Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-15-Speech-3-125"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990915.9.3-125"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Soeben habe ich gegen die Zusammensetzung der derzeitigen Kommission gestimmt und mich bezüglich Roman Prodi der Stimme enthalten. Meine Begründung: Im Mai dieses Jahres erhielt Kommissionspräsident Prodi ein überzeugendes Votum des Europäischen Parlamentes, um mit einer unverbrauchten Mannschaft ein umfassendes Reformprogramm für eine sanierungsbedürftige Kommission zu verwirklichen. Doch die Kommission ist bereits jetzt angeschlagen.
Auf die Ergebnisse der Anhörungen hat Prodi nicht reagiert. Angesichts der erheblichen Zweifel an der fachlichen Eignung des Belgiers Philippe Busquin für das Forschungsressort und der Fülle an Vorwürfen zu seinen Affären hätte er den Kandidaten ablehnen müssen! Zudem hat er den Vorschlag der französischen Regierung bedenkenlos akzeptiert, Pascal Lamy für den Außenhandel zu nominieren, obwohl dieser der Architekt des „Systems Jacques Delors” ist, also des Entstehens einer völlig unübersichtlichen Finanzstruktur in der Kommission. Dieses System ist die eigentliche Ursache für die gravierenden Organisationsmängel, die zum Rücktritt der Kommission Santer führten.
Von der vollmundig zugesagten „angemessenen Ausgewogenheit zwischen der politischen Vielschichtigkeit” kann keine Rede sein. Die Kommission ist mehrheitlich links orientiert. Romano Prodi setzte dem amtierenden deutschen Bundeskanzler keinen Widerstand entgegen, als der aus reinem Parteibuchdenken eine Grüne und einen Sozialdemokraten vorschlug. Schröders Konzeptionslosigkeit und pure Machtorientierung haben sich herumgesprochen; die Deutschen erteilen ihm derzeit von Bundesland zu Bundesland saftige Quittungen. Im Gegensatz zu seinem Vorgänger Helmut Kohl, der vor fünf Jahren den Vorschlag der Opposition für die Kommission akzeptierte – mir fiel es nicht leicht, 1994 für Monika Wulf-Mathies zu stimmen – war Schröder nicht bereit, die heutige Opposition CDU/CSU zu berücksichtigen, die Siegerin der Europawahlen in Deutschland. Elmar Brok wäre ein glänzender und mehrheitsfähiger Vorschlag gewesen.
Michaele Schreyer ist für das Haushaltsressort vorgesehen, einen Bereich, in dem sie nur verwalten und nicht gestalten kann; Bedenken an ihrer Fähigkeit zur Haushaltskontrolle konnte sie nicht abbauen. Günter Verheugen wird auf den Bereich Erweiterung abgeschoben, in dem die entscheidenden Schritte längst vollzogen wurden. Er wird nicht einmal eine eigene Generaldirektion verantworten und ist damit nur ein Junior-Kommissar. Diese Zweitklassigkeit für den größten Mitgliedstaat der EU, zweifellos eine Konsequenz des Schröderschen Starrsinns, kann ich nicht akzeptieren.
Fazit: Ich lehne diese Kommission ab. Dieses Votum betrifft ausdrücklich nicht den Italiener Mario Monti (Wettbewerb), die Luxemburgerin Viviane Reding (Kultur und Erziehung) und den Briten Chris Patten (Auswärtiges), die – wovon ich mich selbst überzeugen konnte – einen hervorragenden Eindruck von Kompetenz und Kommunikationsfähigkeit hinterließen.
Trotz der erwähnten Bedenken habe ich bei Romano Prodi nicht mit Nein gestimmt, sondern mich der Stimme enthalten. Ich erkenne an, daß er sich fünf Forderungen der EVP-Fraktion zu eigen gemacht hat, u. a. hinsichtlich des legislativen Vorschlagsrechts des EP, des Verhaltens der Kommissare bei einem Mißtrauensvotum und des notwendigen ständigen Dialogs über die Kommissionsreform. Ich hoffe, daß Prodi zu einer reformwilligen und reformfähigen Persönlichkeit wird, die dazu beiträgt, den Bürgern Europas neues Vertrauen in überschaubare und leistungsstarke europäische Institutionen zu geben."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"For lidt siden stemte jeg mod sammensætningen af den nuværende Kommission og undlod at stemme om Romano Prodi. Min begrundelse er, at hr. Prodi i maj i år fik et overbevisende votum fra Europa-Parlamentet til at gennemføre et omfattende reformprogram for en saneringsmoden Kommission med et uprøvet hold. Men Kommissionen er allerede skadet nu.
Resultaterne af høringerne har Prodi ikke reageret på. I betragtning af den omfattende tvivl om belgieren Philippe Busquins faglige egnethed til forskningsposten og i betragtning af den lange række anklager mod hans affærer skulle han have afvist kandidaten! Desuden accepterede han uden betænkeligheder den franske regerings forslag om at udnævne Pascal Lamy til udenrigshandelsposten, selvom denne er arkitekten bag “Jacques Delors-systemet”, altså dannelsen af en fuldstændig uoverskuelig finansstruktur i Kommissionen. Dette system er den egentlige årsag til de graverende organisationsmangler, der førte til, at Santer-Kommissionen måtte træde tilbage.
Der kan ikke være tale om en „passende balance i den politiske mangeartethed”, som er blevet lovet så flot. Kommissionen er overvejende venstreorienteret. Romano Prodi ydede ikke den tyske forbundskansler modstand, da denne ud fra ene og alene partibogsovervejelser foreslog en grøn og en socialdemokrat. Schröders mangel på idéer og pure magtorientering er rygtedes. Tyskerne giver ham for øjeblikket saftige kvitteringer fra delstat til delstat. I modsætning til sin forgænger Helmut Kohl, der for fem år siden accepterede oppositionens forslag – det var ikke let for mig at stemme for Monika Wulf-Mathies i 1994 – var Schröder ikke parat til at tage hensyn til den nuværende opposition CDU/CSU, vinderen af det tyske valg til Europa-Parlamentet. Elmar Brok ville have været et fremragende og flertalsskabende forslag.
Michaele Schreyer er udpeget til budgetposten, et område, hvor hun kun kan administrere og ikke kreere. Hun kunne ikke mane betænkeligheder om sine evner i forbindelse med budgetkontrollen i jorden. Günter Verheugen henvises til udvidelsesområdet, hvor de afgørende skridt for længst er taget. Han får ikke engang ansvaret for sit eget generaldirektorat og er dermed kun en juniorkommissær. At man lader den største medlemsstat i EU spille en andenklasses rolle, uden tvivl en konsekvens af Schröders stivsind, kan jeg ikke acceptere.
Facit er, at jeg afviser denne Kommission. Dette votum vedrører udtrykkeligt ikke italieneren Mario Monti (konkurrence), luxembourgeren Viviane Reding (kultur og uddannelse) og briten Chris Patten (udenrigsanliggender), der – hvilket jeg selv har kunnet konstatere – efterlod et fremragende indtryk af kompetence og evne til at kommunikere.
Trods de nævnte betænkeligheder stemte jeg ikke nej til Romano Prodi, men undlod at stemme. Jeg anerkender, at han har taget fem krav fra PPE-gruppen til sig, bl.a. med hensyn til Europa-Parlamentets lovgivningsmæssige forslagsret, kommissærernes adfærd i forbindelse med et mistillidsvotum og den nødvendige permanente dialog om reformen af Kommissionen. Jeg håber, at Prodi bliver en person, der er villig til og kan gennemføre reformer, og som bidrager til at give Europas borgere ny tillid til overskuelige og effektive europæiske institutioner."@da1
"Μόλις τώρα καταψήφισα τη σύνθεση της σημερινής Επιτροπής και απείχα όσον αφορά τον Romano Prodi. Η αιτιολόγηση είναι η εξής: τον Μάιο τρέχοντος του έτους, ο Πρόεδρος της Επιτροπής Prodi έλαβε μία πειστική ψήφο από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο προκειμένου να υλοποιήσει με μία ομάδα που δεν έχει υποστεί φθορές ένα ευρύ μεταρρυθμιστικό πρόγραμμα για μια Επιτροπή η οποία χρειαζόταν εξυγίανση. Όμως η Επιτροπή παρουσιάζει ήδη σήμερα φθορά.
Ο Prodi δεν αντέδρασε στα αποτελέσματα των ακροάσεων. Μπροστά στις σημαντικές αμφιβολίες για την καταλληλότητα της επιστημονικής καταλληλότητας του Βέλγου Philippe Busquin για τον τομέα της έρευνας και το πλήθος μομφών που είχαν εκφραστεί για τα σκάνδαλά του, έπρεπε να είχε αποκλείσει τον υποψήφιο αυτόν! Επιπλέον, δέχθηκε αβασάνιστα την πρόταση της γαλλικής κυβέρνησης να ορίσει τον Pascal Lamy για τον τομέα του εξωτερικού εμπορίου, μολονότι ο τελευταίος είναι ο αρχιτέκτονας του "συστήματος Jacques Delors";, δηλαδή της δημιουργίας μιας οικονομικής δομής στην Επιτροπή που είναι εντελώς αδύνατο να αποκτήσει κανείς μια συνολική της εικόνα. Αυτό το σύστημα είναι το βασικό αίτιο των σοβαρών οργανωτικών ελλείψεων που οδήγησαν στην παραίτηση της Επιτροπής Santer.
Δεν μπορεί να γίνει ούτε λόγος για την "κατάλληλη ισορροπία μεταξύ των διαφόρων πολιτικών διαστρωματώσεων"; για την οποία είχαν δοθεί μεγαλόσχημες υποσχέσεις. Η Επιτροπή έχει περισσότερο αριστερό προσανατολισμό. Ο Romano Prodi δεν προέβαλε αντίσταση στον Γερμανό Καγκελάριο, όταν εκείνος, ορμώμενος από καθαρά κομματικές σκέψεις, πρότεινε μία εκπρόσωπο των Πρασίνων και έναν σοσιαλδημοκράτη. Ο κόσμος έχει αρχίσει πια να μιλάει για την έλλειψη σχεδιασμού του Schr der και τον καθαρό προσανατολισμό του προς την εξουσία και οι Γερμανοί τώρα, από κρατίδιο σε κρατίδιο, του ζητούν να πληρώσει τον λογαριασμό. Αντίθετα με τον προκάτοχό του Helmut Kohl, που δέχθηκε πριν πέντε χρόνια την πρόταση της αντιπολίτευσης για την Επιτροπή – εμένα δεν μου είχε φανεί καθόλου εύκολο να ψηφίσω το 1994 τη Monika Wulf–Mathies – ο Schr der δεν φάνηκε διατεθειμένος να λάβει υπόψη του τη σημερινή αντιπολίτευση των παρατάξεων CDU/CSU, που κέρδισε τις ευρωεκλογές στη Γερμανία. Ο Elmar Brok θα ήταν μια θαυμάσια πρόταση που θα μπορούσε να αποσπάσει πλειοψηφία.
Η Michaele Schreyer προβλέπεται για τον τομέα του προϋπολογισμού, όπου μπορεί μόνο να διαχειρίζεται και όχι να διαμορφώνει. Τις αμφιβολίες για τις ικανότητές της ως προς τον έλεγχο του προϋπολογισμού δεν μπόρεσε να τις διαλύσει. Ο Günther Verheugen παραγκωνίζεται και τοποθετείται στον τομέα της διεύρυνσης, όπου τα αποφασιστικής σημασίας βήματα έχουν γίνει από καιρό. Δεν θα έχει καν δική του Γενική Διεύθυνση και έτσι είναι μόνο ένας Επίτροπος "junior";. Δεν μπορώ να δεχθώ αυτήν την κατάσταση δεύτερης κατηγορίας για το μεγαλύτερο κράτος μέλος της ΕΕ, γεγονός που ασφαλώς αποτελεί συνέπεια της ισχυρογνωμοσύνης του Shröder.
Συμπέρασμα: αρνούμαι να εγκρίνω την παρούσα Επιτροπή. Η ψήφος αυτή δεν αφορά σε καμία περίπτωση τον Ιταλό Mario Monti (ανταγωνισμός), την Viviane Reding από το Λουξεμβούργο (πολιτισμός και παιδεία) και τον Βρετανό Chris Patten (εξωτερικές υποθέσεις), οι οποίοι άφησαν θαυμάσιες εντυπώσεις ως προς την καταλληλότητά τους και την ικανότητα επικοινωνίας τους, όπως μπόρεσα να διαπιστώσω και ο ίδιος.
Παρά τους ενδοιασμούς που παρέθεσα, ως προς τον Romano Prodi δεν έδωσα αρνητική ψήφο, αλλά απείχα. Αναγνωρίζω ότι υιοθέτησε πέντε αιτήματα της Ομάδας του ΕΛΚ, μεταξύ άλλων και σχετικά με το δικαίωμα υποβολής νομοθετικών προτάσεων από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, σχετικά με τη συμπεριφορά των Επιτρόπων σε περίπτωση ψήφου δυσπιστίας και σχετικά με τον αναγκαίο διαρκή διάλογο για τη μεταρρύθμιση της Επιτροπής. Ελπίζω να γίνει ο Prodi μία προσωπικότητα που θέλει και μπορεί να κάνει μεταρρυθμίσεις και που θα συμβάλει στο να εμπνεύσει στους πολίτες νέα εμπιστοσύνη σε διαφανή και αποδοτικά ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα."@el8
"I have just voted against the composition of this Commission and abstained from voting for Romano Prodi. My reason for this: in May of this year, Commission President Prodi received a convincing vote from the European Parliament to initiate a comprehensive reform programme with a new team for a Commission in need of cleaning up. Yet the Commission is already tarnished.
Mr Prodi did not react to the outcome of the hearings. In view of the considerable doubt expressed as to the competence of the Belgian Philippe Busquin for the research department and the plethora of accusations regarding his affairs, he should have rejected the candidates. Furthermore, he accepted without reservation the proposal from the French government to nominate Pascal Lamy as Commissioner responsible for foreign trade, even though he is the architect of the “Jacques Delors System”, and therefore responsible for the emergence of a completely confusing financial structure within the Commission. This system is the real reason behind the serious lack of organisation which led to the resignation of the Santer Commission.
Nothing has come of the grandiose promise of “a fair balance across the political spectrum”. The majority of the Commission is from the Left. Romano Prodi did not raise any objection to the German Chancellor when the latter nominated a Green and a Social Democrat purely on the grounds of party political affiliation. Word has now got out about Schröder’s lack of any definite line and sheer power tendencies, and Germans the length and breadth of the country are now making him pay. In contrast to his predecessor Helmut Kohl who, five years ago, accepted the opposition’s nomination for the Commission – and it was not easy for me to vote for Monika Wulf-Mathies in 1994 – Schröder was not prepared to give consideration to the views of today’s opposition, the CDU/CSU, the victors in the European elections in Germany. Elmar Brok would have been a more excellent nomination and one capable of winning a majority.
It is intended that Michaele Schreyer will take responsibility for budgetary issues, an area in which she can only supervise and not shape policy; she could do nothing to alleviate misgivings relating to her ability to take responsibility for budgetary issues. Günter Verheugen is being pushed into the sphere of enlargement where the decisive steps have already long since been taken. He will not even be responsible for his own Directorate-General and is, therefore, only a junior Commissioner. I cannot accept this second-class arrangement for the largest Member State in the EU, no doubt a result of Schröder’s pigheadedness.
The upshot of all this: I have to reject this Commission. This vote does not concern expressly the Italian Mario Monti (Trade), the Luxembourger Viviane Reding (Culture and Education) and the British national Chris Patten (External Affairs) who, and I myself am convinced of this, left behind an indelible impression of competence and an ability to communicate.
In spite of the misgivings mentioned, I did not say “no” to Romano Prodi. Instead I abstained. I recognise that he has taken on board five demands from the Group of the European People’s Party, inter alia, with regard to the legislative right of nomination of the European Parliament, the conduct of the Commissioners in the case of a vote of no-confidence and the necessary permanent dialogue concerning Commission reform. I hope that Mr Prodi will become someone who is willing and able to undertake reform and who will give Europe’s citizens new confidence in clear and efficient European institutions."@en3
"(DE) Acabo de votar contra la composición de la Comisión y en la votación sobre Romano Prodi me he abstenido. Mi argumento es que el Presidente de la Comisión, Romano Prodi, obtuvo en mayo del año en curso el voto de una importante mayoría del Parlamento Europeo para llevar a cabo con un equipo intachable un amplio programa de reformas con vistas al necesario saneamiento de la Comisión. Desgraciadamente, el equipo que nos propone aquí ya está marcado de antemano.
Prodi no ha reaccionado ante los resultados de las audiciones. ¡Habida cuenta de las serias dudas sobre la aptitud profesional del belga Philippe Busquin y su consiguiente capacidad de asumir la cartera de Investigación, sin olvidar el sinfín de recriminaciones al que han dado lugar sus turbios negocios, Prodi debería haberse negado rotundamente a aceptar a este candidato! Amén de eso, no ha tenido ningún reparo en acceder a la propuesta del Gobierno francés de asignar a Pascal Lamy la cartera de Comercio Exterior, a pesar de que este señor es el arquitecto del “sistema Jacques Delors”. Con este sistema se ha implantado en la Comisión una estructura financiera totalmente abstrusa. Es ésta la verdadera causa de la creciente falta de organización que llevó a la dimisión de la Comisión Santer.
No queda rastro alguno de la firme promesa de garantizar “un razonable equilibrio entre las distintas tendencias políticas”. La Comisión tiene una orientación marcadamente izquierdista. Romano Prodi no se opuso al Canciller Federal alemán en ejercicio cuando éste optó por un candidato verde y otro socialdemócrata por razones puramente partidistas. La falta de visión de Schröder y su afán de poder ya no son un secreto para nadie: los alemanes de los diferentes Estados federados han empezado a pasarle factura. A diferencia de su antecesor Helmut Kohl, que hace cinco años aceptó la propuesta de la oposición para la Comisión -a mí me costó votar por Monika Wulf-Mathies en 1994-, Schröder no se mostró dispuesto a tener en cuenta a la oposición actual CDU/CSU, por más que ganara las elecciones europeas en Alemania. Sin duda habría sido más oportuno proponer a Elmar Brök. Habría recabado un mayor apoyo.
Michaele Schreyer se ocupará del Presupuesto. Se trata de una función meramente administrativa, donde no caben grandes iniciativas. No logró refutar las objeciones que pusieron en tela de juicio su capacidad de controlar el presupuesto. Günter Verheugen debe contentarse con la Ampliación, un ámbito en el que los pasos decisivos ya se dieron hace tiempo. Ni siquiera tendrá una Dirección General propia y, por tanto, no es sino un comisario menor. No puedo aceptar que el mayor Estado miembro de la UE quede relegado a un segundo plano como consecuencia de la intransigencia de Schröder.
El resultado es que no puedo apoyar a esta Comisión. Sin embargo, quisiera dejar claro que mi voto no va dirigido contra el italiano Mario Monti (Competencia), la luxemburguesa Viviane Reding (Educación y Cultura) y el británico Chris Patten (Relaciones Exteriores), puesto que, como he podido comprobar, estas tres personas han dado grandes muestras de competencia y capacidad comunicativa.
A pesar de las objeciones mencionadas no he votado contra Romano Prodi, sino que he preferido abstenerme. Reconozco que se ha comprometido a cumplir cinco peticiones del Grupo del EVP, entre ellas las que se refieren al derecho del PE a presentar propuestas legislativas, a la conducta de los Comisarios en caso de que se produzca un voto de censura y a la necesidad de entablar un diálogo permanente sobre la reforma de la Comisión. Espero que Prodi se muestre dispuesto a iniciar las reformas que hagan falta y que sea capaz de llevarlas a buen término. De este modo ayudará a restablecer la confianza de los ciudadanos en unas instituciones europeas transparentes y competentes."@es12
".
Äänestin juuri nykyisen komission kokoonpanoa vastaan ja tyhjää Romano Prodin osalta. Perusteluni on seuraava: tämän vuoden toukokuussa komission puheenjohtaja Prodi sai Euroopan parlamentilta vakuuttavan kannatuksen aikeelleen toteuttaa uudella miehistöllä kattava uudistusohjelma tervehdyttämisen tarpeessa olevalle komissiolle. Jo nyt komissio on kuitenkin lyönyt päänsä seinään.
Kuulemisten tuloksiin Prodi ei ole reagoinut. Ottaen huomioon ne huomattavat epäilykset, jotka kohdistuvat belgialaisen Philippe Busquinin pätevyyteen tutkimusalalla, ja hänen toimiinsa kohdistuneet lukuisat moitteet, Prodin olisi pitänyt hylätä tämä ehdokas! Lisäksi Prodi hyväksyi harkitsematta Ranskan hallituksen ehdotuksen nimittää ulkomaankauppaa hoitamaan Pascal Lamy, vaikka hän on ollut arkkitehtinä ”Jacques Delorsin järjestelmässä” eli synnyttämässä hyvin monimutkaista komission talousrakennetta. Tämä järjestelmä on varsinainen syy niihin suuriin organisaatiopuutteisiin, jotka johtivat Santerin komission eroon.
Painokkaasti luvatusta ”poliittisen monimuotoisuuden välisestä sopivasta tasapainosta” ei voida puhua. Komissio on enimmäkseen suuntautunut vasemmalle. Romano Prodi ei tehnyt Saksan liittokanslerille minkäänlaista vastarintaa, kun tämä asetti puhtaasti puoluekirja-ajattelun pohjalta yhden vihreän ja yhden sosiaalidemokraattisen ehdokkaan. Schröderin suunnitelmallisuuden puute ja puhdas vallanhalu ovat tulleet tunnetuiksi; saksalaiset antavat hänelle nyt osavaltio toisensa jälkeen kirpeää palautetta. Toisin kuin edeltäjänsä Helmut Kohl, joka hyväksyi viisi vuotta sitten opposition ehdotuksen komission jäseneksi – minulle ei ollut helppoa äänestää vuonna 1994 Monika Wulf-Mathiesin puolesta – Schröder ei ollut valmis ottamaan huomioon nykyistä CDU/CSU-oppositiota, Saksan eurovaalien voittajaa. Elmar Brok olisi ollut loistava ja todennäköisesti myös enemmistön tuen saanut ehdokas.
Michaele Schreyeria kaavaillaan talouteen eli toiminta-alalle, jossa hän voi vain hoitaa hallintoa eikä luoda uutta politiikkaa. Hän ei pystynyt hälventämään epäilyksiä, jotka kohdistuvat hänen kykyynsä hoitaa talousarvion valvontaa. Günter Verheugen passitetaan laajenemisen pariin, jossa ratkaisevat askeleet on otettu jo kauan sitten. Hänen vastuullaan ei ole edes omaa pääosastoa ja siten hän on vain komission juniorijäsen. En voi hyväksyä EU:n suurimman jäsenvaltion kohdalla tällaista kaksiluokkaisuutta, joka on epäilemättä seurausta Schröderin jääräpäisyydestä.
Yhteenvetona en hyväksy tätä komissiota. Tämä ei koske italialaista Mario Montia (kilpailu), luxemburgilaista Viviane Redingia (kulttuuri ja kasvatus) eikä brittiläistä Chris Pattenia (ulkosuhteet), jotka – josta saatoin itse vakuuttua – jättivät erinomainen vaikutelman pätevyydestä ja viestintäkyvystä.
Mainituista epäilyksistä huolimatta en äänestänyt Romano Prodin kohdalla ”ei”, vaan tyhjää. Tunnustan, että hän on omaksunut PPE-ryhmän viisi vaatimusta, jotka koskevat mm. Euroopan parlamentin lainsäädännöllistä aloiteoikeutta, komission jäsenten menettelyä epäluottamusäänestyksessä sekä tarpeellista ja jatkuvaa komission uudistamista koskevaa vuoropuhelua. Toivon, että Prodista tulee uudistushaluinen ja uudistuskykyinen henkilö, joka on mukana valamassa Euroopan kansalaisiin uutta uskoa selkeiden ja suorituskykyisten eurooppalaisten toimielinten osalta."@fi5
"Je viens de voter contre la composition de l'actuelle Commission et je me suis abstenu en ce qui concerne Romano Prodi. Motif: au mois de mai de cette année, le président de la Commission a obtenu en sa faveur un vote convaincant de la part du Parlement européen pour appliquer à l'aide d'une nouvelle équipe un programme de réformes global en vue de d'assainir la Commission. Cependant la Commission est déjà égratignée.
M. Prodi n'a pas réagi aux résultats des auditions. Étant donné les doutes sérieux planant sur les compétences du Belge Philippe Busquin dans le domaine de la recherche et les nombreux griefs concernant les affaires dans lesquelles il est impliqué, M. Prodi aurait dû refuser ce candidat! En outre, il a accepté sans réfléchir la proposition du gouvernement français de nommer Pascal Lamy au commerce extérieur, bien que celui-ci soit l'architecte du système Delors et donc responsable de l'apparition d'une structure financière opaque au sein de la Commission. Ce système est la véritable cause des carences graves en matière d'organisation qui ont mené à la démission de la Commission Santer.
Il n'est pas question du soi-disant "équilibre approprié représentant la pluralité politique" qu’on avait annoncé haut et fort. La Commission est majoritairement orientée vers la gauche. Romano Prodi n'a opposé aucune résistance au chancelier allemand actuel lorsque celui-ci a proposé un commissaire vert et un commissaire social-démocrate. Le manque de conception de M. Schröder et sa politique purement orientée vers le pouvoir se sont révélés au grand jour; depuis lors, les Allemands lui assènent des réponses corsées, Land après Land. Contrairement à son prédécesseur, Helmut Kohl, qui avait accepté il y a cinq ans la proposition de l'opposition pour la Commission - il ne m'a pas été facile d'approuver en 1994 la nomination de Monika Wulf-Mathies -, Schröder n'a pas été disposé à tenir compte de l'opposition actuelle, la CDU/CSU, vainqueur des élections en Allemagne. Elmar Brok aurait constitué un choix plus brillant et susceptible de recueillir une majorité.
Michaele Schreyer est prévue au budget, un domaine qu'elle ne peut que gérer et non développer; elle n'a pas été capable de dissiper les doutes concernant ses capacités à contrôler le budget. Günter Verheugen est renvoyé à l'élargissement, domaine dans lequel les pas décisifs ont été accomplis depuis longtemps. Il n'assumera même pas la responsabilité d'une direction générale et n'occupe donc qu'un poste de commissaire subalterne. Je ne peux accepter la nomination de commissaires de seconde classe - conséquence de l'obstination de Schröder - représentant le plus grand État membre de l'UE.
Bilan: je refuse d'approuver cette Commission. Ce vote ne concerne absolument pas l'Italien Mario Monti (concurrence), la Luxembourgeoise Viviane Reding (culture et éducation) et le Britannique Chris Patten (relations extérieures) qui - j'aie pu m'en convaincre moi-même - ont laissé une excellente impression de compétence et de capacité à communiquer.
Malgré les doutes que je viens d’évoquer, je n'ai pas voté contre Romano Prodi mais je me suis abstenu. Je reconnais qu'il a fait siennes cinq exigences émises par le groupe PPE, à savoir entre autres le droit d'initiative législative pour le Parlement européen, l'attitude des commissaires en cas de vote de méfiance et le dialogue constant et nécessaire concernant la réforme de la Commission. J'espère que M. Prodi deviendra une personnalité désireuse et capable d'entamer des réformes et contribuera à redonner confiance aux citoyens de l'Europe en des institutions accessibles et efficaces."@fr6
"Ho votato contro la composizione della nuova Commissione e mi sono astenuto dal voto in merito al Professor Prodi. Il motivo: a maggio di quest’anno il Presidente della Commissione Prodi ha ricevuto un mandato convincente da parte del Parlamento europeo affinché con una squadra nuova mettesse a punto un programma complessivo di riforme per una Commissione bisognosa di risanamento. La Commissione è intaccata invece fin d’ora.
Il Presidente Prodi non ha tenuto conto dei risultati delle audizioni. A fronte dei considerevoli dubbi avanzati rispetto alla competenza del Commissario belga Busquin nel settore della ricerca e delle molte riserve nei confronti del suo operato, il candidato avrebbe dovuto essere sostituito! Inoltre il Presidente ha accolto senza farsi scrupoli la proposta del governo francese di nominare Pascal Lamy per il settore del commercio estero, sebbene questi sia l’architetto del "sistema Jacques Delors", cioè abbia contribuito alla creazione di una struttura finanziaria poco trasparente all’interno della Commissione. Tale sistema è la vera causa delle gravi carenze organizzative che hanno portato allo scioglimento della Commissione Santer.
Del tanto proclamato "giusto equilibrio tra la complessità politica" non vi è ombra. La Commissione è in maggioranza orientata a sinistra. Il Presidente Prodi non ha opposto alcuna resistenza al Cancelliere tedesco quando, secondo una pura logica di partito, ha proposto una candidata verde e un candidato socialdemocratico. La carenza di contenuti e la chiara ricerca di potere da parte di Schröder sono ormai di pubblico dominio; adesso i tedeschi gli mandano di regione in regione conti salati. Al contrario del suo predecessore Helmut Kohl, che cinque anni fa ha accolto la candidatura proposta dall’opposizione per la Commissione – nel 1994 non mi è stato facile votare per la signora Wulf-Mathies –, il Cancelliere Schröder ha dimostrato di non essere disposto a tener conto dell’opposizione attuale della CDU/CSU, vincitrice delle elezioni europee in Germania. L’onorevole Brok sarebbe stato un brillante candidato che poteva essere accettato a maggioranza.
La signora Schreyer è il Commissario competente per il bilancio, un campo in cui può soltanto amministrare ma non gestire; essa non ha saputo dissipare i dubbi sulle sue capacità in materia di controllo dei bilanci. Il Commissario Verheugen viene relegato al settore dell’ampliamento, in cui si sono compiuti da tempo i passi decisivi. Non sarà mai responsabile di una propria Direzione generale e rimarrà quindi soltanto un Commissario di seconda categoria. Non posso accettare questo declassamento per il maggiore Stato membro dell’Unione europea, che senza dubbio è una conseguenza dell’ostinazione del Cancelliere Schröder.
Conclusione: rifiuto questa Commissione. Da tale voto escludo in modo esplicito il Commissario italiano Monti (concorrenza), quello lussemburghese signora Reding (istruzione e cultura) e quello britannico Patten (relazioni esterne) che – di questo ho avuto modo di convincermi in prima persona – hanno fatto un’ottima impressione in termini di competenza e capacità di comunicazione.
Nonostante i dubbi espressi non ho votato contro il Presidente Prodi, ma mi sono astenuto. Riconosco che egli ha inserito nel suo programma cinque richieste avanzate dal gruppo del PPE, tra cui quelle relative alla facoltà del Parlamento europeo di proporre alla Commissione iniziative legislative, al comportamento dei Commissari in caso di voto di sfiducia e alla necessità di mantenere un dialogo permanente in merito alla riforma della Commissione. Spero che il Presidente Prodi sviluppi un orientamento alle riforme e sia capace di realizzarle, contribuendo ad infondere nei cittadini europei nuova fiducia in Istituzioni europee trasparenti ed efficienti."@it9
"I have just voted against the composition of this Commission and abstained from voting for Romano Prodi. My reason for this: in May of this year, Commission President Prodi received a convincing vote from the European Parliament to initiate a comprehensive reform programme with a new team for a Commission in need of cleaning up. Yet the Commission is already tarnished.
Mr Prodi did not react to the outcome of the hearings. In view of the considerable doubt expressed as to the competence of the Belgian Philippe Busquin for the research department and the plethora of accusations regarding his affairs, he should have rejected the candidates. Furthermore, he accepted without reservation the proposal from the French government to nominate Pascal Lamy as Commissioner responsible for foreign trade, even though he is the architect of the “Jacques Delors System”, and therefore responsible for the emergence of a completely confusing financial structure within the Commission. This system is the real reason behind the serious lack of organisation which led to the resignation of the Santer Commission.
Nothing has come of the grandiose promise of “a fair balance across the political spectrum”. The majority of the Commission is from the Left. Romano Prodi did not raise any objection to the German Chancellor when the latter nominated a Green and a Social Democrat purely on the grounds of party political affiliation. Word has now got out about Schröder’s lack of any definite line and sheer power tendencies, and Germans the length and breadth of the country are now making him pay. In contrast to his predecessor Helmut Kohl who, five years ago, accepted the opposition’s nomination for the Commission – and it was not easy for me to vote for Monika Wulf-Mathies in 1994 – Schröder was not prepared to give consideration to the views of today’s opposition, the CDU/CSU, the victors in the European elections in Germany. Elmar Brok would have been a more excellent nomination and one capable of winning a majority.
It is intended that Michaele Schreyer will take responsibility for budgetary issues, an area in which she can only supervise and not shape policy; she could do nothing to alleviate misgivings relating to her ability to take responsibility for budgetary issues. Günter Verheugen is being pushed into the sphere of enlargement where the decisive steps have already long since been taken. He will not even be responsible for his own Directorate-General and is, therefore, only a junior Commissioner. I cannot accept this second-class arrangement for the largest Member State in the EU, no doubt a result of Schröder’s pigheadedness.
The upshot of all this: I have to reject this Commission. This vote does not concern expressly the Italian Mario Monti (Trade), the Luxembourger Viviane Reding (Culture and Education) and the British national Chris Patten (External Affairs) who, and I myself am convinced of this, left behind an indelible impression of competence and an ability to communicate.
In spite of the misgivings mentioned, I did not say “no” to Romano Prodi. Instead I abstained. I recognise that he has taken on board five demands from the Group of the European People’s Party, inter alia, with regard to the legislative right of nomination of the European Parliament, the conduct of the Commissioners in the case of a vote of no-confidence and the necessary permanent dialogue concerning Commission reform. I hope that Mr Prodi will become someone who is willing and able to undertake reform and who will give Europe’s citizens new confidence in clear and efficient European institutions."@lv10
"Ik heb zojuist tegen de samenstelling van de huidige Commissie gestemd en mij bij Romano Prodi van stemming onthouden. Motivatie: in mei van dit jaar kreeg Commissievoorzitter Prodi van het Europees Parlement een overtuigd votum om met een verse ploeg een veelomvattend hervormingsprogramma uit te voeren voor een Commissie die dringend aan sanering toe was. De Commissie is nu echter al aangeslagen.
Op de resultaten van de hoorzittingen heeft Prodi niet gereageerd. Er waren hevige twijfels aan de geschiktheid van de Belg Philippe Busquin voor de onderzoeksportefeuille en talrijke verwijten aan zijn adres wegens zijn affaires. Op grond daarvan had Prodi zijn kandidatuur moeten verwerpen. Bovendien heeft Prodi zonder enige bedenkingen de voordracht door de Franse regering van Pascal Lamy voor externe handel geaccepteerd, alhoewel Pascal de architect van het “systeem Jacques Delors@ was en dus verantwoordelijk voor het ontstaan van een volledig onoverzichtelijke financiële structuur in de Commissie. Dit systeem is de eigenlijke oorzaak van de ernstige organisatorische tekortkomingen die tot aftreden van de Commissie-Santer hebben geleid.
Van het volmondig beloofde “gepast evenwicht in de politieke pluraliteit@ kan geen sprake zijn. De meerderheid in de Commissie is links georiënteerd. Romano Prodi heeft totaal geen verzet geboden aan de huidige Duitse Bondskanselier, toen deze laatste uit zuiver partijpolitieke overwegingen een groene en een sociaal-democraat voordroeg. Voor weinigen is Schröders conceptloosheid en machtsdrift meer een geheim. De Duitsers presenteren hem nu, de ene deelstaat na de andere, rekeningen die er niet om liegen. In tegenstelling tot zijn voorganger, Helmut Kohl, die vijf jaar geleden het voorstel van de oppositie voor de Commissie accepteerde - voor mij was het niet gemakkelijk in 1994 voor Monika Wulf-Mathies te stemmen - was Schröder niet bereid rekening te houden met de overwinning van de huidige oppositie CDU/CSU tijdens de Europese verkiezingen in Duitsland. Elmar Brok was een prachtige, meerderheidscapabele voordracht geweest.
Michaele Schreyer heeft de begrotingsportefeuille gekregen, een sector waarin zij alleen kan besturen en niet kan vormgeven. Bedenkingen tegen haar capaciteiten kon zij niet uit de wereld helpen. Günther Verheugen wordt op een zijspoor gezet met de uitbreidingsportefeuille, waar het belangrijkste allang in kannen en kruiken is. Hij zal zelfs niet de verantwoordelijkheid krijgen over een eigen directoraat-generaal en is daarmee een commissaris in pocketformaat. De grootste lidstaat van de EU is aldus op de tweede rang gezet, hetgeen ongetwijfeld een gevolg is van Schröders halsstarrigheid en dat kan ik niet accepteren.
Conclusie: ik wijs deze Commissie van de hand. Mijn afkeuring betreft uitdrukkelijk niet de Italiaan Mario Monti (concurrentie), de Luxemburgse Viviane Reding (cultuur en onderwijs) en de Brit Chris Patten (externe zaken). Deze hebben - en daar heb ik mij persoonlijk van kunnen overtuigen - een uitstekende indruk gemaakt en laten zien dat zij competent en communicatief zijn.
Ondanks de genoemde bezwaren heb ik niet “nee@ gestemd tegen Romano Prodi, maar mij van stemming onthouden. Ik geef toe dat hij vijf eisen van de EVP-Fractie heeft ingewilligd, onder andere in verband met het wetgevend voorstelrecht voor het EP, de houding van de commissarissen bij een motie van afkeuring en de noodzakelijke, permanente dialoog over de hervorming van de Commissie. Ik hoop dat Prodi zich zal ontpoppen als een persoonlijkheid die tot hervorming bereid en in staat is, als een persoonlijkheid die kan bijdragen aan het herstel van het vertrouwen van de burgers in overzichtelijke en slagvaardige Europese instellingen."@nl2
"Acabei de votar contra a composição da presente Comissão e abstive-me relativamente a Romano Prodi. Motivo: em Maio deste ano, o Presidente da Comissão, Romano Prodi, obteve um voto convincente do Parlamento Europeu para realizar, com uma equipa nova, um amplo programa de reformas para uma Comissão necessitada de saneamento. Contudo, a Comissão já foi manchada.
Romano Prodi não reagiu aos resultados das audições. Face às consideráveis dúvidas quanto à qualificação técnica do belga Philippe Busquin para o pelouro da investigação e à quantidade de acusações relativamente aos seus negócios, deveria ter rejeitado o candidato! Além disso, aceitou sem reservas a proposta do Governo francês no sentido de nomear Pascal Lamy para o comércio externo, apesar de este ser o arquitecto do ?sistema Jacques Delors?, ou seja, da criação de uma estrutura financeira muito pouco clara na Comissão. Este sistema é a verdadeira causa das graves deficiências de organização que conduziram à demissão da Comissão Santer.
Do ?equilíbrio adequado entre o pluralismo político?, prometido alto e bom som, já nem se fala. A Comissão tem, maioritariamente, uma orientação de esquerda. Romano Prodi não opôs qualquer resistência ao Chanceler federal alemão, quando este, por puro espírito partidário, propôs um membro dos Verdes e um social-democrata. A falta de projecto de Schröder e a sua pura orientação para o mercado tornaram-se notórias; os alemães passam-lhe actualmente, de Estado federado em Estado federado, cartões amarelos. Contrariamente ao seu antecessor, Helmut Kohl, que há cinco anos aceitou a proposta da oposição para a Comissão - não me foi fácil votar a favor de Monika Wulf-Mathies, em 1994 -, Schröder não se mostrou disposto a ter em consideração a oposição CDU/CSU, vencedora das eleições para o Parlamento Europeu na Alemanha. Elmar Brok teria sido uma proposta mais brilhante e passível de maior consenso.
Michaele Schreyer está indigitada para o pelouro do orçamento, um domínio em que ela apenas pode gerir, mas não reestruturar; não conseguiu eliminar as reservas levantadas quanto à sua capacidade para gerir o controlo orçamental. Günter Verheugen é empurrado para o pelouro do alargamento, no qual os passos decisivos já foram dados há muito. Nem sequer assumirá a responsabilidade por uma Direcção-Geral própria, sendo assim apenas um Comissário ?de segunda?. Esta secundarização do maior Estado-Membro da UE, sem dúvida uma consequência da teimosia de Schröder, é algo que não posso aceitar.
Resultado: rejeito esta Comissão. Este voto não se aplica directamente ao italiano Mario Monti (concorrência), à luxemburguesa Viviane Reding (cultura e educação) e ao britânico Chris Patten (relações externas), que deixaram uma excelente impressão de competência e capacidade de comunicação, que eu próprio pude comprovar.
Apesar das reservas mencionadas, não votei negativamente o nome de Romano Prodi, optando por me abster. Reconheço que fez suas cinco exigências do Grupo PPE, nomeadamente no que se refere ao direito do PE de apresentar propostas legislativas, à atitude dos Comissários em caso de voto de desconfiança e ao necessário diálogo permanente sobre a reforma da Comissão. Espero que Romano Prodi se torne uma personalidade com vontade e capacidade reformadora, que contribua para dar aos cidadãos europeus uma nova confiança em instituições europeias transparentes e eficientes."@pt11
"Jag har röstat emot kommissionens nuvarande sammansättning och vad gäller Romano Prodi har jag lagt ner min röst. Mina skäl till detta är följande. I maj detta år fick kommissionsordförande Prodi ett övertygande stöd av Europaparlamentet för att med ett oförbrukat manskap genomföra ett omfattande reformprogram för att sanera kommissionen. Men kommissionen är redan ifrågasatt.
Prodi har inte reagerat på resultaten från utfrågningarna. Med tanke på de stora tvivel som har uttryckts över belgaren Philippe Busquins lämplighet för forskningsområdet och den mycket omfattande kritiken mot hans affärer borde Prodi verkligen ha förkastat kandidaten! Dessutom accepterade han utan tvekan den franska regeringens förslag att nominera Pascal Lamy för utrikeshandeln, fastän denne är arkitekten bakom "Jacques Delors-systemet", det vill säga uppkomsten av en fullständigt oöverskådlig finansstruktur i kommissionen. Detta system är den verkliga orsaken till de graverande organisationsbristerna som ledde till att Santers kommission var tvungen att avgå.
Man kan knappast tala om den "önskvärda balansen mellan de många politiska inriktningarna" som utlovades. Kommissionen har en klar vänstermajoritet. Romano Prodi bjöd inte den tjänstgörande tyske förbundskanslern något motstånd då denne föreslog en representant för de gröna och en från socialdemokraterna av rent partitaktiska skäl. Schröders dåliga konceptionsförmåga och hans rena maktorientering har blivit bekant, vilket tyskarna påtalar i delstat efter delstat. I motsats till hans föregångare Helmut Kohl, som för fem år sedan accepterade oppositionens förslag till kommission – för mig tog det emot att rösta för Monika Wulf-Mathies – var Helmut Schröder inte beredd att ta hänsyn till den nuvarande oppositionen CDU/CSU, segraren i europavalen i Tyskland. Elmar Brok skulle ha varit ett strålande förslag med goda chanser att få majoritet.
Michaele Schreyer är påtänkt till budgetområdet, ett område där hon bara kan administrera och inte utveckla något. Hon har inte kunnat skingra de tvivel som finns angående hennes lämplighet att kunna hantera budgetkontrollen. Günter Verheugen har förpassats till området utvidgning där man redan för länge sedan har tagit de avgörande stegen. Han kommer inte ens att ha ansvar för ett eget generaldirektorat och blir därmed bara en junior-kommissionär. Att EU:s största medlemsstat behandlas som en andra klassens medlem, utan tvekan på grund av herr Schröders halsstarrighet, kan jag helt enkelt inte acceptera.
Facit: Jag förkastar denna kommission. Detta votum gäller uttryckligen inte italienaren Mario Monti (konkurrens), luxemburgskan Viviane Reding (kultur och utbildning) och britten Chris Patten (utrikes), som i mitt tycke gjorde ett alldeles utomordentligt intryck av att vara kompetenta och duktiga på att kommunicera.
Trots de tvivel jag har redogjort för har jag inte röstat nej till Romano Prodi, utan lagt ner min röst. Jag uppskattar att han har tillägnat sig fem krav från EVP-gruppen, bland annat EP:s legislativa förslagsrätt, kommissionärernas uppträdande vid ett misstroendevotum och den nödvändiga, ständiga dialogen om kommissionsreformen. Jag hoppas att Prodi kommer att bli en person som har viljan och kraften att genomföra reformer och att han kommer att bidra till att ge Europas medborgare nytt förtroende för överblickbara och starka europeiska institutioner."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples