Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-16-Speech-4-021"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990916.2.4-021"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mijnheer de Voorzitter, in eerste instantie wil ik mijn oprechte waardering uitspreken voor het werk van de rapporteur, mevrouw Doris Pack. Onder Balkanexperts geniet zij als geëngageerde politica grote waardering want mevrouw Pack was en is ook
.
Over de oprichting van een Europees Bureau voor wederopbouw kunnen wij kort zijn. Een prijzenswaardig initiatief. Wij ondersteunen de twee principiële strategieën die de rapporteur aanvoert.
Na een donker, repressief decennium gloort er weer maatschappelijk perspectief voor de Kosovaren. Pijnpunt blijft vooralsnog of dat ook evengoed voor het achtergebleven deel van de Servische minderheid geldt als voor de inmiddels teruggekeerde Albanese meerderheid. De hulp van de EU dient in elk geval, zij het naar proportie, aan beide volksgroepen ten goede te komen. Een noodzakelijke aansporing tot wederzijdse dulding van buitenaf.
Graag maak ik een algemene opmerking over de daadwerkelijke Europese hulpverlening aan de zo zwaar getroffen Kosovaren. Zij kan gelijkmatig over het legendarische Merelveld (Kosovo polje) worden verdeeld òf via modelprojecten aanwending vinden. Voor die laatste aanpak pleit het treurige feit dat sommige regio´s en steden in de de jure Servische provincie een bijzonder hoge menselijke en materiële tol moesten betalen aan de furie van Milosevic’ speciale politie-eenheden en het reguliere Joegoslavische leger. Precies de selectie van een aantal modelprojecten èn hun succesvolle voortgang biedt de Kosovaren een concreet houvast want vooruitgang zal hen wellicht extra moed doen vatten.
Fundamentele voorwaarde voor het welslagen van alle, dus ook de Europese, wederopbouwhulp, is overigens natuurlijk wel het herstel van de openbare orde in Kosovo. Aan provocaties van beide zijden is geen gebrek. De internationale gemeenschap dient deze onder geen beding te dulden en daartegen onder leiding van de eerst verantwoordelijke instantie voor de publieke veiligheid, KFOR, ter plaatse gecoördineerd resoluut stelling te nemen.
Bij het nogal eens gehoorde westerse vertrouwen in de Kosovaarse parallelle maatschappelijke instellingen, zeg de Albanese schaduwstaat gedurende de afgelopen tien jaar, als ideaal aanknopingspunt voor een nieuw begin voor deze territoriale twistappel, past sowieso een kritische kanttekening. Voor sommige essentiële sociale terreinen geldt dit pluspunt zonder meer. Denk aan het ondergrondse onderwijs, denk aan de gecontinueerde medische zorg en specialisatie. In het politieke bedrijf gaat zo’n "simpel" doortrekken van de bestaande lijn evenwel niet op. Daarom verdienen verkiezingen op het ogenblik zeker geen prioriteit. Politieke rust, de uitkristallisering van het politieke landschap in Kosovo is een
.
Laat ik eindigen met een lichtpuntje. Een positieve ontwikkeling is de terugkeer van een kritische Kosovaarse pers, die een breed politiek spectrum bestrijkt. Zij aarzelt niet eigen Albanese wandaden openlijk en scherp aan de kaak te stellen. Neem de verdrijving van Roma en Serviërs. Dit inheemse vertoon van morele moed rechtvaardigt beslist de presentie van een Europees bureau van wederopbouw in Pristina!"@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i første instans vil jeg udtale min oprigtige påskønnelse af ordførerens, fru Doris Packs, arbejde. Blandt Balkan-eksperter får hun stor påskønnelse som en engageret politiker, for fru Pack var og er også på selve stedet.
Om oprettelsen af Det Europæiske Genopbygningsagentur kan vi være kortfattede. Det er et prisværdigt initiativ. Vi støtter de to principielle strategier, som ordføreren nævner.
Efter et mørkt årti med undertrykkelse er der igen et svagt håb om et samfundsmæssigt perspektiv for indbyggerne i Kosovo. Det vanskelige er i øjeblikket, om dette også i lige så høj grad gælder for den tilbageblevne del af det serbiske mindretal som for det i mellemtiden tilbagevendte albanske flertal. Hjælpen fra EU bør i hvert fald, selvom det sker proportionalt, komme begge befolkningsgrupper til gode. En nødvendig tilskyndelse udefra til gensidig tolerance.
Jeg vil gerne fremsætte en generel bemærkning om den faktiske europæiske bistand til de så hårdt ramte indbyggere i Kosovo. Den kan fordeles over den legendariske
eller finde anvendelse gennem modelprojekter. For sidstnævnte løsning taler den triste kendsgerning, at nogle områder og byer i den de jure serbiske provins måtte betale en særdeles høj menneskelig og materiel pris til Milosevics særlige politienheders og den almindelige jugoslaviske hærs rasen. Netop udvælgelsen af en række modelprojekter og deres succesfulde fremgang giver indbyggerne i Kosovo et konkret holdepunkt, for fremskridt vil måske give dem ekstra mod.
En fundamental forudsætning for, at al, således også den europæiske, genopbygningsbistand bliver vellykket, er for øvrigt naturligvis genoprettelsen af den offentlige sikkerhed i Kosovo. Det skorter ikke på provokationer på begge sider. Det internationale samfund bør under ingen omstændigheder tolerere disse og under ledelse af den hovedansvarlige instans for den offentlige sikkerhed, KFOR, på stedet indtage en resolut, koordineret holdning.
En kritisk kommentar er i hvert fald passende i forbindelse med den temmelig ofte hørte vestlige tillid til de parallelle samfundsinstitutioner i Kosovo, det vil sige den albanske skyggestat i de forløbne 10 år, som et ideelt udgangspunkt for en ny begyndelse for dette territoriale stridens æble. For nogle væsentlige sociale områder gælder denne fordel uden videre. Tænk på den underjordiske undervisning, tænk på det fortsatte sundhedsvæsen og specialiseringer. I den politiske virksomhed kan man imidlertid ikke ganske enkelt fortsætte den eksisterende linje. Derfor skal valg bestemt ikke prioriteres i øjeblikket. Politisk ro og udkrystallisering af det politiske landskab i Kosovo er et
.
Lad mig slutte med et lille lyspunkt. En positiv udvikling er, at en kritisk presse, som dækker et bredt politisk spektrum, er vendt tilbage til Kosovo. Den tøver ikke med åbent og skarpt at kritisere albanernes egne misgerninger. Tag f.eks. fordrivelsen af Roma og serbere. Denne lokale udvisning af moralsk mod retfærdiggør bestemt tilstedeværelsen af Det Europæiske Genopbygningsagentur i Pristina!"@da1
"Herr Präsident! Zunächst möchte ich der Berichterstatterin, Frau Doris Pack, meine uneingeschränkte Anerkennung für ihre Arbeit aussprechen. Unter Balkanexperten genießt sie als engagierte Politikerin große Wertschätzung, denn Frau Pack war und ist vor Ort.
Über die Einrichtung einer europäischen Wiederaufbau-Agentur können wir uns kurz fassen. Das ist eine lobenswerte Initiative. Wir unterstützen die beiden von der Berichterstatterin erwähnten grundsätzlichen Strategien.
Nach einem dunklen, repressiven Jahrzehnt zeichnet sich für die Kosovaren wieder eine gesellschaftliche Perspektive ab. Der wunde Punkt bleibt zunächst, ob das genauso für den zurückgebliebenen Teil der serbischen Minderheit gilt wie für die inzwischen zurückgekehrte albanische Mehrheit. Die Hilfe der EU muß in jedem Fall, und sei es auch dem Verhältnis entsprechend, beiden Volksgruppen zugute kommen. Das ist ein notwendiger Anreiz von außen zu gegenseitiger Toleranz.
Ich möchte noch eine generelle Bemerkung zu der tätigen Hilfe der EU für die so schwer betroffenen Kosovaren machen. Sie kann gleichmäßig auf das legendäre Amselfeld (Kosovo polje) verteilt werden oder über Modellprojekte Anwendung finden. Für letzteres spricht die traurige Tatsache, daß manche Regionen und Städte in der de jure serbischen Provinz dem Wüten von Milosevics Polizeisonderkommandos und der regulären jugoslawischen Armee einen besonders hohen menschlichen und materiellen Tribut zollen mußten. Die Auswahl einer Reihe von Modellprojekten und ihre erfolgreiche Umsetzung bieten den Kosovaren mit Sicherheit einen konkreten Anhaltspunkt, denn Fortschritt läßt sie vielleicht neuen Mut fassen.
Die Grundvoraussetzung für das Gelingen jeder, also auch der EU-Wiederaufbauhilfe ist übrigens selbstverständlich die Wiederherstellung der öffentlichen Ordnung im Kosovo. An Provokationen von beiden Seiten mangelt es nicht. Die internationale Gemeinschaft darf dies keinesfalls dulden und muß dagegen vor Ort koordiniert unter der Leitung der für die öffentliche Sicherheit hauptverantwortlichen Instanz, nämlich der KFOR, entschlossen Stellung beziehen.
Zu dem oft gehörten westlichen Vertrauen in die nebeneinander bestehenden gesellschaftlichen Einrichtungen im Kosovo, also den albanischen Schattenstaat während der vergangenen zehn Jahre, als idealen Ausgangspunkt für einen Neubeginn für diesen territorialen Zankapfel, ist ohnehin eine kritische Bemerkung angebracht. Für bestimmte wesentliche soziale Bereiche gilt dieser Pluspunkt ohne weiteres. Man denke an den Unterricht im Untergrund, an die stetige medizinische Versorgung und Spezialisierung. Im politischen Geschäft greift ein solches „einfaches“ Weiterziehen der bestehenden Linie jedoch nicht. Deshalb sind Wahlen im Moment gewiß nicht das Wichtigste. Erforderlich sind politische Ruhe und das Herauskristallisieren der politischen Landschaft im Kosovo.
Schließen möchte ich mit einem Lichtblick. Als positiv im Kosovo ist die Rückkehr einer kritischen Presse zu werten, die ein breites politisches Spektrum abdeckt. Bedenkenlos prangert sie Schandtaten der Albaner öffentlich und scharf an, zum Beispiel die Vertreibung der Roma und Serben. Dieser Beweis moralischen Mutes im Land rechtfertigt zweifellos die Präsenz einer europäischen Wiederaufbau-Agentur in Pristina!"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θέλω κατ' αρχάς να εκφράσω την ειλικρινή εκτίμησή μου για το έργο της εισηγήτριας κ. Doris Pack. Χαίρει φήμης στρατευμένης πολιτικού μεταξύ των βαλκανιολόγων διότι η κ. Pack ήταν και είναι am Ort.
Μπορούμε να αναφερθούμε εν συντομία στη σύσταση μιας Ευρωπαϊκής Υπηρεσίας Ανασυγκρότησης. Είναι μια αξιόλογη πρωτοβουλία και υποστηρίζουμε τις δύο βασικές στρατηγικές που προτείνει η εισηγήτρια.
Μετά από μια σκοτεινή δεκαετία καταπίεσης λάμπει και πάλι μια κοινωνική προοπτική για τους Κοσσυφοπεδίτες. Η δυσκολία που εξακολουθεί να υφίσταται είναι αν αυτό ισχύει εξίσου και για το τμήμα της σερβικής μειονότητας που έμεινε πίσω, καθώς και για την αλβανική μειονότητα που επέστρεψε στο μεταξύ. Η βοήθεια της ΕΕ οφείλει σε κάθε περίπτωση να ωφελήσει αναλογικά και τις δύο πληθυσμιακές ομάδες και να αποτελέσει μιαν απαραίτητη εξωτερική ώθηση για αμοιβαία ανοχή.
Θα ήθελα να κάνω μια γενική παρατήρηση σχετικά με την αποτελεσματική παροχή βοήθειας στους τόσο σοβαρά πληγέντες Κοσσυφοπεδίτες. Η βοήθεια μπορεί είτε να διανεμηθεί ομοιόμορφα σε όλο το θρυλικό Πεδίο των Κοσσύφων (Κόσοβο Πόλιε) είτε να εφαρμοσθεί μέσω πρότυπων σχεδίων. Υπέρ αυτής της τελευταίας προσέγγισης συνηγορεί το λυπηρό γεγονός ότι ορισμένες περιφέρειες και πόλεις στη νομικώς αναγνωρισμένη σερβική επαρχία αναγκάστηκαν να πληρώσουν υψηλό ανθρώπινο και υλικό φόρο στη μανία των ειδικών αστυνομικών μονάδων του Milosevic και στον τακτικό γιουγκοσλαβικό στρατό. Η επιλογή ακριβώς ενός αριθμού πρότυπων σχεδίων και η επιτυχής εξέλιξη τους θα παράσχει στους Κοσσυφοπεδίτες απτή υποστήριξη, διότι η εξέλιξη απαιτεί από αυτούς να επιδείξουν πρόσθετο θάρρος.
Ωστόσο, θεμελιώδης προϋπόθεση για την επιτυχία κάθε βοήθειας για ανασυγκρότηση, επομένως και της ευρωπαϊκής, είναι φυσικά η αποκατάσταση της δημόσιας τάξης στο Κοσσυφοπέδιο. Οι προκλήσεις και από τις δύο πλευρές συνεχίζονται αδιάκοπα. Η διεθνής κοινότητα δεν πρέπει να τις ανεχθεί σε καμία περίπτωση, αλλά να λάβει επιτόπου συντονισμένη και αποφασιστική θέση εναντίον τους υπό την καθοδήγηση του πρώτου υπεύθυνου οργάνου για τη δημόσια ασφάλεια, της KFOR.
Για την ήδη αναφερθείσα εμπιστοσύνη των Δυτικών στους παράλληλους κοινωνικούς θεσμούς του Κοσσυφοπεδίου, π.χ. στο σκιώδες αλβανικό κράτος κατά τα τελευταία δέκα χρόνια, ως ιδεώδες σημείο αναφοράς για μια νέα αρχή γι’ αυτό το εδαφικό μήλο της έριδος, χωρά εν πάση περιπτώσει μια κρίσιμη παρατήρηση. Για ορισμένους ουσιώδεις κοινωνικούς τομείς οπωσδήποτε ισχύει αυτό το θετικό σημείο. Αναφέρομαι στη βασική εκπαίδευση, στη συνεχή ιατρική περίθαλψη και στην εξειδίκευση. Η υπάρχουσα γραμμή δεν μπορεί όμως να προεκταθεί τόσο "απλά"; και στο πολιτικό πεδίο. Γι’ αυτό και ασφαλώς δεν έχουν αυτή τη στιγμή καμία προτεραιότητα οι εκλογές. Είναι επιτακτική ανάγκη να υπάρξει πολιτική ηρεμία και αποκρυστάλλωση του πολιτικού τοπίου στο Κοσσυφοπέδιο.
Ας τελειώσω με μια μικρή ακτίνα ελπίδας. Μια θετική εξέλιξη είναι η αποκατάσταση στο Κοσσυφοπέδιο ενός κριτικού Τύπου που καλύπτει ευρύ πολιτικό φάσμα και δεν διστάζει να χτυπήσει ανοιχτά και στα ίσια τις βιαιοπραγίες των ίδιων των Αλβανών. Αναφέρω ενδεικτικά την κατακραυγή της Ρώμης και των Σέρβων. Αυτή η εγχώρια επίδειξη ηθικού θάρρους δικαιολογεί ακριβώς την παρουσία μιας Ευρωπαϊκής Υπηρεσίας Ανοικοδόμησης στην Πρίστινα!"@el8
"Mr President, I would first like to express my sincere regard for the work of the rapporteur, Mrs Doris Pack. As a committed politician she enjoys great recognition among Balkans experts, for Mrs Pack was and still is “in situ”.
We can be brief on the setting up of a European Office for Reconstruction. A commendable initiative. We support the two main strategies advocated by the rapporteur.
After a dark, repressive decade, there is light at the end of the tunnel again for society in Kosovo. The sticking point continues to be whether this applies equally well at this stage to those of the Serbian minority who have stayed behind, as it does to the Albanian majority that has now returned. In any case, EU aid should be for the benefit of both population groups, albeit on a proportional basis. A much-needed incentive to show mutual tolerance, provided from outside.
I would like to make a general comment on the practicalities of delivering aid to the sorely afflicted Kosovars. Either it can be distributed evenly across the legendary Field of Blackbirds (Kosovo Polje), or it can be put to use through model projects. The latter approach is favoured by the sad fact that some regions and towns in the de jure Serbian province had to pay a particularly high price in human and material terms, owing to the fury of Milosevic’s special police units and the regular Yugoslav army. Selecting a number of model projects and developing them successfully is precisely what is needed to provide the Kosovars with something concrete to hold on to, for it is progress that is likely to help them gain in courage.
Furthermore, the restoration of public order in Kosovo is of course an essential prerequisite to the success of all reconstruction assistance, by which I mean EU assistance too of course. There is plenty of provocation from both sides. On no account should the international community tolerate this, rather it should take a co-ordinated and resolute stand against this on the spot, and under the leadership of KFOR, the organisation that has primary responsibility for public safety.
We have frequently heard about the faith the West has in the Kosovan parallel social institutions, i.e. the Albanian shadow state of the last ten years, being an ideal starting point for a new beginning for this territorial bone of contention, yet this idea merits critical comment. Whilst there are undoubtedly areas of society which would lend themselves to this (think of the underground education system or continued medical care and specialisation), it will not do to simply follow the same line where politics is concerned. That is why elections ought not to be a priority for the moment. Political calm, allowing the political landscape in Kosovo to take shape, are musts.
I will end on a lighter note. A positive development is the return of a critical Kosovan press, which covers a broad political spectrum. It doesn’t hesitate to denounce the misdeeds committed by its own Albanian people in open and severe terms. Take the expulsion of the Roma and the Serbians. This indigenous display of moral courage certainly justifies having a European Office for Reconstruction in Pristina."@en3
"(NL) Señor Presidente, en primer lugar, quisiera señalar mi sincero respeto por el trabajo realizado por la ponente, la Sra. Doris Pack. Disfruta de gran consideración como política comprometida entre los expertos en los Balcanes, ya que la Sra. Pack conocía y conoce la cuestión
.
En cuanto a la creación de una Agencia Europea de Reconstrucción, seremos breves. Es una iniciativa encomiable. Respaldamos las dos estrategias principales que figuran en el informe.
Tras un decenio oscuro y represivo, surge otra vez una perspectiva social para los kosovares. Por ahora queda una cuestión dolorosa por resolver: ver si esta perspectiva existe tanto para la minoría serbia que se ha quedado como para la mayoría albanesa que, entre tanto, ha vuelto. La ayuda de la UE debe beneficiar en todo caso a ambos grupos étnicos, aunque de forma proporcional. Es un incentivo exterior necesario para la tolerancia mutua.
Quisiera hacer una observación general sobre la prestación efectiva de ayuda europea a los gravemente castigados kosovares. Puede distribuirse de forma uniforme sobre el legendario Campo de mirlos (Kosovo polje) o emplearse a través de proyectos piloto. A favor de este último enfoque está el triste hecho de que algunas regiones y ciudades de la provincia serbia de derecho tenían que pagar un peaje humano y material particularmente elevado ante la furia de las unidades especiales de policía de Milosevic y el ejército regular yugoslavo. Precisamente, la selección de algunos proyectos piloto y su desarrollo con éxito ofrece a los kosovares un asidero concreto, puesto que progresar, quizá, les confiera un valor adicional.
Condición fundamental para el éxito de toda reconstrucción, por tanto, también la de los europeos, es, naturalmente, el restablecimiento del orden público en Kosovo. Las provocaciones por ambas partes no faltan. La comunidad internacional no debe tolerarlas bajo ninguna condición y debe adoptar una posición firme
bajo la dirección de la primera instancia responsable de la seguridad pública, la KFOR.
Con la a menudo escuchada confianza occidental en las instituciones sociales kosovares paralelas, es decir, en el estado en la sombra albanés durante los pasados diez años, como punto de enlace ideal para un nuevo comienzo para esta manzana de la discordia territorial, encaja de todos modos una observación crítica. En algunos ámbitos sociales esenciales esta ventaja se aplica sin más. Piensen en la enseñanza básica, piensen en la asistencia médica continúa y especializada. Sin embargo, en la empresa política no vale una “simple” continuación de la línea existente. De ahí que las elecciones seguramente no merezcan prioridad por el momento. La tranquilidad política, la cristalización del paisaje político del Kosovo son un prerrequisito obligatorio.
Me permito terminar con un pequeño rayo de luz. Una tendencia positiva es la vuelta de una prensa kosovar crítica que cubre un amplio espectro político. No duda en denunciar abierta y sagazmente las propias fechorías albanesas. Tomemos por ejemplo la expulsión de personas de la etnia roma y de serbios ¡Esta muestra autóctona de valor moral justifica la presencia de una Agencia Europea de Reconstrucción en Pristina!"@es12
"Arvoisa puhemies, haluan aivan ensiksi ilmaista vilpittömän arvostukseni esittelijän, Doris Packin, suorittamaa työtä kohtaan. Balkanin asiantuntijoiden joukossa Pack nauttii osallistuvana poliitikkona suurta arvonantoa, sillä hän oli ja on edelleenkin itse paikalla.
Euroopan jälleenrakennusviraston perustaminen ei mielestämme kaipaa pitkiä selityksiä. Se on kiitettävä aloite. Tuemme molempia esittelijän esiintuomia periaatteellisia ohjelmia.
Pimeän, painostavan vuosikymmenen jälkeen kosovolaisille koittavat uudet yhteiskunnalliset näkymät. Kipeäksi kohdaksi jää toistaiseksi kysymys, koskeeko tämä yhtä lailla serbivähemmistön jäljelle jäänyttä osaa kuin jo tähän mennessä takaisin palannutta albaanienemmistöä. EU:n avun on joka tapauksessa koiduttava, joskin sopivassa suhteessa, molempien kansanryhmien hyväksi. Se on ulkoapäin tuleva välttämätön kannustus vastavuoroiseen hyväksymiseen.
Tahtoisin tehdä yleisen huomautuksen, joka koskee Euroopan tosiasiallista apua Kosovon kovia kärsineelle väestölle. Apu voidaan jakaa tasaisesti yli koko tarunomaisen Rastaskentän (Kosovo polje), tai avun jakaminen voi tapahtua mallihankkeiden muodossa. Tämän viimeksi mainitun toimintatavan puolesta puhuu se surullinen tosiseikka, että jotkin tämän, lain mukaan serbialaisen, maakunnan alueet ja kaupungit ovat joutuneet kärsimään poikkeuksellisen suurista menetyksistä, sekä läheisten ihmisten menettämisestä että aineellisista menetyksistä, Milosevic erikoispoliisiyksikköjen ja Jugoslavian varsinaisen armeijan mielettömän raivon uhreina. Juuri se, että valitaan joukko mallihankkeita, jotka saadaan menestymään, tarjoaa kosovolaisille kouriintuntuvaa tukea, sillä edistys pystyy ehkä kasvattamaan heissä rohkeutta.
Perusedellytyksenä kaiken jälleenrakennusavun, siis myös Euroopan tarjoaman, onnistumiselle on muuten luonnollisestikin yleisen järjestyksen palauttaminen Kosovoon. Provokaatiota riittää puolin ja toisin. Kansainvälisen yhteisön ei pidä missään tapauksessa sietää sitä, ja sen on järjestelmällisesti ja päättäväisesti otettava siihen paikan päällä kantaa yleisestä turvallisuudesta ensisijaisesti vastaavan järjestön, KFOR:n, johdolla.
Tässä on kuitenkin paikallaan kriittinen reunahuomautus, joka koskee juuri sitä usein ilmaistua luottamusta, jota läntiset maat tuntevat Kosovon yhteiskunnallisia rinnakkaisia laitoksia kohtaan, esimerkiksi albaanien varjovaltiota viimeisen kymmenen vuoden ajalta, ja pitävät niitä ihanteellisena perustana, josta tätä kiisteltyä aluetta voi lähteä uudelleen rakentamaan. Joidenkin tärkeiden sosiaalisten alueiden kohdalla tämä etuasema on ilman muuta paikallaan, kuten esimerkiksi maanalaisen opetusjärjestelmän tai terveydenhuollon ja erikoistumisen jatkumisen kohdalla. Politiikkaan tämänkaltainen “yksinkertainen” linjanveto ei kuitenkaan päde. Siksi vaalien järjestämistä ei varmastikaan kannata pitää tämän hetken tärkeimpänä asiana. Poliittinen rauha, poliittisten maisemien hahmottuminen, on Kosovolle välttämätön asia.
Päätän mainitsemalla yhden valopilkun. Myönteistä kehitystä on se, että Kosovon poliittisesti kirjava kriittinen lehdistö on palannut takaisin. Lehdistö ei epäröi arvostella avoimesti ja terävästi oman albaaniväestön pahoja tekoja, esimerkiksi romanien ja serbien karkottamista. Tämä sisäinen moraalisen rohkeuden osoitus oikeuttaa ilman muuta Euroopan jälleenrakennusviraston perustamisen Prištinaan!"@fi5
"Monsieur le Président, je tiens tout d’abord à exprimer toute mon estime pour le travail accompli par le rapporteur, Mme Doris Pack. Parmi les experts des Balkans, cette dame jouit d’une grande estime pour son engagement politique sincère car Mme Pack était et se trouve encore à la bonne place.
Nous serons brefs au sujet de l’instauration de l’Agence européenne pour la reconstruction. C’est une initiative louable. Nous soutenons les deux stratégies principales avancées par le rapporteur.
Après une décennie de ténèbres et de répression, de nouvelles perspectives de société se font jour pour les Kosovars. Une question douloureuse demeure pour l’instant de savoir si cela vaudra aussi pour la minorité serbe restée au pays, au même titre que pour la majorité albanaise qui est revenue d’exil entre-temps. L’aide de l’Union européenne doit profiter en tout cas, même si elle est dispensée proportionnellement, aux deux groupes ethniques. Cela constituera, venant de l’extérieur, une incitation nécessaire à la tolérance mutuelle.
Je souhaite faire une remarque d’ordre général au sujet de l’octroi d’une aide concrète de l’Union européenne aux Kosovars si durement affectés. Elle peut être répartie équitablement dans le légendaire Kosovo polje ou être utilisée via les projets-pilotes. Le triste fait que certaines régions et villes de la province appartenant juridiquement à la Serbie ont dû payer un tribu humain et matériel particulièrement élevé à la furie des unités spéciales de la police de Milosevic et de l’armée régulière yougoslave, plaide en faveur de la deuxième approche. La sélection d’un certain nombre de projets-pilotes et les progrès fructueux qu’ils remportent procureront aux Kosovars des points de repère concrets sur les progrès accomplis précisément, lesquels les encourageront peut-être de manière accrue.
Le rétablissement de l’ordre public au Kosovo est par ailleurs évidemment une condition fondamentale du succès de toutes les aides européennes à la reconstruction. Les provocations provenant des deux parties ne font certes pas défaut. La communauté internationale ne doit en aucun cas les tolérer et prendre résolument position d’une manière coordonnée contre ces actes sous la direction de la première instance responsable de la sécurité publique sur place, c’est-à-dire la KFOR.
À propos de la confiance occidentale parfois exprimée à l’égard des institutions sociales parallèles au Kosovo, disons de cet État albanais fantôme qui aurait existé durant ces dix dernières années, lequel constituerait un point de départ idéal pour relancer ce territoire disputé, véritable pomme de discorde, il convient de faire en marge une remarque critique. Dans certains domaines sociaux, c’est un élément positif. Songeons à l’enseignement clandestin, à la poursuite des soins médicaux et aux spécialisations. Dans le domaine politique, se contenter tout simplement de continuer dans la ligne déjà tracée ne peut suffire. C’est la raison pour laquelle les élections ne méritent certainement pas la priorité pour le moment. Le calme sur le plan politique, la décristallisation du paysage politique au Kosovo sont une nécessité impérieuse.
Je terminerai avec une note optimiste. Il faut en effet noter comme un point positif le retour d’une presse kosovare critique couvrant un large spectre politique. Celle-ci n’hésite pas à dénoncer ouvertement et sévèrement les méfaits commis par des membres de la communauté albanaise. Ce fut le cas notamment pour la persécution des Serbes et des Tziganes. Cette démonstration de courage moral justifie certainement la présence de l’Agence européenne de reconstruction à Pristina!"@fr6
"Signor Presidente, innanzitutto desidero esprimere il mio apprezzamento per il lavoro svolto dalla relatrice Pack. Tra gli esperti dei Balcani, ella è considerata un’esponente politica impegnata ed assai stimata per la sua competenza, che ha maturato
.
Per quanto riguarda l’istituzione di un’Agenzia europea per la ricostruzione possiamo essere concisi: è un’iniziativa lodevole. Diamo il nostro pieno appoggio alle due strategie proposte dalla relatrice.
Dopo un decennio buio e caratterizzato dalla repressione, per i kosovari si aprono nuove prospettive sociali. Il punto fondamentale è che ciò vale sia per la parte di minoranza serba rimasta in quella regione, sia per la maggioranza di etnia albanese che nel frattempo ha fatto ritorno alle proprie case. Gli aiuti forniti dall’Unione europea devono in ogni caso andare a beneficio – in misura proporzionale – di entrambe le fasce di popolazione. Si tratta di un necessario invito, lanciato dall’esterno, alla reciproca tolleranza.
Desidero formulare un’osservazione di carattere generale sugli aiuti europei alla popolazione kosovara, così duramente colpita, aiuti che possono essere erogati in maniera omogenea su tutto il leggendario Campo dei merli (Kosovo Polje) o attraverso progetti-pilota. A favore di questo secondo approccio depone la triste circostanza che alcune aree e città di questa provincia
tuttora serba, hanno dovuto pagare un altissimo tributo in termini materiali e di vite umane in seguito alle azioni condotte dalle speciali unità della polizia di Milosevic e dall’esercito jugoslavo. La selezione di una serie di progetti-pilota e la loro realizzazione possono offrire ai kosovari un punto d’appoggio concreto, perché il vederli progredire infonderà loro, forse, una dose supplementare di coraggio.
Un presupposto essenziale per la riuscita di tutte le iniziative – pertanto anche di quella europea – di aiuto alla ricostruzione è rappresentato dal ripristino dell’ordine pubblico in Kosovo. Non mancano le provocazioni da ambe le parti. La comunità internazionale non deve tollerarle e deve assumere, in maniera decisa e coordinata a livello locale, una posizione di assoluto rigetto nei loro confronti, sotto la guida della principale autorità responsabile della sicurezza pubblica, la KFOR.
Vorrei formulare un’osservazione critica in relazione alla spesso proclamata fiducia dell’Occidente nelle istituzioni sociali kosovare parallele, vale a dire il governo-ombra albanese degli scorsi dieci anni, che vengono prese come punto di riferimento per la rinascita di questo territorio assurto a pomo della discordia. Per alcuni comparti sociali di essenziale importanza si tratta senz’altro di un elemento positivo. Basti pensare all’istruzione clandestina, all’assistenza medica continua e alla specializzazione. In campo politico non possiamo permettere che si prosegua sulla linea già tracciata. Per tale motivo in questo momento non bisogna attribuire la massima priorità allo svolgimento di elezioni politiche; ciò che occorre assolutamente è garantire la pace politica, è far cristallizzare il panorama politico in Kosovo.
Da ultimo, un elemento di speranza. Uno sviluppo positivo è costituito dal ritorno di una stampa kosovara critica, che abbraccia un ampio spettro di raggruppamenti politici e che non esita a mettere a nudo pubblicamente e con durezza i misfatti perpetrati dagli albanesi, come la cacciata di
e serbi. Questa dimostrazione di integrità morale da parte della stampa locale giustifica, già di per sé, la presenza a Pristina dell’Agenzia europea per la ricostruzione!"@it9
"Mr President, I would first like to express my sincere regard for the work of the rapporteur, Mrs Doris Pack. As a committed politician she enjoys great recognition among Balkans experts, for Mrs Pack was and still is “in situ”.
We can be brief on the setting up of a European Office for Reconstruction. A commendable initiative. We support the two main strategies advocated by the rapporteur.
After a dark, repressive decade, there is light at the end of the tunnel again for society in Kosovo. The sticking point continues to be whether this applies equally well at this stage to those of the Serbian minority who have stayed behind, as it does to the Albanian majority that has now returned. In any case, EU aid should be for the benefit of both population groups, albeit on a proportional basis. A much-needed incentive to show mutual tolerance, provided from outside.
I would like to make a general comment on the practicalities of delivering aid to the sorely afflicted Kosovars. Either it can be distributed evenly across the legendary Field of Blackbirds (Kosovo Polje), or it can be put to use through model projects. The latter approach is favoured by the sad fact that some regions and towns in the de jure Serbian province had to pay a particularly high price in human and material terms, owing to the fury of Milosevic’s special police units and the regular Yugoslav army. Selecting a number of model projects and developing them successfully is precisely what is needed to provide the Kosovars with something concrete to hold on to, for it is progress that is likely to help them gain in courage.
Furthermore, the restoration of public order in Kosovo is of course an essential prerequisite to the success of all reconstruction assistance, by which I mean EU assistance too of course. There is plenty of provocation from both sides. On no account should the international community tolerate this, rather it should take a co-ordinated and resolute stand against this on the spot, and under the leadership of KFOR, the organisation that has primary responsibility for public safety.
We have frequently heard about the faith the West has in the Kosovan parallel social institutions, i.e. the Albanian shadow state of the last ten years, being an ideal starting point for a new beginning for this territorial bone of contention, yet this idea merits critical comment. Whilst there are undoubtedly areas of society which would lend themselves to this (think of the underground education system or continued medical care and specialisation), it will not do to simply follow the same line where politics is concerned. That is why elections ought not to be a priority for the moment. Political calm, allowing the political landscape in Kosovo to take shape, are musts.
I will end on a lighter note. A positive development is the return of a critical Kosovan press, which covers a broad political spectrum. It doesn’t hesitate to denounce the misdeeds committed by its own Albanian people in open and severe terms. Take the expulsion of the Roma and the Serbians. This indigenous display of moral courage certainly justifies having a European Office for Reconstruction in Pristina."@lv10
"Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de exprimir o meu sincero apreço pelo trabalho da relatora, a senhora deputada Doris Pack. Entre os especialistas dos Balcãs, ela goza de elevada reputação, uma vez que a senhora deputada Pack, enquanto política empenhada, esteve e está no terreno.
No que diz respeito à criação de uma Agência Europeia de Reconstrução, poderemos ser breves. Trata-se de uma iniciativa louvável. Apoiamos as duas estratégias de princípio que a relatora expõe.
Após uma década sombria e opressiva, volta aí a vislumbrar-se uma perspectiva social para os kosovares. O ponto nevrálgico continua a residir na questão de saber se isso se aplica de forma idêntica, tanto à parte da minoria sérvia que permaneceu no território, como à maioria albanesa que, entretanto, empreende o regresso. A ajuda da União Europeia visa, para todos os efeitos, se bem que de forma proporcional, beneficiar ambos os grupos da população; um impulso necessário à tolerância mútua, vindo do exterior.
Gostaria de fazer uma observação de carácter geral em relação à ajuda concreta aos tão profundamente atingidos kosovares. Essa ajuda pode ser distribuída uniformemente através do lendário Campo de Melros (o pequeno ilhéu do Kosovo), ou através de projectos-modelo. Por esta última abordagem advoga o triste facto de algumas regiões e cidades da província sérvia de facto, terem sido obrigadas a pagar um preço particularmente elevado, tanto em termos humanos como materiais, às unidades especiais de polícia de Milosevic e ao exército regular jugoslavo. É precisamente a selecção de um conjunto de projectos-modelo e a sua bem sucedida continuidade, que oferecem aos kosovares uma segurança concreta, já que o progresso pode, provavelmente, imprimir-lhes mais ânimo.
Aliás, a condição fundamental para o sucesso de todo o esforço de ajuda à reconstrução – inclusive o europeu, portanto – consiste, naturalmente, na reposição da ordem pública no Kosovo. Não faltam aí provocações de ambos os lados. A comunidade internacional não pode tolerá-las em circunstância alguma e, sob a liderança do primeiro responsável pela segurança pública, a KFOR, deverá assumir uma postura resoluta contra as mesmas, coordenada a nível local.
Em relação há já sobejamente formulada confiança do Ocidente nas instituições sociais kosovares paralelas - ou seja, o Estado-sombra albanês durante a última década -, como modelo ideal para o recomeço desta discórdia territorial, há, para todos os efeitos, uma observação crítica a fazer. Este elemento positivo aplica-se, sem dúvida, a algumas áreas sociais básicas. Pensemos aqui na educação clandestina, nos cuidados médicos prolongados e na especialização. No sector político, uma aplicação tão simples do método actual não é igualmente possível. Por isso mesmo, a realização de eleições não merece prioridade, seguramente neste momento. A tranquilidade política, a cristalização da paisagem política no Kosovo, constítuem um imperativo.
Permitam-me que finalize a minha intervenção com uma pequena centelha de esperança. Um desenvolvimento positivo reside no regresso de uma imprensa kosovar crítica, que engloba um amplo espectro político, não hesitando em pôr, aberta e incisivamente, actos condenáveis cometidos pelos próprios albaneses. Pense-se aqui, por exemplo, na expulsão do Roma e dos sérvios. A demonstração autóctone de audácia moral justifica, decididamente, a presença de uma Agência Europeia de Reconstrução em Pristina."@pt11
"Herr talman! I första hand vill jag uttrycka min uppriktiga uppskattning för föredragandens, Doris Pack, arbete. Bland Balkanexperter värderas hon högt som engagerad politiker eftersom hon var och är
Angående upprättandet av Europeiska byrån för återuppbyggnad kan vi vara kortfattade. Ett aktningsvärt initiativ. Vi stöder de två principiella strategier som föredraganden framför.
Efter ett mörkt och repressivt decennium skymtar en stråle av samhällsperspektiv för Kosovos befolkning. Problempunkten är fortfarande om det även gäller för den kvarvarande delen av den serbiska minoriteten i lika hög grad som för den nu återkomna albanska majoriteten. Hjälpen från EU skall i alla fall, i lämplig proportion, komma båda befolkningsgrupperna till godo. En nödvändig sporre utifrån för ömsesidig tolerans.
Jag skulle gärna vilja göra en allmän anmärkning om Europas verkliga bistånd till den så hårt drabbade befolkningen i Kosovo. Det kan fördelas lika över det legendariska Koltrastfältet (Kosovo Polje) eller användas till modellprojekt. För den sista metoden talar det trista faktum att vissa regioner och städer i den juridiskt sett serbiska provinsen fick betala ett mycket högt mänskligt och materiellt pris för Milosevics särskilda polisenheters och den reguljära Jugoslaviska arméns ursinne. Just valet av ett antal modellprojekt och deras framgångsrika fortskridande ger Kosovos befolkning något konkret att hålla fast vid, eftersom framåtskridande antagligen kommer att ge dem extra mod.
Ett grundläggande villkor för att all hjälp, även den europeiska alltså, till återuppbyggnad skall lyckas är för övrigt naturligtvis att den allmänna ordningen återställs. Det är ingen brist på provokationer från båda sidor. Den internationella gemenskapen får inte på några villkor tolerera det utan bör resolut motsätta sig det under ledning och lokal samordning av den instans som i första hand ansvarar för allmänhetens säkerhet, KFOR.
En kritisk anmärkning bör hur som helst göras vid det ibland hörda europeiska förtroendet för Kosovos parallella samhällsinstitutioner, kalla det den albanska skuggstaten under de senaste tio åren, som idealisk anknytningspunkt för en ny början för detta territoriella tvistefrö. För somliga viktiga sociala områden gäller denna pluspunkt hur som helst. Tänk på den underjordiska undervisningen, tänk på den bibehållna sjukvården och medicinska specialiseringen. När det gäller det politiska livet så är det dock inte så "enkelt" att dra en sådan linje. Därför förtjänar valet just nu absolut inte någon prioritet. Politisk vila, utkristallisering av det politiska landskapet i Kosovo är ett
Låt mig avsluta med en ljuspunkt. En positiv utveckling är den kritiska Kosovopressens återkomst och den täcker ett brett politiskt spektrum. Den tvekar inte att öppet och skarpt fördöma egna albanska missdåd. Ta utdrivningen av zigenare och serber. Denna inhemska uppvisning av moraliskt mod rättfärdigar absolut närvaron av en europeisk byrå för återuppbyggnad i Pristina!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Belder (EDD )."2,12
"Kosovo-pulje"1
"am Ort"2
"must"2,1
"must."13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples