Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-10-05-Speech-2-065"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁴
dcterms:Date	"1999-10-05"^^xsd:date⁴
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ellevte internationale konference om aids i Lusaka⁴
dcterms:Language	"en"^^xsd:language⁴
lpv:document identification number	"en.19991005.4.2-065"⁴
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-10-05-Speech-2-066⁴
lpv:speaker	lp:Nielson⁴
lpv:spoken text	"I would like to begin by extending my gratitude to the European Parliament for bringing up the important theme of AIDS in developing countries and by discussing the conclusions of the International Conference on AIDS in Africa which has just taken place in Lusaka, Zambia. Countries are looking for incentives as part of the solution for people to lower their risk and vulnerability even in the most difficult situations. Countries have to decide about sustainable and fair financing. In addition the international community, including the EU, can assist, for example by lowering the cost of condoms and providing clean needles and essential drugs. This should include those drugs that can have sizeable effects on reducing HIV transmission from mothers to children and those that provide primary health care especially for the poorest, most affected and most vulnerable. Having mentioned condoms, it must be said that this is one of the best and safest ways of preventing the spread of the epidemic. Some people express moral reservations about using and promoting this type of prevention. However, I would like to underline that, given the size of the public health problem we are facing, the interests of the population at risk must be given priority over dogmatic positions of principle. It is most encouraging that an increasing number of developing countries have already given priority to the interests of their population, but there is still a long way to go. AIDS must be even more at the core of our development and poverty reduction efforts. We know that higher inequality is associated with higher HIV infection. This is especially so in the case of inequality between men and women. AIDS spreads more widely where women depend on men’s earnings, are unable to read and have limited legal rights to divorce, inheritance and child custody. The EU, jointly with its international and national partners, has been generous and timely in its response to the AIDS pan-demic in several developing countries. Our support has not, however, always gone to the most effective interventions, and has not yet reached the level needed to have the impact required. We will therefore continue to work with developing countries to ensure that the available knowledge, and our funds, produce better results in the future. However, only a joint action can reach the level required and we will therefore step up still further our efforts to coordinate with all those involved. Finally, the Commission welcomes the SADC Heads of States’ Declaration on HIV/AIDS, which was signed in Lusaka. We ourselves look forward to finalising, as soon as possible, the signing of an extra financial package for the regional AIDS Action Plan in the SADC region (EUR 5m) as well as an additional all-ACP regional initiative on AIDS for another EUR 20m. These additional resources may appear meagre in view of the problem; however, it should only be seen as an extra effort, providing a further catalyst to EU and global commitments to confront this devastating epidemic. We must all work together in this effort. The Commission is very concerned about the devastating effects of AIDS in the developing world and the apparent inability to stem the epidemic drastically and provide appropriate care for all those affected and infected. The statistics and analysis show convincingly that developing countries and the global community cannot ignore the AIDS epidemic. In developing countries, where 90% of all HIV infections occur, AIDS is reversing hard-won gains in improving the quality of life. In many hard-hit countries AIDS has already reduced life expectancy by more than ten years. AIDS is also rooted in and exacerbating poverty and inequality. Its effects are especially devastating for the poor, who have the fewest resources with which to cope. I should like to highlight some of the efforts made by the Commission and in particular some of the new initiatives envisaged. The Commission has been confronting AIDS since 1987 with widely-debated AIDS policies, strategies, actions, finances and, last but not least, through global and country partnerships. By the end of 1997 the EC had committed a total of EUR 200 million to HIV/AIDS projects in most developing countries. We are eager to do more both by providing more money, and by working with the countries, our Member States and international partners to devise effective strategies that curtail the spread of HIV, cushion its impact on the health sector and provide care for those already afflicted with AIDS. However, we cannot confront AIDS without first acknowledging that it threatens every country and that each country has a core responsibility and potential to protect its populations through political leadership, sufficient resources and effective and equitable strategies. Country after country has ignored the AIDS epidemic, denying that the behaviour that spreads HIV occurs within its borders; and country after country has been proved tragically wrong. It is particularly important that the authorities of these countries should be clear in their calls for prevention of the spread of the epidemic. Hiding the facts will do no good. The populations must be clearly informed of the danger they are in and about the possible prevention measures. Here I am thinking especially about the younger generation. The latest post-Cairo-plus-five international conference on population and development debated the subject of sexual habits and rights, particularly of the young. It is necessary to focus more on this vulnerable part of the population if prevention measures are to have an improved effect. But political leadership and recognition of the problem of AIDS is only the first step. Our joint response to the epidemic must also be sufficiently wide and fair. Poor people and poor countries face many pressing problems besides AIDS, and government and international resources are scarce and even declining. In a typical developing country it costs as much to treat one AIDS patient for a year as it does to educate ten primary school students for a year. Balancing these worthwhile objectives is difficult but essential. Therefore all partners should play an appropriate role and do so in genuine partnership. This has been the spirit of the EU’s response in the past and will also be at its core in the future."@en³
lpv:translated text	"Jeg vil gerne indlede med at udtrykke min taknemmelighed over for Europa-Parlamentet for at tage det vigtige tema om aids i udviklingslandene op og drøfte konklusionerne fra den internationale konference om aids i Afrika, der lige har fundet sted i Lusaka, Zambia. Landene søger efter incitamenter som en del af løsningen på problemet med at få folk til at reducere deres risiko og sårbarhed i de vanskeligste situationer. Landene må træffe beslutninger om en bæredygtig og fair finansiering. Desuden kan det internationale samfund, og herunder EU, f.eks. bistå ved at nedsætte prisen på kondomer og levere rene nåle og livsvigtige lægemidler. Denne bistand bør omfatte de lægemidler, der har betragtelige virkninger, når det gælder om at begrænse hiv-smitten fra mødre til børn, og de lægemidler, der især bliver anvendt i den primære sundhedspleje navnlig for de fattigste, mest berørte og mest sårbare. Når jeg har nævnt kondomer, må det siges, at de udgør en af de bedste og sikreste måder at forebygge spredningen af epidemien på. Nogle mennesker udtrykker moralske forbehold over for anvendelse og fremme af denne form for forebyggelse. Men jeg vil gerne understrege, at der som følge af størrelsesordenen af det folkesundhedsproblem, vi står over for, bør gives højere prioritet til den truede befolknings interesser end til principielle dogmatiske holdninger. Det er yderst opmuntrende, at et stadig større antal udviklingslande allerede har prioriteret deres befolknings interesser, men der er stadig lang vej at gå. Aids bør være endnu mere centralt placeret i vores udviklings- og fattigdomsbegrænsningsindsats. Vi ved, at større ulighed er forbundet med flere tilfælde af hiv-infektioner. Dette gælder især ulighederne mellem mænd og kvinder. Aids spreder sig voldsommere de steder, hvor kvinder er afhængige af mænds indtjening, ikke kan læse og har begrænsede lovfæstede rettigheder med hensyn til skilsmisse, arv og forældremyndighed. EU har sammen med sine internationale og nationale partnere været generøs og ude i tide i dens reaktion på aids-pandemien i adskillige udviklingslande. Vores støtte er imidlertid ikke altid gået til de mest effektive indgreb og er endnu ikke nået det nødvendige niveau for at få den tilsigtede virkning. Vi vil derfor fortsat arbejde sammen med udviklingslandene for at sikre, at den eksisterende viden, og vores midler, leverer bedre resultater i fremtiden. Men kun ved en fælles indsats kan vi nå det tilsigtede niveau, og vi vil derfor øge vores bestræbelser yderligere for at koordinere indsatsen med alle de involverede. Endelig bifalder Kommissionen SADC-statschefernes erklæring om hiv/aids, der blev underskrevet i Lusaka. Vi ser selv frem til snarest muligt at afslutte vedtagelsen af en ekstra økonomisk pakke til den regionale aids-handlingsplan i SADC-regionen (EUR 5 millioner) såvel som et yderligere regionalt aids-initiativ for alle AVS-landene på yderligere EUR 20 millioner. Disse yderligere ressourcer kan synes beskedne i lyset af problemets størrelsesorden, men det bør kun ses som en ekstra indsats, der udgør en yderligere katalysator for EU og det globale engagement i at bekæmpe denne altødelæggende epidemi. Vi må alle samarbejde om denne indsats. Kommissionen er meget bekymret over de katastrofale virkninger, aids har i udviklingslandene, og den tilsyneladende manglende evne til at dæmme kraftigt op mod epidemien og sørge for passende pleje af de berørte og smittede. Statistikker og analyse viser på overbevisende måde, at udviklingslandene og det globale samfund ikke kan ignorere aids-epidemien. I udviklingslande, hvor 90% af alle hiv-infektioner finder sted, vender aids op og ned på tilkæmpede fremskridt med at forbedre livskvaliteten. I mange hårdtramte lande har aids allerede nedsat den forventede levetid med over 10 år. Aids har også sine rødder i og øger fattigdom og ulighed. Sygdommens virkninger er særlig katastrofale for de fattige, som har færrest ressourcer til at klare den. Jeg vil gerne fremhæve nogle af de bestræbelser, som Kommissionen har gjort, og navnlig en række nye, planlagte initiativer. Kommissionen har bekæmpet aids siden 1987 med vidt og bredt drøftede aids-politikker, -strategier, -aktioner, -finansiering og sidst men ikke mindst via globale og landepartnerskaber. Ved udgangen af 1997 havde EF bevilget i alt EUR 200 millioner til hiv/aids-projekter i de fleste udviklingslande. Vi er opsatte på at gøre mere både ved at give flere penge og ved at samarbejde med landene, vores medlemsstater og internationale partnere om at udforme effektive strategier, der kan reducere spredningen af hiv-smitten, afdæmpe dens indvirkning på sundhedssektoren og sørge for pleje af dem, der allerede er ramt af aids. Men vi kan ikke bekæmpe aids uden først at erkende, at denne sygdom truer alle lande, og at alle lande har et centralt ansvar og potentiale til at beskytte sine egne befolkninger gennem politisk lederskab, tilstrækkelige ressourcer og effektive og retfærdige strategier. Det ene land efter det andet har ignoreret aids-epidemien og fornægtet, at den adfærd, der spreder hiv, eksisterer inden for dets grænser, og det ene land efter det andet har vist sig at tage tragisk fejl. Det er særlig vigtigt, at myndighederne i disse lande er klare i deres tilskyndelser til forebyggelse mod spredning af epidemien. Det nytter ikke noget at forsøge at skjule kendsgerningerne. Befolkningerne må informeres klart om den fare, de befinder sig i, og om de mulige forebyggelsesforanstaltninger. Her tænker jeg især på den yngre generation. Ved den seneste post-Cairo-plus-fem internationale befolknings- og udviklingskonference drøftede man emnet seksuelle vaner og rettigheder, og navnlig for de unge. Det er nødvendigt at fokusere mere på denne sårbare del af befolkningen, hvis forebyggelsesforanstaltningerne skal have en større virkning. Men politisk lederskab og anerkendelse af aids-problemet er kun det første skridt. Vores fælles reaktion på epidemien må også være tilstrækkelig bred og fair. Fattige mennesker og fattige lande står over for mange andre presserende problemer ud over aids, og regerings- og internationale ressourcer er knappe og endog faldende. I et typisk udviklingsland koster det det samme at behandle én aids-patient i et år, som det koster at uddanne ti elever i grundskolens første klasser i et år. At afveje disse lødige mål er vanskeligt, men væsentligt. Derfor bør alle partnere spille en passende rolle og gøre det i et ægte partnerskab. Dette har været ånden i EU's reaktion tidligere, og det vil ligeledes være et centralt element i fremtiden."@da¹ "Ich danke den Mitgliedern des Europäischen Parlaments, daß sie das wichtige Thema AIDS in Entwicklungsländern zur Sprache gebracht haben und möchte über die Ergebnisse der Internationalen Aids-Konferenz in Afrika berichten, die kürzlich in der sambischen Hauptstadt Lusaka stattfand. In den Ländern überlegt man im Hinblick auf mögliche Problemlösungen, wie man den Menschen einen Anreiz bieten könnte, Risiko und Gefährdung auch unter den schwierigsten Bedingungen zu verringern. In den Ländern muß eine dauerhafte und gerechte Finanzierung beschlossen werden. Darüber hinaus können die internationale Gemeinschaft und die EU helfen, zum Beispiel durch preisgünstigere Kondome und die Bereitstellung sauberer Nadeln und notwendiger Medikamente. Diese Medikamente sollten die Mittel beinhalten, durch welche die Übertragung des HIV-Erregers von Müttern auf deren Kinder und auf diejenigen spürbar verringert werden kann, welche die medizinische Grundversorgung der Ärmsten und der am schwersten Betroffenen übernehmen. Gerade die Benutzung von Kondomen ist eine der besten und sichersten Möglichkeiten, die Ausbreitung der Seuche zu verhindern. Manchmal bestehen moralische Bedenken gegenüber dem Einsatz und der Förderung dieser Präventionsmöglichkeit. Ich möchte jedoch betonen, daß man angesichts dieses enormen Problems für die Volksgesundheit die Interessen der Risikogruppen und nicht dogmatische Positionen in den Vordergrund stellen sollte. Es ist sehr ermutigend, daß viele Entwicklungsländer den Interessen der Bevölkerung bereits Priorität eingeräumt haben, trotzdem bleibt noch viel zu tun. Wir müssen das Thema Aids noch mehr in den Mittelpunkt unserer Programme zur Entwicklungshilfe und Armutsbekämpfung stellen. Es ist bekannt, daß das HIV-Infektionsrisiko höher ist, wenn große Ungleichheit herrscht. Dies trifft vor allem bei fehlender Gleichberechtigung zwischen Mann und Frau zu. Aids breitet sich dort stärker aus, wo Frauen vom Einkommen des Mannes abhängig sind, nicht lesen können und ihre Rechte im Hinblick auf Scheidung, Erbe und das Sorgerecht für die Kinder eingeschränkt sind. Die EU und ihre internationalen und nationalen Partner haben mehrere Entwicklungsländer großzügig und frühzeitig bei der Bekämpfung von Aids unterstützt. Unsere Unterstützung kam jedoch nicht immer den wirkungsvollsten Projekten zugute und hat bisher weder den erforderlichen Umfang erreicht noch die notwendige Wirkung gezeigt. Wir werden deshalb unsere Zusammenarbeit mit den Entwicklungsländern fortsetzen, um sicherzustellen, daß durch die vorhandenen Erkenntnisse und unsere Fördermittel zukünftig bessere Ergebnisse erzielt werden können. Nur durch gemeinsame Maßnahmen können wir im erforderlichen Umfang helfen, und wir werden uns daher weiter um eine bessere Koordinierung aller Beteiligten bemühen. Die Kommission begrüßt die in Lusaka unterzeichnete Erklärung der Staats- und Regierungschefs der SADC über HIV/Aids. Wir hoffen, so schnell wie möglich ein zusätzliches Finanzpaket in Höhe von 5 000 000 Euro für den regionalen Aids-Aktionsplan in der SADC-Region schnüren und weitere 20 000 000 Euro für eine zusätzliche regionale Initiative zur Aidsbekämpfung in allen AKP-Ländern bewilligen zu können. Diese Mittel mögen angesichts des Problems unzureichend erscheinen, doch sollten sie lediglich als zusätzliches Bemühen betrachtet werden, mit dem die Verpflichtungen der EU und der übrigen Welt zur Eindämmung dieser verheerenden Seuche einen weiteren Impuls erhalten sollen. In diesem Bereich kommt es darauf an, daß wir alle zusammenarbeiten. Die Kommission ist sehr besorgt über die verheerenden Folgen von Aids in den Entwicklungsländern und das offensichtliche Unvermögen, die Seuche wirksam einzudämmen und die infizierten und betroffenen Personen angemessen zu betreuen. Aus den Statistiken und Untersuchungen geht eindeutig hervor, daß Aids weder in den Entwicklungsländern noch in der internationalen Gemeinschaft ignoriert werden darf. In den Entwicklungsländern, in denen 90 % aller HIV-Infektionen auftreten, wird die mühsam erreichte Verbesserung der Lebensqualität durch Aids zunichte gemacht. In vielen der am schlimmsten betroffenen Ländern ist die Lebenserwartung durch Aids bereits um mehr als 10 Jahre gesunken. Die Ursachen von Aids liegen in Armut und Ungleichheit, beides wird durch die Krankheit noch verschlimmert. Die Folgen von Aids sind besonders für die Armen verheerend, die über die geringsten Mittel verfügen, um mit der Krankheit fertigzuwerden. Ich möchte über die Bemühungen der Kommission berichten und vor allem einige der neuen geplanten Initiativen vorstellen. Die Kommission engagiert sich seit 1987 mit weithin diskutierten Maßnahmen, Strategien, Aktionen, Finanzmitteln und nicht zuletzt über globale und Länderpartnerschaften in der Aids-Bekämpfung. Bis Ende 1997 hatte die EU insgesamt 200 Millionen Euro für HIV-/Aids-Projekte in den meisten Entwicklungsländern bereitgestellt. Wir würden gerne noch mehr tun, wir möchten zum einen mehr Geld bereitstellen und zum anderen mit den betroffenen Ländern, mit unseren Mitgliedstaaten und mit internationalen Partnern zusammen wirksame Strategien entwickeln, durch welche die Ausbreitung von HIV eingedämmt, die Auswirkungen auf den Gesundheitssektor gemildert und die Pflege aidskranker Patienten ermöglicht werden kann. Wir können der Krankheit jedoch nichts entgegensetzen, wenn die Erkenntnis fehlt, daß Aids eine Gefahr für jedes Land ist, daß jedes Land verpflichtet und in der Lage ist, seine Bevölkerung durch politische Entscheidungen, ausreichende Mittel und wirksame und angemessene Strategien zu schützen. Die Länder haben mit dem Hinweis darauf, daß Verhaltensweisen, die zur Ausbreitung von HIV führen, bei ihnen nicht zum Tragen kämen, die Aids-Epidemie ignoriert, und sie alle sind einem schrecklichen Irrtum unterlegen. Es ist vor allem wichtig, daß die Behörden dieser Länder unmißverständlich dazu aufrufen, die weitere Ausbreitung der Seuche zu verhindern. Es hat keinen Sinn, die Fakten zu leugnen. Die Bürger müssen über die bestehenden Gefahren und die möglichen Schutzmaßnahmen aufgeklärt werden. Ich denke hier vor allem an die jüngere Generation. Auf dem jüngsten Treffen fünf Jahre nach der Internationalen Konferenz über Bevölkerung und Entwicklung in Kairo wurde über das Sexualverhalten und das Recht der sexuellen Selbstbestimmung, insbesondere junger Menschen, gesprochen. Um die Wirksamkeit von Präventionsmaßnahmen zu verbessern, sollten wir uns mehr auf diesen gefährdeten Teil der Bevölkerung konzentrieren. Politische Führerschaft und das Erkennen des Problems Aids sind jedoch nur ein erster Schritt. Unsere gemeinsame Antwort auf die Epidemie muß möglichst weitgefächert und gerecht sein. Arme Menschen und arme Entwicklungsländer haben neben Aids mit vielen anderen schwerwiegenden Problemen zu kämpfen, und die Haushaltsmittel sowie internationale Finanzhilfen sind knapp und werden sogar noch weiter beschnitten. In einem typischen Entwicklungsland kostet die einjährige Behandlung eines einzigen Aids-Patienten ebenso viel wie die einjährige Ausbildung von zehn Grundschülern. Die Schaffung von Ausgewogenheit zwischen diesen lohnenden Ziele ist schwierig, aber entscheidend. Daher sollten alle Beteiligten eine ihnen angemessene Rolle übernehmen und dies in echter Partnerschaft tun. Die EU hat in der Vergangenheit nach diesem Grundsatz gehandelt, der auch zukünftig im Mittelpunkt stehen wird."@de⁷ "Θα ήθελα κατ’ αρχάς vα εκφράσω τηv ευγvωμoσύvη μoυ στo Ευρωπαϊκό Κoιvoβoύλιo πoυ φέρvει πρoς συζήτηση τo σημαvτικό θέμα τoυ AIDS στις αvαπτυσσόμεvες χώρες και vα αναφερθώ στα συμπεράσματα της διεθvoύς διάσκεψης για τo AIDS στηv Αφρική, η oπoία μόλις πραγματoπoιήθηκε στη Λoυζάκα της Ζάμπια. Στo πλαίσιo της εξεύρεσης λύσης oι χώρες αvαζητoύv κίvητρα oύτως, ώστε oι άvθρωπoι vα περιoρίσoυv τov κίvδυvo και τηv τρωτότητά τoυς ακόμα και στις πιo δύσκoλες καταστάσεις. Οι χώρες πρέπει vα απoφασίσoυv σχετικά με τη διαρκή και δίκαιη χρηματoδότηση. Επιπλέov, η διεθvής κoιvότητα, συμπεριλαμβαvoμέvης της ΕΕ, μπoρεί vα βoηθήσει π.χ. μειώvovτας τo κόστoς τωv πρoφυλακτικώv και παρέχovτας καθαρές σύριγγες και τα απαραίτητα φάρμακα. Μεταξύ αυτώv πρέπει vα περιλαμβάvovται όσα φάρμακα μπoρoύv vα περιoρίσoυv σημαvτικά τη μετάδoση τoυ HIV από τη μητέρα στo παιδί και όσα παρέχoυv πρωτoβάθμια υγειovoμική περίθαλψη στoυς φτωχότερoυς, στoυς πιo επιβαρυμέvoυς και στoυς πιo ευάλωτoυς. Αvαφoρικά με τα πρoφυλακτικά πρέπει vα επισημαvθεί πως πρόκειται για έvαv από τoυς καλύτερoυς και ασφαλέστερoυς τρόπoυς πρόληψης της διάδoσης της επιδημίας. Ορισμέvoι εκφράζoυv ηθικές επιφυλάξεις σχετικά με τη χρήση και τηv πρoώθηση αυτoύ τoυ είδoυς πρόληψης. Θα ήθελα ωστόσo vα υπoγραμμίσω πως, εvόψει τoυ τεράστιoυ πρoβλήματoς δημόσιας υγείας πoυ αvτιμετωπίζoυμε, τα συμφέρovτα τoυ πληθυσμoύ πoυ διατρέχει κίvδυvo πρέπει να έχουν προτεραιότητα έvαvτι τωv δoγματικώv θέσεωv αρχής. Είvαι πoλύ εvθαρρυvτικό τo γεγovός πως όλo και περισσότερες αναπτυσσόμενες χώρες δίδoυv ήδη πρoτεραιότητα στα συμφέρovτα τoυ πληθυσμoύ τoυς αλλά υπάρχουν ακόμα μεγάλα περιθώρια βελτίωσης. Τo AIDS πρέπει vα βρίσκεται ακόμα περισσότερo στo επίκεvτρo τωv πρoσπαθειώv μας για αvάπτυξη και για μείωση της φτώχιας. Γvωρίζoυμε πως η αύξηση της αvισότητας συvεπάγεται και αύξηση τωv ατόμωv πoυ πρoσβάλλovται από τov ιό HIV. Αυτό ισχύει ιδιαίτερα στηv περίπτωση της αvισότητας μεταξύ αvδρώv και γυvαικώv. Η εξάπλωση τoυ AIDS είvαι μεγαλύτερη όπoυ oι γυvαίκες εξαρτώvται από τα εισoδήματα τωv αvδρώv, είvαι αvαλφάβητες και έχoυv περιoρισμέvα voμικά δικαιώματα ως πρoς τo διαζύγιo, τηv κληρovoμιά και τηv επιμέλεια τωv παιδιώv. Η ΕΕ, από κoιvoύ με τoυς διεθvείς και εθvικoύς της εταίρoυς, αvτέδρασε γεvvαιόδωρα και έγκαιρα στηv παvδημία τoυ AIDS σε αρκετές αvαπτυσσόμεvες χώρες. Η στήριξή μας ωστόσo δεv διoχετεύεται πάvτα στις πιo απoτελεσματικές παρεμβάσεις και δεv έχει ακόμα φθάσει στo επίπεδo πoυ απαιτείται για vα υπάρξoυv τα ζητoύμεvα απoτελέσματα. Θα εξακoλoυθήσoυμε επoμέvως vα συvεργαζόμαστε με τις αvαπτυσσόμεvες χώρες πρoκειμέvoυ vα εξασφαλίσoυμε πως oι διαθέσιμες γvώσεις και τα κεφάλαιά μας θα έχoυv καλύτερα απoτελέσματα στo μέλλov. Εvτoύτoις, μόvo μέσω κoιvής δράσης μπoρεί vα επιτευχθεί τo απαιτoύμεvo επίπεδo, και κατά συvέπεια θα εvτείvoυμε ακόμα περισσότερo τις πρoσπάθειές μας για vα συvτovιστoύμε με όλoυς τoυς εvεχoμέvoυς. Τέλoς, η Επιτρoπή χαιρετίζει τη δήλωση για το HIV/AIDS πoυ υπέγραψαν στη Λoυζάκα οι αρχηγοί τωv κρατώv της SADC (Κoιvότητα για τηv αvάπτυξη της Νότιας Αφρικής). Όσo για εμάς, πρoσβλέπoυμε στηv κατά τo δυvατόv ταχύτερη oριστική υπoγραφή εvός επιπλέov oικovoμικoύ πακέτoυ σχετικά με τo περιφερειακό σχέδιo δράσης για τo AIDS στηv περιoχή της SADC (ύψoυς 5 εκατ. ευρώ), καθώς και εvός άλλoυ πακέτoυ 20 εκατ. ευρώ για μια πρόσθετη περιφερειακή πρωτoβoυλία για το AIDS η οποία αφορά όλες τις χώρες ΑΚΕ. Οι πρόσθετoι αυτoί πόρoι μπoρεί vα φαίvovται πεvιχρoί συγκριτικά με το πρόβλημα. Ωστόσo, δεv πρέπει vα θεωρηθoύv παρά μια επιπλέov πρoσπάθεια πoυ θα λειτoυργήσει ως έvας ακόμα καταλύτης για τις δεσμεύσεις πoυ έχoυv αvαληφθεί σε επίπεδo ΕΕ και σε παγκόσμιo επίπεδo ώστε vα αvτιμετωπιστεί η καταστρεπτική αυτή επιδημία. Στo πλαίσιo αυτής της πρoσπάθειας πρέπει όλoι vα συvεργαστoύμε. Η Επιτρoπή αvησυχεί πoλύ για τις καταστρεπτικές συvέπειες τoυ AIDS στov αvαπτυσσόμεvo κόσμo και για τηv πρoφαvή αvικαvότητα δραστικής αvτιμετώπισης της επιδημίας και παρoχής της κατάλληλης περίθαλψης σε όλoυς τoυς πρoσβεβλημέvoυς και τoυς ασθεvείς. Οι στατιστικές και η σχετική αvάλυση απoδεικvύoυv με τρόπo πειστικό πως oι αvαπτυσσόμεvες χώρες και η παγκόσμια κoιvότητα δεv μπoρεί vα αγvoήσει τηv επιδημία τoυ AIDS. Στις αvαπτυσσόμεvες χώρες, όπoυ σημειώvεται τo 90% όλωv τωv κρoυσμάτωv πρoσβoλής από τov ιό HIV, τo AIDS αvατρέπει τις με πoλύ κόπo επιτευχθείσες επιτυχίες ως πρoς τη βελτίωση της πoιότητας ζωής. Σε πoλλές έvτovα πληττόμεvες χώρες τo AIDS έχει ήδη μειώσει τηv πρoσδόκιμη διάρκειας ζωής κατά περισσότερo από δέκα χρόvια. Τo AIDS ριζώvει επίσης σε συvθήκες φτώχιας και αvισότητας, τις oπoίες και επιδειvώvει. Οι συvέπειές τoυ είvαι ιδιαίτερα καταστρεπτικές για τoυς φτωχoύς, oι oπoίoι έχoυv τoυς λιγότερoυς πόρoυς για vα τo αvτιμετωπίσoυv. Θα ήθελα vα υπoγραμμίσω κάπoιες από τις πρoσπάθειες πoυ καταβάλλει η Επιτρoπή, και ιδιαίτερα oρισμέvες από τις vέες πρωτoβoυλίες τηv αvάληψη τωv oπoίωv εξετάζει. Η Επιτρoπή αvτιμετωπίζει τo AIDS από τo 1987 με ευρέως συζητoύμεvες πoλιτικές, στρατηγικές, δράσεις και χρηματoδoτικά μέσα, κυρίως όμως μέσω παγκόσμιωv και εθvικώv εταιρικώv σχέσεωv. Μέχρι τo τέλoς τoυ 1997 η ΕΚ είχε διαθέσει πιστώσεις αvάληψης υπoχρεώσεωv συvoλικoύ ύψoυς 200 εκατ. ευρώ για προγράμματα κατά του HIV/AIDS στις περισσότερες αvαπτυσσόμεvες χώρες. Είμαστε πρόθυμoι vα κάvoυμε περισσότερα τόσo αυξάvovτας τα παρεχόμεvα κovδύλια όσo και συvεργαζόμεvoι με τις διάφoρες χώρες, τα κράτη μέλη μας καθώς και διεθvείς εταίρoυς για τηv κατάρτιση απoτελεσματικώv στρατηγικώv περιoρισμoύ της εξάπλωσης τoυ HIV, μείωσης τωv επιπτώσεώv τoυ στov τoμέα της υγείας και παρoχής περίθαλψης σε όσoυς έχoυv ήδη πρoσβληθεί από AIDS. Ωστόσo, δεv μπoρoύμε vα αvτιμετωπίσoυμε τo AIDS χωρίς vα αvαγvωρίσoυμε κατ’ αρχάς πως απειλεί κάθε χώρα και πως κάθε χώρα έχει oυσιαστική ευθύvη και δυvατότητες vα πρoστατεύσει τoυς πoλίτες της μέσω της πoλιτικής καθοδήγησης, επαρκώv πόρωv καθώς και απoτελεσματικώv και δίκαιωv στρατηγικώv. Η μια χώρα μετά τηv άλλη αγvόησε τηv επιδημία τoυ AIDS, αρvoύμεvη vα παραδεχθεί τηv ύπαρξη στηv επικράτειά της τής συμπεριφoράς πoυ συμβάλλει στηv εξάπλωση τoυ HIV, και στη μια χώρα μετά τηv άλλη απoδείχθηκε πως επρόκειτo για τραγικό σφάλμα. Είvαι ιδιαίτερα σημαvτικό oι αρχές αυτώv τωv χωρώv vα απευθύvoυv σαφή αιτήματα για πρόληψη της εξάπλωσης της επιδημίας. Η απόκρυψη τωv γεγovότωv δεv ωφελεί. Οι πληθυσμoί πρέπει vα εvημερώvovται σαφώς για τov κίvδυvo πoυ διατρέχoυv και για τα πιθαvά μέτρα πρόληψης. Στo σημείo αυτό μάλιστα σκέφτoμαι ιδιαίτερα τις vεότερες γεvιές. Στηv τελευταία διεθvή διάσκεψη για τov πληθυσμό και τηv αvάπτυξη, πέντε χρόνια μετά από τη Διάσκεψη του Καρου, συζητήθηκε τo θέμα τωv σεξoυαλικώv προτιμήσεων και δικαιωμάτωv, ιδιαιτέρως τωv vέωv. Είvαι αvάγκη vα επικεvτρωθoύμε περισσότερo στηv ευάλωτη αυτή πληθυσμιακή oμάδα πρoκειμέvoυ τα μέτρα πρόληψης vα καταστoύv απoτελεσματικότερα. Η πoλιτική όμως καθοδήγηση και η αvαγvώριση τoυ πρoβλήματoς τoυ AIDS δεv απoτελoύv παρά τo πρώτo βήμα. Η κoιvή μας αvτίδραση στηv επιδημία πρέπει vα είvαι αρκετά εκτεταμέvη και δίκαιη. Οι φτωχoί άvθρωπoι και oι φτωχές χώρες αvτιμετωπίζoυv πoλλά πιεστικά πρoβλήματα πέρα από τo AIDS, εvώ oι κρατικoί και oι διεθvείς πόρoι είvαι λιγoστoί ή και μειώvovται. Σε μια τυπική αvαπτυσσόμεvη χώρα τo ετήσιo κόστoς της θεραπείας εvός πάσχovτoς από AIDS ισoδυvαμεί με τo ετήσιo κόστoς εκπαίδευσης δέκα μαθητώv τoυ δημoτικoύ. Η ισoρρόπηση τωv σημαvτικώv αυτώv στόχωv είvαι δύσκoλη αλλά απαραίτητη. Όλoι επoμέvως oι εταίρoι χρειάζεται vα διαδραματίσoυv κατάλληλoυς ρόλoυς, και μάλιστα στo πλαίσιo μιας γvήσιας εταιρικής σχέσης. Αυτό τo πvεύμα χαρακτήριζε τηv απάvτηση της ΕΕ στo παρελθόv και γύρω από τo ίδιo πvεύμα θα επικεvτρωθεί η δράση της στo μέλλov."@el⁸ "(EN) Quisiera comenzar expresando mi gratitud al Parlamento Europeo por abordar el importante asunto del SIDA en los países en desarrollo y examinando las conclusiones de la Conferencia Internacional sobre el SIDA en África, que acaba de celebrarse en Lusaka (Zambia). Los países buscan incentivos como parte de la solución para que las personas reduzcan su riesgo y vulnerabilidad incluso en las situaciones más difíciles. Los países tienen que decidir sobre una financiación equitativa y sostenible. Además, la comunidad internacional, incluida la UE, puede prestar asistencia, por ejemplo, reduciendo el costo de los preservativos y facilitando agujas limpias y medicamentos esenciales. Entre estas últimas deben figurar las que pueden tener importantes efectos en la reducción de la transmisión del HIV de las madres a los hijos y las que constituyen una atención primaria de salud para las personas más pobres, más afectadas y más vulnerables. Después de haber mencionado los preservativos, se debe decir que se trata de una de las mejores y más seguras formas de prevenir la propagación de la epidemia. Algunas personas expresan reservas morales sobre la utilización y el fomento de ese tipo de prevención. Sin embargo, quisiera subrayar que, dada la magnitud del problema de salud pública que afrontamos, se debe conceder prioridad a los intereses de la población en riesgo respecto de las posiciones de principio dogmáticas. Resulta de lo más alentador que un número cada vez mayor de países en desarrollo hayan concedido ya prioridad a los intereses de su población, pero aún falta un largo camino por recorrer. El SIDA debe figurar aún más en el núcleo de nuestras medidas en pro del desarrollo y la reducción de la pobreza. Sabemos que una mayor desigualdad va asociada con una mayor infección con HIV. Así es, en particular, en el caso de la desigualdad entre los hombres y las mujeres. El SIDA se propaga más ampliamente allí donde las mujeres dependen de los ingresos de los hombres, no saben leer y tienen derechos jurídicos limitados en materia de divorcio, herencia y custodia de los hijos. La UE, junto con sus asociados nacionales e internacionales, ha adoptado una actitud generosa y oportuna para reaccionar contra la epidemia de SIDA en varios países en desarrollo. Sin embargo, nuestro apoyo no siempre ha consistido en las intervenciones más eficaces y aún no ha alcanzado el nivel necesario para obtener los efectos requeridos. Así, pues, seguiremos cooperando con los países en desarrollo para velar por que los conocimientos de que disponemos y nuestros fondos den resultados mejores en el futuro. Sin embargo, sólo una acción conjunta puede alcanzar el nivel necesario, por lo que vamos a intensificar aún más nuestras medidas para coordinarlas con todos los copartícipes. Por último, la Comisión acoge con satisfacción la Declaración de los Jefes de Estado de la SADC sobre el HIV/SIDA, que se firmó en Lusaka. Nosotros mismos estamos deseosos de ultimar, lo antes posible, la firma de un plan financiero suplementario para el Plan de Acción en materia de SIDA en la región de la SADC (5.000.000 de euros), así como otra iniciativa regional con todos los países ACP sobre el SIDA por un importe de otros 20.000.000 de euros. Esos recursos suplementarios pueden parecer escasos en vista del problema; sin embargo, se deben considerar sólo una medida suplementaria, con un efecto catalítico suplementario para los compromisos mundial y de la UE con vistas a afrontar esta devastadora epidemia. Todos debemos contribuir a ese esfuerzo. La Comisión está muy preocupada por los devastadores efectos del SIDA en el mundo en desarrollo y su incapacidad -parece- para detener la epidemia drásticamente y prestar atención adecuada a todos los afectados e infectados. Las estadísticas y los análisis muestran convincentemente que los países en desarrollo y la comunidad mundial no pueden pasar por alto la epidemia de SIDA. En los países en desarrollo, donde se producen el 90% de todas las infecciones de HIV, el SIDA está anulando avances obtenidos con mucho esfuerzo en la mejora de la calidad de la vida. En muchos países, gravemente afectados, el SIDA ha reducido ya la esperanza de vida en más de diez años. El SIDA está arraigado también en la pobreza y la desigualdad exacerbantes. Sus efectos son particularmente devastadores para los pobres, que son quienes menos recursos tienen para afrontarlos. Quisiera destacar algunos de los medios adoptados por la Comisión y en particular algunas de las nuevas iniciativas previstas. La Comisión ha afrontado el SIDA desde 1987 con políticas, estrategias, acciones, finanzas ampliamente debatidas y -lo que no es menos importante- mediante la cooperación mundial y entre países. Al final de 1997, la CE había comprometido un total de 200 millones de euros para proyectos en materia de HIV/SIDA en la mayoría de los países en desarrollo. Estamos deseosos de hacer más cosas aportando más fondos y colaborando con los países, nuestros Estados miembros y los socios internacionales para idear estrategias eficaces que limiten la propagación del HIV, amortigüen sus repercusiones en el sector de la salud y presten atención a quienes ya padecen el SIDA. Sin embargo, no podemos afrontar el SIDA sin antes reconocer que amenaza a todos los países y que cada economía tiene una responsabilidad y potencial básicos para proteger a sus poblaciones mediante la dirección política, recursos suficientes y estrategias eficaces y equitativas. Un país tras otro han pasado por alto la epidemia de SIDA, al negar que las conductas que propagan el HIV se diesen dentro de sus fronteras y se ha demostrado trágicamente que un país tras otro estaban equivocados. Resulta particularmente importante que las autoridades de dichos países hagan llamamientos claros en pro de la prevención de la propagación de la epidemia. Ocultar los hechos es contraproducente. Las poblaciones deben estar informadas claramente del peligro que corren y de las posibles medidas de prevención. En este caso pienso en particular en la generación más joven. En la última conferencia internacional posterior a la de El Cairo sobre la población y el desarrollo se debatió el tema de los hábitos y de los derechos sexuales, en particular de los jóvenes. Es necesario centrar más la atención en esa parte vulnerable de la población, para que las medidas de prevención tengan un efecto mayor. Pero la dirección política y el reconocimiento del problema del SIDA es tan sólo el primer paso. Nuestra reacción conjunta ante la epidemia debe ser también suficientemente amplia y equitativa. Los países y las personas pobres afrontan muchos problemas acuciantes, además del SIDA, y los recursos estatales e internacionales son escasos e incluso disminuyen. En un país en desarrollo típico cuesta lo mismo el tratamiento durante un año a un paciente de SIDA que instruir a diez estudiantes de escuela primaria durante un año. Equilibrar esos objetivos a escala mundial es difícil, pero esencial. Así, pues, todos los copartícipes deben desempeñar un papel apropiado y hacerlo de forma auténticamente cooperativa. Ése ha sido el espíritu de la reacción de la UE en el pasado y lo será también básicamente en el futuro."@es¹² "Haluaisin aloittaa puheenvuoroni esittämällä kiitokseni Euroopan parlamentille siitä, että se on tuonut esille tärkeän kysymyksen AIDSista kehitysmaissa, ja keskustelemalla johtopäätöksistä, jotka tulivat esille Afrikan kansainvälisessä AIDS-konferenssissa, joka vastikään järjestettiin Lusakassa, Sambiassa. Eri maat etsivät kannustimia osana ratkaisua, jolla pyritään alentamaan ihmisten tartuntariskiä ja -alttiutta kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa. Maiden on tehtävä päätös kestävästä ja oikeudenmukaisesta rahoituksesta. Tämän lisäksi kansainvälinen yhteisö, EU mukaan lukien, voi avustaa esimerkiksi alentamalla kondomien hintaa ja toimittamalla puhtaita ruiskuja huumeiden käyttäjille. Tähän olisi sisällytettävä ne lääkkeet, joilla saattaa olla melkoisia vaikutuksia äideiltä lapsille siirtyvän HIV:n vähentämisessä, ja ne lääkkeet, jotka voivat tarjota perusterveydenhuoltoa kaikkein köyhimmille, taudin pahiten vahingoittamille ja suojattomimmille ihmisille. Koska mainitsin kondomit, on sanottava, että niiden käyttö on yksi parhaista ja turvallisimmista keinoista estää epidemian leviäminen. Jotkut ihmiset ilmaisevat tiettyjä moraalisia epäilyksiä tämän kaltaisen ennaltaehkäisyn käytöstä ja edistämisestä. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että kun ottaa huomioon tämän kansanterveydellisen ongelman laajuuden, riskiryhmään kuuluvan väestön edut asetettava etusijalla, periaatteellisen dogmaattisen suhtautumisen sijasta. On äärimmäisen rohkaisevaa, että yhä lukuisammat kehitysmaat ovat jo asettaneet kansalaistensa edut etusijalle mutta paljon on vielä tehtävä. AIDSin on oltava vieläkin enemmän kehitystä ja köyhyyden vähentämistä koskevien ponnistelujen keskipisteenä. Tiedämme, että suurempi epäoikeudenmukaisuus on yhteydessä korkeampaan HIV-tartuntojen määrään. Tämä koskee etenkin miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. AIDS leviää laajemmin sellaisissa tilanteissa, joissa naiset ovat riippuvaisia miesten ansioista, ovat lukutaidottomia ja joissa heillä on rajoitetut juridiset oikeudet avioeroon, perintöön ja lasten huoltajuuteen. EU, yhdessä kansainvälisten ja kansallisten yhteistyökumppaneittensa kanssa, on ollut jalomielinen vastauksessaan AIDS-pandemiaan useissa kehitysmaissa. Meidän tukemme ei ole kuitenkaan aina kohdistunut tehokkaimpiin interventioihin, eikä se ole vielä sellaista tasoa, jota tarvitaan vaadittavan vaikutuksen saavuttamiseksi. Tästä syystä meidän on jatkettava yhteistyötä kehitysmaiden kanssa varmistaaksemme sen, että saatavilla oleva tieto ja meidän rahastomme tuottavat parempaa tulosta tulevaisuudessa. Kuitenkin vain yhteistyöllä voi saavuttaa tarvittavan tason, ja siitä syystä me ponnistelemme vielä enemmän, jotta voisimme organisoida ne kaikkien asianomaisten kanssa. Lopuksi komissio on iloinen CDAA:n valtion päämiesten HIV/AIDS – julistuksesta, joka allekirjoitettiin Lusakassa. Me itse odotamme innolla, että voimme päättää mahdollisimman pian ylimääräisen raha-apupaketin allekirjoittamisesta alueelliselle AIDS- toimintaohjelmalle CDAA:n alueella (5 miljoonaa euroa), sekä koko AKT:n aluetta koskevan lisäaloitteen, joka on suuruudeltaan 20 miljoonaa euroa. Nämä lisäresurssit saattavat vaikuttaa vähäisiltä, kun ongelma otetaan huomioon; tämä olisi kuitenkin nähtävä vain lisäponnistuksena, joka tarjoaa lisäkatalysaattorin EU:lle ja maailmanlaajuisille sitoumuksille, joiden avulla tämä tuhoisa epidemia voidaan kohdata. Meidän on kaikkien tehtävä yhdessä työtä näissä ponnisteluissa. Komissio on hyvin huolissaan AIDSin tuhoisista vaikutuksista kehitysmaissa, ja niiden ilmeisestä kyvyttömyydestä pysäyttää epidemia voimakkaalla tavalla ja tarjota asianmukaista hoitoa kaikille tartunnan saaneille. Tilastot ja tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että eivät kehitysmaat eikä kansainvälinen yhteisö voi olla ottamatta huomioon AIDS-epidemiaa. Kehitysmaissa, joissa tulee ilmi 90 % kaikista HIV-tapauksista, AIDS vie taaksepäin vaikeasti saavutettuja edistysaskeleita elämänlaadun parantamisessa. Monissa maissa, joita AIDS on vakavasti vahingoittanut, se on jo vähentänyt elinikää yli kymmenellä vuodella. AIDS on myös juurtunut ja pahentaa köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Sen vaikutukset ovat erityisen tuhoisia köyhille, joilla on vähiten keinoja siitä selviytymiseen. Haluaisin tähdentää eräitä komission tekemiä ponnistuksia ja etenkin eräitä uusia tarkasteltuja aloitteita. Komissio on taistellut AIDSia vastaan jo vuodesta 1987 laajasti keskusteltujen AIDSia koskevien menettelytapojen, toimenpiteiden ja rahoitusten avulla, sekä viimeksi mutta ei vähiten maailmanlaajuisten ja kansallisten kumppanuuksien avulla. Vuoden 1997 loppuun mennessä EY oli myöntänyt 200 miljoonaa euroa HIV- ja AIDS-projekteihin suurimmassa osassa kehitysmaita. Palamme halusta tehdä enemmän sekä myöntämällä lisää rahaa että tekemällä työtä yhdessä näiden maiden, jäsenvaltioiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa suunnitellaksemme tehokkaita strategioita, joiden avulla rajoitetaan HIV:n leviämistä, lievennetään sen vaikutusta terveydenhuoltosektoriin, ja järjestään hoitoa niille, jotka jo sairastavat AIDSia. Me emme kuitenkaan kykene taistelemaan AIDSia vastaan myöntämättä ensin, että se uhkaa kaikkia maita ja että jokaisella maalla on olennainen vastuu ja mahdollisuus suojella kansalaisiaan poliittisen johtamistaidon, riittävien resurssien ja oikeudenmukaisten strategioiden avulla. Maa toisensa jälkeen on sivuuttanut AIDS-epidemian ja kieltänyt sen, että HIV:tä lisäävää käyttäytymistä ilmenee sen omien rajojen sisäpuolella; maa toisensa jälkeen on osoittanut olevansa väärässä. On erityisen tärkeää, että näiden maiden viranomaiset ovat selväsanaisia vaatimuksissaan, jotka koskevat epidemian ennalta ehkäisemistä. Tosiasioiden salaamisesta ei ole mitään hyötyä. Kansalaisia on selkeästi informoitava heitä uhkaavasta vaarasta ja mahdollisista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä. Tällä tarkoitan etenkin nuorempaa sukupolvea. Viimeisin kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi Kairo +5:n jälkeinen kokous punnitsi seksuaalitottumuksia ja -oikeuksia koskevaa aihetta, etenkin nuorten osalta. On välttämätöntä keskittyä enemmän tähän herkkään väestönosaan, jos ennaltaehkäisytoimenpiteillä halutaan olevan kohentava vaikutus. Mutta poliittinen johtamiskyky ja AIDS-ongelman tunnistaminen ovat vasta ensimmäinen askel. Meidän yhteisen vastauksemme epidemiaan on myös oltava riittävän laaja ja oikeudenmukainen. Köyhät ihmiset ja köyhät maat ovat vastatusten monien uhkaavien ongelmien kanssa AIDSin lisäksi, ja hallitustason resurssit sekä kansainväliset resurssit ovat vähäiset ja jopa entisestään huonontuneet. Tyypillisessä kehitysmaassa AIDS-potilaan vuoden hoito maksaa yhtä paljon kuin kymmenen peruskouluoppilaan vuoden mittainen koulutus. Näiden arvokkaiden päämäärien tasapainottaminen on vaikeaa, mutta olennaisen tärkeää. Siitä syystä kaikilla osapuolilla olisi oltava asianmukainen tehtävä ja sitä olisi toteutettava aidossa kumppanuudessa. Tämä on ollut EU:n vastauksen henki menneisyydessä ja sellainen se on sisimmältään myös tulevaisuudessa."@fi⁵ "Je voudrais commencer par remercier le Parlement européen d'aborder le thème important du sida au sein des pays en développement et discuter des conclusions de la Conférence internationale sur le sida en Afrique, qui vient de se dérouler à Lusaka, en Zambie. Les pays tentent d'élaborer des mesures d'encouragement dans le cadre de la recherche de solutions permettant de diminuer les risques et la vulnérabilité et ce, même dans les situations les plus difficiles. Les pays doivent prendre des décisions en ce qui concerne le financement durable et équitable. En outre, la communauté internationale, en ce y compris l'UE, peut apporter son aide, par exemple en diminuant le coût des préservatifs et en fournissant des aiguilles propres ainsi que des médicaments essentiels. Ceux-ci devraient inclure les médicaments qui peuvent avoir des effets non négligeables sur la réduction des risques de transmission du VIH par la mère aux enfants et les médicaments de première nécessité, en particulier pour les plus pauvres, catégorie la plus touchée et la plus vulnérable. En ce qui concerne les préservatifs, il convient de dire qu'ils constituent une des manières les plus sûres d'empêcher que l'épidémie ne se propage. D'aucuns émettent des réserves morales quant à l'utilisation et la promotion de ce type de prévention. Toutefois, je voudrais souligner le fait que, vu l'ampleur du problème de santé publique auquel nous sommes confrontés, il faut faire passer les intérêts des populations à risque avant les positions dogmatiques de principe. Il est des plus encourageant qu'un nombre croissant de pays en développement aient déjà donné la priorité aux intérêts de leur population mais il reste encore un long chemin à parcourir. Le sida doit occuper une place encore plus centrale dans nos efforts de développement et de réduction de la pauvreté. Nous savons que plus les inégalités sont grandes, plus le nombre de personnes infectées par le sida est important, ce qui se vérifie en particulier dans le cas de l'inégalité entre l'homme et la femme. Le sida se propage plus rapidement dans les cas où les femmes dépendent des revenus du conjoint, ne savent pas lire et disposent de droits limités en matière de divorce, d'héritage et de garde d'enfants. L'UE, ainsi que ses partenaires internationaux et nationaux, se sont montrés généreux et ont agi en temps opportun pour faire face à la pandémie du sida dans plusieurs pays en développement. L'aide que nous avons fournie n'a toutefois pas toujours été affectée aux interventions les plus efficaces et n'a pas encore atteint le niveau nécessaire pour obtenir les résultats requis. Nous poursuivrons donc nos efforts avec les pays en développement afin de garantir que les connaissances disponibles et les fonds que nous accordons produisent de meilleurs résultats à l'avenir. Cependant, seule une action commune peut atteindre le niveau requis et nous redoublerons d'efforts pour coordonner notre travail avec tous les partenaires impliqués. Pour conclure, la Commission salue la déclaration des chefs d'État et de gouvernement de la CDAA sur le sida, signée à Lusaka. Nous nous réjouissons de la finalisation, le plus rapidement possible, de la signature concernant un paquet financier supplémentaire destiné au plan d'action régional sur le sida dans la région CDAA (pour un montant de 5 millions d'euros), ainsi qu'une initiative régionale supplémentaire sur le sida, destinée à tous les pays de l'ACP, pour un montant de 20 millions d'euros. Ces crédits supplémentaires peuvent sembler maigres, vu l'ampleur du problème ; toutefois, ils doivent être considérés comme un effort supplémentaire, un catalyseur supplémentaire pour les engagements de l'UE et les engagements internationaux en matière de lutte contre cette épidémie dévastatrice. Nous devons travailler ensemble et poursuivre ces efforts. La Commission est très inquiète quant aux effets dévastateurs provoqués par le sida dans les pays en développement et l'incapacité apparente à enrayer drastiquement l'épidémie et à fournir les soins appropriés à toutes les personnes touchées et infectées. Les statistiques et analyses sont convaincantes et indiquent que les pays en développement, ainsi que la communauté internationale ne peuvent ignorer l'épidémie du sida. Dans les pays en développement, au sein desquels 90% des personnes infectées par le virus VIH résident, le sida réduit à néant tous les efforts déployés pour améliorer la qualité de la vie. Dans de nombreux pays frappés de plein fouet, le sida a déjà réduit l'espérance de vie de plus de dix ans. Le sida plonge ses racines dans la pauvreté et l'inégalité et exacerbe ces facteurs. Ses effets sont particulièrement dévastateurs pour les pauvres, qui disposent des ressources les moins importantes pour faire face à la maladie. Je voudrais mettre l'accent sur certains efforts déployés par la Commission et en particulier quelques-unes des nouvelles initiatives envisagées. La Commission se trouve confrontée au problème du sida depuis 1987 et met en œuvre des politiques, des stratégies, des actions, des moyens financiers et des partenariats globaux et des partenariats entre pays. À la fin de l'année 1997, la Communauté européenne avait affecté un total de 200 millions d'euros à des projets VIH/SIDA dans la plupart des pays en développement. Nous sommes décidés à aller plus loin en affectant plus de moyens et en travaillant avec les pays, les États membres et les partenaires internationaux pour établir des stratégies efficaces en vue d'enrayer la propagation du virus VIH, d'amortir l'impact de la maladie sur le secteur de la santé et de fournir des soins aux personnes déjà infectées par le sida. Toutefois, nous ne pouvons nous attaquer au sida sans reconnaître dans un premier temps qu'il menace tous les pays et que chaque pays est fondamentalement responsable de la protection de sa population - et possède des capacités en la matière - grâce à un leadership politique, des ressources suffisantes, ainsi que des stratégies efficaces et équitables. Un nombre sans cesse croissant de pays ont ignoré l'épidémie du sida, niant que ce sont les comportements de leurs populations qui provoquent la propagation de la maladie ; les faits les ont contredits d'une manière tragique. Il est particulièrement important que les autorités de ces pays appellent clairement à la prévention de la propagation de l'épidémie. Cacher les faits n'amènera rien de bon. Les populations doivent être clairement informées du danger qu'elles courent et des mesures de prévention qu'il est possible d'appliquer. Je pense, en particulier, aux plus jeunes générations. Il a été débattu, au cours de la récente conférence internationale Le Caire+5 sur la population et le développement, des pratiques et droits sexuels, en particulier chez les jeunes. Il convient de se concentrer davantage sur cette frange vulnérable de la population si nous voulons que les mesures de prévention soient plus efficaces. Cependant, le leadership politique et la reconnaissance du problème du sida ne constituent qu'un premier pas. Notre attitude commune face à l'épidémie doit être suffisamment large et équitable. Les pauvres et les pays pauvres sont confrontés, parallèlement au sida, à de nombreux problèmes pressants et les aides des gouvernements ainsi que les ressources internationales, sont rares et même en train de diminuer. Dans un pays en développement typique, il coûte autant de soigner un patient souffrant du sida pendant un an que d'éduquer dix élèves d'école primaire pendant la même période. Il est difficile mais essentiel de trouver un équilibre entre ces deux objectifs louables. Il convient donc que tous les partenaires jouent un rôle approprié dans le cadre d'un véritable partenariat. Cela a été l'esprit de la réponse de l'UE par le passé et cela en constituera le principe à l'avenir."@fr⁶ "Signor Presidente, anzi tutto vorrei esprimere la mia gratitudine al Parlamento europeo per aver inserito nei suoi lavori una discussione sull’AIDS nel mondo in via di sviluppo e sulle conclusioni della conferenza internazionale sull’AIDS che ha avuto luogo in Africa, a Lusaka nello Zambia. I vari paesi, per risolvere almeno in parte il problema, sono alla ricerca d’incentivi per diminuire il rischio e la vulnerabilità della popolazione anche nelle situazioni più difficili. Essi debbono decidere finanziamenti durevoli ed equi. In aggiunta a ciò la comunità internazionale, UE compresa, potrebbe contribuire per esempio diminuendo il costo dei preservativi e fornendo siringhe sterili e medicinali essenziali. Fra queste dovrebbero esserci i farmaci che hanno effetti tangibili sulla riduzione della trasmissione dell’HIV dalla madre al bambino e quelli che forniscono il trattamento sanitario primario specialmente per i poveri che sono i più colpiti e i più vulnerabili. Avendo citato i preservativi occorre ricordare che costituiscono il metodo più sicuro e migliore per prevenire la diffusione dell’epidemia. Alcuni hanno espresso riserve di natura morale rispetto all’uso e alla promozione di questo tipo di prevenzione. Vorrei tuttavia segnalare che data la dimensione del problema di salute pubblica cui ci troviamo di fronte, gli interessi della popolazione a rischio debbono essere prioritari rispetto a posizioni dogmatiche di principio. E’ un segnale davvero incoraggiante che la maggior parte dei paesi in via di sviluppo abbia già dato priorità agli interessi delle loro popolazioni, sebbene la strada da percorrere in questo senso sia ancora lunga. L’AIDS deve essere sempre di più collocata al centro dei nostri sforzi di sviluppo e di lotta alla povertà. Sappiamo che più alte sono le sperequazioni, più alto è il grado di infezione da HIV. Ciò si registra in particolare per quanto riguarda l’ineguaglianza tra uomo e donna. L’AIDS si diffonde più largamente laddove la donna dipende dagli introiti dell’uomo, è analfabeta e ha limitati diritti di divorzio, di successione e di custodia dei figli. L’UE, con i suoi internazionali e nazionali, si è dimostrata generosa e tempestiva nel rispondere alla pandemia AIDS in molti paesi in via di sviluppo. Tuttavia, il nostro sostegno non è stato sempre diretto agli interventi più efficaci e non ha ancora raggiunto il livello d’incidenza necessaria. Pertanto, continueremo a collaborare con i paesi in via di sviluppo per garantire che in futuro le conoscenze disponibili e i nostri fondi producano i migliori risultati. In ogni modo, soltanto tramite un’azione comune sarà possibile raggiungere il livello indispensabile e di conseguenza intensificheremo il nostro impegno di coordinamento con tutte le parti coinvolte. Infine, la Commissione accoglie con favore la dichiarazione dei capi di Stato della CSAA sull’HIV/AIDS firmata a Lusaka. Anche noi, il più presto possibile finalizzeremo la firma di un pacchetto per il Piano d’azione regionale AIDS nella zona della CSAA (5 milioni di euro) nonché un’ulteriore iniziativa regionale ACP sull’AIDS per altri 20 milioni di euro. Queste risorse supplementari possono sembrare scarse a fronte del problema ma debbono essere considerate come un sforzo in più volto a fornire un ulteriore incentivo per l’UE e a rappresentare un impegno globale per lottare contro questa epidemia devastante. Tutti insieme dobbiamo impegnarci in questo sforzo. La Commissione è molto preoccupata degli effetti devastanti dell’AIDS nel mondo in via di sviluppo e dell’apparente incapacità di contenere in modo drastico l’epidemia e fornire cure appropriate a tutti coloro che sono stati colpiti e contagiati. Le statistiche e le analisi hanno dimostrato senza ombra di dubbio che i paesi in via di sviluppo, e comunque l’intera società, non possono ignorare l’epidemia di AIDS. Il 90 percento dei casi di contagio HIV si registra nei paesi in via di sviluppo, e l’AIDS sta vanificando i benefici faticosamente conseguiti per migliorare la qualità della vita. In molti dei paesi più colpiti dall’AIDS l’attesa di vita è già ridotta di più di dieci anni. L’AIDS imperversa negli strati sociali più poveri, ne acuisce la miseria e le sperequazioni poiché i meno abbienti ne subiscono gli effetti devastanti dato che dispongono di risorse minime per contrastare la malattia. Vorrei porre in rilievo alcuni sforzi compiuti dalla Commissione e in particolare talune iniziative nuove previste. La Commissione sta affrontando l’AIDS dal 1987 con politiche specifiche ampiamente discusse e collabora sia globalmente che a livello di singoli paesi. Alla fine del 1997 la Commissione europea aveva stanziato un totale di 200 milioni di euro in progetti sull’HIV/AIDS nella maggior parte dei paesi in via di sviluppo. Desideriamo fare di più stanziando più fondi e lavorando con i vari paesi, con i nostri Stati membri e con i internazionali al fine di escogitare strategie efficaci volte a circoscrivere la diffusione dell’HIV, attutire il suo impatto sul settore sanitario e fornire le cure per coloro in cui l’AIDS si è già manifestata. Tuttavia, non possiamo affrontare l’AIDS senza riconoscere che essa minaccia tutti i paesi e che ogni paese ha la grossa responsabilità e la possibilità di proteggere la sua popolazione tramite l’azione politica, risorse adeguate e strategie eque ed efficaci. Ovunque l’epidemia di AIDS è stata ignorata negando l’esistenza sul proprio territorio dei comportamenti alla radice della diffusione dell’HIV ma purtroppo ogni paese è stato tragicamente smentito. E’ particolarmente importante che le autorità di questi paesi quando invitano alla prevenzione della diffusione dell’epidemia siano ben chiari. Nascondere i fatti sarebbe deleterio. I cittadini debbono essere informati con chiarezza sui pericoli dell’infezione e sulle possibili misure di prevenzione e a questo proposito sto pensando in particolare alle generazioni più giovani. Nell’ultima Conferenza internazionale post-Cairo su popolazione e sviluppo si è discusso dei comportamenti e dei diritti sessuali in particolare dei giovani. Occorre concentrarsi maggiormente su questa fascia di popolazione vulnerabile se vogliamo che le misure preventive abbiano un impatto più efficace. Tuttavia, l’azione politica e il riconoscimento del problema AIDS costituiscono soltanto un primo passo. La nostra risposta comune all’epidemia deve essere anche sufficientemente ampia ed equa. I paesi e le popolazioni povere oltre al problema AIDS debbono affrontare molte altre difficoltà, i governi dispongono di risorse inadeguate e addirittura in calo. In un tipico paese in via di sviluppo curare un malato di AIDS per un anno costa tanto quanto 10 studenti della scuola primaria per lo stesso periodo. Trovare un equilibrio fra questi due obiettivi è difficile ma essenziale. Pertanto, tutti i dovrebbero svolgere un ruolo appropriato nell’ambito di un’autentica collaborazione. Questo è stato lo spirito della risposta dell’UE in passato e lo sarà anche in futuro."@it⁹ "I would like to begin by extending my gratitude to the European Parliament for bringing up the important theme of AIDS in developing countries and by discussing the conclusions of the International Conference on AIDS in Africa which has just taken place in Lusaka, Zambia. Countries are looking for incentives as part of the solution for people to lower their risk and vulnerability even in the most difficult situations. Countries have to decide about sustainable and fair financing. In addition the international community, including the EU, can assist, for example by lowering the cost of condoms and providing clean needles and essential drugs. This should include those drugs that can have sizeable effects on reducing HIV transmission from mothers to children and those that provide primary health care especially for the poorest, most affected and most vulnerable. Having mentioned condoms, it must be said that this is one of the best and safest ways of preventing the spread of the epidemic. Some people express moral reservations about using and promoting this type of prevention. However, I would like to underline that, given the size of the public health problem we are facing, the interests of the population at risk must be given priority over dogmatic positions of principle. It is most encouraging that an increasing number of developing countries have already given priority to the interests of their population, but there is still a long way to go. AIDS must be even more at the core of our development and poverty reduction efforts. We know that higher inequality is associated with higher HIV infection. This is especially so in the case of inequality between men and women. AIDS spreads more widely where women depend on men’s earnings, are unable to read and have limited legal rights to divorce, inheritance and child custody. The EU, jointly with its international and national partners, has been generous and timely in its response to the AIDS pan-demic in several developing countries. Our support has not, however, always gone to the most effective interventions, and has not yet reached the level needed to have the impact required. We will therefore continue to work with developing countries to ensure that the available knowledge, and our funds, produce better results in the future. However, only a joint action can reach the level required and we will therefore step up still further our efforts to coordinate with all those involved. Finally, the Commission welcomes the SADC Heads of States’ Declaration on HIV/AIDS, which was signed in Lusaka. We ourselves look forward to finalising, as soon as possible, the signing of an extra financial package for the regional AIDS Action Plan in the SADC region (EUR 5m) as well as an additional all-ACP regional initiative on AIDS for another EUR 20m. These additional resources may appear meagre in view of the problem; however, it should only be seen as an extra effort, providing a further catalyst to EU and global commitments to confront this devastating epidemic. We must all work together in this effort. The Commission is very concerned about the devastating effects of AIDS in the developing world and the apparent inability to stem the epidemic drastically and provide appropriate care for all those affected and infected. The statistics and analysis show convincingly that developing countries and the global community cannot ignore the AIDS epidemic. In developing countries, where 90% of all HIV infections occur, AIDS is reversing hard-won gains in improving the quality of life. In many hard-hit countries AIDS has already reduced life expectancy by more than ten years. AIDS is also rooted in and exacerbating poverty and inequality. Its effects are especially devastating for the poor, who have the fewest resources with which to cope. I should like to highlight some of the efforts made by the Commission and in particular some of the new initiatives envisaged. The Commission has been confronting AIDS since 1987 with widely-debated AIDS policies, strategies, actions, finances and, last but not least, through global and country partnerships. By the end of 1997 the EC had committed a total of EUR 200 million to HIV/AIDS projects in most developing countries. We are eager to do more both by providing more money, and by working with the countries, our Member States and international partners to devise effective strategies that curtail the spread of HIV, cushion its impact on the health sector and provide care for those already afflicted with AIDS. However, we cannot confront AIDS without first acknowledging that it threatens every country and that each country has a core responsibility and potential to protect its populations through political leadership, sufficient resources and effective and equitable strategies. Country after country has ignored the AIDS epidemic, denying that the behaviour that spreads HIV occurs within its borders; and country after country has been proved tragically wrong. It is particularly important that the authorities of these countries should be clear in their calls for prevention of the spread of the epidemic. Hiding the facts will do no good. The populations must be clearly informed of the danger they are in and about the possible prevention measures. Here I am thinking especially about the younger generation. The latest post-Cairo-plus-five international conference on population and development debated the subject of sexual habits and rights, particularly of the young. It is necessary to focus more on this vulnerable part of the population if prevention measures are to have an improved effect. But political leadership and recognition of the problem of AIDS is only the first step. Our joint response to the epidemic must also be sufficiently wide and fair. Poor people and poor countries face many pressing problems besides AIDS, and government and international resources are scarce and even declining. In a typical developing country it costs as much to treat one AIDS patient for a year as it does to educate ten primary school students for a year. Balancing these worthwhile objectives is difficult but essential. Therefore all partners should play an appropriate role and do so in genuine partnership. This has been the spirit of the EU’s response in the past and will also be at its core in the future."@lv¹⁰ "Ik wil graag allereerst mijn dank uitspreken aan de leden van het Europees Parlement voor het feit dat zij het belangrijke thema "AIDS in ontwikkelingslanden'' op de agenda hebben willen plaatsen en de conclusies van de zojuist te Lusaka in Zambia plaatsgevonden internationale conferentie over aids in Afrika willen bespreken. De landen proberen bij het zoeken naar een oplossing, mogelijkheden te vinden voor de mensen om zelfs in de moeilijkste situaties de risico’s en hun kwetsbaarheid te verminderen. De landen moeten beslissen over duurzame en eerlijke financiering. Daarnaast kan de internationale gemeenschap, waaronder de EU, helpen door bijvoorbeeld de prijs van condooms te verlagen en te zorgen voor schone naalden en de nodige medicijnen. Daarbij denk ik met name aan medicijnen waarmee de overdracht van het HIV-virus van moeder op kind aanzienlijk kan worden teruggedrongen en aan medicijnen waarmee primaire gezondheidszorg kan worden verleend aan de armste mensen, aan de sterkst getroffen en meest kwetsbare bevolkingsgroepen. Een condoom is trouwens een van de beste en veiligste manieren om de verspreiding van de epidemie te voorkomen, al hebben sommige mensen morele bezwaren tegen het gebruik en de bevordering van dit soort preventie. Ik wil hier echter onderstrepen dat, gezien de omvang van het door AIDS veroorzaakte volksgezondheidsprobleem, de belangen van de gevaarlopende bevolking zwaarder dienen te wegen dan dogmatische principestandpunten. Het is uitermate bemoedigend dat nu een steeds groeiend aantal ontwikkelingslanden de belangen van zijn bevolking prioriteit geeft, maar we hebben nog een lange weg te gaan. AIDS dient een nog centralere plaats in te nemen in ons ontwikkelingswerk en onze armoedebestrijding. We weten dat de mate van ongelijkheid geassocieerd wordt met de mate van HIV-infectie. Dat geld met name voor de ongelijkheid tussen mannen en vrouwen. AIDS doet zich meer voor in gevallen waarin vrouwen afhankelijk zijn van het inkomen van hun man, niet kunnen lezen, en beperkte wettelijke rechten hebben op echtscheiding, erfenis en voogdij. Samen met haar internationale en nationale partners heeft de EU in een aantal ontwikkelingslanden prompt en met gulle hand kunnen reageren op de AIDS-pandemie. Wij hebben echter niet altijd steun gegeven aan de meest effectieve acties en nog niet het niveau bereikt dat nodig is om het gewenste effect te bewerkstelligen. We zullen daarom met de ontwikkelingslanden blijven samenwerken om ervoor te zorgen dat de beschikbare kennis - en ons geld - in de toekomst tot betere resultaten zal leiden. Het gewenste niveau kan echter alleen via gezamenlijke actie worden bereikt en we zullen dan ook onze coördinatie met alle betrokkenen nog meer versterken. Ten slotte wil ik nog zeggen dat de Commissie blij is met de HIV/AIDS-verklaring die door de staatshoofden van de bij de SADC aangesloten landen in Lusaka werd ondertekend. Wijzelf willen graag zo snel mogelijk onze handtekening zetten onder een extra bijdrage van 5 miljoen euro aan het regionale actieplan voor AIDS in de SADC-regio en onder een extra regionaal AIDS-initiatief in alle ACS-landen van nog eens 20 miljoen euro. Men zou kunnen zeggen dat dit niet veel is, gezien het probleem waar het hier om gaat; dit geld dient echter slechts te worden gezien als een extra inspanning, als een extra katalysator in de pogingen van de EU en de wereld om deze allesvernietigende epidemie aan te pakken. Samenwerking tussen alle partijen is dan ook van het grootste belang. De Commissie is erg bezorgd over de verwoestende gevolgen van aids in de ontwikkelingslanden en over het feit dat men kennelijk niet in staat is de epidemie drastisch in te perken en alle getroffene en besmette personen een juiste verzorging te bieden. De statistieken en analyses tonen op overtuigende wijze aan dat ontwikkelingslanden en de wereldgemeenschap de aids-epidemie niet kunnen negeren. In de ontwikkelingslanden, waar 90% van alle HIV-infecties plaatsvindt, maakt aids momenteel de met moeite verkregen verhoging van de levensstandaard weer ongedaan. In veel zwaar getroffen landen is de levensverwachting ten gevolge van aids met meer dan tien jaar gedaald. Aids wortelt onder andere in armoede en ongelijkheid, en verergert deze. Aids heeft vooral een verwoestend effect op de armste mensen die het minst gewapend zijn tegen deze ziekte. Ik wil graag een aantal inspanningen van de Commissie belichten en met name iets zeggen over een paar nieuwe initiatieven die wij voor ogen hebben. De Commissie probeert het aids-probleem al sinds 1987 aan te pakken, door middel van een AIDS-beleid, AIDS-strategieën en –acties, -waarover uitvoerig wordt gediscussieerd - geldverlening en niet in de laatste plaats door middel van mondiale en nationale partnerschappen. Eind 1997 had de EG in vrijwel alle ontwikkelingslanden in totaal 200 miljoen euro gespendeerd aan HIV/AIDSprojecten. We willen graag meer doen, meer geld geven en samenwerken met zowel de landen zelf, als onze lidstaten en internationale partners, met het oog op de ontwikkeling van doelmatige strategieën die de verspreiding van HIV kunnen tegengaan, de weerslag van de ziekte op de gezondheidssector kunnen opvangen en een goede verzorging van aids-patiënten kunnen garanderen. Als wij AIDS echt willen aanpakken moeten wij eerst beseffen dat AIDS een bedreiging vormt voor elk land en dat elk land de gewichtige taak en het vermogen heeft om zijn bevolking te beschermen via politiek leiderschap, voldoende middelen en effectieve en onpartijdige strategieën. Het ene land na het andere heeft de AIDS-epidemie genegeerd en ontkend dat het gedrag dat tot HIV-verspreiding leidt, binnen zijn grenzen plaatsvindt; het ene land na het andere heeft helaas op tragische wijze zijn ongelijk moeten ervaren. Het is vooral belangrijk dat de autoriteiten in deze landen een duidelijk oproep doen tot preventie van de epidemieverspreiding. Verdoezelen van de feiten levert niets op. De mensen moeten duidelijk worden geïnformeerd over het gevaar dat ze lopen en over de mogelijke preventieve maatregelen. Ik denk hierbij met name aan de jongere generatie. Tijdens de laatste internationale post-Cairo-plus-vijf-conferentie over bevolking en ontwikkeling heeft men gesproken over seksuele gewoonten en rechten, in het bijzonder over de gewoonten en de rechten van de jongeren. We moeten ons meer op dit kwetsbare deel van de bevolking concentreren, als we preventieve maatregelen meer effect willen laten sorteren. Politiek leiderschap en onderkenning van het AIDS-probleem zijn echter slechts de eerste stap. Ook moeten wij in onze reacties op de epidemie getuigen van een voldoende brede blik en eerlijkheid. Arme mensen en arme landen hebben naast AIDS nog talloze andere urgente problemen. Bovendien zijn de nationale en internationale middelen schaars en nemen zelfs af. In een typisch ontwikkelingsland kan men met het geld dat de behandeling van een enkele AIDS-patiënt per jaar kost, tien kinderen een jaar lang naar de basisschool laten gaan. Een evenwicht zien te vinden tussen deze twee belangrijke doelstellingen is moeilijk, maar van essentieel belang. Alle partners dienen dan ook een passende rol te spelen en te getuigen van echt partnerschap. De acties van de EU stonden in het verleden in het teken van deze geest en daarin zal in de toekomst geen verandering komen."@nl² "Gostaria de começar por agradecer ao Parlamento Europeu o facto de se dispor a debater o importante tema da SIDA nos países em vias de desenvolvimento e a discutir as conclusões da Conferência Internacional sobre a SIDA em África, que acaba de realizar-se em Lusaca, na Zâmbia. Os países estão à procura de incentivos, como parte da solução, para que as pessoas diminuam os seus riscos e vulnerabilidade, mesmo nas situações mais difíceis. Os países deverão decidir sobre um financiamento sustentável e equitativo. Para além disso, a comunidade internacional, incluindo a UE pode ajudar, por exemplo, baixando o custo dos preservativos e fornecendo agulhas esterilizadas e medicamentos essenciais. Nestes deverão estar incluídos aqueles que possam ter um efeito considerável na redução da transmissão do vírus HIV entre mães e filhos e os destinados aos cuidados de saúde primários, especialmente para os mais desfavorecidos, mais afectados e mais vulneráveis. Falando de preservativos, dever-se-á dizer que esta é uma das melhores e mais seguras formas de prevenir o alastramento da epidemia. Algumas pessoas levantaram reservas morais acerca da utilização e promoção deste tipo de prevenção. No entanto, gostaria de salientar que, tendo em conta a dimensão do problema de saúde pública que enfrentamos, deverseà dar prioridade aos interesses da população em risco em detrimento de posições de princípio dogmáticas. É encorajador verificar que um número crescente de países em vias de desenvolvimento deram já prioridade aos interesses das suas populações, mas há ainda muito caminho a percorrer. A SIDA deverá ocupar um lugar ainda mais central nos nossos esforços de desenvolvimento e de redução da pobreza. Estamos cientes de que à existência de desigualdades maiores corresponde um maior número de infecções por HIV. Isto é especialmente verdade no caso da desigualdade entre homens e mulheres. A SIDA propaga-se mais rapidamente nos locais onde as mulheres dependem dos rendimentos dos homens, não foram alfabetizadas e possuem direitos jurídicos limitados em matéria de divórcio, herança e guarda dos filhos. A UE, juntamente com os seus parceiros internacionais e nacionais, tem sido generosa e pronta na sua resposta à epidemia de SIDA em diversos países em vias de desenvolvimento. O nosso apoio, contudo, nem sempre beneficiou as intervenções mais eficazes, não tendo atingido ainda o nível necessário para ter o impacto desejado. Continuaremos, portanto, a trabalhar em conjunto com os países em vias de desenvolvimento, a fim de assegurar que os conhecimentos disponíveis, e os nossos fundos, produzam melhores resultados no futuro. Porém, só uma acção conjunta poderá atingir o nível exigido e, por conseguinte, aceleraremos ainda mais os nossos esforços de coordenação com todos os interessados. Por último, a Comissão congratula-se com Declaração dos Chefes de Estado da CDAA sobre a SIDA/HIV, assinada em Lusaca. Nós próprios aguardamos com expectativa a possibilidade de assinarmos, tão rapidamente quanto possível, um novo pacote financeiro com vista ao Plano de Acção Regional de Luta contra a SIDA na região da CDAA (5 milhões de euros), bem como uma iniciativa regional suplementar que abrangerá todos os países ACP no valor de mais 20 milhões de euros. Estes recursos adicionais poderão parecer escassos tendo em conta a dimensão do problema, contudo, deverão ser vistos apenas como uma ajuda suplementar, dando novo impulso aos compromissos assumidos pela UE e pela comunidade internacional no âmbito da luta contra esta epidemia devastadora. Devemos contribuir todos para este esforço. A Comissão está deveras preocupada com os efeitos devastadores da SIDA nos países em vias de desenvolvimento e com a aparente incapacidade de travar de forma drástica a epidemia e dispensar os cuidados adequados a todos os atingidos e infectados. As estatísticas e análises mostram de forma convincente que os países em vias de desenvolvimento e a comunidade internacional não podem ignorar a epidemia de SIDA. Nos países em vias de desenvolvimento, nos quais se verificam 90% dos casos de infecção pelo vírus HIV, a SIDA está a inverter os ganhos conseguidos a muito custo na melhoria da qualidade de vida. Em muitos dos países duramente atingidos, a SIDA reduziu já a esperança de vida em mais de dez anos. A SIDA está igualmente enraizada na pobreza e na desigualdade, tornando-as, por seu turno, ainda mais evidentes. Os seus efeitos são especialmente devastadores para os mais desprotegidos, que possuem recursos mais escassos para fazer frente à doença. Gostaria de salientar alguns dos esforços realizados pela Comissão e, em particular, algumas das iniciativas previstas. A Comissão tem vindo a contribuir para a luta contra a SIDA desde 1987, mediante políticas, estratégias, acções, fundos e, por último, mas não menos importante, de parcerias globais e entre países. Em finais de 1997, a CE tinha autorizado um total de 200 milhões de euros para projectos relacionados com o HIV/SIDA na maioria dos países em vias de desenvolvimento. Estamos ansiosos por poder fazer mais, disponibilizando mais fundos e trabalhando com os países, os nossos EstadosMembros e os parceiros internacionais, com vista a encontrar estratégias que impeçam o alastramento do HIV, atenuem o seu impacto no sector da saúde e permitam fornecer cuidados aos que já padecem de SIDA. No entanto, não podemos lutar contra a SIDA sem primeiro reconhecermos que esta doença ameaça todo e qualquer país e que todos os países possuem uma responsabilidade fundamental, bem como potencial para a protecção das suas populações, através da sua liderança política, de recursos adequados e de estratégias eficazes e equitativas. Todos os países têm vindo a ignorar a epidemia de SIDA, negando que os comportamentos que contribuem para o alastramento da SIDA ocorrem dentro das respectivas fronteiras; e todos têm verificado, tragicamente, estar enganados. É particularmente importante que as autoridades desses países sejam claras nos seus apelos à prevenção do alastramento da doença. Esconder os factos de nada servirá. As populações devem continuar a estar claramente informadas do perigo que correm e das medidas de prevenção. Penso, a este respeito, sobretudo na geração mais jovem. A última Conferência Internacional Pós-Cairo mais Cinco sobre a população e o desenvolvimento debateu a questão dos hábitos e direitos sexuais, especialmente entre os jovens. É necessário que nos concentremos mais nesta parte vulnerável da população se pretendermos que as medidas de prevenção surtam maior efeito. Mas a liderança política e o reconhecimento do problema da SIDA constituem um primeiro passo. A nossa resposta conjunta à epidemia deveria também ser suficientemente ampla e justa. As pessoas desfavorecidas e os países menos desenvolvidos enfrentam numerosos problemas prementes, para além da SIDA, e os recursos governamentais e internacionais são escassos, estando mesmo a diminuir. Num típico país em vias de desenvolvimento custa tanto tratar um doente de SIDA ao longo de um ano como educar dez estudantes do ensino primário durante igual período de tempo. O equilíbrio entre estes dois objectivos úteis é difícil, mas essencial. Por conseguinte, todos os parceiros deveriam desempenhar um papel adequado e fazê-lo no quadro de uma verdadeira parceira. Tem sido este o espírito da resposta da UE no passado e continuará a sê-lo também no futuro."@pt¹¹ "Jag vill börja med att tacka Europaparlamentet för att man tagit upp den viktiga frågan om aids i utvecklingsländerna, och diskutera slutsatserna av den internationella konferensen om aids i Afrika, som just hållits i Lusaka, Zambia. Länder söker efter incitament som en del av lösningen för medborgarna för att minska sina risker och sin sårbarhet till och med i de svåraste situationer. Länderna måste fatta beslut om en hållbar och rättvis finansiering. Dessutom kan det internationella samhället, inklusive EU, hjälpa till genom att t.ex. sänka kostnaderna för kondomer och tillhandahålla rena nålar och nödvändiga mediciner. Detta bör omfatta de mediciner som kan ha avsevärda effekter när det gäller minskningen av överföringen av sjukdomen från mor till barn, och de som ger grundläggande hälsovård i synnerhet till de fattigaste, värst drabbade och mest sårbara. När vi talar om kondomer, måste jag nämna att detta är ett av de bästa och säkraste sätten att förhindra spridningen av epidemin. En del personer uttrycker moraliska betänkligheter om användningen och främjandet av denna typ av skydd. Jag vill emellertid betona att – givet omfattningen av det folkhälsoproblem vi talar om – den berörda befolkningens intressen måste prioriteras framför dogmatiska principiella ståndpunkter. Det är mycket glädjande att ett ökat antal utvecklingsländer redan börjat prioritera sina medborgares intressen, men det är fortfarande en lång väg kvar. Vi måste ännu hårdare ta itu med aids-problemet i samband med våra initiativ för utveckling och minskning av fattigdom. Vi känner till att stora orättvisor i ett samhälle har ett samband med en större mängd hiv-smittade. Detta gäller särskilt orättvisorna mellan män och kvinnor. Aids sprids mer där kvinnor är beroende av männens inkomst, där de inte kan läsa och där de har en begränsad rätt till skilsmässa, arv och vårdnad om barn. EU, tillsammans med dess internationella och nationella partner, har varit generös och agerat i rätt tid vad gäller dess respons på den omfattande aids-epidemin i åtskilliga utvecklingsländer. Vårt stöd har emellertid inte alltid använts på det effektivaste sättet, och har ännu inte nått den nivå som fordras för bästa effekt. Vi kommer därför att fortsätta att arbeta med utvecklingsländerna för att se till att den tillgängliga kunskapen, och våra medel, ger bättre resultat i framtiden. Det är emellertid bara ett gemensam agerande som kan nå de nivåer som fordras, och vi kommer därför att ytterligare öka våra ansträngningar att skapa en samordning mellan alla involverade parter. Slutligen, kommissionen välkomnar deklarationen om hiv/aids från statscheferna i SADC, som undertecknades i Lusaka. Vi själva ser fram emot att godkänna – så snart som möjligt – en tilldelning av ett extra stödpaket till den regionala aids-handlingsplanen i SADC-regionen (5 miljoner euro), såväl som ett kompletterande AVS-omfattande regionalt initiativ om aids på ytterligare 20 miljoner euro. Dessa kompletterande resurser kanske synes snålt tilltagna mot bakgrund av problemet; de skall dock bara ses som en extra åtgärd, en kompletterande katalysator för EU och globala aktörer för att bekämpa denna katastrofala epidemi. Vi måste alla arbeta tillsammans för att nå detta mål. Kommissionen är djupt oroad över de katastrofala effekter som aids ger i utvecklingsländerna och den uppenbara oförmågan att stoppa epidemin och tillhandahålla lämplig vård till alla de som drabbats och smittats. Statistiken och analysen visar på ett övertygande sätt att utvecklingsländerna och det globala samhället inte kan nonchalera aids-epidemin. I utvecklingsländerna, där 90 procent av alla hiv-smittade finns, krossar aids de surt förvärvade framstegen rörande livskvaliteten som skett. I många av de hårdast drabbade länderna har aids redan sänkt den förväntade livslängden med mer än tio år. Aids har också sin upprinnelse i och förvärrar fattigdomen och orättvisor. Dess effekter är särskilt katastrofala för de fattiga, som har sämst resurser. Jag skulle vilja belysa en del av de initiativ som tagits av kommissionen och särskilt en del av de nya initiativ som övervägs. Kommissionen har bekämpat aids sedan 1987 med ofta debatterad aids-politik, -strategier, -åtgärder, ekonomiskt bistånd och, sist med inte minst, genom globala och nationella partnerskap. Vid slutet av 1997 hade EG fördelat totalt 200 miljoner euro till hiv/aids-projekt framförallt i utvecklingsländerna. Vi är måna om att göra mer, både genom att ge mer pengar och genom att samarbeta med länderna, våra medlemsstater och internationella partner för att utforma effektiva strategier som skall minska spridningen av hiv, dämpa dess effekter på hälsosektorn och tillhandahålla vård till dem som redan drabbats av aids Vi kan emellertid inte bekämpa aids utan att först erkänna att sjukdomen hotar alla länder, och att alla länder har ett grundläggande ansvar och potential att skydda sina medborgare genom politiskt ledarskap, tillräckliga resurser och effektiva och rättvisa strategier.Land efter land har nonchalerat aids-epidemin och förnekat att det beteende som sprider hiv finns inom dess gränser; och land efter land har tragiskt nog fått erfara att man haft fel. Det är särskilt viktigt att myndigheterna i dessa länder är tydliga i sin strävan efter skydd mot spridningen av epidemin. Att dölja sanningen gör ingen nytta. Medborgarna måste tydligt informeras om den fara de utsätts för och om möjliga skyddsåtgärder. Jag avser här framför allt den yngre generationen. Under den senaste internationella konferensen om befolkning och utveckling, den femte efter Kairo-konferensen, debatterades ämnet sexuella vanor och rättigheter, särskilt hos de yngre. Det är nödvändigt att fokusera mer på denna sårbara del av befolkningen, om skyddsåtgärderna skall få någon förbättrad effekt. Men politiskt ledarskap och erkännande av aids-problemet är bara första steget. Vår gemensamma reaktion på epidemin måste också vara tillräckligt omfattande och rättvis. Fattiga folk och fattiga länder står inför många svåra problem förutom aids, och de nationella och internationella resurserna är knappa och till och med minskande. I ett typiskt utvecklingsland kostar det lika mycket att vårda en aids-patient under ett år, som det kostar att utbilda tio lågstadieelever under ett år. Att balansera dessa viktiga mål är svårt men nödvändigt. Alla partner måste därför spela en lämplig roll, och detta skall ske genom ett äkta partnerskap. Detta har varit andan i EU:s respons under senare år och kommer i huvudsak att förbli sådan i framtiden."@sv¹³
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"¹² "Commission."^10,3 "Nielson,"^10,3,12 "last but not least"⁶ "partner"⁹

Named graphs describing this resource:

¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz

²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz

³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz

⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz

⁵http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz

⁶http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz

⁷http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz

⁸http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz

⁹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz

¹⁰http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz

¹¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz

¹²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz

¹³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph