Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-15-Speech-3-034"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990915.3.3-034"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Frau Präsidentin, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Ich hätte gerne ein Wort an die Adresse von Herrn De Gaulle gerichtet. Nun hat er leider den Saal verlassen nach seiner Rede, aber damit hebt er die Qualität der Debatte bei weitem mehr, als wenn er hierbleibt.
Die finnische Ratspräsidentschaft hat uns ihre Vorstellungen vorgetragen, und ich möchte Sie, Frau amtierende Ratspräsidentin, auf einen Punkt aufmerksam machen, den ich im Zusammenhang mit der Debatte zum Aufbau des Raums der Sicherheit, der Freiheit und des Rechts für essentiell halte. Was Sie erklärt haben, auch das, was die Kolleginnen und Kollegen in der Debatte hier angesprochen haben, bewegt sich fast alles – was die Zusammenarbeit von Europäischem Parlament, nationalen Parlamenten und Rat und Kommission angeht – in einem Rechtsbereich, der eine große Gefahr in sich birgt, nämlich die Gefahr der Entfremdung der Gesetzgebung von den Bürgerinnen und Bürgern Europas.
Worum geht es bei diesem Aufbau eines Raums der Sicherheit, der Freiheit und des Rechts? Es geht um Sicherheit und um Grundrechte, also um unmittelbare Individualrechte einerseits und um den Schutz der Sicherheit und den Schutz dieser Individualrechte durch staatliche Organe andererseits bzw. über staatliche Organe, wie sie in Europa aufgebaut werden sollen. Das sind zwei Phänomene, die die Bürgerinnen und Bürger Europas, jeden individuell direkt betreffen können. Es gibt also einen unmittelbaren Bezug bei fast allen Themen, ob das Asyl ist, Einwanderung, Migration, EUROPOL, ob das die Grundrechte-Charta ist, egal was, es gibt einen direkten Bezug jedes einzelnen Bürgers und jeder einzelnen Bürgerin zu diesen Themen.
Aber wie wird die Gesetzgebung durchgeführt? Alle schönen Reden des Rates ändern nichts daran, daß in 90% aller Rechtsakte, die erlassen werden, der Rat selbst aktiv handelt. Und wie handelt er? Da kommen 15 Exekutive nach Brüssel, sind in Brüssel als Legislative tätig, reisen anschließend wieder nach Hause in ihre Hauptstädte und führen die vom Rat selbst erlassenen Gesetze wieder aus, das heißt, die Exekutiven schließen so, wie bisher gearbeitet wurde, die nationalen Parlamente immer stärker aus – das kann man bei EUROPOL und beim Zustandekommen der EUROPOL-Konvention wunderbar sehen – und übertragen die Legislativfunktion nicht dem Europäischen Parlament. Bei dieser Parlamentslosigkeit kann man den Raum von Sicherheit, Freiheit und Recht, der nämlich den Aufbau einer Struktur von individuellen Schutzansprüchen und von Eingriffsmöglichkeiten in die Individualsphäre darstellt, nicht wirklich demokratisch legitimiert aufbauen. Deshalb muß das Europäische Parlament an Rat und Kommission appellieren. Insbesondere in den Bereichen, in denen Sie sich bereits – allerdings zu zaghaft, wie ich meine –, entschlossen haben, in absehbarer Zeit das Europäische Parlament zum gleichberechtigten Gesetzgeber zu machen, müssen Sie in Tampere, wenn Sie einen demokratischen Raum von Sicherheit, Freiheit und Recht aufbauen wollen, dafür sorgen, daß wir bei der nächsten Regierungskonferenz auch gleichberechtigter Gesetzgeber werden, sonst laufen Sie Gefahr, die Europäische Union weiter von den Bürgerinnen und Bürgern zu entfremden."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, ærede kolleger, jeg vil gerne sige et par ord til hr. de Gaulle. Nu har han desværre forladt salen efter sin tale, men på den måde forbedrer han debattens kvalitet langt mere, end hvis han var blevet.
Det finske rådsformandskab har fremlagt sine idéer for os, og jeg vil gerne gøre Dem, fru formand for Rådet, opmærksom på et punkt, som efter min mening er essentielt i debatten om skabelsen af et område med sikkerhed, frihed og retfærdighed. Det, De har forklaret, også det, vores kolleger har været inde på i debatten, bevæger sig næsten alt sammen – hvad angår samarbejdet mellem Europa-Parlamentet, de nationale parlamenter og Kommissionen – inden for et retsområde, der er forbundet med en stor risiko, nemlig risikoen for, at de europæiske borgere bliver fremmedgjort over for lovgivningen.
Hvad drejer skabelsen af et område med sikkerhed, frihed og retfærdighed sig om? Det drejer sig om sikkerhed og om grundlæggende rettigheder, altså på den ene side om umiddelbare individuelle rettigheder og på den anden side om statslige organers beskyttelse af sikkerheden og beskyttelsen af disse individuelle rettigheder, sådan som de skal opbygges i Europa. Det er to fænomener, som kan vedrøre Europas borgere, hver enkelt borger, direkte. Der er altså en umiddelbar forbindelse ved næsten alle emner, uanset om der er tale om asyl, indvandring, migration, Europol eller et charter for grundlæggende rettigheder, uanset hvad, så findes der en direkte forbindelse mellem hver enkelt borger og disse emner.
Men hvordan gennemføres lovgivningen? Alle Rådets smukke taler ændrer ikke noget ved, at Rådet selv handler aktivt i forbindelse med 90% af alle retsakter, der udstedes. Og hvordan handler Rådet? Der kommer 15 tjenestemænd til Bruxelles, de arbejder som lovgivende magt i Bruxelles, rejser derefter hjem til deres hovedstæder og gennemfører igen de love, som Rådet selv har udstedt. Det vil sige, at tjenestemændene i større og større omfang, sådan som man hidtil har arbejdet, udelukker de nationale parlamenter – det ser man med al tydelighed i Europol og ved udarbejdelsen af Europol-konventionen – og overfører ikke den lovgivende funktion til Europa-Parlamentet. På grund af Parlamentets fravær kan man ikke udforme dette område med sikkerhed, frihed og retfærdighed, der nemlig udgør opbygningen af en struktur af individuelle beskyttelseskrav og muligheder for indgreb i individualsfæren, virkelig demokratisk. Derfor skal Europa-Parlamentet appellere til Rådet og Kommissionen. Særlig på de områder, hvor De allerede har besluttet Dem – dog efter min mening for tøvende – for at gøre Europa-Parlamentet til en ligeberettiget lovgiver inden for en overskuelig fremtid, skal De, hvis De ønsker at opbygge et demokratisk område med sikkerhed, frihed og retfærdighed, sørge for på mødet i Tampere, at vi også bliver en ligeberettiget lovgiver ved den næste regeringskonference. Ellers risikerer De, at borgerne bliver yderligere fremmedgjort over for Den Europæiske Union."@da1
"Κυρία Πρόεδρε, αξιότιμοι συνάδελφοι, θα ήθελα να απευθύνω δυο λόγια στον κ. De Gaulle. Δυστυχώς όμως έφυγε από την αίθουσα μετά την αγόρευσή του, με αυτό όμως συμβάλλει σαφώς στη βελτίωση της ποιότητας της συζήτησης, περισσότερο από ό,τι συμβάλλει με την παρουσία του.
Η φινλανδική Προεδρία μας παρουσίασε τις απόψεις της και θα ήθελα, κυρία Προεδρεύουσα του Συμβουλίου, να επισημάνω ένα ζήτημα που θεωρώ ουσιαστικό σε σχέση με τη συζήτηση για τη δημιουργία ενός χώρου ασφαλείας, ελευθερίας και δικαιοσύνης. Οι δηλώσεις σας, καθώς και όσα έθιξαν οι συνάδελφοι εδώ στη διάρκεια της συζήτησης, αναφέρονταν στην πλειοψηφία τους – σε ό,τι αφορά τη συνεργασία Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, εθνικών κοινοβουλίων, Συμβουλίου και Επιτροπής – σε έναν τομέα του δικαίου που κρύβει έναν μεγάλο κίνδυνο, συγκεκριμένα τον κίνδυνο της απομάκρυνσης της νομοθεσίας από τους πολίτες της Ευρώπης.
Τι αφορά αυτή η δημιουργία ενός χώρου ασφαλείας, ελευθερίας και δικαιοσύνης; Αφορά από τη μια την ασφάλεια και τα θεμελιώδη δικαιώματα, δηλαδή τα άμεσα ατομικά δικαιώματα, και από την άλλη, την προστασία της ασφάλειας και την προστασία αυτών των ατομικών δικαιωμάτων μέσω κρατικών οργάνων, δηλαδή με τη βοήθεια κρατικών οργάνων όπως αυτά πρόκειται να δημιουργηθούν στην Ευρώπη. Αυτά είναι δύο φαινόμενα που μπορούν να επηρεάσουν άμεσα τους πολίτες της Ευρώπης, τον καθένα ξεχωριστά. Υπάρχει συνεπώς άμεση σχέση σε σχεδόν όλα τα ζητήματα, είτε πρόκειται για άσυλο, είτε για μετανάστευση, είτε για την EUROPOL ή τον χάρτη των θεμελιωδών δικαιωμάτων ή οτιδήποτε άλλο, υπάρχει άμεση σχέση των ζητημάτων αυτών με κάθε πολίτη.
Πώς όμως θα διεξαχθεί η νομοθετική εργασία; Όλα τα ωραία λόγια του Συμβουλίου δεν αλλάζουν το γεγονός ότι στο 90% όλων των νομοθετικών πράξεων που θεσπίζονται, δρα ενεργά το ίδιο το Συμβούλιο. Και πώς ενεργεί; 15 εκπρόσωποι της εκτελεστικής εξουσίας φθάνουν στις Βρυξέλλες, λειτουργούν εκεί ως εκπρόσωποι της νομοθετικής εξουσίας, επιστρέφουν εν συνεχεία στις πρωτεύουσες των πατρίδων τους και εφαρμόζουν τους νόμους που θέσπισε το ίδιο το Συμβούλιο. Δηλαδή με τον τρόπο που γίνονται μέχρι τώρα αυτές οι εργασίες, τα εθνικά κοινοβούλια αποκλείονται όλο και πιο πολύ – αυτό μπορεί κανείς να το δει πολύ καλά στην EUROPOL και στο πώς έγινε η σύμβαση για την EUROPOL – και η νομοθετική λειτουργία δεν μεταβιβάζεται στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Με μια τέτοια απουσία του Κοινοβουλίου δεν μπορεί να δημιουργηθεί με πραγματικά δημοκρατικά νομιμοποιημένο τρόπο ο χώρος της ασφάλειας, της ελευθερίας και της δικαιοσύνης, ο οποίος συνιστά ως γνωστόν μια δομή αποτελούμενη από ατομικές απαιτήσεις προστασίας και δυνατότητες επέμβασης στην ιδιωτική σφαίρα. Για τον λόγο αυτόν, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πρέπει να απευθύνει έκκληση στο Συμβούλιο και στην Επιτροπή. Ιδιαίτερα στους τομείς, στους οποίους αποφασίσατε ήδη – αν και κατά τη γνώμη μου πολύ διστακτικά – να καταστήσετε σύντομα το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ισότιμο συννομοθέτη, πρέπει να φροντίσετε στο Tampere ώστε να είμαστε όντως ισότιμοι ως νομοθέτες στην επόμενη Διακυβερνητική Διάσκεψη, αν θέλετε να δημιουργήσετε έναν δημοκρατικό χώρο ασφάλειας, ελευθερίας και δικαιοσύνης. Διαφορετικά διατρέχετε κίνδυνο να αποξενώσετε ακόμη περισσότερο την Ευρωπαϊκή Ένωση από τους πολίτες."@el8
"Madam President, ladies and gentlemen, I would have liked to say something in response to the speech by Mr de Gaulle. Now, unfortunately, he has left the Chamber after his speech, which has actually done more to raise the tone of the debate than his presence did.
The Finnish President-in-Office of the Council has presented her ideas, and I would like to draw your attention, Madam President-in-Office of the Council, to one point which I consider essential in connection with the debate on the construction of the area of freedom, security and justice. Practically all the ideas you have presented, and everything my fellow Members have mentioned here in the debate – as far as the collaboration of the European Parliament, national parliaments, the Council and the Commission is concerned – is within a legal arena, which involves a great danger, the danger of alienating the legislature of the citizens, male and female, of Europe.
What is this construction of the area of freedom, security and justice about? It is about security and fundamental rights, that is, on the one hand, the immediate rights of the individual and the protection of security and, on the other hand, the protection of these individual rights by state bodies or by state bodies as they should be established in Europe. These are two factors, which can affect every individual citizen of Europe, male or female, directly. There is thus a direct involvement in almost all subjects, whether it is asylum, immigration, migration, EUROPOL, whether it is the Charter of Fundamental Rights, or anything else, there is a direct involvement of each individual citizen, male or female, in this matter.
But how will legislation be implemented? All the fine words of the Council do not alter the fact that in 90% of all acts which are passed, only the Council is actively involved. And how is it involved? Well, 15 executives come to Brussels, perform the function of a legislature in Brussels, and finally travel back home to their capital cities and then implement the laws enacted by the Council alone, which is to say, the executives in this way, as the practise has been until now, increasingly exclude the national parliaments – as can be seen so clearly in the case of EUROPOL and the materialisation of the EUROPOL Convention – and do not transfer the legislative function to the European Parliament. In this absence of referral to Parliament, the area of freedom, security and justice, which specifically represents the establishment of a structure of individual claims for protection and of possibilities of intervention in the individual sphere, cannot be established in a way that is really democratically justified. The European Parliament must therefore appeal to the Council and the Commission. Particularly in the areas which you have already – all too timidly, in my opinion – decided to make the European Parliament a legislative body with equal rights in the foreseeable future, if you wish to establish a democratic area of freedom, security and justice, in Tampere you must ensure that for the next Intergovernmental Conference we will be a legislative body with equal rights, otherwise you run the risk of alienating the European Union further from the citizens in general."@en3
"(DE) Señora Presidenta, estimados colegas, quería haber dicho algunas palabras al Sr. De Gaulle, pero, desgraciadamente, ha abandonado la sala después de haber pronunciado su intervención. De todas formas, no cabe la menor duda de que su ausencia redunda en beneficio de la calidad de los debates.
La Presidencia finlandesa nos ha presentado sus propuestas. Señora Presidenta en ejercicio del Consejo, a este respecto quisiera llamar su atención sobre un punto que considero fundamental en el marco del debate sobre la realización del espacio de seguridad, libertad y justicia. Sus declaraciones, así como las intervenciones de nuestros colegas, se sitúan por lo que a la colaboración entre el Parlamento Europeo, los Parlamentos nacionales y el Consejo y la Comisión se refiere, en un ámbito jurídico que alberga un enorme peligro. En concreto me refiero al riesgo de que la legislación acabe alejándose de los ciudadanos europeos.
¿En qué consiste esta creación de un espacio de seguridad, libertad y justicia? Por una parte, se trata de seguridad y de derechos fundamentales, es decir, de derechos individuales inalienables. Por otra parte, se trata de la protección de esta seguridad y de la protección de estos derechos individuales por parte de los organismos públicos, y más en particular, por parte de los organismos públicos que han de crearse en Europa. Aquí nos encontramos ante dos fenómenos que pueden afectar directamente a cada uno de los ciudadanos europeos. Debe concluirse, pues, que independientemente de la cuestión que se trate, ya sea el asilo, la inmigración, los flujos migratorios, Europol o la Carta de los derechos fundamentales, existe una relación directa entre cada uno de los ciudadanos europeos y el tema de interés.
¿Pero cómo se desarrolla el proceso legislativo? Por mucho que el Consejo intente enmascararlo, el 90% de todos los actos jurídicos que ven la luz emanan del Consejo. ¿Quién actúa en estos casos? Quince ejecutivos que se desplazan a Bruselas, ejercen allí su labor legislativa, vuelven acto seguido a sus respectivas capitales y aplican las leyes dictadas por el Consejo, o sea, por ellos mismos. Este método de trabajo hace que los ejecutivos excluyan cada vez más a los Parlamentos nacionales -Europol y la elaboración de la convención Europol son un claro ejemplo de ello- sin traspasar la función legislativa al Parlamento Europeo. Mientras dure este vacío parlamentario será imposible crear un espacio de seguridad, libertad y justicia sobre una base verdaderamente democrática, puesto que la realización de dicho espacio implica la presencia de una estructura integrada por el derecho a la protección individual y la posibilidad de intervenir en el entorno individual. Es por eso por lo que el Parlamento Europeo debe hacer un llamamiento al Consejo y a la Comisión. Si realmente desean crear un espacio democrático de seguridad, libertad y justicia deben garantizar que el Parlamento Europeo se convierta en legislador con igualdad de derechos en todos aquellos ámbitos en que ya han tomado la decisión -aunque de forma ciertamente titubeante- de conferirle esta competencia en un futuro no muy lejano. De lo contrario, corren el peligro de que la Unión Europea se distancie aún más de sus ciudadanos."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olisin sanonut mielelläni pari sanaa de Gaullen lausumasta. Valitettavasti hän poistui salista puheensa jälkeen, mutta siten hän parantaa keskustelun tasoa huomattavasti verrattuna siihen, että olisi jäänyt paikalle.
Neuvoston suomalainen puheenjohtaja esitti meille omat näkemyksensä, ja haluaisin huomauttaa teille, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yhdestä seikasta, jota pidän erittäin tärkeänä keskusteltaessa turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisesta. Teidän puheenvuoronne ja myös se, mitä parlamentin jäsenet ovat täällä käytävässä keskustelussa käsitelleet, muuttaa lähes kaiken – koskien Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä neuvoston ja komission yhteistyötä – yhdellä lainkäytön alueella. Siihen sisältyy suuri vaara, nimittäin lainsäädännön vieraantuminen Euroopan kansalaisista.
Mistä tässä turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisessa on kyse? Kyse on turvallisuudesta ja perusoikeuksista, siis toisaalta välittömistä yksilöoikeuksista sekä toisaalta turvallisuuden ja näiden yksilöoikeuksien suojelemisesta valtiollisten elinten avulla tai valtiollisten elinten kautta sellaisina, kuin ne on tarkoitus luoda Euroopassa. Nämä ovat kaksi ilmiötä, jotka voivat koskea Euroopan kansalaisia ja jokaista yksilöä suoraan. Lähes kaikkien näiden aiheiden, olipa kyseessä sitten turvapaikka, siirtolaisuus, muuttoliike, Europol tai perusoikeuskirja, ja jokaisen yksittäisen kansalaisen välillä on suora yhteys.
Miten lainsäädäntö sitten toteutetaan? Kaikki neuvoston kauniit puheet eivät muuta mitenkään sitä, että neuvosto itse toimii aktiivisesti 90 prosentissa kaikista säädetyistä laeista. Ja miten se toimiikaan? 15 toimeenpanovaltaa käyttävää henkilöä tulee Brysseliin, käyttää siellä lainsäädäntövaltaa, matkustaa sen jälkeen taas omiin pääkaupunkeihinsa ja toteuttaa neuvoston itse säätämiä lakeja. Nämä toimeenpanovaltaa käyttävät sulkevat näin, kuten tähän asti on toimittu, kansalliset parlamentit entistä voimakkaammin päätöksenteon ulkopuolelle – mikä on selvästi nähtävissä Europolissa ja Europol-yleissopimuksen syntymisessä – eivätkä luovuta lainsäädäntötehtäviä Euroopan parlamentille. Tällaisessa ei-parlamentaarisessa tilanteessa turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, joka nimittäin merkitsee rakenteen kehittämistä yksilöllisiä suojeluvaatimuksia ja yksilön vaikutuspiiriin puuttumista koskevia mahdollisuuksia varten, ei voida luoda todella demokraattisen laillisuuden pohjalta. Siksi Euroopan parlamentin on vedottava neuvostoon ja komissioon. Euroopan parlamentista tulisi tehdä verraten pian tasa-arvoinen lainsäätäjä erityisesti niillä aloilla, joilla neuvosto ja komissio ovat jo – mielestäni kuitenkin liiaksi empien – tehneet päätöksiä. Jos haluatte luoda demokraattisen turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuvan alueen, teidän on huolehdittava Tampereella siitä, että Euroopan parlamentista tulee seuraavassa hallituskonferenssissa myös tasa-arvoinen lainsäätäjä. Muutoin uhkaatte vieraannuttaa Euroopan unionin entistä enemmän sen kansalaisista."@fi5
"Madame la Présidente, chers collègues, j'aurais aimé adresser quelques remarques à M. de Gaulle. Seulement, il a quitté la salle après son intervention, ce qui a toutefois contribué à augmenter sensiblement la qualité du débat.
La présidence finlandaise nous a présenté ses propositions et je voudrais attirer votre attention, Madame la Présidente en exercice du Conseil, sur un point que je considère comme essentiel en ce qui concerne les débats sur l'établissement de l'espace de sécurité, de liberté et de justice. Les explications que vous nous avez fournies, ainsi que les point abordés par les collègues - concernant la collaboration entre le Parlement européen, les parlements nationaux et le Conseil et la Commission -, s'inscrivent presque tous dans un domaine juridique et renferment le danger que les citoyennes et les citoyens de l'Europe se sentent de plus en plus étrangers à la législation.
En quoi consiste cet aménagement d'un espace de sécurité, de liberté et de justice? Il est question, d'une part, de liberté et de droits fondamentaux, c'est à dire de droits individuels directs et, d'autre part, de la protection de la sécurité et de ces droits individuels par des organes d'État, au-dessus des organes d'État, tels qu'ils devraient évoluer en Europe. Ce sont deux aspects qui peuvent toucher directement les citoyennes, les citoyens et chaque individu en Europe. Chaque citoyen est concerné de manière directe par toutes ces questions, qu'il s'agisse du droit d'asile, de l'immigration, d'Europol, de la charte des droits fondamentaux, que sais-je encore. Tous les citoyens et toutes les citoyennes sont touchés directement par ces questions.
Comment cette législation sera-t-elle appliquée? Toutes les belles paroles du Conseil ne changent rien au fait que pour 90% des documents juridiques promulgués, c'est le Conseil lui-même qui agit. Et comment agit-il? Les quinze exécutifs se rendent à Bruxelles, se comportent comme un corps législatif, retournent ensuite dans leur capitale respective, appliquent une nouvelle fois les lois promulguées par le Conseil lui-même. Cela signifie que, par leur mode de travail actuel, les exécutifs excluent toujours davantage les parlements nationaux - c'est flagrant dans le cas d'Europol et dans l'établissement de la convention Europol - et ne transfèrent pas la fonction législative vers le Parlement européen. Dans ce contexte de carence parlementaire, on ne peut réellement développer de façon démocratique un espace de sécurité, de liberté et de justice qui représente le développement d’une structure tenant compte des exigences en matière de protection de l’individu et qui renferme la possibilité d’interférer dans la sphère privée. C’est pourquoi le Parlement européen doit en appeler au Conseil et à la Commission. C'est précisément dans les domaines dans le cadre desquels vous avez déjà décidé - d'une manière trop pusillanime, à mon avis - de donner au Parlement européen les mêmes droits en matière législative, que vous devez faire en sorte, à Tampere, que nous disposions, d'ici la prochaine conférence intergouvernementale, des mêmes droits en matière législative si vous voulez construire un espace démocratique de sécurité, de liberté et de justice. Dans le cas contraire, vous courez le risque de voir les citoyennes et les citoyens s'éloigner davantage de l'Union européenne."@fr6
"Signora Presidente, onorevoli colleghi, avrei speso volentieri una parola all’indirizzo dell’onorevole de Gaulle. Purtroppo però ha lasciato l’Aula dopo l’intervento, fatto che del resto consente di innalzare il livello di qualità del dibattito molto più che se egli fosse rimasto.
La Presidenza finlandese ha presentato i suoi orientamenti e vorrei richiamare l’attenzione su un punto, signora Presidente in carica del Consiglio, che ritengo sostanziale in relazione al dibattito sulla creazione di uno spazio di sicurezza, libertà e giustizia. Innanzitutto le sue affermazioni e gli interventi dei colleghi in Aula – per quanto riguarda la cooperazione tra Parlamento europeo, parlamenti nazionali, Consiglio e Commissione – si muovono in un ambito giuridico che comporta un grosso rischio, quello che la legislazione sia avulsa dai cittadini europei.
Cos’è in gioco nella costituzione di uno spazio di sicurezza, libertà e giustizia? Entrano in gioco sicurezza e diritti fondamentali, ossia, da un lato, diritti individuali diretti e, dall’altro, tutela della sicurezza e di tali diritti individuali attraverso istituzioni statali, ovvero attraverso istituzioni che si dovranno istituire in Europa. Sono due aspetti questi che possono riguardare in modo diretto ogni cittadino europeo a livello individuale. In merito a quasi tutte le questioni, che si tratti di asilo, immigrazione, flussi migratori, Europol o della Carta dei diritti fondamentali, si rileva un interesse diretto di ogni singolo cittadino.
Ma come avviene il processo legislativo? Nonostante tutti i bei discorsi del Consiglio, resta il fatto che il 90 percento degli atti giuridici adottati sono opera dello stesso Consiglio. E come si regola quest’ultimo? Quindici esecutivi si incontrano a Bruxelles, dove svolgono la loro attività legislativa, quindi rientrano nelle rispettive capitali e applicano le leggi emanate dal Consiglio, il che significa che, per come si è operato finora, gli esecutivi escludono in modo sempre più marcato i parlamenti nazionali – ciò risulta più evidente che mai in merito ad Europol ed alla stipula della relativa convenzione – senza riservare la funzione legislativa al Parlamento europeo. Questo
di partecipazione a livello parlamentare non consente di infondere un’effettiva legittimazione democratica allo spazio di sicurezza, libertà e giustizia, che implica lo sviluppo di una costellazione di diritti di tutela individuali e di possibilità di intervento nella sfera personale. Pertanto il Parlamento europeo deve rivolgere un appello a Consiglio e Commissione: in particolare nei settori in cui avete già deliberato – sebbene a mio avviso con troppa esitazione – che il Parlamento europeo assuma funzioni legislative equiparate, a Tempere dovete far sì, se intendete istituire uno spazio democratico di sicurezza, libertà e diritto, che il Parlamento goda di pari diritti nel processo legislativo in occasione della prossima Conferenza governativa. In caso contrario corriamo il rischio di allontanare sempre di più l’Unione europea dai cittadini."@it9
"Madam President, ladies and gentlemen, I would have liked to say something in response to the speech by Mr de Gaulle. Now, unfortunately, he has left the Chamber after his speech, which has actually done more to raise the tone of the debate than his presence did.
The Finnish President-in-Office of the Council has presented her ideas, and I would like to draw your attention, Madam President-in-Office of the Council, to one point which I consider essential in connection with the debate on the construction of the area of freedom, security and justice. Practically all the ideas you have presented, and everything my fellow Members have mentioned here in the debate – as far as the collaboration of the European Parliament, national parliaments, the Council and the Commission is concerned – is within a legal arena, which involves a great danger, the danger of alienating the legislature of the citizens, male and female, of Europe.
What is this construction of the area of freedom, security and justice about? It is about security and fundamental rights, that is, on the one hand, the immediate rights of the individual and the protection of security and, on the other hand, the protection of these individual rights by state bodies or by state bodies as they should be established in Europe. These are two factors, which can affect every individual citizen of Europe, male or female, directly. There is thus a direct involvement in almost all subjects, whether it is asylum, immigration, migration, EUROPOL, whether it is the Charter of Fundamental Rights, or anything else, there is a direct involvement of each individual citizen, male or female, in this matter.
But how will legislation be implemented? All the fine words of the Council do not alter the fact that in 90% of all acts which are passed, only the Council is actively involved. And how is it involved? Well, 15 executives come to Brussels, perform the function of a legislature in Brussels, and finally travel back home to their capital cities and then implement the laws enacted by the Council alone, which is to say, the executives in this way, as the practise has been until now, increasingly exclude the national parliaments – as can be seen so clearly in the case of EUROPOL and the materialisation of the EUROPOL Convention – and do not transfer the legislative function to the European Parliament. In this absence of referral to Parliament, the area of freedom, security and justice, which specifically represents the establishment of a structure of individual claims for protection and of possibilities of intervention in the individual sphere, cannot be established in a way that is really democratically justified. The European Parliament must therefore appeal to the Council and the Commission. Particularly in the areas which you have already – all too timidly, in my opinion – decided to make the European Parliament a legislative body with equal rights in the foreseeable future, if you wish to establish a democratic area of freedom, security and justice, in Tampere you must ensure that for the next Intergovernmental Conference we will be a legislative body with equal rights, otherwise you run the risk of alienating the European Union further from the citizens in general."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, waarde collega=s, ik wilde graag kort iets zeggen aan het adres van de heer De Gaulle. Hij heeft na zijn toespraak de zaal helaas verlaten, maar goed, daarmee trekt hij de kwaliteit van het debat aanzienlijk meer op dan wanneer hij hier was gebleven.
Het Fins voorzitterschap heeft ons zijn ideeën geschetst en ik wilde u, mevrouw de fungerend voorzitter van de Raad, attenderen op een punt dat mijns inziens van essentieel belang is in het debat over de totstandkoming van een ruimte van veiligheid, vrijheid en rechtvaardigheid. Wat u hebt verklaard en ook wat de collega=s hier in dit debat naar voren hebben gebracht, beweegt zich, wat de samenwerking tussen het Europees Parlement, de nationale parlementen, de Raad en de Commissie betreft, op een rechtsgebied dat een groot gevaar met zich mee brengt, namelijk het gevaar dat de wetgeving vervreemd raakt van de burgers in Europa.
Waar gaat het bij de verwezenlijking van een ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid om? Het gaat om veiligheid en om grondrechten, dat wil zeggen om enerzijds rechtstreekse, individuele rechten en anderzijds de bescherming van de veiligheid en de bescherming van deze individuele rechten door overheidsinstanties, respectievelijk de op Europees vlak op te zetten overheidsinstanties. Dat zijn twee verschijnselen die elke burger van Europa rechtstreeks en individueel aangaan. Er is dus een directe betrokkenheid bij bijna al deze vraagstukken, of het nu om asiel, immigratie, migratie, Europol of het handvest van de grondrechten gaat: de directe, individuele betrokkenheid van elke burger.
Hoe wordt echter de wetgeving toegepast? Alle mooie woorden van de Raad veranderen niets aan het feit dat bij 90% van alle rechtsakten die worden uitgevaardigd de Raad zelf actief optreedt. Hoe treedt de Raad op? Er komen 15 regeringsmensen naar Brussel, doen wetgevend werk in Brussel en reizen dan weer naar huis, naar hun hoofdsteden om de door de Raad zelf uitgevaardigde wetten uit te voeren. Met andere woorden, de regeringen sluiten met die manier van werken de nationale parlementen steeds sterker uit - zoals men ook zo prachtig kan zien bij Europol en de totstandkoming van de Europol-Overeenkomst - maar dragen de wetgevende functie evenmin over aan het Europees Parlement. Met een dergelijk buitenspel zetten van de parlementen kan men de opbouw van een ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid - en deze ruimte is een structuur van individuele aanspraken op bescherming en interventiemogelijkheden in het privé-leven - niet werkelijk democratisch legitimeren. Daarom moet het Europees Parlement een beroep doen op de Raad en de Commissie. Vooral op de gebieden waarvoor u - mijns inziens veel te angstvallig - reeds hebt besloten om het Europees Parlement binnen afzienbare tijd tot gelijkgerechtigde wetgever te maken, moet u, als u een democratische ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid wilt opbouwen, in Tampere ervoor zorgen dat wij ook bij de volgende intergouvernementele conferentie gelijkgerechtigde wetgever worden. Anders loopt u het gevaar de Europese Unie nog meer van de burgers te vervreemden."@nl2
"Senhora Presidente, caros colegas, gostaria de dirigir uma palavra ao senhor deputado De Gaulle. Infelizmente, ausentou-se do hemiciclo após a sua intervenção, embora, dessa forma, tenha contribuído para elevar bastante mais a qualidade do debate do que se tivesse permanecido.
A Presidência finlandesa do Conselho expôs-nos as suas ideias e gostaria de chamar a sua atenção, Senhora Presidente em exercício do Conselho, para um ponto que considero essencial, no contexto da discussão relativa à construção do espaço de segurança, liberdade e justiça. Os aspectos que referiu e também os aspectos que os colegas referiram na presente discussão desenrolam-se quase integralmente - no que respeita à cooperação entre o Parlamento Europeu, os parlamentos nacionais, o Conselho e a Comissão - num domínio jurídico que comporta em si um grande perigo, a saber, o perigo do alheamento entre a legislação e os cidadãos europeus.
Do que é que se trata, quando se fala na construção de um espaço de segurança, liberdade e justiça? Trata-se, por um lado, de segurança e de direitos fundamentais, portanto, de direitos individuais imediatos e, por outro, da protecção da segurança e da protecção desses direitos individuais por órgãos do Estado ou através de órgãos do Estado constituídos da forma que devem assumir na Europa. Trata-se de dois fenómenos que podem afectar os cidadãos europeus, a todos directamente, de forma individual. Existe, portanto, entre quase todos os temas - concessão de asilo, imigração, EUROPOL, Carta dos Direitos Fundamentais, ou qualquer outro- e o todo e qualquer cidadão uma relação directa e imediata.
Contudo, como é que a legislação é posta em prática? Os belos discursos do Conselho em nada alteram o facto de que este intervém, ele próprio, activamente em 90% do total dos actos legislativos aprovados. E como é que intervém? Quinze membros do executivo chegam a Bruxelas, operam em Bruxelas como legisladores, em seguida regressam a casa, para as respectivas capitais, para executar as leis emanadas do próprio Conselho. Ou seja, da maneira como se tem trabalhado até agora, os membros do executivo excluem cada vez mais os parlamentos nacionais - pode ver-se isso de forma espectacular relativamente à EUROPOL e à elaboração da respectiva convenção - e não transferem a função legislativa para o Parlamento Europeu. Com esta ausência de parlamento, não é possível construir com efectiva legitimidade democrática o espaço de segurança, liberdade e justiça que represente, nomeadamente, a criação de uma estrutura de direitos à protecção individual e de ingerência potencial na esfera individual. Por isso, o Parlamento Europeu tem de apelar ao Conselho e à Comissão. Em especial nos domínios relativamente aos quais asenhora Presidente em exercício do Conselho já se decidiu - contudo, de forma demasiado hesitante, em minha opinião - a tornar o Parlamento, num futuro mais ou menos próximo, uma instância legislativa com plena igualdade de direitos, se pretende construir um espaço democrático de segurança, liberdade e justiça, tem de garantir em Tampere que, na próxima Conferência Intergovernamental, também nos tornemos legisladores com plena igualdade de direitos; de contrário, corre o risco de afastar ainda mais a Europa dos cidadãos."@pt11
"Fru talman, ärade kolleger! Jag skulle gärna ha sagt något till de Gaulle. Nu har han tyvärr lämnat salen efter sitt tal, men därmed höjer han kvaliteten på debatten ännu mer än om han hade stannat här.
Det finska ordförandeskapet i rådet har givit oss sina synpunkter och jag skulle vilja göra er, tjänstgörande rådsordförande, uppmärksam på en sak som jag tycker är mycket viktig vad gäller debatten om en uppbyggnad av ett rum av säkerhet, frihet och rättigheter. Vad ni har sagt här och även det som kollegerna har tagit upp i debatten rör nästan uteslutande – vad gäller samarbetet mellan Europaparlamentet, de nationella parlamenten och rådet och kommissionen – ett rättsområde där en stor fara döljer sig. Jag talar om faran att Europas medborgare blir främmande inför lagstiftningen.
Vad handlar det om vid denna uppbyggnad av ett rum av säkerhet, frihet och rättigheter? Det handlar om säkerhet och om grundläggande rättigheter, med andra ord å ena sidan om omedelbara individuella rättigheter. Å andra sidan handlar det om att skydda denna säkerhet och dessa individuella rättigheter genom statliga organ respektive för statliga organ såsom de skall byggas upp i Europa. Detta är två fenomen som kan påverka varje enskild medborgare i Europa direkt. Alla dessa ämnen kan alltså relateras till medborgarna. Oavsett om det gäller asyl, invandring, migration, Europol eller stadgan om grundläggande rättigheter påverkas alla enskilda medborgare av dessa ämnen.
Men hur genomförs lagstiftningen? Alla vackra tal i rådet ändrar inte det faktum att i 90 procent av alla rättsakter som utfärdas är det rådet självt som handlar aktivt. Och hur handlar det? Det kommer 15 verkställande tjänstemän till Bryssel och arbetar i Bryssel med lagstiftning. De reser sedan hem igen till sina huvudstäder och inför de lagar som rådet självt har utfärdat. På det sätt som man hittills har arbetat utesluter verkställarna de nationella parlamenten i allt högre utsträckning – med Europol och förverkligandet av Europolkonventionen framgår detta tydligt – och överlåter inte den lagstiftande funktionen till Europaparlamentet. När man utesluter parlamenten på detta vis kan man i själva verket inte bygga upp rummet av säkerhet, frihet och rättigheter som nämligen visar uppbyggnaden av en struktur av individuella skyddsanspråk och av möjligheter att ingripa i den individuella sfären, demokratiskt legitimerat. Därför måste Europaparlamentet vädja till rådet och kommissionen. Särskilt på de områden där de redan har beslutat sig – om än alltför svagt i mitt tycke – för att inom överskådlig framtid göra Europaparlamentet till likaberättigad lagstiftare måste de vid mötet i Tammerfors – om de vill bygga upp ett rum av säkerhet, frihet och rättigheter – se till att vi vid nästa regeringskonferens också blir likaberättigad lagstiftare. Annars löper de risken att gapet växer mellan Europeiska unionen och dess medborgare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Schulz (PSE )."7,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples