Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-06-Speech-3-114"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19991006.3.3-114"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - À l'occasion de ces votes techniques sur les questions vétérinaires et phytosanitaires, je voudrais rappeler combien il est important que les pays membres de l'Union européenne gardent souverainement, au niveau national, leur liberté d'appréciation et de décision sur toutes les questions de sécurité alimentaire.
En effet, les États doivent conserver le droit absolu de protéger leur population. Nous en avons une parfaite illustration aujourd'hui avec la décision de la Commission de lever l'embargo sur la viande bovine britannique, et le refus de la France et de l'Allemagne d'appliquer cette décision. Aux yeux des Français, il est clair que si l'on enregistre encore chaque année 3 000 cas de " vaches folles " en Grande-Bretagne, en dépit de toutes les mesures de précaution qui ont été prises, c'est qu'il y a quelque chose qui n'a toujours pas été compris dans la transmission de cette maladie. Dans ces conditions, notre Agence nationale pour la sécurité alimentaire, approuvée par l'Académie de médecine, a estimé à juste titre que la France doit maintenir son embargo. Si nous ne possédions pas cette Agence nationale, et si nous l'avions remplacée par une Agence européenne, comme certains le demandent aujourd'hui, nous serions privés d'informations objectives, et nous n'aurions même pas d'avis d'experts pour fonder notre réticence.
Toutefois, il reste que les gouvernements des pays d'Europe, et particulièrement le gouvernement français, se sont mis dans une situation impossible en adoptant le traité d'Amsterdam. Son nouvel article 95, réformant l'ancien article 100 A, empêche tout État membre de prendre de son propre chef des mesures dérogatoires à des règles communautaires dans le domaine de la santé publique, et l'oblige à venir demander des dérogations éventuelles à la Commission en justifiant son dossier par "
". Or il est clair que dans l'affaire de la " vache folle ", nous n'apportons pas de preuves scientifiques nouvelles par rapport aux éléments qui sont déjà en possession de la Commission. Nous avons simplement une appréciation différente du principe de prudence : comme souvent, la Commission place à un haut niveau de priorité la liberté de circulation des produits, et il est intéressant de constater que, pour une fois, la France place à un niveau plus élevé la sécurité alimentaire de ses citoyens.
Il n'en reste pas moins que la contradiction entre la décision européenne de lever l'embargo et le refus français crée une situation intenable, qui prouve, moins de six mois après la ratification du traité d'Amsterdam, l'inconséquence de ceux-là même qui l'ont soutenue. Encore quelques affaires comme celle-là, et les Français vont peut-être comprendre l'utilité de prendre soi-même les décisions qui s'appliquent chez soi."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"I anledning af disse afstemninger om spørgsmål om dyre- og plantesundhed vil jeg gerne minde om, hvor vigtigt det er, at medlemslandene i Den Europæiske Union suverænt beholder deres frihed til på nationalt niveau at foretage vurderinger og træffe beslutninger om alle spørgsmål vedrørende fødevaresikkerhed.
Staterne bør beholde deres absolutte ret til at beskytte deres befolkning. Vi har en perfekt illustration af dette i dag med Kommissionens beslutning om at ophæve embargoen på britisk oksekød og Frankrigs og Tysklands afvisning af at gennemføre denne beslutning. Set med franskmændenes øjne er det klart, at når man fortsat registrerer 3.000 tilfælde af kogalskab i Storbritannien årligt, til trods for alle de sikkerhedsforanstaltninger, der er truffet, er det, fordi der er et eller andet, man endnu ikke har forstået omkring overførslen af denne sygdom. Under disse omstændigheder har vores nationale agentur for fødevaresikkerhed, med støtte fra det lærde medicinske selskab, med rette vurderet, at Frankrig bør opretholde sin embargo. Hvis vi ikke havde dette nationale agentur, og hvis vi havde erstattet det med et europæisk agentur, som der i dag er nogle, der kræver, ville vi være berøvet objektive oplysninger, og vi ville sågar ikke have ekspertudtalelser at bygge vores forbehold på.
Tilbage står imidlertid, at de europæiske landes regeringer, og i særdeleshed den franske regering, har bragt sig i en umulig situation ved at vedtage Amsterdam-traktaten. Dens nye artikel 95, som erstatter den gamle artikel 100 A, forhindrer enhver medlemsstat i på eget initiativ at træffe forholdsregler, som afviger fra EU's regler på sundhedsområdet, og tvinger den til at bede Kommissionen om eventuelle fravigelser, idet den skal begrunde sin anmodning med "nye videnskabelige beviser". Men det er selvfølgelig klart, at vi i tilfældet med kogalskaben ikke møder op med nye videnskabelige beviser i forhold til de elementer, som Kommissionen allerede er i besiddelse af. Vi har simpelthen en anden vurdering af princippet om forsigtighed. Kommissionen giver ofte produkternes frie bevægelighed høj prioritet, og det er interessant at konstatere, at Frankrig for en gangs skyld sætter sine borgeres fødevaresikkerhed endnu højere.
Uanset dette skaber modsigelsen mellem den europæiske beslutning om at ophæve embargoen og det franske nej en uholdbar situation, som mindre end seks måneder efter, at Amsterdam-traktaten er blevet ratificeret, beviser den manglende konsekvens hos dem, som støttede den. Endnu et par sager som denne her, og franskmændene vil måske forstå det nyttige i selv at træffe de beslutninger, der skal gælde hjemme hos én selv."@da1
".
Anläßlich dieser technischen Abstimmungen über das Veterinärwesen und den Pflanzenschutz möchte ich daran erinnern, wie wichtig es ist, daß die Mitgliedstaaten der Europäischen Union auf nationaler Ebene souverän ihre Urteils- und Beschlußfreiheit in allen Fragen der Nahrungsmittelsicherheit behalten.
Die Staaten müssen nämlich das unbeschränkte Recht auf den Schutz ihrer Bevölkerung behalten. Wir erleben gerade eine perfekte Veranschaulichung dieses Problems, wenn die Kommission die Aufhebung des Embargos für britisches Rindfleisch beschließt und Frankreich und Deutschland sich weigern, diesen Beschluß umzusetzen. Nach Ansicht der Franzosen ist klar, daß wenn immer noch jedes Jahr 3 000 Fälle von Rinderwahnsinn in Großbritannien registriert werden, und zwar trotz aller getroffenen Vorsorgemaßnahmen, es dann irgend etwas geben muß, was wir beim Übertragungsprozeß dieser Krankheit noch nicht verstanden haben. Unter diesen Umständen hat unsere Nationale Agentur für Nahrungsmittelsicherheit, deren Untersuchungen von der Akademie für Medizin bestätigt wurden, mit Recht die Ansicht vertreten, daß Frankreich sein Embargo aufrechterhalten muß. Wenn wir diese nationale Agentur nicht hätten, wenn wir sie durch eine europäische Agentur ersetzt hätten, wie dies heute von einigen gefordert wird, so lägen uns keine objektiven Informationen vor, und wir hätten nicht einmal eine Expertenmeinung zur Untermauerung unserer zurückhaltenden Position.
Dies ändert allerdings nichts daran, daß sich die Regierungen der europäischen Länder, und insbesondere die französische Regierung, durch die Verabschiedung des Vertrags von Amsterdam in eine unmögliche Situation gebracht haben. Der darin enthaltene neue Artikel 95, der eine Abänderung des früheren Artikels 100a darstellt, hindert jeden Mitgliedstaat daran, eigenständig von den Gemeinschaftsbestimmungen im Bereich der Volksgesundheit abweichende Maßnahmen zu ergreifen, und er verpflichtet den jeweiligen Staat, die Kommission um eventuelle Abweichungen zu ersuchen, wobei er seinen Antrag mit
begründen muß. Nun ist es aber klar, daß wir in Sachen Rinderwahnsinn keine neuen wissenschaftlichen Beweise beibringen können, die der Kommission nicht bereits bekannt wären. Wir haben ganz einfach eine andere Auffassung vom Vorsorgeprinzip: wie so oft räumt die Kommission dem freien Warenverkehr einen hohen Stellenwert ein, und es ist interessant festzustellen, daß es diesmal Frankreich ist, das der Nahrungsmittelsicherheit seiner Bürger einen noch höheren Stellenwert einräumt.
Nichtsdestoweniger schafft der Widerspruch zwischen dem europäischen Beschluß über die Aufhebung des Embargos und der französischen Weigerung eine unhaltbare Situation, die weniger als sechs Monate nach der Ratifizierung des Vertrags von Amsterdam beweist, wie inkonsequent sich genau diejenigen verhalten haben, die diesen Vertrag befürworteten. Wenn sich ähnliches noch einige Male wiederholt, werden die Franzosen vielleicht verstehen, wie sinnvoll es ist, die Entscheidungen, die im eigenen Land zur Anwendung kommen, selbst zu treffen."@de7
"Με τηv ευκαιρία αυτώv τωv ψηφoφoρίωv τεχνικής φύσεως σχετικά με τα κτηvιατρικά και φυτoϋγειovoμικά θέματα, θα ήθελα vα υπεvθυμίσω τo πόσo σημαvτικό είvαι τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Έvωσης vα κρατήσoυv αμετάκλητα, σε εθvικό επίπεδo, τηv ελευθερία τoυς vα εκτιμoύv και vα απoφασίζoυv σχετικά με όλα τα θέματα ασφάλειας τρoφίμωv.
Ουσιαστικά, τα κράτη πρέπει vα διατηρήσoυv τo απόλυτo δικαίωμα πρoστασίας τωv πληθυσμώv τoυς. Σήμερα είχαμε μία τέλεια απόδειξη αυτής της θέσης μας με τηv απόφαση της Επιτρoπής vα άρει τo εμπάργκo πoυ είχε επιβληθεί στα βόεια κρέατα βρεταvικής πρoέλευσης και με τηv άρvηση της Γαλλίας και της Γερμαvίας vα εφαρμόσoυv αυτήv τηv απόφαση. Στα μάτια τωv Γάλλωv είvαι σαφές ότι εάv στηv Μ. Βρεταvία καταγράφovται ακόμη κάθε χρόvo 3.000 περιπτώσεις “τρελώv αγελάδωv”, παρ’ όλα τα πρoληπτικά μέτρα πoυ έχoυv ληφθεί, αυτό σημαίvει ότι υπάρχει κάτι πoυ δεv έχει γίvει ακόμη καταvoητό όσov αφoρά τηv μετάδoση αυτής της ασθέvειας. Υπό αυτές τις πρoϋπoθέσεις, η κρατική υπηρεσία για τηv ασφάλεια τωv τρoφίμωv, η oπoία είvαι εγκεκριμέvη από τηv ιατρική Ακαδημία, δικαίως έκριvε ότι η Γαλλία πρέπει vα διατηρήσει τo εμπάργκo της. Εάv δεv διαθέταμε αυτήv τηv κρατική υπηρεσία και εάv τηv είχαμε αvτικαταστήσει με μία ευρωπαϊκή υπηρεσία, όπως πoλλoί ζητoύv σήμερα, δεv θα μπoρoύσαμε vα έχoυμε αvτικειμεvική εvημέρωση και oύτε θα μπoρoύσαμε vα έχoυμε γvώμη εμπειρoγvωμόvωv για vα τεκμηριώσoυμε αυτήv μας τηv επιφυλακτικότητα.
Σε κάθε περίπτωση πάvτως παραμέvει τo γεγovός ότι oι κυβερvήσεις τωv ευρωπαϊκώv χωρώv και ιδιαιτέρως η γαλλική κυβέρvηση, με τηv έγκριση της Συvθήκης τoυ Άμστερvταμ έχoυv εμπλακεί σε μία απίθαvη κατάσταση. Τo vέo της άρθρo 95, τo oπoίo τρoπoπoιεί τo πρoηγoύμεvo άρθρo 100 Α, εμπoδίζει κάθε κράτoς μέλoς vα λάβει από μόvo τoυ μέτρα πoυ vα παρεκκλίvoυv από τα κoιvoτικά μέτρα στov τoμέα της δημόσιας υγείας και τα υπoχρεώvει vα ζητήσoυv εvδεχόμεvες παρεκκλίσεις από τηv Επιτρoπή, δικαιoλoγώvτας τov φάκελό τoυς με “
”. Ωστόσo, είvαι σαφές ότι στηv υπόθεση τωv “τρελώv αγελάδωv”, δεv καταθέτoυμε vέες επιστημovικές απoδείξεις σε σχέση με τα στoιχεία πoυ έχει ήδη στηv κατoχή της η Επιτρoπή. Απλώς έχoυμε μία διαφoρετική εκτίμηση της αρχής της σύvεσης: όπως συμβαίvει συχvά, η Επιτρoπή τoπoθετεί σε υψηλό επίπεδo στηv κλίμακα τωv πρoτεραιoτήτωv τηv ελεύθερη διακίvηση τωv πρoϊόvτωv και είvαι εvδιαφέρov vα διαπιστώσoυμε ότι, για μία φoρά, η Γαλλία τoπoθετεί σε έvα υψηλότερo επίπεδo τηv ασφάλεια τωv τρoφίμωv τωv πoλιτώv της.
Έτσι και αλλιώς η αvτίφαση μεταξύ της ευρωπαϊκής απόφασης vα άρει τo εμπάργκo και της άρvησης της Γαλλίας δημιoυργεί μία αvυπόφoρη κατάσταση, η oπoία απoδεικvύει, λιγότερo από έξι μήvες μετά τηv επικύρωση της συvθήκης τoυ Άμστερvταμ, τηv ασυvέπεια ακόμη και εκείvωv πoυ τηv στήριξαv. Ακόμη λίγες υπoθέσεις όπως αυτή εδώ και oι Γάλλoι θα καταλάβoυv ίσως πόσo χρήσιμo είvαι vα λαμβάvoυv μόvoι τoυς τις απoφάσεις πoυ θα εφαρμoστoύv στηv πατρίδα τoυς."@el8
".
On the occasion of these technical votes on veterinary and phytosanitary matters, I would like to recall how important it is for the Member States of the European Union to retain sovereignty, at the national level, with regard to their freedom to assess and decide all food safety matters.
Indeed, States must retain the absolute right to protect their population. We have a perfect illustration of this today with the decision of the Commission to lift the embargo on British beef, and the refusal by France and Germany to apply this decision. In the opinion of the French it is clear that if 3,000 cases of "mad cows" are still being recorded in Great Britain every year, despite all the precautionary measures which have been taken, then there is something in the transmission of this disease which has not yet been fully understood. In these circumstances, our national food safety agency in France, approved by the French Academy of Medicine, considered justifiably that France must maintain its embargo. If we did not have this national agency, and if we had replaced it with a European agency, as some people are today requesting, then we would be deprived of objective information, and we would not have this expert opinion on which to base our reluctance.
However, the fact remains that the governments of European countries, particularly the French Government, have put themselves in an impossible situation by adopting the Treaty of Amsterdam. The new Article 95, modifying the former Article 100(A), prevents any Member State from implementing, on its own initiative, derogations to Community regulations in the field of public health, and force them to come and request the Commission for any derogations, justifying their case by presenting "new scientific proof". Well, it is clear that in the "mad cow" business, we are not adding any new scientific evidence in relation to the elements which the Commission already has in its possession. All we have is an alternative interpretation of the principle of caution: as ever, the Commission places a high priority on the freedom of movement of products, and it is interesting to note that, for once, France is placing a higher priority on the food safety of its citizens.
It still remains that the inconsistency between the European Decision to lift the embargo and the refusal by the French to do so creates an intolerable situation which, less than six months after the ratification of the Treaty of Amsterdam, proves the fecklessness of those very people who supported it. A few more events like this, and perhaps the French will understand the usefulness of taking at home the decisions which are to be applied at home."@en3
". - (FR) Con motivo de estas votaciones técnicas sobre cuestiones veterinarias y fitosanitarias, desearía recordar la importancia que tiene el hecho de que los países miembros de la Unión Europea conserven, soberanamente, en el plano nacional, su libertad de juicio y de decisión sobre todas las cuestiones relativas a la seguridad alimentaria.
En efecto, los Estados deben conservar su derecho absoluto de proteger a su población. Hoy tenemos un ejemplo perfecto con la decisión de la Comisión de levantar el embargo de la carne de bovino británica, y la negativa de Francia y de Alemania de aplicar esta decisión. Según los franceses, es evidente que si aún se registran cada año 3.000 casos de “vacas locas” en el Reino Unido, a pesar de todas las medidas de precaución que han sido tomadas, sigue existiendo, en la transmisión de esta enfermedad, algún elemento que aún no se ha podido explicar. En estas condiciones, nuestra Agencia nacional para la seguridad alimentaria, apoyada por la Academia de Medicina, ha considerado, con razón, que Francia debe mantener su embargo. Si no tuviésemos esta Agencia nacional, y si la hubiésemos sustituido por una Agencia europea, como hoy muchos lo desean, careceríamos de informaciones objetivas y ni siquiera contaríamos con opiniones de expertos, para fundar nuestra duda.
No obstante, los gobiernos de los países de Europa, y particularmente el Gobierno francés, se han colocado en una situación difícil al adoptar el Tratado de Amsterdam. Su nuevo artículo 95, que modifica el antiguo artículo 100 A, impide a cualquier Estado miembro que tome, por autoridad propia, medidas de inaplicación de determinadas normas comunitarias en el ámbito de la salud pública, y lo obliga, en su caso, a solicitar excepciones a la Comisión, invocando
. Ahora bien, es evidente que en el caso de la “vaca loca” no presentamos nuevas pruebas científicas con respecto a los elementos que la Comisión ya posee. Realizamos, simplemente, una valoración distinta del principio de precaución. Como ocurre a menudo, la Comisión da un alto grado de prioridad a la libre circulación de productos, y es interesante comprobar que, por una vez, Francia sitúa la seguridad alimentaria de sus ciudadanos a un nivel aún más elevado.
Sin embargo, la contradicción entre la decisión europea de levantar el embargo y la negativa francesa de hacerlo crea una situación insostenible, que demuestra, cuando aún no se han cumplido seis meses desde la ratificación del Tratado de Amsterdam, la inconsecuencia de los mismos que la han apoyado. Cuando ocurran algunos casos más como el que nos ocupa, los franceses comprenderán quizá la utilidad de tomar por sí mismos las decisiones que se aplican en su país."@es12
"Haluaisin muistuttaa mieliin näiden eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluasioita koskevien teknisten äänestysten yhteydessä, miten tärkeää on, että Euroopan unionin jäsenvaltiot säilyttävät suvereenin oikeutensa arvioida ja päättää kansallisella tasolla kaikista elintarviketurvallisuutta koskevista asioista.
Valtioiden on todellakin säilytettävä ehdoton oikeutensa suojella väestöään. Meillä on nyt tästä täydellinen esimerkki, kun komissio päätti poistaa brittiläisen naudanlihan vientikiellon ja kun Ranska ja Saksa kieltäytyivät noudattamasta tätä päätöstä. Ranskalaisten mielestä on selvää, että jos Isossa-Britanniassa kirjataan vuosittain vieläkin 3 000 ”hullun lehmän” tapausta kaikista toteutetuista varotoimenpiteistä huolimatta, tämän taudin leviämistä ei edelleenkään täysin ymmärretä. Lääketieteellisen akatemian hyväksymä kansallinen elintarviketurvallisuudesta vastaava virastomme (Agence nationale pour la sécurité alimentaire) on näin ollen arvioinut perustellusti, että Ranskan on pidettävä tuontikieltonsa voimassa. Jos meillä ei olisi tätä kansallista virastoa vaan olisimme korvanneet sen eurooppalaisella virastolla, kuten jotkut nykyisin vaativat, emme saisi objektiivisia tietoja emmekä edes asiantuntijoiden lausuntoja, joilla voisimme perustella kielteistä kantaamme.
Euroopan maiden hallitukset, ja varsinkin Ranskan hallitus, ovat kuitenkin joka tapauksessa ajautuneet mahdottomaan tilanteeseen hyväksymällä Amsterdamin sopimuksen. Sen uudessa 95 artiklassa, joka on uudistettu versio 100 a artiklasta, estetään kaikkia jäsenvaltioita ryhtymästä omavaltaisesti poikkeustoimiin kansanterveysalaa koskevien yhteisön sääntöjen osalta ja niitä velvoitetaan pyytämään komissiolta lupaa mahdollisiin poikkeuksiin perustamalla vaatimuksensa ”
”. On kuitenkin selvää, että ”hullun lehmän” tapauksessa meillä ei ole esitettävänä uutta tieteellistä näyttöä verrattuna niihin todisteisiin, jotka ovat jo komission hallussa. Suhtaudumme yksinkertaisesti eri tavalla ennalta varautumisen periaatteeseen: kuten usein, komissio asettaa etusijalle tuotteiden vapaan liikkuvuuden, ja on mielenkiintoista todeta, että Ranska asettaa kerrankin kansalaistensa elintarvikkeiden turvallisuuden korkeammalle tasolle.
Totuus on kuitenkin se, että ristiriita Euroopan tasolla tehdyn vientikiellon purkamispäätöksen ja sen välillä, että ranskalaiset ovat kieltäytyneet noudattamasta sitä, luo sietämättömän tilanteen, joka osoittaa alle puoli vuotta Amsterdamin sopimuksen ratifioinnin jälkeen, miten harkitsemattomia sen kannattajat olivat. Ei tarvita enää kuin muutama vastaavanlainen tapaus, niin ranskalaiset ehkä tajuavat, miten tärkeää on tehdä itse omaa itseään koskevat päätökset."@fi5
"In occasione di queste votazioni tecniche su questioni veterinarie e fitosanitarie, vorrei ricordare quanto sia importante che gli Stati membri dell’Unione europea mantengano sovranamente, a livello nazionale, la libertà di valutazione e di decisione su tutte le questioni inerenti alla sicurezza alimentare.
Gli Stati devono infatti conservare il diritto assoluto di tutelare la propria popolazione. Ne abbiamo un esempio perfetto oggi con la decisione della Commissione di togliere l’
sulla carne bovina britannica ed il rifiuto di Francia e Germania di applicarla. Agli occhi dei francesi, è chiaro che se si registrano ancora, ogni anno, 3000 casi del morbo della “mucca pazza” in Gran Bretagna, nonostante tutte le misure precauzionali adottate, è perché qualcosa non è ancora stato compreso sulla trasmissione del morbo. In queste condizioni, l’Agenzia nazionale per la sicurezza alimentare francese, approvata dall’Accademia di medicina, ha giustamente ritenuto che la Francia debba mantenere l’
. Se non disponessimo di tale Agenzia nazionale, e se l’avessimo sostituita con un’Agenzia europea, come alcuni oggi chiedono, saremmo privati di informazioni obiettive e non avremmo neppure il parere di esperti per giustificare la nostra reticenza.
Resta il fatto, tuttavia, che i governi dei paesi europei, e in particolare il governo francese, si sono messi in una situazione senza via d’uscita adottando il Trattato di Amsterdam. Il nuovo articolo 95, che riforma l’
articolo 100 A, impedisce a qualsiasi Stato membro di adottare di propria iniziativa misure che derogano a norme comunitarie nel settore della sanità pubblica e lo obbliga a chiedere eventuali deroghe alla Commissione giustificando la propria richiesta con “
. E’ chiaro che nel caso della “mucca pazza” non portiamo prove scientifiche nuove rispetto agli elementi già in possesso della Commissione, ma una diversa valutazione del principio della precauzione: come spesso accade, la Commissione pone ad un elevato livello di priorità la libera circolazione delle merci, ed è interessante constatare che, per una volta, la Francia pone ad un livello più elevato la sicurezza alimentare dei propri cittadini.
Ciò non toglie che la contraddizione fra la decisione europea di togliere l’
ed il rifiuto francese crei una situazione insostenibile, che dimostra, a meno di sei mesi dalla la ratifica del Trattato di Amsterdam, l’incongruenza anche di coloro che l’hanno sostenuta. Ancora alcuni episodi come questo ed i francesi forse capiranno l’utilità di prendere in prima persona le decisioni che si applicano in casa propria."@it9
".
On the occasion of these technical votes on veterinary and phytosanitary matters, I would like to recall how important it is for the Member States of the European Union to retain sovereignty, at the national level, with regard to their freedom to assess and decide all food safety matters.
Indeed, States must retain the absolute right to protect their population. We have a perfect illustration of this today with the decision of the Commission to lift the embargo on British beef, and the refusal by France and Germany to apply this decision. In the opinion of the French it is clear that if 3,000 cases of "mad cows" are still being recorded in Great Britain every year, despite all the precautionary measures which have been taken, then there is something in the transmission of this disease which has not yet been fully understood. In these circumstances, our national food safety agency in France, approved by the French Academy of Medicine, considered justifiably that France must maintain its embargo. If we did not have this national agency, and if we had replaced it with a European agency, as some people are today requesting, then we would be deprived of objective information, and we would not have this expert opinion on which to base our reluctance.
However, the fact remains that the governments of European countries, particularly the French Government, have put themselves in an impossible situation by adopting the Treaty of Amsterdam. The new Article 95, modifying the former Article 100(A), prevents any Member State from implementing, on its own initiative, derogations to Community regulations in the field of public health, and force them to come and request the Commission for any derogations, justifying their case by presenting "new scientific proof". Well, it is clear that in the "mad cow" business, we are not adding any new scientific evidence in relation to the elements which the Commission already has in its possession. All we have is an alternative interpretation of the principle of caution: as ever, the Commission places a high priority on the freedom of movement of products, and it is interesting to note that, for once, France is placing a higher priority on the food safety of its citizens.
It still remains that the inconsistency between the European Decision to lift the embargo and the refusal by the French to do so creates an intolerable situation which, less than six months after the ratification of the Treaty of Amsterdam, proves the fecklessness of those very people who supported it. A few more events like this, and perhaps the French will understand the usefulness of taking at home the decisions which are to be applied at home."@lv10
"Naar aanleiding van deze stemmingen over veterinaire en fytosanitaire aangelegenheden wil ik in herinnering brengen hoe belangrijk het is dat de lidstaten van de Europese Unie zelf kunnen blijven oordelen en beslissen over vraagstukken die samenhangen met de voedselveiligheid.
De lidstaten moet het absolute recht behouden hun bevolking te beschermen. Neem bijvoorbeeld het besluit van de Commissie om het embargo op Brits rundvlees op te heffen en de weigering van Frankrijk en Duitsland dit besluit uit te voeren. Ondanks alle voorzorgsmaatregelen die getroffen zijn, worden er nog ieder jaar 3000 gevallen van BSE in Groot-Brittannië geregistreerd. De Fransen zijn er daardoor van overtuigd dat nog niet alles bekend is over de manier waarop deze ziekte wordt overgedragen. Ons nationaal agentschap voor de voedselveiligheid, dat door de academie voor de geneeskunde is goedgekeurd, is terecht van mening dat Frankrijk zijn embargo moet handhaven. Als we in plaats van dit nationaal agentschap een Europees agentschap gehad zouden hebben - sommigen hebben zich hier voorstander van getoond - zouden we niet over objectieve informatie beschikken en zelfs geen deskundigen kunnen raadplegen om argumenten aan te dragen voor onze aarzeling.
De regeringen van de Europese landen hebben zich in een onmogelijke situatie geplaatst toen ze het Verdrag van Amsterdam accepteerden. Dit geldt met name voor Frankrijk. In artikel 95 van dit Verdrag, dat als vervanging van het oude artikel 100 A dient, staat dat lidstaten op het gebied van de volksgezondheid niet langer mogen afwijken van de communautaire regels. Voor afwijkende maatregelen is de toestemming van de Commissie nodig, die alleen haar fiat zal geven als er sprake is van “
. In de BSE-affaire zijn we uiteraard niet in staat dergelijke nieuwe wetenschappelijke bewijzen aan te dragen ten aanzien van de feiten waarover de Commissie reeds beschikt. Wij hebben gewoon een andere opvatting over het voorzorgbeginsel. Zoals zovaak hecht de Commissie meer waarde aan het vrij verkeer van goederen en diensten. We moeten nogmaals constateren dat Frankrijk meer dan de Unie waarde hecht aan de veiligheid van het voedsel van zijn burgers.
De Unie besluit dus het embargo op te heffen, maar de Fransen weigeren zich bij dit besluit neer te leggen, waardoor er een onhoudbare situatie is ontstaan. Minder dan zes maanden na de ratificatie van het Verdrag van Amsterdam blijkt dat de besluitvormers inconsequent gehandeld hebben. Wellicht is er nog een aantal van dit soort affaires nodig alvorens de Fransen inzien dat ze beter zelf kunnen beslissen over wat er in hun land gebeurt."@nl2
"Por ocasião destas votações técnicas sobre as questões veterinárias e fitossanitárias, gostaria de recordar quão importante é que os países membros da União Europeia mantenham de modo soberano, ao nível nacional, a liberdade de apreciação e de decisão sobre todas as questões de segurança alimentar.
Com efeito, os Estados devem conservar o direito absoluto de proteger a sua população. Temos um exemplo acabado, hoje, com a decisão da Comissão de levantar o embargo à carne de bovino britânica e a recusa da França e da Alemanha em aplicar esta decisão. Aos olhos dos Franceses, é evidente que, se todos os anos se registam ainda 3000 casos de “vacas loucas@ na Grã-Bretanha apesar de todas as medidas de precaução que foram tomadas, é porque há algum mecanismo que falta compreender na transmissão desta doença. Assim sendo, a nossa Agência Nacional para a Segurança Alimentar, aprovada pela Academia de Medicina, entendeu, com razão, que a França deve manter o embargo. Se não possuíssemos esta agência nacional e a tivéssemos substituído por uma agência europeia, como alguns pretendem hoje, estaríamos privados de informações objectivas e não disporíamos, sequer, do parecer de peritos para fundamentar a nossa reticência.
Acontece, todavia, que os governos dos países da Europa e, em particular, o Governo francês, se colocaram numa posição insustentável quando adoptaram o Tratado de Amesterdão. O seu novo artigo 951, que reforma o antigo artigo 1001 A, impede qualquer Estado-Membro de tomar, por iniciativa própria, medidas derrogatórias a normas comunitárias no domínio da saúde pública e obriga-o a solicitar eventuais derrogações à Comissão, justificando o seu
com
. Ora é evidente que, no caso das “vacas loucas@, não temos dados científicos novos relativamente aos elementos já na posse da Comissão. Temos, apenas, uma apreciação diferente do princípio de prudência: como acontece frequentemente, a Comissão coloca a um nível elevado a prioridade da liberdade de circulação dos produtos e é interessante verificar que, desta vez, a França coloca a um nível mais elevado a segurança alimentar dos seus cidadãos.
Não deixa de ser verdade que a contradição entre a decisão europeia de levantar o embargo e a recusa francesa cria uma situação insustentável que prova, menos de seis meses após a ratificação do Tratado de Amesterdão, a inconsequência dos mesmos que a apoiaram. Mais alguns casos como este e os Franceses compreenderão, talvez, como é útil tomarmos nós próprios as decisões que se aplicam em nossa casa."@pt11
"I samband med de tekniska omröstningarna om veterinära frågor och växtskyddsfrågor, skulle jag vilja erinra om hur viktigt det är att Europeiska unionens medlemsländer behåller sin suveräna frihet att på nationell nivå göra bedömningar och fatta beslut i alla frågor som rör livsmedelssäkerhet.
Staterna måste få behålla sin absoluta rätt att skydda den egna befolkningen. I dag har vi en perfekt illustration på detta med kommissionens beslut att häva embargot på brittiskt nötkött, och Frankrikes och Tysklands vägran att tillämpa detta beslut. Om det trots alla försiktighetsåtgärder varje år fortfarande registreras 3 000 fall av galna ko-sjukan i Förenade kungariket, är det i fransmännens ögon uppenbart att det ännu inte råder full klarhet om hur denna sjukdom överförs. Under dessa förhållanden har vår nationella myndighet för livsmedelssäkerhet
med rätta gjort bedömningen att Frankrike bör upprätthålla sitt embargo, vilket har godkänts av medicinska akademin
. Hade vi inte haft denna nationella myndighet, och om vi hade ersatt denna med en europeisk myndighet – något som vissa begär i dag – skulle vi sakna objektiv information; vi skulle inte ens ha expertutlåtanden till stöd för våra betänkligheter.
Dock kvarstår det faktum att regeringarna i Europas länder, och i synnerhet den franska regeringen, har försatt sig i en omöjlig situation genom att anta Amsterdamfördraget. Dess nya artikel 95, som är en omarbetning av f.d. artikel 100a, förvägrar medlemsstaterna att på egen hand införa undantag till gemenskapens regler på folkhälsoområdet, och den förpliktar dem att be kommissionen om eventuella undantag genom att motivera förfrågan med "nya vetenskapliga bevis". Men när det gäller galna ko-frågan står det klart att vi inte framför nya vetenskapliga bevis i förhållande till dem som kommissionen redan har. Vi gör helt enkelt en annan bedömning av försiktighetsprincipen; som så ofta annars prioriterar kommissionen varors fria rörlighet mycket högt, och intressant nog prioriterar Frankrike för en gångs skull sina medborgares livsmedelssäkerhet.
Konflikten mellan det europeiska beslutet att häva embargot och den franska vägran skapar icke desto mindre en ohållbar situation, vilket avslöjar inkonsekvensen hos dem som stödde Amsterdamfördraget, endast sex månader efter att det ratificerats. Ytterligare några affärer av detta slag – och fransmännen kommer kanske att inse värdet i att själva fatta de beslut som skall tillämpas för dem."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Académie de médecine)"13
"(Agence nationale pour la sécurité alimentaire)"13
"Berthu (UEN ),"12,12,6
"des preuves scientifiques nouvelles "6
"ex"9
"nieuwe wetenschappelijke bewijzen”"2
"nuove prove scientifiche”"9
"qualquer nova evolução baseada em dados científicos"11
"uuteen tieteelliseen näyttöön"5
"vέες επιστημovικές απoδείξεις"8
"“nuevas pruebas científicas”"12
"„neuen wissenschaftlichen Beweisen“"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples