamento europeo. Lo dimostra se non altro già il fatto che il dialogo monetario tra Parlamento e BCE, alle pagine 95 e 96, viene ridotto semplicemente a una forma di cooperazione con altre Istituzioni. A mio avviso ciò è in contrasto con l’articolo 113 del Trattato sull’Unione europea, ai sensi del quale la BCE trasmette al Parlamento europeo un rapporto annuale sulle proprie attività e sulla politica monetaria. Già qui paghiamo il pegno di un obbligo di rendiconto da parte della BCE nei confronti del Parlamento, descritto in termini fin troppo vaghi in questo articolo. Non posso pertanto che condividere la posizione della commissione economica e monetaria, che nella sua relazione chiede alla BCE di adottare senza indugio misure intese a dare pienamente seguito almeno ai rapporti privilegiati con il Parlamento europeo sanciti dal Trattato sull’Unione europea.
La mia seconda considerazione è strettamente collegata alla precedente: è inaccettabile che la Banca centrale europea non fornisca alcuna informazione in merito ai retroscena e alle argomentazioni che ne determinano le decisioni di politica monetaria. Di fatto è di fronte al Parlamento che la BCE deve presentare e motivare i propri interventi monetari esponendosi, eventualmente, alle critiche del caso. Diversamente il Parlamento non potrebbe assolvere al proprio mandato, ovvero controllare le attività della Banca. La politica monetaria, notoriamente, è una questione di elevatissima sensibilità politica ed è appunto per questo che dobbiamo esigere il massimo della trasparenza dei relativi processi decisionali.
In terzo luogo - e si tratta per me della questione centrale – sussiste un chiaro dissenso tra noi rispetto a quanto lei ha appena affermato. Ritengo che con la sua politica monetaria la Banca centrale europea debba contribuire alla crescita economica e all’occupazione. E’ assurdo rinunciare
all’obiettivo politico della piena occupazione e condizionare tutto, ma proprio tutto, solo ed esclusivamente alla stabilità monetaria. Questo per me da sempre costituisce l’elemento decisivo del……."@it9
"President Duisenberg, I would like to mention three matters critical to this first annual report of the European Central Bank: accountability, transparency and employment. Firstly, in my view, the content and the drafting of the report do not make it sufficiently clear that the European Central Bank is willing to subject itself to democratic control by the European Parliament. This is demonstrated by the fact that dialogue on monetary matters between Parliament and the ECB is assessed on page 95/96 on just the same terms as cooperation with other institutions. In my opinion, this is in contradiction to Article 113 of the Treaty on European Union, which makes it mandatory for the ECB to present an annual report of its activities and its monetary policy to Parliament. This is precisely what you get as a result of the fact that the European Central Bank’s accountability towards Parliament is described in such vague terms in this Article. I therefore support the request made in the report of the Committee on Economic and Monetary Affairs, to wit, that the ECB should take immediate action in order in future to at least take into account fully the special relationship with the European Parliament established by the Treaty on European Union.
This brings me to my second comment. It is not acceptable that the European Central Bank should give no details of the background and reasons for its decisions on monetary policy. Indeed, this Parliament is the forum where the ECB must present its monetary decisions, justify them and, if necessary, let them be criticised. If this does not take place, then Parliament cannot fulfil its own task of supervising the activity of the Bank. Monetary policy is, as is known, a highly political matter, and it is precisely for that reason that the Bank must demand a high degree of transparency with regard to decision-making.
Thirdly, what for me is a central question, there is clear dissent in this House, President Duisenberg, as to the views you have just expressed. I am of the opinion that the European Central Bank must make a contribution to economic growth and employment by means of its monetary policy. It is not right for full employment to be
abandoned as a political objective and for everything, literally everything, to be subordinated to monetary stability. I still consider this to be the crucial foundation for establishing…"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer Duisenberg, ik wil het naar aanleiding van het eerste jaarverslag van de Europese Centrale Bank over drie problemen hebben: verantwoordingsplicht, transparantie en werkgelegenheid. Uit de vorm en de inhoud van het verslag blijkt niet duidelijk dat de Europese Centrale Bank zich aan de democratische controle van het Europees Parlement wil onderwerpen. Dat blijkt al uit het feit dat de monetaire dialoog tussen het Parlement en de Europese Centrale Bank op bladzijde 95/96 alleen maar samenwerking met andere instellingen wordt genoemd. Volgens mij is dit in tegenspraak met artikel 113 van het EU-Verdrag, dat de Europese Centrale Bank ertoe verplicht het Parlement een jaarverslag over haar activiteiten en over het monetair beleid voor te leggen. Hier wreekt zich het feit dat de verantwoordingsplicht van de Europese Centrale Bank tegenover het Parlement in dat artikel te vaag is omschreven. Ik ondersteun dan ook de in het verslag van de Economische en Monetaire Commissie tot uitdrukking gebrachte eis dat de Europese Centrale Bank onverwijld maatregelen treft om voortaan rekening te houden met de bijzondere verhouding die ze op grond van het Verdrag betreffende de Europese Unie met het Europees Parlement heeft.
Mijn tweede opmerking sluit daarbij aan. Het is onaanvaardbaar dat de Europese Centrale Bank geen informatie geeft over de achtergrond en de motivering van haar monetair beleid. Dit Parlement is de plaats waar de ECB haar monetaire besluiten moet voorstellen, motiveren en eventueel laten bekritiseren. Als dit niet gebeurt, kan het Parlement zijn taak niet vervullen en de activiteiten van de Bank niet controleren. Het monetair beleid is, zoals iedereen weet, een bij uitstek politieke aangelegenheid. Daarom moeten wij van de Europese Centrale Bank zoveel mogelijk transparantie eisen over de wijze waarop haar besluiten tot stand komen.
Mijnheer Duisenberg, in de derde plaats – en daar wringt voor mij de schoen – zijn wij het niet eens met wat u hebt gezegd. Ik meen dat de Europese Centrale Bank met haar monetair beleid een bijdrage aan de economische groei en de werkgelegenheid moet leveren. Het kan toch niet dat volledige werkgelegenheid als politieke doelstelling de facto wordt opgegeven, en dat werkelijk alles aan de monetaire stabiliteit ondergeschikt wordt gemaakt. Ik vind dat nog steeds de basis..."@nl2
"Senhor Presidente Duisenberg, queria abordar, em termos críticos, três questões em relação ao primeiro relatório anual do BCE: a obrigatoriedade de prestar contas, a transparência e o emprego. Em primeiro lugar, o teor e a redacção do relatório, a meu ver, não deixam transparecer devidamente que o BCE está disposto a submeter-se ao controlo democrático do Parlamento Europeu, o que se expressa pelo simples facto de o diálogo monetário entre o Parlamento e o BCE ser classificado, nas páginas 95/96, apenas como cooperação com outras instituições. Sou de opinião que é uma contradição ao artigo 113° do Tratado da União Europeia que obriga o BCE a apresentar ao Parlamento um relatório anual sobre a sua actividade e a política monetária. Neste contexto reflecte-se, de um modo negativo, o facto de o referido artigo só descrever vagamente a obrigatoriedade do BCE de prestar contas ao Parlamento. Por este motivo apoio a reivindicação constante do relatório da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários no sentido de exigir do BCE que tome medidas imediatas com o intuito de fazer pelo menos no futuro plenamente jus às relações para com o Parlamento Europeu, consagradas no Tratado da União Europeia.
A minha segunda observação está relacionada com a seguinte questão: não é aceitável que o BCE não veicule informações sobre razões e argumentos da sua decisão a nível da política monetária. Com efeito, o Parlamento é, sem dúvida, o fórum onde o BCE terá de apresentar, justificar e eventualmente aceitar críticas em relação às suas decisões no domínio da política monetária. Se isto não acontecer, o próprio Parlamento não poderá cumprir o seu dever de controlar a actividade do banco. Como é sabido, a política monetária é um assunto altamente político e por isso que se deverá exigir do Banco máxima transparência no que concerne às suas tomadas de decisão.
Em terceiro lugar - e isto é para mim uma questão crucial - existe quanto a esta problemática uma nítida divergência em relação àquilo que acaba de expor, Senhor Presidente Duisenberg. Sou de opinião que o BCE terá de dar, com a sua política monetária, um contributo para o crescimento económico e o emprego. Não é admissível que se desista, de facto, do pleno emprego como objectivo político a atingir, submetendo tudo, mesmo tudo, à estabilidade da moeda. Continuo a considerar isso................"@pt11
"Ordförande Duisenberg! Jag vill kritiskt ta upp tre frågor i samband med denna första årsrapport från Europeiska centralbanken: den demokratiska insynen, öppenheten och sysselsättningen. För det första framgår det enligt min åsikt inte tillräckligt tydligt av innehållet och utformningen av rapporten att Europeiska centralbanken är villig att ställa sig till förfogande för demokratisk kontroll genom Europaparlamentet. Detta kommer till uttryck redan genom att den monetära dialogen mellan parlamentet och ECB på sidorna 95 och 96 uteslutande nedvärderas och jämställs med samarbetet med andra institutioner. Jag anser att detta motsäger artikel 113 i EU-fördraget, som ålägger ECB att lägga fram en årsrapport för parlamentet om sin verksamhet och om penningpolitiken och den ekonomiska politiken. Här är det ju till nackdel att parlamentets demokratiska insyn i Europeiska centralbanken är för vagt beskriven i denna artikel. Det krav som ställs i betänkandet från utskottet för ekonomi, valutafrågor och industripolitik, nämligen att ECB ofördröjligen skall vidta åtgärder för att åtminstone i framtiden helt och fullt ta hänsyn till de särskilda förbindelser med Europaparlamentet som skapats genom EU-fördraget, stöder jag därför.
Mitt andra påpekande anknyter till detta: Det kan inte accepteras att Europeiska centralbanken inte lämnar några upplysningar om bakgrund och argument till sina penningpolitiska beslut. I själva verket är dock detta parlament den plats där ECB skall skildra sina penningpolitiska beslut, motivera dem och eventuellt möta kritik. Om detta inte sker kan inte heller parlamentet sköta sin uppgift att kontrollera bankens verksamhet. Penningpolitik är som alla vet en högpolitisk fråga, och det är just därför som man måste kräva ett stort mått av öppenhet från banken i fråga om grunden till dess beslut.
För det tredje – och det är den centrala frågan för mig – finns det här, ordförande Duisenberg, en klar skillnad jämfört med det som ni tidigare har lagt fram. Jag anser att Europeiska centralbanken med sin penningpolitik måste bidra till den ekonomiska tillväxten och till sysselsättningen. Det får inte vara så att man faktiskt avstår från det politiska målet med full sysselsättning och att allting underordnas penningvärdets stabilitet. Detta anser jag fortfarande vara den avgörande grundläggande konstruktions..."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"de facto"10,3,12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples