Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-05-Speech-2-080"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"1999-10-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ellevte internationale konference om aids i Lusaka4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.19991005.4.2-080"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-10-05-Speech-2-0814
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	"Lad mig først takke for denne debat. Jeg har med stor tilfredshed bemærket, at der er en gennemgående enighed i alt, hvad der er sagt fra de forskellige grupper i Parlamentet. Jeg mener også, at karakteren af dette problem kræver en reaktion, der går på tværs af, hvad der ellers ofte skiller os politisk. Jeg vil gerne give tilsagn om, at Kommissionen ønsker at forstærke indsatsen på dette område, også i overensstemmelse med det, der har været det gennemgående tema og den gennemgående linje i de forskellige indlæg. Det var mine kommentarer. Jeg takker endnu en gang for denne debat. Til sidst vil jeg nævne, at om en uge, når vi har debatten i Den Paritetiske Forsamling AVS-EU i Nassau, vil jeg meget gerne – hvis der er mulighed for det på baggrund af de spørgsmål, jeg skal svare på – at vi der også kan komme ind på nogle af disse temaer og formidle nogle af de samme budskaber, der har præget denne debat. Jeg har en række mere specifikke kommentarer. Fru Maij-Weggen fremdrog især, at det her er meget alvorligt for den unge generation. Jeg var selv inde på det samme, og andre har også understreget det. Hvis vi skal bidrage med et håb for Afrika, er det her, der skal gøres noget. De tal, som flere har nævnt, taler deres eget tydelige sprog. Jeg synes, situationen er meget alvorlig, og jeg er enig i, at dette er andet og mere end et sundhedsproblem, som det er blevet sagt under debatten. Fru Maij-Weggen var inde på, at der her er tale om et sammenbrud for disse samfund, og at det opnåede fremskridt er undermineret. Jeg tror, tallene er kolossalt vigtige. En bedre statistik og en bedre oplysning i resten af verden om, hvor galt det faktisk står til, kunne være en af de faktorer, der kunne styrke forståelsen i vore befolkninger for nødvendigheden af en større indsats til fordel for Afrika - også helt generelt. For det her problem hænger sammen med Afrikas almindelige situation. Statistik er også afgørende for at støtte dem, der ønsker at bekæmpe tabuholdningen til problemet. I Zimbabwe er det meget nyttigt at få en klar offentlig statistik, ikke bare om, hvor farligt det her er, og hvor mange der er ramt i Zimbabwe, men også om, hvad der gennem nogle år har været muligt at skabe af resultater i nabolandene Tanzania og Uganda og i Senegal. Jo mere åbent myndighederne forholder sig til problemet, jo mere effektive resultater kan de opnå. Jeg har også bemærket i debatten om spørgsmålet om kondomanvendelse, at der er stor enighed om, at det er afgørende vigtigt at gøre kondomer tilgængelige og billige og at give befolkningen en præcis og ærlig information, som det har været tilfældet i Tanzania, Uganda og Senegal. Jeg vil i denne forbindelse nævne en oplevelse, jeg havde i Binga-distriktet i Zimbabwe. Dér er 25% af de førstegangsfødende kvinder HIV-positive, og mere end 30% af de kvinder, der føder på fødselsafdelingen på det lokale hospital, er også HIV-positive. Det er en frygtelig situation. Vi besøgte nogle nonner, som var med i et AIDS-projekt. Jeg spurgte dem, om spørgsmålet om kondomer indgik i deres oplysningsarbejde. De svarede, at de kun kunne acceptere anvendelsen af og anbefale kondomer, hvis der var tale om prostituerede eller lignende grupper. Ellers var det deres ønske, at man skal bruge den moralske kraft som forsvaret for menneskene. Det synes jeg var en hård linje, og når vi ved, hvad der virker, har vi også en forpligtelse til at dele denne viden med de mennesker, der har brug for den, ja, jeg vil næsten sige at påtvinge dem denne viden. Dette spørgsmål om vores pligt i sagen og det moralske aspekt synes jeg også kan bringe denne diskussion videre, eller man kan også se denne diskussion i lyset af begrebet konditionalitet, som vi jo ikke holder os tilbage fra at gøre brug af i forbindelse med disse meget fattige lande, som har brug for vores partnerskab og for vores bistand. Og man må nok sige, at i forhold til hvad der formuleres af konditionaliteter, når vi taler om strukturtilpasninger og makroøkonomisk bistand til landene, så var det nok værd at diskutere visse konditionaliteter med hensyn til landenes mulighed for at sikre deres egen befolknings overlevelse. Vi bør naturligvis undgå en alt for firkantet holdning til dette spørgsmål, men der er i hvert fald et moralsk aspekt i det, som gør, at det vil være forkert af os at acceptere, at man lukker øjnene i visse lande. Det er også en menneskeret at overleve. Og når vi taler om det brede moderne menneskerettighedsbegreb, så er det altså det nyfødte HIV-inficerede barn i Zimbabwe, der er vores partner med hensyn til menneskerettighederne, og ikke de kredse, som bevidst lukker øjnene og ikke deler deres viden med befolkningen om, hvordan det her kan behandles og især forebygges. Budgetproblemet har været nævnt af næsten alle deltagerne i debatten. Jeg vil gerne sige, at vi her står med en variant af et helt almindeligt problem, når det drejer sig om, hvorvidt man ud af budgettets forskellige mere eller mindre specifikke linjer kan aflæse, hvad Kommissionen som helhed gør på et givet område. Det kan man ikke. Vi er midt i en operation, der drejer sig om mange andre budgetlinjer end lige den, der har været drøftet her. Det er en operation, der sigter mod en forenkling og klargøring af budgettet. Det er det, der præger diskussionen. Man kan ikke aflæse, hvad vi gør i sagen om HIV/AIDS, alene ved at se på den budgetlinje, der har været omtalt. Når det er sagt, skal jeg være den første til at medgive, at man så i øvrigt heller ikke i vores budget – og dårligt nok i vores rapportering - rigtigt kan finde ud af, hvad vi alt i alt udretter på området. Der er en betydelig svaghed i den måde, hele rapporteringen og hele informationsarbejdet er lagt tilrette på. Det er et memento til os om, at der er et stort arbejde forude. Målet er, at vi kan rapportere præcist, også til vores egen offentlighed, om, hvad det egentlig er, vi opnår for pengene. Men mit svar er altså, at det ikke betyder så meget, om der er denne særlige budgetlinje. Som jeg sagde i indledningen, er der nu 25 mio € på vej som en ekstra indsats på området, og de er taget fra forskellige midler. Det fremgår heraf, at det ikke bare er denne særlige budgetlinje, der viser, hvor meget vi gør. Hr. Wijkman nævnte forholdet til andre organisationer, og WHO har været nævnt af en anden taler. Vi kommer til at åbne EU mere op med hensyn til at samarbejde og koordinere bedre med andre aktører, også andre end vore femten medlemsstater. Det er en vigtig del af en kvalitetsforbedring, især set fra modtagernes synspunkt. Derfor kan jeg give et positivt svar om, at det her er noget af det, vi vil satse på."@da1
lpv:translated text	"Zunächst möchte ich mich für diese Debatte bedanken. Ich habe mit Genugtuung zur Kenntnis genommen, daß sich alle Fraktionen des Parlaments einig sind. Ich bin ebenfalls der Meinung, daß die Art dieses Problems zu einer Einigkeit führen sollte, die die sonst üblichen politischen Differenzen überbrückt. Ich versichere Ihnen, daß die Kommission ihre Bemühungen auf diesem Gebiet verstärken möchte und die Meinungen und Vorschläge unterstützt, die in den verschiedenen Redebeiträgen zum Ausdruck gekommen sind. Das waren meine Kommentare, und ich danke Ihnen noch einmal für diese Debatte. Abschließend möchte ich noch erwähnen, daß es in einer Woche in der Paritätischen Versammlung AKP-EU in Nassau eine Debatte geben wird und ich dort gerne – wenn die von mir zu beantwortenden Fragen das zulassen – einige der Botschaften weitergeben werde, die diese Debatte geprägt haben. Ich möchte einige Anmerkungen zu einzelnen Punkten machen. Frau Maij Weggen hat besonders hervorgehoben, daß dies für die junge Generation ein ernstes Problem darstellt. Dieses Problem ist auch von mir und anderen betont worden. Wenn es Hoffnung für Afrika geben soll, dann müssen wir hier ansetzen. Die mehrmals erwähnten Zahlen sprechen eine deutliche Sprache. Ich halte die Situation für sehr ernst, und ich stimme den Rednern zu, daß es mehr ist als ein Gesundheitsproblem. Frau Maij Weggen hat darauf hingewiesen, daß diese Gesellschaften zusammenbrechen und die bereits erreichten Fortschritte gefährdet sind. Ich halte die Zahlen für äußerst wichtig. Eine bessere Statistik und mehr Informationen darüber, wie ernst die Situation wirklich ist, könnten dazu beitragen, daß in unserer Bevölkerung das Verständnis dafür wächst, daß wir mehr für Afrika tun müssen – auch ganz allgemein. Denn dieses Problem hängt mit der Gesamtsituation Afrikas zusammen. Die Statistik ist außerdem wichtig, um diejenigen unterstützen zu können, die dagegen angehen, daß das Problem zu einem Tabuthema geworden ist. Eine deutliche öffentliche Statistik wäre für Simbabwe sehr hilfreich, nicht nur was das Ausmaß der Gefahr und die Zahl der Betroffenen angeht, sondern auch in bezug auf die Erfolge in den Nachbarländern Tansania, Uganda und Senegal. Je offener die Behörden mit diesem Problem umgehen, desto größer ist ihre Chance, Ergebnisse zu erzielen. In der Debatte über die Benutzung von Kondomen ist mir auch aufgefallen, daß sich alle darüber einig sind, daß es sehr wichtig ist, Kondome billig zur Verfügung zu stellen und die Bevölkerung genau und ehrlich zu informieren, wie es in Tansania, Uganda und Senegal der Fall war. Ich möchte in diesem Zusammenhang über ein Erlebnis im Distrikt Binga in Simbabwe berichten. Dort sind 25 % der erstgebärenden Frauen HIV-positiv, ebenso über 30 % der Frauen, die in der gynäkologischen Abteilung des örtlichen Krankenhauses entbinden. Das ist ein furchtbarer Zustand. Wir haben einige Nonnen besucht, die an einem AIDS-Projekt mitarbeiten. Ich habe sie gefragt, ob sie bei ihrer Aufklärungsarbeit auch auf die Anwendung von Kondomen hinweisen. Sie antworteten, daß sie die Benutzung von Kondomen nur dann empfehlen, wenn es sich um Prostituierte oder ähnliche Gruppen handelt. In anderen Fällen hielten sie es für angemessener, auf die moralische Kraft der Menschen zu vertrauen. Ich halte das für eine harte Einstellung. Wenn wir die Auswirkungen kennen, sind wir verpflichtet, dieses Wissen denjenigen mitzuteilen, denen es nützt. Wir sollten ihnen dieses Wissen eigentlich sogar aufzwingen. Diese Verpflichtung und der moralische Aspekt können die Diskussion voranbringen. Diese Diskussion läßt sich aber auch im Kontext des Begriffs Konditionalität betrachten, der in Verbindung mit diesen sehr armen Ländern, die auf unsere Partnerschaft und unsere Hilfe angewiesen sind, benutzt wird. Und wenn wir von Strukturangleichungen und volkswirtschaftlichen Hilfen für diese Länder reden, dann sollten wir auch über bestimmte Bedingungen sprechen, die es ihnen ermöglichen, das Überleben ihrer Bevölkerung sicherzustellen. Wir müssen unsere Haltung zu diesem Problem natürlich differenzieren, es wäre aber moralisch nicht korrekt, wenn wir akzeptieren würden, daß man in bestimmten Ländern die Augen vor den Problemen verschließt. Das Recht auf Leben gehört zu den Menschenrechten. Wenn wir uns mit dem modernen Menschenrechtsbegriff befassen, sollten wir an das neugeborene HIV-infizierte Kind in Simbabwe denken und nicht an die Kreise, die bewußt ihre Augen schließen und der Bevölkerung die Kenntnisse darüber vorenthalten, welche Möglichkeiten der Behandlung und Vorbeugung es gibt. Fast alle Redner haben Haushaltsprobleme erwähnt. Dazu möchte ich anmerken, daß es allgemein schwierig ist, aus den verschiedenen, mehr oder weniger spezifischen Haushaltslinien auf den Gesamtaufwand der Kommission für einen bestimmten Bereich Rückschlüsse zu ziehen. Das ist nicht möglich. Wir führen eine Maßnahme durch, die neben der hier behandelten Haushaltslinie noch viele andere betrifft. Dies soll letztendlich eine Vereinfachung und Klarstellung des Haushalts bewirken. Das hat sich auf die Debatte ausgewirkt. Aus der erwähnten Haushaltslinie allein läßt sich nicht ablesen, was wir zur Lösung des HIV/Aids-Problems tun. Ich muß allerdings auch zugeben, daß man unserem Haushalt – und leider auch unseren Berichten – nicht eindeutig entnehmen kann, was auf diesem Gebiet insgesamt getan wird. Die gesamte Gestaltung des Berichtswesens und der Informationen weist in diesem Punkt Schwächen auf. Deshalb sollten wir uns noch einmal ins Gedächtnis rufen, daß es noch viel zu tun gibt. Das Ziel ist, auch unsere eigene Öffentlichkeit ausführlicher über die Wirkung der vergebenen Mittel zu informieren. Meine Antwort lautet also, daß diese spezielle Haushaltslinie nicht allzu viel aussagt. Wie ich einleitend sagte, werden jetzt weitere 25 Mio. Euro für diesen Bereich bereitgestellt, die sich aus verschiedenen Mitteln zusammensetzen. Deshalb ist diese besondere Haushaltslinie allein als Indikator für unseren Einsatz unzureichend. Herr Wijkman sprach das Verhältnis zu anderen Organisationen an, ein anderer Redner erwähnte die WHO. Wir werden die EU offener machen und die Zusammenarbeit und Koordinierung mit anderen verbessern, auch mit Organisationen außerhalb der fünfzehn Mitgliedstaaten. Das ist ein wichtiger Teil der Qualitätsverbesserung, insbesondere aus der Sicht der Empfänger. Deshalb kann ich bestätigen, daß wir auch in diesem Bereich etwas tun werden."@de7 ". Επιτρέψτε μoυ κατ’ αρχάς vα σας ευχαριστήσω για τη συζήτηση. Με μεγάλη ικαvoπoίηση παρατήρησα πως υπάρχει απόλυτη συμφωvία σε όλα όσα ελέχθησαv από τις διάφoρες κoιvoβoυλευτικές oμάδες. Θεωρώ επίσης ότι o χαρακτήρας τoυ συγκεκριμέvoυ πρoβλήματoς απαιτεί μια αvτίδραση πoυ θα πρέπει vα υπερβεί όλα όσα συχvά μας διαχωρίζoυv πoλιτικά. Θα ήθελα vα σας διαβεβαιώσω πως η Επιτρoπή επιθυμεί vα εvισχύσει τηv πρoσπάθεια στov εv λόγω τoμέα, σύμφωvα πάvτα με τη γεvικότερη γραμμή και τo πvεύμα τωv διάφoρωv παρεμβάσεωv. Αυτές ήσαv oι παρατηρήσεις μoυ. Σας ευχαριστώ και πάλι για τη συζήτηση αυτή. Τέλoς, θα ήθελα vα αvαφέρω πως σε μια εβδoμάδα, κατά τη συζήτηση στη Συvέλευση Ίσης Εκπρoσώπησης AKΕ/ΕΕ στo Nassau θα ήθελα – εάv υπάρχει τέτoια δυvατότητα εvόψει τωv ερωτήσεωv πoυ θα απαvτήσω – vα επεισέλθoυμε και σε oρισμέvα από τα θέματα και vα στείλoυμε oρισμέvα από τα μηvύματα πoυ χαρακτήρισαv τη σημερινή συζήτηση. Έχω μια σειρά πιo συγκεκριμέvωv παρατηρήσεωv. Η κ. Maij–Weggen τόvισε ιδιαίτερα ότι τo εv λόγω ζήτημα είvαι εξαιρετικά σoβαρό για τη vεoλαία. Κι εγώ αvαφέρθηκα στo θέμα αυτό, όπως άλλωστε υπoγραμμίστηκε και από άλλoυς oμιλητές. Εάν πρόκειται να δώσουμε κάποια ελπίδα στην Αφρική, τότε εδώ ακριβώς θα πρέπει να αναλάβουμε δράση. Οι αριθμoί πoυ πoλλoί αvαφέρατε μιλoύv πoλύ εύγλωττα. Θεωρώ πως η κατάσταση είvαι πoλύ σoβαρή και συμφωvώ ότι τo συγκεκριμέvo θέμα υπερβαίvει και διαφέρει κατά πoλύ από έvα πρόβλημα υγείας, όπως εξάλλoυ ειπώθηκε κατά τη συζήτηση. Η κ. Maij–Weggen αvέφερε πως oι εv λόγω κoιvωvίες απειλoύvται με διάλυση και πως υπovoμεύεται η πρόοδος που έχει επιτευχθεί. Πιστεύω πως oι αριθμoί έχoυv τεράστια σημασία. Μια καλύτερη στατιστική και μια καλύτερη πληρoφόρηση της υπόλoιπης υφηλίoυ για την πραγματική τραγικότητα της κατάστασης θα μπoρoύσε vα συμβάλει στην ενίσχυση της πεπoίθησης τωv λαώv μας πως υπάρχει αδήριτη αvάγκη να καταβληθεί μεγαλύτερη πρoσπάθεια στηv Αφρική γεvικότερα. Διότι τo συγκεκριμέvo πρόβλημα συvδέεται με τη γεvικότερη κατάσταση στηv Αφρική. Ο ρόλος των στατιστικών είναι επίσης απoφασιστικός για vα στηριχθoύv όλoι όσoι επιθυμoύv vα καταπoλεμήσoυv τα ταμπoύ για τo πρόβλημα. Στη Ζιμπάμπoυε είvαι πoλύ χρήσιμo vα υπάρξει μια σαφής δημόσια στατιστική που θα δείξει όχι μόvo πόσo επικίvδυvo είvαι τo AIDS και πόσoι έχoυv μoλυvθεί σε αυτή τη χώρα αλλά και τί έχει καταστεί δυvατό vα επιτευχθεί στις γειτovικές χώρες της Ταvζαvίας, της Ουγκάvτα και της Σεvεγάλης. Όσo πιo αvoιχτά λειτoυργoύv oι αρχές ως πρoς τo πρόβλημα τόσo πιo θετικά απoτελέσματα θα υπάρξoυv. Παρατήρησα επίσης στη συζήτηση για τo θέμα τωv πρoφυλακτικώv ευρεία συμφωvία ως πρoς τη ζωτική σημασία που αποδίδουμε στη λήψη μέτρων ώστε τα πρoφυλακτικά vα είvαι πρoσιτά και φθηvά, καθώς και στην ενημέρωση του πληθυσμού με ακρίβεια και ειλικρίνεια, όπως έγιvε στηv Ταvζαvία, τηv Ουγκάvτα και τη Σεvεγάλη. Σε σχέση με τα παραπάvω θα ήθελα vα αvαφέρω μια εμπειρία πoυ είχα στηv περιoχή Binga της Ζιμπάμπoυε. Εκεί τo 25% τωv εγκύωv στo πρώτo τoυς παιδί είvαι oρoθετικές και περισσότερες από τo 30% τωv γυvαικώv πoυ γεvvoύv στη μαιευτική κλιvική τoυ τoπικoύ voσoκoμείoυ είvαι επίσης oρoθετικές. Η κατάσταση είvαι φρικτή. Επισκεφθήκαμε κάπoιες καλόγριες πoυ συμμετείχαv σε έvα πρόγραμμα κατά τoυ AIDS. Τις ρώτησα εάv τo θέμα τωv πρoφυλακτικώv συμπεριλαμβαvόταv στo έργo εvημέρωσης πoυ πραγματοποιούσαν. Απάvτησαv ότι μπoρoύσαv vα δεχτoύv ή vα συστήσoυv τη χρήση πρoφυλακτικώv μόvo σε περίπτωση εκδιδόμεvωv ατόμωv ή άλλωv παρόμoιωv oμάδωv. Ήταν εξάλλoυ πεπoίθησή τoυς πως oι άvθρωπoι πρέπει vα χρησιμoπoιoύv τηv ηθική τoυς δύvαμη ως πρoστασία. Προσωπικά θεωρώ πως η γραμμή αυτή είναι σκληρή και πως, όταv γvωρίζoυμε πoιά μέθoδoς έχει απoτελέσματα, έχoυμε επίσης τηv υπoχρέωση vα μoιραστoύμε αυτή τη γvώση με όσoυς τηv έχoυv αvάγκη, για vα μηv πω ότι πρέπει vα τoυς ενημερώσουμε σχεδόv με τo ζόρι. Τo θέμα του καθήκοντος μας στηv υπόθεση και η ηθική πτυχή της πιστεύω πως μπoρoύv vα πάvε αυτή τη συζήτηση παραπέρα. Θα μπoρoύσαμε επίσης vα πρoσεγγίσoυμε αυτή τη συζήτηση υπό τo πρίσμα της έννοιας “πρoϋπoθέσεις”, τηv oπoία δεv διστάζoυμε vα χρησιμoπoιήσoυμε απέvαvτι σ’ αυτές τις εξαιρετικά φτωχές χώρες πoυ έχoυv αvάγκη τη συvεργασία και τη βoήθειά μας. Πρέπει δε vα πoύμε ότι, έχovτας κατά voυ τις διάφoρες διατυπώσεις τωv πρoϋπoθέσεωv όταv αvαφερόμαστε σε διαρθρωτικές πρoσαρμoγές και μακρooικovoμική εvίσχυση, αξίζει επίσης vα συζητήσoυμε για oρισμέvες πρoϋπoθέσεις όσov αφoρά τη δυvατότητα αυτώv τωv χωρώv vα διασφαλίσoυv τηv επιβίωση τoυ ίδιoυ τoυ λαoύ τoυς. Οφείλoυμε φυσικά vα απoφύγoυμε μια παvτελώς τετράγωνη στάση απέvαvτι στo συγκεκριμέvo ζήτημα, αλλά εv πάση περιπτώσει εμπεριέχεται μια ηθική πτυχή πoυ καθιστά σφάλμα το vα δεχτoύμε oρισμέvες χώρες vα εθελoτυφλoύv. Και η επιβίωση είvαι αvθρώπιvo δικαίωμα. Μιλώντας μάλιστα για τov ευρύ, σύγχρovo oρισμό τωv ανθρωπίνων δικαιωμάτωv, o συvεργάτης μας όταv μιλάμε για αvθρώπιvα δικαιώματα είvαι τo vεoγέvvητo παιδί που έχει μολυνθεί με τov ιό HIV στη Ζιμπάμπoυε και όχι oι κύκλoι πoυ συvειδητά εθελoτυφλoύv και δεv μoιράζovται με τov πληθυσμό τις γvώσεις τoυς για τις μεθόδους θεραπείας και κυρίως προφύλαξης. Τo πρόβλημα τoυ πρoϋπoλoγισμoύ αvαφέρθηκε σχεδόv από όλoυς όσoυς συμμετείχαv στη συζήτηση. Θα ήθελα vα πω ότι βρισκόμαστε αvτιμέτωπoι με μια παραλλαγή εvός εvτελώς συvηθισμέvoυ πρoβλήματoς, το κατά πόσο δηλαδή μέσα από τις διάφoρες λιγότερo ή περισσότερo συγκεκριμέvες θέσεις τoυ πρoϋπoλoγισμoύ μπoρoύμε vα διαπιστώσoυμε τί κάvει η Επιτρoπή ως εvιαίo σύvoλo σε έvαv δεδoμέvo τoμέα. Δεv μπoρoύμε. Βρισκόμαστε εv μέσω μιας επιχείρησης πoυ αφoρά πoλλές άλλες θέσεις τoυ πρoϋπoλoγισμoύ πέρα από αυτή πoυ συζητήσαμε σήμερα. Είvαι μια επιχείρηση πoυ στoχεύει σε μια απλoπoίηση και διασαφήvιση τoυ πρoϋπoλoγισμoύ. Αυτό είvαι και τo σήμα κατατεθέv της συζήτησης. Δεv μπoρoύμε vα διαπιστώσoυμε τί κάvoυμε στo θέμα του HIV/AIDS μόvo κoιτάζovτας τη θέση τoυ πρoϋπoλoγισμoύ η oπoία αvαφέρθηκε. Ωστόσο, από τηv άλλη πλευρά θα είμαι ο πρώτος πoυ θα παραδεχτώ ότι oύτε και στov δικό μας πρoϋπoλoγισμό – και δυστυχώς oύτε και στις εκθέσεις μας – μπoρoύμε πραγματικά vα δoύμε συvoλικά τί ακριβώς επιτυγχάvoυμε στov συγκεκριμέvo τoμέα. Ολόκληρoς o τρόπoς oργάvωσης της σύνταξης εκθέσεων και της εvημέρωσης αποτελεί σημαvτική αδυvαμία μας. Ας χρησιμεύσει αυτό ως καλή υπεvθύμιση της πολλής δoυλειάς που έχoυμε μπρoστά μας. Ο στόχoς είvαι vα γνωστοποιείται επακριβώς και στo κoιvό μας τί ακριβώς επιτυγχάvεται με αυτά τα χρήματα. Μoλαταύτα, η απάvτησή μoυ είvαι ότι δεv έχει και τόση σημασία εάv πρόκειται για αυτή τη συγκεκριμέvη θέση τoυ πρoϋπoλoγισμoύ. Όπως είπα στηv αρχική μoυ παρέμβαση, 25 εκατoμμύρια ευρώ βρίσκovται τώρα καθ’ oδόv ως επιπρόσθετη εvίσχυση στov τoμέα: πρόκειται για χρήματα πoυ πρoέρχovται από διάφoρα μέσα. Από αυτό πρoκύπτει πως τί ακριβώς κάvoυμε δεv φαίvεται μovάχα από τη συγκεκριμένη θέση τoυ πρoϋπoλoγισμoύ. Ο κ. Wijkman αvέφερε τις σχέσεις με άλλoυς oργαvισμoύς, εvώ έvας άλλoς oμιλητής αvαφέρθηκε στην ΠΟΥ. Στo εγγύς μέλλov vα πραγματοποιήσουμε μεγαλύτερο άνοιγμα στηv ΕΕ με στόχo vα συvεργαστoύμε και vα συvτovιστoύμε καλύτερα με άλλoυς φoρείς εκτός από τα δεκαπέvτε κράτη μέλη μας. Αυτή η εξέλιξη θα απoτελέσει μια σημαvτική πoιoτική βελτίωση, ειδικά από τηv oπτική γωvία τωv απoδεκτώv. Γι’ αυτόv τov λόγo μπoρώ vα δώσω θετική απάvτηση ότι αυτό απoτελεί τμήμα τωv επιδιώξεωv μας."@el8 ". Let me first of all thank everyone for this debate. I was very happy to note that there is full agreement to what has been said by the different groups in Parliament. I also think that the nature of this problem demands a response which cuts across what otherwise often divides us in politics. I should like to give an assurance that the Commission wishes to increase its efforts in this area, not least in accordance with what has been the unifying theme and approach in the various interventions. Those are my comments. Thank you again for this debate. Finally, I would point out that, in a week’s time when we have the debate in the ACP-EU Joint Assembly in Nassau, I should very much like – if it is possible against the background of the questions I shall be answering – for us to discuss some of these themes there too and pass on some of the same messages which have characterised the present debate. I have a number of more specific comments to make. Mrs Maij-Weggen stressed that this is a very serious issue for the younger generation. I, too, was making the same point, and others have also emphasised it. If we are to contribute some hope to Africa, it is here that something is to be done. The figures which a number of people have quoted, tell their own story. I think that the situation is very serious and I agree that this is something other and more than a health problem, as has been pointed out in the course of the debate. Mrs Maij-Weggen said that what we are seeing is a breakdown of the societies concerned and that the progress which has been achieved is being undermined. I think these figures are hugely important. Producing better statistics and providing better information to the rest of the world about just how bad the situation in fact is, could be factors in increasing understanding among our populations of the necessity of increasing our efforts on behalf of Africa, and also generally, because this particular problem is bound up with the general situation in Africa. Statistics are also crucial for supporting those who wish to counter the taboo surrounding the problem. In Zimbabwe, it is very useful to obtain clear public statistics, not only about how bad things are there and how many people have been affected, but also about the results it has been possible to achieve over a number of years in neighbouring Tanzania and Uganda, and in Senegal. The more openly the authorities approach the problem, the more effective the results they can achieve. I have also noted in the debate about condom use that there is very broad agreement as to the crucial importance of making condoms available at low cost and of providing the population with accurate and straightforward information, as has been the case in Tanzania, Uganda and Senegal. In this connection, I should like to talk about an experience I had in the Binga district in Zimbabwe. There, 25% of women giving birth for the first time are HIV-positive, and more than 30% of women giving birth in maternity wards at the local hospital are also HIV-positive. This is a dreadful situation. We visited a number of nuns involved in an AIDS project. I asked them if the question of condoms was discussed in their educational work. They answered that they could only accept and recommend the use of condoms where prostitutes or similar groups were concerned. Otherwise, they preferred that people should be protected through the use of moral strength. This was a hard line to take, I think. When we know what is effective, we also have a duty to share this knowledge with people who can use it; in fact, to force it upon them, I would almost say. I think that the moral aspect of the matter and the question of where our duty lies can also move the discussion on. Also, this discussion may be seen in the light of the concept of conditionality which we do not refrain from utilising in these very poor countries, which need our partnership and our support. It might also be said that when, in relation to formulating conditionalities, we talk about structural adjustments and macro-economic support for these countries, it might be worth discussing certain conditionalities in regard to the countries’ ability to ensure survival of their own population. We ought, of course, to avoid too rigid an approach to this problem, but there is, in any case, a moral aspect to it which means that it would be wrong of us to accept the fact that people close their eyes to what is going on in certain countries. Survival is also a human right. And when we talk about the broad modern concept of human rights, it is, therefore, the new-born child in Zimbabwe, infected with HIV, who is our partner in securing these and not those groups of people who deliberately close their eyes and do not share with the population their knowledge of how HIV can be treated and, especially, prevented. The budget problem has been referred to by almost everyone in the debate. I should like to say that what we have here is a variant of a very general problem: that of how far it may be deduced from the budget’s various, and more or less specific, headings what the Commission, as a whole, is doing in a given area. In fact, it cannot be deduced. We are in the middle of an operation involving many more budgetary headings than the one discussed. It is an operation aimed at simplifying and clarifying the budget. That is what characterises the discussion. What we are doing about HIV and AIDS cannot be deduced merely by looking at the particular heading in the budget which has been discussed. That having been said, I would be the first to admit that it cannot properly be discovered from our own budget either (or, sadly, from our reporting) what, when it comes down to it, we are actually doing in this area. This is a significant weakness in the organisation of the whole reporting process and of efforts to make information available. It is a reminder to us that there is a lot of work ahead. The aim is that we should be able to report precisely, to our own public also, on what it really is we are getting for our money. My answer, then, is that it is not very significant if there is this particular heading in the budget. As I said in the introduction, there are now EUR 25 million on the way as an extra input into this area, and this sum has been taken from a variety of resources. This demonstrates that it is not only this one particular budget heading which shows how much we are doing. Mr Wijkman mentioned relations with other organisations, and the WHO was mentioned by another speaker. We shall be doing more to open up the EU with a view to better cooperation and coordination with other players, including players in addition to our fifteen Member States. This is an important part of improving the quality of what we offer, especially from the recipients’ point of view. I can therefore answer positively that this is something of what we want to aim for."@en3 "(DA) Permítanme comenzar expresando mi agradecimiento por este debate. He observado con gran satisfacción que existe un consenso general en todo lo que han dicho los diversos grupos del Parlamento. Creo que también el carácter de este problema exige una respuesta que haga abstracción de lo que de otra forma a menudo nos separa políticamente. Quiero decirles que la Comisión desea redoblar sus esfuerzos en este terreno, también de acuerdo con lo que han sido el tema y las líneas recurrentes de las diversas intervenciones. Estos eran los comentarios que quería hacer. Agradezco una vez más el debate que hemos mantenido. En último lugar, me gustaría mencionar que dentro de una semana, cuando celebremos el debate con la Asamblea Paritaria ACP-UE en Nassau, me encantaría –si fuera posible considerando las preguntas a las que deberé responder- que también abordáramos algunos de estos temas y mediáramos en algunos de los mismos mensajes que han marcado este debate. Tengo una serie de comentarios más específicos. La Sra. Maij-Weggen expuso la especial gravedad que este tema que tiene para las jóvenes generaciones. Yo mismo me referí a ello y otros también han destacado este punto. Si queremos proporcionar a África una esperanza, hay que actuar en este ámbito. Las cifras, que diversos oradores han mencionado, hablan por sí mismas. Creo que la situación es muy grave y estoy de acuerdo en que se trata de algo más que un problema sanitario, tal y como se dijo durante el debate. La Sra. Maij-Weggen mencionó que este problema gira en torno al colapso de estas sociedades y que los avances conseguidos se han visto minados. Creo que las cifras tienen una importancia trascendental. Unas mejores estadísticas y un mejor conocimiento por parte del resto del mundo de lo mal que está la situación podrían ser algunos de los factores que aumentaran la comprensión de nuestras poblaciones acerca de la necesidad de realizar mayores esfuerzos en favor de África, también en el plano general. Pues este problema está relacionado con la grave situación de África. Las estadísticas son también decisivas para apoyar a aquellos que desean combatir los tabúes ante este problema. En Zimbabwe es muy útil disponer de una estadística pública clara, no sólo de lo peligroso que es este problema y de cuántos son los afectados en Zimbabwe, sino también de los resultados que durante algunos años ha sido posible obtener en los países vecinos como Tanzania, Uganda y Senegal. Cuanto más abiertamente se enfrenten las autoridades al problema, más eficaces serán los resultados que obtengan. Durante el debate en torno a la cuestión del empleo del preservativo también he tomado buena nota del amplio consenso existente sobre la decisiva importancia de poner a disposición de la población preservativos baratos e informarles de forma precisa y honesta, tal y como ha sucedido en Tanzania, Uganda y Senegal. A este respecto, me gustaría relatar una experiencia que tuve en el distrito de Binga, en Tanzania. Allí, el 25% de las mujeres primíparas son portadoras del HIV y más del 30% de las mujeres que dan a luz en la sección de obstetricia del hospital local son también portadoras del HIV. Es una situación espeluznante. Visitamos a unas monjas que participaban en un proyecto sobre el SIDA. Les pregunté si la cuestión del preservativo formaba parte de su labor informativa. Contestaron que sólo podían aceptar el empleo del preservativo y recomendar su uso en aquellos casos en los que se trataba de grupos de prostitutas o similares. En caso contrario, su deseo era que las personas emplearan como protección la fuerza de voluntad. Me parece una postura dura y creo que cuando sabemos lo que pasa también tenemos la obligación de compartir estos conocimientos con aquellas personas que los necesitan, casi podría decir imponerles estos conocimientos. Creo que la cuestión de nuestras obligaciones a este respecto y su vertiente moral puede hacer que progrese el debate o también que puede verse este debate a la luz del concepto de condicionalidad, del que no rechazamos hacer uso con relación a estos países muy pobres que tienen necesidad de nuestra colaboración y ayuda. Y hay que decir que con respecto a lo que se denominan condicionantes, cuando hablamos de adaptaciones estructurales y ayudas macroeconómicas a estos países, quizá mereciera la pena discutir determinados condicionantes teniendo en cuenta las posibilidades de estos países para asegurar la supervivencia de su propia gente. Naturalmente, debemos evitar adoptar una postura demasiado categórica con respecto a esta cuestión; sin embargo, existe en cualquier caso un aspecto moral en ella que hace que sea incorrecto por nuestra parte aceptar que se cierren los ojos en ciertos países. Sobrevivir es también uno de los derechos humanos. Y cuando hablamos del amplio y moderno concepto de los derechos humanos, también el niño recién nacido e infectado con el HIV en Zimbabwe es nuestro compañero en cuanto a los derechos humanos y no los círculos que conscientemente cierran los ojos y no comparten con la población lo que saben sobre las formas de tratamiento y especialmente de prevención. El problema presupuestario ha sido abordado por la casi totalidad de los participantes en el debate. Me gustaría indicar que nos enfrentamos a una variante de un problema harto frecuente, es decir, si es posible a partir de las diversas líneas presupuestarias más o menos específicas tener una idea exacta de lo que la Comisión hace en conjunto en un ámbito dado. No es posible. Nos hallamos en mitad de una operación que gira en torno a muchas más líneas presupuestarias de las que se han debatido aquí. Es una operación encaminada a simplificar y clarificar el presupuesto. Esto marca la discusión. No se puede saber lo que estamos haciendo en el tema del SIDA y del HIV sólo examinando la línea presupuestaria que ha sido mencionada. Una vez dicho esto, voy a ser el primero en reconocer que por lo demás tampoco en nuestro presupuesto –y difícilmente en nuestros informes- puede saberse a ciencia cierta qué hacemos en este terreno globalmente. Hay una debilidad considerable en la forma en que se han organizado la realización de informes y toda la labor informativa. Y nos recuerda que ante nosotros tenemos una tarea ingente. El objetivo es que podamos informar de forma precisa, también a nuestra opinión pública, de cuáles son los resultados que alcanzamos con el dinero. En resumidas cuentas, mi respuesta es que no tiene mucha importancia si existe esta línea presupuestaria específica. Tal y como dije en mi intervención, ahora mismo hay en camino 25 millones de euros como esfuerzo adicional en este terreno y que han sido recogidos de diversos recursos. De lo cual queda claro que no sólo es esta línea presupuestaria específica la que muestra cuánto hacemos. El Sr. Wijkman se refirió a la relación con otras organizaciones y otro orador mencionó a la OMS. Vamos a abrir la UE mucho más con vistas a mantener una mejor colaboración y coordinación con otros agentes, también con aquellos agentes que no sean nuestros quince Estados miembros. Es una parte importante de la mejora cualitativa, especialmente desde el punto de vista de los destinatarios. Por ello puedo responder afirmativamente a la pregunta de si vamos a apostar por la colaboración."@es12 "Sallikaa minun ensiksi kiittää tästä keskustelusta. Olen voinut erittäin tyytyväisenä todeta, että parlamentin kaikki eri ryhmät ovat olleet lausunnoissaan hyvin yksimielisiä. Tämän ongelman luonne vaatiikin mielestäni sitä, että teemme yhteistyötä meitä muutoin usein erottavien puoluerajojen yli. Voin mielelläni luvata, että komissio haluaa vahvistaa panostaan tässä asiassa, niin että se on yhteisymmärryksessä myös jokaisessa puheenvuorossa esiintyneen teeman ja linjan kanssa. Tässä olivat kommenttini. Kiitän vielä kerran tästä keskustelusta. Haluan lopuksi mainita, että viikon kuluttua, kun keskustelemme Nassaussa pidettävässä AKT-maiden ja EU:n yhteisessä edustajakokouksessa, toivoisin – jos vastattavakseni annetut kysymykset sen sallivat – että voisimme sielläkin ottaa esiin muutamia näistä teemoista ja välittää edelleen muutamia tätä keskustelua leimanneista viesteistä. Minulla on joukko yksityiskohtaisempia kommentteja. Parlamentin jäsen Maij-Weggen otti erityisesti esille sen, että tämä on hyvin vakavaa nuoren sukupolven kannalta. Minäkin käsittelin samaa asiaa, ja muutkin ovat painottaneet sitä. Jos haluamme antaa toivoa Afrikkaan, meidän on tehtävä jotain juuri tässä asiassa. Useiden puhujien mainitsemat luvut puhuvat omaa selkeää kieltään. Tilanne on mielestäni erittäin vakava, ja olen samaa mieltä siitä, että tämä ei ole pelkästään terveysongelma, kuten keskustelun aikana onkin mainittu. Parlamentin jäsen Maij-Weggen totesi, että kyse on näitä yhteiskuntia uhkaavasta romahduksesta, ja että jo saavutettujen edistysaskeleiden kohdalla mennään taaksepäin. Uskon, että luvut ovat erittäin tärkeitä. Paremmat tilastot ja parempi tiedottaminen ulkomaailmalle siitä, kuinka huono tilanne oikeastaan on, voisivat olla eräs keino, jonka avulla voisimme saada kansamme paremmin ymmärtämään, miten tärkeää on lisätä Afrikkaan suunnattua panostusta – myös aivan yleisellä tasolla. Tämä ongelmahan liittyy Afrikan yleistilanteeseen. Tilastot ovat myös ratkaisevia, jotta voisimme tukea niitä, jotka haluavat taistella ongelmaan liittyvää tabua vastaan. Olisi erittäin hyödyllistä, että Zimbabwessa laadittaisiin selkeä julkinen tilasto, ei vain siitä, miten vaarallista tämä on, ja kuinka monta sairastunutta ihmistä Zimbabwessa on, vaan myös siitä, millaisia tuloksia muutaman vuoden ajan on ollut mahdollista havaita naapurimaissa Tansaniassa, Ugandassa ja Senegalissa. Mitä avoimemmin viranomaiset suhtautuvat ongelmaan, sitä tehokkaampia tuloksia he voivat saavuttaa. Olen myös pannut merkille, että olemme kondomin käyttöä koskevassa keskustelussa olleet hyvin yksimielisiä siitä, että ratkaisevan tärkeää on parantaa kondomien saatavuutta ja alentaa niiden hintaa sekä antaa kansalaisille tarkkaa ja rehellistä tietoa, kuten Tansaniassa, Ugandassa ja Senegalissa on tehty. Haluan tässä yhteydessä mainita, mitä koin Bingan alueella Zimbabwessa. Siellä 25 % ensisynnyttäjistä on HIV-positiivisia, ja yli 30 % niistä naisista, jotka synnyttävät paikallisen sairaalan synnytysosastolla, ovat myös HIV-positiivisia. Tilanne on hirvittävä. Vierailimme muutamien AIDS-projektiin osallistuvien nunnien luona. Kysyin heiltä, kuuluuko heidän valistustyöhönsä kysymys kondomeista. He vastasivat, että he saattoivat hyväksyä kondomin käytön ja suositella sen käyttämistä ainoastaan prostituoitujen ja muiden vastaavien ryhmien keskuudessa. Muissa tapauksissa he toivoivat, että ihmiset käyttäisivät suojanaan moraalista voimaa. Mielestäni tämä oli kova linja, ja koska olemme tietoisia vallitsevasta tilanteesta, meidän velvollisuutenamme on jakaa tietomme sitä tarvitsevien ihmisten kanssa, ja sanoisinpa melkein, että heidät on pakotettava vastaanottamaan se. Mielestäni kysymys tähän asiaan liittyvästä velvollisuudestamme ja moraalisesta näkökulmasta voi edistää tätä keskustelua, tai tätä keskustelua voidaan tarkastella myös ehdollisuus-käsitteen valossa, jonka käyttöä emme säästele, kun kyse on näistä hyvin köyhistä maista, jotka tarvitsevat kumppanuuttamme ja apuamme. Koska kyse on rakenteiden sopeuttamisesta ja maille maksettavasta makrotaloudellisesta tuesta, ehtojen muotoilun osalta on todettava, että meidän kannatti keskustella niistä ehdoista, jotka liittyvät maiden mahdollisuuksiin varmistaa kansojensa eloon jääminen. Emme tietenkään saa ottaa liian jyrkkää kantaa tähän asiaan, mutta tähän asiaan sisältyy joka tapauksessa moraalinen näkökanta, minkä vuoksi meidän on vaikea hyväksyä sitä, että tietyt maat sulkevat silmänsä ongelmalta. Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus elää. Koska kyse on laajasta nykyaikaisesta ihmisoikeuskäsitteestä, pitäisi ihmisoikeuksia koskevasta yhteistyöstä olla hyötyä Zimbabwessa vastasyntyneille HIV-tartunnan saaneille lapsille, eikä niille piireille, jotka tietoisesti sulkevat silmänsä eivätkä jaa kansalaisten kanssa tietojaan siitä, kuinka tätä kysymystä voidaan käsitellä ja erityisesti kuinka sitä voidaan ennaltaehkäistä. Lähes kaikki keskusteluun osallistuneet ovat maininneet talousarvioon liittyvät ongelmat. Haluaisin sanoa, että käsiteltävänämme on muunnelma aivan tavallisesta ongelmasta, sillä kyse on siitä, käykö talousarvion enemmän tai vähemmän tarkoista kohdista ilmi, mitä komissio kokonaisuudessaan tekee tietyssä asiassa. Se ei käy niistä ilmi. Työskentelemme parhaillamme sellaisen operaation parissa, jossa kyse on useista muistakin budjettikohdista kuin vain siitä, josta olemme täällä keskustelleet. Operaation tavoitteena on talousarvion yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Juuri nämä piirteethän ovat leimanneet tätä keskustelua. Pelkästään tätä budjettikohtaa tarkastelemalla ei talousarviosta käy ilmi, mitä teemme HIV:tä ja AIDSia koskevassa kysymyksessä. Tämän todettuani myönnän välittömästi, että talousarviostamme ei muutoinkaan – eikä juuri raportoinneistammekaan – oikein pysty saamaan selville, mitä me kaiken kaikkiaan tässä asiassa teemme. Se on merkittävä heikkous siinä, miten koko raportointi ja tiedotustyö on järjestetty. Se on muistutus meille siitä, että paljon on vielä tekemättä. Tavoitteena on, että pystymme raportoimaan tarkasti myös omille kansalaisillemme siitä, mitä me oikeastaan rahoillamme saamme aikaan. Vastaukseni on siis kuitenkin se, että tämän erityisen budjettikohdan olemassaololla ei ole kovin paljon merkitystä. Kuten alustuspuheenvuorossani totesin, olemme myöntäneet tähän asiaan 25 miljoonan euron lisäpanoksen, joka on koottu monista eri varoista. Siitä käy ilmi, että pelkästään tämä erityinen budjettikohta ei kerro toimintamme laajuutta. Parlamentin jäsen Wijkman mainitsi suhteet muihin organisaatioihin, ja eräs toinenkin puhuja on maininnut WHO:n. Aiomme tehdä EU:sta entistä avoimemman, jotta voisimme tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimintaamme paremmin muidenkin toimijoiden, kuin ainoastaan 15 jäsenvaltiomme kanssa. Se on tärkeä osa laadun parantamista, erityisesti vastaanottajan näkökulmasta katsottuna. Sen vuoksi voin antaa kysymykseen myöntävän vastauksen, haluamme toisin sanoen panostaa tähän asiaan."@fi5 "Permettez-moi, en premier lieu, de vous remercier pour la tenue de ce débat. J'ai constaté avec beaucoup de satisfaction que tous les propos qui ont été tenus par les différents groupes représentés au Parlement ont recueilli une large approbation. Le caractère du problème qui nous occupe exige, selon moi, une réaction qui dépasse les idées politiques qui nous divisent souvent. Je tiens à vous donner l'assurance que la Commission souhaite renforcer les actions menées dans ce domaine, notamment en conformité avec le thème principal et la ligne directrice qui se sont dégagés des différentes interventions. Voilà les commentaires que je voulais formuler. Je vous remercie encore une fois pour la tenue de ce débat. Je dirai pour conclure que je souhaiterais vivement, lorsque l'assemblée paritaire ACP-UE se réunira dans une semaine à Nassau, que certains thèmes qui ont été évoqués aujourd'hui soient discutés - si l'occasion se présente sur la base des questions auxquelles j'aurai à répondre - et que je puisse transmettre les mêmes messages que ceux qui ont marqué le présent débat. Je voudrais faire quelques commentaires plus spécifiques. Mme Maij-Weggen a surtout insisté sur la gravité du problème pour la jeune génération. J'ai également abordé cette question et d'autres intervenants l'ont aussi soulignée. Si nous voulons contribuer à donner de l'espoir à l'Afrique, nous devons faire quelque chose ici. Les chiffres cités par plusieurs intervenants sont très éloquents. J'estime que la situation est très grave et je partage l'opinion exprimée durant le débat selon laquelle il s'agit plus que d'un problème sanitaire. Mme Maij-Weggen a souligné le fait qu'on pouvait parler d'un effondrement de ces sociétés et que les progrès réalisés étaient sapés. Les chiffres ont, selon moi, une importance énorme. Si le reste du monde disposait de meilleures statistiques et de plus d'informations sur la gravité réelle de la situation, nos populations percevraient mieux la nécessité d'accroître nos efforts en faveur de l'Afrique, y compris sur un plan plus général, car le problème actuel est lié à la situation générale de l'Afrique. Les statistiques jouent aussi un rôle essentiel pour aider ceux qui souhaitent lutter contre les tabous par rapport au problème. Il serait très utile que le Zimbabwe nous donne des statistiques officielles précises - pas seulement sur les dangers et sur le nombre de personnes atteintes au Zimbabwe, mais aussi sur les résultats qui ont pu être obtenus dans les pays voisins, la Tanzanie, l'Ouganda et le Sénégal. Plus les autorités feront preuve d'ouverture par rapport au problème, plus les résultats obtenus seront positifs. La discussion sur l'utilisation de préservatifs a également montré l'existence d'un vaste consensus sur l'importance de rendre les préservatifs accessibles et peu coûteux et de donner à la population, comme cela a été le cas en Tanzanie, en Ouganda et au Sénégal, des informations précises et honnêtes. À ce propos, je voudrais vous faire part d'une expérience que j'ai vécue dans le district de Binga au Zimbabwe. Là-bas, 25% des femmes qui accouchent pour la première fois sont séropositives et plus de 30% des femmes qui accouchent à l'hôpital local le sont aussi. C'est une situation terrible. Nous avons rendu visite à quelques religieuses qui participaient à un projet de lutte contre le SIDA. Je leur ai demandé si la question de l'utilisation de préservatifs faisait partie de leur travail d'information. Elles m'ont répondu qu'elles ne pouvaient accepter et recommander l'utilisation d'un préservatif que lorsqu'il s'agissait de prostituées ou de groupes apparentés. Elles souhaitaient que l'on utilise plutôt la force morale comme moyen de défense. C'était une attitude très dure et j'estime que lorsqu'on connaît les dommages qui en résultent, nous avons l'obligation de partager nos connaissances avec les gens qui en ont besoin ; j'aurais tendance à dire que nous devons leur imposer ces connaissances. Je trouve que ce devoir et que cet aspect moral sont des questions qui pourraient faire avancer la discussion ou que l'on pourrait également placer cette discussion dans un contexte de conditionnalité que nous n'hésitons pas à utiliser à propos de ces pays très pauvres, qui ont besoin de notre partenariat et de notre aide. Et on peut ajouter qu'en matière de conditionnalité, lorsqu'on parle d'adaptations structurelles et d'aide macro-économique, il serait utile d'aborder ces questions de conditionnalité par rapport à la possibilité qu'ont ces pays de garantir la survie de leurs propres peuples. Nous devons évidemment éviter d'adopter une position trop carrée par rapport à cette question, mais il y a, en tout cas, un aspect moral qui fait qu'il serait erroné de notre part d'accepter de fermer les yeux dans certains pays. La survie fait partie des droits de l'homme. Et lorsqu'on parle de la notion moderne et élargie des droits de l'homme, il faut y inclure les nouveau-nés infectés du Zimbabwe, qui sont nos partenaires sur le plan des droits de l'homme, et non les milieux qui ferment délibérément les yeux et refusent de partager avec la population leur savoir en matière de traitement et surtout de prévention. Le problème budgétaire a été abordé par presque tous les participants au débat. Je voudrais déclarer que le problème consistant à découvrir, à partir des différentes lignes budgétaires plus ou moins spécifiques, les actions de l'ensemble de la Commission dans un domaine particulier constitue la variante d'un problème très général. On peut vraiment le dire. Nous sommes au beau milieu d'une opération qui concerne beaucoup d'autres lignes budgétaires que celle qui a été abordée au cours de la discussion. C'est une opération qui vise à simplifier et à clarifier le budget. C'est sur cela que porte la discussion. On ne peut pas découvrir ce qui se fait à propos du virus HIV ou du SIDA en se contentant d'examiner la ligne budgétaire dont on a parlé. Cela étant dit, je suis le premier à admettre qu'on ne découvre pas vraiment non plus dans notre budget - et on le trouve à peine dans nos rapports - ce que nous faisons, en somme, dans ce domaine. La manière dont les rapports sont rédigés et dont le travail d'information est réalisé témoigne d'une grande faiblesse. C'est un avertissement qui nous est lancé pour nous dire qu'il y a du pain sur la planche. Nous devons être en mesure de faire des rapports précis à l'intention de notre propre opinion publique sur les résultats obtenus par rapport à l'argent dépensé. Je répondrai donc qu'il n'importe pas tellement de savoir de quelle ligne budgétaire il s'agit. Comme je l'ai dit en introduction, nous avons débloqué 25 millions d'euros au titre d'actions supplémentaires à mener dans ce secteur et cet argent émane de différentes sources. Par conséquent, il apparaît clairement qu'il n'y a pas que cette ligne budgétaire spécifique qui témoigne de notre engagement. M. Wijkman a parlé des relations avec d'autres organisations et un autre orateur a cité l'OMS. L'UE commence à s'ouvrir à d'autres acteurs avec qui nous pouvons collaborer et coordonner nos efforts - d'autres acteurs que les quinze États membres. C'est un facteur important dans le processus d'amélioration qualitative, surtout pour les bénéficiaires. Je répondrai donc concrètement que c'est un objectif que nous essayerons d'atteindre."@fr6 "Desidero innanzi tutto ringraziare per questa discussione. Ho preso atto con soddisfazione dell’ampia corrispondenza di vedute emersa dagli interventi dei vari rappresentanti dei gruppi politici del Parlamento. Anch’io ritengo che la natura stessa del problema in oggetto richieda una reazione che trascende le nostre divisioni politiche. Posso affermare che la Commissione auspica un maggiore impegno in materia, in sintonia con i temi e la linea comune emersi dai diversi interventi. Ecco le osservazioni che desideravo formulare. Desidero ancora una volta ringraziare per questa discussione. Per concludere vorrei dire che all’Assemblea paritetica ACP-UE che si terrà tra una settimana a Nassau, se sarà possibile sulla base delle interrogazioni cui dovrò rispondere, mi piacerebbe tornare su alcune di queste tematiche e comunicare lo stesso messaggio che ha informato la discussione odierna. Avrei una serie di commenti più specifici. La onorevole Maij-Weggen ha posto particolarmente in rilievo quanto sia grave la situazione per i giovani. Io stesso ho sottolineato questo aspetto così come hanno fatto altri onorevoli parlamentari. Se vogliamo contribuire a creare una speranza per l’Africa è su questo che dobbiamo intervenire. Le cifre che sono state citate parlano da sole. Ritengo che la situazione sia molto grave e convengo che il problema non è esclusivamente di carattere sanitario, come è stato detto nel corso della discussione. La onorevole Maij-Weggen ha parlato di una disgregazione di queste società che minaccia tutti i progressi conseguiti fino ad oggi. Credo che le cifre rivestano un’importanza enorme. E’ necessario diffondere nel resto del mondo statistiche più precise e informazioni più dettagliate in merito alla gravità della situazione per contribuire a convincere i nostri cittadini di quanto sia importante rafforzare il nostro impegno in Africa, anche in senso generale, in quanto il problema che stiamo discutendo è collegato a tutta la situazione africana. Le statistiche sono determinanti anche per appoggiare coloro che desiderano rompere il tabù che circonda questo problema. Sarebbe molto utile ottenere statistiche pubbliche chiare per lo Zimbabwe non soltanto in merito alla gravità della situazione e al numero delle persone colpite, ma anche su come sono stati possibili i risultati in paesi vicini come la Tanzania, l’Uganda e il Senegal. Quanto più aperto è l’atteggiamento delle autorità, tanto maggiore si rivela l’efficacia dei risultati che si possono ottenere. Nella discussione sull’uso del profilattico ho preso atto del vasto consenso delineatosi in merito a quanto sia importante rendere accessibili i profilattici, anche dal punto di vista economico, e assicurare un’informazione precisa e circostanziata, come è avvenuto in Tanzania, Uganda e Senegal. A questo proposito vorrei citare un aneddoto relativo a una mia visita nel distretto di Binga in Zimbabwe. In questa regione, il 25 percento delle primipare sono sieropositive e anche il 30 percento delle donne che partoriscono nel reparto di maternità dell’ospedale locale sono sieropositive. Si tratta di una situazione terribile. Abbiamo incontrato molte suore che partecipano a un progetto sull’AIDS alle quali ho chiesto se nella loro campagna di sensibilizzazione parlassero dell’uso del profilattico. La risposta è stata che l’uso del profilattico è accettato e raccomandato soltanto alle prostitute o a categorie affini. Per il resto esse auspicano che, per gli altri, la forma di difesa sia la forza morale. Questa è una linea che definirei dura e alla luce degli effetti che produce credo che ci incorra l’obbligo di condividere le nostre conoscenze con coloro che ne hanno bisogno, anzi direi addirittura che dobbiamo imporle loro. La questione del nostro dovere e dell’aspetto morale della questione può servire, credo, a portare avanti il dibattito, oppure la discussione può essere addirittura letta alla luce del concetto di condizionalità, dal quale non ci sottraiamo nelle relazioni con questi paesi poveri che hanno bisogno del nostro partenariato e del nostro aiuto. Si può anche aggiungere, che accanto alle altre condizionalità che si applicano in materia di adeguamento strutturale e aiuti macroeconomici, varrebbe la pena di vagliare l’ipotesi di porre come condizione per la concessione degli aiuti la sopravvivenza delle popolazioni. Evidentemente bisogna evitare di assumere una posizione di eccessivo rigore, ma è in gioco un aspetto morale tale per cui sarebbe sbagliato da parte nostra accettare di chiudere gli occhi di fronte alla realtà di certi paesi. Anche sopravvivere è un diritto della persona. Quando parliamo del concetto moderno ampliato di “diritti umani”, è il neonato sieropositvo dello Zimbabwe che deve essere il nostro referente, e non i gruppi di persone che chiudono gli occhi e non condividono con la popolazione le loro conoscenze in materia di prevenzione e cura. Quasi tutti gli onorevoli parlamentari intervenuti nel dibattito hanno parlato del problema del bilancio. In effetti si tratta di una variante di un problema molto comune che si presenta quando si cerca di interpretare sulla base delle linee di bilancio più o meno specifiche l’operato globale della Commissione in un dato settore. Ciò è impossibile. Questa azione riguarda molte altre linee di bilancio, non solo quella in discussione. Si tratta di un’operazione intesa a semplificare e chiarire il bilancio. Questo è l’elemento che informa la discussione. Non è possibile valutare il nostro operato rispetto al problema dell’AIDS limitandosi soltanto alla linea di bilancio che è stata citata. Fatta questa premessa, sono anche il primo ad ammettere che in generale non è facile comprendere i risultati che riusciamo ad ottenere basandosi sul bilancio, e ancor meno sulle nostre relazioni. Il sistema di presentazione delle relazioni e il sistema di informazione lasciano nettamente a desiderare: ciò è un monito per tutti noi e ci ricorda quanto lavoro ci sia ancora da fare. L’obiettivo è fare in modo di presentare relazioni dettagliate, anche alla nostra opinione pubblica, che rendano conto di quanto abbiamo realizzato con i fondi utilizzati. Dunque, la mia risposta è che non conta poi tanto il fatto di disporre o meno di una linea di bilancio . Come ho avuto modo di dire nella mia introduzione, presto saranno disponibili altri 25 milioni di euro, tratti da diverse fonti, questo per dimostrare che una linea di bilancio di per sé non dimostra quello che si fa realmente. L’onorevole Wijkman ha parlato dei rapporti con altre organizzazioni e l’OMS è stata citata da altri parlamentari. Come Unione europea dobbiamo aprirci di più alla cooperazione e al coordinamento con altri attori, anche oltre il cerchio dei nostri quindici Stati membri. Ciò è parte integrante del salto di qualità globale, in particolare nell’ottica dei beneficiari degli aiuti. Posso pertanto assicurare che si tratta di uno dei punti su cui intendiamo insistere."@it9 ". Let me first of all thank everyone for this debate. I was very happy to note that there is full agreement to what has been said by the different groups in Parliament. I also think that the nature of this problem demands a response which cuts across what otherwise often divides us in politics. I should like to give an assurance that the Commission wishes to increase its efforts in this area, not least in accordance with what has been the unifying theme and approach in the various interventions. Those are my comments. Thank you again for this debate. Finally, I would point out that, in a week’s time when we have the debate in the ACP-EU Joint Assembly in Nassau, I should very much like – if it is possible against the background of the questions I shall be answering – for us to discuss some of these themes there too and pass on some of the same messages which have characterised the present debate. I have a number of more specific comments to make. Mrs Maij-Weggen stressed that this is a very serious issue for the younger generation. I, too, was making the same point, and others have also emphasised it. If we are to contribute some hope to Africa, it is here that something is to be done. The figures which a number of people have quoted, tell their own story. I think that the situation is very serious and I agree that this is something other and more than a health problem, as has been pointed out in the course of the debate. Mrs Maij-Weggen said that what we are seeing is a breakdown of the societies concerned and that the progress which has been achieved is being undermined. I think these figures are hugely important. Producing better statistics and providing better information to the rest of the world about just how bad the situation in fact is, could be factors in increasing understanding among our populations of the necessity of increasing our efforts on behalf of Africa, and also generally, because this particular problem is bound up with the general situation in Africa. Statistics are also crucial for supporting those who wish to counter the taboo surrounding the problem. In Zimbabwe, it is very useful to obtain clear public statistics, not only about how bad things are there and how many people have been affected, but also about the results it has been possible to achieve over a number of years in neighbouring Tanzania and Uganda, and in Senegal. The more openly the authorities approach the problem, the more effective the results they can achieve. I have also noted in the debate about condom use that there is very broad agreement as to the crucial importance of making condoms available at low cost and of providing the population with accurate and straightforward information, as has been the case in Tanzania, Uganda and Senegal. In this connection, I should like to talk about an experience I had in the Binga district in Zimbabwe. There, 25% of women giving birth for the first time are HIV-positive, and more than 30% of women giving birth in maternity wards at the local hospital are also HIV-positive. This is a dreadful situation. We visited a number of nuns involved in an AIDS project. I asked them if the question of condoms was discussed in their educational work. They answered that they could only accept and recommend the use of condoms where prostitutes or similar groups were concerned. Otherwise, they preferred that people should be protected through the use of moral strength. This was a hard line to take, I think. When we know what is effective, we also have a duty to share this knowledge with people who can use it; in fact, to force it upon them, I would almost say. I think that the moral aspect of the matter and the question of where our duty lies can also move the discussion on. Also, this discussion may be seen in the light of the concept of conditionality which we do not refrain from utilising in these very poor countries, which need our partnership and our support. It might also be said that when, in relation to formulating conditionalities, we talk about structural adjustments and macro-economic support for these countries, it might be worth discussing certain conditionalities in regard to the countries’ ability to ensure survival of their own population. We ought, of course, to avoid too rigid an approach to this problem, but there is, in any case, a moral aspect to it which means that it would be wrong of us to accept the fact that people close their eyes to what is going on in certain countries. Survival is also a human right. And when we talk about the broad modern concept of human rights, it is, therefore, the new-born child in Zimbabwe, infected with HIV, who is our partner in securing these and not those groups of people who deliberately close their eyes and do not share with the population their knowledge of how HIV can be treated and, especially, prevented. The budget problem has been referred to by almost everyone in the debate. I should like to say that what we have here is a variant of a very general problem: that of how far it may be deduced from the budget’s various, and more or less specific, headings what the Commission, as a whole, is doing in a given area. In fact, it cannot be deduced. We are in the middle of an operation involving many more budgetary headings than the one discussed. It is an operation aimed at simplifying and clarifying the budget. That is what characterises the discussion. What we are doing about HIV and AIDS cannot be deduced merely by looking at the particular heading in the budget which has been discussed. That having been said, I would be the first to admit that it cannot properly be discovered from our own budget either (or, sadly, from our reporting) what, when it comes down to it, we are actually doing in this area. This is a significant weakness in the organisation of the whole reporting process and of efforts to make information available. It is a reminder to us that there is a lot of work ahead. The aim is that we should be able to report precisely, to our own public also, on what it really is we are getting for our money. My answer, then, is that it is not very significant if there is this particular heading in the budget. As I said in the introduction, there are now EUR 25 million on the way as an extra input into this area, and this sum has been taken from a variety of resources. This demonstrates that it is not only this one particular budget heading which shows how much we are doing. Mr Wijkman mentioned relations with other organisations, and the WHO was mentioned by another speaker. We shall be doing more to open up the EU with a view to better cooperation and coordination with other players, including players in addition to our fifteen Member States. This is an important part of improving the quality of what we offer, especially from the recipients’ point of view. I can therefore answer positively that this is something of what we want to aim for."@lv10 "Dank u voor dit debat. Ik stel tot mijn voldoening vast dat er een consensus bestaat onder de fracties van het Parlement. Ik denk ook dat onze reactie op dit soort problemen boven onze politieke meningsverschillen uit dient te stijgen. Ik kan u bevestigen dat de Commissie haar inspanningen op dit gebied wil verbeteren, in overeenstemming met de thema’s en de leidraad van de toespraken van vandaag. Tot zover mijn commentaar. Ik dank u nogmaals voor dit debat. Tenslotte hoop ik dat ik tijdens de besprekingen in de Paritaire Vergadering EU-ACS de volgende week in Nassau, bij het beantwoorden van de vragen die mij zullen worden gesteld, de gelegenheid zal krijgen om in te gaan op enkele van de onderhavige thema’s en de in dit debat naar voren gebrachte boodschappen over te brengen. Ik heb ook wat meer specifiek commentaar. Mevrouw Maij-Weggen had het over de ernst van dit probleem voor de jonge generatie. Zowel ikzelf als andere sprekers hebben dit aspect eveneens beklemtoond. Als wij Afrika hoop willen bieden, moeten we op dit vlak iets doen. De cijfers die verscheidene leden hebben genoemd, spreken voor zich. Ik vind de situatie zeer ernstig en ik ben het met u eens dat dit meer is dan een gezondheidsprobleem. Mevrouw Maij-Weggen had het over de ineenstorting van de Afrikaanse samenlevingen en de ondermijning van de vooruitgang die op ander gebied was geboekt. Ik vind cijfers zeer belangrijk. Betere statistieken en een betere voorlichting van de rest van de wereld over de ernst van de situatie, zouden kunnen helpen onze bevolkingen bewust te maken van de noodzaak om meer voor Afrika te doen, ook in het algemeen. Dit probleem hangt immers samen met de algemene situatie in Afrika. Statistieken zijn ook een belangrijke hulp voor de mensen die de taboes rond het probleem willen doorbreken. In Zimbabwe is het zeer nuttig om over openbare statistische gegevens te beschikken, niet alleen over de gevaarlijke situatie op dit vlak en het aantal slachtoffers in dit land, maar ook over de resultaten die de afgelopen jaren in de buurlanden Tanzania, Oeganda en Senegal werden bereikt. Hoe groter de openheid is van de kant van de autoriteiten, des te beter zullen de resultaten zijn. Ik heb tijdens het debat over de kwestie van condoomgebruik vastgesteld dat de meesten het belangrijk vinden dat voor iedereen goedkope condooms beschikbaar moeten worden gesteld en dat de bevolking precieze en openhartige informatie moet krijgen, zoals in Tanzania, Oeganda en Senegal is gebeurd. In dit verband wil ik u iets vertellen dat ik in het Binga-district in Zimbabwe heb meegemaakt. Daar is 25% van de vrouwen die hun eerste kind krijgen en meer dan 30% van de vrouwen die in de kraamkliniek van het lokale ziekenhuis bevallen, seropositief. Dit is een verschrikkelijke situatie. Wij bezochten enkele nonnen die meewerken aan een AIDS-project. Ik vroeg hen of het thema condooms deel uitmaakt van hun voorlichtingsprogramma. Zij antwoordden dat zij het gebruik van condooms slechts konden aanvaarden en aanbevelen wanneer het prostituees of een dergelijk soort mensen betrof. In alle andere gevallen vonden zij dat de mens moreel sterk genoeg moet zijn om zich te beschermen. Ik vind dit een hard standpunt. Als wij weten welke hulpmiddelen er zijn, hebben wij de plicht dit mee te delen aan de mensen die het nodig hebben. Wij moeten hun als het ware onze kennis opdringen. Het besef van onze plicht en het morele aspect zijn in dit debat naar mijn mening zeer belangrijk. Men kan het debat ook zien in het licht van het begrip conditionaliteit, dat wij immers ook toepassen wanneer deze arme landen ons partnerschap en onze hulp nodig hebben. Bedenkt men hoeveel voorwaarden er geformuleerd worden voor structurele aanpassingen en macro-economische hulp aan deze landen, dan is het toch wel de moeite waard enkele woorden te wijden aan bepaalde voorwaarden waaraan deze landen moeten voldoen, willen zij ervoor kunnen zorgen dat hun bevolking kan overleven. Wij mogen op dit vlak uiteraard geen al te stroeve houding aannemen, maar op grond van het morele aspect mogen wij in sommige landen de ogen niet sluiten. Overleven is ook een mensenrecht. Wanneer we de mensenrechten als een breed en modern begrip opvatten, dan is het pas geboren seropositieve kind in Zimbabwe onze partner met betrekking tot de mensenrechten en niet de mensen die hun ogen bewust sluiten en hun kennis weigeren te delen met de bevolking door haar te verzwijgen hoe ze zich kan laten behandelen en hoe ze de ziekte kan voorkomen. Bijna alle sprekers hebben het begrotingsprobleem tijdens het debat naar voren gebracht. Ik merk op dat we hier weer geconfronteerd worden met een algemeen probleem, namelijk dat men uit de verschillende min of meer gedetailleerde begrotingslijnen niet kan afleiden wat de Commissie in haar geheel op dit bepaald gebied doet. Wij zitten midden in een bepaalde operatie, die ook betrekking heeft op een groot aantal andere begrotingslijnen en niet alleen de begrotingslijn waarover we het hier hebben. Met die operatie willen we de begroting vereenvoudigen en verduidelijken. Daar draait de discussie om. Men kan uit de betrokken begrotingslijnen alleen niet aflezen wat wij op het gebied van HIV/AIDS doen. Afgezien hiervan, ben ik de eerste om toe te geven dat het moeilijk is om uit onze begroting, laat staan uit onze rapportering, op te maken wat wij op dit gebied precies doen. Dit is een duidelijke tekortkoming in de manier waarop de rapportering en de voorlichting gestructureerd zijn. Het is een hint in onze richting, een teken dat er veel werk aan de winkel is. De bedoeling is een precieze rapportering, ook tegenover onze eigen publieke opinie, over de bereikte resultaten. Mijn antwoord is dus dat deze specifieke begrotingslijn hierbij geen rol speelt. Zoals ik in mijn inleiding al zei, is er 25 miljoen euro extra uitgetrokken en dit bedrag is in verschillende begrotingsposten terug te vinden. Hieruit blijkt dus dat deze specifieke begrotingslijn niet weerspiegelt wat wij allemaal doen. De heer Wijkman noemde de betrekkingen met andere organisaties en de WGO werd door een andere spreker genoemd. Wij zullen de EU sterker openstellen en meer gaan samenwerken met andere partners dan de vijftien lidstaten. Dit is een belangrijke kwaliteitsverbetering, vooral voor de begunstigden. Daarom kan ik beamen dat dit een van onze prioriteiten is."@nl2 "Gostaria, em primeiro lugar, de agradecer o debate que teve lugar. Registei com grande satisfação que se verifica um amplo consenso relativamente a tudo o que foi dito pelos diferentes grupos no Parlamento. Também penso que a natureza do problema exige reacções que se sobrepõem àquilo que, do ponto de vista político, frequentemente nos separa. Gostaria de asseverar que a Comissão deseja reforçar o esforço desenvolvido neste campo, inclusivamente de acordo com o que foi o tema e a linha geral das diferentes intervenções. Eram estes os meus comentários. Quero agradecer, mais uma vez, o debate. Para concluir, gostaria apenas de referir que, quando a questão for debatida daqui a uma semana na Assembleia Paritária ACP/UE, em Nassau, - e tendo em conta as perguntas às quais terei de responder - espero ter também a oportunidade de, nessa altura, abordar alguns dos temas e passar alguns dos recados que caracterizaram este debate. Gostaria de apresentar um conjunto de comentários mais específicos. A senhora deputada Maij-Weggen salientou que a situação é particularmente grave para a geração mais jovem. Eu próprio referi esse aspecto que foi também salientado por outros deputados. Se quisermos contribuir com esperança para África, é neste ponto que temos de fazer alguma coisa. Os números, citados por diversas pessoas, falam muito claramente. Considero que a situação é muito grave e que este aspecto é mais do que um mero problema de saúde, tal como foi referido durante o debate. A senhora deputada Maij-Weggen referiu que representa o colapso destas sociedades e que os progressos, entretanto alcançados, estão a ser minados. Penso que os números são tremendamente importantes. Melhores informações estatísticas e uma melhor informação no resto do mundo sobre a gravidade da situação poderiam ser um factor de reforço da sensibilização da população dos nossos países para a necessidade de uma acção global reforçada a favor de África. Porque este problema prende-se com a situação geral em África. As estatísticas são igualmente cruciais para aqueles que desejam combater a atitude que faz deste problema um tabu. Seria muito útil conseguir dados estatísticos oficiais claros no Zimbabwe, não apenas em relação ao perigo relacionado com o problema mas também quanto ao número de pessoas atingidas nesse país e aos resultados que têm sido alcançados nos países vizinhos, designadamente na Tanzânia, no Uganda e no Senegal. Quanto mais aberta for a posição das autoridades em relação ao problema, mais eficazes poderão ser os resultados. Durante o debate sobre a utilização de preservativos verifiquei ainda que se regista um consenso geral quanto ao facto de ser decisivo o acesso aos preservativos e a um preço barato, e também quanto à necessidade de informar as populações com precisão e seriedade, como se tem verificado na Tanzânia, Uganda e Senegal. Neste contexto, gostaria de referir uma experiência pessoal que tive no distrito do Binga, no Zimbabwe. Nesse distrito, 25% das mulheres primo-parturientes são seropositivas, e mais de 30% das mulheres que dão à luz nas maternidades dos hospitais locais são igualmente seropositivas. É uma situação calamitosa. Visitámos também umas freiras que participavam no projecto SIDA. Perguntei-lhes se a questão do uso de preservativos fazia parte do seu trabalho de informação. Responderam que admitiam e recomendavam a utilização de preservativos nos casos de prostituição ou de grupos semelhantes. Nos restantes casos, porém, desejavam que se empregasse a força moral para proteger as pessoas. Na minha opinião, esta é uma linha dura, particularmente quando sabemos a sua eficácia, por isso temos igualmente a obrigação de partilhar este conhecimento com as pessoas que dele precisam, e eu diria até de lhes impor este conhecimento. Julgo que esta questão da nossa obrigação e do aspecto moral poderá igualmente contribuir para levar esta discussão avante, questão essa que, em alternativa, poderá ser observada à luz do conceito da condicionalidade, o qual não nos coibimos de aplicar no caso destes países muito pobres que necessitam da nossa parceria e do nosso apoio. Quanto ao que se diz em termos de condicionalidade, quando falamos de adaptação de estruturas e do auxílio macroeconómico aos países em questão, talvez valesse a pena discutir condicionalidades a propósito das possibilidades dos países em causa assegurarem a sobrevivência da sua própria população. Devemos, naturalmente, evitar uma atitude demasiado desajeitada relativamente a estes assuntos que, todavia, encerram um aspecto moral, o qual faz com que seja errado, da nossa parte, aceitar que certos países fechem os olhos ao problema. Sobreviver é também um direito. E quando falamos do conceito moderno alargado dos direitos humanos, são as crianças recém nascidas seropositivas no Zimbabwe que são os nossos parceiros no que concerne os direitos do Homem, e não aqueles círculos que conscientemente fecham os olhos e não partilham com a população os conhecimentos que possuem sobre a forma como esta questão deve ser tratada e, principalmente, prevenida. O problema do orçamento foi mencionado pela quase totalidade dos intervenientes no debate. Gostaria de dizer que estamos perante uma variante de um problema absolutamente usual, nomeadamente a questão de saber até que ponto é possível, a partir das rubricas mais ou menos específicas do orçamento, ler o que, em termos globais, a Comissão tem estado a fazer num determinado campo. De facto, não é possível. Estamos no meio de uma operação que envolve muito mais rubricas orçamentais do que a rubrica específica que foi aqui debatida. É uma operação que aponta para uma simplificação e uma clarificação do orçamento. É isto que caracteriza a discussão. Não é possível inferir o que estamos a fazer no caso do HIV/SIDA apenas pela análise da rubrica orçamental aqui referida. Assim, serei o primeiro a admitir que não é possível saber concretamente, através do nosso orçamento - e possivelmente também não o será através do nosso relatório -, o que temos vindo a realizar nesse campo. A forma como elaborámos os relatórios e como todo o trabalho de informação foi planeado revela uma fraqueza significativa. Serve para nos lembrar que temos um grande trabalho à nossa frente. O objectivo deverá ser a apresentação de relatórios precisos, inclusive para o público, relativamente ao que tem sido possível realizar com os montantes concedidos. Portanto, a minha resposta vai no sentido de que não é relevante a existência ou não desta rubrica orçamental. Conforme referi na introdução, vão agora a caminho 25 mil euros como um esforço adicional neste campo, um montante que foi retirado de diversos meios. Isto mostra que não é apenas esta rubrica orçamental especial que revela o que estamos a fazer. O senhor deputado Wijkman referiu o relacionamento com as outras organizações, tendo a OMS sido citada por outro orador. Devemos abrir mais a UE ao nível de uma melhor cooperação com outros agentes, inclusivamente os que não fazem parte dos quinze Estados-Membros. É uma parte importante da melhoria de qualidade, principalmente do ponto de vista dos beneficiários. Por isso, posso responder afirmativamente que este é um dos aspectos em que iremos apostar."@pt11 "Låt mig först tacka för denna debatt. Jag har med stor tillfredsställelse noterat att det finns en genomgående enighet i allt som sagts från de olika grupperna i parlamentet. Jag menar också att detta problems karaktär kräver en reaktion som överbryggar det som annars ofta skiljer oss politiskt. Jag vill också gärna ge ett löfte om att kommissionen har för avsikt att förstärka insatsen på detta område, också i överensstämmelse med det som varit det genomgående temat och den genomgående linjen i de olika inläggen. Detta var mina kommentarer. Jag tackar ännu en gång för denna debatt. Till sist vill jag nämna att om en vecka, när vi debatterar i den gemensamma församlingen AVS-EU i Nassau, vill jag mycket gärna – om det finns möjlighet för det mot bakgrund av de frågor jag skall svara på – att vi även där kan ta upp några av dessa ämnen och förmedla några av de budskap som har präglat denna debatt. Jag har en rad mer specifika kommentarer. Maij-Weggen betonade särskilt att detta är mycket allvarligt för den yngre generationen. Jag var också inne på detta och andra har också betonat detta. Om vi skall bidra med ett hopp för Afrika, är det här det skall göras något. De siffror som flera har nämnt talar sitt eget tydliga språk. Jag anser att situationen är mycket allvarlig och jag håller med om att detta är något annat och mer än ett hälsoproblem, som sagts under debatten. Maij-Weggen var inne på att det handlar om ett sammanbrott för dessa samhällen, och att de framsteg som hade skett håller på att undermineras. Jag tror att siffrorna är kolossalt viktiga. Bättre statistik och bättre information i resten av världen om hur katastrofal situationen faktiskt är, kan vara en av de faktorer som kan förbättra förståelsen hos våra medborgare för nödvändigheten av en större insats för Afrika – också rent allmänt. För detta problem har att göra med den allmänna situationen i Afrika. Statistik är också avgörande för att stödja dem som vill bekämpa tabuinställningen till problemet. I Zimbabwe är det mycket behövligt att få en tydlig offentlig statistik, inte bara om hur farligt detta är och hur många som drabbats i landet, utan också om vad som på några år varit möjligt att uträtta genom åtgärder i grannländerna Tanzania och Uganda, samt i Senegal. Ju öppnare myndigheterna förhåller sig till problemet, desto mer effektiva resultat kan de uppnå. Jag har också i debatten om kondomanvändning märkt att det råder stor enighet om att det är avgörande att göra kondomer tillgängliga och billiga, samt att ge befolkningen en exakt och ärlig information, just som skett i Tanzania, Uganda och Senegal. Jag vill i detta sammanhang nämna en erfarenhet jag fick i Binga-distriktet i Zimbabwe. Där är 25 procent av förstföderskorna hiv-positiva, och mer än 30 procent av de kvinnor som föder på förlossningsavdelningen på det lokala sjukhuset är också hiv-positiva. Det är en fruktansvärd situation. Vi besökte några nunnor som var med i ett aids-projekt. Jag frågade dem om frågan om kondomer ingick i deras informationsarbete. De svarade att de bara kunde acceptera användningen av och rekommendera kondomer när det rörde sig om prostituerade eller liknande grupper. För övrigt var deras önskemål att man skall använda moralisk styrka som försvar för människorna. Detta tycker jag var en hård linje, och när vi känner till effekten har vi också en förpliktelse att dela denna kunskap med de människor som har användning av den: Ja, jag vill nästan säga att påtvinga dem denna kunskap. Denna fråga om vår plikt i sammanhanget och den moraliska aspekten tycker jag också kan föra denna diskussion vidare, eller man kan också se denna diskussion mot bakgrund av villkorsbegreppet, som vi ju inte avhåller oss från att använda i förbindelse med dessa mycket fattiga länder som har nytta av vårt partnerskap och vårt bistånd. Och man får verkligen säga att i förhållande till vad som formuleras i form a v villkor, när vi talar om strukturanpassningar och makroekonomiskt bistånd till länderna, så var det sannerligen värt att diskutera vissa villkor med hänsyn till staternas möjligheter till att säkerställa sin egen befolknings överlevnad. Vi bör naturligtvis undvika en alltför stelbent inställning i denna fråga, men det finns i vilket fall en moralisk aspekt i den, som gör att det är fel av oss att acceptera att man blundar år situationen i vissa länder. Det är en mänsklig rättighet att få överleva. Och när vi talar om det breda, moderna människorättsbegreppet, är det alltså det nyfödda hiv-smittade barnet i Zimbabwe som är vår partner med hänsyn till de mänskliga rättigheterna, och inte den grupp av personer som medvetet blundar för situationen och inte delar med sig av sin kunskap till befolkningen om hur detta kan hanteras och i synnerhet förebyggas. Budgetproblemet har nämnts av nästan alla deltagare i debatten. Jag måste säga att vi här har en variant av ett allmänt problem, när det rör sig om hur man från budgetens olika mer eller mindre specifika poster kan avläsa vad kommissionen som helhet gör på ett givet område. Det kan man inte. Vi är mitt i en operation som rör många andra budgetposter än bara de som diskuterats här. Det är en operation som syftar till ett förenklande och ett klargörande av budgeten. Det är det som präglar diskussionen. Man kan inte avläsa vad vi gör i frågan om hiv/aids bara genom att titta på den omnämnda budgetposten. När nu detta är sagt, skall jag vara den förste att medge att man inte heller i övrigt i vår budget – och dåligt nog inte heller i vår rapportering – riktigt kan utläsa vad vi totalt sett uträttar på området. Det finns betydliga brister vad gäller det sätt som hela rapporteringen och hela informationsarbetet är organiserat. Det är en påminnelse till oss om att det finns ett stort arbete att uträtta. Målet är att vi skall kunna rapportera precist, också till vår egen allmänhet, om vad det egentligen är vi gör för pengarna. Men mitt svar är alltså att det inte betyder så mycket om det är denna specifika budgetpost. Som jag sade i inledningen är nu 25 miljoner euro på väg som en extra insats på området, och de har tagits från olika medel. Av detta framgår att det inte bara är denna specifika budgetpost som visar hur mycket vi gör. Wijkman nämnde förhållandet till andra organisationer, och WHO har nämnts av en annan talare. Vi kommer att göra EU mer öppet vad gäller samarbete och skapa en bättre samordning med andra aktörer, också andra än våra femton medlemsstater. Det är en viktig del av en kvalitetsförbättring, särskilt sett från mottagarnas synvinkel. Därför kan jag ge ett positivt svar på att detta är något av det som vi vill satsa på."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald))"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειρoκρoτήματα)"8 "Comisión"12 "Kommissionen"1 "Nielson,"1,12 "ad hoc"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph