Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-16-Speech-4-095"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"1999-09-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING (fortsættelse)4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.19990916.6.4-095"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-09-16-Speech-4-0964
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". - La résolution que vient de voter le Parlement européen sur la préparation d'une Charte des droits fondamentaux de l'Union illustre parfaitement les dérives dont j'ai dénoncé le risque dans mon intervention d'hier, lors du débat principal. À pratiquement chaque paragraphe de sa résolution, le Parlement européen élargit l'interprétation de la décision du Conseil de Cologne, afin de se gonfler d'importance, de marginaliser les Parlements nationaux et de préparer la transformation de la future Charte en Constitution européenne. Au paragraphe 2, le Parlement européen prétend que la préparation de la Charte relèvera de la responsabilité conjointe du Conseil et de lui-même, alors que de toute évidence les droits fondamentaux sont aujourd'hui protégés par les Constitutions nationales, et que tout exercice les concernant devrait impliquer en priorité, sinon exclusivement, les Parlements nationaux. Au paragraphe 3, le Parlement européen réclame une " ", ce qui montre bien sa volonté de ne pas en rester au simple recueil des droits en vigueur, comme le demandait le Conseil. Au paragraphe 4, premier et deuxième tirets, le Parlement demande que le nombre de ses représentants dans " " chargée de préparer la rédaction de la Charte, soit égal au nombre des représentants des États membres, c'est-à-dire au moins quinze; parallèlement, il évacue les Parlements nationaux en suggérant qu'il soit seulement procédé à " ". Au paragraphe 4, troisième, quatrième et sixième tirets, le Parlement demande que la future enceinte détermine elle-même les compétences de son bureau ainsi que l'organisation de ses groupes de travail et de son secrétariat, ce qui donnerait à celle-ci une indépendance très large pour orienter ensuite le processus à sa guise. Au paragraphe 4, cinquième tiret, le Parlement réclame qu'il soit assuré une " ". On sait ce que cela signifie: l'intervention dans le débat de personnes ou d'organismes sans légitimité démocratique, choisis selon des critères obscurs, et souvent largement subventionnés par la Commission européenne. C'est l'assurance d'une confusion dont, compte tenu des prémices précédentes, seuls les fédéralistes seront en position de tirer profit. Nous avons là un parfait exemple du démarrage d'une de ces manipulations de l'opinion publique dont les fédéralistes se sont toujours montrés friands. Le plus étonnant de cette manipulation est l'attitude du Conseil: pendant toute la négociation du traité d'Amsterdam, il avait résisté farouchement aux regroupements, dans un titre distinct du traité, de tous les droits des citoyens épars dans ce texte. Il avait alors eu gain de cause. Or, au Conseil de Cologne, en juin dernier, il a, de son proche chef, brusquement et sans en référer à personne, accepté quelque chose de bien pire: la mise en branle d'un processus beaucoup plus large de dépossession des Constitutions nationales. Nous nous opposerons sans concession à cette manœuvre antidémocratique."@fr6
lpv:spokenAs	unknown; Rassemblement pour la France (1999-07-20--2000-11-22)14 member; AFCO (1999-07-21--2002-01-14)14 substitute; ECON (1999-07-21--2001-01-30)14 vice-chair; Delegation for relations with Canada (1999-07-22--2002-01-14)14 member; UEN (1999-07-20--2000-09-20)14
lpv:translated text	"Den beslutning, som Parlamentet netop har vedtaget, om et charter for de grundlæggende rettigheder i Unionen, illustrerer på glimrende vis de fejltagelser, jeg netop omtalte i mit indlæg i går under hoveddebatten. I næsten hvert eneste afsnit i beslutningen har Europa-Parlamentet udvidet fortolkningen af afgørelsen fra Rådets møde i Köln med det formål at puste sig op og spille vigtig, føre de nationale parlamenter ud på et sidespor og forberede ændringen af det kommende charter til en europæisk forfatning. I afsnit 2 foregiver Parlamentet, at forberedelsen af charteret henhører under et fælles ansvar med Rådet, skønt det er klart for enhver, at de grundlæggende rettigheder i dag beskyttes af de nationale forfatninger, og at enhver handling i forbindelse med disse først og fremmest - om ikke udelukkende - bør være de nationale parlamenters anliggende. I afsnit 3 kræver Europa-Parlamentet en "åben og innovativ holdning til charterets karakter, indholdet af de rettigheder, som det skal indeholde, og dets rolle og status i Unionens institutionelle udvikling", hvilket tydeligt viser, at det ikke agter at stoppe ved en simpel samling af gældende rettigheder, som Rådet anmoder om. I afsnit 4, første og andet led, kræver Parlamentet, at antallet af dets repræsentanter i det "forum", der har ansvaret for forberedelsen af udarbejdelsen af charteret, skal være det samme som antallet af medlemsstaternes repræsentanter, det vil sige mindst 15. Samtidig sætter det de nationale parlamenter ud på sidelinjen ved at antyde, at der kun skal foretages en "høring af formændene for de nationale parlamenter". I afsnit 4, tredje, fjerde og sjette led, kræver Parlamentet, at det fremtidige forum selv fastsætter sine kompetencer samt organisationen af sine arbejdsgrupper og sit sekretariat, hvilket ville give det en meget stor uafhængighed, således at det senere kan lede processen efter eget hoved. I afsnit 4, femte led, kræver Parlamentet, at "ngo'ernes og befolkningens deltagelse sikres". Vi ved godt, hvad dette betyder: Indblanding i debatten af personer eller organer uden demokratisk berettigelse, valgt efter uigennemsigtige kriterier og ofte i høj grad støttet af Europa-Kommissionen. Det vil medføre en forvirring, som - i betragtning af de tidligere resultater - kun vil gavne føderalisterne. Dette er et eksempel på indledningen af en manipulation med offentligheden, som føderalisterne altid har vist sig lækkersultne efter. Det mest forbløffende ved denne manipulation er Rådets holdning. Under hele forhandlingen om Amsterdam-traktaten kæmpede Rådet en bitter kamp mod, at man samlede alle borgerrettighederne, som findes spredt i denne tekst, under én overskrift i traktaten. Det vandt således sagen. Imidlertid accepterede det i juni på Rådets møde i Köln - af sig selv og uden at henvise til nogen - noget, der var meget værre: Iværksættelsen af en proces, der i meget højere grad vil medføre, at de nationale forfatninger mister indflydelse. Vi protesterer uden tøven mod denne udemokratiske manøvre."@da1 "Der Entschließungsantrag zur Ausarbeitung einer Charta der Grundrechte der Union, über den das Europäische Parlament soeben abgestimmt hat, ist ein deutliches Beispiel für die Fehlentwicklungen, vor denen ich in meinem gestrigen Redebeitrag während der Hauptdebatte gewarnt habe. Das Europäische Parlament erweitert praktisch mit jedem Absatz seiner Entschließung die Auslegung des vom Rat von Köln gefaßten Beschlusses, um seine eigene Bedeutung aufzublähen, die nationalen Parlamente ins Abseits zu drängen und die Umwandlung der künftigen Charta in eine europäische Verfassung vorzubereiten. In Absatz 2 behauptet das Europäische Parlament, daß die Ausarbeitung der Charta die gemeinsame Verantwortung des Rates und des Parlaments impliziere, obwohl es doch klar auf der Hand liegt, daß die Grundrechte derzeit durch die nationalen Verfassungen geschützt werden, und daß alle diesbezüglichen Aktionen vorrangig, wenn nicht ausschließlich Sache der nationalen Parlamente sind. In Absatz 3 betont das Europäische Parlament, daß diese Charta eines „offenen und innovativen Ansatzes bedarf, sowohl hinsichtlich ihrer Merkmale und der Art der darin aufzuführenden Rechte als auch hinsichtlich ihrer Funktion und ihrer Stellung bei der konstitutionellen Weiterentwicklung der Union", woraus deutlich hervorgeht, daß es ihm nicht nur darum geht, die geltenden Rechte zusammenzufassen, wie vom Rat gefordert. In Absatz 4, erster und zweiter Spiegelstrich fordert das Parlament, daß die Zahl seiner Vertreter in dem für die Ausarbeitung der Charta zuständigen „ der Zahl der Vertreter der Mitgliedstaaten entsprechen und sich somit auf mindestens fünfzehn belaufen soll. Gleichzeitig schließt es die nationalen Parlamente aus, indem es vorschlägt, daß sich ihre Einbeziehung aus „ “ ergeben werde. In Absatz 4, dritter, vierter und sechster Spiegelstrich fordert das Parlament, daß das künftige Gremium selbst die Zuständigkeiten seines Präsidiums sowie die Bildung seiner Arbeitsgruppen und seines Sekretariats beschließen kann. Dadurch würde dieses Gremium eine sehr weitgehende Unabhängigkeit erhalten und könnte folglich das Verfahren in eine seinen Vorstellungen entsprechende Richtung lenken. In Absatz 4, fünfter Spiegelstrich fordert das Parlament, daß der „ “ gewährleistet werden solle. Was das bedeutet, ist bekannt: die Beteiligung von nicht demokratisch legitimierten Personen oder Organisationen, die nach undurchsichtigen Kriterien ausgewählt und oftmals großzügig von der Europäischen Kommission subventioniert werden. Somit ist die Gewähr für ein Durcheinander gegeben, von dem in Anbetracht der vorgenannten Voraussetzungen nur die Föderalisten profitieren können. Hier handelt es sich um ein typisches Beispiel dafür, wie eine Manipulation der öffentlichen Meinung auf den Weg gebracht werden soll, wie sie die Föderalisten immer schon gern betrieben haben. Am meisten verwundert bei dieser Manipulation die Haltung des Rates: Während der gesamten Verhandlung des Amsterdamer Vertrags hat er sich energisch gegen die Zusammenfassung sämtlicher an verschiedenen Stellen des Textes genannter Bürgerrechte unter einer gesonderten Überschrift ausgesprochen und sich schließlich damit durchgesetzt. Auf dem Rat von Köln im Juni letzten Jahres hat er dann eigenmächtig, überstürzt und ohne irgend jemanden zu konsultieren, etwas wesentlich Schlimmeres angenommen, nämlich die Ingangsetzung eines viel umfassenderen Prozesses der Ausschaltung der nationalen Verfassungen. Wir werden uns diesem antidemokratischen Manöver kompromißlos widersetzen."@de7 "Το ψήφισμα που ενέκρινε πριν από λίγο το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο σχετικά με την προετοιμασία ενός χάρτη για τα θεμελιώδη δικαιώματα στην Ένωση δείχνει πολύ καλά τις παρεκκλίσεις, τον κίνδυνο των οποίων επεσήμανα στη χθεσινή μου παρέμβαση, κατά τη διάρκεια της κύριας συζήτησης. Σε όλες σχεδόν τις παραγράφους του ψηφίσματος το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο διευρύνει την ερμηνεία της απόφασης του Συμβουλίου της Κολωνίας, προκειμένου να αποκτήσει το ίδιο πολύ μεγάλη αξία, να θέσει στο περιθώριο τα εθνικά κοινοβούλια και να προετοιμάσει τη μετατροπή του μελλοντικού χάρτη σε ευρωπαϊκό σύνταγμα. Στην παράγραφο 2 το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο διατείνεται πως η προετοιμασία του χάρτη θα εμπίπτει στην κοινή αρμοδιότητα του ιδίου και του Συμβουλίου, τη στιγμή που όλα δείχνουν σήμερα πως τα θεμελιώδη δικαιώματα προστατεύονται από τα εθνικά συντάγματα και πως σε κάθε πράξη σχετικά με αυτά θα πρέπει να συμμετέχουν πρώτα απ’ όλα, αν όχι αποκλειστικά, τα εθνικά κοινοβούλια. Στην παράγραφο 3 το Κοινοβούλιο ζητεί μια “ανοιχτή και καινοτόμο προσέγγιση σχετικά με τον χαρακτήρα του χάρτη, τη φύση των δικαιωμάτων που θα πρέπει να περιλαμβάνονται σε αυτόν καθώς και τον ρόλο και το καθεστώς του στη συνταγματική εξέλιξη της Ένωσης”, κάτι που δείχνει πολύ καλά τη βούλησή του να μην αρκεστεί απλώς σε μια συλλογή των εν ισχύι δικαιωμάτων, όπως ζήτησε το Συμβούλιο. Στην παράγραφο 4, πρώτη και δεύτερη παύλα, το Κοινοβούλιο ζητεί ο αριθμός των εκπροσώπων του στο “σώμα” το οποίο θα αναλάβει την προετοιμασία της σύνταξης του χάρτη να είναι ίσος με τον αριθμό των εκπροσώπων των κρατών μελών, δηλαδή τουλάχιστον δεκαπέντε.·Παράλληλα αφαιρεί την εξουσία από τα εθνικά κοινοβούλια προτείνοντας να διενεργείται μόνο “μια κατάλληλη διαβούλευση με τους προέδρους τους”. Στην παράγραφο 4, τρίτη, τέταρτη και έκτη παύλα, το Κοινοβούλιο ζητεί το μελλοντικό σώμα να καθορίζει το ίδιο τις αρμοδιότητες του προεδρείου του καθώς και την οργάνωση των ομάδων εργασίας του και της γραμματείας του, γεγονός που θα του έδινε μια πολύ μεγάλη ανεξαρτησία για να κατευθύνει στη συνέχεια κατά βούληση τη διαδικασία. Στην παράγραφο 4, πέμπτη παύλα, το Κοινοβούλιο ζητεί να διασφαλιστεί “συμμετοχή των ΜΚΟ και των πολιτών”. Γνωρίζουμε τι σημαίνει αυτό: σημαίνει παρέμβαση στη συζήτηση ατόμων ή οργανισμών χωρίς δημοκρατική νομιμότητα, που θα επιλέγονται με βάση ασαφή κριτήρια και που πολλές φορές θα επιχορηγούνται με μεγάλα ποσά από την Ευρωπαϊκή Επιτροπή. Έτσι διασφαλίζεται μια σύγχυση από την οποία, αν λάβουμε υπόψη τις πρωτοφανείς ρυθμίσεις που ανέφερα προηγουμένως, μόνον οι φεντεραλιστές θα είναι σε θέση να αποκομίσουν οφέλη. Εδώ έχουμε το τέλειο υπόδειγμα έναρξης μιας από εκείνες τις πράξεις χειραγώγησης της κοινής γνώμης που ανέκαθεν λιγουρεύονταν οι φεντεραλιστές. Το πιο εκπληκτικό σε αυτή τη χειραγώγηση είναι η στάση του Συμβουλίου: καθ’ όλη τη διάρκεια των διαπραγματεύσεων για τη Συνθήκη του Άμστερνταμ είχε προβάλλει σθεναρή αντίσταση στη συνένωση σε ένα ξεχωριστό κεφάλαιο της Συνθήκης όλων των δικαιωμάτων των πολιτών που ήταν διασκορπισμένα στο κείμενο. Εκείνη τη φορά είχε επικρατήσει η γνώμη του. Ωστόσο, στο Συμβούλιο της Κολωνίας, τον περασμένο Ιούνιο, το Συμβούλιο, με δική του πρωτοβουλία, ξαφνικά και χωρίς να ρωτήσει κανέναν, έκανε δεκτό κάτι πολύ χειρότερο: το πρώτο βήμα μιας πολύ ευρύτερης διαδικασίας η οποία μειώνει τη σημασία των εθνικών συνταγμάτων. Εμείς θα αντιταχθούμε χωρίς καμία παραχώρηση σε αυτόν τον αντιδημοκρατικό ελιγμό."@el8 "The resolution on which the European Parliament has just voted, on drafting a Charter of Fundamental Rights for the Union illustrates perfectly the abuses that, as I said in my intervention yesterday during the main debate, we would be risking. In almost every paragraph of its resolution, the European Parliament broadens the interpretation of the decision of the Cologne Council in order to boost its own sense of importance, to marginalise national Parliaments and to prepare for the transformation of the Charter into a European Constitution. In paragraph 2, the European Parliament claims that responsibility for the preparation of the Charter will fall jointly to the Council and to itself, whereas all the evidence shows that fundamental rights are protected today by national constitutions, and that any activity relating to them should largely, if not exclusively, involve national parliaments. In paragraph 3, the European Parliament calls for an which clearly demonstrates the desire for it to be more than just a collection of existing laws, as the Council wanted it to be. In paragraph 4(1) and 4(2), Parliament requests that the number of its representatives in the “ ” who have the task of drafting the Charter, should be equal to the number of representatives of Member States; that is to say, at least fifteen. At the same time, it is doing away with the need for national parliaments by suggesting that all that is required is “ ”. In paragraph 4(3), 4(4) and 4(6), Parliament requests that the future forum should itself determine the competences of its office as well as the organisation of its working parties and secretariat, which would give it a very large degree of independence and which would enable it to take the process in the direction it sees fit. In paragraph 4(5), Parliament insists that there be “ ”. We know what that means: the entry into the debate of people or organisations who have no democratic legitimacy, chosen according to obscure criteria and often heavily subsidised by the European Commission. This will guarantee a mess from which, bearing previous occurrences in mind, the only people likely to benefit are the Federalists. This is a perfect example of the start of one of these exercises in manipulating public opinion, which the Federalists have always been so fond of. The most astonishing aspect of this manipulation is the attitude of the Council: throughout the negotiations on the Treaty of Amsterdam, it had staunchly resisted the grouping together of all the citizens rights scattered throughout the text in any form distinct from the Treaty itself. It won the argument at that time. Of its own accord, and without consulting anyone, it has suddenly accepted something much worse; the setting in motion of a much broader process of dispossessing national Constitutions. We shall staunchly oppose this anti-democratic manoeuvre."@en3 ". – (FR) La resolución que acaba de aprobar el Parlamento Europeo sobre la elaboración de una Carta de los derechos fundamentales de la Unión ilustra perfectamente el riesgo de que se produzcan desajustes, como denuncié en mi intervención de ayer, durante el debate principal. Prácticamente, en cada apartado de su resolución, el Parlamento Europeo amplía la interpretación de la decisión del Consejo de Colonia, a fin de ensoberbecerse, de marginar a los Parlamentos nacionales y de preparar la transformación de la futura Carta en Constitución europea. En el apartado 2, el Parlamento Europeo piensa que la elaboración de la Carta incumbirá conjuntamente al Consejo y al propio Parlamento, cuando es evidente que hoy los derechos fundamentales están protegidos por las Constituciones nacionales y que todo ejercicio referente a estos derechos debería afectar de manera prioritaria, si no exclusiva, a los Parlamentos nacionales. En el apartado 3, el Parlamento Europeo exige “un enfoque abierto e innovador sobre el carácter de la Carta, la naturaleza de los derechos que deberán figurar en ella, así como sobre el papel y la posición de ésta en la evolución constitucional de la Unión”, lo que demuestra su voluntad de no limitarse, simplemente, a recoger los derechos en vigor, como pedía el Consejo. En el primer y segundo guión del apartado 4, el Parlamento pide que el número de sus representantes en el “recinto” encargado de redactar la Carta sea igual al número de los representantes de los Estados miembros, es decir, quince como mínimo; paralelamente, se quita de en medio a los Parlamentos nacionales, sugiriendo que sólo se proceda a “una consulta de sus presidentes”. En el tercer, cuarto y sexto guión del apartado 4, el Parlamento pide que sea el futuro “recinto” el que determine las competencias de su Mesa, así como la organización de sus grupos de trabajo y de su Secretaría, lo que supondría para éste una amplia independencia, para luego orientar el proceso a su antojo. En el quinto guión del apartado 4, el Parlamento exige que se garantice una “contribución de las ONG y de los ciudadanos”. Sabemos lo que esto significa: la intervención en el debate de personas u organismos que carecen de legitimidad democrática, elegidos según criterios oscuros, y a menudo ampliamente subvencionados por la Comisión Europea. Ello supone una confusión de la que, habida cuenta de las premisas anteriores, sólo los federalistas podrán sacar partido. Se trata de un perfecto ejemplo de la puesta en marcha de una de esas manipulaciones de la opinión pública a las que los federalistas siempre han sido muy aficionados. Lo más sorprendente de esta manipulación es la actitud del Consejo: durante toda la negociación del Tratado de Amsterdam, se había resistido encarnizadamente a los reagrupamientos, en un título especial del Tratado, de todos los derechos de los ciudadanos, dispersos en dicho texto. En esa ocasión, el Consejo se había salido con la suya. Ahora bien, en el Consejo de Colonia, en el pasado mes de junio, aceptó, de repentinamente y sin informar a nadie, algo peor: el inicio de un proceso mucho más amplio de suplantación de las Constituciones nacionales. Nosotros nos opondremos sin concesiones a esta maniobra antidemocrática."@es12 ". ( ) Euroopan parlamentin juuri hyväksymä unionin perusoikeuskirjan laatimista koskeva päätöslauselma on täydellinen esimerkki siitä hallitsemattomasta kehityksestä, jonka vaaran toin esiin pääkeskustelun aikana eilen pitämässäni puheenvuorossa. Euroopan parlamentti laajentaa päätöslauselmansa lähes jokaisessa kohdassa Kölnin Eurooppa-neuvoston tekemän päätöksen tulkintaa, jotta se voisi rehennellä vallallaan, sysätä kansalliset parlamentit toisarvoiseen asemaan ja valmistella tulevan perusoikeuskirjan muuntamista Euroopan perustuslaiksi. Päätöslauselman 2 kohdassa Euroopan parlamentti väittää, että perusoikeuskirjan laatiminen kuuluu neuvoston ja parlamentin itsensä yhteiseen toimivaltaan, vaikka perusoikeuksia suojellaan nykyisin ilmiselvästi kansallisissa perustuslaeissa ja niitä koskevien toimien pitäisi tarkoittaa ensisijaisesti, jollei yksinomaan, kansallisten parlamenttien toimintaa. 3 kohdassa Euroopan parlamentti vaatii " ", mikä osoittaa selvästi parlamentin tahdon tavoitella muutakin kuin pelkkää neuvoston vaatimaa voimassa olevien oikeuksien luettelemista. 4 kohdan 1 ja 2 luetelmakohdassa parlamentti vaatii, että perusoikeuskirjan laatimisesta vastaavassa " " Euroopan parlamentilla olisi yhtä monta edustajaa kuin on jäsenvaltioita, eli vähintään 15; samanaikaisesti se syrjäyttää kansalliset parlamentit ehdottamalla, että " . 4 kohdan 3, 4 ja 6 luetelmakohdassa parlamentti vaatii, että tuleva elin päättää itse kansliansa toimivallasta sekä työryhmiensä ja sihteeristönsä organisaatiosta, mikä antaisi elimelle erittäin laajan itsenäisyyden, jonka avulla se voisi sitten ohjata prosessia mielensä mukaan. 4 kohdan 5 luetelmakohdassa parlamentti vaatii " . Me tiedämme, mitä tämä merkitsee: sellaisten henkilöiden tai järjestöjen puuttumista keskusteluun, joilla ei ole demokraattista oikeutusta, jotka on valittu hämärien perusteiden mukaisesti ja joita Euroopan komissio rahoittaa usein runsaskätisesti. Tällä varmistetaan sekaannus, josta ainoastaan liittovaltion kannattajat kykenevät hyötymään, kun otetaan huomioon edellä olevat olettamukset. Meillä on tässä täydellinen esimerkki siitä, miten julkista mielipidettä on alettu manipuloida tavalla, joka on aina suuresti miellyttänyt liittovaltiokehityksen kannattajia. Tässä manipuloinnissa on hämmästyttävintä neuvoston asenne: se vastusti vimmatusti koko Amsterdamin sopimuksesta käytyjen neuvottelujen ajan sitä, että kaikki tässä tekstissä hajallaan olevat kansalaisten oikeudet kootaan yhteen perustamissopimuksen erilliseen osastoon. Se sai tuolloin tahtonsa läpi. Viime kesäkuussa pidetyssä Kölnin Eurooppa-neuvostossa se kuitenkin hyväksyi omasta aloitteestaan, yllättävästi ja muita kuulematta jotakin paljon pahempaa: sellaisen prosessin alullepanon, jolla kansallisten perustuslakien valta riistetään paljon laajemmin. Vastustamme ilman mitään myönnytyksiä tällaista epädemokraattista vehkeilyä."@fi5 "La risoluzione votata dal Parlamento sull’elaborazione della Carta dei diritti fondamentali dell’Unione illustra perfettamente le evoluzioni negative di cui ho denunciato i rischi nel mio intervento di ieri in sede di discussione. Il Parlamento, praticamente ad ogni paragrafo della risoluzione, allarga l’interpretazione della decisione del Consiglio di Colonia per rafforzare il proprio ruolo, marginalizzare i Parlamenti nazionali e preparare la trasformazione della futura Carta in Costituzione europea. Al paragrafo 2, il Parlamento europeo asserisce che l’elaborazione della Carta sarà affidata congiuntamente al Consiglio e al Parlamento stesso, mentre la tutela dei diritti fondamentali è sancita dalle Costituzioni nazionali e qualsiasi iniziativa in tale ambito spetta primariamente, se non in via esclusiva, ai Parlamenti nazionali. Al paragrafo 3, il Parlamento europeo evoca un “un approccio aperto e innovatore nei confronti del carattere della Carta, della natura dei diritti che dovranno figurarvi, nonché del suo ruolo e del suo statuto nell’evoluzione costituzionale dell’Unione”; ciò dimostra chiaramente la sua volontà di non fermarsi al semplice recepimento dei diritti sanciti, come chiede il Consiglio. Al paragrafo 4, ai punti 1 e 2, il Parlamento chiede che il numero dei propri rappresentanti nell’ “istanza” incaricata di redigere la Carta sia pari al numero dei rappresentanti del Consiglio, ovvero almeno quindici. Al contempo estromette i Parlamenti nazionali proponendo che si proceda solo a “un’adeguata consultazione” dei loro Presidenti. Al paragrafo 4, ai punti 3, 4 e 6, il Parlamento chiede che la futura “istanza” abbia facoltà di definire autonomamente le competenze del proprio ufficio e l’organizzazione dei gruppi di lavoro e del segretariato, il che conferirebbe un largo margine di autonomia e consentirebbe a tale organismo di orientare i lavori a proprio piacimento. Al paragrafo 4, punto 5, il Parlamento chiede che sia garantito un “contributo delle ONG e dei cittadini”. Sappiamo che ciò significa coinvolgere nel dibattito persone o soggetti senza legittimità democratica, scelti in base a criteri oscuri e spesso ampiamente sovvenzionati dalla Commissione europea. In questo modo si arriverà certo a una confusione che solo i federalisti saranno in grado di usare a proprio vantaggio, come del resto è più volte accaduto in passato. Ci troviamo di fronte ad un tipico esempio di tentativo di manipolazione dell’opinione pubblica, a cui i federalisti tanto bramano. Ma è l’atteggiamento del Consiglio che maggiormente ci sorprende: nel corso di tutto il negoziato sul Trattato di Amsterdam esso si era opposto con vigore all’introduzione di un titolo specifico che riunisse i diritti dei cittadini, diritti che sono contenuti in varie parti del testo del Trattato. Allora l’aveva avuta vinta. Nel corso del Vertice di Colonia del giugno scorso, il Consiglio per bocca del suo Presidente aveva improvvisamente e senza previa consultazione accettato qualcosa di molto peggio: l’avvio di un processo ben più ampio di esautoramento delle Costituzioni nazionali. Noi ci opporremo strenuamente a questa manovra antidemocratica."@it9 "The resolution on which the European Parliament has just voted, on drafting a Charter of Fundamental Rights for the Union illustrates perfectly the abuses that, as I said in my intervention yesterday during the main debate, we would be risking. In almost every paragraph of its resolution, the European Parliament broadens the interpretation of the decision of the Cologne Council in order to boost its own sense of importance, to marginalise national Parliaments and to prepare for the transformation of the Charter into a European Constitution. In paragraph 2, the European Parliament claims that responsibility for the preparation of the Charter will fall jointly to the Council and to itself, whereas all the evidence shows that fundamental rights are protected today by national constitutions, and that any activity relating to them should largely, if not exclusively, involve national parliaments. In paragraph 3, the European Parliament calls for an which clearly demonstrates the desire for it to be more than just a collection of existing laws, as the Council wanted it to be. In paragraph 4(1) and 4(2), Parliament requests that the number of its representatives in the “ ” who have the task of drafting the Charter, should be equal to the number of representatives of Member States; that is to say, at least fifteen. At the same time, it is doing away with the need for national parliaments by suggesting that all that is required is “ ”. In paragraph 4(3), 4(4) and 4(6), Parliament requests that the future forum should itself determine the competences of its office as well as the organisation of its working parties and secretariat, which would give it a very large degree of independence and which would enable it to take the process in the direction it sees fit. In paragraph 4(5), Parliament insists that there be “ ”. We know what that means: the entry into the debate of people or organisations who have no democratic legitimacy, chosen according to obscure criteria and often heavily subsidised by the European Commission. This will guarantee a mess from which, bearing previous occurrences in mind, the only people likely to benefit are the Federalists. This is a perfect example of the start of one of these exercises in manipulating public opinion, which the Federalists have always been so fond of. The most astonishing aspect of this manipulation is the attitude of the Council: throughout the negotiations on the Treaty of Amsterdam, it had staunchly resisted the grouping together of all the citizens rights scattered throughout the text in any form distinct from the Treaty itself. It won the argument at that time. Of its own accord, and without consulting anyone, it has suddenly accepted something much worse; the setting in motion of a much broader process of dispossessing national Constitutions. We shall staunchly oppose this anti-democratic manoeuvre."@lv10 "De resolutie die het Europees Parlement onlangs heeft aangenomen over de voorbereiding van een Europees Handvest van de grondrechten laat zien dat we verkeerd bezig zijn. Gisteren heb ik tijdens het hoofddebat aangegeven wat de risico’s van zo'n handvest kunnen zijn. In vrijwel iedere paragraaf van de resolutie verruimt het Europees Parlement de interpretatie van het besluit van de Raad van Keulen. Het Parlement probeert zo zijn macht te vergroten ten koste van de nationale parlementen en het nog op te stellen handvest om te vormen tot Europese grondwet. In paragraaf 2 doet het Europees Parlement het voorkomen, dat de voorbereiding van het handvest zowel de verantwoordelijkheid van de Raad als van het Parlement zelf is. Het is echter duidelijk dat momenteel de grondrechten in de nationale grondwetten geregeld zijn en dat met name, of zelfs uitsluitend, de nationale parlementen zich over deze grondrechten mogen uitspreken. In paragraaf 3 verlangt het Parlement een open en vernieuwende benadering met betrekking tot het karakter van het handvest, de aard van de rechten die hierin vermeld moeten staan, en de rol en status van het handvest in de constitutionele ontwikkeling van de Unie. Het Parlement toont hiermee aan dat het, in tegenstelling tot de wens van de Raad, de reeds bestaande rechten wil uitbreiden. Bij het eerste en tweede streepje van paragraaf 4 stelt het Parlement dat het aantal vertegenwoordigers in de organisatie belast met het opstellen van het handvest, gelijk moet zijn aan het aantal vertegenwoordigers van de lidstaten, dus minimaal 15. Vervolgens wil het EP de nationale parlementen buitenspel zetten door te suggereren dat alleen hun voorzitters geraadpleegd hoeven te worden. Bij het derde, vierde en zesde streepje van paragraaf 4 stelt het Parlement dat de toekomstige instelling zelf de bevoegdheden van haar bureau en de organisatie van haar werkgroepen en secretariaat moet regelen. Dit zou betekenen dat deze instelling in grote mate onafhankelijk is en hierdoor het proces naar haar hand zou kunnen zetten. Bij het vijfde streepje van paragraaf 4 eist het Parlement een bijdrage van de NGO’s en de burgers. We weten wat dit betekent: personen en instellingen zonder democratische legitimiteit, die om onduidelijke redenen gekozen zijn en vaak door de Europese Commissie gesubsidieerd worden, zullen een stem in het debat krijgen. Deze situatie zal gegarandeerd tot verwarring leiden en alleen de federalisten zullen hiervan kunnen profiteren. Dit voorbeeld laat goed zien hoe de publieke opinie gemanipuleerd kan worden, iets waar de federalisten overigens altijd verzot op zijn geweest. Het meest verbazingwekkend in dit opzicht is de opstelling van de Raad. Tijdens de onderhandelingen over het Verdrag van Amsterdam heeft deze instelling er zich altijd fel tegen verzet dat alle rechten van de burgers die in deze tekst genoemd worden, in een apart hoofdstuk van het Verdrag worden ondergebracht. De Raad had hierin overigens gelijk. Op de Europese Raad van Keulen van juli jongstleden heeft deze instelling echter uit eigen beweging en zonder iemand te raadplegen plotseling een veel omvangrijker proces in werking gezet, dat zal leiden tot uitholling van de nationale grondwetten. De Raad heeft hiermee een verkeerde stap gezet. Wij tekenen onvoorwaardelijk protest aan tegen deze antidemocratische ingreep."@nl2 "­ A resolução que o Parlamento acaba de aprovar sobre a preparação de uma Carta dos direitos fundamentais da União ilustra perfeitamente os desvios cujo risco denunciei na minha intervenção de ontem, no debate principal. Em praticamente cada número da resolução, o Parlamento Europeu alarga a interpretação da decisão do Conselho Europeu de Colónia com o objectivo de inflacionar a sua própria importância, marginalizar os parlamentos nacionais e preparar a transformação da futura Carta em Constituição Europeia. No número 2, o Parlamento Europeu pretende que a preparação da Carta seja da responsabilidade conjunta do Conselho e do próprio Parlamento, quando é evidente que a defesa dos direitos fundamentais se inscreve, actualmente, nas competências das constituições nacionais, e que qualquer iniciativa deveria implicar prioritária, senão exclusivamente, os parlamentos nacionais. No número 3, o Parlamento Europeu reclama uma abordagem aberta e inovadora quanto ao carácter da Carta, à natureza dos direitos que deverão nela figurar e ao seu papel e estatuto na evolução constitucional da União, o que demonstra claramente a sua vontade de não a manter ao nível de simples compilação dos direitos em vigor, como sugeria o Conselho. No primeiro e segundo travessões do número 4, o Parlamento solicita que o número dos seus representantes na assembleia encarregada de preparar a redacção da Carta seja igual ao número de representantes dos Estados­Membros, isto é, quinze, no mínimo: paralelamente, afasta os parlamentos nacionais, sugerindo que se proceda apenas a uma consulta adequada dos respectivos presidentes. No terceiro, quarto e sexto travessões do número 4, o Parlamento solicita que a futura assembleia defina, ela própria, as competências da sua mesa, bem como a organização dos seus grupos de trabalho e do seu secretariado, o que conferiria à assembleia uma larga independência para orientar, depois, o processo à sua vontade. No quinto travessão do mesmo número, o Parlamento reclama que seja assegurada uma contribuição das ONG e dos cidadãos. Sabemos o que significa esta exigência: a intervenção, no debate, de pessoas ou organismos sem legitimidade democrática, escolhidos segundo critérios obscuros e, frequentemente, subvencionados em grande parte pela Comissão Europeia. Tal exigência provocará uma confusão de que, tendo em conta as premissas precedentes, apenas os federalistas tirarão proveito. Encontramo­nos em presença de um exemplo perfeito do ponto de partida para uma dessas manipulações da opinião pública de que os federalistas sempre se mostraram ávidos. O mais espantoso nesta manipulação é a atitude do Conselho: durante toda a negociação do Tratado de Amesterdão resistiu ferozmente ao agrupamento, num título distinto do Tratado, de todos os direitos dos cidadãos dispersos pelo texto. Nessa altura, conseguiu impor a sua opinião. Ora, no Conselho de Colónia de Junho passado, por sua própria iniciativa, bruscamente e sem consultar ninguém, aceitou algo bem pior: dar início a um processo bastante mais vasto de espoliação das constituições nacionais. Opor­nos­emos sem hesitações a esta manobra anti­democrática."@pt11 "Den resolution om utarbetandet av en stadga om unionens grundläggande rättigheter som parlamentet just har röstat fram belyser perfekt de avvikelser vars risker jag angav i mitt inlägg i går vid huvuddebatten. I praktiskt taget varje punkt i resolutionen breddar Europaparlamentet tolkningen av rådets beslut i Köln för att svälla i betydelse, slå ut de nationella parlamenten och förbereda den kommande stadgans omvandling till europeisk konstitution. I punkt 2 påstår Europaparlamentet att utarbetandet av stadgan är rådets och dess eget gemensamma ansvar, medan de grundläggande rättigheterna uppenbarligen i dag skyddas av de nationella konstitutionerna och varje utövande av dem företrädesvis, om inte uteslutande, borde inbegripa de nationella parlamenten. I punkt 3 kräver Europaparlamentet en "öppen och nyskapande tillnärmning när det gäller stadgans karaktär, de rättigheter som bör förekomma i den samt dess roll och status i unionens konstitutionella utveckling". Detta visar tydligt dess vilja att inte nöja sig med en enkel samling gällande rättigheter, såsom rådet begärde. I första och andra meningen i punkt 4 begär parlamentet att antalet företrädare för parlamentet i "den kommitté" som har ansvaret för att utarbeta stadgans formuleringar skall vara lika med antalet företrädare från medlemsstaterna, det vill säga åtminstone femton. Parallellt gör det sig av med de nationella parlamenten genom att föreslå att det bara skall ske "ett lämpligt samråd med deras talmän". I tredje, fjärde och sjätte meningen i punkt 4 begär parlamentet att den blivande kommittén själv skall fastställa sin styrelses befogenheter samt dess arbetsgruppers och sekretariats befogenheter, vilket skulle ge kommittén ett mycket brett oberoende för att sedan kunna leda processen på eget bevåg. I femte meningen i punkt 4 kräver parlamentet att det säkras att "icke-statliga organisationer och medborgarna bidrar". Vi vet vad det betyder: debattinlägg av personer eller organ utan demokratisk legitimitet, som utsetts enligt dunkla kriterier och ofta frikostigt subventionerade av Europeiska kommissionen. Det säkrar för en förvirring som, med tanke på föregående premisser, bara federalisterna kommer att kunna dra fördel av. Vi har här ett perfekt exempel på inledningen till en av de manipulationer av den allmänna opinionen som federalisterna alltid har varit svaga för. Det mest förvånande i den här manipulationen är rådets inställning: under hela förhandlingen om Amsterdamfördraget var rådet orubbligt emot, i en separat rubrik i fördraget, grupperingar av samtliga rättigheter för spridda medborgare i texten. Rådet vann då bifall för det. Det godkände i rådet i Köln i juni, på egen hand, plötsligt och utan att någon rådfrågades, någonting som var mycket värre: det satte i gång en mycket bredare process för att göra sig av med de nationella konstitutionerna. Vi kommer att utan kompromisser arbeta emot den antidemokratiska manövern."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Beitrag der NRO und der Bürger"7 "Berthu (UEN ),"5,12,12,6 "FR"5 "Gremium“"7 "approche ouverte et novatrice concernant le caractère de la Charte, la nature des droits qui devront y figurer, ainsi que son rôle et son statut dans l'évolution constitutionnelle de l'Union"6 "avointa ja uudistusmielistä lähestymistapaa, mitä tulee perusoikeuskirjan ominaispiirteisiin, siihen sisältyvien oikeuksien luonteeseen sekä Euroopan parlamentin tehtävään ja asemaan unionin perustuslaillisessa kehityksessä"5 "contribution des ONG et des citoyens"6 "contributions from NGOs and from the citizens"10,3 "einer entsprechenden Konsultation ihrer Präsidenten"7 "elimessä"5 "forum"10,3 "kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten mukanaolon varmistamista""5 "kirjallinen"5 "l'enceinte"6 "motu propio"12 "niiden puhemiehiä ainoastaan kuullaan asianmukaisesti""5 "par écrit"6 "por escrito"12 "the appropriate consultation of the leaders of those Parliaments"10,3 "une consultation appropriée de leurs présidents"6 "“open and innovative approach to the Charter’s character, the type of rights it should contain as well as its role and status in the development of the Union’s constitution”"10,3

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph