Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-26-Speech-2-038"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991026.2.2-038"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, je voudrais tout d’abord, très chaleureusement, avec beaucoup de respect pour le travail qu’il a fait, féliciter et remercier le rapporteur pour ce projet de budget courageux et novateur par beaucoup d’aspects. Le mérite du rapporteur est donc de l’avoir réalisé par une procédure budgétaire qui s’est d’ailleurs déroulée dans la plus grande tranquillité, même si le Parlement est en train de lancer un défi important au Conseil, et je pense que ce défi mérite d’être relevé. Je parle évidemment des perspectives financières et de la nécessité pour l’Europe de se montrer digne du rôle qu’elle veut jouer dans le monde, de ne pas faire une politique d’apothicaire avec le budget de l’Union.
Nous avions, en 1999, un budget - je le dis à Mmes et MM. du Conseil en particulier, je le rappelle parce que c’est une affaire qui nous concerne tous - nous avions, en 1999, Madame la Commissaire, un budget de 96 milliards d’euros. Cette année, qui est une année-clé, avec la guerre du Kosovo, les événements à Timor, les tremblements de terre en Turquie, les engagements d’une Union qui se veut plus responsable sur la scène internationale, le Conseil nous propose un budget de 92 milliards, soit 4 milliards de moins que le budget de l’année précédente.
Les perspectives d’Édimbourg nous fixent un plafond toujours plus élevé et le Conseil nous donne un budget toujours plus réduit, ce qui fait qu’il faudra rogner sur les actions en matière de développement, par exemple, de droits de l’homme et beaucoup d’autres actions, pour financer les priorités qu’on se fixe, et ce n’est pas de notre faute si l’Europe est le grand argentier de la politique étrangère. Nous allons payer là où d’autres font de la politique et j’espère que cela va changer.
Donc, notre Parlement fera bien, jeudi, de vous demander d’aller au-delà de ces perspectives financières. Nous voulons financer la reconstruction au Kosovo ? Très bien. Nous voulons aider à l’intégration de la Turquie, également en subvenant à ses besoins immédiats et dramatiques ? Nous avons une nouvelle nation qui se place sur la scène internationale après tous les massacres qui ont eu lieu ? Eh bien, finançons ces politiques, de grâce. Nous avons un accord interinstitutionnel qui nous permet, lorsque des événements exceptionnels le demandent, d’aller au-delà des perspectives financières, faisons-le. Ce sera un milliard et demi d’euros de plus. Ce sera toujours moins que le budget 1999, mais je pense que les citoyens européens comprendront très bien que cet effort est non seulement logique, mais parfaitement possible au niveau des budgets de nos États membres. Donc, nous faisons bien de procéder ainsi et je pense que le Parlement devrait aller jusqu’au bout en demandant, le cas échéant, le recours à l’ancien article 203 du budget.
Deux mots sur les BAT. Je pense que là aussi nous faisons preuve de beaucoup de pragmatisme. Je remercie beaucoup le rapporteur. Nous avons une solution intérimaire qui, je pense, nous permettra, grâce au dialogue avec la Commission, de nous mettre d’accord sur une solution définitive. Je signale cet aspect pragmatique de notre rapport de l’année 2000 et je le compare à des politiques un peu plus jusqu’au-boutistes dans lesquelles on faisait table-rase des minis budgets et où on se retrouvait avec mille ou deux mille BAT qu’on ne pouvait pas gérer parce qu’entre-temps on avait sabré sans penser à la suite.
Donc, je félicite le rapporteur. Sur les partis politiques, je me permets de dire que, franchement, demander à la Commission d’établir le statut des partis politiques - je me réfère à la dernière intervention -, ce n’est ni juste ni digne."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil først og fremmest på det varmeste lykønske og takke ordføreren og udtrykke min store respekt for det på mange måder modige og fornyende budgetudkast. Således har ordføreren udarbejdet dette udkast gennem en budgetprocedure, som i øvrigt er forløbet stille og roligt, selvom Europa-Parlamentet er ved at stille Rådet over for en stor udfordring, og jeg mener, at denne udfordring fortjener at blive taget op. Jeg taler selvfølgelig om de finansielle overslag og det nødvendige i, at Europa viser sig værdig til den rolle, det ønsker at spille i verden, og ikke gør Unionens budget til en pengepuger-politik.
I 1999 havde vi et budget - dette er især henvendt til medlemmerne af Rådet, og jeg minder om det, fordi det er en sag, der vedrører os alle - men vi havde i 1999, fru kommissær, et budget på EUR 96 milliarder. I år, der er et særligt år på grund af krigen i Kosovo, begivenhederne i Timor og jordskælvet i Tyrkiet, der er begivenheder, som Den Europæiske Union - der anser sig selv som en ansvarlig aktør på den internationale scene - har grebet ind i, foreslår Rådet os et budget på EUR 92 milliarder, det vil sige 4 milliarder mindre i forhold til sidste års budget.
I overslagene fra Edinburgh fastsættes et højere loft, og Rådet har fremsat et reduceret budget, hvilket gør, at man må skære ned på f.eks. udviklingsaktionerne, aktionerne i forbindelse med menneskerettighederne og mange andre aktioner for at finansiere de prioriteter, vi fastsætter, og det er ikke vores fejl, hvis Europa er udenrigspolitikkens store kassemester. Vi kommer til at betale for andres politik, og jeg håber, at dette vil ændres.
Så Europa-Parlamentet gør på torsdag klogt i at bede Dem gå ud over disse finansielle overslag. Vil vi finansiere opbygningen af Kosovo? Udmærket. Vil vi hjælpe med integrationen af Tyrkiet samt understøtte landets umiddelbare og enorme behov? Ser vi en ny nation opstå på den internationale scene efter alle de massakrer, der har fundet sted? Jamen så lad os dog for himlens skyld finansiere disse politikker. Vi har en interinstitutionel aftale, som tillader os - når ekstraordinære begivenheder kræver det - at gå ud over de finansielle overslag, så lad os dog gøre det. Det vil koste EUR 1,5 milliard mere. Det er stadig mindre end budgettet for 1999, men jeg tror, at de europæiske borgere vil kunne forstå, at denne indsats ikke blot er et logisk skridt, men også fuldt ud realistisk med henblik på vores medlemsstaters budget. Så vi gør ret i at fortsætte således, og jeg mener, at Parlamentet burde gå hele vejen og eventuelt anmode om en anvendelse af den tidligere artikel 203 i budgettet.
Endelig et par ord om Kontoret for Teknisk Bistand. Jeg mener, at vi også i denne henseende udviser stor pragmatisme. Jeg vil gerne sige tak til ordføreren herfor. Vi har en midlertidig løsning, som gør det muligt for os - takket være dialogen med Kommissionen - at blive enige om en endelig løsning. Jeg gør opmærksom på, at dette pragmatiske aspekt i vores betænkning om 2000, og jeg sammenligner det med de meget vidtgående politikker, hvormed man gjorde rent bord med hensyn til minibudgetterne, og hvor man pludselig havde 1.000 eller 2.000 Kontorer for Teknisk Bistand, som man ikke kunne forvalte, fordi man i mellemtiden havde skåret kraftigt ned uden at tænke på følgerne.
Så jeg lykønsker ordføreren. Med hensyn til de politiske partier tillader jeg mig at sige, at det at anmode Kommissionen om at udarbejde en status for de politiske partier - jeg henviser her til det forrige indlæg- ærlig talt hverken er rigtigt eller værdigt."@da1
"Herr Präsident, zunächst möchte ich dem Berichterstatter zu diesem Haushaltsentwurf sehr herzlich und voller Hochachtung für die von ihm geleistete Arbeit danken und ihn zu diesem in vielen Punkten so mutigen und innovativen Haushaltsentwurf beglückwünschen. Das Verdienst des Berichterstatters besteht darin, ihn in einem Haushaltsverfahren erreicht zu haben, das übrigens ganz unspektakulär ablief, obwohl das Parlament gerade dabei ist, eine deutliche Herausforderung an den Rat zu richten, und ich meine, diese Herausforderung verdient es, angenommen zu werden. Ich spreche natürlich von der Finanziellen Vorausschau und der Notwendigkeit, daß Europa sich der Rolle, die es in der Welt zu spielen gedenkt, würdig erweisen muß und daß mit dem EUHaushalt nicht nach Apothekermanier umgegangen werden darf.
Wir hatten 1999 einen Haushalt – und dies möchte ich insbesondere den Damen und Herren vom Rat ins Gedächtnis rufen, aber auch allen anderen, denn die Sache geht uns alle an – wir hatten 1999 einen Haushalt von 96 Milliarden Euro, Frau Kommissarin. Für das kommende Jahr, das angesichts des KosovoKrieges, der Ereignisse in Ost-Timor, der Erdbeben in der Türkei und der Verpflichtungen einer Union, die in der internationalen Arena mehr Verantwortung übernehmen will, eine Schlüsselstellung einnimmt, schlägt der Rat uns einen Haushalt von 92 Milliarden vor, also 4 Milliarden weniger als im Vorjahr.
Die Vorausschau von Edinburgh legt eine ständig höhere Obergrenze fest, und der Rat stellt uns einen immer knapperen Haushalt zur Verfügung, so daß beispielsweise die Mittel für Maßnahmen im Bereich Entwicklung und Menschenrechte sowie viele andere Maßnahmen immer mehr beschnitten werden müssen, um die Prioritäten, die man sich setzt, zu finanzieren. Es ist schließlich nicht unsere Schuld, daß Europa der große Geldgeber der Außenpolitik ist. Wir bezahlen, und andere machen die Politik, ich hoffe, daß sich das ändern wird.
Unser Parlament wird also gut daran tun, Sie am Donnerstag aufzufordern, über diese Finanzielle Vorausschau hinauszugehen. Wir wollen den Wiederaufbau des Kosovo finanzieren? Sehr gut. Wir wollen bei der Integration der Türkei mithelfen, auch indem wir sie bei der Deckung ihres unmittelbaren Bedarfs in einer Notsituation unterstützen? Wir haben es mit einer neuen Nation zu tun, die nun nach all den Massakern die internationale Bühne betritt? Nun gut, finanzieren wir diese Politiken, ich bitte Sie! Wir haben eine Interinstitutionelle Vereinbarung, die uns die Möglichkeit gibt, wenn außergewöhnliche Ereignisse es erfordern, über die Finanzielle Vorausschau hinauszugehen. Tun wir es doch! Das wären anderthalb Milliarden Euro mehr, damit aber immer noch weniger als der Haushalt 1999, aber meiner Meinung nach werden die europäischen Bürger sehr gut verstehen, daß diese Anstrengung nicht nur logisch ist, sondern vom Haushalt unserer Mitgliedstaaten her auch durchaus möglich. Wir täten also gut daran, so vorzugehen, und meiner Meinung nach sollte das Parlament nicht auf halbem Wege stehenbleiben und gegebenenfalls den Rückgriff auf den ehemaligen Artikel 203 zum Haushalt verlangen.
Gestatten Sie mir noch einige Worte zu den Büros für technische Hilfe. Nach meiner Auffassung gehen wir auch da sehr pragmatisch vor. Ich danke dem Berichterstatter. Wir haben es mit einer Übergangslösung zu tun, die uns meiner Meinung nach dank des Dialogs mit der Kommission die Möglichkeit geben wird, uns auf eine endgültige Lösung zu einigen. Wenn ich mich auf diesen pragmatischen Aspekt unseres Berichts für das Jahr 2000 berufe, so tue ich es im Vergleich mit den eher radikalistisch anmutenden Politiken, die darin bestanden, mit den Minibudgets Tabula rasa zu machen, um sich dann plötzlich eintausend oder zweitausend solcher Büros gegenüberzusehen, die sich nicht mehr managen ließen, weil man in der Zwischenzeit alles niedergesäbelt hatte, ohne an die Folgen zu denken.
Lassen Sie mich also den Berichterstatter beglückwünschen. Was die politischen Parteien betrifft – hier beziehe ich mich auf den letzten Redebeitrag –, so fände ich es offen gesagt weder richtig noch angemessen, von der Kommission zu verlangen, das Statut der politischen Parteien zu regeln."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα κατ’ αρχάς να συγχαρώ και να ευχαριστήσω θερμότατα τον εισηγητή αυτού του θαρραλέου και καινοτόμου από πολλές απόψεις σχεδίου προϋπολογισμού και να του εκφράσω τον μεγάλο μου σεβασμό για την εργασία που επιτέλεσε. Ο εισηγητής είναι αξιέπαινος γιατί συνέταξε το εν λόγω σχέδιο στο πλαίσιο μιας διαδικασίας προϋπολογισμού, η οποία διεξήχθη σε πάρα πολύ ήρεμο κλίμα, έστω κι αν το Κοινοβούλιο θέτει το Συμβούλιο ενώπιον μιας σημαντικής πρόκλησης, η οποία αξίζει κατά τη γνώμη μου να γίνει αποδεκτή. Αναφέρομαι προφανώς στις δημοσιονομικές προοπτικές και στην ανάγκη να αποδειχθεί η Ευρώπη αντάξια του ρόλου που θέλει να διαδραματίσει στον κόσμο και να μην εφαρμόσει μια ψιλικατζίδικη πολιτική με τον προϋπολογισμό της Ένωσης.
Το 1999 είχαμε έναν προϋπολογισμό – και απευθύνομαι ιδιαίτερα στις κυρίες και στους κυρίους του Συμβουλίου, υπενθυμίζοντάς το επειδή πρόκειται για μια υπόθεση που μας αφορά όλους – είχαμε λοιπόν, κυρία Επίτροπε, το 1999 έναν προϋπολογισμό 96 δισεκατομμυρίων ευρώ. Εφέτος, που η χρονιά είναι αποφασιστικής σημασίας, με τον πόλεμο στο Κοσσυφοπέδιο, τα γεγονότα στο Τιμόρ, τους σεισμούς στην Τουρκία, τις δεσμεύσεις μιας Ένωσης που φιλοδοξεί να επιδείξει μεγαλύτερη υπευθυνότητα στη διεθνή σκηνή, το Συμβούλιο μάς προτείνει έναν προϋπολογισμό 92 δισεκατομμυρίων, μειωμένο δηλαδή κατά 4 δισεκατομμύρια συγκριτικά με τον περυσινό προϋπολογισμό.
Οι προοπτικές του Εδιμβούργου ανεβάζουν όλο και περισσότερο τα ανώτατα όρια και το Συμβούλιο μας παρουσιάζει έναν όλο και πιο περιορισμένο προϋπολογισμό, που σημαίνει πως θα πρέπει να προβούμε σε περικοπές στον τομέα π.χ. της ανάπτυξης, των δικαιωμάτων του ανθρώπου και πολλών άλλων δράσεων προκειμένου να χρηματοδοτήσουμε τις προτεραιότητες που θέτουμε, και ας σημειωθεί πως δεν φταίμε εμείς εάν η Ευρώπη είναι ο κύριος χρηματοδότης της εξωτερικής πολιτικής. Θα πληρώσουμε εκεί όπου την πολιτική ασκούν άλλοι, κάτι που ελπίζω να αλλάξει.
Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο επομένως καλά θα κάνει την Πέμπτη να σας ζητήσει να υπερβείτε τις δημοσιονομικές αυτές προοπτικές. Θέλουμε να χρηματοδοτήσουμε την ανασυγκρότηση του Κοσσυφοπεδίου; Μάλιστα. Θέλουμε να βοηθήσουμε στην ένταξη της Τουρκίας, συνδράμοντάς τη παράλληλα στις άμεσες και σοβαρές της ανάγκες; Βρισκόμαστε ενώπιον ενός νέου έθνους που εμφανίζεται στη διεθνή σκηνή μετά από όλες τις σφαγές που συντελέστηκαν; Για τον Θεό, ας χρηματοδοτήσουμε λοιπόν αυτές τις πολιτικές! Εφόσον διαθέτουμε μια διοργανική συμφωνία που μας επιτρέπει σε περιπτώσεις έκτακτης ανάγκης να υπερβαίνουμε τις δημοσιονομικές προοπτικές, ας το πράξουμε. Θα χρειαστεί ενάμισι δισεκατομμύριο ευρώ επιπλέον. Ο φετινός προϋπολογισμός θα εξακολουθεί βεβαίως να υπολείπεται του αντίστοιχου του 1999, αλλά πιστεύω πως οι Ευρωπαίοι πολίτες θα κατανοήσουν πολύ καλά πως η προσπάθεια αυτή είναι και λογική και απολύτως εφικτή όσον αφορά τους προϋπολογισμούς των κρατών μελών μας. Καλά θα κάνουμε επομένως να ενεργήσουμε κατ’ αυτόν τον τρόπο, και πιστεύω πως το Κοινοβούλιο θα πρέπει να εξαντλήσει όλα τα περιθώρια, ζητώντας εν ανάγκη ακόμα και την προσφυγή στο παλαιό άρθρο 203 του προϋπολογισμού.
Δυο λέξεις για τα ΓΤΒ. Νομίζω πως και ως προς αυτό το σημείο επιδεικνύουμε μεγάλο πραγματισμό, και ευχαριστώ πολύ τον εισηγητή. Διαθέτουμε μια προσωρινή λύση που πιστεύω να μας επιτρέψει, χάρη στον διάλογο με την Επιτροπή, να συμφωνήσουμε σε μια οριστική λύση. Επισημαίνω την πραγματιστική αυτή πτυχή της έκθεσής μας για το 2000 και τη συγκρίνω με κάποιες πολιτικές λίγο πιο ακραίες, στο πλαίσιο των οποίων απορρίπταμε τους μικροπροϋπολογισμούς και ξαναβρισκόμασταν με χίλια ή δυο χιλιάδες ΓΤΒ, τα οποία αδυνατούσαμε να διαχειριστούμε επειδή εν τω μεταξύ είχαμε σπεύσει σε περικοπές χωρίς να σκεφθούμε τα επακόλουθα.
Συγχαίρω επομένως τον εισηγητή. Ως προς τα πολιτικά κόμματα, επιτρέψτε μου να πω ότι ειλικρινά δεν είναι ούτε δίκαιο ούτε αξιοπρεπές να ζητάμε από την Επιτροπή να καθορίσει το καταστατικό των πολιτικών κομμάτων – αναφέρομαι στην τελευταία παρέμβαση."@el8
"Mr President, I would first like to congratulate the rapporteur and, with a great deal of respect for the work he has done, thank him very sincerely for this draft budget which is courageous and innovative in many aspects. The rapporteur is to be praised for having achieved it by means of a budgetary procedure which has run its course with the utmost smoothness, even if Parliament is in the process of issuing a major challenge to the Council – a challenge which, in my opinion, is worth accepting. I am referring, obviously, to the Financial Perspective and the need for Europe to prove itself worthy of the role it wishes to play in the world, without making an over-complicated issue of the budget of the Union.
In 1999 we had a budget – I say this to the ladies and gentlemen of the Council in particular, I am reminding you of this because it is a matter which affects us all – in 1999, Commissioner, we had a budget of EUR 96 billion. This year, a milestone year, what with the war in Kosovo, the events in East Timor, the earthquakes in Turkey and the commitments of a Union that wishes to take on more responsibility in the international arena, the Council is proposing a budget of EUR 92 billion, that is, EUR 4 billion less than the budget for the previous year.
The Edinburgh perspectives set us an ever higher ceiling and the Council gives us an ever more limited budget, meaning that it will be necessary to cut back on actions in the field of development, for example, or human rights and many other actions, in order to finance the priorities which have been set, and it is not our fault if Europe is the great paymaster of foreign policy. We shall be responsible for the payments, while other people are responsible for the policy, and I hope that this is going to change.
Parliament will therefore do well, on Thursday, to ask you to go beyond these Financial Perspective. Do we wish to finance reconstruction in Kosovo? Fine. Do we wish to assist the integration of Turkey, including by subsidising its immediate dramatic needs? Do we have a new nation emerging into the international arena after all these massacres which have taken place? Then, let us finance these policies, for heaven’s sake. We have an interinstitutional agreement that allows us, if exceptional events require, to go beyond the Financial Perspective, so why not do it? That would be EUR 1.5 billion more. It will still be less than the 1999 budget, but I think that the citizens of Europe will clearly see that this endeavour is not only logical, but also perfectly feasible at the level of the budgets of our Member States. We would therefore do well to proceed in this way and I think that Parliament should follow through and, if necessary, demand that we have recourse to the former Article 203 of the budget.
A brief word on TAOs. There too I think we are demonstrating great pragmatism. I thank the rapporteur very much. We have an interim solution which, I think, will enable us, by means of dialogue with the Commission, to find an agreement on a definitive solution. I am pointing out this pragmatic aspect of our report for the year 2000 and I would compare it to policies which were rather more extremist in which a clean sweep was made of mini-budgets and then one found oneself with one or two thousand TAOs which could not be managed because the project had been axed in the meantime without any thought as to the consequences.
So, I congratulate the rapporteur. As regards political parties, may I say that, frankly, asking the Commission to lay down the status of political parties – I am referring to the contribution of the last speaker – is neither fair nor worthy."@en3
"(FR) Señor Presidente, quisiera ante todo y en primer lugar, con mucho respeto además por el trabajo que ha realizado, felicitar y agradecer al ponente este proyecto de presupuesto valiente e innovador en muchos aspectos. El mérito del ponente es el de haberlo realizado mediante un procedimiento presupuestario que se desarrolló además con la mayor tranquilidad, aunque el Parlamento está lanzando un desafío importante al Consejo, y creo que este desafío merece ser destacado. Me refiero, naturalmente, a las perspectivas financieras y a la necesidad para Europa de mostrarse digna del papel que desea jugar en el mundo, de no hacer una política de corto recorrido con el presupuesto de la Unión.
En 1999 teníamos un presupuesto –se lo digo a las señoras y a los señores del Consejo en particular, lo recuerdo porque se trata de un asunto que nos concierne a todos-, teníamos, en 1999, señora Comisaria, un presupuesto de 96 millardos de euros. Este año, que es un año clave con la guerra de Kosovo, los sucesos de Timor, los terremotos de Turquía, los compromisos de una Unión que se pretende más responsable en la escena internacional, el Consejo nos propone un presupuesto de 92 millardos, es decir, 4 millardos menos que el presupuesto del año anterior.
Las perspectivas de Edimburgo nos fijan un techo más elevado y el Consejo nos da un presupuesto siempre más reducido, lo cual hace que sea necesario arañar de las acciones en materia de desarrollo, por ejemplo, de derechos humanos y muchas otras acciones, para financiar las prioridades que se fijan, y no es culpa nuestra si Europa es el gran tesorero de la política exterior. Vamos a pagar allí donde otros hacen política y espero que esto cambie.
Por consiguiente, este Parlamento hará bien el jueves pidiéndoles que vayan más allá de estas perspectivas financieras. ¿Queremos financiar la reconstrucción de Kosovo? Muy bien. ¿Queremos ayudar a la integración de Turquía, igualmente satisfaciendo sus necesidades inmediatas y dramáticas? ¿Tenemos una nueva nación que se sitúa en la escena internacional después de todas las masacres que se han producido? Pues bien, financiemos esas políticas, por favor. Tenemos un acuerdo interinstitucional que nos permite, cuando los acontecimientos excepcionales lo demanden, ir más allá de las perspectivas financieras, hagámoslo. Será un millardo de euros más. Siempre será menos que el presupuesto de 1999 pero creo que los ciudadanos europeos comprenderán muy bien que este esfuerzo es no sólo lógico, sino perfectamente posible dentro del presupuesto de nuestros Estados miembros. Por consiguiente, hacemos bien al proceder así y creo que el Parlamento debería llegar hasta el final solicitando, si llega el caso, recurso al antiguo artículo 203 del presupuesto.
Dos palabras sobre los BAT. Creo que en ese caso también damos prueba de mucho pragmatismo. Doy las gracias al ponente. Tenemos una solución interina que, pienso que nos permitirá, con el diálogo con la Comisión, ponernos de acuerdo sobre una solución definitiva. Deseo señalar este aspecto pragmático de nuestro informe del año 2000 y lo comparo con unas políticas sin límite en las que se hacía tabla rasa de los mini-presupuestos y donde nos encontrábamos con mil o dos mil BAT que no se podían gestionar porque entretanto se había recortado sin pensar en la continuación.
Por tanto, felicito al ponente. Sobre los partidos políticos me permito decir que, sinceramente, pedir a la Comisión que fije el estatuto de los partidos políticos – me refiero a la última intervención -, no es justo ni digno."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin koko sydämestäni onnitella ja kiittää monessa mielessä rohkean ja uudistavan talousarvioesityksen esittelijää, jonka tekemää työtä kohtaan tunnen suurta kunnioitusta. Esittelijän ansioksi voidaan siis laskea työ, jonka hän toteutti sitä paitsi kovin rauhallisesti edenneessä talousarviomenettelyssä, vaikka parlamentti onkin juuri esittänyt neuvostolle merkittävän haasteen, joka kannattaa mielestäni ottaa esille. Tarkoitan tietenkin rahoitusnäkymiä ja sitä, että Euroopan on osoitettava olevansa sen roolin arvoinen, jonka se haluaa maailmalla ottaa, ja se, ettei se tule sortumaan pikkumaisuuksiin unionin talousarviokysymyksessä.
Vuonna 1999 meillä oli talousarvio osoitan nyt sanani erityisesti neuvoston jäsenille , toistan, sillä tämä koskee meitä kaikkia, meillä oli siis vuonna 1999 talousarvio, jonka suuruus, arvoisa komission jäsen, oli 96 miljardia euroa. Tänä vuonna, tänä tärkeänä vuonna, jota ovat leimanneet Kosovon sota, Timorin tapahtumat, Turkin maanjäristys ja unionin sitoutuminen jatkuvasti laajempaan kansainväliseen vastuuseen, neuvosto esittää meille 92 miljardin talousarviota, joka on siis 4 miljardia vähemmän kuin viime vuonna.
Edinburghissa sovitut rahoitusnäkymät edellyttävät vielä korkeampaa ylärajaa, ja neuvosto esittää meille nyt entistäkin pienempää talousarviota, mikä merkitsee sitä, että meidän on vähennettävä esimerkiksi kehitysyhteistyötä ja ihmisoikeusasioita koskevia toimia sekä myös monia muita toimia tavoitteeksi asettamiemme ensisijaisten tehtävien rahoittamiseksi, joten ei ole meidän vikamme, jos Eurooppa nyt ottaa itselleen valtiovarainministerin roolin ulkopolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Me joudumme maksumiehiksi siinä missä muut harjoittavat poliittista toimintaa, ja toivon, että tähän tulee muutos.
Näin ollen parlamentti toimisi viisaasti, jos se esittäisi teille torstaina vaatimuksen parantaa rahoitusnäkymiä. Haluammeko me olla mukana rahoittamassa Kosovon jälleenrakentamista? Hyvä on. Haluammeko me edistää Turkin liittymistä unioniin ja myös tukea sitä sen välittömien ja dramaattisten tarpeiden rahoittamisessa? On syntynyt uusi kansa, joka joutuu siirtymään maasta toiseen kaiken sen verilöylyn jälkeen. Rahoittakaamme siis näitä politiikkoja osoittaaksemme armeliaisuutemme. Meillä on toimielinten välinen sopimus, joka mahdollistaa rahoitusosuuksien nostamisen poikkeuksellisen tilanteen niin vaatiessa, joten tehkäämme niin. Se merkitsisi puolentoista miljardin euron lisäystä talousarvioon. Tällöin talousarvio olisi edelleen vuoden 1999 talousarviota pienempi, mutta luulen, että Euroopan kansalaiset kyllä ymmärtävät erittäin hyvin, että lisäys on paitsi looginen myös täysin toteuttamiskelpoinen jäsenvaltioidemme talousarvioiden kannalta. Tällä tavoin meidän siis kannattaisi toimia, ja mielestäni parlamentin olisi mentävä loppuun asti ja tarvittaessa vaatia talousarvion entisen momentin 203 soveltamista.
Sanoisin muutaman sanan teknisen tuen toimistoista (BAT). Olemme mielestäni osoittaneet suurta asiantuntemusta tässä asiassa. Kiitän kovasti esittelijää siitä. Tulimme väliaikaiseen päätökseen, joka antaa meille käsittääkseni mahdollisuuden päästä yksimielisyyteen lopullisesta päätöksestä komission kanssa käytävän vuoropuhelun avulla. Totesin siis, että vuotta 2000 koskeva kertomuksemme on laadittu asiantuntevasti, ja olen verrannut sitä hieman kovemman linjan politiikkoihin, joissa minitalousarviot mitätöitiin täysin ja joihin sisältyi jos minkälaisia BATeja, joita ei sitten pystytty hoitamaan hutiloinnin tähden ja seurauksista piittaamatta."@fi5
"Signor Presidente, anzi tutto vorrei ringraziare calorosamente, esprimendo il massimo rispetto per il lavoro svolto, il relatore generale di questo progetto di bilancio coraggioso e, sotto molti punti di vista, innovativo. Il merito del relatore sta nell’averlo realizzato tramite una procedura di bilancio che si è svolta nella massima calma benché il Parlamento stia lanciando un’importante sfida al Consiglio, sfida che a mio avviso merita di essere raccolta. Ovviamente, sto parlando delle prospettive finanziarie e della necessità per l’Europa di mostrarsi degna del ruolo che vuole svolgere sulla scena mondiale, nonché di evitare piccinerie nel bilancio dell’Unione.
Essendo una questione che ci riguarda tutti, vorrei ricordare ai membri del Consiglio e alla signora Commissario che nel 1999 avevamo un bilancio di 96 miliardi di euro. Per quest’esercizio, che un anno chiave visti gli eventi del Kosovo, di Timor orientale, i terremoti in Turchia e gli impegni di un’Unione che vuole essere più responsabile sulla scena internazionale, il Consiglio ci propone un bilancio di 92 miliardi, vale a dire 4 miliardi in meno dell’anno precedente.
Le prospettive di Edimburgo ci fissano livelli sempre più alti mentre il Consiglio elabora un bilancio sempre più ridotto e per questa ragione saremo costretti a limare le azioni a favore dello sviluppo, dei diritti dell’uomo e molte altre azioni ancor, al fine di finanziare le priorità che ci prefiggiamo. Non è colpa nostra se l’Europa funge da ministro delle finanze della politica estera. Pagheremo la politica fatta da altri e spero che ciò cambierà.
Giovedì, in sede di votazione del bilancio generale, il Parlamento avrà ragione di chiedere il superamento delle prospettive finanziarie. Vogliamo finanziarie la ricostruzione del Kosovo? Benissimo. Vogliamo favorire l’integrazione della Turchia, provvedendo anche alle sue necessità immediate e drammatiche? Sta affacciandosi sulla scena internazionale una nuova nazione dopo tutti i massacri avvenuti? Ebbene, finanziamole queste politiche! Abbiamo un accordo interistituzionale che ci consente, in caso di avvenimenti eccezionali, di oltrepassare le prospettive finanziarie: facciamolo. Questo significherà un miliardo e mezzo di euro in più ma sempre meno comunque del bilancio 1999 e penso che i cittadini europei capiranno perfettamente che questo impegno non è soltanto logico ma anche possibile nell’ambito dei bilanci dei nostri Stati membri. Quindi, facciamo bene a procedere in tal modo. Anzi, ritengo che il Parlamento dovrebbe andare fino in fondo chiedendo, se necessario, di ricorrere al vecchio articolo 203 del bilancio.
Due parole sui BAT. Anche in questo caso diamo prova di molto pragmatismo. Ringrazio molto il relatore. Abbiamo una soluzione provvisoria che ci consentirà, grazie al dialogo con la Commissione, di concordare una soluzione definitiva. Segnalo questo aspetto pragmatico della nostra relazione sul bilancio 2000 e lo raffronto con politiche un po’ più determinate ad andare fino in fondo, in cui si faceva
dei mini bilanci e in cui ci si ritrovava con mille o duemila BAT impossibili da gestire perché nel frattempo erano stati praticati dei tagli senza pensare alle conseguenze.
Mi congratulo pertanto con il relatore. Per quanto riguarda i partiti politici, sinceramente ritengo che chiedere alla Commissione di elaborare lo statuto dei partiti politici, mi riferisco all’ultimo intervento, non sia giusto né degno."@it9
"Mr President, I would first like to congratulate the rapporteur and, with a great deal of respect for the work he has done, thank him very sincerely for this draft budget which is courageous and innovative in many aspects. The rapporteur is to be praised for having achieved it by means of a budgetary procedure which has run its course with the utmost smoothness, even if Parliament is in the process of issuing a major challenge to the Council – a challenge which, in my opinion, is worth accepting. I am referring, obviously, to the Financial Perspective and the need for Europe to prove itself worthy of the role it wishes to play in the world, without making an over-complicated issue of the budget of the Union.
In 1999 we had a budget – I say this to the ladies and gentlemen of the Council in particular, I am reminding you of this because it is a matter which affects us all – in 1999, Commissioner, we had a budget of EUR 96 billion. This year, a milestone year, what with the war in Kosovo, the events in East Timor, the earthquakes in Turkey and the commitments of a Union that wishes to take on more responsibility in the international arena, the Council is proposing a budget of EUR 92 billion, that is, EUR 4 billion less than the budget for the previous year.
The Edinburgh perspectives set us an ever higher ceiling and the Council gives us an ever more limited budget, meaning that it will be necessary to cut back on actions in the field of development, for example, or human rights and many other actions, in order to finance the priorities which have been set, and it is not our fault if Europe is the great paymaster of foreign policy. We shall be responsible for the payments, while other people are responsible for the policy, and I hope that this is going to change.
Parliament will therefore do well, on Thursday, to ask you to go beyond these Financial Perspective. Do we wish to finance reconstruction in Kosovo? Fine. Do we wish to assist the integration of Turkey, including by subsidising its immediate dramatic needs? Do we have a new nation emerging into the international arena after all these massacres which have taken place? Then, let us finance these policies, for heaven’s sake. We have an interinstitutional agreement that allows us, if exceptional events require, to go beyond the Financial Perspective, so why not do it? That would be EUR 1.5 billion more. It will still be less than the 1999 budget, but I think that the citizens of Europe will clearly see that this endeavour is not only logical, but also perfectly feasible at the level of the budgets of our Member States. We would therefore do well to proceed in this way and I think that Parliament should follow through and, if necessary, demand that we have recourse to the former Article 203 of the budget.
A brief word on TAOs. There too I think we are demonstrating great pragmatism. I thank the rapporteur very much. We have an interim solution which, I think, will enable us, by means of dialogue with the Commission, to find an agreement on a definitive solution. I am pointing out this pragmatic aspect of our report for the year 2000 and I would compare it to policies which were rather more extremist in which a clean sweep was made of mini-budgets and then one found oneself with one or two thousand TAOs which could not be managed because the project had been axed in the meantime without any thought as to the consequences.
So, I congratulate the rapporteur. As regards political parties, may I say that, frankly, asking the Commission to lay down the status of political parties – I am referring to the contribution of the last speaker – is neither fair nor worthy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik zou allereerst mijn hartelijke en respectvolle dank willen uitspreken aan het adres van de rapporteur voor zijn werk en zijn moedige, in vele opzichten innoverende ontwerpbegroting. De verdienste van de rapporteur is dat hij deze ontwerpbegroting heeft weten op te stellen in een verschrikkelijk rustige begrotingsprocedure, die echter niets afdoet aan de enorme uitdaging waarvoor het Parlement de Raad plaatst. Mijn inziens is het de moeite waard de Raad deze handschoen toe te werpen. Ik spreek natuurlijk over de financiële perspectieven en over de noodzaak dat Europa zich de rol die het in de wereld wil spelen, waardig toont en geen kruidenierspolitiek bedrijft met de begroting van de Unie.
In 1999 hadden wij, mevrouw de commissaris, een begroting - ik zeg dit met name voor de dames en heren van de Raad en ik herinner hieraan omdat deze zaak ons allen aangaat - van 96 miljard euro. Voor 2000, een sleuteljaar gezien de oorlog in Kosovo, de gebeurtenissen op Timor, de aardbevingen in Turkije, de verplichtingen van de Unie - een Unie die meer verantwoordelijkheden wil in de wereld - stelt de Raad ons een begroting van 92 miljard euro voor, dat wil zeggen vier miljard minder dan de begroting van het voorgaande jaar.
De perspectieven van Edinburgh geven ons een steeds hoger plafond en de Raad geeft ons een steeds kleinere begroting. Daardoor zijn wij gedwongen te beknibbelen op bijvoorbeeld de activiteiten voor ontwikkelingssamenwerking, mensenrechten en vele andere doelstellingen, om andere prioriteiten te financieren. Het is niet onze schuld als Europa de grote schatkistbewaarder van het buitenlands beleid is. Wij betalen het beleid van anderen en ik hoop dat dit gaat veranderen.
Ons Parlement doet er dus donderdag goed aan u, Raad, te vragen verder te gaan dan de huidige financiële perspectieven. Willen wij de wederopbouw van Kosovo financieren? Prima. Willen wij helpen bij de integratie van Turkije, ook door in de onmiddellijke, dramatische behoeften van het land te voorzien? Is er een nieuw land dat, na alle bloedbaden die er hebben plaatsgevonden, een plaatsje wil op het internationaal toneel? Welnu, laten we dat beleid financieren alstublieft. We hebben een Interinstitutioneel Akkoord dat ons in staat stelt om, wanneer uitzonderlijke gebeurtenissen dit vereisen, verder te gaan dan de financiële perspectieven. Laten wij dat dan ook doen. Het zal gaan om 1,5 miljard euro meer. Dat is nog altijd minder dan de begroting van 1999, maar ik neem aan dat de Europese burgers zeer goed zullen begrijpen dat deze inspanning niet alleen logisch is, maar ook volledig binnen de mogelijkheden van de begrotingen van onze lidstaten valt. Wij doen er dus goed aan dit te doen en ik denk dat het Parlement daarbij tot het uiterste moet gaan, en eventueel een beroep moet doen op het oude artikel 203 van de begroting.
Twee woorden over de BTB's. Ik denk dat wij ook daar blijk geven van het nodige pragmatisme. Ik dank de rapporteur van harte. Wij hebben een voorlopige oplossing waarmee wij, naar ik aanneem, dankzij de dialoog met de Commissie, een akkoord kunnen vinden over een definitieve oplossing. Ik signaleer dit pragmatische aspect van ons verslag over het jaar 2000 en vergelijk dit met het nogal extreme beleid waarmee men schoon schip heeft gemaakt met de minibudgetten. Daardoor werd men geconfronteerd met duizend of tweeduizend BTB's die men niet meer kon beheren omdat besluiten waren genomen zonder aan de gevolgen te denken.
Mijn complimenten dus aan het adres van de rapporteur. Wat de politieke partijen betreft, moet het mij van het hart – en ik verwijs naar de laatste spreker - dat het onjuist en onwaardig is de Commissie te vragen om een statuut van de politieke partijen."@nl2
"Senhor Presidente, antes de mais, gostaria, muito calorosamente e com muito respeito pelo trabalho que ele desenvolveu, de felicitar e agradecer ao relator este projecto de orçamento corajoso e inovador em muitos aspectos. De facto, o mérito do relator consiste em têlo elaborado dentro de um processo orçamental que se desenrolou aliás na maior das tranquilidades, mesmo considerando que o Parlamento está a lançar um desafio importante ao Conselho, e penso que esse desafio merece ser realçado. Estou evidentemente a falar das perspectivas financeiras e da necessidade para a Europa de se mostrar digna do papel que pretende desempenhar no mundo, de não fazer uma política de merceeiro com o orçamento da União.
Em 1999, possuíamos um orçamento - dirijome especialmente às senhoras e senhores do Conselho, e recordoo porque se trata de uma matéria que nos diz respeito a todos -, como estava a dizer: em 1999, possuíamos, Senhora Comissária, um orçamento de 96 mil milhões de euros. Este ano, que é um anochave, com a guerra do Kosovo, os acontecimentos em Timor, os tremores de terra na Turquia, os compromissos de uma União que se pretende mais responsável na cena internacional, o Conselho propõenos um orçamento de 92 mil milhões, ou seja, 4 mil milhões a menos do que o do ano passado.
As perspectivas de Edimburgo definemnos um limite máximo cada vez mais elevado e o Conselho dános um orçamento cada vez mais reduzido, o que significa que será necessário poupar nas acções em matéria de desenvolvimento, por exemplo, de direitos do Homem e muitas outras acções, para financiar as prioridades que definimos, e não é culpa nossa se a Europa é o grande financeiro da política externa. Vamos pagar onde outros fazem política, e espero que isso acabe.
Assim, o nosso Parlamento fará bem, na quintafeira, em pedirlhes que vamos mais longe do que as perspectivas financeiras. Queremos financiar a reconstrução no Kosovo? Muito bem. Queremos ajudar a integração da Turquia, e simultaneamente contribuir para as suas necessidades imediatas e dramáticas? Existe uma nova nação que surge na cena internacional após todos os massacres que tiveram lugar? Pois bem, financiemos essas políticas, por favor. Possuímos um acordo interinstitucional que nos permite, quando acontecimentos excepcionais o exigem, ir além das perspectivas financeiras; pois façamolo. Serão 1 500 milhões de euros a mais. Continuaremos abaixo do orçamento de 1999, mas penso que os cidadãos europeus compreenderão muito bem que esse esforço é, não só lógico, mas perfeitamente possível a nível dos orçamentos dos nossos EstadosMembros. Assim, será correcto procedermos dessa forma e penso que o Parlamento deveria ir até ao fim e pedir eventualmente o recurso ao velho artigo 203? do orçamento.
Duas palavras ainda sobre os GAT. Penso que também neste caso estamos a dar provas de um grande pragmatismo. Agradeço encarecidamente ao senhor relator. Temos uma solução provisória que penso que nos permitirá, graças a um diálogo com a Comissão, chegar a um acordo sobre uma solução definitiva. Realço esse aspecto pragmático do nosso relatório do ano 2000 e comparoo com políticas um pouco mais exageradas, nas quais fazíamos tábua rasa dos miniorçamentos e nos encontrávamos perante mil ou dois mil GAT que não conseguíamos gerir porque entretanto tínhamos de avançar sem pensar no que se seguia.
Sendo assim, felicito o relator. Quanto aos partidos políticos, permitome dizer que, francamente, pedir à Comissão que defina o estatuto dos partidos políticos - estou a referirme à última intervenção - não é, nem justo, nem digno."@pt11
"Herr talman! Jag skulle först av allt mycket varmt och med stor respekt för det arbete han utfört, vilja lyckönska och tacka föredraganden för detta ur många aspekter modiga och innovativa förslag till budget. Föredragandens förtjänst består alltså i att ha genomfört den genom ett budgetförfarande som för övrigt varit mycket lugnt, även om parlamentet kommer med en viktig utmaning till rådet, och jag tror att denna utmaning förtjänar att antas. Jag talar självfallet om budgetplanen och nödvändigheten för Europa att visa sig värdig den roll man vill spela i världen, och inte bedriva en gnetig politik med unionens budget.
Vi hade under 1999 en budget – och jag säger det framför allt till herrarna och damerna i rådet, jag vill erinra om det eftersom det är ett ärende som berör oss alla – vi hade under 1999, fru kommissionär, en budget på 96 miljarder euro. I år, som är ett avgörande år, med kriget i Kosovo, händelserna i Timor, jordbävningarna i Turkiet, åtagandena från en union som vill framstå som mer ansvarig på den internationella scenen, föreslår oss rådet en budget på 92 miljarder, alltså 4 miljarder mindre än förra årets budget.
I budgetplanerna från Edinburgh fastställs ett tak som fortfarande är högre och rådet ger oss en budget som fortfarande är lägre, vilket gör att man måste skära ned på åtgärderna när det gäller utveckling, exempelvis mänskliga rättigheter och många andra åtgärder, för att finansiera de prioriterade målsättningar vi ställt upp, och det är inte vårt fel om Europa är den stora skattmästaren när det gäller utrikespolitik. Vi skall betala när andra bedriver politik, och jag hoppas att detta kommer att ändras.
Vårt parlament borde därför på torsdag be er att gå längre än denna budgetplan. Vill vi finansiera återuppbyggnaden av Kosovo? Utmärkt. Vill vi hjälpa till med Turkiets integration, också genom att sörja för dess omedelbara och mest dramatiska behov? Har vi en ny nation på den internationella scenen efter alla massakrer som ägt rum? Låt oss då för Guds skull finansiera denna politik. Vi har ett interinstitutionellt avtal som, när extraordinära händelser så kräver, gör det möjligt att gå längre än budgetplanen, låt oss då göra det. Det blir ytterligare en och en halv miljard euro. Det är fortfarande mindre än 1999 års budget, men jag tror att Europas medborgare mycket väl förstår att denna ansträngning är inte bara logisk, utan också fullständigt möjlig för våra medlemsstaters budgetar. Vi gör alltså rätt i att agera på det här viset och jag anser att parlamentet borde gå hela vägen och i förekommande fall kräva att vi tillämpar den gamla artikeln 203 i budgeten.
Jag vill också säga några ord om kontoren för tekniskt bistånd. Jag tror att vi också här visar prov på stor pragmatism. Jag tackar föredraganden så mycket. Vi har en tillfällig lösning som jag, tack vare dialogen med kommissionen, tror kommer att göra det möjligt för oss att komma överens om en slutgiltig lösning. Jag vill påpeka denna pragmatiska aspekt i vårt betänkande om år 2000, och jag jämför det med politikområden där man till varje pris gjorde rent hus med minibudgetarna och där man stod med tusen eller två tusen kontor för tekniskt bistånd som man inte kunde administrera, eftersom man under tiden hade gjort nedskärningar utan att tänka på fortsättningen.
Jag lyckönskar alltså föredraganden. När det gäller de politiska partierna tillåter jag mig att säga att, uppriktigt sagt, är det vare sig rättvist eller värdigt att be kommissionen upprätta tjänsteföreskrifter för de politiska partierna – och jag syftar här på föregående inlägg."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples