Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-13-Speech-1-076"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990913.7.1-076"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I rise as the rapporteur on the draft recommendation from the European Commission on the provision of minimum criteria for environmental inspections. The most important thing about my report is that I rejected the idea – and the Committee has backed me on this – that it should be a recommendation. I want to make sure that this instrument is in fact a directive. I am absolutely certain that the speech which Mr Marin is now anxiously looking through rejects what I am about to say.
It is a very important point and underlies some of the disappointments that people feel about the European Union in many of our countries. It is based on the perception that we adopt legislation in the European Union which is then not implemented universally throughout the Member States of the European Union. I do not know about my MEP colleagues but certainly this was one of the criticisms made against the European Union during the British version of the European election campaign.
It is a situation at the moment where there are currently more than eighty actions pending before the Court of Justice against eleven Member States for infringement of European Union environmental legislation. I know, as rapporteur on the recent directive on landfill, that what is happening is that the European Commission is proposing legislation on the basis that it will be adopted and properly implemented in all the Member States while at the same time the same directorate-general of the European Union knows full well that in some areas of policy no inspectorates at all exist able to see that that legislation is implemented in some Member States of the European Union.
The European Commission’s recipe for dealing with this is for inspectors from the various Member States to meet together from time to time to try to improve their techniques and to make that into a recommendation. There is nothing particularly radical about it at all. I and the members of the Environment Committee feel that this is grossly inadequate and that if it is not a directive there will in fact be no impulsion on the Member States which are currently lagging behind to do anything at all.
The advantage of transforming the recommendation into a directive is twofold. First of all it creates the momentum for changes to take place under the eventual sanction of financial penalties and secondly, by taking the proposed text of the recommendation, which we have before us as its base, avoids creating a directive which is too heavily prescriptive in detail. People want to see the legislation implemented. They do not want what they call ‘red tape’. This instrument, if transformed into a directive, would mean that we are able to see through the European Commission and through the Members of Parliament whether anybody is actually doing anything. The likelihood is that if we leave it as a recommendation somebody in five years time or so may or may not remember to report to the European Parliament that a recommendation was passed and that very little was done about it. A directive has legal force and we feel that is what is needed.
I note that the Greens have proposed an amendment drawing attention to the opinion of the European Parliament that there should be some form of European Union environmental inspectorate. We have to tread very carefully here if we are not to tie up even more red tape around the Member States. It is much better, rather than going for a supranational environment inspectorate with all the difficulty about right of entry, if we have the legislation in place to make sure that the environmental inspectorates in all the Member States (a) exist and (b) are performing their tasks to more or less the same standard. You can only do that through a directorate. A recommendation is grossly inadequate."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg tager ordet som ordfører for forslaget til henstilling fra Europa-Kommissionen om mindstekrav for miljøinspektioner. Det vigtigste i min betænkning er, at jeg har forkastet idéen om, at det skal være en henstilling – og her støttede udvalget mig. Jeg vil gerne sikre, at dette instrument faktisk bliver et direktiv. Jeg er helt sikker på, at hr. Marín i den tale, han så ængsteligt kigger i, vil afvise det, jeg nu vil sige.
Det er et meget vigtigt punkt, der ligger bag en del af den skuffelse, som folk i vores respektive lande føler. Det bygger på opfattelsen af, at vi vedtager lovgivning i Den Europæiske Union, som derefter ikke gennemføres ensartet i alle EU's medlemsstater. Nu ved jeg ikke, hvordan det er for mine kolleger her i Parlamentet, men det var i hvert fald et af kritikpunkterne mod Den Europæiske Union under den britiske del af valgkampagnen til Europa-Parlamentet.
Der verserer i dag over 80 sager for Domstolen mod 11 medlemsstater for manglende overholdelse af EU's miljølovgivning. Som ordfører for det nylige direktiv om lossepladser ved jeg, at det er Europa-Kommissionen, der foreslår lovgivning på det grundlag, at den kan vedtages og behørigt gennemføres ensartet i alle medlemsstater, mens det samme EU-generaldirektorat godt ved, at der inden for visse politikker slet ikke er inspektorater, som kan sørge for fuld gennemførelse af lovgivningen i visse medlemsstater i Den Europæiske Union.
Europa-Kommissionens opskrift på en løsning er at lade inspektørerne fra de forskellige medlemsstater mødes fra tid til anden med henblik på at forbedre deres metoder og så udarbejde en henstilling derom. Det er der ikke noget særligt gennemgribende ved. Jeg og medlemmerne af Miljøudvalget mener, at det er helt utilstrækkeligt, og hvis der ikke foreligger et direktiv, er de medlemsstater, der i øjeblikket halter bagud, slet ikke forpligtet til at gøre noget som helst.
Der er således to fordele forbundet med at ændre henstillingen til et direktiv. For det første indebærer muligheden for finansielle sanktioner en større tilskyndelse til at foretage de påkrævede ændringer. For det andet kan man ved at overtage den foreslåede tekst fra henstillingen, som vi har foran os som grundlag, undgå, at direktivet indeholder alt for detaljerede forslag. Folk vil gerne have lovgivningen gennemført. De vil ikke have alt det bureaukrati. Hvis denne henstilling ændres til et direktiv, betyder det, at vi kan se tværs igennem Europa-Kommissionen og Europa-Parlamentet, om der rent faktisk bliver gjort noget. Hvis vi lader det blive ved en henstilling, er der måske og måske ikke en eller anden, der om ca. fem år orienterer Europa-Parlamentet om, at der er vedtaget en henstilling, og at der sådan set ikke er blevet gjort noget i sagen. Et direktiv har retskraft, og det er der efter vores mening også behov for.
Jeg bemærker, at De Grønne har fremsat et ændringsforslag, der fokuserer på Europa-Parlamentets udtalelse om, at der bør være en eller anden form for miljøinspektorat i Den Europæiske Union. Det skal vi overveje meget omhyggeligt, hvis vi skal undgå at drukne medlemsstaterne i endnu mere bureaukrati. Frem for at indføre et overnationalt miljøinspektorat med alle de problemer omkring indrejsetilladelse, som det indebærer, er det en meget bedre løsning at indføre lovgivning, der sikrer, at miljøinspektoraterne i alle medlemsstater (a) eksisterer og (b) arbejder mere eller mindre efter samme standard. Det kan man kun gøre via et direktorat. En henstilling er helt utilstrækkelig."@da1
".
Herr Präsident, ich spreche als Berichterstatterin zum Vorschlag für eine Empfehlung der Europäischen Kommission zur Festlegung von Mindestkriterien für Umweltinspektionen. Das Wichtigste an meinem Bericht ist die Tatsache, daß ich die Auffassung zurückweise – und ich habe hier die Unterstützung des Ausschusses – daß es eine Empfehlung sein sollte. Vielmehr kommt es darauf an, daß es sich hierbei um eine Richtlinie handelt. Schon jetzt weiß ich, daß in der Rede, die Herr Marín jetzt noch einmal so eifrig durchsieht, meinen Äußerungen entgegengetreten wird.
Das ist ein sehr wichtiger Punkt, der auch so mancher Enttäuschung zugrunde liegt, die die Menschen bezüglich der Europäischen Union in vielen Ländern erfahren. Dies basiert auf der Beobachtung, daß wir in der Europäischen Union Gesetze verabschieden, die dann nicht durchgängig in allen Mitgliedstaaten der Europäischen Union umgesetzt werden. Ich weiß nicht, wie es den anderen Abgeordneten hier geht, aber dies gehörte zu den Kritikpunkten, die gegen die Europäische Union während des Wahlkampfes in Großbritannien zu den Europawahlen erhoben wurden.
Momentan sieht es so aus, daß vor dem Gerichtshof über achtzig Verfahren gegen elf Mitgliedstaaten aufgrund von Verstößen gegen die europäischen Umweltvorschriften anhängig sind. Als Berichterstatterin der jüngsten Deponierichtlinie weiß ich, daß folgendes passieren wird: Die Europäische Kommission wird eine Rechtsvorschrift auf der Grundlage vorschlagen, daß sie in allen Mitgliedstaaten angenommen und ordnungsgemäß umgesetzt wird, während die gleiche Generaldirektion der Europäischen Union sehr gut weiß, daß es für manche Politikbereiche überhaupt keine Inspektionen gibt, die überprüfen könnten, ob dieses Gesetz auch in allen Mitgliedstaaten der Europäischen Union umgesetzt wird.
Die Kommission behilft sich in diesem Fall damit, daß sie sich von Zeit zu Zeit mit den Inspektoren aus den verschiedenen Mitgliedstaaten zusammensetzt, um deren Verfahrensweisen zu verbessern und die Ergebnisse in einer Empfehlung festzuhalten. Das hat nicht gerade durchgreifenden Charakter. Die Mitglieder des Umweltausschusses und ich halten dies für absolut unzureichend, und wenn dies hier keine Richtlinie wird, dann wird es keinerlei Anstoß für die Mitgliedstaaten geben, die momentan in Verzug sind, in irgendeiner Weise zu handeln.
Die Umwidmung der Empfehlung in eine Richtlinie ist von zweierlei Vorteil. Zunächst wird damit mittels Androhung von Geldstrafen der Impuls für Veränderungen gegeben, und zweitens können wir, wenn wir den vorgeschlagenen Text der uns vorliegenden Empfehlung als Grundlage verwenden, eine Richtlinie vermeiden, die zu viele normative Einzelheiten enthält. Die Menschen wollen, daß angenommene Vorschriften auch umgesetzt werden, sie brauchen keinen Papierkrieg. Wird dieses Instrument in eine Richtlinie umgewandelt, so können wir über die Europäische Kommission und die Parlamentsabgeordneten beobachten, ob überhaupt etwas geschieht. Belassen wir es bei einer Empfehlung, so ist es gut möglich, daß sich jemand in ungefähr fünf Jahren vielleicht daran erinnert, dem Europäischen Parlament zu berichten, daß eine Empfehlung verabschiedet wurde und danach so gut wie nichts passiert ist. Eine Richtlinie besitzt Rechtskraft, und wir denken, daß wir genau das brauchen.
Ich stelle fest, daß die Grünen einen Änderungsvorschlag vorgelegt haben, der auf die Stellungnahme des Europäischen Parlaments verweist, daß es eine Art Umweltinspektion der Europäischen Union geben sollte. Wir sollten hier sehr vorsichtig vorgehen, wenn wir uns nicht noch mehr Bürokratie in den Mitgliedstaaten aufhalsen wollen. Anstatt für eine supranationale Umweltinspektion mit all den Schwierigkeiten bezüglich der Zutrittsrechte einzutreten, wäre es viel besser, wir verfügten über Vorschriften, mit denen sichergestellt wird, daß Umweltinspektionen in allen Mitgliedstaaten (a) existieren und (b) mehr oder weniger nach dem gleichen Standard funktionieren. Das kann man nur mit einer Richtlinie erreichen. Eine Empfehlung ist hier fehl am Platze."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, παίρνω τον λόγο ως εισηγήτρια του σχεδίου συστάσεως της Ευρωπαϊκής Επιτροπής που αφορά τον καθορισμό μίνιμουμ κριτηρίων περιβαλλοντικών επιθεωρήσεων. Το πιο σημαντικό στην έκθεσή μου είναι ότι απέρριψα την ιδέα πως θα έπρεπε να πρόκειται για σύσταση - και σε αυτό είχα την υποστήριξη της επιτροπής. Θέλω να διασφαλίσω ότι το μέσο αυτό θα είναι στην πραγματικότητα οδηγία. Είμαι απολύτως βέβαιη πως η ομιλία του κ. Marín, την οποία μελετά αγωνιωδώς αυτή τη στιγμή, απορρίπτει όσα προτίθεμαι να πω.
Πρόκειται για ένα πολύ σημαντικό σημείο και αποτελεί την αιτία για τα αισθήματα απογοήτευσης που νιώθει ο κόσμος σε πολλές από τις χώρες μας σχετικά με την Ευρωπαϊκή Ένωση. Αυτό οφείλεται στην αντίληψη ότι ,στην Ευρωπαϊκή Ένωση εγκρίνουμε νόμους οι οποίοι στην συνέχεια δεν εφαρμόζονται παντού σε όλα τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Δεν γνωρίζω για τους άλλους συναδέλφους βουλευτές, αλλά οπωσδήποτε αυτό ήταν μία από τις επικρίσεις που δέχτηκε η Ευρωπαϊκή Ένωση στη Μεγάλη Βρετανία κατά την διάρκεια της προεκλογικής εκστρατείας των ευρωεκλογών.
Επί του παρόντος εκκρεμούν περισσότερες από 80 υποθέσεις ενώπιον του Δικαστηρίου των ΕΚ κατά 11 κρατών μελών για παραβιάσεις της περιβαλλοντικής κοινοτικής νομοθεσίας. Γνωρίζω, δεδομένου ότι ήμουν η εισηγήτρια της πρόσφατης οδηγίας για την υγιειονομική ταφή των αποβλήτων, πως αυτό που συμβαίνει είναι ότι η Ευρωπαϊκή Επιτροπή προτείνει νομοθεσία θεωρώντας ότι αυτή θα εγκριθεί και θα εφαρμοστεί σωστά σε όλα τα κράτη μέλη, ενώ την ίδια στιγμή η ίδια γενική διεύθυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης γνωρίζει πολύ καλά ότι σε ορισμένες πτυχές της πολιτικής δεν υπάρχουν καθόλου επιθεωρητές, οι οποίοι να μπορούν να ελέγξουν εάν εφαρμόζεται η νομοθεσία αυτή σε ορισμένα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Για να αντιμετωπιστεί αυτή η κατάσταση, η Ευρωπαϊκή Επιτροπή προτείνει επιθεωρητές από τα διάφορα κράτη μέλη να συναντώνται κατά διαστήματα για να προσπαθούν να βελτιώνουν τις τεχνικές τους και αυτό να γίνεται στο πλαίσιο μιας σύστασης. Δεν υπάρχει τίποτα το ριζοσπαστικό σε αυτό. Τα μέλη της Επιτροπής Περιβάλλοντος και εγώ θεωρούμε ότι αυτό είναι μακράν ανεπαρκές και πως, εάν δεν θεσπιστεί μια οδηγία τα κράτη μέλη, που επί του παρόντος καθυστερούν να προβούν σε οποιαδήποτε ενέργεια, δεν θα έχουν ουσιαστικά κανένα κίνητρο.
Το πλεονέκτημα της μετατροπής της σύστασης σε οδηγία είναι διπλό. Πρώτον δημιουργεί τις συνθήκες για την εφαρμογή αλλαγών με την πρόβλεψη επιβολής οικονομικών κυρώσεων και δεύτερον, χρησιμοποιώντας το κείμενο της προταθείσας σύστασης που έχουμε μπροστά μας ως βάση, αποφεύγεται η δημιουργία μιας οδηγίας παραφορτωμένης με λεπτομέρειες. Ο κόσμος θέλει να δει τη νομοθεσία να εφαρμόζεται. Δεν θέλει υπερβολική γραφειοκρατία. Εάν αυτό το μέσο μετατραπεί σε οδηγία, αυτό σημαίνει ότι θα μπορούμε να βλέπουμε μέσω της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και μέσω των μελών του Κοινοβουλίου εάν ουσιαστικά εφαρμόζεται κάτι. Εάν αφήσουμε το κείμενο ως σύσταση, το πιθανότερο είναι, μετά από πέντε χρόνια ή κάτι τέτοιο, να θυμηθεί κάποιος να αναφέρει στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ότι είχε εγκριθεί μία σύσταση και ότι πολύ λίγα έγιναν σχετικά με αυτήν, ή ακόμα και να μην το θυμηθεί κανείς. Η οδηγία, αντιθέτως, έχει νομική ισχύ και θεωρούμε ότι αυτό χρειαζόμαστε.
Επισημαίνω ότι η Ομάδα των Πρασίνων πρότεινε μία τροπολογία επικεντρώνοντας την προσοχή στην άποψη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου ότι θα πρέπει να υπάρξει ένα είδος περιβαλλοντικής επιθεώρησης της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ως προς αυτό πρέπει να βαδίσουμε πολύ προσεκτικά, εάν δεν θέλουμε να προσθέσουμε και άλλη γραφειοκρατία στα κράτη μέλη. Είναι πολύ προτιμότερο, αντί να ζητούμε τη δημιουργία μίας υπερεθνικής περιβαλλοντικής επιθεώρησης με όλες τις δυσκολίες όσον αφορά το δικαίωμα εισόδου της στα κράτη, αφού θεσπίσουμε τη νομοθεσία, να εξασφαλίσουμε ότι οι περιβαλλοντικοί επιθεωρητές σε όλα τα κράτη μέλη πρώτον, υφίστανται και δεύτερον εκτελούν τις εργασίες τους με λίγο έως πολύ τα ίδια πρότυπα. Αυτό μπορεί να γίνει μόνο μέσω μιας οδηγίας. Η σύσταση είναι μακράν ανεπαρκής."@el8
"(EN) Señor Presidente, intervengo en calidad de ponente de la recomendación provisional de la Comisión Europea sobre la provisión de unos criterios mínimos para las inspecciones medioambientales. Lo más importante de mi informe es que he rechazado la idea – y la comisión me ha respaldado en esto – de que deba ser una recomendación. Quiero asegurarme que este instrumento es en realidad una directiva. Estoy completamente seguro de que la intervención que el Sr. Marín está hojeando ansiosamente en este momento rechaza lo que voy a decir.
Se trata de una cuestión muy importante y a la que subyacen algunas de las decepciones que la gente siente sobre la Unión Europea en muchos de nuestros países. Se basa en la percepción de que adoptamos leyes en la Unión Europea que luego no son puestas en práctica universalmente en todos los Estados miembros de la Unión Europea. No conozco la opinión de mis colegas diputados, pero desde luego que esta era una de las críticas que se hacían contra la Unión Europea durante la versión británica de la campaña de las elecciones europeas.
Es una situación que se da en el momento en el que hay más de ochenta acciones pendientes ante el Tribunal de Justicia en contra de once Estados miembros por infringir la legislación medioambiental europea. Me consta, como ponente de la reciente directiva sobre el relleno de tierra, que lo que está ocurriendo es que la Comisión Europea está proponiendo normas sobre la base de que van a ser aprobadas y adecuadamente aplicadas en los Estados miembros mientras que, al mismo tiempo, la misma dirección general de la Unión Europea sabe perfectamente que en muchas áreas de las políticas no existen inspecciones capaces de averiguar si esas normas son aplicadas en algunos Estados miembros de la Unión Europea.
La receta de la Comisión Europea para enfrentarse a esto es hacer reunirse de vez en cuando a los inspectores de varios Estados miembros para que intenten mejorar sus técnicas y convertir el resultado en una recomendación. No hay nada especialmente radical en esto. Los miembros de la Comisión de Medio Ambiente y yo pensamos que es completamente inadecuado y que si no es una directiva no va ha haber un verdadero estímulo sobre los Estados miembros que están más retrasados para que hagan algo.
La ventaja de transformar la recomendación en una directiva es doble. En primer lugar crea un impulso para el cambio que tendría lugar bajo eventuales sanciones financieras y en segundo lugar al adoptar el texto propuesto de la recomendación, con el cual contamos como base, evitamos crear una directiva que sea demasiado prescriptiva en el detalle. La gente desea ver que la legislación es aplicada. No quieren eso que denominan “papeleo”. Este instrumento, si se transforma en directiva, implica que seriamos capaces de comprobar a través de la Comisión Europea y a través de los diputados del Parlamento si alguien esta verdaderamente haciendo algo. Lo más probable es que si lo conservamos como recomendación alguien dentro de cinco años más o menos puede que recuerde o no informar al Parlamento Europeo de que una recomendación ha sido aprobada y que se ha hecho muy poco al respecto. Una directiva tiene fuerza legal y sentimos que es lo que necesitamos.
Me consta que los Verdes han propuesto una enmienda que llama la atención de la opinión del Parlamento acerca de que debería existir alguna forma de inspección medioambiental de la Unión Europea. Debemos proceder muy cuidadosamente en este punto si no queremos saturar con más papeleo a los estados miembros. Es mucho mejor, en lugar de pretender una inspección medioambiental supranacional, con todas las dificultades relacionadas con el derecho de entrada, que podamos asegurar que la legislación vigente garantice que los inspectores medioambientales de todos los Estados miembros (a) existan y (b) lleven a cabo sus tareas más o menos conforme a las mismas pautas. Solo se puede hacer eso a través de una directiva. Una recomendación es absolutamente inadecuada."@es12
"Arvoisa puhemies, esittelen ehdotuksen neuvoston suositukseksi ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimuksista. Tärkein asia mietinnössäni on, että hylkään siinä ajatuksen siitä, että sen tulisi olla suositus, ja tässä minulla on valiokunnan tuki takanani. Haluan varmistaa, että tästä välineestä itse asiassa tehdään direktiivi. Olen aivan varma, että komission jäsen Marín puheessaan, jota hän käy juuri nyt huolestuneena läpi, torjuu sen, minkä aion sanoa.
Tämä on erittäin tärkeä kohta ja se on ihmisten monissa jäsenvaltioissa Euroopan unionia kohtaan tuntemien pettymystä aiheuttavien seikkojen taustalla. Se perustuu havaintoon siitä, että Euroopan unionissa hyväksytään säännöksiä, joita ei sitten panna täytäntöön yleisesti kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. En tiedä muista Euroopan parlamentin kollegoistani, mutta tämä asia oli ilman muuta eräs arvostelua Euroopan unionia kohtaan herättäneistä kohdista Euroopan parlamentin vaalikampanjoiden aikana, siinä muodossa kuin ne Britanniassa käytiin.
Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että juuri nyt tuomioistuimessa on vireillä yli 80 kannetta 11 jäsenvaltiota vastaan Euroopan unionin ympäristölainsäädännön rikkomuksista. Äskettäisen jätteiden käsittelyä kaatopaikoilla käsitelleen direktiivin esittelijänä tiedän, että tällä hetkellä tapahtuu niin, että Euroopan komissio ehdottaa säännöksiä siltä pohjalta, että ne hyväksyttäisiin ja pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltiossa, kun taas samanaikaisesti Euroopan unionin samainen pääosasto aivan hyvin tietää, että joillakin politiikan aloilla ei ole olemassa lainkaan tarkastuslaitosta, joka huolehtisi siitä, että lainsäädäntö pantaisiin täytäntöön muutamissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Euroopan komission ratkaisu ongelmaan ovat olleet useista jäsenvaltioista peräisin olevien tarkastajien tapaamiset aika ajoin tarkoituksena yrittää parantaa tekniikoita ja tehdä tällaisesta suositus. Siinä ei ole mitään erityisen radikaalia. Minä muiden ympäristöasioiden valiokunnan jäsenten tavoin pidän tätä pahan kerran riittämättömänä. Niin kauan kuin kyseessä ei ole direktiivi, ei ole tosiasiassa mitään kimmoketta, joka saisi liikettä niihin jäsenvaltioihin, jotka tällä hetkellä viivyttelevät minkäänlaisiin toimiin ryhtymisessä.
Suosituksen muuttamisesta direktiiviksi koituu kaksi etua: ensiksi se luo sysäyksen muutosten toteuttamiselle viime kädessä rahallisten sanktioiden uhalla. Toiseksi ottamalla direktiivin perustaksi ehdotetun suosituksen teksti, joka meillä on edessämme, vältetään liian ohjailevan ja yksityiskohtaisen direktiivin luominen. Ihmiset haluavat, että säännökset pannaan täytäntöön. He eivät halua turhaa byrokratiaa. Direktiiviksi muuttamisella saamme käyttöömme välineen, jolla voimme selvittää Euroopan komission ja parlamentin jäsenten avulla, tekeekö kukaan oikeastaan mitään. On todennäköistä, että mikäli jätämme sen suositukseksi, joku noin viiden vuoden aikana saattaa muistaa tai sitten ei muista raportoida Euroopan parlamentille, että suositus hyväksyttiin ja että se ei johtanut juuri mihinkään. Direktiivi on lainvoimainen ja meidän mielestämme juuri sitä tarvitaan.
Huomaan Vihreiden ehdottaneen tarkistusta, jossa kiinnitetään huomio Euroopan parlamentin kantaan siitä, että olisi oltava jonkinlainen Euroopan unionin ympäristötarkastuslaitos. Tässä asiassa meidän täytyy edetä hyvin varovaisesti, mikäli emme halua lisää byrokratiaa jäsenvaltioiden kiusaksi. On paljon parempi, että meillä on toimiva lainsäädäntö, jolla varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa on a) ympäristötarkastuslaitos ja että b) se hoitaa tehtävänsä suunnilleen samojen normien mukaan, kuin että perustaisimme ylikansallisen ympäristötarkastuslaitoksen kaikkine tiedonkulku- ja tiedonhankintaongelmineen. Tämä on mahdollista vain tarkastuslaitoksen avulla. Suositus on pahan kerran riittämätön."@fi5
"Monsieur le Président, j’interviens en tant que rapporteur sur la proposition de recommandation de la Commission européenne prévoyant des critères minimaux applicables aux inspections environnementales. La chose la plus importante à propos de mon rapport est qu’avec l’appui de la commission, j’ai rejeté l’idée qu’il doive s’agir d’une recommandation. Je veux être sûre que cet instrument soit une directive. Je suis tout à fait convaincue que l’intervention que M. Marín relit à présent avec anxiété rejette tout ce que je vais dire.
C’est un point très important et qui est à l’origine de certaines des déceptions ressenties par les citoyens de nombreux pays vis-à-vis de l’Union européenne. Il repose sur le sentiment que les législations adoptées au niveau de l’Union européenne ne font pas l’objet d’une mise en oeuvre uniforme à travers les États membres de cette Union. Je ne sais pas ce qu’il en est pour mes collègues parlementaires européens mais il est certain que c’était l’une des critiques adressées à l’Union européenne pendant la campagne britannique ayant précédé les élections au Parlement européen.
En ce moment, plus de quatre-vingts procédures d’infraction aux législations environnementales de l’Union européenne, procédures visant onze États membres, sont en attente de jugement devant la Cour de justice. En tant que rapporteur sur la récente directive relative à la mise en décharge, je sais que la Commission européenne propose des législations en supposant qu’elles seront adoptées et correctement mises en oeuvre dans l’ensemble des États membres. Mais dans le même temps, la direction générale concernée sait parfaitement que dans certains domaines et dans certains États membres, aucun service d’inspection n’existe en vue de vérifier l’application effective de ces législations.
La recette qu’emploie la Commission européenne afin de faire face à ce problème est d’organiser des réunions occasionnelles d’inspecteurs en provenance des différents États membres afin de tenter d’améliorer leurs techniques et de couler cela en une recommandation. Cela n’a vraiment rien de particulièrement radical. À la commission de l’environnement, nous pensons que c’est largement inadéquat et que sans directive, on n’incitera pas les États membres à la traîne à entreprendre quoi que ce soit.
L’avantage de passer d’une recommandation à une directive est double. Premièrement, l’éventualité de sanctions et de pénalités financières est susceptible d’impulser le changement et deuxièmement, reprendre le projet de recommandation qui nous est soumis évite de créer une directive qui soit trop normative et détaillée. Les gens veulent voir la législation mise en oeuvre. Ils ne veulent pas de "paperasserie". Si cet instrument est transformé en une directive, cela signifierait que nous pourrions voir qui, au sein de la Commission et parmi les membres de ce Parlement, fait réellement quelque chose. Si nous nous contentons d’une recommandation, il est probable que dans cinq ans, on pourrait oublier de signaler au Parlement qu’une recommandation avait été adoptée et que peu de choses ont été faites à son propos. Une directive a force de loi et nous pensons que c’est ce dont nous avons besoin.
Je note que les verts ont fait une proposition d’amendement attirant l’attention du Parlement européen sur le fait qu’il doit exister une sorte d’office d’inspection environnementale au niveau de l’Union européenne. Il nous faut avancer très prudemment en la matière si nous voulons pas empêtrer les États membres dans plus de paperasserie encore. Plutôt que de s’engager dans la mise en place d’un office d’inspection supranational, avec toutes les difficultés que cela implique en matière de droit d’accès, il vaut mieux s’assurer, une fois la législation mise en place, a) de l’existence d’inspections environnementales dans tous les États membres et b) que celles-ci accomplissent leur tâche selon une norme plus ou moins similaire. Vous ne pouvez y parvenir que par le biais d’une direction. Une recommandation est largement inadéquate."@fr6
"Signor Presidente, intervengo in qualità di relatore sulla proposta di raccomandazione della Commissione europea per la messa a punto di criteri minimi per le ispezioni ambientali. Il punto saliente della mia relazione è che non credo che il testo debba diventare una raccomandazione, e in questo posso contare sull’appoggio della commissione per la protezione dell’ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori. Vorrei invece che questo strumento prendesse la forma di una direttiva. Ma sono sicura che il discorso che il Commissario Marín ora sta ansiosamente rivedendo sarà contrario a quanto sto per dire.
Si tratta di un aspetto molto importante, in parte alla base del disappunto e della delusione di molti cittadini dei nostri paesi nei confronti dell’Unione europea. Si ritiene infatti che l’Unione europea adotti testi legislativi che poi non vengono universalmente applicati in tutti gli Stati membri. Non so cosa abbiano dovuto affrontare i miei colleghi provenienti da altri paesi, ma questa era certo una delle critiche mosse all’Unione europea durante la campagna elettorale per le europee in Gran Bretagna.
Attualmente ci troviamo in una situazione in cui vi sono più di 80 cause pendenti presso la Corte di giustizia nei confronti di undici Stati membri, accusati di aver violato la normativa comunitaria in materia ambientale. In qualità di relatore per la recente direttiva sulle discariche so che la Commissione europea propone attualmente testi legislativi partendo dal presupposto che essi verranno adottati e troveranno attuazione in tutti gli Stati membri. Al contempo la stessa Direzione generale dell’Unione europea è però perfettamente consapevole che in alcuni settori della politica non esiste alcuna forma di ispettorato in grado di assicurare l’applicazione della normativa in determinati Stati membri dell’Unione.
La ricetta seguita dalla Commissione europea in questi casi è quella di riunire periodicamente gli ispettori dei vari Stati membri perché affinino le loro tecniche e ne venga fuori una raccomandazione. Non è previsto nulla di più incisivo. Io personalmente, come anche i miei colleghi della commissione per l’ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori ritengo che ciò sia veramente inadeguato e che, se non ci sarà una direttiva, di fatto non sarà esercitata alcuna pressione sugli Stati membri in ritardo.
Da una trasformazione di questa raccomandazione in direttiva conseguirebbe un duplice vantaggio; in primo luogo si produrrebbe una spinta a favore del cambiamento per evitare sanzioni di tipo finanziario; in secondo luogo, prendendo come base per la direttiva la proposta di raccomandazione che abbiamo dinanzi, eviteremmo di avere una direttiva troppo vincolante nelle questioni di dettaglio. La gente desidera vedere applicata la legislazione europea evitando gli eccessi burocratici. Nel momento in cui venisse trasformato in direttiva, questo strumento permetterebbe di verificare, attraverso la Commissione europea e i deputati al Parlamento europeo, se l’attuazione procede come dovrebbe. Se invece lo lasciamo nella sua forma attuale di raccomandazione è molto probabile che, tra cinque anni o più, l’approvazione stessa della raccomandazione e la sua mancata applicazione finiscano nel dimenticatoio. Una direttiva è invece giuridicamente vincolante, e riteniamo che di questo carattere vincolante ci sia bisogno.
So che il gruppo dei Verdi ha presentato un emendamento per richiamare l’attenzione sul parere del Parlamento europeo in cui si chiedeva l’istituzione di un qualche tipo di ispettorato ambientale dell’UE. Ma dobbiamo muoverci con molta cautela, se non vogliamo ingarbugliare ancora di più l’intrico burocratico degli Stati membri. Piuttosto che puntare alla creazione di un ispettorato ambientale soprannazionale, con tutte le difficoltà che ne deriverebbero per ottenere i permessi di accesso, sarebbe molto meglio varare norme tali da garantire che gli ispettorati ambientali dei singoli Stati membri a) esistano e b) svolgano le loro attività in maniera più o meno standard. E tutto questo è possibile soltanto mediante una direttiva, la forma della raccomandazione sarebbe invece gravemente inadeguata."@it9
"Mr President, I rise as the rapporteur on the draft recommendation from the European Commission on the provision of minimum criteria for environmental inspections. The most important thing about my report is that I rejected the idea – and the Committee has backed me on this – that it should be a recommendation. I want to make sure that this instrument is in fact a directive. I am absolutely certain that the speech which Mr Marin is now anxiously looking through rejects what I am about to say.
It is a very important point and underlies some of the disappointments that people feel about the European Union in many of our countries. It is based on the perception that we adopt legislation in the European Union which is then not implemented universally throughout the Member States of the European Union. I do not know about my MEP colleagues but certainly this was one of the criticisms made against the European Union during the British version of the European election campaign.
It is a situation at the moment where there are currently more than eighty actions pending before the Court of Justice against eleven Member States for infringement of European Union environmental legislation. I know, as rapporteur on the recent directive on landfill, that what is happening is that the European Commission is proposing legislation on the basis that it will be adopted and properly implemented in all the Member States while at the same time the same directorate-general of the European Union knows full well that in some areas of policy no inspectorates at all exist able to see that that legislation is implemented in some Member States of the European Union.
The European Commission’s recipe for dealing with this is for inspectors from the various Member States to meet together from time to time to try to improve their techniques and to make that into a recommendation. There is nothing particularly radical about it at all. I and the members of the Environment Committee feel that this is grossly inadequate and that if it is not a directive there will in fact be no impulsion on the Member States which are currently lagging behind to do anything at all.
The advantage of transforming the recommendation into a directive is twofold. First of all it creates the momentum for changes to take place under the eventual sanction of financial penalties and secondly, by taking the proposed text of the recommendation, which we have before us as its base, avoids creating a directive which is too heavily prescriptive in detail. People want to see the legislation implemented. They do not want what they call ‘red tape’. This instrument, if transformed into a directive, would mean that we are able to see through the European Commission and through the Members of Parliament whether anybody is actually doing anything. The likelihood is that if we leave it as a recommendation somebody in five years time or so may or may not remember to report to the European Parliament that a recommendation was passed and that very little was done about it. A directive has legal force and we feel that is what is needed.
I note that the Greens have proposed an amendment drawing attention to the opinion of the European Parliament that there should be some form of European Union environmental inspectorate. We have to tread very carefully here if we are not to tie up even more red tape around the Member States. It is much better, rather than going for a supranational environment inspectorate with all the difficulty about right of entry, if we have the legislation in place to make sure that the environmental inspectorates in all the Member States (a) exist and (b) are performing their tasks to more or less the same standard. You can only do that through a directorate. A recommendation is grossly inadequate."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik voer het woord als rapporteur inzake het voorstel van de Commissie voor een aanbeveling met minimumcriteria voor milieu-inspecties. Het belangrijkste aspect van mijn verslag is dat ik de idee verwerp dat dit een aanbeveling moet zijn, en dat de commissie mij hierin steunt. Ik wil ervoor zorgen dat dit via een richtlijn geregeld wordt. Ik ben er overigens heilig van overtuigd dat commissaris Marín, die nu zo bezorgd zijn speech doorneemt, het niet met mij eens zal zijn.
Dit is erg belangrijk en het is een van de redenen waarom de burgers in vele van onze landen teleurgesteld zijn in de Europese Unie. Zij zien immers dat de wetgeving die wij in de Europese Unie aannemen, vervolgens niet in alle lidstaten van de Unie wordt toegepast. Ik weet niet of mijn collega's hetzelfde meegemaakt hebben, maar dit was een van de kritische opmerkingen over de Europese Unie die ik tijdens de Britse campagne voor de Europese verkiezingen vaak te horen kreeg.
Momenteel lopen er bij het Hof van Justitie meer dan 80 zaken tegen elf lidstaten wegens inbreuken op de communautaire milieuwetgeving. Als rapporteur inzake de recente richtlijn betreffende het storten van afval weet ik dat de Commissie wetgeving voorstelt in de veronderstelling dat die wetten worden aangenomen en naar behoren in alle lidstaten worden toegepast, terwijl hetzelfde directoraat-generaal van de Europese Unie zich er maar al te goed van bewust is dat er op bepaalde gebieden van het beleid helemaal geen inspectiediensten bestaan die erop kunnen toezien dat die wetgeving in een aantal lidstaten van de Europese Unie wordt toegepast.
De Commissie wil dit oplossen door inspecteurs van de verschillende lidstaten af en toe rond de tafel te brengen zodat zij hun methodes kunnen verbeteren, en door dit alles in een aanbeveling te gieten. Dat is zeker niet echt verregaand. Ikzelf en de leden van de milieucommissie zijn van mening dat dit volkomen ontoereikend is en dat, als dit niet met een richtlijn geregeld wordt, de lidstaten die momenteel achterop hinken geen aandrang zullen voelen om ook maar iets te doen.
De omzetting van de aanbeveling in een richtlijn heeft twee voordelen: om te beginnen zorgen mogelijke boetes voor een stimulans om veranderingen aan te brengen. Door de voorliggende tekst van de aanbeveling als uitgangspunt te nemen wordt ten tweede vermeden dat dit een richtlijn wordt die teveel in detail voorschrijft. De burgers willen dat de wetgeving wordt toegepast. Ze willen niet nog meer zogenaamde "administratieve rompslomp". Als deze aanbeveling in een richtlijn wordt omgezet, zouden de Commissie en de leden van dit Parlement kunnen nagaan of lidstaten daadwerkelijk maatregelen nemen. Als het bij een aanbeveling blijft, is de kans groot dat iemand er over een jaar of vijf jaar misschien eens aan denkt het Europees Parlement te komen vertellen dat er een aanbeveling was aangenomen, maar dat er bitter weinig mee gedaan is. Een richtlijn heeft kracht van wet en dat is wat we nodig hebben.
De groenen hebben een amendement ingediend waarin zij het Europees Parlement erop wijzen dat er een soort van communautaire milieu-inspectie moet komen. Wij moeten hier zeer voorzichtig te werk gaan als wij de lidstaten niet met nog meer administratieve rompslomp willen opzadelen. In plaats van te ijveren voor een supranationale milieu-inspectie en alle problemen van dien met recht van toegang, kunnen wij, als wij over de nodige wetgeving beschikken, er beter voor zorgen dat er om te beginnen milieu-inspecties in alle lidstaten verricht worden, en dat de inspecteurs tevens min of meer dezelfde normen hanteren bij de uitoefening van hun taak. Dat kan alleen met behulp van een richtlijn. Een aanbeveling is bij lange na niet genoeg."@nl2
"Senhor Presidente, intervenho na qualidade de relatora sobre a proposta de recomendação da Comissão relativa aos critérios mínimos aplicáveis às inspecções ambientais nos Estados-Membros. O aspecto mais importante do meu relatório prende-se com o facto de eu ter rejeitado - e a comissão apoiou-me - a ideia de este instrumento dever ser uma recomendação. Quero forçosamente que seja uma directiva. Estou absolutamente certa de que o discurso que o Comissário Marín está neste momento ansiosamente a rever contraria o que em seguida vou dizer.
Trata-se de uma questão muito importante e que está na base de algumas decepções que a opinião pública sente em relação à União Europeia em muitos dos nossos países. Resulta da percepção de que adoptamos legislação comunitária que, em seguida, não é aplicada de forma igual por todos os Estados-Membros da União Europeia. Não sei qual a experiência dos meus colegas da assembleia, mas esta foi certamente uma das críticas feitas à União Europeia durante a versão britânica da campanha para as eleições europeias.
A situação é tal que, neste momento, existem mais de oitenta acções pendentes junto do Tribunal de Justiça contra onze Estados-Membros por infracções à legislação comunitária em matéria de ambiente. Enquanto relatora sobre a recente directiva relativa aos aterros sanitários, sei que o que se verifica é que a Comissão propõe legislação no pressuposto de que esta irá ser adoptada e devidamente aplicada por todos os Estados-Membros, quando na verdade a mesma direcção-geral da Comissão sabe perfeitamente que em determinados sectores, nalguns Estados-Membros, não existem serviços de inspecção capazes de assegurar a aplicação da referida legislação.
A receita da Comissão para lidar com esta situação é organizar, a intervalos regulares, reuniões dos inspectores dos diferentes Estados-Membros para estes melhorarem as suas técnicas, que são depois transformadas numa recomendação. Não há nada de particularmente radical em tudo isto. Eu e os restantes membros da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor consideramos que este sistema é totalmente inadequado e que, se não for uma directiva, não haverá qualquer incitação dos Estados-Membros que se deixaram ficar para trás para que façam alguma coisa.
A vantagem de transformar a recomendação numa directiva é dupla: em primeiro lugar, cria-se um dinamismo a favor de modificações, dado que existem eventuais sanções financeiras; em segundo lugar, ao tomar como base o texto da recomendação proposta, que temos diante de nós, evita-se criar uma directiva demasiado normativa. A opinião pública quer ver a legislação posta em prática. Não quer burocracia. O presente instrumento, se transformado numa directiva, significaria que poderíamos verificar, através da Comissão e dos deputados ao Parlamento Europeu, se alguém estaria de facto a fazer alguma coisa. Se o deixarmos sob a forma de recomendação, o mais provável é que, dentro de cinco anos ou por aí, alguém se lembrará, ou não, de comunicar ao Parlamento Europeu que em tempos fora passada uma recomendação mas que, entretanto, pouco ou nada se fizera para a cumprir. Uma directiva tem força jurídica e achamos que é isso que se impõe.
Verifico que os Verdes propuseram uma alteração chamando a atenção para o parecer do Parlamento Europeu segundo o qual deveria ser criado um serviço de inspecção ambiental da União Europeia. Temos de ser muito cuidadosos neste aspecto, sob pena de sobrecarregarmos os Estados-Membros com ainda mais burocracia. Em lugar de optarmos por um serviço de inspecção ambiental supranacional, com todas as dificuldades inerentes relativas ao direito de entrada, seria muito melhor que dispuséssemos da legislação necessária para assegurar, em primeiro lugar, que em todos os Estados-Membros existem serviços de inspecção ambiental, e, em segundo lugar, que estes desempenham as suas funções segundo normas sensivelmente idênticas. Isto só se consegue com um directiva. Uma recomendação é totalmente inapropriada."@pt11
"Herr talman! Jag uttalar mig i egenskap av föredragande om Europeiska kommissionens förslag till rekommendation om införande av minimikriterier för miljötillsyn i medlemsstaterna. Den viktigaste aspekten rörande mitt betänkande är att jag förkastade idén – och utskottet stöder mig i denna sak – om att det skulle vara en rekommendation. Jag vill se till att detta instrument blir ett direktiv. Jag är fullständigt övertygad om att det tal som herr Marin just nu nervöst ögnar igenom förkastar vad jag nu skall säga.
Det är en mycket viktig poäng som ligger bakom en del av de besvikelser som medborgarna förknippar med Europeiska unionen i många av våra länder. Den grundas på uppfattningen om att vi antar lagstiftning inom Europeiska unionen som sedan inte fullständigt genomförs i medlemsstaterna. Jag vet inte om detta gäller mina parlamentskolleger, men detta var i sanning en del av den kritik som framfördes mot Europeiska unionen under den brittiska versionen av valkampanjen i samband med valet till Europaparlamentet.
För tillfället är det en situation där det finns mer än 80 fall som väntar på att avgöras vid domstolen mot elva medlemsstater för överträdelser av Europeiska unionens miljölagstiftning. I egenskap av föredragande av det nyligen utarbetade direktivet om deponering, vet jag att Europeiska kommissionen föreslår lagstiftning på grundval av att denna skall antas och genomföras på ett korrekt sätt i alla medlemsstater, samtidigt som samme generaldirektör inom Europeiska unionen mycket väl vet att det inom vissa politikområden inte finns någon tillsyn alls för att övervaka att lagstiftningen genomförs i vissa medlemsstater.
Europeiska kommissionens recept för att ta itu med detta är att se till att inspektörer från de olika medlemsstaterna sammanträder då och då för att försöka att förbättra sina metoder, och att göra detta till en rekommendation. Det är inget särskilt progressivt med detta. Jag och ledamöterna i miljöutskottet känner att detta är mycket olämpligt, och om det inte blir ett direktiv finns det ingen pådrivande kraft för att påverka medlemsstaterna, som för närvarande håller på att sacka efter, att göra något alls.
Fördelen med att omvandla rekommendationen till ett direktiv är dubbel. För det första skapar det kraft till att åstadkomma förändringar genom den möjliga sanktionen med bötesförelägganden, och för det andra undviker vi att skapa ett direktiv som är allt för detaljerat, genom att vi använder den föreslagna rekommendationstext som ligger på våra bord som grund. Folk vill se lagstiftningen genomförd. De vill inte ha en massa ?byråkrati?, som de kallar det. Detta instrument, om det omvandlas till ett direktiv, skulle innebära att vi får möjlighet att genom Europeiska kommissionen och Europaparlamentet se om man faktiskt gör någonting. Sannolikheten är att om vi låter det förbli en rekommendation, kommer någon om, låt säga, fem år kanske att glömma att rapportera till Europaparlamentet att en rekommendation antogs och att det gjordes väldigt litet efter det. Ett direktiv har rättslig tyngd och vi menar att det är det som krävs.
Jag noterar att Gruppen De gröna har föreslagit en ändring som riktar uppmärksamhet på Europaparlamentets yttrande att det bör finnas någon form av miljöinspektion inom Europeiska unionen. Vi måste gå väldigt försiktigt fram här, om vi inte skall linda in medlemsstaterna i ännu mer byråkrati. Det är mycket bättre, i stället för att satsa på en övernationell miljöinspektion med alla svårigheter rörande tillträdesrätt, om vi får en gällande lagstiftning för att se till att miljöinspektionerna i alla medlemsstater a) existerar, och b) utför sina uppgifter på mer eller mindre samma kvalitativa sätt. Detta kan bara göras genom ett direktorat. Det är mycket olämpligt med en rekommendation."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Jackson (PPE ),"10,12,3
"rapporteur"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples